BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: -katy- - 08.07.2015, 02:27
-
Kaikkihan sen tietävät,että millaisia ovat persoonat,jotka pelaavat ihmisillä- vai tietävätkö?
Mullakin on vankat mielipiteet pelureista-ne on niitä, jotka ovat aika rajoilla,että luonnehäiriö. Ne on niitä joilla ei ole empatiakykyä edes nimeksi. Ne on niitä, jotka sumeilematta hakevat omaa hyväänsä..
Mun pitäis ymmärtää kuitenkin pelureita,koska olen itsekin sellainen jossain määrin..nimittäin alan kummalla tavalla "muljuttaa" joskus,mitä tulee ihmissuhteisiin- syväanalysoin salaa,mittailen,tunnustelen, laitan pienen "kierrepallon", jopa ärsytän joskus tahallani-
Pahaa tahtovasta mut kai erottaa se, etten halua kenellekään mitään pahaa- Ai vai niinkö, joku ehkä saattaisi ajatella.
No ei ole ainakaan kukaan tullut sanomaan, että olisin ryvettänyt heitä ja elämäänsä- kuolleiden häpäisystä joku tosin joskus syyttänyt-
Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?
-
Ei ne kaikki edes huomaa olevansa pelureita. Mutta jotkut sivustakatsojat huomaavat. Ja silloin tällöin leikkisästi pelaavat mukana. Ihan vaan seuraksi. Pientä ja viatonta, enintään silmäpeliä. Tai katsotaan toisen bluffi ennenkuin toinen edes huomaa bluffaavansa. Tai pompautetaan se vahingossa liikkeelle lipsahtanut kierrepallo katsomoon. Mutta ei mitään ilkeää.
Sitten on niitä, jotka tietävät pelin ja sen säännöt vaikkei niitä missään luekaan ja pelaavat nätisti niiden mukaan. Pienempiä ei kiusata eikä olla muillekaan ilkeitä. Kierrepallot osuvat tai menevät ohi, vaikuttavat kuten pitikin tai eivät ja se siitä. Se on normaalia elämää.
Kaikkein pahimpia ovat sitten ne pelurit, jotka tietävät mitä ovat ja mihin pystyvät ja silti säälittä pelaavat itseään kiltimpien, hyväuskoisempien ja rakastavampien kustannuksella, usein haluten itselleen jotein hyvää toiselta jolla sitä on. Rahaa, seksiä, rakkautta,.. you name it. Aivan henkilökohtaisista syistä. Niitä voi pelata kuka tahansa aivan surutta. Vaikka omilla säännöillä tai kokonaan ilmankin. Ei haittaa vaikka se ilkeämielinen kierrepallo muuttuisikin bumerangiksi.
Voiko olla anarko-humaaneja sosiopaattipelureita? Vai onko se paradoksaalinen otus kuten sarjamurhaaja Dexter?
Menisköhän nukkumaan, jutut tulee sen verran oudoiksi :o
-
Starcraft 2, Heroes of the Storm ja aina välillä melkein mitä tahansa missä lukee Fallout... joskin olen todennut New Vegasin näistä parhaaksi, koska siinä on vielä reilustikin löydettävää. Sitähän tässä kysyttiin?
Montakohan kertaa olen täällä foorumilla maininnut asiasta, että pelaamalla ei voi voittaa, vaikka pelaamatta voi hävitä? Ihanan suloinen flirttailu, keskusteleminen, kuunteleminen. On totta, että on paljonkin manipuloinnin työkaluja kaikessa siinä, mitä ihmisiin tutustumiseen kuuluu, mutta suoranaisia väärinkäyttäjiä lienee kumminkin yllättävän vähän. Itse aikoinani opin käyttämään hyväkseni useita psykologisia työkaluja, joille en tiennyt edes nimiä. Nykyään tiedän niiden nimiä ja osaan olla käyttämättä niitä, koska olen nähnyt että manipuloinnilla saavutettu etu ei tunnu oikealta, minusta. Halu tulee sisältä, ja siihen pitää vastata aidolla, vapaaehtoisella halulla.
Minun näkökulmastani tällaiset pelurit, sukupuolesta riippumatta, ovat vähän tyhmiä ja reppanoita, koska tarvitsevat annoksensa, hinnasta viis. Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde. Pelaaminen voi olla vain ja ainoastaan prosessi joka kuluttaa ihmisiä loppuun, pelaajan on vain vaikeampaa nähdä oma kuihtumisensa. Kyse on jollain tavalla riippuvuudesta, joka tarvitsee aina vain uutta, enemmän, kovempaa, nopeampaa. Jossain vaiheessa kuitenkin todennäköisesti tulee se henkinen romahdus, ehkä joku katsoo sen pokerikäden ja tipauttaa perseelleen kun kädessä onkin pelkkää tyhjää. Ehkä huomaa itsessään vallitsevan tyhjyyden ja aidon läsnäolon tarpeen. Silloin voi aloittaa toipumisensa kuten itse olen tehnyt.
Valtavan usein tällainen peluri löytää lähellensä jonkun josta kupata energiaa metsästämiseen. Tällainen kumppani vuorostaan tarvitsee latausta jostain muualta, joten vahinko lähtee kiertämään vähän kuin itsestään.
En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan, mutta useamman kumppanin suhteissa myös ongelmia on enemmän ja erilaisia. Mielestäni kuitenkin on niitäkin jotka polyamorialla perustelevat riippuvuutensa ruokkimisen. Siihen en nyt ala pureutumaan sen kummemmin, millainen on aidosti poly, tai millainen ei. Koska sen valinnan jokainen joutuu itse tekemään ja luottamusta tarvitaan huolimatta siitä, onko suhde kahdenkeskinen vai polyjotakin.
Tämä on minun näkemykseni, ei minkäänsortin totuus asiasta, kaikilla meillä on oma totuutemme jonka mukaan elää.
-
Minun näkökulmastani tällaiset pelurit, sukupuolesta riippumatta, ovat vähän tyhmiä ja reppanoita, koska tarvitsevat annoksensa, hinnasta viis. Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde. Pelaaminen voi olla vain ja ainoastaan prosessi joka kuluttaa ihmisiä loppuun, pelaajan on vain vaikeampaa nähdä oma kuihtumisensa. Kyse on jollain tavalla riippuvuudesta
Jos he ovat, tai mä olen tyhmä ja reppana,niin miten peluri pystyy jatkamaan peliään usein aika kauan- eikös se osoita jonkinasteista viekkautta,jos ei ihan älyä? Vai pitäisikö ajatella,että uhrit ovat myös vähän reppanoita tai sinisilmäisiä,haluavat uskoa kaikesta pelkkää hyvää?
Mua jotenkin harmittaa,että olen ehkä vähän liikaa varoitellut lasta pelureista,mutta onhan niitä jo vastaan tullut.
Imartelu ja erityiset huomionosoitukset tekvät monesti vaikutuksen henkilöön,joka ei ehkä ole sellaiseen tottunut vaan päinvastaiseen jopa
Ja sitten se,että pelurilla taitaa olla ihan omat sääntönsä,joita hän ei välttämättä paljasta kenellekään. Eli loppuviimeksi-miten tämmöinen henkilö voi olla viehättävä ja vetoisa,kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? :)
-
Hmm. Mitä pahaa peleissä on puolin tai toisin? Lähinnä katson että jos tarjoilu on yksipuolista niin loisesta hyvä hommautua eroon. Mutta jos kumpikin saa sitä mitä hakee, niin hittoakos se kellekään kuuluu miten erikoinen rakennelma hyvänsä onkaan heidän pelinsä.
Toki niitäkin jotka pelaavat sellaisilla jotka eivät pelissä ollenkaan mukana. En katso sitä kovin kohteliaaksi. Voiman tasapaino? En katso sitäkään hyväksi. Koska voimasuhdepelit joillekin ytimessä asti. Ehkä enemmän onnellisuuden tasapaino. Jos nauttii systeemistä niin siihen ei muilla sanottavaa.
-
Toki niitäkin jotka pelaavat sellaisilla jotka eivät pelissä ollenkaan mukana. En katso sitä kovin kohteliaaksi. Voiman tasapaino? En katso sitäkään hyväksi. Koska voimasuhdepelit joillekin ytimessä asti. Ehkä enemmän onnellisuuden tasapaino. Jos nauttii systeemistä niin siihen ei muilla sanottavaa.
Onneksi aihe ei olekaan,että "kuinka puuttua toisten ihmisten suhteisiin". aloitin aiheen siitä syystä että tuolla kolumnissa väitettiin,että suurinpiirtein kaikki ihmiset rakastuvat pelureihin-jäin miettimään,että onko asiassa jotain perää..
Balthazar sanoo tuossa edellä erään olennaisen asian:
Tähtäin on aina jossain, jota ei ole olemassakaan, koska se on aina se seuraava kohde.
Ja mitä vielä tuohon puuttumiseen ja sanomisiin tulee,niin musta tuntuu,että täällä(netin ulkopuolella,oikeassa elämässä) saa ihan rauhassa vaikka repiä kumppaniltaan pään irti,ennen kuin kukaan puuttuu millään tavalla. "Helevetin kukkahattutädit,prrrh" :D (imho,imho,imho..)
-
Se saksan kuuluisa parivaljakko, syödyksi tuleminen+kannibalismi. En usko että periaatteessa näidenkään toimintaa vastaan on suvaitsevalta puolelta montaa. Laki tuli toki vastaan, vaikken muistakkaan millaisen tuomion syöjä sai.
Muttas joo, jos avataan pandora niin periaatteessa mitä hyvänsä mikä tehdään toisen suostumuksella on hyväksyttävää. Eikä siihen periaatteessa ole kenelläkään nokan koputtamista.
Kuitenkin uskon myös että aika moni ''tavallinen'' vetää rajan jo kauan ennen hengenlähtöä. Vaniljatutuille sm:n naisen lyöminen on jo reippaasti yli hyväksyntärajan. On kyseessä mikä hapsupiiska hyvänsä. Muttas joo. Kukin tyylillään. Mua ei kiinnosta muiden moralisoinnit suunnasta tai toisesta. Teen niin kuin itsestä ja läheisestä hyvältä tuntuu.
-
Mua ei kiinnosta muiden moralisoinnit suunnasta tai toisesta. Teen niin kuin itsestä ja läheisestä hyvältä tuntuu.
Olepa hyvä ja tee. Toivottavasti et näe/koe jne. moralisointia siellä missä sitä ei ole.
Jatketaan :)
-
En ole ihan varma mitä hittoa tässä aiheessa edes tarkoitetaan pelaajilla, kun asiasta ollaan kokoajan niin helvetin epäselviä syystä tai toisesta, mutta yleensä pelureilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka harrastavat rakkaudettomia suhteita ja/tai ovat useissa suhteissa yhtäaikaa. Mä itse sovin tähän kuvaukseen täydellisesti ja en kyllä tee yhtään mitään väärää tai ole millään tavalla "reppana" tai "luonnehäiriöinen". Mä en tajua miten helvetissä tällä foorumilla edes puhutaan tollasta paskaa.
Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.
Tää foorumi on viimeisiä paikkoja missä oisin odottanut kuulevani siitä sheimausta.
-
Itse kyllä käsitän pelurin sellaiseksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii määränpäähänsä. Esimerkiksi haluamansa kohteen pöksyihin. Pelurin keinot usein/yleensä sisältävät kohteen vedätystä ja manipulointia. Ns valheellista toimintaa.
Pelurilla voi toki olla muitakin tavoitteita kuin seksi.
Ja uskoisin, että sellaisista suurimmaksi osaksi tässä on myös kyse. Ei pelkästään irtoseksistä, koska senkin voi tehdä rehellisesti, eikä silloin toiminta sisällä pelaamista. Ilman pelaamista ei voi olla peluriakaan.
-
En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan, mutta useamman kumppanin suhteissa myös ongelmia on enemmän ja erilaisia. Mielestäni kuitenkin on niitäkin jotka polyamorialla perustelevat riippuvuutensa ruokkimisen. Siihen en nyt ala pureutumaan sen kummemmin, millainen on aidosti poly, tai millainen ei. Koska sen valinnan jokainen joutuu itse tekemään ja luottamusta tarvitaan huolimatta siitä, onko suhde kahdenkeskinen vai polyjotakin.
Balthazar ainakin kyllä teki kytköksen nimenomaan monisuhteisiin, (ja väitti että monisuhteissa on kyse riippuvuudesta, mikä on vaan naurettavaa paskapuhetta) eikä kukaan mennyt korjaamaan tai tarkentamaan.
Suositeltavaa tietysti olisi tarkentaa heti alussa mistä edes puhutaan, eikä vaan esittää epämääräisiä tulkintoja selittämättä edes kunnolla mistä.
-
En nyt jaksa alkaa puhelimen välityksellä kikkailla lainauksia.
Balthazar tuossa sinun lainaamassa pätkässä mainitsee, että polysuhteissa on niitäKIN, jotka käyttävät polya tekosyynä. Ja korosti, ettei väitä polyihmisiä (enää) tällaisiksi kategorisesti.
Kannattaa tekstit lukea maltilla, eikä nyppiä puolikkaita lauseita.
Ihmiset tuppaavat foorumilla keskustelemaan, tuomaan julki omia mielipiteitään. Aloitus saattaa olla vaikka pelureista, tai polysta tai mistä tahansa, mutta huomenna keskustelu on ajautunut keltaisten kumiankkojen kiihottavuuten.
-
Balthazar ainakin kyllä teki kytköksen nimenomaan monisuhteisiin, (ja väitti että monisuhteissa on kyse riippuvuudesta, mikä on vaan naurettavaa paskapuhetta) eikä kukaan mennyt korjaamaan tai tarkentamaan.
Suositeltavaa tietysti olisi tarkentaa heti alussa mistä edes puhutaan, eikä vaan esittää epämääräisiä tulkintoja selittämättä edes kunnolla mistä.
Höpsistä. Balthazar ymmärrykseni mukaan kirjoitti,että pelaaminen ihmisillä voi olla addiktio.
Mielestäni voisit halutessasi puhua asiasta polyketjussa http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8675.msg148050#msg148050
-
Paino oli kyllä sillä, että ylipäätään Balthazar kytki tämän pelailu-aiheen polyamoriaan, (mitä kukaan ei korjannut, ettei tässä olisi kyse monisuhteisuudesta(kin)) josta sain kuvan, että tässä mainitussa "pelaamisessa" on (osittain?) kyse nimenomaan epäkonventionaalisista suhteista. Varsinkin, kun Balthazar esitti asian siten, että hän ei enää _kategorisesti_ (mutta jossain määrin kuitenkin) leimaisi polyja pelaajiksi. Ikäänkuin se, että monisuhteessaoleva ei olisi "pelaaja" olisi poikkeus, eikä sääntö.
Muutenkin, Balthazar antoi kuvan niinkuin se riippuisi suhteeseen sisältyvästä rakkaudesta ja välittämisestä, onko se pelaamista vai ei tai oikein vai ei.
On myös bullshittiä, että monisuhteissa olisi eittämättä "enemmän ongelmia" ja monelta osin ne ongelmat ovat kyllä ihan samanlaisia kuin monosuhteissa. Koko Balthazarin kommentti polyamoriaan liittyen oli mun mielestä kaikenkaikkiaan todella alentuva monisuhteisuutta kohtaan ja koska siihen ei puuttunut kukaan sain koko tästä aiheesta siihen yhtyvän kuvan. (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)
-
Mut jooh, tajusin kyllä nyt että ainakaan vastanneet eivät tarkoittaneet mitä luulin. Tietysti muista ei tiedä, koska kerran keskustelun avauksessa ei edes kerrottu mitä tässä tapauksessa pelaajilla nyt tarkoitetaan, vaan jätettiin paljon liikkumavaraa.
Pleijeri/pelaaja kuitenkin yleensä ymmärretään tyyppinä, joka joko "pyörittää" montaa ihmistä yhtäaikaa tai harrastaa hyvin lyhyitä suhteita, joita ei ikinä suunnitellutkaan jatkavansa pidempään. Todennäköisesti en ole ainoa tässä keskustelussa, joka sai (ilmeisesti) väärän kuvan.
-
Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri.
Tämä saattoi johtaa mun ajatuksiani jotenkin harhaan. Sori kamalasti- vrt. topikki
Tietysti muista ei tiedä, koska kerran keskustelun avauksessa ei edes kerrottu mitä tässä tapauksessa pelaajilla nyt tarkoitetaan, vaan jätettiin paljon liikkumavaraa.
On myös bullshittiä,... (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)
Jaaaaa. Keskustelun avaus on yleensä jotain aika epämääräistä-siinä ei esitetä mittään absoluuttisia totuuksia-
-
Paino oli kyllä sillä, että ylipäätään Balthazar kytki tämän pelailu-aiheen polyamoriaan, (mitä kukaan ei korjannut, ettei tässä olisi kyse monisuhteisuudesta(kin)) josta sain kuvan, että tässä mainitussa "pelaamisessa" on (osittain?) kyse nimenomaan epäkonventionaalisista suhteista. Varsinkin, kun Balthazar esitti asian siten, että hän ei enää _kategorisesti_ (mutta jossain määrin kuitenkin) leimaisi polyja pelaajiksi. Ikäänkuin se, että monisuhteessaoleva ei olisi "pelaaja" olisi poikkeus, eikä sääntö.
Sinä kyllä oikeastaan teit sen kytköksen ihan itse, arvostaisin jos et sotkisi minun kirjoituksiani omiin mielipiteisiisi. Käytin kyllä esimerkkiä joka sallii moisen kytköksen, jos sellaista etsii. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Muutenkin, Balthazar antoi kuvan niinkuin se riippuisi suhteeseen sisältyvästä rakkaudesta ja välittämisestä, onko se pelaamista vai ei tai oikein vai ei.
Kerroin asian olevan näin minulle. Jos haluat kertoa miten asian itse koet, voit yhtä hyvin tehdä sen yrittämättä vääristellä kirjoittamaani tukemaan omaa sanomaasi.
On myös bullshittiä, että monisuhteissa olisi eittämättä "enemmän ongelmia" ja monelta osin ne ongelmat ovat kyllä ihan samanlaisia kuin monosuhteissa. Koko Balthazarin kommentti polyamoriaan liittyen oli mun mielestä kaikenkaikkiaan todella alentuva monisuhteisuutta kohtaan ja koska siihen ei puuttunut kukaan sain koko tästä aiheesta siihen yhtyvän kuvan. (koska muutenkaan kukaan ei antanut selvää kuvaa siitä, mitä tässä nyt pelaamisella oikeen tarkoitetaan, ennen kuin mä kommentoin ja Isrika vastasi)
Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä. Se ei niinkään johdu siitä että näkisin niissä olevan mitään väärää. Jokainen saa minun puolestani elää oman elämänsä kuten haluaa, kuka minä olen sanomaan mikä on oikein tai mikä väärin. Minulla, nähdäkseni, on kuitenkin oikeus ja ehkä jopa velvollisuus kertoa, millaisena asiat oman kokemuspohjani kautta näen. Paatoksesi keskellä voisit tosiaan lukea kirjoitukset kokonaan etkä pahoittaa mieltäsi niistä osista, jotka voit tulkita mieleiseksesi.
Silloin kun olin sinun ikäisesi (tuskin saatan uskoa että sanon näin) minulla oli melkeinpä täsmälleen samanlaiset kuviot kuin sinulla. Silloin ei tosin kukaan puhunut polyamoriasta tai monisuhteisuudesta, koska tämänkaltaisia foorumeita ei ollut, eikä koko ilmiölle vielä ollut nimeä. Kuitenkin, kumppaneita oli, tuli ja meni mielensä mukaan ja kaikilla oli hauskaa ja jeejee. Se kait voisi myös toimia maailman tappiin asti, mutta minun oloni kävi tyhjäksi. Kaipasin enemmän, menin naimisiin ja tein kaksi lasta. Vaikka avioliitto näin jälkikäteen ajateltuna olikin virhe, niin siinä oli myös tavattoman onnellisia aikoja, enkä siksi kadu vaikka välillä sattuukin. Molempien lasteni syntymä on sijalla numero yksi onnellisimmista muistoistani, vaikka lastenkin kasvattaminen kaikkine ongelmineen, avioeron mukanaantuomien ongelmien ja kaiken muun kanssa on hyvinkin paljon monimutkaisempaa. Ymmärrän oikein hyvin siis niitäkin, jotka eivät lapsia elämäänsä halua, kyse on valinnoista. Olen omani tehnyt, enkä voi puhua muunlaisten valintojen puolesta. Tee sinäkin omat valintasi ja seiso niiden takana, muuhun me vajavaiset ihmiset emme oikein pysty.
Jos aiot jatkaa aiheesta lainaten tekstiä vähän sieltä, vähän täältä, ymmärtämättä mitä minä sinulle todella sanoin, en aio vastata. Ehkä olen vähän tunteellinen kun aloin yleensäkään kommentoimaan asiaan vaikka Isrika jo ystävällisesti asiasta huomautti, mutta mietin että olisinko aikoinaan reagoinut samalla tavalla.
Mitä hyvänsä elämässäsi vastaan tuleekin, toivon että siihen sisältyy myös onnea runsain mitoin. Sehän on varmaa että välillä se vituttaa, mutta onnellisuus lähtee sisältäpäin.
-
Itse kyllä käsitän pelurin sellaiseksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii määränpäähänsä. Esimerkiksi haluamansa kohteen pöksyihin. Pelurin keinot usein/yleensä sisältävät kohteen vedätystä ja manipulointia. Ns valheellista toimintaa.
Pelurilla voi toki olla muitakin tavoitteita kuin seksi.
Ja uskoisin, että sellaisista suurimmaksi osaksi tässä on myös kyse. Ei pelkästään irtoseksistä, koska senkin voi tehdä rehellisesti, eikä silloin toiminta sisällä pelaamista. Ilman pelaamista ei voi olla peluriakaan.
Hmm, automaattisesti mikäli olet selvillä siitä mitä haluat ja pyrit siihen kaikin keinoin olet peluri? Eikö tuo liene enemmänkin itsestään selvillä oleva määrätietoinen ihminen? Vedätys ja manipulointi. Tuossakin negatiivinen ja positiivinen. Esimerkiksi positiivisista pelkojen, turhien ongelmien jne ylittämistä erilaisin vedätyksin. Toki luottamussuhde noissa melko huomattava.
Irtoseksi. Toisille sitä on ja toisille ei. Mitä hankalampaa, sitä kovemmat keinot luultavasti käyttöön. Toki on heitäkin joille seksi ei ole niinkään tärkeää. Vaan ylipäätään, mikä se juttu onkaan, siihen voi pyrkiä kaikin keinoin. Toisten yli polkien tai kohteliaasti. Joista edellistä voisi pitää epämiellyttävänä jollei tarjolle jotain tasapainoa.
Muttas joo, mietiskelyä. Saahan nähdä...
-
Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä.
Mikä hitto on "tunteeton monisuhde"? Kaikissa suhteissa on tunteita, niinkun vaikka iloa, tyytyväisyyttä, kiihottuneisuutta jne. Ja tossa nimenomaan kulminoituu se ahdas näkökulma, johon tollanen suhdesheimaus perustuu. Unohdetaan, että tunteetonta suhdetta ei olekaan ja suhtaudutaan, niinkuin rakkaudeton suhde olisi aina väistämättä jotenkin epärehellinen ja pinnallinen tjn.
Mut kuvittele vapaasti sun avioliittos ja rakkautes ja lastes tekevän susta paremman ihmisen kun mä, mua ei kiinnosta. Mä halusin vaan tietää, onko tää jotain mihin tässä ketjussa yleisesti yhdytään ja ilmeisesti ei, se riittää mulle.
-
Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä.
Mikä hitto on "tunteeton monisuhde"? Kaikissa suhteissa on tunteita, niinkun vaikka iloa, tyytyväisyyttä, kiihottuneisuutta jne. Ja tossa nimenomaan kulminoituu se ahdas näkökulma, johon tollanen suhdesheimaus perustuu. Unohdetaan, että tunteetonta suhdetta ei olekaan ja suhtaudutaan, niinkuin rakkaudeton suhde olisi aina väistämättä jotenkin epärehellinen ja pinnallinen tjn.
Mut kuvittele vapaasti sun avioliittos ja rakkautes ja lastes tekevän susta paremman ihmisen kun mä, mua ei kiinnosta. Mä halusin vaan tietää, onko tää jotain mihin tässä ketjussa yleisesti yhdytään ja ilmeisesti ei, se riittää mulle.
En ole ihan varma mitä hittoa tässä aiheessa edes tarkoitetaan pelaajilla, kun asiasta ollaan kokoajan niin helvetin epäselviä syystä tai toisesta, mutta yleensä pelureilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka harrastavat rakkaudettomia suhteita ja/tai ovat useissa suhteissa yhtäaikaa. Mä itse sovin tähän kuvaukseen täydellisesti ja en kyllä tee yhtään mitään väärää tai ole millään tavalla "reppana" tai "luonnehäiriöinen". Mä en tajua miten helvetissä tällä foorumilla edes puhutaan tollasta paskaa.
Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.
Tää foorumi on viimeisiä paikkoja missä oisin odottanut kuulevani siitä sheimausta.
Tässä ketjussa on yksi henkilö, jonka keskustelu on ollut toisten mielipiteiden paskaksi haukkumista. Siinä ei sitten paljoa auta olla itse lippu korkealla valittamassa, että joku suhtautuu alentuvasti omaan juttuun. Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?
Ja joo, on epäreilua ottaa esiin ikä, mutta koskapa yhtä lailla olen itsekin alttiina sille, että sanomani ymmärretään vanhuksen jorinaksi, voin huoletta kertoa nuorisolle elämästä. En mene sanomaan kannattaisiko sun uskoa baltsua, varmaankaan et usko. Uskot sitten vanhempana ja kolhiintuneempana.
Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.
Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän. Ainakin ennenkuin olet yhtä vanha kuin minä, jolloin voi käydä vaikeammaksi hankkia koko ajan uutta leikkikaveria, koska ympärillä väki vanhenee ja vakiintuu, ja vapaat kevyesti suhteilevat alkavat vähentyä. Baltsu kertoi itsestään, minäkin kerron: olen sellainen poly, jota olevinaan halusit puolustaa. Minulla on yksi aviopuoliso, ja epälukuinen määrä muita tärkeitä ihmisiä. Ekologisia lokeroita. Systeemin pyörittäminen niin, että kaikki jäävät saamapuolelle, on jo itsessään monimutkaisempi peli, kuin moni arvaakaan. Voidaan joskus jutella siitä. Tai siitä miksi on tärkeää, että pelissä on avoimet kortit sen suhteen mitä itse on, haluaa, toivoo tai odottaa, vaikka kaikkien ei tarvitsekaan tietää kaikista kaikkea.
Vir
ps. mä muuten yleisesti yhdyn moniin baltsun esittämiin ajatuksiin, montaks meitä vielä tarvitaan, että sua kiinnostaa muukin kuin se, pitääks joku juuri sua pinnallisena tai sinnepäin?
Ihminen joka on saanut rakastaa ja olla rakastettu, ei ehkä ole parempi ihminen. Mutta saattaa olla onnellisempi. Jonkun pitää varmaan aloittaa ketju rakkaudesta, ettei eksy liikaa pelikentiltä ot:ksi.
-
Kammiovärinä kysyi aloituksessaan, että millaisia persoonia ovat peli-ihmiset.
Lainaan muutaman rivin lehdestä: Duodecim 2007;123:2369-74 Oikeuspsykiatria-artikkelista. Eli:
"...Hänen tunne-elämänsä kuvaavia piirteitä ovat pinnallisuus sekä syyllisyyden tunteiden, katumuksen ja empatian eli myötäelämiskyvyn puuttuminen ... manipulatiivinen, hyväksikäyttävä ... häikäilemätön ja halventava suhtautuminen uhriin, vastuunoton kaikinpuolinen puuttuminen."
Artikkeli kertoo psykopatiasta ja tämä kuvaus on siis psykopaatin luonteesta. Minä itse koen, että peli-ihmisillä on pitkälti näitä samoja piirteitä, joita luetellaan psykopaatin luonteenpiirteiksi, ei tosin välttämättä yhtä terävästi piirtyvinä. Minulle peli-ihminen edustaa sellaista ihmistyyppiä, johon en halua tutustua ja uskon, että peli-ihminen on peli-ihminen myös makuuhuoneen ulkopuolella.
-
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta ei pelkästään irtosuhteissa mitään pahaa ole. Jos joku haluaa näistä harrastaa, niin harrastakoon, ei se kenellekään muulle kuulu. Jos taas pyörittää montaa ihmistä yhtä aikaa, se saattaa olla jo monien mielestä moraalisesti arveluttavampaa.
Pelimiesten toiminta on mielestäni sillon tuomittavaa,jos oikeastaan leikitään naisen/naisten tunteilla. Tyyliin luvataan parisuhdetta, ehkä jopa tapaillaan jotakuta hyvin vakavasti, mutta sitten yhtäkkiä hävitäänkin naisen elämästä. Tyypillinen kuviohan menee, että kun mies katoaa hetkeksi, niin sitten jonkin ajan päästä otetaan taas siihen tiettyyn naiseen yhteyttä, vannotaan rakkauta ja sitten taas kadotaan/tunnelma viilentyy ja sama kuvio jatkuu.
Uskoisin, että monien pelimiesten taustalla on pohjimmiltaan sitoutumiskammoa. Ehkä oikeasti tunnetaan jotain syvempää sitä yhtä tiettyä naista kohden, mutta ei uskalleta sitoutua vain yhteen naiseen. Sitoumiskammohan taas usein juontaa juurensa jostain hylkäämisen kokemuksesta.
-
Yhteydenpito on molemminpuolista. Jos se jää toisen harteille niin ei ihmekään jos toinen kyllästyy pitämään hommaa yllä.
Mitä lupauksiin tulee, niin niitä ei sen enempää tule antaa kuin painostaa antamaankaan mikäli ei siihen suuntaan ole tahtoa. Homman pitäminen rehellisenä puolin ja toisin helpointa, mutta jostain syystä rehellisyys ei ole saavuttanut juurikaan suosiota esimerkiksi verrattuna em. pelimieslupauksiin.
Mitä sitoutumiseen tulee, niin yksipuolista tuskin kukaan kuka sen kokenut etsii. Ja aika hyvin näkee lähteekö toinen mukaan vai ei. Siksipä turha odottaa toiselta sellaista mihin itse ei ole valmis. Toki vielä voidaan mennä tasoteorioihin. Kympin habitus voi painaa kaikkia nollasta ylöspäin. Se sitten ei tarkoita että se mitä on valmis painamaan olisi se mitä olisi valmis lopun ikää katsomaan. Vähemmän rehelliset ottavat toiselta vastaan vaikka mitä pskaa päästäkseen vaikka nyt sinne pukille tai mikä tavoite onkin.
Muttas joo, hieno ilta, huomenna morsiusneitojen helmoihin.
-
On se ny saatana ku ei saa muka enää nykyää ees persettä vongata. >:D
Lähetää panee. ???
-
Jaa jotain ihmispelejä. Ei kai niitä ny kukaan jaksa. Siirtykää virtuaalipelaamiseen ^__^
-
Välttelin aihetta. Ei kiinnosta pelit. Mutta aihe olikin toinen.
Pelataan. Paljon. Keksitään säännöt ja noudatetaan niitä. Aina löytyy osallistujia, jotka satuttaa itsensä, koska eivät voittanetkaan tai saavuttaneetkaan sitä, mitä kuvittelivat.
Itse en osaa pelata sääntöjen mukaan. Kiinnyn ihmisiin. Ja kerron siitä suoraan ja rehellisesti. En siksi, että pitäisi saada haluamaani tunnevastakaikua vaan haluan kertoa tunteistani. Se ajaa turhuke pelurit kauemmas.
Hyvin mielenkiintoista on pelata ihmisten kanssa, jotka uskaltavat päästää ihmisen lähelle, tietävät sen mahdolliset tulokset ja osaavat soveltaa sääntöjä.
Jos pelaa, niin pitää osata hävitä.
-
vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.
Minulla on yksi aviopuoliso, ja epälukuinen määrä muita tärkeitä ihmisiä. Ekologisia lokeroita. Systeemin pyörittäminen niin, että kaikki jäävät saamapuolelle, on jo itsessään monimutkaisempi peli, kuin moni arvaakaan. Voidaan joskus jutella siitä. Tai siitä miksi on tärkeää, että pelissä on avoimet kortit sen suhteen mitä itse on, haluaa, toivoo tai odottaa, vaikka kaikkien ei tarvitsekaan tietää kaikista kaikkea.
Ihminen joka on saanut rakastaa ja olla rakastettu, ei ehkä ole parempi ihminen. Mutta saattaa olla onnellisempi.
On hyvä kuulla,että joku sanoo,että monissa suhteissa elävän elämä ei ole ainakaan yksinkertaisempaa kuin sillä,jolla ei ole suhteita ollenkaan-tai miten toi nyt meneekään-ehkä vain yhtä sattuu ja se yksi on se suhteeton,ellei vapaaehtoisesti elä yksin. Olen ehdottamasti rakkauden kannalla itse,enkä vain itserakkauden.
Ihmissuhdepelurista kun siis on puhe ja kyse,niin hänhän ei välitä sattuuko ketä ja miten paljon-hän ei ehkä kykene sellaiseen empatiaan-jota kuitenkin saattaa osata jäljitellä/esittää.
Normandie mainitsee psykopaatit kommentissaan ja jäin miettimään,että kuinka paljon pelureissa on psykopaatteja- Hannu Lauerman mukaan varsinaisia psykoja ei ole kovin paljoa väestöstä ja psykot ei kai lisäänny normaalilla tavalla eli vähemmän kuin normiheebot.
Mutta että kuinka paljon on pelaamista,joka ei täytä mitään sairausluokitusta- itse olen tavannut aika monta peluria ja luultavasti he eivät ole olleet psykopaatteja,mutta muuten vain välinpitämättömiä tekojensa vaikutuksista.
Maaria näkee pelaamisessa positiivisiakin piirteitä,mutta itse miellän ihmissuhdepelit hyvin vastemielisiksi- ymmärrän sattuneista syistä niitä kuvioita ja minua ei enää hööpötetä niin kuin parikymppisenä,mutta sittenkään en jaksa ymmärtää enää kovinkaan paljoa.
Lisäys: Toistan vielä sen mitä edellä tuli pöpistyä: Aloitin aiheen siksi,kun ihmettelin väitettä,että "peluri tyhjentää pöydän ja pelurit ovat kaikista suosituimpia"
Ja vielä tuohon moraaliin: Eihän se,että tahdot ihmisille hyvää ja kohdella heitä hyvin,ole mikään moraalinen kysymys ja ele. Moraali on itseasiassa keissi,jota en ymmärrä- mitä helvettiä se on oikein? :D
-
Vuosia sain aitiopaikalta seurata ihmistä, joka piti itseään niin älyllisesti -ja muutenkin ylivertaisena, että koki kaikkien muiden ihmisten olevan hänelle vain pelinappuloita.
Siis ihan siinä määrin, että hän uskoi voivansa manipuloida heidät ihan mihin vain ja myös koki tietävänsä asianosaisia paremmin, miten he tunsivat ja ajattelivat "se ei vaan tajua että kokee tän näin, mutta mä näen sen kyllä".
Hänelle oli tärkeää aina silloin tällöin kertoa jollekulle, kädestä pitäen ja silmiin katsoen "Juuri nyt mä en pelaa sulla", mikä tietenkin oli vale. Hän uskoi että niinä hetkinä vahvisti tunnesidettä, jonka avulla hän sai haltuunsa luottamuksen ja kiintymyksen juuri siltä pelinappulalta.
Ihan huvikseen hänestä oli hauskaa ajankulua koittaa sotkea pariskuntien välejä, keinoja kaihtamatta. Jos joku jätti puolisonsa hänen takiaan, hän naureskeli hetken ja katkoi sitten välit. Pelihän oli jo ohi ja hän jälleen voittaja.
Sellaiset miellän itse peli-ihmisiksi, vaikka olen melko varma, ettei vastaavia ihan kauhean montaa olekaan.
-
Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?
Pettäminen olisi, mutta kaikki mun säädöt on tietoisia siitä, että mä olen tekemisissä muidenkin kanssa ja että mä en ole kiinnostunut sitoutumaan heistä kehenkään. Se ei todellakaan ole valtavirtaa. Vähemmän valtavirtaa kuin polyamoria, niissäkin piireissä tuntuu olevan aika vähän samaistumispintaa nykyään, sen lisäksi että sieltäkin löytyy sun ja Balthazarin kaltaisia siinä määrin konservatiivisia ihmisiä, että mua ja mun elämäntyyliä tällä saralla katsotaan nenänvartta pitkin, vaikka monisuhteisuutta tämäkin on ihan siinä missä valtavirtapolyamoria hierarkioineen.
Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu. Peluria, tai suhdeaddiktia, tai vain nopeasti kyllästyvää. Joka jättää jälkeensä usein kyyneliä, sillä kuten sanoit, suhteissa on tunteita vaikka sinä et tuntisikaan tai pitäisi rakkautta tai välittämistä tarpeellisena.
Kuka sanoi, että mun suhteet on "höyhenenkeveitä"? Kuka sanoi, ettei mulla ole kokemusta siitä, että muhun tai johonkuhun toiseen sattuu tai ylipäätään siitä, että ihmisillä voi olla epävarmuuksia tai huolia? Eikä tunteet ole sama kun rakkaus, niinkun sanoin jo kerran. Sä olet tässä se kapeakatseinen ja ennakkoluuloinen.
Mä olen ollut pitkäaikaisessa, sitoutuneessa ja rakkaudellisessa polyamorisessa suhteessa, ennen kuin aloin elää niinkuin teen nyt. Mulla on kokemusta mun ja toisen mustasukkaisuudesta, mun ja toisen peloista monisuhteiluun liittyen ja mun ja toisen masennuksesta useamman kuin yhden säädön kanssa. Tunteettomia suhteita ei ole ja mä olen jokaisessa suhteessani käynyt sen edellyttämää tunnekäsittelyä jokaisen yksilöllisen tarpeen mukaan, vaikkakaan mä en velvoita itseäni olemaan kenenkään terapeutti tai pysymään suhteessa joka on mulle enemmän raskas kuin antoisa.
Sä oletat aika hiton paljon musta ja mun suhteista.
Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän.
Sun alentuvat elämänohjeet on musta todella vastenmielisiä. Mä oon todella onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani, kiitos vaan kysymästä.
Baltsu kertoi itsestään, minäkin kerron: olen sellainen poly, jota olevinaan halusit puolustaa.
Et ole. Mä puolustin nimenomaan rakkaudettomia monisuhteita, joita sä littaat ihan siinä missä Balthazarkin. Rakkauteen perustuva polyamoria ei ole ollut tässä ketjussa uhattuna, niinkuin ei paljon missään muuallakaan, rakkaus on niin helvetin normatiivista ja taikoo kaikista suhteista enemmän tai vähemmän hyväksyttäviä. Samaan ilmiöön törmää silloinkin, kun on kyse seksuaalivähemmistöistä; kun puhutaan vaan ihmisten oikeudesta rakastaa, niin ollaan ihan messissä, mutta sanoppa että sulla on oikeus panna kenen kanssa haluat, niin Setassakin ollaan vähän järkyttyneitä.
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta ei pelkästään irtosuhteissa mitään pahaa ole. Jos joku haluaa näistä harrastaa, niin harrastakoon, ei se kenellekään muulle kuulu. Jos taas pyörittää montaa ihmistä yhtä aikaa, se saattaa olla jo monien mielestä moraalisesti arveluttavampaa.
Miksi se olisi moraalisesti arveluttavaa sitten kun niitä on monta?
Pelimiesten toiminta on mielestäni sillon tuomittavaa,jos oikeastaan leikitään naisen/naisten tunteilla. Tyyliin luvataan parisuhdetta, ehkä jopa tapaillaan jotakuta hyvin vakavasti, mutta sitten yhtäkkiä hävitäänkin naisen elämästä. Tyypillinen kuviohan menee, että kun mies katoaa hetkeksi, niin sitten jonkin ajan päästä otetaan taas siihen tiettyyn naiseen yhteyttä, vannotaan rakkauta ja sitten taas kadotaan/tunnelma viilentyy ja sama kuvio jatkuu.
Tää on mustakin tuomittavaa, mut mä en nyt tajua, miksi tää pelaaminen ois muka sukupuolittunut kysymys? Miksi pelaaja ois väistämättä mies tai kohde väistämättä nainen?
Uskoisin, että monien pelimiesten taustalla on pohjimmiltaan sitoutumiskammoa. Ehkä oikeasti tunnetaan jotain syvempää sitä yhtä tiettyä naista kohden, mutta ei uskalleta sitoutua vain yhteen naiseen.
Yleensä ihmiset ei kyllä sitoudu koska ne ei halua, eikä mistään kammosta.
(Alunperin kun asiasta huomautin niin tultiin vaan sanomaan, että eihän täällä nyt mitenkään monisuhteista puhuta, mut nyt tässä onkin sit jo ollut montakin kommentoijaa nimenomaan sheimaamassa rakkaudettomia monisuhteita. Eli ilmeisesti valitin sittenkin ihan aiheesta. Jes.)
-
Tunsin lukio-ikäisenä/alle 20v ikäisenä joukon mieshenkilöitä, suht hyvän näköisiä ja taitavia kaatamaan neitejä. Tuo pisteiden laskeminen 1 piste tavallisesti ja 3 koskemattomasta ei kai niin ennenkuulumatonta, mutta kun tarkoitushakuinen ihmisten henkinen satuttaminen kuului kuvioon..
"Ööö tuota en ole koskaan ollut kenenkään kanssa"
"Sun on ihan turha sanoa, ettet halua, olet niin kuuma ja haluan sua"
Seuraavana aamuna:"Hei oli hyvä pano, annatko noille kavereillekkin?"
"haha, neiti alkoi jostain syystä itkemään!"
-
Turha viesti poistettu , ei näköjään onnistu kokonaan.
Vir
-
Ensinäkään mä en ole missään vaiheessa puhunut rakkaudettomasta polyamoriasta, vaan rakkaudettomista monisuhteista. Toiseksi polyamoria on suhdemuoto ja nimestään huolimatta sekin voi olla rakkaudetonta. Useimmat polyamoriset ihmiset, jotka tunnen, eivät suinkaan ole kaikkiin kumppaneihinsa rakastuneita tai ihastuneita, ainakaan heti alusta lähtien.
Mä en katso olevani polyamorinen, vaan suhdeanarkisti, enkä ole missään vaiheessa viitannut nykyiseen suhde-elämääni sanalla polyamoria. Lukutaito much?
Hienosti myös vältit vastaamasta yhtään mihinkään olennaiseen.
Musta on myös mielenkiintoista miten katsot itsesi päteväksi puhumaan kaikkien konservatiivisten perusvaltavirta kinkyjen puolesta. Ei sillä, mua ei kiinnosta miellyttää konservatiivipaskoja.
EDIT//: Jaa, poistit viestin, eli ilmeisesti tajusit mokasi.
-
Ei sillä, mua ei kiinnosta miellyttää konservatiivipaskoja.
EDIT//: Jaa, poistit viestin, eli ilmeisesti tajusit mokasi.
Joo tajusin että turha on turhaa. Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa.
Mun kvartaali on sukupolvi.
Mun huumori on vaikeaa.
Mun elämä on sääntöjä ja kuria ja ennustettavuutta.
Ai niin ja harvoin puhun anarkisteista koska en tykkää kiroilusta myöskään itseni harrastamana.
Vir
-
Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa.
Jaa, nyt mun suhteet on peräti pakkomiellettä poiketa valtavirrasta, koska siinähän ei mitenkään voi olla kyse ihan vaan siitä, että joku tuntuu musta luontevalta ja tekee mut ja mun säädöt onnellisiksi? Kinkyksi ihmiseksi oot harvinaisen ahdasmielinen.
-
Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa.
Jaa, nyt mun suhteet on peräti pakkomiellettä poiketa valtavirrasta, koska siinähän ei mitenkään voi olla kyse ihan vaan siitä, että joku tuntuu musta luontevalta ja tekee mut ja mun säädöt onnellisiksi? Kinkyksi ihmiseksi oot harvinaisen ahdasmielinen.
Nyt kun oon päässyt metsästä takas sivistyksen pariin ja lueskelen tätä ketjua huvittuneena, niin on kyllä ihan pakko todeta, kuinka epäkypsältä ihmiseltä vaikutat. Jos ihan oikeasti lukisit (vaikka ääneen itsellesi), mitä Vir ja Baltsu on sulle kirjoittaneet, niin ehkä jopa voisit ymmärtää jotain. Tosin itsekin tuon ikäisenä olin kaikkitietävä, enkä jaksanut kuunnella vanhempia ihmisiä, joilla olis voinut jotain annettavaa tiedon osalta, muttei se tietenkään sopinut mun omaan pätemisentarpeeseeni.
-
Mä ymmärrän hyvin, mitä Viridian ja Balthazar on mulle kirjoittaneet: mun elämäntyyli on huono ja johtaa väistämättä jonkun kärsimykseen ja mä herään "kolhiintuneena" "harhoistani" ja he tietää kyllä paremmin koska ovat vanhempia, vaikka kummallakaan ei ole oikeasti edes mitään hajua siitä millaisia mun suhteet on tai miten mun säädöt ne kokee. Samalla Viridian tekee paljon oletuksia mun suhteiden luonteesta, kuten että ne olisivat pakosta kaikki tosi väliaikaisia ja että niihin ei sisälly tunnetta tai että mä en yhtään ymmärtäisi tai käsittelisi säätöjeni kanssa erilaisia tunteita. Silti mä olen nyt se kaikkitietävä? Joojoo. Mä en ole väittänyt tietäväni paremmin jonkun muun puolesta minkälaiset suhteet hänelle sopii tai tekee hyvää, toisin kuin eräät. Mä oon päinvastoin puolustanut sitä tosiasiaa, että on monia tapoja olla suhteissa ja suhtautua niihin, eivätkä Viridianin ja Balthazarin rakkauskeskeisestä arvopohjasta poikkeavat suhdemuodot ole huonompia tai väärin.
Mut se nyt on muutenkin ihan ilmeistä ettet oikeesti ajatellut asiaa tai halunnut sanoa meidän väännön aiheesta mitään, näit vaan tilaisuuden tulla yhdessä littaamaan jo valmiiksi sorsittua osapuolta ja tartuit siihen. Well done.
-
Mä ymmärrän hyvin, mitä Viridian ja Balthazar on mulle kirjoittaneet: mun elämäntyyli on huono ja johtaa väistämättä jonkun kärsimykseen ja mä herään "kolhiintuneena" "harhoistani" ja he tietää kyllä paremmin koska ovat vanhempia, vaikka kummallakaan ei ole oikeasti edes mitään hajua siitä millaisia mun suhteet on tai miten mun säädöt ne kokee. Samalla Viridian tekee paljon oletuksia mun suhteiden luonteesta, kuten että ne olisivat pakosta kaikki tosi väliaikaisia ja että niihin ei sisälly tunnetta tai että mä en yhtään ymmärtäisi tai käsittelisi säätöjeni kanssa erilaisia tunteita. Silti mä olen nyt se kaikkitietävä? Joojoo. Mä en ole väittänyt tietäväni paremmin jonkun muun puolesta minkälaiset suhteet hänelle sopii tai tekee hyvää, toisin kuin eräät. Mä oon päinvastoin puolustanut sitä tosiasiaa, että on monia tapoja olla suhteissa ja suhtautua niihin, eivätkä Viridianin ja Balthazarin rakkauskeskeisestä arvopohjasta poikkeavat suhdemuodot ole huonompia tai väärin.
Mut se nyt on muutenkin ihan ilmeistä ettet oikeesti ajatellut asiaa tai halunnut sanoa meidän väännön aiheesta mitään, näit vaan tilaisuuden tulla yhdessä littaamaan jo valmiiksi sorsittua osapuolta ja tartuit siihen. Well done.
Lähinnä tarkoitin sitä, ettet ole sisäistänyt heidän sanomaansa, vaan tulkitset sen arvosteluksi sinua kohtaan. Ehkä voisit ottaa hieman lievemmän lähestymistavan, etkä tulkitsisi niitä ensimmäisiä kommentteja hyökkäykseksi omaa elämäntapaasi kohtaan.
-
Jos palataan Katin alkuperäiseen pohdintaan peli-ihmisistä, joka sai lähtönsä toisesta ketjusta, jossa arveltiin pelimiesten vievän kaikki naiset tai sinnepäin.
Niin tässä ketjussa asia on selvästi laajentunut monipuolisemmaksi, vaikka tuo omasta mielestäni turha vääntö siitä, pitäisikö rakkaudettomia suhdesäätöjä arvostaa elämänmuotona vaiko ei hiukan haittasikin keskustelua. Siltä osin pahoittelen, vaikka mietinkin, olisiko kyseessä yhden lajin esimerkki pelaamisesta, jota kukin tekee omista lähtökohdistaan käsin, ja jotkut pelaavat silloinkin kun ei tarvitsisi, käyttäen kaikkia keinoja, mitä nyt nettikeskusteluissa kuulemani voi yrittää, mukaan lukien marttyyroitumisen.
Tuo pelimies-myytti on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se elää koska tietyssä elämänvaiheessa se tarjoaa vastauksia asioiden tilaan. Ja myöhemminkin. Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on muistini mukaan aika paljon myyty opus.
Jos nyt miettii mitä sitten tiedämme peli-ihmisistä, niin yksi esimerkki: he tarjoavat toiselle sitä, mitä tietävät toisen haluavan, mikä on kiva juttu, mutta pelaamiseksi se kai lasketaan, jos kyseessä on vain väline saada itse sitä mitä haluaa. Luulen että useimmat harrastavat hiukan em. laskelmointia, ja jossain mielessä sitä voisi kutsua vaikka neuvottelemiseksi. Eikä siinä minun mielestäni ole pahaa, jos osapuolet ovat normaalin verran moraalisia, ja itsetarkoitus ei ole peli, vaan se, että kaikki saavat mitä haluavat tai tarvitsevat tai molempia.
Mutta mikä sitten itsetarkoituksellisesta pelistä tekee mielestäni erilaista? Se, että silloin toiset osapuolet eivät ole enää ihmisiä vaan pelimerkkejä. Kaatoja tai hyödykkeitä. Eikä välttämättä edes niin, että pelaaja siirtyisi nopeasti seuraavaan kohteeseen, voihan se viihtyä saman pelin äärellä kauankin. Hmm.. nyt tulee väkisinkin mieleen, että koska aviomieheni tarjoaa minulle mitä haluan, ja saa minut tuntemaan onnelliseksi ja tärkeäksi ja mitä näitä nyt olikaan, hän on varmaan aika hyvä pelaamaan tätä peliä, kun se menee muhun vielä kymmenien vuosien jälkeenkin ihan täydestä. Mutta joo, sekin kai vaihtelee, tietävätkö peli-ihmisen kohteet olevansa tekemisissä pelin kanssa, ja se, pelaavatko he itsekin.
Mutta sitten asiaan. Olen vuosien varrella törmännyt usein omasta mielestäni vastenmieliseen ilmiöön, jota harjoittavat dominoivat naiset. Siinä peli menee seuraavasti: Markkinoilla pyörii lukuisa joukko subimiehiä, jotka eivät koskaan valita kohtelustaan, ja jotka varovat pilaamasta mainettaan yleisellä tasolla, että olisi edes jokin mahdollisuus löytää joskus joku. He ovat valmiita tekemään asioita, jotta saisivat mainetta hyödyllisinä ja käyttökelpoisina naisen tarpeisiin. Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin. Moni saa aitoa iloa siitä, että voi palvella dommea. Itsekin saan nauttia tästä ilmiöstä, en valita.
Nyt sitten siihen missä menee pelaamisen raja omasta mielestäni. Domme ottaa yhteyttä subimieheen koska hänellä on jokin askare. "Tuletko nikkaroimaan pariksi päivää?" Submies lupaa tulla, ja ei kysy saako hän palkkaa, koska yhteisön sääntöjen mukaan sub, joka kysyy itselleen jotain on huono. Ensimmäisen päivän nikkaroinnin jälkeen Domme haluaa varmistaa, että toinen tulee toisenakin, ja vilauttaa dommeuttaan ihan pikkuisen, nipistää tai näykkäisee, komentaa tai mitä milloinkin, ja sanallisesti antaa verhotusti ymmärtää, että kunhan ikävät työjutut on hoidettu, ahkera työmies saa palkkansa. Sitten homma valmistuu, mutta nainen on unohtanut antaneensa ymmärtää, päinvastoin jos asiasta vihjataan, muistuttaa, että sub on saanut palvelusession, auttaessaan Dommea. Sub tyytyy, mutta ehkä ei seuraavalla kerralla tule, tai sitten jaksaa uskoa, että varmaan ensi kerralla toisella onkin parempi vire, tai hän onnistuu paremmin ja ansaitsee jotain.
Suurin osa hoitaa asiat siistimmin, vaikka pyrkisikin hyötymään ilmiöstä. Esimerkiksi niin, että se sub saa sen sessionsa ja kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka mitään suurta intohimoa tai rakkautta ei olisikaan. Ja näistäkin voi kehittyä ajan kanssa vaikka mitä.
Mutta se mitä en voi ymmärtää on juurikin se, että vaikka pelikenttä tarjoaisi mahdollisuuden pelata juuri niin törkeästi kuin haluaa, siksi että säännöt suosivat omaa pelaamista esimerkiksi henkilöiden aseman tai pelinappuloiden määrän tai tukalan tilanteen takia. Niin miksi muiden pitää hävitä? Miksi toinenkin ei voisi saada vähän? Jos kuten kuvatussa esimerkissä toinen antaa vaikka 20 tuntia elämästään, kyllä itse pitää voida antaa pari, jo senkin takia, ettei muita dommeja harmittaisi kuulua saman termin alle.
Luultavasti monet muutkin hyödyntävät mahdollisuuksiaan pelata, ja pelaavatkin, mutta pitipä nyt juputtaa tuostakin, vaikken edes tiedä onko sattumaa, että olen päässyt sivusta seuraamaan tapauksia, jotka oikeasti ovatkin tosi harvinaisia tai jotain. Ajatuksia?
Vir
-
Kaikkein pahimpia ovat sitten ne pelurit, jotka tietävät mitä ovat ja mihin pystyvät ja silti säälittä pelaavat itseään kiltimpien, hyväuskoisempien ja rakastavampien kustannuksella, usein haluten itselleen jotein hyvää toiselta jolla sitä on. Rahaa, seksiä, rakkautta,.. you name it. Aivan henkilökohtaisista syistä. Niitä voi pelata kuka tahansa aivan surutta. Vaikka omilla säännöillä tai kokonaan ilmankin. Ei haittaa vaikka se ilkeämielinen kierrepallo muuttuisikin bumerangiksi.
Pakko uskoa karman lakiin... C:-)
-
Lähinnä tarkoitin sitä, ettet ole sisäistänyt heidän sanomaansa, vaan tulkitset sen arvosteluksi sinua kohtaan. Ehkä voisit ottaa hieman lievemmän lähestymistavan, etkä tulkitsisi niitä ensimmäisiä kommentteja hyökkäykseksi omaa elämäntapaasi kohtaan.
"En kuitenkaan väitä (enää) polyihmisiä kategorisesti tällaisiksi käyttäjiksi. Koska sielläkin on aitoa tunnetta, rakkautta ja välittämistä moneen suuntaan[...]" (eli se, onko polyihminen/monisuhteilija pelaaja vai ei, riippuu hommaan sisältyvästä tunteesta, rakkaudesta ja välittämisestä)
"Minä näen tunteettomat monisuhteet sellaisena ihmisiin runkkaamisrinkinä." (selfexplanatory)
"Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu." (alentuvaa ja yläpuolelleasettuvaa neuvomista, jossa tehdään paljon oletuksia mun kokeneisuudesta suhteiden saralla ja mun suhteiden luonteesta)
"Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän." (suhtautuminen, niinkuin tietäisi mua paremmin, mikä on mulle hyvä, ja täydellinen välinpitämättömyys sitä kohtaan, mitä mä pidän tärkeänä tai haluan)
"Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa." (mun suhteitteni mitätöiminen pyrkimykseksi poiketa valtavirrasta)
Mitä tämä on, jos ei nimenomaan hyökkäys mun elämäntapaa kohtaan? Apologistit helvettiin.
Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin.
Mistä lähtien nörttiys on ollut "ammatillinen taito"? lol
Ensimmäisen päivän nikkaroinnin jälkeen Domme haluaa varmistaa, että toinen tulee toisenakin, ja vilauttaa dommeuttaan ihan pikkuisen, nipistää tai näykkäisee, komentaa tai mitä milloinkin, ja sanallisesti antaa verhotusti ymmärtää, että kunhan ikävät työjutut on hoidettu, ahkera työmies saa palkkansa. Sitten homma valmistuu, mutta nainen on unohtanut antaneensa ymmärtää, päinvastoin jos asiasta vihjataan, muistuttaa, että sub on saanut palvelusession, auttaessaan Dommea.
Kukaan ei ole ikinä "seksiä velkaa". Ja kaikilla on oikeus muuttaa mieltään koska vaan siitä, haluavatko he harrastaa jonkun kanssa seksiä vai eivät. Jos joku olettaa että saa seksiä koska menee toisen luokse nikkaroimaan ja se toinen nyt sattuu olemaan domme, niin on vaan typerä. Seksiä ei voi ikinä olettaa saavansa. Niin voi toivoa ja sitä voi ehdottaa, mut ihan sama vaikka nikkaroisi sille dommellensa kartanon tai jotain, niin ikinä se ei ole seksiä velkaa.
Jos joku oikeasti menee toisen luokse nikkaroimaan kuvitellen että se on siitä hyvästä oikeutettu seksiin, niin tyyppi ansaitseekin saada henkisesti kuonollensa.
Submies lupaa tulla, ja ei kysy saako hän palkkaa, koska yhteisön sääntöjen mukaan sub, joka kysyy itselleen jotain on huono.
Pfft. Mun mielestä tää nyt kuulostaa sun satuilulta. Jos esim. mä submasomiehenä menen ja kysyn joltain et saanko mitään palkkioo jostain hommasta minkä teen, niin en usko että lähtee sana kiertämään BDSM-porukoiden sisällä et "hei se jäbä on ihan huono sub, se pyytää duuneistaan palkkaa". Seriously.
Mä usein teen palveluksia kavereilleni/säädöilleni/panoilleni pyytämättä siitä mitään palkkioksi lähinnä siksi, että mä luotan niiden omaan arviointikykyyn ja kohtuulliseen anteliaisuuteen. Usein palvelukset muistetaan esim. tarjoamalla safkaa tai juotavaa joskus lähitulevaisuudessa tai jollain vastapalveluksella.
Edes vaikka mä päätyisin harrastamaan seksiä tyypin kanssa, jolle olen tehnyt jonkun palveluksen, mä en näe sitä seksiä minään palveluksena tai maksuna mulle, vaan vuorovaikutuksena, josta molemmat saa yhtälailla tyydytystä. "Luonnossa maksaminen" on hauska läppä ja/tai vihje oikeassa seurassa, mut en ikinä tosissaan kohtele seksiä asiana, jota yksi antaa ja toinen saa.
-
Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.
Tästä saa kirjoitetun tekstin ymmärtämällä sellaisen kuvan, että on kiva, jos sä ihastut/rakastut, niin se on kivaa extraa, mutta mikäli toinen tekee saman, sillä ei ole merkitystä. Ehkä tähän asiaan on haluttu antaa neuvoa.
Mun polyilyni on mitä on, enkä sitä tässä lähde sen enempää ruotimaan, kuin ainoastaan mainitakseni, että tiedän siitäkin maailmasta ihan riittävästi.
-
"Mua ei kiinnosta miellyttää ihmisiä joiden pakkomielle on olla olematta valtavirtaa." (mun suhteitteni mitätöiminen pyrkimykseksi poiketa valtavirrasta)
Mitä tämä on, jos ei nimenomaan hyökkäys mun elämäntapaa kohtaan? Apologistit helvettiin.
Heillä on monella hyödyllisiä ammatillisia taitoja, remonttimiehinä, nörtteinä, mitä milloinkin.
Mistä lähtien nörttiys on ollut "ammatillinen taito"? lol
Jos katsot tarkkaan, edellisessä postauksessasi kerroit, ettet ole kiinnostunut miellyttämään konservatiivipaskoja. Onko nyt niin, että sun ei tarvitse miellyttää konservatiiveja, mutta voi elämä ja pikkulinnut, jos joku konservatiivipaska ei ole kiinnostunut miellyttämään sinua. Onko se, ettei ole kiinnostunut miellyttämään sinua, hyökkäys sun elämäntapaa vastaan? Sitten kun oikeasti alamme hyökätä sun elämäntapaa vastaan, huomaat kyllä eron. Ja jos niin teemme, entäs sitten?
Mun käsitykseni sun suhteesta valtavirtaan perustuu sun profiilissasi antamiin tietoihin ja kirjoituksiisi täällä. Muuten en ole tehnyt oletuksia, sä itse lennät oletuksiin, että jokainen esimerkki koskisi juuri sinua ja sinun oletettuja suhteitasi. Kun puhuin höyhenenkevyistä suhteista, puhuin itsestäni, koska omat suhteeni tiedän, ja kyllä, sellaisilla puheilla on joskus tullut asioita tehtyä. Ilmeisesti olet niin tottunut siihen, että valtavirrasta poikkeamisesi asettaa sinut huomion keskipisteeseen, kun lisäksi oletat, että jokainen lause on suunnattu juuri sinun elämääsi. Me puhumme tässä yhtä aikaa tuhansille mahdollisille lukijoille, joten ketjua ei kannata kuormittaa muulla kuin yleisellä tasolla.
Mitä tulee tarpeeseesi etsiä mahdollisia epätarkkuuksia kirjoituksistani, niin voin selventää tarvittaessa niitä, jos esim. tuo nörtti-lause oli sinulle merkitykseltään epäselvä. Monen tutun subin ammatti on tehdä asioita, jotka voi leikillisesti niputtaa kastiin "nörtteily", he saavat siitä kuukausipalkkaa, joten mitä osaa et ymmärtänyt?
Ai niin ja se tarina mitä kerroin peluridommeista ei ole satua, vaikka olisi oikein kiva jos se olisi. Ei sekään osa, että työnteko dommen suosioon pääsemiseksi on yleinen strategia. Silloin kun mä satuilen, mä kirjoitan jutun alkuun, että kyseessä on fantasia (toki jotkut uskovat mua jopa silloin, mutta se on eri juttu se).
Sen verran kuitenkin vielä sanoista ja niiden merkityksistä, niin sessio ja seksi ei ole toisensa kattavia synonyymejä. Sessio on mahdollista antaa toiselle niin, että se toinen saa, ja antaja ei saa. Tästäkin voi sitten jutella jossain sopivammassa ketjussa, jos et löydä ketään joka sulle selvittäisi millaisia sessioita maailmaan mahtuukaan, ilmaisia, ostettuja, annettuja ja saatuja.
Luultavasti monikin lukija ymmärsi kyllä, miksi rakkaudettomat yksipuoliset remonttisessiot ovat minusta epäreilua pelaamista, ja jos ei, tai on eri mieltä, sehän on perin ok.
Aiemmin ajattelin, että vastaaminen on turhaa, siksi poistin yleiseksi, ei sinulle yksin, tarkoitetun viestini, koska et lue vastauksesta kuin ne osat, jotka tukevat kokemustasi siitä, että olet se, jota nyt kiusataan. Heh ja ne osat, joita uskot voivasi käyttää vaikkapa minun kiusaamiseeni, nöyryyttämällä netissä, koska jokainen lauseeni ei mene läpi tarkasta seulastasi.
Nyt ajattelen, että jos koet tulleesi kiusatuksi, se luultavasti vain parantaa fiilistäsi siitä, että olet oikealla tiellä, kun kerta ne, kenet olet itse leimannut suppeiksi konservatiiveiksi, paheksuvat sinua. Niin ajattelin ilahduttaa sinua vastaamalla.
Vir
-
Joskus muinoin 80-luvulla, mun nuoruudessa, monisuhteilut suht kevyellä ihastumis- (saati rakastumis-) tatsilla oli ihan valtavirtaa (siis merkityksessä useita suhteita yhtäaikaa, ja lyhyitä suhteita). No big deal. Ihan en hiffaa mikä tää marginaali-itku asiasta oikein on....Ehkä aika on jotenkin kovin toisenlainen nykynuorilla, oon kuullu jostain konservatiivisuuden noususta :o, tai oon vaan kait pudonnu veks trendikelkoista...Oma nuoriskokaan ku ei oo ihan viel deitti-iässä.
Mutta aiheeseen; peli-ihmiset.
Musta peli-ihmiset on sellaisia joille toinen ihminen ei ole itsearvoisesti tärkeä. Eli menee sinne välinearvon puolelle vuorovaikutuksen motiivit ja intentiot.
Oikeastaan en ajattele mitään "pelimiehiä tai -naisia" sinänsä, he ovat jo sitten oma lukunsa, vaan ihan tavan ihmisiä joille aitous ja rehellisyys ihmissuhteissa vain ei onnistu. Skaala on aika laaja miten käytännössä tämä näyttäytyy.
Joku katsoo sitä siippaa niin että se on edustuskelpoinen ja nostaa omaa statusta, toinen pankkitilin vakuuttavuutta, joku toinen tarvii täytettä oman elämän ohuuteen ilman kykyä tai halua tai mahdollisuutta panostaa suhteisiin kuitenkaan omalta puoleltaan. Tai sen seksi-/sessiolokeron täyttöä ilman kokonaista, holistista, kiinnostusta kumppanista (ja nämäkin seikat ollessaan rehellisesti avattuja eivät välttämättä enää sitten kuulu sinne pelaamiseen, oleellista silloin on kuvion tiedostavuus kaikkien siihen kuuluvien kesken).
Parisuhteissahan on sellainen jutska että jotta ne olis jotenkin antoisia, pidemmin ja syvemmin, ni niis pitäis päästä toista ihmistä lähelle. Ja lähelle pääsemisessä taas on sellainen jutska et sit tulee kaikenlaisia kipu- ja kasvukohtia vastaan, joita ei itekseen elellessä (yleensä) niin tarvitse kohtailla. Joskus ne kipupisteet on niin kovia että voi jopa olla ihan perusteltua ettei halua niin läheisiä suhteita että niiden kohtaaminen mahdollistuu. Tietynlaista traumakäyttäytymisen, huonon sellaisen, välttellyä ihan harkiten jopa mahdollisesti. Ja sellainen on myös ihan pätevä syy olla vakavasti suhteilematta.
Ja sitten se kirosana: ihmissuhdeanarkisti. Tällainen vanha tätikin voi olla sellainen. Eikä se näy mitenkään kovin kummoisena kukasta kukkaan lentelynä. Okeastaan just päinvastoin; ei vanha jaksa.
Minulle se anarkismi vain on siinä että suhteen määrittely on omissa, ja tietenkin suhdekumppanien (tää kait oli itsestään selvää????) käsissä. Ei niin kiinnosta mikä se "yleisesti hyväksytty ja normilinja" on. Suhde voi elää myös erilaisia kausia; välillä frendistä voi tulla seksikumppani, välillä voi käydä toisinpäin. En niin välitä lyödä lukkoon jutun juonta. Suhde toimii vuorovaikutuksen mukaisesti vapaasti eläen ilman valmita terminologisia määritteitä "seurustelu", "tyttöystävä" ja niiden hierarkiaa. Mutta oleellista on, jo sen tähden että minulle ainakin on aika isosti merkitystä sillä turvallisuuden tunteella enkä usko olevani ainoa (tässä tosin paljon taitaa ihmisten välillä olla eroja?), että vuorovaikutus toimii aidosti. Se on se jutun ydin.
Ja ihan yhtälailla tähän voi kuulua joskus pitkä yksittäinen ja ainoa suhde kuin useampi eritasoinen syvyydeltään ja kestoltaan. Se ei ole niin oleellista, vaan se että tilanteet eivät ole pakotettuja valmisiin kaavoihin.
-
Mulla on monta suhdetta, en ole sitoutunut niistä yhteenkään, eikä rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä.
Tästä saa kirjoitetun tekstin ymmärtämällä sellaisen kuvan, että on kiva, jos sä ihastut/rakastut, niin se on kivaa extraa, mutta mikäli toinen tekee saman, sillä ei ole merkitystä. Ehkä tähän asiaan on haluttu antaa neuvoa.
Se kyllä tarkotti juuri mitä sanoin: "rakastuminen tai ihastuminen ole mulle minkäänasteinen prioriteetti tai suhdekriteeri. Jos mä ja joku toinen yhdessä molemmat halutaan jotain, se riittää mulle. Ihastuminen tai rakastuminen on kivaa extraa jos niin käy, mut sillä ei ole mulle sen enempää väliä."
Jos mä ihastun tai rakastun johonkuhun, se on kivaa extraa. Jos joku ihastuu tai rakastuu muhun, se on sille toivottavasti kivaa extraa. On täysin absurdia edellyttää toiselta, että koska mä olen ihastunut tai rakastunut siihen, senkin pitäisi olla muhun, tai toisinpäin. Mä en ymmärrä miksi sillä pitäisi olla mitään erityistä väliä, onko se molemminpuolista vai ei. Mulle on väliä vaan sillä, että me ollaan molemmat tyytyväisiä ja yhteisymmärryksessä siitä, mitä me tehdään yhdessä. Molemmat saa tahoillaan tuntea mitä tuntee ja olla tuntematta mitä ei tunne.
Eli mihin kohtaan mä nyt oikein tarvitsen kenenkään alentuvia neuvoja?
Jos katsot tarkkaan, edellisessä postauksessasi kerroit, ettet ole kiinnostunut miellyttämään konservatiivipaskoja. Onko nyt niin, että sun ei tarvitse miellyttää konservatiiveja, mutta voi elämä ja pikkulinnut, jos joku konservatiivipaska ei ole kiinnostunut miellyttämään sinua. Onko se, ettei ole kiinnostunut miellyttämään sinua, hyökkäys sun elämäntapaa vastaan?
Ei. Se, että väittää mun suhteita "ihmisiin runkkaamiseksi" ja mitätöi ne nuoren ihmisen sekoiluna ja huonompana ja virheenä josta joskus vielä havahdun hereille, on hyökkäys mun elämäntapaa vastaan.
Toisin kuin konservatiivit, mä en anarkistina hyökkää kenenkään elämäntyyliä vastaan. Mun mielestä nimenomaan kaikkien pitäisi elää niinkuin heistä tuntuu hyvältä ja oikealta. Mä validioin kaikkia elämäntapoja, joilla ei toisen suostumuksen vastaisesti satuteta. Sen sijaan konservatiivit kertoo toisille, miten heidän pitäisi elää, kuten sä olet tässä ahkerasti tehnyt.
Toisin sanoen meidän arvot ei ole tässä asiassa millään tavalla tasa-arvoiset. Mä en hyökkää millään tavalla sua tai sun elämäntyyliä vastaan, pelkästään sitä vastaan että littaat muiden vastaavia.
Muuten en ole tehnyt oletuksia, sä itse lennät oletuksiin, että jokainen esimerkki koskisi juuri sinua ja sinun oletettuja suhteitasi.
Ilmeisesti olet niin tottunut siihen, että valtavirrasta poikkeamisesi asettaa sinut huomion keskipisteeseen, kun lisäksi oletat, että jokainen lause on suunnattu juuri sinun elämääsi. Me puhumme tässä yhtä aikaa tuhansille mahdollisille lukijoille, joten ketjua ei kannata kuormittaa muulla kuin yleisellä tasolla.
Aiemmin ajattelin, että vastaaminen on turhaa, siksi poistin yleiseksi, ei sinulle yksin, tarkoitetun viestini, koska et lue vastauksesta kuin ne osat, jotka tukevat kokemustasi siitä, että olet se, jota nyt kiusataan.
Tässä ketjussa on yksi henkilö, jonka keskustelu on ollut toisten mielipiteiden paskaksi haukkumista. Siinä ei sitten paljoa auta olla itse lippu korkealla valittamassa, että joku suhtautuu alentuvasti omaan juttuun. Joka siis oli rakkaudettomat monisuhteet 22-vuotiaan miespuolisen harrastamana? Melko valtavirtaa, suorastaan normi, vai?
Mutta usko sit vaikka mua, kun kerron, että vaikka suhteita aloitettaisiin kuinka hyvin sopien, että ne on höyhenenkeveitä, aina välillä jotakuta sattuu. Ja jos se et yleensä ole sinä, ja silti hankit aina vaan uusia, niin voisit miettiä, miten se sinut erottaa siitä surullisesta hahmosta, jota tässä ketjussa on eri puolilta kuvattu.
Useimmat toki päätyy lopulta johonkin pysyvämpään, tai useisiin pysyvämpiin, ja niin toivon sinullekin käyvän.
Jep, ei yhtään henkilökohtaista.
Muutenkin, vaikka puhuisitkin yleisesti, että rakkaudettomat suhteet on huonompia kuin rakkaudelliset ja kaikkien pitäisi toivottavasti päätyä lopulta johonkin pysyvämpään, niin kyllä se silloinkin olisi hyökkäys muun muassa mun elämäntyyliä kohtaan, vaikka et kohdistaisikaan sitä muhun henkilökohtaisesti. Samoin, vaikka nyt kohdistit sen henkilökohtaisesti, sä littaat myös kaikkien muidenkin suhdeanarkistien kuin mun elämäntyyliä.
Monen tutun subin ammatti on tehdä asioita, jotka voi leikillisesti niputtaa kastiin "nörtteily", he saavat siitä kuukausipalkkaa, joten mitä osaa et ymmärtänyt?
Nerd (adjective: nerdy) is a descriptive term, often used pejoratively, indicating that a person is overly intellectual, obsessive, or lacking social skills. They may spend inordinate amounts of time on unpopular, obscure, or non-mainstream activities, which are generally either highly technical or relating to topics of fiction or fantasy, to the exclusion of more mainstream activities.
Eli he voivat olla esim. kirjastonhoitajia, youtube-julkkiksia, pelikoodaajia, myyjiä pelikaupassa, toimittajia, ohjelmoijia...
Luulen tietäväni mitä sä sillä todennäköisesti tarkoitat, mutta nörtti/nörtteily voi vaan tarkoittaa aika monenlaista ja siksi se oli musta hauskaa.
Ai niin ja se tarina mitä kerroin peluridommeista ei ole satua, vaikka olisi oikein kiva jos se olisi. Ei sekään osa, että työnteko dommen suosioon pääsemiseksi on yleinen strategia.
Tottakai sä sanot niin. Jälkinmäistä tosin en missään vaiheessa kyseenalaistanut.
Sen verran kuitenkin vielä sanoista ja niiden merkityksistä, niin sessio ja seksi ei ole toisensa kattavia synonyymejä. Sessio on mahdollista antaa toiselle niin, että se toinen saa, ja antaja ei saa.
Jos vaikka olisikin yksipuolinen sessio, kyllä se mun nähdäkseni on seksiä, jos pyrkimys on nimenomaan toisen seksuaalinen tyydytys. Toki ihmiset voi myös esim. harrastaa spankaystä tai sitomista tms. ilman tuota pyrkimystä, jolloin se on eri asia.
Regardless, domme jolle tullaan tekemään remonttia ei ole seksiä tai seksittömiä sessioita velkaa.
Luultavasti monikin lukija ymmärsi kyllä, miksi rakkaudettomat yksipuoliset remonttisessiot ovat minusta epäreilua pelaamista, ja jos ei, tai on eri mieltä, sehän on perin ok.
Ai, nyt se rakkaudettomuuskin oli tässäkin relevantti pointti.
Edelleenkään, kukaan ei ole koskaan velkaa seksiä tai minkäänlaista muutakaan intiimiä kanssakäymistä siitä, että joku toinen tulee vapaaehtoisesti remontoimaan mestoja. Kuka vaan, joka on eri mieltä, on yksinkertaisesti väärässä.
Heh ja ne osat, joita uskot voivasi käyttää vaikkapa minun kiusaamiseeni, nöyryyttämällä netissä, koska jokainen lauseeni ei mene läpi tarkasta seulastasi.
Oma mokasi kun et ole tuon etevämpi argumentoija.
Nyt ajattelen, että jos koet tulleesi kiusatuksi, se luultavasti vain parantaa fiilistäsi siitä, että olet oikealla tiellä, kun kerta ne, kenet olet itse leimannut suppeiksi konservatiiveiksi, paheksuvat sinua. Niin ajattelin ilahduttaa sinua vastaamalla.
Mä olen mulle oikealla tiellä, enkä ole epäillyt sitä hetkeäkään. Ikävä kyllä et voi saada siitäkään crediittiä.
Sä olet myös itse sanonut olevasi konservatiivinen valtavirtakinky, kätevästi olet vaan poistanut juuri sen viestin jossa sanoit niin. Onko rehellinen olo?
Minulle se anarkismi vain on siinä että suhteen määrittely on omissa, ja tietenkin suhdekumppanien (tää kait oli itsestään selvää????) käsissä. Ei niin kiinnosta mikä se "yleisesti hyväksytty ja normilinja" on. Suhde voi elää myös erilaisia kausia; välillä frendistä voi tulla seksikumppani, välillä voi käydä toisinpäin. En niin välitä lyödä lukkoon jutun juonta. Suhde toimii vuorovaikutuksen mukaisesti vapaasti eläen ilman valmita terminologisia määritteitä "seurustelu", "tyttöystävä" ja niiden hierarkiaa.
Nimenomaan.
-
Ja tässä kohtaa siirrytään pois henkilökohtaisesta viestinnästä ja palataan avaukseen. Tässä typistettynä tämän topicin aihe:
Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?
-
Ja tässä kohtaa siirrytään pois henkilökohtaisesta viestinnästä ja palataan avaukseen. Tässä typistettynä tämän topicin aihe:
Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?
Havaintojeni mukaan peluri on usein sääntöjen asiantuntija, ja käyttää hyväkseen porsaanreikiä ja sitä, että muut ihmiset ovat tottumattomampia pelaamaan, tai pelaavat enemmän myös lain henkeä noudattaen. Tai eivät jaksa alkaa tappelemaan. Peluri hakee maksimimäärää jotain minimimäärällä panostusta. Tätä sääntöpelaamista voi harrastaa monella tavalla. Esimerkkejä.
Aiemmin mainittu pisteiden keruu kaadoista, missä voidaan tuloksien saamiseksi esimerkiksi antaa ymmärtää, että jos toinen osapuoli ryhtyy seksiin, sitten voidaan olla suhteessa. Ja kun tavoite saavutettu: "Jos ihmistä ei huvita olla suhteessa, ei sitä voi pakottaa sellaiseen. Mua ei huvita, heippa." Teknisesti puhtaasti, joo ei voi pakottaa suhteeseen, välittämiseen, mihinkään.
Tai mainitsemani subien työleiritys, missä domme selkeästi joskus ihan suorasanaisestikin lupaa jotain, vaikkapa:" Tee sää ensin mulle linna ja sinne tyrmä, mä sitten piiskaan sua siellä tyrmässä monta kertaa ja huolellisesti." Ja sitten kun linna valmis ja vallihaudassa vettä, muistetaan, että ketään ei voi velvoittaa seksiin tai sessioon jos ei satu huvittamaan. No eipä tietenkään.
Yhteistä näillä on se, että se joka luottaa toisen puheisiin, uskoo, että puheen takana on vaikkapa ääneen lausumattomia ( tai lausuttuja) tunteita, joiden avulla ketju jatkuisi luvatulla tavalla, ei siksi, että kellään olisi pakkoa olla reilu. Peluri hyödyntää sitä, että useimmiten näin on.
Systeemi kestää tietyn määrän pelaajia, vähän niinkuin kauppojen kannattaa pitää tavarat esillä asiakkaiden hypisteltävänä niin kauan kuin myymälävarkaita on vain tietty prosentti.
Eli joo, mun käsittääkseni peluri haluaa itselleen jotain, mutta ei halua maksaa siitä yhteisön määrittelemää "reilun kaupan hintaa", vaan saa sitten kiksinsä joko siitä, että onnistui pelaamaan hyvin, tai siitä, mitä sitten saikin pelaamalla, tai molemmista. Useimmissa ihmisissä asuu ehkä joskus pieni pelurilehmä, mutta sitten taas palataan muun karjan sekaan vähin äänin.
Vir
ps. mulle saa nikkaroida vaan jos mä tiedän, että pystyn ja haluan mieluusti keittää ne palkkiokahvit ahkeralle työmyyrälle
-
Ihmisillä on aina ehdoton oikeus muuttaa mieltään siitä, että ne haluaa läheisyyttä/pussailla/seksiä/suhteen/sessioida/flirtata/you name it. Se ei ole mitään pelaamista, että mieli voi muuttua. Jos joku esim. olettaa että seksi tarkoittaa, että sitten ollaan suhteessa, vika on siinä joka niin olettaa. Toki ihmiset voi myös mennä lupailemaan että harrastetaan seksiä silloin ja silloin, mut fiksu ihminen osaa suhtautua siihen niin, että oikeasti fiiliksiä ei voi luvata, eikä sillä lupaavalla ihmisellä välttämättä ole kuitenkaan fiilistä harrastaa seksiä silloin kun se lupasi. Eli oikeasti tollasia asioita ei voi luvata, eikä vastaavasti odottaa toiselta.
Se ei ole pelaamista, vaan tunne-elämän realiteetti ja oikeus.