BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Dokumentit, tieteelliset artikkelit, lehtiartikkelit => Aiheen aloitti: fido - 04.07.2024, 08:10
-
Yle: Sateenkaaripoliisit osallistuivat Helsinki Prideen ensimmäistä kertaa. Monilla työpaikoilla on nykyään oma sateenkaariverkostonsa, joka ajaa yhdenvertaisuusasioita ympäri vuoden.
https://yle.fi/a/74-20097389
-
Hienoa, että poliisit pääsevät mukaan prideen. Seksuaalinen suuntautuminen ja sen esille tuominen on työyhteisön kannalta hyvin tärkeää.
-
Hienoa, että poliisit pääsevät mukaan prideen. Seksuaalinen suuntautuminen ja sen esille tuominen on työyhteisön kannalta hyvin tärkeää.
Mun mielestä työpaikalle ei kuulu mikään seksiin/seksuaalisuuteen liittyvä.
Tottakai jotain juttuja voi jutella sellaisten kanssa joita voi pitää kavereina mutta ei työkavereille kuulu seksuaalinen suuntautumiseni.
-
Mutta vaikkapa sellainen, että onko tarpeen kätkeä oman kumppanin sukupuoli syrjinnän pelossa tai joutuuko sietämään tunkkaisia ja vähätteleviä asenteita ovatkin tärkeitä asioita, joissa yksilön seksuaalisuus tulee merkittävällä tavalla työpaikalle.
Eihän seksuaalisuudessa ole kyse pelkästään panemisesta, vaan usein myös siitä perhe-elämästä ja usein omista taustoista kertominen kuuluu kyllä siihen työpaikan kahvihuonekeskusteluun.
-
Mutta vaikkapa sellainen, että onko tarpeen kätkeä oman kumppanin sukupuoli syrjinnän pelossa tai joutuuko sietämään tunkkaisia ja vähätteleviä asenteita ovatkin tärkeitä asioita, joissa yksilön seksuaalisuus tulee merkittävällä tavalla työpaikalle.
Eihän seksuaalisuudessa ole kyse pelkästään panemisesta, vaan usein myös siitä perhe-elämästä ja usein omista taustoista kertominen kuuluu kyllä siihen työpaikan kahvihuonekeskusteluun.
Kiitos. sanoitit tämän niin hyvin.
On myös raskasta tulla jatkuvasti nähdyksi väärin: jos jatkuvasti oletetaan että kotona odottaa poikaystävä kun siellä on tyttöystävä tai toisinpäin tuntuu joko että jatkuvasti valehtelee tai on vääränlainen.
-
Mutta vaikkapa sellainen, että onko tarpeen kätkeä oman kumppanin sukupuoli syrjinnän pelossa tai joutuuko sietämään tunkkaisia ja vähätteleviä asenteita ovatkin tärkeitä asioita, joissa yksilön seksuaalisuus tulee merkittävällä tavalla työpaikalle.
Eihän seksuaalisuudessa ole kyse pelkästään panemisesta, vaan usein myös siitä perhe-elämästä ja usein omista taustoista kertominen kuuluu kyllä siihen työpaikan kahvihuonekeskusteluun.
Kiitos. sanoitit tämän niin hyvin.
On myös raskasta tulla jatkuvasti nähdyksi väärin: jos jatkuvasti oletetaan että kotona odottaa poikaystävä kun siellä on tyttöystävä tai toisinpäin tuntuu joko että jatkuvasti valehtelee tai on vääränlainen.
Kuten olen jo aikaa sitten todennut; seksi on huomattavasti helpompaa työntää kaappiin kuin rakkaus.
-
Mutta vaikkapa sellainen, että onko tarpeen kätkeä oman kumppanin sukupuoli syrjinnän pelossa tai joutuuko sietämään tunkkaisia ja vähätteleviä asenteita ovatkin tärkeitä asioita, joissa yksilön seksuaalisuus tulee merkittävällä tavalla työpaikalle.
Eihän seksuaalisuudessa ole kyse pelkästään panemisesta, vaan usein myös siitä perhe-elämästä ja usein omista taustoista kertominen kuuluu kyllä siihen työpaikan kahvihuonekeskusteluun.
Hyvä kirjoitus tämä mutta aika vähän loppupeleissä taidetaan työpaikoilla syrjiä mukavia homoja jotka tekee työnsä hyvin :). Ei ne työkaverit välitä onko toinen seksuaalivähemmistöä ellei tuo sitä töihin. Tottakai aina löytyy ihmisiä jotka on viallisia eivätkä anna kenenkään olla rauhassa mutta aika hyvin suomalaiset suvaitsee kaikenlaisia uusia juttuja mitä ei ennen 2000 lukua juuri ollut
-
Kuuluuko meistä kumpikaan yhteenkään niistä vähemmistöistä, joiden asiaa Pride ajaa?
Jos ei, emme ole niitä, jotka määrittelevät sen suvaitsevatko suomalaiset asioita hyvin.
-
Ei ne työkaverit välitä onko toinen seksuaalivähemmistöä ellei tuo sitä töihin.
Totta kai ihmisellä on oikeus julkiseen identiteettiin. Naisen täytyy voida puhua vaimostaan ja miehen miehestään.
Mitä ihmeen hyötyä siitä on kenellekään, jos ihmiset eivät saa olla sellaisia kuin ovat? Miksi asia pitäisi piilottaa?
-
Kuuluuko meistä kumpikaan yhteenkään niistä vähemmistöistä, joiden asiaa Pride ajaa?
Jos ei, emme ole niitä, jotka määrittelevät sen suvaitsevatko suomalaiset asioita hyvin.
Ainakin itse kuulun vielä pienempään vähemmistöön kuin mitä pride ajaa.
Setämiehien ja muutenkin dominoivien miehin syrjintä on sallittua.
Mielestäni voin määritellä mitä haluan eikä ole muiden asia päättää mitä voin tai en voi tehdä :)
-
Setämiehien ja muutenkin dominoivien miehin syrjintä on sallittua.
Höpsis.
Mielestäni voin määritellä mitä haluan eikä ole muiden asia päättää mitä voin tai en voi tehdä :)
Totta kai on, ethän sä saa ylinopeuttakaan ajaa tai tykittää heroiinia. Muuthan päättää koko ajan mitä me voidaan tai ei voida tehdä.
Mielipiteen vapaus on tietty olemassa, vaikka mielipiteesi olisi hullunkurinen.
-
Setämiehien ja muutenkin dominoivien miehin syrjintä on sallittua.
Höpsis.
Mielestäni voin määritellä mitä haluan eikä ole muiden asia päättää mitä voin tai en voi tehdä :)
Totta kai on, ethän sä saa ylinopeuttakaan ajaa tai tykittää heroiinia. Muuthan päättää koko ajan mitä me voidaan tai ei voida tehdä.
Mielipiteen vapaus on tietty olemassa, vaikka mielipiteesi olisi hullunkurinen.
Höpsis 😀😀
Huumeet ja ylinopeus on vähän heikko vertaus kun ns rikollista. En käsitä mitä asioita ne muut päättää koko ajan mitä voin tehdä ??
Jos jonkun mielestä mielipiteeni on hullunkurinen ei tarkoita että se on. Mielipiteeni arvostelu hullunkuriseksi on syrjintää mielestäni
-
Mutta vaikkapa sellainen, että onko tarpeen kätkeä oman kumppanin sukupuoli syrjinnän pelossa tai joutuuko sietämään tunkkaisia ja vähätteleviä asenteita ovatkin tärkeitä asioita, joissa yksilön seksuaalisuus tulee merkittävällä tavalla työpaikalle.
Eihän seksuaalisuudessa ole kyse pelkästään panemisesta, vaan usein myös siitä perhe-elämästä ja usein omista taustoista kertominen kuuluu kyllä siihen työpaikan kahvihuonekeskusteluun.
Hyvä kirjoitus tämä mutta aika vähän loppupeleissä taidetaan työpaikoilla syrjiä mukavia homoja jotka tekee työnsä hyvin :). Ei ne työkaverit välitä onko toinen seksuaalivähemmistöä ellei tuo sitä töihin. Tottakai aina löytyy ihmisiä jotka on viallisia eivätkä anna kenenkään olla rauhassa mutta aika hyvin suomalaiset suvaitsee kaikenlaisia uusia juttuja mitä ei ennen 2000 lukua juuri ollut
Nää on niitä kommentteja, miksi monet seksuaalivähemmistöön tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat ei kovin hyvin viihdy täällä baarissa. Että homo saa kyllä olla, mutta vain jos sitä ei tuo töissä ilmi ja rakastaa saman sukupuolen kumppania hiljaa kotonansa vain. Ei mulla muuta, eikä ole mitään tarvetta kääntää sun päätä missään aiheessa. Kunhan vain aattelin kertoa näin seksuaalivähemmistönäkökulmasta.
-
Hyvä kirjoitus tämä mutta aika vähän loppupeleissä taidetaan työpaikoilla syrjiä mukavia homoja jotka tekee työnsä hyvin :). Ei ne työkaverit välitä onko toinen seksuaalivähemmistöä ellei tuo sitä töihin. Tottakai aina löytyy ihmisiä jotka on viallisia eivätkä anna kenenkään olla rauhassa mutta aika hyvin suomalaiset suvaitsee kaikenlaisia uusia juttuja mitä ei ennen 2000 lukua juuri ollut
En tiedä oletko ikinä työpaikalla ollut mutta mun kokemus on että ainut hyväksytty oletus on hetero. Suoria ja epäsuoria ongelmia seuraisi jos menisi vaikka homoksi julistautumaan. Tai on homon näköinen. Tai jonkun muun työntekijän mielestä vois olla teoriassa homo. On tässä tosiaan eteenpäin menty mutta työtä on vielä jäljellä. Poliisien osallistuminen prideen edesauttaa myös sitä, että vähemmistöt kokevat että voivat hätätilanteessa saada apua poliisilta, eli mielestäni tämä edesauttaa koko poliisiorganisaation toimintaa. Toivottavasti saivat palkan osallistumisesta.
Ainakin itse kuulun vielä pienempään vähemmistöön kuin mitä pride ajaa.
Setämiehien ja muutenkin dominoivien miehin syrjintä on sallittua.
Mielestäni voin määritellä mitä haluan eikä ole muiden asia päättää mitä voin tai en voi tehdä :)
Maailma on tehty ja tasoitettu meitä valkoisia hetero-oletettuja miehiä varten moottoritieksi siinä missä vähemmistöt joutuu vetämään offroadia - toisinaan miinakentällä; nolo ja masentavaa oivaltaa tämä kun ryhtyy vertailemaan vastoinkäymisiä - tiedän kokemuksesta. Mutta mistä tää idea tulee että tasa-arvo on joku nollasummapeli? Ja jos on niin miksi just sulle kuuluu enemmän oikeuksia kuin muille?
Vakampana huomiona: lakkaa nyt tilittämästä dominoivien miesten "syrjinnästä"; sun kaltaisten takia mulla on helvetinmoinen työ selittää ettei mun vaivalla rakentamaa brändiä liitetä noihin kreikkalaisiin aakkosiin. Subeilta menee kato sessiofiilikset tommosesta ja on kauhee lämmitteleminen taas.
:)
-
Hassu everetti kutsuu mua tilittäjäksi >:D
Aina kun äly loppuu aletaan loukkaamaan.
Oon pahoillani jos oot niin välimallin ”dominoiva” että jonkun Tamperelaisen sedän muutaman viestin takia brandisi murtuu >:D. Ei saatana, tarviiko oikeesti brandätä että. En lähtis ikinä tollaseen peliin.
'Aina kun äly loppuu aletaan loukkaamaan.'
-
Hassu ketju. Tsemppiä sateenkaaripoliiseille, hienoa että osallistuivat :love:
-
Noinniinku marginaalin marginaalissa asustelevana vartti-homona oma kokemukseni työyhteisön reaktioista on ollut "Ei me haluta ees tietää" tasoa. ;D
Uskoisin, että nää asiat on tilannekohtaisia ja toisaalta, joissakin tuhansissa yrityksissä työelämän aikana vierailleena, ei orientoitumiset ole nousseet esille,
paitsi ihan lähivuosina, kun yksilöt korostavat suuntautumisiaan ja mielipiteitään työyhteisöissä, loukkaantuen siitä, että ketään ei kiinnosta, mikä sitten
vaikuttaa johtotasollakin siten, että yksilöitä, joiden koetaan omaavan potentiaalia loukkaantumiseen, vältetään, ihan palkkauksessakin, koska sillä on
negatiivinen vaikutus työyhteisöön sekä mahdollisesti koko yritykseen.
Kolikon toinen puolihan on sitten hankala, millä perusteella, meillä jotka olemme "erilaisia", on oikeus omalla olemassaolollamme vaatia sitä,
että muut suhtautuisivat olemassaoloomme positiivisesti tai huomioonottaen ? Miksei meitä saisi nykytermein ns. "vihata" ? ???
Emme mekään, jotka edustamme tätä nykyistä "poikkeavuutta" hyväksy kaikkea, emme yksikään, joten tietyllä tavalla, on hieman kaksinaismoraalista vaatia
täyttä hyväksyntää itsellemme.
m2c
-Stoge
-
Noinniinku marginaalin marginaalissa asustelevana vartti-homona oma kokemukseni työyhteisön reaktioista on ollut "Ei me haluta ees tietää" tasoa. ;D
Uskoisin, että nää asiat on tilannekohtaisia ja toisaalta, joissakin tuhansissa yrityksissä työelämän aikana vierailleena, ei orientoitumiset ole nousseet esille,
paitsi ihan lähivuosina, kun yksilöt korostavat suuntautumisiaan ja mielipiteitään työyhteisöissä, loukkaantuen siitä, että ketään ei kiinnosta, mikä sitten
vaikuttaa johtotasollakin siten, että yksilöitä, joiden koetaan omaavan potentiaalia loukkaantumiseen, vältetään, ihan palkkauksessakin, koska sillä on
negatiivinen vaikutus työyhteisöön sekä mahdollisesti koko yritykseen.
Kolikon toinen puolihan on sitten hankala, millä perusteella, meillä jotka olemme "erilaisia", on oikeus omalla olemassaolollamme vaatia sitä,
että muut suhtautuisivat olemassaoloomme positiivisesti tai huomioonottaen ? Miksei meitä saisi nykytermein ns. "vihata" ? ???
Emme mekään, jotka edustamme tätä nykyistä "poikkeavuutta" hyväksy kaikkea, emme yksikään, joten tietyllä tavalla, on hieman kaksinaismoraalista vaatia
täyttä hyväksyntää itsellemme.
m2c
-Stoge
Niin eikö toi oo toisin sanoin se mitä tuossa aiemmin lausuin, paitsi nyt siinä on "taloudellinen rationalisointi" -Instagramfiltteri aktivoituna? Vaihdetaanpa argumenttiisi kokeeksi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen tilalle vaikka "tummaihoiset", kuulostaisiko kokonaisuus hyvältä? Tai "cis-heteromiehet"; eihän ne muuta tee kun puristelee naisia perseestä, heittää sovinistista läppää ja sotkee paikat? Siitähän se itku ja hammasten kiristys vasta alkaiskin jokaisen konservatiivisen lumihiutaleen taholta kuten tuossa toisessakin ketjussa (arvaa paljon mulla kuluu popcorneja täällä!). Eli kaikissa mainituissa tapauksissa syrjintää ja tunkkainen ilmapiiri (jonka vuoksi en voi suositella Suomen työelämää kenellekään; go west).
On surullista ja karmea maailmankuva jos koet olevasi seksuaali/sukupuolivähemmistöä ja pidät oikeutettuna sitä että joku vihaa/"vihaa" sinua vain sillä perusteella. Ihminen voi tosin olla kakka-pää minkä rotuisena, identiteettisenä tai missä tahansa kropassa ja silloin hänestä ei tarvitse tykätä, mutta jos mattona julistaa koko ihmisryhmän kakka-päiksi niin mennään harhaan. Sitä en puolestaan ymmärrä että vielä erikseen näet aikaa ja vaivaa tilanteen oikeuttamiseen. Kognitiivinen dissonanssi? Irtopisteiden keräily Tolkun Ihmisiltä (m/ Tynkkynen)? Vai onko niin että käyt tarpeeksi hetsq:sta että asian tila ei de facto vaikuta sinuun henkilökohtaisesti kovin paljoa? Vähän kuin biseksuaali voi eheyttämishoidossa "parantua" kun lakkaa vaan panemasta oman sukupuolensa edustajia.
Kuten tuossa toisessakin ketjussa mainitsin niin henkilökohtaisista syistä aiheeseen liittyvä tasa-arvo ei ole minulle mikään neuvottelu- ja tinkausaihe tai näsäviisastelun ja oman henkisen laiskuuden estradi, vaan ainut tie on eteenpäin. Victory or Valhalla.
-
*blaa blaa blaa*
Niin katsos, olen se mikä olen, huolimatta siitä, mitä muut minusta on mieltä.
Tää on se syy, miksi mulle on yks vitun hailee, mitä mieltä ne muut on tai hyväksyykö he sen, mitä minä olen.
Mä annan kaikille täyden oikeuden olla hyväksymättä sitä mitä minä olen, koska itsekin, joko hyväksyn tai en hyväksy sitä, mitä he ovat / eivät ole.
Tämä on validia, niin kauan, kunhan todellakin ovat sitä, mitä ovat.
Suosittelen samaa asennetta varauksetta ihan kaikille.
*peukkuylöshymiö*
*edit*
Jäi huomioimatta tuo, kuinka paljon "viha" on vaikuttanut itseeni.
Riippunee siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.
Jos tarkoitetaan sitä, että olen sairaalakeikan kautta käynyt muutamia kertoja saatuani turpaan koska olen "homo" tai "naistenhakkaaja", on vaikuttanut.
Jos sitä, että olen vastaavasti toimittanut henkilöitä sairaalakeikalle ja itseni esim. putkaan, "vitun homot" lässytyksen tuloksena, on vaikuttanut.
Väkivalta puoli on siis kohdattu.
Jos tarkoitetaan sitä, että taipumukseni olisivat poistaneet ihmisiä ympäriltäni, on tapahtunut, melko paljon.
Jos tarkoitetaan sitä, että olisin kohdannut yhteiskunnallisia ongelmia taipumusteni johdosta, on tapahtunut.
Henkinen puoli on siis kohdattu.
Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet minua vastaan, koska ilman teitä, en olisi minä.
-
Niin katsos, olen se mikä olen, huolimatta siitä, mitä muut minusta on mieltä.
Tää on se syy, miksi mulle on yks vitun hailee, mitä mieltä ne muut on tai hyväksyykö he sen, mitä minä olen.
Mä annan kaikille täyden oikeuden olla hyväksymättä sitä mitä minä olen, koska itsekin, joko hyväksyn tai en hyväksy sitä, mitä he ovat / eivät ole.
Tämä on validia, niin kauan, kunhan todellakin ovat sitä, mitä ovat.
Suosittelen samaa asennetta varauksetta ihan kaikille.
*peukkuylöshymiö*
*edit*
Jäi huomioimatta tuo, kuinka paljon "viha" on vaikuttanut itseeni.
Riippunee siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.
Jos tarkoitetaan sitä, että olen sairaalakeikan kautta käynyt muutamia kertoja saatuani turpaan koska olen "homo" tai "naistenhakkaaja", on vaikuttanut.
Jos sitä, että olen vastaavasti toimittanut henkilöitä sairaalakeikalle ja itseni esim. putkaan, "vitun homot" lässytyksen tuloksena, on vaikuttanut.
Väkivalta puoli on siis kohdattu.
Jos tarkoitetaan sitä, että taipumukseni olisivat poistaneet ihmisiä ympäriltäni, on tapahtunut, melko paljon.
Jos tarkoitetaan sitä, että olisin kohdannut yhteiskunnallisia ongelmia taipumusteni johdosta, on tapahtunut.
Henkinen puoli on siis kohdattu.
Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet minua vastaan, koska ilman teitä, en olisi minä.
Ei olla käsittääkseni tavattu mutta kertomasi perusteella oot kova tyyppi ja olet pärjännyt tuolta osin tosi paskoissa olosuhteissa. Paineessa kasvaa timantteja. Mutta mietin vaan että entä ne jotka joutuvat pyytämättään samaan prässiin samoista syistä ja jotka eivät ole yhtä vahvoja vaan päätyvät syrjäytymään tai tappamaan itsensä? On eri asia että ihminen hankkii itselleen vaikeuksia omalla toiminnallaan - onhan meillä vapaa tahto - mutta tämä asioiden tila ei ole mikään luonnonlaki vaan yksi "muoti" ajassa siinä missä muutkin; yhdessä päätetty tai vähintään hyväksytty. Omat henkilökohtaiset helvettini ovat eri teemaa, ja olen niistä saanut myös todella hyvät työkalut (koska on ollut pakko) mutta törkeän kalliiseen hintaan enkä toivo kenelläkään muulle samaa kohtaloa.
Jos ihminen selviää mielivaltaisista vastoinkäymisistä eikä halua vähentää kyseisiä vastoinkäymisiä muilta, eikö hänestä tule silloin osa ongelmaa jonka vuoksi ne vastoinkäymiset olivat alunperinkin olemassa? Vai onko edellytys vähemmistöön kuulumiselle joku koko elämän kestävä kiirastuli ja thunderdome?
-
Ei olla käsittääkseni tavattu mutta kertomasi perusteella oot kova tyyppi ja olet pärjännyt tuolta osin tosi paskoissa olosuhteissa. Paineessa kasvaa timantteja. Mutta mietin vaan että entä ne jotka joutuvat pyytämättään samaan prässiin samoista syistä ja jotka eivät ole yhtä vahvoja vaan päätyvät syrjäytymään tai tappamaan itsensä? On eri asia että ihminen hankkii itselleen vaikeuksia omalla toiminnallaan - onhan meillä vapaa tahto - mutta tämä asioiden tila ei ole mikään luonnonlaki vaan yksi "muoti" ajassa siinä missä muutkin; yhdessä päätetty tai vähintään hyväksytty. Omat henkilökohtaiset helvettini ovat eri teemaa, ja olen niistä saanut myös todella hyvät työkalut (koska on ollut pakko) mutta törkeän kalliiseen hintaan enkä toivo kenelläkään muulle samaa kohtaloa.
Jos ihminen selviää mielivaltaisista vastoinkäymisistä eikä halua vähentää kyseisiä vastoinkäymisiä muilta, eikö hänestä tule silloin osa ongelmaa jonka vuoksi ne vastoinkäymiset olivat alunperinkin olemassa? Vai onko edellytys vähemmistöön kuulumiselle joku koko elämän kestävä kiirastuli ja thunderdome?
Vastoinkäymiset on joo monitahoisia asioita.
Toisaalta ne kasvattavat yksilön varmuutta itsestä, jos joutuu valitsemaan joko itsensä tai muiden mielipiteet.
Sitten taas jos vastoinkäymiset on liian rajuja yksilölle, saattaa se johtaa tosiaan vaikkapa itsemurhaan.
Sitten se, onko kyynistynyt yksilö joka ei enää välitä, osa ongelmaa, on myös monimutkainen juttu.
Jos ei enää välitä vastoinkäymisistä ja täten ei "tappele" niitä vastaan, ei omalta osaltaan vähennä vastoinkäymisiä muilta.
Toisaalta, betonikuoren kasvattanut yksilö joka on tietoinen siitä mitä on ja ei ole, on osoitus muille, että vastoinkäymisistä voi selvitä.
Johonkin vähemmistöön kuuluminen ei itsessään vaadi minkään asian kohtaamista.
Kauheen vaikeita asioita, jos ne siten mieltää, vastaus lienee Kanada.
Henkilökohtaisella tasolla, mä sillai ihan oikeesti koen, että ilman instansseja / yksilöitä, jotka mua on haastanu, mä en olisi se, mikä mä olen.
Joten henkilökohtaisella tasolla, koen vastoinkäymiset (myös ne pahemmat) loppujenlopuks hyvänä, vaikka tilanteessa ne eivät sitä olleet.
Tässä täytyy muistaa, että "pervouden puolella", mun intressit on tasoa, jotka ei toteutettuna ole millään tasolla yhteiskunnallisestikaan hyväksyttäviä.
Ja "kova" ei kuvaa mua. Mä olen "maailman kiltein ja pelottavin ihminen" kuten eräs baarilainen on todennut. ;D