BDSM-baari
Newbie-nurkka => Artikkelit => Aiheen aloitti: Mr Birch - 19.09.2025, 18:01
-
Tämän tarkastelun lähtökohtana on muuan keskustelu nyttemmin edesmenneen ihmisen kanssa. Hän määritteli napakasti itsensä masokistiksi, jota ei tule erehtyä luulemaan subiksi eikä kohdella sellaisena, minkä hän kertoi tekevänsäkin kyllä selväksi eräille kontaktin ottajille. Päädyn tässä laajentamaan asetelmaa hieman ja pyrin seuraavassa avaamaan tutkimuskirjallisuuden ja toisaalta yksilöpuheenvuorojen kautta käsitteitä sub(missive), bottom ja masokisti. Kukin näistä käsitteistä määrittyy suhteessa toisiinsa ja vastapareihinsa. Lopuksi viittaan lyhyesti isäntä – orja -dialektiikan kehykseen, jonka avulla näitä käsitteitä on mahdollista tarkastella.
Vasta artikkelin valmistuttua huomasin aihepiiriä koskevan keskustelun Newbie-nurkassa otsikolla "Roolikuvaus profiilissa? Sub vai bottom, mitä eroa?"1 Ehkä tästä voi päätellä, että artikkelille on tarvetta.
Sub – dom -ulottuvuus
Tutkimuksissa on Hébertin ja Weaverin (2015) mukaan tavallista tarkastella BDSM:n harjoittajia ryhmänä erottelematta subin ja domin rooleja riittävästi. Tämä on sikäli luontevaa, että nämä tarvitsevat ja määrittävät toisiaan, mihin seikkaan tarkennetaan katsetta jäljempänä. Riskinä taas on, ettei roolien ominaispiirteitä näin saada kunnolla näkyviin. Ongelmana ovat myös stereotyyppiset oletukset, kuten että BDSM:ssa dominoiva osapuoli ilmentää samaa roolia muussakin elämässään (engl. match) tai päinvastoin, että BDSM- ja siviiliroolit ovatkin vastakkaisia (engl. mismatch); työelämän dominoija haluaa alistua seksissä tai jollain muulla elämänalueella.
Mainitussa tutkimuksessa tunnistettiin subin piirteiksi halu luovuttaa kontrolli ja halu miellyttää. Dominoivan piirteinä taas nähtiin empaattisuus, halu hoitaa ja kasvattaa (nurture), halu ja kyky ottaa kontrolli sekä vastuullisuus ja huomiokyky. Piirteiden tunnistamisessa näyttäisi siis olevan epäsuhtaa – ikään kuin subi olisi dominoivaa helpommin määriteltävissä. Tätä tuskin kannattaa niellä purematta.
Subien ”omaa ääntä” on tutkimuksissa etsitty blogeista ja haastatteluista.
Lisa Rivolin (2015) haastattelututkimus Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa ja Amsterdam-Utrecht-alueella Alankomaissa osoitti, ettei BDSM-rooli merkitse alistuvalle naiselle ristiriitaa itsearvostuksessa, vaan voi vahvistaa sitä tarjoamalla seksuaalista vapautumista ja luottamusta muodostuvien suhteiden ja parantuvan kommunikaation kautta. Masokistinen kokemus saattaa toimia henkilökohtaisen muutoksen välineenä, rohkaista kehittymistä ja tarjota intensiivisiä tunteita. BDSM on samalla kertaa yhteisöllistä ja henkilökohtaista, tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen ja kapinaan, kipuun ja nautintoon.2
Australiaan rekisteröityneellä Beautifully Bound -blogialustalla kirjoittava Sirs Slut Cielle luonnehtii itsään alfa-alistujaksi. Hän kirjoittaa Hegelin dialektiikkaa soveltaen (karkea suomennos): "Olen viime aikoina lukenut paljon siitä, etteivät eräät Domit usko Alfa-subeja olevankaan. Arvatkaas mitä? Minulla on uutisia. Olen yksi näistä, joihin te ette usko. Olen Alfa-subi ja äärimmäisen ylpeä siitä. Joitakuita ajatus naurattaa, mutta olen subi siksi, että olen valinnut niin. Alistun Domilleni, valitsen vapaasti luovuttaa kontrollin hänelle. Mutta hänen kenet valitsen, tulee osoittautua alistumiseni arvoiseksi, kunnioitukseni ja rakkauteni arvoiseksi."3
Bottom – top -ulottuvuus
Käsitteet bottom, top ja versatile ovat varsin rajattuja ja viittaavat alkujaan gay- tai bi-miesten rooliin anaaliseksissä. Varsin vähän tiedetään Moskowitzin ja Rolofin (2017) mukaan itsemäärittelyn kannalta siitä, mikä saa omaksumaan tietyn roolin tai nimityksen (self-identity, self-label) tai kumpi ilmenee ensin, rooli vai homo- tai biseksuaalinen suuntautuminen. Myös tässä itsemäärittelyssä tapahtuvia muutoksia on tutkittu vähän. Em. lähteen mukaan roolin itseraportoitua muuttumista on tutkittu lähemmin vasta 2010-luvulla. Pachankis ym. (2013) sovelsivat useisiin menetelmiin perustuvaa mixed methods -lähestymistapaa sen sijaan, että olisivat keskittyneet joko määrälliseen tai laadulliseen näkökulmaan.
Pachankisin ym. tutkimuksessa yli puolet vastaajista on muuttanut itse määriteltyä rooliaan mainitussa top, bottom, versatile -jaottelussa. Muutokseen vaikutti kokemuksen kasvu, se miten rooli fyysisesti miellytti ja omien odotusten selkiintyminen – voidaan ehkä puhua itseymmärryksen kasvusta kokemuksen myötä. Pachankis ym. puhuvat vaihtoehdoista top, bottom, versatile käsitteellä ”sexual position identity”. Itse olen tässä käyttänyt ehkä kevyempää käsitettä ”rooli” vastineena Moskowitzin ja Rolofin tekstinsä alkupuolella käyttämälle ”self-label”-käsitteelle – ”omalappu” tai ”itsenimiö” eivät kuulosta kovin toimivilta... Roolin ja identiteetin käsitteitä koskeva pohdinta on oman messunsa arvoinen.
Olennaista tämän kirjoituksen kannalta on roolimuutoksiin liittyvä monipuolisuus: 93:n vastaajan tutkimuksesta oli löydettävissä 11 erilaista selitysmallia muutokselle. Viitattiin esimerkiksi henkilökohtaiseen kehitykseen, muuttuneisiin ihmissuhteisiin ja myös sosiokulttuurisiin muutoksiin, siis ehkä yhteiskunnallisen aseman tai asuinpaikan muuttumiseen. Huomattavaa on myös, että kahdella eri tutkimuskerralla huomattava osa vastaajista (26,9 % ja 15,1 %) ei tunnistanut roolijaottelua itselleen merkittäväksi tai on lakannut käyttämästä sitä.
Termejä top ja bottom käytetään myös laajemmin. Käsitteellä ”topping from the bottom” viitataan BDSM-kulttuurissa tilanteisiin, joissa alistuva osapuoli jollain tavalla ”pitää ohjia”. Käsitettä voidaan käyttää neutraalina kuvauksena rajojen ja turvasanan sopimisesta tai sillä luonnehdittuun toimintaan voidaan suhtautua paheksuvasti, esimerkiksi kutsua sitä ”mikromanageeraukseksi”.4
Masokisti – sadisti -ulottuvuus
Masokistin tarkastelu näyttää näistä kolmesta hankalimmalta, sillä masokistiin (kuten sadistiinkin) on ehtinyt kohdistua historiallisista syistä enemmän huolestuneita katseita kuin kahteen muuhun tässä tarkasteltuun käsitteeseen, subiin ja bottomiin. Hucker (2008) toteaa vasta Krafft-Ebingin nostaneen masokismin yltä siihen aiemmin tavalla tai toisella liitetyn synnin leiman ja ottaneen ilmiön lähemmän tieteellisen tarkastelun kohteeksi. Syntitulkintaa seurasivat kuitenkin sairausleimat sekä käsitykset alistuvuudesta naisten biologisena ominaisuutena.5
Masokismilla nähdään yllättäviä määreitä, kun sitä tarkastellaan eri suunnista: seksuaalisen masokismin ohella puhutaan vaikkapa uskonnollisesta masokismista, moraalisesta masokismista, myös poliittisesta ja ideologisesta masokismista, Lyn Cowanin (1978) sanoin metaforista, joilla psyyke puhuu kärsimisestä ja passiosta. Passio voidaan ymmärtää niin kärsimykseksi, intohimoksi kuin vimmaksikin. Kulttuuri-ilmiönä puhutaan ”kirjallisesta masokismista” (literary masochism), kun tarkoitetaan masokismin teemojen käsittelyä kaunokirjallisuudessa sekä kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksessa.
Tässä yhteydessä lienee paikallaan määritelmiin sotkeutumisen ja niillä nillittämisen välttämiseksi muistuttaa Ludwig Wittgensteinin nimiin laitetusta perheyhtäläisyyden (family resemblance) ajatuksesta. Sillä tarkoitetaan, että käsitteet suhtautuvat toisiinsa kuin perheenjäsenet: ei ole sellaista merkitsevää piirrettä, joka olisi kaikilla; sen sijaan perheenjäsenet liittyvät esimerkiksi pareittain tai pienemmissä ryhmissä toisiinsa ja näiden parien tai ryhmien jäsenet taas eri yhteyksin muihin perheeseen kuuluviin. Samalla tavalla esimerkiksi edellä mainituilla masokismeilla on yhteyksiä toisiinsa, mutta ei välttämättä sen ryhmän kaikkiin edustajiin, joka kantaa tuota yleisnimitystä.
Hegelin isäntä-orja-dialektiikka
Filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel esitti teoksessaan Hengen fenomonologia tarkastelua isännän ja orjan (tai rengin) suhteesta. Isäntä käyttää valtaa orjaa kohtaan, mutta on samalla riippuvainen orjan työn tuloksista. Ajan myötä orjan asema vahvistuu, sillä hän hallitsee enemmän asioita ja entistä paremmin. Asetelmaa ei edes voisi syntyä, ellei orja tunnustaisi isäntää herrakseen eli suhde on vastavuoroinen.6 Asetelma tarjoaa orjalle mahdollisuuden työnsä kautta luoda oma suhteensa todellisuuteen – hän ei ole ”heitteille jätetty”. Vastaavasti isäntä, joka vasta ”wannabe-masterina” etsii itselleen orjaa on heikoilla.Tässä tarkastellut parit, top ja bottom, dominoija ja sub, sadisti ja masokisti muodostavat kukin Hegelin isännän ja orjan dialektiikan sovelluksen, toisistaan riippuvaisten osien muodostaman systeemin.
Eräs BDSM-kulttuurin klassikoista, Pauline Réagen ”O:n tarina”, käsittelee isännän ja orjan suhdetta BDSM:n kehyksessä laajasti. Esipuheessa ”Onnesta orjuudessa” puolestaan kirjan toimittajana esiintyvä Réagen (oik. Anne Desclos) rakastaja (ja muuten myös esimies) Jean Paulhan kertoo Barbadoksen saarella vuonna 1838 tapahtuneesta kapinasta. Siinä nimellisesti vapautetut, mutta edelleen alistetut entiset orjat vaativat entistä isäntäänsä ottamaan heidät uudelleen palvelukseen orjina ja kun tämä ei suostu, lopulta tappavat hänet.7 Paulhan viittaa Hegelin dialektiikkaan todetessaan, että vaikka orjan on tämän filosofian eräiden tulkintojen mukaan määrä aikanaan tulla herraksi, ”luonnonlakeja ei ole syytä kiirehtiä”.
Viitteet
1https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=41986 (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=41986)
2Rivoli, 2015, s. 42.
3Sirs_Slut_Cielle, 2015: ”I have been reading quite a lot lately how certain Doms think there is no such thing as an Alpha Sub. Guess what? I've got news for you because I am one of those things that you don't think exist. I am an Alpha Sub, and I am extremely proud of that. Some may laugh and snigger about this, but I am a sub because I chose to be a sub. Make no mistake about that. I choose to submit to my Dom, I choose to freely give my control to my Dom. But he who I choose to be my Dom, must, beyond any measure, prove himself worthy of my submission, worthy of my respect, and most of all worthy of my love.”
4Greenberg, 2023, ss. 94–96.
5Hucker, 2008, ss. 250–252.
6Nordin, 1999, s. 355.
7Réage, 1986, s. 5.
Lähteet
Cowan, L. (1978). On Masochism. Union Institute & University.
Greenberg, A. (2023). Superfreaks: Kink, Pleasure, and the Pursuit of Happiness. Beacon Press.
Hébert, A., & Weaver, A. (2015). Perks, problems, and the people who play: A qualitative exploration of dominant and submissive BDSM roles. The Canadian Journal of Human Sexuality, 24(1), 49–62.
Hucker, S. J. (2008). Sexual Masochism. Teoksessa Sexual deviance: Theory, assessment, and treatment. Guilford Press.
Moskowitz, D. A., & Roloff, M. E. (2017). Recognition and construction of top, bottom, and versatile orientations in gay/bisexual men. Archives of Sexual Behavior, 46(1), 273–285.
Nordin, S. (1999). Filosofian historia. Pohjoinen.
Pachankis, J. E., Buttenwieser, I. G., Bernstein, L. B., & Bayles, D. O. (2013). A longitudinal, mixed methods study of sexual position identity, behavior, and fantasies among young sexual minority men. Archives of sexual behavior, 42(7), 1241–1253.
Réage, P. (1986). O:n tarina (4. p). Gummerus.
Rivoli, L. R. (2015). Liberation through domination: BDSM culture and submissive-role women [Gettysburg College, Anthropology Honors Thesis]. https://cupola.gettysburg.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1395&context=student_scholarship
Sirs_Slut_Cielle. (8.4.2015). The Alpha Submissive Female. Beautifully Bound. https://blog.beautifullybound.com.au/submissives/the-alpha-submissive-female.htm
-
Tässä oli kiinnostavaa juttua! Itseäni kiinnostaisi vielä tarkemmin sekin, mitä kaikkia variaatioita ja dynamiikkoja voi topping from bottom -asetelmaan liittyä. Ehkä sitä tulee pohdittua joskus - jotenkin itseäni kiinnostaa tavallaan sellaiset dynamiikat, jotka eivät ole suoraviivaisesti ja yksiselitteisesti jonkin roolin mukaisia, vaan joissa on jopa vastakkaisia sävyjä ja vivahteita (ilman, että kuitenkaan on kyse siitä, että oltaisiin switch tms.)