BDSM-baari

Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 06.09.2015, 06:16

Otsikko: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Kolumnisti - 06.09.2015, 06:16
Suhteettomuusteoria

Mitä tulee ihmissuhteisiin, kinkyt ovat havaintojeni mukaan selvästi keskimääräistä kyynisempää sakkia. Jos rakkaus ruma sana monille meistä onkin, niin lekseemi nimeltä parisuhde on jo niin raskaasti kirottu, että toiset leikkaisivat mielihyvin korvansa ennemmin kuin kuulisivat sen liitettävän itseensä. Parisuhde instituutiona nauttii verrattain alhaista arvostusta ja sen paikkaa pitävät erilaiset suhdedynamiikat. Ei ketään edes kiinnosta ketkä täällä ovat yhdessä, täällä puhutaan siitä ketkä ovat nyt tai joskus olleet kenenkin subeja.

Monisuhteisuuden ohella pervoporukoissa harjoitetaankin enemmän myös täydellistä suhteettomuutta, vaikka toki ilmiö vaniljaväenkin keskuudessa näkyy. Orastavat ihmissuhteet annetaan syntyä äpärinä joiden asemaa ei suostuta tunnustamaan, jotkut haluttomuudesta joutua vastuuseen niiden hyvinvoinnista, toiset silkasta menettämisen pelosta. Toimintamalli perustuu suurta suosiota saavuttaneeseen suhteettomuusteoriaan elämän ohjenuorana.

Suhteettomuusteoria on jaettavissa neljään jaloon totuuteen, jotka kuuluvat seuraavalla tavalla:

1. Elämä on kärsimystä.

2. Kärsimyksen aiheuttavat paskaksi menneet ihmissuhteet.

3. Kärsimyksestä voi vapautua lakkaamalla solmimasta vääjäämättä paskaksi meneviä ihmissuhteita.

4. Jollei tämä vielä tepsi tuskaan, yksin kuoleminen taatusti tekee tehtävänsä.

Mainio teoria kerrassaan, sopii sovellettavaksi kuin gägi subin suuhun. Tunteet ovat viheliäisiä pikku nilviäisiä ja rakkaus saattaa marssia tupaan kuin tupaan ovin avaimin, mutta sentään saattaa tervepäinen ihminen kieltäytyä tekemästä sen peijakkaan kanssa kauppaa ja pestautumasta mihinkään hullutuksiin. On vapaus ja oikeus kyllikseen saatuaan todeta, että ehei, täällä ei enää tulijat ja menijät isännöi, täällä on talon tavat. Suulliset ja suuntaa antavat YYA:t nyt vielä menevät, mutta mihinkään parisuhdesopimukseen ei puumerkkiä panna ja se on sillä hyvä.

Teerenpeleihin ryhdyttäessä onkin aivan ensimmäiseksi sovittava siitä, että mitään sopimusta tai suhdetta ei ole, eikä ole tullakseenkaan. Tästä seuraten voi kukin tahollaan tehdä enemmän tai vähemmän ja usein suhteen edetessä enenevissä määrin eksplisiittisesti erikseen sovittuja asioita.

Näkikö joku mistä aukosta itsepetos livahti sisään?

Eittämättä on monia hyviä syitä siihen, miksi parisuhde on niin huonossa huudossa nykyisin. Päättyvät mokomat, ensinnäkin, joka ainut tavalla tai toisella ja useimmat kovin ikävästi. Sitä paitsi sen aikaa kun lystiä sattuu kulloinkin kestämään, riittää myös niskaanhuohottajia joiden mielestä parisuhteen pitäisi olla tavoitteellista ollakseen kannattavaa yritystä ja toimintaa. Etapit on tarkoin normitettu, ja epäonnistuneena voidaan pitää parisuhdetta joka ei etene edes yhteiseen asuntolainaan asti. Ehkä seksuaalivähemmistöstä on sitten helpompi sylkeä tällaisille sosiaalisille systeemeille, jotka suotta supistavat yksilön vapaudentunnetta toimia tismalleen tahtomallaan tavalla.

Eivät kaikki kinkyt kuitenkaan kyynikkoja ole. Kyllä pervoistakin vain pariskuntia löytyy, vaikka vaikuttavatkin olevan huolestuttavan hitaasti uusiutuva luonnonvara. Toisilla taas on parisuhde jo toisaalla ja kinkykumppania kaivataan aivan toisenlaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Eikä ylipäätään kaikissa kinkysuhteissa parisuhdepotentiaalia olekaan, yhdessä voidaan toimia muutenkin kuin romanttisesta rakkaudesta. Vakaumuksellinen suhteettomuus on asia aivan erikseen, tietoinen päätös pidättäytyä pariutumisista ja pysyä statukseltaan sinkkuna riippumatta siitä, millaista seuraelämää tulee viettäneeksi. Perustavanlaatuinen periaate, jonka mukaan unelmat ovat klopeille, sadut sinisilmäisille hupakoille ja parisuhde naiiveille pölvästeille jotka eivät suostu hyväksymään totuutta toiselle omistautumisen turhuudesta.

On tietysti totta, ettei yksikään parisuhde ole mitään pysyvää, sen enempää kuin elämässä mikään muukaan. Mutta tarkoittaako silti se, että parisuhde päättyy, todella väistämättä sitä että se oli epäonnistunut viritys ja virhe alun alkaenkin? Totisesti, monen suhteen kohdalla sen päättyminen on yksi parhaista asioista mitä sen aikana tapahtuu, erittäin onnistunut ratkaisu. Ei ehkä kestänyt kunnes kuolo korjaa, mutta kannatti kenties kuitenkin, antoi aikansa sen mitä ottikin.

Ei parisuhde mikään ohituskaista onnelaan ole, mutta tuskinpa sentään tuomittujen tiekään. Seurustellessa on sentään joku, jonka kanssa vartoa ainakin ajoittain onnellisena sen onnettoman lopun koittamista. Joku, joka lupaa olla siinä silloinkin kun asiat uhkaavat mennä päin helvettiä, eikä ole vain jokin tarkemmin määrittelemätön tunne-seksi -asia. Sellaisetkos kun vasta varmuudella paskaksi menevätkin, kun kumpikaan ei ole mukana niin suurilla panoksilla että viitsisi pienimmänkään riskin ilmaantuessa enää pelata.

Elämässä on paljon kärsimystä, ja iso osa siitä on kipua menettämisestä. Jokin kaunis ja tärkeä mikä on alkanut, epäreilusti lakkaa. Ja se sattuu, kuinkas muutenkaan. Se on vain vähän sillä tavalla, ettei yhden eikä kahden eikä sen puoleen useammankaan ihmisen voimin maailmassa aina estetä asioita alkamasta.

Loppua voidaan kyllä jouduttaa. Yksi erinomainen konsti on mitätöidä sitä mitä on ja olla antamatta sille sitä tilaa ja panostusta jota se kaipaisi.


(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=12746;type=avatar)
pikkusisko, joka tykkäisi joskus olla jonkun tyttöystävä, aina kunnes kuolema, kyllästyminen tai jokin läpipääsemätön paskamyrsky erottaa.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Zenith - 06.09.2015, 07:39
Hyvä pikkusisko, taisit juuri pukea sanoiksi sen, mistä hyvin päämäärätietoisesti vaietaan. Kovimmiltakin meistä taitaa puuttua rohkeus. Itsensä voi antaa fyysisesti, mutta auta armias, jos pitäisi mentaalitasolla sitoutua ja antautua. Se on leikin loppu.

Tästä näkökulmasta puheet kokonaisvaltaisesta, henkisellä tasollakin antavasta ja luottoa nauttivasta master/sub-suhteesta ovat enimmäkseen pötyä. Kun kahleet on irti ja leikin jäljet peitetty, astutaan arkeen ja molemmat pärjäilevät, miten parhaansa taitavat. Koittaa ihana vapaus ja vastuuttomuus.

PS. Juttujasi on aina mukava lukea. Kiitos.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Zina - 06.09.2015, 09:33
Nyt ollaan asian ytimessä. Kiitos.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: heinrich - 06.09.2015, 10:07
Heh.
Tuossapa oiva tarina sateisen pyhäaamun ratoksi :)
Kokolailla lähellä ydintä juu...

Niinpä se vain menee, että joka kerta kun näppisi poltat olet entistä arempi, varovaisempi ja varsinkin nuukempi avaamaan oikeasti itseäsi.

Siis uskaltamaan.

Varsinkin saman ihmisen kanssa sen "seittemännentoistakerran" vielä yrittämään ja kun luulit jo hellan jäähtyneen niin savu nousee taas. Vieläkö jaksat antaa anteeksi loukkaukset...
Vieläkö jaksat nousta yrittämään...
Vieläkö jaksat rakastaa...

Jos jaksat.
Ei tule sellaista paskamyrskyä tai kyllästymistä.
Jos jaksat...
Se "tiimi" kestää kakkamyrskyt ja kyllästymistä ei tule.
Jos jaksat.
Välittää ja ponnistella.

Se on perkele raakaa työtä välillä!
Saa kyntää ja kuokkia ja kitkeä...

Ja

Jos jaksat.
Saat nauttia ne hedelmätkin.

Yhdessä :)
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: bikantti - 06.09.2015, 10:30
Oonkohan taas sarjassa "typerä sinisilmäinen idealisti", kun olen aatellut, että jos ei pelaa, niin ei voi voittaa  ;D Sama kuin yleensä elämässä, jos et tee virheitä, et luultavasti tee oikein mitään. Mikä voi olla virhe. . .
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: PinkCat - 06.09.2015, 10:47
Lainaus
Vakaumuksellinen suhteettomuus on asia aivan erikseen, tietoinen päätös pidättäytyä pariutumisista ja pysyä statukseltaan sinkkuna riippumatta siitä, millaista seuraelämää tulee viettäneeksi. Perustavanlaatuinen periaate, jonka mukaan unelmat ovat klopeille, sadut sinisilmäisille hupakoille ja parisuhde naiiveille pölvästeille jotka eivät suostu hyväksymään totuutta toiselle omistautumisen turhuudesta.
Mä en ymmärrä miksi "vakaumukselllinen suhteettomuus" tarkoittaisi samaa kuin se että pitää unelmia ja satuja huuhaana tms?
Voi sinkullakin olla unelmia. On varmasti tällaisiakin ihmisiä kuin kuvaat, mutta aika kärjistävä malli tuo.
Itse olen ainakin kokenut asiat ennemmin niin, että parisuhteen puuttuminen ei estä minua elämästä elämää täysillä tai nauttimasta siitä täysillä tai haaveilemasta tai unelmoimasta monenlaisista asioista.
Toki olen itsekin huomannut että näissä piireissä kovasti on yleistynyt tuo suhteettomuus- tai monisuhteisuusajattelu ja perinteinen yksiavioinen parisuhde on vähemmistössä. Mutta en oikein osaa ajatella sitä niin että muunlaiset kuin perinteiset kahdenväliset parisuhteet olisivat vähemmän kommittoituneita tai muuten huonompia, jos osapuolet niin vain haluavat. Ja niissä voi olla ja on, kovastikin tunteita mukana.
Sanoo hän joka pyörsi periaatteensa perinteisen parisuhteen takia :D


Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: -katy- - 06.09.2015, 12:33
Hyvä aihe ja rohkeaa pohdintaa. Vaan mistä niitä ihmissuhteita vääntäisi.. Toisaalta jos edes yhden ystävän saapi ja kykenee tehdä sen eteen jotain, voi kokea ettei ole täysin kykenemätön epäihminen.
Miten olla, kuin ei olisikaan, suhteessa, jaa-a
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Isrika - 06.09.2015, 12:39
En ole itse monogaaminen, perinteisten parisuhteiden kannattaja. En tosin myöskään kaipaa jokaista mehiläistä kukkaani pölyttämään. Ehkä poly on lähimpänä sitä mikä kuvaa omaa ajatusmaailmaani.
Ja tästä olen saanut kuulla ja kärsiä. Perinteisten parisuhteiden kannattajat tuppaavat kukkahattuilemaan aika paljon tämän asian tiimoilta. Onpa minut ihan suoraan haukuttukin, ei riittänyt enää kukkahattuilu. Kaveriporukkani miesten tyttöystävät eivät minusta pidä, olen uhka heille heidän mielestään. Toinen lukunsa on sitten he, joiden kanssa olen yrittänyt parisuhdetta. Tuon mielipiteeni suhteesta ja haluni suhteen rakenteesta hyvin aikaisessa vaiheessa esille, ettei tulisi pettymyksiä ja aikaa hukattaisi. Kun asioista on keskusteltu, niin ollaan idealla "juu juu, kyllä se käy, tuohan kuulostaa hyvältä". On saatettu esittää tarkentavia kysymyksiä, joihin olen rehellisesti vastannut.
Parilta viimeisimmältä yritykseltä olen sitten kysynyt suhteen yritelmän loppuessa, että miksi hän edes alkoi yrittämään, jos asia ei todellisuudessa ollutkaan ok. Saan siinä osakseni ensin pari kehua ja sitten se vakio: "mä ajattelin, että sä muutut kun tulee tunteet peliin".
Tuon samaisen lauseen olen kuullut kavereiltakin, "et sä sitten muita halua kun rakastut".

En ole tunnekuollut tai kylmä, kiinnyn ihmisiin joiden seurassa viihdyn. Tottakai nämä erot minuakin riipaisevat, mutta tällaisten pettymysten takia olen huomattavasti pidempään varuillani uuden tyypin kanssa. Sen olen kuitenkin jo ehtinyt huomata, että ei ajatukseni ja haluni muutu, vaikka ne tunteet kehittyisivätkin pidemmälle.

Sitä olen tosin itse ihmetellyt, että miksi oikeasti perinteisen parisuhteen kannattaja haluaa lähteä polyn matkaan? Pelkkää itsepetosta tuo ajatusmalli kuitenkin on, että "kyllä se toinen muuttuu". Se on tuhoontuomittu ajatusmalli suhteeseen lähdetteässä, koski se sitten mitä tahansa asiaa.
Miksi se perinteinen tyyppi haluaa altistaa itsensä ehdoin tahdoin polyn (tai mikä tahansa suhde missä on useampia kuvioissa) vaikutusvaltaan?
Jos sen verran tuntee itseään, että tietää haluavansa sen perinteisen parisuhteen, niin pitäisihän silloin sen verran itsesuojeluvaistoa osata käyttää, ettei tunge kuvioon mukaan missä on muitakin. Näin säästää molempien tunteita, ei monisuhteiset ole tunnekuolleita ja epäonnistumiset sattuvat yhtälailla.

No tulipahan avautuminen. Pahoittelen. Haava ehkä vielä vähän ruvella yhden perinteisen parisuhteen kannattajan jäljiltä.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: LegendaM - 06.09.2015, 14:24
ja sitten se vakio: "mä ajattelin, että sä muutut kun tulee tunteet peliin".

Sitä olen tosin itse ihmetellyt, että miksi oikeasti perinteisen parisuhteen kannattaja haluaa lähteä polyn matkaan? Pelkkää itsepetosta tuo ajatusmalli kuitenkin on, että "kyllä se toinen muuttuu". Se on tuhoontuomittu ajatusmalli suhteeseen lähdetteässä, koski se sitten mitä tahansa asiaa.
Miksi se perinteinen tyyppi haluaa altistaa itsensä ehdoin tahdoin polyn (tai mikä tahansa suhde missä on useampia kuvioissa) vaikutusvaltaan?

Koska me kaikki luulemme olevamme jotenkin erityisiä. "MUA se voi rakastaa yksinoikeudella."
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Maaria - 06.09.2015, 14:29
Itse en voi sanoa mistään piireistä mitään, sillä elän vain ihan tavanomaisessa perhe- ja työelämä, sukulaiset ja lähiperheet piireissä, missä elämä koostuu perinteisistä iloista ja haasteista - miten saat palkan riittämään laskuihin ja mistä saisi revittyä parisuhteelle tai ystävyyssuhteille aikaa.

Mutta eikö sinkkuus ole kasvava luonnonilmiö ihan yleisesti? Ihmisten tarve sitoutumiselle ja ydinsolulle "perheelle" on vähentynyt. Elämä tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, että oikeastaan ei jää mistään paitsi eläessään yksin ja taloudellisestikin yksin eläminen on mahdollista. Ehkä asunnon ostaminen yhden ihmisen perustuloilla on haasteellisempaa, jos haluat asunnon kasvukeskusten ytimestä, mutta laitamilla pienet osakkeet ovat yhden ihmisen maksettavissa helpostikin.

Rakkautta saa ja voi antaa ilman parisuhdettakin. Lapsia voi hankkia yksin.

Mitä parisuhde edes tarjoaa sellaista, mitä täyttä elämää elävä ihminen kaipaisi? Sohvalla löllöttäminen ja samasta purnukasta jäätelön syöminen tarkoittaa yleensä elämän lässähtämistä, jos sitten ensimmäisten kuukausien aikana nämä asiat ovatkin herttaisia.

Sitoutuminen pitkään liittoon tuntuu itseisarvolta. Avioeroa mietittäessä vaakakupeissa on toisenlainen, kenties parempi elämä, mutta epäonnistuminen sitoutumisessa ja toisessa kupissa ajatus yhdestä ainoasta elämästä, jonka haluaisi elää onnellisena nyt eikä kuluttaa 10 vuotta kriiseilyyn, jotta vuosien kuluttua voi sanoa suhteen olleen yhtä taistelua, mutta yhdessä ollaan pysytty kaikesta huolimatta.

Onnekseni minulla on puoliso, jonka kanssa jaamme perinteisen elämän sisällön eli tahdon ja halun kasvattaa jälkeläisiä. Peehe-elämä on se mihin olemme halunneet tähdätä ja se riittää meille elämän sisällöksi höystettynä oman itsensä toteuttamisella. Meillä on myös niin hauskaa yhdessä, että yhdessä olo voittaa halun olla pääsääntöisesti itsekseen. On kyllä rakkauttakin vaikka toisille jakaa, mutta oikeasti ajattelen "hauskan ajanvieton ja älyttömän kivan seuralaisen" olevan se kannatteleva voima, mikä meidät mahdollisesti vie vanhuuteen yhdessä.

Ihmiset tuntuvat haluavan parisuhteelta niin tolkuttoman paljon, että ei mikään ihme parisuhteen aiheuttavan kamalia paineita. Ihmiset eivät myös osaa käsitellä minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Ne ovat kriisejä ja ne masentaa ssri lääkkeiden verran samantien. On helpompi olla ilman tiiviitä ihmissuhteita, sillä ne väistämättä aiheuttaa päänvaivaa joskus. Somessa ja älylaitteiden välityksellä saa täytettä elämälle, mutta ne reality ihmissuhteen tunnepiikit varsinkin sinne alamäen puolelle ovat minimissä.

Pitkä parisuhde ja lapset ovat taanneet hyvän vanhuuden. Pelko yksinäisestä elämän lopusta kolahtaa moneen. Mutta kun ei tämänkään kanssa ole mitään ongelmaa enää. Some ja internet ylipäätään tarjoaa vanhuksellekin mielenkiintoisen elämän ilman jälkeläisiä. Kuolemankin voi päivittää juuri ennen viimeistä hengenvetoa yhdellä klikkauksella ja jos kerkeää, niin ehtii nähdä sydän hymiöitä ja monta kymmentä tykkäystä.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Maaria - 06.09.2015, 14:39
Jos ihmisillä olisi hieman tylsempää ja mahdollisuuksia hieman vähemmän täyttää elämän kaikki kellonajat viihdykkeillä, niin jo alkaisi hieman vähempi loistokkaampikin parisuhde tuntua tavoittelemisen arvoiselta. Jos on oikein tylsää, niin yleensä tylsempikin seura kelpaa paremman puutteessa :)
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Nick - 06.09.2015, 15:15
Hyvää pohdintaa.

Ehkä seksuaalisuuden ja osin sosiaaliset tarpeetkin voidaan kattaa sessioseuralaisten kanssa kinkymaailmassa helpommin kuin vanilijaisessa. Lähteehän suhteet usein seksi edellä ja sen kepeydestä on luultavasti helpompaa puhua pervojen kesken kuin perinteisessä suhdemarkkinassa.

Helppo ja vapaa seksi on siis osin kevyemmin saatavissa ja ehkä jopa rehellisemmällä pelillä.

Toisaalta kynnys parisuhteeseen on iso, onhan helposti odotusarvona että kumppanin tulisi täyttää valtaosa tai kaikki toiveista niin monella elämän osa-alueella. Lopputulemana ideaali jollaista ei todellisessa elämässä ole olemassa tai jos onkin, kilpailu hänestä on määrällisesti runsasta. Netti on myös omiaan luomaan illuusiota tarjonnasta ja omista mahdollisuuksista.

Sitten kun pakkaan sekoitetaan vielä erilaiset elämäntilanteet- ja vaiheet, lapset, lapsettomuudet, koirat kissat ja harrastukset, ruuhkavuodet, elämänarvot jne. niin aina vaikeutuu.

Omalta kohdaltani näyttäisi siltä että haku ns. tositarkoituksella on niin iso karkoite ettei sitä kannata tuoda esille vaikka sellainen taustalla toiveissa olisikin. Toisaalta sessioseuralle tuntuu olevan aika paljon tilausta, kuten myös hyvälle perusseksille vanilijaisten kavereiden suunnalta.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Isrika - 06.09.2015, 15:19
ja sitten se vakio: "mä ajattelin, että sä muutut kun tulee tunteet peliin".

Sitä olen tosin itse ihmetellyt, että miksi oikeasti perinteisen parisuhteen kannattaja haluaa lähteä polyn matkaan? Pelkkää itsepetosta tuo ajatusmalli kuitenkin on, että "kyllä se toinen muuttuu". Se on tuhoontuomittu ajatusmalli suhteeseen lähdetteässä, koski se sitten mitä tahansa asiaa.
Miksi se perinteinen tyyppi haluaa altistaa itsensä ehdoin tahdoin polyn (tai mikä tahansa suhde missä on useampia kuvioissa) vaikutusvaltaan?

Koska me kaikki luulemme olevamme jotenkin erityisiä. "MUA se voi rakastaa yksinoikeudella."

Eli onko perinteisen parisuhteen kannattajat pahempia itsensä huijaajia?

Lisäys: vai onko mun ajatusmallissa joku "vika", kun en tuollaista osaa ajatella? En itsestäni, enkä muista.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Suzie - 06.09.2015, 16:21
Ennen auton puskurit oli metallia; jos niihin tuli lommo niin se oikaistiin pajalla, ellei itse osannut. Nykyään puskuri on muovia, se halkeaa osumasta, heitetään roskikseen ja tilalle asennetaan uusi.


Ennen asioita haluttiin huoltaa että ne kestäisivät ja korjata jos ne menivät rikki. Nykyään kaikki on kertakäyttöistä. Ei kannata korjata, kun netistä voi tilata uuden.


Ihmissuhteitakaan ei jakseta hoitaa. Kovaa ajoa ja huonoa huoltoa, kestää sen aikaa kun kestää. Sitten kun tulee särö, ei kiinnosta keskustella. Vanha kumppani heitetään pellolle ja eikun nettiin hakemaan uutta.

Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Nuppuorja - 06.09.2015, 16:56
Millähän otoksella kirjoittaja yleistää tämän kaikkiin kinkyihin? Nettifoorumin 50 kovaäänisintä kinkyä? Itse tunnen aika paljon, jopa enemmistönä, pinttyneesti parisuhteessa eläviä kinkyjä.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: kissa - 06.09.2015, 19:32
Mä oon Nuppuorjan kanssa samaa mieltä. Omassa, kylläkin aika pienessä, kinkytuttavapiirissä varmasti 90% joko on parisuhteessa tai ainakin sellaiseen haluaa, lähestulkoon keinolla millä hyvänsä.

Mutta täällä, siis Baarissa tai scenessä, ei taida olla kovin paljon tilaa tunteille. Ja ne sitten haudataan sinne piiskojen ja köysien sekaan piiloon, vaikka varmasti sattuu. Mutta kunnon kinky itkee itkunsa hiljaa kotonaan samalla, kun kirjoittaa uutta deitti-ilmoitusta, etsien vielä kovempaa ja vielä ulkopuolisempaa kokemusta.

Kai ihminen kuitenkin pohjimmiltaan tarvitsee toista ihmistä, eikä pelkästään fyysisesti. Voisi kuvitella, että puolisosta välittäminen on yksi tärkeimmistä asioista lajin säilymisen kannalta. Luolamiehet suojelivat naisiaan vaaroilta ja mahdollistivat siten lisääntymisen. Evoluutio on sitten kehittänyt siitä suojelutarpeesta rakkauden.

Tai sitten mä tolla edellisellä soopalla ulkopuolistan itseni järkeistämällä ja latistamalla suuren rakkauden joksikin muka-tieteelliseksi, käsitettäväksi ja siten olen ihan samanlainen kotona salassa hylkäämisiä sureva hölmö kuin kaikki muutkin  :D
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Ms. M - 06.09.2015, 19:48
Ihmettelen itse myös sitä, että parisuhde olisi jotenkin kirosana tällä foorumilla. Minusta ei. Useimmat kinkyilijät, joita tunnen, ovat parisuhteessa. Tai haluavat parisuhteen. Kuten itsekin.

Poikkeuksiakin on. Toki. Niin kuin kaikissa ympyröissä.

Mutta suurin osa minun tutuista, kavereista, ystävistä, kinkyistä sellaisista, ovat parisuhteessa. Eivät ehkä monogaamisia, mutta tekevät erittäin selkeäksi sen, että primäärisuhde on ja pysyy.

Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Salix - 06.09.2015, 20:40
Tuli mieleen Hanhiniemen Perunateatterin Huhtikuu:

Mun kello pysähtyi siihen yhteen kevääseen
ja mä kerta kerran jälkeen samaa mokaa teen

Oisko mussa miestä vielä pettymään taas,
oisko musta vielä uskomaan.


Kai mä sitten olen enemmän idealisti ja optimisti kuin inhorealisti, kun monisuhteisuus tai yksisuhteisuus on sittenkin toisarvoista ja tärkeintä on se mitä suhteesta sovitaan ja, että pidetään mitä sovitaan... 

 :)
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Dante79 - 06.09.2015, 22:20
(Vertauskuvavaroitus)

Ihminen, joka löytää rakkauden on vähän kuin ihminen, joka löytää lämpimän kesäpäivän kylmän talven jälkeen. Ihminen joka luulee että jokainen päivä tästä eteenpäin tulee olemaan lämmin kesäpäivä on hiukan idiootti. Joka uskoo kumppaniehdokkaan lupausta että "minulla on niinpaljon kesäpäivää jaettavana, että jokainen tuleva päiväsi on kesäpäivä jos vain huolit minut", on hiukan idiootti. Elämä on kärsimystä vain niille jotka talvipakkasilla palelevat paljain jaloin shortseissaan ulkona parkuen miksei ole kesäpäivä? Miksei parisuhteen instituutio muuttanut talvea kesäksi? Olisi se varmasti muuttanut jos vaan oltaisiin yritetty! Tämä ihmissuhde on mennyt paskaksi!

Elämä on sensijaan suht mukavaa päivästä toiseen niille, jotka ovat pukeutuneet aina säähän sopivasti. Jotka tietävät että kaikki tunteet, myös rakkaus, tulevat ja menevät kuin sää. Niitä ei voi kukaan ennakoida kovin pitkälle etukäteen, valita tai päättää kokevansa jotaan tiettyä ihmistä kohtaan. Tunteet tulevat ja menevät omia aikojaan. Miten kärsimyksen voisi välttää ja samalla elää parisuhteessa. Ensimmäinen askel olisi ottaa se oma itkevä sisäinen lapsensa omaan syliin pois sieltä pakkasesta silloin kun asiat uhkaavat mennä päin helvettiä. Unohtaa panosten ja pisteiden laskennat. Kun on onnellinen elämässään yksin, lämpimänä niinkuin toppatakissa talvella, alkaa olla valmis sille suhteellisuudellekkin.  :)
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Ms. M - 06.09.2015, 23:06
(Vertauskuvavaroitus)

Ihminen, joka löytää rakkauden on vähän kuin ihminen, joka löytää lämpimän kesäpäivän kylmän talven jälkeen. Ihminen joka luulee että jokainen päivä tästä eteenpäin tulee olemaan lämmin kesäpäivä on hiukan idiootti. Joka uskoo kumppaniehdokkaan lupausta että "minulla on niinpaljon kesäpäivää jaettavana, että jokainen tuleva päiväsi on kesäpäivä jos vain huolit minut", on hiukan idiootti. Elämä on kärsimystä vain niille jotka talvipakkasilla palelevat paljain jaloin shortseissaan ulkona parkuen miksei ole kesäpäivä? Miksei parisuhteen instituutio muuttanut talvea kesäksi? Olisi se varmasti muuttanut jos vaan oltaisiin yritetty! Tämä ihmissuhde on mennyt paskaksi!

Elämä on sensijaan suht mukavaa päivästä toiseen niille, jotka ovat pukeutuneet aina säähän sopivasti. Jotka tietävät että kaikki tunteet, myös rakkaus, tulevat ja menevät kuin sää. Niitä ei voi kukaan ennakoida kovin pitkälle etukäteen, valita tai päättää kokevansa jotaan tiettyä ihmistä kohtaan. Tunteet tulevat ja menevät omia aikojaan. Miten kärsimyksen voisi välttää ja samalla elää parisuhteessa. Ensimmäinen askel olisi ottaa se oma itkevä sisäinen lapsensa omaan syliin pois sieltä pakkasesta silloin kun asiat uhkaavat mennä päin helvettiä. Unohtaa panosten ja pisteiden laskennat. Kun on onnellinen elämässään yksin, lämpimänä niinkuin toppatakissa talvella, alkaa olla valmis sille suhteellisuudellekkin.  :)

WORD!!!!
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: -katy- - 11.09.2015, 20:50
Kenties tuo pikkusiskon mainitsema kyynistyminen on ihan yleismaailmallinen eikä niinkään vain pienen vähemmistön "yksinoikeus".  Se vain näkyy selkeämmin pienemmässä porukassa.
Ja kyllä, myönnän, että elämä ja kokemukset ovat tehneet musta vähintään kriittisen, mutta itken kuin mafiosot konsanaan, kun kuulen tai näen jotain kaunista.

Ehkäpä evoluutio menee  siihen suuntaan, että ihmiset ovat vain kertakäyttökamaa ts. Lähtökohtaisesti mikään suhde, oli kinky tai vanilijassa, ei ole tarkoitettu ns.kestävään kehitykseen.
Pahoittelen viittausta ihmisen tekemiin tuhotöihin, joka tosin ehkä vielä häviää sen loistokkuuden ja kehityksen rinnalla, mitä on aikaansaatu tähän mennessä, jossain päin maailmaa. Nimim. katsoin syyria-dokkaria eilen
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Maaria - 11.09.2015, 21:37
Kutsuuko ihmiset oikeasti itseänsä polyamorisiksi, jos eivät tunne halua sitoutua, mutta harrastavat seksiä useamman ihmisen kanssa eli heillä on seksisuhde usean ihmisen kanssa yhtäaikaa? Selailin wikipediaa ja niinhän se antaa väittää. Mutta itse kun olen mieltänyt, että tällainen ihminen ei halua sitoutua parisuhteeseen saati sitten useampaan parisuhteeseen. Kyse ei siis ole polyamoriasta vaan zeroamoriasta.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: pikkusisko - 12.09.2015, 07:07
Kutsuuko ihmiset oikeasti itseänsä polyamorisiksi, jos eivät tunne halua sitoutua, mutta harrastavat seksiä useamman ihmisen kanssa eli heillä on seksisuhde usean ihmisen kanssa yhtäaikaa?

Kyllä vain, on niitä jotka juurikin näin tekevät. Sitä kuvastaa minusta mainiosti termi pilipalipolyily, vrt. polyamoria, jossa on sitä rakkauttakin edes nimeksi asti. (Ei niin, että pilipalihommissakaan mitään vikaa olisi, kunhan pitää puhtaat jauhot pusseissaan.)

Minulle parisuhde merkitsee vakiintunutta, romanttiseen rakkauteen perustuvaa ihmissuhdetta, olipa näitä sitten yksi tai useampia rinnan. Minusta tuntuu, että monelle se on vain suloinen haave, jonka varaan ei kuitenkaan uskalleta laskea. Ei käytännössä ollakaan valmiita kaikkeen siihen, mitä suhteen vakiintuminen vaatisi, koska pelätään niin peijakkaasti, ja kaikki todennäköisyydet tuntuvat olevan onnistumista vastaan.

Näyttää nimittäin totisesti siltä, että täällä harhailee kuin sokeina sumussa suloisen sekalaisessa järjestyksessä niitä, jotka eivät suhteista edes piittaa, heitä jotka eivät niihin uskalla heittäytyä, ja kaiken kukkuraksi koko joukko joilla on keskenään täysin poikkeavat käsitykset siitä, mitä seurustelusuhteelta sitten haluavat ja tarvitsevat. Todennäköisyys, että toisiinsa siinä sumussa törmäisivät suhteiden suhteen yhteensopivat tyypit, joilla olisi vieläpä jotain muutakin jaettavaa, lienee sitä luokkaa että aina toisinaan houkuttelee kyynistyä itsekin :)
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Isrika - 12.09.2015, 07:43
Näyttää nimittäin totisesti siltä, että täällä harhailee kuin sokeina sumussa suloisen sekalaisessa järjestyksessä niitä, jotka eivät suhteista edes piittaa, heitä jotka eivät niihin uskalla heittäytyä, ja kaiken kukkuraksi koko joukko joilla on keskenään täysin poikkeavat käsitykset siitä, mitä seurustelusuhteelta sitten haluavat ja tarvitsevat.

Tottakai harhailee. Ei scene nyt "ulkomaailmasta" poikkea niin paljoa, ettei jokaista sorttia tännekin mahtuisi.
Jos itse haluaa parisuhteen, niin silloin omat parinhakukriteerit täytyy määrittää sen mukaisiksi, jotka itselle ovat tärkeitä ja niiden pohjalta sitten toimia. Jos tietää, että ei voi sietää asiaa X, niin silloin sellaiset tyypit automaattisesti sivuun, vaikka kuinka olisi muuten kiva ja ihana ja päivänkakkaroita.

Siksi toimin itse nykyään niinkuin toimin, minimoin vahingon ensin, kerron oman lähtökohtani hyvin äkkiä ja jos reaktio on vääränlainen, niin seuraava.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Lily - 12.09.2015, 08:15
Puolittaisesti sain sen kuvan , niinkuin polysti suuntautunut ihminen ei osaisi tuntea, tai olisi jotenkin vaan kaikkien pissa vehkeiden perässä..Itse henk koht vertaan helpostikkin poly suhteita ihan irl suhteisiin.. ero on vaan hiuksen hieno.. tavaraani en jaa mitenkään "löysin perustein",kivaa pidän, ja mulle poly puoli on paljon muutakin kun "kaikenlaista jyystöö".

jos joku haluaa lokeroida mut johonkin tiettyyn lokeroon, ei se mua haittaa, mut mä vaan tiedän mitä mä oon, ja mitä mä haluun...Mut silti otan myös selvää vastakappaleista samaa..
mielestäni se etten asu subilauman kanssa ei tee musta mitenkään vähemmän polya, enkä luokittele itteeni pilipalikskaan...
Vertauskuvallisesti  mulle sanasta polyamoria paljastuu: omistautumista, välittämistä, huolenpitoa ja kyllä...: tunteita myös :love:
Kuulin erään kommentin valitsemastani elämäntavasta: helppoo kai siin on olla kun voi vaan bylsii kaikkien kans eikä tarvi ajatella mitään oikeen elämän hankalia suhdekoukeroita..
oon kyl ihan eri mieltä.. kaikenlaiset suhteet aiheuttaa jonkinlaisia koukeroita, ja jos pelkkä bylsiminen olis mun juttu niin sit varmaan tekisinkin niin..Mä vaadin paljon muuta, ja se että valintani on poly siin mielessä, ei tee mulle itselle siitä yhtään sen erikoisempaa kuin irl niin sanotut normaalit suhteet..

En väheksy muiden valintoja, erilaisesta tai samankaltaisesta tyylistä.. Kukin tavallaan ja siis jos jostain onnensa saa (oli se mikä tahansa) niin kyllä se kannattaa toteuttaa... :love:
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: pikkusisko - 12.09.2015, 08:48
Niin en tiedä, voi olla että aika kultaa muistot kun minusta tuntuu, että siellä "ulkomaailmassa" homma oli huomattavasti yksinkertaisempi. Pitkälti jo sen perusteella missä porukassa tai tilanteessa uuteen tyyppiin törmäsi, saattoi päätellä millaista suhdeorientaatiota tämä edusti. Ja se oli lähes aina jokotai: tähtäimessä perinteinen parisuhde tai sitten pelkkää seksiä. Scenessä variaatiota esiintyy suhteessa enemmän, eikä mitään oletuksia auta tehdä vaan homma on täydellistä hakuammuntaa. Tämä toki täysin minun oma henkilökohtainen mutuni.

En tarkoittanut polyja moittia, itsekin olen teoriassa ehdottomasti polyamorian puolella :) Olen asenteellinen ainoastaan sellaista toimintaa vastaan, jossa polyamorialla selitetään sitä, että tehdään niin kuin tykätään toisten tunteista piittaamatta. Näin ei tietystikään välttämättä ole, vaikka olisi myös tai pelkästään useampia seksi/sessiosuhteita samanaikaisesti.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Normandie - 12.09.2015, 09:16
Olen polyamoriaa aika paljon viime vuosina mietiskellyt enkä tiedä, että voisiko se olla minun juttuni. Tykkäisin olla rakastettu ja omistettu ja pannoitettu vaan miten sitten suhtautuisin siihen, jos samalla Masterilla olisi se toinenkin minun kaltaiseni ja sitten vielä vaikkapa aviopuoliso lisäksi. Olisikohan silloin suhteessani ruuhkaa? Tiedän ja tunnen joitakin polysuhteissa eläviä ja erittäin hyvin nuo suhteet näyttävät toimivan. Sitä en sitten tiedä, minkä verran on sisäisiä jännitteitä ja onko polyamoriassa kaikilla osapuolilla yhtä hyvä olla. Itse olen melko mustasukkainen ja omistavakin eli ensisijaisesti toivon, että jonakin päivänä voisin olla sille jollekin se, josta hän tykkää eniten.

Toisaalta uskon, että minulta riittäisi rakkautta, huolenpitoa ja perwoutta upealle, ihanalle Masterille ja jollekin viehättävälle bisex neitokaiselle samanaikaisesti. Eli ... ?
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Chmlnidae - 12.09.2015, 10:10
Sillä suhteen/eiden nimikkeellä on lopulta aika vähän merkitystä. Ihmisinä etsimme pitkälti samoja asioita, tarpeemme ovat samoja. Elämänkokemukset sitten voivat olla eri kohdissa törmäävillä kovinkin erilaisia.
Oleellinen asia ei varmaankaan ole onko hetero, bi, homo, vanilja, pervo, mono vai poly, cis vai trans vai kristitty vai muslimi. Oleellinen on se että osaisi olla rehellinen itselleen siitä mitä haluaa JA tarvitsee. Muita voi huijata mennen tullen mutta jos samalla huijaa itseään niin pahempi juttu.
Parisuhteessa taas, oli se mihin suhdekuvioon tahansa sidottu, on siitä paskamainen puoli että jos se on todellinen niin se kanssa on todellinen. Tässä maailmassa, kaikenlaisissa skeneissä, kuljeskelee laumoittan ihmisiä jotka eivät tiedä mitä haluavat. Tai sitten eivät uskalla erinäisistä, jopa ihan pätevistä, syistä sitoutua. Minulle sitoutuminen ei tarkoita että sovitaan että jos tää olis niinku sen tyttöystävä ja se tän poikaystävä, jooko. Sellainen on vain sen hyväksytyimmän sosiaalisen rakenteen tekijänimikkeet. Minulle sitoutuminen on yhtäkuin emotionaalinen läsnäolo. Emotionaalinen länsäolo on oleellinen osa todellisia ihmissuhteita, oikeastaan ilman sitä ei edes voida ainakaan kovin läheisestä suhteesta puhua. Ja emotionaalinen läsnäolo on riskibisnestä. Pahimmanlaista riskibisnestä. Siinä kun sattuu niin sattuu pahiten. Sattuu ihan sinne syvimpään minuuteen jonka oleminen on jossain solutasolla asioissa joille meillä ei edes ole sanoja.
Olen aika lailla riittoisasti tavannut ihmisiä jotka haluavat vetäistä sen parisuhdetakin ylleen lämmittämään eivätkä tajua ettei se ole kuin sopivan sosiaalisen kuvan heijastava kylmä peili. Minulle on aivan sama onko suhde mono, tai poly tai whatever kunhan itse ihminen on oikeasti läsnä. Se on harvinaista. Todella harvinaista. Ja emotionaalisessa läsnäolossa on myös sellainen kumma juttu että sen tietää vaikkei tietäisikään kun sitä ei ole. Silloin ei lämmitä mikään ulkoinen terminologia oli sitten polyä, avoa tai monoa.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Niksu - 12.09.2015, 12:15
Oleellinen on se että osaisi olla rehellinen itselleen siitä mitä haluaa JA tarvitsee. Muita voi huijata mennen tullen mutta jos samalla huijaa itseään niin pahempi juttu.

Taisin just vähän ihastua...
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Maaria - 12.09.2015, 13:40
Minulle tulee auttamattomasti mieleen, että polyamoriasta on tullut salonkikelpoinen sana sille, että harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa ilman minkäänlaista tarvetta parisuhde statukselle. Vähän niin kuin sinkkuus on tullut korvaamaan vanhapiikaa tai poikamiestä. Eikä siinä mitään. Viittaan C:n kirjoitukseen. Kutsukoon kukakin itseään miksi tahansa. Minusta on hyvinkin normaalia varsinkin nuorempana ja sitoutumattomana hengailla ihmisten kanssa kahvin, punaviinin tai seksin lomassa ilman vakavia sitoutumistarpeita. Olen tuota itsekin tehnyt ja tullut tyrmätyksi siinä vaiheessa, kun itsellä olisikin ollut hieman vakavampia toiveita suhteen laadusta. Olen myös saattanut antaa puolitahalleen vääränlaisia signaaleja toiselle osapuolelle, jotta saisin toisen lämpenemään läheisemmälle tutustumiselle. Signaaleja molempiin suuntiin - olen kertonut olevani vain oneortwonightstand meiningillä liikkeellä, vaikka oikeasti kaipuu olisi vakavempaan ja toisaalta taas olen saattanut lupailla vähän vakavempaa, vaikka kiinnostus olisi nolla. Seksi ja fyysinen läheisyys kun kumminkin tuntuu kivalle.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: Chmlnidae - 12.09.2015, 14:29
Niin. Ovathan nämä ikäkausijuttujakin osaltaan varmasti.
Tosin minä ymmärrän hyvin hiukan varttuneempiakin jotka pitävät suhteet pinnallisempina. Yhtä hyvin sellainen  voi olla iän tuomaa itsetuntemusta siitä miten tässä maailmassa haluaa elää. Oleellista on tuo rehellisyys itsen lisäksi myös muille. Riittävän kokeneena ja kypsänä halu miellyttää ja elää valmiiden kaavojen ja hyväksyttyjen muottien mukaan vähenee (ainakin monilla). Ei siinä aina ole kyse jostain kyynisyydestä tai katkeruudesta. Ihan voi olla kyse paremmasta niin itsen kuin maailman ja eri suhteellisuuksien hahmottamisesta.
Toki nyt tulee tajuta että kirjoitan ihmissuhdeanarkistin näkökulmasta. Minulla on takanani se villinvallaton nuoruuden pörräminen, yhteiset omakotitalon rakennukset lapsineen ja lainoineen kuin myös yksin elämisen haasteet ja palkitsevuus. Kaikissa on puolensa, ja aika aikaa....En liputa minkäänlaisten glorfioitujen papinaamenten siunaamisia sen enempää kuin vapaaehtoista erakkouttakaan erämökissä tai betoniviidakossa. Tärkeintä että valinta on oma, tai yhteinen asiaan kuuluvilla, ja sen kanssa ollaan sujut (noin ainakin pääpiirteittäin).
Ja ihmissuhdeanarkia ei tarkoita mitään suhdemoottoriteitä pikaruokaloineen. Se voi olla ihan hyvin niin poly- kuin avoimeen tai monoon jopa liittyvää ajattelua siitä miten ja mikä on oleellista omissa suhteissa.

Ja pusut Niksulle.
Otsikko: Vs: Suhteettomuusteoria
Kirjoitti: onez - 12.09.2015, 14:55
Mielenkiintoinen aihe.

Itse oon aika ummikko parisuhdeasioissa, syvempää kokemusta ei vielä moisesta ole. Parin viime vuoden aikana oon kuitenkin kokenut läheisyyttä ja yhdessäoloa, sekä kulkenut sitä parisuhteeseen vievää polkua pitkin. Siinä on päässyt tarkkailemaan omia fiiliksiä parisuhteeseen liittyen. Oon huomannut että parisuhde on aika myrkyllinen käsite mulle. Ja aina kun suhde tiivistyy, huomaan pyristeleväni pois siitä häkistä jollaiseksi sen tiiviin yhdessäolon koen.

Niitä myrkyllisyyden syitä pohtiessa ensimmäisenä mieleen tulee vanhempien rikkinäinen parisuhde missä molemmat olivat onnettomia, ja mistä me lapset saimme kärsiä. Se on aina pelkona takaraivossa, se että ajaudun samanlaiseen suhteeseen jossa olen vankina samanlailla kun vanhempani olivat. Heidän suhteessa me lapset kai olimme se vankila.

Toinen syy voi olla se että tarvitsen yksinkertaisesti niin paljon aikaa omiin juttuihini. Ehkä homma toimisi toisen ocd tyypin kanssa joka myös puuhailee omiaan sen sijaan että kokoajan pitäisi tehdä jotain yhdessä.. en tiedä. Sitä mahdollista tunnepuolen kipua en varsinaisesti pelkää. Oon sitäkin päässyt maistamaan eikä se kivalta tietenkään tunnu. Mutta siinä kivussa on myös aina se syvällinen puoli mukana. Se joka pysäyttää koko elämän, rikkoo kaikki muotit ja laittaa ajattelemaan asiat uudestaan. Eli ihan hyödyllinen juttu, vaikka kivulias kokemus onkin.

...ja tietysti taiteen kannalta se kipu on täyttä polttoainetta :))

Noh, kokemusta enemmän niin eiköhän nämä jutut selviä. Schizoid kirjoitti hyvän vertauskuvan joka varmasti pitää paikkaansa. Minkä tahansa ihmissuhteen eteen pitää tehdä töitä jos haluaa sen kestävän pidempään. Toki jotkut harvat varmaan löytää sen täydellisen sielunkumppanin, sen puuttuvan palan jonka kanssa homma vaan toimii.

..no joo, jatkakaa te kokeneemmat.
täs vielä yks dokkari joka sivuaa samaa ilmiötä vanilijamaailmasta.. http://areena.yle.fi/1-2427380