BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Brak - 13.12.2017, 22:38
-
Olen häirintäkohuja seuratessani miettinyt, miksi seksuaalisuuden alueelle yltävät aiheet ovat edelleen niin polttavia. Vanhemmat yrittävät suojella teinejään seksin ja seksin jälkeisiltä ääniltä, eikä seksi yleensäkään ole aihe, josta voisi puhua luontevasti seurassa kuin seurassa.
Sen ymmärrän, että ihmisiä saattavat ärsyttää yksityiskohtaiset kuvaukset ruumiillisista toimituksista, mutta miksi yleisen tason keskustelukin rajataan vain suljettuihin piireihin?
Seksin suora ehdottelukin on kulttuurissamme rajattu lähes yksinomaan tilanteisiin, joissa ei tavata kasvokkain tai joissa ollaan voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Baarissa sopii puolitiedottomassa tilassa ehdotella niitä näitä, jos vaikka pääsisi jatkoille, mutta jos saman tekee fiksusti ja kohteliaasti selvinpäin, saattaa saada osakseen syyttelyä häirinnästä.
Jos näen kirjastossa viehättävän naisen, miksi en voi kohteliaasti kysyä häneltä, kiinnostaisiko seksi. Ymmärrän, että inttäminen ärsyttää tai pelottaa. Niin ikään ymmärrän, että luvaton fyysinen lääppiminen rikkoo itsemääräämisoikeuden rajoja.
Mutta miksi ei saisi esittää suoraa kohteliasta pyyntöä, jos kieltävän vastauksen saatuaan poistuu välittömästi paikalta?
Kun ajattelen asiaa omakohtaisesti, niin minua ei häiritsisi, jos nainen tulisi kysymään minulta arkipäiväisessä tilanteessa seksiä, kunhan hän vain tekisi sen kohteliaasti ja ystävällisesti ja poistuisi välittömästi, jos vastaisin kieltävästi.
Onko kysymys omanarvontunteesta? Pelkäävätkö ihmiset, että ehdottelija ei ole riittävän korkeatasoinen heille itselleen? Siksikö ehdottelu on kielletty?
-
Tässä mun mielestäni tulee sukupuolinen ero vastaan. Naispuoliset yleensä haluavat vähän keskustella ensin ja katsoa, josko toinen olisi kiinnostava. Kaunis nainen menee koputtamaan miestä olkapäälle ja kysyy halukkuutta seksiin, niin äijällä on kompassineula ojossa välittömästi. Joo, tiedän että melkoista yleistämistä, mutta empiirisen tutkimuksen tulos.
-
Se on kyllä hauska pohdinnan aihe. Varmaan pidempään muhinut tähän suuntaan kulttuuri. Pohjimmaista syytä miksi näin kävi vaikea kuvitella kun ei ole referenssiä luolamies maailmaan. Villinä veikkauksena että kun ehkäisy on suhteellisen uus juttu kuitenkin kulttuurissa niin oisko jääny päälle jokin vaihe että seksiä ei niin vain voitu jaella vaan se piti ansaita koska siinä tuli melkeinpä aina mukana lapset ja äidillekin iso riski kuolla synnytyksessä.
Monta miestä ja miksei monia naisiakin ei varmaan haittaa juu suora ehdottelu, mutta tiiän että se pistää monen myös aika vaikeaan ja epämiellyttävään paikkaan. Seksi kuitenkin koetaan suhteellisen intiiminä asiana ja sen ehdottelu siis aika aggressiivisena loikkana. Ei pelkästään se inttäminen vaan myös ensi kontakti. Seksin haluaminen kuitenkin jotkut saattavat yhdistää sellaiseen himoon että miettivät myöhemmin jotain, "noh lähtikö se nyt seuraamaan" tms. Se voi monet ujommat ja vähemmän ujot pistää lukkoon ja saada pään hetkeksi sekaisin muista asioista mitä nyt ehkä ennemmin päivän aikana tekisi (työ, asiointi, tms.) kuin pohtisi että kuinka nyt navigoit itsesi irti muukalaisesta josta et tiedä muuta kun että hän haluaa panna sinua.
Varmaan jotkut sitten osaa siitä ottaa myös nokkiinsa ja heti pistää turbo puolustus vaihteen päälle.
-
Miksi juuri tuollainen "suoraan kysyminen" olisi luonnollista suhtautumista seksuaalisuuteen? Onhan useimmillakin muillakin eläinlajeilla kuin ihmisillä monimutkaisia soidinmenoja.
-
Miksi juuri tuollainen "suoraan kysyminen" olisi luonnollista suhtautumista seksuaalisuuteen?
Sillä tavalla, että silloin seksuaalisuus olisi yksi ihmisenä olemisen luonteva ilmentymä samalla tavalla kuin monet muutkin asiat. Nythän tilanne on se, että seksuaalisuus ohjaa meitä hyvin voimakkaasti sekä tietoisesti että tiedostamattomasti, mutta vaikka seksuaalisuuden vaikutus käytökseemme on merkittävä, niin silti aihe on äärimmäisen hyshys.
Koska itse en viihdy sosiaalisissa tilanteissa enkä etenkään baareissa, niin joskus on tuntunut, että olisi kiva, kun olisi jokin luonteva tapa, jonka avulla voisi kysellä toiselta suoraan, kiinnostaisiko seksuaalinen läheisyys.
Käyn vuosittain Ylläksellä tai muualla lapissa hiihtämässä, ja joskus on tullut mieleen, että pitäisi perustaa YllätykSeksi Ylläksellä -klubi, jonka jäsenet saisivat mahdollisuuden kantaa jotain merkkiä, joka paljastaisi sen, että minulta saa tulla kysymään suoraankin. Voisi bongata ladulla illan seuralaisen.
-
vaikka seksuaalisuuden vaikutus käytökseemme on merkittävä, niin silti aihe on äärimmäisen hyshys.
Jos aihe olisi äärimmäisen hyshys, emme kävisi tätä keskustelua. Mitä aiheeseen tulee, Tinder on se paikka jossa aikalailla suoraan ehdotellaan seksiä.
-
vaikka seksuaalisuuden vaikutus käytökseemme on merkittävä, niin silti aihe on äärimmäisen hyshys.
Jos aihe olisi äärimmäisen hyshys, emme kävisi tätä keskustelua.
Mutta käymme sitä tiettyyn aihepiiriin keskittyneellä foorumilla. Julkisesta puheesta se pidetään poissa. Vaikka seksuaalisuus leimaa ihmiselämää äärimmäisen voimakkaasti, niin silti aiheesta ei etenkään paremmissa piireissä sovi käydä avointa keskustelua.
Rupesin miettimään sitäkin, voisiko se johtua siitä, että seksuaalisuus paljastaa hyvin sen, kuinka eläimiä olemme. Ehkä se ei sovi nykymaailmaan, jossa useimmat asiat esitetään kuin ne voisi valita.
-
En tiedä miksi jotkut kokevat että seksi on edelleenkin jotenkin kiellettyä. Emmehän koskaan ole voineet puhua seksistä niin avoimesti kun nyt.
Ihan päivittäislehdissäkin on seksiin liittyviä artikkeleja. Telkan mainoskatkoilla mainostetaan kaalimatoa. Pornokauppaan kehtaa mennä kuka tahansa kirkkaassa päivänvalossa. Seksologiaa voi opiskella. Voi käydä kinkybileissä vaikka joka kuukausi ilman että tarvii pelätä pidätetyksi joutumista, tai kinkymiitissä ihan julkisessa paikassa monella pikkupaikkakunnallakin. Voi poseerata netissä omalla naamallaan alasti, eikä siinä ole mitään hävettävää koska naapuri, työkaveri ja sukulainen on kuitenkin itsekin Alaston Suomessa kuvineen. Pornotähtiä fanitetaan somessa enemmän kun poliitikkoja. Edesmenneessä Anttilassa myytiin piiskoja, ja liukkaria ja pikkuvibraa saa jo ihan citymarketistakin. Ei seksi ole enää mikään tabu.
Se miksi sitten ihmiset eivät suoraan mene kysymään seksiä toiselta naamatusten. Veikkaan ettei suuri osa ihmisistä halua tehdä päätöstä seksin harrastamisesta tuntemattoman kanssa samantien. Siksi seksichatit toimivat paremmin siinä tarkoituksessa. Voi vähän aikaa jutskata tuntemattoman panoseuran kanssa, eikä tarvitse tehdä päätöstä panemisesta minuutissa toisen odottaessa kiimaisesti vastausta. Seksichattiin myös menevät vain ne ihmiset jotka ovat hakemassa panoseuraa. Ei se random naapurin Leena joka on hakemassa kaupasta kukkia mummovainaan haudalle, ja seksi on viimeinen asia mikä pyörii mielessä.
Toinen juttu on että se koetaan ehkä myös huonona käytöksenä. En mene myöskään kysymään tuntemattomalta ihmiseltä haluaisiko hän että kusisin hänen päälleen (mikä itselleni liittyy seksiin) tai haluaisiko tuntematon ihminen kenties antaa minulle tuhat euroa lompakostaan (mihin hänellä olisi yhtä pieni velvollisuus kuin seksinkään antamiseen).
Mikäänhän ei tietenkään estä kysymästä. Minulle tullaan kaupungilla usein höpöttelemään kaikenlaista, selkeästi iskumielessäkin. Olen melko varma että en lämpenisi, jos suoraan tultaisi kysymään seksiä. Vaikka kysyjä olisi minkäläinen komistus. Ja en varmasti suhtaudu seksiin itsessään kielteisenä asiana tai häveliäästi. En vaan halua harrastaa seksiä ihmisen kanssa joka näkee minut vain yhtenä tsäänssinä saada seksiä.
-
Emmehän koskaan ole voineet puhua seksistä niin avoimesti kun nyt.
Minusta seksistä ei puhuta. Se on kaikkialla läsnä. Automainokset, venemainokset, ikkunamainokset. Kaikista voi löytää seksiä. Sen sijaan arkinen keskustelu seksuaalisuudesta ihmisen käytöstä määräävänä voimana pysyy poissa.
Kun 5-kymppinen kunnollinen perheenisä lähtee nuoremman naisen matkaan, ihmissuhdeammattilaiset rupeavat puhumaan parisuhteen kriiseistä tai yskilöllisistä kriiseistä sen sijaan että he puhuisivat pillunhimosta.
Seksuaalisuus saa ihmiset tekemään absurdeja tekoja, mutta silti keskustelua tästä voimasta ei käydä.
-Harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki tahtovat seksiä.
-Joskus seksin himo on hyvin voimakas.
-Seksuaalinen kohtaaminen on kuitenkin vaikeaa. Se sallitaan vain tietyillä tyyleillä tietyissä ympäristöissä, mutta ei avoimesti tarpeensa ilmaisten.
Ehkä tämä asia ei avaudu ulospäin suuntautuneille ihmissuhdesukkuloijille, mutta meille introverteille tilanne on selvä. Seksuaalisuudesta ja seksuaalisista tarpeistaan ei saa puhua kuin kiertoteitse ja monimutkaisten soidinmenojen kautta. Seksuaalisuus avoimesti ilmaistuna on kiellettyä, vaikka ilmaisu olisi kohteliasta.
-
Kuulostaa siltä että sinusta tuntuu ettet voi puhua tarpeistasi tai seksistä vapautuneesti.
En tiedä miten te muut baarilaiset koette, mutta itse koen voivani puhua seksistä. Puhun siitä tällä (ja parilla muulla) foorumilla, puhun siitä chatissa, kavereideni kanssa livessä ja onlinessa. Olen puhunut seksielämästäni jopa koululuokassa muun luokan kuunnellessa. Tarpeistani puhun niille jotka ovat osallisena tarpeideni tyydyttämiseen, eli lähinnä miesystävälleni. Ilmaisen seksuaalisuuttani kuvin, videoin, maalauksin, asustuksin ja sanoin. Niin, mielestäni seksuaalisuutta voi ilmaista niin monin eri keinoin, muutenkin kun puhumalla seksistä. Se on oikeastaan hieman suppea käsitys että avointa seksuaalisuutta on vaan seksistä puhuminen :).
Introvertti voisi harkita seksiblogin pitämistä. Siinä saa ääntään kuuluviin, ilman että tarvitsee mennä kadulla hätistelemään random ihmisiä. Blogia lukee ne muut introvertit, jotka etsivät myös kanavaa puhua seksistä.
Omassa blogissaan voisi omia tarpeitaan ilmaista ihan niin paljon kun haluaa, kuvin ja sanoin. Ja vaikka pohtia sitä 5-kymppisen perheenisän pillunhimoa käytännössä ja teorissa :).
-
Jaha. MissMary ehtikin tyhjentää pajatson hyvin kattavasti. Kyllä, komppaan täysin!
Ja iso iso juttu on tuo, jos sen naapurin Leenan päässä on kaikkea muuta kuin seksi ja jos naapurin Leenalle seksi on ylipäätään asia, jonka hän jakaa vain miehensä kanssa, on se ehdottelijan vastuulla ottaa ensin selvää (soidinmenoin), onko Leena vastaanottavainen kohde vai ei. Se ei tarkoita, etteikö Leena tykkää seksistä, tai siitä puhumisesta, mutta Leenalla on oikeus valita, missä ja kenen kanssa hän tämän tekee.
-
MissMary ehtikin hyvin tyhjentää aihetta, mutta heitetään oma veikkaus.
Ihminen on eläin siinä missä muutkin luonnon ameebat, oravat sekä kiimaiset koirat. Seksi on edelleen iso osa meidän luonnollista viettiä, joka liittyy selviytymiseen, vaikka emme enää pääsääntöisesti niin seksiä käytä. Seksiin liittyy myös riskejä, mistä apuds sanoikin. Seksi=riski=automaattinen defenssi päällä kun jokin asia ei mene "sääntöjen" mukaan. En usko että tämä tulee pohjimmiltaan muuttumaan vielä pitkään aikaan, mikä johtaakin siihen että olen aloittajan kannalla siitä, että seksistä tulisi keskustella huomattavasti enemmän, sekä käsitellä mahdollisimman luonnollisena asiana.
-
Meeri kirjoittikin jo hyvin kattavasti ja komppaan täysin.
Itse puhun seksistä myös paljon kavereideni kanssa, joko netissä tai livenä. Lyhyesti on tullut puhuttua myös vasta tavattujen ihmisten kanssa. Omista tarpeista tulee puhuttua satunnaisesti muutenkin kuin vain kumppanille, mutta kyllä enimmät keskustelut käyn hänen kanssaan, koska hän tarpeiden tyydyttämisestä vastaa.
Mitä tulee seksin vonkaamiseen tai ehdotteluun, niin on sitäkin tapahtunut. Ei nyt kirjastossa, mutta vapaalla ollessa. Eikä välttämättä edes baarissa. En tuosta kuitenkaan perusta, että eka lause on vonkaus. Kyllä itsellä tarvitsee mielenkiinto herätä ennen kuin edes kuvittelisin lähteväni kenenkään matkaan. Eikä se mielenkiinto herää todellakaan "moi, haluaisitko seksiä kanssani?" - lauseella.
Ja ihan näiden omien kokemuksien perusteella kyllä väitän että ihmiset puhuvat seksistä. Siihen on tarjolla lukuisia eri väyliä sekä keinoja. Ympärillä on seksiä lähes kaikkialla, joista voi helposti ottaa keskustelun avauksen aiheen.
-
Kuulostaa siltä että sinusta tuntuu ettet voi puhua tarpeistasi tai seksistä vapautuneesti.
No en, koska jos nyt vaikka kohtaan sattumalta jonkun naisen, joka aiheuttaa mukavia tuntemuksia, niin en uskalla ehdottaa hänelle seksiä, koska seksi on yhteiskunnassamme jotain, joka suljetaan tavanomaisten tarpeiden ulkopuolelle, vaikka se oikeasti on mitä tavanomaisin tarve.
Kun olin nuori, pystyin kysymään koulussa naispuolista opiskelukaveriani syömään kanssani kertoen, että minulla on nälkä, mutta en voi samalla tavalla kysyä naista seksiin, koska jostain syystä seksi on likainen tarve, mutta nälkä ei ole.
-
Kuulostaa siltä että sinusta tuntuu ettet voi puhua tarpeistasi tai seksistä vapautuneesti.
No en, koska jos nyt vaikka kohtaan sattumalta jonkun naisen, joka aiheuttaa mukavia tuntemuksia, niin en uskalla ehdottaa hänelle seksiä, koska seksi on yhteiskunnassamme jotain, joka suljetaan tavanomaisten tarpeiden ulkopuolelle, vaikka se oikeasti on mitä tavanomaisin tarve.
Kun olin nuori, pystyin kysymään koulussa naispuolista opiskelukaveriani syömään kanssani kertoen, että minulla on nälkä, mutta en voi samalla tavalla kysyä naista seksiin, koska jostain syystä seksi on likainen tarve, mutta nälkä ei ole.
Miksi koet, että seksi on yhteiskunnassamme jotain joka suljetaan tavanomaisten tarpeiden ulkopuolelle?
Mielestäni sitä korostetaan entistä enemmän tarpeena nykyään kuin koskaan ennen, koska sitä tuodaan esille kaikkialla. Ehkä kyseessä on enemmän oman uskalluksen puute puhua siitä seksistä? Tai ehkä koet, että se seksi on likainen tarve, eikä siitä sovi puhua? Koska itse olen nähnyt ja kokenut ihan päinvastaista.
Tässä on toki varmasti myös sukupolvien välisiä eroja olemassa, mikä koetaan soveliaaksi ja mikä ei, yleisemmällä tasolla.
-
Miksi koet, että seksi on yhteiskunnassamme jotain joka suljetaan tavanomaisten tarpeiden ulkopuolelle?
Kai se johtuu omasta kokemuksesta. Kun näen kirjastossa kivanoloisen naisen, en uskalla mennä ehdottamaan hänelle seksiä, koska tulee olo, että se on häirintää. Nämä viimeaikaiset ahdistelukohut ovat vain vahvistaneet tunnetta. On ruvennut tuntumaan yhä enemmän siltä, että seksi on likainen tarve, jota ei saa sanoa ääneen ja jota kohti ei saa pyrkiä.
En sitten tiedä, olenko vain harhainen, mutta kyllä minulla miehenä on sellainen olo, että jos ehdotan spontaanisti vieraalle naiselle seksiä, niin tällainen tarpeen ja toiveen ilmaisu tulkitaan yleensä kielteisesti.
Aina vain tuntuu siltä, että seksi on likainen tarve, josta ei saa avoimesti puhua, vaan joka on piilotettava monimutkaisiin menoihin.
-
Se että se koetaan negatiivisesti, ei taida johtua siitä että sen naisen mielestä seksi olisi likainen asia.
Minusta seksin pyytäminen on ihan verrattavissa minkä tahansa muun hyödykkeen pyytämiseen. Ei ihmiset positiivisesti suhtaudu siihenkään kun tuntematon tulee pyytämään rahaa tai vaikka sulta autoa lainaksi. Nainen saattaa myös loukkaantua siitä että oletat hänen lähtevän noin vaan tuntemattoman matkaan. Naisilla on kuitenkin rutkasti valinnanvaraa, eikä tarvitse ottaa sänkyynsä vaan jotain random- tyyppiä.
Mutta mikäänhän ei sua estä kysymystä tuntemattomalta naiselta seksiä, ei siitä sakkoja saa. Mielestäni se vaan on typerää, kun muilla taktiikoilla onnistumisprossa on parempi.
-
Aloitan tarttumalla alkuperäiseen kysymyksen sanavalintoihin.
Mitä mahtaisi olla "luonnollinen" suhtautuminen seksuaalisuuteen? Kovin usein tuntuu, että sanaa "luonnollinen" käytetään tarkoittamaan sellaista tapaa toimia, joka on niin likellä omia mukavuusalueita, etteivät sen vaatimukset muodosta esteitä normaaleissa tilanteissa. Sillä ei ole luonnollisen kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on totutuista käytännöistä.
Itse varoisin tuon sanan käyttämistä, koska se tuo mukanaan mielikuvan "oikeasta" ja "alkuperäisestä" ja sitä kautta kertoo epäsuorasti, että kaikki muut tavat ovat jotenkin vääriä.
Anteeksi tällainen pilkun sodomisointi, mutta kysymyksenasettelulla on ihan helvetisti väliä sen kannalta, millaista keskustelua saadaan aikaiseksi. Jos lähdetään liikkeelle "luonnolisesta suhtautumisesta", sen kummemin määrittelemättä, ollaan aika syvällä suossa aika nopeasti.
--
Toisaalta en myöskään allekirjoita kysymyksen epäsuoraa väitettä siitä, että seksuaalisuuteen suhtauduttaisiin jotenkin epäluontevasti.
Mielestäni Suomessa vallitsee melko seksipositiivinen ilmapiiri ja ajatus jokaisen oikeudesta olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään tuottamatta muille kärsimystä (siis sitä ei-toivottua mallia) on melko tiukasti iskostunut yhteiskunnan perusnäkemyksiin. Seksuaalisuus on useimmille sen verran yksityinen asia, ettei sitä haluta tuoda julki kuin tarkasti rajatuissa tilanteissa.
--
Uskoisin alkuperäisen kysymyksen olevan sisällöltään käytännössä tällainen, jaoteltuna osiin:
"Miksei seksuaalisuudesta ole luontevaa puhua?"
Toisille on, toisille ei. Toiset tykkäävät jakaa ajatuksia ja kokemuksia, toisille ne ovat sen verran yksityisiä asioita, ettei niistä haluta puhua kuin ehkä oman kumppanin kanssa. Molemmat ovat ihan fine, eikä kumpikaan ole sen "luonnollisempi" tapa suhtautua. Osalle on todella vaikeaa avautua omista tarpeista ja haluista, osalle niistä puhuminen on arkipäivää ja menee aika luontevasti sellaisena kahvipöytäkeskusteluna.
Kyseessä lienee se, että seksusaalisuus on monille niin yksityinen asia, ettei sitä haluta jakaa eikä "sitä puolta" itsestä haluta näyttää, jakaa tai kohdata kuin vain tiettyjen ihmisten seurassa. Tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan, vaan oman yksityiselämän pitämistä yksityisenä tavalla, joka on itselle luonteva.
Esimerkiksi itselleni on todella luontevaa keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta sekä omista ja kumppanini tarpeista juurikin tuon kyseisen kumppanin kanssa, mutta esimerkiksi miitissä en (ainakaan vielä) kovinkaan suoraa jaa omia kokemuksiani, koska en koe sitä sellaiseksi ympäristöksi, jossa haluaisin "siitä puolestani" puhua. En ainakaan ihan vielä. Ehkä ensi kerralla.
"Miksi seksi on yksityisempi asia kuin syöminen?"
Tätä vertausta vähän karsastan koska siinä rinnastetaan kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan vertaudu kovinkaan luontevasti. Syöminen on tarve, joo. Seksuaalisuuteen liittyy tarpeita, joo. Mutta tavat tyydyttää niitä tarpeita ovat melko erilaisia. Syömiseen ei tarvita muita ihmisiä samalla tavalla, kuin seksuaalisuuteen (yleensä).
Taustalla on varmasti paljon kulttuurisia vaikutteita, mutta seksuaalisuus kuuluu monilla sinne sosiaalisen kanssakäymisen sisimpään, yksityisimpään piiriin ja on sitä kautta myös arka asia. Mitä tärkeämpää jokin on, sitä helpommin sen parissa satuttaa itsensä kun sitä haluaa niin saatanasti. Siksi seksuaalisuutta, joka on monelle yksi elämän tärkeimmistä asioista, ei haluta jakaa kuin niiden kanssa, kenen kanssa se tuntuu turvalliselta, tai semmoisella hyvällä tavalla vaaralliselta.
Emme halua, että meitä lähestytään tavoilla, jotka tunkevat sinne elämämme yksityisimmille alueille ilman omaa lupaamme. Siellä, jossian syvällä, olipa sitten miten HC dom tai puhkipiiskattu sub tahansa, olemme aika herkkiä ja sinne tunkeminen tuntuu aika kurjalta. Siksi sitä ei tehdä. Koska se tuntuu kurjalta.
Pitäisikö meidän sitten karaistua ja opetella jakaa seksuaalisuutemme muiden kanssa?
Minusta se se vasta luonnotonta olisikin. Seksuaalisuus, kun se jaetaan muiden kanssa, on jotakin ihan muuta kuin sitä fysiologisten tarpeiden tyydyttämistä, joka kivasti päättyy orgasmiin. Se on vivahteikasta ja merkityksellistä ja monesti aika diippiä settiä. Ajatus siitä, että olisi jotenkin luonnolista tai oikeampi tapa suhtautua siihen puoleen samalla tavalla kuin kahvilla käymiseen on itselle todella vieras. Toki jos se jollekulle toimii niin mikäs siinä, mutta en ihan äkkiä sanoisi, että niissä, jotka eivät niin halua tehdä on jotakin vikaa tai asian pitäisi muuttua.
-
Yhteiskunnassa on ilman sen suurempaa huutelua sovittu, että mitä missäkin paikassa on soveliasta tehdä. Tähän voi tottakai tulla muutoksia, mutta tällä hetkellä seksi on sellainen asia, jolle on varattu omat tiukat ilmenemispaikkansa. Se on minusta osittain ikävä asia, mutta onhan meillä myös alkoholin suhteen rajoituksia. Se ei nyt ihan vastaava tarve ole, mutta selkeästi hyvin haluttu asia tuo humalakin ja siitä johtuvan häiriökäyttäytymisen takia humalaan pääsyä rajoitetaan. Jos seksiin ei liittyisi niin paljon ongelmakäyttäytymistä, ehkä se olisi vapaampaa? Toisaalta kun katsoo vaikka euroopan menneisyyttä, rikkailla hoveissa on aina ollut erilainen oikeus irstailla kuin köyhillä kirkoissa, köyhien seksuaalikäyttäytymistä on rajoitettu rajusti, eli ehkä tässä on myös kyse halpojen huvien kieltämisestä kansalta?
Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että seksistä ei saa puhua, vaan siitä, että on tietyt säännöt sille, milloin ja missä ja miten seksistä saa puhua. Seksistä puhuminen koetaan yksityisenä asiana, erityisesti kun puheena on omat halut ja omat toimet. Se kiinnostavan näköinen nainen kirjastossa on vapaa valitsemaan, kenen kanssa puhuu seksitä, ja tekee sen mm ensin juttelemalla vähän säästä ja arvioimalla, oletko sellainen tyyppi, jonka haluaa päästää intiimimmälle alueelle. Artikkelin seksistä yleisesti voi lukea ja kirjoittaa, koska se ei mene henkilökohtaiselle tasolle. Uuden Guinean Massim-heimo muuten tuomitsee vihkiparin esiaviollisen yhdessä syömisen, kun taas ympäriinsä naiminen on ihan ok (käytän tässä länsimaisia termejä, "vihkimistä" esim siellä ei toki tapahdu, eikä avioliittoa solmita samalla tavalla kuin meillä jne). Kulttuuri voisi siis olla vaikka toisinpäinkin, syöminen hyvin intiimiä ja seksi hyvin vapaata. Ja jossainpäin yhdessä ulostaminen on normaalia, meillä sitä ei ole soveliasta ehdotella edes intiimikumppaneille. Oi aikoja, oi tapoja.
Kulttuurissamme miesten seksuaalisuus esitetään usein jonkinlaisena pitelemättömänä voimana, agressiivisuutena, hyökkäävyytenä. Tälläisessä ympäristössä seksiä naiselle ehdotteleva miesoletettu voi vaikuttaa hyvin uhkaavalta - tuo haluaa nussia minua, ja fyysisesti pystyy siihen minut todennäköisesti halutessaan pakottamaan, apuaaaa. Ja kun kyseinen henkilö on valmis rikkomaan soveliaisuuden ja normaalin käytöksen rajat kysymällä seksiä suoraan, todennäköisesti on päässä jotain vikaa, ehkä jopa niin paljon, että raiskaisi. Minulla kohteena ei ole mitään mahdollisuuksia tietää, otetaanko ei-vastaukseni tosissaan - jotkut kohteliammatkin miehet pudottavat yhtäkkiä kaiken kohteliaisuuden kun heille sanoo ei. Koska en tiedä, olenko turvassa, seksi ei takuulla kiinnosta. Siksi todennäköisyys tälläisen yhteyden hakemisen onnistumiselle on äärimmäisen pieni, ja hyvin todennäköisesti päädyt aiheuttamaan toiselle pahan olon. Samaan aikaan on ns. "helpon naisen"-leima, tarina siitä, että jos nainen lähtee sun matkaan, se lähtis ihan kenen tahansa matkaan, joten siihen ei kannata uhrata yhtään resursseja. Tää liittyy osittain myös tuohon raskaudenehkäisyasiaan, eli kohdunkantajalle seksi on ihan eri tavalla riski kuin siittiöidentuottajalle. Tämä tiedo kulkee syvemmällä kuin kulttuurissa, seksikäyttäytymiseltään varovaiset ja valikoivat kohdunkantajat, jotka vaativat aktilta ja ympäristöltä turvallisuutta, ovat lisääntyneet menestyksekkäämmin. Monet seksitauditkin muuten tarttuu helpommin peniksestä vaginaan kuin toisinpäin, ja esim papilloomavirus hepissä ei harmita yhtään (empatiaan kykenevää hepinheiluttajaa, joka ei halua tartuttaa kumppaneitaan, se toki harmittaa, mutta harmia ei aiheuta silloinkaan suoraan hepinkantajalle), pillussa se aiheuttaa syöpää, eikä kondomi suojaa kuin osittain.
Minusta näissä on muuten hyvä aina miettiä sitä näkökulmaa, että mitä jos sinulle tullaan ehdottelemaan seksiä, jota ei ikimaailmassa halua. "Moikka, haluisin sitoa sut tuoliin ja hakata kunnes vuodat, mennäänx meille vai teille toteuttamaan?" Tai jos seksiä ehdottaa esimerkiksi joku sellaista sukupuolta oleva, joka ei kuulu kiinnostuksiisi? Sulla on fetissi isoihin rintoihin, ja tyypillä onkin tekorinnat? Millainen fiilis siitä tulisi? Eivät nämä suoraan vertaudu, mutta tutustumisella on pointtinsa, tietää mitä saa, tietää mihin sanoo joo. Ja kun katsotaan seksiä vaihtokauppana, niin mitä sulla on tarjottavana? Sulla on suoran ehdottelun tilanteessa ollut aikaa tarkastella omista lähtökohdistasi, että tuo henkilö kiinnostaa, mutta sen pitäisi kolmessa sekunnissa yhdellä vilkaisulla päätellä, haluaako sua? Ei reilu kaupankäyntitilanne, oli kyseessä seksi tai mikä tahansa muu.
Mikä hyöty suoran seksin kysymisellä olisi? Miksi ei voi ottaa niitä askelia, jotka on kulttuurisesti sovittu, että otetaan, ennen seksin kysymistä? Kuitenkin kuvaat, että osaat ja haluat kysyä kohteliaasti. Kohtelias tapa kysyä seksiä tällä hetkellä on se, että kierrellään. Kuljetaan pitkä matka. Toisenlaisessa kulttuurissa se voisi olla pelkkä katse, jolla parittelukumppanit kutsutaan seksiin. Soisin itse suoremman kulttuurin syntyvän, kaikilla keskustelualueilla, ja näkisin sen nopeuttavan ihmiskunnan kehitystä siihen suuntaan, jota itse toivon. Pelko siitä, että seksikumppanin valinta väärin johtaa sattumiseen, on hyvin kurja asia joutua miettimään.
Miten etenisit, jos toinen sanoisi joo? Suoraan sänkyyn vai tutustuen? Harmittaako siis se, että juttelet jonkun kanssa, ja se on todella haastavaa introveritlle, ja lopulta yhtäkkiä selviääkin, että ei sitä kiinnostakkaan seksi, vaikka toivoit? Onko kyse jonkinlaisesta halusta selvittää heti kärkeen, voisiko seksi olla mahdollista, jos tutustumisen jälkeen natsaa, vai halusta päästä mahdollisimman nopeasti vällyjen väliin?
-
Jotenkin hauskaa, että samojen kysymysten esittäminen toisenlaiseen sävyyn olisi herättänyt tulenpalavan someraivon. Nyt tuli jotenkin enemmän surullinen olo ja jopa jonkinlaisen hoivavietin ajama tarve selittää. Mukavampi näin :)
Olkoon seksuaalivietti ihmiselle luontojaan miten voimakas hyvänsä, meillä on paljon muitakin tarpeita. Itse pidän positiivisena sitä, että sivistyneessä yhteiskunnassa paine päästä parittelemaan ei aja näiden muiden tarpeiden yli. Jos olisi sosiaalisesti hyväksyttävää ehdottaa seksiä jokaiselle jollain tavalla vetoavalle vastaantulijalle, niin suurimman osan ihmisistä olisi kyllä helkkarin vaikeaa käydä siellä kirjastossa tai kaupassa tai lääkärillä, tai saada ylipäätään mitään muutakaan asiaa hoidetuksi ilman häiriöitä. Elämässä on, tai ainakin olisi äärimmäisen terveellistä olla, paljon muitakin merkityksellisiä asioita kuin seksi.
Minäkin koen henkilökohtaisesti seksuaalisuuden kovin luontevana asiana ja keskustelunaiheena. Silti, suurilta osin introverttina ihmisenä itsekin minulla on voimakas tarve saada olla rauhassa. Tuntemattomien ihmisten lähestymiset koen ahdistavina ylipäätään. Epätoivotut seksuaaliset lähestymiset eivät ole niitä ahdistavampia siksi, että seksuaalisuus olisi minulle minkäänlainen ongelma taikka tabu, vaan siksi, että siinä loukataan minun itsemääräämisoikeuttani: Anskun jo mainitsemaa oikeutta päättää missä olosuhteissa ja kenen kanssa seksuaalisiin puheisiin saati tekoihin ryhdyn. Minulla on myöskin voimakas tarve tulla ihmisten keskuudessa kohdatuksi muunakin kuin kävelevänä vaginana, mitä suora ehdotus tuikituntemattomalta eittämättä hieman haastaa.
Minä ymmärrän kyllä sen, etteivät kaikki hienovaraisen sosiaalisen soidintanssin askeleita taida: tutustumista, tunnustelua ja hienovaraista flirttiä, jonka avulla saadaan selville onko toinen halukas mihinkään seksuaaliseen vuorovaikutukseen. Toiset taas eivät vain viitsisi nähdä sitä vaivaa. Molemmissa tapauksissa olisi minun mielestäni viisainta hakeutua toisten samankaltaisten seuraan. Jotkin alastonsuomet tai vastaavat saattavat tosiaan olla suorasukaisempia reittejä toisen ihmisen luo jos sellaisia kaipaa.
Jännä muutens, miten monet miehet, koettaessaan mielikuvissaan kääntää seksuaalisen ahdistelun asetelman, näkevät sielunsa silmin toinen toistaan upeampia bööniä estottomasti ehdottelemassa itselleen asioita, joista on haaveillut siitä lähtien kun kalsareihin on ensimmäistä kertaa lipsahtanut sotku. Se ei kuulkaas ihan mene sillä kaavalla se homma :))
-
Komppaan MM+ muiden jo sanomaa. En koe, että olisi vaikeaa, tai tabu. Päinvastoin huomannut, että mm yliopistolla opettajat puhuu varsin avoimesti ihmisten seksuaalisesta käyttäytymisestä milloin missäkin yhteydessä, seksistä kirjoitetaan joka paikassa :D Se, ettei seksistä puhuta ihan joka ikisessä paikassa 24/7 ihan hyvä, mausteen aromi säilyy paremmin jos korkki kiinni kuitenkin.
-
Miten olisi havainnollistava esimerkki? Mene ehdottamaan tuntemattomalle maitokaupassa erää Kimbleä. Ellei tämä suostu, onko Kimble tabu?
-
Miten olisi havainnollistava esimerkki? Mene ehdottamaan tuntemattomalle maitokaupassa erää Kimbleä. Ellei tämä suostu, onko Kimble tabu?
Multa löytyy ainakin lievästi hyvä esimerkki, jonka olen maininnut täällä aikaisemmin. En jaksa lainauksena kaivaa, kadonnut kuukausien takaiseen ketjuun varmaan, niin kirjoitan uudestaan.
Kävi kerran niin että olin käymässä kapakassa, ja muutamat siemailtua tutustuin erääseen naiseen, joka vaikutti oikein mukavalta. Kemiat osui kohdalleen, ja sain selkeän käsityksen (myös fyysisestä kontaktista, käsi reidellä, yms) että tämä tulee johtamaan joko minun tai hänen luokseen. Kun hän sitten kysyi vähän seinän takaa että haenko jotain vakavampaa, vai yhden yön hommaa, vastasin rehellisesti että ihan toistaiseksi vain hauskan pitoa. Joko fwb, yhen yön juttua tai muuta vastaavaa, en tyttöystävää.
Hänhän sitten vähän kimpaantui tästä, ja haukkui siaksi. Nyt tähän haluan painottaa että kaikki eleet viittasi siihen että molemmat haluaa seksiä, kummaltakaan puolelta ei tullut mitään elkeitä että haussa olisi perheellisessä tai vakiintumis mielessä kumppania. Enkä myöskään missään vaiheessa ylittänyt mitään rajaa, jota en uskonut voivani ylittää, esim suutelu, joka itse asiassa tuli hänen aloitteestaan.
Hieman aikaisemmista kokemuksista takautumana tulevan kyrpiintymisen johdosta tokaisin että "pitääkö sitten heti tervehtiessa luvata kuut ja tähdet taivaalta ja rueta miettimään sormusta, pitääkö valehdella ja jättää myöhemmin soittamatta, niinkö olisi parempi? Mikä vittu siinä on että ei suoraan voi sanoa rehellisesti ilman että vaikuttaa heti sialta, naisten pieksäjältä tai muulta vastaavanlaiselta paskiaiselta?"
Tämä naikkonen totesi että ei tietenkään, ymmärretävästi aika häkeltyneenä. Petiin ei ilta päättynyt, ja jälkeenpäin ollaan naurettu asialle.
Syy kinpaantumiseeni oli eräs kokemus naisesta joka itse pyysi minua suoraan hänen kämpälleen ja matkan aikana sanoin että en sitten hae vakavaa seuraa, ihan vain tiedoksi. Hänen kämpällään sitten tämä paskiainen alkoi oikein kunnolla keikistelemään ja supattelemaan korvaan kaikkea mikä saisi impotentista kärsivänkin jöpötykseen. Samalla kun otin housut pois, hän tokaisi että "jos jäät yöksi, niin se tarkoittaa että tämä jatkuu pitemmälle" Vähän tyhmä kun olen niin tarkensin vielä että ihan siis nimenomaan yöksi, vaiko seksi ylipäätänsä. Kyseessä oli siis ihan seksi ylipäätänsä.
Eli tämä kusipää siis houkutteli minut asunnolleen, tietäen että en hae vakavaa kumppania, vielä jatkoi kämpällä suoraa fyysistä kontaktia ja sitten teki sen että olisi pitänyt yhtäkkiä olla valmis vakavampaan heti suoraan.
Eli tarinoiden pointti, viestintä aivan saatanan tärkeää, koska ikinä ei tiedä tarkkaan mitä toinen hakee, ja miten asian ottaa. Näiden tapausten jälkeen en ole koskaan edes jaksanut vilkaista naisiin päin baarissa, koska tuntuu aina siltä että pitäisi olla joko kauhea macho sixpäkillä, heti olla valmis ostamaan sormus tai että pitää esittää jotain perkeleen sirkuttelevaa lintua 4 tunnin mittaisella soidintanssilla ennen kuin irtoaa.
Tinderi myös mainittiin täällä, niin mainittakoon se että miehet ja naiset jotka ei lue tekstiä jos siellä on sellaista... for fucks sake >:( mikään ei seuran haussa kyrvi enempää kuin se että ei edes jaksa vaivautua lukemaan paria hassua riviä.
-
Mikä hyöty suoran seksin kysymisellä olisi?
Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?
Samalla tavalla on käytännöllistä kysyä junassa viehättävältä naiselta hänen yhteystietojaan tai kysyä häntä kahville. Tilanne on ainutkertainen. Jos naisen päästää menemään kysymättä, häntä ei välttämättä enää koskaan tapaa.
Enhän minä ihastuksistanikaan vaikene, vaan kerron naiselle suoraan, että olen ihastunut. En liehittele ja pyöri ympärillä ja keksi ties jonkinlaisia soidinmenoja, vaan kerron avoimesti ja suoraan tunteistani. Miksi ihastuksessa tällainen toiminta on ok, mutta seksuaalisissa tarpeissa ei?
-
mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?
...
Samalla tavalla on käytännöllistä kysyä junassa viehättävältä naiselta hänen yhteystietojaan tai kysyä häntä kahville. Tilanne on ainutkertainen. Jos naisen päästää menemään kysymättä, häntä ei välttämättä enää koskaan tapaa.
Miksi ihastuksessa tällainen toiminta on ok, mutta seksuaalisissa tarpeissa ei?
Kyllähän jotkut (yleensä miehet, mutta toisinaan myös naiset) kertoo hyvinkin suoraan omista seksuaalisista tarpeistaan satunnaisille vastaantulijoille, kuten #metoo -kampanja on osoittanut. Varsinkin naiset (mutta vastoin yleistä harhaluuloa myös monet miehet) tuppaa tykkäämään näistä "loputtomista leikeistä" ennenkuin siirrytään graafisempiin neuvotteluihin pippelinsovituksen suhteen.
Kas kun tosi monelle seksi ei ole pelkästään sukupuolivärkkien yhteen hinkkaamista, vaan paljon kokonaisvaltaisempi psykofyysis-sosiaalinen tapahtuma (nyt tuli monta vaikeaa sanaa peräkkäin, sori siitä). Aika monet (niin miehet kuin naiset) ei oikein koe edes saavansa seksistä niin paljon nautintoa vaikka päätyisikin yhteen jonkun tuntemattoman tyypin kanssa (riippuen toki paljon myös kyseisen tyypin rakastajantaidoista), verrattuna puuhasteluun tutumman kumppanin kanssa johon on muodostunut jonkinlainen tunneside. Ehkäpä juuri siksi se voidaan kokea hyvin intiimiksi ja tungettelevaksi kun joku tuntematon tyyppi tulee ehdottamaan panopuuhia. Se mikä sukupuolipuuhien puutteessa kärvistelevälle sosiaaliselle tuskastujalle tuntuu käytännölliseltä, voikin seksuaalisten himojen kohteen mielestä tuntua ahdistavalta ja henkilökohtaista turva-aluetta rikkovalta, ts. suoranaiselta seksuaaliselta ahdistelulta. (No joo, riippuu ehkä jonkin verran siitä miten asiansa esittää).
Ihastumisen osoittaminen tai siitä kertominen ei ole kuitenkaan (välttämättä) samalla tavalla tungettelevaa, koska sen ei koeta menevän niin voimakkaasti iholle. Kyllä senkin voi kokea vaivaannuttavaksi, mutta riippuu jälleen tosi paljon siitä miten (ja kuka) asian esittää.
Niin että siksi seksuaalisuuteen suhtaudutaan yleensä junissa, kirjastoissa ja lähikaupan kassajonoissa suhteellisen pidättyväisesti, ja se on ihan luonnollista :)
-
Ei se oo nii vaikeeta.
[/LÄHETÄÄ PANEE!b]
Stedaa joskus.
-
Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?
Koska se (sosiaalinen käyttäytyminen) on muiden huomioimista. Jos et huomioi muita, voit olla ihan omassa seurassasi.
-
Erittäin mielenkiintoinen puheenaihe. Suhde itseeni on käsittääkseni luonollinen, mutta seksuaalisuuteni ei kuullu aivan kaikille.
Nimimerkillä on helppo heittää omia tuntemuksia muiden luettavaksi, mutta jos oma nimi olisi linjalla, en niin helposti menisi kertomaan henkilökohtaisuuksiani. Pienessä kylässä kun asuu, huhut kulkevat valoakin nopeammin. Baarissa (ei täällä) välillä kuulen, kun jotkut on saannut joltakin helposti, hänelle on kertyy helposti lutkan maine. Itse en näin ajattele, koska kukin saa tehdä kehollaan niinkuin haluaa, mutta tästä maineesta voi olla haittaakin. Se antaa kuvan, että henkilö ei ole uskollinen ja hänen "standartinsa" ovat alhaiset.
Esimerkiksi, jos omalla nimelläsi postailet alastonkuvia tai kirjoittelet outouksia seksuaalisuudestasi. Työnantajat käyttävät kovin googlea ja löytävät sinun sähköposti-osoitteella maustettuja käyttäjiä, he voivat saada vääränlaisen kuvan sinusta ja pääsit ehkä mustalle listalle. En ole aivan varma käykö näin, mutta tämä on mitä kuvittelen kävisi, jos käyttäisin yhtä sähköposti-osoitetta. Voin olla hyvinkin väärässä. Sitä kautta voi päästä vaikka siivoamaan Keltaisen Ruusun Cruisin-aluetta tai Pornoleffan asetelmia kasaamaan.
-
Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?
Koska se (sosiaalinen käyttäytyminen) on muiden huomioimista. Jos et huomioi muita, voit olla ihan omassa seurassasi.
Sosiaalinen käytös ei perustu muiden huomiointiin vaan seksuaalisuuden pelkoon.
Muistan opiskeluajoiltani monta tuttavuutta, joiden kanssa teki mieli seksiä. Puuhailimme yhdessä, opiskelimme samoissa projekteissa ja tunsimme toisemme enemmän tai vähemmän. Usein minulla oli tunne, että en ole haluineni yksin. Joskus vihjeet olivat mielestäni ilmeisiä, mutta koska seksuaalisuus on kulttuurissamme arka aihe, en koskaan vihjeisiin tarttunut. En yksinkertaisesti uskaltanut.
Jotta mahdollisuus seksuaalisten halujen yhteen sovittamiseen tapahtuisi, täytyy puhua suoraan. Ryhmätyötiloissa voi istua haluttavan ihmisen seurassa viikosta ja kuukaudesta toiseen, mutta jos kumpikaan ei suoraan kysy, tilanne ei etene.
Seksuaalisuuden pelon vuoksi merkittävä osa irtosuhteista solmitaankin kemiallisissa tiloissa. Kun turruttaa ajattelunsa ja impulssikontrollinsa viinalla, niin sen jälkeen todellinen minä ja todelliset tarpeet pääsevät paremmin esiin. Minusta olisi kuitenkin suotavaa, että seksuaalisuuteen opittaisiin suhtautumaan niin neutraalisti ja luontevasti, että se voisi kohteliaiden tapojen puitteissa ilmetä myös arjessa suorana puheena.
-
Hyvä keskustelunaloitus minusta. Kiitos, Brak. Aloitteen tekemisen ja puheeksi ottamisen pulmat tulevat usein esille myös seksuaalineuvonnassa, varsinkin autismin kirjon ihmisten kokemuksissa. Monille sosiaaliset pelit ja soidinmenot ovat tosi hankalia ja energiaavieviä. Ymmärrän hyvin toiveen, että voisipa seksiä ehdottaa vaikka kauppajonossa ilman, että tulee väistämättä häirikön leima otsaan.
Komppaan myös harmitusta siitä, että valtakulttuurissa seksin ehdottaminen ja toteuttaminen on upotettu aika syvälle alkoholiin.
Itse en väittäisi Suomen seksuaali- ja tapakulttuuria vielä kovinkaan seksipositiiviseksi. Ei niin, että tavoitteena tarvitsisi olla mahdollistaa seksin ehdottaminen missä tahansa kenelle tahansa, mutta on meidän ympärillämme aivan liikaa aivan turhia tabuja, estoja ja normeja.
-
Brakille sen verran huomioita, että en ihan noin reippaasti tekisi yleistyksiä siitä, miten asiat on sen pohjalta, miten asiat ovat omassa elämässäsi menneet. Se, että sinua on pelottanut avata suusi aiheesta seksi ei tarkoita, että muut olisivat yhtä ujoja siitä puhumaan.
Kokemukset selvästikin vaihtelevat suuresti.
Seksuaalisuus ei ole neutraali asia, eikä siitä sellaista tule, koska lähes jokainen tuo vuorovaikutustilanteisiin odotuksia, tarpeita ja haluja. Näiden pohjalta seksuaalisuus ei koskaan voi olla neutraali asia, koska me ihmiset vaan haluamme siltä niin paljon, että sillä on valtava kyky satuttaa ja tuottaa pettymyksiä.
Sitä paitsi... Onko masentavampaa ajatusta kuin se, että seksi ja seksuaalisuus olisi niin jännitteetöntä ja neutraalia, ettei yhtään jännittäisi tai kutittelisi? Miten sellaista edes pitäisi haluta?
-
Hei Brak!
Kokeile ehdottamaasi tapaa käytännössä. Jos ehdotat suoraan seksiä tuntemattomalle ja teet niin kuin lupaat, eli teet sen kohteliaasti ja jos kohde ei lämpene, poistut paikalta. Onnistumisprosentti on tuskin kovin korkea, mutta aina on mahdollista, että kohde on samanhenkinen kuin sinä ja kokee soidinmenot kiusaannuttavina.
Onnea yritykselle!
-
Nuorempana kun ei ollut niin väliä kenet sänkyyn raahas käytettäväks kertaalleen tuli täysin tuntemattomille naisille tehtyä röyhkeitä ja suoria ehdotuksia jotka lähes aina jopa toimi. Tietty tilannetaju pitää olla kohdallaan että voi sanaakaan vaihtamatta ottaa toisen kädestä kiinni ja laittaa sen käden housuihini hymyssä suin ja kysyä joko mennään ;)
Nykysin en ehdottele tuntemattomille mitään vaikka kokemukset on ollut ihan hyviä >:D
Tarpeet vaan on vähän muuttunu
-
Eiköhän tähän ole vain yksi vastaus: "Koska kulttuuri". Kulttuuri muuttuu toki hitaasti ja varmasti. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä on täysin ok aloittaa keskustu seksistä täysin avoimesti ventovieraiden kanssa ilman että leimautuu pervoksi.
-
Seksistä ei koskaan tule kasuaalia hyödykettä, mitä voidaan tosta noin vain kysellä ja saada vapaasti.
Ai miksi ei? Koska se on asia, mitä toiset saa ja toiset ei. Ne jotka ei saa, yleensä sitä kaipaavat, joten tässä vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Lisäksi aika on kallis resurssi. Mä ainakaan tuhlaa aikaani ihmisiin, joista en pidä. Mieluummin käytän seksiaikani ihmisiin, joista pidän, koska aika ei riitä siihen, että panee jokaista uuvattia, joka tajuaa asian perään kysellä ja lisäksi tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitoon.
On typerää ajatella, että jos keskustelukulttuuri olisi toisenlainen, olisi pimpsaa tarjolla oikealta ja vasemmalta. Saatika munaa sen puoleen, jos ruinaaja on vittumainen suohirviö.
Kyllä tässä voi aloittaja mietiskellä, josko keskustelunaloitustapoja ois syytä hioa.
-
Seksistä ei koskaan tule kasuaalia hyödykettä, mitä voidaan tosta noin vain kysellä ja saada vapaasti.
Vaikka ei tulisikaan, niin miksi seksuaalisuuteen ei silti voisi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun asiaan? Miksi seksuaalisuudesta tehdään niin suuri ongelma?
-Jos mies kehuu naispuolisen opiskelukaverinsa hyviä tenttituloksia, se on myönteistä.
-Jos mies kehuu naispuolisen opiskelukaverinsa vahvaa sitoutumista ryhmätyöhön, se on myönteistä.
-Jos mies kehuu naispuolisen opiskelukaverinsa kykyä ratkaista hankalia opiskeluun liittyviä tehtäviä, se on myönteistä.
-Jos mies huomioi naispuolisen opiskelukaverinsa kampaajalla käynnin ja sanoo, että kivat hiukset, se on myönteistä.
-Jos mies kertoo naispuoliselle opiskelukaverilleen, että tämä pukeutuu kivasti, se on myönteistä.
-Jos mies kertoo naispuoliselle opiskelukaverilleen ihastuksestaan, se on useimmiten myönteistä.
Mutta jos mies kertoo naispuoliselle opiskelukaverilleen, että tämä on seksikäs ja herättää haluja, niin se onkin häirintää.
Miksi myönteisestä kehusta tehdään kielteinen tulkinta? Mitä tällaisen kulttuurin taustalla on? Minusta se kertoo ainoastaan siitä, että ihmisille seksuaalisuus on edelleen niin vieras ja pelottava asia, että sen läsnäoloa jokapäiväisessä arjessa ei hyväksytä, vaikka se vuorenvarmasti siinä läsnä on.
Sen sijaan että puhuttaisiin siitä, kuinka voi kohteliaasti kysyä seksiä, puhutaan siitä, ettei seksiä saisi kysyä.
-
^Voisi kysyä, että miksi pitäisi kuulla tuntemattomilla "olet seksikäs"-kommentteja? Itselleni seksi on henkilökohtainen asia, enkä esimerkiksi tuollaisia seksikäs-kommentteja halua kuulla kaikilta, vaikka en välttämättä sitä seksuaalisena ahdisteluna pidä.
-
Mutta jos mies kertoo naispuoliselle opiskelukaverilleen, että tämä on seksikäs ja herättää haluja, niin se onkin häirintää.
Miksi myönteisestä kehusta tehdään kielteinen tulkinta? Mitä tällaisen kulttuurin taustalla on? Minusta se kertoo ainoastaan siitä, että ihmisille seksuaalisuus on edelleen niin vieras ja pelottava asia, että sen läsnäoloa jokapäiväisessä arjessa ei hyväksytä, vaikka se vuorenvarmasti siinä läsnä on.
Sen sijaan että puhuttaisiin siitä, kuinka voi kohteliaasti kysyä seksiä, puhutaan siitä, ettei seksiä saisi kysyä.
Tuo esimerkkisi (ihastumisesta kertomisen lisäksi) on sellainen, jossa kehuun sisältyy myös toive. Siksi siihen ei ole yhtä luontevaa vastata, kuin jos kehuisit vaikkapa toisen henkilön kampausta. Toisella ei ole mahdollisuutta vastata vain "kiitos".
-
^Voisi kysyä, että miksi pitäisi kuulla tuntemattomilla "olet seksikäs"-kommentteja?
Mikä siinä uhkaa? Seksuaalisuus on luonnollinen asia, jonka kanssa meistä elää jokainen. Mihin perustuu tarve säädellä sen esiintymistä loputtomiin? Ja miksi tämä asia tuntuu olevan ongelma erityisesti naisille?
Jos mies saa naiselta ystävällisen, kohteliaan ja tunkeilemattoman kommentin seksikkyydestään, niin harvoin hän sitä pahakseen pistää. Mies päinvastoin kokee, että olipa mukava juttu. Yleensäkin miehille on mieluista kaikki naisilta saatu asiallisesti esitetty huomio. Perusbeta kun ei välttämättä saa koko elämänsä aikana naiselta ainuttakaan lähestymisyritystä.
Mutta jos mies vastaavalla tavalla kehuu naista, niin se onkin häirintää.
Mitä tällaisen kulttuurin taustalla on? Miksi miehen kehu on naiselle uhka?
-
^Voisi kysyä, että miksi pitäisi kuulla tuntemattomilla "olet seksikäs"-kommentteja?
Mikä siinä uhkaa? Seksuaalisuus on luonnollinen asia, jonka kanssa meistä elää jokainen. Mihin perustuu tarve säädellä sen esiintymistä loputtomiin? Ja miksi tämä asia tuntuu olevan ongelma erityisesti naisille?
Jos mies saa naiselta ystävällisen, kohteliaan ja tunkeilemattoman kommentin seksikkyydestään, niin harvoin hän sitä pahakseen pistää. Mies päinvastoin kokee, että olipa mukava juttu. Yleensäkin miehille on mieluista kaikki naisilta saatu asiallisesti esitetty huomio. Perusbeta kun ei välttämättä saa koko elämänsä aikana naiselta ainuttakaan lähestymisyritystä.
Mutta jos mies vastaavalla tavalla kehuu naista, niin se onkin häirintää.
Mitä tällaisen kulttuurin taustalla on? Miksi miehen kehu on naiselle uhka?
Seksikkääksi kehuminen ei taida enää silloin olla ok, jos kehuja on 50-vuotias mies ja kehun saaja 11-vuotias tyttö.
-
^Voisi kysyä, että miksi pitäisi kuulla tuntemattomilla "olet seksikäs"-kommentteja?
Mikä siinä uhkaa? Seksuaalisuus on luonnollinen asia, jonka kanssa meistä elää jokainen. Mihin perustuu tarve säädellä sen esiintymistä loputtomiin? Ja miksi tämä asia tuntuu olevan ongelma erityisesti naisille?
Jos mies saa naiselta ystävällisen, kohteliaan ja tunkeilemattoman kommentin seksikkyydestään, niin harvoin hän sitä pahakseen pistää. Mies päinvastoin kokee, että olipa mukava juttu. Yleensäkin miehille on mieluista kaikki naisilta saatu asiallisesti esitetty huomio. Perusbeta kun ei välttämättä saa koko elämänsä aikana naiselta ainuttakaan lähestymisyritystä.
Mutta jos mies vastaavalla tavalla kehuu naista, niin se onkin häirintää.
Mitä tällaisen kulttuurin taustalla on? Miksi miehen kehu on naiselle uhka?
En ole Perhonen, mutta vastaan silti. Ei kyse ole mistään uhatuksi tulemisesta, vaan siitä, ettei se toinen halua niitä ehdotteluja.
-
ihmisille seksuaalisuus on edelleen niin vieras ja pelottava asia, että sen läsnäoloa jokapäiväisessä arjessa ei hyväksytä
Tässä kannattaa tietää että hyvin henkilökohtainen ei tarkoita samaa kuin vieras ja pelottava. Vähän sama juttu kuin vaikka kakkaamisen kanssa. Harva sitä tosissaan pelkää, mutta kyllä sen voi kokea hyvinkin tungettelevaksi jos joku tuntematon hyypiö tulee äkkiarvaamatta bussipysäkillä sun pökäleiden koostumuksesta tiedustelemaan. Pahoittelen paskaa rinnastusta >:(
-
No nyt alkaa ainaki täällä sympatiat vaihtua suutahukseen :)) kovin hanakasti kysytään ja sitten mikään vastaus ei kelpaa.
Ei pitäisi itse lähteä jankuttamaan, mutta pakko silti kompata edellä kommentoineita. Nimenomaan se, ettei "intiimi" ole mikään lähtökohtaisesti kielteinen määre. Ja jos kehu sisältää pyynnön, se ei ole mikään vilpitön kohteliaisuus ensinkään.
Tästä minä ainakin ilahtuisinkin; joku toteaisi kohteliaasti ja täysin pyyteettömästi, ystävällisesti hymyillen: "Anteeksi, mutta te olette minun mielestäni todella seksikäs ihminen. Mukavaa päivänjatkoa!" Jos töräytetään sen sijaan, että olet seksikäs, haluaisitko harrastaa seksiä minun kanssani, niin kyllä se vain ahtaaseen tilanteeseen asettaa, kuten bunni jo totesi. Epäoikeudenmukaista pakottaa toinen sellaiseen.
Minustakin olisi hyvä, jos seksuaalisuudesta puhuttaisiin avoimemmin neutraalisti, nimenomaan luonnollisena ja positiivisena asiana joka yhdistää meitä kaikkia. Omien seksuaalisten mielitekojen reaaliaikainen raportointi riippumatta siitä, onko kuulolla ketään joka on ilmaissut näitä kohtaan kiinnostuksensa, olisi minun nähdäkseni hyvin kaukana siitä neutraalin avoimuuden ihanteesta.
-
Tässä ketjussa on ollut paljon puhetta naisten ja miesten keskimääräisistä eroista. Minusta eroa ei ole kuitenkaan siinä, että naiset eivät haluaisi seksiä, siinä missä miehetkin. Eikä etenkään siinä, että nainen haluaa nautinnollista seksiä siinä missä mieskin. Ja siinä kohtaa sitten alkaakin se käytännön tasolla havaittava ero.
Moni mies kokee nautinnolliseksi kaiken seksin, että yleensä pääsee asian äärelle. Väkisinhän miestä sinne on paha viedä, ihan fysiologisista syistä. Ja useimmiten mies laukeaa siinä seksissään, oli toinen osapuoli sitten rakas ja taitava tahi ei sinnepäinkään.
Moni nainen kokee nautinnollisimmaksi seksin, missä on muutakin kuin "luonnollisen" arkipäiväinen hydrauliikka täysin tuntemattoman vastaantulijan kanssa (ja joo, joku taas kaipaa ja fantasioi juuri sitä). Yleensä seksi on naisille harjoituslaji, missä uuden ihmisen kanssa kuluu aina jonkin verran yhteistä treeniä, ennenkuin molemmat ovat parhaimmillaan, ja esimerkiksi se laukeaminen jollain tavalla jossain vaiheessa on itsestäänselvyys. Siksi aika moni normaali hiukan itsekäs nainen preferoi seksiä sellaisissa olosuhteissa, missä oma nautinto olisi helpoiten saavutettavissa, eli joko ennestään tutun, tai sellaiseksi selkeästi aikovan kanssa.
Mies, joka haluaa käyttää ohikiitävän mahdollisuuden ehdottamalla seksiä tuntemattomalle suoraan ekassa lauseessa ilmaisee aika selvästi, että suunnitelmissa ei ole mitään yhteisiä harjoituksia, tai edes suurta intoa tehdä iloa ja nautintoa juuri tälle ihanalle naiselle, vaan ainoastaan tarve päästä naimaan, kun siltä kerta tuntuu ja nainen on tarpeeksi seksikäs kelvatakseen sellaiseen käyttöön. Joku nainen voi ilahtua, joku toinen ei ilahdu, joku lähtee seksiin, joku ei lähde.
Itse koen harvoin niin suurta seksintarvetta, että en olisi valmis odottamaan hyvää hetkeä, oikeaa kumppania, tilannetta jossa voin itse saada tilanteesta riittävästi, riittävällä todennäköisyydellä. Ennemmin kestän panetusta kuin vitutusta jälkeenpäin. Mutta ymmärrän, että joillekin tämä riskiarvio menee toisinpäin ja hienoa heille. Kumpikin taitaa olla ihan yhtä luonnollista kokijalle itselleen.
Mikä se ongelma oli? Ei kun sehän oli se, että jos mies kysyy kirjastossa seksiä ja sanon, että ei kiitos, hän ei suinkaan poistu paikalta, vaan jää hiihtelemään siihen metrin päähän edelleen. Koska miksipä siitä lähtisi, luonnollista asiaahan siinä vaan tiedusteli.
Mutta onhan se hyvä, että seksuaalisuus on luonnollinen asia, niin luonnollinen, että osa miehistä saattaa jopa runkkailla siellä lenkkipolulla katsellessaan ohitse letti heiluen kirmaavia koulutyttöjä (joo, mulla oli siihen aikaan letti), siinähän ne tytöt huomaa, ettei tällaisia asioita kannata ujostella. "Samaa nahkaa se on kuin nenäkin", sanoi jo muinoin oman yläasteeni poikien liikunnan opettaja.
Vir
disclaimer: kun kirjoitan, että jotain yleensä tai joskus tai moni, niin se on tilanne siellä minun kuplassani, ja on oma käsitykseni asiasta, jonkun toisen todellisuudessa samat jutut voi olla ei koskaan tai aina tai harva, silti käytän moisia ilmauksia ilman lähdeviitteitä, repikää siitä :P
-
Miten olisi havainnollistava esimerkki? Mene ehdottamaan tuntemattomalle maitokaupassa erää Kimbleä. Ellei tämä suostu, onko Kimble tabu?
Tää oli ihan loistava ;D
Itse mietin vielä arkisempaa vaihtoehtoa. Millainen olisi ihmisten suhtautuminen jos sitä kysyisi itselleen täysin tuntematonta kahville kaupan kassajonossa. Jotenkin oletan automaatiolla ettei suhtautuminen olisi kovin innokasta pääsääntöisesti.
Vieraan ihmisen puhutteleminen jo yleensä sotii jotenkin yleistä käytäntöä vastaan näillä leveysasteilla. Itse suhtautuisin nuivasti. Saatikka, että sitä seksiä olisi samalla tarjolla :o
Soidinmenot :love: Taidokas ja pelisilmän omaava metsästäjä :love: :love:
-
Olishan se kätevää jos kaikki toimisivat saman kaavan mukaisesti, mutta saattaisi käydä tylsäksi koko seksi jos paneskeltaisiin kuin pupuset konsanaan.
-
Hyvää keskustelua ja mielenkiintoisia näkökulmia. On lähinnä sivuttu nyt naisten ahdistumista seksiehdotteluista. Mutta onko miehille ihan ok jos parkkipaikalla, kaupassa, hississä tai kuntosalilla ehdotellaan seksiä? Tuskinpa, ja syitä onkin jo aiemmissa puheenvuoroissa hyvin avattu.
-
Mutta onko miehille ihan ok jos parkkipaikalla, kaupassa, hississä tai kuntosalilla ehdotellaan seksiä?
Kyllä. Se olisi ihanaa, vaikka en suostuisikaan kuin ehkä yhteen ehdotukseen kymmenestä. Olen hyvin kranttu seksikumppanieni suhteen. En syty seksuaalisesti lainkaan, jos en koe ihmistä turvallisesti ja itselleni henkiseksi.
Naisen esittämän ehdotuksen täytyisi kuitenkin olla kohtelias, ystävällinen ja tunkeilematon. Jos en seksiä tahtoisi, vastaisin, että "kiva kun kysyit, mutta tällä kertaa ei tee mieli". Sen jälkeen naisen tulisi poistua luotani.
Samalla tavalla odottaisin miesten toimivan. Ei tunkeillen vaan avoimesti ja rehellisesti tiedustellen.
-
Minulle on ehdoteltu useinkin, en ole ahdistunut yhdestäkään ehdotuksesta.
Toki ne on pääsääntöisesti olleet hienovaraisempia, kuten että haluaisitko löhteä kahville luokseni, tai teelle, tai katsomaan uutta sänkyäni.
Aina en ole lähtenyt, usein kuitenkin on tullut löhdettyä.
En kuitenkaan jaksa uskoa että edes ne kaikkein viehättävimmät naiset sais ehdotuksia monta kertaa päivässä tai päivittäin, tai edes kovin usein.
Suurempi ongelma olis jos on niin epäviehättävä ettei kukaan ehdottele mitään ikinä.
-
Tavallaan hassu juttu että miehet haluavat tuoda seksuaalisuuttaan julki entistä suoraviivaisemmin ja ronskimmin. Siis kun eihän se ole toiminut tähänkään mennessä.
Voisin kysellä niiltä äijiltä jotka päivittäin täyttää mun postilaatikot kyrpäkuvilla ja "send nudes" viesteillään, tuputtaen seksifantasioitaan, että hei, kuinkas monta kertaa toi on toiminut aiemmin? Tai niiltä Virinkin mainitsemilta lenkkipolulla kikkeliään esitteleviltä. Tai niiltä tyypeiltä jotka jo nyt tulevat kyselemään seksiä randomeilta kadulla. Ne tyypit varmaan suorastaan hukkuvat pilluun ! ...tai sitten eivät.
Mietin myös että jos maailma muuttuu sellaiseksi että on ok kysyä seksiä kaikilta, niin eihän se vielä kysynnän ja tarjonnan lakeja muuta mihinkään. Todennäköisesti niiltä henkilöiltä kysyttäisiin eniten, joilla ei mitään ongelmaa ole saada seuraa muutenkaan. Pillua ei tulisi ovesta ja ikkunoista kuin niille jotka sitä saa nyt jo muutenkin paljon.
Eli tämä ei todennäköisesti olisi edes mikään ratkaisu saada seksiä entistä helpommin ja nopeammin.
-
Miksi muut eivät koe asioita samoin kuin itse koen, se kun olisi niin kätevää? Hitsin ahdasmielisiä nuo muut, kun minä en saa haluamaani silloin ja sillä tavalla, kuin minä haluan. Maailmassa on virhe.
-
Töissä ollessani on pari kertaa käynyt ventovieras nainen ehdottelemaan aika suoraa
Eli ”lähtetään vessaan nussimaan”. Molemmilla kerroilla kieltäydyin kunniasta ja kerroin olevani otettu kunniasta.
Molemmat daamit oli ihan nättejä ja olisin voinutkin suostua ellen olisi ollut varattu ja töissä.
Toinen loukkaantui ja haukkui homoksi.
-
Ihmiset ovat erilaisia. Tavat, tottumukset ja kulttuurierot vaihtelevat joskus jopa paikkakunnittain. Omasta mielestä ihmisen seksuaalisuus on aina "luonnollista" oli ihminen sinun mielestä tiukkapipoinen tai ei. Me itse määritämme mikä on luonnollista kenellekkin.
Monille seksi on erittäin henkilökohtainen ja intiimi asia josta ei puhuta ihan ventovieraan kanssa...eikä siinä ole mitään väärää. Et ole sen enempää luonnollinen kuin konservatiivinen ydinperhekkään.
Ihminen voi kokea itsensä uhatuksi etenkin jos kaksi kertaa isompi henkilö tulee kirjastossa takavasemmalta ehdottelemaan naimista ja poistuu paikalta yhtä mysteerisesti kuin saapuikin. Siinä katsotaan olkapään yli sitten kotimatkalla kokoajan ettei vain se tyyppi lähtenyt seuraamaan. Hieman voi miettiä ajan, paikan, ihmisen ja tilanteen sopivuutta suorasanaisuudelle.
Olenko ottanut tarjouksen vastaan jos joskus tyttö on tarjonnut suihinottoa/seksiä heti kättelyyn? Kyllä. En silti oleta että sen pitäisi mitenkään olla normaalia kanssakäymistä jokaisen ihmisen kanssa tai että siihen pitäisi jokaisen mukautua.
"Jokainen omalla tavallaan ja ollaan kohteliaita" on minun mielipide.
-
Miksi muut eivät koe asioita samoin kuin itse koen, se kun olisi niin kätevää? Hitsin ahdasmielisiä nuo muut, kun minä en saa haluamaani silloin ja sillä tavalla, kuin minä haluan.
Minä en ole koskaan ahdistellut naisia. Tälläkään foorumilla en ole lähettänyt ainuttakaan yksityisviestiä. Tai no, olen saanut kiitoista joistain viesteistäni, niihin olen tainnut vastata.
Olen saanut kotikasvatuksen, jossa on korostettu, että erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä tulee kunnioittaa, eikä oma napa ole tulkinnan perusta.
Mutta miksi kenenkään muunkaan navan pitäisi määrittää, kuinka seksuaalisiin ehdotuksiin tulee suhtautua? Nykyäänhän aiheesta ei edes keskustella, mikä lieneekin perussyy sille, että seksuaalisuuden ilmeneminen arjessa koetaan niin latautuneeksi. Edelleenkin elämme maailmassa, jossa merkittävä osa vanhemmista yrittää piilottaa seksielämänsä lapsiltaan tai teini-ikäisiltä lapsiltaan, vaikka teinit jo varmasti tietävät, että aikuiset harrastavat seksiä. Kun vanhemmat vaikenevat ja piilottelevat, niin siitä sitten teinitkin oppivat, että luonnollinen tarve on kummallinen juttu, joka täytyy kätkeä omituisiin käytäntöihin sen sijaan että suosittaisiin kohteliasta ja suoraa puhetta.
Pahoin pelkään, että monille ihmisille mm. nämä aiheet ovat hankalia.
-Treffiehdotus, johon ei tahdo suostua.
-Vastaan otettu ihastuksen tunnustus, kun ihastus ei ole molemminpuolista.
-Seksuaaliset kehut ja seksuaaliset ehdotukset.
Aina kun nämä tilanteet tuntuvat hankalilta, se kertoo minusta siitä, ettei ole itse pystynyt käsittelemään aiheita omassa päässään valmiiksi.
Minusta on jotenkin surullista, jos kaksi yliopisto-opiskelijaa tuntee halua olla toistensa lähellä ja harrastaa seksiä, mutta läheisyys ja seksi jää kokematta siksi, että meillä on kulttuuri, jossa seksiin suhtaudutaan hyshys, eikä siitä voi puhua suoraan.
Minä en vain ymmärrä, mistä syntyy tarve pukea seksi hyvin monimutkaisiksi kuvioiksi, joiden muodot ja säännöt vaihtelevat ja joissa mukana on usein alkoholi, kun vaihtoehtona olisi avoin tarpeiden ilmaiseminen ja neuvottelu.
Olen tässä jo hyvän tovin juonut pohjia. Pitäisikö nyt lähteä baariin ja sitten viinan rohkaisemana yrittää jututtaa jotain toista viinan rohkaisemaa. Sitten nussisimme puolitiedottomassa tilassa, aamulla fiilikset olisivat huonot ja oikein minkäänlaista muistoa ei jäisi. Tällainen irtoseksin harrastaminen on ihan yleinen tapa, eikä siinä nähdä mitään omituista. Miksi ei? Miksi humalassa sopertelu ja täysin tarkoitukseton känniseksi on kulttuurissamme hyväksytty, mutta kohtelias ja avoin seksuaalisista haluista kertominen nimetään häirinnäksi?
Ei tuollaiset suhtautumiserot minusta ainakaan siihen viittaa, että seksuaalisuus olisi luonnollinen asia. Kaikkea muuta. Seksuaalisuushan pyritään kätkemään jatkuvasti. Siitä kertoo erityisesti se, että seksuaaliset ehdotukset ja häirintä ovat alkaneet tarkoittaa samaa, vaikka on aivan eri asia ehdottaa kohteliaasti kuin häiritä.
-
-Treffiehdotus, johon ei tahdo suostua.
-Vastaan otettu ihastuksen tunnustus, kun ihastus ei ole molemminpuolista.
-Seksuaaliset kehut ja seksuaaliset ehdotukset.
Aina kun nämä tilanteet tuntuvat hankalilta, se kertoo minusta siitä, ettei ole itse pystynyt käsittelemään aiheita omassa päässään valmiiksi.
Eivät ne tilanteet välttämättä tunnu sen toisen osapuolen näkökulmasta hankalilta, vaikka itse haluatkin ajatella niin. Torjuminen ei ole aina helppoa, sillä ei haluta loukata toista.
Mikäli suhtaudut asiaan ehdottomasti ja mielipiteesi on sinusta se ainoa oikea, voit pitää siitä kiinni. Ymmärräthän kuitenkin, että jankkaamalla et välttämättä voi muuttaa muiden suhtautumista?
-
Omasta mielestä ihmisen seksuaalisuus on aina "luonnollista" oli ihminen sinun mielestä tiukkapipoinen tai ei. Me itse määritämme mikä on luonnollista kenellekkin.
Tämä. Kiteytyy kaikki aiheesta yhteen lauseeseen. Mikä on luonnollista itselle, ei ole sitä välttämättä muille. Ja mikä muille ,niin ei ole sitä välttämättä itselle.
-
Mielenkiintoinen keskustelu.
Täsmälleen saman lauseenkin voi kokea joko häiritsevänä, tai hauskana tai jopa viehättävänä. Riippuen siitä, kuka sen esittää, millä asenteella ja äänensävyllä. Lähtökohtaisesti sanoi toinen mitä tahansa, jos asenne on kunnioittava, myötätuntoinen ja hyvää tarkoittava, en pahastu.
Esim. metrossa känniääliön huutaessa kaikkien kuullen "Hyvä perse!" en ollut järin imarreltu, vaan painelin takavasemmalle näreissäni (ois voinut sanoa jotain nasevaa toki takaisin).
Sen sijaan kun baarissa joku random tyyppi sanoi: "Onpa sulla ruma kampaus, aivan kuin olisit laittanut potan päähän ja leikannut sen reunoja pitkin", en loukkaantunut lainkaan, vaan kiinnostuin. Koska näin elekielestä ja katseesta, että mies kiusoitteli ja oikeasti oli kiinnostunut. Itseasiassa hienovarainen vittuilu toimii aika hyvin yleensäkin ;D Ehkä siinä herää mielenkiinto: kehtaakin sanoa noin, onpa sillä pokkaa. Kielii itsevarmuudesta, jos ei ole mautonta vittuilua vaan siinä on jokin humoristinen siemen.
Suoraa seksiäkin on ehdotettu, olen vastannut kohteliaasti "Kiitos kysymästä, mutta ei kiitos". Kahville olen joskus lähtenytkin ex-tempore kun random mutta kivan oloinen tyyppi kysynyt. Koska, miksi ei? Jos ei nappaa, aina voi lähteä pois ja hörppästä kahvin äkkiä.
Oikeastaan ainoa, mikä häiritsee, on jos toinen jää jankkaamaan tai ei usko ei:tä. Ei kysymisessä mitään vikaa ole, tietysti enemmän mieltä lämmittää mukavat ja hauskat/persoonalliset/asialliset kommentit, mutta kokeilemallahan miehetkin oppii, mikä toimii. Joten rohkeasti kannattaa testata eri tyylejä :) Itelle ei ainakaan toimi kuluneet kliseet, vaan aitous ja persoonallisuus.
Elekieli, katse, olemus, tuoksu jne. eli hyvinkin eläimelliset asiat ratkaisevat parinvalinnassa paljon. Harmillista tietysti niille, joilla sosiaaliset taidot ovat huonot ja on vaikea lukea esim. toisten tunnetiloja. Olisikohan paikallaan treffitapahtumat erityisryhmille? Sellaiset, missä harjoitellaan lähestymistä ja torjumista, omia rajoja ja erilaisia lähestymiskeinoja.
-
Tuohon, että tutustutaan toisiin alkoholin rohkaisemina -asiaan:
Vaikka ensimmäinen tapaaminen jonkun kanssa olisikin ollut kännipano, voi sellaisestakin käynnistyä hyvä (seksi-)suhde. Ai niin, aloituksessa ei puhuttukaan seksisuhteista. Itse en ole tähän päivään mennessä oppinut (enkä oikeastaan edes halunnut oppia) nauttimaan satunnaisista seksijutuista - jotta nautin seksistä, pitää taustalla olla voimakas viehtyminen toisesta ja sellaista sattuu hyvin harvan kanssa. Toki se voi tapahtua ihan ensinäkemällä, mutta harvinaista siis. Ja vielä se pointti että tunteen/halun pitää olla molemminpuolista. Ja kyllähän jonkinlainen flirtti/soidinmeno yleensä on ennen sitä seksuaalista kanssakäymistä. Näin siis minulla, en yleistä.
-
Hyvä aihe kyllä.
Parit huomiot keskustelusta.
Ennakkoluulot ja -asenteet.
Ihmiset voidaan jakaa halutessaan introvertteihin ja ekstrovertteihin. Kumpikaan noista ryhmistä ei kuitenkaan ole mitenkään homogeeninen ryhmä. Itse olen introvertti, mutta en käsittääkseni mitenkään ujo tai kuulu mihinkään erityisryhmään, en pode sosiaalista ahdistuneisuushäiriötä etc. Saan ääneni kuuluviin ja minua myös kuunnellaan. Introverttiyteni liittyy aisteihini ja niiden herkkyyteen. Yksinkertaisimmillaan siis tasapainoa ulkoisen ja sisäisen maailman kanssa; selviytymistä.
En ymmärrä tässä ketjussa tullutta ajatusta siitä, että tuntemattomalta tullut suora seksin ehdottaminen olisi itsemääräämisloukkaus. Epätoivottu sellainen voi olla, mutta joku raja siinäkin, mitä voi määrätä ympärillään tapahtuvan ennen kuin siihen itse vaikuttaa.
Tuohon edelliseen liittyy se, että aika harvoin palavereissa, kokouksissa etc. heitetään enää nykyisin kaksimielisiä heittoja tai läppää, jos paikalla on kummankin sukupuolen edustajia. Sellainen joka heittää, on vain moukka. Tai no, todennäköisesti syyllistyy myös seksuaaliseen häirintään (ainakin muualla). Sehän kun on nykyisin rikos, jonka tietää kaikki.
Ei ole mahdollista enää tehdä mainosta suklaapatukasta, jossa sanotaan: "Taitaa tyttö tietää, että seinän takana olisi patukkaa tarjolla". Vai onko, häh?
Tässä joku viikko sitten joku rikosoikeuden professori antoi lausunnon, että fyysinen koko pitäisi saada yhdeksi teon kuvaukseksi raiskaustapauksissa. (Lausunto liittyi tähän todella ällöttävään lapsen hyväksikäyttöön, jossa syyttäjä halusi maksimaalisen rangaistuksen, mutta oikeus ei sitä lukenut niin. Iltapäivälehdistö kyllä uutisoi asian niin, että tekijä ei olisi ns. lapsenraiskaaja, vaikka sellaisena tuleekin aikansa vankilassa viettämään.) Jos fyysinen koko tulee määreeksi rikoslakiin raiskauksen yhteydessä, niin onko jokainen ylipainoinen tai muuten vain isokokoinen seuraavaksi jo vähän niin kuin silmän alla.
Vuosikausiin/-kymmeniin naisilla ei ole ollut enää mitenkään epäedullista (vrt. mies) olla aktissa miehen kanssa, vaikka se johtaisikin lisääntymiseen. Isä on aivan yhtä huoltajuusvelvoitettu kuin äitikin.
Tietenkin on luonnollista se, mitä jokainen kokee. Mutta onko sosiaalisesti pätevää, että jokainen voi olla elämänsä muaween?
Ja joo. Itsellä onnistumisprosentti 100 % suorasta kysymyksestä, että lähdetäänkö panemaan. Mutta. Olin ottanut alkoholia ja oltiin taksijonossa. Sessiosuhteena jatkui. Hyvä oli suhde. Kyllä pervo pervon tuntee. Mun once in a lifetime. Mutta hieman ihmettelen tässä ketjussa tulleita ajatuksia. Aina voi sanoa ei. Jos se ei riitä, niin sitten jatkaa tarpeen mukaisesti.
Ja kirjasto on muuten äärettömän neutraali paikka. Siksi Rosskin siellä käsikirjoitettuna sai. ;)
-
Tuohon edelliseen liittyy se, että aika harvoin palavereissa, kokouksissa etc. heitetään enää nykyisin kaksimielisiä heittoja tai läppää, jos paikalla on kummankin sukupuolen edustajia. Sellainen joka heittää, on vain moukka. Tai no, todennäköisesti syyllistyy myös seksuaaliseen häirintään (ainakin muualla). Sehän kun on nykyisin rikos, jonka tietää kaikki.
Niin, seksuaalinen häirintä on nykyisin rikos. En tiedä koska seksuaalinen häirintä on tullut rikoslakiin, mutta on se tainnut rikos olla jo muutaman kymmenen vuotta.
Vuosikausiin/-kymmeniin naisilla ei ole ollut enää mitenkään epäedullista (vrt. mies) olla aktissa miehen kanssa, vaikka se johtaisikin lisääntymiseen. Isä on aivan yhtä huoltajuusvelvoitettu kuin äitikin.
Naisia kuolee synnytyskomplikaatioihin edelleenkin maailmassa satoja tuhansia vuodessa. Suomessa on harvinaista että kuolee synnytyksessä, mutta muut komplikaatiot tai vammautuminen synnytyksessä tai raskausaikana ei enää olekaan niin harvinaisia. Jos raskaus on epätoivottu ,niin nainen on se joka joutuu käymään abortin läpi, joka ei ihan riskitön ja vaivaton toimenpide ole sekään. Jos taas päättää pitää lapsen, käytännössähän lapsen hoitovelvoite on äidillä. Mies voidaan velvoittaa kyllä osallistumaan lapsen hoidosta aiheutuviin kuluihin mutta ei itse lapsen hoitoon. Joka on 18-vuoden homma. Joten kyllä, raskaus ja synnytys on naiselle epäedullista, mieheen nähden joka vaan heittää rojut ränniin ja maksaa elatusmaksun.
Kortsut tai e-pilleritkään ei tältä epätoivotun raskauden riskiltä suojaa, kortsu voi mennä rikki eikä pillerit ole 100% luotettavia. Joten onhan siinä naisella aina pelissä muutakin kun pelkkä huoltajuusvelvoite.
Mutta hieman ihmettelen tässä ketjussa tulleita ajatuksia. Aina voi sanoa ei. Jos se ei riitä, niin sitten jatkaa tarpeen mukaisesti.
Ei:n sanominen monta kertaa päivässä on melko rasittavaa. Etenkin kun se ei:n sanominen ei yleensä riitä, vaan siitä alkaa jankkaaminen/loukkaantuminen/haukkuminen kuvio. Kun meillä vielä on lisämausteena nämä ihanat uskomukset "naisen ei on oikeasti kyllä". En jotenkin jaksa uskoa että avoimempi seksikulttuuri muuttaisi miesten käytöstä paremmaksi. Ei tietenkään pitäisi yleistää, oikeasti suurin osa lähestymisiä mitä olen kokenut on ollut ystävällisiä ja kohteliaita. Nurjapuolena sitten onlinessa ja livenä ne jotka suuttuvat saadessaan pakit, ja niitä on ihan liikaa. Sellaisia kohtaamisia en toivo yhtään lisää.
Toivon todella ettei miehet oikeasti ajattele että kirjasto tai ruokakauppa on täynnä kiimaisia naisia, jotka vaan odottavat valmiina että joku mies tulee kysymään heiltä seksiä ja että varmasti irtoisi jos vaan voisi kysyä.
Ei sellaista taikakeinoa ole millä ne jotka eivät saa nytkään, saisivat maagisesti enemmän ja helpommin.
Mutta tämänhän olen monesti jo tässä ketjussa sanonut.
Itse en ole niitä jotka ovat heti syyttämässä ahdistelusta jos mies tulee juttusille kaupungilla, ja heitä tulee paljon. Kaupungilla asioidessani en ole seuraa etsimässä, joten en ole kiinnostunut jutustelemaan tuntemattomien kanssa. Rinnastan sen samaan kun nämä rahaa ruinaavat feissarit. En siis oikeastaan seksuaaliseen häirintään vaan yleisesti vaan häirintään. Ensimmäinen ajatus on yleensä että miten mä pääsen tosta tyypistä eroon ja se on aika stressaava fiilis.
-
Enemmänkin mun mielestä pitäis murtaa asenteita siihen suuntaan, että on ok ja toivottua, jos nainen tekee aloitteen. Tällöin naiset itse voivat päättää, milloin ja kehen tutustuvat. Yleensä kun kuitenkin vaakakuppi on niin päin, että naisena seuraa löytää helpommin kuin miehenä.
Ite silloin harvoin kun kaipaan satunnaista seikkailua, katson löytyykö kivan oloista tyyppiä esim. baarista ja menen juttelemaan. Jos jutellessa ei olekaan enää niin kiva, kiitän kohteliaasti seurasta ja jatkan matkaa. Ei ole tullut suurempia ongelmia; yleensä miehet ovat imarreltuja jo siitä, että nainen tulee juttelemaan, joten vaikka sitten lähtisinkin pois, ei tule kauheaa loukkaantumisdraamaa. Tai jos tulee, olen jo mennyt siinä vaiheessa :D
Omien rajojen ilmaisua ja EI:n sanomista pitäis myös opetella ja opettaa, auttaa monessa tilanteessa.
Yhdynnässä on riskinsä, seksiä taas voi harrastaa monenlaista. Itse suosin uudempien ihmisten kanssa sellaista seksiä, missä ei ole minkäänlaista riskiä raskauteen tai sukupuolitauteihin, ja on myös turvallinen ja mukava olo. a) valitsen tarkoin tyypin, joka vaikuttaa lempeältä, myötätuntoiselta, perusterveeltä ja fiksulta. Tähän menee usein eniten aikaa, joskus vuosikin... mutta parempi olla tinkimättä laadusta
b) jos kyseessä on lyhyempi tuttavuus tarkoituksella, pohdin tarkoin, mitä haluan tehdä juuri hänen kanssaan, tässä hetkessä. Mulla ei ole minkään maan velvollisuutta esim. suudella tai "antaa pillua". Enkä myöskään anna ymmärtää sellaista, vaan ilmaisen toiveeni selkeästi (yleensä, joskus kiva jättää arvailun varaakin).
c) Kun ollaan itse puuhissa, ilmaisen rajani ja toiveeni selkeästi ja odotan toiselta samaa; kysyn, jos ei oma-alotteisesti ota puheeksi.
Tällä reseptillä oon mm. viettänyt yön random (mutta oikein mukavan) tyypin kanssa siten, että hän hyväili varpaitani 4 tuntia :D Naimista ei ollut, mutta nautinnollista silti kummallakin ja lopuksi omasta tahdostani annoin hänelle kortsun kanssa hyvän kiireettömän suuhoidon. Tyyppi hämmästeli, että oli loppujen lopuks paljon mukavampaa, kuin perusnaiminen, virkistävän erilaista.
Jonkun toisen kanssa saatan vaikkapa pyytää silittelemään koko kehoa paitsi vaginaa, kutittamaan jne. Yhdyntä ei ole tarpeellista ja voi olla kummallekin osapuolelle virkistävän mukavaa tehdä muita juttuja. Sitten kun on luottamus ja intiimimpi suhde, yhdyntä tuntuu luontevalta ja myös paljon paremmalta. Toki jos uuden ihmisen kanssa tekee mieli yhdyntää, on sekin kondomin kanssa OK. Tällä vain halusin muistuttaa sitä pointtia, että seksi ja seksuaalisuus on paljon muutakin kuin yhdyntää, ja monenlaista nautintoa voi antaa ja saada ilman riskejä raskaudesta tai sukupuolitaudeista.
-
Niin, seksuaalinen häirintä on nykyisin rikos. En tiedä koska seksuaalinen häirintä on tullut rikoslakiin, mutta on se tainnut rikos olla jo muutaman kymmenen vuotta.
Seksuaalinen häirintä on kriminalisoitu noin kymmenen vuotta sitten. Onko sitäkään.
Naisia kuolee synnytyskomplikaatioihin edelleenkin maailmassa satoja tuhansia vuodessa. Suomessa on harvinaista että kuolee synnytyksessä, mutta muut komplikaatiot tai vammautuminen synnytyksessä tai raskausaikana ei enää olekaan niin harvinaisia.
Naisia kuolee synnytykseen nykyisinkin. Totta. Ja niin naisia kuin miehiä kuolee, vammautuu etc. sen jälkeenkin. Sekä mies että nainen voi jäädä yksinhuoltajaksi. Jokainen mies ja nainen, äiti ja isä, kuolee joskus. Käytännössä huoltajuusvelvoite on sekä äidillä ja isällä. Äidin tuota velvoitetta ei tosin tarvitse niin todistaa kuin isän, jos yksinhuoltajaksi jää. :)
Jos raskaus on epätoivottu ,niin nainen on se joka joutuu käymään abortin läpi, joka ei ihan riskitön ja vaivaton toimenpide ole sekään. Jos taas päättää pitää lapsen, käytännössähän lapsen hoitovelvoite on äidillä. Mies voidaan velvoittaa kyllä osallistumaan lapsen hoidosta aiheutuviin kuluihin mutta ei itse lapsen hoitoon. Joka on 18-vuoden homma. Joten kyllä, raskaus ja synnytys on naiselle epäedullista, mieheen nähden joka vaan heittää rojut ränniin ja maksaa elatusmaksun.
Ei ketään voida velvoittaa osallistumaan "itse" lapsen hoitoon, jos siihen ei kykene. Lapsen voi aina halutessaan antaa huostaan, oli kyseessä yksinhuoltajana isä tai äiti. Sukupuolella ei ole juridisesti (/sosiaalisesti) mitään merkitystä tässä.
Kortsut tai e-pilleritkään ei tältä epätoivotun raskauden riskiltä suojaa, kortsu voi mennä rikki eikä pillerit ole 100% luotettavia. Joten onhan siinä naisella aina pelissä muutakin kun pelkkä huoltajuusvelvoite.
Tämä toki totta, mutta esim. kuppa voi olla yhtä paha niin miehellä kuin naisella. Jos on terveys kyseessä, niin kaiketi sama mikä sukupuoli on?
Ei:n sanominen monta kertaa päivässä on melko rasittavaa.
Ymmärrän. Vaihtoehtoja kuitenkin on.
-
Hienoa! Saatiinko tästäkin ketjusta paikka, missä miehet kertovat naisille, millaista naisten kokema seksuaalinen häirintä on ja oikeastaan, se on vain kohteliaisuus, eikä häirintää ollenkaan?
-
Ei ketään voida velvoittaa osallistumaan "itse" lapsen hoitoon, jos siihen ei kykene. Lapsen voi aina halutessaan antaa huostaan, oli kyseessä yksinhuoltajana isä tai äiti. Sukupuolella ei ole juridisesti (/sosiaalisesti) mitään merkitystä tässä.
Kyllä, lapsen voi antaa huostaan. Mutta sitten ennen sitä pitää kantaa mahassaan 9kk ja kestää synnytys mahdollisine komplikaatioineen. Eikä synnytyksen jälkeenkään vielä selvillä vesillä olla, synnytyksestä palautumiseen menee siihenkin useampi kuukausi. Jos on joutunut keisarinleikkaukseen niin voi mennä vuosikin. Mies säästyy kaikelta tältä.
kuppa voi olla yhtä paha niin miehellä kuin naisella. Jos on terveys kyseessä, niin kaiketi sama mikä sukupuoli on?
Onneksi kuppaa ei juurikaan suomessa enää esiinny. Sen sijaan todella yleinen HPV aiheuttaa naisilla kohdunkaulan syöpää. Miehen riski saada syöpä HPV:stä on huomattavasti pienempi. Ilmeisesti se tarttuukin helpommin miehestä naiseen,mutta tästä en jaksanut etsiä vahvistusta. Jokatapauksessa minusta se raskauden riski on suurempi paha kun sukupuolitauti ja ehkäisyn pitäisi olla kummankin vastuulla.
Meneepä off topiciksi mutta tuleepa seksivalistusta nyt sitten samalla :P.
-
Hienoa! Saatiinko tästäkin ketjusta paikka, missä miehet kertovat naisille, millaista naisten kokema seksuaalinen häirintä on ja oikeastaan, se on vain kohteliaisuus, eikä häirintää ollenkaan?
Hmm.. Sorry kun miehenä vastaan? Seksuaalinen häirintä on toki väärin (imho). Mutta missä se raja menee? Meneekö se oikeasti siinä, jos kysytään suoraan, että lähdetkö panee? Itse ymmärrän, että jos kysymykseen vastataan ei, niin asia on niin. Jos tämän jälkeen jatketaan ja intetään, niin sitten voidaan puntaroida, onko kyseessä seksuaalinen häirintä.
-
Kyllä, lapsen voi antaa huostaan. Mutta sitten ennen sitä pitää kantaa mahassaan 9kk ja kestää synnytys mahdollisine komplikaatioineen. Eikä synnytyksen jälkeenkään vielä selvillä vesillä olla, synnytyksestä palautumiseen menee siihenkin useampi kuukausi. Jos on joutunut keisarinleikkaukseen niin voi mennä vuosikin. Mies säästyy kaikelta tältä.
Olet kyllä ihan oikeassa. Enpä ajatellutkaan. Ehkä itse muistin vain kuulemani tilanteen, kun hätäsektiossa tuleva isä oli silittänyt äidin päätä ja anestesiahoitaja oli kehoittanut jatkamaan, koska silittäminen oli selvästi laskenut verenpainetta.
Onneksi kuppaa ei juurikaan suomessa enää esiinny.
Hyvä jos näin on. Varmaan tähän voi nyt kaikki tuudittautua?
-
Mutta missä se raja menee? Meneekö se oikeasti siinä, jos kysytään suoraan, että lähdetkö panee?
Jengi voisi kertoa, kuinka seksiin ollaan ajauduttu selvinpäin työkaverin tai harrastuskaverin tai opiskelukaverin kanssa. Miten tilanne on käytännössä edennyt?
Jomman kumman suora ehdotus on kai tehtävä vai miten toimitaan? Yhtäkkiä vain ruvetaan mistään puhumatta suutelemaan ja riisumaan vaatteita?
Jos tunnen seksuaalista vetoa työkaveriini ja minusta tuntuu, että hän tuntee samalla tavalla minua kohtaan, niin miten kannattaisi toimia? Jos suoraa ehdotusta ei saa tehdä, niin miten ehdotus sitten tehdään?
Ihminen on seksuaalinen olento ja ihmisellä on seksuaalisia tarpeita. Kun ei tahdo käydä baareissa tai harrastaa känniseksiä eikä tahdo pelailla lihatiskipelejä Tinderissä, niin kuinka seksuaalisten tarpeiden kanssa edetään?
Ihan käytännön neuvoja kaipaisin. Vai onko todellakin niin, että seksin aktiivinen haku on suljettu pelkästään baarien ja humalan ja netin piiriin?
-
Ihan käytännön neuvoja kaipaisin. Vai onko todellakin niin, että seksin aktiivinen haku on suljettu pelkästään baarien ja humalan ja netin piiriin?
Ei näiden nykyisten lainsäädöntöjenkään takia voi, tai kannata, kiinnittää mitään huomiota työkavereihin.
Vanhoille tutuille/työkavereille kannattaa vain sanoa suoraan. Jos ei osu, niin ei osu. Asiasanoina on kai tilannetaju ja nöyryys. Ja luottaminen siihen, että samankaltaiset hakeutuu samankaltaisten seuraan.
Konkreettista neuvoa on vaikea antaa, koska silloin se on se, että mene kirjastoon ja kysy.
-
Mutta missä se raja menee? Meneekö se oikeasti siinä, jos kysytään suoraan, että lähdetkö panee?
Jengi voisi kertoa, kuinka seksiin ollaan ajauduttu selvinpäin työkaverin tai harrastuskaverin tai opiskelukaverin kanssa. Miten tilanne on käytännössä edennyt?
Jomman kumman suora ehdotus on kai tehtävä vai miten toimitaan? Yhtäkkiä vain ruvetaan mistään puhumatta suutelemaan ja riisumaan vaatteita?
Jos tunnen seksuaalista vetoa työkaveriini ja minusta tuntuu, että hän tuntee samalla tavalla minua kohtaan, niin miten kannattaisi toimia? Jos suoraa ehdotusta ei saa tehdä, niin miten ehdotus sitten tehdään?
En oikein tiedä, että saavuttaako tähän vastaamalla enää mitään tai ymmärränkö kysymyksen jotenkin täydellisen väärin, mutta noin lähtökohtaisesti kutsu(isi)n kohteen vanhanaikaiseen malliin johonkin vapaavalintaiseen vapaa-ajan aktiviteettiin. Jos toinen vastaa kahvikutsuun myöntävästi, voi olla hyvillään siitä, että toinen pitää todennäköisesti jo jokseenkin vaarattomana ja mielenkiintoisena ihmisyksilönä. Todennäköisesti viimeistään muutaman mukavan tapaamisen seurauksena päädytään suutelutilanteeseen, jonka jälkeen on luonnollista ja suotavaa kysyä mahdollisesta seksiaktista. Kahvikutsun esittäminen on ihan normaalia toimintaa, mutta tietenkin ennen senkin tekemistä, olisi ainakin omasta mielestäni suotavaa vaihtaa muutamia lauseita.
Tottakai supliikit ja sosiaalisesti älykkäät saavat flirttailtua homman kotiin (ja sänkyyn) nopeamminkin, mutta olen pitänyt tätä toimivana matalan kynnyksen toimintamallina. Ei tietenkään toimi, jos tavoitteena on saada pelkästään seksiä tuhlaamatta aikaa mihinkään muuhun kanssakäymiseen, mutta ehkä silloin voi harkita palveluntarjoajien käyttämistä.
-
Veikkaan että vaikka suhtautuminen suoraviivaisiin seksitarjouksiin olisi huomattavan erilaista nykyiseen verrattuna, ei kysyntä ja tarjonta jakaantuisi tasaisesti. Samoin kuin nytkin, osalla tärppää paremmin, johtuen esim. ulkonäöstä ja/tai sosiaalisista taidoista. Viimeisimpään liittyy sekin, hiffaako oman ”markkina-arvonsa” (en ole laasaslainen kuitenkaan).
Ja tosiaankin onnistumisprosenttia laskisi sekin, että osa ei ole kiinnostunut kertaluonteisesta seksistä tai ylipäätään seksin harjoittamisesta samantien.
Mutta kukapa tietää, miten ihmisten käytös muuttuu vuosikymmenten mittaan. Ehkäpä kunnon dystopian toteutuessa paetaan entistä enemmän seksiin. Ellei ennen sitä leviä joku superhyppykuppaepidemia, joka muuttaa seksuaalisen käyttäytymisen toiseen ääripäähän. Toisaalta jo nytkin maapallolla on melkoisia eroja esim. naisten mahdollisuuksissa toteuttaa vapaasti seksuaalisuuttaan, joten vaikea kuvitella mitään yhtenäistä käyttäytymismallia muutenkaan.
-
Veikkaan että vaikka suhtautuminen suoraviivaisiin seksitarjouksiin olisi huomattavan erilaista nykyiseen verrattuna, ei kysyntä ja tarjonta jakaantuisi tasaisesti.
Hyvä veikkaus ja ajatus.
Mutta mikä on ajanut tähän? Miksi ihmiset ei esimerkiksi kokoonnu toreille näihin kovasti kuulutettuihin "soidintansseihin"?
Miksi olisi luonnotonta, että vaikka parillisten viikkojen keskiviikkoina miehet haistelisi torilla olevien pyllistävien naisten pyllyjä ja vastavuoroisesti parittomina viikkoina olisi päinvastoin? Tällöinhän kysyntä ja tarjonta jotenkin kohtaisi..
-
Veikkaan että vaikka suhtautuminen suoraviivaisiin seksitarjouksiin olisi huomattavan erilaista nykyiseen verrattuna, ei kysyntä ja tarjonta jakaantuisi tasaisesti.
Hyvä veikkaus ja ajatus.
Mutta mikä on ajanut tähän? Miksi ihmiset ei esimerkiksi kokoonnu toreille näihin kovasti kuulutettuihin "soidintansseihin"?
Miksi olisi luonnotonta, että vaikka parillisten viikkojen keskiviikkoina miehet haistelisi torilla olevien pyllistävien naisten pyllyjä ja vastavuoroisesti parittomina viikkoina olisi päinvastoin? Tällöinhän kysyntä ja tarjonta jotenkin kohtaisi..
Koska sinne torille ilmestyisi epätoivoisia rupisia ukkoja massoittain haistelemaan parin naispuoleisen eukon persettä. Ymmärrätkö? Tilastot? Ukoille ei riitä kysyntää seksipuuhiin siinä määrin, kuin naisille. Ja rupisia ukkoja siksi, että ne ei rupiset saavat muutakin tuin toripillua.
Joten kulttuurin muuttuminen ei muuta kysynmän ja tarjonnan lakeja, kuten tässä keskustelussa on jo monta kertaa tullut ilmi.
-
Taustalla tuntuu kulkevan sanoittamaton näkemys siitä, että on väärin, että kaikki ei saa yhtä paljon seksiä.
Onko se väärin?
Pitäisikö jokaisen saada yhtä paljon, vaikka kyseessä olisi kumppani, jonka kanssa seksi ei ole yhtä houkutteleva ajatus kuin jonkun toisen?
Toisaalta saako nainen oikeasti seksiä yhtään sen helpommin? Väitän, että lausahdus "aina sitä joku naisi" on pätee sekä miehiin, että naisiin ja kysymys siitä, miksei jotkin miehet saa seksiä olisi tarkemmin muotoiltuna "miksei jotkin miehet saa seksiä haluttavina pitämiltään naisilta?"
Seksiä saa jos on valmis laskemaan vaatimuksia. Se, onko se enää sitä seksiä, mitä haluaa on sitten ihan eri asia.
--
Toki on surullista jos ihminen joutuu elämään niin, ettei koe seksuaalista tyydytystä, mutta on myös totta, että seksuaalisuuden jakaminen muiden kanssa vaatii kykyä toimia yhteisten sääntöjen mukaan. On perseestä jos siihen ei pysty, mutta onko se merkki siitä, että systeemi on rikki? En ihan sanoisi niin.
Lopulta ihmisellä on kuitenkin oikeus vain omaan seksuaalisuuteensa, ei oikeutta jakaa sitä muiden kanssa jos nämä eivät sitä halua.
-
Joten kulttuurin muuttuminen ei muuta kysynmän ja tarjonnan lakeja, kuten tässä keskustelussa on jo monta kertaa tullut ilmi.
Itse asiassa kulttuurin muuttuminen muuttaa kysynnän ja tarjonnan lakeja, jopa paljonkin. Mutta kulttuurin muuttuminen ei muuta sitä tosiasiaa että on olemassa kysynnän ja tarjonnan lait, jotka ei ole oikeudenmukaisia, tasa-arvoisia tai edes reiluja niitten kannalta jotka jää alakynteen.
-
Taustalla tuntuu kulkevan sanoittamaton näkemys siitä, että on väärin, että kaikki ei saa yhtä paljon seksiä.
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla. Olen samaa pohjavirettä ihmetellyt viime aikoina, ilmiö tuntuu korostuvan sähköisessä seuranhaussa. Ei jakseta kirjoittaa perusteellista ilmoitusta, yritetään aloittaa keskustelu "moi"-viestillä tai pahimmillaan vain deittipalvelun auliisti laiskoille tarjoamilla "tykkää"/"flirttaa"-toiminnoilla... ja sitten ihmetellään ja kiukutellaan, kun ei seuraa löytynyt. Useimpien ihmisten mielestä seksi on kuitenkin elämän parhaita asioita, joten miksi arvokkaana pidetyn asian eteen ei olla valmiita näkemään vaivaa? Harvalla muulla elämänalueella odotetaan hyviä tuloksia ilman merkittävää omaa panosta.
-
Seksuaalisen ahdistelun määrittäminen:
Hienoa! Saatiinko tästäkin ketjusta paikka, missä miehet kertovat naisille, millaista naisten kokema seksuaalinen häirintä on ja oikeastaan, se on vain kohteliaisuus, eikä häirintää ollenkaan?
Hmm.. Sorry kun miehenä vastaan? Seksuaalinen häirintä on toki väärin (imho). Mutta missä se raja menee? Meneekö se oikeasti siinä, jos kysytään suoraan, että lähdetkö panee? Itse ymmärrän, että jos kysymykseen vastataan ei, niin asia on niin. Jos tämän jälkeen jatketaan ja intetään, niin sitten voidaan puntaroida, onko kyseessä seksuaalinen häirintä.
Raja menee siinä, minkä vastaanottaja kokee ahdisteluksi. Ei siinä, millä mielellä tekijä on tekemässä, ei siinä, minkä tekijä kokisi ahdisteluksi, vaan siinä, miten vastaanottaja asian tulkitsee. Ennalta tätä on usein mahdoton tietää jokaisen yksittäisen yksilön kohdalla, mutta siksi tulisikin handlata yleisimmät sosiaaliset säännöt asian suhteen ja osata lukea kehonkieltä.
Ja kun raja aikaa myöten siirtyy esim kourimisesta tuijottamiseen (mitä monet miehet tuntuu panikoivan, eikö kohta saa tehdä -mitään- ilman että se on seksuaalista ahdistelua. Ei kukaan ole paiskaamassa miehiä vankilaan koska katse juuttui naisen rintamukseen kolme sekuntia liian pitkäksi aikaa, mutta onko miesten oikeus seksuaalisesti hekumoida naisten kehoilla korkeampi kuin naisten oikeus olla rauhassa? Monessa asiassa kyse ei ole yhtäkkisessä muutoksessa siinä, minkä ihmiset kokevat ahdisteluna, vaan siinä, että ihmiset uskaltavat puhua aiheesta), niin sitten pitäisi tsekata omassa päässä, että tuijottelenko seksuaalimielessä ja tungettelevasti, jos tuijottelen, niin katsetta toiseen suuntaan. Koska jos oma aktiivinen käytös aiheuttaa toisille ahdistusta, asiallinen ja kohtelias ihminen muuttaa käytöstää.
Itselläni on menneisyydessä traumaatisoineita ahdistelukokemuksia, joten mulla voi ihan vaan jonkun katse aiheuttaa paralysoivaa paniikkia. Näillä korteilla mennään, ja tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei reagoi yhtä voimakkaasti samanlaiseen tilanteeseen. Siksi en olekkaan ehdottamassa, että nyt heti kaikille silmät peittävät huput päähän, koska mua saattaa ahdistaa jo katse, mutta jos kokemukseni katseen epämiellyttävyydestä olisi laajasti jaettu, niin kyllä, sen pitäisi muokata niitä käytänteitä, joita meillä julksessa tilassa on. Eikä ruveta neuottelemaan, että hei mutku.
Pariutuminen töiden ja opintojen ohessa:
Esimerkiksi laki seksuaalisesta ahdistelusta työpaikalla ei ole laki jallittamaan ihmisten pariutumista ja itsensätoteutusta, vaan laki suojaamaan työssäkäyvää ihmistä työpäivän aikana. Ymmärrän, että harmittaa kun pariutuminen on niin hankalaa, harmittaa minuakin. Mutta minä haluan työpaikalla olla ensisijaisesti työkaveri, työntekijä, enkä potenttiallinen panokumppani. Siksi itse pidän siitä, että mieluummin pidetään liian korkea kynnys kuin liian matala. Asiallisesta yksittäisestä kahvillekutsumisesta ei olle ketään rankaisemassa, mutta työpäivän aikana ei ole sopivaa ilman toisen suostumusta alkaa puhuakkaan seksistä.
Kun opiskelukaveri tuntuu myös haluavan seksiä, paino sanalla tuntuu. Koska sä itse haluat seksiä, tulkitset helposti toisen käytöstä seksuaalisesti aktiivisemmaksi kuin se onkaan. On mahdollista, että toinen on esim perusystävällinen tai huvikseen flirttaileva, eikä suorastaan kiinnostunut seksistä. On myös mahdollista, että tyyppi on kiinnostunut seksistä -mahdollisesti- norminmukaisten sosiaalisten askellusten -jälkeen-. Tässä tilanteessa helppo tapa selvittää asia on se kahville pyytäminen: jos te kerran koulussa viihdytte keskenänne, miksi ette viihtyisi siellä kahvilla, miksi hypätä sen yli ja ehdottee suoraan seksiä. Suoraan seksin ehdottaminen aiheuttaa potentiaalisesti ahdistusta, ja todennäköisesti kieltäytymisen.
Miten onnistua pariutumisessa?
Sen sijaan, että voi muuttaa kokonaisen kulttuurin itselle sopivaksi, joutuu jokainen jonkun verran joustamaan. Toimimalla yleisten sääntöjen mukaan nousee mahdollisuus pariutua, koska toimimalla yleisten sääntöjen mukaan helpottaa sitä tilannetta mielenkiinnon kohteelle.
Vähän sama, kuin että mä olen todella innostunut puhumaan saksaa, mutta en lähesty ihmisiä saksaksi. Osa mua kiinnostavista tyypeistä osaa saksaa, osa ei, joten joskus voisi tärpätä, mutta onnistumistodennäköisyys on huomattavasti pienempi. Joten aloitan suomeksi, ja pääsen puhumaan saksaa myöhemmin, jos toinenkin sitä osaa.
Vaikka molemmat olisivat sitä mieltä, että small talk on mälsää, sitä ei voi tietää tavatessa ekakerralla. Eli siis vaikka musta small talk on mälsää, niin jos vastaan tulee tyyppi, joka suoraan kysyy multa jotain ykistyisasiaa, kyllä mun ensimmäinen reaktio on tulkita kyseinen tyyppi yleisten käytöstulkintojen kautta epämukavaksi, tungettelevaksi ja vaaralliseksi. Jos tyyppi juttelee mun kanssa vartin, selviää käytännössä että meistä kumpikaan ei tykkää small talkista, ja sitten tyyppi kysyy yksityisasiaa, olen ihan eri asenteella vastaamassa.
Sukupuolittunut riskiarvio seksiä harkitessa
Vielä seksin vaaroista kohdunkantajille, suurin osa päätyy syystä tai toisesta pitämään lapsensa sen synnyttyä, joten vaikka meillä on mahdollisuus antaa lapset adoptioon tai huostaan, ajatus ei mene "nojoo, seksiä, hmm, raskauden riski, no voinhan aina antaa adoptioon jos ei abortoi" vaan "nojoo, seksiä, hmm, raskauden riski, sitten pitää huolehtia lapsesta loppuelämä jos ei abortoi". Eli lainmukaiset oikeudet ei ole se, millä riskiarviota tehdään, vaan todelliset käytänteet. Tähän tulee myös se, että syystä tai toisesta yksinhuoltajaäitejä on paljon enemmän kuin yksihuoltajaisiä, eli taas todelliset käytännöt nostavat kohdunkantajan riskiä päätyä yksinhuoltajaksi ihan eri tavalla kuin siittiöntuottajan. Yksilöt voivat vaikuttaa näihin kaikkiin kohtiin, mutta suurin osa tekee ylläkuvatut valinnat, ja on eritäin epätodennäköistä, että homma muuttuisi nopeasti. Näin ollen todennäköisesti lähestymäsi kohdunkantaja ottaa huomioon riskit juuri kuten kuvasin.
Magee iskurepliikki
Loppuun vielä hyvä iskurepliikki niille, joilla on enemmän/parempia X-kromosomia kantavia siittiöitä kuin Y-kromosomisia. XY-muksujen (tulkitaan pääsääntöisesti synnärillä pojiksi) synnyttäminen lyhentää keskimäärin naisten elämään enemmän kuin XX-muksujen (tulkitaan pääsääntöisesti synnärillä tytöiksi). Näin ollen voi sukeltaa riskianalyysin ytimeen, ja kehuskella kiinnostavalle kohdunkantajalle, että jos epätoivottu raskaus alkaa, ei ainakaan ole todennäköistä, että jälkikasvu lyhentäisi elämää nopeammin, kuin jos raskaus alkaisi jonkun sellaisen tyypin kanssa, joka todennäköisemmin tuottaa Y-siittiöitä. Itselläni on tämän lauseen kulemisen ajatuksestakin pöksyt märkinä, joten sinne vaan suureen maailmaan tätä testaamaan.
-
Itse asiassa kulttuurin muuttuminen muuttaa kysynnän ja tarjonnan lakeja, jopa paljonkin. Mutta kulttuurin muuttuminen ei muuta sitä tosiasiaa että on olemassa kysynnän ja tarjonnan lait, jotka ei ole oikeudenmukaisia, tasa-arvoisia tai edes reiluja niitten kannalta jotka jää alakynteen.
Juum tämä on ihan totta. Ja ylipäätään sukupuolijakaumat ym. Oli tyngästi kirjoitettu.
Mutta tänne on tullut ihan huippuvastauksia mustepullolta, apyllonilta ja piilukolta ( wow, mikä kärsivällisyys selittää)!
Hauskaa muuten oli, että tuolla kyseltiin, että miten päädyttiin seksiin työkaverin kanssa? Stooreja on monia, usein niihin liittyvät pikkujoulut jne, mutta oleellisempi kysymys: Kuinka montaa kadutti jälkeen päin? Ei pidä paskoa siellä missä syö. Rikkoo hyvän dynamiikan helposti ja sitten kaikesta tulee hemmetin hankalaa. Eli kannattaa tosiaan nähdä ne työkaverit tiimikavereina, eikä potentiaalisina seksikumppaneina.
-
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.
Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?
Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?
Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.
-
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.
Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?
Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?
Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.
No hitto, ehkä se onkin vaan joku evoluution oikku. Ehkä se on se juttu kun seksi sitten kuitenkin siellä syvällä meidän liskoaivossa liittyy niin voimakkaasti lisääntymiseen. Ehkä niiden monimutkaisten kuvioiden tarkoitus onkin nimenomaan karsia kaikista seksikumppaniehdokkaista pois ne joilla ei riitä henkinen kapasiteetti suoriutumaan niistä "loputtomista rituaaleista", vai miten se nyt meni. Tilannetaju, kehonkielen lukutaito ja kyky virittää sopiva mielentila kun ei sitten kuitenkaan useimmille ole merkkejä henkisestä kehittymättömyydestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos nyt ihan Occamin partakoneella näin törkeästi viipaloi mutkat suoriksi.
-
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.
Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?
Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?
Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.
Koska olen tätä nyt monesta kulmasta lähestynyt, eikä mikään tunnu jäävän haaviin, toivoisin ymmärtäväni kysymyksesi paremmin. Vastaus siihen, miksi työkaverille ei tule kertoa suoraan, että on tähän ihastunut, ovat sosiaaliset normit. Kysytkö siis, miksi normit ovat kehittyneet sellaisiksi, mitä hyötyä voidaan katsoa olevan nykyisistä normeista?
Armadillo tuossa yllä esitti hyvin teorian siitä, miksi monimutkaiset temput ovat tarpeen evoluutiosta käsin katsoen.
-
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.
Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?
Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?
Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.
No hitto, ehkä se onkin vaan joku evoluution oikku.
Voihan evoluution oikkuihinkin vaikuttaa. Se, mikä vaikuttaa vakiintuneelta, ei välttämättä sitä ole. Esimerkiksi naiset olivat vielä hyvin lyhyt aika sitten monella tavalla alistettuja miehiin nähden, mutta nykyään tuntuisi järjettömältä perustella naisten opiskelukieltoa jonkinlaisella luonnollisella tilalla. Harvat enää ajattelevat, että nainen ei saisi opiskella, koska naisen tehtävä on olla emo ja hoitaa lapsia ja kotia.
Epäilemättä lisääntymiseen liittyy paljon alkukantaista, joka vaikuttaa ihmisten käytökseen, mutta siihen pystyy vaikuttamaan. Kyllä minä toivoisin näkeväni ajan, jolloin kaksi toistensa ihoa kaipaavaa vieraalle paikkakunnalle muuttanutta opiskelijaa uskaltaisivat kohdata avoimesti seksuaalisista tarpeistaan puhuen sen sijaan että häpeän pelossa tai korrektiuden vaatimuksessa vaikenisivat siitä, mitä kumpikin tahtoo.
Niin ikään toivoisin, että perheissä lopetettaisiin vanhempien seksielämän piilottelu. Olen tällaisen suurperheen tavannutkin, sen jäsenen kanssa seurustellut. Kun isä ja äiti harrastivat seksiä, niin vanhemmat lapset vahtivat nuorempia. Seksiä ei hierottu kenenkään naamaan, mutta vanhemmat kertoivat avoimesti sulkeutuvansa makuuhuoneeseen seksin pariin ja pyysivät lastenhoitoapua.
On se vain kummallista, että seksiä ja erotiikkaa hierotaan naamaan vähän joka paikassa, mutta sitten kun kysymys on todellisista tarpeista, joiden piirissä todelliset ihmiset kohtaavat, niin alkaa kummallinen hyssyttely.
-
Koitatko nyt oikeasti sanoa, että opiskelijat eivät uskalla harrastaa keskenään seksiä?
-
Kyllä minä toivoisin näkeväni ajan, jolloin kaksi toistensa ihoa kaipaavaa vieraalle paikkakunnalle muuttanutta opiskelijaa uskaltaisivat kohdata avoimesti seksuaalisista tarpeistaan puhuen sen sijaan että häpeän pelossa tai korrektiuden vaatimuksessa vaikenisivat siitä, mitä kumpikin tahtoo.
Kannattaa varmaan mennä opiskelemaan sitten muualle kuin johonkin uskonnolliseen opistoon. Opiskelijabileissä kun oikeasti sattuu ja tapahtuu yhtä sun toistakin kiitos alkoholin ja mahdollisten muiden päihteiden, yleensä puhutaan rivoja ja hyvällä tuurilla jopa naidaan.
-
Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.
Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?
Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?
Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.
Sinä kysyt, miksi pitäisi olla. Ei meistä kukaan voi tyhjentävästi tietää tai edes arvailla miksi on tai miksi pitäisi olla, vaikka sinä ajattelet tietäväsi syitä miksi sen ei pitäisi olla monimutkaista. Siihen jumittuessa unohtuu, että piti tai ei, pitäisi olla tai ei pitäisi olla, seksi on asia, jota ihmiset eivät tee jokaisen kanssa ( syistä joita tässäkin ketjussa on avattu laajasti, varsinkin naisten kohdalla riskejä ja panoksia suhteessa saatavaan etuun, mutta faktaa on se, että yleisellä tasolla myös miehet valikoivat, ei heilläkään ole täysin loputonta aikaa tai jaksamista tai intoa..).
Systeemi, jolla valinnat tehdään on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, ja sitä noudattaa iso määrä teini-iän taakseen jättäneitä ihmisiä. Se ei ole monimutkainen siinä mielessä, että sitä tarvitsisi ymmärtää juuria myöten kyetäkseen noudattamaan sitä. Vähän sama kuin minun ei tarvitse osata rakentaa autoa alkutekijöistään kyetäkseni ajelemaan sillä, mutta toisaalta siihen nykyään itsestään selvältä ja helpolta tuntuvaan ajelemiseenkin on tarvittu autokouluksi kutsuttu harjoitteluvaihe, jona aikana moni asia tuntui monimutkaiselta, koska asiat eivät olleet rutiinia, intuitiivisesti selkäytimessä.
Työkaveri esimerkkisi on mielenkiintoinen. Jokainen päättää itse , mitä koodia noudattaa, mutta itse olen toiminut työkaverien suhteen seuraavasti: jos huomaan työkaverin ihastuneen itseeni (sanaton viestintä riittää, hänen ei tarvitse sanoa sitä suoraan), otan aiempaa useammin puheeksi erinomaisessa jamassa olevan parisuhteeni, en sitäkään suoraan, teinin tasolla oleva kun olen, vaan esimerkiksi kertomalla millaista vuosipäivälahjaa olen mussukalleni suunnitellut tms, jotta hän ymmärtää yskän ja pidättäytyy nostamasta kissaa vahingossa pöydälle. Sillä tavalla työpaikan tärkeintä funktiota työntekemistä ei riskeerata draamoilla tai harmituksilla. Jos olisin vapaa, mutta en kiinnostunut ihastujasta, pyrkisin yhtälailla vaikuttamaan kautta rantain siihen, ettei mitään tunnustuksia tulisi. Mitä hyötyä avoimuudesta on kellekään tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että tilanne väistetään?
Jos taas olisin a) vapaa b) ihastunut työkaveriin c) en ihan varma siitä, onko tunne molemminpuolinen, olisin tylsä, ja d) tarkkailisin tilannetta, katsoisin hakeutuuko toinen seuraani, käytttääkö hyväkseen mahdollisuudet olla tekemisissä, hymyileekö eri tavalla kuin muille jne, kunnes tekisin siirtoni e) joka voisi olla esimerkiksi sellainen, että ehdottaisin jotain melko neutraalia tekemistä työajan ulkopuolella yhdessä toiselle sopivaan aikaan. Jos toinen suostuisi, jatkaisin korvakuulolta sen mukaan, miten tekeminen sujuisi, tai jättäisin sen ensimmäisen työkuvion ulkopuolella tapahtuneen kohtaamisen jälkeen estradin hänelle vaikka maailman tappiin. Missään nimessä en ryntäisi tunnustamaan ihastustani, ennenkuin toisella olisi ollut mahdollisuus ihastua itsekin vähän lisää. Ihan vain siksi, että olen varovainen ihminen, joka ei halua satuttaa itseään eikä muita (muutenkuin konsensuaalisesti yhdessä sopien).
Minulla on ollut jokunen tilanne missä olen ollut täysin selvillä työkaverin ihastumisesta minuun, ja huumorilla ja tarkalla tassuttelulla olemme saaneet pidettyä ne sillä tasolla, että töissä on mukava olla, ja myöskään sivulliset eivät ole kuormittuneet. Toivon, että kukaan suoraan sanomiseen uskova ei ihastuisi minuun työyhteisön sisällä, koska minusta ihastuminen itsessään on vielä nippa nappa kivaa, mutta ääneen ilmaistu ihastuminen siirtää jo vastuuta jatkosta minulle, paikassa, jossa joudun luultavasti jatkossakin selviämään yhteistyöstä ko. henkilön kanssa.
Mutta jos tuodaan tuo ihastumisasia pois työpaikalta, niin siinäkin on sääntönsä. Yleensä se menee niin, että vähän kannattaa himmata, ja jos ei ole mitään merkkejä siitä, että vastakaikua olisi, on fiksumpaa pitää viestintä sanattomana kunnes joko saa vastakaikua samalla sanattomalla tasolla, tai kunnes selviää, että toiveajatteli.
Ja seksi.. siinäkin on tavanomaista nuuhkia ilmaa ja ilmapiiriä ja selvittää paikalla olevien henkilöiden ajatuksia, dynamiikkaa keskenään, mahdollista dynamiikkaa paikalla sillä hetkellä olemattomien kanssa jne. Niin ja jos paikalla on useita, joita itse voisit paneskella vaikka heti, ei kannata rynnätä kysymään kaikilta peräjälkeen, vaan suunnata hakua, koska jos saat pakit, niin oman koodisi mukaan sinun tuli poistua paikalta ja menetät ne muut. Tai jos et poistukaan, mutta jos tilanne tapahtuu niin, että jonossasi seuraavana oleva näkee sen, se vähentää mahdollisuuksiasi, kun olet minuutin päästä hänen luonaan aikuismaisesti tarpeitasi esilletuomassa: "Ihan pakko kysyä, kun olet niin seksikäs, että kiinnostaako seksi tässä ja nyt minun kanssani?" Minulla ei ole tähän lähdeviitettä, mutta isot pojat ovat kertoneet näin olevan, ja itsekään en halua olla se toinen tai viides tai kuudestoista keltä kysytään, menee illuusio erityisyydestä.
Haun suuntaamisesta vielä, jos ei halua mennä yksin oman munan viitoittamaa tietä, vaan haluaa parantaa yleisellä tasolla mahdollisuuksia muuten yhtä haluttavien naisyksilöiden parissa, kannattaa valita mieluummin vapaa kuin varattu, mieluummin kaverinsa kuin sukulaisensa kanssa liikkeellä oleva, mieluummin suunnilleen oman ikäinen kuin eri sukupolvea edustava yms. pieniä tekijöitä, joiden selviämiseen tarvitaan niitä melko yksinkertaisia temppuja. Kuten katselu ja kuuntelu, ja tarvittaessa juttelu neutraalisti.
Mutta ei kannata uskoa. Itsehän en osaa iskeä ketään, ymmärrän kaikki pienet vihjeet väärin tai en edes huomaa niitä, ja mikä tärkeintä, en ole koskaan lähtenyt suoraan harrastamaan seksiä ikinä mistään, koska suhtaudun juhlallisesti penetraatioseksiin. Sen sijaan sessiointi ja ne BDSM juttujen osat, joissa ei paneskella, niissä olen ollut avoin kaikenlaisille sanattomille ja sanallistetuille ehdotuksille, ja joskus jopa itsekin kysynyt suoraan, onko toisella jokin sellainen halu, jonka toteuttaminen olisi mahdollinen siinä hetkessä ja tilanteessa. Joskushan ihmiset kyllä haluaa tai fantasioi, mutta ei pätkääkään mieti miten ja missä se niinkuin käytännössä hoituisi... vaikka sieltä kirjastosta toisen pervon bongatessa, miten aikataulut sallisivat, minne mennään jos ei hyllyjen välissä jne.
Aiheeseen liittyen: olen vuosia sitten vienyt monta ihmistä kotiinsa kinkytapaamisista, koska olin liikkeellä autolla. Jokusen kerran kotiin viety on kuvitellut, että joko a) hänellä on velvollisuus kutsua minut sisälle? tai b) minulla on velvollisuus suhtautua myönteisesti em. ehdotukseen kun kerran sinne pihaan asti saavuin vapaaehtoisesti. Eli voisin itsekin kysellä epätoivoisena kuten aloittaja, että pitääkö tuo autolla kuskaaminen olla joku monimutkaisten temppujen maailma, kun kerran tarve eli kyyti on yksinkertainen ja siitä keskustelemisen ei pitänyt olla tabu...
Vir
-
Kyse on ehdotuksien vastaanottamisen ja antamisen suhteen siitä miten itse kokee itsensä suhteessa toiseen ja toisen suhteessa itseensä. Tämä ei millään selityksen määrällä aukene, eikä siihen ole laskukaavaa, se vain on ja niin on ollut aina ja tulee olemaan niin kauan, kuin ihminen tätä palloa asuttaa. Sen kuuluu olla niin, se on osa inhimillisyyttä.
Lain tarkoittama seksuaalinen ahdistelu ei ole pelkkä itsensä kokema tilanne vaan siihen vaikuttaa olennaisesti se onko vastapuolen toiminta tilanteessa lain tarkoittamaa seksuaalista häirintää vai onko kyse vain ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta?