BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: MasterOpie - 06.07.2012, 14:32
-
Hei,
Meitä on moneen junaan ja joka asemalle. Tästä syystä olen useasti pohtinut mitä mahtaa kokematon (täysin hiutale jopa) subi tai Dom miettiä kun hän eksyy tänne foorumille. Voisin kuvitelle että hänen tiedonjanonsa on kova ja ajatuksissa sekä haaveissa siintää ajatus omasta subista tai Domista joka ymmärtäisi juuri häntä ja jonka kanssa voisi parhaassa tapauksessa vaikka jakaa arjen tai jopa loppuelämän.
Itse arvelisin että tällainen "hiutale" saattaisi eksyä ensimmäiseksi kuvagalleriaan missä hän törmäisi esteettisesti kauniisiin ja jopa täydellisiin kuviin sekä piiskattuihin takamuksiin ja myöhemmin hän saattaa eksyä foorumille missä hän pitkälti törmää pinnallisiin aiheisiin. Uskoisin tällaisen hiutaleen olevan melkoisen ulalla kaikesta kinkyilystä (niin kuin me kaikki olemme varmasti olleet aikanamme). Itse haluaisin nähdä tämän sivuston enemmän painostavan siihen mistä kaikesta Ds-elämäntavassa on kyse. Jollekkin se on pinkkipörröiset käsiraudat sängyn päädyssä kerran kuukaudessa ja toisille se voi olla elämäntapa missä Ds asetelma on läsnä 24/7 vahvastikin. Kaikki nämä ovat yhtä oikeita ja aitojakin kunhan ovat onnellisia siinä mitä tekevät.
Olen kuitenkin hieman surullinen siitä että skene suomessa tuntuu olevan enemmän sitä kenellä on kovin maine tai kenellä on eniten piiskoja tai kenen subilla on syvimmät jäljet takamuksessa tai mielessään. Tuntuu että usein unohdetaan se henkinen puoli mitä ainakin Ds.ään monilla liittyy vahvasti. Sessiointi / leikkiminen ei ole (ainakaan minulla) vaan sitä että köytetään, alistetaan, piiskataan jne (fyysistä toimintaa). Tähän elämäntapaan liittyy niin monia aspekteja jotka unohtuvat usein tai sitten ne vaan puuttuvatkin monilta, eikä muusta tällöin tiedetäkkään.
Miksi sitten kirjoitan tätä kaikkea? Siksi että toivon että jokainen kinky voisi näistä jonkun ajatuksen saada itselleen, tietenkin nämä hiutaleet yhä mielessäni.
Jos kirjoitukseni herätti jotain sinussa niin toivoisin että lukisit alla olevan tekstin ja jos tekstini ei sinuun kolahtanut, niin katsoisin että lukeminen olisi jopa pakollista.
http://www.freewebs.com/newsubmissives/3caringforasubmissive.htm (http://www.freewebs.com/newsubmissives/3caringforasubmissive.htm)
Toivoisin asiallista keskustelua.
Kiitos kun luit.
- Opie
-
Hmmm.. ehkä aiheen oli mutta kun vahingossa vanilja markkinoilla törmäsin kinkyyn ja löysin foorumin ja tulin tiedonjanoiseksi niin ensimmäisenä huomasin gallerian ja jotenkin ensi reaktio siitä oli syvä yökötys! Kauheita kuvia! Siis esim. alkuun neulominen oli semmoista mitä en sietänyt katsoa yhtään. Yökötti/pelotti ja ahdisti. Mietin välillä, että tämmöistäkö elämäni tulee olemaan tähänkö nyt olen sekaantumassa? Jotkut peniksen sisälle menevät rautaputkut saavat suunnilleen samaan reaktion aikaan vieläkin.
Mutta tiedätkö kaikkeen tottuu....Mua ei todellakaan kiinnosta kellä on syvimmät arvet tai kuka on kovin. Teen tätä omalla tavallani ja omilla säännöilläni. Mitä enemmän oon ihmistenkin kanssa puhunut niin tässä suomi skenessä on jotain epämääräistä. En tiedä onko meno liian rajua ja camppia ja menosta puuttuu sydän vaikka teknisesti puhutaankin uskomattomista sidonnoista tai kauniista kuvista. Mä en tiedä...eikä mua oikeastaan kiinnostakkaan. Omalle kohdalleni oon asiaa miettinyt ja päätynyt, että ihmissuhde tulee ensin ja kinkyily sitten. Eli siis etin itselleni hyvän ihmissuhteen hyvän ihmisen vierelle ja se on vaan plussaa jos saa piiskata tai lyödä. En ole niin pahasti kinky että en voisi olla vanilja suhteessa enkä koe sitä niin rajoittavaksi tai huonoksi ideaksi kun monet pitkä aikaiset kinkyt tuntuvat kokevan.
Tämä ei mielestäni edes rajoita seuranhakuani. Voin löytää seuraa täältä tai vanilja maailmasta. Vanilja ei ehkä koskaan voi mua ymmärtää täysin mutta tuskin kinkykään ja se onkin se mauste joka pitää parisuheen kiinnostavana ja elävänä. Ite jos haluasin suunnitella sivusta enemmän ns. "lumihiutale" ystävällisempää niin tota kuva galleriaa voisi rajoittaa että niin kauan kun uudella jäsenellä ei ole yli 20 viestiä postattuna niin etusivulla pyörisi vaan vaate ja mietoja kuvia. Sitten kun on kokemusta ja jonkun aikaa foorumilla pyörinyt niin kaikki noi rankemmatkin kuvat vapautuisivat ja voisihan niitä alkuvaiheessakin ihailla jos vaan näkisi vähän vaivaa ja etsisi ne sivustolta manuaalisesti.
Kirjoittelen tässä just sessioraporttia...en oikein tiedä minne senkin täällä postaisi kun tuli aika poliittinen siis kirjaimellisesti reps....
-
Aika poikkeuksellinen aihe. Kun tuntuu välillä että julmuus ja kipu on ne tärkeimmät seikat. Että todellako joku haluaa pitää huolta muista. Mä näkisin jotenkin niin suht.vihreänä,että itse pitäs välittää itsestään ja muista vaan välillä ei ole voimia kaikkeen. Hyvä aihe,kiitti :)
-
Ite jos haluasin suunnitella sivusta enemmän ns. "lumihiutale" ystävällisempää niin tota kuva galleriaa voisi rajoittaa että niin kauan kun uudella jäsenellä ei ole yli 20 viestiä postattuna niin etusivulla pyörisi vaan vaate ja mietoja kuvia. Sitten kun on kokemusta ja jonkun aikaa foorumilla pyörinyt niin kaikki noi rankemmatkin kuvat vapautuisivat ja voisihan niitä alkuvaiheessakin ihailla jos vaan näkisi vähän vaivaa ja etsisi ne sivustolta manuaalisesti.
Tämä malli oli ”edes mennessä kukkalaatikossa” eikä se siellä ainakaan mitään kiitosta kerännyt.
-
Kavahdan ajatusta kinkysivustolla rajoitetusta kuva- tai artikkeligalleriasta! Isoveli valvoo muutenkin ihan hiton paljon liikaa, pitääkö sen valvoa vielä kinkysivustoakin? Aivan kammottava ajatus - aina on mahdollista, että joku näkee jotain mikä ei ole ns hyväksi, mutta hei, jokainen vastaa omista tekosistaan netissäkin.
Minä en katsele gallerian kuvia vieläkään vaikka noita (turhia ::) ) viestejä liki tuhannen on jo kertynytkin. Minua ahdistaa neulotus- ja verikuvat sekä sondit - niinpä olen valinnut sen, etten etusivullakaan näe yhtään kuvaa jottei sellaisia silmilleni vahingossakaan pompsahda. Ei silti tulisi mieleenkään jollain lailla rajoittaa niiden katseluoikeuksia!
-
Mr. Inathu huutelee tähän väliin omiaan kesälaitumilta, vaikkei varmaankaan pitäisi... ::)
Keskustelun aloitus oli sanomaltaan oikein hyvä ja samanaikaisesti mielestäni pahasti koko saitin ajatuksen vastainen... Jos tarkoituksena on pitää keskustelupalstaa kaikesta kinkyilyyn (tai ainakin BDSM:ään) liittyvästä, on siellä oltava tilaa paljon muullekin kuin vain D/s-jutuille ja näkökulmille. Eikä kallerioiden rajoittaminen suojaamalla aloittelijoita liian "pahoilta" kuvilta voi koskaan toimia...
Mutta tosiaan minunkin mielestäni Baarin pitäisi tuoda voimakkaammin esille myös sitä, ettei BDSM ja varsinkaan kaikki kinky ole vain ja ainoastaan pelkkää S&M:ää ja fetissejä eikä valtakuvioilla välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä fyysisen kivun kanssa... Nuo kivun ja fetissien ympärillä pyörivät aiheet kun aina kuvissa (ehkä bondagen lisäksi) korostuvat aivan liiaksi. imho.
En tiedä onko ylläpidolla mitään intressejä ja haluja muokata (taas) palstan rakennetta ja olisiko sellainen edes kovinkaan toimivaa, mutta mitä jos palsta samoin kuin kuvakalleriakin jakautuisi enemmän ihan peruskinkykategorioiden mukaan? Olisi omat alueensa vaikka karkeasti seuraaville kokonaisuuksille:
- S&M - Tänne kaikki sadistit ja masokistit. Tänne piiskausvinkit, arpivertailut, lävistykset ja lävistävät roikotukset yms.
- D/s - Tänne kaikki se mikä liittyy hallintaa, alistumiseen ja alistamiseen. Täällä puhutaan subeista, Mastereista ja Dommeista, sekä kaikesta siitä, mikä valtakuvioihin ja -rooleihin katsotaan liittyvän.
- Bondage - Tänne kaikki narukikkailut ja muu liikuntakyvyn rajoittaminen. Köysipuritanisteille ei tietystikään sovi se, että samaan kategoriaan liitetään raudat, kahleet, nippusiteet, hihnat, liinat ja kelmut, mutta itselleni kaikki liikuntakyvyn rajoittamiseen (ja ehkä aistien himmentämiseenkin) liittyvä olisi yhtenä alueena.
- Fetissit - Tänne kaikki fetisseihin liittyvät jutut ja helppo keino lisätä uusia ali-alueita uusille fetisseille. Tällä olisivat sulassa sovussa rinnakkaisilla ali-alueilla niin univormut ja eritteet kuin materiaalit ja esineetkin. Dynaaminen ratkaisu...
- Baaritiski - Tänne kaikki se päivittäinen OT-höpöhöpö, jota ilman ei toimivaa keskustelualuetta voi olla olemassakaan ;)
Lisäksi voisi olla omat alueensa exhippaukselle (vai luettaisiinko fetissiksi?), kokeilulle ja tutkimusmatkailulle sekä kinkysuhteille, mukaanlukien ehkä aisurikuviot yms. pervon toiminnan, joka ei ole suoraan BDSMF:ää.
Sisäänkirjautuneille käyttäjille VIP-alue voisi sijaita aina kunkin alueen alla, niin että satunnainen kulkija voisi lukea yleisketjut aihealueelta, mutta syvällisemmät ketjut olisivat vain kirjautuneille.
Toisaalta alueiden liika määrä hajoittaa ehkä pienen kirjoittajamäärän liiaksi, joten nuo pienemmät alueet voisi yhdistää yhdeksi alueeksi joka voisi olla nimeltään vaikkapa "Hedelmäsalaatti", jossa kullakin olisi omat ali-alueensa, joista sitten poikkeuksellisen aktiivisen alueen voisi myöhemmin nostaa omaksi yläalueekseen...
Jotain tuollaista jakoa käyttämällä olisi uuden tulokkaan paljon helpompaa ymmärtää kinky-skenen ja koko käsitteen monimuotoisuus sekä lisätä sitä paljon huudeltua suvaitsevaisuutta, kun hc-masokistien ei tarvitsisi samoissa ketjuissa kinastella Daddy-Domien kanssa siitä, mikä on sitä ainoaa oikeaa kinkyä...
Niin ja helpottaisihan tuollainen jako myös niiden peruskäsitteiden avaamista ja niihin liittyvien kokemusten jakamistakin edes karkeasti oikeassa kontekstissä ja samansuuntauksen omaavien keskustelijoiden kesken. Puhumattakaan aloittelevan kinkystelijän taipaleen helpottumista, kun voisi selkeämmin löytää ja hahmottaa niitä "omia juttujaan" sieltä kinky-tarjottimen ihanan monipuolisesta valikoimasta... Vaikkakin sitä popcornia sitten kaiketi kuluisi vähemmän, mutta niinhän se on että joku häviää aina ;)
-Mr.Inathu, joka palaa nyt taas takaisin hyvin ansaituille kesälaitumille ;D
-
Mutta tiedätkö kaikkeen tottuu....Mua ei todellakaan kiinnosta kellä on syvimmät arvet tai kuka on kovin. Teen tätä omalla tavallani ja omilla säännöilläni. Mitä enemmän oon ihmistenkin kanssa puhunut niin tässä suomi skenessä on jotain epämääräistä. En tiedä onko meno liian rajua ja camppia ja menosta puuttuu sydän vaikka teknisesti puhutaankin uskomattomista sidonnoista tai kauniista kuvista. Mä en tiedä...eikä mua oikeastaan kiinnostakkaan.
Taisit saada kerralla määritettyä ison osan sitä havaitsemaasi suomi skenen epämääräisyyttä. Jos skene koostuisi ihmisistä, joista jokainen tekee omalla tavallaan ja omilla säännöillään, eikä ketään kiinnostaisi se, saako joku muu syviä arpia, olisimmeko juuri tässä, vaiko vielä pahemmassa tilanteessa kuin olemme?
Skenen rooli voisi olla myös se, että huolehdittaisiin siitä, että edes jotain sääntöjä olisi, joihin uudet voisivat luottaa. Nythän tilanne on se, että skene voi kyllä netissä kertoa, että alistettavalla on arvoa, sitten tulee joku omilla säännöillään toimiva D, joka kumoaa moiset höpinät kerralla. Ja tämäkään ei tarkoita henkilökohtaisesti sinua Ai, uskon että sinulla voi olla todella hyvät ja vastapuolelle iloa tuottavat omat tapasi ja sääntösi.
Samoin, jos joku dominoiva vaikkapa keskittyy ainoastaan omiin tarpeisiinsa, ehkä sadismiinsa, ehkä kontrollinhaluunsa, mihin milloinkin, mutta jättää tämän ketjun aiheen eli huolenpidon subista vähemmälle, niin voi käydä, että skene saa paikattavakseen subeja, joiden tarpeet ja todellisuus eivät ole kohdanneet. Tällöin lienee ymmärrettävää, että jotkut haluaisivat vähentää ilmiötä sen syntysijoilla. Kostonhalu ei ole mikään ihan piruuttaan tempaistu tunne, yleensä ihmisen pitää kokea kärsineensä vääryyttä, että sen valtaan joutuisi. Enkä usko, että kukaan meistä haluaisi elää kinkyelämäänsä tavalla, missä tuntuisi jollain tasolla normaalilta, että entiset tärkeät ihmiset vaanisivat kostonhaluisina myöhemmin.
Ja sitten ketjun aiheeseen, huolenpitoon. Luin linkin takaa löytyvän kokonaisuuden, myös muut sivut kuin sen mihin viitattiin.
Hiukan siinä oli sellaista D-s suhde hoitaa kaikki ongelmani tyyppistä hehkutusta, ja samaa intoa olla onnellisena elämänsä loppuun asti jonkun unelmien Masterin kanssa. Ikäänkuin kyseessä olisi projekti, jossa subineito ensin fiksusti tarkkailee maastoa ja tutustuu erilaisiin master tyyppeihin sivusta seuraten, kunnes on saanut päätettyä mitä haluaa, millaiset kriteerit masterin kuuluu täyttää. Ja kun se oikea on löytynyt, vastuu toisen onnellisuudesta onkin sen jälkeen ajasta iäisyyteen masterilla, joka lemmikin otti. Jotenkin tuli myös fiilis, että tässä oli taaskin kyse nimenomaan naispuolisista subeista ja Mastereista, vaikka siellä täällä olikin viitattu mahdollisuuteen, että kyse olisikin unelmien Dommesta.
Puutteistaan huolimatta, kirjoituksen pitäisi kuitenkin saada kellot kilisemään sen suhteen, että vaikka itse leikkisikin kevyesti, on täysin mahdollista, että toinen on erittäin vakavissaan, ja erittäin helposti haavoittuvana kaikkine näine tarpeineen. Vastuu on molempien, mutta enemmän vastuuta voi laskea sen päälle, kuka enemmän pystyy asioiden kulkuun vaikuttamaan, yleensä dominoiva. Suuri vastuu on myös sillä, kuka on tottuneempi ja kokeneempi, ja joka ymmärtää lajin luonteen aiheuttamia erityisongelmia, kumpi sitten sitä onkaan. Jotta lopputuloksena olisi, jos ei aina elämänsä loppuun onnellisena suhteita, niin ainakin suhteita, jotka päättyessäänkin jäävät molemmille kokemuksina plussan puolelle.
Ja sitten reaalimaailmaan: suhteet ovat vaikeita, varsinkin ihmissuhteet, eikä esimerkiksi se, että niitä on useita kerralla, helpota pakettia yhtään. Olisiko kuitenkin mahdollista myöntää, että jotkut asiat ovat universaaleja. Esimerkiksi: Ihmiset haluavat tulla kohdelluiksi arvokkaina, huomioonotettuina, ihmisinä, riippumatta siitä, mikä taipumus on sattunut kohdalle osumaan.
Vir
-
Erittäin hyvä ketjun aloitus. Toivottavasti tulee paljon asiallista ja syväluotaavaa keskustelua henkisyydestä. :)
Itseä vain särähti korvaan ajatukset rajoituksista. Maailmalta löytyy 1000-kertaa törkeämpiä ja rajumpia kuvia kuin mitä baariin on ladattu.
Ja voisin olettaa ihmisestä joka kiinnostuu kinkyilystä että hän juuri surffailee maailman kinkysivustoja läpi eikä voi olla siellä törmäämättä
"rankempaankin" materiaaliin.
Baarin kuvagalleria antaa minusta juuri sellaisen söpömman vaikutelman kinkyilystä kuin mitä löytyy joiltakin muilta sivustoilta maailmalla.
Baarin galleriasta ei rankkaa ja törkeää materiaalia löydä vaikka kuinka hakisi.
Tämä oli vain vuodatus ilmaisun ja sananvapauden puolesta.
-
Skenen rooli voisi olla myös se, että huolehdittaisiin siitä, että edes jotain sääntöjä olisi, joihin uudet voisivat luottaa. Nythän tilanne on se, että skene voi kyllä netissä kertoa, että alistettavalla on arvoa, sitten tulee joku omilla säännöillään toimiva D, joka kumoaa moiset höpinät kerralla. Ja tämäkään ei tarkoita henkilökohtaisesti sinua Ai, uskon että sinulla voi olla todella hyvät ja vastapuolelle iloa tuottavat omat tapasi ja sääntösi.
Samoin, jos joku dominoiva vaikkapa keskittyy ainoastaan omiin tarpeisiinsa, ehkä sadismiinsa, ehkä kontrollinhaluunsa, mihin milloinkin, mutta jättää tämän ketjun aiheen eli huolenpidon subista vähemmälle, niin voi käydä, että skene saa paikattavakseen subeja,
Puutteistaan huolimatta, kirjoituksen pitäisi kuitenkin saada kellot kilisemään sen suhteen, että vaikka itse leikkisikin kevyesti, on täysin mahdollista, että toinen on erittäin vakavissaan, ja erittäin helposti haavoittuvana kaikkine näine tarpeineen. Vastuu on molempien, mutta enemmän vastuuta voi laskea sen päälle, kuka enemmän pystyy asioiden kulkuun vaikuttamaan, yleensä dominoiva. Suuri vastuu on myös sillä, kuka on tottuneempi ja kokeneempi, ja joka ymmärtää lajin luonteen aiheuttamia erityisongelmia, kumpi sitten sitä onkaan. Jotta lopputuloksena olisi, jos ei aina elämänsä loppuun onnellisena suhteita, niin ainakin suhteita, jotka päättyessäänkin jäävät molemmille kokemuksina plussan puolelle.
Ja sitten reaalimaailmaan: suhteet ovat vaikeita, varsinkin ihmissuhteet, eikä esimerkiksi se, että niitä on useita kerralla, helpota pakettia yhtään. Olisiko kuitenkin mahdollista myöntää, että jotkut asiat ovat universaaleja. Esimerkiksi: Ihmiset haluavat tulla kohdelluiksi arvokkaina, huomioonotettuina, ihmisinä, riippumatta siitä, mikä taipumus on sattunut kohdalle osumaan.
Onko kinkyt jotenkin erilaisempia kuin "universaalisti" ihmiset? Olen kanssa aika syvälle mietteissä joutunut noiden "erityispiirteiden" suhteen aiheessa BDSM ja tuntuu, että tämä aihe on erityisen herkkä sille, että joukkoon on helppo tulla myös henkisesti sairaiden ihmisten. Sanoo vaan, että on vaikkapa dominoiva ja etsivänsä ihanaa alistuvaa narttua ja siitä se lähtee. Kun aikuisista on useimmiten kysymys, kuinka skene voi holhota yksityishenkilöitä ja kuinka paljon yksityisasiat kuuluvat muille..?
Ja takaisin universaalituteen: onko esimerkiksi Suomessa yleisesti ottaen sellainen meininki, "että kaveria ei jätetä"? Taitaa olla niin, että yksinäisiä ja syrjäytyneitä on paljon ja heitä on kinkyissä yhtälailla? Laitan kysymysmerkkejä, koska mulla ei ole kuin sellaista ruohonjuuritason-mutu-tuntumaa.
Vastuista: Ilmeisesti se on pakostikin niin, että alistajalla on suurempi vastuu, jos kerran alistuva uskoo itsenä "Hänen käsiinsä",olis sitten kevyemmästä tai syvällisemmästä toiminnasta kysymys ja sitä suurempi vastuu, mitä isompia asioita käydään läpi? On vaikeaa alistuvan olla jatkuvasti tarkkana ja "luopua kontrollista" ellei jopa mahdoton yhtälö, ellei sitten todella voi luottaa alistajaansa. Mistä se luottamus syntyy??
Onko ihmisen ajatukset ja teot pääasiassa yhteiseen ja omaan hyvään pyrkiviä, vaiko sittenkin itsekeskeisiä, keinoja kaihtamatta. Mitkä on ihmisten arvot yleisesti ottaen,se varmaan vaikuttaa täälläkin siihen, mihin suuntaan seilaillaan.
Itse koen epäonnistuneeni näissä asioissa ja että olen ymmärtänyt joitain asioita, kuten sadismin,vähän väärin. Mielestäni sadismi BDSM:ssä ei ole kenenkään tuhoamista vaan se välittäminen pitäisi kulkea käsikkäin kivun ja julmuudenkin kanssa.
-
Hei,
En varmaankaan taaskaan osannut asiaani täysin selvästi tuoda esille, joten muutama kommentti. Itsekkään en olisi kuvagalleriaa mihinkään muuttamassa ja vaikka viestistäni saattaisi saada kuvan että olisin kovinkin tyytymätön tähän baariin kokonaisuutena niin se ei pidä paikkansa. Mutta suuren huoleni kannan tuosta huolenpidosta ja aloittelevista kinkyistä joiden kuuluisi saada monipuolista tietoa tästä maailmasta sen kaikkine vivahteineen sekä molemminpuolisesta vastuusta on sitten kyseessä m/n tai D/s. Jos nyt mietitään hiutaleita, niin uskoisin heidän tänne sivuille eksyvän enemmin tai myöhemmin tiedonjanonsa kanssa. Tunnen että ME siis koko skene olisimme osaltamme vastuussa siitä että he saavat oikeaa tietoa, ennenkaikkea siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Aikanaan kun täällä etsittiin osaajia niin innostuin hiukan Toivoin että sitä kautta olisi enemmän noussut ajatus menttoreista tai protectoreista tms. Muistaakseni joku näiden termien alla ilmoittautuikin. Tosin tuon ajatuksen eteenpäin vieminen olisi iso asia ja haaste, mutta myös kovin suotava.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
- Opie
-
Itse arvelisin että tällainen "hiutale" saattaisi eksyä ensimmäiseksi kuvagalleriaan missä hän törmäisi esteettisesti kauniisiin ja jopa täydellisiin kuviin sekä piiskattuihin takamuksiin ja myöhemmin hän saattaa eksyä foorumille missä hän pitkälti törmää pinnallisiin aiheisiin.
Pinnallisempiakin foorumeja on nähty. (Ja tämä oli viikon understatement. Älkää silti ylpistykö.)
Nyt täytyy muistaa, että foorumille vastarekisteröitynyt asioita kokematonkin saattaa olla aiheeseen jo varsin pitkälle entuudestaan muuta kautta perehtynyt. Lähteitä ja foorumeitahan riittää ulkomaita myöten ja ajatuksia voi ajatella ilman foorumejakin. Ei vain ole löytänyt juuri tätä foorumia ja sen ympärillä hyöriviä ihmisiä aiemmin. Tämä on pitkälti oma tarinani.
Tästä huolimatta itseäni täällä ovat kiinnostaneet nimenomaan keskustelut, koska on aina mielenkiintoista, valaisevaa ja omiakin ajatuksia selkeyttävää lukea ihmisten kuvauksia kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Galleriaa olen silmäillyt vain muutamien kuvien verran. (Kuvia ja videoitahan on Internet täynnä, joten galleriassa kiinnostavat ehkä enemmän kasvot nimen takana tai henkilö itsessään kuin kuva sinänsä.)
-
Baarin kuvagalleria antaa minusta juuri sellaisen söpömman vaikutelman kinkyilystä kuin mitä löytyy joiltakin muilta sivustoilta maailmalla.
Baarin galleriasta ei rankkaa ja törkeää materiaalia löydä vaikka kuinka hakisi.
Tämä oli vain vuodatus ilmaisun ja sananvapauden puolesta.
Minustakin galleria on aika "siisti". Itseni lisäksi tiedän muitakin baarilaisia jotka julkaisevat täällä siistittyjä versioita kuvistaan. Olen kaipaillut galleriaan omaa kansiota esim. neula- ja eritekuville sillä kaikki eivät niistä pidä, mutta galleria kelpaa hyvin tällaisenakin. Onneksi piiskatuille pepuille on oma kansio sillä itse en pidä mustelmista ja jätän kyseiset kuvat suosiolla väliin.
-
Hyvä, että joku ottaa esille näitäkin asioita. Pakostakin BDSM-foorumi on täynnä fyysisistä aktiviteeteista kertovia keskusteluja, mutta täällä on oikeastaan ihan hyvä tilanne siinä, että moni vaivautuu tosissaan miettimään syvällisempiä kinkyilyn kiemuroita. Hyvistä keskustelunaloituksista usein poikii hyviä vastauksia, ja olen itsekin löytänyt täältä useaan otteeseen uusia näkökulmia ja mietinnän aiheita. Huolenpito on tärkeää, ja hyvä, että sille avattiin oma keskustelu, kun ensimmäinen miete kinkyilystä on usein se HC piiskaaminen, bondage ja muu kidutus. Tuskin monelle tulee mieleen, kuinka upea maailma se onkaan henkisestä näkökulmasta - kinkyily herättää lähes aina osallistujissa jonkinmoisia tunteita ja ajatuksia, ja on tärkeää, etteivät ne jää huomiotta.
Kuvagalleriaan olen tyytyväinen tällaisenaan, järkyttävyyksiä tulee pakostakin vastaan tässä aihepiirissä seikkaillessa, ja se on ok. On vain hyvä, että saa kuvaa monenlaisista mieltymyksistä. Kun mietitään taas kuvien fyysisyyttä, on muistettava, ettei se henkinen puoli ole välttämättä niin hirveän helppo saada kuviin, ja näin ollen sidonta- ja piiskauskuvien otto on monille se helpoin ja järkevin vaihtoehto välittää muille aistimuksia omasta sessioinnistaan. Ovathan ne visuaalisia, toki. Olen tosin nähnyt tosi upeitakin kuvia täällä, jossa näkee, ettei se fyysisyys ole kaikki kaikessa - esimerkiksi monista peppukisan kuvista paistoi huumori ja hyvä henki, niitä oli hauska katsoa. :)
Omassa sessiosuhteessani pyrin tasapainoittamaan fyysisen ja henkisen puolen. Välillä mennään täysillä fyysisissä aktiviteeteissa, mutta ne lähes poikkeuksetta aiheuttavat vahvan reaktion henkisellä puolella kummallakin osapuolella. Mieleni tekisi tutkia sessioinnin tuoksinnassa ihmismieltä, sen rajoituksia ja toimintaa... Päästä ylittämään niitä rajoja ja tuomaan toinen turvallisesti takaisin pitäen huolen siitä, että kaikki vauriot minimoidaan ja lopussa on hyvä olo. On todella tärkeää ottaa toinen osapuoli huomioon, ihan sama, onko hän sitten dominoiva tai alistuva. Pitkälle onneksi päästään keskustelemalla, jos jokin tilanne on järkyttänyt mieltä. Pidin artikkelin siitä osasta, joka käsitteli halujen ja tarpeiden eroavaisuuksia, kun ne todellakaan eivät aina ole sama asia. On taito oppia tunnistamaan niitä sekä itsessään että vastapuolessa, ja reagoimaan niihin oikein. Kaikkea ei voi saada, ja se on ihan ok. Unelmadom on itsestäni sellainen, joka osaa lujalla ja varmalla mutta silti lempeällä kädellä ohjata subiaan ilman, että jättää asioiden lähemmän tutkimisen ja selittämisen pois sopasta - asioista puhumalla saadaan uusia näkökulmia, ja ehkä sitä sen jälkeen kehtaa myöntää itselleen, ettei se pvc:stä valmistettu catsuit ole elinehto kinkypiireissä selviytymiseen... ;)
Eräällä tavalla artikkeli oli mielestäni aika vaaleanpunainen. Ei niitä kaikkia mainittuja asioita aina pysty toteuttamaan, eikä se ole väärin tai pahasta, kunhan kaikkien osapuolten mielestä homma toimii. Luottamus on toki tärkeää, ja monet muutkin artikkelissa mainitut asiat, mutta dominoivan pitää antaa arvoa myös itselleen, ei se sub ja hänen tarpeensa ole kaikki kaikessa. Ihan hyvä artikkeli muuten.
Minua ei tunneta kinkyskenessä, eikä minulla ole tarvetta mahtailla piiskani koolla tai kokemuksellani (jos sitä siis olisi niin massiivisesti). Sen huomaa myös nopeasti muista, mikäli he pönkittävät itsetuntoaan kyseisillä asioilla tai keskittyvät liikaa omaan parhaimmuuteensa. Kunnioitus on ansaittava, sitä ei voi vaatia. En voi siis hirveästi sanoa puolesta tai vastaan kinkyskenen epämääräisyyteen liittyvissä asioissa, mutta itselleni kaikki lähtee siitä henkisestä puolesta. Olen minä, haluineni ja tarpeineni, mieltymyksineni ja kickseineni - ei ole tarvetta esittää jotain muuta, mitä oikeasti olen, ja samaa vaadin leikkitovereiltani. Pelkästään subin monen vuoden kokemus tai himomasokistius ei riitä herättämään mielenkiintoani. Se, kenen kanssa lähden leikkiin, on minulle tärkeä ja arvokas, ja pyrin pitämään meistä molemmista huolta leikkien ajan mahdollisimman hyvin ja myös sen jälkeen, mikäli tarvetta ilmenee. Sessiointi ehkä kestää tietyn ajan, mutta se jättää muistot, ajatukset ja tunteet pidemmäksi aikaa, eikä vastuuni lakkaa session päättyessä, vaan olen valmis käsittelemään asioita sen jälkeenkin, mikäli tarve tulee.
-
Miten musta tuntuu etta melkein harva se päivä joku vihjaa jossain keskustelussa sadistien olevan tunteettomia mulkkuja joita ei kiinnosta subin mielenliikkeet lainkaan..ja että kipu ja neulajutut noin esimerkkinä, ovat jotenkin sairasta ja pelottavaa touhua ja kuvatkin sellaisesta voivat saada kokemattoman ihmisen tolaltaan.
Mene ja tiedä..minusta luja henkinen kontrollointi, manipulointi ja mindfuck ovat paljon "hurjempia" juttuja ja vaativampia kuin mun harrastamani sadismi ja fyysinen kuritus.
Huolenpito on tärkeää ja luonnollisestikin pidän jälkihoitoa tarpeellisena kuin muutakin huolenpitoa subista koska haluan korjata sen mitä sessiossa hajotan.
Olisin kovin onnellinen jos tämä Sm ja Ds-vastakkainasettelu vähenisi, samoin lokerointi, sitä kun on tässä maailmassa ihan liikaa.
Virin kanssa olin taas paljosta samaa mieltä, hienosti kirjoitettu.
-
Minusta myös henkinen kontrolointi ja toiseen siten vaikuttaminen on paljon enemmän HC ja voi olla vahingollista väärissä käsissä.
Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
-
Minunkin on vaikea nähdä miten ihmistä fyysisesti kurittamalla ja kiduttamalla saisi aikaan henkisiä vaurioit. Tietenkin poislukien oikea kidutus.
Mutta jos leikitää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia ihmismielellä niin se on minusta sitä HC:tä, ei reippainkaan ruumiillinen kuritus.
Noh, takaisin ketjun aiheeseen. Pitäkää ihmiset huolta toisistanne. :)
-
Hieman asiaa ja sen vierestäkin -
Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...
Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.
Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.
Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...
Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa.
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.
Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.
Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.
Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."
-
Ensimmäisenä kiitos MasterOpielle hyvästä aloituksesta. Toisekseen MrInathulle myös hyvästä jaotteluehdotuksesta ja sen vaikutusten miettimisestä "ääneen".
Omasta puolestani voin sanoa, että jo Leikkikehän aikoihin huomasin tämän saman asian Suomen skeneen liittyen; jotenkin kaikki sekaisin yhdessä kasassa ja sitä myöden varmasti moni newbiekin aika hukassa.
Mutta keskusteluihin tällä rakenteella missä muodossa täällä kaikki nyt on, on vaimentava vaikutus joidenkin osalta, esim minun nykyään, toisaalta taas hajoittava ja kiihdyttävä ja sitä popparipurkin hakua stimuloiva vaikutus.
Toki on hyvä että jotkut jaksavat jakaa mielipiteensä joka asiaan, selaaiseenkin jossa ketjun aloituksen ydin on mennyt itseltä ohi, joko huomaamatta tai ihan tarkoituksella (teen tätä itsekin, en siis laita nyt mitään sädekehää oman pääni yläpuolelle).
Toisaalta taas jako alueisiin, vaikka on rajoittava, on myös selkiyttävä: jo lähtökohdista tiedettäisiin missä maailmassa liikutaan ja tämä saisi jotkut moottoriturvat ehkä vetämään henkeä ennen kuin "on pakko" laukoa täydellä laidalla omasta näkökulmasta oma näkemys.
Eli voisi lisätä hieman kunnioitusta, ja ymmärrystä, eri ihmisryhmiin kuuluviin sekä ihmisiin että asioihin, ehkä jopa arvoihin.
Vielä kun jakojen yhteydessä olisi wiki ja vaikka johdattava artikkeli niin...
Ja täältä kanssa ei sensuroinnille galtsuun. Mieluummin selkeät kansiot, ja erilliset sitten joillekin jos aiheuttavat enemmän inhoreaktioita.
Ai niin ja tuosta HC:tä sananen. itse näen kyllä pelkästään ahdasmielisenä leimaamisena laukoa leimoja johonkin suuntaan oli sitten kyse henkisestä tai fyysisestä, tai molemmista, muita mutta ei itseä nappaavista jutuista. Lopulta kun kuitenkin oletan että kaiken toiminnan taustalla ovat ihmisten erilaiset tarpeet ja niiden täyttäminen itselle sopivalla tavalla. Mutta leimaaminen auttaa kestämään asioita joita ei itse ymmärrä, eikä silloin edes tarvitse yrittää ymmärtää tai hyväksyä.
-
Hieman asiaa ja sen vierestäkin -
Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...
Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.
Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.
Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...
Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa.
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.
Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.
Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.
Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."
***
Niin Ladyn kirjoittamassa asiaa .. väärin käytettyä henkistä otetta domilta.
Tai pelkkää leikkiä, peliä, metsästystä ja kesytystä ja sen jälkeen hylkäämistä, koska metsästysvietti vie eteenpäin
ja/tai jossain tapauksessa subin pitämistä hyllyllä tallessa.
Mietin, että subilla olisi hyvä olla tukiverkko, johon voi kuulua: ystäviä, suojelija ja subsisko/t,
jotka kuitenkin antavat tarpeeksi tilaa omalle polulle, sitä ei voi toiset kulkea.
Minusta myös henkinen kontrolointi ja toiseen siten vaikuttaminen on paljon enemmän HC ja voi olla vahingollista väärissä käsissä.
.. ...
-
Mielestäni hyvä ja aloittelijoille sopiva kinkysivusto sisältää seuraavat asiat:
1. Sivuston nimi ja kuvitus ei ole suunnattu pelkästään BDSM-harrastajille, vaan se toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset kinkyt. (Esimerkiksi "Tuntematon Maa" oli parempi sivun nimi kuin "BDSM-baari".) Toki, jos kyseessä on vain BDSM-harrastajien sivu, niin sitten nimen kannattaa sisältää BDSM-lyhenne.
2. Sivustolla on muutakin sisältöä, kuin pelkkä foorumi. (Esimerkiksi wiki tai muu kinkysanakirja, linkkilista muille kinkysivustoille, artikkeleita, jne.)
3. Sivustolla on etusivu, jossa esitellään sivuston tarkoitus, kohderyhmä, säännöt, ylläpitäjät ja heidän yhteystietonsa.
5. Foorumilla on selkeä jaottelu eri aihealueisiin.
3. Aloittelijoille on oma alue, josta he voivat kysyä "tyhmiäkin" kysymyksiä ilman pelkoa vittuilun kohteeksi joutumisesta tai "Etkö sinä osaa Googlea käyttää? Löydät kaiken tiedon tästä linkistä"-kommentteja.
4. Sivuston kuvagalleria on sellaisessa paikassa, ettei kenenkään ole pakko katsella mahdollisesti ahdistavia kuvia. (Esimerkiksi täällä on pakko katsoa satunnaisia kuvagallerian kuvia, uusinta kuvaa ja viimeisintä kuvaa, ja vaikka ne klikkaakin miinuksesta pois, ne näkyvät, jos et ole kirjautunut sisään. Adblockilla ne toki saisi pois, mutta mielestäni olisi parempi, jos ne saisi näkyviin vain menemällä foorumista erillään olevaan kuvagalleriaan.)
5. Sivusto levittäisi aktiivisesti tietoa kinkyyden osa-alueista ja se tarjoaisi myös neuvoja ja välineitä siihen (kuten esimerkiksi wikin). Jos sivusto itse osallistuisi nimellään tiedonlevitykseen muualla netissä ja jopa painetussakin mediassa, sille voisi olla uusien jäsenten helpompi löytää.
6. Vaikka tuntuisikin, että "tästä aiheesta on jo kaikki sanottu muilla (jo lakkautetuilla) foorumeilla", sivustolle voisi avata ketjuja myös syvällisemmistäkin asioista, kuin "mitä ajattelit tänään". Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole niitä vanhoja ketjuja lukeneet ja heitä, joilla olisi sittenkin vielä jotain uutta sanottavaa.
-
Hieman asiaa ja sen vierestäkin -
Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...
Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.
Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.
Erityisesti tuo boldattu osuus, muu on sitä valaisevaa.
Minusta ei pitäisi, vaikka haluaisi, siis luottaa. Ensimmäisenä tulee kunnioitus, molemminpuolin, sitten vasta luottamus, jos tulee. Ja sekin on helposti menetettävissä. Ja Ladyn mainitsemassa D:n käyttäytymismallissa on, ainakin minun, kovin vaikea kuvitella että luottamusta tulisi omalta osaltani koskaan kun en näe mahdollisuutta edes alkuun sille kunnioitukselle. Mission impossible, siis toisinsanoen.
-
Hieman asiaa ja sen vierestäkin -
Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...
Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.
Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.
Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...
Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa.
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.
Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.
Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.
Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."
Oma polku saattaa olla luopumista omasta tahdosta ja sen luovuttamista toiselle,mikäli Vastaanottaja on järjissään?
On kyllä täyttä asiaa tämäkin. Miten en jaksa uskoa, että vanilijasuhteissa tuo olis mahdollista,ellei sitten kumppani tosiaan ole psykopaatti/narsistinen luonnehäiriöinen. Narsismiahan meissä kaikissa on ainakin ripaus.
Tosin kaikilla ei ole mahdollisuuksia pohtia näitä asioita yhdessä muiden kanssa tai edes tietoa terveestä ja sairaasta tai ylipäätään juuri mistään. Joutuvat vaan olemaan ankeissa oloissa ja selviytymään jotenkin.
Ja aina meinaa nämä puurot ja vellit mennä päässä sekaisin,mutta eipä ihme kun kaikki tapahtuu pääasiassa omassa mielessä :))
-
Minusta on ilahduttavaa, että ainakin viime aikoina on ollut paljonkin keskustelua aloittelijoista huolehtimisesta, tiedonlevityksestä, henkisen puolen huomioinnista ja sydämellisyyden kaipuusta skeneen sen "kuka on kovin"-kilpailun sijaan. Ja tiedättekös, vaikka ensivilkaisulla nuo etusivulle nousevat "viimeksi kommentoidut" ketjut ovat luonnollisestikin usein ot-painotteisia niin kyllä täällä syvällisiäkin aika ajoin keskustellaan ja artikkeleihin perehtymällä sekä foorumin aihepiirejä klikkailemalla löytää itse asiassa paljonkin ihan hyödyllistä tietoa. Silti sekä yhteisön sisällä käytävä keskustelu että tiedonvälitys ovat tärkeitä ja huomionarvoisia asioita joita onkin syytä kehittää.
Tämä on vaan hankalaa, kun piirit ovat loppujen lopuksi pienet ja munkin naaman tietää aika moni, niin jos alan täällä kirjoittamaan vaikkapa siitä kokemuksesta mitä on tullut erilaisten mokien kautta tai niistä viisauksista mitä olen jonkun jutuista poiminut, niin aina joku miettii että "jaahas se on puuhannut sitä ja tota sen ja sen kanssa" tai "olikohan tuo henkilökohtainen piikki minulle" tai "se tarkoittaa varmasti sitä yhtä juttua missä olin mukana, minä olin paikalla eikä se ihan noin mennyt". Kieli keskellä suuta saa välillä asiansa muotoilla.
Wikistä puhuessa on noussut kerran jos toisenkin esiin mm. se haasteellisuus, että absoluuttisia totuuksia on loppujen lopuksi tässä aihepiirissä aika vähän ja usein se tekemällä ja näkemällä opittu "street wice" on sekä kiinnostavampaa että hyödyllisempää. Silti wikilläkin on mielestäni paikkansa, sitä odotellessa on baarin artikkelitietokanta johon mielelläni näkisin ilmestyvän lisää artikkeleita.
Mun mielestäni baarin aihejako on hyvä, D/s, S/m, bondage - jakohan sieltä löytyy jo. (asia erikseen on se että asiat sekoittuvat usein toisiinsa mutta aina ei voi voittaa). Ehkä jonkinlainen "muu pervoilu"-osio olisi ihan tervetullut lisä tuonne kattaen fetissit, roolileikit, exhibbailun jne. Joka jutulle ei mielestäni tarvitse olla omaa osiota sillä liian tarkka erottelukin rajoittaa keskustelua. Samoin se "aloittelijoiden kysymykset"-osio olisi ihan tervetullut ja sinne vaikka nostona vielä "useimmin kysytyt".
Mua ilahduttaa myös se, että täälläkin on otettu esille tuota ajatusta että olisi tukiverkkoa ihmisten ympärillä. Tämä mylly voi välillä käydä aika kovaksi fiksulle ja vahvallekin ihmiselle ja uskoisin että ripaus toverillista huolenpitoa, muutama ystävällinen sana kasvotusten, objektiivinen näkökulma hankalaan tilanteeseen tai ihan vain tieto siitä että on joku jolta voi tarvittaessa kysyä ja saa vastauksen ilman vittuilua voisi olla osaltaan ehkäisemässä sitä että ihmisillä hajoilee päät vaikkapa tuohon tyyliin mitä Lady Whip kuvasi. (surullinen ja valitettavan yleinen tapahtumaketju)
Olen hahmotellut mielessäni, että voisi kasata jonkinlaisen porukan, jossa olisi mentoroinnista kiinnostuneita, hyviä kirjoittajia, sydämellisyyden puolestapuhujia, kokeneempia vertaisia jne. sellainen sekalainen ja hyväntahtoinen sakki, joka voisi esimerkiksi avata yhteisen blogin mihin kirjoitetaan juttuja hyvin tagattuna yhteistyössä ja erikseen, sekä faktaa että street wicea, ja pidettäisiin vaikka kemuissa silloin tällöin jotain hyvin löyhästi määriteltyä "uusien pöytää" mihin voisi tulla jutustelemaan ja kyselemään. Ja tämän oheistuotteena voisi syntyä mentorointi- tukihenkilösuhteita jos on syntyäkseen. Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla. :)
-
Hyvää tekstiä BF:ltä. Mentoriryhmä uusille voisi olla paikallaan, ennen kuin satuttavat itseään. Moni skenessä uusi ei kuitenkaan tiedä rajojaan taikka heitä vaanivien rajatapausten mainetta. Olisi kuitenkinkin mukavaa, että ihmiset voisivat nauttia elämästään yhdessä muiden samannnhenkisten ihmisten kanssa, sen sijaan, että poistuvat parin kokeilun jälkeen skenestä pysyvästi fyysisesti ja henkisesti arpeutettuina ja kohtaloaan syyttä häpeävinä.
-
Tai mitä jos antais jokaisen tulla, tavallaan...ja jokaisen jo olevan antaa annettavansa niin halutessaan. Minulle hyvä vertainen kun ei ole sitä välttämättä jokaiselle muulle jne. Ajatushan on kaunis ja hyvä, mutta kyllä itseäni hieman arveluttaa lähteä nimeämään jotain tiettyä porukkaa "lastenvahdeiksi" täällä, jossa kait kuitenkin jokainen on jo aikuisiässä. Välittäminen ja huolenpito kanssamatkustajista kun ei mun mielestäni vaadi erikseen siihen osoitettuja ihmisiä. Jos jokainen vaikka keskittyisi ennen kaikkea siihen, että hoitaa omat asiansa niin hyvin kuin osaa sen sijaan, että on osoittamassa niitä "rajatapauksia" uusille tulokkaille, niin mä ainakin näkisin monen asian olevan vähän paremmin.
Itselläni on ollut ilo tutustua yli kymmenen vuoden aikana suureen joukkoon enemmän tai vähemmän pervoja ihmisiä. Osa on tänään ystävinä, osa unohtunut ja saattaa joku herättää pientä ärsytystäkin. Mieluummin kuitenkin keskityn niiden mielestäni hyvien tyyppien (joo ei tarkoita että olisivat sitä jokaisen mielestä) osoitteluun ja kehumiseen kuin paskan roiskintaan. Tämä ei ole estänyt minua olemasta tukena joillekin kun ovat tuen tarpeensa minun tietooni tuoneet. Olen myös itse saanut tukea yllättäviltäkin tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen.
Mitä tulee tuohon Lekan kommenttiin skenessä uusien tiedostamattomista rajoistaan, niin mä väitän ettei niitä ihan kaikki "kehäraakitkaan" tiedä. Ja mitä sitten? Aika moni täällä hakee juuri sitä turvallista seuraa, jossa lähteä niitä rajojaan hahmottamaan. Sitten kun asioita lähdetään käytännön tasolla kokeilemaan, huomaa jotkut, ettei tämä ole ollenkaan oma juttu ja poistuu ilman sen suurempia vaurioita.
Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...ei edes niiden itseään mentoreiksi tituleeraavien hyvää tarkoittavien ihmisten parista.
:love:
-
Tai mitä jos antais jokaisen tulla, tavallaan...ja jokaisen jo olevan antaa annettavansa niin halutessaan. Minulle hyvä vertainen kun ei ole sitä välttämättä jokaiselle muulle jne. Ajatushan on kaunis ja hyvä, mutta kyllä itseäni hieman arveluttaa lähteä nimeämään jotain tiettyä porukkaa "lastenvahdeiksi" täällä, jossa kait kuitenkin jokainen on jo aikuisiässä. Välittäminen ja huolenpito kanssamatkustajista kun ei mun mielestäni vaadi erikseen siihen osoitettuja ihmisiä. Jos jokainen vaikka keskittyisi ennen kaikkea siihen, että hoitaa omat asiansa niin hyvin kuin osaa sen sijaan, että on osoittamassa niitä "rajatapauksia" uusille tulokkaille, niin mä ainakin näkisin monen asian olevan vähän paremmin.
Komppaan. Pumpulissa eläminen ja paapominen ei kyllä auta ketään tuntemaan itseään ja rajojaan paremmin, päinvastoin. Jokaisen on itse tehtävä omat valintansa ja jos virheitä tulee, niin mitä sitten. Virheistään kuitenkin aina oppii jotain. Kuitenkin tapaukset joissa jollekin olisi jotain pysyvää haittaa ilmennyt ovat aika marginaalisia scenessä. Itse olisin varmaan uutena häipynyt scenestä vähin äänin, jos joku hyvääkin tarkoittava ihminen olisi tullut tunkemaan nenuaan asioihini ja kommentoimaan valintojani. Empatiaa ja samanhenkistä juttuseuraa löytyy tosiaan ilman siihen erikseen osoitettuja ihmisiäkin.
Sen sijaan BF:n ehdottamaa uusien pöytää bileissä ja aloittelijoiden palstaa foorumilla pidän sikäli hyvänä ajatuksena, että sellaisista matalan kynnyksen tiedotuspaikoista voisi aloittelijat saada hyvää tietoa ihan käytännön asioista. Esim. bile-etiketistä, dresscodesta, miiteistä, välineistä ja niiden ostopaikoista ym.
-
Näyttääpä olevan yleinen ajatus, että subit ovat kyvyttömiä huolehtimaan itsestään ja sinkoilevat hallitsemattomina tulevaisuuden mentaalikiertotähtinä pitkin nälkäisten ja kovasydämisten narsistimastereiden linnunrataa. En voi kuin ihmetellä - ei noin avuttomia ihmisiä voi olla.
Ja hyppään saippualaatikoltani kun asia ei sinänsä minun ongelmani ole.
-
Ennen kuin kukaan ehtii lietsomaan itseään yhtään enempää niin pakko sanoa että minun ei ole tarkoitukseni paapoa ketään eikä aikuiset ihmiset mielestäni tarvitse lapsenvahteja. Mutta joitakin ihmisiä se uusien tai muuten vaan ihmeissään olevien tukeminen ja tiedonlevitys kiinnostaa enemmän kuin toisia ja porukalla on monia juttuja kivempi tehdä kuin yksin. En myöskään sanonut missään että tarkoitus olisi yhdessä nimetä tähän hommaan joku joukko joka sitten voi vahtia toisia ja osoittaa sormella muita. Ja tiedon tarjoaminen ei tee kenestäkään tyhmää tai avutonta.
-
Olen ihmetellyt joskus samaa kuin Koo ja miettinyt, että mahtaako tuo avuttomuus koskea enemmän naispuolisia subeja. Itselläni kun on ollut D/s -suhteita vain miespuolisten kanssa enkä ole heissä huomannut mainittavampaa hoivaamisen tarvetta. Tai ehkä minulla on ollut onni saada seurakseni vain niitä suht tervejärkisiä ihmisiä.
Mitä tulee ns. tukihenkilötoimintaan, vanha kyynikko minussa huomauttaa, että mikähän takaa sen "tuen" puolueettomuuden? Olisiko meillä yhtäkkiä muutamia "hyvää tarkoittavia" setiä ja tätejä sekoittamassa aloittelevien subien päitä entistä hämmentyneemmiksi? Joillain lisäksi ajatuksena mustata toisten mainetta ja/tai haalia subeja itselleen?
Kuten tässä(kin) ketjussa on jo mainittu, bdsm:a harrastavien oletetaan olevan täysi-ikäisiä ja siten tietoisia tekemisistään. Jokainen vastaa viime kädessä itse omista valinnoistaan ja millaisiin juttuihin lähtee mukaan. D/s -suhteessa vastuuta henkilön kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja mielenterveydestä ei voi sysätä pelkästään dominoivan osapuolen harteille.
Mentor/tutor -touhun sijaan voisimme jokainen omalta osaltamme pyrkiä vaikkapa pitämään tämän Baarin ilmapiirin avoimena ja ystävällisenä, jotta aloittelijoiden olisi helpompaa liittyä joukkoon ja esittää kysymyksiä pelkäämättä armotonta tyhmäksi mollausta.
-
Koo ja Lucrezia kirjoittaa kyllä ihan mun ajatuksia tässä :)
-
Mitä tulee ns. tukihenkilötoimintaan, vanha kyynikko minussa huomauttaa, että mikähän takaa sen "tuen" puolueettomuuden? Olisiko meillä yhtäkkiä muutamia "hyvää tarkoittavia" setiä ja tätejä sekoittamassa aloittelevien subien päitä entistä hämmentyneemmiksi? Joillain lisäksi ajatuksena mustata toisten mainetta ja/tai haalia subeja itselleen?
Uskoisin, että jokaisella meillä on henkilöitä, joista emme pidä. Osalla aiheettomasti ja osalla ihan aiheesta. Minulla on pari henkilöä, joita en arvosta yhtään. Tämä johtuu vain ja ainoastaan näiden henkilöiden käytöksen perusteella. Olen myös satavarma, että olen varmasti joillekin henkilöille punainen vaate. Mikäli tapaan skenessä aloittelevan henkilön, voin hänelle kertoa "suurista linjoista" (turvallisuudesta esim. sidonnassa etc.). Mikäli tiedossani on oikeasti vaarallinen henkilö (josta olen kuullut useammasta luotettavasta suusta, niin varmasti varoitan aloittelijaa tästä tyypistä. Teki se minusta huonon ihmisen hänen silmissään, tai sitten ei.
-
Mua ilahduttaa myös se, että täälläkin on otettu esille tuota ajatusta että olisi tukiverkkoa ihmisten ympärillä. Tämä mylly voi välillä käydä aika kovaksi fiksulle ja vahvallekin ihmiselle ja uskoisin että ripaus toverillista huolenpitoa, muutama ystävällinen sana kasvotusten, objektiivinen näkökulma hankalaan tilanteeseen tai ihan vain tieto siitä että on joku jolta voi tarvittaessa kysyä ja saa vastauksen ilman vittuilua voisi olla osaltaan ehkäisemässä sitä että ihmisillä hajoilee päät vaikkapa tuohon tyyliin mitä Lady Whip kuvasi. (surullinen ja valitettavan yleinen tapahtumaketju)
Olen hahmotellut mielessäni, että voisi kasata jonkinlaisen porukan, jossa olisi mentoroinnista kiinnostuneita, hyviä kirjoittajia, sydämellisyyden puolestapuhujia, kokeneempia vertaisia jne. sellainen sekalainen ja hyväntahtoinen sakki, joka voisi esimerkiksi avata yhteisen blogin mihin kirjoitetaan juttuja hyvin tagattuna yhteistyössä ja erikseen, sekä faktaa että street wicea, ja pidettäisiin vaikka kemuissa silloin tällöin jotain hyvin löyhästi määriteltyä "uusien pöytää" mihin voisi tulla jutustelemaan ja kyselemään. Ja tämän oheistuotteena voisi syntyä mentorointi- tukihenkilösuhteita jos on syntyäkseen.
Minun mielestäni tämä ei ole huono idea. Voisin jopa arvella hyväksi ideaksi. Ja jos nyt sellainen porukka olisi, ilmaantuisi, ja muodostuisi, niin tuskin siitä olisi mitään haittaakaan näille mielestään ihan ilman apua lentämään oppineille.
Nuo samat kootut selitykset siitä, miksi ei voisi toimia, aina subien haalimiseen asti, on kuultu ennenkin. Mutta onko asiaa kokeiltu, ja käytännössä todettu olevan liian suuria ongelmia suhteessa hyötyihin? Vai onko se vaan sitä, että vaikka jossain muualla homma ilmeisesti jopa toimii, täällä ei tietenkään voisi, koska täällä sitä hoitamassa olisi nk. normaalit inhimilliset ihmiset, jotka eivät ole täysin pyhimyksiä eivätkä varmaan sellaisina esiintyisikään.
Enkä oikein usko, että uusien turmelemisesta kiinnostuneimmat ensimmäisinä tunkisivat ryhmään, missä ryhmän sisäinen valvonta varmastikin huolehtisi osaltaan siitä, että homma pysyisi päivänvalon kestävänä.
Ja omasta mielestäni, vaikka aina korostetaankin kuinka subitytöt ovat helposti uhreja saalistajille, niin koska sattuneesta syystä olen enemmän jutellut subimiesten kanssa, niin voin kertoa, että kyllä heillekin sattuu ja tapahtuu. Joskus sellaista, mitä ehkä ei olisi ihan välttämättä tarvinnut kokea, ja minkä olisi saattanut välttää, jos olisi ollut joku, jolta kysyä ennenkuin uskoo kaikesta, että "näin kuuluukin olla, jos tuntuu pahalta, et ole oikea subi".
Ja kuka tässä nyt on muutenkaan väittänyt, että vain subit tarvitsevat tietoa ja vertaistukea. Kyllä sellainen on ihan yhtä tarpeellista aloittelevalle D-henkilöllekin. Ehkä jopa tarpeellisempaakin. Joku taho, jolta voi kysyä, ja saada parhaansa mukaan annetun vastauksen.
Eli pointtini: kannatan lämpimästi tuota "faktaa ja kantapään kautta opittua" -blogia, ja sen pitäjiksi ryhmää ihmisiä, jotka lupaavat vastata kun joku kysyy tyhmiä tai fiksuja.
Vir, jolta saa toki kuka vaan kysyä mitä vain, mutta vastaus tuskin on mikään totuus, vaan nimenomaan mutua :)
-
Joo, pidemmittä kirjoituksitta: komppaan aikalailla sekä BF:n että Virin ajatuksia.
Ja en kanssa nyt ihan tajua miksi aina revitään ne avuttomat naissubit esille kun puhutaan mentoroinnista. Kyllä sitä mentorointia tarvitaan nimenomaan siellä D-puolellakin.
Ja se minkä näen olennaisena tällaisessa toiminnassa on että se itsessään luo parempaa etiikkaa yhteisöön. Se että on tieto siitä että viidakonlait eivät ole voimassa, tai ainakin nillä on vastavoima.
-
Mukana jos minut katsotaan sopivaksi.
-
Minun sanastossani mentorointi/tukihenkilötoiminta tarkoittaa henkilökohtaisempaa ja tiiviimpää ohjausta kuin esim. artikkelien kirjoittelu tai blogin pitäminen. Nuohan ovat tiedon ja kokemusten jakamista, mielipiteen ilmaisua jne. ja hyödyllisiä ilman muuta - yleisellä tasolla :)
Ehkä luin huolimattomasti, kun ymmärsin että tarkoitettiin toimintaa, jossa olisi tiettyjä henkilöitä (sekä subeja että dominoivia) opastamassa aloittelijoita ns. kädestä pitäen -tyyliin. Millä meriiteillä sellaiseen ryhmään valikoidutaan ja mikä takaa siihen kuuluvien asiantuntemuksen ja tarkoitusperien puhtauden? Mikä olisi ryhmän arvojärjestys ja kenellä valtuudet erottaa ryhmästä se hyväksikäyttäjä-hamsteri tai -domme (jolle ei taida olla vielä vastaavaa haukkumanimeä)?
Itselläni ei ole mielenkiintoa eikä tässä elämänvaiheessa aikaakaan (eikä välttämättä kykyäkään) kenenkään henk.koht. tutorointiin, joten en ole ilmoittautumassa.
Varmaan jotkut aloittelevat dominoivat persoonatkin kaipaavat neuvoja ja tukea, sitä kaikkitietävää Domia tai Dommea kun ei ole eikä tule niin kauan kuin ihmisistä puhutaan. Taipumus on synnynnäinen, mutta tieto ja taito tulee vain kokemuksen kautta.
Pipin mainitsema vaarallisista henkilöistä varoittaminen on enemmän kuin paikallaan silloin, kun varoittajalla on varmaa tietoa ko. tapauksen vaarallisuudesta eikä vain kuultua kertomaa. Mikä sitten on varmaa vaikkapa oikeudenkäyntipöytäkirjojen lisäksi? Sen päättää jokainen kuulija/lukija itse. Valitettavasti kaikki eivät usko niitä aiheellisiakaan varoituksia tai ylipäätään hakeudu Baarin foorumille tai muihinkaan ympyröihin, joista bdsm-tietoa voisi saada.
Pervopiirit ovat pienet ja minäkin olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin eri henkilöistä, vaikken käy miiteissä enkä juuri bileissäkään enkä edes kuulu mihinkään yhdistykseen. Elämänkokemus on opettanut, että oma mielipide kannattaa muodostaa vasta sitten, kun on tavannut henkilön. Pervojen keskuudessa voidaan nostaa joku jalustalle ja dissata jotain toista ihan samoin kuin missä tahansa piireissä. Ei kinky-yhteisö ole sen oikeuden- tai edes totuudenmukaisempi kuin vaikkapa koirakerho. Yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta ja kolmatta ärsyttää kaikki.
-
Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla. :)
Itse haluaisin nähdä esimerkiksi bileiden ympärillä/ohessa muuta toimintaa. Bilepäivästä/viikonlopusta voisi silloin tällöin järjestää kokonaisuuden jolloin esimerkiksi olisi keskustelupiirejä, luentosarjoja ja workshoppeja. Hyvä tiedonjako kanava voisi olla myös bileissä alkuillasta järjestettävät paneelikeskustelut eri aiheista (en tiedä onko tämä nyt sitä mitä BF tarkoitti keskustelupiirillä). Kutsuttaisiin 3-4 henkilöä keskustelemaan tietystä aihepiiristä ja yleisö voisi osallistua esittämällä kysymyksiä panelisteille ennakkoon (esimerkiksi lipunmyynnin yhteydessä olevaan kysymyslaatikkoon) tai keskustelun aikana. Keskustelua tietenkin vetäisi joku charmantti puolueeton henkilö :)
-
Kyllä sitä mentorointia tarvitaan nimenomaan siellä D-puolellakin.
Juuri näin.
On ollut onni saada joitakin D-ihmisiä niin lähelle, että heidän kanssa voi keskustella mistä tahansa kinkyyn liittyvästä ja kysellä neuvoja. Ennenkaikkea ei niinkään teknisiä asioita vaan sitä henkistä puolta.
Ja joskus on tarve kertoa jollekin onnistuneesta jutusta ja saada siitä vastakaikua. Yhteinen jaettu ilo.
Itse katselee joskus liian pienen putken läpi tai kiertää kehää eikä pääse siitä pois. Toisen samaa kieltä puhuvan luotettavan ihmisen kautta voi oppia katsomaan puuta myös toiselta puolelta.
Uskokaa tai älkää, D-ihmisillä on myös epäonnistumisia ja huonoja hetkiä. Ihan totta, kai mekin olemme ihmisiä. :P
Juuri sellaisena päivänä jolloin kaikki kaatuu ja itku ei ole kaukana on hienoa jos voi kirjoittaa jollekin ja kertoa sen hetkinen mieliala. Saada vastaukseksi jotain mieltä lämmittävää jossa on huolenpitoa.
-
Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla. :)
Itse haluaisin nähdä esimerkiksi bileiden ympärillä/ohessa muuta toimintaa. Bilepäivästä/viikonlopusta voisi silloin tällöin järjestää kokonaisuuden jolloin esimerkiksi olisi keskustelupiirejä, luentosarjoja ja workshoppeja. Hyvä tiedonjako kanava voisi olla myös bileissä alkuillasta järjestettävät paneelikeskustelut eri aiheista (en tiedä onko tämä nyt sitä mitä BF tarkoitti keskustelupiirillä). Kutsuttaisiin 3-4 henkilöä keskustelemaan tietystä aihepiiristä ja yleisö voisi osallistua esittämällä kysymyksiä panelisteille ennakkoon (esimerkiksi lipunmyynnin yhteydessä olevaan kysymyslaatikkoon) tai keskustelun aikana. Keskustelua tietenkin vetäisi joku charmantti puolueeton henkilö :)
Eikse ollu viime vuoden TAFFissa ku järkättiin joku sidonta- ja kumivaate-workshop? Mun mielest Tampereella on ollu jonain bileviikonloppuina myös jotain paneelikeskustelutyyppistä hommaa, mut en mee sanomaa tarkemmin ku en muista...Mut ihan hyvä idea ollu et on muutaki toimintaa ku pelkät bileet :) Noita vois tosiaa olla sillon tällön.
-
Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...ei edes niiden itseään mentoreiksi tituleeraavien hyvää tarkoittavien ihmisten parista.
Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?
-
Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...
Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?
Persoonallisuushäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä on niin laidasta laitaan, että varmasti ihan kaikille ihmisille löytyisi joku diagnoosi, jos tarkemmin tutkittaisiin. Ketään voi rajata kinkyskenestä pois vain sillä perusteella, että "Sinulla on mielenterveys- tai persoonallisuushäiriö." Jos siis pitäisi rajata ihmisiä pois skenestä henkisiin ongelmiin vedoten, pitäisi samalla tarkemmin määritellä, mitkä mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt tuottavat eniten ongelmia kinkyyden kannalta. Jokainen voi pohtia, onko esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö (http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6) vaarallisempi kuin hyvinkin yleinen OCD (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6)?
Lisäksi vaikeammistakin henkisistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat yksilöitä: jotkut ovat vaarallisia sessio- ja/tai seurustelukumppaneita, toiset eivät ole.
Lisäksi, jos pilkkua viilataan, monessa maassa jo pelkästään kinkyseksuaalisuus määritellään "mielenterveysongelmaksi", joten mielenterveysongelmista vapaa kinkyskene olisi niissä maissa täysi mahdottomuus. Eihän siitä ole pitkä aika Suomessakaan, kun tautiluokitus hävisi...
-
Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...
Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?
Persoonallisuushäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä on niin laidasta laitaan, että varmasti ihan kaikille ihmisille löytyisi joku diagnoosi, jos tarkemmin tutkittaisiin. Ketään voi rajata kinkyskenestä pois vain sillä perusteella, että "Sinulla on mielenterveys- tai persoonallisuushäiriö." Jos siis pitäisi rajata ihmisiä pois skenestä henkisiin ongelmiin vedoten, pitäisi samalla tarkemmin määritellä, mitkä mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt tuottavat eniten ongelmia kinkyyden kannalta. Jokainen voi pohtia, onko esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö (http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6) vaarallisempi kuin hyvinkin yleinen OCD (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6)?
Lisäksi vaikeammistakin henkisistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat yksilöitä: jotkut ovat vaarallisia sessio- ja/tai seurustelukumppaneita, toiset eivät ole.
Lisäksi, jos pilkkua viilataan, monessa maassa jo pelkästään kinkyseksuaalisuus määritellään "mielenterveysongelmaksi", joten mielenterveysongelmista vapaa kinkyskene olisi niissä maissa täysi mahdottomuus. Eihän siitä ole pitkä aika Suomessakaan, kun tautiluokitus hävisi...
Voin toki luetella loputtoman listan muitakin sairauksia, joiden potemiseen ja hoitamiseen en katso tämän skenen soveltuvan. Ongelma alkaa olemaan valmis siinä kohtaa, kun ammattiapua tarvitseva henkilö ei hakeudu tarvitsemansa avun/hoidon piiriin, vaan yrittää "lääkitä" ongelmaansa bdsm-kuvioissa. Meillä ei taida tällä hetkellä ole kattavaa tieteellistä tutkimusaineistoa joka osoittaisi mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin kinkyily tehoaa ellei parantavasti niin ainakin oireita lieventävästi tai peräti taudinkulkua hidasten.
-
Huhhuh!
Taidan olla hieman yksinkertainen kun en ymmärrä mitä tekemistä ihmisen seksuaalisuudella on hänen terveytensä kanssa, oli sitten kyse henkisestä tai fyysisestä tervedentilasta....ja narsistit ovat käsittääkseni kaikkein sairaudentunnottominta porukkaa ihan millä seksuaalisuudella tahansa.
Lisäksi taidan olla hieman omituinen kun en harrasta BDSM:ää skenessä, vaan ihan ihmissuhteissa, jotka voivat varioida ihan niihin kuuluvien ihmisten kesken mitä moninaisemmilla tavoilla.
-
Voin toki luetella loputtoman listan muitakin sairauksia, joiden potemiseen ja hoitamiseen en katso tämän skenen soveltuvan. Ongelma alkaa olemaan valmis siinä kohtaa, kun ammattiapua tarvitseva henkilö ei hakeudu tarvitsemansa avun/hoidon piiriin, vaan yrittää "lääkitä" ongelmaansa bdsm-kuvioissa. Meillä ei taida tällä hetkellä ole kattavaa tieteellistä tutkimusaineistoa joka osoittaisi mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin kinkyily tehoaa ellei parantavasti niin ainakin oireita lieventävästi tai peräti taudinkulkua hidasten.
Komppaan tässä niin Angea!
Näitä tapauksia on vuosien varrella tullut vastaan useampikin eikä toki kaikista heti huomaa että tyyppi onkin aivan pihalla.
Plus vielä se että scene on myös sekoittanut muutaman terveen pään ja joutunut sitten hakemaan ammatillista apua.
Sitä niin toivoisi että kaikilla olisi hyvä olla mutta valitettavasti niin ei vain ole eikä tule olemaan.
edit:lainaus korjattu
-
Tätä ketjua lukiessa tulee vahvasti olo, että kinkyskene on jonkinlainen ylijäämähullujen kaatopaikka, jossa ainakin uudet ihmiset joutuvat isojen pahojen susien suuhun ja menettävät mielenterveytensä, terveytensä ja jos joku ehjänä selviää niin se on ihme.
Itse kun olen jo niin vanha, että joutunut ilman nettiä kaiken kinkyilyn itse kumppanien kanssa keksimään ja tapaamaan ihmisiä ilman mentoreita tms. Olen kohdannut tervepäisiä, terveitä ihmisiä enkä ole tullut kohdelluksi kaltoin tai kajahtanut. Vaikka pääosin sitä "HC" henkistä alistumista ja 24/7- touhua harrastankin. Ja piiskaakin saatu muutama kerta ;)
Että sinä joka vasta harkitset kinkyilyä: tämä on pääosin kivaa ja joskus ihan mahtavan mielettömän ihanaa!
-
Huolenpidosta kannattaa lähteä Itsesuojelusta, sillä kukaan ei tiedä mitä kukin kestää ja mitä haluaa kokea, sillä nämä on jokaisen omista mieltymyksistä kiinni. Se mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos toinen ei osaa mitään kysymyksiä asettaa jolla kartoitetaan riskejä, sillä huolenpidon yksi muoto on juuri riskien minimoiminen. Sillä jäljet parantuu aina nopeasti, mutta henkiset asiat hitaasti, sillä henkisen trauman riski on aina olemassa, joka ei vaadi edes kovin kovaa käsittelyä, sillä ne ovat jokaisella henkilökohtaista.
-
Nostan tämän siksi, että uusiakin tulee aina välillä ja täällä ei oikeastaan ole sellaista osiota kuin "Aloittelijat - tyhmät kysymykset tänne". Oikeastaan, aloittelijoilla ei ole tyhmiä kysymyksiä vaan aloittelijoilla on oikeasti vaikea löytää sitä tietoa ja siksi pitäisi kysyä se tyhmä kysymys ilman, että joku sanoo "mutta aihetta on jo käsitelty tässä ketjussa X".
Mitä tähän ketjuun tulee, niin pidin erityisesti Lady Whipin kirjoituksista.
-
Hyvä aihe.Ja kyllä minä dommena huoledin ja toivon tulevan subinkin olevan huolehtiva.Itseni olen luokitellut niin että vaikka olen arjeskin dominoiva niin onhan se hellä.huolehtiva puolikin olemassa.Tälläisissä suhteissa se rehellisyys ja roolien merkitys tärkeintä.Minusta ainakin 8)
-
Otsikkona huolenpito, ja tavallaan nyt menee hiukan ohi topicin.
Mulle se huolenpito, isämäinen kaitseminen on todella tärkeässä roolissa. Tämä sanottuani, inhoan tätä nykyä daddy-juttuja. Tämä siis on vain ja ainoastaan minun vajavaisuuteni, ei niin että siinä olisi mitään vikaa.
Subi joka uskaltaa nojata ja pyytää apua kun kaatuu. Apua arkisissa jutuissa. Sitä että antaa toisen auttaa ylös kaaduttuaan. Että nousee ylös vahvempana. Silti, on vahva ihminen ja osaa tarvittaessa nousta ihan itsekin. Vaikea selittää... Olis pitäny vaan olla hiljaa ::)
-
Tosi hyvä kirjoitus ja ihan naulan kantaan.
Oon ihan hiutale näissä piireissä. Omistautuvana sub-naisen on tosi vaikea löytää mitään kannatusta omalle valinnalleen, kun kaikki kaverit suurinpiirtein hommaa lapsetkin ilman miestä ja itsenäisyys on niin in. Ja se et ei vaikka pysty olemaan yksin ilman suhdetta on ihan käsittämätöntä muille... sit tietenkin etsii jotain vertaisporukkaa. Pornosta tulee kans välillä sellasia ylläreitä vastaan, kun loppuhuipennuksessa joku vääntää tortun... niin siis sitä yritän selittää että samanhenkisiä ihmisiä tunnen nolla kpl... ja täällä nyt näyttää olevan ihan laidasta laitaan mikä on tosi jees.
Mut joo, se hirvee tarve kategorioida on silleen kans älytöntä, ei subin tarvitse olla aivoton. mutta kun mies kysyy et ootko vaan mun aivoton peppulutka, niin joo tottakai, aina ja ikuisesti rakas :D Mutta silti, yhteys on yhtä lailla henkinen että fyysinen. Meillä mies pitää huolta kaikista tarpeistani ja turvaa myös taloudellisesti selviytymiseni siten että tiedän etten koskaan putoa tyhjän päälle. Ei meidän suhdetta ole mitenkään määritelty, ensimmäisestä suudelmasta tiesin että hän tekee päätökset, ne muut kliseiset jutut on tulleet ihan luonnostaan ilman että niitä on mitenkään sen kummemmin korostettu, mitä nyt toiveita heitelty. Musta se on ihan mahtavaa, että voin luottaa toiseen ja antaa aina nautintoa ja olla valmis mihin vaan koska vaan.
ööh meni jo ohi aiheen, mut siis tämä vaikuttaa hyvältä paikalta, laajalti monenlaista porukkaa ja kiva fiilis täällä :)