BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Mr Birch - 21.04.2026, 08:19
-
Kaikki netissä julkaistavien eroottisten novellien, esimerkkinä tässä literotica.comin sisältö, lukijat tuntevat tarinoiden stereotyypit, kuten sen yliopistosta lomalle tulevan nörttipojan, jolla ei ole naista - mutta mitäs kotoa löytyykään, äidin luokse visiitille poikennut tämän nuoruudenaikainen opiskelukaveri tai jopa useampia. Pojan isä tietenkin on sopivasti pitkällä kansainvälisellä bisneskomennuksella. Oppitunnit voivat alkaa! Tarinoiden oletusympäristö ja -kulttuuri on tietenkin USA.
Kun katsoo muita maita, niin stereotypoilu sen kun jatkuu. Ruotsissa rakastutaan lentoemäntään Arlandassa. Hieman huvittaa historiallisia velkoja(?) maksava tarina, jossa kaksi ruotsalaista tekee tanskalaisesta aisankannattajan. Aikuisvideoyhtiöön tulee haastatteluun olento, jota ei tiettävästi ole olemassakaan - ruotsalainen neitsyt.
Suomeen sijoittuvissa tarinoissa ympäristö on sauna ja/tai Helsinki, ajankohta juhannus. Nykyajasta kertoo, kun tarinan keskiöön nousee omaa kinkkistä haastetta tekevä tubettaja.
Mitä mieltä olette, korostuvatko stereotypiat eroottisessa fiktiossa erityisesti vai onko se tätä aina, kun kirjoitetaan kevyesti toisista kulttuureista?
Mr Birch
-
Vaistoni sanoo, ettei tähän kannattaisi vastata, joten vastaanpa silti. Kun en ole kovin paljon tarinoita lukenut, niin olisi väärin lähteä arvioimaan niitä puhtaasti mielikuvapohjalta. Siksi en voi ottaa kantaa siihen, onko havaintosi mielestäni oikea, väärä tai jotakin siltä väliltä. Oletetaanpa siis asian olevan kuten kirjoitit. Haittaako samojen teemojen ja asetelmien toistuminen? Ehkä haittaa, ehkä ei. Tavallaanhan on jopa kiinnostavaa, jos joku saa samasta, oletettavasti tutusta alkuasetelmasta kirjoitettua aivan uuden tarinan. Lähtöasetelmä kenties kuuluu alan kaanoniin ja on helppo alku, kenties jopa jotakin mitä lukija saattaa odottaa.
Uskoisin näin puhtaan naivistisesti ja ilman perusteluja monen eroottisen tarinan jujun olevan jossakin mualla kuin tarinankerronnallisessa taituruudessa. Siksi lukijalle ennestään tunnu alkuasetelma on vähän kuin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsit 70-luvulla: jokainen tietää heti alusta, minkä tyyppisestä tarinasta on kyse ja kuka hahmoista on kukin, vaikka itse tarinan sisätö ja oletettu huipennus ovat jokaisessa tarinassa erilaiset.
En siis osaa vastata kysymykseesi, vaan kirjoitan asian vierestä esittämällä väitteen, että oletettu tarinan teeman ja mahdollisen rakenteen toistuminen saattaa olla lukijalle enemmänkin lievästi myönteinen kuin kielteinen asia. Se luo kontekstin hieman samaan tapaan kuin elokuvan lajityypit: westernin katsojalle ei tarvitse selittää mikä on keskilänsi, ja samoin eroottisen novellin lukijankaan ei tarvitse rakennelle mielessään käsitteistöä eikä henkilöitä tarvitse suuremmin esitellä tarinan taustaksi. Tämän sanottuanikin mietin taas, millainen olisi näitä kirjoittamisen tapoja seinille paiskova kokonainen eroottissävytteinen romaani. Antaa sen nyt kuitenkin olla.