BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Neiti Heinänen - 06.03.2015, 07:21
-
Olen huomannut ettei näistä seksuaalisista asioista kannata paljoa huudella muille, mutta silti on maailmassa sellaisia ihmisiä joille haluaa omasta seksuaalisuudestaan kertoa. Kuten parhaat ystävät ja muut sellaiset tärkeät ihmiset. Jos he rakastavat sinua kuten sinä heitä, he varmaan ymmärtävät tai ainakin yrittävät ymmärtää. Mitä niiden kanssa tekee jotka eivät ymmärrä? Onko järkeä uhrata kokonainen hyvä ystävyyssuhde sen takia ettei toinen voi käsittää bdsm:n maailmaa?
Mikä on lopulta tämän seksuaalisuuden hinta?
-
Miten hyvä sun ystävä on jos sä et voi olla sitä mitä olet sille 'ystävälle' ? :o
Fuck 'em. Fuck 'em all. ;D
-
"Ystävä tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta silti."
En tiedä, mutta jos mun ystävät sanoisi mua sairaaksi niin se ystävyys taitaisi loppua. En minäkään kaikkia ystävieni juttuja ymmärrä, mutta en sentään lähde tuomitsemaan.
-
Sehän siinä onkin. Kun se ystävä on sieltä kaukaa menneisyydestä ja kulkenut rinnalla koko elämän ajan, ja sitten tuleekin tilanne jota ei itse osaa edes käsitellä, koska kuvitteli omassa päässään tilanteen menevän ihan erilailla.
-
Mun mielestä ystävän ei tarvitsekaan ymmärtää seksuaalisuuttani, kunhan ei tuomitse (ainakaan minulle). Ylipäätään en kyllä kerro ihan vaniljoille ystäville juuri mitään kinkyasioista(ni), saatan kyllä mainita esim. "fetissibileissä" tai miiteissä käymisen. Jos toinen tarttuu aiheeseen kiinnostuneesti ja haluaa tietää lisää, kerron. En tuputa, enkä yritä saada väkisin toista ymmärtämään kinkyyden ihanuutta, jos toinen on hämillään tai "kauhuissaan".
Tällä tavalla olen bongannut ystäväpiiristä toisen pervon, jonka kanssa on sen jälkeen liikuttu paljon eri kinkytapahtumissa sekä järjesteltykin niitä. Lähimmän vaniljapuolen ystävän kanssa aihealue tuli muinoin puheeksi kun (vanilja)seurueessa puhuttiin siitä, ketkä seurueesta ovat olleet lehtikuvissa tai haastateltavana. Hän kysyi myöhemmin ollessamme kahden kesken: Mitä te niinku käytännössä teette? Vastauksen kuultuaan kysyi, kumpi teistä tekee mitä? Ja että liittyykö siihen parinvaihtoa? Myöhemmin ei olla juurikaan aiheeseen palattu.
Mun mielestä ystävyyteen kuuluu se, että ystävyys säilyy, vaikka kuulisikin toisesta jotain sellaista, mitä ei esim. itse hyväksy. Mutta kyllä mullekin löytyy sellaisia asioita, jotka kuultuani, suhtautuminen ystävään voisi muuttua. Mutta ei ne mitään (mun mielestä) normiseksuaalisuuteen liittyviä asioita olisi.
-
Onko sillä väliä jollei joku ymmärrä tai hyväksy toisen seksuaalista suuntautumista?
Eikö jokainen tee juuri sitä mikä tuntuu itsestään hyvältä?
Jollei ystävä ymmärrä ja sanoo sairaaksi tms., niin sehän on sen ystävän ongelma.
Ei nämä minun mielestäni niin kamalia asioita ole, ihan tavallista elämää vaan.
-
Oliko tarkoitus taikka halu perwoilla tuon ymmärtämättömän kanssa?
Jos kyllä niin varmaan vaikeaa jos ei vastakaikua tule.
Jos ei niin mitä hittoa se vaikuttaa tajuaako vaiko ei.
Eikai kukaan ystävyyssuhteita katko sen mukaan uskooko joku satuolentoon taikka maksaako kymmenyksiä uskostaan taikka uskomattomuudestaan?
-
Oliko tarkoitus taikka halu perwoilla tuon ymmärtämättömän kanssa?
Jos kyllä niin varmaan vaikeaa jos ei vastakaikua tule.
Jos ei niin mitä hittoa se vaikuttaa tajuaako vaiko ei.
Eikai kukaan ystävyyssuhteita katko sen mukaan uskooko joku satuolentoon taikka maksaako kymmenyksiä uskostaan taikka uskomattomuudestaan?
Ei ollut mitenkään tarkoitus pervoilla sen kanssa. Inhottaa vain kun tärkeä ihminen ei mitenkään voi ymmärtää ja se hiertää sit koko ajan. Onkohan mulla vaan hiekkaa pillussa?
-
Minäkään en vaniljaystävilleni näistä kuvioista juttele. Tuskinpa kaikki ymmärtäis.
Yhdelle avauduin hieman, ja siinä arvioni osuikin oikeaan, sillä menimme yhdessä kinkybileisiin. :)
-
Tärkeänkään ihmisen ei tarvitse ymmärtää. Kunhan pystyy elämään sen tiedon kanssa ystävyyden muuttumatta.
Aika usein ihmisen ensimmäinen reaktio on torjunta. Aikaa myöden alkaa hyväksyntä tai ehkä asia vain unohtuu ja jatketaan elämää kuten ennenkin.
-
Itse olen kohtuu avoin persoona ja ehkä voisi sanoa, että jokseenkin jyrkkä. Olen tässä vuosien saatossa nimittäin kehittänyt sellaisen asenteen, että jos en itsenäni kelpaa niin ovi on tossa. Lähin kaveriporukka tietää taipumuksistani ja mielenkiinnoistani. Onhan sieltä sadellut uteliaita kysymyksiä ja toiset edelleen kyselevät miksi. Viime aikoina on tullut jo sairaankin leimaa, koska kuulemma olen mennyt pahemmaksi. Tuokin on mulle ihan sama, sen verran kusipäinen olen, että tuollaisen reaktion jälkeen yleensä alan tahallani ärsyttää.
Mutta ystävyys ei ole katkennut kenenkään kanssa sen takia, ettei joku ymmärrä tai hyväksy. Se on vähän siitä omastakin asenteesta kiinni, että miten itse reagoi ja ymmärtää sen toisen ahdasmielisyyden.
-
Muistelin, että aiheesta olisi ollut jo keskustelua, mutta en löytänyt kuin tämän:
Kenelle kerron, ja mitä? (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=209.msg1507#msg1507)
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=209.0
Sivutaan aihepiiriä kyllä, vaikka ei pelkästään ystävyyden kannalta.
-
Kiitos.
-
Itse olen vielä melko kaapissa tämän asian suhteen ystävieni kesken. Olen muutoinkin ympäröinyt itseni sellaisilla ihmisillä, että seksistä tulee keskisteltua vain hyvin yleismaailmallisesti. Siksi myös itselle ajankohtainen ja mielenkiintoinen keskistelu.
Olen kerran jo menettänyt ison osan kavereisa lukion alussa, kun rakastuin tyttöön ja tätä minun "yhtäkkistä villitystä" oli vaikea käsittää. Silloin sattui, nyt toivon tyyppien olevan viisaampia.
Vastaikään kerroin tästä ensimmäisen miitin jälkihuuman saattelemana parhaalle ystävälleni, joka otti asian ihanan positiivisesti ja se lähensi meitä entisestään. Aloitin kertomalla, että mulla on hyvä olo yhdestä asiasta josta haluan sinulle kertoa, mutta meidän ei ole pakko tätä aihetta jatkaa mikäli se ahdistaa ja kokee ettei makuuhuoneasioista kiinnosta kuulla.
Mutta on ystäviä jolle en välttämättä kertoisi asiaa noin suoraan. Osa arvailee ja varmasti tietää jotain taipumuksia, mutta ei kehtaa enempää kysyä enkä tuputa. Näille ajattelin hitaasti asian tiputella, koska ne tietää meidät pariskuntana jossa molemmat on tasa-arvoisia, toista kunnioitetaan ja rakastetaan tosi paljon.
On taas tullut vastaan (onneksi lähinnä vain netissä) näitä urputtajia, jotka ei ymmärrä vaikka vain tiettyä aspektia. Ne hyväksyisi kaikenmaailman seksihurjastelut, mutta sitten että olen toisen "omistuksessa" ja alistettuna on aivan ylitsepääsemätön juttu? Olen kuulemma tyhmä ja naiivi, pieni kakara ilman mitään itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Näihin provoihin en lähde, mutta ärsyttää niin mustavalkoinen ajattelu. Ei kukaan tietä parhaiten mitä parisuhteen sisällä tapahtuu kuin itse osalliset. Luulisi kavereiden näkevän asian vähän lähempää.
Joidenkin on vaikea hyväksyä että se mitä ei itse kelpuuta, niin voi olla toisen intohimon kohde. Asian voi yrittää parhaan kärsivällisyyden mukaan yrittää avata toiselle, mutta jos kanta on ja pysyy niin sitä kelkkaa on vaikea kääntää. Silloin tuhlaa omaa aikaa ja energiaa turhaa siihen että yrittäisi saada toista ymmärtämään, jos toinen ei alunperinkään edes yritä. Äärimmäisen kusinen tilanne, mutta kaikki on annettu.
-
Vastaikään kerroin tästä ensimmäisen miitin jälkihuuman saattelemana parhaalle ystävälleni, joka otti asian ihanan positiivisesti ja se lähensi meitä entisestään. Aloitin kertomalla, että mulla on hyvä olo yhdestä asiasta josta haluan sinulle kertoa, mutta meidän ei ole pakko tätä aihetta jatkaa mikäli se ahdistaa ja kokee ettei makuuhuoneasioista kiinnosta kuulla.
Niin, tuo on hyvin sanottu.
Joistakin kun muotoutuu oikeita "jehovantodistajia" tossa innossaan, kaikille pitää kertoa BDSM:n ilosanomaa ja kadotukseen joutuu jos ei asiaa tajua.
Oikeasti ihmisillä pitäisi olla tilannetajua, mitä kertoo itsestään. Ei parhaiden kavereidenkaan tarvitse kaikkea tietää. Ei minua kiinnosta kaverin seksitaipumukset kun vaniljoi eukkonsa kanssa, yhtäpaljon häntä varmaan kiinnostaa minunkin tekemiset.
Miiteissä voi kertoilla samanhenkisille ilman että vaivaantuvat, sielläkään minun taikka muiden kaikkea tarvitse tietää. Ainoa joka tietää asiat on seuralainen, eikä iso osa asioista kuuluu muille vaikka kuinka kavereita ja kanssaperwoja olisivat.
Onko tää joku tahdon olla avoin ja muiden ymmärtävän minua juttu? Haetaan siis hyväksyntää ja jonkinsortin oikeutusta ulkopuolisilta, jotka ei kuulu koko pakettiin? Jos noin niin kannattaa oikeasti miettiä mitä on, mitä tahtoo, saattaa olla jotain pahasti hukassa jos moisen antaa vaikuttaa.
-
Mulla ei ole kantaa, milloin ja kenelle kannattaisi pienellä sairausleiman riskilläkin kertoa kinkypuolestaan, koska itse olen joillekin lähi-ihmisille kaapissa ja joillekin en. Esim. omalle isälleni ja sisaruksilleni aihe ei kuulu kun nähdäänkin niin harvoin, exälle tulin kaapista ja moni vaniljapuolen lähiystävä varmaankin on osannut jotain päätellä mun läimimis- ja kaasunaamarihupsutteluista ja läpänheitoista yhdistettynä olemukseeni. Tai sitten eivät ole, mutta ainakin kaapinovi on raollaan.
Oikein sydäntä avaten uskoutunut olen tosiaan vain yhdelle ei-kinkylle ihmiselle, joka todellakaan ei ole sillä lailla viallinen että leimaisi ketään "sairaaksi". Onhan nimittäin niin että 1. diagnoosien tekeminen jätetään lääkäreille ja 2. pervoilu poistui sairausluokituksesta 2011 alussa. Niinpä pystymettävanilja joka rupeaa sanomaan toista ihmistä sairaaksi, osoittaa siinä vain oman tasovajeensa.
Muuten olen sitä mieltä, että suurin osa elämästä on valtapeliä :)
-
Onko sillä väliä jollei joku ymmärrä tai hyväksy toisen seksuaalista suuntautumista?
Eikö jokainen tee juuri sitä mikä tuntuu itsestään hyvältä?
Jollei ystävä ymmärrä ja sanoo sairaaksi tms., niin sehän on sen ystävän ongelma.
Ei nämä minun mielestäni niin kamalia asioita ole, ihan tavallista elämää vaan.
Täähän ois ideaali. Käytännös asit ei mun mielest kuitenkaan mee ihan noin - on normaalii ja inhimillistä hakee toisten hyväksyntää, etenkin asioissa jois kokee itse epävarmuutta. Mä oon itse sen verran varma omasta seksuaalisuudestani, että en usko et mua haittais jos joku ystävä ei osais välttämättä heti sulattaa asiaa (tosin en kyllä yleensä keskustele asiasta mun kavereiden kanssa, paitsi joidenkin). Niinku Lady Whip sanoi, monesti torjunta on automattinen ensimmäinen reaktio yllättävään tai uuteen asiaan. Sit kun sitä vähän hautoo niin suhtautuminenkin saattaa muuttua. Tulee mieleen esimerkki joka liittyy ehkä löyhästi: lukiossa otin nännilävärit itelleni. Ystäväni pyysi mua näyttämään niitä, ja kun näytin niin eka reaktio oli et "hyi! Kauheet!!", ja heti perään et "mäki otan tommoset!" :D
Mut kylhän se varmaan kaihertais jos joku läheinen oikeesti suhtautuis tosi tuomitsevasti eikä pystyis ymmärtää lainkaan. Tai sillee ainaki jos asia pitäis ottaa aina esille ja päivitellä ja kauhistella. Voi olla et olisin kyl lähinnä huvittunu tollases tilantees. Ei kyl tuu äkkiseltään mieleen ketään kaverii joka ei vois hyväksyy mun seksuaalisuutta, ehkä jotkut vanhemmat sukulaiset ois eri asia.
-
Mun kaverit ei selittele mulle makkaripuuhistaan, enkä kyllä koe tarpeelliseksi kertoa niille omistani. Enhän mä niiden kanssa puuhastele, joten miksi pitäisi kertoa. Itselle ainakin riittää että ne kanssa tekee mieli makkarissa puuhata tajuaa mitä mä haluan, silloin en kyllä epäröi kertoa.
-
Minä olen siinä mielessä kovin onnellisessa tilanteessa, että olen voinut kertoa lähimmille ystävilleni pervoudestani. Siitä, kuinka kaipaan alistua oikealle ihmiselle. Ja he ovat ymmärtäneet. Osa jopa sanoi suoraan, että tiesivät jo ennen kuin kerroin, että olen pervo. Eivät itse harrasta mitään pervoilua, mutta ystävyys ei ole muuttunut kuin paremmaksi "kaapista" tulemisen jälkeen.
Jos minulla jotain on, on minulla todellisia Ystäviä.
-
Mul o helppoo.
Mulla ei oo ystäviä ja suurin osa ihmisten kanssa kommunikoinnista tapahtuu 'makkarissa'. ;D
-
Omista ystävistäni kaikkein läheisimmät tietävät suuntautumisestani ja mieltymyksistäni, mutta harvoin niistä keskustellaan varta vasten enkä koe siihen mitään tarvetta. Olen aika avoin ja olen ratkaissut tämän sellaisella kerron, jos kysytään mentaliteetilla - tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Kertominen on tullut yleensä luonnostaan sellaisissa "ootteko koskaan kokeillut asiaa X" tilanteissa illanistujaisissa ja siitä on keskusteltu enemmän ja vähemmän. Ystäväpiirissäni on vaniljoja, joita aihe kiinnostaa enemmän ja vähemmän eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole pistänyt ystävyyttä poikki sen vuoksi mitä olen kertonut. Mielessäni ei ole koskaan edes käynyt moinen vaihtoehto, mutta olen jo ennen kertomista ajatellut että ystävyyssuhde on niin vankalla pohjalla ettei sitä hetkauta moinen.
Osa ystävistäni on myös kinkypuolen kautta muodostunut läheiseksi ja jaan mieluummin heidän kanssaan sitten ne pervoimmat keskustelut, joita puhtaasti vaniljat eivät välttämättä ymmärtäisi tai haluaisi ymmärtää. Jonkinlaista suodatinta haluan ihan hienotunteisuussyistä käyttää enkä heilauttaa jonkun mieltä miettimään jotain sellaista mikä voisi ahdistaa liikaa. Se ei ole itseltäni kuitenkaan pois millään lailla.
Yhden ihmisen kanssa ystävyyssuhde meni poikki, mutta en usko sen johtuneen millään muotoa siitä että olin kertonut alistuvasta suuntautumisestani. Se ystävyys olisi kariutunut muutenkin enkä sillä jaksa päätäni vaivata.
Hyvään ystävyyteen kuuluu mielestäni, että suvaitaan ne toisen oudotkin mieltymykset ja tavat. Jos vaikuttaa siltä, että yhteisymmärrystä ei tule niin joskus on hyvä myös luovuttaa, vaihtaa aihetta ja jatkaa eteenpäin :) Pieni etäisyydenotto asioihin yleensä selkiyttää ajatuksia.
-
Ystävistä on paljastunut oikeastaan aika monta kaappipervoa, kun olen lakannut hyssyttelemästä aiheesta. En mitenkään erityisemmin asiasta avaudu, mutta en peittelekään enää. Ja jos se siitä on kiinni, että ei voi hyväksyä tällaista asiaa, niin olkoon. Mikä se sellainen ystävä on?
-
Olen huomannut ettei näistä seksuaalisista asioista kannata paljoa huudella muille, mutta silti on maailmassa sellaisia ihmisiä joille haluaa omasta seksuaalisuudestaan kertoa. Kuten parhaat ystävät ja muut sellaiset tärkeät ihmiset. Jos he rakastavat sinua kuten sinä heitä, he varmaan ymmärtävät tai ainakin yrittävät ymmärtää. Mitä niiden kanssa tekee jotka eivät ymmärrä? Onko järkeä uhrata kokonainen hyvä ystävyyssuhde sen takia ettei toinen voi käsittää bdsm:n maailmaa?
Mikä on lopulta tämän seksuaalisuuden hinta?
Mulla on ihan niin nurinkurin kuin olla voi. En viitsi mainosta ihmisille ympärilläni, että olen vain runkkari. Se tosin on oma valinta siinä mielessä, etten paskaan lähde enää seuhtomaan- uhreja tulee silloin kun sekoillaan ja ajatellaan vaan hepillä tai pillulla-itsehän ajattelen timantinkovalla järjellä ja periksiantamattomalla logiikalla-tai sitten ehkä myös vähän tunteella ja tunneälyllä-jaiks,kuulostaapa inhalta :D
Lisäys: mielestäni valtapelit eivät ole mitenkään erityisen kinkyjä, koska niitä harrastavat kaikki ihmiset- se joka juoksee joka perseen perässä,on se alistunein ja alimmaisena ,kaiken vietävissä :)
Mul o helppoo.
Mulla ei oo ystäviä ja suurin osa ihmisten kanssa kommunikoinnista tapahtuu 'makkarissa'. ;D
Tämä on kyllä äärimmäisyydessään kammottavan mielenkiintoinen ilmiö ja monet sinua täällä kuitenkin ikäänkuin kunnioittavat-
Olet itse todennut, että naiset joiden kanssa olet tekemisissä,eivät oikeasti kiinnosta sinua paskan vertaa ja silti hunajapurkilla pörrää porukkaa ihan liiaksi asti-
Mikä on ihmisarvo ja kuinka alas haluaa mennä, että se muka tuntuu jossain- ei niin paskaa, ettei paskempaakin olisi koettavissa- niinkö se tulisi tulkita? :)
-
Mul o helppoo.
Mulla ei oo ystäviä ja suurin osa ihmisten kanssa kommunikoinnista tapahtuu 'makkarissa'. ;D
Tämä on kyllä äärimmäisyydessään kammottavan mielenkiintoinen ilmiö ja monet sinua täällä kuitenkin ikäänkuin kunnioittavat-
Olet itse todennut, että naiset joiden kanssa olet tekemisissä,eivät oikeasti kiinnosta sinua paskan vertaa ja silti hunajapurkilla pörrää porukkaa ihan liiaksi asti-
Mikä on ihmisarvo ja kuinka alas haluaa mennä, että se muka tuntuu jossain- ei niin paskaa, ettei paskempaakin olisi koettavissa- niinkö se tulisi tulkita? :)
Se tulisi tulkita niin että kyse on lihasta, himosta ja niiden himojen toteuttamisesta.
Kaikki muu on vaan tiellä kun ollaan eläimiä, joita me ollaan kun otetaan sivistys pois.
Seksuaalisuus on kiinni lisääntymisvietissä joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta, miksi siis häiritä sitä moderneilla asioilla ?
Se on se miten mä asian näen ja minkä mukaan toimin, eikä mua muuten kiinnosta toimiakaan.
-
Se tulisi tulkita niin että kyse on lihasta, himosta ja niiden himojen toteuttamisesta.
Kaikki muu on vaan tiellä kun ollaan eläimiä, joita me ollaan kun otetaan sivistys pois.
Seksuaalisuus on kiinni lisääntymisvietissä joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta, miksi siis häiritä sitä moderneilla asioilla ?
Se on se miten mä asian näen ja minkä mukaan toimin, eikä mua muuten kiinnosta toimiakaan.
No sitten ei muuta kuin lisääntymään joukoittain-kasvaisi tää Suomen popula edes johonkin järkeviin mittoihin ja olisi porukkaa,jotka ylläpitäisi pervojen vanhusten hoitokotia *silmännikkaushymiö*