BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 05.07.2015, 10:42
-
Pervot heterotehtaassa
Seksuaalisuuden spektrissä BDSM on häivähdys harmaata horisontissa, kapea juova joka ei sovi sateenkaareen. Suuntautumista totisesti on meillä moneen junaan, ja vaikkeivat kaikki linjat järin vilkkaasti liikennöityjä olekaan, moni lienee hyvillään miten syvälle pimeimpiinkin kolkkiin tämä verkosto ulottuu. Sitä voisi kuvitella pervolan olevan moninaisuudessaan maata, jossa ei sellaisesta vaniljaväen vitsauksesta kuin heteronormatiivisuudesta tarvitsisi välittää tuon taivaallista.
Ja paskanmarjat. Kinkyt ovat aivan samalla tavalla lähtökohtaisesti heteroita kuin kaikki muutkin, eikä heteroudesta hevillä hellitetä. Päinvastoin, usein sitä tuotetaan uutterimmin siellä, missä se koetaan jollain lailla uhatuksi.
Keskenään leikkivät naiset ovat luonnollinen osa kinkybilemiljöötä. Naiset nauttivat toisistaan estottomasti, tuottavat toisilleen kipua ja orgasmeja yhteisön hyväksyvän katseen alla. Tiedättekö, mitä nämä naiset monesti kuulemma ovat? Oikeasti heteroita.
Mutta entä jos samoissa bileissä pari miestä jättäisi hetkeksi vaimokkeensa ja vetäytyisi omaan rauhaansa..? Toinen päätyisi kahlituksi, vastaanottamaan iskuja ja sormetusta orgasmeihin asti. Meinaatteko, että näiden kaverusten auttaisi jatkossa ilmoittautua heteroiksi? Entä mitäpä lottoatte, kuinka todennäköinen tällainen tilanne ylipäätään olisi ja miten siihen suhtauduttaisiin?
Naisessa heterous on niin tiukassa, ettei se lähde edes toisia naisia naimalla, mutta miehet tuntuvat joutuvan pitämään omastaan kynsin hampain kiinni. Tyttöjen välinen ystävyys on aivan toisella tavalla seksualisoitua kuin homostelu, ja totta munassa se vaikuttaa kynnykseen kyseisiä konsteja koettaa. Tietysti on onni sentään, ettei naisten tarvitse tähän kynnykseen kompastella. Silti pidän arveluttavana mikäli se tapahtuu sillä luvalla, ettei ne tyttäret nyt oikeasti, aivan hyviä heteroita ovat vaikka tuollain bi-henkisiä.
On olemassa myös kourallinen tietysti heteroita miehiä, jotka kaikesta huolimatta rohkenevat myöntää kiinnostuksensa kokeilla esimerkiksi eturauhasstimulaatiota ehdalla elimellä. Tämä on ok siksi, että kiinnostus kohdistuu kyrpään eikä sen kantajaan, eikä kertoja koskaan unohda korostaa olevansa silti tietysti täysin hetero. Tuumasta touhuun tuntuu vain olevan matkaa mittaamattomasti, enkä ole koskaan kuullut kenenkään tietysti heteron toiveen toteutuvan. Joku raja kai sitten siinäkin välissä.
Anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta minä en nyt ymmärrä. Mitäs heteroita ne nämä ovat? Kyllä minusta sukupuolikaimansa himoitseminen vain homoa hommaa on. Mutta haittaako se..? Näköjään.
Itse puolestani olen huomannut olevani tapahetero, suora silkasta tottumuksesta ja vastoin sisintä suuntautumistani. Kaksi toisilleen vastakkaista sukupuolta eivät riitä minun libidoni tarpeisiin ja rakastua voin tiettävästi kehen tahansa, kunhan saan sydämeni särjetyksi. Jokainen on silti toisille hetero kunnes toisin todistetaan, eikä minun habituksessani mikään anna aihetta epäilyille. Minä jopa puhun ja kirjoitan kuin hetero, koska en yksinkertaisesti tunne muita kieliä. En osaa tuoda ilmi omaa kiinnostustani muita kuin cis-miehiä kohtaan menettämättä otetta minulle ominaisesta tavasta puhua seksuaalisuudesta. Perinteisen sukupuolijaon ylittävällä seksuaalisella halulla ei vielä tunnu olevan omaa kirjakieltä, jolla sitä luontevasti ilmaista.
Heterous on tehdasasetus, joka täytyy kytkeä manuaalisesti pois päältä mikäli siihen ilmenee tarvetta. Jostain syystä edes seksuaalista mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan ei usein koetakaan riittäväksi perusteeksi, vaan puhuttaessa suuntautumisesta tarkoitetaankin oikeastaan elämänkumppanin valintaan liittyviä mieltymyksiä. Näin ollen voi päättää olla hetero, viehättyipä seksuaalisesti minkä sukupuolen tai sukupuolettomuuden edustajista hyvänsä. Heteronormi on turvaa tuova aita, jonka toiselle puolen voivat rohkeimmat kurkistella, mutta jota ei missään nimessä pidä kulkeissaan mennä kaatamaan.
En suinkaan väitä, että tällä tavalla valittukaan heterous olisi millään tavalla väärin. Minä en vain voi olla ihmettelemättä, miksi heteronormista kiinnipitäminen koetaan edelleen niin elin-tärkeäksi ja siitä irrottautuminen vastaavasti vaikeaksi ja vaivaannuttavaksi.
Mitä luita meiltä rikkoutuu, jos emme heteroita olekaan?
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=12746;type=avatar)
pikkusisko, joka ei tietystikään oikeasti ole hetero.
Kolumnin otsikko viittaa Leena-Maija Rossin vuonna 2004 ilmestyneeseen "Heterotehdas"-nimiseen tutkimukseen sukupuolen ja seksuaalisuuden tuottamisesta televisiomainonnassa.
-
Kiitos, tälläistä tekstiä minäkin luen mielelläni kun siitä saa itselleen ajatuksia ja uusia näkökulmia. Teksti osaa antaa omaa asennetta kuitenkaan lyttäämättä muita. Kiitos ja tätä lisää.
-
Kiitos pikkusisko, loistava teksti! Itse aina rakastun\ihastun ihmiseen, en genitaaleihin.
-
Minä en vain voi olla ihmettelemättä, miksi heteronormista kiinnipitäminen koetaan edelleen niin elin-tärkeäksi ja siitä irrottautuminen vastaavasti vaikeaksi ja vaivaannuttavaksi.
Minusta kiihottuminen jostain ja seksuaali-identiteetti ovat eri asioita. Pystyn kuvittelemaan ottavani kalun peppuuni tai suuhuni ja kiihottuvani siitä, mutta minun on mahdotonta tuntea miestä kohtaan romanttisia tunteita tai haluta miestä kokonaisena. Esimerkiksi ajatus suutelemisesta miehen kanssa tuntuu lähinnä vastenmieliseltä.
Jos esiinnyn netin deittipalstalla homona tai bi:nä, tapaan pitkäaikaista seurustelukumppania etsivän miehen ja tavatessamme miehelle selviää, että en pysty tuntemaan miestä kohtaan romanttisia tunteita ja jo pelkästään suuteleminen miehen kanssa ällöttää minua, niin mahtaako mies pitää minua homona tai bi:nä? Tuskin.
Minusta perinteinen jako heteroihin, bi-seksuaalisiin ja homoihin on toimiva. Se palvelee arkielämän tarpeita, käytäntöä.
-
Kiitos. :)
Kieltämättä sitä meni alussa kuvittelemaan, että tämä lienee moninaisuutta arvostava yhteisö, no koska kinky on moninaista. Mutta ei. Kun on ne ns. oikeat fetissit, oikeat tavat tehdä ja olla, oikeat suuntautumiset ja oikeat identiteetit jne. Seksuaalisen suuntautumisen lokeroita on jotenkin vaikea murtaa, ja sitten vielä ne sukupuolen ilmaisun lokerot.
-
Kun mieli on jo valinnut tietyn stereotypian ja asenteen, sitä on vaikea muuttaa. Inttihurmoksessakin voi nähdä piileviä yhteyksiä vaikkapa homoseksuaaliseen sadomasokismiin. Silti moni deaktivoi tietoisen homouden, joku toinen taas kieltäytyy suurta kunniaa tuntien seksilelujen käytöstä tai heikompaa rotua edustavasta kumppanista. Se, kuinka moni oikeasti viehättyy omasta sukupuolesta jääne myöskin yleisellä tasolla arvoitukseksi. Kulttuurin viittaa ei ole helppo riisua ja laskostaa oman pyllynsä alle jos on muutakin tekemistä.
-
Naisten kanssa on kiva leikkiä. Naisia on kiva suudella, suurin osa naisista vielä suutelee paremmin kuin miehet (puhun nyt omasta kokemuksesta vain, ettei tarvitse tähän tarttua). Katselen mielelläni naiskauneutta ja mielelläni kuvaankin naisia. Näen naiset kaikintavoin monipuolisempina kuin miehet. Silti minulla ei ole kuin kourallinen naisia kavereina, suurin osa on miehiä. Syystä X johon en nyt tässä mene sen syvemmin.
Mutta niin, minä olen hetero. En pysty millään mieltää itseäni bi-seksuaaliksi, vaikka naisten kanssa pystyn aidosti kivaa pitämäänkin. Pystyn nauttia naisen antamasta kivusta, pystyn nauttia kosketuksesta. Saako nainen minua kiihottumaan? Ei. Siihen tarvitaan mies paikalle. Sitä tosin en tiedä mitä kävisi jos saisin toteuttaa sadistista puoltani naisen kanssa kahden, se jää nähtäväksi. Mutta naiselle en myöskään koskaan voisi alistua.
Mielestäni seksuaalisen suuntautumisen määrittää se, mistä kiihottuu. Mikä aiheuttaa kipinää sinne haaroväliin. On aivan eri asia nauttia niin paljon, että kiihottuu, kuin vain ajatella että tämähän on ihan kivaa. Mies kun nappaa otteen tukasta tai kurkusta ja puree kaulaan, niin siitä lähtee sävärit ja paikat kostuu. Nainen tekee saman, niin mielessä käy että irti mun tukasta.
Hetero mikä hetero. Tai no nuo Lontoota puhuvat taitaisivat nimittää heteroflexibleksi.
-
Onneksenne olen ihan sama seksuaali koska muuten te akat oisitte kusessa koska
oon perempi ottaa suihin ku te yhteensä! >:D
;D
ps.
"Ihan sama" -seksuaali on termi jonka käsittää tai sit ei.
-
Hehee, "elin-tärkeä" :D
Kiitos pikkusiskolle kirjoituksesta, sitä oli ilo lukea. Varsinkin, kun se osuu henkilökohtaisesti johonkin aika syvälle.
Olen etsinyt itselleni sopivaa termiä jo jonkin aikaa, mutta mikään ei istu. Viehätyn naisellisuudesta, kiihotun naisellisuudesta, mutta aina joskus, hyvin harvoin, näen myös miehiä joissa jokin sytyttää. Se tunne on hyvin erilainen kuin kauniin naisen kohdalla, ei niinkään mielenkiintoa seksiin kuin, hmm, esteettistä viehätystä. Ja kuitenkin syvempää kuin vaikka hienosti asetellun sushiannoksen tuottama esteettinen viehätys. Hirmu vaikea kuvailla.
Mieli on avoin seksille monissa muodoissaan, mutta vielä en ole tavannut sellaista peniksen omistajaa jonka kanssa haluaisin lakanoihin hypätä. Se on sääli, koska kiinnostaisi, mutta tuntuisi pöljältä lähteä hommaan ilman seksuaalista vetovoimaa. Jokunen kimppatilanne on tarjonnut mahdollisuuksiakin, mutta kipinän puuttuminen on noussut seinäksi uusien kokemuksien eteen.
Ulospäin olen siis tylsä hetero, mutten koe heteroutta kuitenkaan omaksi. Ehkä sitten teoreettinen panseksuaali tai jotain. Kuten ihka ensimmäisessä baariviestissäni silloin joskus totesin, etsin edelleen homoutta kohti eheyttävää kirkkoa. Jos löydätte niin vinkatkaa, ja vielä parempi jos tarjoavat sellaisia puolikkaita eheytyksiä. Naiset on vaan niin... no, ihania.
-
Onneksenne olen ihan sama seksuaali koska muuten te akat oisitte kusessa koska
oon perempi ottaa suihin ku te yhteensä! >:D
;D
ps.
"Ihan sama" -seksuaali on termi jonka käsittää tai sit ei.
Tämä kannanotto siis pitäisi tulkita, että jos et olisi "ihan sama"-seksuaali, niin naisten tulisi huolestua, koska olet parempi kuin kukaan nainen. Eli Stoge, olisitko sinä siis homo, jos et olisi "ihan sama"-seksuaali? ;D
-
Mieli on avoin seksille monissa muodoissaan, mutta vielä en ole tavannut sellaista peniksen omistajaa jonka kanssa haluaisin lakanoihin hypätä. Se on sääli, koska kiinnostaisi, mutta tuntuisi pöljältä lähteä hommaan ilman seksuaalista vetovoimaa. Jokunen kimppatilanne on tarjonnut mahdollisuuksiakin, mutta kipinän puuttuminen on noussut seinäksi uusien kokemuksien eteen.
Jos sitä niinikään kokee muut miehet liian äijinä niin ei varmaankaan pääse kehittymään romanttista läheisyyttä. Ei perusheteromieheltä vaan löydy riittävää luovuutta ottaa toistaan kainaloon ja pitää hyvänä. Kun ajatus partnerista alkaa naurattaa, suhteeseenkin on vaikea suhtautua vakavasti. Ja harva myöskään ymmärtää, että vika voisi olla itsessä tai omissa asenteissa, kun elää omasta mielestään niinmaan oikein.
-
Kun homo elää kulissiheteroliitossa (vaimo ja lapset) ja lähtee siitä tultuaan kaapista ulos, sanotaan, että hän löysi itsensä.
Kun hetero elää heteroavioliitossa eikä tunne vetoa samaan sukupuoleen, hänen väitetään olevan kaapissa.
-
Aivan mahtava teksti, jossa tietenkin takerrun nimeen; heterotehdas. Tehdäänkö tehtaassa heteroita, vai tekevätkö heterot tehtaassa jotakin?
Se mitä minä saan tekstistä, on mielikuva tehtaasta jossa kaikki ovat heteroita tai kukaan ei ole. Koska huolimatta heterouden tasosta, samalla linjalla tehdään juuri samaa tehdastyötä ja lopputuotetta kuin se seuraavakin hetero.
Jonkinlainen kauniisti kieroutunut tasa-arvon sanoma vetoaa aina meikäläiseen :)
-
Kun homo elää kulissiheteroliitossa (vaimo ja lapset) ja lähtee siitä tultuaan kaapista ulos, sanotaan, että hän löysi itsensä.
Kun hetero elää heteroavioliitossa eikä tunne vetoa samaan sukupuoleen, hänen väitetään olevan kaapissa.
Niinhän se valitettavasti on, että toimii vain toisinpäin. Lesboille jos menee suosittelemaan heteroseksiä on kyllä aika sikamainen kaveri varmasti kysymyksessä. :)
-
Minä olen bi-seksuaali. En kuitenkaan ihan tasaisesti seksin, ihastumisen, rakastumisen kannalta katsottuna. Voin harrastaa seksiä kumman sukupuolen kanssa tahansa ja nautin siitä, jos toinen nauttii ja kiihotun yhtä lailla miehestä kuin naisesta. En kuitenkaan osaa ajatella, että rakastuisin naiseen. Mikä ihme siinä sitten oikein on? Ihastunut olen ollut kumpaankin sukupuoleen. En myöskään osaa ajatella, että alistuisin naiselle. Jotenkin tällä tavalla minä minä elämässäni tehtailen ;)
-
Minä olen bi-seksuaali. En kuitenkaan ihan tasaisesti seksin, ihastumisen, rakastumisen kannalta katsottuna. Voin harrastaa seksiä kumman sukupuolen kanssa tahansa ja nautin siitä, jos toinen nauttii ja kiihotun yhtä lailla miehestä kuin naisesta. En kuitenkaan osaa ajatella, että rakastuisin naiseen. Mikä ihme siinä sitten oikein on? Ihastunut olen ollut kumpaankin sukupuoleen. En myöskään osaa ajatella, että alistuisin naiselle. Jotenkin tällä tavalla minä elämässäni tehtailen ;)
-
Minä en ole koskaan ollut hetero. Olen jo päiväkodissa kokenut ihastumisen tunteita sekä tyttöihin että poikiin. Naiset tosin ovat kaikin tavoin kauniimpia, ihanampia ja haluttavampia mutta kuitenkin elämänkumppanini on mies. Se on kylläkin sattumaa, ihan yhtä hyvin kodin voisi jakaa nainenkin.
En kylläkään usko että naisille sallittu tyttöjenvälinen kiva rajoittuisi vain pervopiireihin. Sama pätee kaikkialla. Mies ei voi vähän pussailla kaverin kanssa ilman homo-leimaa. Nainen voi. Niin se vain menee (ei siis toki pitäisi mennä mutta ihmisten asenteet ovat aikas syväänjuurtuneita).
-
Kiitos positiivisista ja ajatuksia herättävistä kommenteista! :)
Pahus kun en löydä nyt millään muuatta artikkelia siitä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, miten rakastumisen kohde "valikoituu". Ei niin, että ihminen voisi varsinaisesti päättää, kehen tarkalleen ottaen rakastuu ja milloin, mutta ei rakastuminen myöskään välttämättä ole niin taianomaisen selittämätöntä kuin usein halutaan ajatella. Rakastumiselle on ensinnäkin aikansa ja paikkansa, siihen putoaminen on merkittävästi todennäköisempää kun sille on tarve ja tila omassa elämässä. Eikä ihminen voi aivan kehen tahansa rakastua, vaan potentiaalisten kumppaneiden joukko rajautuu monin tavoin vastaamaan omia arvoja ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Harvemmin ihminen etenee hallitsemattomasta viehättymisestä, kiihottumisesta tai ihastumisestakaan rakastumiseen jos jo lähtökohtaisesti tietää, että elämä toisen kanssa olisi epätyydyttävää (eri ja surullinen asia, jos vasta myöhemmin käy ilmi että näin on).
Minä uskon, että muu kuin heteroseksuaalinen intiimi suhde on samalla tavalla valikoitumisen takana. En ihmettelisi vähääkään, jos sosiaalisen statuksen lasku tai vaikka vain pelko siitä olisi riittävän kova keppi katsella vaaleanpunaisin lasein mieluummin niiitä muita mieleisiä kandidaatteja, jos sellaisia suinkin on. Tai jos haaveena on ydinperhe oheiskulttuureineen, on toki yksinkertaisempaa etsiä ensisijaisesti siihen soveltuvaa siippaa. Marginaaliin asettuminen on kuitenkin omanlaisensa sosiaalinen prosessi, ja jos vain mahdollista, moni varmasti valitsee mieluummin elämäntavan, jota ei yhteisössä kyseenalaisteta. Ei tämä tietoisesti tapahdu, ei mitään "enpäs rakastukaan" -klokkaamista, vaan yhtä lailla vaivihkaa kuin muutoinkin se minkälaisten ihmisten kanssa tulee hankkiutuneeksi tekemisiin.
Toisin sanoen luulen, että jos kaikenlaisiin suhteisiin suhtauduttaisiin yhteisössä neutraalisti ja kaikenlainen intiimiys olisi tasavertaista heteroseksuaalisen kanssa, eikä tiettyjä toimia pidettäisi kollektiivisesti pelkästään torjuttavina ja jopa ällöttävinä, ihmiset myös rakastuisivat todennäköisemmin muihinkin kuin vain vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Mutta ei ole luulo tiedon väärti, ja kuten isabella totesi, maailma nyt vain toistaiseksi makaa tällä tavalla kuin se on tottunut tekemään :)
-
Voi sitä ottaa sellaisenkin asenteen, että on valmiina makaamaan kenen kanssa tahansa, joka suhtautuu romanttisen myötämielisesti ja jättää kaikki turhanpäiväiset spekulaatiot sikseen, vaikka välillä inhottaisikin. Mutta tosiasiassa on niin, että ihmiset silminnähden viehtyvät lokeroimisesta ja tiukoista seksuaalihierarkioista. Se mitä ei voi tehdä on tärkeää ja sydämen asia siinä missä sekin, mitä voi tehdä. Ei ole olemassa mitään yleisesti tunnettua objektiivista tahoa, joka antaisi lausuntoja seksuaalielämästämme, joten kaikki on kiinni siitä mikä meitä itseämme sattuu vetämään.
-
Muutama pikaisa huomio.
Ensiksikin, minusta bdsm ei ole häivähdys harmaata horisontissa. Se on valkoinen, kirkas, terävä ja suora viilto suoraan kaikkien sateenkaaren värien ja harmaan läpi. Niin kirkas, että moni ei uskalla siihen katsoa peläten sitä mitä sieltä voisi löytää.
Toiseksi, pikkusiskon kirjoituksissa on jostain syystä juuri näinä aikoina paljon sellaista, mitä luen mielelläni. Kiitos.
Kolmanneksi, itse aiheesta. Olen pitänyt itseäni aina heterona. No, iän myötä ehkä vähemmän kuin ennen mutta kuitenkin heterona. Ainakin melkein. Juuri tänään tuolla chatin puolella käytiin aiheesta hetken verran keskustelua ja tajusin että ei se ihan niin menekään. Heteromiehenä voisin aivan hyvin kuvitella harrastavani sessiointia, rankempaakin sellaista, miehen kanssa. Ei tekis tiukkaakaan. Piiska vaan viuhumaan ja perse verille jos fiilikset muuten on sellaiset ja homma naksahtaa sen kaverin kanssa muuten kohdilleen. Ei se kaikkien kanssa naksahda eikä tarvitsekaan, mutta sukupuoli ei taidakaan olla se juttu kuten tähän asti olen tiedostamattani ööh.. ajatellut. Vai voiko tiedostamattaan ajatella..? Ja uskoisin saavani siitä kicksit ihan yhtä lailla kuin naispuolisenkin kanssa touhuamisesta. Perinteinen homoseksuaalinen kanssakäyminen (hah!) ei taas kiinnosta pätkääkään. Ei osallistujana eikä tarkkailijana.
Opinpa itsestäni jotain uutta, tänäänkin. Kiitti vaan pervot, perkele. Kohta hakeudun oma-aloitteisesti hoitoon..
-
Heteromiehenä voisin aivan hyvin kuvitella harrastavani sessiointia, rankempaakin sellaista, miehen kanssa.
Tässäkin asia määritellään seksin kautta. Minusta seksuaali-identiteetin määrittää se, kenen kanssa pystyy muodostamaan romanttisen parisuhteen. Kiihottua voi vaikka autonrenkaasta jos niikseen tulee, mutta kiihottumisesta on pitkä matka identiteettiin.
-
Eikös heteronormatiivisuudessa ole kyse siitä miten oletetaan MUIDENkin kuin itsen olevan koska itse ollaan jotakin, eli hetero. Eli kyse on oman seksuaalisuuden, joka on valtavirtainen, heijastamisesta oletuksena ja näin normiksi asettamisesta myös.
Uskoisin että jokainen jo viimeistään teini-iässä, jos/kun seksuaalisen kiinnostumisen viisarit rupeavat heilahtelemaan, huomaa joidenkin lajitoverien kohdalla aika selkeästi että mikä/mitkä sukupuoli/et niitä heiluttelee.
Toinen on sitten se että jos rupeaa myöhemmin tutkimaan omia fiiliksiään niin se ei ole se inho eikä pelko eikä viha eikä yökötys, joka on kiinnostuksen ja ihastuksen vastakohta. Vaan se on neutraali välinpitämättömyys. Eli jos omat fiilikset on jotain muuta kuin sitä neutraalia niin ehkä kannattaa tutkia vähän tarkemmin miksi. Ite en tähän ehdottele miksi...
JA mitä bi-seksuaalisuuteen tulee niin eihän bissejä missään oteta täysin todesta. He ovat vähän niin kuin switcit tässä diskurssissa. Jotakin joka ei vielä ole löytänyt itseään, on vielä hakemassa identiteettiään; ja kyllä se siitä sitten suttaantuu monoseksistisesti jompaan kumpaan puoleen sukupuolista. Homous ja heterous on uskottavampaa ja "laillisemapaa", oikeampaa ja todempaa.
Toisaalta taas naisten seksuaalisuus määrittyy, ehkä edelleen täällä lännenmaassa, miehen kautta. Sen jo muutenkin vakavammin otettavan ja oikeamman sukupuolen kautta. Ja näin ollen kaksi naista seksuaalisesti kanssakäymisessään ei ole niin vakavasti otettavia. "Tytöt vähä leikkiii, ja onhan sitä kiva miehenkin katsoa".
Noh, kunhan hajattelin, saa olla vapaasti eri mieltä. Tietenkin.
-
Heteromiehenä voisin aivan hyvin kuvitella harrastavani sessiointia, rankempaakin sellaista, miehen kanssa.
Tässäkin asia määritellään seksin kautta. Minusta seksuaali-identiteetin määrittää se, kenen kanssa pystyy muodostamaan romanttisen parisuhteen. Kiihottua voi vaikka autonrenkaasta jos niikseen tulee, mutta kiihottumisesta on pitkä matka identiteettiin.
No minähän yritin just selittää että ei se niin ole. Siis että määrittely seksin kautta olisi oikein. Jatkoharjoituksena kysytäänpä että kuuluuko mainittuun romanttiseen parisuhteeseen sitten seksi ja mikä sen määritelmä muutenkin on... On se vaan niin paljon helpompaa ja näppärämpää sujahtaa melkein lähes oikeaan viitekehykseen sanomalla "olen hetero" kuin alkamalla selittää pitkiä pätkiä.
-
Mitä luita meiltä rikkoutuu, jos emme heteroita olekaan?
Hö. Häntäluu tietysti.
-
Sitten vähän lisää heteronormatiivisuudesta kinky-yhteisössä.
Mistä tulee se hierarkia joka täälläkin aika näkyvästi jyllää? Johtaako senkin jäljet sylttytehtaalle, eli sinne laajemmin vallitsevaan hetronormatiivisuuteen?
Kun lähtökohta on että on olemassa kaksi luonnollista sukupuolta, jotka täydentävät toisiaan ja niiden arvoasetelma on niin että toinen on oikeampi ja parempi kuin toinen, niin miten se näkyy täällä?
Kun selkeä hierarkia on:
1.) Dominoiva nainen
2.) Domionoiva mies
3.) alistuva nainen
4.) alistuva mies.
Miksi?
Sitten on sellaisia lausahduksia kuin a) oikeasti dominoivia naisia ei ole olemassa; he vain eivät vielä ole kohdanneet sitä oikeata dominoivaa miestä (eli hierarkian ykkössija voidaan kyseenalaistaa kaikkinensa sillä eihän heikompi voi oikeasti vahvempaa alistaa), b) on luonnollista että mies dominoi ja nainen alistuu (ja sitten feministit tukevat lausetta että "oikea tasa-arvo on sitä että nainen voi valita oman seksuaalisuutensa", mikä varmaankin on aika helppoa allekirjoittaa(?), c) alistuvissa miehissä on jokin perustavaa laatua oleva valuvika "kun eihän Mies voi alistua naiselle" (eli sille luontaisesti heikommalle ja toiselle sukupuolelle), d) "vaikka alistun naiselle niin oikeasti olen hyvin miehekäs mies" (vakuuttelua mihisyydestä joka on oikeanlaista ja kuuluu mies-sukupuoliselle ihmisolennolle).
Aika paljon tällaiseen täällä törmää. Usein niin ettei edes tällaisia arvoja julkituovat tahot itse tiedosta sanomisiaan.
Eli aika paljon taitaa luita hajota siitä luurangosta mille heteronormatiivisuus on täällä(kin) rakennettu jos heterous kyseenalaistetaan normina ja oletuksena ensisijaisesti ihmistä koskien.
-
Kun selkeä hierarkia on:
1.) Dominoiva nainen
2.) Domionoiva mies
3.) alistuva nainen
4.) alistuva mies.
Miksi?
Kysynnän ja tarjonnan lait. Siinähän se on pyramidi valmiiksi kasattu.
-
Kun selkeä hierarkia on:
1.) Dominoiva nainen
2.) Domionoiva mies
3.) alistuva nainen
4.) alistuva mies.
Miksi?
Kysynnän ja tarjonnan lait. Siinähän se on pyramidi valmiiksi kasattu.
Paitsi että naisista on, käsittääkseni, puutetta ihan kaikissa hierarkian tasoissa. Eli miehiä on yli tarpeen myös alistavissa.
-
Kun selkeä hierarkia on:
1.) Dominoiva nainen
2.) Domionoiva mies
3.) alistuva nainen
4.) alistuva mies.
Miksi?
Kysynnän ja tarjonnan lait. Siinähän se on pyramidi valmiiksi kasattu.
Paitsi että naisista on, käsittääkseni, puutetta ihan kaikissa hierarkian tasoissa. Eli miehiä on yli tarpeen myös alistavissa.
Vai onko pyramidi sittenkin väärin? Jos alistuva nainen onkin kakkossijalla? (tätä vain ei saa sanoa, vai saako, ääneen?)
Eli silloin ihmisyhteisöissä vain hukataan urosainesta ja valinta on naaraan? Onko tämä "luonnollinen" selitys asialle?
-
Paitsi että naisista on, käsittääkseni, puutetta ihan kaikissa hierarkian tasoissa. Eli miehiä on yli tarpeen myös alistavissa.
Khyl, mutta väitän että: (dn<dm)<(an<am)
Jätin nyt tuon yhtälön tuohon kun jäsentelin sen avulla ajatuksiani. Eli siis dominoivia ja alistuvia ei pysty erikseen käsittelemään määrällisesti, vaan suhteessa kaivattuun (terveen heteroiseen :P) vastakappaleeseen. Tällähän ei ole vähääkään merkitystä enää seksuaalisuuden, vaan tilastomatematiikan kanssa; vaikken vetoakaan mihinkään tilastoihin vaan ihan siihen että minkälaiset ilmoitukset esimerkiksi omaamme, luultavasti kaikkia nettideittipalveluita värittää.
Naiset eivät enimmäkseen kirjoittele ilmoituksia, koska ei tarvitse. Suuntautumisesta huolimatta, naisille tulee sitä kuuluisaa runkkaripostia jos aivastaa näppäimistöön päin. Julkaise paljastava kuva, niin yksärilaatikossa on kolmetoista "Masteria joka pystyy alistamaan sinut paremmin kuin kukaan koskaan ennen koska sinulla näyttäisi olevan perse, pillu ja tissit". Kirjoita jotain kaunista tai viisasta ja anna ymmärtää olevasi sinkku, niin tulee helposti muutama asiallinen yhteydenotto sinkkumiehiltä. Ilman sinkkulisäystäkin, tapanani on ollut silloin tällöin kirjoittaa asiallinen kiitos kirjoituksesta joka on tavalla tai toisella koskettanut, enkä pidä itseäni sen kummemmin tyrkkynä kuin epätoivoisenakaan. Runkkailen kyllä säännöllisesti enkä viitsi valehdella asiasta.
Lukumäärällisesti siis voinemme puhua että dominoivia miehiä on enemmän kuin alistuvia naisia, mutta niitä miehiä joille joku on oikeasti valmis alistumaan, on paljon vähemmän kuin dominoivia miehiä ja ainakin suhteutettuna riittävästi vähemmän kuin alistuvia naisia.
Virittäkää mädät vihannekset niin menen laittamaan popparit tulille.
Muoks: Chimi tuossa jo parsikin kun muotoilin omaa aivopöräystäni.
-
Eli tämä on siis nettideittipalvelu, jossa jyllää viidakon lait (tai markkinoiden); parhaimmassa asemassa olevat voivat käyttäytyä miten tykkäävät ja eniten itseään myymään joutuvat olemaan enempi siipiään myöden. Ainakin näin voisi kuvitella kun katselee miten epäkunnioittavasti joitakin kohdellaan ihan vain liittyen seksuaaliseen statukseen jos se on mainittu tai tulee ilmi jossakin yhteydessä (ei-konsensuaalinen munille potkiminen on sallittua jos ei muuten sanat riitä, tai vaikka riittäisikin jos oletettu asema vain sallii, toisinsanoen).
Eli pelkkä markkinalogiikka ei selitä semanttista hierarkiailmentymää ainakaan minun mielestäni. Vai tekeekö oletettu valta sokeaksi käytöstavoillekin.
Eli alistuville miehille on aika heti selvää oman jonon pituus, alistuville naisille se selkiää kokemuksen karttuessa (ensi-innostuksesta täydellinen pyrstölle pyllähdys), dominoivat naiset ovat maanpäällisessä taivaassa (vai ovatko?) ja dominoivat miehet, siis oikeat sellaiset jotka myös löytävät vastakappaleita voivat olla tyynen rauhallisia sillä totuus on tuleva ilmi.
Muistaakseni täällä on kuitenkin aika tasainen sukupuolijakauma (naiset/miehet). Eli ihan en nyt tajua tätä markkinalogiikkaa kuitenkaan. Vai olenko väärässä tämän jaon suhteen? Onko miehiä huomattavasti enemmän tällä saitilla? Vai onko vain "huonoa" miesainesta liikaa...(eikös "huonoa" ole sellainen joka tuijottaa vain sitä tissiä, pillua, persettä, eikä hiffaa että täällä on jokin toinen -ensisijaisempi- agenda jengillä notkua.)
NAisten deitti-ilmojen kirjoittamattomuuteen voi olla muitakin syitä kuin kumppanitarjokasähky. Oletan. Koska siis niitä oikeita alistavia miehiä on alistuviin naisiin nähden liian vähän.
Jokin ei nyt tässä logiikassa täsmää. Joku fiksumpi voi valaista, kiitos.
(Niin, ja minä en ymmärrä tuon taivaallista fetisismistä että sen ottaminen mukaan tähän yhtälöön on jo liikaa käsityskyvylleni.)
-
Voisko nyt vaikka joku ylläpidosta ihan laskea tuota vai väsätäänkö aiheesta galluppi?
Toki tarkentaen haluaako alistuva / ylistyvä naida / sessioida miehen / naisen / jonkun muun kanssa?
-
Paitsi että naisista on, käsittääkseni, puutetta ihan kaikissa hierarkian tasoissa. Eli miehiä on yli tarpeen myös alistavissa.
Kyllä, koska joillekin useimmat miehet ovat totaalisesti out. Naiset pyörivät yhä enemmän tasokkaiden miesten kanssa ja heitä on saatavilla. Avoimet suhteet on nykyisin yleisiä, vaikkei niistä julkisesti puhutakaan. Sinkkunaisenkaan ei tarvitse tehdä kompromissia alaspäin.
-
Noniin, leikataanpa aiheeseen sitten vähän syvemmälle.
Ihmiset etsivät omista kumppaneistaan jotain, joka vastaa juuri heidän tarpeisiinsa. En osaa varovaisestikaan arvioida mitä ne tarpeet voisivat hajonnallisesti olla, mutta tulokset ovat sellaiset että ihan kaikkien ihmisten on yhä vaikeampaa löytää itselleen juuri toivotunlaista seuraa, huolimatta kysynnän ja tarjonnan laeista. Minullekaan ei riitä lähellekään se, että kokee olevansa alistuva, tai markkinoi itseään alistuvana. Kyse ei ole siitäkään että pitäisi olla enemmän, parempi ja niin edelleen, vaan minulle sopivampi. Pitkässä suhteessa toki nämä ominaisuudet voivat lähentyä toisiaan, mutta kokemus on opettanut että millään määrällä yrittämistä kaksi yhteensopimatonta tarinaa ei muutu yhdeksi tarinaksi.
Juuri tämän sopivan kumppanin löytymisen vaikeuden vuoksi on tämä tietynlainen polyajattelu nostanut päätään; jonkun kanssa voi kokea turvaa ja sielujen yhteyttä, joku toinen saa ihon värisemään pelkällä äänellään. Tällaiset ihmiset jotka vetoavat useampiin ihmisiin ja jotka haluavat jokaisen tarjokkaan talliinsa haalia, vääristävät osaltaan myös normaalia jakaumaa. Ehkä joskus näen itseni polymmassa kuviossa kuin nyt, mitään minulla ei ole sitä vastaan, mutta en haluaisi satuttaa niitä ihmisiä joista välitän, mikä tuntuu olevan polykuvioissa hyvin yleistä. Mietin, että johtuuko sekin siitä, että tartutaan siihen parhaaseen mitä tarjolla on, kun ei malteta odottaa sitä, jonka tarina tuntuu juuri omalta?
Tämä siis vain havainnollistaakseni, että asia ei ole alkuunkaan niin yksinkertainen kuin kysynnän ja tarjonnan lait. Valehtelisin jos väittäisin ymmärtäväni koko tämän yleisen sekasotkun, mutta perusteet väittäisin osaavani kuin kämmeneni selän.
-
Mua henkilökohtaisesti risoo laasastelu siitä, että kyllähän naisten kelpaa, kun tarjokkaita tuppaa joka tuutista ja toosasta. Ja oikein eritoten syljettää syyllistäminen siitä, että olishan niillä nyt seuraa vaan kun niille ei kelpaa kuin kullatut kikkelit ja kuut taivaalta. Todellisuudessa kun useimmat naiset arvioivat oman arvonsa rutkasti alakanttiin, ja silti niillä on vaikeuksia löytää arvoistaan seuraa. Kertonee enemmän tarjonnan kuin kysynnän laadusta ja määrästä :)
Nähdäkseni pervopopulaatiomme pariutumismarkkinallinen problematiikka piileekin pitkälti siinä, että lajinselviytymiselle edullisista (mutta yksittäisille perverteille vähemmän suotuisista) syistä jokaista vilpitöntä yksilöä kohden löytyy tuhannen täydellistä tolvanaa, joille kinky on pelkkää pornoa. Niin miehiä kuin naisia.
-
Todellisuudessa kun useimmat naiset arvioivat oman arvonsa rutkasti alakanttiin, ja silti niillä on vaikeuksia löytää arvoistaan seuraa.
Melkoinen prinsessa-asenne, joka perustuu vain siihen, että naisille on niin paljon tarjontaa.
-
Todellisuudessa kun useimmat naiset arvioivat oman arvonsa rutkasti alakanttiin, ja silti niillä on vaikeuksia löytää arvoistaan seuraa.
Melkoinen prinsessa-asenne, joka perustuu vain siihen, että naisille on niin paljon tarjontaa.
Hauskaa, ettet selvästikään ymmärtänyt pointtiani, ja tulit silti suorastaan alleviivanneeksi sen :)
Mutta jospa takaisin heterotehtaaseen, tästähän saisi jo oman ketjunsa jollei sellaista vielä ole.
-
Kuin myös sylettää laasastelu populistisine retoriikoineen. Privassa poissuljenkin sen elämästäni enkä ole kiinnostunut siltä kantilta edes lähtemään asiaa purkamaan (enkä oikein täälläkään jaksa sellaiseen sen enempää, kuin jo pikkusisko yllä, kommentoida). Liian valtakulttuurista kauraa minun hermojärjestelmälleni. Ei kiitos. Sen itkeminen että "naiset sitä ja naiset tätä.." on vain niin puuduttavaa kun silloin koko holistinen heteronormatiivinen ja hetroseksistinen kokonaisuus jää purkamatta riittävästi.
Baltsu jo tarkensikin asiaa hyvin yksilöllisemmälle tasolle, joka on aina se kiinnostavin kulma selvittää tilanteita. Eli lähdetään yksilön kokemuksesta kohden yleisempää, eikä syytetä jotakin "kattojärjestelmää" joka on lopulta aika abstarktia jos haluaa ymmärtää yksilöllisiä tragedioita ja esteitä pariutumiseen liittyvissä konsepteissa.
Eli ihmisinä olemme taipuvaisia luokittelemaan käsitteellisesti ympäristöämme ja itseämme mutta samalla lankeamme seksistiseen stereotyypittelyyn hatarin perustein. Näin saamme jonkinlaisen varmuuden koherentista, joskin epäoikeudenmukaisesta, yhteisöllisestä rakenteesta ja kuitenkin koemme tulevamme väärin ymmärretyiksi karsinoissamme.
Ja sitten vielä yhteisö ylläpitää joidenkin jäsentensä kautta stereotyypittelevää hierarkista rakennetta johon ei ole kovin helppoa, ei ehkä sallittuakaan, puuttua.
Mikä siis on rakentavampi tie yksilöllisemmin ja holistisemmin ja ihmistä kunnioittavammin olla tässä(kin) yhteisössä? Eikö se ole juuri se omien ja myös ympärillä havaittujen stereotyyppisten rakenteiden esille tuominen?
Joskus kun tuntuu että jos niihin puuttuu niin saa aikamoiset vihat niskoilleen "väärästä" käyttäytymisestä.
Minua ei niinkään kiinnosta kyseenalaistaa muiden ihmisten sukupuolisuutta (sex/gender) tai seksuaalisuutta, sillä en koe sitä mitenkään uhkana omalleni. PAITSI jos joku tulee tyrkyttämään minulle omaa hierarkiaansa jotenkin oikeampana ja sopivampana. Silloin ärähdän. Ja juuri se tyrkyttäminen on se mihin haluaisin tuoda valoa.
Siitä hyvänä esimerkkinä täällä usein näkee lausumia siitä kuinka alistuvat miehet, ja myös naiset, eivät täytä jotakin muualta annettua standardia. Sellainen sattuu niin silmään kuin sieluun. Kuinka hyväksyttyä on tällaisten julkilausumien näkyväksi tekeminen?
Onko mahdollista löytää sellainen diskurssi että se kunnioittaa kaikkia seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmenemisen variaatioita? (tuo ylläoleva Sopetujan kommentointihan ei sitä tee, esim.)
Sinänsä on vaikeaa erottaa sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta kun käsitellään heteronormatiivisuutta/heteroseksismiä sillä niihin on tuo luonnollinen(?) sukupuolijakauma kahteen polaariseen toisiaan täydentävään sukupuoleen jo sisään rakennettuna.
Lisäys: Ja niin, kyllähän myös dominoivat naiset ja miehet kärsivät stereotyypittelystä aika rankasti: aika paljon saa lukea siitä kuinka on petytty mastereihin ja dommeihin kun eivät olekaan vastanneet omia oletuksia kyseisistä stereotyypeistä. Eli kukaan ei ole turvassa muiden vääristyneiltä(?) odotteilta jos on itsensä johonkin karsinaan mennyt tärväisemään.
Lisäys 2: Rakastumisteeman tuominen tähän topikkiin on mielestäni oikein oiva keino tutkia odotteitamme. Kun jostain olen lukenut että yhteiskunnassamme heterous on luonnottoman suuresti edustettuna. Eli se viittaisi siihen että piilotamme sellaisia ominaisuuksiamme suhdetoimissamme joita ei kannusteta (vaan ilmeisesti jopa rangaistaan) ulkopuolelta.
-
Hauskaa, ettet selvästikään ymmärtänyt pointtiani
Selitä sitten, jotta ymmärtäisin.
-
Hauskaa, ettet selvästikään ymmärtänyt pointtiani
Selitä sitten, jotta ymmärtäisin.
Sukupuolesta ja suuntauksesta riippumatta sinusta kiinnostuneiden määrä on yhdentekevä, jos yksikään kiinnostuneista ei väräytä mitään sisällä.
Toki jos kiinnostuneiden määrä on itseisarvo, niin on kivaa kun on paljon kiinnostuneita, siitä huolimatta ettei niille ole mitään varsinaista käyttöä. Tämä lienee se peruste jolla katkerat huutelevat bunkkereistaan samalla kun ylenkatsovat niitä, jotka voisivat olla itsestä kiinnostuneita. Pelkkä lukumäärä ei takaa että joukossa on se yksi, saati useampi aidosti kultaa. Jos et tästä ymmärrä, niin suomessa on paljon järviä, mutta löytyy täältä muutama siltakin.
-
Sukupuolesta ja suuntauksesta riippumatta sinusta kiinnostuneiden määrä on yhdentekevä, jos yksikään kiinnostuneista ei väräytä mitään sisällä.
Esitän tilanteen tavallisen seksin näkökulmasta.
Neitsytnainen laittaa nettiin (esimerkiksi Iskuriin) ilmoituksen, jolla etsii seksiseuraa. Hän saa satoja vastauksia. 90 % vastauksista on roskaa. Joukossa on kuitenkin useita - jopa useita kymmeniä - tarjouksia fiksuilta miehiltä, joilla on tarjota naiselle sekä fyysistä että henkistä hyvää.
Kun neitsytmies laittaa vastaavan ilmoituksen, hän ei välttämättä saa ainuttakaan vastausta ja jos saakin, niin taso ei päätä huimaa.
Tämä asetelma tekee naisista prinsessoja. Kun on vara valita, on myös vara vaatia. Miesten kynnys vaatimiseen on paljon pienempi. Jos he tahtovat saada, heidän täytyy tyytyä.
-
Sukupuolesta ja suuntauksesta riippumatta sinusta kiinnostuneiden määrä on yhdentekevä, jos yksikään kiinnostuneista ei väräytä mitään sisällä.
Esitän tilanteen tavallisen seksin näkökulmasta.
Neitsytnainen laittaa nettiin (esimerkiksi Iskuriin) ilmoituksen, jolla etsii seksiseuraa. Hän saa satoja vastauksia. 90 % vastauksista on roskaa. Joukossa on kuitenkin useita - jopa useita kymmeniä - tarjouksia fiksuilta miehiltä, joilla on tarjota naiselle sekä fyysistä että henkistä hyvää.
Kun neitsytmies laittaa vastaavan ilmoituksen, hän ei välttämättä saa ainuttakaan vastausta ja jos saakin, niin taso ei päätä huimaa.
Tämä asetelma tekee naisista prinsessoja. Kun on vara valita, on myös vara vaatia. Miesten kynnys vaatimiseen on paljon pienempi. Jos he tahtovat saada, heidän täytyy tyytyä.
Kyseenalaistatko tässä näiden naisten autonomisen päätöksenteon koskien heidän omaa pariutumistaan? Haluatko kenties jotenkin vaikuttaa asiaan? Koetko tulevasi väärin kohdelluksi? Kenen on syy? Kyseisten naistenko? Vai kenties koko naissukukunnan?
Vai onko tämä vain vallitseva asiain tila jonka korjaaminen on hiukan kenties komplisoidumpi asia kuin että osoitetaan jotakin mukamas homogeenistä ryhmää johon on laitettu lappu "naiset".
-
Hmm...
Entäpä jos rakennetaan kaksi identtisen "sukupuolineutraalia" deitti-ilmoa.
Eli teksti siis sama, jolloin tää kirjallinen osuus ei pääsisi häiritsemään otantaa.
Toinen "miehen" toinen "naisen" jättämänä.
Veikkaanpa, että tulos on juurikin kuten sopeutuja jo esitti tapahtuvaksi.
Ihan ilman sen kummempia sarvia ja hampaita.
-
Kyseenalaistatko tässä näiden naisten autonomisen päätöksenteon koskien heidän omaa pariutumistaan?
Kuvaan sitä tosiasiallista tilannetta, joka yhteiskunnassa vallitsee. Naisilla on mahdollisuus olla prinsessoja, koska heille on niin paljon tarjontaa. Jos tilanne olisi päinvastainen, miehet käyttäytyisivät aivan samalla tavalla kuin naiset nyt.
Tilanne ei ole siis mitenkään naisten syy. Se on vain kysynnän ja tarjonnan suhteesta syntynyt tosiasia.
-
Tämä asetelma tekee naisista prinsessoja. Kun on vara valita, on myös vara vaatia. Miesten kynnys vaatimiseen on paljon pienempi. Jos he tahtovat saada, heidän täytyy tyytyä.
Ei varmastikaan vähiten tällaisen kiittämättömiksi primadonniksi leimaamisen vuoksi aika monilla naisilla on hyvin vääristynyt kuva siitä, mitä oikeastaan on lupa vaatia ja mitä nämä todella ansaitsevat. Toisin sanoen, kelpuutetaan kosijoita huomattavasti alta oman tason, ja silti edes niinkään hyviä on työn ja tuskan takana löytää, kun taas kaikkein alhaisimpia hännystelijöitä kyllä piisaisi. Toisin sanoen, tismalleen niitä tolloja joiden käsitys naisista on se, että niissä on joku vika jos ne ei anna pillua.
Tässä prinsessanurinassa on aavistuksen aukkoinen tämä perustavanlaatuinen logiikka. Annetaan ymmärtää, ettei ole oikeutta vaatia hyvää, kun kerran on tarjolla yllin kyllin huonoa. Se on kuin menisi autokauppaan taskussaan ihan mukavasti säästöjä ja mielessään joku kohtuu pieniruokainen ajo-ominaisuuksiltaan miellyttävä ajokki, ja kauppias tarjoaisi valikoimaksi rivin Tikkurilan talomaalilla ehostettuja 80-luvusta juuri ja juuri selvinneitä Opeleita. Kun sitten yrittäisi sievästi vihjaista, että mielessä oli jotain vähän muuta, kauppias närkästyisi huis helvettiin. Näitä meillä on vaikka kuinka paljon, ota tai jätä!
Onhan se varmasti oma lohtunsa olettaa, että vaatimukset ovat kerta kaikkiaan niin kohtuuttomia ettei ole mitään mieltä eväänsä lotkauttaa niitä vastatakseen. Huomattavasti työläämpäähän olisi tulla harkinneeksi sitä epämieluisaa vaihtoehtoa, että kenties omasta asenteesta löytyisi kuin löytyisikin petrattavaa.
Mutta nyt minä ainaskin koitan malttaa heittää pois. Tämä on juuri niitä keskusteluja, jotka hyvin harvoin johtavat yhtään mihinkään :)
Edit. Sellainen tuikitarpeellinen tarkennus kuitenkin, että tasolla viittaan siihen, miten naista suhteessa kohdellaan, en siihen miten hyvä tuuri vastapuolella (olipa tämä mitä sukupuolta hyvänsä) on geenilotossa käynyt.
-
aika monilla naisilla on hyvin vääristynyt kuva siitä, mitä oikeastaan on lupa vaatia ja mitä nämä todella ansaitsevat.
Suurin osa miehistä on tavallisia ihmisiä. He eivät ole erityisen älykkäitä, mutta eivät tyhmiäkään. He eivät ole komeita, mutta eivät rumiakaan. He eivät ole hyviä seuramiehiä, mutta eivät huonojakaan. Näitä miehiä miehistä on suurin osa, mutta nämä miehet joutuvat hyvin usein käytännössä kokemaan, etteivät he kelpaa naisille.
-
aika monilla naisilla on hyvin vääristynyt kuva siitä, mitä oikeastaan on lupa vaatia ja mitä nämä todella ansaitsevat.
Suurin osa miehistä on tavallisia ihmisiä. He eivät ole erityisen älykkäitä, mutta eivät tyhmiäkään. He eivät ole komeita, mutta eivät rumiakaan. He eivät ole hyviä seuramiehiä, mutta eivät huonojakaan. Näitä miehiä miehistä on suurin osa, mutta nämä miehet joutuvat hyvin usein käytännössä kokemaan, etteivät he kelpaa naisille.
Eikö jokaisessa yksittäisessä parisuhteessa päätös ole asianosaisten käsissä? Jokainen vastaa lisäksi VAIN omista mieltymyksistään ja kriteereistään. Missä tällainen "yleinen tavallinen mies"-mittari on? Kuka sitä hallinnoi ja miten se on kalibroitu? Missä sitten on sellainen "yleinen tavallinen nainen"-mittari, jolla voi katsoa mihin aksenttiin oma arvo asettuu?
*huokaa* (ja lopettaa tämän kanssa tähän)
-
Vai ovatko miehet vain yksinkertaisesti aktiivisempia seuranhakijoita?
Eli ton Iskurin mukaan n/m
Tänään puolitoistasivua ilmoja, joista varovaiselta arviolta noin puolet pro tai semipro...
Ja m/n
Rapian 24 sivua...
Ja olisin todella hämmästynyt jos pro-osastoa edustaisi edes pari prossaa...
Eli?
-
Eikö jokaisessa yksittäisessä parisuhteessa päätös ole asianosaisten käsissä?
Valta on ensisijaisesti naisen käsissä. Mies tarjoaa ja nainen valitsee. Koska miehistä on valtava ylitarjonta, miehen on tyydyttävä siihen mitä saa. Mies ei voi kilpailuttaa, vertailla ja valita. Hänen täytyy tyytyä.
-
Vai ovatko miehet vain yksinkertaisesti aktiivisempia seuranhakijoita?
Eli ton Iskurin mukaan n/m
Tänään puolitoistasivua ilmoja, joista varovaiselta arviolta noin puolet pro tai semipro...
Ja m/n
Rapian 24 sivua...
Ja olisin todella hämmästynyt jos pro-osastoa edustaisi edes pari prossaa...
Eli?
Kyllä. Näin uskon; miehet ovat aktiivisempia seuranhakijoita. Se miksi on jo kiinnostavaa. Sukupuolihormoneista väitetään testosteronin aiheuttavan seksuaalista aktiivisuutta. Ehkä pitääkin laittaa sinkkunaisten juomaveteen pientä terästystä...? Tai sitten hyväksyä että naiseuteen kuuluu enemmässä määrin passiivisempi seksuaalisuus, mitä pahaa siinä on? Onko sitä muutettava jotta se olisi paremmin sen oikeamman(?) ja hyväksytymmän seksuaalisen ilmaisun mukaista?
Voidaan tietenkin kutsua paikalle itkijänai...eiku ei tarviikaan kun on jo itkijämiehiä <3 (onko tämä seksistinen kommentti?)
-
Valta on ensisijaisesti naisen käsissä. Mies tarjoaa ja nainen valitsee. Koska miehistä on valtava ylitarjonta, miehen on tyydyttävä siihen mitä saa. Mies ei voi kilpailuttaa, vertailla ja valita. Hänen täytyy tyytyä.
Niin, koska naistahan nyt on vaan saatava, hinnalla millä hyvänsä. Niin tottakai naisten on myös pakko ottaa mies kun niitä kerran on niin paljon tarjolla. Toivon itsesi puolesta että ymmärtäisit mahdollisimman pian, ettei sinun tarvitse tyytyä ja että sopivin kumppani ei ole mikään mitattava määre vaan tunne sisällä.
-
Niin tottakai naisten on myös pakko ottaa mies kun niitä kerran on niin paljon tarjolla.
Miksi naisen olisi pakko ottaa? En minä esitä naisille vaatimuksia. Minä vain totean, mikä on tilanne.
Prinsessa esittää naiset ylivertaisen arvokkaina olentoina, joiden ei tarvitse tyytyä mihin tahansa. Minä yritän tuoda tällaisen asenteen vastapainoksi mukaan totuutta eli sitä, että suurin osa miehistä on ihan tavallisia miehiä, joilla ei ole mahdollisuutta tarjota prinsessalle sitä, mitä hän hovielämässään tarvitsee.
Prinsessaksi voi heittäytyä keskitason nainenkin. Keskitason naisilla on kova myyntivaltti, sukupuoli.
-
Tai sitten nämä "Eevan tyttäret" ovat vain siveämpiä seuranhakijoita eli ujostelevat läntätä julkiseksi haluaan löytää kumppani ja tyytyvät siihen mitä on. Eli ei mitään, ulostaen itsensä markkinoilta ( anteeksi ilmaisu)... Ja täten vääristäen ne.
Koska aika erikoista olisi olettaa, ettei näitä puuttuvia 22 ja puolta sivullista naisia olisi ollenkaan olemassa.
Siis sinkkuina...
Toki oletus, että kaikki seuranhakijat olisivat sinkkuja lie aika yksioikoista.
Seassa lienee paljoltikin "polyttäjiä".
Luvalla tai ilman...
Näitä otaksuisin kuitenkin löytyvän suhteessa yhtäläisesti kummastakin sukupuolesta...
Eli missä ne muijat oikein luuraa?
Kotona ja ompeluseuroissa itkeskelemässä?
(mjuu... Pikkusen lipsahti seksistisen puolelle, no sori)
-
Suomessa syntyy lapsia aika lailla tasaisesti molempia sukupuolia. Ja moniavioisuutta ei esiinny kuin marginaalisesti. eli jos alkaa miettiä sitä miesten ylimäärää jota kuulemma on vanilja hetero markkinoilla myös ja varsinkin, niin mistä se johtuu?
Arvaus: jos nainen ei löydä hyvää se on ennemmin yksin kuin ei sopivan kanssa. Jos mies ei löydä hyvää se alkaa lukea laasasta ja päättää että vain paras kelpaa ja on se niin väärin kun tavallinen mies joutuisi jotenkin joustamaan. Vaikka juttelemaan fiksuja.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin löytää jonkun. Monet niistä seuraa hakevista subimiehistäkin ovat naimisissa. He siis haluavat yli oman naiskiintiönsä joka kai ois yksi kerrallaan jos sillä toisella ei ole muita.
Ilmankos dommeja ei riitä kaikille, mutta ei niitä tavallisia fiksuja ketään pettämättömiä reippaita sopivan ikäisiä hauskoista asioista syttyviä subimiehiäkään ole yhtään liikaa. Ainakaan sellaisia joiden haaveena on löytää joku mun kaltainen tavis eikä stereotehtaan dommea.
Vir
-
Prinsessaksi voi heittäytyä keskitason nainenkin. Keskitason naisilla on kova myyntivaltti, sukupuoli.
Mä niin kovin yritin olla provosoitumatta ja vastaamatta... Nyt ei enää onnistunut. Naisesta tekee prinsessan se, että hän ei kelpuuta jokaista "tavallista" miestä? Hän ei sinkkuna laadi seuranhakuilmoitusta? Hän ei vastaa seuranhakuilmoituksiin?
Enkä takuulla valehtele, kun sanon, että monen naisen kohdalla pätee se mitä Heinrich ja Pikkusisko sanovat. Naiset eivät treffipalstoilla ole niin aktiivisia, osaksi Heinrichin mainitsemasta syystä ja osaksi Pikkusiskon mainitsemasta syystä. Moni nainen tuntee alemmuuden tunnetta itsestään, "en ole kuitenkaan riittävä". Samalla halutaan pitää jonkin sortin kriteeristä kiinni, varsinkin kun ollaan BDSM-maailmassa, jossa yritetään saada halut ja himotkin vielä osumaan yksiin. Mielenkiintoisia ihmisiä täällä on vaikka kuinka, ja HYVIIN ilmoituksiin moni käy ilmaisemassakin mielenkiintonsa. Olen niin tehnyt itsekin. Privaa en laittanut, koska en osunut miehen kriteereihin.
Varmasti on näitä prinsessoja olemassa, jotka nostavat itsensä jalustalle, mutta älä hyvänen aika noin räikeää yleistystä asiasta tee. Miehissä vastaavasti on "wannabe-kingejä", jotka luulevat itse olevansa seuraavana Jumalasta, mutta ei heidän mukaansa koko mieskuntaa leimata kusipäiksi.
-
Naisesta tekee prinsessan se, että hän ei kelpuuta jokaista "tavallista" miestä?
Prinsessa on nainen, joka katsoo omantasoisiaan miehiä ylikriittisesti arvioiden tai halveksuvasti. Hänellä on siihen mahdollisuus, koska hän on nainen.
-
Miten ihmeessä tuo "omantasoisuus" mitataan?
Jos naisseuran löytäminen tuntuu vaikealta, niin siinä ei kyllä katkeroituminen ja naisvihaan lankeaminen auta yhtään.
-
Lievätkö naiset ajan puitteissa alkaisi lämmetä myös niille kahden rivin viestittelijöille? Kinkytermein kyse olisi 'topping from bottom'-kuviosta, missä toinen ilmoittaisi haluavansa jotain ja toinen vastaisi, että "kyllä, ok, hetimiten" tai ehkä sovittaisiin jatkot jonnekin. Sellaisessa itsevarmuudessa ei tulisi vähääkään laskelmoiduksi kumppanin sopivuutta, ulkonäköä, saati asemaa, vaan kaikki kävisi ja tuntuisi eroottiselta ja aivan ihanalta. Jokainen mies saisi takuuvarmasti seksiä ennen kuin on ehtinyt laihduttaa kiloakaan tai palata iltalenkiltä kotiin. Näin niin kun pohtimisen arvoisena huumoripläjäyksenä.
-
Aivan Vir; naiset eivät "tyydy". Ovat mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Tämä on hyvä, mielestäni (ihan kaikille sukupuolille ja -puolettomille). Sillä aikamoisen riipan sitä itselleen ottaa jos toisin toimii; eikös jokin tutkimus ole, ellei useampikin(?), siitä että parisuhde parantaa miehen mutta alentaa naisen eliniän odotetta? Aika rankkaa jos näin tosiaan on. Ja sosiaalinen voi olla muillakin tavoin kuin kylkikyljessä nyhjäten (sitäkään väheksymättä kun se toimii molemminpuolin). Ettei osa taakasta tai sen lankeamisesta naissukukunnan harteille olisi sellaisen feminiinisyyden stereo-oletuksen varassa kuin että naiseuden oletetaan olevan hoivaavaa (jotenkin "luonnostaan").
Olen keskustellut jokusenkin oman ikäiseni ja varsinkin vanhemman sukupolven naisen kanssa siitä kuinka "on päästävä hengähtämään pois parisuhteesta", sillä se kuormittaa omaa eloa ja oloa. Aika surullista, minusta. Enkä sano etteikö voi olla tarpeita hengähdellä myös toisinpäin (joskus kun miehet(kin) tyytyvät valinnoissaan).
-
Naisesta tekee prinsessan se, että hän ei kelpuuta jokaista "tavallista" miestä?
Prinsessa on nainen, joka katsoo omantasoisiaan miehiä ylikriittisesti arvioiden tai halveksuvasti. Hänellä on siihen mahdollisuus, koska hän on nainen.
Mikä mittari kertoo, mikä on omantasoinen? Tätä samaa tekee miehet. Jopa omassa kaveripiirissäni on tällaisia miehiä. Joten kutsutaanko tasapuolisuuden vuoksi sitten kaikkia näitä miehiä kusipäiksi?
Nämä miehet arvioivat oman tasonsa yli siis oman markkina-arvonsa. Ja sitten he itkevät naisista kuinka valikoivia ja hankalia kaikki naiset on, kun ei niille kelpaa mikään. Kuulutko siis itsekin näihin miehiin?
-
Miten ihmeessä tuo "omantasoisuus" mitataan?
Ominaisuuksilla ja saavutuksilla. Ulkonäkö, koulutus, älykkyys, persoonallisuus.
Jos naisseuran löytäminen tuntuu vaikealta, niin siinä ei kyllä katkeroituminen ja naisvihaan lankeaminen auta yhtään.
Minun asiani ovat tässä suhteessa hyvin. En kirjoita katkeruudesta.
-
Nämä miehet arvioivat oman tasonsa yli siis oman markkina-arvonsa.
Kirjoitat eri asiasta. Keskitason naisen valta on todellista. Siinä ei ole kysymys itsensä yliarvioimisesta. Valta kuitenkin perustuu sukupuoleen eikä ominaisuuksiin. Siksi vituttaa, kun keskitason nainen aliarvioi keskitason miestä pelkästään siksi, että hän on nainen. Pillulla hallinta on kusipäistä hommaa. Siinä jää ihminen kokonaisuutena kohtaamatta.
-
Nämä miehet arvioivat oman tasonsa yli siis oman markkina-arvonsa.
Kirjoitat eri asiasta. Keskitason naisen valta on todellista. Siinä ei ole kysymys itsensä yliarvioimisesta. Valta kuitenkin perustuu sukupuoleen eikä ominaisuuksiin. Siksi vituttaa, kun keskitason nainen aliarvioi keskitason miestä pelkästään siksi, että hän on nainen. Pillulla hallinta on kusipäistä hommaa. Siinä jää ihminen kokonaisuutena kohtaamatta.
Miten ihmeessä tuo "omantasoisuus" mitataan?
Ominaisuuksilla ja saavutuksilla. Ulkonäkö, koulutus, älykkyys, persoonallisuus.
Jos naisseuran löytäminen tuntuu vaikealta, niin siinä ei kyllä katkeroituminen ja naisvihaan lankeaminen auta yhtään.
Minun asiani ovat tässä suhteessa hyvin. En kirjoita katkeruudesta.
???
-
Nämä miehet arvioivat oman tasonsa yli siis oman markkina-arvonsa.
Kirjoitat eri asiasta. Keskitason naisen valta on todellista. Siinä ei ole kysymys itsensä yliarvioimisesta. Valta kuitenkin perustuu sukupuoleen eikä ominaisuuksiin. Siksi vituttaa, kun keskitason nainen aliarvioi keskitason miestä pelkästään siksi, että hän on nainen. Pillulla hallinta on kusipäistä hommaa. Siinä jää ihminen kokonaisuutena kohtaamatta.
Eli laatumiehet tyytyvät keskitason naisiin, vain koska heillä on pillu? Jos keskitason naiselle ei kelpaa keskitason mies, silloinhan tämän on saatavan laatumies, että se valta oikeasti olisi olemassa, että se valta olisi todellista.
No joo, jätän itse asian nyt myös tähän. Turhaa inttämistä, joka alkaa harhaantua ihan väärälle polulle.
-
Jos keskitason naiselle ei kelpaa keskitason mies, silloinhan tämän on saatavan laatumies, että se valta oikeasti olisi olemassa, että se valta olisi todellista.
Juuri näinhän se onkin. Keskitason naisen valinnanvara on aivan erilainen kuin keskitason miehen. Koska hänellä on pillu.
-
Juuri näinhän se onkin. Keskitason naisen valinnanvara on aivan erilainen kuin keskitason miehen. Koska hänellä on pillu.
Naisen käsittely ja kohtelu on käytännön tasolla ylipäätään myönteisempää, kuin miehen. Ei laiteta kiviä kenkiin niin paljon. Eikä pillu itsessään sitä arvoa tuota, vaan se kuhina ja härdelli siinä ympärillä. Ketkä sen sitten luovat siihen ovat myöskin vastuussa arvostuksen epätasajakaumasta sukupuolten välillä.
-
Jos keskitason naiselle ei kelpaa keskitason mies, silloinhan tämän on saatavan laatumies, että se valta oikeasti olisi olemassa, että se valta olisi todellista.
Juuri näinhän se onkin. Keskitason naisen valinnanvara on aivan erilainen kuin keskitason miehen. Koska hänellä on pillu.
Mutta tässä se surullisenkuuluisa laasasen itkuvirsi juuri kosahtaa metsään; laasasen määritelmän mukainen laatumies kun muuttuu kategorisesti keskitason mieheksi ottaessaan keskitason naisen. Voisiko olla, ihan noin vain idean tynkänä, että laasasen saamattomuusmanifesti ei ota huomioon riittävästi tosiasioita? Minua muutenkin ärsyttää miten juostenkustulla henkisellä oksennuksella on saatukin luotua niin paljon hälinää, juurikin sen takia että aihe on mediaseksikäs, vaikka sen informaatioarvo hipoo nollaa? Markkina-arvoteoria kun pätee matemaattisesti, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten tai inhimillisyyden kanssa. Markkina-arvoteoria on vain yksi tekosyy muiden joukossa miesten (ja varmaan vähän naistenkin) vollottaa surkeuttaan, joka johtuu jostain aivan muusta kuin omasta itsestä. Minusta on aivan oikein ja kohtuullista, että jos on tarpeeksi tyhmä langetakseen markkina-arvoteoriaan edes jonkinasteisena totuutena, ettei minkääntasoisen naisen tarvitse haaskata aikaa johonkin, jota kiinnostaa enemmän millä tikapuiden askelmalla ollaan menossa, kuin että kenen kanssa jakaa ja mitä.
Minulla ei koskaan, ikinä ole ollut mitään mielenkiintoa siihen paljonko tienaa, mitä kouluja on käynyt tai missä ollut töissä. Näen kauneutta siellä mitä joku kaltaisesi pitää ilmeisesti jotenkin vähempiarvoisena, eikä se arvostus ole mitenkään sidottu siihen saanko siitä ihmisestä jotakin itselleni vai en. Silloin kun tämä näkemys on yhteinen ja molemmat näkevät toisensa samalla tavalla, pääsee syntymään yhteys, joka on tasa-arvoinen ja kaunis. Sen arvo on itsessään eikä sitä voi kiistää, saada aikaan väkisin ja sitä on turha kadehtia, koska se yhteys on kahden ihmisen välinen, eikä siihen voi päästä kalifiksi kalifin paikalle. Siksi on syytä iloita nähdessään rakkautta. Koska se ei todellakaan ole keneltäkään pois.
Ja ainakin minä uskallan suoraan sanoa aiheen ja mielipiteeni olevan hyvinkin henkilökohtainen. Heterotehtaasta on ajauduttu kauas enkä osannut pysyä viileänä, mutta sellaista se on kun aletaan arvottamaan ihmiselämää. Olenhan kuitenkin ikuinen romantikko.
-
Keskitason naisen valinnanvara on aivan erilainen kuin keskitason miehen. Koska hänellä on pillu.
Mies, joka näkee naisen keskitason pillullisena ei ole keski- tai hyvä luoja minkäänlaista tasoa lähelläkään.
En tiedä geneerisen pillunkantajan kantaa, mutta henkilökohtaisesti pidän tasokkuutena nimenomaan sitä, että minua kohdellaan kunnioittavasti, vaikka minulla pillu onkin. Ja voin kertoa, että olen siinäkin vaateessa totisesti tullut vastaan ja tehnyt toisinaan suorastaan hartiavoimin töitä, että kaikkein surkeimmatkin egoistiset pikku paskiaiset saisivat pannakseen. Olen kuvitellut etten sen parempaa ansaitsekaan, kun ei kerran sellaista ole ollut minulle tarjolla. Olen alkanut oivaltaa olleeni väärässä, ja riippumatta siitä mille tasolle minä pilluineni yllän, pyrin nykyisin suosimaan kumppaneita jotka kohtelevat minua niin hyvin kuin kuka tahansa ihminen osakseen ansaitsee - parasta A-luokkaa siis, jota näyttää valitettavasti olevan markkinoilla hyvin rajoitettu erä.
Pitikö minun olla hiljaa jo..? En tainnut onnistua :D
-
pyrin nykyisin suosimaan kumppaneita jotka kohtelevat minua niin hyvin kuin kuka tahansa ihminen osakseen ansaitsee
Näinhän naiset väittävät, mutta todellisuus taitaa olla toinen. Ujot, hiljaiset ja kohteliaat jäävät syrjään, mutta pelimiehet pääsevät kohteeseensa.
Pieni miesten joukko pyörittää suurta naisten joukkoa ulkoisilla ja verbaalisilla avuillaan. Eivät naiset siinä tosissaan kysele kunnioituksen perään, vaan riittää, että mies on lipevä.
-
Onpas työlästä seurattavaa...
Oerkule kun olisikin selkeät määreet "keskiverroista" sun muista.
Tarvis vähemmän lueskella tuota verbaalisesti sinänsä toisinaan jopa lahjakastakin toisen keskustelijan asiatonta mollaamista ja vois keskittyä enämpi kirjoittajan varsinaiseen asiaan...
Mutta kun ei ole.
Kas kun ne määreet ja suureet sen kumppanin valinnassa on jotakuinkin henkilökohtaisia itsekullakin.
Ja hyvä niin.
Siksi olisikin suotavaa kunnioittaa, vaikka se suiviikin, myös sen toisen määreitä.
Keskivertoineen päivineen...
Toisinaanhan ne "ihan perseestäkin" olevat natsaa jonkun kanssa...
Noin omakohtaisesti voin kertoa, että tässä nyt parisen vuotta testaillessa...
Mitenkään erityistä "kolahdusta" ei ole kohdalle osunut.
Koska vielä sinkku...
Joku on tieten aina jonkun kanssa kivaa jne... Ja lässynlää...
Mutta "se suuri" antaa vielä odottaa itseään...
Tän genren sisällä sellaisen haaveilu on tieten vielä utopistisempaa kuin laajemmassa vaniljassa...
Materiaali ei... Todellakaan oo ainakaan omassa kohderyhmässäni ottaen kokonaistarjonnan huomioon... Mitenkään erityisen laadukasta. (keskivertoisesti)
Tosin... Käytettyjen autojen kaupassahan tässä ollaan jo itsekin.
Eikä edes siellä hallin puolellakaan enää :D
Mutta täältä takapihaltakin voi tehdä löytöjä :)
Koska mä uskon, että jokaiselle, ihan jokaiselle on olemassa se "oma"...
Löytynekkö tuota sitten koskaan lienee toinen juttu...
Löytyy se :)
-
Näinhän naiset väittävät, mutta todellisuus taitaa olla toinen. Ujot, hiljaiset ja kohteliaat jäävät syrjään, mutta pelimiehet pääsevät kohteeseensa.
Pieni miesten joukko pyörittää suurta naisten joukkoa ulkoisilla ja verbaalisilla avuillaan. Eivät naiset siinä tosissaan kysele kunnioituksen perään, vaan riittää, että mies on lipevä.
Pelimiehet pääsevät pelimiesten kohteisiin samalla, kun ujot, hiljaiset ja kohteliaat eivät näe omia kohteitaan pelimiesten kohteilta. Miksi ujot, hiljaiset ja kohteliaat haluaisivat niitä naisia, jotka haluavat pelimiehiä? Kysynpä vaan. Itse en olisi ihan niin rohkea että väittäisin tietäväni naisen puolesta, kenet hän todellisuudessa haluaa.
Yleensäkin tämä kohdeajattelu, saat koko homman kuulostamaan sotilasoperaatiolta. En tapaa kohteita, vaan ihmisiä. Suurinta osaa ihmisistä en halua saada millään tavalla tai tasolla, vaan osaan nauttia heidän seurastaan kaikkien teorioiden ulkopuolelta. Tiedätkös, ihmisillä on taipumusta pitää minusta sen vuoksi ja minusta se on mukavaa. Yllättävää kyllä, kukaan ei ole vielä heittäytynyt jalkoihini ja kerjännyt minua häpäisemään itseään, tai rakastelemaan kanssani mahdollisimman pian ennenkuin joku muu ehtii. Yhtään jonotusnumeroakaan en ole tainnut jakaa koskaan, vaikka muunmuassa miiteissä höpötän mielelläni paljon, että saan hymyjä tasapuolisesti kaikkien kasvoille. Minusta on ihanaa että ihmisillä on mukavaa ja heitä naurattaa, vaikka sitten nauraisivat minulle. Jotenkin paljon rennompaa niin. Eikä siltikään kohteet lankea minuun riveinä tai sarjoina, mutta ystäviä olen mielestäni useammasta saanut ja hyvä niin :)
-
Miksi ujot, hiljaiset ja kohteliaat haluaisivat niitä naisia, jotka haluavat pelimiehiä?
Kaikki naiset harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta haluavat pelimiehiä. Pelimiehet ovat huomioivia, sujuvia, pystyvät luomaan turvallisen ja lämpimän tunnelman, saavat naiset tuntemaan itsensä tärkeiksi ja osaavat yleensäkin luoda naisen ympärille pienoismaailman, jossa arki unohtuu.
Jos suhde ei jää yhteen iltaan, niin vielä suhteen alussakin pelimies saattaa vaikuttaa ihannekumppanilta. Pelimiehen huonot puolet kuten pinnallisuus, itseriittoisuus, impulsiivisuus ja epäluotettavuus saattavat alkaa näkyvä vasta useiden vuosien päästä.
Pelimies on ikään kuin biologinen valmispaketti lisääntymistä varten. Pelimies kestää suhdekuosissa pari vuotta, joiden aikana lapset saadaan alulle, ja hajoaa sitten suhteesta pois.
-
Mihin nämä väitteet oikein perustuvat?
-
Mihin nämä väitteet oikein perustuvat?
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/689/569
(tsekkaa pdf-kritiikki...jasorisorsori pikkusisko että saastutin tällaisella aineksella kolumniasi)
-
Naisten riittävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta aika vähän heitä käytännössä miesten luo hakeutuu. Mutta ulkona liikkuminen voisi tietenkin auttaa. Entä onko ujolla/muuten vähän rassukalla miessubilla ylipäätään oikeutta kaivata dominaominaisuuksilla varustettua naista? Miessubi koetaan helposti vain epäonnistuneena miehenä. Dominoilla tai potentiaalisilla dominoilla ja domeilla menee yleensä sosiaalisessakin elämässä melko lujaa, miessubeilla taas ei/ei aina.
-
Pitäiskö seuraavaksi määritellä onko Domina Domina ilman subia ;)
Ja subi pelkkä wannabee ilman sitä dominoivaa...
-
Voi Sopeutuja. You take my self control :love: ;D Ironista sinänsä, millaisille raiteille tämä keskustelu luisui.
Pelimies on ikään kuin biologinen valmispaketti lisääntymistä varten. Pelimies kestää suhdekuosissa pari vuotta, joiden aikana lapset saadaan alulle, ja hajoaa sitten suhteesta pois.
Ja tämä on sitä, mitä kaikki naiset harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta haluavat..?
Pelimiehet ovat huomioivia, sujuvia, pystyvät luomaan turvallisen ja lämpimän tunnelman, saavat naiset tuntemaan itsensä tärkeiksi ja osaavat yleensäkin luoda naisen ympärille pienoismaailman, jossa arki unohtuu.
Siinä näet. Nämä suuresti kadehditut pelimiehet ovat selvästikin saaneet selville, mitä naiset oikeasti haluavat: tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että naiset olisivat välttämättä vailla siippaa ja siittäjää. Siinä on vain vissi ero, haluaako toinen esimerkiksi pelkkää seksiä vai pelkkää pillua.
Pelimiesteoria pähkinänkuoressa: Se, että on olemassa miehiä jotka onnistuvat käyttämään viehättäviä naisia hyväkseen, todistaa vedenpitävästi, että kaikki viehättävät naiset haluavat tulla miesten hyväksikäyttämiksi, ja että kaikki viehättäviä naisia saavat miehet ovat hyväksikäyttäjiä.
Minun mielestä tässä argumentissa on niin monta aukkoa, että pitäisi piisata tasapuolisesti kaikille.
-
Pitäiskö seuraavaksi määritellä onko Domina Domina ilman subia ;)
Ja subi pelkkä wannabee ilman sitä dominoivaa...
Samaa vanhaa.
Jos puu kaatuu ilmakehällisellä planeetalla mutta kukaan kuuleva ei ole paikalla, lähteekö kaatumisesta ääni?
Jos po. Domme istuskelee kotona yksin, kinkyvälineet poissa silmistä ja mielestä ja netissä korkeintaan lukee vaniljasivuja, onko hän Domme?
Jos subi istuskelee kotona yksin, kinkyvälineet poissa silmistä ja mielestä ja netissä korkeintaan lukee vaniljasivuja, onko hän subi?
Lähtee.
On.
On.
Esimerkit liittyvät tapahtuman tai ihmisten ominaisuuksiin, ei siihen mitä muut tapahtumasta ja ominaisuuksista ajattelevat tai ovatko niitä edes huomanneet.
Kolumnin aiheesta: Itse olen saapunut kinkymaailmaan homomiespainotteisista vaniljapiireistä, enkä siksi oikeastaan yllättynyt heteronormatiivisuuden määrästä kinkypiireissä. Heterojunttiuden, laasasskeidan ym. määrä voisi järkyttää, jos ei se olisi minulle niin vieras elämänmuoto, ettenkö voisi sitä tarkastella hiukan jopa huvittuneena, vähän niinkuin kuollutta tuhohyönteistä mikroskoopin alla :D
-
Nyt. Näkemiin.
-
Nyt. Näkemiin.
Hän selvästi odotteli, että joku sanoisi hänen mielestään ne oikein definitiiviset sanat, jotta hän pääsee tästä ketjusta pois :D
-
Naisten riittävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta aika vähän heitä käytännössä miesten luo hakeutuu. Mutta ulkona liikkuminen voisi tietenkin auttaa. Entä onko ujolla/muuten vähän rassukalla miessubilla ylipäätään oikeutta kaivata dominaominaisuuksilla varustettua naista? Miessubi koetaan helposti vain epäonnistuneena miehenä. Dominoilla tai potentiaalisilla dominoilla ja domeilla menee yleensä sosiaalisessakin elämässä melko lujaa, miessubeilla taas ei/ei aina.
No, kukaan ei tule kotoa hakemaan, mutta varmasti kykenevyys dialogiin nettimaailmassa voi jeesata liikenteeseen, jos ihan miittailu tai bileily ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta ainakaan aivan kylmiltään.
Mitä tarkoitat että "koetaan" epäonnisttuneena miehenä? Koetko siis itse olevasi epäonnistunut mies jos olet alistuva? (profiilisi on tyhjä se ei kerro kenellekään yhtään mitään)
-
No tässä keskustelussa taidetaan kokea kaikki miehet epäonnistuneina ;D
Voin tunnustaa.
Koen itseni juuri tällä hetkellä epäonnistuneeksi.
Olen epäonnistunut löytämään, toistaiseksi, kumppania itselleni.
Koenko olevani epäonnistunut koska yhtenä mieltymyksistä on alistuminen naiselle?
Ennen vastaamista pyydän lukijaa kiinnittämään huomiota sanamuotoon "naiselle".
Siis sille tietylle "naiselle", ei kenelle tahansa, anteeksi taas "pillunkantajalle", jolla nyt sattuu raippa kourassa pysymään.
Hmph!
Enpä todellakaan :)
Päinvastoin, etsintä jatkuu ja on iloja täynnä.
Polulla olen saanut tavata monta ihanaa ihmistä, joiden kanssa saan toivottavasti viettää aikaa myös tulevaisuudessa :)
Muuten...
Samaa vanhaa ajatusketjua mukaellen.
Onko juoppo juoppo vaikka sillä ei ole viinaa?
On.
Mutta se on kuivilla.
Eli onko se Domme Domme ilman subia.
Ei.
Se runkkaa ;)
-
En esittänyt kysymystäni sinulle heinrich. Vastauksesi ei kiinnosta minua. Toivottavasti kiinnostaa jotakuta muuta.
Minusta toisen puolesta ei voi "kokea", paitsi ehkä verkkoja.
-
Voi enkä minä, vaikka kieltämättä Sinua arvostankin, osoittanut kirjoitustani juuri Sinulle.
Ihan yleisesti, osallistuakseni tähän... Ah niin antoisaan keskusteluun :)
Jos haluaisin jollekulle osoittaa erityisesti jotain...
Täällähän lie privakin...
Totta, toisen puolesta ei oikeasti voi kokea...
Sanonta "tunnen tuskasi Toveri" lieneekin lähinnä vertauskuvallinen :)
-
Voi enkä minä, vaikka kieltämättä Sinua arvostankin, osoittanut kirjoitustani juuri Sinulle.
Ihan yleisesti, osallistuakseni tähän... Ah niin antoisaan keskusteluun :)
Jos haluaisin jollekulle osoittaa erityisesti jotain...
Täällähän lie privakin...
Totta, toisen puolesta ei oikeasti voi kokea...
Sanonta "tunnen tuskasi Toveri" lieneekin lähinnä vertauskuvallinen :)
Kiitän arvostuksestasi. Ja myös isoista S:stä; niitä arvostan minäkin, vaikkei sinun niitä minulle tarvitse kirjoittaa. Selitys oli myös hyväksyttävä; toki yleisesti voi mielipiteensä jokainen kirjoittaa.
Gendermale voi antaa omansa vaikka privana sikäli mikäli ei luovuttanut jo tämän keskustelun osalta; ei ole pakko avautua julkisesti (ei tietenkään minullekaan, mutta olen kiinnostunut vastauksestaan).
-
Pelimies ? Hyväksikäyttäjä ? HÄ? :o
Aikuiset (määrä X) haluaa nussia ja kumppani(t) valehtelevat sujuvasti olevansa juuri niitä vääriä
niin mikäs vittu siinä sit ? LÄHETÄÄ PANEE! ;D
-
Pelimies ? Hyväksikäyttäjä ? HÄ? :o
Aikuiset (määrä X) haluaa nussia ja kumppani(t) valehtelevat sujuvasti olevansa juuri niitä vääriä
niin mikäs vittu siinä sit ? LÄHETÄÄ PANEE! ;D
Kas tässä malliesimerkki. Stoge valehtelee korkeintaan sen, minkä vastapuoli tietää valeeksi, ja pillua piisannee. Kunnioitusta on sekin, että tekee selväksi ettei toisen suhdanteet voisi vähempää kiinnostaa. Jalo mies :love: ;D
Minusta tämä koko hässäkkä todistaa osaltaan kolumnin alkuperäisen pointin paikkaansapitäväksi. Niin meillä kuin muuallakin oletetaan ja lähtökohtaisesti hyväksytään yhä vain kaksi toisilleen vastakkaista sukupuolta, jotka janoavat hyväksyntää toisiltaan. Poikkeuksia voi olla, mutta ne tulee selkeästi merkitä, ja jos suinkin mahdollista palata mitä pikimmiten binäärioppositioon. Siitä kun on niitä teorioitakin.
Ja jollei oma joukkue olekaan voitolla, on aika syyttää tuomaripeliä.
-
Minusta tämä koko hässäkkä todistaa osaltaan kolumnin alkuperäisen pointin paikkaansapitäväksi. Niin meillä kuin muuallakin oletetaan ja lähtökohtaisesti hyväksytään yhä vain kaksi toisilleen vastakkaista sukupuolta, jotka janoavat hyväksyntää toisiltaan. Poikkeuksia voi olla, mutta ne tulee selkeästi merkitä, ja jos suinkin mahdollista palata mitä pikimmiten binäärioppositioon. Siitä kun on niitä teorioitakin.
Ja jollei oma joukkue olekaan voitolla, on aika syyttää tuomaripeliä.
Onko kolumnit materiaalia, jossa kirjoittaja toivoo pointtinsa tulevan todistettua oikeaksi? Tai väittää niin käyneen, koska lukijoista osa vie keskustelun minne se nyt meneekään?
Ehkä keskustelu vaeltaa osaksi siksi, että alkuperäistä aihetta ei tajuttu niin merkittäväksi, että sen pointteja olisi pitänyt todistaa tai olla todistamatta oikeiksi tai sinnepäin oleviksi tai hapuileviksi tai mitä nyt kukin on ajatellutkaan, koska on luultu, että kyse on mielipiteistä, jotka saavat olla semmoisenaan, eivätkä tarvitse todisteita kelvatakseen jonkun mielipiteiksi?
Palataan nyt sitten ihan pikkuisen aiheeseen. Selventäisitkö vähän, kun meinaan alkuperäisessä puhuit jo otsikon myötä heteroista, mikä ei ollut mielestäsi (kai?) yhtä hyvä vaihtoehto tavaksi olla ja elää, ainakaan yleisenä tapana, kuin joku muu, tai ainakaan se ei ollut hyvä, että se on yleinen tapa, mihin muita tapoja helposti verrataan. Mutta nyt ollaan mystisesti siinä, että pointtina olikin etsiä todisteita siitä, onko ihmisten mielestä olemassa kaksi erilaista, erilaisilla säännöillä elävää ryhmää, kutsutaan niitä nyt vaikkapa sitten miehiksi ja naisiksi.
Niin kauan, kun noita ryhmiä kohdellaan eri tavalla yhteiskunnassa, moraalisäännöissä, odotuksissa, niin kauan on minun mielestäni syytä huomata, että näin on, ryhmät ovat olemassa, ja tehdä asialle jotain sen mukaan, mitä vähäistä kukin pystyy. Sukupuoli ei tule poistumaan yhtenä ihmisen määrittelijänä vielä pitkään aikaan, aika harvassa eläinlajissa niin on käynyt suhteessa eläinlajien määrään. Ja vaikka olettaisimme, että tällä hetkellä ihmispopulaation evoluutio tukisi jotenkin sukupuolen vapaata määrittelyä ihmisen omasta valinnasta, se ei silti ehdi meitä auttamaan. Varsinkaan kun joissain kulttuureissa on vasta päästy pisteeseen yksi, missä ihmisillä on yksi sukupuoli, mies, muut ovat sitten jotain muuta, mikä määritellään miehen kautta.
Sitten omaa mielipidettäni lisää. En usko, että monikaan ongelma ratkeaisi, vaikka kaikki olisivat ei-heteroita, ja reiluuden myötä myös ei-homoja. Meinaan jos kerran heteroiden pitää olla vähemmän suppeita ja levittäytyä bisseyden kentille, ei kai nyt hyvänen aika homot voi jäädä keskenään nyhräämään. Vai voivatko? Arvaukseni on, että jäävät, siinä missä osa ihmisistä on ihan yhtä suppeita heteroina. Tällä hetkellä tosin näyttää olevan ok sanoa, että jos hetero ei osoita kiinnostusta samaan sukupuoleen ja elelee yhteiskunnan normien mukaisesti parisuhteessa kumppanin kanssa, hän on epä-avarakatseinen. Ja vastaavasti homo, joka ei tunne kiinnostusta eri sukupuoleen, ja elelee kumppaninsa kanssa, on rohkea edelläkävijä, joka on jo itsessään niin avarakatseinen, että jokainen reviirin laajentamista ehdottava on kohtuuton cis-hetero-fasisti.
Mutta joo, en ala väittämään, että tämä mitään todistaisi, enkä edes ajattele niin.
Vir, kotitarvehetero
ps. ihmiset janoavat hyväksyntää toisiltaan, eikä se liity yksin sukupuoleen tai seksuaalisiin taipumuksiin, mun arkikokemus
-
Komppailempa näin aamutuimaksi tota Virin tekstiä.
Mahtavaa, että jollakin toimii pälli noin oivallisesti tohon aikaan vuorokaudesta :)
Juurikin tuota.
Tuohon kun vielä lisätään sopivasti mediaseksikkyyttä, jota meissä "hetskuissa" ei tällä hetkellä taida olla...
Koska "mainstream".
Ja kun näistä ideoista pidetään riittävästi melua päästäänkin aika äkkiä poliittisesti korrektiin standardiin ajattelussa.
Eli kaikkien muidan ajatusten julkituominen on "kerettiläistä" ja vähintäänkin suvaitsematonta.
Mikä sivumennen sanottuna huvittaa jo koko ajatuksena suvaitsevaisuudesta...
Mutta olettaisin pikkusiskon halunneen vain herättää keskustelua avauksellaan.
Vaikka...
Kyllä rehellisyyden nimissä on todettava, että yhä useimmin löydän itseni pohtimasta olisiko meillä kaikilla oikeasti paljon parempi olla jos ei ihan joka asiasta tarvitsisi rynnätä kadulle heiluttelemaan lippuja vaan pitää asiat lähinnä omana tietonaan...
Toki hyvähän se on jutella mutta missä vaiheessa se "omien etujen ajaminen" muuttuu tahalliseksi muiden ärsyttämiseksi ja tuloksena on pelkkiä ongelmia kaikille...
Nyt...
Lomalaisen aamukahvi :)
-
En suinkaan väitä, että tällä tavalla valittukaan heterous olisi millään tavalla väärin. Minä en vain voi olla ihmettelemättä, miksi heteronormista kiinnipitäminen koetaan edelleen niin elin-tärkeäksi ja siitä irrottautuminen vastaavasti vaikeaksi ja vaivaannuttavaksi.
Ihminen on laumaeläin, jokaisella on laumassa oma paikkansa, se on tärkeää koska muitten laumalaisten on tiedettävä kehen voi erilaisissa tilanteissa luottaa ja missä mielessä voi luottaa.
Kun lauma on uhattuna, on yleensä ensisijaisesti miesten vastuulla puolustaa laumaa hyökkääjiä vastaan, silloin on oltava varma että se joka vieressä seisoo ei taivu, ainakaan helpolla. Ilmeisesti homomieheen ei voi tuossa tilanteessa luottaa, tai ainakaan homomiesten käytös ei herätä luottamusta, siitä yleinen epäluulo homomiesten miehisyyttä kohtaan.
Naisten lesboudella ei liene niin suurta merkitystä lauman kannalta, varsinkaan jos nainen lesboudestaan huolimatta hoitaa lapsensa ja ravinnonhankinnan yms naiselle laumassa kuuluvat tehtävät.
Tämä on kehittynyt miljoonien vuosien kuluessa, tuskinpa se nyt tässä parissa kymmenessä vuodessa muuttuu ratkaisevasti, voi toki olla että muutos on käynnissä, se vaan kestää muutaman sata miljoonaa vuotta että päästään johonkin uuteen tilanteeseen, jota joku voi taas alkaa kritisoida ja vaatia muutosta takaisin.
IKRM
-
Tämä on siitä jännä ketju, että tähän pläjähtää jatkuvasti toinen toistaan eriskummallisempia väitteitä. Nyt haetaan homofobialle evolutiivista selitystä.
Evoluutiollehan sinänsä riittää lyhyempikin aika kuin "sadat miljoonat vuodet". Nykyinen ihmislaji on noin 200 000 vuotta vanha. Ja merkittäviä perinnöllisiä muutoksia voi tapahtua muutamassa vuosituhannessa (esim. laktoositoleranssin yleistyminen karjatalouden ilmaantumisen jälkeen).
Homomiesten stereotyyppinen "epämiehekkyys" tai "epäluotettavuus" ovat tietenkin pelkkiä opittuja ennakkoluuloja, jotka tiedän hölynpölyksi jo ihan omienkin homokavereiden perusteella (ovat machompia kuin suurin osa heterotuttavista). Jos kaivataan omaa kaveripiiriä laajempia perusteluita, niin sitten vedetään esiin historian tuntemat homoseksuaaliset soturikulttuurit, tunnetuimmasta päästä antiikin Theban "pyhä joukko". Hopliittifalangissa taisteleminen oli fyysisesti ja psyykkisesti äärimmäisen rankka koetus, jossa luottamus tovereita kohtaan oli ratkaisevan tärkeää. Tai jos mennään näiden helppojen ja kaikille tuttujen antiikkiesimerkkien ulkopuolelle, niin mieleen tulee ensimmäisenä Uuden-Guinean gebusi-heimon soturikasvatus, jota Maurice Godelier on dokumentoinut.
-
Jos kaivataan omaa kaveripiiriä laajempia perusteluita, niin sitten vedetään esiin historian tuntemat homoseksuaaliset soturikulttuurit, tunnetuimmasta päästä antiikin Theban "pyhä joukko". Hopliittifalangissa taisteleminen oli fyysisesti ja psyykkisesti äärimmäisen rankka koetus, jossa luottamus tovereita kohtaan oli ratkaisevan tärkeää.
Olivatko kaikki thebalaiset soturit tosiaan homoja, eipä ihme ettei niitä ole enää olemassa.
IKRM
-
Mille hemmetin homo-fobialle?
Pelkääkö täällä joku homoja?
Totta, tähän todellakin pläjähtää vähän sitä sun tätä...
Vai on jollakin tyynenmeren saarella keskellä suuria ja mahtavia homosolttuja.
Älä nyt hei oikeesti :D
Perseeseen naiminen on joissakin kulttuureissa alistamisen väline.
Ja jos sulla sattuu olemaan koko plutoona hinttejä niin mikäpäs se siinä.
Peitset tanassa kärkeen vaan ;)
Vai haluaako joku ruveta oikeesti miettiin mistä se tappelutahto syntyy?
Ei todellakaan sen oman yhteiskunnan ja kollektiivisen elämäntavan puolustushalu synny joistakin individualistisista suuntauksista tai tarpeista. Järjenvastainen ajatus...
-
En kyllä ymmärtänyt tuosta vastauksesta yhtään mitään.
-
Ei kai oikeasti enää 2015 miesten heterous BDSM skenessä ole juttu. Se oli sitä vielä muutamia vuosia sitten muttei enää. Kolumnisti lyö kirveensä kiveen.
Aiheen sivusta käyty keskustelu naisen ja miehen markkina-arvosta on sangen viihdyttävä. Empiirisesti voin todeta kaksi hyvin erilaista näkökulmaa; nettideittimaailma jossa naisten realiteettien taju helposti katoaa ymmärrettävistä syistä ja sitten livemaailma jossa se on edelleen yhtä rehellinen kuin se on aina ollut.
-
En kyllä ymmärtänyt tuosta vastauksesta yhtään mitään.
Ei se mitään, mä ymmärsin sun aikasemmasta homoviestistä, että on tosi huono asia olla naisellinen, siksi sun homokaveritkin on machompia kuin heterot. Ja on jotenkin noloa olla hoivaava ja herkkä, kannattaa ennemmin profiloitua jonain homosoturiklaanin nykyaikaisena vastineena.
Tänään kotiin kannetussa tiedelehdessä pohdittiin juurikin tuota homouden evolutiivista ongelmaa, ja päädyttiin siihen, että homoja on, koska homouteen liittyy tilastotasolla riittävän usein kyky ja halu huolehtia sisarusten ja muiden sukulaisten lapsista niin hyvin, että se parantaa sukulaisten lisääntymismenestystä. Tämä teoria pelittää paremmin alkeellisemmissa yhteiskunnissa, kuin länsimaissa, mikä ei kovin suuri ihme olekaan, kun lisääntymismenestys ei ehkä täällä ole enää sitä, että lisäännytään joka vuosi ja katsotaan montako lasta jää loppupeleissä eloon.
Samassa jutussa oli pohdintaa myös tiettyjen kulttuurien kolmansista sukupuolista, ja uskokaa tai älkää, mä koin ahaa-elämyksen.
Ne kaikki ko. artikkelissa kerrotut esimerkit kulttuureista missä on ollut ihan oma lokero kolmannelle sukupuolelle, usein naisen roolissa hääräävälle miehelle, oli sellaisia, missä sukupuolten lokerot on vielä ahdistavampia kuin länsimaissa nykyään. Missä on naisten työt ja miesten työt ja tavat ja moraalisäännöt vielä korkeampina aitoina. Eli niissä asiaa on alettu vaan ratkaisemaan eri tavalla. Että jos ei mahduta lokeroihin, tehdään lisälokeroita. Ei varmaan niihinkään kaikki osu, mutta useampi osuu johonkin. Hyvä niin.
Täällä meillä hommaa on koitettu saada parempaan kuntoon madaltamalla aitoja, luomalla ympäristöä missä esimerkiksi nainen voi opiskella lääkäriksi ilman, että tarvitsee hakea vapautusta sukupuolesta, missä mies voi jäädä hoitovapaalle menettämättä työkaverien kunnioitusta jne. Ei sekään täydellinen ratkaisu ole, vaikka lokerot vähän jo limittyykin, eikä lähimaillekaan valmis. Ehkä joskus jokainen voi toteuttaa ihmisyyttään yhteisön osana maksamatta aina jotain hintaa, tekemättä aina jotain kompromissia. Mutta ei pidätetä hengitystä odottaessa.
Ai niin ja sit vielä tuosta soturiveljeskuntajutusta, että hyökkäykseen/muinaisaikojen valloitusarmeijaksi voi olla hyväkin sellainen tiukka toisilleen uskollinen veljeskunta. Mutta puolustukseen saattaa olla parempi, jos puolustajalla on puolustettavana perhe, lapset, sukulaiset, yhteisö, jossa on itse tarpeellinen ja tärkeä. Yhteisön arvoille syljeskelevä kapinallinen saattaa tosipaikan tullen valita puolensa niin, että on hyödyksi. Ja se macho ostaa lentolipun kauas pois. Mutta niinkus periaatteessa.
Ja ei se mitään jos edelleenkään kukaan ei ymmärtänyt mitään, eikös tämä ole keskustelua, missä heitellään omia ja muiden ajatuksia ilmaan ja aina välillä joku jatkaa ja tulee ehkä useampikin kosketus ennenkuin keskitytään uuteen, ja joskus taas ei.
Vir
ps. mun kannalta on ollut kätevää, että olen enimmäkseen hetero, koska tykkään itseäni pitemmistä, enemmän potentiaalisia vastakappaleita *virn.. kun se porukka rajautuu sit vielä rajummin niistä muista toiveista niin hyvä aloittaa isommalla populaatiolla mistä valkata
-
Aamulla kun olin pirteämpi aloittelin tietynlaista kyselyä vähän tätäkin aihetta liipaten...nyt väsyttää, ollut raskas päivä, en jaksa väsätä loppuun. Mutta pienesti vielä avaan omien ajatusteni virtoja.
Se mikä minua aina jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa on ymmärtämättömyys miten asioiden tila vaikuttaa yksilöiden elämässä.
Se mistä lopulta kaikkinensa on kyse jossain heteronormatiivisuudessa, sukupuolijärjestelmässä ja heteromatriisissa.
En minä koe enkä ajattele että moninaisempi sukupuolinen ja seksuaalinen tasa-arvo olisi jotenkin pois jo nyt hyvässä asemassa olevilta. Minusta se on ihan outoa logiikkaa.
Kuinka suurin osa, siis seksuaali- ja sukupuolienemmistöistä maata röhnöttää omien etuoikeuksiensa, jotka ovat yhteiskunnan valtarakenteiden ylläpitämiä, pehmittäessä ja tukiessa oman identiteetin mukaista elämää. Näkemättä, saati välittämättä kuinka jollain ihan lähellä, siskolla, veljellä tai jollain muulla, kaikki ei olekaan niin itsestäänselvää. Kuinka se kaikki helppous tekee (vai tekeekö?) sokeaksi sille että on ihmisiä joille pelkästään se mitä on sukupuoleltaan tai seksuaalisuudeltaa riistää valtaosalle täysin itsestään selviä elämän perusjuttuja.
En lähde sen enempää avaamaan mistä kaikesta todella yksilöllisellä tasolla voi olla kyse. Jokainen miettiköön itse jos vain omalta arkiselta aherrukseltaan ja onnelta valmiiksi katetun pöydän ääreltä empatiakykyä riittää.
Jokainen, niin minä kuin sinäkin, on jossain asiassa jotenkin huonommin tai jopa väärin kohdeltu jossain taas etuoikeutettu. Joidenkin kohdalla ne väärin ja huonostikohtelut vain ovat aika perusjuttuja (vaikkei mitään kilpailua kenenkään henkilökohtaisesta elämäntragediasta tehtäisikään).
Sori, ei ollut tarkoitus saarnata.
En ole mikään enkeli itsekään ja sekä sanon että käyttäydyn muita kohtaan eettisesti väärin useinkin. Välillä en sitä huomaa, välillä jopa en välitä vaikka huomaan. Jälkimmäinen on, tietysti, pahempi.
Silti kun huomaa ympärillään totaalista asioiden heittoa vitsiksi tai vähättelyä tai jopa vetoamista "omaan kurjuuteen" niin kyllä se vaan niin maan perusteellisesti tympäisee. Silloinkin yrittää ajatella että ihmiset yleisesti ottaen haluavat hyvää toisilleen, vähemmistönä ovat he jotka ovat tahallaan täällä muita kiusaamassa, ja ettei pidä jonkun yksittäisen sanomisen, vaikka se omassa mielessä ällötystä ja inhotusta joskus jopa vihaa ja toivottomuutta nostattaakin, kohdistua kyseiseen ihmiseen. Aina se ei onnistu. Varsinkaan jos kuvio toistuu ja toistuu saman ihmisen sanomisissa.
-
Ei se mitään, mä ymmärsin sun aikasemmasta homoviestistä, että on tosi huono asia olla naisellinen, siksi sun homokaveritkin on machompia kuin heterot. Ja on jotenkin noloa olla hoivaava ja herkkä, kannattaa ennemmin profiloitua jonain homosoturiklaanin nykyaikaisena vastineena.
Johan nyt. Yrität tunkea suuhuni hyvin sairaita mielipiteitä, jollaisia en edusta millään lailla enkä millään tasolla.
Tänään kotiin kannetussa tiedelehdessä pohdittiin juurikin tuota homouden evolutiivista ongelmaa, ja päädyttiin siihen, että homoja on, koska homouteen liittyy tilastotasolla riittävän usein kyky ja halu huolehtia sisarusten ja muiden sukulaisten lapsista niin hyvin, että se parantaa sukulaisten lisääntymismenestystä.
Mielenkiintoista.
Täällä meillä hommaa on koitettu saada parempaan kuntoon madaltamalla aitoja, luomalla ympäristöä missä esimerkiksi nainen voi opiskella lääkäriksi ilman, että tarvitsee hakea vapautusta sukupuolesta, missä mies voi jäädä hoitovapaalle menettämättä työkaverien kunnioitusta jne.
.
Niin, hyvä ja onneksi näin.
-
Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä.
Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".
Muuta en nyt jaksa. Olkoon.
-
Viridian :love:
-
Miksi heteromies välttelee, naureskelee tai nolostuu tilanteessa, missä häntä luullaan myös miehistä tykkääväksi, kun naisten bi piirteet koetaan paljon neutraalimmin.
Kun pojat ovat pieniäpoikia, tytöt ovat heidän mielestään tyhmiä. Se ei liity sukupuoleen sinäänsä vaan tyttöjen piirteisiin. Tytöt eivät jaksa juosta, eivät kantaa pyörää ojan yli, eivät voi pidellä sammakkoja kädessä, eivät osaa heittää kiviä tarpeeksi pitkälle, tytöt eivät naura pierujutuille ja ne kiljuvat tai kikattavat tyhmille asioille sekä yrittävät saada poikia lopettamaan heidän mielestään liian rajut leikit. Pyöräillessä pitää hiljentää tahtia, kun tytöt eivät pysy perässä.Tytöt ovat melko turhakkeita tyttömäisten piirteidensä kanssa ja nolointa olisi olla tyttömäinen eli sellainen, joka ei pysty kiipeämään puuhun tai hyppäämään ojan yli. Itkeminenkin on ala-asteikäisten poikien mielestä noloa. Tytöt itkee. Tytöt saavat mielenkiinnon heräämään, kun seksuaalisuus herää kukkaan. Poikkeuksia löytyy, mutta aika usein niissäkin poikien arvostama tyttö herättää ihmetystä, koska tämä tykkää poikamaisista jutuista. Toinen poikkeus on poika, joka mieluummin viettää aikaa tyttöjen kanssa tehden samoja asioita kuin tytöt. Tällöin lapset ilman mitään homofobisuutta saattavat laukoa suustaan pojalle, että vähänkö sä oot tyttö. Poikamaiselle pojalle tämä haukkumasana on paljon loukkaavampi kuin läski, tyhmä, homo tai idiootti.
IKRM ja Viridian kirjoittivat siihen suuntaan ajatuksiaan, minne omatkin mietteet lähtivät rullaamaan. Ilman mitään homofobisuutta. Kiitän ajatuksista.
-
Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä. Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".
Minä en oikeastaan tunne kinkyskeneä, mutta aika masentava kuva siitä alkaa piirtyä.
-
No elä masennu :)
Nyt otat ihtiäs niskasta ja haistatat pitkät... No... Mitä sitten haistatatkaan...
Mielensä voi pahottaa vaikka joka helevatan paikassa jos niikseen tulee.
Eläkä nyt ainkaan täällä näiden nettikirjottelujen takia kasaan vaivu :)
Ja onhan tuo mukavakin jos asiat sanotaan enämpi suoraan.
Kiertelyä ja kaartelua on tässä maailmassa ihan tarpeeksi muutenkin.
Toki tahallinen ilkeily ja loukkaaminen on asia erikseen.
Ja muutenkin...
Joka aamu nousee uus aurinko.
Ihan ite saapi päättää kuinka paljon se vituttaa ;)
-
Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä. Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".
Minä en oikeastaan tunne kinkyskeneä, mutta aika masentava kuva siitä alkaa piirtyä.
Vain yksi kuva.
Huomaat varmaan, että on iso joukko foorumilaisia, jotka eivät ole ottaneet keskusteluun edes osaa (väärinkäsitysten välttämiseksi: edellinen ei sisällä arvolatausta).
-
Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä. Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".
Minä en oikeastaan tunne kinkyskeneä, mutta aika masentava kuva siitä alkaa piirtyä.
Vain yksi kuva.
Huomaat varmaan, että on iso joukko foorumilaisia, jotka eivät ole ottaneet keskusteluun edes osaa (väärinkäsitysten välttämiseksi: edellinen ei sisällä arvolatausta).
Noh, en niin erityisesti osoittanut tätä juuri kinkyskeneä koskevaksi (paitsi tuolta osin että jotenkin oletan että alistuvan miehen miehisyyden korostus ja se että alistuvuutta normitetaan naiselliseksi ominaisuudeksi on yhteydessä arvostukseen vaikka tuota markkinateoriaa myös syyksi aina tarjotaan, eivät kai ne toisiaan poiskaan sulje).
Kyllä feminiinisyyden aliarvostaminen maskuliinisuuteen verrattuna on laaja-alaisempi ilmiö (aika helppo huomata, täälläkin, jos rupeaa sillä silmällä katsomaan sanomisia).
Samoin heteronormatiivisuudesta johtuvat erilaiset muutkin arvotetut dikotomiat ja binaarit löytyvät muualtakin kuin vain juuri jaosta kahteen sukupuoleen, mieheen ja naiseen. (esim halu nähdä homo- ja lesbosuhteet kahden erilaisen, naisellisen ja miehekkään toisiaan täydentävinä komboina (naiselliset lesbot femmet/butchet), samoin juuri tuona homojen yleistyksenä naisellisiksi).
-
Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.
Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.
-
.
-
Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.
Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.
Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:
Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.
Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.
-
Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.
Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.
Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:
Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.
Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.
Se on hyvä jos tyttömäisiä poikia ei enää kiusata, eikä naisellisia miehiä pidetä homoina (täällä tai muuallakaan). Ehkä tosiaan elämme eri maailmassa, sellainen on hyvin todennäköinenkin selitys erilaisille huomioillemme.
Sekin on hyvä jos skene on monipuolistunut rooliodotteineen.
Tarkoitin kyllä nyt aika eri asiaa. Nimenomaan arvotuspuolta ominaisuuksien kesken, en sitä kuinka alistuvat miehet ovat sissyjä, tai muuten naisellisia/miehisiä, tai itsensä sellaisiksi kokevia. Siis ihan vain feminiinisiin ominaisuuksiin luettavaa alistuvuutta (kuten myös "suloisuus", "sirous", "huolehtivuus" etc.).
Sitä olen kanssa miettinyt että miten kun tuntuu että niin Dommeilla, Mastereilla, kuin subittarilla olevan omat kerhonsa ja tapaamisensa. Mites alistuvat miehet, onko jotain yhteistoimintaa?
-
Niin, ja Vir osuu naulan kantaan ottaessaan esille juuri naisellisuuden. Se se suurin kirosana tässä kinkyssä hererotehtaassakin on. Feminiinisyys on myrkkyä. Siksi tässä(kin) skenessä juuri alistuvia miehiä potkitaan raaimmin puheissa ja asenteissa. He eivät täytä "miehen mittaa".
Minä en oikeastaan tunne kinkyskeneä, mutta aika masentava kuva siitä alkaa piirtyä.
Vain yksi kuva.
Huomaat varmaan, että on iso joukko foorumilaisia, jotka eivät ole ottaneet keskusteluun edes osaa (väärinkäsitysten välttämiseksi: edellinen ei sisällä arvolatausta).
Noh, en niin erityisesti osoittanut tätä juuri kinkyskeneä koskevaksi (paitsi tuolta osin että jotenkin oletan että alistuvan miehen miehisyyden korostus ja se että alistuvuutta normitetaan naiselliseksi ominaisuudeksi on yhteydessä arvostukseen vaikka tuota markkinateoriaa myös syyksi aina tarjotaan, eivät kai ne toisiaan poiskaan sulje).
Kyllä feminiinisyyden aliarvostaminen maskuliinisuuteen verrattuna on laaja-alaisempi ilmiö (aika helppo huomata, täälläkin, jos rupeaa sillä silmällä katsomaan sanomisia).
Samoin heteronormatiivisuudesta johtuvat erilaiset muutkin arvotetut dikotomiat ja binaarit löytyvät muualtakin kuin vain juuri jaosta kahteen sukupuoleen, mieheen ja naiseen. (esim halu nähdä homo- ja lesbosuhteet kahden erilaisen, naisellisen ja miehekkään toisiaan täydentävinä komboina (naiselliset lesbot femmet/butchet), samoin juuri tuona homojen yleistyksenä naisellisiksi).
En tiedä kumpi on laaja-alaisempaa. Mä kiinnitän huomiota juuri niihin kertoihin, kun huomaan, että joku taistelee kynsin hampain yleistystä vastaan tarjoamalla toisenlaista yleistystä. Alan pohtia mikä siitä ekasta yleistyksestä teki huonon ja toisesta paremman. Miksi yleistysten alla olevat mahdolliset todet osat pitää haudata syvälle.
Siksi siis otin esiin sen, miksi joku kirkkain silmin yleistää päinvastaisesti, tai ainakin korostaa omaan ystäväpiiriinsä kuuluvien olevan ihan erilaisia kuin yleistys. Mikä menee jo aika hyvin omakehun puolelle. Vähän niinkuin "Paitsi, että olen niin hieno ihminen, että minulla on ystävinä ryhmään x kuuluvia, he ovat yleistettävissä tavallista normatiivisemmiksi ja kelvollisemmiksi, vedän siis puoleeni tavallista parempia yksilöitä. Tämä varmaan todistaa jotain itsestänikin." Just.
Siitä voidaan tapella maailman tappiin, miksi jotkut homomiehet tuovat esiin piirteitä, joita kutsutaan naiselliseksi. (Tai ovat jonkun silmään korostetun machoja.) Onko heidätkin aivopesty siihen, että sellaisia homot ovat. Vai ovatko he vain oma itsensä, mukaan lukien ns. naiselliset/miehekkäät ominaisuudet, joita väki sitten enempi kyttää ja laskee. Vai onko niin, että keskivertotavallisen oloiset homot eivät jää jokaiseen silmään "kiinni" homoina, ja ihminen tilastoi omaan päänsisäiseen homotilastoonsa vain ne, jotka tunnistaa, vaikkapa siitä, että vastaavat jotain stereotypiaa. Vai joku muu, mahdollisuutena sekin, että samat asiat, jotka aiheuttavat kiinnostuksen suuntautumista omaan sukupuoleen, ja siihen, ettei sitä kiinnostusta synny vastakkaiseen, vaikuttavat myös muuhun, ja tilastotasolla siirtävät käyriä johonkin suuntaan, vaikkapa sitten sinne "naisellisiin" tai "machoihin" ominaisuuksiin päin.
Tuo on mielenkiintoista, mutta mun mielestä tosiaan hassuinta on se, että naisellisuus on saanut leiman, jota naisetkaan eivät enää halua tunnustaa missään nimessä. Naiselliset tavat ratkaista asioita leimataan huonommiksi, työt vähemmän vaativiksi tai vähemmän tärkeiksi, mielipiteet tyhmiksi, tai mikä hirvittävintä, feministisiksi. Joo en minäkään kanna feminismin lippua vaan ihmisyyden, ja siihen on syynsä niissä feministeissä, sama kai kun kaikki miehet ei halua mainostaa ajavansa miesasiaa, kun ne jotka näkyvimmin ajaa on niin ... no joo ;).
Virtaavat vedet on saanut masentavan kuvan tästä porukasta. Hänestä olen itse saanut kuvan, että hän yrittää sopeutua ja toimia kuten arvelee olevan oikein, moraalista, näissä piireissä toimivaa jne. Sehän on ihan kiva. Esimerkiksi taannoisessa sukupuoliketjussa hän linkitti navajo-aihetta muistuttaen kirjoituksessaan heidän neljästä sukupuolestaan. Linkin takana esiteltiin viisi sukupuolta. En tiedä kumpi vastasi historiallista totuutta, neljä vai viisi, mutta ainakin meillä on erilainen käsitys yksityiskohtien merkityksestä totuudelle. Ilmeisesti aihe ei ollut yhtä tuttu kuin theban homosoturit, joista emme saaneet linkkejä tai edes kirjallisuusviitteitä. Eli kyllä, kiva että joku haluaa olla kiva, mutta elä ylpisty. Eläkä masennu, kyllä se siitä ;).
Vir
-
Ehkä me eletään eri maailmassa, mutta en minä koe feminiinisyyttä aliarvostettavan suhteessa maskuliinisuuteen. Miten tämä näkyy? Minusta molempia arvostetaan ihan samalla tavalla, mutta eri tilanteissa tai erilaisissa yhteyksissä. Voimaa arvostetaan niissä tilanteissa, missä fyysistä voimaa tarvitaan ja lempeyttä, empaattisuutta jossakin toisaalla. Näin on kaikkien piirteiden kanssa.
Kokeeko subimiehet saavansa osakseen neidittelyä? Mietin joitakin valokuvia, joita olen selannut. Kyllä nahkaan kääritty muuten alaston mies, joka on sidottuna ja hikisenä roikkumassa, hohkaa jotakin ihan muuta kuin feminiinisyyttä tai naisellisuutta.
Maaria lainasi tätä kommenttiani, jonka kirjoitin ensin vahingossa subspace-tiedottajan profiililla:
Mun mielestä käsitys alistuvien miesten yleisestä epämiehekkyydestä on vanhanaikainen. Toki on olemassa esim. sissy-tyyppejä yms. Eihän kaikki seksuaalisesta alistumisesta nauttivat naisetkaan ole keskenään samanlaisia, miksi sitten miehetkään.
Kaiken kaikkiaan skene vaikuttaisi monimuotoisemmalta kuin kymmenen vuotta sitten, ei konservatiivisemmalta.
Se on hyvä jos tyttömäisiä poikia ei enää kiusata, eikä naisellisia miehiä pidetä homoina (täällä tai muuallakaan). Ehkä tosiaan elämme eri maailmassa, sellainen on hyvin todennäköinenkin selitys erilaisille huomioillemme.
Sekin on hyvä jos skene on monipuolistunut rooliodotteineen.
Tarkoitin kyllä nyt aika eri aiaa. Nimenomaan arvotuspuolta ominaisuuksien kesken, en sitä kuinka alistuvat miehet ovat sissyjä, tai muuten naisellisia/miehisiä, tai itsensä sellaisiksi kokevia. Siis ihan vain feminiinisiin ominaisuuksiin luettavaa alistuvuutta (kuten myös "suloisuus", "sirous", "huolehtivuus" etc.).
Sitä olen kanssa miettinyt että miten kun tuntuu niin, Dommeilla, Mastereilla, kuin subittarilla olevan omat kerhonsa ja tapaamisensa. Mites alistuvat miehet, onko jotain yhteistoimintaa?
En mä ole sanonut, ettei tyttömäisiä poikia enää kiusattaisi, varmasti sellaista tapahtuu - tarkoitin, että on vanhanaikaista ajatella, että alistuvat miehet olisivat yleisesti ottaen tai kautta linjan epämiehekkäitä ja tarkoitin sitä ihan vain kinkyskeneen liittyen, en kattamaan koko yhteiskunnan toimintaa ja ajattelua sukupuoliominaisuuksista tai ylipäätään ihmisyydestä ;)
Osa alistuvien miesten kumppaneista (olivatpa ominaisuuksiltaan mitä tahansa), arvostaa enemmän niitä softimpia piirteitä, joku voi luokitella ne vaikka feminiinisiksi, osa jotain muuta. Niinhän muissakin ihmissuhteissa.
Muoks: Miehien->miesten
-
Noh, toivotaan sitten että sellainen vanhanaikainen käsitys katoaa täältäkin kirjoituksista ja asenteista. Itse en ole koskaan ajatellut alistuvien miesten olevan sen erityisemmin epämiehekkäitä kuin naisellisia kuin neurimpiakaan. Ihan sama kuin muissakin ihmisissä seksuaalisuuteen liittymättä. Sukupuolisuus on eri asia, mielestäni, nimittäin.
Ja uskon että valtaosa juuri esim homoista "menee läpi" ihan tavan hemmoina mitenkään erityisesti kategorisoitumatta feminiineiksi tai machoiksi ympäristön silmissä.
Sellainen lisäys vielä, liittyen juuri tuohon naisellisuuden aliarvostamiseen: en usko että juttu paranee ennenkuin ne feminiinisemmät tavat olla ja tehdä ovat oikeasti ihan yhtä hyviä ja oikeita kuin maskuliiniset tavat. Ihan yleisesti, ei vain jossain suhdetasossa toiveina toiselle kumppanille.
-
Tuo on mielenkiintoista, mutta mun mielestä tosiaan hassuinta on se, että naisellisuus on saanut leiman, jota naisetkaan eivät enää halua tunnustaa missään nimessä. Naiselliset tavat ratkaista asioita leimataan huonommiksi, työt vähemmän vaativiksi tai vähemmän tärkeiksi, mielipiteet tyhmiksi, tai mikä hirvittävintä, feministisiksi. Joo en minäkään kanna feminismin lippua vaan ihmisyyden, ja siihen on syynsä niissä feministeissä, sama kai kun kaikki miehet ei halua mainostaa ajavansa miesasiaa, kun ne jotka näkyvimmin ajaa on niin ... no joo ;).
TÄmä on varmaan kontekstisidonnaista, sillä itse näen perinteisesti naisellisiksi/feminiinisiksi määriteltyjen asioiden arvostuksen olevan noususuhdanteessa. Äitiyden/vanhemmuuden ja sellaisen Strömsö -trendin (tee se itse, sisusta, tee kodista linnasi, leivo, syö terveellisesti, keittiö on kodin sydän, kudo, omepele ja tuunaa) arvostaminen minusta näkyy minusta yleisesti perinteisten naisten töiden, periteisesti naisten osaamisalueiden ja perinteisesti naisellisten kiinnostusten kohteiden arvostamisena. Ja tärkeintä tässä on se, että naiset itse arvostavat näitä asioita sekä se, että julkisuuden Strömsö/keittiömestari porukasta ei oikeastaan löydy kuin muutama nainen miesten joukosta. Strömsö -trendi ei ole naisten omima juttu vaan siitä on tullut sukupuolivapaata kiinnostuksen kohdetta. Jostain Kainuun perukoilta (anteeksi :) ) varmasti löytyy maanviljelijä ja peräkammarin poika, jonka mielestä kukkasten laittaminen maljakkoon on homojen hommaa tai akkojen virityksiä, mutta luulen näiden kahden erilaisen kulttuurin edustajia olevan ihan yhtä paljon.
Ääripäässä on myös naiset, jotka ehdottomasti kokevat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perinteisen naisen roolin perinteisine tehtävineen. Ei nämä naiset ole ikeessä tai aliarvosta itseänsä vaan todellakin kokevat kunniatehtäväksi olla sellaisia Mamma Mia kodinhegettäriä.
(äh... aina menee rönsyilyksi mun ajatukset)
-
Eli kun se mies tulee sinne naiselliselle alueelle niin homma muuttuukin arvostetuksi(kö)?
-
Esimerkiksi taannoisessa sukupuoliketjussa hän linkitti navajo-aihetta muistuttaen kirjoituksessaan heidän neljästä sukupuolestaan. Linkin takana esiteltiin viisi sukupuolta. En tiedä kumpi vastasi historiallista totuutta, neljä vai viisi, mutta ainakin meillä on erilainen käsitys yksityiskohtien merkityksestä totuudelle.
Pitäytyäkseni totuuden merkitykseen totuudelle: Mietin samaa asiaa sen linkin postatessani, mutta kun _oikeasti_ siinä esiteltiin vain neljä genderiä. Se "viides" (nadleeh) on todellisuudessa yläkäsite, jonka alle mahtuvat ne kaksi navajojen tunnistamaa transsukupuolta. Tämän saattoi linkistäkin lukea.
Mutta kiitos toki päähäntaputuksista.
-
Mä en tiedä auttaisko esim heitä jotka aina vetoavat siihen biologiseen sukupuoleen (oikeasti en edes tiedä olenko enää kiinnostunut siitä edes auttaako...?) jos selvitetään meidän länsimaisen historian käsitys sukupuolista.
Eli yksinkertaistettuna: aina antikista uuden ajan alkuu oli vallalla käsitys yhdestä sukupuolesta, tai yhdestä ihmisyydestä. Silloin katsottiin että kaikki ne elimet ja ruumiinrakenteet mitkä ovat miehessä (siis ihmisessä) olivat myös naisessa, sillä muuten nainen ei olisi voinut olla ihminen. Naiseus oli kohtu.
Mutta sitten 1700-luvulla tekniikka kehittyi, löydettiin munasarjat, hiffattiin jossain vaiheessa munasolutkin, tajuttiin ettei se ollutkaan mies joka vain laittoi sen lapsen sinne nainsen kohtuun etc etc. Silloin nimettiin kaksi sukupuolta, ja erotettiin niin erilaiset elimet kuin rakenteet toisistaan ja nimettiin ne uudelleen. Näin siirryimme kahden sukupuolen biologiseen malliin kulttuurisesti, ja se biologinen sukupuoli nähtiin pohjana sosiaaliselle sukupuolelle siihen päälle rakentua (sex/gender).
-
Hmm...
Kivoja pohdintoja lukea :)
Ajattelin nuin omalta kohaltani tuota "naistentöiden" tekemistä...
Ei mun omaa mieskuvaani himmennä mitenkään, että mun ompelukoneen ajokortti on voimassa.
Päinvastoin. Musta on kiva osata erilaisia asioita itse.
Eikä pyykkääminen ole vähentäny mun testosteronin tuotantoa vissiin sekään...
Sikseen, mua huvittaa silittää lakanat koska ne tuntuu helvetin paljon kivemmilta ;)
Ja toisekseen, silitys ja Zen... Suhtautumista ;)
Tää sex / gender juttu tuntuu olevan välillä hiukka sotkeva meillä kun puhutaan "vain" sukupuolesta, erottamatta kahta kasitettä toisistaan. Saadaan aikas hilpeitä sotkuja aikaiseksi :)
Mutta se, että osaan tehdä "naistentöitä" ei vaikuta edes mun kuvaani omasta seksuaalisuudestani.
Vaikka... Crossailua vois kyä testailla ;)
Eli voisin esim. "Hänen" ja omaksi riemukseni silittää vaikka stayupeissa...
Edelleenkin olisin mies naisten vaatteissa...
Ja vaikka tyttö olisi kuinka hyvä ojankaivaja...
Hän olisi edelleen nainen.
Toki hän saa tuntea olevansa vaikka mitä.
-
Niin, krossailua, tai kaiketi oikeampi nimitys on transvestisuus/tiitteily, tai sitten tyttöily (en ite ihan oo varma miten tää terminologia menee...?) on yksi alistusmuoto. Kai. Tai sitten fetisismin muoto.
Mulle ei koskaan oikein ole auennut mitä kivaa ja hauskaa on pukea mies alistetuksi naisen kamppeisiin ja vaikka meikata (voiko naista alistaa pukemalla miehen kamppeisiin...ehkä voi jos hän kokee ne kiusallisiksi ja itselleen sopimattomiksi).
Okei jos mies ite viihtyy, ja kenties haluaa etsiä feminiinisempiä aspekteja olostaan ni miksei...mutta muuten en osaa pilkan ja nöyryytyksen välineinä feminiinisiin ilmaisuihin pakottamista käyttää. Aiheuttaa vain liian toden konnotaation tosimaailmaan enkä halua pilkata naisellisuuden kustannuksella yhtään missään yhtään ketään enkä olla sellaisessa mukana.
Tiedän olevani ryppyotsainen tosikko asian suhteen (enkä ole siitä edes pahoillani), muut saa tehdä mitä tykkää ja juuri niin kuin tykkää omissa porukoissaan.
-
Eli kun se mies tulee sinne naiselliselle alueelle niin homma muuttuukin arvostetuksi(kö)?
Ei. Vaan naiset itse arvostavat tai ovat aliarvostamatta feminiinisyyttään. Sekä sitten mies ihanteen muuttuminen perinteisesti ajateltuna feminiinisemmäksi. Jokaisella olkoon oman laisensa ihanne, mutta kyllä nuorten miesten ulkonäkö ja kiinnostuksen kohteet ovat lipuneet kauemmas perinteisestä miehisyydestä. En osaa miettiä, miten kehä on alkanut pyöriä eli mikä on syytä ja mikä seurausta, mutta näin on.
-
Onko kolumnit materiaalia, jossa kirjoittaja toivoo pointtinsa tulevan todistettua oikeaksi? Tai väittää niin käyneen, koska lukijoista osa vie keskustelun minne se nyt meneekään?
Kolumni on minulle teksti, jossa kirjoitan oman näkökulmani johonkin nähdäkseni ajankohtaiseen asiaan. Tuolla provopäissäni tai jo oikeastaan laskiksessa kirjoittamallani kommentilla tarkoitin vain, että tätä minä juuri tarkoitin, tämän takia tahdoin tekstin alunperin tehdä: heterosta aina lähdetään, heteroon aina palataan. En sanonut että kaikki kaikkialla, vaan tarkoitin että monet jatkuvasti.
Tämäkään ei missään nimessä tarkoita sitä, että paheksuisin keskustelun polveilua (kauan kauan sitten ehdotin sille kyllä omaa ketjua ihan selkeyden vuoksi) tai omaa näkemystäni kritisoivia kommentteja, päinvastoin. Jos minua ei kiinnostaisi omastani poikkeavat kannat, en vaivautuisi mitään kirjoittamaan. Mielestäni olen kolumnin kirjoittajanakin aivan yhtä oikeutettu asiasta kuin asiasta kuitenkin eteenpäin keskustelemaan. Eritoten, kun ei enää keskustella minun kolumnistani vaan sen synnyttämistä ajatuksista poikineen, olen nähdäkseni jääviydestäni vapautunut :)
Se, että sanon jonkin todentavan jotain, ei tarkoita sitä että motiivini olisi ollut alun alkaenkin vain todistaa ja saada ihmisiä todistamaan. Minä puolustin mielipidettäni, niinkuin keskusteluissa on tapana tehdä, ja otin yhdeksi argumentikseni sen miten keskustelu itsessään oli tullut edenneeksi.
Selventäisitkö vähän, kun meinaan alkuperäisessä puhuit jo otsikon myötä heteroista, mikä ei ollut mielestäsi (kai?) yhtä hyvä vaihtoehto tavaksi olla ja elää, ainakaan yleisenä tapana, kuin joku muu, tai ainakaan se ei ollut hyvä, että se on yleinen tapa, mihin muita tapoja helposti verrataan. Mutta nyt ollaan mystisesti siinä, että pointtina olikin etsiä todisteita siitä, onko ihmisten mielestä olemassa kaksi erilaista, erilaisilla säännöillä elävää ryhmää, kutsutaan niitä nyt vaikkapa sitten miehiksi ja naisiksi.
Kuten kolumnissani kirjoitin, vaikket sitä välttämättä huomannut, en näe heteroudessa mitään huonoa, olipa se sitten valinta tai tosiasiallinen seksuaalinen suuntaumus. Huonona pidän sitä, että muuta kuin heteroutta, korkeintaan pikku twistillä, pidetään edelleen huonompana Vaihtoehtona. Se, että keskustelu heteronormatiivisuudesta ajautui hyvin pian naisten ja miesten väliseen markkinaepätasa-arvoon, on minun mielestäni silkkaa ironiaa, ja toden totta yksi esimerkki siitä millaisella voimalla tämä tehdas jyllää. Sitä minä tarkoitin, vaikka hemmetin huonosti tulin muotoilleeksi, mitä kaiketi tällä hartaalla vinoilullasi ajoit takaa. Totea jatkossa kaikin mokomin ihan suoraan :)
Tähän loppuun kolumnistin nöyrä pahoittelu. Kiihdyin jo toistamiseen liikaa kolumnini aiheuttamasta keskustelusta, minkä huomatessani läksin jäähylle koko baarista muutamaksi päiväksi, siksi tämäkin päänavaus näin jälkijunassa. Homma on vain niin, että nämä aiheet joihin kolumneissani tartun, koen henkilökohtaisesti koko lailla tärkeiksi ja koskettaviksi, ja juuri siksi niistä kirjoitan. Eikä muuten ole mikään helppo paikka astua tähän valokeilaan näin henkilökohtaisine tuumineen, saati löytää se tasapaino kaksoisroolissaan kirjoittajana ja keskustelijana. Monet kolumnistit ovatkin ymmärrettävästi valinneet olla kokonaan kommentoimatta omaa aloitustaan. Itse kuitenkin tahtoisin toivomaani keskusteluun myös osallistua avauksen jälkeenkin, joten vielä jään hakemaan sitä linjaa, jossa minun kannanottoni eivät vaikuttaisi reviiritietoiselta rähisemiseltä. Jatketaan harjoituksia :)
Aivan vilpittömästi olen joka tapauksessa iloinen, miten aktiivisesti näkemyksiä puolesta ja vastaan on kolumnienkin jälkipyykissä nyt esitetty.
-
Onko kolumnit materiaalia, jossa kirjoittaja toivoo pointtinsa tulevan todistettua oikeaksi? Tai väittää niin käyneen, koska lukijoista osa vie keskustelun minne se nyt meneekään?
Kolumni on minulle teksti, jossa kirjoitan oman näkökulmani johonkin nähdäkseni ajankohtaiseen asiaan. Tuolla provopäissäni tai jo oikeastaan laskiksessa kirjoittamallani kommentilla tarkoitin vain, että tätä minä juuri tarkoitin, tämän takia tahdoin tekstin alunperin tehdä: heterosta aina lähdetään, heteroon aina palataan. En sanonut että kaikki kaikkialla, vaan tarkoitin että monet jatkuvasti.
Tämäkään ei missään nimessä tarkoita sitä, että paheksuisin keskustelun polveilua (kauan kauan sitten ehdotin sille kyllä omaa ketjua ihan selkeyden vuoksi) tai omaa näkemystäni kritisoivia kommentteja, päinvastoin. Jos minua ei kiinnostaisi omastani poikkeavat kannat, en vaivautuisi mitään kirjoittamaan. Mielestäni olen kolumnin kirjoittajanakin aivan yhtä oikeutettu asiasta kuin asiasta kuitenkin eteenpäin keskustelemaan. Eritoten, kun ei enää keskustella minun kolumnistani vaan sen synnyttämistä ajatuksista poikineen, olen nähdäkseni jääviydestäni vapautunut :)
Se, että sanon jonkin todentavan jotain, ei tarkoita sitä että motiivini olisi ollut alun alkaenkin vain todistaa ja saada ihmisiä todistamaan. Minä puolustin mielipidettäni, niinkuin keskusteluissa on tapana tehdä, ja otin yhdeksi argumentikseni sen miten keskustelu itsessään oli tullut edenneeksi.
-----snip
Tähän loppuun kolumnistin nöyrä pahoittelu. Kiihdyin jo toistamiseen liikaa kolumnini aiheuttamasta keskustelusta, minkä huomatessani läksin jäähylle koko baarista muutamaksi päiväksi, siksi tämäkin päänavaus näin jälkijunassa. Homma on vain niin, että nämä aiheet joihin kolumneissani tartun, koen henkilökohtaisesti koko lailla tärkeiksi ja koskettaviksi, ja juuri siksi niistä kirjoitan. Eikä muuten ole mikään helppo paikka astua tähän valokeilaan näin henkilökohtaisine tuumineen, saati löytää se tasapaino kaksoisroolissaan kirjoittajana ja keskustelijana. Monet kolumnistit ovatkin ymmärrettävästi valinneet olla kokonaan kommentoimatta omaa aloitustaan. Itse kuitenkin tahtoisin toivomaani keskusteluun myös osallistua avauksen jälkeenkin, joten vielä jään hakemaan sitä linjaa, jossa minun kannanottoni eivät vaikuttaisi reviiritietoiselta rähisemiseltä. Jatketaan harjoituksia :)
Aivan vilpittömästi olen joka tapauksessa iloinen, miten aktiivisesti näkemyksiä puolesta ja vastaan on kolumnienkin jälkipyykissä nyt esitetty.
Hei,
Kiitos kirjeestäsi. Olin jo melkein unohtanut, itse yhtä provopäissäni kirjoittaneeni noin, mutta joo, sillä hetkellä olin ärsyyntynyt siitä, että minusta tuntui, että kolumnisti otti opettajan roolin, joka antaa luokan keskustella, kunnes on päädytty toivottuun lopputulokseen tai sinnepäin. Kyse oli tunteesta, joka ei aina vie oikeaan (olisipa kätevää jos veisi), mutta kaipa se jokin peruste silti on alkaa itsekin kiihtyä. Silti, tarkoitukseni ei ollut olla niin jyrkkä, kuin millaisena sanoma ehkä tuli ulos.
Monet alkavat kiihtyneinä kiroilemaan, minä harvemmin en, ja kuvittelen olevani parempi ihminen kun sen sijaan harrastan huonoa piilokettuilua. Yhtä lailla yritän sivistää pahettani. Vaikka se joskus vaikeaa onkin.
Aihe on minulle hiukan monimutkainen, koska yhtäällä teen irl töitä tasa-arvon eteen (tosin lähinnä vaan työpaikkatasolla), toisaalla täällä netin puolella se on turhaa, tai turhauttavaa, sillä paikoissa jossa mieluiten liikun/liikkuisin, nykyinen muotiasia on olla olematta sinnepäinkään mitä itse olen. Olkoon se sitten vaikka hetero, tai nainen, tai keski-ikäinen. Mutta yritän kestää kuin nainen ;).
Vir
ps. näin joskus teepaidan missä luki isoilla pölkkykirjaimilla "VITTUILU ON VÄLITTÄMISTÄ".. ajattelin silloin kai, että onpa tyhmä teksti... kiroillaan ja kaikkea...
-
Pikkusisko, kolumni on varmasti henkilökohtaisempi kirjoitus kuin mielipidepostaus. Onhan aiheen aloittaminenkin henkilökohtaisempi ja alttiimpi arvioille kuin satunnainen vastaus satunnaiseen aiheeseen. Suhtaudut kirjoittamiseen kunnianhimoisesti ja sisällöissä pyrit tuomaan jotain ei-niin pureksittua näkökulmaa. Ymmärrän, että arvostelut saavat erinäisistä syistä posket hehkumaan.
Mutta tosissaan ne tekstit ja niistä kumpuavat ajatukset alkavat elää erillistä elämää keskustelun jatkuessa. Jos hiemankaan asiaa ajattelee pidemmäs, niin kolumnin lukija kyllä tietää, että sen kirjoittajan koko mielipide repertuaari ei ole kolumnissa, asia on kirjoittajan mielestäkin monisäikeinen, aiheen käsittelyyn on valittava joku näkökulma ja tarkoitus on kirjoittaa niin että se kirjoituksen koukku tai juju tulee ymmärretyksi. Kolumnin sisältö ei ole läpileikkaus kirjoittajan persoonaan.
Hyvä kolumni ei ole peesaus, mikä saa osakseen peesauksia.
-
Tiivistelmä aiheesta helposti omaksuttavassa videoformaatissa:
https://www.youtube.com/watch?v=Ulb3tZU8vsk
Ollako vaiko eikö olla. Siinäpä kysymys. Kuka määrittelee onko joko homo tai hetero? Henkilö itse vai muut? "it is not gay if the balls don't touch", "it is not gay if it is three-way" jne. Toisaalta, onko sillä mitään väliä onko henkilö homo tai hetero jos et harrasta seksiä kyseisen henkilön kanssa.