BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: vorona - 15.02.2015, 15:23
-
Mulla oli tossa keskitalvella varsin tyypillinen nihkeä jakso: kaamos puraisee usein meikäläiseen aika lujaa.
Oli siis kaikin puolin paska olo: kaikki elämäni aikana tehdyt virheet, mokat ja epäonnistumiset pyöri päässä, mikään ei huvittanut koska tuntui siltä että ei mistään kuitenkaan mitään tule, ja kaikkien rakkaiden ihmisten yritykset piristää olivat täysin yhdentekeviä.
Ainoa asia mikä vähän kiinnosti ja herätti kaipausta oli heittäytyä todella rujon alistamisen kohteeksi; osastoa ovimatto, spermaviemäri, arvoton paska, nyrkkeilysäkki, täysin merkityksetön lihanpala, reikäkokoelma ja mitä näitä nyt on.
Kaverin kanssa juteltiin tänään, hän kun on nyt hiukan samoissa fiiliksissä, ja pohdimme että olisiko se niin että tuollaisissa deppisoloissa kaipuu rankkaan hyväksikäyttöön syntyy siitä, että silloin tuntee olevansa hyödyksi ja iloksi edes jollekin edes jossain - ja tää sitten auttaa karistamaan alavireet ja avaamaan ovet normaalitilalle (joka mulla on lievä hybris). :))
Luulen että mun kohdallani on - entäs muilla?
Ja onkohan tää joku switchjuttu - karkkaikauppailun ultimate-muoto?
-
Olisiko kyse siitä, että halua tuntea JOTAIN? Tuntea elävänsä - kuitenkin, kaieksta huolimatta...
Itse voin kokea että kun ei itse jaksa, halua pysty - niin alistuessa joku muu ottaa vastuun tilanteesta, ja se helpottaa.
-
Piiskasin silloiselta puolisoltani kirjaimellisesti tajun kankaalle, välineenä märkä köysi.
Kokemus oli kertoman mukaan antidebressiivinen, vrt. elektrokonvulsiivinen hoito (ECT).
Hyvä fiilis kesti suhteellisen pitkään n. 3 viikkoa.
Alakulon uusiessa yritimme samaa metodia myöhemmin, ei onnistunut enää koskaan :(
-
Olisiko kyse siitä, että halua tuntea JOTAIN? Tuntea elävänsä - kuitenkin, kaieksta huolimatta...
Itse voin kokea että kun ei itse jaksa, halua pysty - niin alistuessa joku muu ottaa vastuun tilanteesta, ja se helpottaa.
Toi vastuun luovuttamisen autuus on kyllä osa asiaa, ja ihan huikean ihanaa.
Mut mä kyllä tunnen noissa olossa, aika lailla liikaakin - mutta kaikenlaista myrkyllistä ja halvannuttavaa.
Ehkä siitä rajusta alistamisesta seuraa positiivinen kokemus, eli onnistumisen elämys: vaikka oonkin tämmönen hyödytön paska niin osaan nyt ainakin ottaa turpaani ja tulla nöyyryytetyksi! :D
-
Mullakin oli tuossa tammikuussa hyvin alavireinen olo. Ehkä johtui osittain kaamoksesta ehkä sessioinnin puutteesta. Kehoni suorastaan vaati kipua ja käytetyksi tulemista. Onnekseni minulle järjestyi tilaisuus päästä käytettäväksi, satutettavaksi... Tuntui, että kroppa ja mieli oli silloin todella vastaanottavaisia ja reagoi ihan uusillakin tavoilla kipuun.
Ja session jälkeen alavire pois ja tätä ylävirettä ja yleistä positiivista fiilistä ollut siitä asti. ::)
Eli minulla kyllä otsikon mukaisesti alavire aiheuttaa alistumisen tarvetta ja tyydyttävä sessio poistaa alavireen :)
-
Olisiko kyse siitä, että halua tuntea JOTAIN? Tuntea elävänsä - kuitenkin, kaieksta huolimatta...
Itse voin kokea että kun ei itse jaksa, halua pysty - niin alistuessa joku muu ottaa vastuun tilanteesta, ja se helpottaa.
Tätä komppailen.
Kun joku muu ottaa vastuun tilanteesta, itse voi olla vapaa. Kun periaatteessa ei tarvitse muistaa kuin se turvasana, muuten voi heittäytyä ja upota johonkin syvälle, tavallaan ulkopuolelle itsestään ja arjesta. Ilman alavirettäkin se puhdistaa ja virkistää.
-
Toimii mullakin näin, session jälkeen on parempi mieli ja D-puoli on mielessä enempi.
-
Itse olen huomannut ettei alavireessä oikein edes tee mieli alistua, eikä sitä iloa sieltä saa toista hakkaamalla tulemaan esiin. Parempi antaa olla leikkien ja kokeilla hellyttää ja läheisyyttä.
-
" eikä sitä iloa sieltä saa toista hakkaamalla tulemaan esiin. Parempi antaa olla leikkien ja kokeilla hellyttää ja läheisyyttä."
Just näin .
-
Neiti Heinäsen ja peksun kanssa samoilla linjoilla. Kun on se tietty alavireinen olo, niin silloin haluan vain hellyyttä ja haleja ja pusuja. Jos kuitenkin siirryn linjalle itsesääli-koko maailma vastaan minä-kaikki on niin paskaa....niin silloin tarvitsen potkun perseelleni ja se potku on sitten kova ja ankara sessio. Ei siinä ennätä itseään sääliä ja kummasti tulen niistä itku-potku-raivari ajatuksista takaisin omaksi itsekseni. Eli eheyttävää? Kyllä.
-
Itse tykkään alavireisenä enempi sellaisesta, että on ensin saanut puhua fiiliksistään ja että sessiossa tilanne otetaan huomioon, ei liian överiä nöyryytystä tms. ja jälkihoito hellästi ajan kanssa. Mutta kukin toki tyylillään joskus rajukin riepottelu voi auttaa ahdistuksen purkuun.
-
Itselläni kaamosmasennuksen hoito kinkyllä toimii kahdella tapaa, joko vetää haluan sadistisempaa S&M-settiä ja siis todellakin fyysisellä tavalla rankaa ei niinkään henkisellä.
Tai sitten heittäydyn palveltavaksi ja hoivattavaksi, antaen s:n olla aktiivinen viihdyttämisen keksimisessä ja toteuttamisessa. Molempia joka tapauksessa seuraa aina paaaaaaaaljon ihokosketusta ;)
Valitettavasti pimeyteen silti tepsii paremmin iso joukko epäsuoraa valoa antavia päivänvaloloisteputkia, mutta onhan tuossa kinky-hoidossakin puolensa ;)
-Mr.Inathu
-
Tätä teemaa on tullut viime aikoina pyöriteltyä päässä moneltakin kantilta. Siis kinkyyttä yleisesti ja mielenterveyttä. Koitetaan, josko ne ajatukset selkiytyisi kirjoittamalla :)
Tunnistan itsessäni vahvasti sen, että alakuloisena olisi tarve olla alisteisessa asemassa. Itselle on ollut aina tärkeä aspekti se henkinen ylivalta ja halventava kielenkäyttö, kun olen alistettuna. Kun tosielämässä on fiksu ja vahva, välillä on tarve olla surkea tyhmä spermaämpäri. Alavireessä se vain vahvistuu, haluan kärjistetysti tulla nimitellyksi surkeaksi ihmispaskaksi, koska niin koen itse, juuri siinä hetkessä ja olossani, olevani. Kaipaan vahvistusta kieroille ajatuksille itsestäni, kuten varmaan inhimillistä on-- haluaa tietää, ettei ole väärässä. Mutta. Sitten on se iso mutta. Koska pohjimmiltani en usko olevani ihmispaska eli omaan kai kuitenkin jonkinlaisen eheän mielenterveyden ( :)) ), korostuu se jälkihoito ja sen valtaisa merkitys. Ja taas, saan vahvistusta sille eheälle käsitykselle itsestäni eli eheydyn :)
Tällä hetkellä, kun elämässä tapahtuu isoja asioita ja etsin omaa suuntaani, en tietoisesti hakeudu seuraan, jossa joutuisin henkisen vallankäytön alle. Eli suojaan itseäni mahdollisilta vahingoilta. Kaipaisin kovasti leikkiseuraa ja ennenkaikkea sitä jumalaisen ihanaa mindfuckia, mutta tällä hetkellä en siihen kykene ilman että minuus ottaisi osumaa. Minulle on joskus sanottu, että olen henkinen masokisti, aina ajaudun tilanteisiin että otan henkisesti turpiin. Totta sekin ;) Koska usein saan sen korjaavan kokemuksen tavalla tai toisella sen rääkin jälkeen.
Tuttua on myös se, että hakee kokemuksia, että tuntisi jotain. Ihan syvimmässä alakulon aallossa tokikaan ei mikään seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvä kiinnosta. Mutta sekin on tietoinen valinta, haluaako niin toimia. Itse kokisin sen jopa hyväksikäytöksi, jos haen Masterilta sen, että joku edes tuntuisi jossakin jollakin tavalla. Mielummin ensin päätä kasaan ja sitten vasta puuhiin, niin riskit on pienemmät.
-
Itselläni ei ole varsinaisesti ollut viime aikoina alakuloisuutta, mutta stressiä kyllä opiskeluasioista yms muista asioista ja olen kyllä sen huomannut, että tahtoisin niin päästä köysiin ja alistettavaksi - toki ihan sen takia, että tykkään ja kiihotun edellämainituista asioista, mutta myös siksi, että köysissä ollessani ja alistettuna ollessani vapaudun oikeastaan täysin niistä stressaavista ajatuksista, jotka muuten ovat mielessäni. Alistuminen toimisi tällä hetkellä siis hyvin rentoutuskeinona. Kuka haluaa tulla auttamaan mua rentoutumisessa? :D
-
^ Sulla on kohta yksäriboksissa vilinää, veikkaan ;D
Alistuminen toimii mullakin alakuloisuuteen ja stressiin. Mieli lepää, pää tyhjentyy ja saan uutta virtaa arkeen, luovuuskin kukkii uudella lailla. Mutta jos alakuloisuuteen liittyy myös fyysinen väsymys, vaikutus on ennemmin päinvastainen. Keskityn silloin suorittamiseen, enkä osaa päästää ajatuksista irti kunnolla, itkettää ja vituttaa vain oma möllistely. Myös kipu tuntuu "väärältä" väsyneessä kropassa, vaikka pää yrittäisi väittää muuta. Väsyneenä ja alakuloisena hellyys ja kosketus ovat avainasemassa, kuten täällä on jo todettu. Eli ensin vaikka päikkärit silitellen ja kutitellen puolin ja toisin, sitten vasta alistaminen ja kipu kuvioon.
-
Voin allekirjoittaa tuon mitä smoky sanoi. Subin lukeminen on tärkeää. Niillä mennään mitä on kulloinkin. Vaikka kuinka tekis mieli antaa piiskaa niin ei kun ei. Silloin halia ja lämpöä, silitystä. Niin se menee.
-
Allekirjoitan kaamosväsymyksen aivan täysin. Joulun jälkeen ihan näihin päiviin asti olen ollut hirveän väsynyt ja srtessaantunut. Mikään määrä unta eikä rauhoittavaa keskustelua saanut sitä stressiä laukeamaan. Mitä seksiinkään tuli, niin non-stop fiilis on ollut 'ei nyt' ja jos suostuin mentaliteetilla 'kyllä se tästä iloksi muuttuu' niin ilman täysillä mukaan heittäytymistä niin ei tosiaan köynyt. Mikään määrä minkäänlaist kannustusta tai rohkaisua ei tunnu tekevän mitään jälkeä. Seksin toivoi kokoajan olevan jälleen yhtä huikeaa kuin aiemmin, mutta eväsin sen itseltäni väärällä ajattelulla. Nyt alkaa helpottaa ja huomaamaan ettei ne asiat ole ollut missään vaiheessa niin huonosti. Välillä ihmettelee että mistä sitä tuli edes kitistyä? Sessiointikin on ottanut ihan uutta tuulta ja leluvarstoa on täydennetty tosi ahkerasti viime viikko. Ehkä otin enemmän stressiä seksistä suoriutumismuodossa kuin antautua mahdollisuudelle että se voisi helpottaa oloa.