BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: FoxyLady - 25.12.2025, 15:42
-
Onko se ainoa vaihtoehto? Vai onko polysuhdetta hakevat vaan yliedustettuina treffipalveluissa, kun monot ovat kiltisti kotona pervoilemassa sen yhden ja ainoan kumppanin kanssa?
Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää?
-
Kinkyissä lienee keskivertoa enemmän liberaaleja näkemyksiä, jolloin polyt luonnollisesti näkyvät myös treffipalstoilla.
Samaan aikaan sen oman yksisarvisen löytäneillä ei ole niin isoa tarvetta olla näkyvästi alustoilla, kun kaikki tarvittava löytyy kotoa. Baarista voi lähinnä hakea inspiraatiota omiin ajatuksiin tai parisuhteeseen, mutta syvemmälle meneviä aktiivisia keskusteluja ei valitettavasti löydy älyttömän paljoa.
Mutta jos rivien välistä voi lukea kysymyksen, niin kyllä täältä löytyy onnellisia mono-kinksuhteita. Parin vuoden pohjilla tuntuu, että yhdestä suhteesta voi saada älyttömästi irti ja että ajan kuluessa suhde vain syvenee ja pervoilut paranevat.
-
Sormet tuossa yllä varmaan kertoi perusasiat.
Sosiaalinen näkyvyys. Ihan tilastotiedekin: kun polyamoriset muodostavat useampia suhteita, niin heidän näkyvyytensä (osin) polyamorisilla markkinoilla on vastaavasti niin monta kertaa suurempi. Ja vielä kun kinky-maailmassa sessiointi ja sitä kautta nopammat suhteet ovat yleisiä, niin se taas nostaa näkyvttä niihin parisuhteisiin vetäytyviin nähden.
Ja mitä nyt lyhyen aikani aikana olen nähnyt, niin siinä on myös jonkinlaista näkyvyyden attraktoria. Ei voi yleistää simppelisti, mutta eniten näkyvimpien ja energisimpien keskuudessa on jonkinlainen kokemusten ja asioiden kerääminen tai kertyminen linjana.
Olen seurannut joitain (pääasiassa anglosaksisen maailman) tieteellisiä white papereita, ja vaikka polyamorisuus on moninkertainen (tutkittujen) kinky-piirien sisällä, niin ei se silti ole hallitseva maailmanjärjestys. Se on vain yleisempää. Kuin tavisten ja vaniljoiden kesken.
Itse tällaisena semi-vaniljana dom:ina olen halunnut suosia ja tukea vastaavien satelliitti-kinkyjen osallistumista. Kaikki eivät ole ääritapauksia, vaikka voimakkaiden tapausten näkyvyys, identiteetti ja painoarvo on suuri. Mediaani ei varmasti ole kuitenkaan siellä.
Joten antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta pääasia että kukit itse sellaisena kuin olet.
Suosin myös pehmeämpiä kinky-ihmissuhteita. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaisikaan.
Myös omaksi edukseni, koska olen kiusallisen monogaminen tähän maailmaan ja toivon näkeväni enemmän itseni kaltaisia! ;D
-
Muuhun en ota kantaa, mutta itsellä tähän on johtanut useampi tekijä.
En ole löytänyt yhdestä ihmisestä sitä kaikkea, mitä kaipaan suhteessa ja yhdelle ihmiselle olisin lähtökohtaisesti liikaa. Edellisen kerran kun yritin olla monogamisessa suhteessa, olin esimerkiksi liian seksuaalinen, jopa siinä määrin, että toisella omien sanojen mukaan meni maku koko kinkyyn.
Itse en taida olla mono enkä poly, vaan ambiamorinen. Polyjen maailmaan hyppääkinen ei ole ollut mikään helppo ratkaisu (vaikka tavallaan olen ollut siellä aina), vaan olen joutunut opettelemaan paljon esimerkiksi itsestäni, kommunikoinnista, muiden huomioimisesta, mustasukkaisuuden käsittelystä, siitä miten voin olla omanlaisensa vaikka muut olisivat muuta ja työstämään sitä itselle, että tämä on ok. Näiden kanssa joudun vieläkin työskentelemään ja varmaan loppuelämän ajan.
Kuitenkin elämä on varsin karulla tavalla opettanut, että elämä on tässä ja nyt. Huomisesta ei voi olla varma ja haluan nauttia asioista. Jos se omassa elämässä tarkoittaa sitä, että itsellä on useampi ihminen ja näillä minun lisäksi muita, niin sitten se on niin. On tavallaan myös helpottavaa, ettei minun tarvitse vastata toisen kaikkiin tarpeisiin eikä rajata omaa tekemistä siihen, mitä yksi ihminen haluaa minun kanssani tehdä. Sitä paitsi kun tapaa vain ihmisiä joista aidosti pitää, voi saada hyvän mielen myös myötä elämisen kautta siitä, että se itselle tärkeä ihminen kokee mukavia asioita jonkun muun kanssa. Tämänkin opetteleminen on ollut oma tiensä.
-
Miksi tyytyä yhteen ?
Monona suhteesta saa rakennettua helpommin syvemmän ja merkityksellisemmän.
Polynä suhteet jää hieman vajaaksi koska on muitakin jotka vie osan huomiosta ja ajasta.
Itselläni on vain yksi lelu kenen kanssa ei ole ollut useiden kuukausien monosuhdetta taustalla ja tuo eroaa selkeesti muista.
-
Luulen että kinkyt eivät preferoi polysuhteita yhtään sen enempää kuin vaniljatkaan. Maailma vaan muuttuu. Toki on monia jotka vaan tykkäävät jättää takaportin auki ja polyilla sen takia, ikävä kyllä.
-
Luulen että kinkyt eivät preferoi polysuhteita yhtään sen enempää kuin vaniljatkaan.
Seuraava on yksittäinen tutkimusvilkaisu, ei siis mikään kirjallisuuskatsaus ja tulkintani tapahtuu epäsuorasti.
Charlotta Carlström ja Catrine Andersson tarkastelevat artikkelissaan "The queer spaces of BDSM and non-monogamy" BDSM:n ja ei-monogamisten suhteiden yhteyttä. Artikkeli on ilmestynyt 2019 julkaisussa Journal of Positive Sexuality 5 (1), s. 14-19 ja löytyy avoimesti netistä vaikkapa Google Scholarilla. Huomio kiinnittyy Peikon kommentin pohjalta siihen, viitataanko esimerkiksi tässä artikkelissa polysuhteiden yleisyyteen BDSM:n harrastajien keskuudessa.
Artikkelin tutkimuskysymykset ovat laadullisia: What are the connections between BDSM and non-monogamous communities? How does interaction between BDSM and non-monogamous practices create non-normative logic? [Miten BDSM ja ei-monogamiset yhteisöt liittyvät toisiinsa? Millaista ei-normatiivista logiikkaa on BDSM:n ja ei-monogamisten käytäntöjen välillä?]
Artikkelin tiivistelmässä nähdään mahdolliseksi yhteys ei-monogamisten suhteiden ja BDSM:n välillä seuraavasti: "The transgression of one norm makes it easier to transgress other norms as well, providing opportunities to find new ways of organizing relationships beyond the norms of monogamy". Ajatus siis on, että kun haastaa yhden normin, on helpompi haastaa toinenkin. Tässä ei siis pidetä jompaakumpaa syynä ja toista seurauksena.
Heti seuraavassa yhteydelle löytyy suunta: "In order for an individual to be able to fully explore kinks in BDSM practices and at the same time respect the boundaries of a partner, non-monogamy emerges as one logical answer." Siis, kun tutkii kinkkejään BDSM:n kautta ja haluaa kunnioittaa partnerin rajoja, polygamia on looginen vastaus. Tästä voidaan olla tietenkin eri mieltä, mutta näin tutkimuksessa haastatellut henkilöt tutkijoiden tulkitsemina ovat sen nähneet.
Carlströmin ja Anderssonin tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja perustuu 29:n henkilön haastatteluun. Tähän nähden on hyvinkin luontevaa ja varovaisuusperiaatteen mukaista, ettei tässä artikkelissa väitetä mitään ilmiön yleisyydestä. Jos väitettäisiin, keskustelu olisi vaarassa ajautua sivuraiteelle. He eivät ole liioin viitanneet ilmiön yleisyyteen minkään toisen tutkimuksen kautta; tällainen huomautus olisi voitu esittää tutkimuksen perustelemiseksi, mutta kuten sanottu, heidän linjauksensa on johdonmukainen.
Tuoreempikin tutkimus (Vilkin, E., & Sprott, R. 2021: Consensual non-monogamy among kink-identified adults: Characteristics, relationship experiences, and unique motivations for polyamory and open relationships. Archives of Sexual Behavior, 50(4), 1521-1536) toteaa, ettei BDSM:n ja polyamorian yhteyttä ole tutkittu paljoakaan. Sen taustoituksessa kuitenkin näkyy tutkimusperustaisena käsitys, että monilla kinkyillä on ei-monogaamisia suhteita.
"Although few studies have directly examined the intersection of kink and CNM [consensual non-monogamy], existing research indicates that many kink practitioners engage in some form of non-monogamy (Bauer, 2010; Carlström & Andersson, 2019; Deri, 2015; Labriola, 2010; Rehor, 2015)." [suluissa oleva lisäys ja alleviivaus minun]
Lainauksessa yllä viitatut lähteet siis ilmeisesti tarkastelevat lähemmin kinkyyden ja polysuhteiden yhteyttä. Aloittajan kysymykseen voisi siis lähteä etsimään tutkimuksellisia vastauksia noista.
-
Tossa edellisessä vastauksessa varmaan perää itselläkin. Tai sitä osin mitä tulkitsi sitä oikein (oma neuroepätyypillisyys blokkaa suomen kielen seasta pois noi muun kieliset lauseet ja lukee joko tai kieltä). Mutta just toi, että kun on jo siellä monen mielestä "ei hyväksyttävällä alueella" ja haastanut yhden normin, on matalampi kynnys lähteä haastamaan niitä muitakin.
Oman kokemuksen mukaan se onko se "perälauta jätetty auki" ja halutaan katsella olisiko sittenkin jossakin jotakin parempaa, vai ollaanko oikeasti sitouduttu niihin ihmisiin / siihen ihmiseen, kenen kanssa on valittu viettää aikaa ja olla suhteessa, ei ole yhtään kummempi onko poly, mono, avoin suhde vai jotakin muuta. Ihan kaikista "porukoista" löytyy enemmän ja vähemmän sitoutuneita. Myös samalla ihmisellä voi olla sitoutumisasteeltaan erilaisia suhteita ja sekin voi olla valinta ja sanoitettu auki niiden suhteiden osapuolien kanssa.
Sitten olen huomannut, että poly on kaikkea muuta kuin yksi laatikko sekään. Yhtä monta kuin on polyjä, on yhtä monenlaisia erilaisia tapoja toteuttaa sitä. Muutenkin tämä keskustelu tuntuu olevan nykyajan tyypillistä vastakkainasettelua, vähän kuin mietittäisiin sitoutumisen astetta asetelmista etäsuhde / lähisuhde tai asuntaako yhdessä / erillään, mutta osallistun siihen silti.
Sitten myös monosuhteissa voi olla hyvinkin sitoutunutta tai niin, että toinen tai molemmat viettää ajasta ison osan muussa. Työt, lapset, ikääntyvät vanhemmat, lemmikit, harrastukset ja kaverit vie eri asteisesti ihmisillä aikaa ja elämässä voi olla muutakin tärkeää. Sitten ihmisillä on erilainen tarve omalle ajalle ja rauhalle ja energian taso myös varsin erilainen. Tai terveys sellainen, että se vaikuttaa hajsamiaeen. Syystä tai toisesta, jollakin voi olla useampi hyvinkin syvällinen ja/tai merkityksellinen suhde ja jollekin yksikin tuntuu olevan liikaa.
-
Koska pohjimmiltaan kaikki kinkyt ovat masokisteja ja haluavat useamman naisen nalkutukset päivittäin. :o
Eli Kanada.
O0
-
En tietenkään voi vastata kenenkään muun kuin itseni puolesta, mutta kannan nyt kuitenkin korteni kekoon.
Taisin huomata oman kinkyyteni olevan varsin fluidia jo varhaisessa vaiheessa kinkytaipalettani, niin tuntui kai loogiselta ajatella, että muidenkin kinkyys voi olla sellaista. Koska tiedostan tämän itsessäni, niin haluan kai antaa sen mahdollisuuden kehittyä ja muuttua myös kumppaneilleni.
Minulle tuo myös levollisuutta ja rauhaa se, ettei minun tarvitse kyetä täyttämään kaikkia rakkauteni kohteen kinkyjä intressejä. Moisessa tilanteessa varmaan stressaisin itseni hengiltä, kun yrittäisin olla toiselle kaikkea, mitä hän kaipaa ja tarvitsee ollakseen onnellinen ja toteuttaakseen itseään.
-
En usko, että tämä on arvokysymys, vaan oletan, että ihmiset punnitsevat, mitä nautinto (henkinen + fyysinen + seksuaalinen) tulee maksamaan ja kannattaako se maksaa.
-
Miksi tyytyä yhteen ?
Monona suhteesta saa rakennettua helpommin syvemmän ja merkityksellisemmän.
Polynä suhteet jää hieman vajaaksi koska on muitakin jotka vie osan huomiosta ja ajasta.
Oikeasti syy siihen, että itse olen mono on tietenkin se, että en vaan pysty olemaan samaan aikaan rakastunut kahteen ihmiseen, enkä oikeastaan edes tunne voimakasta vetoa/kiinnostusta useampaan kerrallaan, eikä muutenkaan omat taipumukset millään lailla vedä kohti monisuhteisuutta. Ja sen vuoksi minkäänlainen monisuhteisuus ei vaan kiinnosta yhtään, kuten ei myöskään suhteet ihmisten kanssa, joihin en oikeasti tunne vetoa. Mutta myös tuo lainaamassani tekstissä oleva pointti on hyvin olennainen: haluan nimenomaan syvällisen ja merkityksellisen suhteen, jossa on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tunne siitä, että juuri se tietty ihminen on minulle erityinen. Ei tällainen olisi itselleni edes teoriassa mahdollista monen kanssa samaan aikaan, eikä edes aika riittäisi useamman suhteen ylläpitämiseen. Uskon myös, että vaikuttaa suhdedynamiikkaan, jos oma, toisen tai molempien kiinnostus on osittain uuden seuran hakemisessa tai uuden lyhytaikaisen/pitkäaikaisen seuralaisen fiilistelyssä.
Artikkelin tiivistelmässä nähdään mahdolliseksi yhteys ei-monogamisten suhteiden ja BDSM:n välillä seuraavasti: "The transgression of one norm makes it easier to transgress other norms as well, providing opportunities to find new ways of organizing relationships beyond the norms of monogamy". Ajatus siis on, että kun haastaa yhden normin, on helpompi haastaa toinenkin. Tässä ei siis pidetä jompaakumpaa syynä ja toista seurauksena.
Heti seuraavassa yhteydelle löytyy suunta: "In order for an individual to be able to fully explore kinks in BDSM practices and at the same time respect the boundaries of a partner, non-monogamy emerges as one logical answer." Siis, kun tutkii kinkkejään BDSM:n kautta ja haluaa kunnioittaa partnerin rajoja, polygamia on looginen vastaus. Tästä voidaan olla tietenkin eri mieltä, mutta näin tutkimuksessa haastatellut henkilöt tutkijoiden tulkitsemina ovat sen nähneet.
Haastan ihan hiukan tätä ajatusta, että yhden normin rikkominen madaltaa kynnystä rikkoa muitakin. Siis haastan siinä mielessä, että ei seksuaalisuutta kuitenkaan voi valita tarkoituksena rikkoa yleisiä normeja, ihan kuin tarkoituksena olisi tehdä seksuaalisuudellaan politiikkaa. Silloinhan seksuaalisuus muuttuisi luonteeltaan enemmän yksilön ja yhteiskunnan/yhteisön väliseksi asiaksi eikä yksilön omaksi ominaisuudeksi. Toki ymmärrän, mitä tuossa tarkoitetaan, ja onhan sekin tietysti totta, että moni tukahduttaa seksuaalisuuttaan normien paineessa, mutta kuitenkaan mono ei muutu polyksi vaikka kuinka olisi liberaali ja kyseenalaistaisi normeja. Näin ollen uskoisin, että yleinen liberaali ajattelu voi näyttäytyä monisuhteisuuden lisääntymisenä vain tiettyyn rajaan saakka. Toki on eri asia, mikä se raja sitten olisi, eli kuinka yleinen taipumus monisuhteisuus olisi. Olisi ihan kiinnostavaa tietää, onko tätä tutkittu - mutta esim. joskus käytetyt esimerkit pettämisen yleisyydestä ovat mielestäni huonoja argumentteja. Ei pettäminen muuta suhteen laatua polysuhteiseksi, vaan kyseessä on edelleen monosuhde, jonka rajoja on vaan rikottu.
Ja tuo lainauksen jälkimmäinen kohta toteutuu lähinnä polysuhteisten kohdalla. Jos henkilö on mono, on hänellä polysuhteen sijaan oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko etsii täydellisesti itselle sopivan kumppanin, tai sitten toteaa, että jokainen kink ei ole niin tärkeä, että juuri sitä pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan. Ainakin itselleni monosuhteisena ei olisi millään lailla tyydyttävä vaihtoehto se, että useammalla kumppanilla olisi kaikilla joitain toivomiani ominaisuuksia, mutta kukaan ei olisi sellainen, jolla olisi ne kaikki. Silloin itse kokisin, että minulla olisi vain useampi epätyydyttävä ja epäsopiva suhde sen sijaan, että olisi vaikkapa yksi oikeasti sopiva ja tyydyttävä. Tämän vuoksi oma ratkaisuni on etsiä oikeasti sopiva ihminen, jonka kanssa ei tunnu mikään suhteen osa-alue jäävän vaillinaiseksi.
Tokihan tähän voi nyt joku kommentoida, että täydellisesti kaikki toiveet täyttävää ihmistä ei välttämättä ole olemassa. Niin, ehkä ei, etenkin, koska niitä toivottuja ominaisuuksia on paljon seksuaalisuuden ulkopuolellakin, mutta tällä kaikki toiveet täyttävällä tarkoitetaankin nyt sellaista, jonka kohdalla ei tunnu siltä, että jotain puuttuu. Ja koska niitä toiveita ja preferenssejä olisi joka tapauksessa paljon, olisi todennäköisesti mahdoton koota edes useammistakaan kumppaneista sellaista ihmispalapeliä, joissa jokainen pienikin toive toteutuu. Joten jopa polysuhteisella tulisi eteen erilaisten valintojen ja priorisointien tilanteita.
Näin omalla kohdallani. Ymmärrän aloittajan kysymystä, sillä on itsestäkin välillä tuntunut, että ainakin täällä Baarin deittipalstalla kovin moni etsii seuraa lähinnä mielessään jokin tietty kink ja sen toteuttaminen ja kokeileminen, tai muuten vaan etsii sessioseuraa tms. Tokihan silloin vaikuttaa siltä, että juuri kukaan ei etsi parisuhdetta. Moni kinky voi myös etsiä kumppania tavallisilla deittipalstoilla tuomatta ilmoituksessa kinkyyttään esiin. Etenkin vähän pehmeämmän, kevyemmän ja vaniljaisemman kinkyn kohdalla tämä voi tuottaa tulosta paremmin kuin se, että omaan deitti-ilmoitukseen täällä tulee vaan lukuisia vastauksia ihmisiltä, jotka etsivät sessioseuraa fantasioidensa toteuttamiseen.
-
Artikkelin tiivistelmässä nähdään mahdolliseksi yhteys ei-monogamisten suhteiden ja BDSM:n välillä seuraavasti: "The transgression of one norm makes it easier to transgress other norms as well, providing opportunities to find new ways of organizing relationships beyond the norms of monogamy". Ajatus siis on, että kun haastaa yhden normin, on helpompi haastaa toinenkin. Tässä ei siis pidetä jompaakumpaa syynä ja toista seurauksena.
Haastan ihan hiukan tätä ajatusta, että yhden normin rikkominen madaltaa kynnystä rikkoa muitakin. Siis haastan siinä mielessä, että ei seksuaalisuutta kuitenkaan voi valita tarkoituksena rikkoa yleisiä normeja, ihan kuin tarkoituksena olisi tehdä seksuaalisuudellaan politiikkaa.
Proxima Centauri: Kyllä tuossa hyvinkin saattaa olla astian makua eli tutkimuksen lähtökohdat osaltaan muovaavat päätelmiä, varsinkin, kun tuo kohta oli tiivistelmässä.
Mr B
-
Sellaisen noston teen tähän keskusteluun, että itse en koe suhteideni olevan mitenkään vajaita, tai että jättäisin mitään takaporttia auki, vaikka poly olenkin.
-
Tavallaan suhde vaan täydentyy kun omistussuhde päättyy ja jatkuu polynä.
Harva pystyy ylläpitään edes yhtä suhdetta niin viiden ylläpito on vielä vaikeempaa eli kyllä nää polyjutut vajaammiksi jää :)
-
Joskus tuli vastaan vertailu eri kaveri suhteista, yhden kaverin kanssa on yhteistä elokuvat, toisen kanssa on kirjat, kolmannen kanssa harrastus jne. Kavereita, itse ainakaan, ei valita niin että ne täydentää jokaisen (tärkeän/merkityksellisen) lokeron. Sit on se kysymys onko mahdollista viettää aikaa yhdessä kuin nopealla varoitusajalla, siirtymät ja muut aikatauluihin ja niihin vaikuttavat resurssien muuttujat.
Itsellä on ystäviä usean tunnin matkan päässä, jos halutaan nähdä, me ei voida vaan soittaa ja sopia tapaaminen samalle kuukaudelle, tai edes samalle viikolle, puhumattakaan samalle päivälle, ja kun sovitaan tapaaminen kaikki muut menee vähintään toiselle sijalle. Vaikka kuinka merkityksellinen ja syvällinen suhde se onkaan.
Ja joillakin niitä tärkeitä merkityksellisiä lokeroita on sen verran vähän (tarkennuksena, ei mitään väärää tässä), että on helppo löytää se yksi ja ainoa kaveri kenen kanssa ollaan kuin perse ja paita joka paikassa, koska se täydentää jokaisen lokeron täydellisesti. Toisilla taas on enemmänkin lokeroita tai yksityiskohtaisempia joka vaikeuttaa löytää se yksi ja ainoa jolloin ne monet lokerot täydennetään useammalla ihmisillä jotka tuo sen oman täydennyksen omalle kohdalle.
Esimerkkejä omasta elämästä:
Olin suhteessa switchin (50 - 50 % luokkaa) kanssa, minun mielestä, se olisi epäreilua hänelle päin rajoittaa tekemiset vain ja ainoastaan minuun, kun itse en silloinkaan voinut tarjota sitä alistumista hänelle. Tämän henkilön kanssa ei oltu avoimessa suhteessa kuitenkaan, mut silloin tämä ajatus alkoi pyörimään omassa päässä.
Nykyään, minulla on useita merkityksellisiä seksuaalisia ja romanttisia suhteita, jokainen heistä on omanlainen ja täydentää lokeroita mitä en saa muilta:- Mun kumppani, kenet olen pannoittanut ja kenen kanssa vietän lähes kaiken vapaan ajan, hän täyttää suurimman osan minun lokeroista, mutta ei kaikkia kuitenkaan.
- Toisen henkilön kanssa, asuu eri paikkakunnalla, joten tapaamiset jää muutamaan kertaan vuodessa, kuitenkin hän täydentää eri lokeroita kuin mun kumppani.
- Eri henkilö on taas sellainen kenen seurasta nautitaan yhdessä mun kumppanin kanssa yhdessä, ja tämä taas täydentää oman lokeronsa mun kumppanille mikä on epäsuorannaisesti tärkeä myös minulle.
Nämä kaikki edellä mainitut nykyiset kumppanit tietää toisistaan, ei välttämättä tunne henkilökohtaisesti, mutta me kerrotaan toistemme suhteiden muutoksista ja kehityksestä ja neuvotellaan pelisäännöt tarvittaessa uudelleen.
Itse koen että jokainen minun nykyisistä suhteista on syvällinen omalla tavalla, jokainen yksittäinen ei välttämättä ole syvällinen tai kehittynyt vielä syvälliseksi, mutta syventää vähintään toista suhdetta tavalla mitä ei ole mahdollista millään toisella tavalla. Eikä yksikään näistä suhteista ole vajaa, jokainen näistä on omanlaisensa, ja pääsääntöisesti riippumaton muista suhteista.
-
Eiköhän siihen ole yksiselitteisesti syynä se tosiasia, että apinoille tyypillisesti ihminen ei ole monogaaminen laji. Monoamoria toki on ihmiselle täysin luonnollista, koska sillä ei ole mitään tekemistä monogamian eli yksiavioisuuden kanssa, vaan se on promiskuiteetin mode, siinä kuin polykin. En usko että vaniljoilla ja kinkyillä on pohjimmiltaan mitään eroa, vaniljat vaan ehkä fundeeravat näitä asioita vähemmän.
-
Kaverit ei ikinä mene mun lelujen edelle. Ystävät ehkä voisi mennä tilanteesta riippuen mutta pärjäävät kyllä hetken itsenäänkin.
Ongelmia tulee esim siinä kun useampi pikkuinen tarttee huomioo samaan aikaan ja se vähän niinkun tarkottaa että just nyt :love:
Monona tuo ois heti helposti hoidettavissa mutta jos on jo kulli toisessa suussa niin ei niitä saa hiljaseks >:D
-
Tai sitten polykinkyt ovat vain enemmän esillä seuranhaussa ja muutenkin. Ei transnaisiakaan ole suhteellisesti niin paljon kuin näiden seuranhakuilmoituksia suhteessa naisten seuranhakuilmoituksiin.
Eiköhän siihen ole yksiselitteisesti syynä se tosiasia, että apinoille tyypillisesti ihminen ei ole monogaaminen laji. Monoamoria toki on ihmiselle täysin luonnollista, koska sillä ei ole mitään tekemistä monogamian eli yksiavioisuuden kanssa, vaan se on promiskuiteetin mode, siinä kuin polykin. En usko että vaniljoilla ja kinkyillä on pohjimmiltaan mitään eroa, vaniljat vaan ehkä fundeeravat näitä asioita vähemmän.
Ei kyllä ihmiset ovat lajina sekä monogaaminen että polygaminen. Ongelmia syntyy lähinnä kun odotukset menevät ristiin.
-
Monet kinkyt päätyvät polysuhteisiin siksi, että kinkyskene jo valmiiksi kyseenalaistaa normeja ja opettaa taitoja, joita poly vaatii: avointa kommunikaatiota, rajojen sanoittamista ja suostumuksen jatkuvaa neuvottelua. Lisäksi kaikki tarpeet (arki, tunne, seksi, kinkit) eivät aina täyty yhdellä ihmisellä, ja polysuhde nähdään rehellisenä tapana jakaa odotuksia.
Tärkeää silti: kinky ≠ poly – moni kinky on monogaminen, ja yhteinen nimittäjä on enemmän tietoisuus kuin suhdemuoto.
-
Olen ehdottomasti monogaminen sitten kun vaimo löytyy. Olin sitä jo 15v edellisen kanssa joka oli täydellinen kaikin tavoin paitsi kommunikointikyvyt. Mutta nyt kun olen sinkku ja tinder piippaa niinkuin viivakoodinlukija kaupankassalla, niin nautitaan nyt sit tästäkin hetki. Varsinkin äärimmäisen rajoittavassa uskonnossa kasvetun nuoruuden ja seksuaalisesti korvennettuna vietetyn nuoruuden ja nuoren aikuisuuden jälkeen.
-
Kun alkaa miettimään asioita normien ulkopuolelta ja huomaa ne kaikki ulottuvuudet itsestään/toisista, saattaa oivaltaa ettei ole välttämättä olemassa ihmistä, jonka kanssa voisi ihan kaikki tarpeet täyttyä. Lisäksi saatta myös huomata, että toista ihmistä ei niin kannata yrittää omistaa :o
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
Sekin voi olla melkolailla fetissi; kumppani tulee silmät loistaen treffeiltä, hällä saattaa olla uusia mustelmia, hiertymiä, joita voidaan ihailla ja täydentää yhdessä :love: ne endorfiinit ja oksitosiinit hyödyttää kaikkia osallisia :love:
Mieluummin sinkkupoly tai soolopoly, kuin mono. Enkä halua enää olla kenenkään ainoa kumppani, ainakaan ilman huikeita reunaehtoja ja neuvotteluita.
https://www.youtube.com/watch?v=NZb4dlV9B1Q&list=RDNZb4dlV9B1Q&start_radio=1
-
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.
-
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.
Mä preferoin tässä Kiitäjää.
Näin demiseksuaalina mulla täytyy kuitenkin ensin olla tunteita, että voin innostua seksistäkään. Ajatus seksistä ilman tunteita ei mulla vaan aiheuta minkäänlaista värähtelyä.
Tuossa oPojan "alkukantaisissa tunteissa" on mun mielestäni kysymys pikemminkin pitkäaikaiselle juutalais-kristilliselle moraalikäsitykselle altistumisesta, joka näkyy yleisesti vaniljasuhteissa. Kinkyillä on taipumus haastaa noita käsityksiä, monosuhteet mukaanlukien.
-
Synnyin tällaiseksi, olen käytännössä aina ollut useampaan ihmiseen ihastunut yhtäaikaa. Synnyin kuitenkin aikakautena ja elin nuoruuteni paikoissa, joissa ympäristön asenne oli rajoittunut asenteeseen, että monoamorisuus ja monogamia on ainoa sallittu vaihtoehto. Sisäistin ympäristön asenteen, ja suurimman osan aikuisiästäni olen elänyt monogamisissa suhteissa Lähes aina olen tullut petetyksi. Elin laput silmillä ja rajoitin itseäni parin vuosikymmenen ajan. Kaipaan monenlaisia virikkeitä ja erilaisia juttuja vapaa-ajan viettoon. Jossain vaiheessa kaikki kiteytyi huomioon siitä, että yhdeltä ihmiseltä en voi saada kaikkea sitä mitä tarvitsen. En halua tehdä suurinta osaa asioista yksin. On kivempi mennä kumppanin kanssa luontoon, teatteriin, taidenäyttelyihin, festivaaleille, mielenosoituksiin valokuvaamaan, pelata yhdessä lautapelejä ja tietokoneella. Toki näitä voi tehdä myös ystävän kanssa, mutta on ihan eri fiilis jakaa se rakkaan kanssa. Ja toinen asia on seksi. Sitä ei ole yhdessäkään monosuhteessa ollut tarpeeksi, ja vaihtelua on ollut liian vähän, koska mielenkiintoni tälläkin spektrillä on varsin laaja-alainen. Kinkystä puhumattakaan, löydäpä sellainen ihminen, jolla on energiaa ja mielenkiintoa kaikkeen yllä mainittuun, korkea libido ja matchaavat fetissit niin on melko mahdoton yhtälö. Kun tämän kakun jakaa useammalle taholle, kakkua onkin enemmän ja erilaisia variaatioita on todella paljon enemmän. Nyt elämä on varsin hyvällä mallilla, mutta pitkään sain etsiä oikeanlaisia paloja palapeliini.
-
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.
En ole nyt ihan varma, mitä tarkoitat, koska on nyt tunnetta ja järkeä ja uskomista. Yritän nyt silti vastata.
Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö :o Primitiivinen laumassa elävä nisäkäs on harvoin aidosti monogaami, olisiko tästä nyt kuitenkin ihan riittävästi tutkittua tietoa? Uskon asiat voisi nyt kuitenkin jättää tämän ulkopuolelle.
Ihan aidosti on varmasti ihmisiä, joille monogamia sopii parhaiten. Se on hienoa heille, mutta se, että sieltä omasta näkökulmastaan käsin vähättelee muiden erilaista kokemusta ja etenkin suhteiden merkityksellisyyttä ja syvyyttä, ei ole kovin kunnioittavaa. Toki on hyvä, jos hahmottaa, että ei itse ole kykenevä johonkin, silloin voisi myös ehkä pohtia sen kautta, että ei tosiaan tiedä asiasta kovinkaan paljoa, eikö?
Otetaanko esimerkki helpomman kautta? Primitiivisin vietti, mitä keksin on hoivavietti, jälkeläisistä huolehtiminen. Olen melko varma, että lähes jokainen hoivaa antava emo kokee yhtä syvää primitiivistä tunnetta jokaista jälkeläistään kohti, vaikka heitä olisi enemmän, kuin yksi. Joskus jopa niin, ettei ole jälkeläistä itse maailmaan saanut.
Lisäksi ehkä väärintulkitsin ja luulin, että ketjussa oli ajatus miettiä, miksi moni meistä preferoi polysuhteita, eikä siitä uskooko joku jonkinlaisen suhdemuodon olevan parempi. My bad. ???
-
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.
Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö
Ainahan poikkeuksia on joukossa, mutta määrällisesti polysuhteita on vähän. Niistä myös syntyy vaikutelma, että ne eivät kestä. Liitänkin ilmiöön enemmän virikehakuisen elämäntavan kuin pitkäaikaisen, ehkä elämänmittaisen, sitoutumisen.
Ei minulla ole mitään polysuhteita vastaan. En vain usko, että ne ovat ihmisille ominaisia. Sitoutuminen moneen pitkäaikaisesti on vaikeaa. Sen sijaan ihmisiä voi vaihtaa virikkeitä saadakseen.
-
Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.
En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.
En ole nyt ihan varma, mitä tarkoitat, koska on nyt tunnetta ja järkeä ja uskomista. Yritän nyt silti vastata.
Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö :o Primitiivinen laumassa elävä nisäkäs on harvoin aidosti monogaami, olisiko tästä nyt kuitenkin ihan riittävästi tutkittua tietoa? Uskon asiat voisi nyt kuitenkin jättää tämän ulkopuolelle.
Ihan aidosti on varmasti ihmisiä, joille monogamia sopii parhaiten. Se on hienoa heille, mutta se, että sieltä omasta näkökulmastaan käsin vähättelee muiden erilaista kokemusta ja etenkin suhteiden merkityksellisyyttä ja syvyyttä, ei ole kovin kunnioittavaa. Toki on hyvä, jos hahmottaa, että ei itse ole kykenevä johonkin, silloin voisi myös ehkä pohtia sen kautta, että ei tosiaan tiedä asiasta kovinkaan paljoa, eikö?
Otetaanko esimerkki helpomman kautta? Primitiivisin vietti, mitä keksin on hoivavietti, jälkeläisistä huolehtiminen. Olen melko varma, että lähes jokainen hoivaa antava emo kokee yhtä syvää primitiivistä tunnetta jokaista jälkeläistään kohti, vaikka heitä olisi enemmän, kuin yksi. Joskus jopa niin, ettei ole jälkeläistä itse maailmaan saanut.
Lisäksi ehkä väärintulkitsin ja luulin, että ketjussa oli ajatus miettiä, miksi moni meistä preferoi polysuhteita, eikä siitä uskooko joku jonkinlaisen suhdemuodon olevan parempi. My bad. ???
Eikun toi hoivaviettikin menee niin että meillä on 100% sitä hoivaamista, välittämistä, rakastamista jne. Itselläkin homma meni kutakuinkin niin, että tapasin nuorena miehen, jolla oli kolme lasta. Kun se oli valmis paketti, mikä tuli elämään, niin yksinketaisesti jaoin oman 100% kolmeen yhtä isoon osaan. Sitten kun tuli oma biologinen lapsi, annoin hänelle 60% ja sitten näille kumppanin lapsille jäi vain 20% per nuppi. Toisen lapsen kohdalla puolitin kaikilta tuon oman kapasiteetin eli biologiset lapset sai molemmat 35% ja tuo kolmikko 10% per nuppi. Sitten kun tuli kolmas lapsi itselle, oli vaikeuksia jakaa huomiota kolmen biologisen lapsen ja kolmen "lainalapsen" kesken. Totaalisesti kuvio hajosi kun erosin omien lasten isästä ja tapasin myöhemmin kumppanin, jolla oli 2 lasta, jotka asuivat myös meillä.
Jos kuulosti päättömältä, niin sitähän se on. Silti yllättävän iso osa ihmisistä tuntu ajattelevan, että aikuisten välisissä suhteissa homma menisi noin. Jostakin toisesta välittäminen on joltakin muulta pois . Se missä tuo näkyy, on aika. Sitä on rajallisesti. Lasten kanssa voi viettää aikaa porukalla, aika harva poly viettää aikaa yhdessä koko porukalla, ainakaan koko ajan. Toisaalta sitten ihmisillä voi olla myös muita "aikasyöppöjä'. Jollakin työ, toisella harrastus, kolmannella kaverit esimerkiksi ottaa enemmän ajasta. Jollakin terveys asettaa rajoja jaksamiselle, varsinkin omassa ikäluokassa ja itseä vanhemmissa alkaa korostua sellainen, että ei oikein huolehdita itsestä ja sen seurauksena ei oikein jakseta mitään vaan energia menee ihan siihen perusarjesta huolehtimiseen.
Kaikille tosiaan monisuhteisuus ei sovi. Se vaatii kommunikointia, sopimista ajasta ja pelisäännöistä, tietystä itsekkyydestä luopumista ja ylipäätään sellaista itsetuntemusta. Mutta itse sanoisin että sekä monogamisissa että monisuhteisissa on ihmisiä jotka ovat sitoutuneita siihen, ja molemmissa on niitä jotka eivät ole.
-
Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö
Ainahan poikkeuksia on joukossa, mutta määrällisesti polysuhteita on vähän. Niistä myös syntyy vaikutelma, että ne eivät kestä. Liitänkin ilmiöön enemmän virikehakuisen elämäntavan kuin pitkäaikaisen, ehkä elämänmittaisen, sitoutumisen.
Ei minulla ole mitään polysuhteita vastaan. En vain usko, että ne ovat ihmisille ominaisia. Sitoutuminen moneen pitkäaikaisesti on vaikeaa. Sen sijaan ihmisiä voi vaihtaa virikkeitä saadakseen.
Kaunis kirjoitus, Kiitäjä
oPoika, ehkä olet tavannut vain niitä virikkeitä etsiviä; "Domeja" jotka hieman heiluttavat piiskaa malliksi että pääsevät panemaan, tai "Polyjä" jotka lupaavat kuun taivaalta mutta eivät sanallakaan hiiskaise niistä muista suhteista ettei se toinen "kumppani" vaan saa tietää.
Sitoutuminen toiseen ihmiseen on aina enemmän tai vähemmän vaikeaa, oli kyseessä sitten mono- tai polysuhde. Tuosta saattaa todistaa myös luvut, jotka kertovat kuinka suuri osa monoista on pettänyt kumppaniaan.
Minusta sitoutuneessa polysuhteessa sitoutuminen on jopa helpompaa, kun kommunikaatio pelaa, ja muista kumppaneista voi keskustella - ja toivottavasti myös kaikki voivat järjestää yhteisiä tapaamisiakin ilman salailua.
-
susa- anniina ;D kiitos, tuota olen itsekin ihmetellyt niin uusperheessä kasvaneena, että sellaista vuosikausia luotsanneena. Nimenomaan se aika ja jaksaminen on ne, mitkä tuppaa olemaan tiukilla välillä.
Ajattelen myös, että on pakko itsestä huolehtimisen nimissä pyrkiä olemaan välillä itsekseen, jotta jaksaisi. Lisäksi tuo kommunikaatio on taito, joka tosiaan on tärkeää myös kinkyssä, siitä taisikin jo joku muukin tänne kirjoittaa.
LehA hyvin kiteytetty; noihin "polyihin" on itsekin tullut törmättyä ja se on eri asia, kuin suhde, jossa ollaan avoimesti ja osataan kommunikoida.
oPoika, sinun ei tarvitse uskoa. Älä silti vähättele polyjen suhteiden laatua, kykyä ja halua sitoutua, jollet ole asiaan tarkemmin perehtynyt. Minullakaan ei ole mitään monogaameja vastaan, vaikka tilastollisesti monot hyppäävät vieraissa, minulle on mm. kerrottu että "ennemmin pettäisin rehellisesti" mikä on jo itsessään sellainen paradoksi, että huhhuh.
Onko polysuhteita määrällisesti vähän? Siis virallisesti ja rekisteröidysti länsimaissa ehkä? Täällä ainakin melkolailla :o
-
oPoika, sinun ei tarvitse uskoa. Älä silti vähättele polyjen suhteiden laatua, kykyä ja halua sitoutua
En minä ihmisten valintoja vähättele, mutta en myöskään ole nähnyt tietoa polysuhteiden elinikäisestä kestävyydestä. Nykyään tuntuu unohtuvan, että tilastojen mukaan merkittävä osa parisuhteista kestää hyvin kauan, usein puolison kuolemaan saakka. Onko näin myös polysuhteissa?
Ja kun lukee polypalstoja, niin ei niiltä ainakaan ongelmia puutu. Mustasukkaisuus on yleistä. Kokeilut ovat yleisiä. Mielenmuutokset ovat yleisiä.
En usko, että ihmiselle on biologisesti ominaista sitoutua elämänsä aikana vain yhteen kumppaniin. Vaikutamme olevan sarja-avioisia. En toisaalta kuitenkaan usko siihenkään, että ihmisen psyyken turvallisuusrakenteet tukisivat asetelmaa, jossa hän väistämättä joutuu vertailemaan itseään muihin ja miettimään omaa arvoaan ja asemaansa.
Onko polysuhteita määrällisesti vähän?
Ainakin Väestöliiton perhebarometrin mukaan. Se perustuu jonkinlaiseen tieteelliseen lähtökohtaan ja on siten edes jotenkin uskottava.
-
Itelleni tuo kinkyys ei ole enää juurikaan iso tekijä polyjuttujen suhteen, tosin alussa se oli kuitenkin iso syy miksi lopetin olemasta monogaminen. Sai tutkia omaa seksuaalisuutta vapaasti, mutta myös seurustella ja rakastua ihmisiin.
Mulla on kokemusta kahdesta pitkästä monosuhteesta, joista toinen oli avioliitto. Eläminen monosuhteessa oli usein hyvin tukalaa ja ahdistavaa. Miksi omistaa oma ainut elämä yhdelle ihmiselle? Tai miksi haluisin itse pakottaa ihmisen koko rakkaus- ja seksielämän vain itseni ympärille?
Oon onnellisesti suhteessa kolmen mahtavan ihmisen kanssa, joista kahden luona asun virallisesti. Mulla on rakkautta niin paljon annettavana, ja kaipaan myös sitä, läheisyyttä yms itse enemmän kuin mitä monosuhde pystyi koskaan tarjoamaan, puhumattakaan seksuaalisuudestani. Joillekkin varmasti tällainen ei toimi, mutta se ei ole multa pois, eikä mun elämäntyyli toivottavasti ole monoihmisiltä pois. :) ("skill issue" ::))
-
oPoika, sinun ei tarvitse uskoa. Älä silti vähättele polyjen suhteiden laatua, kykyä ja halua sitoutua
En minä ihmisten valintoja vähättele, mutta en myöskään ole nähnyt tietoa polysuhteiden elinikäisestä kestävyydestä. Nykyään tuntuu unohtuvan, että tilastojen mukaan merkittävä osa parisuhteista kestää hyvin kauan, usein puolison kuolemaan saakka. Onko näin myös polysuhteissa?
Ja kun lukee polypalstoja, niin ei niiltä ainakaan ongelmia puutu. Mustasukkaisuus on yleistä. Kokeilut ovat yleisiä. Mielenmuutokset ovat yleisiä.
En usko, että ihmiselle on biologisesti ominaista sitoutua elämänsä aikana vain yhteen kumppaniin. Vaikutamme olevan sarja-avioisia. En toisaalta kuitenkaan usko siihenkään, että ihmisen psyyken turvallisuusrakenteet tukisivat asetelmaa, jossa hän väistämättä joutuu vertailemaan itseään muihin ja miettimään omaa arvoaan ja asemaansa.
Tietoa ja tutkimusta polysuhteista on edelleen olemassa melko vähän. Nettifoorumin kirjoituksia ei kuitenkaan voi pitää minkäänlaisena indikaattorina siitä onko polysuhteissa enemmän epävakautta ja mustasukkaisuutta. Aika paljon olen netissä tömännyt monoihmisten kirjoituksiin joissa käsitellään ihan samoja asioita. Polysuhteet päättyävät mutta niin monosuhteetkin. Molemmissa sekoillaan ja säädetään. Molemmissa ollaan onnellisia, lyhyesti tai pidemmän aikaa.
Jos asian haluaa niin nähdä niin ainahan ihminen joutuu vertailemaan omaa arvoaan muihin. Monoihmistenkin naapurin Pirjo on kauniimpi ja Pekalla on hienompi auto. Maija ja Matti kuitenkin päättävät sitoutua toisiinsa. Polyilla Maija päättääkin sitoutua sekä Mattiin että Pirjoon. Mahdollisesti Maija ja Matti pettävät menemään minkä ehtivät. Tai sopivat keskenään että on ihan ok olla muidenkin kanssa mutta molemmissa tapauksissa jatkavat toisiinsa sitoutumista. Polyys ei millään tavalla estä elämänmittaista toisiinsa sitoutumista.
Minulla oli suhde joka kesti 14 vuotta. Nyt minulla on kaksi kumppania, joiden kanssa olen ollut yhdessä 26 ja 4 vuotta. Olen erittäin sitoutunut kumppaneihini. Asumme yhdessä, jaamme koko elämämme. Tunnemme toistemme perheet ja ystävät. Mietiskelemme joskus että haluamme aikanaan asua yhdessä vanhainkodissa. Jonkun muun polysuhteet ovat toisenlaisia. Kumppaneiden määrän perusteella ei kuitenkaan voi päätellä mitään sitoutumisen määrästä.