BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 24.05.2015, 10:13
-
Varjoleikit
Minä tahdon kertoa jotakin. Minä en ole sitä mitä olen täällä esittänyt olevani, olen antanut vääriä tietoja.
Oikeasti minä en ole subi. Enkä masokistikaan. Olen tutkinut itseäni ja ymmärtänyt, ettei alistuva nainen ole se, mitä minä olen.
Mikä minä sitten olen?
Minä olen pikkusisko. Minun lempparisoittolistassani on peräkkän Misfitsiä, 'N Synciä ja Andrea Bocellia. Kun kaupungissa sataa, minä pelastan kastematoja jalkakäytävän laitaan. Minä pelkään konflikteja ja vältän riitaa, mutta kun suutun, minun sanoistani tulee räjähtäviä luoteja. Joskus onnistun olemaan hauska, mutta se käy minulta hiivatin hitaasti, enkä minä koskaan ole se joka sutkauttelee seurassa. Olen maanläheinen ja maalaisjärkinen, mutta arkitodellisuus kiinnostaa minua usein huomattavasti vähemmän kuin oman mielikuvitukseni tuotteet. Sanovat että minulla on älyä, ja silti soutuveneen toimintaperiaate ei näytä mahtuvan minun järjenjuoksuuni.
Kun kirjauduin kinkyfoorumeille, kävin näyttämässä perseeni kuvagalleriassa kauan ennen kuin uskalsin sanoa sanaakaan. Piiskattu peppu oli varmasti oikein, mutta asioista olisin saattanut erehdyksessä olla väärää mieltä. Kirjoittelin innoissani blogiini merkintäkaupalla siitä, miten minä olenkin subi ja saatan olla masokisti, ja kuljin koko ajan tuntosarvet pystyssä kartoittaen, miten sellaiset sitten on ja mistä ne tykkää jotta voivat olla mitä ovat. Apinan innolla perse edellä puuhun.
Pikkuhiljaa minulle valkeni, ettei minun tarvitse koe-esiintyä mihinkään rooliin, eikä näin ollen kukaan ulkopuolinen ole siinä asemassa että voisi arvioida minun suoritustani. Lakkasin miettimästä, mistä minä pidän tai miten toimin subina tai masokistina, ja keskityin siihen, miten minä asioihin suhtaudun, omana itsenäni.
Todellisuudessahan masterit, subit, masokistit ja muut ovat pelkkiä varjoja luolan seinällä. Aidoille ihmisille niiden takana harmillisen monet tuntuvat lähtökohtaisesti pitävän selkänsä käännettynä ja katseen tiukasti kuvajaisessa. Musta, vääristävä muoto määrää, kenen kasvoja kohden vaivaudutaan vilkaisemaankaan ja millainen ihminen oletetaan sen jättäjäksi. Saanen huomauttaa, hyvä herrasväki, ettemme me elä pimeään pakotettuina. Eiköhän kömmitä luolasta ulos kohti valoa kohtaamaan toisia, todellisia ihmisiä, joiden seksuaalisuus kumpuaa persoonallisuudesta eikä päinvastoin. Katsotaan siihen, millaisia ihmiset ovat ja miten he toimivat, ei siihen mitä nämä ovat olevinaan.
Minä olen lopen kyllästynyt siihen, miten seksuaalisuudesta pyöritellään substantiiveja. Ole sä dominoiva mies, mä olen alistuva nainen. Sillois arvovaltaa, eikä se koskaan itkis eikä kiihottuis eturauhasstimulaatiosta, tai tää lähtis pois. Selataan profiileja kuin postimyyntiluetteloa seuraten, koska valikoimiin tulisi mieluinen malli siitä kamppeesta jonka on itselleen ajatellut laittaa. Huoletta huomioimatta jää, että dominoivuus ja submissiivisuus ovat suhdeominaisuuksia, joita ei ole olemassakaan missään tyhjiössä yhden pään sisällä. Jos vahtaa ja varjelee kuvaa itsestään ja toisista D:nä tai subina sellaisenaan, se on aivan sama kuin ainutta lasta arvioitaisiin sen perusteella, millainen sisarus tämä on.
Esineellistämistä, jatkuvaa hiljaisesti hyväksyttyä helvetin epäeroottista esineellistämistä suuntaan ja toiseen. Persoonallisuus on täysin toissijaista tässä näytelmässä. Eniten painoarvoa on sillä, kuinka paljon potentiaalia kullakin on tietty rooli vetää, ja liikaan sooloiluun suhtaudutaan kuin mustaan Mannerheimiin. Tämä on täysi fiasko.
Minun nimeni on pikkusisko. Minulle seksuaalisuus on adjektiiveja ja verbejä asiasanojen sijaan.
Kuka sinä olet?
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=11839;type=avatar)
pikkusisko
-
Much love, great respect :)
-
*Ottaa hatun päästä ja kumartaa*
Olipas oivallinen kirjoitus.
Nuin omalta kohdalta on ollut aika kätevä seurailla miten 25 vuotta pääosin kaapissa pidetty kinkypuoli löytää itseään itsestäni.
Taisin, pitääpä muuten tarkistaa..., kirjoittaa tuonne luonnehdintaan olevani "naiselle alistuva"...
Siis nimenomaan "naiselle". Juuri sille tietylle, omalla "Ladylle", "Valtiattarelle", "What Ewer"
Ei "naisille"... Eli en tuu kerjään jokaiselta piiska kourassa kulkevalta naaraalta selkäsaunaa.
Pelkkä piiskaaminen tai rääkkääminen kun ei ole se juttu...
Vaan juurikin se "Nainen"...
Sitten taas "se nainen" saattaa herättää minussa ihan toisenlaisia tunteita, ajatuksia, stimulaatiota...
Laukaista halun nousta ylemmäs...
Eli juurikin.
Miten nyt kenenkin kanssa :)
Persoonakohtaista kohtaamista...
-
Arvaappa pikkusisko, miksi laitoin avattaren alle määritelmän karkkikauppamaster O:-) Idean termistä sain Neiti Heinäseltä ja Pippi Longstockingilta Väiskissä. Parodia on vaativa laji.
-
Minä olen Ms.M, ja minä pidän tästä tekstistä ihan helkkarin paljon! Ja pikkusiskosta kans! :love:
-
Onneksi itse voi toimia ihan valaistuissa tiloissa, ei tarvii noita varjoja katella, ainakaan enään kun on itsensä löytänyt ja tietää mitä on.
-
Mä niin :love: pikku-siskon kolumneja ja kyllä :love: itse pikku-siskoakin.
Voisko tämän tekstin liittää siihen uusille tarkoitettuun info-pakettiin?
t. Karwis
-
Täyttä asiaa. Ihminen on enemmän kun pelkkä roolinsa. Niinkun itsekin fet-profiilissani sanon " I hate people who say "you have to act like this or that, because you are a sub/Domme". I believe that every person is more than his or her role. : "
-
Johtuneeko siitä, että aika vähän on tullut pyörittyä deittailuhelvetissä, ei ole tullut pahemmin vastaan esineellistämistä - ihan aidosti ja kokonaisvaltaisesti on haluttu tutustua. Voihan se olla, että ikäkin on "suojellut" koska en ollut enää nuori kun tulin skeneen.
-
Hei, olen hihaton, ja kuten kirjoituksistanikin toivon mukaan näkyy, olen samaa mieltä asiasanoista. Tykkään sinänsä mahdollisuudesta kertoa nopeasti itsestäni yhdellä sanalla, mutten pidä ollenkaan lokeroiden rajoittuneisuudesta. Niinpä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt kertomaan mitä teen, en sitä mikä olen. Adjektiiveja tykkään myös viljellä. (See what I did there?)
Minä olen puolestani se, joka sutkauttelee enemmän kuin olisi useimmiten hyväksi, nauraa maanisesti kun kumppani huutaa kivusta ja sanoo suoraan senkin, kun toisen ihmisen sanat satuttavat. Ajan muovipäällysteisellä maantieohjuksella ja pidän rautatien tuoksusta. Rakastan elävää tulta kiireettömässä metsämaisemassa. Luen kumppanilleni iltasatuja.
Tuota sisarusvertausta en ihan ymmärtänyt. Halusitko sanoa sillä, että jokainen dee ja äs on niin uniikki, ettei voi vertailla keskenään saati mihinkään "yleiseen tapaukseen"? Vai tarkoititko, että nuo roolit eivät koskaan ole olemassa irrallaan ihmisestä?
-
Tuota sisarusvertausta en ihan ymmärtänyt. Halusitko sanoa sillä, että jokainen dee ja äs on niin uniikki, ettei voi vertailla keskenään saati mihinkään "yleiseen tapaukseen"? Vai tarkoititko, että nuo roolit eivät koskaan ole olemassa irrallaan ihmisestä?
Tarkoitan nimenomaan sitä, että dominoiva tai alistuva osapuoli voi olla ainoastaan suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Minun mielestäni ei voi olla masteri tai subi ihan ite, sen enempää kuin ei voi olla veli tai sisko ilman sisaruksia. Tarkoittaa myös sitä, että jokainen suhde on yhtä uniikki kuin sen osapuoletkin, eikä se mene sellaisella matikalla että tällainen master + tällainen sub = tällainen D/s-suhde.
Tunnustan, en saanut enkä saa ajatusta nyt täysin auki. Minä olen seikkaillut muutaman päivän susirajan sysimetsissä nuotioiden ja vetten äärellä ja olen totta puhuen niin kertakaikkisen naatti, ettei paljoa järki päätä pakota :D
Kiitos kaikille! Ihania sanoja, ihania ihmisiä :love:
-
Hienoa tekstiä,hienoa, tärkeää asiaa! Kuiskaus:oliko kritiikkiäkin?
Kitty
-
Tarkoitan nimenomaan sitä, että dominoiva tai alistuva osapuoli voi olla ainoastaan suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Minun mielestäni ei voi olla masteri tai subi ihan ite, sen enempää kuin ei voi olla veli tai sisko ilman sisaruksia. Tarkoittaa myös sitä, että jokainen suhde on yhtä uniikki kuin sen osapuoletkin, eikä se mene sellaisella matikalla että tällainen master + tällainen sub = tällainen D/s-suhde.
Aivan joo, nyt sain langan päästä kiinni! Olen siviilissä kavereille mouhonnut ihan samasta asiasta joskus, erityiskeissinä nämä juuri ja juuri täysi-ikäiset "masterit", joilla ei ole ollut ensimmäistäkään D/s-suhdetta.
Jos laajennetaan D/s:n ulkopuolelle, ollaan jo vähän väljemmillä vesillä. Joitain asioita voi olla yksinäänkin, esim. little voi harrastaa värityskirjoja yksin ja masokisti tuottaa kipua itselleen, toisaalta top-roolit ovat vähän hankalampia. Vaikka on kai se jonkinlaista sadismia lukea Fansadoxin sarjakuvia ja kiihottua niistä?
Tää ajatus menee pohdintaan, vois olla hyväksi analysoida eri roolien toteutuskelpoisuutta erilaisissa elämäntilanteissa.
-
Heikun keikun,
Hirmu hyvin sanottu ja täsmennetty Pikkusiskolta. :)
Peppi on Peppi. Yleinen apina ja häröpallo, joka on kuitenkin Nainen isolla N:llä. Seurassa kujeileva ja hauska, mutta privaatisti myös pohdiskeleva ja joskus jopa melankolinen, voimakastahtoinen ja pelokas. Ja se henkinen yhteys ja luottamus ratkaisee kaikessa. Ilman sitä tuskinpa lähtisin mihinkään leikkiin.
Tuota sisarusvertausta en ihan ymmärtänyt. Halusitko sanoa sillä, että jokainen dee ja äs on niin uniikki, ettei voi vertailla keskenään saati mihinkään "yleiseen tapaukseen"? Vai tarkoititko, että nuo roolit eivät koskaan ole olemassa irrallaan ihmisestä?
Tarkoitan nimenomaan sitä, että dominoiva tai alistuva osapuoli voi olla ainoastaan suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Minun mielestäni ei voi olla masteri tai subi ihan ite, sen enempää kuin ei voi olla veli tai sisko ilman sisaruksia. Tarkoittaa myös sitä, että jokainen suhde on yhtä uniikki kuin sen osapuoletkin, eikä se mene sellaisella matikalla että tällainen master + tällainen sub = tällainen D/s-suhde.
Tunnustan, en saanut enkä saa ajatusta nyt täysin auki. Minä olen seikkaillut muutaman päivän susirajan sysimetsissä nuotioiden ja vetten äärellä ja olen totta puhuen niin kertakaikkisen naatti, ettei paljoa järki päätä pakota :D
Kiitos kaikille! Ihania sanoja, ihania ihmisiä :love:
-
Hyvä ja henkilökohtainen kirjoitus, pikkusisko.
Itsensä määrittely tai tarve määritellä itsensä johonkin kuuluvaksi on ihan normaali vaihe identiteetin rakentumisessa. Harva pystyy ohittamaan tämän vaiheen. Miten voisi olla juuri vain ja ainoastaan minä, jos on monen monta elämänkohtaa, mitkä ovat vielä hämärässä tai vain joidenkin kokemusten värittämä. Eikä tämä tarkoita, että identiteetti olisi jossain ikävaiheessa valmis tai oikea vaan että ulkopuolelta tulevat määritelmät ovat jopa tarpeellisia siinä vaiheessa, kun ei ole vielä mitään valmista sisäistä identiteetti-pakettia.
Minä taas tykkään substantiiveista. Minusta on kivaa olla määritelty sanoin, joiden sisällöt ovat normitettuja, oletettuja ja yleisesti hyväksyttyjä. Minä olen näitä kaikkia substantiiveja, mutta on hauskaa osoittaa, että minun tapani olla niitä onkin vastoin yleisiä odotuksia tai olettamuksia. Tai jos ei vastoin olettamuksia, niin ainakin oma tapani olla "jotain" on paljon laajempi, suppeampi, värittömämpi, kirjavampi tai vain erilaisempi kuin odotukset antaisivat olettaa.
-
Mä olen joskus aiemminkin baarissa sanonut, että ihmisyksilö on kolmen aspektinsa yhdistelmä: fyysisten (biologisten) ominaisuuksiensa, sen miten muut hänet mieltävät ja miten hän itse itsensä mieltää. Jossain noiden kolmen näkökulman ristiaallokossa me uimme ilman lopullisen tarkkaa ydinolemusta.
Paitsi silloin kun piiska puhuu ja käskyt käyvät. Silloin on filosofointi hetkeksi pausella :)
-
Voi jestas, kyllä!! :love: :love: :love:
-
Tottahan se on, että olemme kaikki yksilöitä ja kokonaisvaltaisia persoonallisuuksia. Kenenkään ei myöskään pidä lähteä toimimaan jollain itselle sopimattomalla tavalla vain siksi, että olettaa Masterien/Dominoiden, subien jne. vain toimivan niin (tai sitten joku, jolla ei ole niin paljoa kokemusta kuin itse uskoo, niin väittää).
Moni kuitenkin etsiytyy BDSM:n maailmaan varmasti nimenomaan päästäkseen välillä lomalle arkiminästään, ollakseen jotain muuta mitä todellisuudessa on, välittämättä siitä, mitä toinen on todellisessa elämässä. Se voi olla kovin vapauttavaa, kummallekin. Kinkyilyäkin voi olla ihan hauskaa harrastaa sellaisen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole tippaakaan yhteistä. Olla kiusaamatta häntä oman elämän muilla murheilla ja persoonallisuuden ärsyttävillä piirteillä ja päinvastoin. Minusta vähän tuntuu, että moni kinkypiireissä tekee virheen, kun ajattelee etsivänsä jotain” syvää ja merkityksellistä”, kun oikeasti on vähän muut asiat mielessä. ”Lokeroinnista” on tietenkin puhuttu paljonkin. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka näkee sen välttämättömänä pahana.
En tiedä ymmärsinkö täysin vieläkään, mitä Pikkusisko sisarusvertauksessa haki takaa. Minusta ihminen voi kyllä määritellä itsensä vaikka subiksi tai Masteriksi ihan rauhassa miten haluaa, ei siinä suhdetta toiseen ihmiseen tarvita. Tämä ei tietenkään tarkoita, että muut sellaisena hänet välttämättä näkisivät ja sen miten ihmisyksilö voidaan ”lokeroida” vaikuttavat no Riverladyn mainitsemat asiat kaikki kolme yhdessä.
-
En tiedä ymmärsinkö täysin vieläkään, mitä Pikkusisko sisarusvertauksessa haki takaa. Minusta ihminen voi kyllä määritellä itsensä vaikka subiksi tai Masteriksi ihan rauhassa miten haluaa, ei siinä suhdetta toiseen ihmiseen tarvita.
Mainiosti voi määritellä miten mielii, mutta kukaan ei voi olla dominoiva tai alistuva toista ihmistä kohtaan ilman toista ihmistä. Olkoonkin sitten vaikka vain märissä unissa, mutta tyyten ylhäisessä yksinäisyydessä se tango ei vain taivu.
-
Hmmm. Kyllä ihminen on omassa mielensä dialogissa ja maailmassa jotakin ilman konkreettista olemassa olevaa/ollutta suhdetta toiseen. Identiteettimme on myös suhdetta itsemme kanssa. Jokin ajatus kostuttaa konetta tai nostattaa enemmän kuin jokin toinen. Tokikaan kaikilla seksuaalisuuksilla ei ole määritelmää asialle kuten esim. vertaukseksi pedofiili/lapsen hyväksikäyttäjä (sorry vähän karu esimerkki).
-
Hmmm. Kyllä ihminen on omassa mielensä dialogissa ja maailmassa jotakin ilman konkreettista olemassa olevaa/ollutta suhdetta toiseen.
En tarkoitakaan mitään tiettyjä toisia, vaan toista ylipäätään. Ja se oman pään sisäinen dialogihan on nimenomaan ihmisen suhtautumista toisiin ihmisiin olosuhteiden ja itsensä ohella, oli niitä konkreettisia kontakteja kanssaeläjiin miten paljon tai vähän ja minkäsorttisia hyvänsä.
-
Noh, ihminenhän ei ole - ei koskaan edes tule - ihmiseksi ilman toista ihmistä. Ensin ihan konkreettisesti kehotasolla sitten abstraktimmin mielessäkin. Ei tule edes kielellä ja määritteillä mielessään ja keskenään operoivaksi olennoksi.
Ööööö, tais mennä vähän banaalille tasolle, sorry, en vain ihan vieläkään tajunnut tämän lauseen sisältöä (...kun mun mielestä nuo on muutakin kuin vain suhdeominaisuuksia...äähhh, siis kun eihän näin sanottuna ihmisessä oikein muita olekaan, koska ihminen on sosiaalinen alkujaan....mietin joskus uudelleen kun pää on pirteämpi, ehkä) :
"Huoletta huomioimatta jää, että dominoivuus ja submissiivisuus ovat suhdeominaisuuksia, joita ei ole olemassakaan missään tyhjiössä yhden pään sisällä. Jos vahtaa ja varjelee kuvaa itsestään ja toisista D:nä tai subina sellaisenaan, se on aivan sama kuin ainutta lasta arvioitaisiin sen perusteella, millainen sisarus tämä on."
-
Voi kun olisinkin lukenut enemmän aihetta koskettavia kirjoituksia ja tietoa. Ettei tulisi kirjoitettua jo valmiiksi pureskeltua.
Alistuja ei ole alistuja ilman dominoijaa? Kun minulla on kokemus alistumisesta ja tiedostan, miten se on osa persoonaani, niin olenhan alistuja ilman dominoivaa osapuolta. Jos sisko kuolee, niin kyllähän hänen sisaruksensa on edelleen sisko, vaikka tätä suhdetta ei konkreettisesti enää voi elää.
Alistuminen/dominointi ei tietenkään ole muuttumatonta. Siinä olen samaa mieltä. Seksuaalisuus tai sen ilmentyminen on jokaisessa kohtaamisessa tai suhteessa omanlaisensa.
(Minä en ole koskaan kohdannut ketään muuta ihmistä kuin oma puolisoni, joka olisi saanut minut haluamaan alistumista. Että itselläni se on suhderiippuvaista, mutta uskoisin ihmisten myös kokevan sub/dom piirteen olevan olemassa ilman sitä vastaparia)
Puhutaanko samasta asiasta?
-
Minun nähdäkseni ei tarvita D/s-suhdetta, jotta voi mieltää itsensä dominoivaksi tai alistuvaksi. Jotta asiaan kuuluvia fantasioita ja mielitekoja voi olla saati tehdä todeksi, siinä on kuitenkin pakko vähintään olettaa joku itsensä ulkopuolinen toimija. Näin ollen, dominoivuus tai submissiivisuus eivät minun maailmassani ole sitä, mitä joku ihminen on, vaan sitä, miten hän Toisten Ihmisten kanssa toimii ja/tai tahtoisi toimia.
Ovatko kaikki ihmisen ominaisuudet sitten suhteellisia, se jääköön subjektiivisen harkinnan varaan. Itse en näe ajatuksessa uhkaa. Minä uskon, että jokaisella on omat synnynnäiset taipumuksensa, jotka elävät olo- ja ihmissuhteissa, ja juuri se tekee elämästä mielenkiintoista. Jos minä voisin nyt lyödä lukkoon sen mitä olen ja mitä näin ollen oletettavasti tulevaisuudessakin teen, niin mitä halvattua minä täällä enää vuosikymmeniä luuhaisin?
Vielä pieni havainnollinen esimerkki josko nyt olisin vähemmän kryptinen. Minulla on pieni poika. Minä olen sen pojan Äiti, henkeen ja vereen, olisin ja tulen olemaan vaikkei sitä poikaa enää olisikaan. Mutta minä. En minä ole äiti, yleisnimenä. En koe olevani. Enkä koe olevani subi, yleisesti ottaen, vaikka voisin aivan hyvin olla jonkun omistettu. Minulle siinä on vissi ero, olla pikkulutka vs. Jonkun pikkulutka, samoin kuin olla äiti yleensä vs. oman poikani äiti. Ensin mainitut eivät minun minäkuvaani jätä kuin pikkiriikkisen varjon, jälkimmäiset ovat niitä asioita minussa joita eniten itsessäni vaalin.
-
Ethän koe, että sinun täytyy ajatuksiasi jotenkin alleviivata, koska sinun kirjoitukseen vastataan? Itse lähdin vain ajatusta viemään eteenpäin.
(Kokemus eroja. Äidiksi tultuani minusta tuli yleisäiti. En ole äiti vain omilleni vaan koen äidin tunteita kaikkia lapsia kohtaan. Tämä ei tarkoita rakkautta vaan vastuuta ja halua hoivata kuin omaani. Sen enempää tarttumatta äitiyteen. ehkä tässä on jotain ohi aiheen minun osaltani, kun minulle oma lapsi -ajatus on jotenkin vieras. En koe omistavani lapsia. Toisinsanoen kuka tahansa lapsi voisi olla minun)
Mutta kiitos selvennyksestä. Mielenkiintoista lukea.
-
Anteeksi jos riehaannuin alleviivaamaan omaa kantaani keskustelun kustannuksella, se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitin tarttua vain tuohon sisarusvertaukseen napakammalla otteella kuin omaksi harmikseni itse tekstissä kerkesin, vallankin kun se oli jäänyt lukiessakin hämäräksi. Koin siis tulleeni väärinymmärretyksi, en tarvetta ajatustani vielä rummuttaa :)
-
Minusta tuo sisko tai veli ajatelma oli näppärä :). Niin näppärä, että sitä omassa mielessä lähti jatkojalostamaan.
-
Blondi pohtii samasta aiheesta -> lokerot minussa (http://molinay.blogspot.fi/2015/06/lokerot-minussa.html)