BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 23.10.2015, 16:35
-
Haasteiden läpi parempaan: BDSM hoitokeinona?
Olen viime kuukausina tutkimushaastatellut ihmisiä, jotka ovat joko toteuttaneet tai läpikäyneet SM-sessioita, joiden tarkoitus on olla viihteen sijasta toimia välineenä emotionaalisten lukkojen avaamiseen. Ilmiö liittyy suurelta osin ns. tiedostavaan kinkyyteen (conscientious kink), jossa SM-sessioiden ja SM-seksin katsotaan olevan välineitä ja väyliä rikkoa olemassa olevia rajoja, esimerkiksi henkisyyden, valtarakenteiden, sukupuoliroolien ja muiden vastaavien ilmiöiden alueella. Joskus sitä tapahtuu myös sattumalta, osana muista syistä harjoitettuja sessioita. Ilmiö on tunnettu jo vuosikymmenten takaa – esimerkiksi Geoff Mains on klassikossaan Urban Aboriginals (1984) pohtinut sadomasokismin yhtäläisyyksiä terapeuttiseen psykodraamaan, sekä sitä millä mekanismeilla SM tuottaa osalle harjoittajistaan levollisen hyvänolon tunteita.
Tutkimus on vielä kesken, mutta raportoin nyt muutamia alustavia havaintoja. Tulokset on kerätty syvähaastattelemalla sekä toimintaa toteuttaneita että sitä läpi käyneitä sadomasokisteja. Yksikään osallistuneista ei ollut terapiatyön ammattilainen, mutta jokainen heistä myös teki selkeän eron terapian ja heidän käyttämänsä lähestymistavan välillä. ”Emme hoida traumaa, vaan tunne-elämän lukkoja”, muotoili yksi haastateltava asiaansa. Moni, tuntematta Mainsia, viittasi toimintaansa psykodraaman kaltaisena.
Menetelmän keskiössä on mitä ilmeisimmin turvallisen tilan kokemuksen luominen osallistujien välille, tehtiin lukkojen avaamista kahdestaan tai ryhmässä. Tyypillisessä sessiossa ennakkosuunnittelussa on poikkeuksellisen suuri rooli, joka vertautuu lähinnä tasoon jolla jotkut suunnittelevat monimutkaisia SM-roolileikkejään. Tarkoituksellisesti auttamaan tehtävää sessiota edeltää pari tuntia keskustelua, joissa paitsi luodaan se välttämätön turvallisuuden tunne, myös rakastettuna ja arvostettuna olevan kokemus. Itse sessio viedään alistujan kestokyvyn rajoille. Sillä haetaan kehomuistia lukot aiheuttaneista kokemuksista ja sitten vapautetaan henkilö päästämään ahdistuksensa ulos. Kuvausten mukaan tekniikka on hyvin vaativa, ja tarvitsee dominoivalta osapuolelta (tai häntä ohjaavalta opettajalta) huomattavaa kokemusta SM:n harjoittamisesta, varsikin kykyä lukea alistujan reaktioita ja mielentilaa. Turvasana on tässä myös erittäin hyväksi, koska sessiossa mennään tarkoituksella kohti äärirajaa. Optimaalinen sessio on teemaltaan lähellä lukkojen syytä, mutta ei niin identtinen että se ruokkisi ongelmaa lisää.
Jälkihoidon aika varmistetaan jälleen turvallisuuden tunteen säilyminen. Myös jälkiseuranta on hyväksi. Parhaita tuloksia on haastateltujeni mukaan saatu juuri toistuvilla sessioilla, joiden aikana voidaan lähestyä ongelmia rauhassa ja luottamusta ruokkien. Yksi toteuttajista kuvasi sitä mitä tekee sanoilla ”avataan vanha haava ja kaadetaan siihen rakkautta”.
Yksi haastateltavistani oli toteuttanut tällaisia sessioita 69 ihmisen kanssa. Heistä 21 oli käynyt läpi useita huolella suunniteltuja kertoja. 19 sanoi hyötyneensä prosessista selvästi, loput 2 jonkin verran. Kesken jättäneistä 3 sanoi hyötyneensä paljon, 3 jonkin verran ja 2 ei lainkaan. Kertasessiolla menneet jakautuivat 25/14/1. Haastattelin myös osaa näistä ihmisistä, ja he vahvistivat tuloksen omalla kohdallaan. Toinen toteuttaja oli ammattidomina, jolla oli ollut noin 130 asiakasta. Heistä kymmenkunta oli erikseen toivonut tässä jutussa mainitun tyyppistä, lukkoja purkavaa sessiointia. Yhden kohdalla se ei ollut onnistunut, muiden erittäin hyvin.
Milloin tämä lähestymistapa ei sitten ole hyväksi? Haastatteluissa nousi esiin kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä oli se, että henkilö oli ammattilaisen tarjoaman terapian, ei sadomasokistisen hoidon, tarpeessa. Osa heistä halusi silti sessioida olettamiaan lukkoja pois, eikä tulos todellakaan ollut hyvä. Toinen syy oli haluttomuus heittäytyä itse sessioon, varsinkin topping from bottom. Vaikuttaa siltä että heittäytymisellä on tässä menetelmässä aivan keskeinen merkitys ja rooli.
Paljoa emme vielä tiedä, mutta näyttää siltä että jotakin perää tämän menetelmän hyödyistä kertovissa huhupuheissa olisi. Mutta se vaatii aivan erityistä huolellisuutta, luottamusta ja ennalta suunniteltua etenemistä, eikä siis missään tapauksessa sovi kaikille. Lisää tutkimusta vaaditaan. Tässä vaiheessa voimme varmasti todeta ainoastaan sen, että BDSM on välillä paljon enemmän, paljon muutakin, kuin seksiä.
J. Tuomas Harviainen
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tutkija
Kirjallisuus
Harviainen, J. T. & London Faerie (2015). “A freedom to cry, a freedom to let go: Self-reported therapeutic effects of cathartic sadomasochism.” Paper presented at NACS 2015, Reykjavik, Iceland.
Mains, G. (1984). Urban aboriginals: A celebration of leather sexuality. San Francisco: Gay Sunshine Press.
-
Aivan hirmuisen mielenkiintoinen aihe ja uskon tähän täysin. Kuulisin myös lisää koko konseptista jos se vain olisi mahdollista.
Kuin kohtalon ivaa, kirjoitin tänään tekstin otsikolla Terapiasessio, jossa sivuttiin hyvin läheltä näitä aiheita omakohtaisesti.
Uskon että tässä olisi iso voima käytettävänä.
t. Karwis
-
Loistavaa! Osaatko (tai voitko) jo kertoa, missä ja/tai miten ja milloin tutkimustuloksiasi tulet julkaisemaan? Supertärkeä ja kiinnostava näkökulma.
-
Hyvin mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tuloksia olette saaneet ja minkälaisia johtopäätöksiä niistä on vedetty...
Itse olen törmännyt asiaan (varmaan liiankin) usein. En ole halunnut aiheesta paljon huudella, koska erilaisia tekijöitä ja "tekijöitä" on niin kovin paljon ja niin monella niin kovin voimakas usko itsensä kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen...
Lisäksi henkilökohtainen tuntuma on on se, että BDSM kiehtoo hyvin paljon pervojen lisäksi myös eri tavalla haavoittuneita ja traumatisoituneita ihmisiä, joilla tarkoituksena ei välttämättä ole niinkään hakea nautintoa tai itsensä toteuttamista kuin henkistä kipua ja itsensä vahingoittamista negatiivisessa mielessä. Välillä se tuntuu melkein siltä, kuin (usein nuori) henkilö hakisi D:tä vain voidakseen runkata tämän avulla omaan masennukseensa. Olen silti usein miettinyt, voisiko kysymys olla jostain syvemmästä ja ehkä korjaavan tapahtuman alitajuisesta hakemisesta, ilman että sitä kykenee laittamaan sanoiksi?
Itse en varsinaisen tietoisesti ole lähtenyt "parantamaan" ketään (muuta kuin ehkä muutaman kerran O:-)), koska en ole mielenterveyden ammattilainen ja olen riittävän älykäs ymmärtääkseni sen, vaikka aihe ajoittain kovasti kietookin...
Sen verran usein silti joku s on session jälkeen kertonut miten "jotain" on muuttunut ja miten asioita katsoo tai kokee sen jälkeen aivan eri tavalla, että asiaan on oppinut suhtautumaan olemassaolevana tosiasiana. Muutama on jopa hehkuttanut niin paljon, kuinka sessioista on ollut apua, johon vuosien terapiat ja lääkkeet eivät ole pystyneet, että joskus tuntuu siltä että voisi tosiaan perustaa kinkyklinikan... Mutta sitten taas, kuten kirjoitin, omissa kokemusissani on kuitenkin rehellisesti ollut kysymys enemmänkin sattumasta kuin siitä, että olisin etukäteen tietoisesti pyrkinyt saamaan niitä muutoksia tapahtumaan...
Pidän tutkittua tietoa aiheesta todella tarpeellisena, koska tämän ilmiön kääntöpuolena ovat ne monet, joiden kohdalla vaikutus on ollut juuri päinvastainen, ne jotka ovat traumatisoituneet tai palaneet loppuun kinkysuhteidensa seurauksena. Aktiivisemmin skenessä olevat kyllä tietävät mistä puhun, vaikkei asiasta koskaan missään oikeasti puhutakaan...Ettei vain kukaan leimaantuisi...
Ehkä tutkittu tieto ja tietoinen kinkyys, toisi lisää ymmärrystä siihenkin miten kinky voisi tulevaisuudessa olla vieläkin enemmän ilon, nautinnon ja eheytymisenkin lähde :)
Kinky ja erityisesti D/s voivat mennä niin syvälle ihmismieleen, että on oikeastaan ihmi, ettei aiheesta ole merkittävämpää kansainvälistä akateemista konsensusta olemassa.
-Mr.Inathu
-
Mr.Inathun viestissä monia tosi hyviä näkökulmia.
Itse mietin sitä, että millaisia ovat ne emotionaaliset lukot, joita tällä tavoin pyritään avaamaan. Kiinnostavaa, hyvin kiinnostavaa.
-
Ongelma on aloituksen laadullinen tutkimus. Kuten jo ketjussa taidettiin mainita skenessä on hiihtäjää joka junaan. Lisäksi käsiteltiin liki ainoastaan s-näkökulmaa joten D/top/mikä-hyvänsä-nimike-joka-ottaa-ohjat-näkökulmaa ei juuri tule.
Terveydenhoitoalan opiskelu on suomessa avointa käytännössä kaikille. En epäile etteikö tästä voisi tulla hoitomuoto. Kuitenkin lääkärien keskinäistä poliittista peliä seuranneena epäilen ettei aikoihin. Lääkärikunnasta kun löytyy jokaista konsensushoitomuotojen ulkopuolista yrittäjää vastaan sanojia. Nyt kun keskustellaan vaikkapa akupunktion asemasta hoitomuotona, niin tällä kehitystahdilla ammattilaisterveydenhuolto ei tule tätä omaksumaan mun elinaikana. Toisaalta ymmärrän epäilykset. Aivan liian monta erilaista placeboa on päässyt "hoitomuotona" pilaamaan terveydenhuollon mainetta.
Toisaalta ongelmaksi muodostunee lääkäriopiskelija-aines. Lääkäriksi opiskelu vaatii melko paljon, eikä juuri anna tilaa sellaisille voimakkaille kokemuksille mitä elämän konkareilta löytyy. Dom/ina kun harvemmin on viettänyt ikäänsä motivoituneiden opiskelijoiden ja huippuarvostettujen työntekijöiden parissa. Ja taas tullaan kirjan ja kokemuksen eroon. Voit lukea vaikka mitä ja osata kaivaa hoitosuositukset kulloisiinkin oireisiin hakukoneella. Tai jopa pahimmassa tapauksessa diagnoosin niin kuin itse ymmärrät potilaan kertomuksen. Kuitenkin ero ymmärryksessä on se rajoittava. Pitäisi ymmärtää mitä oikeasti sanoo ja nonverbaliikka yms.
Dn kohdalla taas ei suuressa osassa tapauksista ole riittävää ymmärrystä hoidettavista ongelmista jotta voisi harkita lääketieteellisesti perusteltua hoitoa.
Päädyn siis siihen että dsm pysynee pitkään ongelmaksi ymmärrettynä. Hoito kehittynee pikkuhiljaa. Noin yleisohjeena totean että sillä ei niin väliä mitä tekee. Tärkeintä olisi hyväksikäytön epäilyksistäkin vapaa ihmissuhde aikuiseen ihmiseen. Kuitenkaan ei liene vielä sellaista keinoa jolla ihmiset halutessaan saisivat ihmissuhteita. Mielenkiintoista kuinka paljon lopulta sattuman varassa.
-
Muutamia huomioita kommentteihin:
1. Tulosten julkaisukanava on vielä auki. Katsomme ensin mitä datasta nousee.
2. Mr.Inathun pointit tosiaankin ovat tärkeitä. Tämä, ja muutamat muut jo julkaistut tutkimukset, antavat osviittaa siihen että noissa henkisissä vahingoittumiskokemuksissa ovat usein taustalla luottamustason ongelmat sessioissa, ylikuviteltu "kyky lukea toista", (pari/poly/24:7/tms)suhteen luonteeseen liittyvät ongelmat ja/tai taustalla piilevä trauma jota ei todellakaan sessioilla hoideta, edes ns. helpotusvaikutuksen avustuksella.
3. Haastateltavieni mainitsemia lukkoja ovat mm. olleet dominoivien vanhempien aiheuttamat estot, lähisuhdeväkivallasta toipuminen, ujous ja kehodysforia.
4. Ei tästä virallista hoitomuotoa löydy. Se, mitä tutkimme, on että meillä on toistuvia raportteja vuosikymmeniltä siitä että bdsm tuottaa paitsi helpotusta stressiin joillekin lyhytaikaisella eskapismilla (stereotyyppinen "johtaja menee alistumaan"), mahdollisesti myös pitkäaikaisempia vaikutuksia jos luottamussuhde on hyvä ja voimakas. Se on aihe, jota ksannattaa katsoa lisää, jo ihan perustason inhimillisen hyvinvoinninkin kannalta, ilman suuria lääkinnällisiä unelmia.
-
Ihan äärimmäisen mielenkiintoista tekstiä! Ihmisen psyyke on erittäin kiinnostavaa tutkailtavaa, peilailla omaa maailmaansa siihen miten muut kokevat asioita ja yrittää asettua toisen asemaan ja miettiä asioita toisen näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksia henkilöltä joka on kokenut bdsm:n auttaneet käsittelemään asioita ja aukaisemaan henkisiä lukkojaan.
-
Niin, ainakin tunnelukollinen hermit on oikeilla jäljillä kun täällä seikkailee...Siis oppii käyttämään/käsittelemään tunteitaan järjenkin lisäksi....
-
Kaikenlaiset hyvät ja voimakkaat kokemukset elämässä voivat toimia korjaavina kokemuksina; kaikilla on elämän myötä kipeitä ja ahdistavia juttuja. Seksuaalisuuteen ja syvälle meneviin ihmissuhteisiin liittyvät kokemukset, tunteet ja ajatukset useimmiten muokkaavat meitä ja voivat sysätä muutosta liikkeelle.
Mutta kovin sekaisin olevan ihmisen terapoiminen innokkaalta amatööripohjalta... Hui.
-
Erittäin kiinnostava juttu ja kiinnostavaa keskustelua.
Itse luin tuota nyt niin, että luottamus.. luottamus... luottamus. Jonkinlaisia yhtymäkohtia löytynee, kun tsekkaa artikkeleita/kirjoja eri psykoterapioiden yhteisistä vaikuttavista tekijöistä. En tiedä, onko Jiille tuttujakin?
-
Otan tähän esiin vain yhden osa-alueistani, nimittäin "terapiasidonnan". Olen sitä nimitystä lähtenyt käyttämään, koska jotkut haluavat tulla luokseni sidottavaksi ja vain olla köysissä. Eräänlainen meditaatiohetki siis, turvallisessa ympäristössä. Varsinkin tyypit, joilla on todettu ADHD, tuntuvat saavan paljonkin irti tästä. Kuten sanottua, niin sidonnoissa on yhtä monta erilaista kokijaa, kuin on sidottaviakin. Eikä yksikään kerta ole edellisten kaltainen.
-
Ei BDSM ketään paranna, se ei ole lääke eikä parannuskeino.
Ihmisillä on vain tapana paeta ongelmiaan seksuaalisuuteen, ja sen vuoksi moni ongelmainen ennen pitkää löytää tiensä BDSM pariin.
Huvittavaa uskotella itselleen, että olis jonkinlainen parantaja kun sitoo tai käyttää toisia mielensä mukaan, kannattais edes olla rehellinen itselleen omista tarkoitusperistään.
IKRM
-
Ei BDSM ketään paranna, se ei ole lääke eikä parannuskeino.
Ihmisillä on vain tapana paeta ongelmiaan seksuaalisuuteen, ja sen vuoksi moni ongelmainen ennen pitkää löytää tiensä BDSM pariin.
Huvittavaa uskotella itselleen, että olis jonkinlainen parantaja kun sitoo tai käyttää toisia mielensä mukaan, kannattais edes olla rehellinen itselleen omista tarkoitusperistään.
IKRM
Huono provoyritys, kyllä sä pystyt parempaankin, yritä uudelleen.
-
Otan tähän esiin vain yhden osa-alueistani, nimittäin "terapiasidonnan". Olen sitä nimitystä lähtenyt käyttämään, koska jotkut haluavat tulla luokseni sidottavaksi ja vain olla köysissä. Eräänlainen meditaatiohetki siis, turvallisessa ympäristössä. Varsinkin tyypit, joilla on todettu ADHD, tuntuvat saavan paljonkin irti tästä. Kuten sanottua, niin sidonnoissa on yhtä monta erilaista kokijaa, kuin on sidottaviakin. Eikä yksikään kerta ole edellisten kaltainen.
Mä ymmärrän tän kyllä ihan hyvin, sidottuna on mukavan rauhallinen fiilis. Paitsi jos naurattaa kamalasti. Mut on se sillonkin! >:D
-
Ihan vaan tuosta, että mikä kenetkin parantaa..... Jotkut terveyden häiriöt kun tuppaavat ihan muuten vaan menemään omia aikojaan pois, välillä. Esim. flunssa ja välillä masennus.
Joillekin esim. hyvän ystävän kanssa keskustelut ovat terapeuttisia, joillekin luonnossa samoilu. Miksei sitten bdsm...
-
Psyykkisten tekijöiden lisäksi hormonaaliset, oksitosiini ja varsinkin endorfiini, koukuttaa ja toimii terapiana; vrt. "runner's high".
-
Varmaan vissi ero on terapian ja terapeuttisen välillä.
Aiemmin mainittu kävely metsässä on terapeuttista, samoin ehkä kunnon hieronta (ammattilaisen tai amatöörinkin suorittamana) tai ystävän kanssa maailman parantaminen vaikka viinilasillisen äärellä yms tmv etc.
Terapia on sitten jotain sellaista jossa on ammattilainen vastuussa toiminnasta. Eli hyvin bdsm voi olla terapeuttista mutta se että päästään terapia muotoiseen bdsm:ään laajemmin on vielä hakusessa.
-
]Huono provoyritys, kyllä sä pystyt parempaankin, yritä uudelleen.
Tämäkään ei ollut provo.
On älytöntä väittää olevansa parantaja, jos nyt on sattumalta innostunut sitomisesta ja piiskaamisesta, ja jollekulle tulee siitä kiva olo kun saa olla köysissä.
Vähän sama kuin, jos antaa masentuneelle karkkipussin jonka syötyään masentunut tuntee olonsa kivaksi, ja alkaa itse väittää tekevänsä karkkiterapiaa. Saahan sillä toiselle paremman mielen, mutta ei siitä sairas ihminen parane.
Tuossa yllä Chmlnidae samaa sanoo oikein hyvin, hiukan jäsentyneemmin.
IKRM
-
]Huono provoyritys, kyllä sä pystyt parempaankin, yritä uudelleen.
Tämäkään ei ollut provo.
On älytöntä väittää olevansa parantaja, jos nyt on sattumalta innostunut sitomisesta ja piiskaamisesta, ja jollekulle tulee siitä kiva olo kun saa olla köysissä.
Vähän sama kuin, jos antaa masentuneelle karkkipussin jonka syötyään masentunut tuntee olonsa kivaksi, ja alkaa itse väittää tekevänsä karkkiterapiaa. Saahan sillä toiselle paremman mielen, mutta ei siitä sairas ihminen parane.
Tuossa yllä Chmlnidae samaa sanoo oikein hyvin, hiukan jäsentyneemmin.
IKRM
Ja sinä sanoit sitten saman tarkoituksellisesti epäkohteliaasti? Onnistuit.
En tiedä, oliko tarkoitus viitata Pipin kommenttiin vai ylipäätään kommentoida esim terapiasidontaa mainostavia tai bdsmterapiaa myyviä. Pipin kommentissa ainakaan ei tullut sanaa parantaja tai terapeutti.
Itse olen asiasta tietämättömänä hymähdellyt erilaisille taideterapioille. Minun on vaikea orientoitua taiteeseen. Taide ei kosketa minua kuten jotakin toista. Mutta jo pelkästään kevyet sessiot ilman tavoitteellista terapeuttista vaikutusta on muuttanut minua eheämmäksi. Ei piiskaus tai kipu tai seksi vaan häpeän kokemuksen pohtiminen ja bdsm kokemusten herättämien ajatusten työstäminen.
-
Kyllä minä olen yrittänyt opettaa sessioiden kautta vastakappaleille jotain uutta, ymmärtääkseni parempaa. Yhtenä esimerkkinä vaikka silmiin katsominen. Näen että BDSM kautta voi helpostikin aukaista tiettyjä kevyempiä lukkoja ihan siinä missä ehdollistaa vaikka orgasmin. Samalla tavalla voi opettaa toista nostamaan leukaa ja katsomaan vaikka silmiin puhuttaessa. Tässä yhteydessä on luonnollista hyvä ymmärtää että jollekkin silmiin katsominen on arkipävää ja joku käy samasta syytä terapiassa, näin periaatteessa.
Toinen vahvempi esimerkki voisi olla itsensä ja oman kehonsa hyväksyminen. Tässä hetkessä ja maailmassa on paljon ärsykkeitä jotka luovat paineita minäkuvaan. Pitäisi olla timmi fitness harrastaja tai truukinky jotta saisi omassa päässään rauhan ja hyväksynnän. Kokemukseni mukaan sessiolla voi parhaimmillaan vapautua näistä kahleista. Olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Parhaimmillaan tästä itsensä hyväkymisestä tulee psysyvää.
En halua ajatella hoitavani jotakuta session kautta, mutta auttavani toki. Jos session kautta saa apua johonkin ongelmaansa, niin eikös se ole vaan hyvä asia? Näissä kuvioissa usein kahlataan melko syvissä vesissä ja tunteet auki, niin eikö toista voisi auttaa session keinoin? Mielestäni voi. Pidän kuitenkin huonona ajatuksena lähtökohtaisesti etsiä seuraa, jota voisi hoitaa tai auttaa BDSM keinoin.
Omat esimerkkini ovat melko kevyitä ja sellaisena ne tulee pysymäänkin. Isot ongelmat pitää hoidattaa aina ensisijaisesti ammattilaisten luona ja en näe tässä mitään poikkeusta.
- Karwis
-
Tästä voi moni olla erimieltä.
Kuinka moni istuu terapiassa vuosia junnaten paikallaan elämänhistoriaan vaikuttaneita asioita pohtien saamatta oikeastaan minkäänlaista syvempää muutosta sielun säröihin. Yleensä olennaisinta eheytymisessä tai parantumisessa on aivan täysin itsestä lähtevät ratkaisut tai Heureka fiilikset, kun jokin loksahtaa paikalleen tai ymmärtää oman toimintansa lähtökohdat, vääristymät ja mahdollisuudet muutokseen. Harvoin terapeutti tekee mitään magic temppuja vaan parantumisen avaimet ovat ihmisessä itsessään, mitkä terapeutti nostaa esille nähtäväksi. Terapeutti siis auttaa kohtaamaan ihmisen itsensä. (yksinkertaistettuna) Tai terapian avulla opetellaan ihan käytännössä uusia toimintamuotoja/ajattelutapoja, jotka taas muuttavat käsitystä omasta itsestä.
Bdsm avulla voisin kuvitella päästävän höttödiipadaapailun, pinnan päällä olevien tyhjänpäiväisyyksien (keskusteluterapia ajasta saattaa mennä hirmuinen aika sen hetkisen elämän ja kuulumisten jauhamiselle, millä ei ole mitään tekemistä syvemmän hoidon tarpeen kanssa) alle nopeasti ja tuntuvasti. Sen avulla esim häpeän tunteen käsittelyyn pääsee kiinni verekseltään ilman vuosikausien häpeän juurien etsimistä.
Mietin tuota kehodysforiaa. Syömishäirikkönä voisin väittää kokeneeni jotakin kehodysforiaan viittaavaa. Karwanaama kirjoitti myös kehon hyväksynnästä. Olen tässä eilisillasta lähtien pohtinut, mikä elementti bdsm sessioissa on se, mikä minua on auttanut hyväksymään vartaloani tai tuntemaan oloani paremmaksi itsessäni. Osaisiko joku auttaa eteenpäin? En keksi itse.
Olen istunut terapiassa ja olen tietenkin käsitellyt itseni hyväksymistä tai hyväksyttömyyttä vuosia. Tokkopa 18v piiskaus olisi toiminut kuten keskustelu terapeutin kanssa, mutta nyt kun on jo selkeä tieto, missä ongelmat ovat ja mitkä kohdat minussa ovat "rikki" niin suorasukaiselle ja voimakkaalla talutuksella häpeän ääreen peloistani huolimatta, on paljon osuvampi vaikutus kuin esim psykoterapialla. Näin olen ajatellut.
-
Edelleen kiinnostavia kommentteja :) Käytin tosiaan tarkoituksellisesti sanaa terapeuttinen, en terapia.
Maarian viestiä sivuten, että "pelkkä" keskustelu-muotoinen hoitohan on aika eri asia, jos vertaa siihen arkisen elämänsä elämiseen (bdsm-sessioineen), joissa ollaan koko keholla ja mielellä mukana, ei vain ajatellen ja ajatuksista keskustellen.
-
On todellakin aivan eri asia hakea hyvää oloa ja hyväksyntää tai mielenrauhaa, kuin pyrkiä tietoisesti muuttamaan jotain, ehkä pysyvästikin. En mielelläni sekoittaisi BDSM:stä puhuttaessa keskusteluun sanoja "parantaminen" tai "hoitomuoto", mutta tosiasia on se, että jotkut ihmiset muuttuvat BDSM-sessioiden myötä. Osa parempaan suuntaan ja osa huonompaa, yhteinen tekijä näille on se, että näillä ihmisillä on ollut jotain valmiiksi "rikki". Traumoja, fobioita ja ahdistusta.
Terapeuttisena kokemuksena BDSM toimii kyllä aivan varmasti, mutta eri ihmisille terapeuttisena toimii kyllä varmaan lähes mikä tahansa asia... Suunnitelmalliset terapiat jättäisin kyllä mieluummin ammattilaiselle, ainakin ennen kuin aiheesta on enemmän tietoa ja kokemusta...
Mutta silti pidempikestoisessa ja saavutettuun molemminpuoleiseen luottamukseen jo perustuvassa BDSM-suhteessa voin kyllä suositella kokeilemaan varovaisesti omien traumojen kohtaamista. BDSM on jo muutoinkin vahvasti sekä itsensä tuntemiseen ja ymmärryksen kasvattamiseen että erityisesti rajojen kohtaamiseen perustuvaa, että aivan samoilla mekanismeilla pystyy kyllä käsittelemään myös traumojen ja fobioiden lähteitä... Ja ylittämään niiden itselleen asettamia rajoja... Mutta tällöinkin langat ovat todellisuudessa bottomilla eivät topilla. Top/D on näissä tilanteissa vain väline ja turvasatama. IMHO
Terapiabondage termiin minäkin olen törmännyt ja jotkut hyvin tuntemanikin ihmiset kertovat vaipuvansa syvään rauhallisuuden tilaan sidottaessa. Uskon, että tuolle rauhoittumiselle on hyvinkin biologiset syyt, koska kapalointia ja pakkopaitoja on käytetty sekä lasten että aikuisten rauhoittamiseen kautta historian ja nykyään samaa keinoa käytetään mm. lehmien (siis niiden nelijalkaisten ;)) rauhoittamiseen.
Köysi on terapiabondagessa omasta mielestäni sekä hyvä että huono. Köyden kieputtaminen on pitkä tie, joka auttaa keskittymään ja unohtamaan muun, mutta toisaalta kaikkien iho ei oikein kestä edes pehmää juuttia ja epämiellyttävän ärsyttävä tunne iholla ei ole omiaan rauhoittamaan.
Kelmuttamisesta tulee samanlaisia tuntemuksia taas aivan eri materiaalilla ja olen jonkun kuullut sanoneen samaa vac bedistä, mutta itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia vac bedin käytöstä ylipäätänsäkään, joten siitä en oikeasti osaa sanoa mitään.
Itse sanoisin, että hyvät nahkakahleet ja iso määrä hihnoja/vöitä ajavat aivan saman kuin juuttikin, mutta erilaisella kokemuksella ja saattavat toimia sellaisillakin ihmisillä, joita narun tunne iholla ärsyttää...
Edit: Taidan olla jotenkin kaavoihin kangistunut, kun ei äsken tullut mieleenkään, että sitä sitomistahan voi harrastaa myös vaatteet päällä :D
-Mr.Inathu
-
Minä teille BDSM-terapiat kyllä näytän! >:D
-
Terapiabondage termiin minäkin olen törmännyt ja jotkut hyvin tuntemanikin ihmiset kertovat vaipuvansa syvään rauhallisuuden tilaan sidottaessa. Uskon, että tuolle rauhoittumiselle on hyvinkin biologiset syyt, koska kapalointia ja pakkopaitoja on käytetty sekä lasten että aikuisten rauhoittamiseen kautta historian ja nykyään samaa keinoa käytetään mm. lehmien (siis niiden nelijalkaisten ;)) rauhoittamiseen.
Vai että terapiabondagea, miksei samantien terapia-lobotomiaa ja terapia-sähköshokkeja?
Kannattaa käydä Seilin saarella kääntymässä, siellä on noita kapalointeja, pakkopaitoja ja sidontoja käytetty 'ihmisten rauhoittamiseen'. Tilat on museona nykyään, osin säilytetty alkuperäisessä tilassaan. Karua katseltavaa, siellä miltei kuulee muinaisten terapiabondage-sessioiden uhrien huudot edelleen.
Edesvastuutonta toimintaa leikkiä parantajaa ihmisiin, jotka on sairaita ja tarvitse ihan jotain muuta kuin BDSM.
IKRM
-
Njooh, ylipäätään seksuaalisuuden alueella liikutaan niin herkillä alueilla ettei ammattitaitoinen ja vastuullinen mt-puolen hoitohenkilökunnan edustaja siihen nykytiedon puitteissa fyysisesti puutu. Turvallisuus on aika monelle seksuaalisesti haavoitetulle oleellinen asia. Sitä edustaa huomattavasti paremmin hoitohenkilökunnan edustaja joka ei anna teoreettistakaan mahdollisuutta kuvitella että hoitajan mielenkiinto hoidettavaan on vain ja ainoastaan seksuaalista laatua.
Painottaisin vielä tätä henkisesti kypsymättömien kohdalla. Siis lasten, nuorten ja epäkypsien. Seksuaalisuus vieläkin kertaluokkia herkempi asia kuin ''normaalisti'' kehittyneellä yksilöllä.
Eli käytännössä, seksuaalisuutta voidaan käsitellä keskustelemalla yms verbaalisesti, mutta minkäänlaista aloitetta tai siihen vastaamista ei tule hoitavalta puolelta tulla. Vaikka monet voivatkin tämän tyyppisiä oireita näyttää hoidon eri vaiheissa.
Josta tuli mieleen, millaisia vaikutuksia nämä hoidot ovat tarjonneet pidempiaikaisella tähtäimellä? Vai toimivatko nämä samalla tapaa kuin mt-lääkkeet, eli toleranssit kasvavat, mutta eivät ratkaise alkuperäistä ongelmaa(mikäli ongelma ei ole nimenomaan tarjotun kemikaalin puute)? Eli yhä hooceempaa ja enemmän tarvitaan saadakseen saman täyttymyksen. Ja lopulta mikään ei riitä.
-
Minusta tämä jotenkin nyt sivuaa aihetta: https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_surrogate
-
Muutama lyhyt kommentti jälleen:
1. Jos katsoo tarkemmin, datamme osoittaa ainakin toistaiseksi ainoastaan sen, että osa ihmisistä raportoi voivansa näiden tietyntyyppisten sessioiden jäljiltä paremmin. Useampikin vastaaja puhui vuosien ajan kestäneestä vaikutuksesta.
Data ei ainakaan toistaiseksi millään tasolla silti kannusta tällaisten asioiden ottamista laajempaan käyttöön tai formaalin terapian yhteyteen. Eikä sitä että domin kannattaa kuvitflla olevansa terapeutti.
2. Raportoitujen "onnistumisten" määrä on aineistossa selvästi oletettavaa placeboa korkeampi.
3. Vaikutus ei näytä perustuvan siihen että BDSM-kuvioihin hakeutuisi poikkeuksellisen rikki olevia ihmisiä (kaikki tunnetut modernit tutkimuksethan ovat osoittaneet että BDSM-piirien jäsenet eivät eroa tässä määrällisesti valtaväestöstä ja että heidän henkinen hyvinvointinsa on yleensä valtaväestöä parempi). Mekanismit näyttävät olevan aivan muualla, kokemuksen keholisuudessa ja henkisessä turvallisuudessa.
-
Mitkäs nuo kolmospykälän modernit tutkimukset? Voisi käyttää joutoaikaa.
-
Edesvastuutonta toimintaa leikkiä parantajaa ihmisiin, jotka on sairaita ja tarvitse ihan jotain muuta kuin BDSM.
Ainoa, joka tässä ketjussa puhuu parantamisesta olet sinä. Sen kummemmin aloitus kuin minunkaan tekstini ei kehoita ketään yritämään oikeasti alkaa parantamaan ketään. Itse nimenomaan kirjoitin juuri päinvastastaista. Minä siis EN paranna, enkä usko kykeneväni yrittämällä parantamaan ketään, käyttämällä siihen kinkyä.
Mutta sen sijaan kerroin, että olen itsekin todistanut miten ihmisille tapahtuu muutoksia pitkissä kinkysuhteissa, joissa sessioissa mennään syvälle mieleen ja vaikeidenkin asioiden läheisyyteen. Ja kerroin, että ne muutokset ovat välillä positiivisia ja välillä negatiivisia. Oleellista mielestäni on tutkia asiaa, jotta voidaan välttää niiden negatiivisten syntymistä, ei niinkään muodostaa mitään uutta sexual healing genreä.
Itse uskon, että toimiva elementti näissä on syvä luottamus, itsensä ymmärtäminen ja vaikeiden asioiden (rajojen) kohtaaminen (siinä luottamuksen ilmapiirissä). Näillä eväillä nuo mainitsemani muutokset ovat omissa kokemuksissani syntyneet. Eivät minkään tietoisen puoskaroinnin tuloksina.
Terapiabondage taas mielestäni kuuluu ehdottomasti terapeuttisiin asioihin. Joillekin se antaa rauhallisen ja turvallisen olon ja heille tulee siitä hyvä mieli ja syvä sisäisen rauhan tunne. Ihan kuin kapaloitavalle vastasyntyneelle, joka rauhoittuu käytännössä heti kun kädet eivät enää hallitsemattomasti heilu ympäriinsä.
Tähän vielä kysyisinkin oikeastaan puhtaasta mielenkiinnosta, mitä se on sinulta tai joltain muulta pois, jos jotkut tekevät kinkyssä asioita, joista he nauttivat ja saavat iloa? Eikö juuri sen pitäisi olla koko kinkyn ydin? Ja jollei, niin minkä sitten?
Itse ainakin pidän nautintoa ja iloa kinkyn ytimenä, eikä minua lainkaan haittaa se, jos joku saa siitä vielä eheytymisen ja voimaantumisenkin kokemuksia. Päinvastoin.
-Mr.Inathu
-
Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.
-
Ainoa, joka tässä ketjussa puhuu parantamisesta olet sinä.
Kas tuossa.
Itse en varsinaisen tietoisesti ole lähtenyt "parantamaan" ketään (muuta kuin ehkä muutaman kerran O:-)),
-Mr.Inathu
IKRM
-
Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.
Näin! Piti olla provosoitumatta, mutta Nuppu kiteytti asian jopa minua tyydyttävään muotoon...Kiitos
-
Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.
Näin! Piti olla provosoitumatta, mutta Nuppu kiteytti asian jopa minua tyydyttävään muotoon...Kiitos
No mut siis hei; ei tässä nykyajan fitnes-psyko-selfiekultturissa vain enää ole oikeasti aitoja ja normaaleja asioita ja elämää. Siitä ovat viimeistään hipsterit, nuo tämän päivän jupit*, pitäneet huolen. Aitokaan ei ole enää aitoa vaan Aitoa.
Toisaalta BDSM terapeuttisesti harrastettuna on kyl varmaan aika deck, täyttää kai aika hyvin hipsteryden määritelmät.
*olkoonkin että sanotaan hipsteryden taustan olevan 50-luvun beat-sukupolvessa, ei 80-luvun jupeissa
-
Ja toisaalta, pitääkö kaikkeen mikä on kivaa, rentouttavaa, eheyttävää jne. liittää sana terapia. Kaikki on niin jumalavita terapeuttista: käveleminen metsässä, kahvittelu kaverin kanssa, löhöily,lukeminen etc. Normaaliin, kivaan elämään kuuluvista asioista pitää tehdä "terapeuttisia" ja jotakin ihan ihmeellistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat on mahtavia, kivoja jne. Mutta silti ihan tavallista ihmisten toimintaa, jonka pitääkin kuulua elämään.
Se on nyt muotia, ja lammaslauma seuraa muotiensa perässä, sokeasti, kun avotakassa ja menaisissa oli artikkelilkin jossa asiaan opastettiin.
IKRM
-
;D
Mahtavaa settiä.
Nuppuorja jo tossa vetikin lähes kaiken oleellisen nippuun.
(lepositeisiin... Terapiapakettiin... Ehjääntymisköytökseen...)
No taas toisaalta, en laita hanttiin tai syytä kerettiläisyydestä jos joku kokee "parantuvansa"... Siis niinkus mistä?
Skitsofreniasta? Masennuksesta? Maitoruvesta? ADHD.stä?
Saamalla / antamalla piiskaa / sitomalla / kahlimalla jne...
Eli voihan tästä joku nyt saada sen "terapeuttisenkin" kokemuksen...
Bitch please...
-
Keskustelu on siirtynyt terminologiaan, mikä onkin tärkeä asia koska helposti puhutaan eri asioista, jolloin ymmärrettävästi keskustelu ei voi kohdata. Alla oleva oli minusta aika osuva kommentti:
Varmaan vissi ero on terapian ja terapeuttisen välillä.
Aiemmin mainittu kävely metsässä on terapeuttista, samoin ehkä kunnon hieronta (ammattilaisen tai amatöörinkin suorittamana) tai ystävän kanssa maailman parantaminen vaikka viinilasillisen äärellä yms tmv etc.
Terapia on sitten jotain sellaista jossa on ammattilainen vastuussa toiminnasta. Eli hyvin bdsm voi olla terapeuttista mutta se että päästään terapia muotoiseen bdsm:ään laajemmin on vielä hakusessa.
Hoitokeino sana on alkanut muuttumaan terapiaksi vaikka se ei ole ihan täsmälleen sama asia. Terapia sana on ollut jo ainakin antiikin kreikkalaisten käytössä aika samaan tapaan kuin se on nykyäänkin;
"...from Greek therapeutikos, from therapeutein "to cure, treat medically," primarily "do service, take care of, provide for," of unknown origin, related to therapon "attendant." " (etymonline.com)
Terapia sanan käytössä olisi siis selkeästi terapian kohde ja antaja, jonka päämääränä on hoitaa jotakuta konkreettiseti eli käsitellä toista siten, että tämän seurauksena tietty aisia on paremmin tai paraneminen mahdollistuu. Koska kyse on palvelussuhteesta tarkoittaa se siis vastuuta tehdystä työstä ja keskittymistä tiettyyn ongelmaan. Tässä mielssä Mr.Inathun pohdinta oli aika hyvä linjanvetokeskustelu. Auttaminen ja tietoinen asian hoitaminen ovat kaksi eri asiaa ja minusta tässä on merkittävä ero ja se tuli tuossa hyvin esille.
Karwanaaman kommentissa korostui tämä "hoitajan" rooli, eli asioita voi myötävaikuttaa tai koittaa valita se vähemmän vahingoittava tie mutta se ei ole silloin varsinaisesti hoitamista ehkä enemmän hoivaamista tai vastuuta. Jos nyt palaa Otsikon 'hoitokeinoon' niin tavallaan huomataan, että kysymys on lopulta monimutkainen tai ainakin vaikeaselkoinen. Vaikuttaisi siltä, että pervo seksi voisi olla hoitokenokin mutta sitä käyttävää hoitajaa ei hevin löydy ja helposti se sitten kuulu tavannomaiseen sadomasoiluun tai muuhun valtapelien ja fetissien kirjoon.
Ilmeisesti ihmiset kokevat että asiasta voi olla paljon apua ongelmien käsittelyssä tai ainakin toivottaisiin, että se olisi avuksi mutta silloin vastuuasiat alkavat korostua merkittävästi. Omana johotpäätöksenä voisi sanoa ainakin otsikon "BDSM" tyyppisen seksin olevan mieleen vaikuttavaa. Se voi olla sitä hyvässä tai pahassa eikä neutraalikaan vaikutus ole varmaan mahdoton. Turhaan ei vanhemmat pervot huutele ajattelun ja vastuullisuuden kanssa. Jos jotakin mielen vammaa voidaan tämmöisellä hoitaa, niin sitä voidaan myös merkittävästi sillä pahentaa tai luoda uusia hoidettavaia vammoja. Ehkä sen vuoksi esimerkkieni käsitys on lopulta paras: huolehditaan siitä, että jos vaikutusta on, niin se olisi parempaan suuntaan ja jos se on kielteistä, niin etsitään uusia keinoja tai annetaan asian olla. Psyykkinen vammautuminen on takuulla se suurin riski näissä leikeissä.
"Tämä on vain sinun omaksi parhaaksi."
K
-
Terapiassa olen saanut toiselta jakamattoman arvostuksen, huomion, luottamuksen ja hyväksynnän.
Bdsm seksissä olen saanut myös tuon kaiken ja sen turvin esim. tämä on onnistunut: Olen käskytettynä katsonut peilistä itseäni ja kuullut toisen sanovan asioita jotka ovat hätkäyttäneet. Ne sanat ovat jääneet mieleeni ja pulpahtaneet kesken arjen ajatuksiin. Ja ne sanat ovat ensin aiheuttaneet häpeää ja syyllisyyttä mutta muuttuneet sitten ihan toisenlaisiksi, hyviksi. Ja sen asian ympärillä olevat muut tunteet ovat vaihtaneet sävyä.
Eli kyllä, väitän omalla kohdalla että jotkut bdsmkokemukset ovat terapeuttisia.
-
Noista aloituksessa mainituista tunnelukoista tuli mieleen se,että varmasti maissa, joissa ei ole soveliasta näyttää tunteita,puhumalla tai muuten ilmaisemalla,on hyvinkin paljon lukkoja. Että siis jos ihmisillä on tunteita ,mutta niitä ei arvosteta,ne kielletään..ettei ihminen ole henkinen olento ensinkään. Aika kovia arvoja tuntuu olevan ainakin omassa arjessa-ei ole aikaa ja aika on rahaa. Pitää jaksaa ja pärjätä vaan, vaikka kuinka tekisi pahaa-pitää tukahduttaa osa itsestään-
Miten ihminen parane/eheytyy mielen vaikeuksista-jos sellainen on ylipäätään mahdollista-ei siinä ainakaan vaatimukset auta.
Jos BDSM:stä on apuja vähän,on sekin otettava huomioon,mutta kuten aloittaja totesi, on se aika vaativa tie varmaan..
Paitsi että joskus voi toimia "lasi vettä janoiselle" ja myötätunto-ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta sittenkin tuon ymmärrys on jotenkin kadonnut,vaikkei se paljoa maksa eikä vaadi. Tämän olen työssä mm. tullut todenneeksi ja omien vaikeuksien kohdalla.
Jos sä revit rikki rikottua, ai jumankauta, siinä ei kyllä puoskaroida parane.
Jos sulla on tunnevammoja ja olet rikki itse tai peräti et kykene empatiaan lähtökohtaisesti, niin..
Yksi toteuttajista kuvasi sitä mitä tekee sanoilla ”avataan vanha haava ja kaadetaan siihen rakkautta”.
-
Kyllä minä vain kutsun terapiaksi sitä, kun heittäydyn. Ja kun Dominoiva haastaa minua kohtaamaan omia epävarmuuksiani ja pelkojani. Voisi lähteä väittelemään semantiikasta tässä, mutta mikä järki siinä sitten olisi? Jokaiselle BDSM on erilaista. Toiselle se on seksiä, toiselle terapiaa. Toiselle jokin noiden em. kahden asian sekoitus.
Mitä sitten? Jos jollekulle BDSM toimii terapiana, eheyttää ja antaa enemmän itseluottamusta, niin keneltä se on pois?
Henkilökohtaisesti minulle BDSM on seksiä ja terapiaa. Kunnon piiskaus, jossa itkee ja laukeilee, on niin terapeuttinen kokemus ettei tosikaan. Ja toisaalta, kun saa nojata Dominoivan jalkoihin, istua hänen jaloissaan. Ja vain olla. Hengittää. Se on... Se korjaa minua.
Ja uskon myös, että oikeanlaisessa suhteessa, jossa homma todella toimii, terapia on molemminpuolista. Ei pelkkä alistuva saa sitä terapeuttista vaikutusta onnistuneesta sessiosta. Mielestäni se on myös Dominoivalle terapeuttista. Koska lopultahan kyseessä on kuitenkin onnistunut "vuoropuhelu" toisen ihmisen kanssa. Miksei siis Dominoivakin voisi eheytyä kokemuksesta?
-
Kun nyt "kauniisti" asiasta minulta tuolla (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12462.105;topicseen) toisessa ketjussa kysyttiin, niin avataan hieman tätä asiaa, eli miten konkreettisesti voi käyttää BDSM-toimintaa toisen henkilön TAI itse itsensä "parantamiseen"...
Kuten aiemmin tässä ketjussa kirjoitin EN ole lähtenyt puoskaroimaan asian kanssa, mutta olen jälkikäteen saanut kuulla, minkälaisesta toiminnasta on ollut ihmisten mielestä kysymys ja keskustellut paljon siitä, miksi se on heidän mielestään toiminut?
Omasta mielestäni on hyvin pitkälle kysymys samasta mekanismista kuin mm. fobioiden itsehoidossa. Tavallaan voisi sanoa että pelko- tai ahdistustilan siedätyshoidosta. Teetän, erityisesti uuden suhteen alkuaikoina, paljon mielikuvaharjoituksia joiden tarkoitus itselleni on ollut ymmärtää sitä, minkälaiset asiat ovat vaikeita kumppanilleni ja toisaalta ymmärtää missä menevät isot rajat, varsinkin jos toisella osapuolella on ollut taustalla traumaattisia kokemuksia. Lisäksi sessiointi turvallisessa ja konsensuaalisessa kontekstissa turvasanoineen tarjoaa ihmiselle itselleen mahdollisuuden koetella pelkotilansa rajoja ja toimimalla omien rajojensa tuntumassa, vähitellen siedätyshoidattaa tilaansa. Ei siis rikkomalla ne rajat suoraan, vaan D:n näkökulmasta mehustelemalla rajan läheisyyden mukanaan tuomilla voimakkailla tunnetiloilla ja reatioilla.
Duodecim mm. kirjoittaa asiasta seuraavasti: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00394
Mutta lisää löytyy valtavasti, jos vain asiasta on kiinnostunut ja haluaa ymmärtää miten kumppanilleen voi antaa apua asioissa, joihin hän sitä toivoo. Tuo ei muuten mitenkään poissulje sitä, että tätä tukiterapiaa voisi antaa ihan ammattilaisenkin antaman hoidon rinnalla, kuten tulen vähän myöhemmin esimerkillä kertomaan...
Eli siis ei tässä nyt ihan puhtaasta huuhaasta ole kysymys...
Ja silti, en itse henkilökohtaisesti lähtisi leikkimään Master Kaikkitietäväistä ja Kaikkivoipaista ja alkaisi terapioimaan esimerkiksi mielenterveysongelmista tai rankasta henkisestä traumasta kärsivää ihmistä. Se olisi mielestäni täysin edesvastuutonta puoskarointia aiheeseen kouluttautumattomalta ihmiseltä. Mutta kun viittasin aiemmin, että "jotain" on tullut suunnitelmallisestikin tehtyä, on kysymys ollut "pienemmistä" peloista mm. onnistuimme yhden lintuni kanssa siedätyshoidattamaan pitkälle toista vuosikymmentä kestäneen voimakkaan pelko- ja ahdistustilan liittyen anaaliseksiin. Toki prosessi oli pitkä ja vei noin puolivuotta, ennen kuin päästiin sille tasolle, että fobiasta oli tullut fetissi, eikä tapaaminen ollut enää mitään ilmaan anaaliseksiä.
Toinen esimerkki on lintuni, joka sai voimakkaan paniikkikohtauksen hengityksen rajoittamisesta, mutta halusi päästä paniikin yli, joten käytin epäsäännöllisen säännöllisesti hengityksen rajoittamista hänen kanssaan vuosia ja siitä tuli myös hänelle lähes fetissin veroinen asia, joka antoi kaikkein parhaimmat orgasmit. Mutta polku oli hyvin pitkä ja lähti liikkeelle syväkurkuttamisen yhteydessä hengityksen vaikeuttamisesta ja kämmenestä kasvoilla orgasmin hetkellä. Vähitellen hyvin hitaasti positiivisten kokemusten ja mielleyhtymien sekä luottamuksen kasvun myötä kasvoi ja muuttui ja tuli linnulleni hyvin hyvin tärkeäksi ja intiimiksi asiaksi suhteessamme.
Kolmas esimerkki, jossa toimin tällä kertaa ammattilaisen ohjeiden mukaisesti, mutta samaa menetelmistöä käyttäen, oli kumppanini joka oli toipumassa pahasta psykopaattisen narsistin kanssa läpikäydystä traumaattisesta suhteesta. Ja vaikka trauma oli henkinen ja vakava, silti täysin samat asiat toimivat parantavina siinäkin. Luottamus, hyvät yhteiset kokemukset, rajoilla käyminen, läheisyyden antaminen tilanteiden jälkeen, paniikkitilanteissa tukeminen ja niiden hyväksyminen, oman arvon tunnon nostattaminen, mielipiteiden arvostaminen jne.
Ehkä tässä nyt hieman vastauksia niille, joita tämä asia oikeasti kiinnostaa ;)
-Mr.Inathu
-
Epäilemättä erilaiset kokemukset voivat eheyttää ihmistä. Jotakuta toista ihmistä ne saattavat ahdistaa lisää.
Minä olen kokenut itselleni hyödylliseksi improvisaation. Siinä joutuu yleisön eteen ilman käsikirjoitusta, eikä tilanteesta selviämiseen ei ole muuta keinoa kuin heittäytyminen omien intuitioidensa ja typeryytensä varaan. Kun tällaisesta tilanteesta selviää, se vahvistaa mieltä. Toisaalta pidän hyvin mahdollisena ja tiedänkin, että joillekin tällainen kokemus voi olla suorastaan traumaattinen, jos tilanne koetaan kaoottiseksi, jossa oma turvallisuus on uhattuna.
Samalla tavalla suhtaudun BDSM:ään hoitokeinona. Se ei ole hoitokeino. Asia voidaan esitellä ihmisille, jotka tahtovat tutustua persoonaansa tai kaipaavat tukea sen hoitamiseen, mutta minkäänlaisia hoito-sanoja siihen ei tule liittää sen enempää kuin improvisaatioonkaan.
-
Minä olen saanut avun BDSM:stä monellakin eri tavalla. "Mukaan leikkiin" en ole alunperin tullut hakeakseni apua joihinkin asioihin enkä ole missään suuressa avuntarpeessa edes ollut. Tässä muutama esimerkki:
- Tullessani mukaan kuvioihin olin aivan järkyttävä kontrollifriikki. Tämä piirre ihmisessä ei tee välttämättä elämästä kovinkaan helppoa. Sidottuna olen ensimmäisen kerran oivaltanut ja antanut periksi sille, että minun ei tarvitse aina olla kontrolloimassa kaikkea ja silti voin vallan mainiosti. Ilmeisesti tarvitsin varsin konkreettisen tunteen kontrollin luovuttamisesta toiselle tajutakseni asian. Oivallus on auttanut minua kaikilla elämän alueilla.
- Ihmiset, joiden kanssa olen täällä toiminut ovat olleet luotettavia. Antaessani sitoa ja piiskata itseäni, olen varsin konkreettisesti luovuttanut toiselle melkoisen vallan. Tarve olla jollakin tasolla aina varautunut enemmän tai vähemmän, on hälventynyt. Olenhan tämän kautta esimmäisen kerran elämässäni ollut konkreettisesti tilanteessa, että toinen olisi voinut tehdä halutessaan minulle mitä vain, enkä olisi kyennyt puolustautumaan. Eikä tehnyt.
- Kärsin muutaman vuojden päivittäin niskavaivoista. Olin sidottavana ja sitoja pisti kaulaan lenkin ja solmun niskan kohdalle. polvet oli sidottu koukkuun siten että reidet olivat vatsaa vasten. Kädet oli sidottu jotenkin niskan taakse. Tässä asennossa sitten makailin. Ihme oli tapahtunut - solmu ilmeisesti painoi niskaa jotenkin sopivasta kohdasta ja sen jälkeen aikaisemman kaltaiset niskavaivat katosivat. Ovat olleet pois jo lähes pari vuotta. Sidonta voi toimia siis myös varsin tehokkaana fysioterapiana :)
ps. Mietin vielä että miten ne narut oikein menikään. Taisi siellä haarovälissäkin joku naru olla ja kun liikutti käsiä tai jalkoja niin haarovälinaru kiristyi. Venyttelin siinä sitten samalla hienovaraisesti....Metodi ei varnastikaan siis sovellu perinteiseen fysioterapialaitokseen :D
-
https://www.thedailybeast.com/a-dominatrix-on-healing-sexual-trauma-through-bdsm
Erityishuomio sidontahommiin. En osaa omakohtaisesti ottaa asiaan sen kummemmin kantaa, joten jätän tämän vain tähän.
Sivulla mainittu tuore bondage-kirja saattaisi kiinnostaa sidontaharrastajia. (The Ultimate Guide to Bondage: Creating Intimacy through the Art of Restraint)
-
Onhan näitä
https://www.google.fi/amp/s/drmarkgriffiths.wordpress.com/2015/11/09/beating-the-habit-a-brief-look-at-cane-therapy-as-a-treatment-for-addiction/amp/ (https://www.google.fi/amp/s/drmarkgriffiths.wordpress.com/2015/11/09/beating-the-habit-a-brief-look-at-cane-therapy-as-a-treatment-for-addiction/amp/)
PS. Sori, jos toistoa, en jaksanut lukea vanhaa ketjua kokonaan uudelleen.
-
Kaikenlaisia tutkimuksia sitä voi tehdä ja olen itse sitä mieltä, että olen saanut apua sadomasokismista joillain osa-alueilla, koska tiedän mitä itse kaipaan ja mitä kroppani ja mieleni kaipaa ja "apu" on tullut ikään kuin vahingossa leikkien kautta. Mutta silti pidän tällaisia tutkimuksia hieman arveluttavina ja epämääräisinä. Tulee mieleen tälleen vähän huvittuneena, että "eiks se pimee keski-aika mennyt jo hetki sitten?" :D Tämä on just netin heikkoja puolia, kun ei ole ylhäältä ohjattua tietoa vaan jokainen voi itse päättää mikä on totta ja miten minkäkin tulkitsee ja mihin tutkimukseen vetoaa tai miten niitä yhdistelee, niin soppa on valmis ja sitä aikaa eletään Nyt! Eli todellakin on palattu sinne pimeelle keski-ajalle. HERÄTKÄÄ!!! :D Aikoinaan, kun poltettiin noitia roviolla, niin kyse oli tiedon puutteesta, mutta nyt ei ole kyse siitä vaan siitä, että tietoa on liikaa ja sen vuoksi tilanne on miltei sama, kuin pimeellä keski-ajalla. Voin kuvitella, että löytyy ihmisiä, jotka erittäin mielellään alkaa "hoitamaan" heikkoja ja sairaita kiduttamalla heitä terveeksi ja kun tällaisia tutkimuksia netissä julkaistaan, niin varmaan myös aika moni alkaa tuntemaan kutsumasta "parantajan" ammattiin :D
On oikeasti yksi asia kyetä hoitamaan seuraukset ja toinen asia kyetä hoitamaan syyt ja tällaisessa terapiassa ei hoidettaisi kumpaakaan vaan korkeintaan tylpistettäisiin terää eli ainoa mikä tässä muuttuisi, niin saattaisi tulla yksi uusi ammattikunta, joka rahastaisi valmiiksi sairaita ihmisiä ja tekisi heistä vielä sairaampia lisäämällä soppaan esim. riippuvuuden kipuun tms. Voi oikein kuvitella mitä jossain psykiatrian polilla sanottais, kun sinne hakeutuis lähetteellä 2025 "Meillä on täällä sellainen käytäntö, että ensin lähetetään piiskattavaksi ja raiskattavaksi tuonne noin ja jos senkin jälkeen vielä on paha olo ja Uskaltaa tulla pyytämään apua, niin sitten voidaan miettiä jotain muuta" :D
-
Sekin on sinänsä jännä, että kun ihminen on ollut huonossa ihmissuhteessa ja saanut vaikkapa traumoja, niin ei sen ihmisen loppuelämän ainut ihmissuhde sitten olekaan korjaava terapiasuhde vaan lisäksi ihmiset tuppaavat täysivaltaisina ja aktiivisina toimijoina hakeutumaan vaikka millaisiin ihmissuhteisiin ja joskus jopa saamaan niistä korjaavia kokemuksia...
-
Tämä on just netin heikkoja puolia, kun ei ole ylhäältä ohjattua tietoa vaan jokainen voi itse päättää mikä on totta ja miten minkäkin tulkitsee ja mihin tutkimukseen vetoaa tai miten niitä yhdistelee, niin soppa on valmis ja sitä aikaa eletään Nyt! Eli todellakin on palattu sinne pimeelle keski-ajalle. HERÄTKÄÄ!!!
Enpä tiedä haluaisinko eduskunnan, hallituksen tai terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alkavan seuloa nettiä erotellen sanokaamme kelvokkaita bondage- ja piiskaterapioita kelvottomista. Ylhäältä annetun "tiedon" (joka ei todellakaan ollut eikä ole neutraalia) aika on ohi. Sen sijaan suuri tarve on sille, että ihmiset nykyistä laajemmin oppivat arvioimaan tarjontaa. Omat lisäkierteet luonnollisesti tulevat siitä, jos ihminen on ahdistunut etsiessään ongelmaansa ratkaisua. Onneksi on sentään BDSM-baari (ja sitten on toki myös esim. kysy kirjastonhoitajalta -palveluita).
-
BDSM-seksistä ei ole parantamaan mitään tai ketään, vaikka täälläkin jotkut itseään parantajiksi tituleeraa, ja mainostaa tarjoavansa terapeuttisia sessioita mielenterveyden sairauksista kärsiville.
Toki, mielekäs ja hyvältä tuntuva tekeminen piristää ihmistä, että siinä mielessä vaikkapa mieluisan seksin harrastaminen saattaa piristää ihmistä suurestikin, varsinkin jos masennuksen alkusyynä on ollut vaikkapa puutteessa eläminen.
IKRM
-
BDSM-seksistä ei ole parantamaan mitään tai ketään, vaikka täälläkin jotkut itseään parantajiksi tituleeraa, ja mainostaa tarjoavansa terapeuttisia sessioita mielenterveyden sairauksista kärsiville.
Toki, mielekäs ja hyvältä tuntuva tekeminen piristää ihmistä, että siinä mielessä vaikkapa mieluisan seksin harrastaminen saattaa piristää ihmistä suurestikin, varsinkin jos masennuksen alkusyynä on ollut vaikkapa puutteessa eläminen.
IKRM
Kannattaa vaikka ihan googlettaa aiheesta ennen kuin julistaa.
Minusta on jopa ihan normaalia että hyvällä BDSM -suhteella on hurjasti edellytyksiä eheyttää ja osin parantaakin monia asioita. Itsetuntoa, minäkuvaa, pelkotiloja ja vaikka mitä. Sopivassa dynamiikassa tällaiset asiat tiedostetaan ja työstetään. Ei se kovin ihmeellistä ole.
Enkä nyt heti muista että joku olis tarjoillut palvelujaan parantaja edellä mutta varmaan niitäkin löytyy.
Koo
-
Ylhäältä annetun "tiedon" (joka ei todellakaan ollut eikä ole neutraalia) aika on ohi. Sen sijaan suuri tarve on sille, että ihmiset nykyistä laajemmin oppivat arvioimaan tarjontaa.
Netin ongelma on se, että kuka tahansa voi koska tahansa, väittää mitä tahansa, missä tahansa, eikä ole mitenkään mahdollista, että kaikki kykenisivät näkemään jokaisen kommentin taakse. Ylhäältä ohjattu tieto ei toki ollut neutraalia, mutta se oli yleinen tapa toimia ja ajatella, nykyään julkinen ajattelu minkä kuka tahansa voi imuroida on liian yksilötasolla olevaa, ajatuksia ja niiden ilmaisua syntyy liikaa. Kukaan ei mitenkään pysty tarkistamaan jokaista tiedon pätkää mikä netissä on ja arvioimaan sen todenperäisyyttä. Osa näistä tiedon pätkistä menee niin suoraan tunteisiin, että kun ihmiset niitä lukevat, niin ei ihmistä sillä hetkellä edes kiinnosta mikä on totta. Toisaalta taas ihmisille voidaan syöttää asioita niin vaivihkaa, että tarvitaan jonkinlainen sisäinen herätys ennen kuin ko. henkilö tajuaa, että jokin tässä ei nyt täsmää.
Ei hyvä ja bdsm- piiska"terapiat" on täyttä paskaa, joilla ei ole todellisuuden kanssa yhtään mitään tekemistä. Jos tästä nyt joku villitys lähtisi, niin sitä voi verrata siihen mikä oli aikoinaan vyöhyketerapian ja reikiterapian suhteen. Joku luulee keksivänsä pyörän uudelleen. Kivojahan tällaiset muoti-ilmiöt ovat ja tuovat väriä elämään, mutta en kyllä näe sitä kovin hyvänä, jos aletaan systemaattisesti rääkkäämään sairaita ja heikkoja ihmisiä.
-
Vaihtoehtohoidot.... hopeavesi, musta salva, ruoskiminen, sidonta, peräruiskeet.....
-
BDSM-seksistä ei ole parantamaan mitään tai ketään, vaikka täälläkin jotkut itseään parantajiksi tituleeraa, ja mainostaa tarjoavansa terapeuttisia sessioita mielenterveyden sairauksista kärsiville.
Toki, mielekäs ja hyvältä tuntuva tekeminen piristää ihmistä, että siinä mielessä vaikkapa mieluisan seksin harrastaminen saattaa piristää ihmistä suurestikin, varsinkin jos masennuksen alkusyynä on ollut vaikkapa puutteessa eläminen.
IKRM
Kannattaa vaikka ihan googlettaa aiheesta ennen kuin julistaa.
Minusta on jopa ihan normaalia että hyvällä BDSM -suhteella on hurjasti edellytyksiä eheyttää ja osin parantaakin monia asioita. Itsetuntoa, minäkuvaa, pelkotiloja ja vaikka mitä. Sopivassa dynamiikassa tällaiset asiat tiedostetaan ja työstetään. Ei se kovin ihmeellistä ole.
Enkä nyt heti muista että joku olis tarjoillut palvelujaan parantaja edellä mutta varmaan niitäkin löytyy.
Koo
Välittävät, tasapainoiset ja empaattiset ihmissuhteet edistävät mielenterveysongelmista toipumista. Sellainen suhde voi olla BDSM-suhde tai olla olematta. Itse kyllä epäilisin, että BDSMn parista löytää helpommin haitallisen kuin eheyttävän parisuhteen.
-
Kun mie olen masentunut niin mie kaipaan todella paljon alistumista ja pikkutyttönä olemisesta. Kyllä mie pidän BDSMää hyvänä helpotuksena pahaan. Miulle se on hyvinkin rentouttavaa ja mie kaipaan sitä. Silloin miun oloni helpottuu nopeammin.
-
Jännästi tässä keskustelussa mielestäni näkyy kaksi eri puolta, josta tätä terapeuttista tai jollain tavalla eheyttävää BDSM-sessiointia voi katsella. Toisella puolen on ensimmäisten kommenttien näkökulmat ns. pehmeästä lähestymistavasta hoitavaan ja kannustavaan kohtaamiseen ja sitä vastaan asettuu kova ruoskinta, tuhoaminen ja rikkominen. Johtuuko asettelut sitten itse kommentoijan näkemyksestä, kokemuksesta, suuntautumisesta vai mistä. Tuntematta en voi tietää, mutta mieleen se tui vahvasti.
Itse samaistun (hyvinkin rajallisella kokemuksellani) enemmän tähän pehmeämpään puoleen toiminnassa. Mutta mä jahtaankin orkkuja jotka annetaan, ei oteta (paitsi joskus ihan hellästi O:-) ). Koen siis että sessioinnilla voidaan todellakin hoitaa, avata lukkoja ja antaa vahvuutta joko Domille tai subille. En kylläkään sellaista tavoittele, en edes osaa enkä usko että kovin moni edes oppisi. Siksi vakavasti tästä kannattaa vain keskustella, ei toimia.
Mielenkiintoinen aihe!
-
Jännästi tässä keskustelussa mielestäni näkyy kaksi eri puolta, josta tätä terapeuttista tai jollain tavalla eheyttävää BDSM-sessiointia voi katsella. Toisella puolen on ensimmäisten kommenttien näkökulmat ns. pehmeästä lähestymistavasta hoitavaan ja kannustavaan kohtaamiseen ja sitä vastaan asettuu kova ruoskinta, tuhoaminen ja rikkominen. Johtuuko asettelut sitten itse kommentoijan näkemyksestä, kokemuksesta, suuntautumisesta vai mistä. Tuntematta en voi tietää, mutta mieleen se tui vahvasti.
Meitä on erilaisia. Itse olen pehmeä ja ystäväni taas masentuneena kaipaa voimakasta sitomista ja heittelyä
-
Oma mielipiteeni on se, että BDSM voi toimia tukena vaikeassa tilanteessa ja olla emotionaalisia lukkoja avaavaa. Siitä voi saada ihania hyväksynnän kokemuksia, ja käsitellä sellaisia asioita, tai kokea sellaisia tunteita, mitä muuten ei ole uskaltanut kokea. Mutta en kyllä itse lähtisi käyttämään sitä minkäänlaisena varsinaisena hoitomuotona tai terapian korvikkeena. Traumojen ja mielen ongelmien käsittelyyn tarvitaan kyllä ihan ne omat alansa ammattilaiset.
-
Jännästi tässä keskustelussa mielestäni näkyy kaksi eri puolta, josta tätä terapeuttista tai jollain tavalla eheyttävää BDSM-sessiointia voi katsella. Toisella puolen on ensimmäisten kommenttien näkökulmat ns. pehmeästä lähestymistavasta hoitavaan ja kannustavaan kohtaamiseen ja sitä vastaan asettuu kova ruoskinta, tuhoaminen ja rikkominen. Johtuuko asettelut sitten itse kommentoijan näkemyksestä, kokemuksesta, suuntautumisesta vai mistä. Tuntematta en voi tietää, mutta mieleen se tui vahvasti.
Meitä on erilaisia. Itse olen pehmeä ja ystäväni taas masentuneena kaipaa voimakasta sitomista ja heittelyä
Kuinka monia erilaisia teitä on?
-
Viimeksi kun tämä keskustelu oli pinnalla tulin lukeneeksi tämän läpi. Jäin silloin miettimään omia kokemuksiani ja ajatuksiani, myös sitä uskaltaudunko niitä tähän kertomaan.
Lyhyesti voisin sanoa, että nykyisellään opettelen olemaan pieni ja heikko, ottamaan apua vastaan, pyytämään asioita ja kunnioittamaan sitä mitä itse haluan.
Nuo kaikki ovat sellaisia asioita jotka olen itseltäni kieltänyt vuosikausia, kovettaessani itseäni, ettei minua voisi satuttaa. Verrattain lyhyessä ajassa, koen että olen edennyt paljon, vaikkei se olekaan ollut helppoa.
Ei minulle, eikä opettajalle, ihailen kyllä hänen kärsivällisyyttään.
Toisenlainen traumani onkin sitten oma juttunsa. Vuosia sitten minua uhattiin veitsellä ja tuntiessani veitsenterän kaulallani olin aivan varma, etten näe enää seuraavaa päivää. Jonkin aikaa myöhemmin sama henkilö kuristi minua. (Tilanteissa oli omat taustansa, jotka eivät ole tässä yhteydessä merkittäviä.) Seuraksena huomasin hyvin pian, että liki kaikki kosketukset kaulan, hartioiden ja niskan alueelle saivat aikaan paniikkireaktion, hyperventilaatiota, jäätymista ja melko kiusallisena lihasjännityksen putoaminen liki nollaan.
Halusin tottua uudelleen sietämään kosketusta ja oikeastaan minun oli jopa pakko, sillä silloiseen harrastukseeni ei oikein sopineet kyseiset reaktiot.
Olin jo silloisen poikaystäväni kanssa kokeillut sidontaa ja huomannut sen rauhoittavat vaikutukset, sen kuinka paljon turvallisempi olo minulla oli, kun en päässyt liikkumaan.
Kerta toisensa jälkeenhän piti "harjoitella" kosketusta kaulalla, puristamista, kylmää metallia. Pikku hiljaa sain normaalin elämän suhteen reaktioista helpommin hallittavia, vaikka vieläkin niissä riittää työstämistä.
Itse pidän melko todennäköisenä, että kaulan alue tulee aina pysymään herkkänä, positiivisessa mielessä jos luotan toiseen henkilöön ja sitten negatiivisempana jos luottamusta ei ole tarpeeksi.
Niin se pointti tässä? Mulle itelleni BDSM on ollut tärkeässä osassa luottamuksen palautumiseen, kun niitä asioita minkä kroppa voimakkaasti tulkitsee vaaralliseksi voi läpikäydä turvallisesti.
-
Kyllä kai tää osaltaan hoitokeinonakin menee. Voimaantuminen minkä kokonaisvaltaisesta dominoinnista saan on suurta ja merkittävää. Auttaa varmasti osallaan turvallisuuden tunteen lisääntymistä ja siten jeesaa mun muissa ongelmissa, jotka eivät enää onneksi niin massiivisia ole kuin vielä jokunen vuosi sitten.