BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Leffat ja leffa-arvostelut => Aiheen aloitti: ManScandinavian - 03.03.2025, 17:56
-
Oletteko katsoneet Babegirlin jo? Millaisia ajatuksia herätti?
-
Runkkasin hotelli scenelle. Että sellasia ajatuksia :D
-
Runkkasin hotelli scenelle. Että sellasia ajatuksia :D
Ainut palaute mitä kaivataan! Katsomislistalle siis 8)
-
Runkkasin hotelli scenelle. Että sellasia ajatuksia :D
Ainut palaute mitä kaivataan! Katsomislistalle siis 8)
Oma käsitys leffasta, että kuvasi varsin ansioituneesti johtavassa asemassa olevan naisen sadomasokististia tarpeita. Se mieshahmo vähän ärsytti. Miehen rooli tai motiivia bdsm:ssä ei varmaankaan ymmärrä kukaan oikein, koska miehen seksuaalisuus nyt muutenkin -lehtitietojen ja etenkin somekeskustelujen perusteella - kumpuaa itsekkyydestä, narsismista eli on mielenhäiriö, siinä missä naisen seksuaalisuus on voimaantumista, vapautumista ja itsensä löytämistä.
-
Runkkasin hotelli scenelle. Että sellasia ajatuksia :D
Ainut palaute mitä kaivataan! Katsomislistalle siis 8)
Oma käsitys leffasta, että kuvasi varsin ansioituneesti johtavassa asemassa olevan naisen sadomasokististia tarpeita. Se mieshahmo vähän ärsytti. Miehen rooli tai motiivia bdsm:ssä ei varmaankaan ymmärrä kukaan oikein, koska miehen seksuaalisuus nyt muutenkin -lehtitietojen ja etenkin somekeskustelujen perusteella - kumpuaa itsekkyydestä, narsismista eli on mielenhäiriö, siinä missä naisen seksuaalisuus on voimaantumista, vapautumista ja itsensä löytämistä.
Missä lehtiartikkeleissa miehen seksuaalisuutta on käsitelty tuosta näkökulmasta? Somekeskusteluista nyt löytää mitä tahansa, varmasti myös laidasta laitaan tulkintoja naisen seksuaalisuudesta - eivätpä kaikki keskustelijat siihenkään niin myönteisesti aina suhtaudu.
Tuo elokuva kuulostaa kyllä kiinnostavalta, ja aikeissa on katsoa se. Kiva, että nostit aiheen esiin!
-
[/quote]
Missä lehtiartikkeleissa miehen seksuaalisuutta on käsitelty tuosta näkökulmasta? Somekeskusteluista nyt löytää mitä tahansa, varmasti myös laidasta laitaan tulkintoja naisen seksuaalisuudesta - eivätpä kaikki keskustelijat siihenkään niin myönteisesti aina suhtaudu.
Tuo elokuva kuulostaa kyllä kiinnostavalta, ja aikeissa on katsoa se. Kiva, että nostit aiheen esiin!
[/quote]
No itse kyllä koen, että vasta viime aikoina on ihan pääuutistasolla puhuttu miehen seksuaalisuudesta sellaisena kuin se on. Pari kk sitten mm. pääuutisissa:
"Tutkijakin yllättyi kun havaitsi, että mies haluaa vielä 60-vuotiaana seksiä useammin kuin nainen missään elämänsä vaiheessa".
Tossa on siis oikeastaan kaikkein keskeisen fakta miehen seksuaalisuudesta. Mutta niin vaan luemme päivittäin "naisvihasta" niin kolumneista kuin kommenteista, artikkeleista kuin vastineista.
On olemassa sovinismia. On olemassa seksististä käytöstä ja on olemassa sexual harrasmenttia eli seksuaalista ahdistelua, kyllä. Mutta ne kaikki pohjaavat tuohon tutkijaakin yllättävään faktaan. Ei niin, että huono käytös olisi siksi oikeutettua, mutta SE on syy siihen, miksi meillä on myös sovinismia, seksismiä ja seksuaalista ahdistelua.
Ted Bundy sarjamurhasi nuoria naisia Yhdysvalloissa julmalla tavalla joskus 60-70-luvuilla. SITÄ kutsun naisvihaksi. Seksismi ei ole naisvihaa vaan naisen kaiken aikaisen haluamisen ja siitä aiheutuvan paineen purkautumista huonosti käyttäytyvillä miehillä. Sovinismi sitten seksismi korkeampi aste, jossa naista väheksytään vain siksi, että hän on - nainen. Mutta sovinismikaan ei ole naisvihaa. Naisten tietoinen tappaminen ja pahoinpiteleminen ja vihaaminen siksi että he ovat naisia on toki, naisvihaa.
Mutta täähän ei nyt liity topicciin mitenkään.
-
Runkkasin hotelli scenelle. Että sellasia ajatuksia :D
Ainut palaute mitä kaivataan! Katsomislistalle siis 8)
Oikein :D
-
*Babygirl on se nimi. :)
Tykkäsin siitä, että pääkaksikon välinen kemia ja kinkyily ei lähtenyt kuin taikaiskusta niin, että toinen on heti kova master ja toinen alistuu, vaan siinä oli sellaista luonnollista ja uskottavaa asetelman ja kemian hakemista, vaikka vetovoimankin tunsi. Oikein kiva leffa, 4/5.
Yllätyin ettei Kidman saanut Oscar-ehdokkuutta. Tosin yllätti nuo muutenkin tänä vuonna, kun Pamela Anderson ja Angelina Jolie myös tekivät vahvat suoritukset todella “Oscar-henkisissä” leffoissa ja jäivät ilman ehdokkuuksia, kun taas fantasialeffa Wickedistä peräti parikin naisosaehdokkuutta. Ei nyt sillä että jollain oscareilla sinällään olisi merkitystä, mutta mielenkiinnolla noita aina seuraan.
Ehkä joskus nähdään elokuva seksuaalisista valtaleikeistä niin, että asiasta ei synny mitään kriisiä, ketään ei petetä tai kenenkään rajoja ei rikota. Tai jos sellaisia on, niin saa vinkata.
-
*Babygirl on se nimi. :)
Tykkäsin siitä, että pääkaksikon välinen kemia ja kinkyily ei lähtenyt kuin taikaiskusta niin, että toinen on heti kova master ja toinen alistuu, vaan siinä oli sellaista luonnollista ja uskottavaa asetelman ja kemian hakemista, vaikka vetovoimankin tunsi. Oikein kiva leffa, 4/5.
Yllätyin ettei Kidman saanut Oscar-ehdokkuutta. Tosin yllätti nuo muutenkin tänä vuonna, kun Pamela Anderson ja Angelina Jolie myös tekivät vahvat suoritukset todella “Oscar-henkisissä” leffoissa ja jäivät ilman ehdokkuuksia, kun taas fantasialeffa Wickedistä peräti parikin naisosaehdokkuutta. Ei nyt sillä että jollain oscareilla sinällään olisi merkitystä, mutta mielenkiinnolla noita aina seuraan.
Ehkä joskus nähdään elokuva seksuaalisista valtaleikeistä niin, että asiasta ei synny mitään kriisiä, ketään ei petetä tai kenenkään rajoja ei rikota. Tai jos sellaisia on, niin saa vinkata.
Kidman on sortunut samaan mitä Pamela ja Angelina Jolie jo aikaisemmin - leikkelemään naamaansa. Tässä roolissa se oli sisäänkirjoitettua että pomotar käy pumppaamassa botoxia nassuunsa, mutta noin muuten ihan hyvä jos kuminaamat ei juhli Oscareissa. Kidman on tehnyt paljon upeita leffa - kun näin millaiseksi duckfaceksi hän oli ylähuulensa rustannut jossain netflix-tms sarjassa, niin kyllä ropisi arvostusta taiteillijaan tästä osoitteesta. Vaikka siis tässä Babygirlissä homma toki toimikin.
Tykkäsin Kidmanin hahmosta ja siitä psykologisesta rakennelmasta mihin hänen motiivinsa ja toimintansa perustuivat. Uskottavaa - kyllä. Hyvin tehtyä ja esitettyä - ehdottomasti.
Mutta se mieshahmo. Näemmekökään koskaan näissä bdsm-leffoissa muunlaisia domeja kuin friikkejä kummajaisia, uuvuttavuuksiin asti salaperäisyyksiä ja selittämättömyyksiä.
En pysty samaistumaan tuollaiseen mieheen - ellei sitten kaikki mitä hän tekee, olekin feikkiä ja feikattua tietoisesti roolihahmon osalta. Että ikäänkuin naamioi kinkyytensä ja perversionsa kummalliseen käytökseen, vaikka onkin muilta osin ihan tavallinen ihminen ja minä - kuten vaikka itse olen.
BDSM ja etenkin alistamisvietti lienee tuomittu ikuisesti friikkien intohimoksi. Me normaalia elämää elävät domit emme vaan oo tarpeeksi salaperäisiä, arvelen ;D
-
Kävin vihdoin katsomassa.
Kehun:
- päänäyttelijöitä (Kidman, Dickinson, Banderas) — ei nyt sentään Oscar-suorituksia, mutta vahvaa tekemistä kuitenkin
- valittua aihetta ja teemoja, rohkeutta (kerrankin muutakin kuin standardi-Hollywood-piiskakinkyyttä)
- riittävää ymmärrystä aihepiiristä
Moitin:
- pintaraapaisunomaisuutta: syvemmällekin olisi voitu D/s-suhteen kuvauksessa mennä, nyt tyydyttiin aika viitteelliseen ylätasoon (osittain siksi, kun elokuvaan oli turboahdettu vähän liikaakin sivuteemasilppua)
- turhia kakkos- ja kolmossivujuonia, jotka varastivat pääjuonen syventämiseltä aikaa
- pedanttia tarkistuslistamaisuutta aihepiirien oikeaoppisessa käsittelyssä (vaikea selittää; pää- ja sivujuonten ilmeisistä ”pakollisista” avainsanoista ja -teemoista voisi tehdä bingolapun, ja varmaan sellaisen bingolapun tai tarkastuskomiteamietinnön perusteella tai järjestelmälliseen ChatGPT-yhteenvetoon pohjautuen ne on käsikseen alun perin lisättykin)
- erityisen turhaa kolmosjuonta ja siihen liittynyttä tympeää loppuratkaisua
- pettämistä
Elokuva lepää jossain sielullisen teoksen ja toisaalta kaikkien laatikoiden ruksittamista yrittävän teknisen ohjaussuoritteen välimaastossa. Koska on lähempänä jälkimmäistä kuin edellistä (vaikka sitä sieluakin kuitenkin on), ei pääse omassa kirjanpidossani klassikkoelokuvien sarjaan, vaan on vain elokuva muiden joukossa. Mutta kyllä ihan katsomisen arvoinen sellainen.
Spoilerit alkavat tästä:
Kidman (s. 1967) laittaa itsensä likoon ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Kemia toimii lähes kolme vuosikymmentä nuoremman Dickinsonin (s. 1996) kanssa ihan riittävän hyvin. (Käsikirjoituksen henkilöhahmoilla ikäero on hiukan pienempi kuin näyttelijöillä itsellään: vain 24 vuotta — todellisessa kehollisessa maailmassa kuitenkin 29 vuotta.)
Kiinnostavaa ja virkistävääkin oli, että päähenkilö Romyn nöyrtymis- ja alistumismielihalut oli kuvattu lähinnä DDLG- ja petplay-viritteisiksi. Elokuvakinkyyden go-to-perusasetus, sadomasokismi, ei siis kuulu tämän elokuvan keskeisiin teemoihin.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin toistettava, että kovin syviin tai monikerroksellisiin vesiin katsojaa ei näissä asioissa viedä. Petplay sai eniten ruutuaikaa (vähänlaisesti sekin, mutta kuitenkin juonikaaren kannalta keskeiseen symboliasemaan nostettuna) ja DDLG-kiinnostukset vain muutamalta vilahdukselta; molempien käsittely oli siis lopulta melko viitteellistä.
Plussaa:
Pidin siitä, että D/s-vuorovaikutusta kuvattiin joiltain osin myös epätäydellisenä hapuiluna. Toivottua dynamiikkaa ei aina heti luonnostaan ollut tai se ei meinannut lähteä käyntiin; molempien oli aktiivisesti tehtävä töitä asian eteen. Rikottiin kaavaa, jossa elokuva-D on kaikkivoipa supermanipulaattori-jännämies — vaikka toki Dickinsonin roolihahmo, Samuel, edelleen oli sitäkin, erinäisissä muissa kohtauksissa.
Tämän tiimoilta pidin myös kohdasta, jossa arkiminänsä ja alistumishalujensa välillä kipuilleen Romyn on erikseen tehtävä tietoinen päätös, tahtooko tässä ja nyt laskea suojauksensa ja luopua kontrollista; ottaa Samuelilta käskyjä vastaan; astua kynnyksen yli tyhjyyteen... ja kaikesta esmentelystä, sisäisestä jaakobinpainista ja vastustuksesta huolimatta lopulta — kahden hetken välisessä silmänräpäyksessä — sen päätöksen sitten tekee: päästää irti rationaalisesta ja sovinnaisesta; putoaa sub-tilaan; valahtaa D:nsä eläväksi ja hengittäväksi muovailuvahaksi. Toinen kun ei voi ottaa sitä askelta toisen puolesta: se pitää ottaa itse, ja D:n valta alkaa vasta siitä, kun se D:lle luovutetaan... tässä oli se hetki valkokankaalle vangittuna.
Miinusta:
Opportunistinen salasuhde kink-fantasioita toteuttavan, röyhkeästi kontaktia ottavan mysteerijännämiehen kanssa lienee päähenkilölle maalaillulla henkilöhistorialla jossain määrin realistinenkin juonielementti. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että katsojan tarvitsisi erityisesti pitää siitä — pettämiskuviosta ja sen peittelystä — elokuvan keskeisenä juoniteemana. Kuviossa oli muutakin vahvaa punalippumeininkiä, kuten Samuelin halu tunkeutua Romyn perhe-elämään kuokkavieraaksi.
Loppuratkaisu — sivujuonen päätepiste epäuskottavine kiristyskäänteineen ja deus ex machina -lopputulemineen, mukaanlukien vannoutuneen vanilja-aviomiehen epäuskottava kinkykäännytys — on kyllä melko lailla sweet&sour-happyreset-roskaa. Tulkitsen, että paukut loppuivat käsikirjoittajalta kesken loppua sorvatessa.
Myös lesbotytärsivujuoni on turha. Ymmärrän kyllä, että sillä haettiin syvyyttä ja inhimillisiä aspekteja päähenkilön perhe-elämään (check!) ja tiettyjä kvasifilosofisia rinnastuksia päähenkilön elämäntilanteeseen (check!) sekä modernia nyökkäystä sateenkaarilipun suuntaan (check!). Saman ajan olisi voinut käyttää itse päätarinan syventämiseen.
Yhteenveto:
Näyttely OK, elokuvakerronta OK, toteutus melko tasapainoinen, plussaa vähemmän käsiteltyjen kinkyteemojen esiinnostosta (vaikkakin aika viitteellisestä), ei ilmeisiä aihepiiriin liittyviä noloja asiavirheitä.
Katsomisen arvoinen ja ihan viihdyttävä sekä elokuvana että kink-eroottisena kuvastona. Mutta jokin syventäminen, taikapöly sekä ohjauksellinen näkemys ja roolisuorituspykäläkin tästä kuitenkin vielä puuttuu; sellainen, joka olisi ylevöittänyt elokuvateoksena korkeammalle tasolle.
Kidmania on aina ollut mukava katsella, ja niin tässäkin, ei siinä mitään.