BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Lili! - 16.09.2025, 19:11
-
Olen tätä pohtinut omassa pienessä päässä ja nyt haluisin muiden mietteitä myös kuulla.
Eli Huora sanan käytöstä.
Ainakin minä aikaisemmin mielsin sen sanan rumaksi ja kylmäksi torjujaksi termiksi.
Sukellettuani tähän bdsm maailmaan tajusin että se sana voi olla myös kaunis jopa hellittelynimi jos sitä käytetään oikein. Itse en osaa enää ottaa sitä rumaksi sanaksi jos sitä käytetään lempeydellä, himosta tai vain kertomaan subin paikka. (Itse oon siis sub)
Olisi kiva kuulla muitten mietteitä aiheen ympäriltä. Miten te suhtaudutte sanan käyttöön?
-
Vierastan ainakin jonkin verran ajatusta, että seksuaaliset halut pitäisi oikeuttaa. Minusta ne vain ovat. Jos ne eivät riko lakia ja kaikki toiminnassa olevat osapuolet tahtovat vapaaehtoisesti niitä toteuttaa, niin siitä vain. Toki jonkinlainen terve järki, joka takaa turvallisuuden, on hyvä pitää päässä.
Vaikka sanoja käyttäisi hyvin halventavasti ja myös niiden kohteena oleva osapuoli kokisi ne hyvin halventavaksi, niin silti ne saattavat vapauttaa. Ihminen on mutkikas olento.
-
Itsellä vois toimia, jos siihen liitetään esim. Mun oma pikku huora ja äänensävy on oikeanlainen ja kyseessä ois hyvin tuntemani kumppani. Kylmällä äänellä pelkästään huoraksi kutsumisesta en tykkäis. Lutka ja narttu sopisi omaan suuhun (ja korvaan) paremmin.
-
Minulle olisi virhe tulla huorittelemaan tai lutkittelemaan. Menen pitkälle vain selkaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa koen vahvaa keskinäistä kunnioitusta. Minun sanastossani ja historiallani kyseiset ilmaukset merkitsevät jotain ihan muuta, vaikka tietäisinkin, että vastapuolelle niillä on ihan eri merkitys kuin minulle. Haluttu vaikutus syntyy paljon pehmeämmillä ilmaisuilla, jos sellaista kaivataan.
-
Itselle huora ja lutka kalskahtaa liikaa korvaan. Narttu voin tietyissä tilanteissa olla. Isin pikku prinsessakin voi olla alentava jos se sanotaan tietyllä äänenpainolla.. mutta itseltä tulisi heti punainen jos minua huorittelisi. Jokaisella on omat juttunsa ja mieltymyksensä ja hyvä niin.
-
Tuhmien juttelussa kumppanille tökkii pahasti sana huora. Lutka on ehkä jo miedompi termi, koska sen voi nähdä positiivisena sanastona (vaikka feministisessä elektonisessa / rap -musiikissa), jossa se painottaa seksuaalista vapautta ja toimijuutta. Kumpikaan termi ei ole kuitenkaan aktiivikäytössä joka johtunee siitä, että minä tai kumppanini eivät saa kumpikaan isommasta nöyryyttämisestä kiksejä. Omalla kohdalla korvaan kuiskattu hyvä tai reipas tyttö, leluni tai runkkarini ovat soveliaampia mausteisempia termejä, jotka saavat reaktioita aikaan. Paljon riippuu myös siitä miten asiat ilmaisee. Kokonaisuutena oma fiilis on, että pitää tuntea kumppani hyvin ja tietää mistä toinen saa kiksit, kun miettii mitä ja miten toiselle puhuu. Jossain toisissa suhteissa tiukempi sanasto voi toimia hyvinkin tunnelman luomisessa - tällöinkin vaatii lopulta yhteisen ymmärryksen tästä.
-
Minun mielestäni tuo sana on liian raju, en ole sitä koskaan käyttänyt. Toki jokainen ihminen ja suhde on omanlaisensa.
-
Oon tuota käyttänyt hellittelynimenä, sekä vielä pahempiakin. Aina on toinen osapuoli ollut tietoinen nimenomaan hellittelystä.
-
Mikä kellekin sopii, jos molemmat tykkää niin mikäs siinä. Omalla kohdalla tuon sanan käyttö aiheuttaisi lähinnä huvitusta ja ihmetystä, mutta ei kumpaakaan hyvällä tavalla :)
-
Itse tykkään kovasti huora-sanan käytöstä juuri sen karskiuden takia.
Enimmäkseen olen törmännyt sen hyödyntämiseen juuri hellittelynimenä, mutta henkilökohtaisesti itseäni se puhuttelee eniten juuri silloin, kun sitä käytetään kylmästi ja tunteettomasti alistuvan halventamistarkoituksessa. Sana itsessään on minulle hyvin neutraali, eikä varsinaisesti sanana aiheuta sen kummempia kiksejä. Enemmän viehätynkin siitä, minkälaisia mielleyhtymiä sanaan halventamistarkoituksessa liitetään: huora on jotakin vähempiarvoista, halpaa ja likaista. Itseään avoimesti jakeleva huora on huono nainen. Pelkkä arvoton käyttöesine. Kutsumalla jotakuta tällä nimellä lyödään hänen otsaansa voimakas leima, jonka mukana tulee melkoinen määrä tavalla tai toisella kielteisiä mielikuvia. Tällaiset teemat toimivat tosi hyvin nöyryyttämiseen, häpäisemiseen, halventamiseen ja alistamiseen. Toisaalta ymmärrän, että tällaisten teemojen parissa sessiointi voi olla rankkaa, eikä huoraksi kutsuminen siksi ole varmasti kaikkien kuppi teetä.
Minulla on iso kink naisen seksuaalisuuden halveksimiseen ja kontrolloimiseen, ja tähän tarkoitukseen huoritteleminen on todella toimiva työkalu.
Huoritteleminen on ennen kaikkea tehokas tapa naisen osoittaman himokkuuden, halun ja seksuaalisen oma-aloitteisuuden väheksymiseen - "eihän himokkuuden ulospäin näyttäminen ole kenellekään kunnialliselle naiselle sopivaa, sopivaa se on ainoastaan huorille". Naisten seksuaalisuutta on kautta maailman sivun yritetty kontrolloida maineen avulla, ja halukasta, seksuaalisia aloitteita tekevää naista on ollut helppo pitää häpeällisenä. Huorittelemalla nämä monet eri näkökulmat, arvot, mielikuvat ja historian painolasti on helppoa nivoa yhteen ja käyttää alistuvaa osapuolta kohtaan lyömäaseena.
Pidän huora-sanan käyttöä väkevänä työkaluna, minkä takia sen käytössä tulisi käyttää harkintaa. Samalla tavoin sanan liikakäyttö vie sen hohdokkuutta pois, ja ylikäytettynä siitä tulee lähinnä tylsä, kädenlämpöinen halventamisyritys, joka alistuvan on hieman liiankin helppo vain ohittaa olankohautuksella. Sopivasti annosteltuna ja oikeissa kohdissa käytettynä huorittelemisella on yllättävän iso voima. Muun muassa siksi pidän siitä niin paljon.
-
Samoen kanssa samoilla linjoilla. Huora on kiva hellittelynimi, mutta kun sitä käytetään sessiossa tosissaan ja muuten kuin hellittelynimenä ollaan jo jonkin mielenkiintoisemman äärellä.
-
Minun mielestäni tuo sana on liian raju, en ole sitä koskaan käyttänyt. Toki jokainen ihminen ja suhde on omanlaisensa.
Mäkään en ole koskaan käyttänyt tuota, mutta näin miehenä olen hiljaa toivonut sitä joskus käytettävän minuun, ja on käytettykin kerran pari, ja tykkäsin. ^^ Itse en silti ole koskaan käyttänyt naisiin, varsinkaan tuntemattomiin tai vähän tuntemiini. Mielummin käytän sanaa "Lutka" kuin "Huora" ehkä, riippuu miten koen sen sopivaksi toiselle. Ja yleensä se olen ollut mä joka on ollut rajumpi näissä asioissa, vaikka hienotunteinen koitan olla..
-
Minusta horo on sympaattinen nimitys, jota käytän itse itsestäni. Lutkakin ihan ok. Seksuaalinen vapaus on hieno asia.
Huora viittaa mielessäni yksiselitteisemmin seksityöhön, vaikkakin taitaa sanana olla vanhentunut ja kantaa ikävää kaikua. Minusta huoraksi nimittäminen tuntuisi samalta, kuin joku sanoisi lentomekaanikoksi. Lähinnä siis omituista.
En ehkä ihan osaa sisäistää näitä nimittelyjuttuja, enkä varsinkaan niihin liittyvää halventamista tai häpeää.
Mutta kuitenkin, jokainen tavallaan. Ei näistä vahinkoa seuraa, jos joku tiettyä sanaa tykkää konsensuaalisesti käyttää.
-
Suora huorittelu on kokonaan ei ja ei minun kohdallani, koska se ei kuvaa yhtään sitä millaista seksikäyttäytymiseni on ja millainen olen ihmisenä. Sitten taas jotkut muut, tavallaan "pehmeämmät" nimitykset niin, kuin nyt vaikka kipulutka, voivat mennäkin. Tilanteesta ja ihmisestä riippuen.
-
Tykkään kovasti, jos saa käyttää sessiosanana :love: Muutoin se on omassa mielessäni vakiintunut joidenkin seksityöntekijöiden omimaksi ja itsestään käyttämäksi termiksi, ja kuulostaa siten jo vanhanaikaiselta naisten haukkumasanaksi.
-
Kiva sana.
Tykkään siitä.
Siis, jos sitä käytetään luvan kanssa.
Tykkään muistakin halventavista nimityksistä.
En osaa tämän paremmin tätä asiaa filosofoida.
-
Niin. Mulle käy kaikki. Kiva, ku puhutellaan. Yleisimmin olen lelu, mut välillä muutakin. Kaikkein mieluiten olen mitä tahansa, mikä päättyy omistusmuotoon, kuten huoraNI, lutkaNI, leluNI tms.
-
Sitäpaitsi Huoralla on helvetin hyvä biisi: Pyörällä baariin ja taksilla himaan.
-
En pidä, kuten en pidä nartusta, horosta tai lutkastakaan. Herättävät lähinnä ihmetystä, että millä perusteella ja mitäköhän tässä yritetään saada aikaan. Ja sitten tulee vähän sellaista vastareaktiota, että okei, voin mä mennä oleen jos haluut, tai et, pitäiskö mun sitten olla vähän nartumpi ja valita seurani paremmin, mitä mieltä olet? ;D
-
Huora sanana on omaan korvaan liian raju. Voin olla isin pikku narttu, ihmisestä ja tilanteesta riippuen, mutta en huora.
Ei siis ole edes kokemusta sanan käytöstä nykyisin (entisessä elämässä kyllä sitä sai välillä kuulla) mutta ei kyllä kiinnostustakaan.
-
Pieni omakohtainen mielikuvamatka aiheeseen:
Brättäilevä subi on vongannut, mourunnut ja kerjännyt, kiehnäten, jekkuillen ja ympärilläsi härnäten koko päivän. Olet saanut spämmikasan viestejä, joutunut aamulla pohtimaan elämänvalintojasi kun tuo toinen on ylienergisenä ja himokkaana hyppinyt naamallesi, osa päivän käskyistä on mennyt kuuroille korville ja puolet sovituista säännöistä on unohtunut johonkin hamaan tulevaisuuteen. Saat illalla viimein hetken istua rauhassa sohvalla, otat tottelavaisesti tarjoillun juoman käteesi ja näet yhä tuon huomiota ja kehuja kalastelevan innokkaan virneen toisen naamalta. Pohdit itseksesi että tämä päivä vaatii muutakin kuin kehuja, olet koko päivän odottanut hetkeä kun olette molemmat vapaita töistä ja arjen velvoitteista. Lopulta tiedät millä murrat tuon koko päivän kestäneen uhkarohkean brättäilyn ja ilkikurisuuden..
"kiitos, nyt sitten istut alas ja oot hiljaa - senkin huomiohuora."
Yksi tiukka katse omalta puoleltasi ja yllättynyt vilkaisu hänen puoleltaan. Tilanne ja jännite alkaa sulaa. Näet kuinka kaikki se huomionhakuinen jännitys ja hyper olotila sulaa pois, tarvittaessa vain uusi tiukka tuijotus ja jokainen ilkikurinen vilkaisu tai suun aukeamien loppuu lyhyheen. Annat yliaktiivisuuden sulaa ja rentoutua, odotat että kroppa ja käytös on rauhoittunut. Kun sulava subi vieressäsi alkaa näyttää katumuksen merkkejä ja tuijottaa nyt jo pyytävin silmin, selkeästi rauhallisemmalla energialla, saa hän ne kehut ja sen huomion jota on koko päivän kerjännyt..
"Hyvä tyttö, nyt saat..."
--
Mielikuvan kohtausta voit ja saat maustaa omaan dynamiikkaan sopivin teoin, elein ja sisällöin, niiden ohella tuo yksi sana on omasta mielestä varsin monikäyttöinen. Voi olla että subi on huomiohuora, huonosti käyttäytyvä huora, mamman oma pikku mussukkahuora.. Käyttötapoja on monia. Itse en arkisesti kyseistä sanaa käytä ja joudun jopa työmaailmassa opettamaan ettei se ole sanan "nainen" synonyymi. Sen sijaan konsensuaalisessa D/s dynamiikassa, tietoisesti valitun teon ja kommunikoinnin tehokeinona tuo sana on vallan mainio. Tarpeeksi nöyryyttävä ja kova, mutta muovattavissa joksikin todella helläksi. (Vai onko jonkun mielestä "mamman mussukahuora" kauhean kova nimitys?)
~ Pikkuvaltikka
Jonka oma mussukkahuora lähti juuri töihin ja antoi mammalle rauhan kirjoittaa..
-
~ Pikkuvaltikka
Jonka oma mussukkahuora lähti juuri töihin ja antoi mammalle rauhan kirjoittaa..
Aika kuuma ja opettavainen kuvaus dynamiikka-asioista!
-
~ Pikkuvaltikka
Jonka oma mussukkahuora lähti juuri töihin ja antoi mammalle rauhan kirjoittaa..
Aika kuuma ja opettavainen kuvaus dynamiikka-asioista!
Todella! Ihaillen luin taas Nelli Pikkuvaltikan verbaalista ilmaisua.
-
Huora, minulle tuo sana on sävyltään hyvin ikävä ja loukkaava eikä siinä ole lämpöä, välittämistä eikä rakkautta. Subille löydän ja käytän monia muita sanoja kuin huora ilmaistakseni asioita mutta kukin tietysti tavallaan ja tyylillään.
Huora ei kuvaa (enää) seksityöläisiä eikä palveluiden tarjoajia eikä tuota enää juuri kuule missään yleisissä keskusteluissa vaikka sanana onkin varmaan kaikille tuttu.
Oikeastaan tulee mieleen vain yksi henkilö josta tuota nimitystä voisin käyttää eikä siinä ole lämpöä mukana, ei huonosti tässä kummallisessa maailmassa kummallisten ihmisten keskellä kaikkien näiden vuosien aikana.
-
Ei toimi mulle mistään näkökulmasta. Ehkä mä olen liian kirjaimellinen ihminen. Musta se, että on seksuaalisesti aktiivinen ei ole huoraamista. Tai ei pelkästään mun mielestä, vaan sehän on ihan fakta. "Lunttu" toimii kohtuu hyvin, mutta sillekin on hetkensä. Jos esimerkiksi kyseisen sanan käyttäjän kanssa ollaan yhdessä touhuttu jotakin vaikka ryhmä juttua, mä en osaa vastaanottaa sitä, että minä olisin siinä se lunttu. Jos hän on itsekin osallistunut toimintaan, mutta toruu vain minua. Jos taas minä olen olen yksin vaikka suhteen ulkopuolella hommaillut jotakin, niin silloin on kivaa saada torut "lunttuilusta".
-
Ei todellakaan toimisi.
-
Silmätäänpä lauantaiaamun ratoksi tämän sanan lähistöllä yhteen kohtaan kirjallisuuden historiassa (ja ollaan myös lähtökohdan, subin nimittämisen, ulkopuolella). Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Juhanille Venla oli kauan tavoiteltu ja vihdoin omaksi saatu lempilintu. Silloin, kun tunteet kuumenivat, käytössä oli laaja nimitysten asteikko. Lunttu oli käytössä, samoin hälläkkä, mutta kun Kissalan Aapeli oli mielestään solidaarinen Juhanille ja käytti nimitystä hurnukka, niin Juhani hirmustui: "Hauku minua, mutta älä minun vaimoani!" Kyse oli siis siitä, mitä sanotaan ja toisaalta, painavasti, siitä kuka sanoo.
Lähteistä tarkistamatta oletan, että hurnukka on huoran kiertoilmaus, kun taas hälläkkä on ihan eri rekisteriä. Huoraa kirjassa ei mainita lainkaan. Luntusta Juhani puhui vimmastuneena, kun veljekset olivat yhdessä kosimassa Venlaa, siis silloin, kun tilanne ei ollut vielä kypsä ollenkaan ja käsitys suhteestakin oli nykytermein jotenkin polygaminen: "toisin sanoen tulis hän meidän kaikkien vaimoksi".
Mr Birch
-
lempilintu, hälläkkä, hurnukka
Saattaisipa sydämeni hieman sulaa, mikäli armaani minua tällaisilla nimityksillä kutsuisi.
-
Lähteistä tarkistamatta oletan, että hurnukka on huoran kiertoilmaus, kun taas hälläkkä on ihan eri rekisteriä. Huoraa kirjassa ei mainita lainkaan. Luntusta Juhani puhui vimmastuneena, kun veljekset olivat yhdessä kosimassa Venlaa, siis silloin, kun tilanne ei ollut vielä kypsä ollenkaan ja käsitys suhteestakin oli nykytermein jotenkin polygaminen: "toisin sanoen tulis hän meidän kaikkien vaimoksi".
Mr Birch
Kiinnostavaa, sekä hälläkkä että hurnukka ovat itselleni uusia tuttavuuksia. Hälläkkä kuulostaa perhmeämmältä, mutta muuten ei ollut tietoa näiden rekistereistä. Voitaneen sanoa, että hurnukka on kevytmielinen siinä missä hälläkkä on eläväinen. Etymologisessa sanakirjassa hurnukka on "kevytmielinen, hepsakka; reipas, rivakka"; käytetty myös muodoissa hurnakka, hurnakko, esim. sanasta hurnia eli "tehdä jotakin nopeasti". Murresanakirjan mukaan hälläkkää käytetätään "(liian) vilkkaasta, eläväisestä, iloluontoisesta ihmisestä"; ja asiaan liittyy usein "hälinä, meteli". Kalajoella sama kuin huitukka.
*
Olen ehkä viikon miettinyt sellaista kirjoittamaani vanhaa novellia, jonne olen kirjoittanut omaksi ajatuksekseni, että haluan olla jonkun pikkulutka. Tämä on itselleni näin omasta suusta vähän vieras rekisteri, ja kantaa mukanaan jotain vähän surumielistä ylpeyttä.
Varmaan en pidä sanasta huora sen vuoksi, että toisinaan subin rooli on tuntunut huoraamiselta silloin, kun vastapuolella on tarjota liian ahdasta roolia ja näkemystä, eikä kiintymystä kummempaa. Tai jos on tuntenut viihtyvänsä subin roolissa, ollut seksuaalisesti aktiivinen tai on kiinnostunut seksiin liittyvistä asioista ja on niihin liittyviä ajatuksia ja ideoita, on ulkopuolelta tai lähipiiristä tullut kuitenkin vähän sellaista asennetta, että tuntee huoraavansa. On ollut aika pitkiä kausia, jolloin olen tuntenut olevani huora. Ja koska sitten olen huora, huomaan, että itselläni on kyllä identiteetissä sellainen vähän ylpeä vastaavuus tähän sanaan, mutta kannattaako sitä minusta käyttää, on sitten eri asia. Joskus on kuitenkin kiva olla hieno huora tai lempilintu. Mutta sanana se on aika kaksiteräinen miekka. Siinä on se puoli, että voi pukeutua kauniisiin asusteisiin, kuten sanotaan, ja kantaa kaiken kauniisti ja toisaalta se puoli, ettei koskaan voi jäädä.