BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Lily - 16.06.2019, 11:31
-
Haluan nostaa aiheen esille ihan vaan yleistä keskustelua herättääkseni aiheesta ja sen vierestä..
Tämä ei erikseen koske mitään sukupuolta, ryhmittymä tai suuntausta, mutta omalta puoleltani helpointa on kirjoittaa Dominoivan näkökulmasta subiin nähden.
Tarinan sisällön tarkoitus on kertoa siis Dominoivan näkökulmasta ahdistuneisuutta herättävistä subeista tarpeineen ja vaatimuksineen.
subit jotka (pahimmillaan) ensitapaamisella tai tutustumisen alkumetreillä kertovat ehdottomasta halustaan ja tarpeestaan lähitulevaisuudessa lisääntyä ja päästä naimisiin. En koe olevani ongelma sen että tämä tarve ilmaistaan, että sellainen haave on tulevaisuudessa, oikean ihmisen kanssa, mutta että jos se on tavoite ja ainoa toive(kenen tahansa kanssa) niin silloin kun asia on pakko mielle, luodaan epärealistinen "vaatimus" toiselle sekä "pakote" suunnata siihen suuntaan.
Ihmis suhteet kun etenevät omalla tahdillaan ja kemioiden kohdatessa kaikki on mahdollista.
Jatkuvaa vakuuttelua vaativat: heikon itsetunnon omaavat, itsetunto boostausta joka välissä vaativat (kaipaavat) subit.
Mikäli suhteen alkuvaiheessa on vaatimuksena oletusasetuksena jo se että on Dominoivan tehtävänä on vakuuttaa suhteen olevan toimiva ja jatkuvan lopun elämää.
Ellei näin tapahdu subin tarpeiden mukaisesti, tätä vaaditaan lisää. Kätketään lauseisiin jatkuvia kysymyksiä siitä että suhde on varmasti kunnossa.
Jos suhde on kunnossa, jatkuva vakuuttelu siitä että kaikki on kunnossa, syö sitä kunnossa oloa ja turhauttaa.
Draamailu, jatkuva pommittaminen ja toisen piinaaminen vaatimuksillaan ja vastauksien saaminen oman aikataulun mukaisesti toisen vapaa aikaa ja elämää kunnioittamatta...
Vuoropuhelu(keksitty):
s:" minua ahdistaa, minulle on jäänyt sellainen olo ettet välitä minusta"
s:"miksi et vastaa vaikka näet viestit"
s:"tämä vastaamattomuus luo lisä epävarmuuksia"
s:"ehkä on hyvä että tämä selvisi nyt"
s:"miten voit olla noin kylmä ja välinpitämätön?"
s:" asia selvä, en enää laita viestiä, suljen netin etten häiritse sinua"
s:"et voi olla noin ikävä ihminen"
s:" varoitan sinusta tuttaviani, miten voit elää itsesi kanssa"
D:"olen palaverissa"
"Käyttäjä on estänyt sinut, et pysty lähettämään viestiä hänelle"
Valtavasti vrk aikaa vievät, vaativat subit
Aamu alkaa huomenella, miten aamu on alkanut, pitkiä viestejä, jatkuvaa kyselyä siitä miten päivä on mennyt ja mitä on ohjelmassa, jatkuvaa mietintöä siitä milloin nähdään sekä analysointia siitä miksi ei juuri tänään ole sopiva päivä Dominoivalle ja miksi subille tämä olisi parempi päivä kun mikä tahansa muu . Ja laskeskelee että jos ei tänään niin sitten tulee liian pitkä väli näkemiselle, omasta näkökulmasta.
Vertailevat subit
"Kestän samanverran kun tuo toinenkin,oikeastaan enemmän koska silloin olen parempi kuin tuo toinen".
Harva Dominoiva haluaa useamman subin kanssa täsmälleen samoja asioita, vaan jokainen suhde niinkuin subikin on oma tarinansa (poly oletus). Tällä tavalla Dominoiva helposti häkeltyy vertailu asetelmasta .
Vihjaileva subi
"Mulla olisi yksi asia, voin puhua sen vain kasvotusten kanssasi"
Ennakko varoitus, syvällistä keskustelua luvassa kun seuraavan kerran näemme
Aiheuttaa haluttomuutta järjestellä tapaamiselle aikaa, jos on valmiiksi tieto että jonkun asian puiminen vie seuraavasta tapaamisesta ison osan ajasta sekä vaatii henkistä kapasiteettia.
Asioista pitää puhua, mutta valmiiksi etukäteistieto hankalasta keskustelusta saattaa venyttää tapaamisen pidemmälle kuin se olisi mennyt ilman tätä painolastia
Huomion saaminen ja jakaminen on taitolaji, tasapainoilu toimivassa suhteessa on ehdoton molemminpuolinen taito
Hysteria, ylianalysointi, sanomattomien lauseiden tulkinta, draamailu "niideys" ja panikointi taasen ehdottomia tuen offeja(itselle)
Tämä kirjoitus ei ole kohdistettu juuri sinulle, tämä kirjoitus ei ole yksittäisen henkilön mollaamista.
-
Todella hyvä kirjoitus. Tämä sama dynamiikka pätee myös vanilja suhteissa.
-
.... vitsit tä on niin totta. Huhhuh. Mä luulin että vain mä oon saanut tämmöistä.
Oon koittanut analysoida, että mistä tallainen käytös johtuu. Jotenkin päädyin siihen, että subeissa on paljon sellaisia luonteita, jotka tykkäävät heittäytyä täysin toisen laineille, ja toinen on se, että D/s-seksissä vain D voi tehdä aloitteen, kun vanilijasuhteessa molemmat voivat sen tehdä. Tätä hieman sivusinkin omassa siinä domme ei enää leiki mun kaa -postauksessa; että huomion ja/tai seksin puute kulminoituu ehkä hieman useammin D/s-suhteessa eritavalla vonkaamiseksi kuin vanilijasuhteissa. Monet noista mainitsemistanne asioista kuulostaa mun korvaan huomionhakuisuudelta (jota monet subit on, itse saattaisin jopa pitää sitä subin ja domin määritelmänä sitä, kumpi haluaa huomiota ja kumpi haluaa antaa sitä) ja tarpeelta validoida omaa itsetuntoa D:n sanoilla, teoilla ja huomiolla. Joita molempia tuntuu esiintyvän subi-ihmisten joukossa.
-
Paljon hyviä esimerkkejä. Itsekin varmasti syyllistynyt joihinkin.
Mun mielestä (potentiaalisten) suhteiden alkuvaiheiden kommunikaation dynamiikka voi olla haastavaa kun ainakaan itse en haluaisi olla liian paljon huomiota vaativa ja sitten taas toisaalta haluaisi vahvistusta siitä, onko Toinenkin yhtä lailla kiinnostunut.
Sellaiset suhteet/kanssakäymiset on helpoimpia, joissa ”kaikki” alkaa saman tien tavattua, eikä ole mitään sen kummempia soidinmenoja.
Olisipa helppoa kun olisi olemassa yksiselitteinen Ihmissuhteiden käyttökirja for dummies 😁
-
D/s-suhteissa on joskus vaikea tietää miten lähestyä. Vaikka lilyn esimerkit kuulostavat hankalilta, niitä voi osin sympata. Jos kokee, että dominoiva on yksin oikeutettu tekemään päätökset kanssakäymisen määrän, huomion antamisen ja tapaamisten suhteen, sub voi päätyä aika epämiellyttäviin tapoihin vinkua ikäväänsä. Itse näkisin, että usein fiksuinta olisi vain kertoa, että on ikävä.
Itselle kalskahti vähän korvaan tuo viimeisin, liittyen asiaan, jota sub haluaa käsitellä kasvotusten. Kaikissa suhteissa tulee varmaan vaikeita paikkoja ja mikäli dominoiva haluaa vältellä tapaamista keskustelun pelossa, en pidä sitä kauhean reiluna meininkinä. Voi miettiä, miten vastuullisena ja välittävänä sellainen käytös näyttäytyy toiseen suuntaan? Toki sillä on eroa, sanooko noin vain silloin, kun on oikeasti jotain tärkeää vai onko tapana vedota sellaiseen vähän väliä.
Vaikka itse en ole dominoiva, olen huomannut yhden asian saavan tasavertaisissa suhteissa minut raivon partaalle. Jos ihminen käyttää aikaansa valvoen, milloin olen paikalla missäkin viestintäsovelluksessa ja utelee siitä jatkuvasti. Olin joskus tilanteessa, jossa sekä ex, että potentiaalinen tuleva harrasti tuota. "Miksi olet hereillä? Kenelle oikein viestittelet tähän aikaan? Näin, että olit käynyt facessa/mesessä/whatsappissa aikaan x, mutta et vastannut viestiini." Jokin tuossa korpeaa ihan hirveästi.
-
kuumottavan tuttuja kuvauksia. Varmastikkin aika yleinen dynamiikka, oli sitten kinky tai vanilja suhde. Jos heti kättelyssä aletaan puhumaan loppuelämästä ja suunnittelemaan häitä, niin hyvin todennäköisesti jatkossa tulee nousemaan pintaan syvempiäkin ongelmia.
Suhteiden tulisi omasta mielestä olla energisoivia eikä kuluttavia. jos tuntuu että ihmissuhde on enemmän työtä kuin miellyttävää, olisi hyvä aika ottaa hetki milloin pysähtyä, ja keskustella, missä kohti on menty metsään.
Lisäksi jos suhde jatkuvasti ajautuu siihen että omat rajat paukkuu koska "tarviin sua" tai tuntuu että jatkuvasti ajautuu sellaisiin suhteisiin, saattaa ongelma olla myös itsessä. Jos et pidä omista rajoista kiinni, niiden yli kyllä kävellään. Käykää tsekkaamassa co-dependency / läheisriippuvuus T: itse sellaisessa ollut
-
Hyvä aloitus.
Vertailu edelliseen/nykyiseen olit sitten subi tai dominoiva on todella perseestä sille toiselle, etenkin suhteen alussa tai tutustumisvaiheessa. Siinä luo toiselle kauheita paineita niskaan ja odotusarvoja. En halua tietää, jos henkilö X:n kanssa tietty seksin osa-alue on parasta ikinä. Helposti tulee itselle fiilis, että, vaikka ei olla tehty mitään tuon suuntaista niin tavallaan mua verrataan jo siihen toiseen ja, jos en ole yhtä hyvä niin ei oo mitään saumaa. Se "paras seksi ikinä" voi olla käytännössä ihan normisettiä itselle, mutta jos toinen antaa sen vertailukohdaksi sulle niin helposti tulee heti kilpailuasetelma ja väärät mielikuvat siitä mitä toinen oikeasti odottaa. Sun oma "paras seksiä ikinä" ja sen toisen "parasta seksiä ikinä" voi olla ihan jumalattoman kaukana toisistaan mielikuvissa, vaikka todellisuudessa ne olisi hyvinkin lähellä.
Itselle tärkeiden juttujen nostaminen esille on toki tärkeätä, mutta se tulisi hoitaa enempi ohjaten ja kuvaillen kuin vertailemalle johonkin toiseen myyttiseen henkilöön, jota et ole luultavasti ikinä edes tavannut. Jokainen uusi leikkikaveri on kuitenkin aina tietyllä tapaa uusi aloitus ja siihen homman klikkaamiseen menee jokin hetki. Edelliseen/nykyiseen leikkikaveriin vertaaminen on siinäkin mielessä epäreilua, että toinen lähtee matkaan aika paljon jäljessä.
Toinen on aloitteellisuus. Olin dominoiva tai alistuva suhteessa, haluan tasa-arvoa aloitteellisuuden kanssa. En halua olla aina se, joka tekee aloitteen, että milloin leikitään/nähdään. Jos toisesta ei kuulu ikinä mitään tällä rintamalla, helposti tulee fiilis, että ei mulla oikeasti ole hirveästi merkitystä toiselle ja jossain vaiheessa mielenkiinto kyllä lopahtaa näkemisen suhteen.
Kolmas on ne ihmiset, jotka lupailee, lupailee ja lupailee, kun jo ollaan jonkin muotoisessa suhteessa, mutta toteutusta ei vaan näy. Aika ei riitä, mielihaluja ei löydy tai mitä nyt ikinä onkaan syynä. Tämä on erityisen vahingoittavaa sille osapuolelle, joka ottaa vastaan noi lupailut, vihjailut ja ehdotukset mitä voitaisi tehdä, mutta ei kuitenkaan tehdä. Ainakin omalla kokemuksella tämä jättää aika pahat arvet, vaikka tuskin toisen tarkoitus on satuttaa.
Kertakäyttöisyys on varmaan sit se vika, mikä itseä on välillä rassannut. Toki tähänkin on tultu sorruttua joskus itse ja varmaan vielä jatkossakin, koska bileet mahdollistaa välillä kaikkea kivaa..
Olin dominoiva tai alistuva niin noin 97% kerroista mulla on jo aika hyvä fiilis siitä ihmisestä, usein kehittynyt jotain tunnesidettä ihmistä kohtaan, jos päädyn leikkimään. Rooli kuin rooli, mulla voi olla huonoja päiviä. En kestä piiskaa, en halua asioita pyllyyni tai sit yksinkertaisesti en saa itsestäni esiin sitä dominoivaa versiota itsestäni mikä olen, kun oikeasti on hyvä ja rento fiilis leikkiä. Vaikka se ei näy naamasta tai en kerro kaikkia huolia ja murheita, mulla voi oikeasti olla aika paljon asioita takaraivossa töitten tai yksityiselämän myötä, mitkä vie roppakaupalla omasta "toimintakyvystä". Oon läsnä, mutta en täysin. Enkä etenkään saa kaikkea irti, mitä tiedän saavani.
Jos kaikki on kiinni yhdestä kerrasta ja sen jälkeen ollaan heti valmiita luovuttamaan, monesti jää hyviä asioita kokematta. Tämä alistuvan silmin sanottuna. Aika monta kertaa oon tuumaillut ekan kerran jälkeen, että ei tää nyt oikeen lähtenyt sillä tavalla kuin oon tottunut, mutta oon päättänyt, että katson sen pari kertaa miten se toimii. Toisella kerralla sitä ihmistä ei ehkä jännitä yhtä paljon, se on ehkä nukkunut paremmin edellisen yön tai sillä ei oo mikään duunijuttu pilannut koko helvetin päivää jo ennakkoon. Kommunikoimalla avoimesti pääsee oikeasti aika paljon parempaan lopputulokseen kuin vaan hyppimällä seuraavaan, jos se nyt ei ihan "lähtenyt".
Kommunikaatio tuntuu siis olevan lähes puoliksi mahdotonta. Joko luodaan liian kovia odotuksia, lupaillaan puolta valtakuntaa ja kuuta taivaalta, ilman oikeaa tarkoitusta toteuttaa sitä, tai sit ei yksinkertaisesti avata suuta, kun sitä pitäisi avata.
Oikein esitetyn kritiikin ei pitäisi sortaa kenenkään korttitaloa, mutta se voi tehdä siitä vähän epäonnistuneesta ensi kerrasta huomattavasti paremman toisen kerran. Sen sijaan, että odotat mykkänä toisen tajuavan mitä kaikkea se teki sun mielestä väärin tai eri tavalla kuin oisit halunnut, laita sille viestiä. Puhu sen kanssa. On myös turha tuijottaa puhelinta ja odottaa, että se toinen tekee aina aloitteen. Välillä voi itsekin laittaa sen viestin.
Ja, jos tekstini kuvaa juuri sua. Ehkä se kuvaa juuri sua, tai sit niitä muutamaa tai kymmentä muuta, jotka on toiminut just samalla tavoin sinun lisäksi.
P.S En ole itsekkään täydellinen.
-
D/s-suhteissa on joskus vaikea tietää miten lähestyä. Vaikka lilyn esimerkit kuulostavat hankalilta, niitä voi osin sympata. Jos kokee, että dominoiva on yksin oikeutettu tekemään päätökset kanssakäymisen määrän, huomion antamisen ja tapaamisten suhteen, sub voi päätyä aika epämiellyttäviin tapoihin vinkua ikäväänsä. Itse näkisin, että usein fiksuinta olisi vain kertoa, että on ikävä.
Itselle kalskahti vähän korvaan tuo viimeisin, liittyen asiaan, jota sub haluaa käsitellä kasvotusten. Kaikissa suhteissa tulee varmaan vaikeita paikkoja ja mikäli dominoiva haluaa vältellä tapaamista keskustelun pelossa, en pidä sitä kauhean reiluna meininkinä. Voi miettiä, miten vastuullisena ja välittävänä sellainen käytös näyttäytyy toiseen suuntaan? Toki sillä on eroa, sanooko noin vain silloin, kun on oikeasti jotain tärkeää vai onko tapana vedota sellaiseen vähän väliä.
Vaikka itse en ole dominoiva, olen huomannut yhden asian saavan tasavertaisissa suhteissa minut raivon partaalle. Jos ihminen käyttää aikaansa valvoen, milloin olen paikalla missäkin viestintäsovelluksessa ja utelee siitä jatkuvasti. Olin joskus tilanteessa, jossa sekä ex, että potentiaalinen tuleva harrasti tuota. "Miksi olet hereillä? Kenelle oikein viestittelet tähän aikaan? Näin, että olit käynyt facessa/mesessä/whatsappissa aikaan x, mutta et vastannut viestiini." Jokin tuossa korpeaa ihan hirveästi.
Ainakaan tarkoituksella en tarkoittanut antaa sitä kuvaa että Dominoiva päättää tapaamisista, ennemminkin sitä että jos on eilen nähty, mutta tänään ja huomenna on esim muuta menoa tai vaikkapa elannon hommaamiseen hyödyllistä(työtä) niin ei ole kovin kivaa viettää useampaa tuntia puhelimessa vakuuttelemassa että kyllä olen töissä vaikka olinkin käynyt 2 tuntia aiemmin bdsm baarissa..
Ja mitä symppaamiseen tulee niin toki, ja ehdottomasti, ellei tosiaan satu tilanne olemaan niin että tällä konstilla vaan saadaan "tahto läpi" ja tavataan nopeammin, vaikka asia olikin sitten tyyliin:"vietämmekö joulun yhdessä, onhan nyt jo helmikuu kuitenkin".
Se myös että jos kaikkia osapuolia kunnioitetaan suhteessa niin tää ei enää mene siihen, eikä varsinkaan siihen että pitäisi sympatiaa ja vaan olla "pitkittämättä" tapaamista, jolloin sitten onkin jo se välinpitämätön Domme, joka ei vaan pidä huolta subistaan..
Jos haluan avuttomana läheisriippuvaisen draamailijan niin hommaan whippet pennun, se sentään kasvaa isoksi(joskus/ehkä)
-
Nyt kun muistelen niin olin itse suhteeni alkuaikoina hyvin huomionnälkäinen ja riippuvainen. Varmasti oli rasittavaa ja haastavaa omistajalleni jossain vaiheessa kun vinguin ikävää ja huomiontarvetta jatkuvasti. Mun piti opetella tasapaino omien tarpeideni ilmaisemisen ja empatian välillä. (Rehellisyys on supertärkeää, mutta pitää myös huomioida toisen voimavarat) Elimme silloin hieman haastavissa elämäntilanteissa ja etäsuhteessa, josta tilanne on onneksi kehittynyt huomattavasti parempaan suuntaan. Daddy ei koskaan ole ainakaan myöntänyt että olisin ollut vaikea tapaus, mutta koen kyllä kehittyneeni ja oppineeni kaikenlaista matkan varrella, joskus kantapään kautta. :))
-
D/s-suhteissa on joskus vaikea tietää miten lähestyä. Vaikka lilyn esimerkit kuulostavat hankalilta, niitä voi osin sympata. Jos kokee, että dominoiva on yksin oikeutettu tekemään päätökset kanssakäymisen määrän, huomion antamisen ja tapaamisten suhteen, sub voi päätyä aika epämiellyttäviin tapoihin vinkua ikäväänsä. Itse näkisin, että usein fiksuinta olisi vain kertoa, että on ikävä.
Itselle kalskahti vähän korvaan tuo viimeisin, liittyen asiaan, jota sub haluaa käsitellä kasvotusten. Kaikissa suhteissa tulee varmaan vaikeita paikkoja ja mikäli dominoiva haluaa vältellä tapaamista keskustelun pelossa, en pidä sitä kauhean reiluna meininkinä. Voi miettiä, miten vastuullisena ja välittävänä sellainen käytös näyttäytyy toiseen suuntaan? Toki sillä on eroa, sanooko noin vain silloin, kun on oikeasti jotain tärkeää vai onko tapana vedota sellaiseen vähän väliä.
Vaikka itse en ole dominoiva, olen huomannut yhden asian saavan tasavertaisissa suhteissa minut raivon partaalle. Jos ihminen käyttää aikaansa valvoen, milloin olen paikalla missäkin viestintäsovelluksessa ja utelee siitä jatkuvasti. Olin joskus tilanteessa, jossa sekä ex, että potentiaalinen tuleva harrasti tuota. "Miksi olet hereillä? Kenelle oikein viestittelet tähän aikaan? Näin, että olit käynyt facessa/mesessä/whatsappissa aikaan x, mutta et vastannut viestiini." Jokin tuossa korpeaa ihan hirveästi.
Ainakaan tarkoituksella en tarkoittanut antaa sitä kuvaa että Dominoiva päättää tapaamisista, ennemminkin sitä että jos on eilen nähty, mutta tänään ja huomenna on esim muuta menoa tai vaikkapa elannon hommaamiseen hyödyllistä(työtä) niin ei ole kovin kivaa viettää useampaa tuntia puhelimessa vakuuttelemassa että kyllä olen töissä vaikka olinkin käynyt 2 tuntia aiemmin bdsm baarissa..
Ja mitä symppaamiseen tulee niin toki, ja ehdottomasti, ellei tosiaan satu tilanne olemaan niin että tällä konstilla vaan saadaan "tahto läpi" ja tavataan nopeammin, vaikka asia olikin sitten tyyliin:"vietämmekö joulun yhdessä, onhan nyt jo helmikuu kuitenkin".
Se myös että jos kaikkia osapuolia kunnioitetaan suhteessa niin tää ei enää mene siihen, eikä varsinkaan siihen että pitäisi sympatiaa ja vaan olla "pitkittämättä" tapaamista, jolloin sitten onkin jo se välinpitämätön Domme, joka ei vaan pidä huolta subistaan..
Jos haluan avuttomana läheisriippuvaisen draamailijan niin hommaan whippet pennun, se sentään kasvaa isoksi(joskus/ehkä)
Näitä lienee mahdoton kirjoittaa auki kokonaan ja jokainenhan tulkitsee aina hyvin pitkälle omista kulmistaan sitten :)
Suhteissa varmaan harvoin ihanteellinen viestintätaajuus ja oman tilan tarpeet ovat identtisiä. On täysin mahdollista käydä hermoille aika vahingossakin. Eikä se oikeastaan katso mitenkään D/s-asetelmaa, vaan yksinkertaisesti se, joka vaatii enemmän yhteydenpitoa, ärsyttää tietämättäänkin.
D/s -asetelman vaikuttaessa sessioiden ulkopuolella, tämä voi olla joko vaikeampaa tai helpompaa sovitella. Voi olla selkeät säännöt viestimiseen, jolloin kaikki voi olla aika yksinkertaista. Tai sitten voi käydä niin, että sub tekee kaiken ärsyttäväksi juuri kierrellessään. Koska hän ei uskalla vaatia tapaamista, hän alkaa vihjailla tms.
Huomionkipeys voi olla ärsyttävää, mutta sen voi ottaa myös imarteluna - joku kaipaa ja ajattelee sinua ja haluaa juuri sinun huomiosi. Pieleen se menee kyllä siinä kohtaa, kun aletaan epäillä ja stalkata. Nämä ovat osoituksia siitä, että luottamusta ei oikeastaan ole.
Mutta nämä tosiaan saa kuulostamaan kertojasta riippuen aina ihan ymmärrettäviltä. Ymmärrän hyvin lilyn avauksen. Kaikki ne kohdat, nyt kun täsmensit viimeisintä. Kuitenkin moni niistä voisi kuulostaa eriltä toisen näkökulmasta. Käytökseen on usein syynsä.
Avoin keskustelu lienee näissäkin paras lääke ja mikäli toinen lähinnä ärsyttää kaivatessaan yhteydenottoja tai tapaamisia, silloin on syytä pohtia, onko hommassa oikeastaan mitään mieltä. Jos toinen ärsyyntyy ja toinen epäilee, tulee mieleen, että molemmat keskittyvät näkemään vastapuolessa vikoja ja huonoja puolia.
Aihe koskettaa, koska itse olisin helposti ollut törmäyskurssilla tässä. Mä olin aiemmin usein se osapuoli, joka oli vähän kylmä ja etäinen. Enkä kaivannut jatkuvaa viestimistä. Nykyisen miehen kanssa osat ovat toisinpäin. Hän on hyvin introvertti ja erakkoluonteinen. Ja yhtäkkiä olinkin aika uuden edessä. En minä tiennyt, miten toisen perään vingutaan. Toisen ärsyyntymistä enemmän olin toki huolissani omasta ylpeydestäni.
Homma on tasapainottunut aika hyvin. Mutta kaiken takana lienee se, että kumpikin luottaa. Jos hän haluaa olla päivän hiljaa ja puhelin kiinni, en minä mieti, tapahtuuko oikeasti jotain muuta. Sama toisinpäin, koen aina, että minuun luotetaan 100%. Kun toiseen luottaa ja ajattelee hänestä vain hyvää, ahdistelun/vastaamattomuuden voi ottaa helpommin vastaan. Jos toinen pommittaa, se on merkki siitä, että olet ajatuksissa. Jos toinen ei vastaa, voi luottaa siihen, että siihen on kyllä joku syy tai hän vastaa kun ehtii/jaksaa/haluaa, eikä tarvitse huolestua tai ryhtyä salapoliisiksi.
Saattaa kuulostaa sinisilmäiseltäkin, mutta jos nyt kävisi ilmi, että toinen on valehdellut/pettänyt/vältellyt, tuntuuko se vähemmän pahalta, jos olet osannut epäillä sitä koko ajan ja tuoda epäilyksesi ilmi?
Toisaalta, jos toinen pommittaa ja ahdistelee, syy löytyy usein persoonan lisäksi historiasta. Epävarmuus ja heikko itsetunto on asioita, joille voi jotain. Kun ihminen luottaa itseensä ja parisuhteeseen, hänen ei tarvitse varmistella asiaa koko ajan ja vaatia liikaakin huomiota.
-
Mun mielestä (potentiaalisten) suhteiden alkuvaiheiden kommunikaation dynamiikka voi olla haastavaa kun ainakaan itse en haluaisi olla liian paljon huomiota vaativa ja sitten taas toisaalta haluaisi vahvistusta siitä, onko Toinenkin yhtä lailla kiinnostunut.
Sellaiset suhteet/kanssakäymiset on helpoimpia, joissa ”kaikki” alkaa saman tien tavattua, eikä ole mitään sen kummempia soidinmenoja.
Allekirjoitan tän aivan täysin. Mä olen itse huomannut syyllistyväni tähän uusissa suhteissani, jos toinen ei selkeästi ole sanonut mulle sitä, että on myös kiinnostunut. Sitten taas jos tiedän, että suhteessa on kaikki hyvin, niin vaadin paljon vähemmän huomiota ja varmistusta siitä, että tykkäätkö musta vai et.
Huomion vaatiminen on aivan täysin hyväksyttävä asia, mutta kaikessa on rajansa. Jos toinen vaatii että saa huomiota koko ajan ja koska vaan, niin mulle se on ainakin iso turn off. Mä vaadin myös omaa aikaa ja tilaa. Raskaimpia ovat nämä tapaukset, jotka vetävät kunnon draaman pystyyn jos ei vastaa viestiin heti ja nyt.
-
Allekirjoitan tämän edellisen kirjoittajan loppu puoliskon kirjoituksesta. Tässä kiteytyi hyvin vahvasti tarkoitukseni.
Ja josko minut nyt halutaan leimata vaan ikäväksi ihmiseksi tai Dommeksi, niin sekin käy >:D
-
Ajattelisin että näissäkin asioissa voi olla henkilökohtaisia näkemyseroja. Joku tarvitsee tilaa enemmän kuin toinen... Toisaalta siinähän on sitten jo aika äkkiä nähtävissä tuleeko mitään vai ei kun aika tärkeä asia kyseessä...
-
- top from bottom
- narsistinen sub
- muuten vaan hihna luistaa
-
Toiset kaipaavat tilaa antavia ihmissuhteita ja toiset tiiviitä. Se on luonnollista, eikä kumpikaan näkökulma ole oikea tai väärä. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, vahvuuksia ja heikkouksia. Vakat kyllä löytävät kantensa, ja yhden roska on toisen aarre. Tarvitsevat päätyvät niiden luokse, jotka tarvitsevat sitä, että heitä tarvitaan.
-
Melko harvan kanssa viesteilyn määrä, laatu ja tiheys osuu kohdilleen automaattisesti, ilman että sitä ikinä tarvitsisi jutella läpi tai korjailla, hienosäätää tai päivittää. En välttämättä oikein tiedä, miten viesteilyn tiheys liittyy dominointiin ja alistumiseen. Itse hahmotan sen enemmän persoonakysymyksenä.
- Toiset ovat melko itsenäisiä toimijoita ja viestittelevät joskus enempi, joskus vähempi, eivätkä hätäänny jos hetkeen ei tule vastausta. He luottavat, että ovat edelleen toisen mielessä.
- Toiset eivät halua olla vaivaksi eivätkä häiritä, joten he eivät juuri viestittele. On helpompaa toivoa ja odottaa toiselta viestiä, sittenpä ainakin tietää että toinen haluaa olla yhteydessä juuri silloin. Ja ehkäpä toinen on unohtanut niin parempi ettei laita viestiä ja pety.
- Toiset laittavat viestejä paljon, varsinkin jos on juuri ollut joku tunnemyräkkä. Onhan kaikki nyt varmasti ok? Voisiko toisen hyvän olon jotenkin varmistaa? Parempi laittaa viestiä niin toinenkin tietää, että välittää. Ja ehkäpä hän samalla kertoo välittävänsä takaisin, voihan sen varmistaa.
Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.
---
Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.
-
Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.
-
Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.
Olet valitettavasti täysin oikeassa, ja juurikin tästä syystä sanoin että itselle helpompi kertoa malli esimerkki Dominoivan "kärsimyksenä" .
Dominoivan epävarmuus ja itsetunnon puute ja jopa mielenterveys ongelmat kun vaikuttavat olevan tabu myös täällä..
-
Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.
---
Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.
Kiintymyssuhdetyylejä taitaa olla nykykäsityksen mukaan neljä: turvallinen, takertuva, välttelevä ja ristiriitainen/pelokas. Ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava henkilö ei taida olla olla takertuva vaan enemmänkin pelokas luomaan oikein mitään läheisiä ihmissuhteita - koska käsitys itsestä ja toisista on negatiivinen. Jotenkin vaikea nähdä, että ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava subi vainoaisi D:ta yhdenotoillaan - päinvastoin hän saattaa olla sellainen joidenkin "unelmasubi", joka ei liikaa häiritse D:tä omilla tunteillaan ja tarpeillaan - oikea syvällinen dominointi onkin sitten paljon vaikeampaa kun pitäisi päästä lähelle. Tämä kuvaa aika lailla itseäni, Masterin on täytynyt erikseen tehdä minut riippuvaiseksi itsestään vaikka möröt päässä ovat aktiivisesti taistelleet sitä vastaan. Ristiriitainenhan eroaa välttelevästä siinä, että välttelevällä on myönteinen käsitys itsestä ja huono käsitys muista - tämä hyvin usein kuvastuu ylikorostuneena itsetuntona, itse pärjäämisen korostamisena ja muiden ihmisten kontrolloimispyrkimyksinä.
Tämä ketju on oikeasti vähän hämmentävä. Tulee sellainen fiilis, että on olemassa D-ihmistyyppi joka haluaisi subeista vain ne kivat osat. Jos subi ilmaisee muita kuin D:n kanssa yhteneväisiä tarpeitaan niin monoa vaan. Siitä tulee vähän sellainen ihmisten kertakäyttöfiilis. Monet persoonallisuuden piirteet jotka näkyvät hyvinä subin piirteinä saattavat näkyä hänen muussa elämässään negatiivisina piirteitä. Ihmisethän haluavat tulla hyväksytyiksi kokonaisuuksina, ja se tarkoittaa myös session ulkopuolisten tarpeiden hyväksyntää. Esimerkiksi hyvin palvelualttiin subin taipumuksia on todennäköisesti hyväksikäytetty jossain vaiheessa hänen elämässään - joten jotta D saa kaiken irti niin hänen pitää myös osoittaa hyväksyvänsä toisen ihmisenä - eikä olevansa vain samanlainen rusinanpoimija kuin aikaisemmat. Samalla tavalla voimakkaasti dominoivan luonteen omaava ihminen dominoi myös makuuhuoneen ulkopuolelta - hekin ovat saattaneet kokea sen että seksi kyllä kelpaa mutta sitten selän takan kuiskitaan että "he ovat kelvottomia paskiaisia jotka ei tajuu rajoja".
-
Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.
Olet valitettavasti täysin oikeassa, ja juurikin tästä syystä sanoin että itselle helpompi kertoa malli esimerkki Dominoivan "kärsimyksenä" .
Dominoivan epävarmuus ja itsetunnon puute ja jopa mielenterveys ongelmat kun vaikuttavat olevan tabu myös täällä..
Valitettavasti ovat tabu kyllä.
Joku ihmeellinen ajatus valloillaan siitä, että dominoivilla kaikilla olisi jotenkin kaikki elämän osa-alueet hanskassa.. Vaan eipä taida olla. Omalle kohdalle on sattunut narsistinen dominoiva, masentunut dominoiva, takertuva dominoiva ja patologinen valehtelija- dominoiva.
Jotenkin kai oletetaan, että dominoiva ei saa avautua ongelmistaan. Ja jos dominoiva esim. Takertuu, on se vain "huolenpitoa". Ja varsinkin kokematon alistuva uskoo selityksen, kun on niin hukannut itsensä.
Onneksi on poikkeustapauksia dominoivissa, heitä jotka puhuvat avoimesti ongelmistaan (enkä tarkoita täällä vaan alistuvalleen). Tajuavat sen, että heikkouden myöntäminen on suurinta vahvuutta, mitä on.
-
Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua.
En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.
-
Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.
---
Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.
Kiintymyssuhdetyylejä taitaa olla nykykäsityksen mukaan neljä: turvallinen, takertuva, välttelevä ja ristiriitainen/pelokas. Ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava henkilö ei taida olla olla takertuva vaan enemmänkin pelokas luomaan oikein mitään läheisiä ihmissuhteita - koska käsitys itsestä ja toisista on negatiivinen. Jotenkin vaikea nähdä, että ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava subi vainoaisi D:ta yhdenotoillaan - päinvastoin hän saattaa olla sellainen joidenkin "unelmasubi", joka ei liikaa häiritse D:tä omilla tunteillaan ja tarpeillaan - oikea syvällinen dominointi onkin sitten paljon vaikeampaa kun pitäisi päästä lähelle. Tämä kuvaa aika lailla itseäni, Masterin on täytynyt erikseen tehdä minut riippuvaiseksi itsestään vaikka möröt päässä ovat aktiivisesti taistelleet sitä vastaan. Ristiriitainenhan eroaa välttelevästä siinä, että välttelevällä on myönteinen käsitys itsestä ja huono käsitys muista - tämä hyvin usein kuvastuu ylikorostuneena itsetuntona, itse pärjäämisen korostamisena ja muiden ihmisten kontrolloimispyrkimyksinä.
---
Ymmärtääkseni noita kiintymyssuhdetyylejä kuvataan olevan 3-4, tai jopa 5 ja mikäli 4 niin se 4. on ”jäsentymätön” (eli hyvin turvaton) minkä jätin tästä ketjusta pois tehdessäni rautalankamallia viestintään liittyen ja mikä ajoin jätetään pois, kun puhutaan aikuisten välisistä suhteista eikä enää varhaislapsuuden primäärihoitajaan muodostetusta kiintymyssuhteesta. Teoreettisesti se kai ajoin jätetään pois, koska ”jäsentymätön” viittaa siihen, ettei varsinaista turvaa luovaa kiintymyssuhdetta ole päässyt syntymään senkään vertaa kuin muissa turvattomissa kiintymyssuhdetyyleissä.
Tietääkseni kirjallisuudessa käytetään hieman eri nimityksiä teoreetikosta riippuen. Pelokas viittaa tietojeni mukaan jäsentymättömään, eli kun ei ole juuri minkäänlaista sisäistä perustaa turvallisuudesta (esim. trauma, kaaos-olosuhteet). Kuvittelisin, että viestinnässä tämä voisi näkyä siinä, että pelokas pyrkii olemaan tarvitsematta mitään, koska on elämässään oppinut, ettei muihin voi luottaa (kielteinen käsitys muista) ja oikeastaan kokee, ettei ansaitsekaan hoivaa ja huomiota (kielteinen käsitys itsestä). Tai toisaalta täsmälleen jäsentymättömänä toimintana; milloin haetaan huomiota, milloin torjutaan, milloin kapinoidaan jne.
Se miksi viittasin takertuvaan myös ristiriitaisena (tai yhtä hyvin ambivalenttina tai ahdistuneena), johtuu siitä, että takertuvalla ei ole ollut varmuutta siitä, onko turvaa saatavilla vai ei. Eli kiintymyksen tausta on ristiriitainen; välillä turvaa saa, välillä ei, ja lapsi opettelee toiminnallaan voimakkaasti hakemaan kontaktia, koska vahva tarpeen ilmaus on ollut varmin tapa saada kiintymyksen kohteen huomio. Eli tästä se takiaismainen lahkeessa roikkuminen ja jatkuva viesteily, esimerkiksi.
-
Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua.
En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.
WORD.
-
Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua.
En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.
Jotakin tuollaista olen pohtinut itsekin muutamien ketjujen kohdalla. Ja että voiko olla onnellinen ilman toista.
Kenties se on sitten bikantin homma analysoida, onko kyseessä pelokas kiintymyssuhde, heh. ;D
-
Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua.
En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.
Jotakin tuollaista olen pohtinut itsekin muutamien ketjujen kohdalla. Ja että voiko olla onnellinen ilman toista.
Kenties se on sitten bikantin homma analysoida, onko kyseessä pelokas kiintymyssuhde, heh. ;D
Harva tuskin kykenee nauttimaan elostaan täysin ilman muita. Tarkoitin, ettei omaa onneaan voi asettaa toisen tehtäväksi ja niin kurjalta kuin se ehkä kuulostaakin, kukaan muu ei ole vastuullinen toisen itsenäisen ihmisen hyvinvoinnista, kuin henkilö yksin, aivan omineen. Se "joku muu" ei korjaa asioita, jos ne ovat rempallaan, eikä "joku" anna kaikkea, mitä milloinkin pyydetään. Toisesta voi löytyä kimmoke kaikkeen tähän ja enemmänkin, mutta se tarpeellisin henkilö löytynee toivottavasti ihmisestä itsestään.
-
En tiedä onko mulla mitään hienoa sanottavaa tähän, mutta kiinnostava aihe. Itsehän tosiaan olen tuollainen kammottava takertuja; epävarmuudella, peloilla ja satunnaisilla mielenterveydellisillä tiloilla höystetty. Varmaan ne on ne lapsuuden käsittelemättömät traumat yms, mutta ei niistä nyt enempää.
Mä olen vahva ja itsenäinen nainen. Mutta heti kun oon yksin alkaa ahdistaa. En riitä, toinen varmasti tajuaa miten huonoa seuraa olen. Mietin liikaa. Se voisi olla kenen tahansa fiksun, terveen ja nätin kanssa. Sellaisen joka ei kysele jatkuvasti "pidätkö musta vielä?" tai mieti yön hiljaisina hetkinä sitä miten tämäkin henkilö jättää ja sitten on ihan yksin ja hukassa. Kuristaa toista roikkumalla kiinni liian kovin. Vaikka tietää miten pitäisi antaa enemmän tilaa. Tietää että toinen välittää. Pitäisi luottaa. Mutta kun ei ole koskaan luottanut edes itseensä.
Tän pointti? En tiedä. Kai mä halusin ilmaista että ainakin mä tiedostan nää ärsyttävämmät puolet itsessä. Se kai se on tärkeintä, tiedostaa omat vikansa ja yrittää tehdä niille jotain. Tutkia itseä ja sitä mistä tietyt tunteet syntyvät. Miten niitä voisi hallita. Oppisi parempia tapoja selvitä elämässä.
Onneksi mulla on nyt kumppani jonka kanssa on pystynyt juttelemaan tällaisista vaikeistakin puolista. Etten koita olla ilkeä tai kytätä. Ja että yritän parhaani rajoittuneilla taidoilla. Opettelen.
Öö... Mulla piti olla jotain hienoa yleisemmän tason lisättävää, mutta ajatus katkesi. (3am, ois pitänyt nukkua tunteja sitten. ) Mutta saa ajattelemaan. :)