BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Macy - 19.10.2014, 20:56
-
Yritin etsiä olisiko tämmöistä tummanpuhuvaa keskustelua jo olemassa, mutta en löytänyt. Pahoittelen jos tulee toistoa.
Kysymys kuuluukin, kuinka teitä on loukattu? Tahallaan vai tahattomasti? Oliko kyseessä pahin solvaus, minkä on ikinä kuuna päivänä kuullut, vai jokin ohimenevä lipsahdus, joka kuitenkin jäi junnaamaan mieleen?
-
Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.
-
Tuskinpa löytyy ihmistä jota ei olisi loukattu sanoilla ja/tai teoilla..Jokainen sen kokee joskus,ja kenties oppii sitä kautta jotain uutta ympäröivästä maailmasta tai sitten itsestään.
Eriasia on kuinka selviät siitä.Osaatko hoitaa ajatuksesi siihen malliin että voit jatkaa tovin kuluttua normaalia elämää sen kummemmin miettimättä tapahtunutta.Vai muoidostuuko sinulle siitä haittatekijä joka hankaloittaa myös myöhempää elämääsi?
Itse normisti aika nopeasti pääsen tälläisistä yli ja ehkä hiukka viisaampanakin.Mene ja tiedä.
-
Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.
Minulta kysytään vieläkin. Mä pysyn mieluummin vaikka kotona!
....ja ketäpä autoilijaa ei loukattaisi pääkaupunkiseudun ruuhkissa jatkuvasti? On se vaan pakko kiilata juu.
-
On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.
-
On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.
Allekirjoitan täysin.
-
Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.
Liekö minussa jonkin verran subbaria, kun itse ottaisin tuon ihan kohteliaisuutena.
-
-
-
Vastukset tuleekin juuri niin naulan kantaan, kun uskalsin odottaa. Itsellä on takana näköjään koko viikonlopun kästänyt MIKSI KOKO MAAILMA ON MUA VASTAAN-angsti, eikä maanantai näytä antavan armoa sen suhteen ollenkaan.
Heräsin itsekin siihen ajatukseen, että ehkä on ollut liian kiltti. Yrittänyt olla mahdollisimman positiivinen ja mitä enemmän yrittänyt olla mieliksi muille, sitä korkeampaa pääsee tippumaan. Ärsyttävä mielentila, mutta kun kiristää niin kiristää.
Kiittämättömyys on maailman palkka ja niin pois päin.
-
On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.
Allekirjoitan täysin.
Niin, se pitää vielä mainita, että vaikka epäkunnioittavan käytöksen voi antaa anteeksi, niin sitä ei kyllä unohdeta.
-
Vasaralla, kirveen hamaralla ja ööö.. kirveen terällä. :o
-
Minun mielestä jokaisen, joka jotain loukkausta kantaa sydämessään, pitäisi kuunnella tämä biisi läpi ajatuksen kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=vAqoBVls-YY
Ihmiset loukkaa toisiaan, tahallaan ja tahattomasti. Anteeksi ei tarvitse antaa eikä unohtamaan aina pysty, mutta hyväksyä tapahtunut täytyy, jotta voi päästä eteenpäin. Aiheellinenkaan katkeruus ja viha eivät valitettavasti lopulta vaikuta kenenkään muun elämään ja elämiseen niin paljon kuin kantajan itsensä. Ikävän usein elämässä käy vieläpä niin, että kenties vasta vuosien päästä huomaa sen puukon, jolla haava on tehty, olleenkin koko ajan omassa kädessä. Vääryyttä kun ei aina tarvitse tapahtua jotta sitä voitaisiin kokea.
Minä olen loukannut ja minua on loukattu lukuisin eri tavoin. On loukattu kunniaa, koskemattomuutta ja tunteita. On oltu pahoillaan, on keksitty tekosyitä, on teeskennelty ettei mitään ole koskaan tapahtunutkaan. Minä tiedän, mitä minun pitäisi sille kaikelle tehdä, ja toivon että jonain päivänä pystyn. Haavat aristaa mutta arvet ei, ennemmin tai myöhemmin voi aina valita kumman jääneestä jäljestä itselleen tekee.
-
Tuota Niskalaukauksen Taakkaa on tullut kyllä aiemmin kuunneltua turhan monta kertaa...
Pettyneenä,vihaisena ja muutenkin mustalla mielellä. Ehkä se auttoi, tänään ainakin menee hyvin :)
-
Loukkaus voi olla loukkaajan kannalta tarkoituksellista tai tarkoittamatonta. Loukatun kannalta se voi olla todellinen loukkaus tai sitten vain pelkkää omaa, loukkaantuneen, kuvitelmaa, väärintulkintaa. Siitä riippumatta, mitä se noista on, se aiheuttaa aina surua.
Suru on normaali ihmisyyteen kuuluva tunne. Ongelma syntyy silloin, jos se muuttuu kuluttavaksi vihaksi tai vielä pahempaa ilon elämästä syöväksi katkeruudeksi. Suru pitää hyväksyä ja elää sen läpi, silloin ei anna sen rappeutua mielessään katkeruudeksi. Tuosta reppuun kasatusta katkeruuden tuhoavuudesta olenkin käsittänyt Pikkusiskon linkkaaman Niskalaukauksen Taakan kertovan.
-
Yleisesti ihminen loukkaantuu kritiikistä joka koskee hänen tekemäänsä, jolloin ihminen joka ei ole sinut itsensä kanssa loukkaantuu ja yleisesti myös puolustautuu nimittelemään, joka on feministien pääasiallinen tapa hoitaa kritiikkiä silloin kun järjellistä perustelua ei ole antaa.
Eli D/s subin pitää pystyä käsittelemään loukkaantumisensa, eikä pitää niitä muina kuin kehitys suunnan antajana, jolla hänestä koulitaan paremmin dominoivalle sopivaa. Tähän tietenkin osa kovasti kritisoi, sillä eihän ihmistä voida kouluttaa, johon voi vain vastata " miksi kannattaa koululaitosta".
-
Ihminen loukkaantuu myös petetyksi tulemisesta, valehtelun kohteeksi joutumisesta ja huijatuksi tulemisesta. Sellaista loukkaantumista ei tarvitse käsitellä anteeksiantoon asti, sitä ei tarvitse hyväksyä eikä sellaiseen syyllistyneen ihmisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä. Mutta yli siitäkin on päästävä ettei katkeroidu, joskun kosto auttaa siihen, ei kuitenkaan aina. Siitä varmaankin nämä kostotoimet täällä baarissakin monesti johtuvat, olivat sitten aiheellisia tai eivät.
Yleensä kostonsa saa parhaiten odottamalla, elämällä on hauska tapa iskeä valehtelijaa kasvoihin valheilla ja epäluulolla joka alkaa jäytää sisältäpäin. Sellaisen seuraaminen vierestä on monesti tervehdyttävää. Parasta on, että sen saa itse tekemättä mitään.
IKRM
-
Yleisesti ihminen loukkaantuu kritiikistä joka koskee hänen tekemäänsä,
Kritiikki on yleensä rakentavaa ja hyvää tarkoittavaa palautetta, jonka avulla kritiikin kohde voi kehittyä. Esimerkki kritiikistä: "Tässä kuvassa teksti on vaikea lukea, koska se on liian vaalealla värillä kirjoitettu, eikä sitä siksi erota helposti taustasta".
Solvaus on aina tehty pahat mielessä. Esimerkki solvauksesta: "Onpas helkkarin ruma kuva, hyi helvetti". Solvauksesta ei ole koskaan mitään käytännön hyötyä.
Kritiikistä on hyötyä - sen antamia vinkkejä noudattamalla voi oppia uutta ja huomata kehittämisen kohteita (esimerkiksi: "korjaanpa tekstin värisävyn tummemmaksi, että se on helpompi lukea"). Kritiikki ei ole koskaan tarkoitettu solvaukseksi, mutta valitettavasti moni ihminen tulkitsee kritiikin väärin henkilökohtaiseksi solvaukseksi (esimerkki: "tuo tyyppi vihaa minua koska hän valitti kuvan tekstistä").
Esimerkki 1:
Kritiikki: "Koska tällä foorumilla keskustellaan paljon elokuvista, on harmillista että täällä usein törmää spoilereihin. Voisiko tälle foorumille lisätä sellaisen ominaisuuden, jolla spoilerit saisi piiloon mustan laatikon alle, kuin esim. Internet Movie Databasessa?"
Kritiikin kode tajuaa kritiikin: "Kiitos palautteesta! Otamme lähiaikoina selvää onko sellainen ominaisuus teknisesti mahdollista liittää tähän foorumiin. Jos ei ole, pohdimme, miten käyttäjät voisivat jatkossa varoittaa elokuvien spoilereista viesteissään."
tai
Kritiikin kohde tulkitsee kritiikin vittuiluksi: "Pitääkö kaikista pikkuasioista nillittää jatkuvasti ja kiusata ylläpitoa ihan turhaan? Jos ei spoilerit kiinnosta niin pakkoko tätä foorumia on lukea? Hanki elämä!"
Esimerkki 2:
Solvaus: "Tämä foorumi on ihan paska kun se on täynnä elokuvaspoilereita!"
Täysin ymmärrettävä vastaus solvaukseen:"Pitääkö kaikista pikkuasioista nillittää jatkuvasti ja kiusata ylläpitoa ihan turhaan? Jos ei spoilerit kiinnosta niin pakkoko tätä foorumia on lukea? Hanki elämä!"
Muutama havainnollistava sarjakuva kritiikistä ja sen hyväksymisestä (voi klikata suuremmiksi):
http://akreon.deviantart.com/art/Raiders-of-the-Lost-Critique-134442859
http://akreon.deviantart.com/art/The-Hitchhiker-s-Guide-to-Critique-287120707
-
Loukkaantuminen on asennekysymys. Näin sanoi minulle ammattiterapeutti varsin rankan henkisen jakson jälkeen. Itsellä meni hetken aikaa muuttaa asennetta, mutta enemmän se kertoo loukkaajasta kuin loukatusta, miten asian kokee. Vahvempi on se, joka jättää loukkaantumatta, se on vastapuolelle pahempi rasti kuin saada aikaan odotettu reaktio. Ja aina on niitä, jotka eivät tee sitä tahallaan (kaiki eivät telepaattisesti tiedä toisen herkkiä kohtia/hstoriaa).
-
viimeks loukkaannuin 2.11.2013 = meni toisaalta onneks poikki kuin veitsellä, feikattu ja vedätetty "ystävyys"..
Sattuuhan sitä, että loukkaantuu, mutta aniharvoin sitä muille näyttää.. (puukkoa tulee selkään takas loukkaajalle sitten joskus jopa vuosikymmenten takaa..)
Se että loukkaantuu oikeasti, vaatii aina taakseen syvän tai pitkän ystävyyden.. jolta sitten vedetään tietoisesti jostainsyystä "matto alta".. (random tai periaattees hyvänpäivän tuttu, tai esim jonkin nettinikin, tms. kirjoitukset- eivät koskaan voi loukata.. oli sisältö mitä tahansa.)
-
Älykkyyttäni loukattiin kun kokeiltiin rajoittaa kenenkä kanssa saisin kommunikoida, outoa käytöstä.
-
Vuosia sitten muistaakseni loukkaannuin. 8) Tosin varma en ole siitä mikä tunnetila oli silloin kyseessä.
Exäni sanoi erään pitkän yksinpuheluni päätteeksi: "Eihän kukaan voi ajatella tuolla tavalla.!"
Siis mitä!! Onko kenelläkään oikeutta sanoa toiselle mikä on oikea tapa ajatella ja tuntea. Tuokin taisi tulla samassa lausessa ilmi.
Tai no, saahan sitä aina sanoa. Eikö ihmisen itsemääräämisoikeus edellytä sitä.
Mikään pakko ei ole kuitenkaan kuunnella kenenkään neuvoja.
-
Älykkyyttäni loukattiin kun kokeiltiin rajoittaa kenenkä kanssa saisin kommunikoida, outoa käytöstä.
..vähäistä ja rajoittunutta älyäni, saa loukata vapaasti - enhän moista huomaisi muutenkaan ;D
-
Nöyrä ihminen ei loukkaannu. En ole vielä tarpeeksi nöyrä mutta totuudelle avoin mieleni ja oppimiskykyni auttaa asiassa. Tunnistan nykyään usein tilanteita joissa normaalisti olisin loukkaantunut, mutta epänormaali tilani estää sitä tapahtumasta. Tästä voi tulla vielä jotain jota kutsutaan elämäksi. :love:
-
Nöyrä ihminen ei loukkaannu. En ole vielä tarpeeksi nöyrä mutta totuudelle avoin mieleni ja oppimiskykyni auttaa asiassa. Tunnistan nykyään usein tilanteita joissa normaalisti olisin loukkaantunut, mutta epänormaali tilani estää sitä tapahtumasta. Tästä voi tulla vielä jotain jota kutsutaan elämäksi. :love:
Ei ole muusta kuin kehityksestä kyse, sillä osaa siirtää asian tunteen puolelta järjen puolelle käsiteltäväksi
-
Ikävimpiä tilanteita (siis bdsm-leikeissä) ovat ehkä olleet ne, joissa sessioihin on kutsuttu mukaan henkilöitä minulta kysymättä tai kielteisen kannanoton ilmaisemisen jälkeen.