BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Konevitsa - 07.01.2013, 07:36
-
Suurin osa tämän skenen ihmisistä joutuu "siviilissä" välillä näyttelemään vanilijaa, halusi tai ei. Kuinkahan hyvin tuokin mahtaa onnistua? Itseltäni ainakin todella huonosti. Sutkauttelen kokoajan vahingossa jotain kinkyilyyn liittyvää ja ainakin työporukassa immeiset välillä katsoo ihmeissään kieroon, että mitäs taas toikin oli. Tiedän, että samassa taloudessa asuvalla toisella kinkyllä tulee vastaan näitä samoja ongelmia. Arvaakohan toiset, että tämä tässä ainakin on joku pervo vai haluaako he tarkoituksellisesti uskotella itselleen, että joku vahingossa sutkautettu kumi-latex-nahka-kahle-juttu on vaan jotakin "erikoista huumoria", eihän kukaan oikeasti voi tuollaisesta pitää, ei ainakaan tässä työyhteisössä.
Kunhan tässä taas itsekseni jupisen ja pohdiskelen maailman menoa...
-
Itselleni ei ole henkilökohtaisesti minkäänlainen ongelma. Ehkäpä syystä, että mulla ei ole minkäänlaista tarvetta puhua seksielämästäni työpaikalla tai ylipäätään ihmisten kanssa joita en tunne ystävikseni- ja ystäväni taas tietävät tästä kinkyydestäni- ainakin suurin osa. Ehkä mä olen sitten wannabe-kinky, mutta mulla ei tosiaan ole mitään tarvetta avautua tästä aiheesta ns. "ulkopuolisille". Ei siksi että häpeäisin vaan siksi että en koe seksiä kovinkaan antoisana keskustelunaiheena random-tyyppien kanssa. ???
-
Itselläni ei ainakaan ole ongelmaa. Ei tule sutkauteltua mitään pervoja asioita, eikä yleensä juuri muitakaan seksiasioita esimerkiksi töissä. Mielestäni kinkyys ei vaadi teeskentelyä, jos ei halua oikeasti olla niin että joku D/s asetelma näkyy kaikilla elämän alueilla.
Jotenkin koen kaikenlaisen seksiasioilla julkisesti mässäilyn kovin mauttomaksi. Ja lisäksi epäilen että suurin osa ei ole moksiskaan kahle ja nahkajutuista, epäilisin että varmaan suurin osa suomalaisista on joskus kokeillut makkarissa edes jotakon pikkutuhmaa, kuten käsirautoja.
-
Ei mitään ongelmaa myös mulla. En mielelläni kerro henkilökohtaisia asioitani muuta kun lähimmilleni, työkavereille ne eivät kuulu. Saati että kertoisin seksielämästäni työkavereille. Oikeastaan seksielämästä ei tule edes puhuttua muuta kuin kinkykavereiden kanssa. Ne vaniljakaverit ja sukulaiset jotka asiasta tietää ovat suoraan sanoneet etteivät halua kuulla mitään yksityiskohtia, joten tuota toivetta olen kunnioittanut.
-
.. Snadia ongelmaa on lähinnä silloin kun vanhathyvätvaniljafrendit rupee seukkaamaan uusien tyttöystävien kanssa.. pakko varoa hieman miten keskuskeluita availee näiden uusien naikkosten seurassa.. hehhe - kiusaushan on toki kova hieman provota ja tuoda omaa "maailmaa" tykö.. frendien naamapunasina taustal kuiskin.. "nyt turpa kiinne" LOL
Entuudestaan tuntemattomille yleensä avaan keskustelua heti tilaisuudentullen kinkyilyyn liittyen.. Yrittäjänä olen pomo joten jos muut ei hyväksy et esim duunissa tykillä saattoi 2007-2010 pyöriä roisiakin kinkyilyä esim SLvirtual streaminä,, niin so what..
Perheenjäsenet ja lähes kaiketi kaikki sukulaiset tietää, eli asiasta ei pidetä meteliä..;) sillointällöin joku uskaltautuu yhä soittamaan ja kyselemään neuvoa tai ohjeistusta tyyliin: "miten saisin mamman käyttämään korsettia,, tms tuhmaa.. lol..
Ennenvanhaan jos oli bileitä ja /etko-jatkoja, ym.. festarireissuja niin vaniljafrendit niin naiset kuin miehet muistivat mainita: "muista sit ottaa toimintakassi mukaan..!!"
-
Keskustelen seksielämästäni ainoastaan ystävieni kanssa, jos siihen koen tarvetta. Työkavereiden kanssa en tätä ole koskaan kokenut tarpeelliseksi. Välillä assosiaatiot ihan viattomista keskusteluista saavat minut kyllä hihittämään itsekseni, mutta koska muutenkin olen "outo" eivät työkaverit tähän kiinnitä huomiota.
Minä en muuten ymmärrä aloittajan "joutuu näyttelemään vaniljaa" kommenttia? Onko ihmisillä useinkin tapana avautua seksielämästään suht tuntemattomille työtovereille/ hyvänpäivän tutuille? Kysytäänkö muilta työpaikoilla miten/missä/montako kertaa/ kuinka kauan on sekstannut ja kenen kanssa? Missä nämä työpaikat ovat ja miten sellaiseen pääsee?
-
Itse puhun lähinnä kinkyjuttuja ihmisten kanssa jotka ovat itsekin kinkyjä tai ainakin varmasti kinkymyönteisiä ihmisiä.
On toki muutaman kerran ollut hyvin lähellä, että olisin alkanut korjaamaan jotain (todennäköisesti) vaniljaihmiseltä kuulemaani kinkyyteen liittyvää virhellistä kommenttia. Yleensähän jos joku vanilja ottaa kinkyasian puheeksi, niin ei se mitään kovin positiivista ole tai ainakin hän liioittelee valtavasti (ennakkoluulot). Mutta yleensä kommentti jää vain lyhyeksi jutuksi, josta siirrytään sitten nopeasti muihin puheenaiheisiin. Pitää vaan suhtautua niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei vain huvita alkaa selittämään kaikille ihmisille mistä minäkin tiedän nämä kaikki asiat.
Esimerkki: Eräässä työharjoittelupaikassani oli kroonisesta puheripulista kärsivä alapäävitsien ystävä, joka oli useamman kerran vitsimaratonissaan solvannut sadomasokistejä mm. paskan syöjiksi. Hän puhui ja muut yleensä vain tyytyivät kuuntelemaan. Kerran hän alkoi puhumaan Tuntemattomasta Maasta ja että hänelläkin on sinne tunnukset. Meinasin kyllä sanoa, että "Kettu vinossa tässä, hei, mikäs sinun nimimerkkisi on?", mutta sitten hän onneksi vaihtoi puheenaihetta. Jos hänellä olisi ollut sinne todella tunnukset, en olisi halunnut tietää sitä. Ja jos hänellä todella olisi ollut tunnukset sinne, hän tuskin olisi halunnut tietää että juuri minä, se hiljainen nössö, olin Kettu vinossa; semmoinen "hurja pervo". :))
Olen muutaman kerran purskahtanut nauruun, kun joku on kertonut jonkun kinkymielessä kaksimielisesti tulkittavan jutun. Sitten kaikki paikalla olijat ihmettelevät, että mille tuokin hihittää.
-
^Minä korjaan hyvinkin aktiivisesti noita vääriä käsityksiä. Tämä kuitenkin selittyy aina vapaaehtoistyöhistoriallani eikä aiheuta sen enempää ihmettelyä.
-
Lähinnä ongelmaa on tullut, kun vapaa-aika on pitkälti mennyt erilaisissa kinkyriennoissa ja pitäisi säilyttää pokka kun työ- tai koulukaverit on kyselleet että "mitäs teit viikonloppuna?" tai sukulaiset kyselee että mitäs olet taas menossa tekemään kaupunkiin X tai miksi tarvitset lapsenhoitajaa juuri tuona päivänä, tai missäs olet tutustunut tuohon uuteen ystävääsi. Tai kun joutuu torppaamaan äidin saunakutsun ja todellinen syy on se ettei viitsi esitellä sinisenmustaa takapuolta. Koska läheskään kaikille ei kiinnosta avautua niin on joutunut keksimään ties mitä peitetarinoita ja se ei kyllä ole yhtään kivaa. Vaikka sinänsä mua ei kamalasti hetkauta jos joku onnistuu vahingossa löytämään jonkun nettiprofiilin missä mainitsen olevani kinky, niin eipä ole intoa lähteä tuota infoa itsestään tarkoituksella jakamaan. Joskus tulee mietittyä, voiko tulevaisuudessa joutua sellaiseen työhön missä ei niin kovin hyvin peitellystä kinkypuolestani olisi haittaa.
Eli vähän hankalaa on joo.
-
En mäkään koe töissä näytteleväni vaniljaa vaan olevani samalla tavalla seksitön ihminen kuin muutkin työkaverit siellä - se kuuluu työrooliin ja siihen miten meidän työyhteisössä käyttäydytään.
Kaikki mahdolliset ongelmat ovat olleet itseaiheutettuja, esim. kerran piti pikkujouluissa kännissä näyttää miten pystyn työntämään kokonaisen Brunbergin suukon kurkkuuni :-X No sen jälkeen tuli oltua ilman alkoholia aika pitkään. Ja IT-puolen jätkät vitsailivat siitä aika pitkään.
Olen vain kerran joutunut työpaikalla vahingossa ongelmiin kinkyydestäni: olimme duuniporukan kanssa risteilyllä, ja laskeutuessani yläsängystä mun yöpukuni helma kohosi niin että työkaverimimmit näkivät mun siniseksi piestyn reiteni (edellispäivänä oli ollut bileet). Pohdin hetken mitä sanon - jos en kerro mistä on kysymys, ne luulevat mun olevan perheväkivallan uhri. En halunnut heidän ajattelevan tyttöystävästäni niin, joten kerroin mistä on kysymys: vapaaehtoisesta harrastuksesta ja turvallisesta itseni toteuttamisesta. Siitä tuli loppujen lopuksi aika hyvä keskustelu jonka uskon hälventäneen harhaluuloja.
Toki kinkyydestä seuraa se, ettei voi aina jakaa viikonlopun kuulumisia tai illanviettotapoja (kun muut kertovat mökkireissuistaan tai parisuhdeharrastuksista). Toisaalta olen jo tottunut tähän lesbouteni takia - entisessä konservatiivisessa duunipaikassa en voinut edes kertoa seurustelevani :P
-
Ei kauheasti ole aiheutunut ongelmia, tosin jotain peitetarinoita on joutunut keksimään välillä. Itse en juurikaan mitään kinkyhuumoria viljele työ/kouluympyröissä ja mustelmiakaan ei joudu peittelemään eli siinä suhteessa näytän kai "normaalilta" :D Kesto-ongelma on selittää missä olen tavannut Calitrin, kinkysivustollahan tuli ensin juteltua ja sitten tavattiin bileissä. Yleensä olen kertonut että tapasimme netissä suomi24-deittipalstalla tmv. Onneksi ihmiset eivät yleensä kysele tarkemmin niin ei tarvitse alkaa keksimään enempää selityksiä. Joskus myös kun on puhetta viikonlopun tapahtumista ja olen ollut bileissä, niin yleensä mainitsen vain että olin vain baarissa tai esim. sukulaisten luona käymässä jos lähden esim. Turkuun tai Jyväskylään. Eipä näistä kyllä sen ihmeempiä hankaluuksia ole tullut, jos joku tulee tänne kotiin käymään, niin siivoan tietysti kinkykamat piiloon. Ei tänne mitään yllätysvieraita yleensä tule muutenkaan. Kenkähyllyä en jaksa piilotella ja käytän noita "pervo"kenkiä joskus ihan siviilissäkin.
-
Ei ongelmia. Jotkut tutut ovat ehkä hiukan pidättyväisempia kun ovat päässeet perille suuntautumisestani. Edelleen ei ongelma.
Vakiovastaus noille tapaamisen kysyjille on "tuolla kulttuuriharrastuksissa". Jos joku vänkää lisää niin täsmennän että "ala-".
-
En huutele ääneen seksijuttujani, mutta en kyllä koe näyttelevänikään mitään, olipa se oudosti laitettu! Kun työskentelee ainoana naisena 20+ hengen työyhteisössä "joutuu" jokaikikinen päivä kuuntelemaan sitä kaksimielisten juttujen virtaa ja mikä ettei, samaa läppää osaan heittää ja heitän itsekin!
Jos ja kun viikonlopun tekemiset tulevat puheeksi niin heitän 500% överiksi jolloin kukaan ei kuvittelekaan että jutussa olisi siemeneksikään totta... ja jos kuvittelee niin hiljaa on osannut kuvitella :) Vakioilmaukseni on "olin kaverilla" tai "olin kaverin kanssa" :D
Läheiset ja ystävät ovat tottuneet vuosikymmenten ajan jo siihen, että en selittele mitään tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni joten jos kieltäydyn vaikka saunaan menosta lauseella "en mä nyt mene" niin ikinä ei kukaan kysy enempää. Saati että kysyisi missä jonkun kaverin olen tavannut.
-
Silloin joskus, kun löysin kinky-yhteisöt ja asia oli minulle uusi, olin niin innoissani, että olisi halunnut toitottaa suuntautumistani joka suunnalla. Muutaman kerran tällainen vuoto pääsikin käymään niin töissä kuin sukulaistenkin parissa. Molemmilta suunnilta tosin tuli palautetta, että ihan kaikesta ei ole pakko - eikä ehkä kannatakaan - kertoa. Se jälkeen olen rauhoittunut.
Hankalin kysymys on ehkä ollut, että missä olemme avopuolisoni kanssa tavanneet. Vakiofraasimme tässä tilateessa on ollut, että yhteisten ystävien järjestämissä juhlissa, mikä pitää paikkansa. Emme ole vain kertoneet, millaisista juhlista on ollut kyse. 8)
Nykyisin oikeastaan vain äitini kyselee menemiseni niin tarkkaan, että bilemenot yms tulee puheeksi. Ja koska olen äitilleni asiasta kertonut, voin sanoa olleeni bileissä. Se, että olen kertonut asiasta ei tarkoita sitä, että paljastaisin yksityiskohtia makuuhuoneen puolelta, vaan sitä, että läheiseni tietävät, että myös tällainen piirre on osa minua.
edit: typo
-
Toisinaan minulla on tapana paljastella seksiasioitani humalassa. Onneksi juon harvoin :-X
Opiskelu/työporukoissa on ehkä parempi, etten levittele seksiasioitani. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä. Sama koskee sukulaisia ja vanhempia. En voisi kuvitellakaan, miten äitini suhtautuisi piiskanjälkiin pyllyssä ;D Hänelle jo posliinipimppa on moraalisesti hyvin epäilyttävä. Toisinaan joudun keksimään tekosyitä yksin saunomiselle tai uinnin välttämiselle, mutta aika harvoin se on edes tarpeellista.
Läheiset ystäväni tietävät, ja ainakin tämän porukan naiset ovat varsin innokkaita keskustelemaan seksistä ;) Ystäväni, joille olen puhunut asiasta, ovat suhtautuneet jopa mielenkiinnolla.
-
Niin, mikän on kinkyyden ja vanilija raja, eli itse pidä seksualisuutta tiedon varaisena, jossa luonteen piirteet vaikuttavat suuntauksiin. Itse olen monen monta keskustelua sellaisen kanssa käynnyt jolla ei ole hajuakaan ollut keskustelun alussa kivun ja seksualisuuden yhteydestä. Mutta on huomannut keskustelun edetessä niiden yhteisen vaikutuksen, jolloin on myös kinkyyden hyväksymine laantunnut ja jonkin asteine hyväksyminen sen suhteen tapahtunnut.
Tässä on yksi syy mikis en itse enään käytä sellaisa jotka sanovat olevansa subbaeita, sillä jos itsensä on valmiiksi luokitellut on tällöin kanssa jotain rajotteita mitä siihen kuuluu.
Eli hyvin moni ihmisen joka on keskustelu taitoinen, löytää itsestää kinkyyden, jos siihe vain antaa mahdollisuuden. Toisaalta ihmisissä on kanssa niitä joille uusien asioiden pelko on niin suuri esten, ei ole tällöin vaivan arvoista edes yrittää keskustella seksuaalisuudesta.
-
Töissä ei ole mitään ongelmaa pitää kinkyjuttuja omana tietonaan, en ole koskaan lipsauttanut mitään aiheeseen liittyvää. Mutta hankalaksi koen nimenomaan sen että ei voi ihan kaikille ihmisille kertoa ihan kaikista menoistaan. Varmastikin useampi perheenjäsen on ihmetellyt pari vuotta sitten alkanutta äkillistä intoani juosta tarkemmin määrittelemättömissä bileissä ympäri Suomea :))
-
En mäkään koe töissä näytteleväni vaniljaa vaan olevani samalla tavalla seksitön ihminen kuin muutkin työkaverit siellä - se kuuluu työrooliin ja siihen miten meidän työyhteisössä käyttäydytään.
...
Toki kinkyydestä seuraa se, ettei voi aina jakaa viikonlopun kuulumisia tai illanviettotapoja (kun muut kertovat mökkireissuistaan tai parisuhdeharrastuksista). Toisaalta olen jo tottunut tähän lesbouteni takia -
Jotenkin noinhan se menee.
Itsekin "totuin" vuosikymmenet vaikenemaan suurimmista hihhulointihommista fundamentalismin saralta..uskohan ja uskovaisuus aika henkilökohtainen asia,mutta siitä jäi halu olla avoimesti oma itsensä. Hassu ja kipeä asia aina olla "kaapissa" ellei sitten julista kaikille
katsomustaan oli se sitten vaikka kinkyyttä.
Toisaalta ei ole rahkeita yrittää "käännyttää " ketään eikä jaksa olla luulojen ja väärälaisen tietämyken kohteena.
Eli se että on kuin jokin rikollinen ja sairas kera salaperäisyyden ja salailun,rassaa. "Aina vähän yksinäinen kummajainen"
Ehkä maailma on sadan vuoden päästä jo avoimempi kinkynkin suhteen..
Yksi hyvä työkaveri(heteromies) kysyi kerran,että onko mulla joku salaisuus,mutta en tuolloin uskaltanut alkaa selvittämään mitään. Nyt ehkä jotain henkisestä puolesta yleisesti uskaltaisi kertoa.
Vaikkapa siitä kun ei yh:na huvita lähteä sittenkään irtoseksiä hakemaan esim.ravintoloista
Ja en tuomitse tosiaan tuota tapaa,itselle se vaan ei sovellu-
-
--- pitäisi säilyttää pokka kun --kaverit on kyselleet että "mitäs teit viikonloppuna?" --- tai missäs olet tutustunut tuohon uuteen ystävääsi. Tai kun joutuu torppaamaan saunakutsun ja todellinen syy on se ettei viitsi esitellä sinisenmustaa takapuolta.
Näitä käytännön ongelmia näyttää tulevan, vaikka ei itse puhu asiasta kenellekään mitään. Uusista ystävistäni, menemisistäni ja vieraistani uteliaille ei voi joka kerta selittää, että "tapasin sattumalta yhdellä nettifoorumilla yhden mukavan tyypin ja päätimme tavata...".
Tuo seikka, että saan niin kovin helposti mustelmia harmittaa kyllä. Siihen en ole muuta keksinyt kuin kerran jo toteutuneen asiankin. Ollessani lasten kanssa luistelemassa kaaduin ja sain aika ison mustelman takapuoleeni. Lasketellessa, hiihtäessä tai luistellessa kaatuessa tulee pahoja mustelmia. Monet uskovat. Onneksi.
PS. Olen joskus kuullut, että pitäisi syödä jotakin vitamiinia tai vastaavaa, jotta noita mustelmia ei tulisi niin helposti. Sattuisiko joku tietämään, mitä tämä olisi?
-
Minulla kun on ammattiopettajia työyhteisötovereina (ei siis työtovereina) tulee varsinkin näin hiukan rääväsuisempana kaverina joskus heiteltyä pieniä "vinkkejä". Vielä tähän mennessä ei ole yksikään kunnolla osunut kohdalleen, mutta kerran esitin toiveen, että "eräällä linjalla" voisi olla materiaalina myös kumi. >:D ;D
-
Minulla kun on ammattiopettajia työyhteisötovereina (ei siis työtovereina) tulee varsinkin näin hiukan rääväsuisempana kaverina joskus heiteltyä pieniä "vinkkejä".
Minäkin opetusalalla, ja välillä täytyy suuta nipistellä kiinni kun opiskelijat kehittävät harjoitteena esimerkiksi uudenlaisen palvelun koirille ja antavat sille nimeksi "Dog lover" :-X
-
Aina on asioita mitä ei saa eikä voi kertoa kenellekään. Kinkiys menee siinä samassa.
-
Aina on asioita mitä ei saa eikä voi kertoa kenellekään. Kinkiys menee siinä samassa.
Totta. Itse kuulun moniin piireihin kinkyn lisäksi, ja suurin osa piireistä keskittyy itseensä liittyviin keskustelunaiheisiin. Kuulun ainakin työpiireihin (en samassa kopperossa joka päivä), sukuun, "opiskeluaikojen tytöt + jengin uudet jäsenet" -piiriin, harrastusporukkaan X ja harrastusporukkaan Y. Suurin osa kavereista ja ystävistä on porukasta Y, X on uudempi jengi, jossa ihmiset on mukavia, mutta niin ikään mukava aiheala on erotiikkavapaa vyöhyke.
Uudempi harrastusporukka X onkin kätevä valkoinen valhe, kun lähtee kinkyilemään ja joku kysyy mihin menen. "X:n vuosikokous", "suunnittelukokous", "saunailta" ;D
Y-porukan kaverit ja ystävät ovat lähes kaikki erittäin avarakatseisia, myös ja erityisesti pari suht reipasotteisesti kiusoittelevaa henkilöä, joille hyvällä mielellä tehty juoruilu on rakas harrastus. Eivät pahaa tarkoita, mutta jos he saisi tietää mun kinkypuolesta, niin voi sitä Max Perttulan Dominanaisen linkitystä ja rallatusta. Tai jos sanoisin lempiajatelmani "elämä ei yleensä ole mustavalkoista, vaan valikoima harmaan sävyjä", vastaus kuuluis "ai niinku FIFTY SHADES OF GREY vai?!" En halua olla lauman kinkymannekiini, jolta aina oltaisiin tästäkin asiasta kyselemässä, siksi tästä alueestani tietää piirien ulkopuolella kolme ihmistä.
Välillä lähes lipsahtaa. Esim. eräs kaveri on aloittanut valokuvausopinnot ja postailee fb:iin jotain valaistukseen ja studiotyöhön liittyviä harjoitustöitään. Kerran mallina olikin nainen nahkakahleissa, johon kommentoin "Oleksä XXXX tai tuo malli sellainen BDSM-ihminen?" Kaveri vastasi ettei ole, kuva on mustavalkotutkielma tyyliin mistä vaan. Muut aloitti hänelle leikillisen vinoilun, heilutti virtuaaliruoskaa ja mua nauratti :D
-
Ei noita seksiasioita nyt yleisesti tuoda silleen julki. Ymmärrän että innoissaan joskus haluaisikin kertoa vähän jotain mutta olen itseni hillinnyt ajattelemalla että paljonko minä vastaavasti haluaisin tietää näiden muiden touhuista. Välillä kun kaverit ovat kertoneet tavanomaisista parisuhdesäädöistään vaikka mitä, niin on vähän harmittanut kun tajunnut etten voi kertoa omista sillä hetkellä mieltä polttavista suhdekuvioistani mitään vastaavasti
Joo ja joskus kun pääsee keskelle keskustelua (esim.työkaverit tai vaikka sukulaiset) jossa ne innostuu puhumaan kinkyaiheista kovasti, niin en yleensä oikaise vaan kuuntelen mielenkiinnolla, annan puhua vaan, se on ihan hauskaakin :) olen kuullut aika jänniä näkökantoja aiheeseen.
-
Ei ole ongelma, koska kaikki itselle tärkeät ihmiset tuttavat ja sukulaiset tietävät mitä harrastan.
Eikä siintäkään ole ongelmaa jos menee vaikka uimahalliin perseen kanssa missä näkyy mustia viiruja.
Tavalliset ihmiset tulkitsee että on käynyt jokin onnetomuus vaikka kaatuminen.
Ja jos joku tunnistaa jäljet piiskan jäljiksi niin kyseessä on alan harrastaja.
Syksyllä kun kävin uimahallissa niin pukuhuoneessa ei ollut minun lisäksi kuin toinen mies
joka totesi että olet tainnut saada rotinkia kun perse on noin musta.
Johonka totesin että etkö tunnista välinetä se oli kyllä ratsupiiska.
Keskusteltiin tovi aiheesta ja mieskin paljastui masokistiksi.
Keskustelu piti lopettaa kun paikalle tuli muitakin.
Paikalle tulioista joku totesi kun vilkaisi peffaa että ulkona on tosi liukasta pitää varoa ettei kaadu.
Vaihdettiin hymyileviä katseita sen masokistin kanssa ja todettiin että kun kunnolla kaatuu niin peffa
on hellä monta päivää.
-
Välillä uudemmassa seurassa tai seurassa joka ei ole ihan niin pervoa tai avointa hassuttelulla niin rajoitan juttuja vähän. Jos näitä rajoitteita ei ole niin avaudun toisinaan liikaakin. Oho hups sori kun menin kertomaan siitä kännisestä taksimatkasta tai ensiapureissusta.
Tosin tarve oikoa vääriä termejä tms. on joskus sellainen että joutuu puremaan huulta kun tietää että turpa kiinni oleminen on parempi hommeli.
-
Mulla kävi työpaikalla tämän aiheen esilletulo kertaheitolla kun aikanaan MoonTV teki reportaasin seksimessuilta jossa esiinnyin, yksi työkaveri näki sen ja sen jälkeen muutkin ;D
-
Mulla on töissä/vapaa-ajalla jotkut nähneet jälkiä, mutta kyllähän mustelmia/arpia syntyy milloin missäkin. Nuorisotyöntekijäni veikkaan jotain arvaavan, mutta se on tarpeeksi viisas ja pitää suunsa kiinni... ;D
Kodissani näkyy joitakin merkkejä, ja osa ihmettelee mm. korkeakorkoisten platform-saappaiden oloa kirjahyllyssäni. Sanon vain, että ne ovat säilytyksessä täällä eräältä kaveriltani. Toki epäilevät kaikenlaista, mutta ei se mua haittaa - kukaan ei ole jatkanut keskustelua siitä eteenpäin. Vain yks vaniljaystäväni tietää asiasta enemmän ja hän varmaankin ilmaantuu myös bileisiin joku kerta. ;)
-
Onhan se välillä hankalaa. Esimerkkinä, kun tyttöporukalla jutut siirtyvät seksiasioihin, ei oikein itse osaa kommentoida mitään mihinkään tuomatta esille bdsm-piirteitään. Siinä sitten kärvistellään, vaikka niin tahtoisi osallistua keskusteluun... :S Olen vain melko varma että suurin osa (jos kukaan) kavereistani ei ymmärtäisi, enkä jaksaisi alkaa selittelemäänkään.
Toistaiseksi asiasta ei tiedä muut kuin minä ja Masterini ja lisäksi Masterin paras kaveri tyttöystävineen.. heille asia paljastui kun nelistään alkoholia naukkailimme, ja Master kävi varsin puheliaaksi. ::)
-
Kinky-ystäville ei tarvitse selitellä esim mustelmia, vaniljaporukan kohdalla pidän huolen ettei selityksen tarvetta edes tule. Homma toimii ongelmitta selkäytimestä. Bileiltana oon millon missäkin "tupareissa, synttäreillä tai kissanristiäisissä" ;D
-
Tietenkään ei ole kysymys siitä pitäisikö työpaikan kahvihuoneessa tai mamin sohvalla avautua seksielämästään suoranaisesti, vaan juuri tästä mikä on monessa kirjoituksessa tullut esiin: siitä mitä et voi sanoa.
Millaisissa juhlissa olit, kenen kanssa, mitä teitte. Ei voi JAKAA kokemustaan samalla lailla kuin ystävä voi kertoa viikonlopustaa.
Jälkien kanssa on varottava keiden kanssa päätyy saunaan tai päiviteltävä kuinka liukasta on...
Omasta mielestäni kaikkein ikävintä on joutua kuuntelemaan asiattomuuksia, mutta vaieten. Silloin kun kerrotaan tai viitataan naureskelleen tai virheellisesti BDSM-kulttuuriin eikä ole tilaisuutta korjata asianlaitaa tai edes tuoda esiin loukkaantumistaan.
Toisaalta... tapaan usein avata suuni, muotoilla lauseet ei-persoonallisesti. Ja aika moni taitaa arvata minusta jo muutenkin. :))
-
En ole kokenut asiaa ongelmana. Lähimmät ystävät tietävät eikä heidän kanssaan ole asiasta sen enempää tullut juteltua. Ne jotka eivät tiedä, heille kertoilen menoista hyvin ympäripyöreästi. Milloin on jonkun foorumin miitti, milloin bileet jne sen enempää tarkempia yksityiskohtia kertomatta.
-
En ole erityisen kaapissa kinkyydestäni, mutten myöskään erityisesti ilmoittele siitä ympäriinsä varta vasten. Tuo tarkoittaa siis sitä, että poislukien ehkä vanhempani ja kumppani(e)ni vanhemmat, voin aivan hyvin tehdä vaikka leikkimielisiä pieniä vitsejä, ohimeneviä juttuja tai kommentteja tms. aiheeseen liittyen, josta varmaan selviää että olen tämän henkinen. Parissa kaveripiirissä ihmiset tietävät ihan avoimesti, johtuen kai siitä, että siellä on myös kinkyjä seassa muitakin, joissain muissa piireissä on taas tuo tuollainen epämääräinen ilmapirii, missä joku saattaa poimia vihjeitä ja joku toinen ei, eikä sillä ole niin merkitystä. Opiskeluissani olen alastani ja käsittelemistäni aiheista johtuen ihan suoraan välillä viitannut esim. kinkybileiisiin yleisellä tasolla (ottaen aina huomioon bile-etiketin) niin, ettei varmasti jää epäselväksi että tunnen aihetta, eikä minua häiritse leikkisällä asenteella sanoa kaveripiireissä kuulumisia kyseltäessä että olin viikonloppuna julkisissa kinkybileissä. Huumorilla, leikkisyydellä ym. pystyy ihmisille kertomaan monenlaisia asioita siten, että jää rikkoutuu ja asia vaikuttaa olevan vain osa elämää ja yhteiskuntaa - mitä se juuri onkin.
Ja niin edelleen. Aihe ei ole kaapissa pidettävä asia, mutta en näe tarvetta erikseen sitä jokaiselle ilmoittaa, kuten ei muutakaan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvää tarvitse. Välillä voi eteen tulla konteksteja joissa asia tulee lievällä tavalla esille. Vanhempani ovat ehkä tällä hetkellä ainoa taho joiden kanssa tietoisesti vältän viittauksia, elleivät sitten ole kiinnittäneet huomiota esimerkiksi johonkin kaulapantaan roikkumassa muiden korujen seassa sitomiseen sopivan sängyn päädyistä. :)
-
Jotenkin koen kaikenlaisen seksiasioilla julkisesti mässäilyn kovin mauttomaksi.
Saanko kysyy, et miks? (Joo tiedän, pari vuot vanha ketju, mut otaksun et tää oli nostettu etusivulle lisäkeskustelun herättämiseks.)
-
Kannattaa myös huomata, ettei BDSM ole kaikille pelkkä seksiasia. Osalle se on fundamentaalinen osa parisuhdetta, joka vaikuttaa arjessa vahvasti (myös seksin ulkopuolella).
-
Kannattaa myös huomata, ettei BDSM ole kaikille pelkkä seksiasia. Osalle se on fundamentaalinen osa parisuhdetta, joka vaikuttaa arjessa vahvasti (myös seksin ulkopuolella).
Toisille se on myös merkittävä osa elämää parisuhteen ulkopuolellakin. Itsellä ei ole ollut erityisen poikkeuksellista että maanantaina on Törkyteatteriharkat, tiistaina sessio subin kanssa, keskiviikkona baarimiitti, torstaina pervoyhdistyksen hallituksen kokous ja lauantaina kinkybileet. Jos juttelee vaniljakaverin kanssa ja tämä kysyy mitä olen tehnyt tällä viikolla, jää juttu aika lyhyeen jos ei mistään pervouteen liittyästä voi edes mainita :D
-
Yhtä suuri tai pieni ongelma kuin yleensäkin seksuaalisuuden sulauttaminen muuhun elämään.
-
Kannattaa myös huomata, ettei BDSM ole kaikille pelkkä seksiasia. Osalle se on fundamentaalinen osa parisuhdetta, joka vaikuttaa arjessa vahvasti (myös seksin ulkopuolella).
Juurikin näin. Minä en ainakaan koe puhuvani seksistä jos vaikka selostan kaverille likaisia yksityiskohtia ponikärrin rakentamisesta.
Kädet olivat yltä päältä rasvassa, hitsikonekin reistaili ja vuolimpa vielä puukolla peukaloon.
-
Riippuu paljon työporukasta. Yhdessä työpaikassa, jossa työasuna pikkutakki ja kraga niin en shibaria enempiä paljastanut. Toisessa työpaikassa, jossa työnkuvaan kuului hankalien asiakkaiden dominointi ja tarpeen mukaan niputtaminen ei bdsm ja shibari ollut luonnollisesti mikään outo keskustelunaihe.
-
Itse olen sen verran onnekas että piirit, sekä työ että muutoinkin, ovat sen verran avoimia, että tietävät minun kinky puolestani, nekin jotka eivät sitä tiedä, olen aika varma että suhtautuisivat siihen ainakin neutraalisti. Minulla on itse asiassa päinvastoin, vaikka en olekaan saanut outoja katseita osakseni, en silti kehtaa alkaa puhumaan kinky jutuista niiden ihmisten kanssa, jotka eivät sellaisia ole, mutta halua olisi. Minulla on tarve puhua näistä, koska se on iso osa minua nykyään, ja kasvotusten pääsee harvoin puhumaan näistä avoimesti.
-
PS. Olen joskus kuullut, että pitäisi syödä jotakin vitamiinia tai vastaavaa, jotta noita mustelmia ei tulisi niin helposti. Sattuisiko joku tietämään, mitä tämä olisi?
K-vitamiini + sen imeytymistä parantava D-vitamiini. Reiluina annoksina.
-
Vaikka vasta ihan alkutaipaleella tällä saralla ensiaskeleitani otan, olen saanut kuulla jos jonkunlaista kommenttia. Olen hyvin (lue: liian) avoin asioistani ja mulle ei ole ongelma puhua asioista asioiden oikeilla nimillä.. paitsi joskus. ;D Muutamalle tutulle maininnut, että "sain vähän raipasta" ja näyttänyt perseeni kuvan ja reaktiot on ollut aika odotettavissa olevia. Toisaalta mun tutut tietää mut, että keksin usein vähän kaikenlaista, joten ehkä ne osasi tätäkin multa odottaa.
Yksi työkaveri kuitenkin reagoi hyvinkin voimakkaasti (enkä edes näyttänyt perseeni kuvaa) ja tuli sitten avautumaan, että "Mut toivottavasti sä löydät äkkiä jonkun ihan mukavan ihmisen, joka ei huluu satuttaa sua henkisesti eikä fyysisesti vaan tykkää ihan siitä kun sulla onkaikki hyvin... " ja "Toivottavasti löytyy mukavampia juu pian tilalle ja et nää tota tyyppiä enää koskaan... Noi on vaarallisia ihan senkin takia, että ne osaa luikerrella sun pään sisälle ja laittaa sut luulemaan että oot ite halunnut että sua satutetaan ja hetken päästä sä oot kilon paloina jossain..."
Vastasin sitten ympäripyöreästi takaisin, koska hän ei selkeästi halunnut sitä ymmärtää, että minua ei ole kukaan tullut luokseni piiskaamaan vasten omaa tahtoani.. Painotin sitä, että en tekisi mitään sellaista, mitä en oikeasti halua. Häntä ei taida miellyttää ajatus, että aion todellakin "tuon tyypin" tavata uudelleen mikäli se vain minusta on kiinni ja hän saa jatkossakin käyttää minua tarpeellisekseen katsomalla tavalla - ja minä itse pyydän sitä.
Se on jotenkin järkyttävää, miten jotkut ihmiset on ahdasmielisiä, eikä suvaitse sitä, että toisella ihmisellä on eri mieltymykset. ::) Ei se tarkoita sitä, että itse ne pitää sietää, mutta kyllä pitäisi aikuisen about 40v ihmisen tajuta, että mielipiteitä, tuntemuksia ja ajatuksia on ihan tasan niin monia kuin meitä ihmisiäkin - eikä ne hänen mielipiteensä ole sen oikeampia kuin sen toisen, jolla on hänen mielestään sairaat jutut.. Koitan itse ainakin suhtautua mahdollisimman avoimesti moniin asioihin, vaikken itse niitä koskaan voisikaan kuvitella tekeväni..
-
Kyllä mä koen tälläisen puolen joskus ongelmaksi. Olisi ehkä helpompaa jos olis sellaisessa pönötystyöpaikassa eikä olisi niiden työkavereiden kanssa tekemisissä muuten. Mutta itse olen sellaisessa pienen porukan aika avoimessa työyhteissössä jossa kyllä ruoditaan jos mitä asioita ääneen. Siis omassa yksikössä, ei niinkään koko paikassa. Ja ollaan tekemisissä myös vapaa-ajalla. Humallutaan ja avaudutaan. Että kait tämänkin voisi luokitella jonkin sortin ystävyydeksi. Sitten kun tietää, ettei tietyistä asioista vaan voi puhua kaikkien kanssa. Käytännössä pari ihmistä töissä tietää myös tästä puolesta minussa ja lopuilla ei ole mitään hajua.
Ei pointti ole niinkään, ettäkö pitäisi päästä puhumaan omista asioista ääneen tai ruotimaan omia menemisiä ja tekemisiä vaan se, että kun myös seksiin liittyvistä asioista yleisesti puhutaan ääneen ja asioiden omilla nimillä, ei voi kaikessa olla ääneen sitä mieltä mitä oikeasti olisi. Kun se sitten kuitenkin on pohjimmillaan kaikesta avoimuudesta ja kaveeraamisesta huolimatta työpaikka...
Toinen missä koen asian pieneksi ongelmaksi on juhlat joissa on sekaisin pervotuttuja ja muita tuttuja. Itsekin järjestän sellaisia ja varsinkin käyn moisissa. Viimeksi eilen sujuvasti hymyillen samassa pöydässä ihmiset keskustelivat roolipeleistä ja leikeistä ja pieni osa sitten tarkoitti ihan muuta kuin loput >:D. Toisaalta kiusallisia tilanteita ja toisaalta ihan kutkuttaviakin hetkiä.
-
Itselläni ei ole tarvetta julkisesti kuuluttaa mieltymyksistäni. Minulle on kuitenkin käynyt useamman kerran niin, että minua on ryhdytty provosoimaan ja en ole sitten osannut pitää suutani kiinni.
Esimerkkejä voisi kertoa useammankin, mutta tuorein tapaus parin vuoden takaa on sellainen, kun menin työpaikan ruokalaan. Minulla oli siisti musta hame, mustat nahkasaappaat ja asiallinen paita. Vaatetukseni oli täysin sopiva työpaikalle. Eräs miesryhmä siinä katseli minua, kun saavuin tarjottimeni kanssa pöytään aikomuksena ryhtyä syömään. Yksi näistä ristoreippaista kysyi minulta, että voisinko piiskata häntä. Heitto oli tietenkin tarkoitettu hämmentämään minua.
Siirsin hyvin hyvin hitaasti ja harkiten lautasen ja lasin pois tarjottimen päältä. Katsoin ehdottajaa syvälle silmiin ja taputin pöydän pintaa sanoen, että otapa housut vähän alemmas, taivuta itsesi tähän pöydän päälle vatsalleen ja hengitä syvään. Sanoessani otin tukevan otteen tarjottimesta ja tein tasan selväksi mihin se lävähtäisi jos hän lähtisi leikkiin mukaan.
Poitsut keräsi kamat ja hävisi takavasempaan. Ympärillä olijoista osa naureskeli ja osa katseli minua aprikoiden, että olenko hyvä näyttelemään vai olinko ihan tosissaan.