BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: lamie - 07.09.2017, 21:39
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Pah biologia on VIIMEISIN asia mikä määrittää sukupuoleni, mä olen nainen koska musta tuntuu siltä. Mä tunnen olevani nainen koska mulla on leveä lantio, mutta mä tuntisin olevani nainen vaikka mun genitaalit ei olis näin naiselliset ja lantioki olis kapeampi. Miten tunne selitetään? Sitä mä en tiiä, mä oon nainen koska musta tuntuu siltä ja mä tykkään olla nainen.
Mun mielestä naisellisuus kattaa ulkoisia olemuksia, se miten pukeudut ja käytät meikkiä ym. miten yhtieiskuntakin olettaa naisellisuuden olevan. naiseus ja naisena oleminen taas sitten on jotakin muuta, semmosta sisältäpäin lähtevää ja sitä voi olla vaikka olis unisex/maskuliinen ulkopuolelta.
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Pah biologia on VIIMEISIN asia mikä määrittää sukupuoleni, mä olen nainen koska musta tuntuu siltä. Mä tunnen olevani nainen koska mulla on leveä lantio, mutta mä tuntisin olevani nainen vaikka mun genitaalit ei olis näin naiselliset ja lantioki olis kapeampi. Miten tunne selitetään? Sitä mä en tiiä, mä oon nainen koska musta tuntuu siltä ja mä tykkään olla nainen.
Mun mielestä naisellisuus kattaa ulkoisia olemuksia, se miten pukeudut ja käytät meikkiä ym. miten yhtieiskuntakin olettaa naisellisuuden olevan. naiseus ja naisena oleminen taas sitten on jotakin muuta, semmosta sisältäpäin lähtevää ja sitä voi olla vaikka olis unisex/maskuliinen ulkopuolelta.
Sepä se.. Miten tunne selitetään..
En oikeastaan osaa kunnolla muotoilla tätä kysymystä, sillä minä itse tiedän olevani nainen ja minä olen aina ollut nainen enkä voisi kuvitellakaan olevani mies. Minä vaan olen nainen. Mutta voiko se yhtäkkiä muuttua? Voitko yhtäkkiä herätä ja päättää että nyt en enää ole se mikä kuvittelin olevani vaan joku muu?
Kuulostan ehkä nyt todella suvaitsemattomalta, mitä en todellakaan ole, mutta tämä kysymys on pyörinyt päässäni niin pitkään ja haluaisin oikeastaan vaan kuulla muiden mielipiteitä mikä juuri sinulle määrittää sen sukupuolen joka olet. On se sitten nainen, mies tai mikä tahansa muu.
-
Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio! :popcorn:
-
Mielestäni jokainen määritelköön itse, mitä omaksi sukupuolekseen kokee.
Olen genderqueer. Minulla on naisen vartalo. On joskus pitänyt tehdä pidempi selitys genderqueeriudelleni kun sitä niin moni kyselee, mutten ole saanut aikaiseksi. Koko roska toki voi olla 1980- ja 1990-luvun taitteessa muodissa olleen sukupuolineutraalin kasvatuksen tulosta. Vanhempani eivät kuitenkaan pakottaneet minua mihinkään sukupuolimuottiin - sain lapsena ihan rauhassa tehdä mitä halusin, kuten pukea veljeni vaatteita, leikkiä Turtles-figuureilla ja pelata videopelejä.
Muistan jo joskus ala-asteella haaveilleeni olevani poika. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut tarvetta korjata sukupuoltani kirurgian ja hormonien avulla. Ei tee mieli saada semmoista kikkeliä, joka ei kuitenkaan toimi niin kuin pitää. Tisseistä olen haaveillut luopuvani kokonaan, ne jotenkin ovat aina tuntuneet vierailta ja niistä on suurehkon kokonsa takia ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Sterilisaatio on vielä hankkimatta, pitää kyllä tässä joskus sekin hoitaa pois alta. Lapsia en tahdo, jo pelkkien huonojen perintötekijöiden vuoksi.
Jos puen päälleni stereotyyppisiä naisten vaatteita, kuten korkokenkiä, stay-up-sukkia, rintaliivejä tai hameita, koen olevani "perverssi ristiinpukeutuja" ja niistä asusteista tulee nopeasti semmoinen olo että ne tahtoo riisua pois. Käytän aika sukupuolineutraaleja vaatteita: huppareita, t-paitoja, housuja. Meikata en osaa. Korkeintaan joskus harvoin saatan laittaa kynsilakkaa. Hiuksiani en osaa hoitaa, ne leikkaan heti kaljuksi jos tuntuu että hiuksista on tullut "liian pitkät".
Jos joku sanoo minua naiseksi, niin se tuntuu pahalta, melkein kuin solvaukselta. Mutta toisaalta mieheksikin tituleeraaminen tuntuu väärältä... Netissä kyllä tykkään että minusta yleensä käytetään him -eikä her-muotoa. Olen nettiprofiileissani jättänyt sukupuolen määrittelemättä, jos se on mahdollista. Jos sukupuolivaihtoehdot ovat joko "nainen" tai "mies" niin valitsen "naisen". Julkisista vessoista käytän naisten vessaa koska en osaa kusta urinaaliin, mutta jos on jotain yhden pöntön vessoja jossain niin sitten on ihan sama mitä ovessa lukee - menen sinne missä ei ole jonoa.
Vihaan sitä että työvaatteissakin on usein nykyaikana erilaisia miesten ja naisten versioita. Olin kerran hirveän iloinen että eräs työsuhteeni loppui juuri ennen kuin naisille oli tulossa jotkut hirveät mekot käyttöön. Cis-naisten mielestä ne olivat aivan ihanat.
-
Kiitos Kettu vinossa vastauksestasi!
Avaan hieman miksi tämä kiinnostaaa minua ja miksi se erityisesti tuli mieleen. Minulla on lähipiirissäni transhenkilö joka tuli kaapista jonkun aikaa sitten. Hänelle asia valkeni vasta muutama vuosi sitten ja nyt hän käy läpi sukupuolenvaihtoprosessia. Hienoa hänelle ja olen todella iloinen että hän uskaltaa olla se mikä kokee olevansa ja käy läpi kuitenkin hyvin rankan prosessin. Mutta se mitä minä jäin pohtimaan on se mikä tekee minut naiseksi. En osanut määritellä sitä, minä vaan olen nainen... Olen aina ollut nainen.
Minun maailmassa sukupuolella ei ole väliä ja jokainen saa olla tai olla olematta, ei se minua hetkauta millään tavalla. Olen joskus seurustellut tiitin kanssa joka nykyään elää naisena täyspäiväisesti.
Tämä kysymys tuli ehkä siksi että haluaisin jollain tavalla paremmin ymmärtää läheistäni ja tukea häntä erittäin rankassa elämänvaiheessa. Minulle sukupuoli on niin ei-asia että on vaikea ymmärtää miksi joku näkee niin suurta vaivaa vaihtaakseen sen. Tosin ymmärrän täysin sen tarpeen että haluaa olla myös ulkoisesti se joka kokee sisäisesti olevansa... Vaikea selittää edes itselleni mitä oikeastaan tarkoitan.. :-\
-
Uskon että monilla ihmisillä on korvienvälissä ajatuksia, toimintamalleja ja "kemiallisia prosesseja", jotka toteuttavat sekä "naisellisia että miehekkäitä" tarkoitusperiä.. Vai pitäskö sanoa että mieskin voi ajatella asioista feminiinisti, viceversa..?! Ehkä on ainoastaan hyväksi etteivät nämä kemialliset reaktiot näy esim. vaatetuksessa/ ulkoisessa habituksessa.. -ja nyt tarkoitan muitakin kuin vain "naismaisia homomiehiä", tai maskuliiniuttaan korostavia butcheja... Olis toki mielenkiintoista nähdä yhteiskunta jossa naiseuden ja mieheyden kaikki ulkoiset merkit olis poispyyhitty jo syntymästä... toimisko, ja vähenisikö esim. syntyvyys !!??
-
Edit: ketjun aloittajalle siis:
^ Sukupuolen moninaisuuden ymmärtämisen voi aloittaa vaikka tutustumalla korrektiin ja ajanmukaiseen sanastoon. Nykyään on vanhentunutta puhua sukupuolen "vaihtamisesta", nykyään käytössä on ilmaisu sukupuolen korjaaminen. Esim Seta ja Trasek (http://trasek.fi (http://trasek.fi)) tarjoavat ajankohtaista tietoa suomeksi. Kieli on valtaa ja valitsemalla tietyistä ihmisryhmistä heidän itsensä hyväksymiä ilmaisuja tulee tukeneeksi heitä.
Kuvailet postauksessasi kokemustasi cis-sukupuolisena, eli identifioidut siihen sukupuoleen, joka sinulle on syntymässä määritelty. Jos kokee oman sukupuoli-identiteettinsä vakiintuneeksi, silloin ei tule välttämättä miettineeksi asiaa muuten kuin itsestäänselvyytenä. Tällöin toimii etuoikeutetusta asemasta lähtien. Omia etuoikeuksiaan voi haastaa vaikkapa miettimällä miten valkoihoisena näkee rodullistettujen kokemuksen rasismista, miten heterona näkee seksuaalivähemmistöjen kokemukset homofobiasta, cis-sukupuolisena transfobiasta, miehenä naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, korkeasti koulutettuna lukutaidottomuudesta, jne. Eihän siinä ole mitään vikaa olla joissain asioissa etuoikeutetussa asemassa, kunhan asemansa tiedostaa eikä käytä sitä lyttäämään marginaaleissa olevia.
-
Edit: ketjun aloittajalle siis:
^ Sukupuolen moninaisuuden ymmärtämisen voi aloittaa vaikka tutustumalla korrektiin ja ajanmukaiseen sanastoon. Nykyään on vanhentunutta puhua sukupuolen "vaihtamisesta", nykyään käytössä on ilmaisu sukupuolen korjaaminen. Esim Seta ja Trasek (http://trasek.fi (http://trasek.fi)) tarjoavat ajankohtaista tietoa suomeksi. Kieli on valtaa ja valitsemalla tietyistä ihmisryhmistä heidän itsensä hyväksymiä ilmaisuja tulee tukeneeksi heitä.
Tämä on toki totta. Ongelma vain on siinä että moni puhuu "sukupuolen vaihtamisesta" ihan vahingossakin, vaikka heille olisi oikea sanasto hyvinkin tuttu. Jopa sukupuoltaan korjanneidenkin suusta olen pari kertaa kuullut "vaihdos" -sanan livahtaneen. Tämä ei ole välttämättä siis mitenkään pahantahtoinen sanavalinta. Pitäisi siis katsoa aina asiayhteys, ennen kuin leimaa jonkun trans-vihamieliseksi. Jos viestissä selkeästi kritisoidaan trans-ihmisiä niin sitten se on vihamielinen kirjoitus, ja jos kannatetaan heidän oikeuksiaan niin se on positiivinen kirjoitus, olipa sanavalinnat mitä tahansa.
Muistan kun itsekin kerran pohdin pitkään ja hartaasti sukupuolen korjaamiseen liittyviä asioita täällä BDSM-baarissa, ja minä jos kuka olen kaikkien sukupuolenkorjaajien puolella oman sekavan identiteettini vuoksi. Erehdyin kuitenkin vahingossa käyttämään "sukupuolen vaihtaminen" -termiä ja paria muutakin vanhentunutta termiä (jotka social justice warriorit tulkitsivat heti solvaamiseksi) niin että muutama kirjoittaja ei nähnyt metsää puilta ja suuttui minulle ihan hirveästi. Olin heille vain jälleen yksi trans-vihamielinen idiootti. Heidän mielestään jos olisin oikeasti ollut trans-ihmisten puolella, en olisi moisiin sanavalintoihin päätynyt ja olisin opetellut kaikki trans-tukisivustojen sanastot ulkoa etu- ja takaperin.
Kinkyyteen, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteetteihin liittyy paljon hankalia uusia sanoja ja termejä, jotka menevät välillä pitkään foorumeilla pyörineiltäkin sekaisin. Näissä tilanteissa on vain oikein korjata virheellinen termi, mutta jatkaa sitten keskustelua normaalisti ilman että vihjataan siihen että väärän sanan käyttäjän "olisi pitänyt tietää" tai aletaan saarnaamaan siitä että hänen pitäisi lukea joku sanasto läpi ennen kuin hän voi jatkaa keskustelua.
-
Aiheen sivulta sanastosta ja jargonista. Jokaisella alikulttuurilla, ammattiryhmällä ja millä tahansa ihmisjoukolla on oma sanastonsa josta suurin osa muista ihmisistä ei ole tietoinen. Fyysikkona nopeus ja vauhti ovat eri asioita, energia-termin väärinkäyttö saa aikaiseksi vihantunnetta, kvantti-sitä kvantti-tätä saa aikaiseksi epätoivoa jne. Tästä huolimatta yritän ymmärtää että takana ei ole pahantahtoisuus vaan tietämättömyys (Hanlon's razor). Viestin kokonaisuus on sitten täysin toinen asia, jos viesti on yhä inhottava väärien termien korvaamisen jälkeen niin sitten alan vasta siirtymään epäilemään pahantahtoisuutta.
-
.. Ärsyttävää saivartelua - sukupuolen korjaaminen..?! Ihan vaan mielenkiinnosta: pitäskö allekirjoittaneen käyttää termiä "korjaaminen" jos vaikka operoisin siitintäni suuremmaksi, ottaisin hiusimplantteja kaljuuntumisen estämiseksi ja rutkasti testoa lihasten kasvattamiseksi..?! Eikös moinen nimenomaisesti olisi "korjaamista"?!
Ilmeisesti "marginaalissa" päiviteltäisiin -nyt se on vaihtamassa sukupuolta... xxx
Tiikille kevennyksenä -"makuja on monia" :D
-
Aiheen sivulta sanastosta ja jargonista. Jokaisella alikulttuurilla, ammattiryhmällä ja millä tahansa ihmisjoukolla on oma sanastonsa josta suurin osa muista ihmisistä ei ole tietoinen. Fyysikkona nopeus ja vauhti ovat eri asioita, energia-termin väärinkäyttö saa aikaiseksi vihantunnetta, kvantti-sitä kvantti-tätä saa aikaiseksi epätoivoa jne. Tästä huolimatta yritän ymmärtää että takana ei ole pahantahtoisuus vaan tietämättömyys (Hanlon's razor). Viestin kokonaisuus on sitten täysin toinen asia, jos viesti on yhä inhottava väärien termien korvaamisen jälkeen niin sitten alan vasta siirtymään epäilemään pahantahtoisuutta.
Rakenteellinen syrjintä ei vaadi aktiivista pahantahtoisuutta, mutta on silti erittäin tuhoisaa, paljolti myös 'näkymättömyytensä' takia. Fyysiikkavertaus on loukkaava. Eximian minäkin siitä kirjoitin. Hiukan eri asia.
-
Jouduin viestejä lukiessani useaan kertaan palaamaan aloittajan viestiin, siis löytääkseni sen alkuperäisen, varsinaisen kysymyksen johon vastata..
Voisin tietenkin vastata esim että iso kalu miehellä on miehekästä, ja isot tissit ja hyvä perse naisella on naisellista, mutta silloin joutuisin jollain vapaaehtoisella ruoskituttamaan itseni stereotyyppisestä hyväksymättömyydestä >:D
Omasta mielestä itsellä naisellisuus on sama asia kuin itseluottamus.. kun tunnen itseni naiselliseksi, niin myös olen. Toki tämä ei tarkoita että olisin kaikkien silmiin naisellinen, kaikilla meillä on omat mieltymykset, ja hyvä niin..
Omaan silmääni/ muita katsellessani naisellisuuden takuuleima on söpöys, ehdottomasti söpöys, naisellisuutta korostaa pehmeät piirteet, hellä ja herkkä, jopa aneleva katse, muistinko jo sanoa söpöys ::) ( ja isot tissit) ;D
Miehekkyyttä korostaa omaan silmään vakuuttavuus, rehellisyys, luotettavuus sekä vartalon sopusuhtaisuus, ehdottomasti myös hyvä pylly ::) sekä katse, se katse, joka vakuuttaa mun olevan juuri se .. hyvä tuoksu/ ominaistuoksu on myös miehekkyyttä.. :love:( iso kikkeli) ;D
Tällä hetkellä olenkin siinä onnellisessa asemassa, että oon ihastunut maailman naisellisimpaan naiseen :love: sekä rakastunut maailman miehekkäimpään mieheen :love:
-
Aiheen sivulta sanastosta ja jargonista. Jokaisella alikulttuurilla, ammattiryhmällä ja millä tahansa ihmisjoukolla on oma sanastonsa josta suurin osa muista ihmisistä ei ole tietoinen. Fyysikkona nopeus ja vauhti ovat eri asioita, energia-termin väärinkäyttö saa aikaiseksi vihantunnetta, kvantti-sitä kvantti-tätä saa aikaiseksi epätoivoa jne. Tästä huolimatta yritän ymmärtää että takana ei ole pahantahtoisuus vaan tietämättömyys (Hanlon's razor). Viestin kokonaisuus on sitten täysin toinen asia, jos viesti on yhä inhottava väärien termien korvaamisen jälkeen niin sitten alan vasta siirtymään epäilemään pahantahtoisuutta.
Rakenteellinen syrjintä ei vaadi aktiivista pahantahtoisuutta, mutta on silti erittäin tuhoisaa, paljolti myös 'näkymättömyytensä' takia. Fyysiikkavertaus on loukkaava. Eximian minäkin siitä kirjoitin. Hiukan eri asia.
Tämä. Virheiden teko toki sallitaan, kaikkihan niitä tekevät. Halukkuus oppia ja muuttaa kielenkäyttöään inklusiivisempaan suuntaan on keskiössä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä, siinä ole useinkaan kyse "vain" väärin muistetuista sanoista vaan tietyn maailmankuvan ylläpitämisestä. Kieli muokkaa ajattelua ja maailmaa sekä toisinpäin. Se maailmankuva voi olla väkivaltainen ja sortava tai jotain ihan muuta. Terkuin CDA-nörtti. :D
-
Kinkyyteen, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteetteihin liittyy paljon hankalia uusia sanoja ja termejä, jotka menevät välillä pitkään foorumeilla pyörineiltäkin sekaisin. Näissä tilanteissa on vain oikein korjata virheellinen termi, mutta jatkaa sitten keskustelua normaalisti ilman että vihjataan siihen että väärän sanan käyttäjän "olisi pitänyt tietää" tai aletaan saarnaamaan siitä että hänen pitäisi lukea joku sanasto läpi ennen kuin hän voi jatkaa keskustelua.
Vähän OT, mut niistä lyhenteistä olisi muutenkin hyvä olla joku checklist.. Mä en ainakaan edes tiennyt olevani CIS-nainen, ennenkuin Googletin sen jostain..
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Pippeli, maastohousut, puntti treenit, axe dödö, yhdys sana virheet, parta, kalju pää laki, levee ylä kroppa, kömpelöt jalat, tietsikka pelit, paskat läpät, rento ja retee äijä asenne. Tulee ihan mies kyynel silmään kun kelaakin tätä listaa. Tähän ei nainen pysty. :love:
-
Pysytäänhän sitten asiassa ja jätetään henkilökohtaisuudet pois.
-
Kinkyyteen, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteetteihin liittyy paljon hankalia uusia sanoja ja termejä, jotka menevät välillä pitkään foorumeilla pyörineiltäkin sekaisin. Näissä tilanteissa on vain oikein korjata virheellinen termi, mutta jatkaa sitten keskustelua normaalisti ilman että vihjataan siihen että väärän sanan käyttäjän "olisi pitänyt tietää" tai aletaan saarnaamaan siitä että hänen pitäisi lukea joku sanasto läpi ennen kuin hän voi jatkaa keskustelua.
Vähän OT, mut niistä lyhenteistä olisi muutenkin hyvä olla joku checklist.. Mä en ainakaan edes tiennyt olevani CIS-nainen, ennenkuin Googletin sen jostain..
Näistä oikeasti on puhetta aivan liian vähän ja huomaan selkeästi, että ikäluokkani ihmiset on kasvatettu huomattavan erilaiseen maailmaan kuin esimerkiksi ne oppilaat, joiden kanssa puhumme näistä asioista oppitunneilla. Onneksi maailma muuttuu nuorten myötä. Koen, että nyt kasvavat nuoret osaavat suhtautua laajemmin siihen, ettei ole yhtä tiukkaa "normaaliuden" tapaa, ja sitten jotain "erilaisia"/"viallisia" kavereita, vaan ajattelevat enemmän siitä suunnasta että kaikki ovat lähtökohtaisesti erilaisia (ilman sitä yhtä joka on oikeampi kuin muut). Toivon ettei me aikuisina pilata tätä ajattelutapaa, ja että lupa käyttää erilaisia termejä itsensä määrittelyyn johtaa itsensä hyväksymiseen ja ehkäisee monia ikäviä kohtaloita.
Ehkä monelle tulee hankalia tilanteita juuri silloin, kun ei osaa käyttää termiä jota ei ole ikinä oppinut (jota sulle ei opetettu, koska meidän aikana se ei vaan ole ollut opetussuunnitelmassa ja ellei kosketa henkilökohtaisesti, ei tulekaan itsekään otettua selvää), ja tulee mokaamisen fiilis jos toinen loukkaantuu. Tiedän kokemuksesta, että noi on tosi hankalia tilanteita, eikä oikein uskaltaisi kysyäkään et hei mitä hittoa toi sana ees tarkoittaa.
Mutta haluaisin olla mukana rakentamassa kommunikaatiota, jossa ihmiset kysyvät toisiltaan "Mitä sä tarkoitat tuolla termillä", ennen termin tuomitsemista tai kieltämistä, sillä oman itsensä määrittelyyn ei valita sanoja kevein perustein (oli ne sanat sitten mistä tahansa aiheesta kertovia).
Itsen määrittelyyn sekoittuu ihan toinen asia/näkökulma.
Se, että miten sanoja käytetään yleisessä keskustelussa taas muuttuu koko ajan, ja niiden merkitykset muuttuvat. 80-luvulla tavallinen sana saattaa nykyään tuntua loukkaavalta, koska pitkässä juoksussa sen käyttö on värittynyt sellaiseksi. 10 vuotta sitten tuntematon sana saattaa nykyään olla lähes yleistietoa, sillä siitä on alettu puhua yhteiskunnassa niin paljon enemmän ja se on osa yleissivistystä (=opetetaan kouluissa).
Siihen kun kertoo itsestään, saa valita itse sanat. Siihen ei muilla ole sanottavaa sen suhteen, mikä on oikeampi tai väärempi tapa. Usein näissä keskusteluissa sekoittuvat oletukset siitä, mitä joku sana merkitsee yleiskäytössä (koska ei olla opetettu), ja tilanteet, joissa joku on valinnut itsestään kertomaan juuri tietyn sanan, pitkällä ja hauraalla oman mielen ja ulkoisten paineiden tutkiskelulla, ja säikähtää että tuleeko joku yrittämään mitätöidä sitä. Pyritään ihmeessä erottamaan nämä keskustelutilanteet toisistaan. <3
-
Nyt ku mullon ollu aikaa miettiä, niin yks juttu mikä saa mut kans tuntee itteni miehekkääks, on mun tyyli hypätä/rojahtaa tuolille istumaan. Siihen kuuluu tietysti se että mä pyöräytän sen tuolin alleni vauhdikkaasti. Sit mä vaivihkaa vilkuilen ympärille et näkiks kukaan nainen (tai naiseks itsensä kokeva). Ja istahtamisen jälkeen semmonen levee asento koneen ääressä, jalat ja kädet levällään ja selkä kyyryssä. Saatan myös sivellä mun partaa vähän.
-
...hooooboy. Tuossa on kysymys joka on minua traumatisoinut koko elämäni ajan. On helpottavaa nähdä yhteiskunnan laajemmalti hiljallen alkavan kohdella sukupuolta spektrinä binääriarvon sijaan.
Liberaalihippinä haluaisin olla välittämättä aiheesta, mutta jukoliste, jokainen asia mitä teet, tulkitaan jollain tavalla, ja etenkin sukupuolirooleihin liittyvistä asioista ihmiset tekevät hyvin nopeita johtopäätöksiä. Välillä tuntuu, että pelkällä pukeutumisellani luovutan oikeuteni minkäänlaiseen tunneherkkyyteen, arkuuteen tai muuten akkamaiseen käytökseen.
Joko olen pullisteleva rekkalesbo, valeäijä, tai romahtanutta itsetuntoa kompensoiva lortto. (ok, ok, viimeinen on aika lailla kohdallaan)
..tai ehkä olen vain katkera, koska sekundaariset sukupuolipiirteeni ovat säälittävän alikehittyneitä, enkä koskaan pysty pukeutumaan mihinkään seksikkäisiin mekkoihin.
Tamponien käyttö?
Eä, äh, nekin ovat miehille näppäriä ampumahaavojen kanssa.
Noh, naamakarvat ovat ainakin selkeä äijäjuttu, sitä en oiken saa saivarreltua mihinkään.
-
Hohhoijaa. Kyllä rytisee taas kovasti monen fiksunoloisen käyttäjän arvostus alaspäin. Mistään ei mitään tiädetä, eikä halua tai kiinnostustakaan oppia edes ole, mutta öyhäämään on kiva silti päästä. "Mä päätin just ryhtyä sukupuoleltani yksisarvis-maansiirtokoneeks, missä mun oikeudet" -tason kommentit aiheuttaa ihan oikeasti hallaa, mutta mitäpä siitä kun ei itteään kosketa.
Onneks parikin fiksua jaksaa näitä öyhääjiä edes yrittää opastaa, ni mä voin keskittyä vaan lyhyesti vastaamaan alottajalle.
minä itse tiedän olevani nainen ja minä olen aina ollut nainen enkä voisi kuvitellakaan olevani mies. Minä vaan olen nainen.
Tämä on mulle se kans perimmäinen juttu, mikä määrittää mun naiseuden mulle itselleni. Se, miten mä ilmasen sitä ulospäin, tai olen ilmasematta, on sit eri juttu.
Mutta voiko se yhtäkkiä muuttua?
Voi. Nuorena tai vanhana, hitaasti tai kertarytinällä. Ihminen kasvaa, kehittyy ja oppii läpi elämän, sama pätee myös ymmärrykseen omasta kehostaan ja sukupuolestaan, kuin mihin tahansa muuhunkin oppimiseen ja ymmärtämiseen.
-
Eihän nyt kuitenkaan unohdettaisi aloittajan asiallista pohdintaa ja kysymystä..
Ihminen on sitä miksi itsensä tuntee, eikä nämä "yksisarvis-sukupuoli" kommentit nyt kovin aikuismaisilta vastauksilta vaikuta :-[
Tälläiset kommentit saa vaan tuntemaan myötä häpeää suppea katseisia kohtaan..
Mutta siis se asiallinen kysymys oli pointtina tässä
-
Se muuten vähän riippuu seurasta, tilanteesta, päivästä ja hormoonitasoista että kuinka äijäksi sitä milloinkin itsensä tuntee. Ittekseen esim kestävyysurheillessa monesti koko sukupuoli on yhdentekevä, mutta kun vastaan tulee esim vieras nainen, niin yli pyyhkäisee joku ihme miehuuden aalto ja asento ryhdistäytyy silmänräpäyksessä. Toisaalta eksän kanssa hengaillessa on aika neutraali olo, mutta hän ei ole toisaalta koskaan erityisesti innostunut äijäilystä muutenkaan. Tietysti juuri siksi saatan toisinaan miehistellä hänen seurassa ihan vaan kiusallani ;)
Niin vielä joo, sohvalla leveesti istuminen ja haarojen rapsuttelu myös tekee hyvin miehuullisen olon.
-
Mainittu sosiaalinen konstruktio lienee tämänhetkinen tarkin määritelmä ainakin kotoisessa somessa. Seuraavana tulevat nämä toksiset huutelijat jotka keräävät uhripääomaa ymmärtämättä mihin umpikujaan kyseinen logiikka ajaa.
Logiikasta puheenollen, itselle assosioituu oma sukupuoli vastakkaisen kautta, sen jolla on ihanteellinen vyötärö-lantiosuhde ja mukavat bosat. Sekin johtaa umpikujaan kuten valistunut lukija huomaa.
-
Niin, tästä aiheestahan ei ole toivoakaan käydä netin välityksellä minkäänlaista normaalia ja sivistynyttä keskustelua. Sukupuoli on ihmistä niin vahvasti määrittelevä asia, että mikä tahansa asiaan liittyvä kyseenalaistaminen tai keskustelu tulee herättämään aina voimakkaita ja puolustuksellisia tunteita, puolin ja toisin. Kuten tämänkin ketjun viesteistä näkee.
Tuo naiseuttasi tai miehisyyttäsi esille parhaalla näkemälläsi tavalla – jätä muiden kommentit omaan arvoonsa. Muuta en tähän osaa sanoa.
-
Musta tekee miehen se, että mä en ole nainen.
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Ketjusta siivottu ylimääräiset, ja näin palaamme alkuperäiseen aiheeseen.
[moderator]
-
Stoge tiivistää asiat usein aika hyvin, siitä pisteet taas tällä kertaa ;D. Naiseus ja miehisyys lisäksi lienevät sellaisia seikkoja jotka riippuvat katsannosta. Mitään sanomaton vastaus mutta lyhyestä virsi kaunis.
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Biologia? Tarkoitat genitaaleja ja kromosomeja? Virheellinen väite, ja vahingollinen sellainen. Huolimaton, välinpitämätön, ja pahansuopa kielenkäyttö vaihtelevat motiiveiltaan, mutta niiden tekemä tuho on konkreettista. Syrjintää, työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja väkivaltaa olisi vähemmän jos valtaväestö hiukan vaivautuisi ottamaan vähemmistöjä huomioon niin surkuhupaisan pienessä asiassa kuin asialliset termit. Mutta jotkut käyttävät senkin energian mielummin itkemiseen siitä kuinka SJW:t kiusaa. Taas on valkoisella cisheteromiehellä rankkaa.
Naiseus on minulle tunne, identiteetti ja kokemus. Neurologeilla on teorioita että aivoista löytyy jokin aiheeseen liittyvä solmukohta, mutta väliäkö tuollakaan, itse sen tietää, jos jaksaa psyykettään tutkiskella. Useimmat eivät tietenkään kovin perinpohjaisesti sitä tee, ja heidän oma sukupuolikokemuksensa helposti jää heille näkymättömäksi, tai he keskittyvät sen sijaan sukupuolen presentaatioon, eli miehekkyyteen/naisellisuuteen.
Nämä taas ovat niitä näkyviä ulkonäön ja käytöksen piirteitä joita yhteiskunta kovalla kädellä lokeroi, tarkkailee ja tuomitsee. Itselleni vain henkilön nimenomaisilla valinnoilla on merkitystä. Lyhyt mies ei ole vähemmän maskuliininen. Kalju nainen ei vähemmän naisellinen. Kaikki ruumiinrakenteet lihaksikkaista siroihin ovat lähtökohtaisesti neutraaleja, ihmisen oma olemus sitten luo komean naisen tai kauniin miehen. Vaatteilla, meikeillä ja käytöksellä viestitään paljon, myös sukupuolta. Mikä sitten on mitäkin? Hankala vain listata... Solmiota pidän vieläkin perimaskuliinisena, tekoripsiä tai tyllihametta naisellisina. Useimmissa tapauksissa tiedän kun näen. Ja vaikka en jonkin yksilön kohdalla tietäisikään, en mene paniikkiin ja ala tivata hänen kromosomejaan tai ahdistu hänen olemassaolostaan. Olen sillä tavalla kieroon kasvanut.
Eikä unohdeta että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Vaikka ihan siitä 'biologisestakin' näkökulmasta.
-
Toisaalta en kyllä näe, miten sukupuolen binäärinen ymmärrys yleisellä tasolla olisi jotenkin erityisen vahingollista, sillä valtaosa transsukupuolisistakin identifioituu loppupeleissä joko mieheksi tai naiseksi. Siihen virallinenkin diagnostiikka perustuu – kokee ja tuntee vahvasti olevansa toista sukupuolta, kuin sitä, miksi on biologisesti syntynyt, jonka vuoksi toivoo feminisoivia tai maskulinisoivia hoitotoimenpiteitä, jotta ulkoinen olomuoto vastaisi paremmin omaksi koettua sukupuolta. Ei ole järin monimutkaista. On kuitenkin hyvin vaikea aika ajoittain ymmärtää, minkä vuoksi ylivoimainen valtaväestö kokee niin uhkaavana ja provosoivana sen, että hyvin pieni ja marginaalinen osa väestöstä vaatii ja toivoo itselleen normaalia ja sivistynyttä kohtelua kanssaihmisiltään, ja haluaakin tämän vuoksi lisätä asiaan liittyvää tietoisuutta yleisellä tasolla. Trans-ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen työttömyys- ja syrjintätilastojen kärjessä, mikä kielii siitä, että jokin on pahasti vialla. Turhan moni tosin ottaa kaiken tämän itseensä pahansuopaisena holhouksena ja kiusaamisena.
Näkisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä määrittelee loppupeleissä oman miehuutensa tai naiseudensa oman sisimmäisen tunteen ja itsetutkiskelun kautta enemmän kuin sen, mitä haarojen välissä sattuu olemaan. Enkä usko, että kukaan täysipäinen ihminen on kieltämässä sukupuolen biologista todellisuutta (tässäkin kohdassa auttaisi, jos suomen kielessä olisi erilliset sanat termeille "sex" ja "gender"), mutta kromosomitasollakin on olemassa variaatioita, ja erilaisia ihmisiä on biologisesta sukupuolestaan huolimatta olemassa niin paljon ja niin moneen lähtöön, että perinteinen preussilainen ymmärrys sukupuolesta on vain yksinkertaisesti turhan lokeroiva ja epäkäytännöllinen. Omaan itse miehen kropan – toisaalta en kovinkaan arkityyppisen miehekästä sellaista – enkä näe, miten se estäisi minua kokemasta ja näkemästä joitain asioita naisen näkökulmasta, ulkoisesti katsottuna naisena. Ja onko esimerkiksi naisen roolin omaksuminen tai homoseksuaalisuus viemässä minusta miehisyyttä millään tavoin poissa? Ei. Toki monet ovat olleet asiasta hyvinkin eri mieltä, mutta en ainakaan itse koe, että muiden mielipiteillä ja kommenteilla olisi asiaan liittyen kovinkaan suurta painoarvoa, kun tietää ja ymmärtää sisimmässään, kuka ja mitä on.
-
Jos minä olenkin valkoisena heteromiehenä henkilökohtaisesti vastuussa jonkin vähemmistön ongelmista, en halua olla. Jos voin auttaa käyttämällä tiettyjä sanoja, kertokaa ne sanat.
Tämä ei ole sarkasmia tahi muuta noituutta, mistä minua usein syytetään. Tajuatteko yhtään miten iso ja luotaantyöntävä viidakko tämä on tutkia, kun ei varsinaisesti omaa intohimoa aiheeseen? Tai miten kohtuuton vaatimus on, että jokaisen pitäisi muuttaa ajatusmaailmansa samanalaiseksi kuin sinulla ja heti?
Jos vaikka jonkun mielestä biologia määrittää sukupuolen, pitääkö sen kimppuun käydä tuhannen apinan raivolla? Se on se mitä meille koulussa 80-luvulla opetettiin, sen uskominen ei tee ihmisestä pahaa ja väärää. Vanha koira oppii uusia temppuja kyllä, mutta kuiskaamalla, ei öyhäämällä.
-
Jos vaikka jonkun mielestä biologia määrittää sukupuolen, pitääkö sen kimppuun käydä tuhannen apinan raivolla?
Ei missään nimessä. Kovin harmillista, jos näin on päässyt omalla kohdallasi käymään. Reiluuden nimissä on myönnettävä, että on olemassa runsaasti niitäkin ihmisiä, jota hyppäävät ihmisoikeuskelkkaan vain päästäkseen mollaamaan virheellisesti koettua ja näettyä "arkkivihollistaan" vastaan – valkoista, lihaa syövää heteromiestä, tietysti. Tuskinpa tuollaisten henkilöiden öykkäröinti on kuitenkaan viemässä mitään pois siitä faktasta, että nyt esimerkiksi trans-ihmisten kohtelu valtaväestön (ei, en viittaa sanalla "valtaväestö" yksinomaan valkoisiin, lihaa syöviin heteromiehiin) osalta johtuu tietämättömyydestä ja haluttomuudesta oppia, ja turhaa meteliä pitävien aggressiivinen huutelu ja verbaalinen päällekäyminen ei tietenkään auta tai edistä tietoisuuden lisäämistä millään tavoin – pikemminkin asettaa harmillisesti koko asian ihmisten silmissä vain naurettavaksi ja triviaaliseksi asiaksi, mistä nämä väärinymmärrykset suurilta osin kumpuavatkin. Jengillä ei nyt vain riitä tahdonvoimaa käsitellä tätä asiaa netin välityksellä asiallisesti, vaan sortuvat hyvin nopeasti molemminpuoliseen huuteluun ja öykkäröintiin. Ja noin omasta näkökulmasta katsottuna, olen suoraan sanottuna kokenut lähestulkoon kaikki itseeni kohdistuvat ennakkoluulot naisten osalta, joten en tunnista tätä valkoisen, lihaa syövän heteromiehen pahuutta.
Tajuatteko yhtään miten iso ja luotaantyöntävä viidakko tämä on tutkia, kun ei varsinaisesti omaa intohimoa aiheeseen?
Ihmisillä on tapana tehdä nämä asiat netin välityksellä kovin monimutkaiseksi (etenkin jos sekaan heitetään vielä politiikkaa, soppa on valmis), joten en itse lähtisi lainkaan syyttämään sinua ja niin monia muitakaan ihmisiä kiinnostuksen puutteesta asiaa kohtaan. Oletusarvona on se, että jokainen kohdataan ihmisten ilmoilla yksilönä, ja se mitä huudellaan politisoituneissa kuppikunnissa – siihen ei kannata kiinnittää huomiota.
Se on se mitä meille koulussa 80-luvulla opetettiin, sen uskominen ei tee ihmisestä pahaa ja väärää. Vanha koira oppii uusia temppuja kyllä, mutta kuiskaamalla, ei öyhäämällä.
Ymmärrettävää. Ainakin noin oman kokemukseni mukaan etenkin juuri tässä sukupuoliasiassa tulevat sukupolvien väliset näkemyserot erityisen hyvin esille. Mikään sukupolven edustaja ei halua kuunnella toisen näkemyksiä ja mielipiteitä asian suhteen, sillä kuten jo sanoin aiemmin ketjussa, sukupuoli herättää ihmisissä niin herkästi vahvoja tunteita puolin ja toisin – etenkin jos yksilötasolla jonkin henkilön omaksuttu miehuus tai naiseus koetaan kyseenalaistetuksi, tai jos koulussa ja kotona on opetettu ja kasvatettu jollain tietyllä tavalla. Ei ole mikään ihme, jos tästä asiasta on haastavaa keskustella, jos ikäeroakin löytyy jo sen verran. Ikä ei kuitenkaan ole este halukkuudelle ymmärtää ja oppia jotain sellaista, jota ei kenties vielä täysin ymmärrä.
-
Vähintä mitä voit tehdä on käyttää toisesta ihmisestä sitä termiä/pronominia, jota hän toivoo sinun käyttävän. Se ei ole sinulta pois. Siitä kieltäytyminen on silkkaa kusipäisyyttä, ei muuta.
-
Jos minä olenkin valkoisena heteromiehenä henkilökohtaisesti vastuussa jonkin vähemmistön ongelmista, en halua olla. Jos voin auttaa käyttämällä tiettyjä sanoja, kertokaa ne sanat.
Et ole niistä ongelmista henkilökohtaisesti vastuussa, mutta saat elämässä aika isot valttikortti käteen verrattuna niihin, ketkä ovat ei-valkoisia, ei-heteroita ja ei-miehiä. Poliisi ei tee etnistä profilointia, miehen euro on enemmän kuin naisen euro, sinua Suomen laki ei pakkosteriloi etc. Joten parin uuden sanan opettelu ei varmaan ole liikaa vaadittu?
Lisäksi mielestäni on erikoista, että väitetään inklusiivisuuteen pyrkimisen olevan niin vaikeaa, koska sosiaalisen oikeudenmukaisuuden haluajat ovat niin luotaantyöntäviä ja vihamielisiä.. Ja että miten helpompaa olisi jos marginaali olisi kiltti hegemonialle. Tähän sisältyy kummallinen tausta-ajatus: tasa-arvoiseen kohteluun pyrkiminen tapahtuu siksi, että hegemonian edustajalle oltaisiin kilttejä ja tehdään aiheesta helpommin lähestyttävä. Eikä siksi, että ihmisillä olisi ihan noin niinku perus ihmisoikeuksia sekä syrjintä ja väkivalta olisi väärin.
-
Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä mikä määrittelee oletko nainen tai mies. Biologia tietty, mutta mikä muu? Mikä tekee sinusta naisen/miehen? Mikä on naisellista? Mikä on miehekästä?
Biologia? Tarkoitat genitaaleja ja kromosomeja? Virheellinen väite, ja vahingollinen sellainen. Huolimaton, välinpitämätön, ja pahansuopa kielenkäyttö vaihtelevat motiiveiltaan, mutta niiden tekemä tuho on konkreettista. Syrjintää, työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja väkivaltaa olisi vähemmän jos valtaväestö hiukan vaivautuisi ottamaan vähemmistöjä huomioon niin surkuhupaisan pienessä asiassa kuin asialliset termit. Mutta jotkut käyttävät senkin energian mielummin itkemiseen siitä kuinka SJW:t kiusaa. Taas on valkoisella cisheteromiehellä rankkaa.
Eikä unohdeta että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Vaikka ihan siitä 'biologisestakin' näkökulmasta.
Miksi aloittajan suuhun laitetaan sanoja? Aloittaja puhuu biologiasta.
Tapojeni vastaisesti yritän olla lyhytsanainen ja tiivistää. Minulle biologia ja sukupuolisuus tarkoittaa sitä osaa ihmisen lisääntymiskoneistossa, missä merkityksellistä on, tuottaako munasoluja vai siittiöitä. Biologian ja sukupolvien ketjun jatkuvuuden kannalta ne yksilöt, jotka eivät koskaan lisäänny, ovat kohinaa (joskus hyödyllistä sellaista), oli heillä sitten kuinka erikoisia genitaaleja, kromosomeja, muokkauksia tai korjauksia. Ihmislajilla lisääntymisessä tarvitaan kahta erilaista osaa. Ei rajatonta määrää erilaisia. Näistä kahden tyyppisistä osasista johdettavat erilaiset taktiikat (joita onkin jo enemmän kuin kaksi) oman lisääntymismenestyksen maksimoimisessa ovat osa sitä, millaisina tyypillisesti näemme miehen tai naisen.
Mutta kuten aloittajakin pohti, tähän liittyy muutakin. Ihmisen biologia on muutakin kuin lisääntymisbiologiaa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka luo kulttuureja. Tästä päästään siihen usein toistettuun lauseeseen, kuinka sukupuoli on sosiaalinen konstruktio. Joissain kulttuureissa asiat määritellään selkeästi ja jos et osu lokeroon, sinut poistetaan systeemistä tai ainakin elämäsi käy vaikeaksi. Joissain, kuten tässä omassamme, korostetaan yksilön vapauksia, mutta silti yksilön oletetaan hengaavan suunnilleen enemmistön tahtiin, erilaiset ovat erilaisia ja erottuvia, ja elämään se voi vaikuttaa eri tavoin.
Aloittaja kyseli mielipiteitä, ja minun mielipiteeni on, että suuri osa sukupuolien erilaista käyttäytymistä on kasvatuksen tai ympäristön tulos, mutta ei suinkaan kaikki. Osa on hormonaalista ja siten biologista, osa jotain mistä ehkä joskus tiedämme enemmän (ellei asian tutkimista tyystin kielletä...).
Siksi en voi varmasti tietää, mikä osa minun naiseuttani on kasvatuksesta, mikä kasvatuksesta huolimatta, ja mikä tulee suoraan niistä ominaisuuksista, joita geenini ja ympäristötekijät yhdessä minulle tarjoilevat, kuten vaikkapa tietystä estrogeenitasosta suhteessa testosteronin määrään.
Ensin olin tyttö joka kiipeili puissa. Ajattelin aina olevani nimenomaan tyttö, vaikka olisikin joskus ollut kiva olla poika, ehkä heittäisin palloa pidemmälle tai liikuttuisin vähemmän vaikkapa eläinten kärsimyksistä. En tehnyt "tyttömäisiä" asioita, mutta arvelin muuttuvani aikanaan naiseksi.
Sitten olin nuori nainen, jolla oli pienet tissit, siten näkymätön suurimmalle osalle ikäisistäni nuorista miehistä. Mutta se antoi vapautta. Toki jossain kohtaa minua ärsytti, että minut bongasi naisena vain ne itseäni vanhemmat miehet, joista osa halusi suojella minua, osa palvella. Opiskeluaikana elin kuplassa, missä kuvittelin Suomen olevan erittäin valmis tasa-arvomielessä, mitä nyt pari pikku juttua palkkojen suhteen pitäisi hoitaa, mutta keskimäärin kaikilla oli samanlaiset mahdollisuudet tehdä mitä haluaa sen mukaan mihin kykenee. Vähän niinkuin hihaton siinä poistetussa mielipiteessään kertoi. Edes pilkkihaalarissa ja huopakumisaappaissa jossain pimeydessä melkein maahan kiinni jäätyneenä en kuitenkaan ollut mies, vaan nainen, joka nyt sattuu tekemään sellaisia asioita.
Sitten minusta tuli monta tätä asiaa sivuavaa juttua peräkkäin nopeaan tahtiin. Nainen, vaimo, äiti, tasaveroinen kumppani, osa työyhteisöä. Ne tissit kasvoivat kun niitä tarvittiin maidon tuotantoon. Ja menivät sitten taas pois. Kuplani urakehityksellisestä tasa-arvosta puhkesi, mutta koska tein itse valintani sen mukaan, mikä on mahdollista ja järkevää, ja mikä toistaiseksi ei, en nyt ala siitä jossittelemaan. Edelleenkään en ole naisellinen, jos sitä mitataan vaatteilla, meikeillä tai käytöksellä. Paitsi silloin, kun haluan ympäristön huomaavan minusta jonkun tietyn osan, oli se sitten juuri naiseus tai dommeus.
Mutta näen itsessäni joitain osia, joiden arvelen liittyvän nimenomaan naiseuteen sisäisenä asiana, minuutena, kuten yhteenkuuluvuuden tunne jonkinlaisen yleisen naiseuden idean kanssa. Sellaisen missä on hoivaavuutta, ja sitkeyttä ja sanoinko sitkeyttä, herkkyyttä sävyille. Seksuaalisuutta missä kokemus täyttymisestä (fyysisesti tai kuvaannollisesti) ja avautumisesta on tärkeää, ja missä se yhteys tuntuu olevan suunnilleen koko maailmankaikkeuden tai luonnon kanssa.
Ai niin, tuli mieleen sellainen, että kun ketjun aloittaja on pohtinut asiaa sukupuolenkorjaus -prosessissa olevan ystävän kannalta, että kuinka tukea. Niin voi olla että tämä on väärää teologiaa, mutta sen lisäksi, että haetaan ne kaikki mahdolliset termit haltuun kaikilla kielillä, niin voisi myös keskustella kokonaisuudesta. Siitä mitä oikeasti on olla vaikkapa nainen. Ei siitä, miten laitetaan ripsiväriä (vaikka kai sekin on tärkeää) tai valitaan hoitoaine, vaan vaikkapa siitä, mitä naiset keskenään juttelee töissä, hiekkalaatikon reunalla, siellä naisten vessassa. Millainen se naisten sosiaalisesti konstruktoitunut todellisuus on, kun mennään meikkaamista ja korkkareita syvemmälle, kuinka paljon siinä on eroja eri naisten välillä, ja kuinka paljon samaa. Koska ilman tietoa ja ymmärrystä on vaikea sujahtaa uuteen kuplaan nimeltä naiset. (Tai miehet!!!). Vaikka olisikin vertaistukea toisista prosessissa olevista.
Vir, eniten kuitenkin ihminen
-
Vähintä mitä voit tehdä on käyttää toisesta ihmisestä sitä termiä/pronominia, jota hän toivoo sinun käyttävän. Se ei ole sinulta pois. Siitä kieltäytyminen on silkkaa kusipäisyyttä, ei muuta.
Tyyppiesimerkki aggressiivisesta valkoritaroinnista, joka yhdistämisen sijaan erottaa meitä. Ei kerrota mitä sanoja saa käyttää, mutta haukutaan kusipääksi ellei käytä niitä.
Me pelataan tätä koko pelia ihan väärin. Kaikki häviää.
-
Sepä se.. Miten tunne selitetään..
En oikeastaan osaa kunnolla muotoilla tätä kysymystä, sillä minä itse tiedän olevani nainen ja minä olen aina ollut nainen enkä voisi kuvitellakaan olevani mies. Minä vaan olen nainen. Mutta voiko se yhtäkkiä muuttua? Voitko yhtäkkiä herätä ja päättää että nyt en enää ole se mikä kuvittelin olevani vaan joku muu?
En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi päättänyt sukupuolensa. Havahtunut huomaamaan kyllä, joskus pitkällisen tutkiskelun kautta, joskus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja joidenkin sukupuolihan on muuttuvampi kuin toisten, heillä lienee näitä tällaisia heräämisiä rutiininomaisesti.
Enkä kyllä sanoisi että sukupuolen uudelleenluokitus tekisi ihmisestä "jonkun muun". Kyllä elämänkokemuksella ja vaikkapa kulttuurilla on merkitystä vaikka näkökulma siihen muuttuisikin. Tuskin luonteenpiirteetkään niin dramaattisesti muuttuisivat tällaisen myötä.
Joka tapauksessa, kun sen tietää, sen tietää. Biologiasta ja kusipäistä viis.
-
Koko painopiste oikeista termeistä sukupuoleen liittyvissä keskusteluissa tuntuu useimmiten olevan turhaa harhautusta ja sivuuttamista tärkeimmistäkin aiheeseen liittyvistä asioista, vaikkakin varmaan sekin tärkeää on. Loppujen lopuksi on täysin itsestään kiinni, suuttuuko siitä, sanooko jokin henkilö sinua mieheksi vaikka koet olevasi nainen, tai naiseksi, vaikka koet olevasi mies. Sanat ovat pelkkiä sanoja, ja aikuinen ihminen päättää itse, miten niihin suhtautuu. Hermostua kait tietysti saa, mutta jos väärän termin käyttäminen jonkin toisen ihmisen toimesta juontaa selvästi tietämättömyydestä tai vahingonilosta, parempi on ystävällisesti sivuuttaa koko asia ja jatkaa omaa elämäänsä, kuin repiä pelihousunsa ja pahoittaa mielensä viikkokausiksi. Onhan minuakin usein erehdytty luulemaan naiseksi miesten vessassa vaikka olinkin normaalisti liikkeessä miesten vaatteissa, ja udeltu se hyvin harva kerta mieheksi, kun olen ollut ulkoisesti naisena liikkeessä, enkä minä näistä turhista hernettä ole vetänyt nokkaani.
-
Et ole niistä ongelmista henkilökohtaisesti vastuussa, mutta saat elämässä aika isot valttikortti käteen verrattuna niihin, ketkä ovat ei-valkoisia, ei-heteroita ja ei-miehiä. Poliisi ei tee etnistä profilointia, miehen euro on enemmän kuin naisen euro, sinua Suomen laki ei pakkosteriloi etc. Joten parin uuden sanan opettelu ei varmaan ole liikaa vaadittu?
Miesviha sikseen, tehdään sille vaikka oma ketju. Otan ne pari sanaa käyttöön välittömästi, kun joku ne kertoo.
Lisäksi mielestäni on erikoista, että väitetään inklusiivisuuteen pyrkimisen olevan niin vaikeaa, koska sosiaalisen oikeudenmukaisuuden haluajat ovat niin luotaantyöntäviä ja vihamielisiä.. Ja että miten helpompaa olisi jos marginaali olisi kiltti hegemonialle.
Tuntuu että molemmat pidämme toisiamme luotaantyöntävinä ja vihamielisinä. Mutta jos me vain toistellaan sitä, miten toinen on syvältä, ei päästä mihinkään. Ja jos yhdistetään toisiimme kaikki negatiiviset stereotypiat mitkä vähänkin keksitään, ollaan syvässä kuopassa ihan turhaan.
Yritän käyttää oikeita termejä, kunhan paljastuvat. Vastavuoroisesti jos minua syytettäisiin vain henkilökohtaisesti suorittamistani vääryyksistä, niin ollaan sujut?
-
^ Sori nyt Von, en lähde mukaan sun olkiukkoihin ja puoliksi luettuihin vastauksiini.
-
^ Sori nyt Von, en lähde mukaan sun olkiukkoihin ja puoliksi luettuihin vastauksiini.
Haluan nyt tulkita tän niin että pakkosterilointisyytteeni on peruttu. :love:
-
Aiheen sivusta, yhtä tiukassa halutaan tiettyjen piirien taholla elättää myyttiä naisen ja miehen eurosta. Vie uskottavuuden muissakin väittämissä jos argumenttina käytetään valhetta, vieläpä sellaista joka on yleisesti tunnettu.
Takaisin aiheeseen, tämä ilmeisimmin voitaisiin jakaa kahteen osaan, kokemus omasta sukupuolesta ja se mihin lokeroon jonkun toisen yksilön jakaa. Eräs jakotapa on panisin en panisi, inhottavan binääristä ja siinäkin logiikka kusee lopulta.
-
Jos voin auttaa käyttämällä tiettyjä sanoja, kertokaa ne sanat.
Meillähän on aika helppoa kun suomen kielessä ei ole erikseen sukupuolittuneita pronomineja tyyliin "he/she", vaan pelkästään sukupuolineutraali "hän". Mies ja nainen korvautuu arkikielessä helposti henkilöllä tai tyypillä.
Kas näin:
Mä nojailin yökerhon baaritiskiin kun mun viereen tuli yks oikein viimesen päälle tyypillinen tyyppi, ja tunsin välittömästi kuinka mun henkilöllisyys alkoi sykkiä mun raajojen välissä.
-
Hienoa että aihe herätti keskustelua. En nyt jaksanut lukea kaikkia uudelleen, luin ne silloin aikanaan mutta en ollut sopivassa mielentilassa kommentoimaan.
Minä olen cis-nainen joka toki on siinä etuoikeutettu että tiedän olevani nainen. Muuten kuulun moneenkin vähemmistöön enkä ole aina päässyt niin helpolla. Sanat toki määrittävät todellisuutemme ja stigma on kova monessa asiassa.
Minun trans-läheinen ei välitä tuon taivaallista poliittisesti korrekteista termeistä ja siksi minäkin käytin epähuomiossa väärää termiä.
Minä kuitenkin lähdin liikkeelle tähän pohdintaan rehellisesti vain ja ainoastaan siksi että näen läheltä miten rankkaa läheiselläni on ja haluan ymmärtää häntä paremmin. Keskustelimme joskus siitä miksi hän haluaa käydä läpi tämän rankan prosessin, mutta minä en tietenkään voi ulkopuolisena ymmärtää.
Minulle jokainen ihminen on ensisijaisesti ihminen, kokee hän sitten olevansa mies, nainen, muunsukupuolinen tai mikä ikinä. En erottele ihmisiä sukupuolen perusteella. Toki olen ensisijaisesti hetero mutta olen tosiaan ollut parisuhteessa transnaisen kanssa enkä ajatellut siinä sukupuolta.
Pahoittelen jos olen loukannut käyttämällä vääriä sanoja tai olemalla tietämätön. Minä haluan vaan vilpittömästi ymmärtää. Toivon että joku päivä olemme niin suvaitsevaisia että jokainen saa olla mitä ikinä haluaa olla.
-
hieno aloitus, siitä kiitos aloittajalle. Mä oon FTM eli paraatipaikalta nään ja koen sukupuolen vaikutukset vaikka työelämässä tai sinkkuelämässä. Ja onhan niitä. enemmän kuin luulin tai oletin tai halusinkaan uskoa. Minua nykyään työelämässä kohdellaan miehenä paremmin kuin aikanaan naisena. Lauseitani kuunnellaan kunnolla.
Tämä on kaksiteräinen miekka, en voi lätistä mitään paskaa huvikseni, koska sanoillani on nykyään miehenä painoarvoa. se vetää miehen mykäksi. ja yksityiselämässä taas tulee turpaan aivan kunnolla, koska "mies on vaan niin pöljä eikä tajua tunteista"eli mä joka oon nykyään mies. Minua ahistaa miesten dissaaminen tunneköyhinä apinoina.
-
Lauseitani kuunnellaan kunnolla.
Tämä on kaksiteräinen miekka, en voi lätistä mitään paskaa huvikseni, koska sanoillani on nykyään miehenä painoarvoa.
Mielenkiintoinen luuppi. On selvää että järkevämpiä juttelemalla tulee tarkemmin kuunnelluksi. Mutta noin päin en ole tullut asiaa ajatelleeksi, että kuuntelemalla voi saada puhujan siirtymään seuraavalle tasolle.
-
Minua ahistaa miesten dissaaminen tunneköyhinä apinoina.
Tervetuloa mieheyteen, get used to it, koska tulet kuulemaan sitä paljon. Nykyisen naisasialiikkeen keskeisiä viestejä on, että sinun, valkoisen cis-heteromiehen syytä on kaikki, myös 60-luvulla jo ennen syntymääsi kovasti pontikkaa kiskoneen ja isoäitiäsi hakanneen juopon sovinisti-isoisän synnit. Se, että jotkut meistä ovat yrittäneet kehittyä ihmisinä ja olla ihmisiksi ei meinaa mitään, sikoja ollaan silti.
Lykkyä kumppanin löytämiseen.
-
Minulla on kyllä tapana sanoa että maailmassa on paljon mulkkuja, mutta se on itselleni täysin sukupuolta katsomaton termi.