BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: kollih - 02.04.2015, 19:03
-
Minua kiinnostaisi tietää, miten arvon dom/switch-naiset olette löytäneet dominoivan puolen itsestänne ja kuinka sen sovitus parisuhteeseen on onnistunut? Ja toki subitkin voi kertoa kuinka homma teillä menee.
Pohdiskelin tätä, koska minulle tuntuu kovin vieraalle ajatus naisesta joka OIKEASTI nauttisi miehensä alistamisesta. Toki varmasti joku nauttiikin mutta, kuinka tämä on vaikuttanut ajatuksiisi miehestä kumppanina? Olen toki aivan uusi täällä ja kokemukseni on vähäistä. Itsellä kuitenkin kaikki kohdalle osuneet naiset ovat olleet enemmänkin alistuvia (ts. perinteisiä). Yhden "avoimemman" tapauksen kanssa jotain juttuja koitettiin toisin päin, josta lopputulemana oli vain lähinnä oman auktoriteettini katoaminen hänen silmissään (jos sitä nyt ylipäätään sitten kauheasti oli >:D ). Tuntuukin, että 99% naisista haluaa kuitenkin miehen olevan makuuhuoneessa se jolle antaudutaan. Mites te 1%?
-
Täsmähaku: Alistuva mies jota voi kunnioittaa myös ihmisenä. Hyvä yhteensopivuus. Älykkyys on erittäin tärkeä ominaisuus.
-
Oma mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä pian 20vuotta, on alistuva, nykyään tosin enempi fetisisti.
Taipumus ei ole koskaan ikinä ollut ongelma. Rakastuin häneen aikoinaan ihmisenä, mikä persoona, mikä ajatusmaailma, mikä vetovoima! Ja se, että hän halusi seksuaalisesti ja kokonaisvaltaisesti alistua minulle, ei tehnyt hänestä koskaan heikkoa minun silmissäni, päinvastoin. Koin aina olevani turvassa, hän oli aina hyvin suojeleva ja huolehtiva, vahva ihminen, mutta minun tahtoni oli aina laki. Hän on edelleen hyvin vahva ihminen, herkkäkin, erittäin rakastettava ihminen. Ei koskaan mikään machokukkoilija, vaan ihan oma itsensä. Mies, miehinen mies joka nostaa vaimonsa valtaistuimelle. :love: :love: :love:
-
Kyllä mä koen että voisin seurustella alistujan kanssa jos kaikki muu mätsäisi täydellisesti yhteen. Tärkeintä kuitenkin itselle on ihmisen persoona, mutta pelkästään sille ei pysty rakentamaan parisuhdetta.
-
Mä en oikein ymmärrä aloittajan kysymystä, koska mulla alistuvuus/dominoivuus seksikäyttäymisenä ei millään lailla liity siihen, arvostanko ja kunnioitanko ihmistä muuten, eikä oikeastaan kovin paljoa myöskään siihen päädynkö jonkun kanssa parisuhteesen vai ei. Sinänsä helppoa tosin kun ite switchaan ihan miten sattuu.
Valtapelit liittyvät mun suhteissa siihen, että niiden kautta mä ja mun kumppani pääsemme toteuttamaan itseämme laajemmalla skaalalla, ilman ulkopuolelta annettujen roolistereotypioiden tai hyvä/paha -luokittelujen paineita. Auktoriteeti ja arvostus, rakkaus ja kunnioitus syntyy sitten monesta, monesta muustakin jutuista.
Ja mun D syntyi kun tapasin oikean ihmisen joka oli s. Ja mun s taas sitten kun tapasin oikean ihmisen joka oli D.
-
Eihän alistuminen sitä tarkoita, että olisi jotenkin heikko ja vässykkä. Alistuvan osa vaatii yhtä lailla vahvuutta, uskallusta ja kykyä heittäytyä kuin dominoivankin osa. Eikä d/s-suhde ole pelkästään sitä, että domme tässä nyt leikkii subilla. Kyllä se on yhteistä juttua, yhdessä sovituilla säännöillä.
-
Eihän alistuminen sitä tarkoita, että olisi jotenkin heikko ja vässykkä. Alistuvan osa vaatii yhtä lailla vahvuutta, uskallusta ja kykyä heittäytyä kuin dominoivankin osa. Eikä d/s-suhde ole pelkästään sitä, että domme tässä nyt leikkii subilla. Kyllä se on yhteistä juttua, yhdessä sovituilla säännöillä.
Oikein nautittuna, kaikki seksuaalisuus on leikkiä. En ymmärrä miksi ihmiset niin keskittyvät siihen kuka on rosvo ja kuka on poliisi.
-
Meinasin melkein vastata tähän mutta olenkin väärää sukupuolta. En kuitenkaan lähtisi sotkemaan toisiinsa parisuhdetta ja seksuaalista suuntautumista ellei nyt kyseessä ole muutaman vuoden pikainen innostustuokio. Olen ehkä Y-koromosomisena samaa mieltä aika pitkälle TFY-kirjoituksen kanssa mutta jätänpä teidät tänne alistelemaan toisianne.
-
Tuplasin nemmä tämän postin. tuleepahan isommat voitot...
No kun tuli kerran tuplattua niin sanon sitten samalla: koittaakaapas otsikoida nämä aiheet edes suunnilleen kohderyhmittäin eli jos haluatte keskustella sukupuolirajoitteisesti, niin olisi sangen mukavaa, että se olisi jotnkin näkyvissä otsikossakin. Pakkohan ei ole tämmöistä tehdä mutta täällä on pervoa laidasta laitaan ja raajamattomuus voi johtaa mielenkiintoisiin juttuihin välillä.
-
Oma mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä pian 20vuotta, on alistuva, nykyään tosin enempi fetisisti.
Taipumus ei ole koskaan ikinä ollut ongelma. Rakastuin häneen aikoinaan ihmisenä, mikä persoona, mikä ajatusmaailma, mikä vetovoima! Ja se, että hän halusi seksuaalisesti ja kokonaisvaltaisesti alistua minulle, ei tehnyt hänestä koskaan heikkoa minun silmissäni, päinvastoin. Koin aina olevani turvassa, hän oli aina hyvin suojeleva ja huolehtiva, vahva ihminen, mutta minun tahtoni oli aina laki. Hän on edelleen hyvin vahva ihminen, herkkäkin, erittäin rakastettava ihminen. Ei koskaan mikään machokukkoilija, vaan ihan oma itsensä. Mies, miehinen mies joka nostaa vaimonsa valtaistuimelle. :love: :love: :love:
:love:
-
En nyt ymmärrä, miksi tässä kysytään vain dominoivan naisen / alistuvan miehen näkökulmasta. Miten tällainen parisuhde eroaa siitä, että roolit olisivatkin toisin päin? Ja jos halutaan vastauksia vain tästä dynamiikasta, niin sen voisi tuoda tuonne otsikkoonkin... Jotenkin nyt hämää tämä kysymyksenasettelu. :)
Voisin kuvitella, että herrani vastaisi tähän, että parisuhde minun kanssani on aivan samanlaista kuin ennenkin alistumistani, paitsi että nyt hänellä on suhteessamme päätösvalta. Ei kai siinä sen suurempaa sovittamista.
-
Minä en myöskään ymmärrä, miten sukupuoli liittyy tähän. En osaa lainkaan samaistua alkuperäisessä viestissä esitettyihin sukupuolirooleihin. Ollaan myös mielestäni kieroilla vesillä, jos ajatellaan, että alistuvuus ja alistajuus tuodaan suhteen valta-asetelmaan seksielämän ulkopuolelle. Hyi puistatus. Toki jotkut ulottavat sen niinkin pitkälle ja siitä vaan jos tykkäävät, itselle se olisi karmea ajatus. Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.
Switchin ajatuksia. (:
-
Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.
Switchin ajatuksia. (:
Aika hämmentävää on vuosien päästä tajuta, ettei liiemmin ole halukas edes alistumaan, mutta ehkä mielessä nousee jokin tunne ja kokemus, että tosiaan pitäisi olla tahdoton ja olematon kynnysmatto 24/7,nöyristellä ja pyydellä anteeksi jatkuvasti.
Ei minusta silti ole myöskään vaatimalla vaatimaan mitään tai siis eikö tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus olekaan ihan selvä asia, vaan siitä pitää suhteessa ollessa kamppailla jotenkin.. En tiedä minkä suuntauksen ajatuksia nämä mulla on, mutta näin sen vain kokee nykyisin. Dominoivakaan kun ei ole,eikä fettari ja sadisti vain nimeksi :D
-
kollih, ymmärrän hakemasi. Olen kyllä hiukan huono vastaamaan koska kuulun siihen 99% eli olen alistuva, toistaiseksi. Eihän sitä tiedä vaikka 15 v kuluttua meillä konttailisi nuori orjapoikatyttö jota kilvan Mieheni kanssa rääkättäisiin >:D mistään ei voi olla varma paitsi nykyhetkestä ja tällä hetkellä olen toisaalta perinteinen vaimo, toisaalta alistuva nainen.
Parisuhteessa roolit/roolinvaihdot eivät ole alussa helppoja. Saattaa olla niitäkin joilla asiat vain menevät nipsnaps, mutta suurimmalla osalla jotain kivikkojakin on.
Tuo mainitsemasi auktoriteetin menetys kuulostaisi enemmän kumppanisi epävarmuudesta omasta roolista. Jos enää luet tätä, niin minulla on vain kaksi neuvoa jotka ovat auttaneet meillä: anna sekä itselle että toiselle aikaa ja puhukaa.
Laita kollih seuranhakuilmoitus ja tee tutkimus aiheesta:naisista jotka kunnioittavat ja alistavat miehiään ;) :))
-
Ollaan myös mielestäni kieroilla vesillä, jos ajatellaan, että alistuvuus ja alistajuus tuodaan suhteen valta-asetelmaan seksielämän ulkopuolelle. Hyi puistatus. Toki jotkut ulottavat sen niinkin pitkälle ja siitä vaan jos tykkäävät, itselle se olisi karmea ajatus. Itse olen parisuhteessa vain ja ainoastaan tasa-arvoinen tois(t)en kanssa riippumatta siitä, tykkäämmekö kumpi hakata toinen toistamme makkarin puolella; tämä ei siis vaikuta lainkaan arvotukseeni kumppaniani kohtaan. Ja ihan saletisti vaadin sen kunnioituksen ja arvostuksen myös itselleni silloin kun olen ollut subin asemassa.
Vähän omituista ja aika ikävää tulla sanomaan "Hyi puistatus" ja että "ollaan kieroilla vesillä" ketjuun, jossa nimenomaan on aiheena D/s-parisuhde. Olen minäkin kumppanini kanssa tasa-arvoinen, mutten tasavaltainen. Ei alistuvuus makuuhuoneen ulkopuolella tarkoita hyväksikäyttöä tai sitä, ettei minua kunnioitettaisi. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että haluan antaa kumppanilleni vallan tehdä päätöksiä tietyissä tai kaikissa asioissa.
-
^Siksi sanoinkin mielestäni hyvin selvästi, että itselleni ne olisivat "hyi puistatus"? :) Mulle on ihan täysin fine, jos joku haluaa elää sellaista elämää, valintahan se on sekin siinä missä muutkin.
-
Parisuhde on oma juttunsa, samoin kuin D/s-suhde oma juttunsa. Joskus ihmiset ovat kuitenkin samoja, eli parisuhteessa olevilla on tuolloin D/s-dynamiikka vallalla seksuaalisen ilmaisun alueella. Voidaan kai sanoa, että hieman harvinaisemmat 24/7-subit ovat myös jonkinlaisessa suhteessa, ja heidänkin kohdallaan voi Dominsa kera välillä puhua parisuhteesta?
Uskoisin, että useimmiten parisuhteessa olevat Dom-subbailijat erottavat arjen ja sessioinnin erilleen varsin tarkoin. Arjen ongelmista ei esim. rangaista toista osapuolta (joka sattuu olemaan sub) session aikana, eli arkiset ongelmat eivät valu seksielämän puolelle. Sen sijaan arjesta riippumaton BDSM-elämä tarjoaa jälkihoitoineen parisuhteen osapuolille yhden lisäkanavan toistensa kuuntelemiseen ja läsnä olemiseen.
Toisin sanoen BDSM ei tarjoa yhtä negatiivista ilmaisukanavaa lisää parisuhteeseen, vaan ainoastaan positiivisen.
-
Moita puki hienosti sanoiksi sen, mitä ajattelin. :)
-
Eihän alistuminen sitä tarkoita, että olisi jotenkin heikko ja vässykkä. Alistuvan osa vaatii yhtä lailla vahvuutta, uskallusta ja kykyä heittäytyä kuin dominoivankin osa. Eikä d/s-suhde ole pelkästään sitä, että domme tässä nyt leikkii subilla. Kyllä se on yhteistä juttua, yhdessä sovituilla säännöillä.
Juuri näin ja nimenomaan. En ole itseäni tuntenut näin vahvaksi, voimakkaaksi ja tuntevaksi ennen kuin kohtasin Omistajani joka todella pystyy kuskaamaan meidät molemmat vaikka läpi harmaan ja kovimman kiven. Yhteiset säännöt tai toispuoleiset, ei haittaa.
Tämä kaikki vaatii molemmilta, mielenlujuutta sekä ymmärrystä ja päättäväisyyttä joten kumpikaan ei voi olla vässykkä, sillä silloin kaikki jää puolitiehen tai hiukka alle.
Anna itsesi, sillä enempää sinulla ei ole. Tee se niin voit saavuttaa jotain mitä et edes ikinä uskonut olevan olemassakaan.
-
Uskoisin, että useimmiten parisuhteessa olevat Dom-subbailijat erottavat arjen ja sessioinnin erilleen varsin tarkoin. Arjen ongelmista ei esim. rangaista toista osapuolta (joka sattuu olemaan sub) session aikana, eli arkiset ongelmat eivät valu seksielämän puolelle.
No tuota... kotikurisuhteessahan nimenomaan pyritään kasvattamaan kumppanista parempi ihminen, ja "sessiointi" sisältyy arkeen. C:-)
-
Anna itsesi, sillä enempää sinulla ei ole. Tee se niin voit saavuttaa jotain mitä et edes ikinä uskonut olevan olemassakaan.
:love:
-
Uskoisin, että useimmiten parisuhteessa olevat Dom-subbailijat erottavat arjen ja sessioinnin erilleen varsin tarkoin. Arjen ongelmista ei esim. rangaista toista osapuolta (joka sattuu olemaan sub) session aikana, eli arkiset ongelmat eivät valu seksielämän puolelle.
No tuota... kotikurisuhteessahan nimenomaan pyritään kasvattamaan kumppanista parempi ihminen, ja "sessiointi" sisältyy arkeen. C:-)
Näin on. Eli ilman muuta karrikoin ja sivuutin kotikurisuhteen hieman harvinaisempana (?) D/s -suhteen muotona.
-
Juu. Valitettavan harvinaisena Suomessa...
-
Niin sanotusti perinteisessä cis-parisuhteessa naisen pitää olla naisellinen kaikin puolin ja miehen erityisen maskuliininen. Olen itse aina kokenut, että AIDOSSA ihmisessä ei ole pelkästään oman sukupuolensa sosiaalisien normien määrittämiä sukupuolisia piirteitä (en väitä että kaikki sosiaalisia normeja tässä asiassa noudattavat olisivat "epäaitoja").
Vaikka sängyssä mieheni onkin melkoinen vässykkä niin se ei tarkoita sitä, että tarpeen tullen hän ei pystyisi puolustamaan minua fyysisesti, henkisesti taikka sanallisesti. Mutta itse voin myös tarpeen tullen puolustaa häntä samoissa asioissa. Tasapuolisuus ja tasa-arvoisuus on mielestäni yksi vahvan parisuhteen osatekijä. Alistaessani vässykkääni koen olevani vahva, mitä en erityisen usein koe muussa elämässäni. Tämä vahvuuden tunteminen on auttanut minua kovasti kasvamaan ujoudesta ulos ja muussa elämässä auttanut minua muuttumaan muutenkin parempaan suuntaan. Henkisen vahvuuden ja voimakkuuden tunne on domina (silloin kun switchinä olen siinä mielentilassa) minulle yksi ehdottomia "turn-on" asioita.
Dom puoli on aina minussa ollut ja jo nuorena muistan saaneeni mielihyvää ajatellessani itseäni alistamassa muita. Toki elämässä myöhemmin saadut positiiviset kokemukset asiassa ovat vahvistaneet tätä puolta ja lisänneet siitä saatua mielihyvää. Koska vässykkäni on sängyssä alistuva ei ole dom puoleni asiassa yhteensovittaminen ollut kovin hankalaa.
Omalla kohdallani miehen alistuminen sängyssä ei vaikuta mielikuvaani siihen millainen hän on muussa elämässä. Näen hänet kokonaisuutena en vain yhden ominaisuuden määrittämänä.
Toivottavasti en hirveän epäselvästi ajatuksiani tähän nyt laittanut kun yritin vastata aloittajan kaikkiin kysymyksiin : D
-
Oma mieheni jonka kanssa olen ollut yhdessä pian 20vuotta, on alistuva, nykyään tosin enempi fetisisti.
Taipumus ei ole koskaan ikinä ollut ongelma. Rakastuin häneen aikoinaan ihmisenä, mikä persoona, mikä ajatusmaailma, mikä vetovoima! Ja se, että hän halusi seksuaalisesti ja kokonaisvaltaisesti alistua minulle, ei tehnyt hänestä koskaan heikkoa minun silmissäni, päinvastoin. Koin aina olevani turvassa, hän oli aina hyvin suojeleva ja huolehtiva, vahva ihminen, mutta minun tahtoni oli aina laki. Hän on edelleen hyvin vahva ihminen, herkkäkin, erittäin rakastettava ihminen. Ei koskaan mikään machokukkoilija, vaan ihan oma itsensä. Mies, miehinen mies joka nostaa vaimonsa valtaistuimelle. :love: :love: :love:
Olipas hienosti sanottu. Näin toivoisin myös itseni nähtävän. Onnea vain teille. :)
-
Täällä myös sovittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mun mielestä oikeastaan toisinpäin; on hankala kuvitella että olisi jotain vain sängyssä. Seksuaalisuus on kuitenkin ihmisellä kokoajan päällä oleva juttu, ja seksuaalisutta voivat olla ja ovatkin kaikki päivittäiset kosketukset, pusut, puheet jne, joten itselleni sen D/s dynamiikan poistaminen arjesta olisi ongelma, ei sen sisällytäminen.
Kuten TragedyForYou sanoi, alistuva mies ei tarkoita heikkoa miestä. Tai on varmaan niitäkin mutta you get the point. Dominoivuus ei tarkoita sitä että on kiukkupäinen diktaattori, vaan sitä, että toinen vapaasta tahdostaan haluaa seurata minua ja päätöksiäni. Toki kumppanini on erittäin taitava kääntämään pääni ja saamaan tahtonsa läpi ja vetämään oikeista naruista, koska kukapa voisi vastustaa kiltisti pyytävää koiranpentua ::)