BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: ManScandinavian - 29.06.2025, 01:27
-
Olin katselemassa tänään Pride-paraatia stadissa ja saan toki kiinni siitä, miksi seksuaalivähemmistöt marssivat siellä, mutta en oikeen saa kiinni siitä, että mitä asiaa latex-, pvc- yms nahkaremmi-, koirakuononaamariporukka ajaa siellä? Ei mulla heitä kohtaan tietenkään mitään antipatioita ole, olehan itsekin mm Bdsmbaarin ja Fetlifen jäsen, mutta en oikein osaa laskea heitä "syrjittyjen seksuaalivähemmistöjen" joukkoon. He toki voivat olla homoja, trans-ihmisiä tai mitä vain - mutta yhtälailla heteroja - eli kyse ei ole "syrjitystä vähemmistöstä" vaan tavasta toteuttaa omia seksuaalisia mieltymyksiään.
Ehkä Pride onkin siis ensisijaisesti vain karnevaali, jonne voi mennä marssimaan jos siltä tuntuu?
Itse olen hetero ja kannatan sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ilman että asiaa tarvii erikseen pohtia. He ovat olleet osa elämään viimeiset 30 vuotta eli koko juttu on normalisoitunut osaksi omaa arkeani jo niin kauan sitten, että usein tulee ihmeteltyä kuinka paljon asiasta yhä paasataankaan. Toki olen vanhempi kuin monet paasaajat, toki.
Mutta - tässä kysymykseni ydin - oma kokemukseni seksuaalivähemmistöistä on myös se, että monet heistä turhautuvat, pahastuvat ja ennenkaikkea loukkaantuvat siitä, että heitä käsitellään usein ensisijasesti seksuaalisten mieltymysten kautta - kuin siis eivät muuta tekisikään elämässän, kuin harrastaisi anaaliseksiä - eikä siis tasa-arvoisena osana yhteiskuntaa ja sen jäseniä, joiden elämässä on paljon muutakin kuin seksi ja seksuaalisuus, kuten meillä kaikilla.
Tätä taustaa vasten ihmettelen siis, että mikä on se asia tai agenda, jota latex-, nahka-, pvc-ihmiset haluavat Pride-paraatissa ajaa. Eihän kukaan kait ole heidän taipumuksiaan kieltämässä suuntautumisesta riippumatta - ja toisaalta mitä ikinä kukakin makuuhuoneessaan ikinä tekeekään, eikös sen nyt kuulukin pysyä siellä makuuhuonessa? Eikä siis tulla hyväksytyksi Aleksanterinkadulla?
-
Oletko kuullut, että pride lipussa on myös musta raita?
-
Muistelen hämärästi, että kinkyjen osallistumisesta on ollut vähän vaihtelevia näkemyksiä queer-väestön keskuudessakin ainakin aiemmin, ehkä. Mutta ei jokainen blokki Pridessa edes tarkoita, että siinä marssivat henkilöt kokisivat juuri blokin edustaman asian vuoksi itsensä syrjityiksi. Esim. siellähän marssii myös monien eri alojen järjestöjä ja nykyisin kaupallisia tahojakin - sekä tuhansia cis-heteroita. Mutta pitää muistaa, että Priden sanoma ei liity vain siihen, miten asiat ovat Suomessa. Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi, niin jossain toisaalla voikin olla toisin.
Moni ottaa Priden tosiaan karnevaalina ja kivana kesäbiletapahtumana, mutta pohjimmiltaanhan Pride on mielenosoitus - jonne voi mennä marssimaan, jos haluaa ilmaista kannattavansa queer-oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Ihan sama, onko aihe omakohtainen vai ei. Joten samaa asiaa se latex-, pvc- ja nahkaremmiporukka siellä ajoi kuin ne queer-ihmiset, vaniljaheterot, poliitikot, yritykset, yhdistykset ja järjestöt... Olihan siellä valtioneuvostokin ison sateenkaariplakaatin kanssa ;)
(Muokattu: typo...)
-
Eikös se ole seksuaalisyrjintää vastaan oleva mielenosoitus? Meillä pervoilla on oma osamme siellä, koska vasta 2011 meidät poistettiin sairauslistalta, eikä vieläkään ole tasa-arvoa (ei edes kaikkien pervojen mielestä).
-
Vaikka Pride on se ns. näyttävin tapa/mielenosoitus tuoda seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia esille ja tuoda näkyvämmin esille myös sen, miten syrjivää esim. lainsäädäntö ja yhteiskunta on edelleen näitä vähemmistöjä kohtaan, oli Senaatintorilla ja ainakin myös kulkueen ajan näitä Palestiinaa tukevia mielenosoittajia, ihan niin kuin viimekin vuonna, vaikka tälläkään ryhmällä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden tai sukupuolten moninaisuuden kanssa. Luulen, että Pride on joillekin hyvä tapa tuoda yleisestikin kaikki ihmisoikeudet esiin, ja sitähän Pride minusta nykyään on; ei pelkästään vain LGBTQ+ -oikeuksien esilletuotinta, vaan myös ihan perus ihmisoikeuksien esilletuontia.
Kinkyjen osallistumisesta Prideille on kyllä ollut joskus erinäisen vaihtelevia keskusteluja ja mielipiteitä, että kuuluisiko kinkyjen näkyä tällaisissa tapahtumissa, mutta kuten jo todettu, kinkyys on yksi tapa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan siinä missä joku toinen ilmaisee omilla arki- ja/tai juhlavaatteillaan sekä asusteillaan sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.
/typo
-
Seksuaalisuuden ja sukupuolien monimuotoisuuden juhlistaminen.
-
Kiitän asiallisista kommenteista. Olin varautunut jopa täystyrmäykseen tms paskamyrskyyn ;D tyyliin pysy sinä setä vain makkarissasi jos et koiranaamareita kadulla kestä ; :D
Mulle itselle ei tuota vaikeutta selittää asiasta kysyvälle lapselle ( joita itsellä on kolme alle kouluikäisestä yliopistoikäiseen ) että miksi nuo tädit tai sedät pussailee tuossa kadulla. Voin valaista lastani, että he tykkäävät/rakastavat toisiaan ja siksi näin.
Mutta koiranaamari-pvc/latex-kokoasu-keississä joudun jo hieman säveltämään sen pienimmän kohdalla, Ei sillä että tämä hullu maailma tuolla hetkellä hänenkään edessä pelottavinta puoltaan näyttäisi, mutta olen kuitenkin salaa hiljaa tyytyväinen, että hän ei vielä ole alakouluikäinen eli osaa lukea eikä ymmärrä englantia, joten en myöskään joudu selittämään hänelle, että miksi tuon yhden iskulauseita mylvivän sedän paidassa lukee isolla että "Saanko imeä pippeliäsi, please?"
Ja siitä vaan, kukin tavallaan toki. Mutta en voi välttyä ajatukselta, että tuollainen täysin pidäkkeetön omien seksimieltymystensä julkinen esiintuominen vain syventää ja vahvistaa sitä polarisaatiota ja vihaa, jota osa kansasta Pridea kohtaan tuntee.
Summasummarum: Enemmän kuin oikeuksien ja tasa-arvon hakemista, Priden täytyy olla ensisijasesti karnevaali, jossa jokainen saa kerran vuodessa julistaa sitä mitä ikinä haluaakaan, kuten vaikka sitä, että tykkää imeä kenen tahansa vastaantulijan siitintä. ;D
Samasta tasa-arvoisuuteen ja mielipiteenvapauteen nojaavasta ihanteesta johtuen ymmärrän kuitenkin myös niitä, joiden mielestä omien pervesioidensa julistaminen ei kuulu Aleksanterinkadulle. Sanon siis minä, jolla toki on omat perversioni - joita en siis ikinä silti kadulla julistaisi.
-
Olet hyvässä seurassa. Tästä aiheesta on kaiketi pridessa väännetty jo hyvin pian alusta alkaen. Kinkyt ovat nimittäin aina olleet osa pridea.
Stonewallin mellakoissa eturintamassa olivat transnaiset. Näitä suojelemassa olivat nahkahomot eli homoseksuaalien kinky alakulttuuri. Kinkyt siis itsestäänselvästi kuuluvat prideen. Epäselvempää on sitten se, että kuuluvatko heterot kinkyt prideen (ja miten nämä erottelisit toisistaan).
30-luvulla natsisaksassa homoihin kohdistuneiden vainojen yhteydessä suljettiin ja tuhottiin myös bdsm/fetisistinen alakulttuuri moraalisena rappiona ja pornografiana. Saman kulttuurisen virran takia sadomasokismi, fetisismi ja transsukupuolisuus määriteltiin psyykkiseksi sairaudeksi myös länsimaissa. Suomessa sairausluokitus poistui vasta 2011 - eikä sekään itsestään. BDSM-järjestöillä oli oma roolinsa tämän muuttamisessa.
Mitä tulee fetisismiin: nahka, lateksi, pvc ja koiranaamari ovat ihan vaan vaatteita ja asusteita ihmiselle, joka ei ole fetisisti. Naamareita näkee paljon lasten ja nuorten anime/theriantapahtumissa ja noita muita ties missä harrastajajutuissa. BDSM ja fetisismi ei ole myöskään vain seksiä. Esimerkiksi 24/7 D/s-harjoittajille kyse on parisuhteista ja siitä, kenen kanssa ja miten nämä rakentuvat.
Ymmärrän hämmennyksen ja närkästyksenkin. Ei noiden selittäminen lapsille ole kuitenkaan erityisen vaikeaa, kun muistaa pitää selitykset lapsen ikätasolla. "Tuo tyyppi tykkää koiranaamareista." ja jos lapsi oikein innostuu, voi kertoa therian-harrastuksesta, jossa lapset leikkivät eläinnaamareilla.
-
En ole itsekään julkikinky, ja sen vuoksi minuakaan ei kinky-blokissa tulla näkemään (ei ole itselleni olennainen asia tuoda Pridessa esiin tätä puolta), mutta ei minua se haittaakaan, vaikka osa siellä fetissiasuissa on. Kyselevälle lapselle sanoisin varmaan, että moni tykkää Prideen pukeutua vähän erikoisesti ja näyttävästi, ja toisena esimerkkinä osoittaisin jotakuta, jolla on enemmän sateenkaarihengessä jotain poikkeuksellista. Onhan siellä hyvin mielikuvituksellisia ja hauskojakin asuja, joihin on nähty vaivaa - värikkäitä meikkejä, glitteriä, viittoja, päähineitä, asusteita... Sen toki tajuan, ettei lapsen silmiin haluaisi asioita, jotka eivät hänen ikätasolleen kuulu, mutta kuten Tuli kirjoitti, eivät kaikki fetissiasutkaan sen kummemmilta näytä sellaisen silmissä, joka ei ymmärrä niiden olevan fetissiasuja tai tiedä edes vielä sellaisen asian olemassaoloa kuin fetissit. Lopultahan joku latexpuku on vain kiiltävämateriaalinen asu, ja eihän pieni lapsi minkään koiranaamarinkaan merkityksiä ja käyttötarkoitusta tiedä.
Mutta sitten se, että seksimieltymysten esiintuominen lisää tietyn osan vihaa Pridea kohtaan... noh, vaikea sanoa, kun tuntuvat vihaavan joka tapauksessa. Suviseuroissa jopa empaattisten tarrojen liimailijoiden päälle heitellään ruokaa ja jopa esineitä. Priden kanssa samaan aikaan on Tuska-festarit, ja siellähän on kaikenlaisia asuja myös - osalla fetissivaikutteisiakin asuja. Se osa kansasta, joka tuntee suurta vihaa Pridea kohtaan, on osittain samaa porukkaa, joka vielä 90-luvulla kohdisti "huolensa" hevimusiikkiin ja uskoi saatanan saapuvan kyseisen musiikkilajin myötä, mutta kuitenkaan samantyyppinen asu Tuska-festareilla ei herätä tässä porukassa enää niin paljon tunteita kuin samantyyppinen asu Pride-kulkueessa. Eli ilmeisesti seksuaalisuus ahdistaa enemmän kuin sielunvihollinen :)) Mutta ei Pridea kuitenkaan voi sillä perusteella alkaa "himmailla", että muuten kansakunnan ahdasmielisimmät suuttuvat entisestään - tuosta tarrakeissistä huomaa myös, että vastustus on kovaa joka tapauksessa.
-
Olin katselemassa tänään Pride-paraatia stadissa ja saan toki kiinni siitä, miksi seksuaalivähemmistöt marssivat siellä, mutta en oikeen saa kiinni siitä, että mitä asiaa latex-, pvc- yms nahkaremmi-, koirakuononaamariporukka ajaa siellä? Ei mulla heitä kohtaan tietenkään mitään antipatioita ole, olehan itsekin mm Bdsmbaarin ja Fetlifen jäsen, mutta en oikein osaa laskea heitä "syrjittyjen seksuaalivähemmistöjen" joukkoon.
Seksuaalivähemmistöille olennainen osa maailmassa olemista on se, kehen seksuaalinen halu kohdistuu. Vaikka rakkaus ei ole pelkkää seksuaalisuutta, niin seksuaalisuus on kuitenkin merkittävä osa ihmistä.
Sama koskee kinkyväestöä, jonka seksuaalisuutta todellakin syrjitään. Sen syrjinnälle on myös paljon vahvempi kulttuurinen tuki kuin seksuaalivähemmistöjen syrjinnälle. Sikäli kinkyjen oikeuksien puolustaminen sopii hyvin Prideen.
Monille tai ainakin joillekin kinkyidentiteetti on myös pakottava. Se ei ole valinta, ei leikkiä, vaan se kulkee määräävänä voimana mukana ihmisen kokemuksessa koko ajan.
Mikä olisi parempi paikka kinkyjen oikeuksien puolustamiseen? He totisesti tarvitsevat puolustamista, koska edelleen monien asenteet kinkyjä kohtaan ovat tietämättömyyden vuoksi joko tuomitsevia, halveksivia tai epäileviä tai sitten vierauden vuoksi torjuvia.
-
Yhtenä päivänä tuossa muisteloitiin vapautuspäiviä 90 -luvulta. Siis sitä Priden esiastetta suomessa.
Maailma oli silloin hieman erilainen ja vapautuspäivät auttoivat melkosta määrää jengiä tulemaan toimeen itsensä kanssa.
Tää oli aikaa just ennen kun homous tuli "muotiin" median avustuksella, mitä itse pidän isoimpana tekijänä sen takana, että homous on "ok"
Jos vertaa nykypäivän prideen, niin oma käsitykseni on, että pridestä on tullut vappumarssia vastaava karkelo.
Sinne osallistuu jokainen omien motiiviensa perusteella jos osallistuu ja hajonta on niin laajaa, ettei mitään yhteinäistä agendaa enää edes ole.
Toiset marssivat homojen sorron takia, toiset sen takia, että oman yhdityksen nyt vaan on pakko tukea prideä tai kannatus laskee.
Kuuluvatko sitten koiramaskit prideen ? Varmasti. Ainakin niin kauan kun taustalla touhuaa mm. evidensia ;D
-
Olin Pride-kulkueessa pentuhuppu päässä. Yksinkertaisin seikka alta pois: en ole ajamassa hauvailijoiden oikeuksia, vaan kokonaisvaltaisesti Priden asiaa yksinkertaisesti vain omana aitona itsenäni.
Mutta - tässä kysymykseni ydin - oma kokemukseni seksuaalivähemmistöistä on myös se, että monet heistä turhautuvat, pahastuvat ja ennenkaikkea loukkaantuvat siitä, että heitä käsitellään usein ensisijasesti seksuaalisten mieltymysten kautta - kuin siis eivät muuta tekisikään elämässän, kuin harrastaisi anaaliseksiä - eikä siis tasa-arvoisena osana yhteiskuntaa ja sen jäseniä, joiden elämässä on paljon muutakin kuin seksi ja seksuaalisuus, kuten meillä kaikilla.
Tätä taustaa vasten ihmettelen siis, että mikä on se asia tai agenda, jota latex-, nahka-, pvc-ihmiset haluavat Pride-paraatissa ajaa. Eihän kukaan kait ole heidän taipumuksiaan kieltämässä suuntautumisesta riippumatta - ja toisaalta mitä ikinä kukakin makuuhuoneessaan ikinä tekeekään, eikös sen nyt kuulukin pysyä siellä makuuhuonessa? Eikä siis tulla hyväksytyksi Aleksanterinkadulla?
Kysymyksesi ydin on myös vastauksen ydin: siinä missä seksuaalivähemmistöjä käsitellään ensisijaisesti seksuaalisen mieltymyksen kautta, samalla tavalla fetisistejä ja kinkyjä käsitellään ensisijaisesti seksuaalisen mieltymyksen kautta. En pukeudu kumiin tai pentuhuppuun Aleksanterinkadulle "toteuttaakseni seksuaalista mieltymystäni", vaan ollakseni siellä oma aito, suodattamaton ja laimentamaton itseni. Se, että näyttäydyn niin ei ole sen seksuaalisempaa kuin vaikka miesten välinen kädestä pitäminen, mutta tuokin on aikoinaan tuomittu perustuen katsojan virheolettamiin siitä, mitä nämä tekevät makuuhuoneessaan. Samalla tavalla kumiasut Pridessä tuomitaan perustuen siihen, mitä tämä yksilö tekee - tai täsmällisemmin: mitä tämän yksilön oletetaan tekevän - makuuhuoneessaan, vaikka siis tämä yksilö ei mitään sellaista Pridessä teekään. Pidetään siis erillään olettamat ja todellisuus, ja jos lähdetään tuomitsemaan, perustukoon se edes todellisuuteen ja mieluiten jopa ymmärtämiseen.
PS: olen hiljattain alkanut kyseenalaistaa fetisismin ja kinkyn määritelmiäkin liian seksikeskeisinä. Tiivis yhden virkkeen tietosanakirjamääritelmä on varsin hatara lähtökohta tuomita ihmisiä. Onneksi nykyään näkee myös avarakatseisempia määritelmiä, joissa todetaan, että fetissi tuottaa seksuaalista tai muunlaista voimakasta mielihyvää. Fetissiasuun voidaan pukeutua, koska siinä voi kokea itsensä hyvännäköiseksi, siitä saa itsevarmuutta ja se kohottaa itsetuntoa. Se on samanlaista laittautumista kuin juhlapukeutuminen tai meikkaaminen. Mielestäni tämä on ainoastaan positiivista.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
Kerrankin Alexiosin kanssa samaa mieltä (ruksi jonkun selkään!).
Henkilökohtanen kokemukseni on, että mua on sorrettu/kartettu/yms tsiljoonakertaapotenssiinkaheksan enemmän pervouden ku esim. varttihomouden takia.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
Hyvä tarkennus ja korjaus - minun olisikin pitänyt käyttää mieluummin konditionaalia. Tai muotoilla lause kokonaan toisin. Koska onhan se varmasti ja valitettavasti ihan totta, että kummeksuntaa ja ennakkoluuloja ilmenee.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
No tähän kyllä sanoisin, että entä sitten? Jos alat töksäytellä mitä tahansa yksityiselämäsi asioita työpaikallasi - jonne ne eivät asiallisen keskustelun piirissä kuulu - niin varmasti sinua aletaan katsomaan vinoon, ellei jopa "syrjimään", joka siis pääsääntöisesti myös subjektiivinen kokemus että ketä "syrjitään" ja ketä ihan vaan vältellään tai katsotaan vinoon oudon käytöksen vuoksi.
Jos työpaikallani hiippailisi hemmo, jonka paidassa lukee "May I suck your cock, please" en varmasti "syrjisi" l. välttelisi häntä hänen ilmeisen homoutensa vuoksi vaan siksi, että tuollaisten asioiden julistamine työpaikalla on täydellisen asiatonta miltä tahansa -istiltä. Kinkyile siis kotonasi niin paljon kuin haluat, mutta työpaikalla olet tienaamassa rahat niiihin nahka-asuihisi, et julistamassa itsemääräämisoikeuttasi pukeutua tai tuoda esiin mitä tahansa aihepiirejä miten itse lystäätkään.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
No tähän kyllä sanoisin, että entä sitten? Jos alat töksäytellä mitä tahansa yksityiselämäsi asioita työpaikallasi - jonne ne eivät asiallisen keskustelun piirissä kuulu
Miksi eivät kuulu? Jos ihminen on homo, hänellä on oikeus kertoa työpaikallaan elämästään ja ihmissuhteistaan homouttaan piilottamatta. Hänen ei tarvitse kuvata seksielämäänsä yksityiskohtaisesti, mutta hän voi ihan hyvin kertoa, että hänellä on seksielämä samaa sukupuolta olevan kanssa ihan niin kuin heterotkin voivat kahvipöytäkeskustelussa viitata seksielämäänsä.
Sama koskee kinkyjä. Ihmisellä on oikeus tulla esiin, kunhan hän vain tekee sen tahdikkaasti. Kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse hieroa muiden naamaan, mutta yleisellä tasolla voi keskustella myös kinkyydestään.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
No tähän kyllä sanoisin, että entä sitten? Jos alat töksäytellä mitä tahansa yksityiselämäsi asioita työpaikallasi - jonne ne eivät asiallisen keskustelun piirissä kuulu
Miksi eivät kuulu? Jos ihminen on homo, hänellä on oikeus kertoa työpaikallaan elämästään ja ihmissuhteistaan homouttaan piilottamatta. Hänen ei tarvitse kuvata seksielämäänsä yksityiskohtaisesti, mutta hän voi ihan hyvin kertoa, että hänellä on seksielämä samaa sukupuolta olevan kanssa ihan niin kuin heterotkin voivat kahvipöytäkeskustelussa viitata seksielämäänsä.
Sama koskee kinkyjä. Ihmisellä on oikeus tulla esiin, kunhan hän vain tekee sen tahdikkaasti. Kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse hieroa muiden naamaan, mutta yleisellä tasolla voi keskustella myös kinkyydestään.
No siitä sitten vaan. Itse en suosittelisi. En suosittele ketään julistamaan jumalan sanaa, poliittisia mielipiteitään, lapsuuden traumojaan, fetitssejään tai peppuseksimieltymyksiään työpaikalla, mutta toki on eri asia onko töissä supossa, asianajotoimistossa, suntiona tuomiokirkossa vaiko viikonloppudominana seksivälineliikkeessä. Että toki niinkin, että myös koko "työpaikka" on varsin laaja käsite.
-
Näen asian samanlaisessa valossa kuin oPoika.
Ymmärrän, että useimmille työpaikoille ei kuulu keskustelu vaikkapa seksin yksityiskohdista, mutta tällä hetkellä monet ovat erittäin huolestuneita siitä, että joku saa selville heidän kinkyytensä. Eli ei esimerkiksi uskalleta mennä miittiin, jos vaikka joku tuttu tunnistaa. Ja kysehän ei välttämättä ole siitä, että toinen olisi myös kinky ja näin samassa veneessä. Olen ollut miitissä, jossa eräs tyyppi oli hyvin huolissaan siitä miten kovaäänisesti joku puhui kinkyjuttuja, koska viereisessä pöydässä istui joku hänen kollegansa. Toinen voi myös tietää, että tänä iltana paikassa on kinkymiitti.
Samoin jos on käynyt kinkybileissä ei työpaikalla voi kertoa olleensa vaikka bileissä, koska jatkokysymykset voisivat asettaa hankalaan asemaan yrittäessään kertoa missä bileet olivat. Olen itsekin bileviikonlopun jälkeen töissä sanonut vaan etteipä viikonloppuna ollut mitään erikoista.
Olisi kiva, jos kinkyys olisi ihan normaalia. Ettei tarvitsisi hävetä tai yrittää piilottaa. Eikä tarvitsisi myöskään kertoa yksityiskohtia millä tavalla on kinky, koska tosiaan yksityiskohdat ovat sitten niitä yksityisasioita. Jos joku tietää, että olen kinky, se ei vielä paljasta yhtään mitään seksielämästäni.
-
Itsellä ei oo kyllä ollu koskaan tarvetta avautua kinkyistä piirteistä muille kuin seksikumppaneilleni, joilla toivoisin olevan samoja piirteiitä. Ylipäätään nuo "piirteet" eivät ole minulle taakka vaan ilo. Olen hieman jopa ylpeä että osaan tästäkin elämänalueesta löytää enemmän kuin moni ja mitä syrjimiseen tulee, niin kyllä se enemmänkin on niin, että se olen minä joka tuossa asetelmassa "syrjii". Eli en voi ajatellakaan pidempikestoista pari- & seksisuhdetta naisen kanssa, joka mieltymyksiäni kavahtaa. Eli ei ongelmaa omista piirteistäni, olen niistä iloisesti ylpeä, työkavereilleni en niitä tuputtaisi kun taas seksikumppaneiden ja elämänkumppaneiden kohdalla niiden hyväksyminen on suorastaan ehto - joskaan ei siinäkään ehdoton ehto. Siis siinä mielessä, että hyvåksyn kyllä jos nainen ei saa kaikesta siitä kicksejä mistä minä, mutta mielikuvitustani en silti sensuroi saati peittele. Hän kyllä saa kuulla olevansa narttuni - ja oppii ymmärtämään sanan olevan rakastava.
Mitä taas työkaverini tästä kaikesta ajattelisivat, ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa. Ei kuulu heille. En vastaisi jos kysyisivät.
-
Vaikka kinkyjä ei syrjitä Suomessa kinkymieltymysten ja -taipumusten vuoksi,
Tämäkin on vähän niin ja näin. Luultavasti kohtaat syrjintää aika monessa työpaikassa, jos siellä sinun tiedetään olevan kinky.
No tähän kyllä sanoisin, että entä sitten? Jos alat töksäytellä mitä tahansa yksityiselämäsi asioita työpaikallasi - jonne ne eivät asiallisen keskustelun piirissä kuulu - niin varmasti sinua aletaan katsomaan vinoon, ellei jopa "syrjimään", joka siis pääsääntöisesti myös subjektiivinen kokemus että ketä "syrjitään" ja ketä ihan vaan vältellään tai katsotaan vinoon oudon käytöksen vuoksi.
Jos työpaikallani hiippailisi hemmo, jonka paidassa lukee "May I suck your cock, please" en varmasti "syrjisi" l. välttelisi häntä hänen ilmeisen homoutensa vuoksi vaan siksi, että tuollaisten asioiden julistamine työpaikalla on täydellisen asiatonta miltä tahansa -istiltä. Kinkyile siis kotonasi niin paljon kuin haluat, mutta työpaikalla olet tienaamassa rahat niiihin nahka-asuihisi, et julistamassa itsemääräämisoikeuttasi pukeutua tai tuoda esiin mitä tahansa aihepiirejä miten itse lystäätkään.
Kinkyys voi käydä ilmi myös muuta kautta, esim. siten että henkilö nähdään kinkytapahtumassa, ja tästä lähtee juoruja liikkeelle. Tapahtuma on voinut olla jopa miitti, missä ollaan arkikuteet päällä. Joku on voinut bongata tutun ihmisen seuranhakuilmoituksesta jne. Tämä kaikki voi johtaa syrjintään ilman, että kenelläkään on kyrvänimupaitaa työasuna.
Samoin kinkyihin voi kohdistua halventavaa puhetta, esim. leimataan kaikki sadomasokistit ja fettarit pedofiileiksi tai muuten vain sairaiksi. Sanoja ei välttämättä tiedä olevansa kinkysuuntautuneen henkilön seurassa.
Hassut asut tuskin on mitään, mitä lapsille tarvitsee sen kummemmin selittää, kuin juurikin hassuina asuina. Katsojan kannalta ei ole merkityksellistä, onko kyseinen asu kantajalleen fetissi vai ei. Jollakin on fetissi villasukkiin, ja toiselle kumipuku on vain yhden sorttinen vaate. Henkilökohtaisesti en nähnyt Helsingin pridessa mitään, mikä olisi ollut sopimatonta tai häiritsevää.
Osallistun prideen sekä sateenkaarevana että kinkynä, eli omana itsenäni. Niin kauan kuin tässä maassa kuulee mielipiteitä, joiden ydin on "kyllä me teidät hyväksytään, kunhan ette näy ettekä kuulu", pride-tapahtumille on tarvetta. Karnevaalitunnelma on vain plussaa. On sallittua iloita elämästä 8)
-
En kyllä marssi.
-
Tämä sama keskustelu käydään aina tasaisin väliajoin, ja siinä joku tuo aina esiin "työpaikan kahvihuone" -kortin, joka on olkiukko siitä että kinky voi paljastaa itsensä ainoastaan omaa aktiivista tahdittomuuttaan. Mitäs sitten jos kyseessä onkin esimerkiksi pahantahtoinen ex-puoliso?
Siinä ajatusmaailmassa on jotain ihan todella perustavanlaatuisesti viturallaan, että omaa kinkyyttään ei saisi tuoda positiivisessa yhteydessä esille, mutta samalla olisi sitten ansainnut ihan kaiken mahdollisen avoimen paskan niskaansa jos sattuu jotenkin kinkyksi paljastumaan. Myöskään siitä ajatusmaailmasta en tykkää, että ainoa kinkyyden salonkikelpoinen muoto olisi sateenkaarikinkyys, joka saa näkyä priden yhteydessä, kunhan kuuluu johonkin muuhunkin sateenkaaren alle hyväksyttyyn viiteryhmään. Muut kinkyyden muodot ovat sitten jotain synkkää pervoilua, joka jokaisen pitää lukita makuuhuoneessa ja psykeensä perimmäiseen kaappiin.
Kinkyt ovat toki äärettömän sekava ja heterogeeninen joukko, etenkään kun kenenkään ei pitäisi millään tavalla saada gatekeepata mitä kinkyys on, mutta toivottavasti en avaa mitään kovin pahaa matopurkkia uskaltaessani väittää että kinkyjen keskuudesta löytyy ainakin yksittäisiä alaryhmiä, jotka kokevat paljon negatiivisempia asenteita ja kovempaa vähemmistöstressiä kuin ainakin osa virallisesti priden siipien suojiin hyväksytyistä seksuaalivähemmistöistä.
-
Ihmettelen sitä nykymaailmassa esiintyvää asennetta, että emme tarvitse oikeuksia ja niiden puolustamista. Tämä on historiaton näkökulma, josta puuttuu ymmärrys siitä, että monet nykyiset asenteet ja oikeudet perustuvat siihen, että joku on jaksanut niitä ajaa ja puolustaa. Ne voidaan myös menettää, jos niiden takana ei seistä.
Kun jotkut homot kritisoivat Prideen osallistuvia hyvesignaloivia heteroita, niin en tiedä, kannattaisiko, koska homojen oikeuksien taustallakin on suuri massa, joka pitää homojen oikeuksista ääntä. On ihan yhdentekevää, mikä tämän massan motiivi on. Tärkeää on ainoastaan se, ettei kulttuuri pääse kehittymään suuntaan, jossa oikeudet kyseenalaistetaan. Jos homot menettävät suuren massan tuen, heidän asemansa vaikeutuu ihan varmasti, joten ihan hirveästi ei kannattaisi kranttuilla sen suhteen, millä motiivilla homojen oikeuksia ajetaan.
-
Tämä on oikeasti hyvä keskustelu ja hyvässä hengessä vaikka sitä vastakkainasettelua löytyy.
Yleisesti kun puhutaan oikeuksista, mennään monesti sinne äärimmäisyyksiin ja asia nähdään yhtäkkiä vain oman navan ympärillä.
On se sitten seksuaalisuuteen tai mihin tahansa liittyen, niin äkkiä vaaditaan oikeuksia omalle näkökulmalle, mutta unohdetaan että on siellä niitä muitakin oikeuksia ja näkökulmia.
Tämä ikävä kyllä joskus näkyy Pridenkin ympärillä, kun ollaan unohdettu se syvin tarkoitus :)
Ja toinen on että unohdetaan että on myös velvollisuuksia :D Mutta se ehkä on jo toinen keskustelu >:D
Tuo työpaikalla oman itsensä esiin tuominen on suomessa ihan järjetön peikko. Toisaalta töissä kuuluu keskittyä töihin, mutta sielläkin on oikeus olla oma itsensä.
Meidän lakikin vain ajaa äkkiä siihen että puhutaan liikaa yksityiselämästä, vaikka se olisi kuinka vapaaehtoista, ja sitten rangaistaan.
En näe mitään ongelmaa ihmisten puhua ja olla omia itsejään, kunhan työt tulee tehtyä.
Loppujen lopuksi yritys itse määrittelee omat rajat ja sitten työyhteisö luo sen kulttuurin ja arvot ja jokainen voi valita missä organisaatiossa pysyy.
-
Ihmettelen sitä nykymaailmassa esiintyvää asennetta, että emme tarvitse oikeuksia ja niiden puolustamista. Tämä on historiaton näkökulma, josta puuttuu ymmärrys siitä, että monet nykyiset asenteet ja oikeudet perustuvat siihen, että joku on jaksanut niitä ajaa ja puolustaa. Ne voidaan myös menettää, jos niiden takana ei seistä.
Kun jotkut homot kritisoivat Prideen osallistuvia hyvesignaloivia heteroita, niin en tiedä, kannattaisiko, koska homojen oikeuksien taustallakin on suuri massa, joka pitää homojen oikeuksista ääntä. On ihan yhdentekevää, mikä tämän massan motiivi on. Tärkeää on ainoastaan se, ettei kulttuuri pääse kehittymään suuntaan, jossa oikeudet kyseenalaistetaan. Jos homot menettävät suuren massan tuen, heidän asemansa vaikeutuu ihan varmasti, joten ihan hirveästi ei kannattaisi kranttuilla sen suhteen, millä motiivilla homojen oikeuksia ajetaan.
En itsekään ymmärrä, miksi heteroiden osallistumista kritisoidaan. Heteroillakin on perheenjäseniä, ystäviä, työkavereita, tuttuja - varmasti monella siis queer-läheisiä. Ja periaatteessa älytöntä kritisoida senkin vuoksi, että eikös tämä just ollut se, miksi alunperin alettiin marssia ja vaatia oikeuksia: että muutkin ihmiset queerin ulkopuolella näkisivät joskus queerin normaalina ja haluaisivat queer-ihmisille yhdenvertaista kohtelua. Ymmärrän tosin sen, että monia ärsyttää, kun Pride on joidenkin silmissä vain kivat ja värikkäät bileet, kun kyse on kuitenkin alunperin ollut mielenosoituksesta, ja pelkän rakkauden ilosanoman sijaan kyse on (myös) ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Mutta kyllähän ne bilettäjätkin silti sitä yhdenvertaista kohtelua kannattavat, eivät he muuten olisi tullut juuri Prideen bilettämään.
Ja yksittäisen henkilön kohdalla ei edes voi tietää, mitä kukakin edustaa - veikkaan, että minut valtaosa olettaa aina heteroksi, eli Prideilla minunkin ajatellaan olevan yksi "tukeaan osoittavista heteroista". Eivätpä jotkut puolitutut saati tuntemattomat asioitani ja suhdehistoriaani tiedä ja esim. sitä, että olen biseksuaali.
-
Mä vaan juhlistan ja kannatan kaikkea monimuotoisuutta mukaan lukien myös vaniljan ja hetskuilun. Mä ymmärrän sateenkaarilipun symboolisena niin että se edustaa monimuotoisuutta yleensä, eikä mikään raita tarkoita mitään tiettyä suuntaamusta tahi preferenssilöitä.
-
Eikös se ole seksuaalisyrjintää vastaan oleva mielenosoitus? Meillä pervoilla on oma osamme siellä, koska vasta 2011 meidät poistettiin sairauslistalta, eikä vieläkään ole tasa-arvoa (ei edes kaikkien pervojen mielestä).
Tämä käy järkeen mullekin. Kannattaa muistaa että Suomessakin, homoseksuaalisuus oli luokiteltu vielä n. 50-70 vuotta sitten mielisairaudeksi ja taisi olla muutenkin aika karut oltavat heillä jos ei halunnut olla kaapissa.
Mä en jaksa osallistua meidän Suomen prideihin kun ei siellä kuitenkaan tarvi jännittää että jotain tapahtuisi. Unkarin prideen tosin olisi ollut mielenkiintoista osalistua, kun siellä taitaa koko samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalisuus olla laitonta vieläkin. Ehkä vielä joku vuosi voisin jopa mennä paikan päälle kannattamaan asiaa...
-
Sanoisin, että TOTTAKAI kinkyjen piirteiden paljastuminen herättää epäluuloja osassa ihmisiä. Se nyt vaan on niin. Piste. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Tottakai normiväestössä on aina niitä, joille kinkyys, homous, vieras ihonväri, outo pukeutumienn ja käytös herättää epäluuloja. En itseasiassa yhtään edes ihmettele jos viehätys vaikkapa alistumiseen tai alistamiseen herätää epäluuloja. Ovathan ne kuitenkin ihmisten välisiä asetelmia, joita vastaan taistellaan monin eri järjestöin ja kansanliikkein. Niissä vaikuttaville ihmsille voi olla mahdoton ymmärtää sellaisia, joita viehättää alistaminen tai vapaaehtoinen alistuminen.
Mutta nuo epäluulot - mikä tärkeää - kertovat ennenkaikkea noista epäluuloisista, ei minusta.
En minä kaipaa jokaisen vastaantulijan hyväksyntään piirteilleni. Pitäkööt tunkkinsa sellaisena kuin haluavat. Mutta sitten jos joku saa selville kinkyjä-piirteitäni ja alkaa minua niistä soimaamaan/vieroksumaan, niin se reaktio kertoo kyllä yksinomaan hänestä, ei minusta.
-
Eikös se ole seksuaalisyrjintää vastaan oleva mielenosoitus? Meillä pervoilla on oma osamme siellä, koska vasta 2011 meidät poistettiin sairauslistalta, eikä vieläkään ole tasa-arvoa (ei edes kaikkien pervojen mielestä).
Tämä käy järkeen mullekin. Kannattaa muistaa että Suomessakin, homoseksuaalisuus oli luokiteltu vielä n. 50-70 vuotta sitten mielisairaudeksi ja taisi olla muutenkin aika karut oltavat heillä jos ei halunnut olla kaapissa.
.
Ei "meitä" poistettu mistään. Määritelmät muuttui.
Ja henkilökohtasesti, vanhan f65.5:n alle kuuluvana, pidän noita aikoinaan tehtyjä muutoksia ehkä vittumaisimpana asiana, koskaan, niitä kohtaan jotka sinne kooditukseen kuuluivat.
Sillä, että jollekin asialle on annettavissa "leima" on myös hyvä asia jos yksilö tosiaan kärsii "leiman" alle sijoittuvista asioista.
Jos sitä "leimaa" ei ole olemassa, avun saanti on helvetin paljon vaikeampaa, kuten esim. icd:n muutos on realimaailmassa, omalla kokemuksella, osoittanut.
aka
Jos sä olet sairas, sä olet sairas. Jos sun sairaudella on nimi, sitä on helpompi hoitaa.
Mutta, tää vaatis varmaan oman lankansa, ja toisaalta, täysin turhaa. O0
-
Eikös se ole seksuaalisyrjintää vastaan oleva mielenosoitus? Meillä pervoilla on oma osamme siellä, koska vasta 2011 meidät poistettiin sairauslistalta, eikä vieläkään ole tasa-arvoa (ei edes kaikkien pervojen mielestä).
Tämä käy järkeen mullekin. Kannattaa muistaa että Suomessakin, homoseksuaalisuus oli luokiteltu vielä n. 50-70 vuotta sitten mielisairaudeksi ja taisi olla muutenkin aika karut oltavat heillä jos ei halunnut olla kaapissa.
.
Ei "meitä" poistettu mistään. Määritelmät muuttui.
Ja henkilökohtasesti, vanhan f65.5:n alle kuuluvana, pidän noita aikoinaan tehtyjä muutoksia ehkä vittumaisimpana asiana, koskaan, niitä kohtaan jotka sinne kooditukseen kuuluivat.
Sillä, että jollekin asialle on annettavissa "leima" on myös hyvä asia jos yksilö tosiaan kärsii "leiman" alle sijoittuvista asioista.
Jos sitä "leimaa" ei ole olemassa, avun saanti on helvetin paljon vaikeampaa, kuten esim. icd:n muutos on realimaailmassa, omalla kokemuksella, osoittanut.
aka
Jos sä olet sairas, sä olet sairas. Jos sun sairaudella on nimi, sitä on helpompi hoitaa.
Mutta, tää vaatis varmaan oman lankansa, ja toisaalta, täysin turhaa. O0
Joo, määritelmät muuttuivat. F65.5. eli sadomasokismi poistui sellaisenaan luokituksesta, mutta löytyy yhä (muistaakseni) F65.8 "Muut sukupuoliset häiriöt" kohdasta. Määritelmä muuttui niin, että nykyään taipumuksen pitää aiheuttaa huomattavaa kärsimystä, että se määritellään mielenterveyden häiriöksi.
-
Eikös se ole seksuaalisyrjintää vastaan oleva mielenosoitus? Meillä pervoilla on oma osamme siellä, koska vasta 2011 meidät poistettiin sairauslistalta, eikä vieläkään ole tasa-arvoa (ei edes kaikkien pervojen mielestä).
Tämä käy järkeen mullekin. Kannattaa muistaa että Suomessakin, homoseksuaalisuus oli luokiteltu vielä n. 50-70 vuotta sitten mielisairaudeksi ja taisi olla muutenkin aika karut oltavat heillä jos ei halunnut olla kaapissa.
.
Ei "meitä" poistettu mistään. Määritelmät muuttui.
Ja henkilökohtasesti, vanhan f65.5:n alle kuuluvana, pidän noita aikoinaan tehtyjä muutoksia ehkä vittumaisimpana asiana, koskaan, niitä kohtaan jotka sinne kooditukseen kuuluivat.
Sillä, että jollekin asialle on annettavissa "leima" on myös hyvä asia jos yksilö tosiaan kärsii "leiman" alle sijoittuvista asioista.
Jos sitä "leimaa" ei ole olemassa, avun saanti on helvetin paljon vaikeampaa, kuten esim. icd:n muutos on realimaailmassa, omalla kokemuksella, osoittanut.
aka
Jos sä olet sairas, sä olet sairas. Jos sun sairaudella on nimi, sitä on helpompi hoitaa.
Mutta, tää vaatis varmaan oman lankansa, ja toisaalta, täysin turhaa. O0
Joo, määritelmät muuttuivat. F65.5. eli sadomasokismi poistui sellaisenaan luokituksesta, mutta löytyy yhä (muistaakseni) F65.8 "Muut sukupuoliset häiriöt" kohdasta. Määritelmä muuttui niin, että nykyään taipumuksen pitää aiheuttaa huomattavaa kärsimystä, että se määritellään mielenterveyden häiriöksi.
ICD-11 siirtää nää "parafiliset häiriöt" alle ja siellä diagnoosien määritelmät ovat muuttuneet painottuen epäkonsensuaalisuuteen ja "huomattavaan kärsimykseen", mikä sitten on se sanahelinää. Seksuaalisadismin määritelmä on "Coercive sexual sadism disorder" icd-11:ssa.
Pointti se, että oikeassa maailmassa tää on johtanut tilanteisiin, joita oon itse ollu todistamassa, että kärsijät eivät yksinkertaisesti saa apua koska eivät ole, vielä, tehneet mitään. Mikä sitten on kohtalaisen hassu asetelma. :o
-
Musta on ihan hyvä, että mikä tahansa ei ole automaattisesti sallittua. Maailmassa on liikaa itsekeskeisiä sekopäitä, jotka alkavat tulkita vapauksiaan piittamatta vastapuolen oikeuksista. En todellakaa halua elää maailmassa, jossa jokainen teinityttöjen ja muiden alaikäisten groomaaja kokee omien tarpeidensa olevan "luonnollisia" ja "oikeutettuja".
Mitä vaikkapa alistamiseen ja mieltymyksiin siinä tulee, sen ja väkivallan välinen ero on kuitenkin hiuksenhieno. Ja kun itsekeskeinen sekopää alkaa alkaa toteuttaa taipumuksiaan sillä saralla, on seurauksena hyvin nopeasti - väkivaltaa.
Kihisen yhä raivosta siinä, miten eräs tälläkin palstalla esiintyvä "dom" johdatti nuoren, parikymppisen tytön metsään, sitoi puuhun ja pahoinpiteli tavalla, josta olisi voinut tehdä rikosilmoituksen. Tyttö pelkäsi kuollakseen, häntä sattui helvetillisesti, mutta kuten usein näissä, syytti itseään ja suostumustaan. Ja sika pääsi pälkähästä.
Summasummarum: On ihan hyvä jatkossakin, että näitä pervoiluita ei aleta normalisoimaan. Aikuiset ihmiset sopikoot jatkossakin kahdenkeskisesti miten haluavat toisiaan rusikoitavan. Mutta älkäämme koskaan antako julkisuudessa vaikutelmaa, että kaikki se käytös olisi tosta vaan "ok" ja "luonnollista".
-
Summasummarum: On ihan hyvä jatkossakin, että näitä pervoiluita ei aleta normalisoimaan. Aikuiset ihmiset sopikoot jatkossakin kahdenkeskisesti miten haluavat toisiaan rusikoitavan. Mutta älkäämme koskaan antako julkisuudessa vaikutelmaa, että kaikki se käytös olisi tosta vaan "ok" ja "luonnollista".
Toimintahan on luonnollista, jos se perustuu keskinäiseen todelliseen sopimiseen ja lakien kunnioittamiseen. Jos toiminta painetaan piiloon, se lisää väärinkäytösten mahdollisuuksia. Tähän pätee sama kuin seksityöhön. Mitä avoimemmin seksityö hyväksytään näkyväksi osaksi yhteiskuntaa, sitä vähemmän uhreja syntyy.
Eihän kinkyilyssä sinänsä ole mitään luonnotonta tai väärää. Sen piirissä kylläkin voidaan tehdä pahuutta, mutta juuri siksi kinkyilystä pitäisi tehdä mahdollisimman yhteiskuntakelpoista, koska avoimuus tuo väärinkäytökset esiin.
-
Milloin olemme tasa-arvoisia? Mihin sitä voi verrata? Miten koet olevasi ali-arvoinen muihin verrattuna ja keihin vertaat itseäsi? Miten seksuaalinen tasa-arvoisuus näkyy elämässäsi kun se on mielestäsi saavutettu? Tunnetko itsesi tasa-arvoisemmaksi kun bailaat karnevaali humussa muiden ali-arvoisten joukossa? Voisiko kyse olla kuitenkin huonosta oman arvon tunnosta? Koetko olevasi huono ihminen jos olet kinky, eli tunnetko syyllisyyttä seksuaalisuudestasi? Miten aiot toteuttaa seksuaalista tasa-arvoasi vuoden niinä päivinä kun ei ole prideä?
-
Summasummarum: On ihan hyvä jatkossakin, että näitä pervoiluita ei aleta normalisoimaan. Aikuiset ihmiset sopikoot jatkossakin kahdenkeskisesti miten haluavat toisiaan rusikoitavan. Mutta älkäämme koskaan antako julkisuudessa vaikutelmaa, että kaikki se käytös olisi tosta vaan "ok" ja "luonnollista".
Toimintahan on luonnollista, jos se perustuu keskinäiseen todelliseen sopimiseen ja lakien kunnioittamiseen. Jos toiminta painetaan piiloon, se lisää väärinkäytösten mahdollisuuksia. Tähän pätee sama kuin seksityöhön. Mitä avoimemmin seksityö hyväksytään näkyväksi osaksi yhteiskuntaa, sitä vähemmän uhreja syntyy.
Eihän kinkyilyssä sinänsä ole mitään luonnotonta tai väärää. Sen piirissä kylläkin voidaan tehdä pahuutta, mutta juuri siksi kinkyilystä pitäisi tehdä mahdollisimman yhteiskuntakelpoista, koska avoimuus tuo väärinkäytökset esiin.
Mä en tarkoittanut tota. Kinkyilenhän itsekin. Mutta ihan samalla tavalla kuin jonkun Andrew Taten opit sekä leviävät että saavat levitessään alkuperäistä sanomaansa verisempiä muotoja, myös esim vaikka "alistaminen" ja "kuristaminen" ja "lyöminen" seksin aikana ei hahmotu jokaiselle valopäälle tasa-arvotekona, molemminpuolisen yhteisymmärryksen auvona, vaan sitä tehdään, koska niin MINUN kuuluu tässä nyt tehdä koska niin MINÄ haluan tässä nyt tehdä.
Kinkyily vaatii lajiymmärrystä, mutta ajokorttia tai start-up-koulutuksia siihen ei ole saatavilla. Mulle on ihan ookoo jos lapseni haluavat elää vanilijaisen elämän. En aio koskaan "valaista" heitä kinkyilyn auvoisuudesta, se himmeli aivosoluja, vaikuttimia ja sattumuksia joka siihen vaaditaan, sitä en osaisi kellekään tyhjentävästi edes avata. Ja vaikka osaisin, niin enpä usko että monellakaan vastaanottajalla riittäisi kapasiteetti kuulemansa pureskeluun. Kinkyilyn siis jokainen itse löytäköönn, jos kutsumuksen siihen kokee. Mitään markkinointia se ei kaipaa.
Joten, kaikista näistä syistä johtuen, hyvä vaan että jokainen ilmiö ei ole sensuroimaton osa monenikäistemme arkea.
-
Kinkyilyllä ja fetisismeillä on vahvat siteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuurissa ja aktivismissa, joten luonnollisestikin fettarit ovat (ja pitäisi ollakin) näkyvässä osassa pride-kulkuetta
-
Tulipa mieleeni aika 2000-luvun alkupuolella kun kinkyt alkoivat järjestäytyä ja perustettiin yhdistyksiä jne. Silloin ainakin smurffit lähestyivät Setaa josko heidän kanssaan voisi tehdä jotain yhteistyötä. Setalta tuli tiukka kannanotto etteivät he halua olla missään tekemisissä jonku pervolauman kanssa ja he ajavat vain homojen asioita. Pelkäsivät kinkyjen antavan jonkin ikävän tahran heidän puhtoisille tasa-arvo unelmilleen.
Sitten myöhemmin smurffit järjesti bileitä DTM:n yläkerrassa. Homma toimi niin että alkuilta oli vain kinkyille varattu mutta puolenyön jälkeen pääsi ravintolan muu väki ilmaiseksi kikattelemaan ja kauhistelemaan kinkyjen touhuja. Toisin sanoen kinkyt olivat ravitolalle ilmainen ohjelmanumero homoille jotka naureskelivat meidän scenelle.
Niin ne ajat muuttuvat O:-)