BDSM-baari
Newbie-nurkka => Artikkelit => Aiheen aloitti: Mr Birch - 24.06.2025, 17:49
-
Tämä on jälkikirjoitus artikkelisarjaani Teemoja hoitavasta piiskauksesta (osat 1-8). Artikkelisarjan myötä tulin väistämättä kohdanneeksi ja pohtineeksi erilaisia tulkintoja BDSM:n luonteesta ja merkityksistä. Kuten usein käy, kiinnostus aiheeseen perehtymiseen ei kirjoitusvaiheen päättyessä häipynyt mihinkään, vaan satuin toisessa yhteydessä törmäämään BDSM:n ymmärtämisen kannalta mahdollisesti hyvinkin antoisaan käsitteeseen. Tämä käsite on serious leisure, suomennettuna “vakava vapaa-aika”.1
Käsite juontaa juurensa sen pohtimiseen, missä yhteyksissä panostamme paljon tiedon hankkimiseen ja käytämme siihen älyllisiä, teknisiä ja taloudellisia resursseja. Keskeisiä tällaisia sektoreita ovat tutkimus ja ammatillinen tiedonhankinta. Kumpikaan näistä ei kata vapaa-ajalla tapahtuvia panostuksia. Opiskelu on rajatapaus, ei tyypillisintä työtä, mutta ei välttämättä kuulu tai rajoitu vapaa-aikaankaan. Serious leisure viittaa siihen, että kiinnostava harrastus voi saada osakseen yhtä vahvoja panostuksia kuin työ.
Puhutaan eri asioiden pro-harrastajista, joilla on korkea kunnianhimon taso ja sitoutuminen kohteeseen. Jos ajattelee vaikkapa BDSM-baaria yhteisönä ja alustana, havaitsee oitis huomattavat eri resurssien panostukset esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen, alustan ylläpitoon sekä sisällön tuottamiseen sinne eri tavoin. BDSM on asia, joka otetaan vakavasti vapaa-ajalla (samalla kun siihen liittyy myös ammatillista toimintaa omine intresseineen, mutta se on oma aiheensa).
Sarjan näkökulma BDSM:ään rakentui piiskauksen teemoista, peilattuna yksittäisen session vaikutelmiin ja katse tarkennetaan tunnekokemuksiin ja positiivisiksi koettuihin vaikutuksiin.
Ensimmäisessä osassa tarkastelin hoitavan piiskauksen käsitettä ikään kuin arvoituksena ja toisaalta mahdollisuutena. Käytetyissä lähteissä korostuu voimakkaasti tunnustuksellisuus: kysymys on usein teoksista, joissa harrastajat omakohtaisesti kuvaavat ja toisaalta ihmettelevät kiinnostustaan.
Se, että päädyin käyttämään artikkeleissa lähdemerkintöjä ja erillisiä kommentteja, on herättänyt eräissä lukijoissa vierauden tunteita. Kirjoittajana valinta on minulle selvä: haluan näyttää, mihin tekstissäni nojaan. Se ei poista mahdollisuutta fiilistellä tarvittaessa. Toisaalta kysymys on myös kirjoittamisen hallinnasta: kun merkitsen lähteet, tiedän itsekin myös myöhemmin, mitä resursseja olen käyttänyt.
Toinen osa käsitteli BDSM:n monissa selityksissä keskeistä katarsiksen käsitettä. Pelkistetysti kyse on tunnetaakasta vapautumisen ajatuksesta. Mutta kun katarsikseen mennään vähän syvemmälle, tulee vastaan hankalia näkökulmia, sillä käsite on todellakin vanha ja monissa yhteyksissä ja erilaisin tulkinnoin hyödynnetty. Artikkelissa keskeiseksi nousi ajatus, että käsitteelle on haettu tutkimuksellisia tulkintoja useilta tieteenaloilta ja erilaisissa yhteiskunnallisissa yhteyksissä.
Kolmannen osan nimesin eläin- ja käyttäytymistieteilijä Desmond Morrisin Hellyyden anatomia -kirjan innoittamana "valtuutetuksi hellyydeksi". Morris lähestyy koskettamisen tapoja ja luontevan koskettamisen vaikeuksia eri yhteyksissä. Jälkikäteen miettien, tämän artikkelisarjan ytimessä olevan piiskaussession luonne palautuu osuvasti valtuutetun hellyyden ajatukseen: eräissä tilanteissa myönnämme “lupia” intiimiin koskettamiseen ja luotamme, että koskettaja käyttää saamaansa lupaa oikein ja toisaalta oma tapamme toimia on yhtä lailla saman luvan mukainen. Tähän ajatukseen, vaikka emme näin muotoilleetkaan, perustui onnistuneesti näiden merkintöjen lähtökohtana oleva sessio.
Neljännessä osassa pohdin puolestaan sitä, mitä seuraa, kun valtuutettuun hellyyteen liittyvä lupaus rikotaan. Lyhyesti: siitä seuraa mielipahaa, jopa traumoja ja oikeusjuttuja. Fantasian tasolla nämä rikkomukset taas voivat olla kiihottavia. Tietty osa eroottisista genreistä perustuu juuri valtuutetun hellyyden sitoumusten rikkomiseen. Sori vaan, mutta osa idean hyödyntäjistä voisi käyttää hieman enemmän mielikuvitusta…
Viidennessä osassa liikuttiin hoitavan piiskauksen idean äärirajoilla. Ahdistavan lapsuuskokemuksen piinaama ja toisaalta asioita syvällisesti analysoimaan kykenevä henkilö haluaa tehdä radikaalin kokeen, samalla “terapian” itselleen. Hän kokeilee, pääsisikö intensiivisen, mutta juuri oikealla tavalla toimivan piiskauksen avulla irti kokemuksestaan. Hänellä on rohkeutta tutkia reaktioitaan ja jopa julkaista niistä tieteellinen artikkeli. Julkaisun valossa kokemus on onnistunut. Itse otin kommentoivissa merkinnöissäni tarkoituksellisesti varoittavan näkökulman: älä kokeile kotona!
Kuudennessa osassa käsittelin lyhyesti ylläpitopiiskauksen ideaa. Ristiriitaisuudestaan huolimatta se taitaa olla hyvinkin toimiva osa joitakin kurisuhteita ja on varmasti myös käyttökelpoinen leikki- ja fantasia-aihelma. Vaikea kysymys väijyy taustalla: voiko piiskauksesta nauttivaa henkilöä rangaista piiskaamalla?
Seitsemänteen eli toiseksi viimeiseen osaan säästelin näiden merkintöjen aiheuttajaa ja pihviä. Vaikka olimme ihan tosissamme ja huolellisesti valmistautuen liikkeellä, pohjalla oli kuitenkin leikkisä idea syntymäpäiväpiiskauksesta. Monimutkaiseksi asetelman teki tilanteen muuttuminen: Suruviestin saapuminen olisi voinut tehdä session mahdottomaksi, ainakin antaa syyn perumiselle tai siirrolle. Näin jälkikäteen pyydän toiselta osapuolelta anteeksi sitä, että saatoin hänet yllättävän tilanteen eteen. Katarsiksen tarve iski nurkan takaa. Samalla kuitenkin olen vakuuttunut siitä, että saimme molemmat paljon tilanteesta, jossa uskaltauduimme käsittelemään surua session keinoin. Tulimme huomaamaan, että nauru ja itku voivat sessiossa olla tällaisessa(kin) tilanteessa liki toisiaan.
Kahdeksas eli merkintöjen päätösosa, lukuun ottamatta tätä jälkikirjoitusta, liitti kokonaisuuden toisaalta piiskaussuhteen laadun pohdintaan ja toisaalta BDSM:n turvakäytäntöihin. Kuten koko sarjassa, halusin surun käsittelyn vastapainoksi välttää mahdollisuuksien mukaan liiallista vakavuutta ja päätösosassa Mikko Alatalo maalaispoikineen tuli apuun.
Tämän jälkikirjoituksen yhtenä teemana on BDSM:n tieto- ja kulttuuriulottuvuus ja toisaalta kokonaisuuden syvempi pohdinta, tunteet mukaan lukien. Nämä kohtaavat sessioihastumisen ajatuksessa. Päätösosassa totesin, että vaikka Google ei käsitettä tuntenut, Yuri Höykinpuro tuo tiiviisti ja osuvasti esille, että onnistuneen session jälkeen on tarvetta pohtia sen synnyttämiä tunteita, myös ihastumisen mahdollisuutta.
Itse myönnän, ettei kokemus ollut rutiininomainen, vaan paljon antava ja syvästi liikuttava, serious leisure, totta vie. On hienoa kuulua yhteisöön, joka osaltaan tällaista mahdollistaa. Ihastumisen riski olemassa, mutta toisaalta uskon siihen varautuneeni. Keinoja ovat jonkinlainen rakennettu yhdistelmä huumoria - vanha kettu ei syö… ihastuseliksiiriä, arvostus ja kunnioitus sekä sessiokumppania että omaa tärkeintä ihmissuhdetta kohtaan ja osana tämä kirjallinen purku. Sen sijaan kyynistä asennetta ja ironiaa en halua ottaa omaan arsenaaliini. Erityiseen tilanteeseen osunut ja soveltunut BDSM-sessio on arvokas asia ja onnistuessaan siitä jää hieno muisto, joka antaa paljon.
1 Vehmas, H. 2009. Liikuntamatkailu ja vapaa-ajan vakavoituminen. Matkailututkimus, 5(1), 57–66. https://journal.fi/matkailututkimus/article/view/90839 (https://journal.fi/matkailututkimus/article/view/90839)
Brown, C. A. 2007. The Carolina shaggers: Dance as serious leisure. Journal of Leisure Research 39 (4), 623-647.