BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kleo - 10.10.2017, 11:32
-
Hei,
olen tässä kahlaillut jo aloitettuja keskusteluja läpi ja lueskellut hyviä keskusteluketjuja. Kuitenkaan en ole löytänyt mitään varsinaisesti omaan kiinnostukseeni liittyvää luetttavaa.
Eli kaipaisin lukusuosituksia - artikkeleja, tutkimuksia, kirjavinkkejä - aiheesta lapsuus, seksuaalinen kehitys ja BDSM.
Itse kasvattajana olen päässyt näkemään lasten leikkejä vierestä, ja huomannut, kuinka usein valta-leikkejä leikki-ikäisten leikeissä nouseekaan esille. Samoin on ollut tilanteita, joissa pepulle läpsäisy on saanut lapsen pyytämään läpsimisen jatkamista, "koska se tuntuu kivalta". Usein myös rosvo/kahlittu/rangaistu/alistettu tai sitten poliisi/sitoja/pidättäjä/rankaisija -roolit tuntuvat menevän aina samoille henkilöille - riippuen joko heidän omista haluistaan tai tilanteesta, en tiedä. Samoin myös itselleen epämukavuuden tunteen tai kivun aiheuttaminen saattaa nostaa lapsessa aikaan seksuaalisen kiihottumisen.
Onko asiaa tarkasteltu kuinka paljon evoluutiobiologian tai genetiikan näkökulmasta? Lapsen seksuaalisen kehityksen näkökulmasta? Edellisten esimerkkien valossa olen pohtinut taipumuksen sisäsyntyisyyttä, ja olisi hauska asiasta lukea, jos tutkittua tietoa tai teorioita on.
Keskusteluketjussa SM.n psykologiasta löytyi hurjasti kirjavinkkejä, mutta suoranaisesti en löytänyt tästä vinkkelistä lähestyvää aineistoa. Samoin ketjussa Miksi jotkut kuten minä nauttivat alistumisesta ja vastaavasta? asiaa sivuttiin.. Itsellä aika on myös melkolailla kortilla, niin resurssit eivät riitä kaikkien mainittujen lähteiden läpikäymiseen - eli siinä syy avunpyyntööni myös.
Kiitos kaikista kommenteista jo etukäteen!
-
Esimerkiksi tällainen Google Scholar -haku (ei siis pelkkä Google) näyttäisi tuottavan sopivan pienen määrän katsauksia, 11 kpl, joissa siis on kommentoitu isompi määrä lähdekirjallisuutta:
"literature review" "bdsm interest" childhood
Haku etsii fraaseja "literature review" "bdsm interest" ja yhdistää ne termiin childhood. Haku laajenee, kun ottaa noita lainausmerkkejä pois ja lisää uusia hakusanoja. Ottamalla "literature review" -termin pois saa yksittäisiä tutkimuksia.
http://scholar.google.fi/scholar?start=0&q=%22literature+review%22+%22bdsm+interest%22+childhood&hl=fi&as_sdt=0,5
Haku "bdsm interest" childhood on sekin sopivan kokoinen, 23 osumaa Pelkkä bdsm childhood räjäyttää osumamäärän yli tuhanteen. Operattori AND (=molemmat) hakutermien välissä kaventaa hakua ja OR (jompikumpi) laajentaa. Oletuksena Scholarissa on AND, joka hakutulosten loppupuolella muuttuu OR:iksi.
-
Todella mielenkiintoinen aihe on, mitä olen usein itsekin miettinyt. Itseäni kiehtoo paljon primal leikki, saalistajan ja jahtaajan roolissa oleminen, ja mieleen tulee kuinka lapsena itse olin usein dominoivissa rooleissa. Eräs leikki oli sellainen, missä yksi (hirviö) oli alhaalla rinteessä, ja muiden piti kiivetä alas ja päästä maaliin ilman että "hirviö" saa kiinni. Tietenkin, lähes poikkeuksetta olin hirviön roolissa.
-
Todella mielenkiintoinen aihe on, mitä olen usein itsekin miettinyt. Itseäni kiehtoo paljon primal leikki, saalistajan ja jahtaajan roolissa oleminen, ja mieleen tulee kuinka lapsena itse olin usein dominoivissa rooleissa. Eräs leikki oli sellainen, missä yksi (hirviö) oli alhaalla rinteessä, ja muiden piti kiivetä alas ja päästä maaliin ilman että "hirviö" saa kiinni. Tietenkin, lähes poikkeuksetta olin hirviön roolissa.
Sama, tosin mulla "roolit" oli toki aina just päinvastoin ;D Parhaìta leikkejä on aina olleet ne sellaiset, joissa on se pieni primal-twisti mukana.
Jään seuraamaan ketjua!
-
mielenkiintoinen aihe
-
Aihetta todennäköisesti käsitellään myös täällä. Sivusto sisältää laajalti artikkeleita ja muuta tutkimuksellista aineistoa.
http://www.scienceofbdsm.com/
-
Jos ei liikaa sivuun aiheesta: eikös useimmilla sarjamurhaajilla oleta olleen jotain seksuaalisesti traumatisoivaa lapsuudessa/nuoruudessa? En ole aihetta sen tarkemmin tutkinut, enkä tiedä miten mielipiteet eroavat, mutta aika monta esimerkkiä tulee mieleen jossa tämä oletus tehty.
-
Tämäkin olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe, ja luulisin että ainakin aihetta sivuavia tutkimuksia olisi löydettävissä.
Käsittääkseni Freudin lapsuuden seksuaalista kehitysteoriaa ei enää pidetä kovinkaan suuressa huudossa, mutta varmasti aiheesta löytyy tuorettakin tutkimusaineistoa, johon tutkimusta voisi perustaa.
Ainakin lapsen yliseksuaalisuutta ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tutkimuksia on helposti saatavilla, mutta suoraan tuosta aiheesta ei tule ainakaan heti mitään mieleen.
-
Jos ei liikaa sivuun aiheesta: eikös useimmilla sarjamurhaajilla oleta olleen jotain seksuaalisesti traumatisoivaa lapsuudessa/nuoruudessa? En ole aihetta sen tarkemmin tutkinut, enkä tiedä miten mielipiteet eroavat, mutta aika monta esimerkkiä tulee mieleen jossa tämä oletus tehty.
Suurimmalla osalla raskaista väkivaltarikoksista tuomituilla henkilöillä on taustallaan fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa lapsuudesta. Asiasta on olemassa ihan pätevää tutkimuksellista näyttöä.
-
Onkohan sillä yhteyttä BDSM:ään et millä tavalla on saanu huomiota lapsena...
Esim onko paras keino ollu jäädä kiinni jostain kielletystä.
-
Onkohan sillä yhteyttä BDSM:ään et millä tavalla on saanu huomiota lapsena...
Esim onko paras keino ollu jäädä kiinni jostain kielletystä.
Jaa-a. Tuo miun orjake ainakin on huomionkipeä kun ei lapsena saanut huomiota mutta pervous lienee enemmäkin kapinaa 'hyvä tyttö' kuvaa vastaan.
-
Onkohan sillä yhteyttä BDSM:ään et millä tavalla on saanu huomiota lapsena...
Esim onko paras keino ollu jäädä kiinni jostain kielletystä.
Jaa-a. Tuo miun orjake ainakin on huomionkipeä kun ei lapsena saanut huomiota mutta pervous lienee enemmäkin kapinaa 'hyvä tyttö' kuvaa vastaan.
Itse kans ajattelen oman pervouteni olevan vastapainoa sille kiltin tytön roolille
-
Onkohan sillä yhteyttä BDSM:ään et millä tavalla on saanu huomiota lapsena...
Esim onko paras keino ollu jäädä kiinni jostain kielletystä.
Jaa-a. Tuo miun orjake ainakin on huomionkipeä kun ei lapsena saanut huomiota mutta pervous lienee enemmäkin kapinaa 'hyvä tyttö' kuvaa vastaan.
Itse kans ajattelen oman pervouteni olevan vastapainoa sille kiltin tytön roolille
Plus meillä myös se ilmeisen yleinen "Kun minut otetaan väkisin / sidotaan / pakotetaan niin en ole itse vastuussa joten en ole paha ja himokas joten voin vapaasti nauttia" elementti.
-
Mielenkiintoinen keskusteluaihe!
Mun mielestä fetissit ja fantasiat eivät mene siitä mitenkään "pilalle", vaikka miettisikin niiden syntysyitä. Enemmänkin väline itsetuntemuksen kasvattamiseen.
Itellä monet traumat ovat muuntuneet fetisseiksi sen jälkeen, kun on saanut niitä käsiteltyä.
Esimerkiksi pelkäsin ilotulitteita, viime uutena vuotena opin tykkäämään niistä ja aloin kokea ne vahvan seksuaalisina. Kun aiemmin säikähdin jokaista rakettia, reaktio muuttui kiihotukseksi.
Exhibitionismi on osittain kapinointia sitä kiltin tytön roolia kohtaan. Ja sitä kohtaan, että lapsena ei saanut näyttää alastomuuttaan, halujaan tai kiihottumista. Aikuisena saan näyttää kun nautin. Lakia rikkomatta, mutta mulla on oikeus nauttia ja kukaan ei voi sitä multa viedä. On oikeus nauttia kaksin, tai omalla tavallani vaikka keskellä rautatientoria. Paljastamatta mitään intiimialueita, mutta omassa mielessäni. Kukaan ei voi kieltää mua saamasta orgasmia, jos olen vaatteet päällä ja "siveellisesti". Haluan myös tulla nähdyksi sallitussa tilanteessa välillä (esim. kimppaseksi). Mun ei tarvitse peittää seksuaalisuuttani, saan puhua seksistä aikuisten ihmisten kanssa ja harrastaa seksiä mielin määrin. Äiti ei voi enää kieltää nauttimasta ;D
Onhan näitä muitakin, mutta tuossa nyt jotain. Ihan hyvä mun mielestä itse kunkin pohtia fetissien ja toimintatapojen syitä.
-
Onkohan sillä yhteyttä BDSM:ään et millä tavalla on saanu huomiota lapsena...
Esim onko paras keino ollu jäädä kiinni jostain kielletystä.
Jaa-a. Tuo miun orjake ainakin on huomionkipeä kun ei lapsena saanut huomiota mutta pervous lienee enemmäkin kapinaa 'hyvä tyttö' kuvaa vastaan.
Itse kans ajattelen oman pervouteni olevan vastapainoa sille kiltin tytön roolille
Plus meillä myös se ilmeisen yleinen "Kun minut otetaan väkisin / sidotaan / pakotetaan niin en ole itse vastuussa joten en ole paha ja himokas joten voin vapaasti nauttia" elementti.
Kyllähän sillä millaiseksi lapsuusajan kiintymyssuhde omiin vanhempiin on kehittynyt vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään tavalla tai toisella. Ja vaikka suhteet vanhempiin olisivat olleet kunnossa niin esim. pitkään jatkuva koulukiusaaminen jättää jälkensä ihmiseen.
Minulla itselläni ei ole kiltin tytön syndroomaa, vaikka ehkä "frontti" on saattanut ollakin kiltin tytön. Minulla on silti lapsuudesta tullut trauma, joka on todennäköisesti vaikuttanut siihen kuinka toimin BDSM-jutuissa - koska se vaikuttaa elämääni muutenkin. Kasvoin ympäristössä, jossa imago oli kaikki. Alkoholiongelmat, lähisuhdeväkivalta (joka kohdistui myös lapsiin), taloudelliset ongelmat ja kaikki muutkin mahdolliset ongelmat eivät merkinneet mitään niin kauan kun oli turkki ja mersu. Sitten kun ei enää ollut niin luotiin frontti valheilla ja teeskentelemällä. Kun tulin täysikäiseksi niin päätin, etten suostu elämään minkäänlaisessa valheessa tai itsepetoksessa. Tähän kun lisää sen, että olen empaatti niin tadaa resepti aivan superhankalaan parisuhdekumppaniin on valmis. En siedä ystävyyssuhteissa valehtelua (pienimmissäkään määrin), mutta niissä se johtaa vain etääntymiseen. Parisuhteessa se on "heippa, ei enää soitella". Niin kauan kun ei valehdella niin siedän toiselta lähes mitä tahansa, mutta kun se tulee kuvioon. Lähes kaikissa ystävyyssuhteissa minulle on valehdeltu, mutta tulkitsen itse valehtelun huomattavasti ankarammin kuin ehkä traumattomat ihmiset. Minä en ole sellainen alistuva, jolle täytyy erikseen kertoa että "sinun ei tarvitse suostu mihin tahansa".
Minulla on ollut opettelemista siinä, että kun aika usein kuitenkin näen että toinen ihminen "teeskentelee" tai yrittää peitellä heikkoa itsetuntoaan/epävarmuuttaan niin onko minulla oikeus tulkita se valheellisuudeksi? Useimmiten ei, koska ihmisillä on oikeus esittää itsestään juuri se kuva kuin haluavat. Ei minulla ole muualla kuin parisuhteissa oikeutta vaatia äärimmäistä rehellisyyttä.
Esimerkiksi näissä BDSM-piireissä jotkut ihmiset sanovat olevansa dominoivia ja käyttäytyvät omasta mielestään dominoivasti, mutta todellisuudessa eivät omaa dominoivan henkilön ruumiinkieltä eivätkä käyttäytymismalleja, vaan aika usein päinvastoin. Onko minulla oikeus tulkita se kusipäisyydeksi ja valehteluksi jos sellainen henkilö edellyttää minulta asemansa kunnioittamista (ihan näin ystävyysmielessä), vaikka todellisuudessa varmaan pystyisin dominoimaan häntä itse? Onko minulla oikeutta tehdä päätelmiä sellaiselle henkilölle alistuvasta henkilöstä? Ei tietenkään ole, mutta olenpa kuitenkin tehnyt. Omaa puolisoani en kykene dominoimaan, vaikka yrittäisin mitä (ja olen yrittänyt). Feral staten kokeminen ja oman trauman tiedostaminen ovat olleet minulle varsin eheyttäviä kokemuksia ja olen ehkä helpompi ystävä. Olen ollut aika armoton omissa arvosteluissani, koska en omassa parisuhdekuplassani ole kyennyt ymmärtämään sitä että toisille nämä asiat ovat ihan oikeastikin vain leikkiä. Jotenkin minulta puuttuu kyky mennä rooliin ja tulla sieltä pois - johtuen varmaan siitä, että lapsena joutui roolileikkeihin väkisin mukaan. Näissä BDSM-jutuissa se on puute, etenkin kun en tajunnu että kaikki rooliin menijät eivät "teeskentele". On ollut hankalaa ymmärtää sitä, että joku voi alistua henkilölle jota pystyy itse dominoimaan makuuhuoneen ulkopuolella. Tuohan ei ole vika muissa ihmisissä vaan minussa.
-
Samastun vila hieman pohdintoihisi aitoudesta. Itsehän kaipaan myös läheisissä suhteissani täyttä avoimuutta ja rehellisyyttä, sekä aitoutta. Pahin turn off mulle on, jos partneri esimerkiksi feikkaa orgasmia, teeskentelee tai liioittelee. Huomaan sellaisen herkästi ja tulee niinkin vahva reaktio, etten haluaisi nähdä koko ihmistä enää. Oon saanut ns. mitan täyteen kaksoisviestintää lapsena.
Itelle taas seksi on juurikin pitkälti leikkiä. Switch kun olen, nautin siitä kun roolit vaihtuu luontaisesti ja hienovaraisesti. Ihan esim. siten, että kuusysissä välillä toinen hankaa alapäätään toisen naamaa vasten, välillä taas toinen ottaa päästä kiinni ja tunkee elintään syvälle kurkkuun. Eli koskaan ei tiedä, kumpi menee "niskan päälle", se on kuin liekkien tanssia, alati muuttuvaa ja elävää. Samanlaista "eloa" en koe, jos toinen on täysin passiivinen, silloin roolit eivät vaihdu ja on aika ennalta-arvattavaa. Toki riippuu myös alistettavasta. Mutta yleensä oon onnellisempi, jos saan saman ihmisen kanssa toteuttaa eri puolia itsestäni fiiliksen mukaan, ja samoin toinen. Tulee ryhmädynamiikka mukaan :)
-
Samastun vila hieman pohdintoihisi aitoudesta. Itsehän kaipaan myös läheisissä suhteissani täyttä avoimuutta ja rehellisyyttä, sekä aitoutta. Pahin turn off mulle on, jos partneri esimerkiksi feikkaa orgasmia, teeskentelee tai liioittelee. Huomaan sellaisen herkästi ja tulee niinkin vahva reaktio, etten haluaisi nähdä koko ihmistä enää. Oon saanut ns. mitan täyteen kaksoisviestintää lapsena.
Orgasmin feikkaaminen on kyllä törkeyden huippu. Valehtelu seksuaalisessa tilanteessa on jotain mitä en todellakaan kykene käsittämään, se on äärimmäisen loukkaavaa. Jos ei seksiä harrastaessa uskalla olla rehellinen niin missä sitten voi?
-
Voin melko varmasti sanoa, että oma alistuvuuteni on synnynnäistä.
Ensinnäkin nautin jo lapsena leikeistä, joissa olen vankina, sidottuna tai erityisesti jonkun pahiksen kontrolloitavana. Muistan usein leikkineeni hyväksynnän, luottamuksen ja arvonannon hakemista tällaiselta auktoriteetilta. Yleensä leikin näitä itsekseni eikä kukaan kaveri ollut auktoriteettina.
Muiden kanssa leikkiessäni taas en ollut ollenkaan alistuva, vaan halusin ennemmin käsikirjoittaa leikit itse ja olla sankari. En välittänyt niinkään muiden kontrolloimisesta, vaan halusin vain, että leikki kulkee minun pääni mukaan. Tämäkin natsaa nykypäivään, koska seksielämän ulkopuolella olen edelleen melko tilaa vievä, äänekäs persoona, joka mm. tykkää suuresti puhua itsestään. Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.
Nämä muistot leikeistä ovat ajalta ennen kuin tiesin seksistä mitään. Niihin ei liittynyt seksuaalisia mielleyhtymiä eikä fyysistä kiihottumista tai nautintoa. Mahanpohjan kutina ja niin sanoakseni esteettinen nautinto olivat kuitenkin täsmälleen samoja kuin nykyisin sessioidessa.
Toisekseen minun ei tarvitse miettiä, onko jollain lapsuuden traumoilla vaikutusta omiin kinkkeihin, koska minulla ei sellaisia traumoja ole. Koulukiusaaminen jätti kyllä jälkensä, mutta vasta myöhemmin eikä tähän. Lähinnä poljettu itsetunto sai minut uskomaan, ettei seksi koske minua, koska kukaan ei kuitenkaan koskaan minua halua. (Vähensi muuten kivasti ulkonäköpaineita, että ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.) Tutustuin siis omaan seksuaalisuuteeni oikeastaan vasta joskus siellä lukioiän kieppeillä ja välissä oli pitkään jonkinlainen horroskausi.
-
Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.
Fetlifen Master/slave-ryhmissä on varsin yleinen keskustelunaihe se, että orjat ovat itseasiassa useammin dominoivia kuin alistuvia - on vain löytynyt se yksi joka oli vahvempi. Ei kuitenkaan mitään "pyydystin Dommen/Domin" vaan ehkä voisi puhua alfa-alistuvista. Mikä on hauskaa siihen nähden, että monet kuvittelevat orjien olevan jotain"natural born submissiveja" jotka ovat tosi paljon alistuvampia kuin subit. Minulla on siinä mielessä alistuva luonne, etten todellakaan halua olla parisuhteessa johdossa enkä muutenkaan halua johtaa ihmisiä. Eikä se johdu lapsuustraumoista vaan on ihan synnynnäistä. Silti en ole subi enkä ikinä voisi sellainen ollakaan. Joko olen orja tai sitten olen masokistinen bottom, D/s ei ole mikään vaihtoehto. En alkaisi edes oman Masterini subiksi jos hän haluaisi ryhtyä tasa-arvoiseksi. Vaimona toki pysyisin, mutta alistuminen poistuisi kuviosta. En tajua alistuva luonne = subi-ajattelua, koska alistuva luonne voi olla myös seksuaalisesti Dominoiva (hänhän voi olla ihan elementissään full-service-toppina - lähinnä twue-tyypit pitävät sitä jotenkin halveksuttavana).
-
Tämäkin olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe, ja luulisin että ainakin aihetta sivuavia tutkimuksia olisi löydettävissä.
Käsittääkseni Freudin lapsuuden seksuaalista kehitysteoriaa ei enää pidetä kovinkaan suuressa huudossa, mutta varmasti aiheesta löytyy tuorettakin tutkimusaineistoa, johon tutkimusta voisi perustaa.
Ainakin lapsen yliseksuaalisuutta ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tutkimuksia on helposti saatavilla, mutta suoraan tuosta aiheesta ei tule ainakaan heti mitään mieleen.
Tässä lukusuositus liittyen psykoanalyysiin ja BDSM:ään sekä muihin "pervouksiin" https://books.google.fi/books/about/What_are_Perversions.html?id=E9B9CwAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y
Erittäin mielenkiintoinen ketju, ja pitänee tässä ehtiessään laittaa omaakin pohdintaa sekaan.
-
Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.
Fetlifen Master/slave-ryhmissä on varsin yleinen keskustelunaihe se, että orjat ovat itseasiassa useammin dominoivia kuin alistuvia - on vain löytynyt se yksi joka oli vahvempi. Ei kuitenkaan mitään "pyydystin Dommen/Domin" vaan ehkä voisi puhua alfa-alistuvista. Mikä on hauskaa siihen nähden, että monet kuvittelevat orjien olevan jotain"natural born submissiveja" jotka ovat tosi paljon alistuvampia kuin subit. Minulla on siinä mielessä alistuva luonne, etten todellakaan halua olla parisuhteessa johdossa enkä muutenkaan halua johtaa ihmisiä. Eikä se johdu lapsuustraumoista vaan on ihan synnynnäistä. Silti en ole subi enkä ikinä voisi sellainen ollakaan. Joko olen orja tai sitten olen masokistinen bottom, D/s ei ole mikään vaihtoehto. En alkaisi edes oman Masterini subiksi jos hän haluaisi ryhtyä tasa-arvoiseksi. Vaimona toki pysyisin, mutta alistuminen poistuisi kuviosta. En tajua alistuva luonne = subi-ajattelua, koska alistuva luonne voi olla myös seksuaalisesti Dominoiva (hänhän voi olla ihan elementissään full-service-toppina - lähinnä twue-tyypit pitävät sitä jotenkin halveksuttavana).
Minusta on aika jännää, että ihminen joka ilmoittaa, ettei ole vanilja (aiemmin muissa viesteissä suoraan, tässä rivien välissä) eikä subi, tuntuu tietävän aivan valtavan tarkkaan, mitä olisi olla vanilja tai sub. Minä olen tässä asiassa paljon tietämättömämpi, kun jotenkin asiaa sekoittaa se, että tunnen vaniljoja, jotka erovat toisistaan enemmän kuin kinkyistä, ja varsinkin subeja tuntuu olevan yhtä montaa lajia kuin sellaisiksi ilmoittautuviakin. Mutta uskon sinua, olet selvittänyt asian kohdaltasi.
Sitten tuohon luonneasiaan: luonne, ja seksuaalinen taipumus ovat kaksi eri asiaa. Joillakin ne menevät kätevästi samansuuntaisesti, joillain eivät ihan lähellekään. Tämä vaikuttaa kai sitten juuri siihen, haluaako ihminen toteuttaa dominanssiaan tai alistuvuuttaan arjessa vaiko osana seksuaalisuuttaan (vaiko kaikkialla tai ei missään?).
Omalla kohdallani pyrin välttämään dominoivan luonteen esiin päästämistä työelämässä tai arjessa, koska olen järkeillyt elämäni olevan laadukkaampaa, kun järjestän itselleni haluamani asiat muulla tavalla. Mutta siellähän se luonne silti on, ja siitä on sitten hiukan harmia siinä kohtaa, että kyllä, minustakin olisi todella kätevää saada vastuu kaikesta paheellisuudesta ulkoistettua jotenkin, johonkin joka tekee väkisin tai mitä näitä nyt onkaan. Valitettavasti olen niin huono sub, että harva master viitsisi nähdä sitä vaivaa, minkä edellämainitun setin uskottava yhteispeli vaatisi, joten se siitä fantasiasta. Ikävästi joudun hankkimaan seksuaaliset kiksini enimmäkseen siltä puolelta pöytää, missä haluan käyttää valtaa, ja huolehdin, että niin myös tapahtuu.
Tuolla aiemmin oli puhetta dominoivan henkilön ruumiinkielestä. Niin, onko epärehellistä pyrkiä tietoisesti välttämään dominoivan roolin ottamista arjessa, rakentaa käytöksensä sosiaalisesti hyväksyttyjen mallien ympärille ja pyrkiä olemaan siinä niin hyvä kuin osaa? Hyvästä syystä jopa. Haluan säästellä paukut niitä hetkiä varten, kun asioilla on väliä. Ja siksi, että ihmiset käyvät arvaamattomiksi pelätessään, ja heitä on sittenkin helpompi ohjailla jos he ovat rentoja ja luottavaisia :P. Toki sitten tuleekin mielenkiintoista, kun tämä koko vaivalla harjoiteltu systeemi pitäisi jättää sivuun, ja alkaa seksuaalisesti dominoimaan jotakuta ihan vaan korvakuulolta ja fiiliksen mukaan. Varsinkin, jos en vielä täysin luota uhriini ja hänen kykyynsä kestää minua pahimmillani.
Niinpä on ihan mahdollista saada muilta tuomioksi se, että en ole domme, en osaa esittää dommea, ja siinä sivussa suunnilleen pilaan koko dommepopulaation maineen, arvon ja perinteet, vaikka toisaalta siihen kai kykenisi vain joku, joka populaatioon lasketaan mukaan ;).
Minun traumani lienee se, että olen aina nähnyt enemmän värejä kuin mustan ja valkoisen, maailman täynnä toisaalta ja toisaalta olevia totuuksia. Maailman, missä ihminen, jolla olisi itsestään vain yksi ja sama totuus kaikille näytettäväksi, olisi toivottoman yksinkertainen, liian vähän minun silmissäni.
Vir, edelleen kesytettyjen petojen suuri ystävä
-
Niin kauan kuin subit kokevat tarpeelliseksi erotella itsensä orjista niin minäkin koen oikeudeksi erotella itseni subeista. Siihen miten minä määrittelen kyseisten sanojen eron, ei ole asia josta kiinnostaisi täällä keskustella. Etenkään kun en edusta mitään TWUE-lahkoja ja yleinen orjakäsitys vaikuttaa olevan tämä: "hänellä on psykopaattifetissi ja hän vain odottaa että toinen osapuoli tappaisi hänet". Pidätän itselleni oikeuden olla ylpeästi "omalla puolellani" enkä usko että ihminen voi oikeastaan valita siihen mitä on. En kiistä sitä, ettenkö joskus olisi täällä esittänyt varsin kärkkäitä mielipiteitä eräistä asioista mutta ihmisillä on tapana kehittyä. Mitä tulee tuohon vaniljaviittaukseen niin noh esine-fetisistin on helppo määritellä itsensä kinkyksi. Se on rasti ruutuun ja asia on sillä selvä, eikä asiaa tarvitse pohtia. Vaniljat voivat harrastaa BDSM-juttuja, mutta he eivät kiihotu esineistä. Sekin tosin on keskustelu, jonka käyminen on täydellisen hedelmätöntä.
Olen itse tässä viimeisen vuoden aikana tiedostanut itsestäni sen, että oikeastaan en tiedä mitä vaniljaseksi on tai miltä vaniljoista tuntuu. Sen sijaan vaikka en ymmärrä miksi esine-fettari kiihottuu esimerkiksi ovenkahvoista niin silti voin itse esine-fettarina ymmärtää miltä hänestä tuntuu. Hänkin voi ymmärtää miltä minusta tuntuu kun näen nahkasaappaat. Meillä kaikilla on oma positiomme ja jos sitä ei työstä niin on sen vanki. Minäkin olen oman poikkeavan seksuaalisuuteni vanki enkä ole päässyt siitä vielä muualle kuin siihen että tunnustan positioni. Toinen esimerkki on etten voi cis-naisena ikinä ymmärtää transnaisten kokemusta naiseudestaan tai äitiydestä. He voivat sen kertoa minulle, mutta kun ei ole itse kokenut niin ei voi tietää. Minulla on aina ollut kaikki, en ole joutunut taistelemaan asemastani eikä kukaan ole kiistänyt kokemaani sukupuolta. Voi yrittää ymmärtää ja avartaa itseään, mutta ei voi tietää. Luulen, että suurin osa kinkyistä on oman positionsa vankeja. Vaniljatkin ovat omansa.
En tarkoita "valheellisuudella" sitä, että sitä dominoivaa luonnetta peitellään. Eikä sitä edes voi peitellä, sitä voi hillitä (niin kuin on sosiaalisesti hyväksyttävää) mutta ihmiset kyllä huomaavat sen. Sinäkin Vir olet ainakin näin netissä aika huono peittelemään sitä dominoivaa luonnettasi (IRL en tiedä kun emme ole tavanneet). Minä taas voin vastata sinulle kohtuullisen "vertaisesti" näin netin välityksellä, mutta IRL luultavasti vain välttelisin sinua. Kovin voimakkaasti dominoivien henkilöiden seura on uuvuttavaa, ja minulla on jo kotona jo yksi sellainen tapaus. Dominoiva luonne dominoi ympäristöään joka tapauksessa, sehän on luontaista. Se on se positio, josta katsoo maailmaa.
-
Virin puolesta voin kertoa, että hän on normaalissa elämässä täysin tavallinen nainen, erittäin mukava sellainen ja tulen hänen kanssaan omalta puoleltani hyvin juttuun. Meillä ei koskaan ole omasta mielestäni ollut minkäännäköisiä kiistoja dominoivuuden suhteen keskenämme, koska olen kokenut nämä tapaamiset täysin tasavertaisiksi. Meillä ei hänen kanssaan ole mitään kilpailua ja ehkä siksi olenkin kokenut keskustelumme erittäin hedelmällisiksi. Olen kohdannut vaniljanaisia, jotka yrittävät saada jotain dominoivuuttaan esille (siis ilman seksiä). Näille yleensä kohotan hartioitani ja jatkan eteenpäin. Olen myös kohdannut skenessä naisia, jotka palaisivat halusta saada dominoida minua, mutta nämäkin olen jättänyt huomiotta.
Ehkä menee ohi aiheen kokonaan keskustelun otsikkoon nähden tämä keskustelu, mutta ihminen on sitä, mitä hän on. Omalta puoleltani voin kertoa sen verran, etten lähde esimerkiksi miiteissä alistamaan alistuvia ihmisiä, ellei meillä ole keskenämme sitä sopimusta. Enkä todellakaan odota tällaisen ihmisen palvelevan mua. Jos hän itse aktiivisesti sen tekisi, niin voisimme alkaa keskustelemaan, mikä meidän suhteemme on. Kaikki siis perustuu yhteiseen sopimukseen. En työpaikallanikaan lähde dominoimaan kaikkia (paitsi niitä, jotka perseilevät turvallisuuden kanssa).
-
Arvelen, että hyvin harva meistä arvioi toisia ihmisiä jatkuvasti dominanssin kautta. Miksi arvioisi, ellei kyse ole potentiaalisesta seksikumppanista ja dominanssin laatu eroottinen?
En minä tiedä vaikkapa kollegoistani, voisinko dominoida heitä. Miksi tietäisin, ja miksi haluaisin kokeilla? Eivät hekään minua dominoi. Voin toki leikkiä ajatuksella, millainen Dom tämä tyyppi - kollega, asiakas, kaveri, vastaantulija - olisi tai on seksin saralla, mutta en minä ole arjessani ketään alistamassa tai kenellekään alistamassa.
En voi myöskään sanoa, että puolisoni olisi suhteessamme jotenkin johdossa. Siis muuten kuin sessioidessa. Yhtä köyttä tässä vedetään, huolehditaan toisistamme, annetaan läheisyyttä ja aikaa, annetaan tilaa. Minulle ei subina ole mitään väliä sillä, voisiko joku dominoida minua session ulkopuolella. Valta-asetelmat eivät yksinkertaisesti yhtään kiinnosta minua muuten kuin sessioissa. Ei meillä vaniljaseksissäkään toinen ole sen kummemmin niskan päällä (paitsi anatomisista syistä toisinaan A kirjaimellisesti).
Jos joku yrittää vaikka nyt töissä selvästi osoittaa jotain valtapyrkimyksiä minuun nähden, yritän ja yleensä onnistunkin lopettamaan sen sillä, etten vain lähde mukaan nokitteluun. Yleensä nämä ihmiset vaikuttavat enemmän epävarmoilta kuin itsevarmoilta. Sitten on niitä tyyppejä, jotka ovat ihan vaivattomasti ja luonnostaan jokseenkin zen ja vaikuttavat varmoilta. Sellaisten kanssa on yleensä hirveän helppoa ja mukavaa olla, mutta en kyllä arvioisi heidän seksielämästään mitään sen perusteella. Mutulla heittäisin, että tällaiset tyypit voivat aivan yhtä lailla tykätä heiluttaa ruoskaa, tai saada sellaisesta, tai haluta käpertyä kainaloon katsomaan Downtown Abbeyä ja rakastelemaan hellästi.
Minusta olisi outoa arvioida ihmisissä jotain yleistä alistuvuutta tai dominanssin, tai edes itsevarmuutta. Ne kun riippuvat niin kovin tilanteesta. Työhaastattelussa olen hermoraunio, nyt työn saatuani olen asiakastilanteissa varsin tyyni ja varma, kiireessä kollegoiden kanssa epävarmuuskin voi päästä esiin. Kotona on sitten taas ihan toinen minä, mutta sekin toisinaan itsevarma ja rauhallinen, toisinaan ahdistunut ja kireä.
-
Joo, tuo on hyvä pointti, että kaikissa ihmisissä on monia puolia.
Jokainen on vahva ja heikko, tyhmä ja viisas, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Kaikki tunteet myös sallittuja, ja on ok ilmentää ja tutkia eri puoliaan. Ilman että tarvitsee skitsofreeniseksi leimaantua :P