BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Laurentzia81 - 03.07.2026, 22:58
-
Rakkauden nälkä? Seksin himo? Perverssin fantasiat? - Mahdoton yhtälö? Kun toinen tahtoo tätä ja vastapuoli halajaa vain sitä? Kevyttä, draamavapaata, helppoa, satunnaista hetken hupia ja höttöä - kertakäyttökulttuuria?
Poly - ja monisuhteinen, joka hakee täydennyspartneria tarpeeseen xy ja zö. Kun toinen on ruuhkavuosia elävä uraohjus ja nepsypiirteinen aistihakuinen impulssiohjus ja toinen herkkäaistinen introvertti downshiftaaja.
Poissulkeeko ja haastaako ihmisten tehdasasetuspiirteet aitoa seuranhakua?
Itselläni on varmaan kilometrin pituinen haavelista unelmakumppanin ominaisuuksista ja muista "kriteereistä". Ja kun se vastapuoli lähestyy vain se seksi-fetissi-fantasia lista edellä.
Että sitähän miä vaan kyselen, jotta onko rakkaus ja kinkyys todellakin mahdoton yhtälö? Sillä tavoin suljetumassa monohkossa jotakuinkin terveessä kiintymyssuhteessa? Vai lentääkö enemmin lehmät ja tepastelee unien yksisarviset vastaan enemmin?
Where the wild roses grow?
-
Ei kai se mahdotonta ole, koska jopa minä olen sellaisen suhteen onnistunut kokemaan. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan eikä kirjoitella mitään vakavaa tänne nettiin, mutta melkein jopa väitän, että kinkypuoltakin sisältävissä suhteissa on sellainen yksi ulottuvuus lisää erotiikassa, mikä osaltaan vahvistaa/syventää sitä keskeistä vuorovaikutusta, ja sen myötä myös rakastamisen mahdollisuutta.
Ymmärrän kyllä avausviestistä, jos siitä pelkästä fetissilistasta on vaikea edetä mihinkään. Omalla kohdallani ne vahvimmin eletyt kinkysuhteet ovat löytyneet ihan vaniljatapaamisten merkeistä, ja siitä sitten kehkeytyneet. Tähän ei nyt muotoudu mitään fiksua jatkolausetta, mutta on tässä itselleni jäänyt sellainen olo, että ehkäpä se kinky elämänkumppani löytyy jatkossakin tuolta jostain muualta maailmasta.
-
Itsellä on yksi kinky suhde kestänyt aikanaan melkein 14 vuotta. Sen jälkeen ollut useampi yritys eri asteisina yritelminä. Vaikka ne onkin jäänyt enemmän tai vähemmän lyhyiksi, ajattelen että kyllä sellainen on mahdollista. Viimeisin suhde itsellä oli tuollainen missä alunperin itse hain ( muista syistä johtuen) itselle epätyypillisesti kevyempää ja lyhytaikaista, ihan vaan kesäksi, mutta asiat muuttuu matkalla. Päädyin sitten olemaan tuo täydennyspartneri (kuvaava termi kyllä) lähes kaksi vuotta. Toinen sitten vaan "osui ja upposi" itselläkin sen kinkyyden osalta ehkä parhaiten ikinä. Ja halusi sitten kuitenkin jossakin määrin vastata osaan muistakin minun tarpeistani, vaikka hänellä se varsinainen suhde olikin muualla. Sitten vaan kun tarpeet ja lähtökohdat oli erilaiset, tuli ongelmaa. Toisen näkemys taitaa olla että oltiin liian erilaisia. Varmasti molemmat on oikeassa tässä. Se erilaisuus ehkä korostui niissä tilanteissa missä minulla olisi ollut tarpeita, mutta koska lähtökohdat oli erilaiset, ne jäi täyttämättä. Usein sellaisissa hetkissä kun muu elämä oli hankalaa ja olisi tarvinut sitä tukea ja turvaa.
Kyllähän se hankaloittaa, ne tietynlaiset tehdasasetukset. Kinkyiltä ominaisuuksiltaan sopivia on varsin rajallinen joukko. Sitten pitäisi sopia yksiin ihmisenä, arvojen kohdata siinä määrin, että voi arvostaa sitä toista. Ja sitten sen tavan elää elämää olla sovitettavissa yhteen. Sitten kun itse on mitä on, sekin rajaa mahdollisia kumppaneita. Itse haluan uskoa sitten kuitenkin, että vaikka hankaloittaa niin ei tee mahdottomaksi. Ehkä se tulee tuolla yksisarvisella tai lentävällä lehmällä vastaan joku päivä. Siihen asti voi elää hyvää elämää näinkin.