BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Laurentzia81 - 03.07.2026, 22:58
-
Rakkauden nälkä? Seksin himo? Perverssin fantasiat? - Mahdoton yhtälö? Kun toinen tahtoo tätä ja vastapuoli halajaa vain sitä? Kevyttä, draamavapaata, helppoa, satunnaista hetken hupia ja höttöä - kertakäyttökulttuuria?
Poly - ja monisuhteinen, joka hakee täydennyspartneria tarpeeseen xy ja zö. Kun toinen on ruuhkavuosia elävä uraohjus ja nepsypiirteinen aistihakuinen impulssiohjus ja toinen herkkäaistinen introvertti downshiftaaja.
Poissulkeeko ja haastaako ihmisten tehdasasetuspiirteet aitoa seuranhakua?
Itselläni on varmaan kilometrin pituinen haavelista unelmakumppanin ominaisuuksista ja muista "kriteereistä". Ja kun se vastapuoli lähestyy vain se seksi-fetissi-fantasia lista edellä.
Että sitähän miä vaan kyselen, jotta onko rakkaus ja kinkyys todellakin mahdoton yhtälö? Sillä tavoin suljetumassa monohkossa jotakuinkin terveessä kiintymyssuhteessa? Vai lentääkö enemmin lehmät ja tepastelee unien yksisarviset vastaan enemmin?
Where the wild roses grow?
-
Ei kai se mahdotonta ole, koska jopa minä olen sellaisen suhteen onnistunut kokemaan. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan eikä kirjoitella mitään vakavaa tänne nettiin, mutta melkein jopa väitän, että kinkypuoltakin sisältävissä suhteissa on sellainen yksi ulottuvuus lisää erotiikassa, mikä osaltaan vahvistaa/syventää sitä keskeistä vuorovaikutusta, ja sen myötä myös rakastamisen mahdollisuutta.
Ymmärrän kyllä avausviestistä, jos siitä pelkästä fetissilistasta on vaikea edetä mihinkään. Omalla kohdallani ne vahvimmin eletyt kinkysuhteet ovat löytyneet ihan vaniljatapaamisten merkeistä, ja siitä sitten kehkeytyneet. Tähän ei nyt muotoudu mitään fiksua jatkolausetta, mutta on tässä itselleni jäänyt sellainen olo, että ehkäpä se kinky elämänkumppani löytyy jatkossakin tuolta jostain muualta maailmasta.
-
Itsellä on yksi kinky suhde kestänyt aikanaan melkein 14 vuotta. Sen jälkeen ollut useampi yritys eri asteisina yritelminä. Vaikka ne onkin jäänyt enemmän tai vähemmän lyhyiksi, ajattelen että kyllä sellainen on mahdollista. Viimeisin suhde itsellä oli tuollainen missä alunperin itse hain ( muista syistä johtuen) itselle epätyypillisesti kevyempää ja lyhytaikaista, ihan vaan kesäksi, mutta asiat muuttuu matkalla. Päädyin sitten olemaan tuo täydennyspartneri (kuvaava termi kyllä) lähes kaksi vuotta. Toinen sitten vaan "osui ja upposi" itselläkin sen kinkyyden osalta ehkä parhaiten ikinä. Ja halusi sitten kuitenkin jossakin määrin vastata osaan muistakin minun tarpeistani, vaikka hänellä se varsinainen suhde olikin muualla. Sitten vaan kun tarpeet ja lähtökohdat oli erilaiset, tuli ongelmaa. Toisen näkemys taitaa olla että oltiin liian erilaisia. Varmasti molemmat on oikeassa tässä. Se erilaisuus ehkä korostui niissä tilanteissa missä minulla olisi ollut tarpeita, mutta koska lähtökohdat oli erilaiset, ne jäi täyttämättä. Usein sellaisissa hetkissä kun muu elämä oli hankalaa ja olisi tarvinut sitä tukea ja turvaa.
Kyllähän se hankaloittaa, ne tietynlaiset tehdasasetukset. Kinkyiltä ominaisuuksiltaan sopivia on varsin rajallinen joukko. Sitten pitäisi sopia yksiin ihmisenä, arvojen kohdata siinä määrin, että voi arvostaa sitä toista. Ja sitten sen tavan elää elämää olla sovitettavissa yhteen. Sitten kun itse on mitä on, sekin rajaa mahdollisia kumppaneita. Itse haluan uskoa sitten kuitenkin, että vaikka hankaloittaa niin ei tee mahdottomaksi. Ehkä se tulee tuolla yksisarvisella tai lentävällä lehmällä vastaan joku päivä. Siihen asti voi elää hyvää elämää näinkin.
-
Rakastan useita naisia joiden kanssa ole enää suhteessa :love:
Erottukkin on aina ilman pienintäkään riitaa. Noi on lähes kaikki olleet osaksi monojuttuja ja hyvin tiiviitä jolloin aikaa ei jää muille.
-
Rakkauden ja kink-puolen yhdistäminen on vaikeaa muttei mahdotonta. Takana on monta vuotta upeaa d/s suhdetta oman yksisarvisen kanssa. Tapasimme kink-asioiden merkeissä, mutta oikeastaan hyvin nopeasti molemmat tajusimme, että nautimme paljon toistemme seurasta ja että tapamme olla ja kiinnostuksen kohteemme ovat laajasti samat seksin ulkopuolellakin. Ja mikä tärkeää toinen saa aina pelkällä olemuksellaan sukat pyörimään jaloissa. Seksielämämme kukoistaa ja se on oikeastaan vain parantunut ja syventynyt ajan myötä.
-
kyllä se toimii, ainakin meillä on toiminut yli 20v, en tiedä sitten onko merkitystä sillä missä järjestyksessä kinkyys tulee, omalla kohdalla se tuli jälkeen päin, kaikki alkoi kun tulin teininä raskaaksi ja mies oli niin fiksu että otti omakseen, hänellä oli kinky taipumus ja minut oli helppo houkutella mukaan hän osasi tehdä sen niin että mielenkiintoni pysyi, paljon on tullut asioita joista ei osannut nuorena edes ajatella, mutta mieheni joka on myös Domini on saanut minusta koulittua mieleisensä subin, vaikka piiska läjähtää takamuksilleni voin silti sanoa rakastavani piiskaajaa, lapsen ollessa pieni kaikki oli rajoitetumpaa, mutta hyvin on kuitenkin mennyt, rakkauteen kuuluu kuitenkin aina kaksi
-
Rakkays ja kinkyly eivät kyllä ole mitenkään mahdoton yhdistelmä, vaikka ehkä hieman hankala löytää.
Itsellä kävi niin hassusti, että törmäsin pariini kun hän haeskeli yhdessä chätissä avaimenkantajaa. Tuohon aikaan en vielä tiennyt olevani kovin dommeluonteinen, mutta päätin silti mennä kokeilemaan ja katsomaan miten käy. D/s suhteesta kasvoi ystävyys, ja ennen pitkää parisuhde. Nyt on reilu vuosi vierähtänyt, ja on enää muutama päivä ennen kuin pääsemme näkemään toisemme kasvotusten. Parisuhteemme on tukevasti rakennettu, ja erittäin kinky. On piiskaa, kynttilää, kaulapantaa, köyttä, wandia, veistä... Lyhyesti sanottuna, varsin tulinen suhde - juuri miten me molemmat haluamme.
-
Mä etsin sitä yksisarvista, joka olisi paitsi puolisoni, myös mun seksuaalinen match. :love: Ei mulla ole käynyt mielessäkään, että ne eivät olisi samassa paketissa. Koska jos eivät ole, ei ole suhdettakaan.
-
Tämä baari on täynnä jos jonkinlaista seikkailun etsijää. Silti, en voi kuvitella suhdetta ilman rakkautta, joka tarkoittaa, että käytännössä minun on vähintäänkin kuviteltava olevani vähintään ihastunut. Muuten ei tule mistään mitään.
-
Naimisissa jo yli 20 vuotta. Kerroin kuukauden verran treffailtuamme, että haluan antaa sinulle piiskaa. Hän vastasi siihen, että kokeillaan. Sitten kokeiltiin toisenkin kerran. Kokeiltiin niinkin, että hän antoi minulle piiskaa. Mutta se ei tuntunut hänestä hyvältä ja hän sanoi, että on parempi, että sinä piiskaat minua. Ja niinhän minä olen sitten tehnytkin, himoitsen edelleenkin häntä paljon. Ja jotenkin himo ja suuri rakkaus ovat kietoutuneet mielessäni yhteen. Arvostan ja kunnioitan häntä, kun hän alistuu minulle.
-
Kiitos Laurentzia81. Pitkästä aikaa kirjoitus joka pysäytti. Erittäin mielenkiintoista pohdintaa ja myös hyviä vastauksia. Olen miettinyt vähän samansuuntaisia. Joku merkillinen juttu siinä on, että aina kun tulee ikävuosi x ja 0, niin sitä miettii mitä on elämässä kokenut ja mitä vielä voisi olla tarjolla.
Kun täytti 20 vuotta, ei ollut huolta juuri mistään. Sitä liiteli kuin päiväperhonen, tapasi ihmisiä ja koki uusia asioita. Oli tavallaan kiire ja tavallaan ei ollut. Tuntui, että kaikki on vielä edessä päin ja aikaa on yllin kyllin. 30 vuotta ja pohdinnassa oli perhekuviot ja niiden toteuttaminen, kinkyily siellä jossain taustalla. 40-vuotiaana tyytyväinen siihen mitä oli saavuttannut, vaikka pitkäkestoista parisuhdetta ei ollutkaan. Kinkyys alkoi tulla sieltä taustalta taas vahvemmaksi. 50-vuotiaana havahtui ajatukseen, että jospa vielä saisi kokea rakkauden joka kestäisi. Rakkautta ja kinkyilyä. Siltähän se alkuvuodet näyttikin, tässä se nyt on, suhde jossa on hyvä olla ja molemmat saavat kaikin tavoin mitä haluavat. Kunnes sitten yhtenä päivänä ei niin enää ollutkaan. Ja suurinta rakkautta oli päästää toinen menemään. Itse jäi paikoilleen ja ihmettelemään, miten tässä näin kävikään.
Ja nyt on seuraavaksi tulossa vuodet niin täyteen että mittarina on 60 vuotta. Jos suoraan sanon mitä tunnen, niin tuntuu lohduttomalta. Ei ole päiväperhosen liitelyä, ei tunnetta että aikaa on. Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta? Rakkautta saati rakkautta ja kinkyilyä. Ja vieläpä niin, että omat ja toisen toiveet osuisivat suht yksiin. Vai näenkö lopuksi lentäviä lehmiä ja tepastelevia yksisarvisia?
-
Sanoisin, että eivät ihmisen tehdasasetukset sulje pois aitoa seuranhakua, vaan just päinvastoin, mutta ainahan se on haastavampaa, kun etsii itselle kokonaisvaltaisesti sopivaa kumppania, eikä vain jonkin tietyn fetissin toteuttajaa. Muuttujia on paljon, asioita ja ominaisuuksia lukuisia, joiden pitäisi osua yksiin. Välillä tuntuu siltä, että Baarissa seuranhaku on ihan erityisen vaikeaa juuri siksi, että niin iso osa etsii pelkät kinkyjutut edellä ignooraten samalla toisen osapuolen muut preferenssit ja toiveet (ja usein ignooraten jopa vastapuolen kinkyt toiveet - ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun täällä sub-nainen saa viestejä miehiltä, jotka etsivät dommea, ja parisuhdetta etsivä saa kasapäin viestejä ihmisiltä, jotka etsivät pelkkää sessioseuraa tai jotain fwb-järjestelyä). Mutta toisaalta sitten pitää muistaa, että jossain vaniljaisemmilla deittipalstoilla on vastaavasti lukuisia tekstittömiä profiileita, eli ihan samalla lailla sielläkin saa etsiä neulaa heinäsuovasta, ja ihan yhtä lailla siellä osa ignooraa sen, mitä toinen on kertonut etsivänsä.
Oikean ihmisen löytäminen ei siis ole välttämättä helppoa, mutta kyllä rakkauden ja kinkyyden yhdistäminen ihan mahdollista on. Minäkin luulen, että johtuen monen tavasta etsiä täällä kinkyilyt edellä, saattaa etenkin vähän pehmommille kinkyille olla jopa helpompaa löytää kumppani jostain muualta. Ei siksi, etteikö täältäkin voisi löytyä, vaan siksi, että kun muualla pitää tutustua muuten persoonat edellä, kohtaa ehkä todennäköisemmin oikeantyyppisiä ihmisiä, joista sitten hyvällä tuurilla joku on kinky tai edes "potentiaalisesti kinky-curious". Mutta sitten jos täällä etsii, niin oikeanlaisen ihmisen löytää todennäköisemmin just silloin kun painottaa haussa muutakin kuin niitä fetissejä - eli samalla sulkee pois valtaosan, mutta sitähän se deittailu on.
-
Tämähän on hiivatin hyvä ja monipuolinen ketju. Tekee mieli kuitenkin hieman haastaa niitä vertauskuvia, jotka näyttävät keskustelua ohjaavan.
Kuulun siihen ikäpolveen ja myös ammattiryhmään, joka on varsin konkreettisesti ollut tekemisissä tehdasasetusten kanssa. ::) Se tarkoitti, että avasimme koneen kuoren, etsimme asetuksia edustavat hyppylangat eli "jumpperit", siirsimme ne maahantuojan ohjeiden mukaan uuteen asentoon eli kumosimme tai purimme ne tehdasasetukset. Sitten laitoimme kopan kiinni ja toivoimme parasta. Tästä syystä hieman vierastan tuota termiä. Se kertoo siitä, miten insinöörit vaikuttavat maailmankuvaamme ja toivorikkaasti myös siitä, etteivät tehdasasetukset ole pysyviä.
Meille opetetaan fysikaalis-biologisen maailman- ja tiedekuvan pohjalta, että ihmistä määräävät geenit ja ympäristö toisiinsa vaikuttaen. Näin se pelkistetään, koska mentaaliset ja sosiaaliset prosessit ovat liian monimutkaisia ymmärrettäväksi yksilötasolla eivätkä ne oikeasti ole deterministisiä. Tosielämässä jumpperin riisuminen sopivalla hetkellä vaikuttaa enemmän kuin tehdasasetusten hyppylangat. Lauri Rauhala puhui viisaasti siitä, miten ihminen on aina kiinni kehollisessa, tajunnallisessa ja situationaalisessa systeemissään. Viimeksi mainittu tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on läsnä olematta "meitä". Siihen kuuluvat merkitykselliset toiset:
Ja mikä tärkeää toinen saa aina pelkällä olemuksellaan sukat pyörimään jaloissa.
Kirjoitin äsken insinööreistä. He ovat välttämättömiä ja parhaansa yrittävät. Enemmän olen huolissani niistä ihmismielten insinööreistä, jotka rakentavat deittisovelluksia ja niiden kautta deittailukulttuuria. Enimmäkseen jo tiedämme, että noiden sovellusten taustalla on raaka bisneslogiikka, tiedonkeruu ja profilointi myös muita kuin deittitarkoituksia varten. Se ei voi olla vaikuttamatta siihen, millaista ihmiskuvaa nämä sovellukset ja niiden ympärillä versova kulttuuri luovat ja ylläpitävät.
Tässä erityisesti yksi sana on hyvin tärkeä:
Sanoisin, että eivät ihmisen tehdasasetukset sulje pois aitoa seuranhakua, vaan just päinvastoin, mutta ainahan se on haastavampaa, kun etsii itselle kokonaisvaltaisesti sopivaa kumppania, eikä vain jonkin tietyn fetissin toteuttajaa. Muuttujia on paljon, asioita ja ominaisuuksia lukuisia, joiden pitäisi osua yksiin.
Se sana on kokonaisvaltaisesti. Sillä tarkoitetaan, ettei ihminen ole "asetustensa" summa, vaan paljon enemmän. Ongelma vaan on siinä, että tuon kokonaisvaltaisen osiensa ylittämisen kuvaaminen on vaikeaa, parhaimmillaan kuitenkin juuri palkitsevaa. Eli kuten Proxima Centauri sanoi: "Mutta sitten jos täällä etsii, niin oikeanlaisen ihmisen löytää todennäköisemmin just silloin kun painottaa haussa muutakin kuin niitä fetissejä - eli samalla sulkee pois valtaosan, mutta sitähän se deittailu on."
Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta?
Ei voi tietää. Mutta uskoa voi ja kannattaakin...
Mr Birch
-
Mä etsin sitä yksisarvista, joka olisi paitsi puolisoni, myös mun seksuaalinen match. :love: Ei mulla ole käynyt mielessäkään, että ne eivät olisi samassa paketissa. Koska jos eivät ole, ei ole suhdettakaan.
Täysin samaa mieltä. Itse en tule vähempään tyytymään jos mihinkään (emotionaalisesti) monogamiseen enää ryhdyn.
-
Huoh, pitääpä pukea se yksisarvisenmetsästysasu päälle ja jatkaa matkaa. Rakkautta, romatiikka ja kinkyyttä kaihoten :love: Tai sitten tämä metsäläinen menninkäinem jää yksin miettimään...
Kiitoksia hyvästä keskustelusta kaikille!
-
Tuntuu että normaalimaailmasta olisi helppo löytää seurusteluseuraa ja parisuhdettakin, mutta kun heittää kinkydominointitaipumuksensa pöydälle, niin mielenkiinto pysähtyy kuin seinään. Aika marginaalissa ollaan.
-
Uskaltaisin väittää että suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, missä naisten tasa-arvo työelämässä ja muutoin on tosi hyvällä tolalla, on helpompi löytää aitoa suhdetta. Monissa muissa kulttuureissa seksuaalisuus jää varmasti hyvin toissijaiseksi seikaksi elämän pärjäämis viidakossa. Esimerkkinä vaikka venäjällä ihan lähinaapurissa on tilanne missä vedetään turpaan parisuhteissa sotatraumojen vuoksi.
Tämä on otollinen yhteiskunta dominoivalle miehelle etsiä aitoa submissiivista seuraa, jopa rakastavaa sellaista.
-
Menee vähän sivuraiteille alkuperäisestä keskustelusta, pahoittelut.
Uskaltaisin sanoa, että tuokaan ei ole noin yksiselitteinen juttu. Suomessa nainen pärjää kyllä ilman sitä miestä. Itsekin olen aikanaan eronnut lasten ollessa 1,3 ja 4 vuotiaat. Taloudellisesti ollut toki tiukkaa ja sen ajan opintolainoja makselen vieläkin. Oma silloinen työ oli sellainen, ettei arki työn ja yksinhuoltajan elämän välillä olisi onnistunut. Mutta eroaminen oli mahdollista ja pärjäisin. Toisaalta sitten monessa muussa maassa sosiaaliset verkot ovat vahvemmat ja sukulaisia auttamassa on potentiaalisesti enemmän. Suomessa jäät herkemmin yksin pärjäämään
Tilastojen valossa puolet naisista on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Yleisin naisten kokema väkivallan muoto on lähisuhdeväkivalta. Näin siis meillä Suomessa.
Valtaosa kuitenkin onneksi nykyisin ymmärtää sen eron väkivallan ja BDSM välillä. Takavuosina, vajaa pari kymmentä vuotta sitten, sain itsekin kuulla paskoja kommentteja siitä, miksi minä masokistinä en ole vain tyytyväinen kun silloinen kumppani oli päihtyneenä väkivaltainen. Eli on toivoa, että myös vaikka pikkuisuus myös jonakin päivänä näyttäytyy muutakin kuin synonyyminä lapsiin sekaantumiselle. Jostakin syystä dominoivia ihmisiä löytyy ja varsinkin jos ei olisi näin tarkka, varsinkin sellaisia itsensä dominoivaksi määrittelemiä miehiä löytyy. Vaikeampaa on löytää sadistinen ihminen, varsinkin sellaisella itselle sopivalla tavalla sadistinen. Toi pikkuisuus tuntuu olevan valtaosalle sitten se mikä saa ihmiset ghostaamaan tai aiheuttaa muuten käsittämättömiä kommentteja.
Jos joku teistä kyllästyy olemaan kinky: kannattaa kokeilla suhdetta minun kanssa. Olen kuulemma niin sairaan pervo, että yhdelläkin maku meni koko touhuun ja hän päätti, että elää jatkossa mielummin vaniljana. Toki sitten joskus on käynyt niin, että eheytys on tapahtunut enemmänkin sinne vanilijasta kinkympään päin >:D
-
Valtaosa kuitenkin onneksi nykyisin ymmärtää sen eron väkivallan ja BDSM välillä. Takavuosina, vajaa pari kymmentä vuotta sitten, sain itsekin kuulla paskoja kommentteja siitä, miksi minä masokistinä en ole vain tyytyväinen kun silloinen kumppani oli päihtyneenä väkivaltainen. Eli on toivoa, että myös vaikka pikkuisuus myös jonakin päivänä näyttäytyy muutakin kuin synonyyminä lapsiin sekaantumiselle.
Tämä on hyvä esimerkki, jossa kiteytyy, miksi on tärkeää puhua käsitteistä, vaikka se voi tuntua teoreettiselta ja vieraannuttavalta. Tarvitaan rautalangan vääntöä siitä, mikä erottaa toisiaan pinnallisesti muistuttavia asioita, vaikka niille ei olisi helppo löytää yksinkertaisia erottelevia nimiä. Eikä yksittäinen esilleotto riitä, vaan valistusta tarvitaan toistuvasti ja eri yleisöille sopivassa muodossa. Olennaisesti tähän liittyvät myös asenteet ja tavoitteet: jonkun tavoite on selventää, jonkun toisen taas hämärtää eroja. Susa-anniina antaa hyvän esimerkin viitatessaan tuohon "olisit tyytyväinen kun" -heittoon, siinä toteutuu tarkoituksellinen hämärtäminen.
Selventämisestä olkoon esimerkkinä edesmenneen kinky-ystäväni turhautunut tiivistys tarpeesta vääntää rautalangasta potentiaalisille dominoijalle, mikä on subin ja masokistin ero. (Ja sille joka kysyy nyt, että mikä se on, niin tekstiä aiheesta löytyy esimerkiksi omasta artikkelistani Kolme käsitettä: sub, bottom, masokisti.)
Vielä on se kolmas tyyppi, joka tekee tikusta asiaa luodakseen eroja ja ristiriitoja sinnekin, missä niitä ei oikeasti ole. Kannattaa lukea Asterix ja riidankylväjä... ;)
Mr Birch
-
Samanlaisia mietintöjä. Ns. vaniljasuhteen löytäisi helposti, mutta kun puheeksi tulee kinkyys, muttuu tilanne. Moni ei halua kuullakaan mistään kinkystä, vielä vähemmän kokeilla. Jotenkin tuntuu että porno olisi muokannut ihmisten käsityksiä niin että bdsm/kinky/fetish jutuista nähdään heti ne rajuimmat puolet. Semmosta pehmokinkyilyä ei osata nähdä. Hyvänä esimerkkinä jokunen vuosi sitten Facebookin sinkkuryhmässä joku kysyi mitä tekisit jos saisit olla vastakkaista sukupuolta yhden päivän. Naisilla yllättävän yleinen vastaus oli ulkona pissailu. Siitä innostuneena joku toinen kysyi tykkäättekö pissaleikeistä. Samat ihmiset vastasi ei. Sitten kun löytää toisen kinkyn niin mieltymykset on kuitenkin ihan erilaisia. Mielenkiintoinen muutos on myös tapahtunut alastonsuomessa. Ennen sieltä löysi juttuseuraa melko matalalla kynnyksellä. Nykyään koko paikka on täynnä sponssin etsijöitä ja oikean seuran etsijöitä on entistä vaikeampi löytää joukosta. Että että. Ei kai se mahdotonta ole, mutta tuntuu kuin etsisi yksisarvista. Vai löytyykö yksisarvinen helpommin kuin rakastava kinky kumppani?
-
Herätän tällaisen vähän vanhemman ketjun. Näin tämän ohimennen silloin, mutta ei ollut aikaa vastata. Osui silti niin minuun.
Minulle tämä Rakkas ja Kinkyys on selkeästi iso tekijä. Koska olen kutakuinkin monogaminen, melko tavis, Dom kinky ympäröivällä haltuunottavalla, rakastavalla tavalla. Ja haen parisuhdetta.
Minulla siis on sama näkemys kuin osalla ylläolevista: parisuhteeni täytyisi olla rakastava, pitkäaikainen, melko pitkälti eksklusiivinen. Ja kinky. Jonkin verran hyväksyn nyt kumppaniehdokkailtani monisuhteisuutta, eli pystyn olemaan olematta mustasukkainen. Mutta kyllä se sen verran käy vastakarvaan, että varsinaista parisuhdetta, ei ole vielä syntynyt. Lämpimiä ja intiimin koskettavia ystävyyksiä kyllä.
Uskon, että ihmiset ovat tosiasiassa aika joustavia yhteensopivuudessa jos pari muuten vaikuttaa hyvältä. Joten en ihan niin paljoa pelkää kinkykirjon vastaavuutta. On toki asioita joissa täytyy olla samassa veneessä, ja olen noin vuodessa kinkymaailmaa oppinut, että meitä on niin joka junaan että en vielä ehkä edes ymmärrä kuinka hurja se kirjo on. Mutta silti uskon keskiarvoistumiseen (regression to mean) ja että niitä äärimmäisiä on näyttävyydestään huolimatta vähemmän. Ja uskon myös sopeutuvuuteen, jos toisen puolesta haluaa joustaa. Itse olen hyvin vähän sadisti, mutta silti olen piiskannut kultasiani, heidän omaksi vuokseen, heidän hyödykseen. Pleasure Dom kun olen.
BDSM-Baarissa on selkeästi se jo sanottu vika, että täällä yhdistävä tekijä on kinkyys, ei suhdehakuisuus, ei edes sukupuoliset preferenssit. Ja ne kinkyydetkin pystyvät olemaan aika kaukana, joten syntyy mainittua "pakko hakea kinkyseuraa, muiden asioiden kustannuksella". Se ei ole minulle yhtään mieleen, kun haen sitä rakkautta ja kinkyyttä. Samassa paketissa.
Toisaalta vajaassa vuodessa olen kokenut yllättävän paljon, ja myös "aikuinen mies" on saanut kokea orastavaa läheisyyttä, ja myös ystävyyttä. Paljon enemmän kuin olisin olettanut vaniljamarkkinoilta! Ja sattuneesta syystä, eli tämän ketjun aiheen valikovuudesta, olen käynyt kirjeenvaihtoa monen tämän ketjun kirjoittajan kanssa. Vain kirjeenvaihtoa.
Tiedä sitten olisiko tämän ikäisenä enää vaniljamarkkinoilla mahiksia, ja sitten käännyttäisi toisen pehmo-subikseni. En pitäisi sitäkään mahdottomana, kyllä se varjo (ja valo) on meistä hyvin monessa.
Ei se liian helppoa tietenkään ole, niinkuin lukuisat tarinat yllä osoittaa. Ja kaikkien parisuhdemarkkinoiden tilastot. Frank Pappan sanoin: kosketelkaa toisianne! Juuri tässä merkityksessä ehkä vähän filosofisemmin.
-
Keskustelu on oikein kiinnostava. Ei niin yllättäen voi sanoa, että kinkyys ja rakkaus voi sopia tai olla sopimatta toisiinsa. Ja toisaalta vaikka tavoite ei olisi rakkaus niin yllättäen saattaa löytää itsensä sellaista ”tilasta”.
Tällaisena tylsänä tavallisena cis dom-miehenä olen huomannut, että sellainen omistava ja huolenpitävä dominoiti voi vaikuttaa naisen psyykkeeseen kovinkin suotuisasti sitä kohti. Ja vastaavasti sellaisen antaminen luo myös toiseen suuntaan sidosta. Se onko tuo vielä millään tavalla kinkyä on oma keskustelunsa. Mutta tietty siinä dominoinnissa voi käyttää kinkyjä elementtejä.
Senkin olen kuvitellut huomaavani, että on vähän riskialtista mennä tunteet edellä. Joskus profiilissani sanoin, että tarjoan muun ohessa tykätyksi tulemisen tunnetta. Mutta en tiedä. Myös naiset ovat pelokasta sakkia ja siksipä poistin sen ja ajattelin että ne asiat tulee tässä yhteisössä sit jos tulee. Ehkä siitä olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä ihan näin kosiskelustrategian kehityksen näkökulmasta. 😂
Minulla ei tosin ole juurikaan kokemusta vanilla dettailusta niin vaikea sanoa onko tässä joku ero.
Itse en ole ajatellut, että joka suhde pitää kehittää rakkauden suuntaan mutta ainakin minulla jokaiseen hyvään suhteeseen on kuulunut vähintään pieni annos ihastumista ja tykkäystä. Ja sitten muutamaan oikein kunnolla rakkautta. Eräässä suhteessa jopa lupasin opettaa wanabe tytölleni ”advanced tykkäystä” ennen kun oltiin edes tavattu. Ja sitä hän sai. Mutta tämä palvelulupaus tuli vasta kuitenkin pidemmän tutustumisen ja selvän vajeen tunnistamisen jälkeen.
Ehkä tosiaan vuosien saatossa olen poiminut siitä osasta skeneä mitä minä näen (joka ei ole paljon) sellaisen oletuksen neutraaleista tunteista ja tekemisestä tavoitteena. Siinä missä kokemus osoittaa että jos hakee syviä d/s dynamiikkoja niin tunteille kannattaa antaa tilaa. Omistaminen ja omistetuksi tuleminen on vähemmän leikki siinä kohtaa.
Mutta tämä oli ehkä tällainen d/s perspeektivi vähän otsikon ohi.
-
Rakkaus ja kinkyys eivät ole mahdoton yhtälö, vaikka kinkyjen mielenkiintojen ja fetissien kanssa yhteensopivan kumppanin löytäminen voi olla haastavaa.
Seksuaalisuus on perustarve, joka linkittyy vahvasti mielen hyvinvointiin. Minulle se on myös kiinteä osa persoonaani, luovuuden ja yhteyden lähde. Seksuaalinen yhteensopivuus potentiaalisten kumppanien kanssa on ollut minulle määrittävä tekijä kiinnostumiselleni ja olenkin hylännyt vaniljojen deittailun jo vuosikymmen sitten, koska heidän kanssaan keskustelut seksuaalisuudesta tuntuivat minusta kuin värien kuvailulta syntymäsokeille.
Tunteiden ja kinksien osuessa yhteen syttyy tulikuumia kinkyromansseja. :love: Minulla on kaksi suhdetta, joista toinen on valtasuhde ja molemmat ovat rakkaudellisia kinkyjä parisuhteita. Arvostan ja rakastan heitä molempia suuresti, ja toivon löytäneeni heistä loppuelämän kumppanini. :love:
-
Riitäisi joo yksi hyvä ihana tyyppi, johon keskittyä :'(
Jotkut sentään jo tutustumisen alkumetreillä osaa reflektoida sen että... "suhde ei olekaan samaa kuin sarja sessioita." Ja kyseinen henkilö ymmärsi kyvyttömyytensä ryhtyä vakavaan suhteeseen.
Tuntuu että tämä tuntuu olevan monilla se haaste. On se haave dominoivasta muttei halua luoda suhdetta sellaiseen. Monosti.
Ja joo joo, oon vaan kai liikaa ylipäänsä ja liian intensiivinen, vaativa tjsp. Tai sitten vaan tiedän mitä haluan. Se ois jo paljon vastapuolelta että lukisi sen deitti-ilmoituksen ymmärryksellä ja profiilikin kannattaa kurkata ennen kuin heittää niitä heimoi, oon orja vailla omistajaa. En miä turhaan sinne sitä toimintaohjetta laittanutkaan....
-
Tuntuu että tämä tuntuu olevan monilla se haaste. On se haave dominoivasta muttei halua luoda suhdetta sellaiseen. Monosti.
Haaveet ja tieto siitä, että vastassa on arkitodellisuus voivat törmätä siinä vaiheessa, kun on unelmoivassa tilassa vastannut ilmoitukseen ja joutuukin sanoistaan vastuuseen, tekemään valintoja. Ihan yleisempikin pari ihmisen toiminnassa on aktiivisen hakeutumisen ja toisaalta punnitsevan reflektion erilaiset mielentilat ja orientaatiot.
Mr Birch
-
Voi yritin lukea kaiken, mutta kiire kun on niin en ehtinyt. Sen verran tähän kuitenkin kommentoin, että kiintoisaa keskustelua, mutta sen verran omaa kortta kannan kekoon, että parisuhteessa saman puolison kanssa kolmattakymmenettä vuotta ja se jakautuu miltei kolmeen osaa. Ensimmäinen osa melko vaniljaa, toinen osa, maustettu kaikella, minä lähinnä pervoillen, puoliso osallistuen hyväksyen aika ajoin ja sitten tämä viimeisin kolmanne... hieman tuli ulkopuolinen kriisi sotkemaan välejämme ja siinä käytiin lähellä välirikkoa ja vaikka yhteen ollaan palattu, niin kaikki seksuaalisuus tuntui ottaneen valtaisan harppauksen taaksepäin. Rakastammeko toisiamme? En voi tietenkään hänen puolestaan puhua, mutta itse ainakin rakastan puolisonia yhä. Ehkä jopa enemmän kuin 20v sitten.
-
En tarvitsisi kuin yhden, jos löytyisi nainen jonka kanssa pääsisi toteuttamaan molempia puolia. Suhteessa toki pitää sen yhteisen kemian toimia.
Tällä hetkellä ne piiskaajat ja piiskattavat on ollut enimmäkseen eri henkilöt.
-
Minulla on aina ollut kinkymaailmassa (kymmenien vuosien ajan) ongelmana satojen kilometrien pituiset välimatkat samoista asioista kiinnostuneisiin ja minua henkilökohtaisesti inspiroiviin naisiin. Se on ollut luonnollisesti esteenä myös rakkaudelle, koska kaukosuhteet vain eivät käytännössä toimi niin hyvin kuin suhteiden pitäisi toimia. Tavisnaisten kanssa on toki ollut vuosien varrella monia seksisuhteita lähempänäkin, mutta ne eivät tosiaan tyydytä samalla tavalla kuin mielikuvitusrikas kinkyily. Etsintä kuitenkin jatkuu edelleen, muutettuani asumaan pikkukaupungista pääkaupunkiseudulle.
-
Tulkitsen nämä viimeisetkin vastaukset niin, että melko vahvasti kinkyssä Baarin ympäristössä ei sellainen rakastava omistautunut huolehtiva kinkystely ole kuitenkaan erityisen yleistä. Niillekään jotka sitä hakevat. Syviä tunteita kyllä taitaa olla, ja sitä tasoa minä en ole vielä kinkyssä osannut kokea, kun olen sekä tuore, että en pidä irtosessioinnista.
Toisaalta olen kyllä kokenut intensiivisyyttä, mutta se on vielä jäänyt uupumaan siitä mitä itse haen: että voin ympäröidä ja kannattaa ja rakentaa yhdessä. Kinkyys on tarpeellista, ehkä jopa pakollista. Mutta minulle se ei ole pääasia. Pääasia on se ylitsevuotava rakkaus.
Monet ystävistäni ovat polysuhteisia, he taas sanovat että se moninaisten erilaisten suhteiden kudelma antaa kullekin osa-alueelle riittävän katteen, eikä tarvitse jäädä jostain vajaaksi. Minulle tuo on kuitenkin outo ajatus.
-
Monet ystävistäni ovat polysuhteisia, he taas sanovat että se moninaisten erilaisten suhteiden kudelma antaa kullekin osa-alueelle riittävän katteen, eikä tarvitse jäädä jostain vajaaksi.
Niin, onko elämä vasta sitten täydellistä ja onnellista jos saa ihmissuhteilta kaiken minkä haluaa.
-
Ei pari - tai muut ihmissuhteet ole vastaus kaikkeen ihmisyyden tarpeeseen. Vaan kyllä ne hitokseen elämää rikastuttaa ja luo lisäonnen tunnetta kummasti :love:
-
Itse olen ajatellut, että 90 % on jo hyvä ja jos etsii täydellisyyttä ja täydellistä, niin sitä voi etsiä loputtomasti löytämättä
-
Monet ystävistäni ovat polysuhteisia, he taas sanovat että se moninaisten erilaisten suhteiden kudelma antaa kullekin osa-alueelle riittävän katteen, eikä tarvitse jäädä jostain vajaaksi.
Niin, onko elämä vasta sitten täydellistä ja onnellista jos saa ihmissuhteilta kaiken minkä haluaa.
Onko realistista kuvitella saavansa parisuhteesta kaiken haluamansa? Tai ylipäätään missään muussakaan asiassa? Itselle tietyllä tavalla elämän täydellisyys on juuri siinä epätäydellisyydessä. Jos aina saisi kaiken haluamansa ja olisi aina onnellinen, osaisiko asioista edes nauttia samalla lailla?
Itse olen parisuhdeihminen. Pidän ajatuksesta, että elämää kanssani jakamassa olisi joku kumppani. Koska olen bi/pan, se voisi olla nainen tai mies tai sitä ei tarvitse edes olla määritelty. Koska olen ambiamorinen, se suhde voisi olla mono tai poly. Määritys tähän tulee sen/ niiden ihmisten kautta, jonka/joidenka kanssa olen suhteessa. Muuten sitten suhteessa on paljon "vaatimuksia" joissa asioiden pitää olla itselle tietyllä lailla.
Minulle seksuaalisuus ja kinkyyys on isoja, elämää ja itseä määrittävä asioita ja siksi suhteen pitää pitää nämä sisällään. Olisi helpompaa todennäköisesti löytää vanilijasuhde, jota voisi luvan kanssa täydentää kinkyillä mausteilla, mutta oma pää ei valitettavasti toimi noin. Joskus on ollut kinky parisuhde, mutta siitä puuttunut tiettyjä juttuja, ja olisi ollut lupa täydentää niitä suhteen ulkopuolelta, mutta koska toinen oli mono, ei pelkkä lupa riittänyt minun päälle. En sitten halunnut loukata toista, asioiden hakeminen sen suhteen ulkopuolelta olisi omalle päälle vaatinut, että toinen olisi ollut poly ja asia oikeasti ok toiselle (en tarkoita etteikö polysuhteissakin olisi kipuilua esimerkiksi mustasukkaisuuden jne kanssa).
Sitten itsellä asiat menee niin, että jos on jo joku olemassa oleva kuvio, muuta seuraa haetaan se jo ilmassa oleva huomioiden. Että en tiedä, onko helpompaa löytää parisuhteeseen se silmää miellyttävä älykäs ja hauska dominoiva mies, joka olisi sadisti vai se silmää miellyttävä älykäs ja hauska dominoiva mies, jolle olisi ok, että minulla on jo elämässäni sadisti. Kokemuksesta tiedän vaan että kumpi vaan on helvetin vaikeas löytää.
Vaikeuden tekee tässä sellainen, että kun puhutaan parisuhteesta, pitää ihan erilailla osua yksiin myös sen tavan elää elämää. Pitää haluta myös se riittävän samanlainen elämä ja olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita riittävästi. Itse esimerkiksi tarvitsen suhteen jossa on tietyt rutiinit. Usein se tarkoittaa sitä, että molemmilla on työ rytmittämässä arkea. Sitten tarvitsen kumppanin, joka elää suht terveesti muutenkin eli liikuntaa ja hyvää syömistä pitäisi suosia sen toisenkin. Ja myös sellaisten elämän arvojen suurten linjojen pitäisi osua yksiin riittävästi.
Vaikka moinen löytyisi, niin sitten pitäisi sen toisen olla hakemassa minun laista ihmistä saman tyyppiseen suhteeseen. Minun pitää saada kokea olevani haluttu, arvostettu, tärkeä jne. En ehkä itse myöskään ole se helpoin ihminen. En vastaa kaikkien kauneusihanteita tai minun arvomaailma eroaa liikaa sen suhdetta hakevan ihmisen arvomaailmasta.
Bonuksena haastetta tekee ensinnäkin se, että itsellä on tarve toimia oikein. Eli en halua loukata kumppania mutta en myöskään kykene toimimaan salaa toisen selän takana. Myöskään ellainen don’t tell, don’t Ask - tyyppinen juttu ei toimi omassa päässä. Toisena juttuna olen huomannut haasteita tulevan siinä,että ihmiset olettavat muiden ihmisten olevan samanlaisia kuin mitä he itse ovat. Näin kuitenkaan ei toki koskaan ole, mutta olen huomannut, että itsellä sellaiset ehdottomat säännöt ja asiat ovat erilaisia, kuin mitä ihmisillä keskimäärin ja siitä tulee odottamatonta draamaa. Esimerkiksi täysin monogamisen ihmisen voi olla haastetta ymmärtää, että vaikka hän itse on aina sitoutunut siihen yhteen ihmiseen, niin ambiamorisen kohdalla moinen on suhdesidonnainen asia.
-
Ei pari - tai muut ihmissuhteet ole vastaus kaikkeen ihmisyyden tarpeeseen. Vaan kyllä ne hitokseen elämää rikastuttaa ja luo lisäonnen tunnetta kummasti :love:
Hyvin sanottu tämä :love:
-
Oma kinkyyteni tulee esiin vasta rakastavassa parisuhteessa. Siksi olen nähnyt valtavasti vaivaa löytääkseni sopivan kumppanin. Niitä juuri sinulle oikeita ihmisiä on olemassa, mutta melkoisen määrän "moskaa" saa kaivaa, että löytää yhden helmen. Mutta toisaalta, sitä arvokkaampia ne helmet ovat ja osa on pysynyt helminauhassani, vaikka itse parisuhde onkin ohi syystä ja toisesta.
Se on kyllä todettava, että tämä Baari ei ole ollut mikään tuottoisa alusta rakkauden etsinnässä. On puuduttavaa lähestyä/olla lähestyttävänä kinkyys edellä. Vaikka kinkyys onkin iso osa minua, haluan tulla nähdyksi ennenkaikkea ihmisenä, kaikkine puolineni. Arvomaailmojen on kohdattava muuallakin kuin vain alistamisen kohdalla.
Joku täällä mainitsi välimatkat. Kyllä, jokaisen kohdalla on ollut satoja kilometrejä välimatkaa. Mutta kun on tahtoa ja halua, välimatka on kurottu umpeen tavalla tai toisella.
Ehkä lopuksi haluaisin valaa uskoa ja toivoa siihen, että se yksisarvinen on jossain. Jos minäkin olen löytänyt, niin miksei sitä löydä joku toinenkin :love:
-
Osaisivatpa nämä seuranhakuyksisarviset lukea huolella niitä seuranhakuilmoituksia ja haluaisivatkin oikeasti tutustua immeiseen kokonaisuutena. Tai olisivat työntämättä niitä sarviaan viesteihin tai jättäisivät edes vastaamatta lääh-puuh-panettaa viesteillä.