BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: -katy- - 23.03.2015, 23:55
-
Joudun heti ensin alkuun pahoittelemaan,että tämä aihe on syntynyt pahasta mielestä ja keljutuksesta. Yritin pidätellä tätä asiaa monta päivää,mutta koen, että jos aihetta en käsittele,asiat eivät mene hyvään suuntaan.
Pientä taustaa ja pari kysymystä muille foorumilaisille.
Ennen kinkyfoorumeita tapasin erään henkilön, joka tekstiviestittelyn ja sähköpostien muodossa kertoi hyvinkin vivahteikkaasti itsestään ja alkoi tuntua, että tässähän on ainesta vaikka tapaamiseen, tutustumiseen ja suhteeseen. Valitettavasti(??!) kävi ilmi,että mies valehteli isoissa asioissa suurimmaksisi osaksi, kuten siviilisäädyssä. Tämä tuli ilmi kun istuimme kaikessa rauhassa pitsalla ja hänen vaimonsa tuli paikalle tuttavan hälyyttämänä. Minulla oli tieto,että mies on vapaa sinkku. Vaimo vaati että jään selvittelemään sotkua, mutta kiljahdin,että setvikääpä tämä asia aivan keskenänne, ei kuulu minuun. Minä en ollut mukana huijaamassa vaan uskoin, mitä mulle oltiin kerrottu,
Sittemmin näillä kinkyfoorumeilla on tullut vastaan josjonkinlaista yhteydenottoa ja todella hämärän oloisia viestejä,outoja tekstiviestejä, jos olen erehtynyt antamaan numeroni ja viimeiseksi niitiksi eräs mies väitti taannoin olevansa salainen agentti, joka ei voi paljastaa henkilöllisyyttää sen vuoksi. Kun tätä rohkenin epäillä ja laitoin viestit ylläpidolle sekä kahdelle kaverillensa, tiedättehän tämän kaveritoiminnon täällä BDSM-baarissa, niin siitä helvetti repesi. Minä olinkin se paranoidinen henkilö ja sairas kusipää,kun en usko anonyymiä henkilöä, että hän on oikeastikin salainen agentti.
Se, että hänen kinkyt ystävänsä uskovat hänen olevan se kuka hän sanoo olevansa, ei poista sitä seikkaa, että minä en usko enää salaisiin anonyymiteetteihin ja että en missään nimessä lähde tutustumaan henkilöön, joka ei kerro oikeaa identiteettiään, kenties milloinkaan.
Mites muut, onko ollut rauhallista ja leppoissa tällä saralla? :)
-
Njooh. Minua nyt ei varsinaisesti pelota tavata ketään netin henkilöä. Etenkään niitä joita etsin. Jos jostain muijasta paljastuisikin teinirunkkaripoju tai pappa niin eipä sekään olisi kuin hukkaan heitettyä aikaa. Se sitten minkä verran alisteisessa asemassa olevat pelkäävät. Ja toisaalta mitä jokin väitetty henkilöllisyys auttaa? Syitä voi olla miksei näitä haluta kertoa, ja toisaalta ihan yhtälailla anonyymejä voi jättää tapaamatta. Vapaasti kukin päättää.
-
Itse olen tavannut ihmisiä netistä aina kissin chatista asti, ja jostain syystä on kai ollut hyvä tuuri, kun vain yhden kerran on tapaajalla ollut osittain pahat mielessä.
Itse en kykenisi laittamaan fyysisesti vastaan, mutta eipä ole tarvinnutkaan, ja kai pahimmat tapaukset on aina sattuneet tuttujen kanssa tai heidän toimestaan. Siksikään en pelkää tavata ihmisiä, koska kukaan esim baarista ei ole minulle koskaan uhaksi ollut. Tiedoista annan omani ja odotan toiselta nimeä sekä käytössä olevaa puhelinnumeroa jos tapaaminen on kotonani.
Muuten tosiaan ajanhukkaa, jos asioita valehdellaan. Aikani on maksutonta vielä tällä erää.
-
Itse ainakin luen henkilön profiilin ensin. Viestittelystä saa kyllä sitten jo kattavamman kuvan ihmisestä. Jos joku seikka mietityttää niin jätän varmaan viestittelyt sikseen. Vaikea sanoa kuitenkaan mitään kun en ole "outoihin hiippareihin" täällä törmännyt. Tapaamani ihmiset ovat kyllä vastanneet hyvin profiileitaan ja kaikki on mennyt erinomaisesti.
En kyllä itsekään uskoisi salainen agentti selitystä, newer :D. Jättäisin kyseisen henkilön salaisiin tehtäviinsä ihan yksikseen. Kysyitkö että oliko hänellä lupa tappaa ;)
-
Kysyitkö että oliko hänellä lupa tappaa ;)
Tämä juolahti mieleeni vasta myöhemmin-
-
Yleisesti ottaen, en harrasta nettitreffailua. Nettitreffailussa on puolin ja toisin aina odotukset turhan korkealla, jolloin tarjoillaan vain pettymyksiä. Olen itse kranttu, enkä uppoa myöskään itse kaikkien makuun. Siksi en vaivaudu. Muutamia henkilöitä olen tavannut satunnaisen viestittelyn jälkeen ihan mielenkiinnosta. Joidenkin kanssa on synkannut, joidenkin kanssa ei, joistakin on tullut ystäviä. Mutta aina ilman odotuksia.
Kyllä ne viestit kuitenkin jo kertovat ihmisestä aika paljon. Jos viestit ovat vähäsanaisia, monotonisia, yksitoikkoisia, ei minulla riitä myöskään mielenkiinto tavata. Uteliaisuus ei herää tarpeeksi. Olkoonkin vaikka minkälainen salainen agentti. (Voiko tuollainen stoori oikeasti mennä jollekkin läpi?)
En kaipaa ihmisiltä sen erikoisemmin mitään tarkkaa infoa ennen ensi tapaamista, en tarvitse sotua ja osoitetta. Mutta jos minusta tahtoo jotain infoa, on vastaava info tultava myös takaisinpäin. Varsinkin jos henkilön on tavannut jo ennakkoon, vaikkapa kaveriporukassa, ei mitään infoja välttämättä tule kyseltyä, koska henkilö on vaikutelman jo tehnyt. Todella harvoin myöskään saamani ensivaikutus pettää, ainakaan miesten osalta.
Mieleeni ei tule kuin yksi tapaus, jossa näin on käynyt, mutta sekään ei sitten ollut nettituttu.
Viestejä tosiaan tälläkin foorumilla tulee ihan kohtalaisesti, alkuun vastailin kohteliaisuudesta. Kohteliaisuuskin loppui kun viestejä alkoi tulla turhan usein ja "ei kiitos" oli lause, jota ei ymmärretä. Nollaprofiilien viestit tutustuvat samantien poista-nappiin.
-
En kaipaa ihmisiltä sen erikoisemmin mitään tarkkaa infoa ennen ensi tapaamista, en tarvitse sotua ja osoitetta. Mutta jos minusta tahtoo jotain infoa, on vastaava info tultava myös takaisinpäin.
Miksi et kaipaa? Luotat itseesi ja toisiin ilmeisen hyvin. Se että kinky moittiin kun et luota salaiseen agentiin tuntuu tosiaan aika omituiselta, mutta maailma on omituinen, ei siitä mihinkään pääse:
Tässä nyt vaan yksi omituisuus- netissä näitä piisaa ehkä varovaisesti arvellen kymmeniä, nettiglobaalisti .. 8)
http://yle.fi/uutiset/ruotsalainen_sarjamurhaaja_vapautuu_yli_20_vuoden_jalkeen/7144449
Lisäys:
Laitoin tämän aiheen tänne loungen puolelle, missä kaikki maailman ihmiset voivat halutessaan lukea aihetta. Aika harva tosin osaa suomea-
Laitoin sen myös siksi,että nuoret ihmiset, 18 vuotiaat jne, eivät uskoisi ihan kaikkea mitä netissä tulee eteen. Meikä muistaakseni oli 38 v. kun vielä uskoin kaikkea potaskaa,mutta tästä on onneksi tehty tieteellinen tutkimus, että nuorena tai lapsena aivopestyt, uskovat, vanhempanakin, melkein mihin tahansa, jos se kuullostaa kivalta ja varsinkin jos siitä saa RAHAA,RAHAA,AHH AH ;D
-
Ensinnäkin Katyn mainitsemasta tapauksesta, kyllä se oli puhdas ylireagointi hänen puoleltaan. Tämä on minun mielipiteeni eikä yleinen sellainen.
Mitä taas tulee tähän lauseeseen " niin siitä helvetti repesi. Minä olinkin se paranoidinen henkilö ja sairas kusipää,kun en usko anonyymiä henkilöä, että hän on oikeastikin salainen agentti."...
En tiennytkään, että kohtelias kirjeenvaihto jossa selvitellään Katyn reagointitapaa ja mahdollista ylilyöntiä on helvetti repesi-tyyliä. Mikähän laatusana mainitaan silloin jos kirjeenvaihto ei olisi toista arvostavaa eikä niin kohteliasta.
Käsitin, että hänelle ei sovi sekään jos joku osoittaa kiinnostuksensa ja lähettää kahville-pyynnön ilman, että samaan kirjeeseen laittaa nimen, osoitteen ja henkilötunnuksen.
Varmastikaan kyse ei ollut siitä, että pitäisi uskoa jotain vaan siitä että sekopääkusipääksi leimautumiseen ei tarvita muuta kuin että lähettää kyseisen ihmisen kanssa käydyn kirjeenvaihdon muille, niille joiden ei kuulu sitä tietää.
Sellaisen kirjeenvaihdon joka on luottamuksellista. Salainen agentti-maininta menköön osittain huumorin piikkiin. Jos sitä ei ymmärrä toisella tapaa ajatella.
Itse olen sellainen joka ei halua välttämättä tietää ihmisen oikeaa henkilöllisyyttä, ei nimeä, ei osoitetta, ei mitään. Jos sen haluaa kertoa on eri asia mutta toivon, että ei vaadita vastapalveluna samaa. Kerron jos haluan ja näen sen jostain syystä tarpeelliseksi.
Olen saattanut pitää ystävänä ihmistä vuosia josta tiedän vain nikin ja hän minusta saman.
Ystävyys todetaan muilla tavoilla kuin oikean henkilöllisyyden kertomisella.
-
Sen kummemmin ottamatta kantaa (kun en aivan kaikkea tiedä) aloittajan kokemaan keissiin. Mutta onhan se aika helvetin huvittavaa että joku anonyymisti ilmottaa olevansa salainen agentti :D :D :D "en voi kertoa nimeäni kun..." kihkihkih...
Sen ymmärrän että käyttäisi peiteidentiteettiä, tai väärää nikkiä (mikä helkutti sekin nyt sitten on), mutta että kertoisi olevansa salainen agentti, hihihihihihi....
Noin yleisemmin ottaen netti on sellainen leikkipaikka aina kun ei olla oikeilla nimillä esillä. Moraali on toinen kuin kasvokkaisessa ja virallisin identiteetein tapahtuvassa kommunikoinnissa.
Eli turha olla niin yksioikoinen. Terve kriittisyys kaikkea ilmenevää kohtaan suositeltavaa. Ja sääntöjenkin noudattaminen on vähän niin ja näin, tässä viidakossa niiden valvominen ei ole mahdollista, joten ketään ei oikein voi edes vastuuttaa satuiluista.
Ja eipä oikein voi uskoa "todisttajina" kuin sellaisia nikkejä jotka tuntee myös livessä (ja heitäkin koskee ihan yleinen epäilys luotettavuudesta, joka ei ole mikää itseisarvo nykyihmisyydessä).
Ja itse kyllä epäilen kovasti jos joku itsenään kera oikean nimen esiintyy tällaisella saitilla, vaikkapa meilissä tai yksärissä, pistää miettimään (jos ei ole omaan esim. työhön tmv liittyvä nikki).
Enkä johonkin kahvitteluun, julkisesti, tarvitse tietoa henkilöllisyydestä. Mihin sitten kukin tarvitsee on varmaan eroavaa..yhteiseen hotellihuoneeseen....? Seurusteluun? Ystävyyteen? Tai ihasama ei tartte ollenkaan; kun kyllä sen ihmisestä näkee ja kuulee mitä se on...Se jokaisen on itse määriteltävä, turha tulla kenenkään omaa malliaan oikeana tarjoamaan.
Mitä nuorisoon tulee niin heistä en ole huolissani. He ovat kasvaneet somen ja digin kanssa ja tajuavat paremmin asiat kuin vanhempansa.
Ps. edelliseen: kyllä sen kirjeenvaihdon saa näyttää, en aivan ymmärtänyt Lady Whipin moralisointia asiassa....? Mitä tarkoittaa "kuulu tietää" Kuka sen määrittelee....?
-
. Nettitreffailussa on puolin ja toisin aina odotukset turhan korkealla, jolloin tarjoillaan vain pettymyksiä.
En kaipaa ihmisiltä sen erikoisemmin mitään tarkkaa infoa ennen ensi tapaamista, en tarvitse sotua ja osoitetta.
Komppaan Isrikaa näissä.
Itse tapaan ihmisiä hyvinkin lyhyen viestin vaihdon jälkeen.
Parhaat tapaamiset on kuitenkin olleet ne ilman odotuksia,kaveripohjalta tapahtuneet.
Joskus tosin jos olen kuvan saanut etukäteen,niin livenä sitten huomaakin että kuva olikin otettu 20vuotta ja 20kg sitten.
Senkin olen huomannut että ihminen joka osaa kirjoittaa hyvin ja pitkiäkin viestejä ei välttämättä ole yhtä puhelias livenä ja myös hän joka kirjoittaa vain pari riviä saattaa olla hyvinkin puhelias.
Voi olla että piankin kyllästyn treffailuun,mutta tähän asti ainakin vain hyvää sanottavaa,vaikkei tyyppi olisi muhun kolahtanutkaan.Se kolahtaminen vaatii tosi paljon.
Kavereita ja tuttuja olen ainakin saanut.
-
Kysyikö hän sinun oikeita tietojasi ja sitten ei antanut omiaan? Vai ilmoititko sinä kysymättä "Minä olen Maija Mehiläinen, Hunajakennontie 6. Nyt sinun on pakko kertoa oma nimesi kun minäkin kerroin."?
Salaisiin agentteihin en ole netin kautta törmännyt, (tai sitten eivät olisi toitottaneet sitä satunnaisille tuttavuuksille), mutta romaaneista olen oppinut että heillä olisi useitakin valmiita identiteettejä tuossa tilanteessa annettavaksi. Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, jotka ovat joutuneet salaamaan identiteettinsä joko kokonaan tai tietyissä piireissä vaikkapa vainoavan ex-puolison, työtehtävän tai vaikkapa merkittävän yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Olikohan hänen kirjeessään hymiö sen agentti-sanan perässä...
Mutta lopulta, jos tuollaisesta tulee riitaa, niin eikö olisi yksinkertaisempaa ilmoittaa että "antaa sit olla koko asian jos oikeasta nimestä nousee noin kova haloo", lopettaa viestintä ja blokata ko. henkilöltä tulevat viestit, jos hän edelleen jatkaa? Baarin yksäreissä sen käsittääkseni voi tehdä ja moderneissa puhelimissa voi tekstiviestit estää lähettäjän perusteella.
Sen sijaan yksityiseksi tarkoitetun viestinvaihdon lähettäminen ylläpidolle ja viestittäjän tuttaville vaikuttaa mielestäni kovin extriimiltä, varsinkin jos liikennettä on ollut enemmänkin ja sisältö on kenties mennyt kovinkin intiimiksi. Puhumattakaan että nyt salaisen agentin identiteetti saattaa olla paljastunut; kai nyt CIA, venäläiset, kiinalaiset, muslimit, natsit ja Israel kyttäävät tällaisia pervofoorumeita löytääkseen möläytyksillä itsensä paljastavia vihollisagentteja 8)
-
En ole koskaan ymmärtänyt näitä anonyymisti deittaajia. Viimeistään jos päädytään iholle, niin tulee nimi, osoite, yms. tiedot olla molemmin puolin selvillä. Jos näin ole, niin en keksi yhtään reilua hyvää syytä tähän. En tiedä ihmettelenkö enemmän niitä jotka eivät suostu itsestään mitään kertomaan vai niitä jotka hyppäävät tällaisen kelkkaan vaikka eivät ole mitään tietoja saaneet pyytämälläkään.
Jos on aidosti tosissaan, niin mielestäni voi silloin myös ajokortin tms näyttää.
- Karwis
-
Kysyikö hän sinun oikeita tietojasi ja sitten ei antanut omiaan? Vai ilmoititko sinä kysymättä "Minä olen Maija Mehiläinen, Hunajakennontie 6. Nyt sinun on pakko kertoa oma nimesi kun minäkin kerroin."?
......
Sen sijaan yksityiseksi tarkoitetun viestinvaihdon lähettäminen ylläpidolle ja viestittäjän tuttaville vaikuttaa mielestäni kovin extriimiltä, varsinkin jos liikennettä on ollut enemmänkin ja sisältö on kenties mennyt kovinkin intiimiksi. Puhumattakaan että nyt salaisen agentin identiteetti saattaa olla paljastunut; kai nyt CIA, venäläiset, kiinalaiset, muslimit, natsit ja Israel kyttäävät tällaisia pervofoorumeita löytääkseen möläytyksillä itsensä paljastavia vihollisagentteja 8)
Joo. Näitä on jotka heittää oman(?) nimen ja olettavat saavansa toisen nimen vastauspostissa. Ei hyvä. Siinä kohtaa voi todeta että "mitä pirua oikein kuvittelet tekeväsi, me ollaan netissä...?" On tosin, vahingossa, sattunut itsellekin munoin. Siis oman nimen paljastaminen ilman sen kummempia taka-ajatuksia.
Ja juup: tooosiiii extriimiä levittää salaisen agentin luottamuksellista ja intiimiä kirjeenvaihtoa...kihkihhihihih....varo ettei valkotakkiset tule ja hae....hihihihih....(sori nauraminen mutta moralisointi tässä kontekstissa vain on niin kovin huvittavaa, osoittaa - tai ainakin minulle päin niin näyttäytyy - jonkinlaisena jumalharhasta kärsimisenä. Uhhuhuh.
-
Ja juup: tooosiiii extriimiä levittää salaisen agentin luottamuksellista ja intiimiä kirjeenvaihtoa...kihkihhihihih....varo ettei valkotakkiset tule ja hae....hihihihih....(sori nauraminen mutta moralisointi tässä kontekstissa vain on niin kovin huvittavaa, osoittaa - tai ainakin minulle päin niin näyttäytyy - jonkinlaisena jumalharhasta kärsimisenä. Uhhuhuh.
Mä jotenkin sain sen käsityksen, että tässä koitettiin paria etsiä ennenkuin toi agenttijuttu tuli sotkemaan. Silloin monilla ihmisillä tulee kerrottua kinkypiirteistään sellasia puolia, mitä ei ehkä ihan julkisesti edes täällä foorumilla kaikkien luettavaksi kirjoittele.
-
Ja juup: tooosiiii extriimiä levittää salaisen agentin luottamuksellista ja intiimiä kirjeenvaihtoa...kihkihhihihih....varo ettei valkotakkiset tule ja hae....hihihihih....(sori nauraminen mutta moralisointi tässä kontekstissa vain on niin kovin huvittavaa, osoittaa - tai ainakin minulle päin niin näyttäytyy - jonkinlaisena jumalharhasta kärsimisenä. Uhhuhuh.
Mä jotenkin sain sen käsityksen, että tässä koitettiin paria etsiä ennenkuin toi agenttijuttu tuli sotkemaan. Silloin monilla ihmisillä tulee kerrottua kinkypiirteistään sellasia puolia, mitä ei ehkä ihan julkisesti edes täällä foorumilla kaikkien luettavaksi kirjoittele.
Mä taas käsitin että kohde koki että vedätetään ja haki keinoa jolla saada testattua realiteetteja. Se sitten oliko kuka ja mikä se kana vai muna voi ollakin hankalampi selvitettävä, ja moralisoitava, näin ulkoapäin.
-
Onhan sitä monenlaista hiihtäjää liikenteessä, pari vuotta sitten oli pari hieman enemmän vaivaa näkevää huijaria liikenteessä, mutta kyllä nekin paljastui kun asioita alkoi loogisesti miettimään. Noin pääsääntöisesti naiset jotka kehuu miestä maasta taivaaseen yhden kuvan perusteella ja haluaa seksiä, yleensä joko huumoria tai jotain hämärää taustalla :)) sen verta maailmaa kiertänyt ja nähnyt, että olen kyllä miehenäkin harkitsevainen missä tapaan ihmisiä ensimmäistä kertaa, kyllähän noita ryöstöjä+ikävempiäkin tapauksia sattuu täälläkin toisinaan.
Pienimuotoinen utelu ja stalkkaus esim jonkun foorumin yhteisten ystävien kautta on kai ihan toimiva ja ok vaihtoehto jos haluaa ihmisistä hieman ennakkotietoja selvittää.
-
Jotenkin kyllä voisi kuvitella, että todellinen salainen agentti ihan viimeiseksi menisi kertomaan netissä olevansa salainen agentti, vaikka ei nimeään paljastaisikaan. Meinaan, ei varmaan olisi jonkin vieraan hallituksen tiedustelulle kovinkaan suuri temppu jäljittää kyseistä jannua kinkypalstojen kautta...
Vaikka onhan niitä muunkinlaisia agentteja olemassa, esim. mallitoimistoilla ja aikuisviihdealalla. :D
-
On rauhallista ja leppoista.
Oudot hiipparit on vissiin tipahtanut pois joukosta jo ensimmäisten viestin vaihtojen jälkeen.
Ei ole ollut mitään ongelmia. Tutustun ihmisiin silloin kun siltä tuntuu, ja tämä tunne ei ole pettänyt.
-
Keissi lähinnä naurattaa. itse olen esiintynyt pitkään oikealla nimellä joskus ammattilaisen kanssa olen käyttänyt valenimeä
silloin se mielestäni on ok koska ei olla "sillee" suhdetta aloittamassa. salainen agentti no joo jos toi olisi ollut hyvä vitsi
ok muuten kertoo jo mielikuvituksen puutteesta. eikös homma mennyt niin että vasta uhkailujen jälkeen katy nuo viestit laittoi ?
silloin siinä ei ole mitään väärää. karavaani kulkee koirat haukkuu. fb ssä tavataan koko oikealla nimellä T Pertti.
-
Miksi et kaipaa? Luotat itseesi ja toisiin ilmeisen hyvin. Se että kinky moittiin kun et luota salaiseen agentiin tuntuu tosiaan aika omituiselta, mutta maailma on omituinen, ei siitä mihinkään pääse:
Tässä nyt vaan yksi omituisuus- netissä näitä piisaa ehkä varovaisesti arvellen kymmeniä, nettiglobaalisti .. 8)
Etkö todella näe eroa siinä, etten usko jonkun olevan salainen agentti, koska hän niin sanoo ja siinä, etten vaadi henkilötietoja kahville mennessä? No ehkä se sitten on omituista.
Kyllä, luotan toisiin ihmisiin tietyssä määrin, ja luotan omaan ihmistuntemukseeni vielä enemmän. Olen lähtenyt toisen matkaan tietäen vain etunimen/lempinimen, enkä ole ollut väärässä kuin kerran. Mutta siinäkin tilanteessa pystyin vielä luottamaan itseeni ja itsepuolustuskykyyni. Tuokaan tapaus ei vähentänyt luottamustani muihin ihmisiin tai itseeni, enkä edelleenkään vaadi valokopiota henkkareista ennen kahvittelua.
Ei ne mädät omenat itsestään totuutta kertoisi vaikka kysyisi, joten tietojen vaatiminen/saaminen ei takaa vielä yhtään mitään. Ihan yhtä hyvin voivat olla keksittyjä kuin stoori salaisesta agentista ja loppupeleissä itseensä on luotettava aina kun uutta ihmistä lähtee tapaamaan.
-
Noi haaveilijat ja epäröitsijät on tietty oma lukunsa. mm facebookin kautta ollut muutamia etä-tuttu naishenkilöitä jotka omatoimisesti ottaa yhteyttä ja ehdottelee, että tavataan kun oot hoodeilla, toistuvasti kuitenkin jotain estettä jos yrittää face to face tapaamista järjestää. Siksi en jaksa yleensä kovin kauaa ihmisten kanssa viestitellä, livenä tapaaminen kertoo kuitenkin niin paljon enemmän. Jos siis seuran hakemisestä puhutaan, on taas toisaalta henkilöitä joiden kanssa kiintoisaa olla vuorovaihdoissa yhteisten mielenkiinnonkohteiden vuoksi =)
-
En ole koskaan ymmärtänyt näitä anonyymisti deittaajia. Viimeistään jos päädytään iholle, niin tulee nimi, osoite, yms. tiedot olla molemmin puolin selvillä. Jos näin ole, niin en keksi yhtään reilua hyvää syytä tähän. En tiedä ihmettelenkö enemmän niitä jotka eivät suostu itsestään mitään kertomaan vai niitä jotka hyppäävät tällaisen kelkkaan vaikka eivät ole mitään tietoja saaneet pyytämälläkään.
Jos on aidosti tosissaan, niin mielestäni voi silloin myös ajokortin tms näyttää.
- Karwis
Jos päädytään iholle, joo. Mutta netin toisella puolella olevalle ihmiselle, josta ei edes tiedä lähteekö hän kahville...
Olin kymmenkunta vuotta julkishallinnon palveluksessa, osan ajasta samassa rakennuksessa kuin sosiaalitoimisto. Joskus asiakkaita tuli kerroksiin ja kaivoi kirveen kassista. Kerran oli hissin ovi niin lommoilla, ettei se enää mennyt kiinni. Uskotko että tuon ympäristön työntekijät kertovat henkilöllisyyttään netissä?
Joskus naapurustossa asui lakimies, joka hoiteli asioita perintätoimistojen ja ulosoton välillä. Hänellekin lienee jokunen vihamies kerääntynyt, eipä saanut hänenkään tietoja mistään selville. Tuskin olisi nimeään kertonut tapaamatta toista ensin.
Entäs jos seuranhakija onkin se toimitusjohtaja tai poliitikko, joka juuri eilen oli uutisissa? "Joo, mä oon puoluepamppu X. Sträppäisitkö mua kun mulla on verkkosukat jalassa, sitten joisin sun pissat. Eihän kerrota seiskalehdelle..."
Tai oliko ihan vaan nyt kyseessä se vaimolta salassa seikkailua hakeva mies, joka pelkää että toisessa päässä onkin vaimon kaveri ja kertoisi asiasta petetylle.
Kai noi henkilötiedot voisi kahvilla kertoa, jos kuitenkin on halukkuutta tavata julkisesti? Ja oikeasti, jos ei, niin ei kai siitä tällaista meteliä tarttis nostaa, kas kun ei niitä viestejä ole vielä postattu foorumille. Viestintä poikki ja se siitä, elämä jatkuu.
-
Stondis, Stoge Stondis. 8)
Vastavuoroisesti, mä en tiedä yhdenkään ihmisen nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa,
aviosäätyä tai vastaavia joiden kanssa mä olen täältä ollut 'iholla'.
Eikä mua kiinnostakaan tietää.
:o
-
Meikällä ei oo onneksi tullut pahemmin vastaan noit itestään jotain oleellista kusettaineita, vaikka aika paljon oon intter webzistä ihmisii tavannu. Yks oli kyl tosi ylipainonen, vaik se sano et se ei oo.
Jos meen kahville jonku kaa nii ei mun tartte tietää milt se näyttää tai mikä sen nimi on. Onpahan jotain yllätyksellist. En yleensä jaksa mitään pitkää viestittelyy ennenku tavataan livenä. Ku me ihmiset ollaan kuitenkin livenä aika erilaisii, tai ainakin moniulotteisempii, ku virtuaalisin. 8)
-
eikös homma mennyt niin että vasta uhkailujen jälkeen katy nuo viestit laittoi ?
silloin siinä ei ole mitään väärää.
Uhkailuista mä en nähnyt mitään puhetta, mutta ehkä sinä tiedät asiasta enemmän kuin minä.
Avausviestissä olin lukevinani, että helvetti repesi, kun viestejä oli jaeltu ylläpidolle ja muille. Kenties juuri siksi helvetti repesi, että oli luottamuksella kirjoittanut henkilökohtaisia asioita ja toinen ne julkaisi?
-
eikös homma mennyt niin että vasta uhkailujen jälkeen katy nuo viestit laittoi ?
silloin siinä ei ole mitään väärää.
Uhkailuista mä en nähnyt mitään puhetta, mutta ehkä sinä tiedät asiasta enemmän kuin minä.
Avausviestissä olin lukevinani, että helvetti repesi, kun viestejä oli jaeltu ylläpidolle ja muille. Kenties juuri siksi helvetti repesi, että oli luottamuksella kirjoittanut henkilökohtaisia asioita ja toinen ne julkaisi?
Heissan. Aloituksessa koitin kuvailla,miksi mulla tuli vuosien jälkeen mitta täyteen. Mitään henkilökohtaista asiassa ei ole, koska en tunne näitä ihmisiä,jotka häröilevät.
Tiesittekö,että täällä on toiminto,jossa esim. mun nimimerkistä voidaan tehdä ilmoitus ylläpidolle. Minä tei niin ensi kertaa ja perusteena toimi viestit, joissa ei ollut mitään henkilökotaista tietoa kuten nimeä, syntymäaikaa osoitetta,puhelinnumeroa, ei siis mitään,mistä ihmisen voisi tunnistaa.
Jatkossa aion toimia samalla tavalla,että kaikki oudot yhteydenotot menevät ylläpidolle. Siinä ei ole mitään väärää tai Suomen lakien vastaista. Mulla ei ole voimia lähteä mihinkään outoihin piirileikkeihin,jossa voi olla myös mahdollisesti jokin uhka taustalla.
Tämä on minun tapani ja toisilla saa olla toisenlaiset tavat.
Etkö todella näe eroa siinä, etten usko jonkun olevan salainen agentti, koska hän niin sanoo ja siinä, etten vaadi henkilötietoja kahville mennessä?
Näen ja tuo ylläoleva ehkä vastaa asiaan jollain lailla.
-
Se, että hänen kinkyt ystävänsä uskovat hänen olevan se kuka hän sanoo olevansa, ei poista sitä seikkaa, että minä en usko enää salaisiin anonyymiteetteihin ja että en missään nimessä lähde tutustumaan henkilöön, joka ei kerro oikeaa identiteettiään, kenties milloinkaan.
Viittaat varmaan minuun kyseisen henkilön "kinkynä ystävänä" kun lähetit minullekin teidän kirjeenvaihtoa. En missään vaiheessa sanonut uskovani hänen olevan "salainen agentti" enkä tunne häntä kovin pitkältä ajalta että olisin valmis muodostamaan mielipidettäni hänen luotettavuudestaan. Ihmiset saavat kertoa minulle itsestään mitä haluavat, mutta annan kaiken mennä suodattimen läpi. Vaikka nyökyttelen, se ei tarkoita että uskoisin kaiken. Minua kohtaan kyseinen henkilö on ollut avoin ja näyttänyt ammattiinsa liittyvän henkilökortin (jossa näkyi myös hänen nimensä). Se nyt ei varsinaisesti ollut 007, mutta siihen suuntaan oleva ammatti. Kaverin kirjoitustyyli on myös hieman sellainen että kannattaa vähän suodattaa. En tarkoita että hän valehtelisi vaan että se saattaa joskus kuulostaa uhkaavalta tai erikoiselta.
Itse olen sellainen joka ei halua välttämättä tietää ihmisen oikeaa henkilöllisyyttä, ei nimeä, ei osoitetta, ei mitään. Jos sen haluaa kertoa on eri asia mutta toivon, että ei vaadita vastapalveluna samaa. Kerron jos haluan ja näen sen jostain syystä tarpeelliseksi.
Olen saattanut pitää ystävänä ihmistä vuosia josta tiedän vain nikin ja hän minusta saman.
Ystävyys todetaan muilla tavoilla kuin oikean henkilöllisyyden kertomisella.
Samoilla linjoilla. Kun tapaan ihmisen kinkypiireistä, haluan ylläpitää hänen yksityisyyttään niin että hänen ei tarvitse kertoa minulle nimeään, siviilisäätyään tai muita merkityksettömiä asioita. Pitkällisen kirjeenvaihdon ja tapaamisten (julkisella paikalla, esim. kahviossa) perusteella yleensä saa kuvan siitä kannattaako henkilöön luottaa ja kuinka täysjärkinen henkilö on kyseessä. En myöskään ole sinisilmäinen vaan suhtaudun uusiin tuttavuuksiin aina varauksella ja kuulostellen. Vaikka olisin tavannut jonkun kinkyn useamman kerran, puhuttelen/puhun hänestä aina baarin nikillä vaikka tietäisinkin oikean nimen. Kinkymaailmassa minäkin olen Lise ja vanhemmilleni ja vaniljamaailmalle ****.
-
Kun nyt näin asian tuot esiin Lise, niin se on sinun asiasi. Minä en ottanut kyseiseen henkilöön yhteyttä vaan toisin päin,enkä vaatinut siten yhtään mitään.
Jospa tämä aihe saataisiin niinsanotusti yleiselle tasolle,koska en tosiaan ole ottanut yhteyttä itse näihin moniin nimimerkkeihin,jotka ovat erikoisia viestejä laitelleet.
Kuten Chimi tuolla edellä sanoo, pyrin hakemaan toisenlaista ratkaisua kuin aiemmin,koska en halua saada mitään outoja tai aggressiivisia tmv. yhteydenottoja lähtökohtaisesti.
Olen mieluummin ylivarovainen kuin että uskon kaiken mitä mulle sanotaan anonyymisti. Jännää että tää aihe kääntyy tällä tavalla,mutta eihän se ole uusi ilmiö.
Onneksi kenenkään henkilökohtaisia tietoja ei ole levitelty minnekään ja toivottavasti ei aiheetta levitelläkään.
En halua joutua huijauksen kohteeksi enää, aiemmat tapaukset olivat aivan riittäviä ja jossa tulin myös uhkailluksi(pojat tulee malmilta ja vetää turpaan ymv.,siis aloituksen esimerkkitapaukseen viittaan, jonka tapasin monta vuotta sitten, ennen kinkyä) ja asia alkoi kääntyä siihen, että minä olin se,joka valehteli siviilisäätynsä ja ammattinsa ym. Voi pojat,mutta että joo, se on aika sama mitä täällä sanoo, se ei pidä kuitenkaan paikkaansa,vaan kaikki anonyymit ihmiset ovat oikeassa ja oikealla asialla.
-
Mulla on joskus nuorempana ollut sellaisia kokemuksia, että netissä on kerrottu yhtä ja toista ja sitten kun tapaa, niin huomaakin, että kaikki oli valetta. Esim. ikä on voitu valehdella kymmeniä vuosia yms.
Täällä baarissa on käynyt niin, että ihminen joka aluksi vaikuttaa ihan normaalille paljastuikin ihan totaalisen weirdoksi, joka vainosi joka ikisellä sosiaalisella foorumilla minne hänet olin lisännyt. Onneksi ignore toimii ja sillä mennyt eteenpäin.
Kaikennäköistä mahtuu porukkaan..
-
Samoilla linjoilla. Kun tapaan ihmisen kinkypiireistä, haluan ylläpitää hänen yksityisyyttään niin että hänen ei tarvitse kertoa minulle nimeään, siviilisäätyään tai muita merkityksettömiä asioita. Pitkällisen kirjeenvaihdon ja tapaamisten (julkisella paikalla, esim. kahviossa) perusteella yleensä saa kuvan siitä kannattaako henkilöön luottaa ja kuinka täysjärkinen henkilö on kyseessä. En myöskään ole sinisilmäinen vaan suhtaudun uusiin tuttavuuksiin aina varauksella ja kuulostellen. Vaikka olisin tavannut jonkun kinkyn useamman kerran, puhuttelen/puhun hänestä aina baarin nikillä vaikka tietäisinkin oikean nimen. Kinkymaailmassa minäkin olen Lise ja vanhemmilleni ja vaniljamaailmalle ****.
Näin minäkin toimin. Deittailuaikoina en milloinkaan kertonut oikeaa henkilöllisyyttäni kenellekään ennen kuin olin tutustunut henkilöön kunnolla ihan kasvotusten enkä vältäämättä edes ensimmäisellä kerralla. Minulla oli myös käytössä prepaidliittymä jonka numeroa käytin yhteydenotoissa. Koin erittäin ahdistavaksi mikäli joku tunki liian nopeasti iholle ja yksityiselämääni. En suostunut kertomaan edes oikeaa etunimeäni. Salainen agentti en milloinkaan hoksannut olevani mutta katkaisin kaiken yhteydenpidon melko nopeasti mikäli toinen ei kunnioittanut anonymiteettiani. Tuntuu käsittämättömältä että joku lähettää yksityisviestit ulkopuolisille vain siksi ettei toinen kerro heti nimeään hänelle. Oletan että henkilöt eivät ole tavanneet edes kasvotusten.
Itsellä on näistä piireistä ystäviä joista en tiedä kuin nikin eivätkä he tiedä muuta minustakaan, en koe asiaa mitenkään ongelmaiseksi.
Joskus on käynyt niin että työn puolesta olen sattumalta joutunut tekemisiin toisen kinkyksi tietämäni kanssa, silloin ei kinkynikkejä eikä asiayhteyttä ole otettu esiin millään tavalla muiden ihmisten nähden/kuullen.
-
Heissan. Aloituksessa koitin kuvailla,miksi mulla tuli vuosien jälkeen mitta täyteen. Mitään henkilökohtaista asiassa ei ole, koska en tunne näitä ihmisiä,jotka häröilevät.
Tiesittekö,että täällä on toiminto,jossa esim. mun nimimerkistä voidaan tehdä ilmoitus ylläpidolle. Minä tei niin ensi kertaa ja perusteena toimi viestit, joissa ei ollut mitään henkilökotaista tietoa kuten nimeä, syntymäaikaa osoitetta,puhelinnumeroa, ei siis mitään,mistä ihmisen voisi tunnistaa.
Jatkossa aion toimia samalla tavalla,että kaikki oudot yhteydenotot menevät ylläpidolle. Siinä ei ole mitään väärää tai Suomen lakien vastaista. Mulla ei ole voimia lähteä mihinkään outoihin piirileikkeihin,jossa voi olla myös mahdollisesti jokin uhka taustalla.
Tämä on minun tapani ja toisilla saa olla toisenlaiset tavat.
Etkö todella näe eroa siinä, etten usko jonkun olevan salainen agentti, koska hän niin sanoo ja siinä, etten vaadi henkilötietoja kahville mennessä?
Näen ja tuo ylläoleva ehkä vastaa asiaan jollain lailla.
Kun nyt näin asian tuot esiin Lise, niin se on sinun asiasi. Minä en ottanut kyseiseen henkilöön yhteyttä vaan toisin päin,enkä vaatinut siten yhtään mitään.
Jospa tämä aihe saataisiin niinsanotusti yleiselle tasolle,koska en tosiaan ole ottanut yhteyttä itse näihin moniin nimimerkkeihin,jotka ovat erikoisia viestejä laitelleet.
Kuten Chimi tuolla edellä sanoo, pyrin hakemaan toisenlaista ratkaisua kuin aiemmin,koska en halua saada mitään outoja tai aggressiivisia tmv. yhteydenottoja lähtökohtaisesti.
Olen mieluummin ylivarovainen kuin että uskon kaiken mitä mulle sanotaan anonyymisti. Jännää että tää aihe kääntyy tällä tavalla,mutta eihän se ole uusi ilmiö.
Onneksi kenenkään henkilökohtaisia tietoja ei ole levitelty minnekään ja toivottavasti ei aiheetta levitelläkään.
En halua joutua huijauksen kohteeksi enää, aiemmat tapaukset olivat aivan riittäviä ja jossa tulin myös uhkailluksi(pojat tulee malmilta ja vetää turpaan ymv.,siis aloituksen esimerkkitapaukseen viittaan, jonka tapasin monta vuotta sitten, ennen kinkyä) ja asia alkoi kääntyä siihen, että minä olin se,joka valehteli siviilisäätynsä ja ammattinsa ym. Voi pojat,mutta että joo, se on aika sama mitä täällä sanoo, se ei pidä kuitenkaan paikkaansa,vaan kaikki anonyymit ihmiset ovat oikeassa ja oikealla asialla.
Kannattaisi ehkä kuitenkin lukea koko tämä vielä melko lyhyt ketju,ennen kuin kokee täyttä käsittämättömyyttä. Tavallaan koen rehtinä tulla ihan omilla kasvoillaan kertomaan ajatuksensa, kuten sinäkin olet tehnyt subpks. Tosin en ollut tilannut asiaa, enkä ole teihin(kään) ollut sellaisissa yhteyksissä,joissa sellainen angsti olisi ymmärrettävää-kun siis en ole teille(kään) lähetelllyt mitään viestejä tai jossain tilaisuuksissa tullut kertomaan teistä mielipiteitäni.
-
Kannattaisi ehkä kuitenkin lukea koko tämä vielä melko lyhyt ketju,ennen kuin kokee täyttä käsittämättömyyttä. Tavallaan koen rehtinä tulla ihan omilla kasvoillaan kertomaan ajatuksensa, kuten sinäkin olet tehnyt subpks. Tosin en ollut tilannut asiaa, enkä ole teihin(kään) ollut sellaisissa yhteyksissä,joissa sellainen angsti olisi ymmärrettävää-kun siis en ole teille(kään) lähetelllyt mitään viestejä tai jossain tilaisuuksissa tullut kertomaan teistä mielipiteitäni.
Kunnioitettavaa sinänsä että haluat Teititellä minua ;) mutta käsittääkseni vastasin aiheeseen Identiteetti netissä, en kommentoinut henkilökohtaisia ongelmisiasi. Vai oliko tämän viestiketjun tarkoitus käsitellä ainoastaan sinua? Sitten pyydän toki anteeksi että lähdin kommentoimaan.
Tuosta omilla kasvoilla ajatusten kertomisesta, en tiedä mihin viittaat. Liikun täällä nimimerkillä subpks enkä usko että olemme sen kummenpia tuttavankauppoja tehneet muilla nimillä tai kasvoilla.
Törkyviesteihin on täällä estosuodatin. Tietenkin jos asettaa itsensä alttiiksi häröilylle niin varmasti tulee sitä saamaankin. En sano että se on oikeudenmukaista mutta niin maailma vain toimii. Siksikin anonyymiteetti suojaa :).
-
Vähän on ohi mennyt ketju aloituksesta, mutta omia mielipiteitäni kirjoittelen.
Internetti on hauska paikka. Täällä kaikki on kasvottomia, pieniä tai suurempia osia ykkösiä ja nollia. Hyvin suuri osa on pelkkiä nollia. Täällä ei voi perustaa ihmistuntemustaan samaan kuin mitä muualla maailmassa käyttää apunaan. Koska ei ole kasvoja, niitä ei voi lukea. Koska ei ole ulkomuotoa, sen voi valehdella. Itsestään voi väittää mitä vain ja olla jotain mitä ei ole ollenkaan. Mutta toisaalta voi olla myös sitä mitä ei uskalla olla oikeassa elämässään. Uskoisin että moni osaa samaistua tuohon tällä foorumilla.
Valitettavaa mutta totta, tämä kaikki pitää paikkaansa myös internetin ulkopuolella. Ihmiset on erilaisia eri seurueissa. En minä käyttäyty äitini seurassa samoin kuin kavereiden kanssa. Olen myös erilainen, kun olen harrastamassa seksiä kuin käydessäni lähikaupassa ostamassa maitoa.
Se millaisia ihmisiä olemme, olemme vain muiden näkemää. Vanhempani näkevät minut luultavimmin aikuistuneena lapsenaan, joka pärjää omillaan omassa elämässään, mutta jolla on omat murheensa. Ystäväni näkevät minut hauskana seuramiehenä, joka on valmis lähtemään reissuun kolmen tunnin varoajalla. Entisistä tyttöystävistä en osaa varmaksi sanoa, mutta luultavimmin he pitävät minua hullunatiedemiehenä kammarin puolella.
Pointti on siis se, että henkilö riippuu aina katsojasta ja siitä mitä itse haluaa kertoa ja näyttää.
... lähtikin vähän liian aikaisin.. joskus käy niin, mutta se on kuulemani mukaan ihan normaalia. :P
Katsottuna taas toiselta suunnasta samaa asiaa.
Olen aina pitänyt itseäni hyvänä ihmistuntijana. Osaan nähdä jos valehdellaan ja esitetään muuta kuin ollaan oikeasti. Netissä tämä on täysin mahdotonta. Ensimmäisellä kerralla astuessani tähän maailmaan, luulin tulleeni mielenterveyslaitoksen sosiopaattiosastolle. Nykyään en harmistu siitä että ollaan jotain muuta. Minulle keskustelukumppanini ovat juurikin sitä mitä he väittävät kunnes toisin todistetaan. Kun huomaan, että alkaa tulemaan huonoja meriselityksiä ja todellisuus ei kohtaakkaan aiempien "faktojen" kanssa, niin alkuperäinen keskustelu kumppanini on minulle kuollut.. tai häntä ei ole koskaan ollutkaan. Se on todella surullista. Se on myös hyvin loukkaavaa, kuten alkuperäinen kirjoittaja on mitä ilmeisemmin tuntenyt myös. En itse ymmärrä miksi pitäisi olla jotain mitä ei oikeasti ole.. varsinkaan netissä, jossa kukaan ei sinua oikeasti tunne. Ja samalla kun tätä on tapahtunut useampaan otteeseen, siihen turtuu.. ja sehän vasta pahaa onkin! Minä haluan tuntea kaiken sen hyvän, utta myös huonon. Nyt on viimeaikoina tuntunut siltä että tutustuessani uuteen ihmiseen, otan hirvittävän epäilevän asenteen. Kerron kyllä miltä itsestäni tuntuu, mutta samalla tulkitsen toisen kirjoitusta hyvinkin tarkkaan. Ja vertailen aiemmin kirjoitettuja viestejä nykyisiini.
Tämän vuoksi haluan kirjoittaa ja keskustella paljon ennen kuin tapaan ketään. Koska jossain vaiheessa jokainen joka valehtelee, sortuu typerään virheeseen. Ja ennen kaikkea.. vaihtakaa niitä kuvia ennen kuin tapaatte. Itse haen elämän(tapa) kumppania enkä vain hetkelliseksi tarpeideni tyydytykseksi partneria.
-
[moderator] Asiattomuudet poistettu. Koitetaan pysyä aiheessa.
-
Tuntuu käsittämättömältä että joku lähettää yksityisviestit ulkopuolisille vain siksi ettei toinen kerro heti nimeään hänelle. Oletan että henkilöt eivät ole tavanneet edes kasvotusten.
Minustakin se tässä oli kaikkein hämmästyttävintä. Sähköpostit lasketaan Suomen lain mukaan kirjesalaisuuden piiriin joten niiden levittäminen kolmansille osapuolille (minä mukaanlukien) oli aika yllättävää. Ymmärrän että henkilö voi lähettää ne ylläpidolle jos tuntee itsensä uhatuksi tai kiusatuksi, mutta toisille baarilaisille.. Minäkään en haluaisi että minun lähettämiäni viestejä leviteltäisiin netissä. Ymmärrän kyllä ettei katy tarkoittanut pahaa vaan halusi varmasti vain suojella minua "oudolta hörhöltä". Kuitenkin kun tunnen/tiedän puheenaiheena olevan mieshenkilön edes jollain pinnallisella tasolla, halusin kertoa oman mielipiteeni koska kyseistä tapausta käytetään tässä aloituksessa esimerkkinä.
Tämän vain halusin lisätä. Nyt voidaan (tai ainakin minä) jättää katyn tapaus rauhaan ja jatkaa keskustelua yleisellä tasolla. Tässäkin on tehty taas kärpäsestä härkänen.
-
Kirjesalaisuus koskee tilannetta missä henkilö C menee lukemaan henkilön A&B välistä postia ilman heidän lupaa. Oli se sitten paperikuoressa tai hakkeroitu meilistä, vilkaistu kännykästä ym...
Se että A tai B antaa henkilön C lukea postia onkin sitten eri asia.
Sitä että A tai B JULKAISEE kirjeenvaihtonsa sisältöä, ei rajoita kirjesalaisuus vaan erilaiset muut säädökset kuten "yksityisyyden suoja", "teoskynnys" tai muut lain mukaan salassapidettävät asiat.
-
Jos sopii niin palaan alkuun.
Ei käy kateeksi mihinkä olet törmännyt. En kyllä ymmärrä ollenkaan tuota miestä ja hänen toimintaansa.
Mitä mieltä on valehdella siviilisäätyään, ikäänsä, ulkonäköään ja kuvitella, et ekan tapaamisen jälkeen jutusta vois jotain tulla? Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua. Tokihan meistä varmaan jokainen on joskus jossain chatissa pelleillyt, mut se on ihan eri asia.
Noin pitkään kun olin avioliitossa, kerroin sen aina. En koskaan antanut ymmärtää, että mitään D/s-suhdetta kiinteempää voisi olla edessä. Tuo kannattaa jo pelkästään suojatakseni yksityisyyttäni Itseasiassa silloin suosinkin naimisissa olevia :)
Ja se toinen iso asia: pitää muistaa kamelin päivämatka. Koraanihan mainitseen sen, että kun kotiin on enemmän kuin kamelin päivämatka voi mies käyttäytyä kuin poikamiehen. Mutta että kotinurkilla.
Olet kyllä Katy törmännyt varsinaiseen suhaajaan.
-
Ja se toinen iso asia: pitää muistaa kamelin päivämatka. Koraanihan mainitseen sen, että kun kotiin on enemmän kuin kamelin päivämatka voi mies käyttäytyä kuin poikamiehen.
Onhan se niin,että se oma peili ja rillit voivat olla huurussa,varsinkin jos on pitkiä aikoja yksin. Eli se omakin harkintakyky ja ymmärrys pettää kun pöksyissä kuumottaa. Lisäksi jos on kokematon ja uskoo ihmisistä pelkästään hyvää,voi joutua aivan merkillisiin tilanteisiin. Aina on pari puolta asioissa,mutta että lähtee tosiaan aivan vilpittömästi valehtelun tielle,niin sitä on joskus vaikea huomata-jos siis toinen on ikäänkuin patologinen valehtelija.
Onneksi on olemassa ihan tavallisiakin ihmisiä, joilla vielä pelaa omat peilit ja prillit,mutta joskus niin,että "heikot sortuu elontiellä,jätkä senkun porskuttaa"- ei eletä ihan satulinnassa kuitenkaan- ja yleistän tämän ihan koko maailmaan enkä vain johonkin pienehköön kinky-yhteisöön.
-
Voi *halaus* katy, mulle tulee aika paha olo kun luen tätä ketjua.
Jokunen ilta sitten korviini osui kommentti femmalta. En muista ohjelmaa, en tarkkaa sanamuotoa, mutta sisältö oli: anonyymisti kerrotut mielipiteet ovat raaistuttaneet ihmisten mielipiteitä.
Mitä tapahtuu ihmisen moraalille kun kasvokkaisen ja omissa nimissä käydyn kommunikoinnin rinnalle on tullut villilänsi jossa voimme laskea niin hyvän kuin pahan vapaasti irti itsestämme (inhoan tällaisen kulttuurisen dualiteetin ja dikotomian käyttöä mutta joskus vain on, ööö, jotain...).
Sillä sanoilla on vahva voima. Äkkiä se minkä olemme jostain lukeneet on jotakin mitä ajattelemme. Ja kun ajattelemme jotakin niin on jo kovin vaikea erottaa ettemme olisi sitä mitä ajattelemme.
Eräässsä kirjassa, jonka lukijaseurakuntaan en kuulu, sanotaan jotakin sen suuntaista kuin että turhista sanoista joudumme tuomiolle. Mitä se on, ne "turhat sanat"? Ja mikä se on se "tuomio"?
Minulle se tuomio ei näyttäydy vain yksilön moraalin huonontumisena vaan koko ihmiskunnan. Aika surullista kun ihminen menettää luottamuksensa toiseen ihmiseen. Ihan yleisellä tasolla. Sitähän tästä kaikesta seuraa.
(Joo, saa yrittää kirjoittaa tähän jotakin positiivisempaa, itsestä ei oikein irtoa.)
...kirjoitin aiemmin pidemmin tästä, mutta deletoin, enkä jaksa nyt enempää. Kivaa lopputalvea kaikille :love:
Ps. Sen verran lisään että tämä palsta on siksikin kiintoisa sosiaalipsykologisesti että tämä on jotakin in between.
Habbot ja Secon Lifet ovat paikkoja joissa ihmiset luovat avattarensa vapaasti, niitä koskee erilainen moraali kuin tätä (mielestäni), sillä täällä osa on omin kasvoin, jopa omalla identiteetillään ja virallinen nimikin on joiltain tiedossa. Osa myös kommunikoi face to face toisensa tuntien, isommissakin porukoissa.
Onko mahdollistaa yhdistää erilaisin moraalein toimivia yhteisöjä toisiinsa. Mitä silloin tapahtuu? Käykö silloin niin kuin katy tuossa edellä kirjoittaa "heikot sortuu elon tiellä"? (en tiedä mitä ne ovat jotka selviytyvät, en taida sitäkään jaksaa nyt ajatella)
-
Jokunen ilta sitten korviini osui kommentti femmalta. En muista ohjelmaa, en tarkkaa sanamuotoa, mutta sisältö oli: anonyymisti kerrotut mielipiteet ovat raaistuttaneet ihmisten mielipiteitä.
Mitä tapahtuu ihmisen moraalille kun kasvokkaisen ja omissa nimissä käydyn kommunikoinnin rinnalle on tullut villilänsi jossa voimme laskea niin hyvän kuin pahan vapaasti irti itsestämme (inhoan tällaisen kulttuurisen dualiteetin ja dikotomian käyttöä mutta joskus vain on, ööö, jotain...).
Sillä sanoilla on vahva voima. Äkkiä se minkä olemme jostain lukeneet on jotakin mitä ajattelemme. Ja kun ajattelemme jotakin niin on jo kovin vaikea erottaa ettemme olisi sitä mitä ajattelemme.
Eräässsä kirjassa, jonka lukijaseurakuntaan en kuulu, sanotaan jotakin sen suuntaista kuin että turhista sanoista joudumme tuomiolle. Mitä se on, ne "turhat sanat"? Ja mikä se on se "tuomio"?
Minulle se tuomio ei näyttäydy vain yksilön moraalin huonontumisena vaan koko ihmiskunnan. Aika surullista kun ihminen menettää luottamuksensa toiseen ihmiseen. Ihan yleisellä tasolla. Sitähän tästä kaikesta seuraa.
(Joo, saa yrittää kirjoittaa tähän jotakin positiivisempaa, itsestä ei oikein irtoa.)
Ps. Sen verran lisään että tämä palsta on siksikin kiintoisa sosiaalipsykologisesti että tämä on jotakin in between.
Habbot ja Secon Lifet ovat paikkoja joissa ihmiset luovat avattarensa vapaasti, niitä koskee erilainen moraali kuin tätä (mielestäni), sillä täällä osa on omin kasvoin, jopa omalla identiteetillään ja virallinen nimikin on joiltain tiedossa. Osa myös kommunikoi face to face toisensa tuntien, isommissakin porukoissa.
Onko mahdolli yhdistää erilaisin moraalein toimivia yhteisöjä toisiinsa.Mitä silloin tapahtuu?
On kyllä hienoa pohdintaa. Moraali ja etiikka on tärkeitä asioita ja varsinkin jos osaa nähdä ne muutoin kuin kukkahattutäteilynä-kuten esimerkiksi suojana "pahuutta" vastaan.
Itselleni ei ole olemassa mitään pahoja henkiä tai hyviä henkiä-siis olentoja joiden ei voida todistaa olemassaoleviksi,vaikkei olemattomiksikaan-(no,joo agnostikko tässä moi )
Kyllä se tuntuu siltä usein, että vasta kasvokkain ja sitten kun hieman oppii tuntemaan tuolla netin ulkopuolella,tulee se ihmisen täysi persoona ja piirteet esiin.
Tuohon vahvistamaani tekstiin ja sitä sivuten tai täydentäen tjsp. : Itse kun oli vuosikymmeniä melko suljetussa yhteisössä ja näin jälkeenpäin ajattelen asiaa,niin alkanut häiritä tämä oma käytös netissä- ikäänkuin toistaisi samoja asioita, suggestoisi ja melkienpä aivopesisi itseään, vakuutellen sitä taikka tätä. Entäs jos lopettaa jankutuksen ja asioiden pyörittelyn- katoaako "kinkyys"-luoko ihminen sanoilla ja niiden toistamisella jotain, mikä ei oikeasti olekaan totta vaan jokin roolintapainen- hauki on kala,hauki on kala,hauki on kala-minä olen alistuva, minä olen alistuva,minä olen alistuva-
Tämmöstä se sitten on, kuin poistuu lahkoista-pitää miettiä kaikkea niin prkleen tarkasti,ettei enää samaan mielettömyyteen rakenna majaansa.
Usko on kai hyvä asia olla olemassa, usko ihmisiin ja että he/me/minä olen ihan ok ja haluan hyvää-usko olemattomuuksiin taas-se on kai itsensä ja muiden pettämistä jatkuvasti ja päivästä toiseen,mutta joskus on liian kipeää irroittautua jostain, joka on ollut tuki ja turva, joskus on pelottavaa mennä takki auki tuuleen ja tuiskuun ja jos menee ihan yksin tai ei ole muita vaihtoehtoja enää
Se ,että tajuaako kukaan tuosta mitään, niin se on sitten toinen juttu-kyllä se minusta nettihäröilyyn liittyy jollain lailla. Onneksi kaikki eivät usko ihan kaikkea, että siis netti on täydellinen ja absoluuttinen totuus ihmisistä.
Nyt kun ajattelee, niin aika mainio runokirja ylipäätään netin meiningeistä ja facebookista mm. tuo Markus Leikola- Naamakirja:
""Ihanaa maanantaita kaikille
kultamussukat
hanipupuset
älä paskapää kuvittele
että ottaisin sut kaveriks
vaan sitä varten että olin yhtenä iltana liian kännissä"
-
Ja se toinen iso asia: pitää muistaa kamelin päivämatka. Koraanihan mainitseen sen, että kun kotiin on enemmän kuin kamelin päivämatka voi mies käyttäytyä kuin poikamiehen.
Onhan se niin,että se oma peili ja rillit voivat olla huurussa,varsinkin jos on pitkiä aikoja yksin. Eli se omakin harkintakyky ja ymmärrys pettää kun pöksyissä kuumottaa. Lisäksi jos on kokematon ja uskoo ihmisistä pelkästään hyvää,voi joutua aivan merkillisiin tilanteisiin. Aina on pari puolta asioissa,mutta että lähtee tosiaan aivan vilpittömästi valehtelun tielle,niin sitä on joskus vaikea huomata-jos siis toinen on ikäänkuin patologinen valehtelija.
Onneksi on olemassa ihan tavallisiakin ihmisiä, joilla vielä pelaa omat peilit ja prillit,mutta joskus niin,että "heikot sortuu elontiellä,jätkä senkun porskuttaa"- ei eletä ihan satulinnassa kuitenkaan- ja yleistän tämän ihan koko maailmaan enkä vain johonkin pienehköön kinky-yhteisöön.
Tuo valehtelun tie on yllättävän yleinen. En ota kantaa syihin, mutta ihmettelen. Valheet jättävät jäljensä. Tuo kommenttini liittyi siihen, etten voi ymmärtää kenenkään tapaulevan syrjähyppyjään kantapaikassaan ...tuttujen silmien alla. No narsisti, joka haluu olla tunettu panomies.
Kyllä olet aika käsittämättömään tapaukseen törmännyt.
-
Tuo valehtelun tie on yllättävän yleinen. En ota kantaa syihin, mutta ihmettelen. Valheet jättävät jäljensä. Tuo kommenttini liittyi siihen, etten voi ymmärtää kenenkään tapaulevan syrjähyppyjään kantapaikassaan ...tuttujen silmien alla.
En muista maininneeni mistään kantapaikoista ja tutuista siinä lähistöllä, mutta ei se mitään. Pitäisi kenties olla vähän nokkelampi,jos ei halua jäädä kiinni rysän päältä :)) >:D
Mutta se siitä ainakin tällä erää.
Tuossa mietin sellaista asiaa,jonka toinen topikki kirvoitti mieleen,että miten netissä voi vaatia ketään olemaan ns. rehellinen..jos haluaa pelleillä,niin sitä on ihan liian vaikea estää.
Joskus kai tullut mainittua foorumista, joka oli ihan ensimmäinen foorumi jonne ylipäätään olin tullut mukaan (eka oma tietokone hankittu v.2004). Siellä tuli eteen henkilö, joka leikitteli liki 20 eri nimimerkillä,jotka olivat sekä naisia että miehiä. Itsekin hölöpötin yhden nimimerkkinsä kanssa foorumilla,eikä osannut kuvitella silloin,että vaihtaa ajatuksia ns. moninikin kanssa. No ei siinä mitään,mutta tämä henkilö jutteli itsensä kanssa myös,eli ne hänen lukuisat nikinsä toistensa kanssa. Tämä oli kyllä ihan hyvä opetus heti kärkeen,että kaikenlaista leikkijää on liikkeellä ja ettei ainakaan kannata ihan sumeilematta alkaa kertoilemaan henk.koht. asioita, osoitteita, puhelinnumeroita,sotuja, tilinumeroa jne.
En tiedä mitä tuo ko. henkilö haki nikileikittelyllään, kenties teki empiiristä tutkimusta foorumilaisista,mutta mikäs siinä, kukin tavallaan - Ei voi estää verkon ihmemaassa,kun periaatteessa tänne baariinkin voi rekkautua "koko maailma" :)
-
En tiedä mitä tuo ko. henkilö haki nikileikittelyllään, kenties teki empiiristä tutkimusta foorumilaisista,mutta mikäs siinä, kukin tavallaan - Ei voi estää verkon ihmemaassa,kun periaatteessa tänne baariinkin voi rekkautua "koko maailma" :)
No, äkkiseltään tällaisella saitilla moninikkeilyä voi käyttää työkaluna tutkia minkälaisia omien mahdollisten intressien mukaisia ihmisä täällä on.
Tietty sellaisessa on se riski että ensinnäkin nettimaailma sinällään on epärehellisempi. Eli ihmiset "kaunistelevat" sanomisiaan, lisäksi voivat yhtälailla olla "tutkimusmatkalla" joko oman identiteetin syövereissä peilaillen erilailla eri tyyppien/nikkien kanssa, eikä "tutkimustulos" ehkä ole aivan tieteellisen, ei ehkä edes toden, kestävää.
-
En tiedä mitä tuo ko. henkilö haki nikileikittelyllään, kenties teki empiiristä tutkimusta foorumilaisista,mutta mikäs siinä, kukin tavallaan - Ei voi estää verkon ihmemaassa,kun periaatteessa tänne baariinkin voi rekkautua "koko maailma" :)
No, äkkiseltään tällaisella saitilla moninikkeilyä voi käyttää työkaluna tutkia minkälaisia omien mahdollisten intressien mukaisia ihmisä täällä on.
Tietty sellaisessa on se riski että ensinnäkin nettimaailma sinällään on epärehellisempi. Eli ihmiset "kaunistelevat" sanomisiaan, lisäksi voivat yhtälailla olla "tutkimusmatkalla" joko oman identiteetin syövereissä peilaillen erilailla eri tyyppien/nikkien kanssa, eikä "tutkimustulos" ehkä ole aivan tieteellisen, ei ehkä edes toden, kestävää.
Toiseksi tulee mieleen että koska täällä on myös ihmisiä jotka tapaavat toisiaa out there, niin voi olla helpompaa(?) kun tutustuu nettipuolella aivan anonyymisti ilman raskaan(?) menneisyyden taakkaa. Ei menneisyyttä, ei mainetta. Eli ettei kukaan osaa yhdistää, vaikka sattuisi utelemaan ja kyselemään kanssapervoilta saitilta ja livestä, ketään nikkiin. Jokainen kun kuitenkin muodostaa aina mieleipiteensä kohtaamistaan ihmisistä ja voi sitä mielipidettään kysyttäessä kertoa jopa eteenpäin.
Puhtaan pöydän-illuusio, tietyllä tavalla siis.
Voi olla myös helpompi kirjoittaa runoja, tarinoita tai vaikka päiväkirjaa jos kirjoituksia ei osata yhdistää reaaliseen henkilöön. Tällöin toisen nikin käyttö lähenee jonkinlaista alter egoa.
-
En tiedä mitä tuo ko. henkilö haki nikileikittelyllään, kenties teki empiiristä tutkimusta foorumilaisista,mutta mikäs siinä, kukin tavallaan - Ei voi estää verkon ihmemaassa,kun periaatteessa tänne baariinkin voi rekkautua "koko maailma" :)
No, äkkiseltään tällaisella saitilla moninikkeilyä voi käyttää työkaluna tutkia minkälaisia omien mahdollisten intressien mukaisia ihmisä täällä on.
Tietty sellaisessa on se riski että ensinnäkin nettimaailma sinällään on epärehellisempi. Eli ihmiset "kaunistelevat" sanomisiaan, lisäksi voivat yhtälailla olla "tutkimusmatkalla" joko oman identiteetin syövereissä peilaillen erilailla eri tyyppien/nikkien kanssa, eikä "tutkimustulos" ehkä ole aivan tieteellisen, ei ehkä edes toden, kestävää.
Toiseksi tulee mieleen että koska täällä on myös ihmisiä jotka tapaavat toisiaa out there, niin voi olla helpompaa(?) kun tutustuu nettipuolella aivan anonyymisti ilman raskaan(?) menneisyyden taakkaa. Ei menneisyyttä, ei mainetta. Eli ettei kukaan osaa yhdistää, vaikka sattuisi utelemaan ja kyselemään kanssapervoilta saitilta ja livestä, ketään nikkiin. Jokainen kun kuitenkin muodostaa aina mieleipiteensä kohtaamistaan ihmisistä ja voi sitä mielipidettään kysyttäessä kertoa jopa eteenpäin.
Puhtaan pöydän-illuusio, tietyllä tavalla siis.
Voi olla myös helpompi kirjoittaa runoja, tarinoita tai vaikka päiväkirjaa jos kirjoituksia ei osata yhdistää reaaliseen henkilöön. Tällöin toisen nikin käyttö lähenee jonkinlaista alter egoa.
Hmmmm....toisaalta...jos se onkin puhtaanpöydän-syndrooma eikä -illuusio tai alter egoilua....?
Silloin voidaankin ajatella että lähestytään opportunismia...eikö?
Ja, nyt, mikä tärkeintä; voidaan kysyä mikä määrittelee onko toiminta moraalisesti oikein vai väärin? Mikä sen määrittelee? Voidaan myös kysyä kuka määrittelee?
Sekö ettei noudata sääntöjä, jotka yleensä perustuvat jollekin moraalille, -kö? Mitä siitä tulisi jos kaikki kuvittelisivat että nettiyhteisö voi olla jokaisen oma epookkiromaani kymmenin eri hahmoin?
Vai se mikä on oma motiivi ja intentio? Tutkia omaa tai muiden mieltä hartaassa totuuden löytämisen tuskassa(?) oikeuttaen keinot pyhin päämäärin, -kö?.
Vai onko kyse narsismista....? Pöh, mistään säännöistä, ne mua koske ja voin dumata muut ihmiset keinoja kaihtamatta sillä olen muita parempi ja muiden yläpuolella....?
Vai onko kyse pohjattomasta ujoudesta? Pelosta paljastua sellaisena kuin oikeasti on? Konkonaisena ihmisenä oleminen on vaikea asia. Minä jos kuka sen tiedän.
Vai monta asiaa ja syytä yhdessä näistä, tai joistakin muista osittain tai kokonaan, kerittynä yhteen?
Oikeasti. Tämä hieman, tai hieman enemmänkin, kiinnostaa minua kun on kyse tällaisesta yhteisöstä joka sekoittaa eri moraalikoodistoja ollen sekä nettiä että irl:ää.
Minkä moraalikoodiston mukaan täällä kuuluu toimia?
Voiko vasta toiminnan motiivi avata ymmärryksen ja eettisen oikeutuksen, vai eikö sellaista motiivia edes ole joka olisi eettinen?
Voiko olla osittain anonyymi monin nikein? Out there jollakin/joillakin joskus ja in here jollakin/joillakin toisilla? Onko se moraalisesti oikein?
Sori jos jankutukseni häiritsee joitakin, mutta etiikka on ollut aina lemppariaineitani. Olen jotensakin sääntöorientoitunut (tahtomattani), sillä en aina ihan hiffaa miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, tai sanovat niin kuin sanovat.
Säännöt ja systeemit kiinnostavat minua. Sosiaalinen koodisto on joskus nimittäin kovin hankalaa ja epäloogista, mielestäni. Ja eettiset kyssät ovat oikeasti aika paljon vielä vaikeampia nettiaikana. Ne ovat kuitenkin erittäin oleellisia ihan minkä tahansa ihmisyhteisön toiminnan kannalta. Niille perustuu yhteistyön sujuvuus ja luottamus. Laki ja säännöt pohjautuvat vallitseville, joskus myös jo vanhentuneille, moraaleille. Niistä on syytä keskustella, niitä on syytä pohtia: Ihmisyys on kulttuuria jossa vallitsee jonkinlainen etiikka. Kulttuurimme muodostuu tietynlaisista trendeistä, muodeista, tavoista. Minkälaisille tavoille, uskomuksille ja säännöille tämän yhteisön kulttuuri perustuu?
Kannattaa myös muistaa että asiat toimivat molempiin suuntiin. Me olemme yhteisö ja yhteisö olemme me. Identiteetit muovautuvat yhteisöistä käsin. Myös nettiyhteisöistä.
Kysyn ihan jo siksi että haluaisin tietää mikä on oikein mikä väärin. Itse en haluaisi olla opportunisti siis.
Ehkei Jade95:kään halua olla koska on edellleen palstalla mutta piilottanut näkymisensä (http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=profile;u=7146). Tästä voisi päätellä että hänelläkin siis on jokin häpy. Ehkei hän ole edes moninikki. Ehkei hän valehtele. Ehkä hän onkin uhri. Sekä omassa irl-elämässään että sitten täällä joutuen trolliepäilyn kohteeksi. Päättelyni voi olla vääräkin. Ihmiset ovat omituisia; monimutkaisia ja vaikeasti joskus ymmärrettäviä.
Mutta miettiä kannattaa miksi tällainen kuvio tapahtui. Oliko syy Jaden (kuka sitten onkaan) vai kenties kaikkien meidän? Kaikkien meidän, jotka luomme yhteisöjä ja ylläpidämme, jokainen omalta osaltaan vähintään, sääntöjä ja käytöskoodeja niille.
Ps. Mietin jonkin tovin kirjoitanko tästä aiheesta sen enempää. Moderointi ja sen sellainen "opettaminen" kuuluu ylläpidolle mutta ehkä ylläpidonkin aika on rajallista. Ehkä toimin väärin(?). Jotkin asiat voivat olla myös inhimilliseti ja yhteisöllisesti aika vaikeita. Mielestäni tämä on sellainen aihe. Ihmisen ja koneen yhdistäminen on paljon kysymyksiä herättävä asia. Tietokone on kone myös, silloinkin kun sitä käytetään kommunikointiin. Eli sen lisäksi että olemme taitavia koneiden käyttäjiä meidän tulisi olla myös eettisiä toimijoita. Aina näiden asioiden yhteyttä ei ole helppo tajuta. Ehkä tällaista jo opetetaan jossakin....?
Tämä ketju on myös ihan yleisellä puolella; hyvä niin sillä tämä on yleisinhimillinen aihe. Vaikka toisaalta voisi uskoa että juurikin yhteisössä jossa joudutaan pohtimaan luottamusta ja sääntöjä - ja niiden yhteenkuuluvuutta - tällaiset asiat olisivat jotenkin selkeämpiä, itsestäänselvempiä, niin käytäntö on ainakin minulle osoittanut ettei niin todellakaan ole.
Tämä oli hieno ketjun aloitus katyltä. Kiitos siitä. Arvostan ihmisiä jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon kun tuntuu joltakin, vaikka sitten pahalta, niin kuin katysta tuntui kun hän tänne tämän aloituksen laittoi. Sellaista kutsutaan selkärankaisuudeksi. Sellaista kutsutaan ihmisyydeksi. :love:
Lopuksi yksi linkkaus ketjuun jossa pohditaan sivuavasti asiaa: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=9682.0
(näitä on varmasti paljon, hajanaisestikin, tällä saitilla lisää)
Ja tietenkin Jaden aloittama trolliepäily-ketju: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=10501.0
-
Ja, nyt, mikä tärkeintä; voidaan kysyä mikä määrittelee onko toiminta moraalisesti oikein vai väärin? Mikä sen määrittelee? Voidaan myös kysyä kuka määrittelee?
Sekö ettei noudata sääntöjä, jotka yleensä perustuvat jollekin moraalille, -kö? Mitä siitä tulisi jos kaikki kuvittelisivat että nettiyhteisö voi olla jokaisen oma epookkiromaani kymmenin eri hahmoin?
Vai se mikä on oma motiivi ja intentio? Tutkia omaa tai muiden mieltä hartaassa totuuden löytämisen tuskassa(?) oikeuttaen keinot pyhin päämäärin, -kö?.
Vai onko kyse narsismista....? Pöh, mistään säännöistä, ne mua koske ja voin dumata muut ihmiset keinoja kaihtamatta sillä olen muita parempi ja muiden yläpuolella....?
Oikeasti. Tämä hieman, tai hieman enemmänkin, kiinnostaa minua kun on kyse tällaisesta yhteisöstä joka sekoittaa eri moraalikoodistoja ollen sekä nettiä että irl:ää.
Säännöt ja systeemit kiinnostavat minua. Sosiaalinen koodisto on joskus nimittäin kovin hankalaa ja epäloogista, mielestäni. Ja eettiset kyssät ovat oikeasti aika paljon vielä vaikeampia nettiaikana. Ne ovat kuitenkin erittäin oleellisia ihan minkä tahansa ihmisyhteisön toiminnan kannalta. Niille perustuu yhteistyön sujuvuus ja luottamus. Laki ja säännöt pohjautuvat vallitseville, joskus myös jo vanhentuneille, moraaleille. Niistä on syytä keskustella, niitä on syytä pohtia: Ihmisyys on kulttuuria jossa vallitsee jonkinlainen etiikka. Kulttuurimme muodostuu tietynlaisista trendeistä, muodeista, tavoista. Minkälaisille tavoille, uskomuksille ja säännöille tämän yhteisön kulttuuri perustuu?
Kannattaa myös muistaa että asiat toimivat molempiin suuntiin. Me olemme yhteisö ja yhteisö olemme me. Identiteetit muovautuvat yhteisöistä käsin. Myös nettiyhteisöistä.
Kohtalaisen hankalia kysymyksiä ja joihin mulla ei ainakaan ole mitään valmiita vastauksia. Se on ainakin hyvä, että tälläkin foorumilla on tietyt säännöt ja täällä on valvontaa ja moderointia yms.
Joskus tullut mieleen,että onko joillekin tämä sellaista roolipeliä-joita en ole koskaan tullut pelanneeksi koneella,mutta että siis vois esittää erilaisia hahmoja ja olla sitä sun tätä-en tiedä,kun en ole pelailut :/.
Mitä tarkoitat tuolla, että identiteetit muovautuvat yhteisöstä käsin? Että sinä olet sitä mitä tämä foorumi ja sen ihmiset sinusta ajattelevat? Vai että sinä muokkaudut foorumin toiveiden mukaiseksi? :P
Katselin tämmöisen lyhyehkön Silminnäkijä-dokkarin ja mun oli jotenkin ihan helppoa hyväksyä tekaistu teiniprofiili. Toisaalta lakimies tuomitsi toiminnan, siksi mm. että se "nöyryyttää" lastenahdistelijaa-mitä olisi sitten tapahtunut mm. 12v. kehitysvammaiselle,jos oikea profiili olisikin ollut käytössä..varmaan kanssa jotain aika "nöyryyttävää" ja lapsi on eri asia kuin aikuinen, imho.
http://yle.fi/uutiset/pedofiilinmetsastaja/7881019
(Kiitos Chimi rohkaisun sanoista jälleen)
-
Ja, nyt, mikä tärkeintä; voidaan kysyä mikä määrittelee onko toiminta moraalisesti oikein vai väärin? Mikä sen määrittelee? Voidaan myös kysyä kuka määrittelee?
Kohtalaisen hankalia kysymyksiä ja joihin mulla ei ainakaan ole mitään valmiita vastauksia. Se on ainakin hyvä, että tälläkin foorumilla on tietyt säännöt ja täällä on valvontaa ja moderointia yms.
Joskus tullut mieleen,että onko joillekin tämä sellaista roolipeliä-joita en ole koskaan tullut pelanneeksi koneella,mutta että siis vois esittää erilaisia hahmoja ja olla sitä sun tätä-en tiedä,kun en ole pelailut :/.
Mitä tarkoitat tuolla, että identiteetit muovautuvat yhteisöstä käsin? Että sinä olet sitä mitä tämä foorumi ja sen ihmiset sinusta ajattelevat? Vai että sinä muokkaudut foorumin toiveiden mukaiseksi? :P
Katselin tämmöisen lyhyehkön Silminnäkijä-dokkarin ja mun oli jotenkin ihan helppoa hyväksyä tekaistu teiniprofiili. Toisaalta lakimies tuomitsi toiminnan, siksi mm. että se "nöyryyttää" lastenahdistelijaa-mitä olisi sitten tapahtunut mm. 12v. kehitysvammaiselle,jos oikea profiili olisikin ollut käytössä..varmaan kanssa jotain aika "nöyryyttävää" ja lapsi on eri asia kuin aikuinen, imho.
http://yle.fi/uutiset/pedofiilinmetsastaja/7881019
(Kiitos Chimi rohkaisun sanoista jälleen)
Tarkoitan sitä millainen ihmisen mieli on ja kunka se kehittyy ja muovautuu peilauksen kautta yhteisöllisesti syntymästä kuolemaan.
Myös sitä kuinka olemme sosiaalisia ja pyrimme yhteisymmärrykseen toistemme kanssa poimien kulloisestakin tilanteesta ja ympäristöstä toistemme käsityksiä ja mielipiteitä.
Olemme sosiaalisia eläimiä(?) hyvässä ja pahassa. Nettimaailmassa usein juurikin pahassa, sillä ihmisen empatia toimii kasvokkaisuudessa eritavalla kuin kasvottomana anonyyminä (massana varsinkin).
Linkkiesimerkkisi on hyvä.
Joskus aikoinaan, öööö abaut kymmenen vuotta sitten, olin tekemisissä lasten, päiväkoti ja koulu, kanssa tietoturva-asioissa koskien nettiä ja netissä toimimista (myös vanhempien kanssa). En tiedä onko tuollaista enää nykymaailmassa....
Itse en ole kovin paljoa pelannut, toki jo opintojen takia mediaihmisenä on ollut pakkokin orientoitua jossain määrin, mutta omien lasten kanssa kyllä seurannut enemmänkin (ja tullut myös saaneeksi luentoja myöhemmin heiltä :love:). Näkökulmani on siis ennenkaikkea eettinen. Monesta syystä.
(Eipä kestä katy, my pleasure.)
Ps. Palaan varmaan asiaan vielä myöhemmin, vaikka yksinpuhellen (se ei ole ollut koskaan mikään ongelma(itselleni); minä ja kymmenen sivupersoonaani hoidamme asian oikein sujuvasti) tai vaikka sinun kanssasi katy :).
Ja pps. Minusta vastausten, oikeiden varsinkaan, löytäminen ei ole aina se oleellisin asia, vaan se että kysytään ja yritetään löytää vastauksia.
-
Toiseksi tulee mieleen että koska täällä on myös ihmisiä jotka tapaavat toisiaa out there, niin voi olla helpompaa(?) kun tutustuu nettipuolella aivan anonyymisti ilman raskaan(?) menneisyyden taakkaa. Ei menneisyyttä, ei mainetta. Eli ettei kukaan osaa yhdistää, vaikka sattuisi utelemaan ja kyselemään kanssapervoilta saitilta ja livestä, ketään nikkiin. Jokainen kun kuitenkin muodostaa aina mieleipiteensä kohtaamistaan ihmisistä ja voi sitä mielipidettään kysyttäessä kertoa jopa eteenpäin.
Puhtaan pöydän-illuusio, tietyllä tavalla siis.
Jatkan tästä vähän tai lisään-
Asioita mutkistaa mielestäni sekin,että toisille seksi ja kinky seksi on enemmän yhteisöllinen ja yhteinen asia kuin toisille. Eli että toiset haluavat toteuttaa näitä asioita julkisemmin ja yhdessä. Sitten joillekin,kuten mulle se on yksityisasiaa-tai siis olis jos olis,hehee. Toiset tykkää orgioista ja toiset eivät,siis yksinkertaisemmin sanottuna.
Olen pohtinut sitä,että miksi usein ei tunnu (mulla) löytyvän yhteisiä puheenaiheita. No se on yksinkertaista-en koskaan missään ensisijaisesti keskustele ihmisen seksuaalisuuden kanssa vaan kokonaisen ihmisen kanssa-miten se sitten meneekään. Voi käydä niin ettei muuten vaan synkkaa ja jutustelu tyrehtyy hyvin nopeasti,oli kyseessä kuka tahansa.
Vaikka ajatus yhtisöllisyydestä on ihan mukava ja yksinäiselle kenties helpottavaa,mutta voi olla ettei löydäkään ketään, kenen kanssa juttu luistaa Ihmisenä.
Pikkuporukoita joskus sanotaan kuppikunniksi,mutta selväähän on,ettei kaikkien kanssa tule juttuun,siis ystäviksi ja kavereiksi jnpp.
Identiteetti netissä- no,täällä menee mutkat suoriksi kenties enemmän-ja jotkut asiat korostuvat ja joitain ei ole edes olemassa, koska virtuaali ja bittiavaruus
-
Olet oikeassa K. (lyhennän puhuttelun kirjaimeen kun tuo uusi nikkisi on aika kam...mottava); yhteisöllisyys seksuaalisessa kontekstissa on aika hämmentävä ilmiö. JA siihen lisättynä suht pieni piiri niin seuraukset ei aina ole aivan öööö terveitä(?). Intiimiysvaatimukset ja diskreettiys vaihtelee eri ihmisillä hyvinkin paljon.
Yhteisöllisyyttä kaiketi tarvitaan oman itsen oikeuttamiseen; en ole ainoa lajiani, on muitakin kaltaisiani, vaikka meitä on vähemmän kuin toisia, niitä enemmistöön kuuluvia, mekin olemme olemassa, meilläkin on ihmisarvomme. Ääneen puhuminen on tapa tulla, ja kokea/olla, hyväksytty; kuulua.
Kyllähän seksistä voi puhua yleisellä tasolla, yhtenä puheenaiheena. En itsekään koe privaatimman elon avaamista tarpeellisena, enkä sellaiseen halua. Siitä syystä en erityisemmin edes välitä tietyn tyyppisestä sosialisoinnista skenen tiimoilla. Eli lisäksi etten halua esiintyä seksuaalisesti en myöskään ole erityisen kiinnostunut toisten esiintymisestä, tai sosiaalisista koketeerauksista. Joskus tosin voin jossain poiketa ja mieluiten sitten niin että esiintyminen on viety ihan oikeasti esitykseksi asti, ei siis liity jonkinlaiseen sosiaalisen kanssakäymisen diskurssiin vain.
Mutta tämä keskustelu lähti siitä että ei voi tietää onko joku autenttinen vai ei. Asiasta on keskusteltu out there myös. Ja voisiko asialle tehdä jotakin (pankkitunnistautuminen).
Ongelma lähinnä on siinä että täällä on paljon ihmisiä jotka ovat menettäneet luottamuksensa tähän yhteisöön. Näkyy mm:ssa tänne kirjoittamisessa, tai siinä ettei viitsi vastailla yksäreihin jos ei tunne tyyppiä. Tai palstakommentoinnin tasossa; provoaminen ja provosoituminen.
Toisaalta voihan sitä tyytyä seurailemaan aina uusien nikkien intoisaa palstalle/skeneen laukkaamista. Sitä elämänkaarta, yhäti toistuvaa.
Hauskoilla, ehkä viattomilla tai ajattelemattomilla (kuka mistäkin syystä) leikeillä voi siis olla vähemmän hauskoja seurauksia. Aika laajojakin. Eli jos anonyymiys vapauttaa (kokeilemaan niitä omia piilossa ehkä itseltäkin olleita ominaisuuksia) niin se myös sitten väärinkäytettynä vangitsee. Niin se usein on; asioilla on vastakkaisia puolia.
Virtuaalisuus on tullut pysyäkseen. Joidenkin vuosien kuluttua nettikeskustelut varmaan ovat hologrammisia; juttukaveri virtualisoituu viereen olkkarin sohvalle (millä kriteerein sitten itse hologrammi onkaan luotu; oikea ihminen toisaalta mallinnettuna vai jonkinlaiset annetut mitat ja valittu/muokattu figuuri/avatar). Uskon että olemme vain vielä jonkinlaisessa välitilassa jossa voi, jos haluaa, vähän leikkiä villiälänttäkin. Ja leikitään. Se että toisen leikki voi olla toisen tosi on sitten ikävämpi juttu kun ei yhteiset pelisäännöt päde.
Ihmisen identiteetti ei rakennu yksinäisessä kopissa nurkkiin tuijotellessa. Toisaalta se taas vaatii peilauskohteiltaan jonkinlaista hahmoa ja hahmon luotettavuutta: sinun selkeärajaisuutesi on minun selkeärajaisuuttani. Jos sinä et ole totta siellä näyttösi takana olenko minäkään totta....tai tarvitseeko minun edes olla? Tuolla taas on tekemistä sisäisen turvallisuutemme kanssa, joka joillain meistä on parempi kuin toisilla (sillä varhaislapsuudella ja muillakin elämänkokemuksilla on vaikutuksensa siihen).
Vaikka elämme yhä fragmentoituneemmassa ympäristössä niin en jaksa uskoa siihen että voimme luopua yhteisöllisen koherenttiuden vaatimuksesta voidaksemme tuntea olevamme turvassa. Kun yhteisö muuttuu epämääräisemmäksi ja isommaksi niin siihen kuuluvat ihmiset muuttuvat suhteessa siihen myös. Tutkitusti ideaalein ihmisyhteisön koko oli n. 150 (joku voi korjaa jos muistaa/tietää tarkemmin) ja empatia ei toimi ei-kasvokkaisuudessa samoin kuin kasvokkain (joku peilisolutsydeemi tmv.).
Nää on ihan perusjuttuja ihmissuhde- ja -yhteisötasolla, en rupea kirjoittamaan romaania.
Minulle usein sanotaan että laitan itseni peliin, mm:ssa täälläkin (onpas hauska vertaus, hehheh) mutta ei se ihan niin ole. Olen erittäin hankala ihminen tutustua oikeasti ja paremmin (joojoo; se rankka lapsuus ja hankala elämä, äh, ja ne perityt geenitkin).
En myöskään ole kiinnostunut tutustumaan ihmisiin vain seksuaalisesta kulmasta. Ihan vain siksi etten saa seksuaalisuutta toimimaan siltä kantilta. Oli kyse minkälaisesta seksuaalisuudesta tahansa (en jaottele niitä mielelläni myöskään). Minulle siinä on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja prosessista.
Toisaalta mä oon niin vanha paska ettei mua edes kauheasti asia häiritse. Maailmassa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa että yksi skene, yksi saitti, edes yksi seksuaalisuus ei kauheasti venettä keikuta. Tai jos keikuttaa ja uppoaa ni sit pitää uida muihin saariin, muille mantereille. Elämä on, niin kauan kun sitä on.
-
Mulla ei oo juurikaan tarvetta tietää kuin sukupuoli ja ikä henkilöstä kenet aion tavata.
Riippuu toki tapaamisen laadusta,jos on jonkinäköstä sessiointia tiedossa,ni vähän siitä että mitä tyyppi on valmis tekemään. Ja toki kerron oman ainoan Ei-juttuni. Kyllähän se sitten tapaamisella selviää eteneekö homma vai ei.
Ei mun aikani niin kallista oo,että tarttes etukäteen selvitellä.
-
Olet oikeassa K. (lyhennän puhuttelun kirjaimeen kun tuo uusi nikkisi on aika kam...mottava); yhteisöllisyys seksuaalisessa kontekstissa on aika hämmentävä ilmiö. JA siihen lisättynä suht pieni piiri niin seuraukset ei aina ole aivan öööö terveitä(?). Intiimiysvaatimukset ja diskreettiys vaihtelee eri ihmisillä hyvinkin paljon.
Virtuaalisuus on tullut pysyäkseen. Joidenkin vuosien kuluttua nettikeskustelut varmaan ovat hologrammisia; juttukaveri virtualisoituu viereen olkkarin sohvalle (millä kriteerein sitten itse hologrammi onkaan luotu; oikea ihminen toisaalta mallinnettuna vai jonkinlaiset annetut mitat ja valittu/muokattu figuuri/avatar). Uskon että olemme vain vielä jonkinlaisessa välitilassa jossa voi, jos haluaa, vähän leikkiä villiälänttäkin. Ja leikitään. Se että toisen leikki voi olla toisen tosi on sitten ikävämpi juttu kun ei yhteiset pelisäännöt päde.
Ihmisen identiteetti ei rakennu yksinäisessä kopissa nurkkiin tuijotellessa.
Minulle usein sanotaan että laitan itseni peliin, mm:ssa täälläkin (onpas hauska vertaus, hehheh) mutta ei se ihan niin ole. Olen erittäin hankala ihminen tutustua oikeasti ja paremmin (joojoo; se rankka lapsuus ja hankala elämä, äh, ja ne perityt geenitkin).
En myöskään ole kiinnostunut tutustumaan ihmisiin vain seksuaalisesta kulmasta. Ihan vain siksi etten saa seksuaalisuutta toimimaan siltä kantilta. Oli kyse minkälaisesta seksuaalisuudesta tahansa (en jaottele niitä mielelläni myöskään). Minulle siinä on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja prosessista.
Toisaalta mä oon niin vanha paska ettei mua edes kauheasti asia häiritse. Maailmassa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa että yksi skene, yksi saitti, edes yksi seksuaalisuus ei kauheasti venettä keikuta. Tai jos keikuttaa ja uppoaa ni sit pitää uida muihin saariin, muille mantereille. Elämä on, niin kauan kun sitä on.
(Yritä ajatelmoida runollisesti erikseen tai lisää vaikka neitsyt siihen kammion eteen ;D )
Pienet piirit, seksuaalisuus ja siihen puuttuminen-siinäpä vasta herkkua..ei kai me puhuta samasta asiasta edes..
On tainnut tulla, siitä kait facebook parahin esimerkki..musta vaan tuntuu,että jääkö kaikesta käteen vaan nuo hologrammit sattumanvaraisesti tai kaaottisesti.
Yksin nurkassa-no mutta siinähän on jotain tuttua.
Mulle ei kukaan ole sanonut, että laitan itseni peliin, mä olen itse sen tajunnut,mutta koska olen kiltti ja nössö, mennyt kauemmin tajuta. Sitten kun sanottu ihan muuta tarpeeksi kauan, niin sekin on vähän avannut ymmärrystä
Joo, kyllä mulla on ainakin vaikeuksia lämmetä nykyisin juuri millekään,paitsi parahin ostokseni, Lelulle. Se vaan on. Kuten mäkin melkein,käsiä vähän heiluttaa sinne tänne :D
No man is an island--en mie ossaa englantiakaan,ähh.
Toivottavasti ihmiset innostuvat vielä lavatansseista ja käden kädessä pitämisestä,kuutamouinneista ja sen sellaisista, ihan tuolla villissä luonnossa ja ihan itsenään, I might say :D
-
Olisi muuten kivaa kun joskus joku varsinainen asiantuntija sanoisi myös sanasensa, vaikka Rautakäsi. Siis esim. tuohon hologrammiseen kaveriin sohvalla. Vaan jos se on sitten liian tylsää ja galleriassa tissit vie voiton ;D
-
Chimille vielä tai miksei ihan yleisestikin: joskus koen tarpeelliseksi huumorin ja itselleni hihittelyn täällä netissä ja omalla identiteetilläni ja identiteetilleni. Menee liian vakavaksi ja melkoisen häröksi muuten,jos vaan vääntää vuodesta toiseen,että "saako master itkeä" muunmuassa :D
-
Pohdiskelut on aina kiintoisia, joskin itselle nämä kuviot olleet suht yksinkertaisia: ihmiset olleet sitä mitä ovat luvanneetkin. Mitä tulee tuohon siviili/ei-kinky identiteetin salassapitoon, on kovasti ymmärrettävää, mutta itse ainakin kaipaan tiettyä ystävyys-tasoa ihmisten kanssa. Itsellä ei ole mitään korkeaa asemaa menetettäväksi ja olen yleensä siviili-kuvioni tutuille pervoille suht avoimesti paljastanut. Harkitsevainen kannattaa tietysti olla, mutta toisaalta on osa ystävä-kinkyjen välistä luottamusta, että voi paljastaa jotain myös siviili-minästään. Itse siis varsin uusi olen skenessä eikä ole kokemusta kovin monentasoisista sessiosuhteista. Yhden ex-kinkyn kanssa oli tuossa talvella sellainen friends with benefits kuvio, lähinnä vain fyysistä vuorovaikutusta ;D no joo, mikäs siinä, mutta ainakin itselle tuntuu melko tyhjältä jonkin ajan jälkeen.
-
Mä oon sit varmaan aivan kuutamolla, kun olen mm. faceprofiilin esittänyt ihan ilman mitään mutinoita.. :D Kyllä nimeni oon aina maininnu.
Koskaan en ole vielä törmännyt sellaseen tyyppiin joka olis irl jotain muuta kuin mitä netissä esittää olevansa. Siis pelkästään hyviä kokemuksia. Jotkut vois sanoa uhkarohkeaksikin, kun on lähtenyt tapaamaan (mm. 2011 lähdin festareille ennestään tuntemattoman miesporukan kanssa - ja hauskaa oli!) tuosta noin vaan ja yksin, mutta so far so good.
-
Hmm...
No mulle toi palomuurin antama identiteettisuoja on antanut seuraavan ajatuksen.
Jos sen suojissa voi olla ihan mitä tahansa (siis valehdella, tekeytyä joksikin muuksi mitä oikeasti on).
Niin miksi ei myös puhua ja kirjoittaa ihan totta.
Vaikka nicin suojista kirjoittaakin...
-
Enpäs nyt juuri jaksa lueskella koko köhnäkollaasia, vaan runttaan vain ajatukseni netti-identiteetistä ilmoille sellaisena kuin nyt sattui mieleen tulemaan. Jotenkin ajattelen, että kun ei täällä kukaan muukaan ole oikealla nimellään, niin myös itse verhoudun nimimerkin suojiin. Enemmän tai vähemmän on totta, että nimimerkki saa ajattelemaan itsensä ulkopuolelta, muttei mielestäni läheskään niin pahasti kuin feispuukissa muistan tapahtuneen oikean nimen takaa; mielestäni ihmiset keskimäärin kirjoittelevat täällä "aidommin" omana itsenään, kuin feispuukissa ikinä. Täällä tapahtuva sosiaalisuus siis on mielestäni paljonkin fb:n kulissielämää todellisempaa.
Tässä vaiheessa voisin muistuttaa, ettei fb:ssä mielestäni ole niin mitään vikaa, en vain itse osaa oikein ajaa sitä, mielummin tutustun ihmisiin tätä kautta, jossa ainakin puhutaan enimmäkseen todellisista asioista niiden oikeilla nimillä. Pelkästään positiivisia yhteydenottoja on tullut, mukaanlukien ensimmäinen vonkausviesti jonka taisin saada eilettäin joltain mieheltä joka oli ymmärtänyt jonkin kirjoittamani hieman väärin; yksittäistapauksena harmiton ja suloinen, mutta osaan kuvitella että massoittain saattaisi ruveta hieman korpeamaan.
Missäs minä olinkaan. Ai niin, pyrin pitämään rajan todellisen minän ja nettipersoonani välissä mahdollisimman pienenä. Siitäkin huolimatta, ehkäpä juuri vähäisen somekokemukseni takia ajoittain väärinkäsityksiä, joskin harmittomia, pääsee syntymään. En osaa sanoa vaikuttaisiko omalla nimellä esiintyminen mitenkään olennaisesti ulosantiin, kun kuitenkin melkoisen moni jo tuntee miehen nimimerkin takana. Turha huudella mitään metrisestä jättipeniksestä, kun liian moni jo tietää että neljäkymmentä senttiäkin löytyy vain lämpimänä päivänä >:D
Mutta leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä. Vaikki kaikki foorumit kaikkialla tuntuvat olevan yllättävän geneerisesti samanlaisia, tämän olen kokenut poikkeuksellisen pitkään omakseni. Ei taida enää olla kyse edes aihepiiristä, kun itse kinkyily esittää elämässäni häviävän pientä osaa, vaan kyllähän te, muut foorumin käyttäjät, tutut ja tuntemattomat, ystävät ja ne joiden kanssa tullaan muodollisen kohteliaasti toimeen, olette se voima joka täällä pitää otteessaan niin uusia kuin vanhoja. Satoja kertoja koluttuihin aiheisiin aina jollakulla on jotain lisättävää, joka tuo jotain aidosti uutta näkökantaa ja pohdiskelun aihetta. Edellisen kerran saatuani mittarin täyteen pervofoorumia jolle en ole tarpeeksi pervo, poistuin takavasemmalle kaikessa hiljaisuudessa, vain palatakseni myöhemmin takaisin ymmärrettyäni, ettei täällä oikeasti tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Sinänsä arvokas oivallus, kertonee jotakin hitaasta oppimiskäyrästä moinen valaistuminen kypsässä neljän neljättä iässä :))
Lämmin kiitos siis, osaltani, teille kaikille. Sen kummemmin erittelemättä. Niinkuin elämässä yleensä, kaikilla tuntuu olevan täällä oma osansa, olkoonkin ettei kaikista tarvitse tulla ylimpiä ystäviä, saati olla kaikesta samaa mieltä.