BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: surusilmat_hki - 16.07.2012, 22:16
-
Minä: "Tarvitsetko apua sen kanssa, anna minä--"
Mies: "En tarvii" *hoitaa asian vaikeamman kautta valmiiksi*
Minä: :'(
Skenaario tältä illalta. Mies tietää taipumuksistani, mutta teoriatiedon siirtäminen käytäntöön näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Olen joskus korottanut ääntäni ja vaatinut saada olla avuksi, tehdä asioita hänen puolestaan, palvella, vaan ei...en osaa sanoa, miksi minut sivuutetaan mutta neuvoja kaipaisin kovasti että saisin itseäni toteutettua edes jotenkin parisuhteessa. Kai edes jollain on toimivaksi havaittuja vinkkejä tämän suhteen? :o
-
Ensimmäinen mitä tulee mieleen, on näyttää vaikka tuo teksti miehellesi. Ja sen jälkeen keskustella asiasta. :)
-
Ensimmäinen mitä tulee mieleen, on näyttää vaikka tuo teksti miehellesi. Ja sen jälkeen keskustella asiasta. :)
Hieno vastaus :)
-
Uskon siihen että puhuminen auttaa ja jos ei auta niin sitten puhutaan uudelleen ;) Joten olen samoilla linjoilla kyyberin ja queenan kanssa. Sano suoraan, vaikka se olisikin vaikeaa. Et ainakaan menetä mitään.
-
Minä: "Tarvitsetko apua sen kanssa, anna minä--"
Mies: "En tarvii" *hoitaa asian vaikeamman kautta valmiiksi*
Minä: :'(
Miehesi on kuin minä entisissä suhteissani.
Esimerkki: Makuuhuoneesta kuuluu puhinaa ja kirskuntaa.
Olohuoneesta huuto kysymysmerkillä perässä: "Mitä hel****iä sä teet...?"
Makuuhuoneesta ei vastausta mutta lisää kirskuntaa ja puhinaa ja vaimeita kirouksia.
Olohuoneesta: Etkö sä TOD*****AAN voi pyytää apua...?"
Makuuhuoneesta nääntynyt parvisängyn huoneen toiselta laidalta toiselle siirtänyt ääni: "joo en kato ku kyl mä pärjään nääksä...?"
Enkä menisi takuuseen että puhuminen auttaa...
-
Uskon siihen että puhuminen auttaa ja jos ei auta niin sitten puhutaan uudelleen ;) Joten olen samoilla linjoilla kyyberin ja queenan kanssa. Sano suoraan, vaikka se olisikin vaikeaa. Et ainakaan menetä mitään.
Entä jos menettääkin tuon ihmisen puhuessaan "suoraan" ja ei haluaisi..
Osaan samaistua tilanteeseen siltä osin, että on yksinäinen alistuva, jolla ei ole ollut D/s-suhdetta eikä juuri muutakaan ja ikää alkaa olla enemmän kuin riittävästi.
Ehkä katselisin asioita toisesta vinkkelistä jos ikää olisi 20 v... -
-
No en mä kyllä apua ottaisi vastaan jos sitä kiroillen tarjottaisiin. Voihan sitä laittaa ja tehdä asioita ilman että niihin lupaa edes saa. Menee esim. makkariin ja auttaa kysymättä ja jättää kiroilun pois. Jos haluaa palvella kumppania, voi oma-aloitteisesti vaikka tehdä hienoja illallisia ja tarjoilla. Ja samoin voi vaikka ottaa kysymättä vastuun koko vaatehuollosta, ja hieroa toisen jalkoja illalla oma-aloitteisesti, samalla kun kyselee miten päivä meni, tai vaikka tarjota selkähieronnan..toi on aika peruskamaa kuitenkin ja jos sillä pääsee vaikka siihen että joskus pääsee sen illallisen tarjoilemaan seuraavana askeleena pvc mekko päällä, ollaan jo askeleen pidemmällä. En usko että maailmassa on yhtään ihmistä joka pahastuisi siitä että toinen vähintäänkin hemmottelee, tai jopa palvelee joskus.
Mutta jos jää odottamaan passiivisena että asiat järjestyy itsestään, kun kerran on taipumuksistaan maininnut, varmaan saa venata pitkään. Ei ihmiset ole ajatuksen lukijoita, ja alistamiseen varmasti miehelläsi liittyy epävarmuutta eikä hän ole asian kanssa ainakaan vielä sinut. Kannattaa puhua ja olla oma-aloitteinen, eikä vaan olettaa että nyt se mies varmasti tajuaa ja ymmärtää kaiken kun kerran sanoin siitä.
-
No en mä kyllä apua ottaisi vastaan jos sitä kiroillen tarjottaisiin. Voihan sitä laittaa ja tehdä asioita ilman että niihin lupaa edes saa. Menee esim. makkariin ja auttaa kysymättä ja jättää kiroilun pois. Jos haluaa palvella kumppania, voi oma-aloitteisesti vaikka tehdä hienoja illallisia ja tarjoilla. Ja samoin voi vaikka ottaa kysymättä vastuun koko vaatehuollosta, ja hieroa toisen jalkoja illalla oma-aloitteisesti, samalla kun kyselee miten päivä meni, tai vaikka tarjota selkähieronnan..toi on aika peruskamaa kuitenkin ja jos sillä pääsee vaikka siihen että joskus pääsee sen illallisen tarjoilemaan seuraavana askeleena pvc mekko päällä, ollaan jo askeleen pidemmällä. En usko että maailmassa on yhtään ihmistä joka pahastuisi siitä että toinen vähintäänkin hemmottelee, tai jopa palvelee joskus.
Mutta jos jää odottamaan passiivisena että asiat järjestyy itsestään, kun kerran on taipumuksistaan maininnut, varmaan saa venata pitkään. Ei ihmiset ole ajatuksen lukijoita, ja alistamiseen varmasti miehelläsi liittyy epävarmuutta eikä hän ole asian kanssa ainakaan vielä sinut. Kannattaa puhua ja olla oma-aloitteinen, eikä vaan olettaa että nyt se mies varmasti tajuaa ja ymmärtää kaiken kun kerran sanoin siitä.
Queenahan tuossa sanoikin jo hyvin.
Avun tarjoamisesta voi sävystä riippuen saada joko vaikutelman "Et sinä mitään osaa, olet hyödytön, anna kun minä teen" tai sitten sen "Tahdon auttaa tai palvella sinua". Ei tarvitse arvata että tuo ensimmäinen vaihtoehto saa useimmilla ihmisillä lähinnä vastakkaisen kiukkureaktion aikaan, eikä lainkan"voi kun kivaa kun toinen auttaa" -tunnelmaa. Aika moni harjoittaa passiivista tai aktiivista toisen vähättelemistä avuliaisuuden verhoon kätkettynä ja vielä ihmettelee miksi ei apu kelpaa.
Tietenkin vielä se ettei kukaan ole ajatusten lukija ja kaikki eivät varmaankaan suuntaumuksen tiedostamisesta riippumatta osaa tai halua liittää kaikkia maailman arkipäiväisiä juttuja juuri nyt tähän kinkkuiluun.
-
Vanha hyväki koettu konsti on "vedonlyönti", se tekee kuukauden kaikki kotityöt tms joka häviää ja kun haluaa
hävitä tässä loistavia esimerkkekä, "varmoista" suomi pääsee seuraaviin fudiksen em kisoihin,suomi voittaa tänä
vuonna euroviisut,jokerit voittaa sm liigan ;D,toki tuommoinen 2 puolinen lantti, saattaisi toimia muutaman
kerran,aiankin osittain ongelma johtuu "nykyajan" trendistä,missä miehille tolkutetaan kokajan tee kotityöt yms
niin vaimo on onnellinen,ja eihän MIES ole mies jos se tarvitsee apua tai ohjeen kootakseen mitä vaan 8)
hitto munathan siinä menis,jos nainen sanoisi oot tunnin koittanut tota väärinpäin,,,
-
No, minusta se jos toinen ihminen ei halua apua voi johtua ihan sen ihmisen tavasta olla tässä maailmassa. Ei siitä etteikö jalkojen hieronta olisi kivaa, lähes kaikista, ihmisistä.
On ihmisiä joille avun vastaaottaminen vain on todella vaikeata. Saatikka pyytäminen.
Silloin voi olla kyse hyvin syvällä olevasta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siitä että on joutunut aina pärjäämään yksin.
Ja itse aloittajan tilanteessa ensin lähtisin siitä että yrittäisin ymmärtää mistä on kyse miehen toiminnan takana. Ei kovin paljoa, välttämättä, auta että (toki hyvä alku sekin) kertoo mitä itse on ja haluaa. Empatialla ja toisen ymmärtämisellä pääsee vielä pidemmälle. Se, että "vain" tekee asioita toisen eteen tajuamatta mistä toisessa ihmisessä on kyse ei ole mielestäni kovin vuorovaikutteinen keino lähestyä ongelmaa.
-
Uusi vastauksesi on kuitenkin aika samanlainen kun ensimmäinen"puhukaa asioista", minkä taas katsoit olevan mahdollisesti turhaa.
Luulen että ihmisen kanssa, jolla on niin pahoja luottamusongelmia, voi eteen tulla isompiakin ongelmia kun se että ei saa auttaa arjen asioissa.
-
Mielestäni ei ole.
Kyse on toiminnan suunnasta. On ehkä hyvä sen sijaan että, pelkästään, lähtee kertomaan omista tarpeista ja haluista, niin hyvä myös yrittää ymmärtää sen toisen osapuolen tarpeita ja haluja.
Nyt saan sellaisen vaikutelman, mikä voi olla vaillinainen ja väärä, että subismiin kallellaan oleva henkilö on tuonut esille omat tarpeensa mutta onko toisen tarpeet ja taipumukset puhuttu myös ääneen...?
Itse katson että palvelemiseen ja miellyttämiseen nimenomaan kuuluu ymmärtäminen muita ihmisiä ja heidän syvimpiä halujaan, toiveitaan ja tarpeitaan kohtaan. Ehkä olen väärässä.
Ja luottamuspula on yleensä suurin este onnistuneille läheisille ihmissuhteille, mutta ei siitä sen enempää tässä.
-
Kannattaa puhua ja olla oma-aloitteinen, eikä vaan olettaa että nyt se mies varmasti tajuaa ja ymmärtää kaiken kun kerran sanoin siitä.
Tää pätee mun kokemuksen mukaan mieheen kuin mieheen asiassa kuin asiassa. Vähintäänkin kuvaannolliset rautalangat muistettava mukaan aina kun heidän kanssa keskustelee. (Tai ehkä olen vaan elämässä törmännyt itseäni hitaampiin kundeihin.)
Miellyttämisalttius on joillakin niin verissä, ettei meidän muiden ole mahdollista ymmärtää taipumuksen syvyyttä automaattisesti. Muutin muutenkin syntymäkiltin hymypoika-exäni kanssa yhteen ja aina duunista kotiin tullessani hän jo hymyili herttaisesti sohvan nurkassa. Aluksi ok mutta jossain vaiheessa mua rupes risoo, etten saanut olla kotona yksin koskaan. Kärähdin ja exä perusteli käytöksensä: "Mutkun musta vaan tuntuu, että mun pitää olla kotona sut vastaanottamassa." :love: Tuo oli täysin exän omaa aloitetta, toiveideni vastaistakin, ja hän sai multa kehotuksen jatkossa viipyä töissä sen verran kuin tarvitsee. Tää oli pistänyt pensselit santaan jopa työn kannalta huonoina ajankohtina vain, jotta ehtii "viideksi kotiin".
-
Chml: Puhumisella tarkoitettiin varmaankin juuri keskustelua, eikä yksinpuhelua. Itse ainakin yritin korostaa että omista haluista kertominen ei varmasti riitä, mutta on hyvä ensimmäinen askel. Yleensähän keskustelua suositellaan juuri siksi, että osapuolet voisivat ymmärtää toisiaan paremmin, jos joku käsittää sen vain omista haluistaan paasaamisena, on sekin toki jonkinlainen ongelma. Ei myöskään voi jäädä vain odottamaan että ideaali tilanne, tai edes parempi tilanne syntyy heti sen jälkeen kun on haluistaan kertonut.
Edelleen epäilen että 99,9% miehistä olisi lähinnä lähinnä vilpittömästi ilahtunut hyvin valmistetusta ja oman kullan tarjoilemasta ateriasta- jos se vielä tarjoillaan alusvaatteissa ja annetaan ymmärtää että ruokailun jälkeen on luvassa seksiä, luulen että edelleen ehkä vielä suurempi osa olisi innoissaan. Mutta jos vaan odottaa että toinen alkaa komentelemaan ja käskemään että ateria pitää valmistaa ja tarjoilla, voi olla että joutuu odottamaan pitkään. Jos vaikka kokeilee yllättää noin, ja keskustelee seuraavana päivänä, voi tilanne olla ihan eri ja alkaa kehittymään mukavaan suuntaan.
Jos vaan ajattelee että saa heti kaiken mitä haluaa, juuri niin kuin haluaa, vain suunsa avaamalla ja itse asioihin lainkaan panostamatta, on vaan tyhmä.
-
Ymmärsin aloittajan avauksen koskevan ihan konkreettista arjen toimintaa, joten vastaan siltä pohjalta: jos mies esim. asentaa tai kokoaa jotain, älä edes kysy, tarvitseeko hän apua. Minun kokemukseni mukaan useimmat miehet kyllä pyytävät sitä, jos tarvitsevat. Naiselta siis, kaveriapu on eri juttu 8)
Eli anna äijän hääräillä rauhassa ja vaikka valmista se ateria sillä aikaa. Välillä voit toki käydä tarjoamassa kylmän kaljan tms. Kun asennus tai mistä sitten olikaan kyse on valmis ja miehen massu täynnä hyvää ruokaa, voit tarjota hierontaa, suuhoitoa tai mikä nyt ketäkin miellyttää. Mutta älä suutu, jos hän toteaa siinä kohtaa, että ehkä myöhemmin.
Tuosta voisi olla hyvä aloittaa, herra tottuu palveluun ja jatkossa osaa mahdollisesti jopa vaatia sitä :)
-
Joo. Lukaisin aloittajan kirjoitukset läpi ja ongelma on näköjään aika syvälle menevä. Varmasti on pitkä tie edessä jos on aikeet löytää toimiva parisuhde tältä pohjalta. Muttei välttämättä toivoton.
Toki käytännön neuvot palvelemisesta on ok. Ja sitä saralta voi jotakin helpotusta löytyä mutta kuinka sitten lopulta käy niiden perimmäisten tarpeiden kanssa, puolin jos toisin, on toinen juttu.
Mutta ilmeisesti yritystä kuitenkin on. Ja keskustelujakin on käyty aika perusteellisesti.
Lähinnä se mikä mietityttää on että jos toinen on vahvasti sub-henkinen ja toinen vaikuttaisi vaniljalta, niin kuinka kumpikaan voi lopulta toista pohjimmiltaan ymmärtää. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja eikun hieromaan ja herkullisia aterioita valmistamaan. Toivottavasti et turhaudu yrityksissäsi. Tsemppiä!
-
Mä asuin aikoinaan avoliitossa, täys vaniljan kanssa, enkä vielä itsekään tiennyt olevani alistuva luonteeltani. Mulle oli itsestään selvyys tehdä ruoka valmiiks, ja jopa kuoria perunat lautaselle, kun mies tuli töistä, tein aina iltapalat yms, kysyin vaan mitä hän haluaa, pidin vaan niitä ihan itsestään selvinä asioina, ja tykkäsin tuottaa toiselle hyvän mielen palvelemalla noin. Mutta kuinka ollakaan, kun erottiin, hän sano jopa sen ärsyttäneen, kun oli aina ruoka valmiina töistä tullessa... oli muuten pikkunen kolaus itsetunnolle, kun en vielä tiennyt, että se johtuikin omasta alistumisen tarpeestani.
Mutta joo, alottajalle, minäkin suosittelisin niitä aterioiden tekemistä, ja muuta palvelemista, asiasta numeroa tekemättä, kokeile ainakin :) Tsemppiä, ja toivon todellakin, että asiat alkais sujua, mutta älä odota nopeaa edistymistä.
-
Mulle oli itsestään selvyys tehdä ruoka valmiiks, ja jopa kuoria perunat lautaselle, kun mies tuli töistä, tein aina iltapalat yms --- hän sano jopa sen ärsyttäneen, kun oli aina ruoka valmiina
Tuli mieleen että sekoittaakohan monet nimenomaan miehet alistuvan naisen palveluhalun ja ylipäätään naisellisena pidetyn hoivavietin? Ilman keskustelua voi miehelle syntyä sellanenkin mielikuva, että "nyt se paapoo mua kuin äiti lastaan". Tuosta käytösmallista vaniljaheteroita varoitetaan naistenlehdissä niin usein, että joku mieskin on saattanut varoituksen huomata. Sitten ahistaa.
-
Samanlaisia kokemuksia on minullakin vanilja-avioliitosta kuin n4103xxl:lä, maustettuna eron jälkeen vielä kommentilla siitä, miten vaimon kanssa ei koskaan voinut tuntea itseään MIEHEKSI :) Sinänsä mikään palvelu ei koskaan riittänyt, päinvastoin...Puhumalla ehkä asia selviää, ainakin yrittää voi, siihen "rautalangasta vääntö-tapaan".
-
Tuli mieleen että sekoittaakohan monet nimenomaan miehet alistuvan naisen palveluhalun ja ylipäätään naisellisena pidetyn hoivavietin? Ilman keskustelua voi miehelle syntyä sellanenkin mielikuva, että "nyt se paapoo mua kuin äiti lastaan". Tuosta käytösmallista vaniljaheteroita varoitetaan naistenlehdissä niin usein, että joku mieskin on saattanut varoituksen huomata. Sitten ahistaa.
Tätä mäkin mietin. Ja ihmettelen kyllä muutenkin hieman tätä keskustelua. Olen itsekin subi ,mutta miehen paapominen saati perunoiden valmiiksi kuoriminen ei tulisi mieleenkään. Ennemminkin se on mun mielestä todella alentavaa käytöstä miestä kohtaan,ja miehen aliarvioimista jos miestä kohdellaan kun lasta joka ei kykene itse edes pottujaan kuorimaan. Jotenkin tuollaista passaamista pidän aivan eri asiana kuin palvelemista subina. Ei ihme että miehet ärsyyntyykin tuollaisesta, ärsyyntyisin itsekin. Olen subi,en äiti tai palvelija, vaikka palvelenkin sitten kun sen aika on.
-
Kiitoksia vastauksista.
Asioista on tosiaankin keskusteltu useampaan otteeseen, mies tietää hyvin alistuvan persoonani jne. eli tiedon vähyydestä ei tässä ole kyse. Olen pyytänyt että saisin "palvella" häntä edes vähäsen, mies on sanonut "tottakai"...mutta käytännössä ei sitten oikein osaa ottaa vastaan mitään. Jos teen ruoan valmiiksi kun hän kotiutuu, hänellä ei olekaan nälkä; jos tarjoan apuani niin tahtoo hoitaa asian itse...jne. Kyse ei eilen ollut mistään nikkaroinnista tai muusta "miesten hommasta", siksi vähän harmittikin tuo torjuminen. Myöhemmin oli taas keskustelua aiheesta ja syyksi mies sanoi ettei tahdo rasittaa minua. ??? Kokee kai huonoa omatuntoa tilanteestamme..?
Ps. Perunoita en ole kuorimassa (toki jokainen tyylillään), mutta hierontaa ym. antaisin mielelläni.
-
:o Osa subeista pistäisi perunamuussiinkin perunat kuorimatta, ettei mene liiallisen palvelun puolelle >:D
-
Tästähän saa ihan uusia ideoita. ;)
-
Tuli väkisinkin perunankuorimisesta mieleen,eräs +30v mies joka ei töissä "osannut/viitsinyt" kuoria perunoita,kun
muija tekee kotona "kun on niin tuskaista katsoa",mutta tuskin tuokaan tyyppi maasturi ainesta oli tässä huomaa
että, on tosiaan "sessiosubeja" ja sit niitä 24/7 joihin itsenikin lasken eli jos partneri vihjaisee vaikka että,sukala
olis nyt kiva juttu "sitä ei tietty ole kaapissa", kello on 22.00 vettä tulee tms saatan hyvinkin sanoa ilman käskyä,
että voin minä lähteä hakemaan, käytännön ehdotuksiin joku tehtävä lista voisi toimia noin alkuun
voisin kuvitella että "perusvaniljasta varsinkin suht nuoresta",vielä voi pienellä ohjeistuksella olkoonkin top of bottom
vielä saada ihan hyvän leikki kaverin.
-
Itse subina nautin nimenomaan palvelemisesta ja hoivaamisesta, naisellisena eleenä miestä kohtaan. Se tavallaan korostaa miehen ja naisen perinteisiä rooleja, miehen miehisyyttä ja naisen naisellisuutta. Raatamisesta ja orjuudesta en kuitenkaan pidä, mutta laitan mielelläni ruokaa palveluhengessä ja aivan hykertelen, jos mies ojentaa minua pihvin paistamisesta. ;) Nautin komentelusta ja jopa siitä, että minulle huudetaan, jos olen tehnyt jotain "väärää", mutta kaikki tämä on tehtävä oikeassa hengessä. Vaniljamies ei tällaista tajua.
Olen itse ollut pitkään vaniljasuhteessa ja jossain vaiheessa mies halusi kokeilla pyllylle läpsimistä, tukasta vetämistä ym., mutta eihän siitä mitään iloa ollut, koska tunnetila ei ollut oikea. Kun toinen ei ole luonnostaan dominoiva, niin eihän sitä voi teeskennellä. Toisista "vaniljoista" löytyy yllättäen se dominoiva puoli, kun sille antaa luvan tulla esiin, mutta useimmista ei.
Mutta jos suhteessa on kipinää, kannattaa yrittää herätellä tuota dominoivaa puolta ja varovasti tunnustella, mikä toimii. Itse kyllä koen sen melko masentavana, että yrittää etsiä toisesta sellaista, mitä hänessä ei ole. Ihmistä kun ei voi muuttaa. Itse päädyin suuntaamaan energiani suhteen ulkopuolelle, koska tyhjästä on paha nyhjäistä ja jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
-
Pienenä sivuhuomautuksena, on myös Maastureita jotka osaavat laittaa ruokaa (yllättävän paljon ja ovat jopa hyviä siinä) sekä meitä jotka eivät päästä naista keittiöön kuin korkeintaan tiskaamaan >:D kahvinkeitosta toki voidaan neuvotella mutta leivänpaahtimeen EI saa koskea ilman valvontaa.
-
- en jaksa selittää mitä pitää tehdä, anna minä hoidan tämän.
Näin se useimmiten ainakin minulla menee. Kärsivällisyys sitä luokkaa ja sanat hukassa, että ei vain jaksa neuvoa ketään.
Joskus se paras tie olla alistuva ja osoittaa sitä käytännössä on tilanteeseen tarttuminen ja kyselemättä ryhtyä toimeen.
Hyväksyi toinen sitä tai ei.
Alistuvuus voi ilmetä enemmänkin katseessa ja asenteessa kuin tekemisissä. Mutta ei nöyristelyä, se on eri asia.
Naiselle on niin luonnollista ottaa äidin rooli ja paapoa. Äänensävykin muuttuu kuin lasta ohjaisi. Tätä pitää kyllä varoa ja välttää.
-
Pienenä sivuhuomautuksena, on myös Maastureita jotka osaavat laittaa ruokaa (yllättävän paljon ja ovat jopa hyviä siinä) sekä meitä jotka eivät päästä naista keittiöön kuin korkeintaan tiskaamaan >:D kahvinkeitosta toki voidaan neuvotella mutta leivänpaahtimeen EI saa koskea ilman valvontaa.
Kokemuksella sanoisin, että aivan loistavia ruoan laittajia suurin osa...Subia nyt ei vain voi päästää pilaamaan priimoja raaka-aineita, erityisesti tämä koskee grillaamista ;)
-
Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! :love:
-
Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".
Siksi "palvelijakin" kannattaa laittaa tekemään vain niitä hommia, mitä hän session ulkopuolellakin tekisi. Joillekin voi olla henkistä tuskaa katsella, kun "palvelija" yrittää auttaa, mutta tekeekin kaiken päin hemmettiä, esimerkiksi pyyhkii pölyjä juuri sillä väärällä rätillä. Toisaalta: jos "palvelija" tekee jonkun asian väärin, voi paremmalla syyllä sitten "rangaista".
-
Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! :love:
En voi oikein muutakaan, kuin kompata Ihanaista :love: Tyfyä tässä. En "subeile" kun haluan tehdä hyvää ruokaa, pitää kämpän siistinä tms. Ehkä nämä teot ovat enemmänkin jonkin sorttisia hellyydenosoituksia, osoituksia siitä kuinka on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa. Tottakai niitä hetkiä tulee, kun haluan itse kantaa painavat ruokaostokset tms., mutta sekin tuntuu juontavan juurensa siitä että olen "minä itte"-luonne... ::)
On toki totta sekin (vaikka omalta osaltani asettelu onkin väärä), että Ketun mainitsema asetelma on hankala. Tiedät miten pöydät pyyhitään, tiskit nostetaan kuivauskaappiin jne, ja toinen hyvää hyvyyttään tekee ne ihan päin peetä. Silti arvostan suuresti sitä, että toinen edes yrittää... :)
-
Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! :love:
En voi oikein muutakaan, kuin kompata Ihanaista :love: Tyfyä tässä. En "subeile" kun haluan tehdä hyvää ruokaa, pitää kämpän siistinä tms. Ehkä nämä teot ovat enemmänkin jonkin sorttisia hellyydenosoituksia, osoituksia siitä kuinka on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa. Tottakai niitä hetkiä tulee, kun haluan itse kantaa painavat ruokaostokset tms., mutta sekin tuntuu juontavan juurensa siitä että olen "minä itte"-luonne... ::)
On toki totta sekin (vaikka omalta osaltani asettelu onkin väärä), että Ketun mainitsema asetelma on hankala. Tiedät miten pöydät pyyhitään, tiskit nostetaan kuivauskaappiin jne, ja toinen hyvää hyvyyttään tekee ne ihan päin peetä. Silti arvostan suuresti sitä, että toinen edes yrittää... :)
Mä tiedän olevani joissakin ruokalajeissa ihan lyömätön. Niitä tehdessä keittiö on useimmiten kaaoksen partaalla (siksi en päästä tota kantturaa keittiöön, ennenkuin se on syönyt ruokansa = hyvä ruoka, parempi pillu), joten nainen joutuu siivoamaan mun jälkeni sieltä. Toi laittaa myös helvetin hyvää ruokaa ja monesti laitetaankin yhdessä ruoka valmiiksi (en oo tottunut moniin ruokalajeihin saman aterian aikana). Kaupassa käydessä mun on helpompi ottaa molempiin käsiin yhtä painavat kantamukset, joten tolle ei normaalisti jää mitään kannettavaa.
Me emme elä 24/7 -suhteessa, joten "normielämässä" pätee normielämän mies/nainen -säännöt. Mä olen sen verran voimakkaampi, kuin toi, joten on vaan luontevampaa mun tehdä asia nopeammin, kuin se tehtäisiin hitaammin. Säälistä tässä ei ole kyse, eikä mistään alistumisesta, jonka parikin baarilaista voi allekirjoittaa, kun ilmoittaudun halko-orjuuteen, tai muuten vaan jelppaamaan fyysisessä työnteossa. Minulla vain on tarve saada ylläpitää ruumiinkuntoani edes jotenkin, kun en kuntosaleilla jaksa käydä. Se pitää mun aivoni vapaatilassa (=alitajunta juoksee, kuin orava energiajuoman avustuksella).
-
Puhuminen on oikestaan ainut tapa selvittää asioita.
Miten mikään asia voi selvitä jos ei kommunikoida puhumalla. aina se ei pelkkää hyvää ja onnea tuo mutta puhumattomuus kaikista pahinta.
-
- en jaksa selittää mitä pitää tehdä, anna minä hoidan tämän.
Näin se useimmiten ainakin minulla menee. Kärsivällisyys sitä luokkaa ja sanat hukassa, että ei vain jaksa neuvoa ketään.
Itse kärsin samasta ongelmasta - vaimo hermostui kun vein tavarat käsistä antamatta edes yrittää...
Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".
ja kun itse välttelin eräitä rutiineita koska musta tuntui siltä että vaimo ajattelee noin, eikä kärsivällisyys riittänyt opetella tekemään niitä vaimon tavalla, niin soppa olikin valmis. Välillä asioista yritettiin puhuakin, mutta kumpikaan ei kuitenkaan pystynyt muuttumaan.
Tässä törmätään taas siihen toisen muuttamiseen josta täällä on joskus ennenkin ollut mainintaa...
-
Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".
Kun asuu yksin 15 vuotta, tulee niin pinttyneet tavat ja metodit että räjähtää pää jos joku muu yrittää tehdä jotain juttuja mun kotona.
Se on ihan kamalaa kun toinen hyvää hyvyyttään auttaa ja sit joutuu menee korjailee jälkiä perässä ku ei vaan kestä mielenterveys niitä "väärin" tehtyjä juttuja :D
esim pyykkien laittaminen narulle on ihan stanan tarkkaa puuhaa :D kerran kun erehdyin asuu avoliitossa, sovittiin ihan suosiolla että mä hoidan noi hommelit ku mies teki kuitenki kaiken ihan "väärin"...
Tosin siinä suhteessa mä leikin muutenkin kotirouvaa, tein ruuat valmiiksi jne. Se oli itse asiassa melko luontevaa, varsinkin kun olin silloin opiskelija ja olin paljon kotona kun mies taas kävi töissä.
-
Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??
-
Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??
Kyllä, tuolta puolta itsessäni en lähde mitenkään kieltämään. Sen tähden olisikin edes joskus kiva päästä olemaan niin ettei tarvitsisi murehtia mistään. Samasta syystä varmaan mulla on fetissi tulla sidotuksi täysin liikkumattomaksi (+ silmät sidottu & korvatulpat) täysin Rouvan armoille....
-
Äskeinen kommenttini oli ironis-sarkastinen. Homma varmasti menee just noin kuin kuvailit ;)
-
Olen muuttanut niitä pinttyneitä tapojani Isännän tavoiksi, enkä ole kokenut sitä mitenkään erityisen hankalaksi. On osa alistumista. Joissain jutuissa tosin saan tehdä kuten parhaaksi näen, arjen toimivuus on kuitenkin ykkösenä.
-
En mä ainakaan tarkoittanut ehdotuksillani sitä että subit ja naiset olisivat luontevia kokkeja, tai että se olisi jotain alistumista. Siitä kuitenkin voi olla hyvä aloittaa toisen "palveleminen" kuten aloittaja halusi. Itsehän olen tasa-arvon kannalla, ja meillä menee asiat yleensä puoliksi, kotitöissä siis, ja molemmat tekee ruokaa:).
Värikoodisto on kätevä pölyrätteihin ja siivousvälineisiin, voi laittaa lapun komeron oveen myös muistuttamaan(vessa=punainen, keittiö=valkoinen, muut tilat=sininen).
-
Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??
Mä en koe olevani kontrollifriikki vaan enemmänkin vain ihminen joka tykkää elää tarkkojen rutiinien mukaan. Enkä myöskään koe että sillä on mitään tekemistä sen kanssa onko s vai D.
-
Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??
Mä en koe olevani kontrollifriikki vaan enemmänkin vain ihminen joka tykkää elää tarkkojen rutiinien mukaan.
Mä koen olevani pilkunnussija enkä siten voi olla huomauttamatta, että myös rutiinit on kontrollia tai itsekontrollia. Rutiineja on hyvä olla tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tunteenomainen niihin takertuminen ehkä vielä marttyyrin elkeiden kera hankaloittaa enemmän omaa elämää kuin sen, joka "ei osaa siivota just oikein". Tän käyttäytymismallin kanssa tein itsekin töitä yli 10 v. vanilja- / "epävirallisesti female led" -suhteessani. Työnjaolla ja myös mun kärsivällisyydellä kotitöistä ei riidelty oikeastaan koskaan ja asumukset oli kummallekin viihtyisät :)
Enkä myöskään koe että sillä on mitään tekemistä sen kanssa onko s vai D.
Ei olekaan kontrollifriikkiys pelkästään subien tai pelkästään dommejen ominaisuus. Kuitenkin väittäisin että kaikille D / s -ihmisille kontrolli ja sen eri ilmenemismuodot on elämässä keskeisempiä kuin täysin 24/7 rennoille vaniljoille.
-
Mä olen kyllä jonkinasteinen kontrollifriikki, tykkään arkena ja työssä pitää langat käsissäni, ja nautin järjestyksestä ja siisteydestä. Sen takia onkin ihanaa, kun joku on vielä kontrolloivampi ja voin päästää irti ja vain totella. Eikä tarvitse koko ajan neuvoa ja vahtia toista, koska masteri kyllä hallitsee hommat. Mikään nipottaja en ole enkä tykkää rutiineista, mutta ei haittaa ollenkaan, jos joudun noudattamaan masterin rutiineja ja jos mulle nipotetaan pikkuasioista. ;)
Lisäksi olen äärimmäisyysihminen eli nautin voimakkaista elämyksistä, "täysillä elämisestä" enkä pelkää kokeilla uutta. Mastereissa ollut samanlaisia taipumuksia.
Aloittajalle voisi sanoa, että jos tällaisia piirteitä ei löydy vaniljamiehestä, niin voipi olla, että niitä on hankala kaivaa esiin...
-
ihan kamalaa kun toinen hyvää hyvyyttään auttaa ja sit joutuu menee korjailee jälkiä perässä ku ei vaan kestä mielenterveys niitä "väärin" tehtyjä juttuja :D
esim pyykkien laittaminen narulle on ihan stanan tarkkaa puuhaa
vrt. Monica @Friends ...ihan tekis mieli tehdä väärin vaan jotta toisella verenpaine nousee :-D
-
Jos tekee asiat väärin haluan tehdä ne väärin, sitten orja saa varma aika pian potkut.
-
vaihtaa puolisoa
-
Jos joku söpö subnainen riutuu vallan palvelunhalunsa kanssa, niin vaatimattomana humanistäärisenä eleenä voin antaa hänelle mahdollisuuden tarttua kerran viikossa imuriin ja pölyhuiskaan, jotta hän voisi toteuttaa alistumistarvettaan. Tämä lienee vähintä mitä ihminen voi lähimmäisenrakkaudessaan tehdä.
-
Osaan osalti samaistua aloitusviestiin, sillä meillä on ollut pitkällinen työ jo siinäkin, että Mies pyytää minua tuomaan itselleen edes lasillisen vettä. Hänellä on taustalla juurikin sellainen kasvatus, että itse pitää tehdä ja itse tekemällä tulee paras. Lähdimme työstämään tätä jo ennen kuin meistä edes tuli Isäntä/alistuva-pari. Mie vain satun olemaan sellainen, että osoitan romanttista kiintymystä alistumalla toiselle, ihan luonnostaan.
Muutos lähti liikkeelle, kun ensin keskustelimme siitä, että miksei Hän koskaan pyytänyt minulta mitään. Jos menin vaikka hakemaan keittiöstä juotavaa, Hän tuli perässäni hakemaan itse itselleen. Lähdin kyseenalaistamaan toiminnan kannattavuutta, mikä puri tavallaan miehen loogiseen ajatteluun sekä mukavuudenhaluun - pikkuhiljaa aloin saada pyyntöjä, että "toisitko minullekin?"
Noh, nyt olemme edenneet siihen, että Isäntä istuu tietokoneella ja huikkaa ihan sama mitä minä olen tekemässä; "Tuokko mulle lasin mehua?" tai "Lämmittäisitkö mulle ruokaa?" "Tee hei mulle voileipä"
Ja minä tyytyväisenä teen Isännälle voileivän :love:
Eli keskustelua, kuuntelua, halua ymmärtää ja kärsivällisyyttä.
Niin ja sitten, kun toinen esittää niitä arkoja pyyntöjä, niin sittenhän niitä pitää totella, tottakai :))
-
Tämä ^^ on myös monen miehen ongelma, sillä yhteisön normit ja yleensä kotikasvatuskaan ei juurikaan kannusta naisen alistamiseen. Tietenkin joillakin onnekkailla on saattanut olla hyvä roolimalli kotona, joten heillä lienee myös jonkinlainen etulyöntiasema (pun intended) alistamisen sisäistämisessä ja sen soveltamisessa käytäntöön.
-
Äh, puolisosi on todellinen sadisti ja sivuuttaa sinut juuri sen vuoksi että tuntisit turhautuneisuutta kun et saa toteuttaa itseäsi. Ajattelepa asiaa, kyllä olet saanut oikean sadistin mieheksesi joka haluaa sinun tuntevan olosi mahdollisimman epämukavaksi.
Siis ellei se muuttanut asiaa että kerroit 500 000 kertaa tuon saman mitä tänne kirjoitit, eikä asia muuttunut.
Voit joko ajatella noin tai etsiä oikean miehen.
-
Avun tarjoamisesta voi sävystä riippuen saada joko vaikutelman "Et sinä mitään osaa, olet hyödytön, anna kun minä teen" tai sitten sen "Tahdon auttaa tai palvella sinua". Ei tarvitse arvata että tuo ensimmäinen vaihtoehto saa useimmilla ihmisillä lähinnä vastakkaisen kiukkureaktion aikaan, eikä lainkan"voi kun kivaa kun toinen auttaa" -tunnelmaa. Aika moni harjoittaa passiivista tai aktiivista toisen vähättelemistä avuliaisuuden verhoon kätkettynä ja vielä ihmettelee miksi ei apu kelpaa.
Tietenkin vielä se ettei kukaan ole ajatusten lukija ja kaikki eivät varmaankaan suuntaumuksen tiedostamisesta riippumatta osaa tai halua liittää kaikkia maailman arkipäiväisiä juttuja juuri nyt tähän kinkkuiluun.
[/quote]
Tuota samaa juttua pelkään että tapahtuisi palvonnassani ja kaikessa kinkyyn liittyvässä, että vastapuoli ottaisi sen sittenkin hävyttömänä kettuiluna(v*ttu*luna) eikä oikealla tavalla millä tarkoitan sen... Sama ilmiö kun toteutuu kaikessa muussa elämässä: ihmiset käsittävät sarkasmina (tai muuna huumorina) sen mitä sanon tai teen eivätkä mitenkään usko kun olen tosissaan, vaikka selittäisin miten tai mitä. En halua että nyrkki heilahtaa 'väärinkäsitysten' takia. Enää koskaan.