BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 29.11.2015, 07:40
-
Erilaista erotiikkaa
Alakulttuurimme on kyllästetty erilaisilla eroottisilla esityksillä valokuvista blogiteksteihin ja fiktioon. Selvästi eniten näkee ja kuulee antautuvan seksuaalisuuden kuvauksia. Erityisesti alistuvan naisen eroottisuutta nostetaan kaikin mahdollisin ilmaisukeinoin esille tämän tästä.
Sen sijaan sadistien ja dominoivien seksikkyys ja seksuaalisuus on jotain, mitä kuvataan niin kuvin kuin sanoinkin huomattavasti harvemmin. Oikeastaan meillä ei näytä olevan olemassakaan sellaista vakiintunutta kulttuuria, jossa dominoiva ja/tai sadistinen ihminen kuvattaisiin haluttavana ja eroottisena.
Eroottiseen kuvastoon kuuluu perinteisesti paljas pinta, mutta sitä eivät dominoivat ja sadistit juuri vilauttele. Kainostelu tuntuu koskevan erityisesti miehiä. Jos jossain joskus näkee dominoivan tai sadistisen miehen kikkelin, se on lähes aina vitsi joko alun alkaenkin, tai sitten siitä tehdään sellainen. Myös dominoivien/sadististen naisten dresscode näyttää olevan selvästi peittävämpi kuin alistuvien, eivätkä nämä ainakaan julkisesti pikkuhepeneissä keikistele.
Näkymättömyys ei verhoa pelkästään dominoivien ja sadistien kehoa, vaan myös näiden seksuaalista nautintoa ja kokemusta laajemminkin. Esimerkiksi bile-etikettiin dominoivien ja sadistien fyysinen nautinto ei kuulu ilmeisesti ollenkaan. Wandit surisevat alistuville ja sormet uppoavat subien sisään, mutta dominoivien genitaalit pysyvät peitettyinä ja koskemattomina. Ja jos kuvagallerioissa ei vilise kuvia dominoivista ja sadisteista sukupuolielimineen, niin eipä siellä tavata näitä kuvata kiihottavalla tavalla ylipäätään. Näiden osana tuntuu olevan toimia korkeintaan statisteina, jotka mahdollistavat alistumisen kuvaamisen sen sijaan, että dominoivaa/sadistista ihmistä tai toimintaa itsessään esitettäisiin eroottisessa valossa.
Jos ei hallitsevien osapuolten fyysistä nautintoa näytetä, niin eipä siitä hirveän paljon puhutakaan. Tuntuu myös olevan kovin kurinalaista, miten dominoivasta tai sadistisesta nautinnosta sitten sopii kertoa. Kun dominoivat ottavat osaa keskusteluun tai kertovat kokemuksistaan, pitäydytään järjestään melko yleisellä tasolla tai teknisissä yksityiskohdissa, kertoen millaisia metodeja ja välineitä on milloinkin käytetty. Aktin nautinnollisuutta osoitetaan kuvailemalla subin reaktioiden rajuutta sen sijaan, että paljasteltaisiin yksityiskohtia omien tuntemusten voimallisuudesta.
En tiedä teistä, mutta minä kaipaan niitä toisenlaisia tarinoita. Minä olen kyllästynyt pelkkiin puolikkaisiin.
Ole kiltti ja anna minun katsoa kuvia sinusta eroottisimmillasi. Kun sinun kehosi on paljastettu, ja paljaana on se niin monen mielestä vääränlainen himo sinussa. Halu tehdä minulle kipeää, halu laittaa minut nöyrtymään. Anna minun kiihottua ja himoita sinua siinä kuvassa, vaikka emme ehkä koskaan tapaisikaan.
Kerro minulle miltä se tuntuu. Kerro, miten adrenaliini syöksyy sinun ranteisiisi, kun päätät että nyt sinä lyöt. Mitä sinussa tapahtuu, kun minun huutoni uppoaa sinun ihoosi. Kerro, miten sinä koet itsesi kun sinulla on kaikki se valta käsissäsi. Puhu sinun kehollasi, älä minun.
Puhu kielellä, jota ei vielä ole.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=13455;type=avatar)
- pikkusisko
Kirjoittaja on kovasti pahoillaan, kun toimittaa hengentuotoksensa teille tällä kertaa näin raakana. Marraskuu on tapansa mukaan vetänyt mielen niin matalaksi, ettei ajatus eikä juttu kerta kaikkiaan tahdo luistaa.
-
Raakuus näyttää sopivan tekstillesi :)
Lyhyesti ja vain dresscode-kohtaan liittyen:
Kysymys ulkomailla asuneille, usein vierailleille ja siellä eri maiden BDSM-skeneen tutustuneille: onko näin myös muualla?
Olen kuullut kerrottavan, että homomiesten skenessä asia on toisin. Samoin kuullut, että ulkomailta löytyy bileitä, joissa ei naureta paljaspakaraiselle, vain chapseihin pukeutuneelle Masterille, koska asuhan on käytännöllinen - pääsee helposti panemaan tai muutoin kyrpäänsä ilahduttamaan.
-
Hassua, että ennen tätä kolumnia multa pyydettiin kuvaa, jossa olisin mallina. Jopa kuvailtiin hyvinkin tarkasti: Minä nahkaisessa laiskanlinnassa rööki toisessa ja muna toisessa kädessä. Kasvoilla se harvoille tuttu ilme. Mustavalkoisena, tai erittäin pehmeillä väreillä oleva kuva, jossa vartalon muodot näkyvät selkeästi. Nyt kun ajattelen, niin voishan sellaisen otattaa, Mutta onko se sitten eroottinen, siitä en mene sanomaan muuta, kuin ettei ainakaan minun mielestäni.
-
Mä olen aina ollut utelias tän asian suhteen kans. Olen kyllä saanut tietääkin asiasta, kun olen utelemalla udellut. Kun olen sellainen alistuja, että pitää olla varma että se alistajakin tykkää.
Tosin, miksi he minua alistaisivat, jos eivät saisi nautintoa siitä irti?
Kyllä se silti aina saa omatkin mehut liikkeelle, kun kuulee sen alistavan osapuolen ääntelehtivän nautinnosta. :love:
-
Taidankin kuulua monessa muussakin asiassa pieneen, mutta mielestäni antoisaan ihmisryhmään ja "lokeroon", jossa Dominoivatkin nauttivat, tarkoitan siis näkyvästi :love:
Mitenkään alentamatta subien/subin ihmisarvoa, olen ajatellut niin että subin ensisijainen tehtävä on pitää Dominoiva osapuoli tyytyväisenä (enkä mitenkään nyt tarkoita että se olisi ainoa, saatikka että nautinto olisi yksipuolisesti toteutettava).
Olen onnistunut nauttimaan niin fyysisesti, kuin myös henkisesti julkisillakin paikoilla, ja molemmissa tapauksissa se kyllä näkyy myös ulkopuolisille.
Olen varsin puhelias, sosiaalinen sekä (välillä jopa valitettavan) ilmeikäs sekä äänekäs. Siihen perustuu varmaankin myös se että nautintoni näkyy ulkoisesti, myös subia käsitellessä.
Kahdenkeskinen toiminta on eri asia, jolloin tietenkin kommunikaatio on tärkeää..
Haluankin usein asiasta puhua, ja mainita esim miltä jokin tietty kohta sessiossa tuntui, ja kuinka paljon silmää miellytti jokin tietty tilanne..
Mitä pukeutumiseen tulee.. hmm..
Aiemmin pukeuduin paljastavampiin asuihin, sittemmin siirtynyt hieman vähemmän paljastaviin.. Siihen ei ole vaikuttanut mitenkään oman "statuksen" pönkittäminen, aikansa kutakin..
Mielestäni arvovalta ei mitenkään liity vaatetukseen..Mielessä tarina jossa Domina suoritti mahtavan session läpi, päällään jumpsuit ja tohvelit ::)
Jos ihmiset uskaltaisivat olla sellaisia kuin ovat, niin kovin välittämättä muiden mielipiteistä, olisi varmastikkin kovinkin paljon helpompaa..
Kukin tyylillään,harva uskaltaa kokonaisuudessaan kuitenkaan omalla tyylillään >:D
Omissa kirjoituksissani pyrin myös kertomaan molempien osapuolien nautinnosta, sekä tuntemuksista realistisesti ja tasapuolisesti, juurikin siitä syystä että mielestäni D/s parhaimmillaan on valtaisaa nautintoa molemmille osapuolille, toimiessaan kuin tanssi.. :love: :love: :love:
-
Hyvää tekstiä ja samaa olen itsekin miettinyt! Olisi kiva päästä tutustumaan siihen toisenkin puolen sielunelämään tarkemmin.
-
Tuossa kyseltiin miten on ulkomaiden scenessä, pukeutuuko sielläkin dominoivat yhtä pömpöösisti kun täälläkin.
Mitä nyt oon käynyt bileissä Lontoossa ja Hollannissa, ja seurustellut saksalaisen dominoivan miehen kanssa, niin sanoisin että suomessa ylipäätään on bilepukeutuminen peittävämpää kun muualla. Suomidommejen vakiasua, korsettia ja pitkää hametta, en ole nähnyt missään muualla kun suomen scenessä. Maailmalla on bilepukeutuminen värikkäämpää, niukempaa ja leikkimielisempää, ihan koosta ja Ds-roolista riippumatta. Myös miehillä.
Fetlifeä seuraamalla voi myös todeta että dommen ei tarvitse pukeutua peittävästi, tuolla kun on paljon kuvia dommeista hyvinkin niukoissa asuissa. Eikä se tunnu ainakaan arvovaltaa vähentävän. Itse en tykkää dommesessioida alasti tai vähissä vaatteissa, fetisisti kun olen. Mutta en myöskään pidä mistään stereotypisistä dommeasuista, vaan on sitä tullu dominoitua ihan villasukissa, legginseissä ja neulepaidassakin.
-
Hmm...
Hyvä avaus :)
Raakuutta tekstissä en kyllä minäkään lähtisi moittimaan.
Päinvastoin.
Aihe lienee ehken hiukan häveliäisyydenkin verhoama.
Ts. Olisiko se jo "liian pervoa" kuvailla mille sen piiskan pitely...
Sen osuminen tuntuu kädessä...
Lyönnin vaikutuksien tarkastelu kuritettavassa...
Miten se saa D.n laavan kiehumaan...?
Ehkä sen alistuvan kantilta asioiden kuvailu on jotenkin "hyväksyttävämpää"?
Ach... Fetissit...
Kyllä on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että ainakin itselleni D.n pukeutumisella on merkitystä.
Ainakin alkuunsa...
Suhteen syventyessä garderobin merkitys vähenee.
Eli ei sille "villasukka-Dominalle" alistuminen mitenkään erikoista olisi.
Hän olisi jo paikkansa saavuttanut... ;)
-
Mm...itseäni kiihottaa paljon kuulla dominoivien ajatuksia ja tuntemuksia, kuulla mikä siellä pään sisällä ja kehossa kipinöi, riehuu ja janoaa tyydytystä. Enemmän vaan sitä esille kiitos! Ehkä se koetaan D:n stereotyypistä liikaa poikkeavaksi ja liian yksityiseksi asiaksi? Harmi.
-
Kiitos submit, Tiera ja heinrich, helpotus kuulla että kelpasi vaikkei ollutkaan vimpan päälle viilattu :)
Minusta on jotenkin aivan höpsöä jos syy pidättyväisyyteen on huoli omasta arvovallasta. Minusta kun tässä olis päinvastoin aivan tuhannen taalan paikka saavuttaa sitä statusta erottumalla joukosta edukseen. Esimerkiksi runopuolellahan aina silloin tällöin dominoivien miesten sielunmaisemaa on kuitenkin raoteltu, ja akat on aina olleet aivan mehuissaan :)) Voin kuvitella millaisen hypen sytyttäisivät ajatuksella ja taidolla toteutetut kuvat D-ihmisten ja sadistien omasta habituksesta seksikkäimmillään, tai sitten ihan vain toisenkinlaiset tekstit joissa mentäisiin siltä toiminnallisen ajatuksen tasolta vielä syvemmälle oman ihon alle. Minä ainakin laukeaisin pikkuhousuihini :love: Varsinkin kun näin pienissä piireissä mitä Suomessakin on, siinä olisi vielä se suloinen illuusio, että moista sielunruokaa tarjoava olisi tietyllä tavalla itseä lähellä.
-
LUSTMORD!
Siinä se isoin. >:(
-
LUSTMORD!
Siinä se isoin. >:(
Toimiskohan se pin uppina..?
-
LUSTMORD!
Siinä se isoin. >:(
Toimiskohan se pin uppina..?
KYLLÄ!
Varsinkin PETAn veriset ämmät jauhelihapaketeissaan niiden
'älä syö pihvejä' -kampanioissa!
:o
-
Voin kuvitella millaisen hypen sytyttäisivät ajatuksella ja taidolla toteutetut kuvat D-ihmisten ja sadistien omasta habituksesta seksikkäimmillään, tai sitten ihan vain toisenkinlaiset tekstit joissa mentäisiin siltä toiminnallisen ajatuksen tasolta vielä syvemmälle oman ihon alle.
Et taida ymmärtää Dominoivan miehen ajatusmaailmaan ollenkaan.
IKRM
-
Voin kuvitella millaisen hypen sytyttäisivät ajatuksella ja taidolla toteutetut kuvat D-ihmisten ja sadistien omasta habituksesta seksikkäimmillään, tai sitten ihan vain toisenkinlaiset tekstit joissa mentäisiin siltä toiminnallisen ajatuksen tasolta vielä syvemmälle oman ihon alle.
Et taida ymmärtää Dominoivan miehen ajatusmaailmaan ollenkaan.
IKRM
Sepä se. Kuinka voisinkaan, jos se maailma pidetään minulta kiinni?
Joskaan en ole niinkään kiinnostunut sen geneerisen dominoivan miehen ajattelumalleista, vaan minua kiinnostavien ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista, niin fyysisistä kuin henkisistäkin.
-
Tavallaan voin ymmärtää ettei IKRMn heitto ole "provo".. Toisaalta myös pikkusiskon vision "vain puolikkaista"...!
Itselleni tuo psyykkinen ja henkinen "orgasmi".. kumpuaa kaiketi yhtä kokonaisvaltaisesti kuin subilleni.. Tai jopa voimakkaampana vaikkakin sitten eritavalla..
Leikkihetkiä edeltää usein monipuoliset valmistautumiset.. Kokemuksien karttuessa yhteisistä psykofyysisistä kokemuksista muotoutuu verkkona tiheämpi ja moniulotteisempi toimintojen alusta. Dominoivana saan kiksit myös kaikesta tuosta "pohjatyöstä" ts. sessiosuunnitelma,-toteutustapa ja vakan alimpana itse sessio, sen kulun hallinnointi ja alistuvan psyyken kontrollointi.. (toki subikin nauttii näistä ennakkovalmisteluista, joihin yhtenä liittyvät "fiiliksen nostatus viestein ja/tai pienet vaivihkaiset vihjaliut jo päiviä tai tunteja ennen h-hetkiä, jne)
Se ymmärtääkö joku muu näin kertyvää mielihyvääni, testosteroiinin tai endorfiinieni määrää, en pidä tarpeellisena retostella julkisesti! (Pitäisi olla huomattavasti terävämpi kynä jottei sepustuksesta tulisi täysin banaal.. tunneälyni kun ei ilmeisesti sijaitse kirjoitetun tekstin alueella) xxx
Pitäydyn ajatuksessa että subini uskoo, tajuaa ja kokee että myös minä nautin, sillä muuten en totisesti näitä leikkihetkiä toivoakseni myös subini iloksi todellakaan toteuttaisi/järjestelisi!
ps. Mitä tulee pikkusiskon "parjaamaan" eetokseen dominoivien pukeutumisesta ja seksuaalisen vallankäytön julkisesta näkymättömyydestä bileissä/ scenessä.. Tyydyn toteamaan että itse en käytä darkkareita vaan otan aina narttuni livenä julkisesti missä iltaa vietämmekin.
Mielenkiintoinen topic-avaus -Toivottavasti saamme useampia dominoivien kommentteja!
-
Tajusin, että onhan sitä jonkin verran dataa kertynyt liki kuutena vuotena dominoivien kirjoituksista ja käytöksestä. Jos sitten vielä se pitää paikkansa, ettei ne sanat vaan teot, nii kyllä niistä jonkinlaisen kuvan saa :)
-
Tavallaan voin ymmärtää ettei IKRMn heitto ole "provo".. Toisaalta myös pikkusiskon vision "vain puolikkaista"...!
Itselleni tuo psyykkinen ja henkinen "orgasmi".. kumpuaa kaiketi yhtä kokonaisvaltaisesti kuin subilleni..
Ajatus siitä, että Dominoiva olis halukas avaamaan itseään ja antamaan itsestään tuolla lailla julkisesti, vain sen vuoksi että subit sais kiihottua ja runkkailla, on minusta vaan niin kertakaikkisen huvittava, etten malttanut olla kyselemättä pikkusiskolta Dominoivien ajatusmaailman ymmärryksen perään.
IKRM
-
Eh,
en näe miksei asiasta voisi keskustella. Eihän kenenkään ole pakka avata tuntojaan jos ei halua. Mutta kai sitä saa kysyä miltä toisesta tuntuu. :P
-
Jotkut Dominoivat saattavat saada kiksinsä juuri siitä, että kun he kertovat omista tunnoistaan niin sub kiihottuu ja ehkä jopa runkkaa Dominoivan paljastuksia ajatellen. Vallankäyttöä sekin. En ole Dominoiva, mutta kyllä minua imartelisi aika pirusti, jos joku saisi kiksinsä minun tuntemuksistani.
Ja uskon, että Dominoivistakin löytyy niitä, jotka saavat kiksinsä asiasta.
Jokainen tavallaan. Ei se väärin oo. :)
-
Ilmeisesti aloittaja itse ajatteli vain dominoivia miehiä ja kaipasi miesten sielun elämää tarjolle? Koskapa niin täällä kuin aiemmillakin foorumeilla naiset ovat kirjoittaneet sessioistaan myös dominoivan näkökulmasta, kuten itsekin olen siellä blogini puolella, melkein tosijuttuja otsikon alla.
Mitä tulee ikrm mainitsemiin syihin kirjoittaa tai olla kirjoittamatta, ymmärrän hänen pointtinsa varsin hyvin. Lisäksi jos kirjoittaa tunnetusta vakisuhteestaan tapahtumia, altistaa myös subinsa julkisuudelle, mitä aina harkitsee tarkkaan.
Kaikesta huolimatta, olisihan se kiva lukea muiden kertomuksia ja saada itsekin uusia ideoita ja näkökantoja. Jos niitä ei heti reposteltaisi, kuten täällä kaikkea, mihin joku master on koskenut. Eri asia sitten omalleen kertoa kaikesta, sitä varmasti tapahtuu vaikkei sitä täällä näy.
Vir
-
Ajatus siitä, että Dominoiva olis halukas avaamaan itseään ja antamaan itsestään tuolla lailla julkisesti, vain sen vuoksi että subit sais kiihottua ja runkkailla, on minusta vaan niin kertakaikkisen huvittava, etten malttanut olla kyselemättä pikkusiskolta Dominoivien ajatusmaailman ymmärryksen perään.
Niin vain veikkoste minustakin. Aivan yhtä huvittava kuin se, että kukaan alistuva tekisi niin vain siksi että dominoivat saisivat runkkumatskua.
Ei niin, etteikö olisi aivan fantastinen asia sekin, että ihmisillä on mahdollisuus kiihottua toisistaan ja saada toisensa kiihottumaan ilman sitä keskinäistä irl-kontaktiakin. Seksuaalinen/eroottinen itseilmaisu on vain merkittävästi moninaisempi kokonaisuus, kuin pelkkä porno. Tehdäänpä se kuvin tai sanoin, siinä välittyy parhaimmillaan paljon muutakin kuin paljaita pyllyjä ja panoraportteja. Kun ihmiset tekevät ja jakavat intiimejä esityksiä itsestään ja omista kokemuksistaan, he eivät vain aseta itseään näytille, vaan antavat myös katsojalle/lukijalle tilaisuuden tutkia itseään niitä kuvia tai sanoja vasten peilaten. Varsinkin tällaisilla etsikkomailla kuin seksuaalisuus usein on, se on minusta mittaamattoman arvokasta.
Ilmeisesti aloittaja itse ajatteli vain dominoivia miehiä ja kaipasi miesten sielun elämää tarjolle? Koskapa niin täällä kuin aiemmillakin foorumeilla naiset ovat kirjoittaneet sessioistaan myös dominoivan näkökulmasta, kuten itsekin olen siellä blogini puolella, melkein tosijuttuja otsikon alla.
Minun mielestäni naistenkin sessiokertomuksissa näkyy silti sama ilmiö, vaikkeikaan niin räikeästi kuin miesten teksteissä, joita tosiaan vähemmän julkaistaankin. Mutta minun mielestäni dominoivien teksteissä ylipäätään usein painotetaan nimenomaan sitä omaa ajattelua session etenemisen kannalta sekä sitten niitä subin reaktioita ja tulkintoja niistä, kun taas alistuvat omissa teksteissään kertovat usein vuolaasti ja monin metaforin omista fyysisen kiihottumisen kokemuksistaan ja tunnereaktioistaan. En väitä, ettäkö tämä olisi mikään absoluuttinen, mustavalkoinen totuus, minä vain näkisin tässä tiettyjä tendenssejä jotka ihmetyttävät minua. Mutta kukin totta kai kertokoon ja kuvatkoon tai olkoon niin tekemättä parhaaksi katsomallaan tavalla, en tarkoita ketään moittia :)
-
Osasyy tässä lienee siinä että alistuva pääasiassa vain reagoi ärsykkeisiin / käskyihin, vajoten ties mihin muihin maailmoihin euforisessa olotilassa. Dominoiva sen sijaan ei voi päästää irti yhtä helposti, ja huomio kiinnittyy enemmän siihen mitä tehdään ja milla tavalla. Ei toista voi vaain piiskata nauttien toisen älähdyksistä Tai voi niin tehdä mutta taustalla pitää pitää kontrolli siitä miten lujaa lyö, mihin lyö, ja miten toinen reagoi. Kun alistuvan keho antaa merkkejä siitä että raja on lähellä, pitää thedä päätös mennäänkö rajoille vai vaihdetaanko iskujen kohdetta / nopeutta / voimaa.
Subien reaktiot on vähän pakko huomioida jotta sessiossa olisi molemmilla kivaa. Alisuvan reaktiot kun nyt vain ohjaavat D:n käytöstä enemm'n tai vähemmän. Ei niin ettei dominoivan sielunmaailmaa voisi kuvailla, mutta juurikin tekeminen ja sen lukeminen on iso osa sitä...
-
Teenpä nuin tuon copyn...
By pikkusysteri.
"Niin vain veikkoste minustakin. Aivan yhtä huvittava kuin se, että kukaan alistuva tekisi niin vain siksi että dominoivat saisivat runkkumatskua.
Ei niin, etteikö olisi aivan fantastinen asia sekin, että ihmisillä on mahdollisuus kiihottua toisistaan ja saada toisensa kiihottumaan ilman sitä keskinäistä irl-kontaktiakin. Seksuaalinen/eroottinen itseilmaisu on vain merkittävästi moninaisempi kokonaisuus, kuin pelkkä porno. Tehdäänpä se kuvin tai sanoin, siinä välittyy parhaimmillaan paljon muutakin kuin paljaita pyllyjä ja panoraportteja. Kun ihmiset tekevät ja jakavat intiimejä esityksiä itsestään ja omista kokemuksistaan, he eivät vain aseta itseään näytille, vaan antavat myös katsojalle/lukijalle tilaisuuden tutkia itseään niitä kuvia tai sanoja vasten peilaten. Varsinkin tällaisilla etsikkomailla kuin seksuaalisuus usein on, se on minusta mittaamattoman arvokasta."
Heh.
Kyllä mä ainakin kirjotan mielelläänkin runkkumatskua Dominoivalle :)
Miksi en kirjottas?
Onko se sitten aina niin "syväluotaavaa" omasta alistumisestani...
Tuskinpa...
Näissä kahdenvälisissä.. Ja miksei nyt muussakin fantasia ym. "Sessio" kirjoitteluissahan on sellainen tietty satuiluvapaus, että sikäli kun ei kirjoiteta sovitusti sessiokäsistä niin tekstissä voi olla selkeästi rajumpaakin tavaraa kuin mihin kumpainenkaan olisi valmis oikeasti menemään.
Satuahan se pornokin tuossa mielessä :)
Ja tekstin lukija kuvittaa / kuvittelee tekstin tapahtumat ym. aina omansalaisekseen.
Ja kyllä mulla on ainakin salainen toive siitä, että kumppani lukiessaan mun tekstiä kiihottuisi...
Muutenhan se menee ihan hutiksi ;)
-
Mitä vittua tässä ketjussa nyt oikee haetaan ? ???
;D
-
Mutta minun mielestäni dominoivien teksteissä ylipäätään usein painotetaan nimenomaan sitä omaa ajattelua session etenemisen kannalta sekä sitten niitä subin reaktioita ja tulkintoja niistä, kun taas alistuvat omissa teksteissään kertovat usein vuolaasti ja monin metaforin omista fyysisen kiihottumisen kokemuksistaan ja tunnereaktioistaan. En väitä, ettäkö tämä olisi mikään absoluuttinen, mustavalkoinen totuus, minä vain näkisin tässä tiettyjä tendenssejä jotka ihmetyttävät minua.
Minun, trueswitchin näkökulmasta asia itseasiassa on juuri noin kuin Pikkusisko kirjoitti. Ainakin minun päässäni dominointi on jollain lailla paljon "älyllisempi" prosessi kuin vastapuolella pelaaminen. Tarkoitan että siinä nautintoni tulee alistujan reaktioista. Se paitsi huvittaa, antaa myös vahvan vallantunteen kun saa absurdeilla ja epämiellyttävillä asioilla toisen kärvistelemään alkukantaisen miellyttämisen- ja tottelunhalun ja järkevän, aikuisen ihmisen oman tahdon ristitulessa. Tai kun saan tahallisen sekavilla, kivuliailla, kiihottavilla, kilteillä ja epäoikeudenmukaisilla toimilla kytkettyä toisen nuppiin semmoisen kognitiivisen dissonanssin että oksat pois.
Dominointiin ei mulla liity sellaista valkohehkuista himoa ja kiihoittumista. Se tulee sitten sadismista, mutta siinäkin on oltava järki päällimäisenä melkein aina - joskus harvoin, kun toisella puolella on niin tuttu ja rakas ihminen että tietää ihan varmasti mitä hän pystyy ottamaan vastaan voi antaa verenhimon viedä, ja silloin se on taas niin atavistista että ei sen kuvaamiseen oikein oo mulla ainakaan sanoja.
-
....että ei sen kuvaamiseen oikein oo mulla ainakaan sanoja.
Iho repee irti kun peto haistaa veren ja haluaa upottaa likaiset hampaansa uhrin pelkoon.
:o
-
Mitä vittua tässä ketjussa nyt oikee haetaan ? ???
;D
Sitä metaforista vittua.
Eittämättä dominoivan täytyy keskittyä siihen mitä tehdään. Toisaalta kuitenkin kuvauksessa pelkästään siihen keskittyminen sivuuttaa kätevästi ne samalla tapahtuvat pehmeämmät jutut siellä pääkopan sisällä. Väittäisin että harvempi mies tuntee olevansa turvassa oman sielunmaailmansa julkistamisen kanssa.
Eikä tietysti myyttinen TruMaster ole ikinä toisten tarkastelun tai nautinnon kohde, vaan absoluuttinen tekijä joka hallitsee kaikkia tilanteita, mukaan lukien välikäden kautta internetissä tapahtuvat tilanteet. TruMaster ei ole tunteva tai edes ajatteleva olento, vaan universumin mandaattia toteuttava itseään syöttävä tapahtumaketju.
-
....että ei sen kuvaamiseen oikein oo mulla ainakaan sanoja.
Iho repee irti kun peto haistaa veren ja haluaa upottaa likaiset hampaansa uhrin pelkoon.
:o
No siinähän se tuli! ;D
-
TruMaster ei ole tunteva tai edes ajatteleva olento, vaan universumin mandaattia toteuttava itseään syöttävä tapahtumaketju.
Uh, meinas tulla earl greyt näppikselle tuon lauseen johdosta. ;D
-
Eikä tietysti myyttinen TruMaster ole ikinä toisten tarkastelun tai nautinnon kohde, vaan absoluuttinen tekijä joka hallitsee kaikkia tilanteita, mukaan lukien välikäden kautta internetissä tapahtuvat tilanteet. TruMaster ei ole tunteva tai edes ajatteleva olento, vaan universumin mandaattia toteuttava itseään syöttävä tapahtumaketju.
TRUEMASTER-kortti, ja vielä typolla, nyt vasta vaikka ollaan jo toisella sivulla keskustelussa.
Näistä sais kivoja kuvia pikkusiskolle, reppanat ojentelemassa TRUEMASTER-korttia foorumilla. Vaikkapa oikein kollaasi, jossa ensimmäisessä kuvassa otetaan kortti esille, seuraavassa huulia lipoen sen käyttöä suunnitellaan ja kolmannessa kuvassa kortti ojennetaan toisella kädellä, toisen ollessa omissa housuissa.
IKRM
-
(http://usercontent2.hubimg.com/8499369_f520.jpg)
-
Eikä tietysti myyttinen TruMaster ole ikinä toisten tarkastelun tai nautinnon kohde, vaan absoluuttinen tekijä joka hallitsee kaikkia tilanteita, mukaan lukien välikäden kautta internetissä tapahtuvat tilanteet. TruMaster ei ole tunteva tai edes ajatteleva olento, vaan universumin mandaattia toteuttava itseään syöttävä tapahtumaketju.
TRUEMASTER-kortti, ja vielä typolla, nyt vasta vaikka ollaan jo toisella sivulla keskustelussa.
Näistä sais kivoja kuvia pikkusiskolle, reppanat ojentelemassa TRUEMASTER-korttia foorumilla. Vaikkapa oikein kollaasi, jossa ensimmäisessä kuvassa otetaan kortti esille, seuraavassa huulia lipoen sen käyttöä suunnitellaan ja kolmannessa kuvassa kortti ojennetaan toisella kädellä, toisen ollessa omissa housuissa.
IKRM
Oletko miettinyt koskaan, miksi se kohdallasi aina pelataan? Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. :)
-
reppanat ojentelemassa TRUEMASTER-korttia foorumilla. Vaikkapa oikein kollaasi, jossa ensimmäisessä kuvassa otetaan kortti esille, seuraavassa huulia lipoen sen käyttöä suunnitellaan ja kolmannessa kuvassa kortti ojennetaan toisella kädellä, toisen ollessa omissa housuissa.
Ideahan on aivan mainio!!!! ;D Wau!
*
Mainio on myös kolumni, just tuollaisena kuin se on.
Tässä keskustelussa on myös nostettu esille varmasti ihan relevantteja pointteja. Dominoiva/sadisti joutuu kiinnittämään huomiota kohteen reaktioihin. Sessiossa on pakko pitää jonkinlainen kontrolli omaan toimintaan. Ja näistä johtuen myös kuvauksista tulee sellaisia "kuin joku tarkkailisi tilannetta ulkopuolelta".
Mutta ei se (ainakaan minun kohdallani) ole koko totuus.
Uuden ihmisen kanssa on juurikin niin, että huomio keskittyy siihen kohteeseen, ja jopa oma nautinto jää vähemmäksi. Itse nautin siitä, kun opin tuntemaan kumppanini/kohteeni/masokistini reaktioita ja rajoja pikkuhiljaa enemmän, ja pystyn vapauttamaan osan siitä kontrollista. Mitä tutumpi vastapari, sitä enemmän (minun kanssani) seksissä mennään vaistojen varassa, ja vähemmän suunnitelmallisesti/teknisesti/jne. Tutun ihmisen kanssa pinnalle uskaltaa päästää sen toisen kivusta ja kärsimyksestä nautintonsa saavan elukan, josta uuden ihmisen kanssa on nähty ehkä häivähdyksiä.
Tästä johtuen sadistinen nautinto minussa on aina hyvin henkilökohtaista ja juuri sen kumppanin kanssa jaettavaa. Sen julkisiksi sanoiksi tai kuviksi ikuistaminen on kuin näyttäisi itsestään jotain liikaa, paradoksaalisesti, kuin näyttäisi itsestään jotain liian herkkää.
Tilannetta ei helpota se, että sadistinen nainen ei varsinaisesti ole järin hyväksytty ihan noin ylipäätään seksuaalisena olentona. BDSM piireissä sadisti/dominoivat naiset nähdään mielellään korkeissa koroissa, korseteissa, jotenkin viileän julmina. Lima ja kiima ja eläimellinen nautinto ja paljaus ei oikein sovi siihen.
Olen myös tälläkin foorumilla lukenut kannanottoja, joiden mukaan sadisti-nainen ei ole sovelias äidiksi. Joiden mukaan luonnossa ei ole dominoivia naaraita. Rivien väliin muistetaan laittaa maininta, että luonnotontahan se on. Että nainen. Hyhhyh. Mutta on se sitten ok, jos sillä on hame päällä ja korkokengät ja se osaa teknisesti käyttää ruoskaa oikein. Tästäkin, ja ihan omasta persoonastani, johtuen, minun täytyy tuntea ne, joille paljastan syvemmin seksuaalisuuttani, aika hyvin. Jotta voin luottaa siihen, että kun makaamme hikisinä toisiimme kietoutuneina, minun pahoinpitelyni merkit sen toisen ihossa, kun minä olen paljaimmillani, se on ok. Enemmän kuin ok.
*
Kyllä on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että ainakin itselleni D.n pukeutumisella on merkitystä.
Ainakin alkuunsa...
Suhteen syventyessä garderobin merkitys vähenee.
Eli ei sille "villasukka-Dominalle" alistuminen mitenkään erikoista olisi.
Hän olisi jo paikkansa saavuttanut... ;)
Tähän on vähän ot:na vielä todettava, että omat lemppari sessiovaatteenihan ovat t-paita, farkut ja paljaat varpaat. Jos tulee kuuma, niin sitten vähennetään vaatetusta. Mutta hyvin saa karsittua itselle sopimattomat kohteet, jos alku vaatimuksena on, että minun pitäisi pukeutua johonkin asuun voidakseni satuttaa. Sitä voi antaa sitten spesiaali herkkuna omille kumppaneille. Jos sattuu huvittamaan. Ja jos saan tarpeeksi isot kiksit niistä reaktioista, joita ns. "seksikäs" pukeutuminen herättää. ;)
-
Oletko miettinyt koskaan, miksi se kohdallasi aina pelataan? Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. :)
En ole, enkä koe tarvetta sille.
Olen mitä olen.
IKRM
-
Näistä sais kivoja kuvia pikkusiskolle, reppanat ojentelemassa TRUEMASTER-korttia foorumilla. Vaikkapa oikein kollaasi, jossa ensimmäisessä kuvassa otetaan kortti esille, seuraavassa huulia lipoen sen käyttöä suunnitellaan ja kolmannessa kuvassa kortti ojennetaan toisella kädellä, toisen ollessa omissa housuissa.
IKRM
Nyt on kyllä vaikea tavoittaa, mitä itsensä herra IKRM:n päässä taikka housuissa liikkuu kun tällaisiin lausuntoihin lähtee. Arvostaisin joka tapauksessa suuresti, mikäli minun persoonani pidettäisiin jatkossa siististi siitä erossa.
Hirveän hyvä pointti tuo, miten erilainen kokemus jo lähtöjään varsinkin sen heittäytymisen kannalta on. Avasi asiaan ainakin minulle aivan uuden näkökulman. Silti minun on vaikea uskoa, ettei dominoivan/sadistin mielessä ja kehossa menisi vastaavia väristyksiä kuin alistuvan/masokistinkin. Entä miltä se sitten tuntuu, se että jokin niin voimakas ja raju itsessään pitää koko ajan pitää aisoissa? Kai se siellä sisällä jotain meteliä kuitenkin pitää? Ja kyllähän dominoiva/sadisti usein fyysisestikin kiihottuu ja tyydytyksen sessiossa saa. Onhan siinä itsessäänkin aivan yhtä paljon kuvailtavaa kuin on alistuvalla/masokistillakin.
Voi tietysti olla, että olen itse vain niin true-antidominantti etten tajua. Silti minusta on aika paska diili, jos ei itse saa mitään muuta mielihyvää kuin sen, että tilanne pysyy hallinnassa eikä repsahda ranttaliksi :)) Vakavammin, minusta on yksinkertaisesti kamalan epäreilu ja surullinen ajatus, ettei dominoivaa/sadistista seksuaalisuutta voisi käsitellä sellaisena kuin se oikeasti koetaan.
-
Oletko miettinyt koskaan, miksi se kohdallasi aina pelataan? Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. :)
En ole, enkä koe tarvetta sille.
Olen mitä olen.
IKRM
Jep. Tässäpä loistava esimerkki siitä, miksi se kortti pelataan. Ymmärrän toki, että olet mitä olet ja sillä selvä. On upeaa, että olet löytänyt oman itsesi ja oman tapasi toteuttaa itseäsi. Se, että toiset eivät tee asioita tavallasi ei tee heistä yhtään sen "epäaidompia" kinkyilijöitä. Ja toiset ehkä vielä etsivät omaa tapaansa.
Jos on hyvin ehdoton ja joustamaton kannanotoissaan, niin ihmekö tuo, että truumaster-kortti pelataan.
-
Vakavammin, minusta on yksinkertaisesti kamalan epäreilu ja surullinen ajatus, ettei dominoivaa/sadistista seksuaalisuutta voisi käsitellä sellaisena kuin se oikeasti koetaan.
Nähtiin se jo tässäkin keskustelussa, se mihin Virikin viittasi, miten käy jos Dominoiva hiukankin raottaa itseään, se on korttia pöytään ja vielä alun perin asiaa kysyneeltä kiukuttelua siitä ettei nyt vaan tule itse sotketuksi mihinkään niin vastenmieliseen kuin Dominointi.
IKRM
-
Vaikea selittää sanoilla mitä pään sisällä tuntee kun Dominoi.
Ulospäin siitä kaikesta ei välttämättä näy muuta kuin tietynlainen katse.
Eilen...tarvitsin rankan viikonlopun jälkeen irrottelua, rentoutumista. Sovin subini kanssa sessiosta jossa otan hänen kautta sen mitä tarvitsen.
Päällimmäinen tunne sillä hetkellä, kiitollisuus siitä että hän antaa itsensä kokonaan käytettäväkseni silloin kun sitä tarvitsen.
Kun sidoin häntä kiinni, ajatukseni olivat jo menossa piiskoihin jotka odottivat tuolilla rivissä. Tänään kipua, pitkästä aikaa kipua.
Kun aloitin, .. pieni mukava jännitys pinnassa, arvioin eri piiskojen tuottamaa makua, aistin subini raskaan hengityksen ja odotuksen, ajatus alkoi kulkemaan nopeammin ja kirkkaammin..kun otin ensimmäisen välineen käteeni syvä tyytyväisyys laskeutui sisälleni.
Katselin piiskan muotoa, punnitsin sitä kädessäni. Etsin sopivaa painopistettä, miten se sopii käteeni ja miltä se ensimmäinen isku tuntuu.
Ensimmäinen isku ja siitä eteenpäin kaikki muut välineet ja lyönnit, seuraava tunti.
Tänään ei etsitä kyyneleitä. Tarvitsen jotain muuta.
Kun oppii hallitsemaan käyttämänsä välineen, se tuntuu hyvältä. Kun opettelin uutta piiskaa, se iskeytyi lähes joka lyönnillä subini ihon kautta ranteeseeni tai reiteeni, hieman nauratti.
Jotain vitsin tapaista sanailimme ja taas jatkoin.
Sillä hetkellä kun subini iho aukesi ensimmäisen kerran, ambivalentti tunne. Huolestuneisuus koska ymmärsin tämän huvini jäävän lyhyemmäksi mitä alunperin halusinkaan.
Se toinen tunne kun näin punaisen veren rottingin pään aukaisemista kohdista. Siinä oli kiihkoa joka kouraisi syvältä alavatsasta. Jotain eläimellistä missä teki mieli tarttua hampailla kiinni pakaran ihoon ja repiä sitä kuin villipeto.
Ja päällepäin ei näkynyt mitään näistä tunteista, ehkä hieman tihentynyt hengitys ja kevyttä juttelua.
Entä se hetki kun näin miten kauniisti subini otti vastaan piiskani iskut. Hänellä oli juuri tänään sellainen päivä jolloin kipu oli toivottu ja siihen osasi mennä sisälle.
Minä ikäänkuin elin hänen tunteensa kautta saman. Kun hän huokaisi jokaisen iskun jälkeen nautinnosta, tunsin kehossani saman nautinnon.
Kokonaisuudesta muodostui kahden ihmisen tanssi.
Tunti viisitoista minuuttia ja monta eri välinettä. Loppuajasta rajoitin piiskat viiteen. En halunnut sotkea vereen kaikkia, nämä oli helpoin puhdistaa.
Kun olin laskenut viimeisen piiskan alas, irroitin hänet ja pyysin kääntymään selälleen.
Lakana imee veret pakaroista ja myös desinfiointiaineen jolla pyyhin jokaisen aukimenneen kohdan.
Alavatsassa tuntui painavalta. Pääni sisällä ajatusten myrsky, kirkasta nopeaa ja syvästi tyydyttävää. Myös väsynyt raukeus alkoi leviämään hiljalleen kehooni.
Siirryin istumaan subini etureisien päälle. Olin saanut mitä tarvitsin. Nyt voisin antaa hänelle jotain mitä hän ehkä tarvitsee.
Eilisen session mietteitä tunteineen. Sain luvan häneltä kirjoittaa.
-
Nähtiin se jo tässäkin keskustelussa, se mihin Virikin viittasi, miten käy jos Dominoiva hiukankin raottaa itseään, se on korttia pöytään ja vielä alun perin asiaa kysyneeltä kiukuttelua siitä ettei nyt vaan tule itse sotketuksi mihinkään niin vastenmieliseen kuin Dominointi.
Nyt sinä käsitit väärin, ei minua vain kiukuta yhtään. Oikein antoisaa keskusteluahan tästä aiheesta on pääosin herännyt, hyvillä mielin sitä seuraan :)
Mitä taas tulee asiattomuuksiin, niin jos aikuiset ihmiset tahtovat itsensä alentaa, olkoot kaikin mokomin minun puolestani hyvät. Sitä minä en kuitenkaan hyväksy, että kenenkään keskustelijan kannanottoja käytetään tämän tahtomatta muiden ihmisten tai katsantokantojen solvaamiseen. Toki soisin sen solvaamisenkin jätettävän tykkänään tekemättä puolin ja toisin, mutta se ei valitettavasti ole minun käsissäni se.
Kiitos Lady Whip, juuri tuontyyppisiä tekstejä minun mielestäni kaivataan lisää :love:
-
Lady Whipin kirjoituksen kaltaisia kertomuksia minäkin haluaisin lukea. Omilta leikkikavereilta varsinkin, tosin ne ihan yksityisesti. Ellei Dominoiva päätä toisin, ja saa minua puolelleen (joka varmaan on aika helppoa). Omat sessiokertomukset ovat aina vain olleet oikeastaan tuokiokuvia. Eikä niissä näy se koko skaala, mitä käyn tunnepuolella tai fyysisellä puolella läpi session aikana.
Pitänee kirjoittaa joulupukille, että josko saisi joululahjaksi jonkun pienen sessiotarinan omilta kurittajiltaan... Hihii, kun oon mä sentään ollu aika kiltti tyttö tänä vuonna. O:-)
-
Silti minusta on aika paska diili, jos ei itse saa mitään muuta mielihyvää kuin sen, että tilanne pysyy hallinnassa eikä repsahda ranttaliksi :)) Vakavammin, minusta on yksinkertaisesti kamalan epäreilu ja surullinen ajatus, ettei dominoivaa/sadistista seksuaalisuutta voisi käsitellä sellaisena kuin se oikeasti koetaan.
Ei se suinkaan ole pieni nautinnon lähde että saa oman petonsa pysymään hallinnassa :)
Ja toki DS-puuhaan liittyy myös kiihottuminen, mutta mulla se on jotenkin sivuroolissa. Jossain vaiheessa sitä kyllä huomaa että kiimaa valuu reisille, mutta se on jotenkin vaan kiva pikku bonus. LW kirjoitti aika hyvin, että sitten kun on saanut mitä itse haluaa niin onhan se seksivau ihan mukavaa jäähdyttelyä.
Mulle suurin kiksi tulee nimenomaa hallinnasta, sekä toisen reaktioiden hallinnasta että oman kiihkonsa. Siitä tulee sellainen olo kuin olisi täynnä valkoista valoa, äärimmäisen kirkas ja selkeä olo - kuten LW myös sanoi. Sisällä on joku reaktori joka jyllää puhdasta voimaa ja energiaa, parhaimmillaan tulee jopa melkoisia jumaluusharhoja. :D
Mulle edellytys tälle kaikelle on kuitenkin se, että välittää vastinkappaleestaan, että haluaa yhteistä nautintoa. Lisäksi täytyy olla tosi tarkkana että sessioimaan ei lähde jos ei ole ns. puhdas mieli. Ei saa olla mitään kaunaa tai kiukkua sitä toista ihmistä kohtaan, silloin käytössä on vaan puhdas aggressio ja riemu vallan illuusiosta ilman vihaa tai ns. oikeaa sadismia - veteen piirrettyjä viivoja.
Näin mulla. Veikkaan että muilla muuta, kuvittelisin että esim 24/7 -väellä hyvinkin erilaista.
-
Toki soisin sen solvaamisenkin jätettävän tykkänään tekemättä puolin ja toisin, mutta se ei valitettavasti ole minun käsissäni se.
Ollaan samaa mieltä edes jostain, solvaamisesta. Soisin myös, ettei joka ainoassa ketjussa solvattais TRUEMASTEREITA, mutta luulen että se toive ei tule toteutumaan ikinä.
IKRM
-
Toki soisin sen solvaamisenkin jätettävän tykkänään tekemättä puolin ja toisin, mutta se ei valitettavasti ole minun käsissäni se.
Ollaan samaa mieltä edes jostain, solvaamisesta. Soisin myös, ettei joka ainoassa ketjussa solvattais TRUEMASTEREITA, mutta luulen että se toive ei tule toteutumaan ikinä.
IKRM
En nyt heti löytänyt etusivulta sellaista ketjua, jossa pilkattaisiiin TRUEMASTEREITA (True Masters), joten taidat nyt taas panna vähän omiasi. ;D
-
Lady Whip. Kiitos hienosta kuvauksesta, omista tuntemuksistasi. Intensiivistä, realistista. Helppo ajatella, että noita hetkinä te kaksi olitte yksi. Kiitos :love:
-
Kirjoitan nyt kunnommalla, kun olen oikein koneeni enkä itseäni älykkäämmän kännykän äärellä tappelemassa sen kanssa siitä, mitä sanaa tarkoitin.
Aloitusviestissä puhutaan kurinalaisuudesta, jota dominoivat noudattavat puhuessaan aiheesta. Juu, eikä vain puheessa, samaa kurinalaisuutta ilmennetään vaatetuksella, asenteella, sillä mistä puhutaan ja mistä ei puhuta, ja etenkin, mitä ja miten tehdään kun ollaan tuolla ulkona muiden havaintojen kohteena. Se on uniformu, johon asettuessaan tietää, että muut osaavat olettaa, että henkilö noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitenkä näitä asioita hoidetaan. Se ei ole pakko tai edes välttämättömyys, mutta se on helppoa ja luontaista ja tuntuu sopivan monelle dominoivalle. Siitä poiketessaan ottaa riskin, tiedän kun aina joskus otan, ja joskus ne riskit ovat myös realisoituneet. Sitäpaitsi, moniko meistä on erityisen hyvä kuvaamaan mukaansa tempaavasti omia sisäisiä tunteitaan? Hädin tuskin osaisi itselleenkään selvittää, mitä kaikkea omassa päässä liikkuu sillä hetkellä kun aika pysähtyy ja maailmassa on vain se toinen ja se mitä tapahtuu.
Oikeastaan meillä ei näytä olevan olemassakaan sellaista vakiintunutta kulttuuria, jossa dominoiva ja/tai sadistinen ihminen kuvattaisiin haluttavana ja eroottisena.
Eroottiseen kuvastoon kuuluu perinteisesti paljas pinta, mutta sitä eivät dominoivat ja sadistit juuri vilauttele.
Dominoivien/sadististen naisten dresscode näyttää olevan selvästi peittävämpi kuin alistuvien, eivätkä nämä ainakaan julkisesti pikkuhepeneissä keikistele.
http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=gallery;sa=view;id=2303 (http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=gallery;sa=view;id=2303)
Olisiko tämä ollut eroottisempaa, jos olisi vilauteltu enemmän? Itse rohkenen epäillä, ja pahoittelen, ettei ole tullut laitettua julkisuuteen mitään kuvaa, missä minut olisi onnistuttu kuvaamaan haluttavana tai eroottisena, jos se vaatii paljasta pintaa ja pikkuhepeniä. Ilmeisesti muhun on iskostettu stereotypia, missä peittäminen kertoo isompaa tarinaa, varsinkin kun ei omista sellaista kroppaa, että pelkkä paljas keho saisi ketään kirjoittamaan runoja ja lankeamaan polvilleen himosta kankeana. Olen aina kuvitellut, että tunnelmaan voi eläytyä, vaikkei ihan kaikkea olisikaan rajattu paljaana lähikuvaan. Porno sitten erikseen, siinä kuuluukin litistä ja päästä lähelle.
Tuo edellinen saattaisi siis liittyä ikäänkin. Keskimäärin dominoivat ovat vanhempia ( lähde?) kuin subit, ja ikään kuuluu paitsi fyysinen rapistuminen, myös tuskallinen tietoisuus siitä, miten kaikenlainen avoimuus internetin syövereissä saattaa koitua ammatilliseksi tai muuksi katastrofiksi. Sitä ehkä nuorempaa vasta paikkaansa etsivää subia ei sitten halua altistaa senkään vertaa kuin itseään, päinvastoin haluaa olla se järkevämpi osapuoli, vaikka toinen olisikin innoissaan kuvista ja tarinoista, joissa kerrotaan meistä ja meidän ainutlaatuisista hetkistämme. Itse kun tietää senkin, että samat ihmiset eivät aina ole yhdessä ikuisesti, ja skene on pieni. Niin ja sen, että kun ei osaa kirjoittaa täydellisesti ( kuka osaa? ), niin kirjoituksistaan saa joskus aika murskaavaakin palautetta. Että avaudu siinä sitten todellisista tunteistasi, kun mielikuvitusfantasiatkin haukutaan.
Mutta kyllä, on mahdollista, että niistä tunteista puhuu, ja itsellä se on paitsi omien subien kanssa, myös läheisten luotettavien dominoivien kanssa. Vertaistuki ja naisten keskinäinen sisaruus. Oman itsen kannalta se riittää pitkälle. Niitä kuviakin voi vaihtaa pienessä piirissä, jos saa ideoita, tai haluaa kasvot kuvaan.
Ei minulla onneksi ole mitään velvoitteita muuta maailmaa kohtaan, minun ei tarvitse ottaa henkilökohtaisia riskejä, jotta joku tuntematon sub jossain saisi runkkumateriaalia eroottisista kuvistani tai sielua ruotivista tarinoistani. Voin antaa sen verran, kuin itse haluan, niin tylsiä kuvia kuin haluan, ja kirjoittaa tarinoihini mielenliikkeeni peitellympinä, vihjaten niille, jotka kyllä ymmärtävät. Jos joku haluaa tehdä asiat avoimemmin, se on hienoa. Vaikka silloinkin taitaa olla riski, että joku siitäkin sanoo, että ei se riitä, pitää olla vielä enemmän sitä tahi tätä ;). Tai että se vähä, mitä ne avoimemmat yksilöt kertovat, julistetaan vallitsevaksi kulttuuriksi?
Ja vielä siihen kurinalaisuuteen. Jos otat dominoivasta pois sen, sisäisen hallinnan, mitä jää jäljelle?
Vir
ps. sen verran otin kuitenkin haastetta vastaan, että kirjailen täällä kieli keskellä suuta eilistä sessiotani tarinan muotoon, ihan vain nähdäkseni, millaista kauhua se herättää lukijoissa, jos kertoo liikaakin.. näette sitten :)
-
Ole kiltti ja anna minun katsoa kuvia sinusta eroottisimmillasi. Kun sinun kehosi on paljastettu, ja paljaana on se niin monen mielestä vääränlainen himo sinussa. Halu tehdä minulle kipeää, halu laittaa minut nöyrtymään. Anna minun kiihottua ja himoita sinua siinä kuvassa, vaikka emme ehkä koskaan tapaisikaan.
Kerro minulle miltä se tuntuu. Kerro, miten adrenaliini syöksyy sinun ranteisiisi, kun päätät että nyt sinä lyöt. Mitä sinussa tapahtuu, kun minun huutoni uppoaa sinun ihoosi. Kerro, miten sinä koet itsesi kun sinulla on kaikki se valta käsissäsi. Puhu sinun kehollasi, älä minun.
Tervetuloa katsomaan ja kuulemaan. Kokemaan. Livenä. Kahdestaan tai kolmistaan.
-
En ole mikään true enkä puhdas domme.. vaan ihan tavis nainen, jonka elämään on bdsm kuulunut yhtä pitkään kuin seksikin. Switch (true tai ei) on ehkä lähimmin osuva termi.
Jäinkin miettimään, mitä tunnen dominoivana, miksi haluan olla myös domme, ei aina sub.. mielenkiintoinen pohtiminen siitä tulikin. Yritin jo kahteen otteeseen kirjoittaa siitä jotakin sanalliseen muotoon, katsotaan saanko lähetettyä tätä kolmatta yritystä.
Ihan aluksi motivaatio dominointiin oli ennemmin halua tuottaa samanlaista nautintoa seksikumppanille kuin se, jota saan alistuessani itse. Varmasti täysin väärä motivaatio ;) - mutta on ensimmäisestä kerrasta myös hyvin kauan aikaa, olisinkohan ollut parikymppinen.. kaukana valmiista identiteetistä. On hyvin vapauttavaa ja nautinnollista olla vain käytettävissä, palvelevana, objektina, kun antaa vallan täysin pois. Halusin antaa toiselle juuri saman tunteen ja nautinnon.
Aika pian huomasin, että kevyt idea ja toive antaa alistumisen nautintoa toiselle ei oikein riitä. Täytyy miettiä MITÄ ja MITEN. Ja täytyy OLLA dom, muuten siitä ei tule mitään. Ensin epäröin, pitäisi siis nauttia vallasta.. osaisinko..? No, kutkuttava vallan tunne vei kyllä mennessään. Suurin kynnys oli kasvaa oman epävarmuuteni yli ja uskaltaa luottaa intuitiooni.
Niin, aikaisemmin persoonani on ollut jakautuneena osiin - en siis ole ollut kaikissa rooleissa switch tai edes kinky, enkä aina edes kovin tietoinen siitä, mitä olen eri rooleissa (persoonissa) kenenkin kanssa tehnyt. Siksi on hieman vaikeata miettiä muuta kuin nykyisyyttä. Mutta se on eri tarina.
Mitä tunnen dominoivana..? Ruoskaa pidellessäni sidotun puolisoni edessä tunnen huumaavaa kihelmöintiä vallasta; on minun vallassani, mitä puolisoni seuraavaksi kohtaa ja tuntee, saako hän kipua vai nautintoa, onko odottavana vai saavana milläkin hetkellä vai joutuuko palvelemaan tai toteuttamaan toiveitani. Tai mitä ikinä. Reaktioiden näkeminen antaa tyydytystä siitä, että olen hyvä dom. Toimivien ideoiden keksiminen ja testaaminen on hyvin palkitsevaa innovointia. Kyllä se kaikki kiihottaa suuresti. Olen äärimmäisen kiihottunut, kun puolisoni saavuttaa huippunsa subina. Se on minun aikaansaannokseni.
Pukeutuminen.. hmm.. pukeutumalla siirryn dominoimaan. Se on osa valmistautumista. Asun tulee kuvastaa valtaa ja voimaa - mikä on oikeastaan ristiriitaista sen kanssa, että minulla voi alistuessani olla samoja vaatteita päälläni. Tämä tuli juuri nyt mieleeni. Asu on ehkä enemmän osa valmistautumista ja eroottisen latauksen kohottamista sessioon kuin nimenomaan osa dominointia. Varsinainen DOMINOINTI tulee jostain muusta kuin asusta. Oma juttunsa on sitten kamppailu, josta saan kiksejä. Olen fyysisesti heikompi kuin mieheni, siksi dominointi vaatii onnistuakseen ensin eräänlaisen kamppailun ja aidon alistumisen puolisoltani. Jos kamppailu on puhtaan fyysinen, voin joutua subiksi vasten tahtoani ja silloin brättäilyn määrällä ei ole rajaa..!! >:D ..tosin silloin kun minusta astuu valtaa todellinen domme, en häviä kamppailua. C:-)
..no nyt kulutin aikaikkunani umpeen, en ehdi vastaamaan enempää.
ps. Viridianin vastaus tuli tässä välissä.. "kurinalaisuus"..? Vai onko kyse siitä, että kohteena ja keskiössä on kuitenkin sub reaktioineen, siksi dom puolesta on todellakin kerrottu vähemmän..? Mielestäni pikkusiskon avaus on aidosti uusi ja kuvaa pikkusiskon kykyä löytää mustia aukkoja puheavaruudessa.. HARMI etten ehdi paneutua nyt juuri enempää kirjoittamaan..
-
Viridian puki mun ajatukset sanoiksi niin loistavasti, että en ikinä olisi itse osannut noin hyvin.
En ole domina sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka luonteeltani melko hallitseva taidankin olla.
Vastaan siltikin tähän. Pistetään sitten vaikka veemäisyyden piikkiin.
Pukeutumisesta sen verran, että eikö se ole tärkeintä olla sellaisissa vaatteissa missä tuntee olonsa mukavaksi ja viihtyy? Itse en ainakaan ole mikään pikku hepenissä kulkija, ja ei se todellakaan mun kropalle edes sopisi. En ala vilauttelemaan tai pukeutumaan tietyllä tavalla vain muita miellyttääkseni.
Mä tykkäisin kovin rustata sessiostooreja, mutta mä en vain ole kirjallisesti lahjakas. Multa ei irtoa hienoja kielikuvia, eikä se kerrontakaan ole välttämättä kovin sujuvaa. Silloin on hankala saada temmattua toinen mukaan tarinaan ja saada välitettyä ne omat tuntemukset.
Lisäksi on asioita, tapahtumia ja tuntemuksia joita en halua jakaa kuin tämän sessiokumppanin kanssa.
Sitten on tämä "julkisuus" asia. Mun tekemiset menee sen tasoisissa asioissa, että en työni vuoksi mielellään soisi niiden tulevan julkisuuteen. Jos kuitenkin niin käy, niin kestän sen kuin mies. *kröhm...nainen*
Mutta ei sillälailla houkuta edesauttaa enempää asiaa vaikka kaapissa en kinkyyteni kanssa olekaan.
Ehkä mä voitan lotossa, meen luovan kirjoittamisen kurssille ja pistän teille sellaiset sadististoorit, että sukat pyörii vielä viikonkin päästä. ;D
-
Omasta puolestani (TM TRUUSWITCH) sanoisin vielä että ne asiat, jotka ovat pinnalla silloin kun olen s-moodissa ovat niitä, joille kaipaan hyväksyntää muilta. Haluan olla hyväksytysti ja turvallisesti heikko ja nöyrä, näyttää ja kokea ne asiat joita pidän vaikeina ja häpeällisinä, olla tottelevainen ja kiltti ja antaa vallan itseni yli jollekin toiselle niin että koen niiden ominaisuuksien olevan hienoja ja hyviä sen kautta että joku toinen saa niistä nautintintoa. Näin kun ei ole ns. arkielämässäni.
Silloin niistä puhuminen (tai kirjoittaminen) on osa sitä prosessia; oman navan kaivelua, eli sitä, että muiden hyväksynnän kautta hyväksyn myös ne puolet minussa itse.
Dominoinnissa taas käsittelen sellaisia puolia minussa, joille on ihan se ja sama hyväksyvätkö muut sen mitä olen, joten en tunne erityisempää tarvetta avautua niistä. Siinä mielessä ymmärän hyvin IKRM:n ja muidenkin puhtaasti D-ihmisten asenteen.
Ps. On muuten paras ketju Baarissa pitkään aikaan. Kiitos, pikkusisko että aloitit :love:
-
Pitää pitää aisoissa....????? Minulle dominoivana kontrolli on SE juttu. Niin oman itseni kontrollointi kuin toisen. Ja se ei ole "mitään" muuta. Se, ja siinä, on kaikki jo itsessään.
Sitten on tietenkin sellainen asia kuin flow. Muttamutta...on aika suuri ero jos ajaa ekaa kertaa uppo-oudolla liukkaalla metsätiellä uudella autolla kuin jos on hyvä ja kuiva keli ja niin auto kun tie tuttuja...
Minä en saa minkäänlaista valkohehkuista kiimaa sadismista pelkästään. Aina on oltava valta-aspekti, kokemus on muuten ehdottomasti vajaa. Itseasiassa liika keskittyminen sadismin puolelle vie ajatuksen toisaalle jopa...samoin voi käydä jos on kovin paljon iho ihoa vasten; lähden sille puolen myös pään sisällä, tai siis vähän kuin yrittäis ratkaista mielenkiintoista aivoja orgastisesti hierovaa matemaattista ongelmaa ja sit joku laittais älyttömän hyvän suklaakonvehdin suuhun....mä oon hei yksinkertainen naisihminen, mun keskittyminen hajoaa sellaisesta. Voin hyvin dominoida vaikka olohuoneen nurkasta nojatuolissa istuen koskettamatta edes subia. Vaatteet päällä, ainakin siis minulla, pikkupöksyt kuivina ja jalassa myös pysyen. Ilman orgasmeja.
Voin toki toppeilla (ja bottomeilla kun olen myös maso mutten kovin, ainakaan helposti, alistuva, tai sille puolen voi olla reaalissa liika pitkä ja vaikea matka). Minulle niin masokismi kuin sadismi näyttäytyvät enempi fyyisenä toimintana kuin valtapuolen seksuaalisuus. Mutta tämä ei nyt tarkoittanut etteikö siihen voi liittyä fyysisyys myös. Asioita voi tehdä niiin monella tavalla.
Sitten on sellainen asia, joka voi olla vain yksillöllinen, persoonaan liittyvä; en koe tarvetta avata omaa sisintäni seksuaalisuuden osalta. Runkkumateriaalina vieraille oleminen on itseasiassa aika vastenmielinen ajatus.
Kuljen out there siinä ladypörröteddypuvussani oikein mielelläni....tai mikä lie se sitten onkaan, joku sellainen sopivan sosiaalisen diskreetti kuitenkin. Otan sen pois sitten vasta kun aika ja tilanne ja seura on sopiva.
Mitä taas tunnepuoleen tulee niin lähtökohtaisesti en dominoi jollen ole kiintynyt ihmiseen. Ihan jo henkisen turvallisuuden takia. jos välitän ihmisestä voin myös käyttää (??? tuoda esille, ilmaista ??) kakki tunteet. En pidä tarpeellisena poistaa edes ns. negatiivisia tunteita. Niiden ilmaisu itseasiassa luotettavassa ja turvallisessa suhteessa on ihan hyväkin asia. Huonona pidän ainoastaan välinpitämättömyyttä, tai tunteiden puuttumista. Ne estävät aika tehokkaasti toiminnan. Teeskentelemään en rupeä. Mitäå taas kaunaan ja vihaan tulee niin niille on yleensä olemassa ihan löydettävissä olevat syyt. Niiden esiin kaivaminen voi olla hauskaakin. Ja en todellakaan lähde sellaiseen leikkiin, ainakaan kovin tosissaan, jos seura ei ole niin tuttua että tiedän missä mennään silloinkin kun ei ole juuri se paras päivä ja paras ja edustavin fiilis.
Toki yleisesti voisi olla hyväkin hieman raottaa tuota fiilispuolta, myös dominoinnin osalta... Mut mä nyt en oo mikään sanoilla syleilijä muutenkaan.
Itse diggailen runon keinoista eniten. Se on abstarktein kielen käytön muoto ja näin ollen mahdoillistaa pääsyn sanojen tuolle puolen. Ja tässähän olisi hyvä idea kuvakilpailulle myös: valta eri rooleissa, sadismin/masokistin oma-/muotokuva.
-
Kiitos Vorona! Hienosti kiteytetty.
Sanoisin kirjoituksesi perusteella, että en ole TRUEDOM ..tai TRUEsub. Mutta olen trueswitch, mikä tarkoittaa minulle muutakin kuin D/S ja S/M akselia. En siis käsittele tai hae eri puolia itsestäni vaan tutustun ominaisuuksiini, tuon niitä yhteen, päällekäin. Aikaisemmin ne ovat olleet kauempana ja irrallaan toisistaan. Switch tarkoittaa minulle tutustumista siihen, että tietoisesti nautin keskenään vastakkaisista rooleista eri aikoina. Vallan käyttäjänä oleminen on ihan eri asia kuin olla alistuva. Minussa on kumpikin.
Pikkusiskolle kiitos minultakin! :love:
ps. Chmlnidaen kirjoitus tuli tähän väliin. Totta, voiko sadismia olla ilman dominointia..?
-
Olen ajatellut dominoivan ihmisen sielunmaiseman yksipuoleisuuden johtuneen omasta laiskuudestani etsiä kirjoituksia siitä. Jos joku muukin asiaa pohtii, niin ehkä sitten asia voi olla niin että enimmäkseen subien kuvauksia tunnelmasta tai kokemusten aiheuttamasta kiihottumisesta on enemmän. Voisin kuvitella, että osaksi syy on mies nais asetelma - naisista nähtävästi enemmän löytyy subeja kuin dommeja ja naisilla on vahvempi tarve purkaa puhumalla tai kirjoittamalla tuntemuksia. Miesten tapa käsitellä kaikkea on.... erikoislaatuisempi. Mies nyt ylipäätään on maailman isoin ihme näin tavallisen naisen näkökulmasta.
Minun toiveeni saada tietää, mitä dominoiva osapuoli tuntee, liittyy toisaalta epävarmuuteen itsestäni ja toisaalta ihan perustavanlaatuiseen uteliaisuuteen ihmisiä kohtaan. Kolmas seikka onkin keittiöpsykologiaa, minkä taustalla on oma tarpeeni olla ihmisille sitä, mitä he tarvitsevat. Epävarmuus osio pitää sisällään halun saada tietää, miksi minä tai minun alistaminen tai minun reaktioni muka voivat aiheuttaa toisessa yhtikäs mitään " kiihottavaa". Olenko se minä, joka kiihkon ja mielenkiinnon aiheuttaa vai ylipäätään oma sadistinen halu, minkä kohteena voisi olla mikä tahansa ihmiskeho. No. Tiedän, että vastaus on, että en se ole vain minä vaan tilallani voisi olla kuka muu tahansa ja se fetissi olisi olemassa. Mutta siis mikä minun epäkeskossa vartalossa tai vaillinaisessa olossani voi aikaansaada jotain niin suurta ja mitä se toinen ihminen silloin tuntee ja miksi.
Utelias olen. Valokuvista pyrin löytämään kuvaajan tunteen. Kirjoituksista sen, mitä ei osattu kuvailla tai jätettiin sanomatta. Mikä ihme saa ihmisen olemaan ja tuntemaan täysin päinvastoin kuin minä tunnen. Miten kukaan voi saada mitään irti jostain itselleni hyvin vieraasta "erotiikasta".
Tarve olla se, mitä halutaan. No tietenkin siksi, että voisin kenties olla enemmän sitä, mikä saa toisen nauttimaan minusta.
Kaipaan siis yhtälailla samaa kuin pikkusisko.
-
Mä en usko, että koskaan voin täysin ymmärtää ketään, joten Dee ja sielunmaisemansa kokonaisuudessaan on pieni arvoitus, ja saa olla. Pääasia, että kokemukset kohtaavat.
-
Voin service topata, ystävällisenä palveluksena piiskata, bileissä kohteliaita itsenäisiä toimijoita tai oman Deensä lainaan tarjoamia piiskattavia. Silloin olo on tarkkaileva ja kuulosteleva, mutta kyllähän piiskailu on naurattavan hauskaakin. Fiilis on kuin iloisissa urheiluharkoissa, sanoisin.
Jos taas ihan oikeasta, useamman kerran kokemuksesta saman subin kanssa kumpuavasta Dommetuksesta puhutaan, siteeraan muutaman kuukauden takaista itseäni Fetlife-ketjusta jonka nimi on "What does Domspace Feel like? " (tjsp). Koko vastaukseni oli yhden virkkeen pituinen: "At its best, Domme space feels like I'm glowing in the dark."
Enemmänkin voisin tunnetta avata, mutta silloin mun pitäis tappaa sut joka juuri nyt luit tämän virkkeen :)
-
Minustakin tämä ketju on huikea! Kiitos itsellenne, olette aivan loistavia :love: (Vähän liiankin kanssa, kun minä en tiedä enää mistä jatkaisin ensiksi, herää niin paljon ajatuksia.)
Viridian bongasi sen, mistä aloituksessa eniten oikaisin :) Eli miten ne toivomani eroottiset kuvat sitten määritellään. Ja koska puhuin sikin sokin eroottisista kuvista representaatioina ja dominoivien/sadistien seksikkyydestä ja eroottisuudesta ylipäätään, niin saattoipa hyvinkin vaikuttaa siltä että vaadin vain sitä tavaraa tiskiin mukamas eroottisuuden mittana :D Ja aivan totta on, että seksikkäitä kuvia ja kuvia seksikkäistä ihmisistä löytyy sitten taas laajempi valikoima itse kustakin säädystä.
Tältä unipöpperöiseltä istumalta heittäisin sellaisen mutun, että eroottiset kuvat ovat aina jollain tavalla astetta intiimimpiä. Eroottisiin kuviin liittyy minusta olennaisesti myös se toteuttamisen tapa, se että kuvassa on oikeasti muutakin ajatusta kuin pelkkä paljastelu ja lopputuloksen eteen nähdään vaivaa.
Yksi tapa tuoda kuvaan sitä intiimiyttä on tietysti se enempi paljas pinta, mutta se ei tokikaan ole ainut keino tehdä erotiikkaa, seksikkyydestä puhumattakaan, mitä voi tietysti olla vaikka pilkkihaalarissa. Ja toisaalta, se paljas pinta mitä minä eroottisiin kuviin ylipäätään enemmän kaipaan, löytyy kasvoista. Tähän liittyy tietysti myös ihmisten halu pysyä anonyymeinä, mutta silti sen niin sanotun pornogiljotiinin käyttö on karkeasti arvioiden selvästi yleisempää miehillä (jotka suosivat usein myös täydellistä omakuvattomuutta) kuin naisilla, ja toisaalta dominoivilla/sadisteilla kuin alistuvilla/masokisteilla. Minusta juuri ne ilmeet ja katseet olisivat erotiikkaa timanttisimmillaan. Vaikken kyllä väitä etten edelleen ihmettelisi, miksei dominoivan/sadistin pimpit ja pippelitkin voisi näkyä siinä missä muidenkin, ja miksei voida keskittyä kuvaamaan näiden toimintaa ja kokemusta sen sijaan että fokus olisi aina vastaanottavassa osapuolessa.
Itse vierastan ajatusta siitä, että kertominen tai kuvaaminen olisi jotain, mitä pitäisi tehdä jonkun toisen iloksi ja runkkumatskuksi. Mulle se on koko kinkymatkani ollut jotain, mitä minä hyvinkin saan tehdä, ja teen suurella nautinnolla ihan itseni vuoksi. Joskus kun en jostain syystä ole saanut tai voinut jostain sessiosta blogiini kirjoittaa, olen tuntenut itseni inhottavalla tavalla mykistetyksi.
Se, mitä jokin on, on aina eri asia kuin miten se koetaan, ja miten sitä missäkin tilanteessa kuvataan ja miksi. Minulle kokemastani kirjoittaminen on aina pieni tutkimusmatka, jonka aikana minä vasta todella saan itsestäni kaivettua sen, millainen merkitys kaikella tapahtuneella minulle lopulta on. Lisäksi julkisesti kertomiseen liittyy se voimauttavuus, että siinä saa kaiken puetuksi sellaiseen muotoon, että sen takana voi itse seisoa sataprosenttisesti: näin tein ja nautin aivan helvetisti, lukekaa ja repikää minut kappaleiksi jos tahdotte.
Harvemmin kuitenkin revitään, vaan itse olen saanut läjäpäin ihania kommentteja ihmisiltä, jotka ovat minun intiimeistä kokemuksistani saaneet itselleen jotain aivan muuta kuin pelkkää runkkumatskua. Monet ovat kiitellen kertoneet, että minun teksteilläni on ollut osuutensa siinä, että he ovat alkaneet ja uskaltaneet löytää uusia puolia omasta seksuaalisuudestaan. Minä aidosti koen, että minun kertomuksillani on merkitystä niin itselleni kuin niiden lukijoillekin, ja uskon vakaasti, että vastaavat kertomukset dominoivien/sadistien puolelta olisivat varmasti paitsi hyödyllisiä kirjoittajille itselleen, myös tärkeä tuki monelle itseään etsivälle.
Jestas. Minä aioin ihan lyhyesti vain :))
-
Okei. Siis jään odottamaan dominoivien ja sadistien eroottisuuden (miksei seksikkyydenkin) ja syvän tunnekokemuksen uusia sosiaalisia representaatioita mielenkiinnolla. Ainakin tässä ketjussa on ilmennyt että yksi masteriuden representaantio; truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).
Ja kyllähän julkisessa vuoropuhelussa, tarinoissa ja kertomuksissa, aina myös kirjoittaja kysyy "kuka minä olen", eikä pelkästään itseltään, ympäristö sitten vastaa, niin kuin vastaa.
-
Vielä on pakko vastata, kun jäi sellainen kuva kirjoituksista että kysymys olikin sittenkin vain masteris miekkosille suunnattu..
Puolustelu argumentti..
Mulla on ilo ja kunnia tuntea useampi sellainen Master mies joka todella avoimesti kertoo tuntemuksistaan ja fiiliksistään, sekä ihan yleisessä keskusttelussa, mutta osittaisesti jopa täällä foorumilla..
Mitenkään en omakohtaisesti luokittele heitä "pehmoiksi" , todella jopa päinvastoin.. Vaatii ehkä Dominoivilta ihmisiltä enemmän uskallusta puhua niistä tuntemuksistaan, koska aina on porukassa niitä ääliöitä, jotka about ylä-aste tyylisesti arvostelevat, ja jopa lokeroivat sen perusteella..
Mun "Statusta" ei alenna jos kerron tuntemuksista session kulun aikana, mut mä oonkin Dominoiva nainen..
Eli saattaisiko olla myös niin että yleinen suhtautuminen Mastereiden sielun elämän avaamisien ja oikeastaan sen vähäisyyteen, olisi juurikin sellaiset immeiset jotka sitten yrittävät "alentaa" sen jälkeen tätä harvassa olevaa upeaa ihmisryhmää?
Onneksi oon saanut tutustua juurikin heihin, ja todellakin toivon että heidät elämääni rikastuttamassa saankin pitää :love:
Ja uskokaa tai älkää, on olemassa myös sellaisia subeja joille tuntemuksistaan puhuminen, ja niistä avautuminen on lähes mahdottomuus..
P.s. Ei muutama mätä omena koko satoa pilaa
-
truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).
TRUEMASTERIT *korjaa*
Jostain kummasta syystä, TRUEMASTEREILLA noita kumppaneita kuitenkin aina on, usein vieläpä useita ja pitkäaikaisia. Arvioijilla, niin, niillä ei, ja jos on, niin pakkaa jäämään kovin lyhytaikaiseksi nekin.
IKRM
-
truemasterit, ei juuri halua itseään eikä tunteitaan ja tuntemuksiaan esitellä, tai ainakaan perustella dialogisesti. Ihan riittää se miten kyseinen kategoria itse koetaan (muut taitavat arvioida kyseisen kategorian hieman eri tavalla, tai ainakin arvottaa sen toisin).
TRUEMASTERIT *korjaa*
Jostain kummasta syystä, TRUEMASTEREILLA noita kumppaneita kuitenkin aina on, usein vieläpä useita ja pitkäaikaisia. Arvioijilla, niin, niillä ei, ja jos on, niin pakkaa jäämään kovin lyhytaikaiseksi nekin.
IKRM
Saat minun, ja varmaan muidenkin(?), puolesta kirjoittaa vaikka kissankokoisilla kirkuvan punaisilla (vai yön mustilla?) kirjaimilla kyseisen kategorian jos niin haluat. Minä edelleen, ja vastakin, ihan normifontilla ja pienin kirjaimin. Näin saittidemokratian(kin) nimissä. Toivoakseni kummankin mielenrauha silti säilyy.
Ja mukava kuulla että truemasterien kumppanisektorilla pyyhkii hyvin. Se sitten miten paljon se liittyy identifioitumiseen juuri tuohon ryhmään en osaa sanoa....löytyykö jostain tarkempaa tietoa, vertailevaa tutkimusta(?) asiasta vai onko tämä yksityisestä, kaveripiiristä, kaupunkilegendasta vai mistä tehty yleistys? Onko täällä jonkinlainen ketju aiheesta missä on kenties tehty kysely aiheesta...pitäisikö sellainen tehdä....
-
Ja siis jos oikein ymmärsin niin truu massujen vastakohta on vaan arvioijat?
oho... no kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää, ja toivottavasti vanhaksi elän..
-
Ja siis jos oikein ymmärsin niin truu massujen vastakohta on vaan arvioijat?
oho... no kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää, ja toivottavasti vanhaksi elän..
Joo, tää oli mielenkiintoinen jaottelu. Haluaisin tosiaan nähdä sen tukimuksen tai aineiston mistä tämä johtopäätös kumppaneiden määrästä ja suhteiden kestoista on tehty.
Vähän jos haluan tulkita niin sanoisin että kyseisessä jaottelussa heijastuu sellainen ajattelumalli kuin minä/me vastaan muut. Hirveän hankala analysoitava sitten sen syvemmin. Toinen voisi olla että onkohan sellaisissa karkeissa jaotteluissa pohjimmiltaan kyse vahvasta tunnereagoinnista kun maailma muuttuu kovin mustavalkoiseksi omasta vinkkelistä. Kaksi kategoriaa on aika vähän, todella vähän, jopa tälle, tai varsinkin tälle, saitille.
Hmmm. Toisaalta taas, jois tunnereagointi on hyvin vahvaa ja kaikille selvästi näkyvää niin eihän silloin enää ole edes tilausta tarkemmalle kuvailulle tai represoinneille tarinoin tai runoin tai kuvin. Aika selvä juttu siis. Eikö.
-
Joo, tää oli mielenkiintoinen jaottelu.
Niin, varmasti, olihan se sinun jaottelusi. TRUEMASTERIT vs muut, joitten arviointiin viittasit.
IKRM
-
Joo, tää oli mielenkiintoinen jaottelu.
Niin, varmasti, olihan se sinun jaottelusi. TRUEMASTERIT vs muut, joitten arviointiin viittasit.
IKRM
Niin. Vaikea sanoa keitä lukeutuu tuohon "arvioijat". Vain negatiivisesti arvioijat, vai myös positiivisesti? Itsearviota ei ilmeisesti kuitenkaan oteta lukuun, homma menee muuten aivan skitsofreeniseksi.
Toisaalta jos kerran kumppaniatraktiviteetti ja suhteiden onnistuminen pituuden mukaan arvioituna, on huikea verrattuna arvioijat-ryhmään, niin haluaisin, tai siis minua ei koht koske kun en masteroinnista niin välitä, mutta varmaan muita jotka eivät ole varmoja voisivatko ryhmäytyä kyseiseen kategoriaan voisi kiinnostaa kovastikin millaisin ominaisuuksin voisi lukeutua ryhmään. Ja kuinka homogeeninen tällainen ryhmä on.
-
En tiedä mitä suhteiden pituudella on tekemistä asian kanssa. Minulla on kaksi ihmissuhdetta, joista toinen on kestänyt yli 15 vuotta ja toinen yli 5 vuotta sekä D/s-suhde, joka on kestänyt yli 2 vuotta. Pääseekö sillä TRUU-klubiin? ::) :))
Mutta asiaan. En osaa sanoa muiden dominoivien syistä välttää julkisia nautinnonosoituksia. Omani liittyvät siihen että olen monessa mielessä yksityisyyttäni varjeleva ihminen. En kauheasti avaudu tunteistani ventovieraille tai edes puolitutuille. Nautinto, jota saan ihmisten satuttamisesta ja käskemisestä on jotain mitä mielihyvin osoitan niille joiden kanssa leikin privaatisti. Julkisesti esim. bileissä näkyy vain se pinta. Eli piiskanheilutusta ja korkeintaan sadistista naureskelua :) Koska en myöskään ole ekshibbari, minuun kohdistuvat seksiaktit tai julkiset orgasmit aiheuttaisivat lähinnä kiusaantuneisuutta. Olen tosin switchi ja vastaavat aktit alistuvassa asemassa olisivat ihan yhtä kiusallisia, näin ollen en tiedä kelpaako tämä esimerkiksi dominoivan sielunmaisemasta.
Paljasta pintaa voin kyllä näyttää bileissä ja vaihtelevasti niin teenkin. Olen aikaisemminkin todennut että se aiheuttaa välittömästi tietynlaisissa ihmisissä tarpeen kommentoida ja ällistellä että "mites se domme nyt tolleen, onkos susta tullut subi, hehheh". Kommentoijat ovat tähän saakka oman arvioni mukaan kaikki olleet dominoivia ja osuneet sinne truu-kategoriaan. Mutta tuskinpa yhden ihmisen kokemuksista vielä ihan tilastoksi asti on ;)
-
Tämän keskustelun perusteella minusta on alkanut tuntua vahvasti siltä, että dominoivien ja sadistien halu pitää nautintonsa omana asianaan liittyy paljolti myös siihen kaksinaismoralistiseen asenneilmapiiriin, jossa kivun yms. lähtökohtaisesti ikävän kokemuksen tuottaminen ei ole ollenkaan niin hyväksyttävää kuin sen vastaanottaminen. Dominointi ja sadismi hyväksytään toimintana, mutta varsinkin se sadistinen halu nähdään lopultakin aika kyseenalaisena asiana.
Näkisin kuitenkin tässä noidankehän, jota voidaan murtaa vain raottamalla niitä kaapinovia. Vaikeneminen ja näkymättömyys vain vahvistavat vaikutelmaa siitä, että halussa alistaa, nöyryyttää ja/tai satuttaa olisi jotain väärää, että siitä saatu nautinto olisi jotain sellaista minkä todellista olemusta kukaan ei tahdo julkisesti itseensä liittää. Herää kysymys, että jos asia oikeasti on ok, miksei siitä sitten voi avoimesti puhua? Miksi pitää pitäytyä sillä toiminnan tasolla, onko sen alla sitten jotain mikä ei aivan oikeasti kestäisikään tarkastelua päivänvalossa? Ja tämä kaikki siis yleisesti ottaen, on totta kai yksilötasolla ymmärrettävää jos ei tahdo yksityisasioillaan repostella.
Toisaalta ymmärrän senkin, että se kertominen on vaikeaa, kun niitä sanoja ei yksinkertaisesti vielä ole. Alistuvilla ja masokisteilla on jo melko rikas yhteinen kielikuvasto jolla kokemuksiaan voi pukea sanoiksi, mutta dominoivilla ja sadisteilla ei vastaavaa ole oikein olemassakaan. Mutta ehkä pikkuhiljaa :) Minusta muuten tuo monen kommentissa noussut viittaus valoon ja kirkkauteen on hirmu kiehtova ja aikas ihana :love:
Minulla oli muka jotaki muutaki asiaa, mutta nyt olen niin sippi että pää tyhjeni täysin tällä :))
-
Avaus oli totaalisen sekava, kirjoittajalle ominainen hyvä ja selkeä kirjallinen viestintä oli täysin hukassa. Nyt mopo lähtee lapasesta kokonaan, rakennetaan olkiukko jota mätkitään kunnon vauva.fi tyyliin.
-
Sivuhuomautuksena: Muistetaan nyt sekin, että osa ihmisistä ei halua jakaa yksityisimpiä seksuaalisuuteensa liittyviä tuntojaan, eikä siinä tapauksella suuntautumisella ole mitään merkitystä.
-
Avaus oli totaalisen sekava, kirjoittajalle ominainen hyvä ja selkeä kirjallinen viestintä oli täysin hukassa. Nyt mopo lähtee lapasesta kokonaan, rakennetaan olkiukko jota mätkitään kunnon vauva.fi tyyliin.
Kiitos rehellisestä palautteesta, olen avauksesta itse edelleen täysin samaa mieltä :) Mutta nyt on tunnustettava etten ymmärrä mitä tarkoitat tuolla olkiukkokommentilla, tahtoisitko avata vähän? Ei tässä minun nähdäkseni mätkitä yhtään ketään.
Ja kyllä sekin on minun silmääni hyvinkin muistettu ja moneen kertaan todettu, etteivät kaikki yksinkertaisesti halua intiimejä asioitaan julki jakaa. Pohdittavaa ja keskusteltavaa jää silti, senkin seikan huomioiden :)
-
Tää kommenttiketju on siis taas niin tätä... kinkyfilosofiaa parhaimmillaan. ::)
Miten tämmönenkin dominoiva meikäläinen, ruma vanha pervosetä, peräkylän introvertti merirosvo,
osais mukamas taidokkaasti selvittää jossain perusteellisessa runomuodossa omaa seksuaalisuuttaan.
-
Sinun kannattais nyt vaan hyväksyä se tosiasia, ettei Dominoivat aio sinun mieliksesi alkaa tuottamaan kuvia ja kertomuksia, ei vaikka miten 'haastaisit riitaa' tai yrittäisit manipuloida meitä siihen.
Itse olen aina keskustellut hyvin avoimesti ihan kaikesta subieni kanssa, siis ihan kaikesta, sadismista ja Dominoimisesta ja ihan kaikesta muustakin. Niin kuin valtaosa Dominoivista tekee, millään muulla tavalla ei luottamusta rakenneta, siis sellaista luottamusta joka mahdollistaa sen mitä me Dominoivat ollaan ja tarvitaan.
Ymmärrän, että sessiosubina olet jäänyt siitä kaikesta paitsi, ja nyt yrität saada siitäkin osasi näin.
Tapasi on väärä.
IKRM
-
No nyt on kyllä todettava että on täytynyt tällätä ittensä pikkusen liika isoihin saappaisiin jos tuntuu, että minä olen tätä aihetta esiin tuodessani koittanut astua varpaille :))
Eipä ole koskaan ollut riidan haastaminen ja manipuloiminen näin näppärää kun se tullaan ja tehdään minun puolesta, ei tarvitse itse ollenkaan sotkeutua moiseen. Passataan niin että sanatkin tuodaan ja laitetaan suuhun asti..! Minuahan kohdellaan täällä kuin Valtiatarta ainakin :)
-
Ymmärrän, että sessiosubina olet jäänyt siitä kaikesta paitsi, ja nyt yrität saada siitäkin osasi näin.
Tapasi on väärä.
IKRM
Mulla oli kerran äidinkielen opettaja, joka kirjoitti aineeseeni kerran "väärä mielipide". Tulee nyt aika kirkkaasti se opettaja mieleen. Ja muuten, mistä ihmeestä sinä IKRM tiedät millainen subi pikkusisko on? Ja tuo rivien välistä paistava väheksyntä on suorastaan huvittavaa. Oikeasti, mitä sinä et ymmärrä sanonnasta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"? Mielipiteitä pitää olla, mutta asiat voi esittää monella tavalla. Niinkin, ettei loukkaa toista.
Sitä saa mitä tilaa, joten lakkaa inisemästä "trumaster"- kortista, kun itse et yritä edes olla loukkaamatta.
-
IKRM:n D/s -asioihin liittyvät mielipiteet voisivat mennä paremmin perille, jos ulosanti olisi vähemmän tylyttävä. Rehellinen voi olla kauniistikin asiansa muotoillen. Eli valintoja lienee.
-
IKRM:n D/s -asioihin liittyvät mielipiteet voisivat mennä paremmin perille, jos ulosanti olisi vähemmän tylyttävä. Rehellinen voi olla kauniistikin asiansa muotoillen. Eli valintoja lienee.
Tätä komppaan, koska henkilöön menevä arvostelu jo itsessään on sen verran rimanalitus, että loppuosan arviointi kärsii. Varsinkin, kun käsittääkseni nämä kaksi eivät tunne toisiaan mitenkään. Miten siinä tilanteessa voi toisen lokeroida? ;D
-
Niin joo, mitä huonoa on muuten sessiosubeissa? En ole tähän päivään mennessä tajunnut sitä.
-
Jos ei alistu täysin ja totaalisesti kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla 24/7 ei ole truusubi vaan pelkästään leikkivä karkkikauppailija, joka siis myös sessiosubina tunnetaan. Ei kukaan todellinen truumaster halua sellaista vaivoikseen.
-
Oh bugger, ja mä kun niin halusin olla truusubi. O:-) >:D
-
Ei varmaan sessiosubeissa (eikä Dee-ihmisissä) olekaan mitään vikaa, mutta EHKÄ taustaoletuksena on se, että kaikki muu kuin "vain" sessiopohjainen BDSM, on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa. Itse asiassa minulle henkilökohtaisesti asia on juuri niin, mutta toivoakseni en arvota ihmisiä sen perustella.
-
Mä en nyt ihan osta tätä ettei olisi sanoja. Kyllä ne on.
Mutta ehkä kannattaisi katsoa vähän laajemmalla perspektiivillä sitä miten dominointi ja sadismi ilmenee erilaisissa niin sanallisissa kuin kuvallisissa esityksissä kulttuurissa. Ja mikä vaikutus mahdollisesti näillä erilaisilla mielikuvilla on tässä skenessä.
Yksi on vaikkapa mielikuvat dominoivista naisista. Tässä on jo mainittu ne pitkä hame ja korsetti/peittävä pukeutuminen täällä. Ehkä sillä on jokin merkitys erona johonkin muuhun....? Ammattidominat....? Pornoteollisuus....? Sellainen representaatio dominoivuudesta, joka ei ole lähtöisin itse dominoivista naisista. Kenties.
Toisaalta alistuvilla naisilla ei ole eikä masokisteillakaan taakkanaan niin tällaisia tämän alakulttuurin ulko(?)puolisia mielikuvia. Dominoivista ja sadistisista miehistä en osaa sanoa. Ehkä joku muu osaa....
Alistuvilla miehillä on myös taakkana ulkopuolisesta kulttuurista tulevat kuvat aika raskaasti. Ne ilmenevät sitten toisella tavalla täällä.
Noh, kello on paljon, en jaksa nyt tämän enempää. Mielestäni tämä aihe on hyvä keskustelunaihe. Ja vaikken henkilökohtaisesti tunne tarvetta, tai halua, kuvata julkisemmin omia seksuaalisuuteni tuntoja ja virtoja, niin en näe mitenkään omituisena etteikö joku toinen voisi ja haluaisi. Ja eikö voisi myös kyseenalaistaa sitä mikä tällä hetkellä vallitsee. Jokainen puhukoon puolestaan, vaikka samalla se aina tarkoittaa että puhuu myös sen kategorian ja ryhmän suulla johon joko itse katsoo tai muut katsovat kuuluvan.
-
Mielestäni tämä aihe on hyvä keskustelunaihe. Ja vaikken henkilökohtaisesti tunne tarvetta, tai halua, kuvata julkisemmin omia seksuaalisuuteni tuntoja ja virtoja, niin en näe mitenkään omituisena etteikö joku toinen voisi ja haluaisi. Ja eikö voisi myös kyseenalaistaa sitä mikä tällä hetkellä vallitsee. Jokainen puhukoon puolestaan, vaikka samalla se aina tarkoittaa että puhuu myös sen kategorian ja ryhmän suulla johon joko itse katsoo tai muut katsovat kuuluvan.
Just näin! :)
-
Tämä menee nyt ihan offtopiciksi mutta miten määritellään sessiopohjainen tai muu BDSM? Pitääkö olla parisuhde että se ei ole sessiosuhde? Asua saman katon alla? Olla valtasuhteet voimassa 24/7? Entä jos näin on mutta ei ollakaan parisuhteessa ja tavataan lähinnä session merkeissä? Onko silloinkin sessiosubi?
Onko sillä ylipäätään jotain väliä? Onko sessiosuhde jotenkin vähemmän aito? Vähemmän arvokas? Entä jos alistuminen siinä hetkessä on aitoa ja todellista? Tai entä jos se onkin leikkiä? Miten ihmeessä tämä voi olla kenenkään suhteeseen kuulumattoman, ulkopuolisen ongelma?
-
Ei varmaan sessiosubeissa (eikä Dee-ihmisissä) olekaan mitään vikaa, mutta EHKÄ taustaoletuksena on se, että kaikki muu kuin "vain" sessiopohjainen BDSM, on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa. Itse asiassa minulle henkilökohtaisesti asia on juuri niin, mutta toivoakseni en arvota ihmisiä sen perustella.
Minusta 24/7 on ihailtavaa, kunhan se toimii molemmilla osapuolilla. Itselleni en sellaista halua (ainakaan tässä elämäntilanteessa ja ehkä tulevaisuudessa voin ajatella toisin). Mieluummin olen tällainen puuhapete, joka saa tarvitsemansa halutessaan. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että haalisin niitä sessiosubeja itselleni. En usko, että antaisin itsestäni pelkkään sessiointiin tarpeeksi, jotta siitä tulisi molempia osapuolia tyydyttävä tapahtuma. Kyllä siinä pitää olla jotain muutakin pohjalla. Mitä se sitten on, niin on täysin vastapuolesta kiinni, että kohtaako molempien intressit ja lisäksi se kuuluisa kemia.
Lisättäköön Chmlnidae:n kommenttiin vielä, etten puhu kenenkään muun suulla, kuin omallani. En halua, että ketään sadistia tai Masteria; tai TRUEMASTERIA alistettaisi vain minun sanojeni alle. Muut puhukoon puolestaan, mä oon vaan porilainen. ;D
-
Tämä menee nyt ihan offtopiciksi mutta miten määritellään sessiopohjainen tai muu BDSM? Pitääkö olla parisuhde että se ei ole sessiosuhde? Asua saman katon alla? Olla valtasuhteet voimassa 24/7? Entä jos näin on mutta ei ollakaan parisuhteessa ja tavataan lähinnä session merkeissä? Onko silloinkin sessiosubi?
Onko sillä ylipäätään jotain väliä? Onko sessiosuhde jotenkin vähemmän aito? Vähemmän arvokas? Entä jos alistuminen siinä hetkessä on aitoa ja todellista? Tai entä jos se onkin leikkiä? Miten ihmeessä tämä voi olla kenenkään suhteeseen kuulumattoman, ulkopuolisen ongelma?
Oon nyt sen verran monta vuotta seurannut näitä keskusteluja että minulle on tullut sellainen vaikutelma että jos suhde on muuten tasa-arvoinen mutta seksissä on valtajaettu epätasaisemmin niin silloin on sessiosubi ja makuuhuonekinky ja palvelumasteri.
Korjatkoon joku joka on ymmärtänyt asian paremmin.
Ja Pip: jokainen on sosiaalisesti myös jotakin muuta kuin ihana individualistinen itsensä vaikka kuinka puhuu vain omasta puolestaan. Jos siltä haluaa välttyä niin sitten kannattaa pidättyä kaikenlaisesta itsensä kategorisoinnista julkisesti yhtään mihinkään ryhmään, tai olla ihan vain hiljaa.
-
Ja Pip: jokainen on sosiaalisesti myös jotakin muuta kuin ihana individualistinen itsensä vaikka kuinka puhuu vain omasta puolestaan. Jos siltä haluaa välttyä niin sitten kannattaa pidättyä kaikenlaisesta itsensä kategorisoinnista julkisesti yhtään mihinkään ryhmään, tai olla ihan vain hiljaa.
Täällä ei käsittääkseni ketään muuta ole suoranaisesti kategorisoitu puuhapeteksi, kuin minut, eikä kukaan muu ole sitä "arvonimeä" näin ylpeydellä ole ollut vastaanottamassakaan, niin kai mä sitten puhun kaikkien puuhapetejen suulla. ;D Vähän vakavammin: Alunperin tuon piti olla solvaus, mutta se taisikin osua omaan nilkkaan, koska täällä mä edelleenkin porskutan. Mitä kaikkea tämän ulkopuolisen lokeroinnin sisälle sitten kuuluukaan, niin en lähde sitä avaamaan, vaikka juuri sitä tässä kolumnin kommentoinnissa toivotaankin. En tee sitä kettumaisuuttani, enkä tahallani jätä kertomatta. Selitys on niinkin yksinkertainen, että jokaisen kokijan kanssa se on erilainen. Saan hirveästi itselleni siitä, että toinen antautuu minulle ehdoitta. Se jos mikä on luottamusta ja toisaalta taas antaa täyden vastuun. Sen kanssa mä elän.
edit: ajatusvihree
-
Ja Pip: jokainen on sosiaalisesti myös jotakin muuta kuin ihana individualistinen itsensä vaikka kuinka puhuu vain omasta puolestaan. Jos siltä haluaa välttyä niin sitten kannattaa pidättyä kaikenlaisesta itsensä kategorisoinnista julkisesti yhtään mihinkään ryhmään, tai olla ihan vain hiljaa.
Täällä ei käsittääkseni ketään muuta ole suoranaisesti kategorisoitu puuhapeteksi, kuin minut, eikä kukaan muu ole sitä "arvonimeä" näin ylpeydellä ole ollut vastaanottamassakaan, niin kai mä sitten puhun kaikkien puuhapetejen suulla. ;D Vähän vakavammin: Alunperin tuon piti olla solvaus, mutta se taisikin osua omaan nilkkaan, koska täällä mä edelleenkin porskutan. Mitä kaikkea tämän ulkopuolisen lokeroinnin sisälle sitten kuuluukaan, niin en lähde sitä avaamaan, vaikka juuri sitä tässä kolumnin kommentoinnissa toivotaankin. En tee sitä kettumaisuuttani, enkä tahallani jätä kertomatta. Selitys on niinkin yksinkertainen, että jokaisen kokijan kanssa se on erilainen. Saan hirveästi itselleni siitä, että toinen antautuu minulle ehdoitta. Se jos mikä on luottamusta ja toisaalta taas antaa täyden vastuun. Sen kanssa mä elän.
edit: ajatusvihree
Ach so...okei, tää "ryhmä" ei ollut minulle niin tuttu. Sitten saanet puhua ihan vain omalla suullasi....vaikka eihän sitä tiedä kuinka moni muu samaistuu ryhmääsi.
-
Ei varmaan sessiosubeissa (eikä Dee-ihmisissä) olekaan mitään vikaa, mutta EHKÄ taustaoletuksena on se, että kaikki muu kuin "vain" sessiopohjainen BDSM, on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa. Itse asiassa minulle henkilökohtaisesti asia on juuri niin, mutta toivoakseni en arvota ihmisiä sen perustella.
Millä tavoin se on arvokkaampaa? Siksikö, että se jotenkin vaatisi enemmän ihmiseltä? Minä en oikeasti ole koskaan käsittänyt 24/7 ns.jalustalle nostamista. Se on vain yksi tapa minusta. Ei millään tavoin arvokkaampaa. Vaatii paljon ihmiseltä olla 24/7-suhteessa. Mutta vaatii se myös aika helkkarin paljon heittäytyä sessioon ja sen jälkeen taas palata "takas maan pinnalle".
Jo 24/7 sanominen arvokkaammaksi on arvottamista.
-
Ei varmaan sessiosubeissa (eikä Dee-ihmisissä) olekaan mitään vikaa, mutta EHKÄ taustaoletuksena on se, että kaikki muu kuin "vain" sessiopohjainen BDSM, on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa. Itse asiassa minulle henkilökohtaisesti asia on juuri niin, mutta toivoakseni en arvota ihmisiä sen perustella.
Millä tavoin se on arvokkaampaa? Siksikö, että se jotenkin vaatisi enemmän ihmiseltä? Minä en oikeasti ole koskaan käsittänyt 24/7 ns.jalustalle nostamista. Se on vain yksi tapa minusta. Ei millään tavoin arvokkaampaa. Vaatii paljon ihmiseltä olla 24/7-suhteessa. Mutta vaatii se myös aika helkkarin paljon heittäytyä sessioon ja sen jälkeen taas palata "takas maan pinnalle".
Jo 24/7 sanominen arvokkaammaksi on arvottamista.
Asian/periaatteen tms voi arvottaa HENKILÖKOHTAISESTI korkeammalle, koska se tyydyttää HENKILÖKOHTAISESTI enemmän ja on siten HENKILÖKOHTAISESTI tavoiteltavampaa ;)
Viittasin IKRM:n kirjoituksiin, kun kirjoitin EHKÄ isolla, toki en voi tietää, oletan.
-
Näistä erilaisista suhteista ja subityypeistä.
Jos ei alistu täysin ja totaalisesti kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla 24/7 ei ole truusubi vaan pelkästään leikkivä karkkikauppailija, joka siis myös sessiosubina tunnetaan. Ei kukaan todellinen truumaster halua sellaista vaivoikseen.
Tämä alue mihin kirjoitamme, on luettavissa kenelle vaan. Isabellan profiili ei ole luettavissa kenelle vaan, vaan ainoastaan rekkautuneille. Siten satunnainen lukija voi hyvinkin kuvitella, että Isabella on todellinen truumaster tai ainakin puhuu sellaisen suulla. Minkä jälkeen hän varmaan miettiikin, voiko kukaan oikeasti olla niin pöljä, että luulisi, että on vain kaksi vaihtoehtoa, totaalinen alistuminen kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla versus karkkikauppailija. Että hulluja noi truumasterit.
Mitäkö yritän sanoa: eiköhän ne truut ja vähemmän truut voi hoitaa omien hullun papereidensa hommaamisen ihan itse. Ja kukin meistä jotka kirjoitamme, voidaan laittaa niihin osiin, missä kerromme oletuksia jonkun muun ryhmän totaalisesta mustavalkoisesta ja yksinkertaisesta katsannosta, että kyseessä on oma näkemykseni asiain tilasta.
Niinkuin nytkin on vain oma näkemykseni, että Isabella ei itse ole sitä mieltä, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa, hän vain väittää totena, että jollekin muulle näin on? Jos hän on itsekin oikeasti sitä mieltä, niin olinpas taas väärässä.
Sitten lisää offtopiccia: joku voisi määritellä mun vakavammat tän alan suhteeni, kun ne toimii karkeasti ottaen seuraavasti: Kun olemme kontaktissa toisiimme, D-s on voimassa, vaikka olisi arkinen tilanne eikä mitään sessiota, ja pääsen nauttimaan 24/7 illuusiosta. Kun taas emme ole fyysisesti tai virtuaalisesti toistemme ilona, kumpikin osapuoli elää elämäänsä ihan normaalina ihmisenä, jolla on muitakin ihmissuhteita, arkea, päätöksiä, vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia. Tottakai mikään ei ole täysin yksinkertaista, ja ajan kuluessa jotkut asiat tihkuvat helposti muuallekin, esimerkiksi omat ihmiseni tekevät niitä päätöksiään siellä arjessa muistaen kyllä sen vähemmän arkisen olemisen, mutta ei nyt sekoteta liikaa, ettei mustavalkoiset ihmiset ahdistu.
Suurin syy siihen, miksi en halua lähimpien ihmisteni olevan "vain sessiosubeja", liittynee siihen, että en tykkää ajatuksesta, että joku on sessiossa niin perin nöyrä, mutta sen jälkeen ei edes pyynnöstä vie roskia, koska ei oo pakko jos ei halua. Olen päässyt tällaistakin ihan lähietäisyydeltä seuraamaan, mutta en toki väitä, että jokainen tai edes moni sessiosubi niin toimisi, eihän?
Vir
ps. sitten jos taas on joku, jonka kanssa on vaan sessiot, niin onhan nekin kivoja, vaikka silloin ei olekaan kyse lähipiiristä, tehdään sitten vähän eri asioita vähän eri tavalla
-
Tässä on ihan vitusti sitä suomalaista erostiikkoo.
Jauhetaan sivutolkulla paskaa eikä tehä yhtään mitää.
Mut se on väärän topiikin alla koska se on normaalia, ei erilaista, suomalaista erotiikkaa.
>:D
-
Näistä erilaisista suhteista ja subityypeistä.
Jos ei alistu täysin ja totaalisesti kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla 24/7 ei ole truusubi vaan pelkästään leikkivä karkkikauppailija, joka siis myös sessiosubina tunnetaan. Ei kukaan todellinen truumaster halua sellaista vaivoikseen.
Tämä alue mihin kirjoitamme, on luettavissa kenelle vaan. Isabellan profiili ei ole luettavissa kenelle vaan, vaan ainoastaan rekkautuneille. Siten satunnainen lukija voi hyvinkin kuvitella, että Isabella on todellinen truumaster tai ainakin puhuu sellaisen suulla. Minkä jälkeen hän varmaan miettiikin, voiko kukaan oikeasti olla niin pöljä, että luulisi, että on vain kaksi vaihtoehtoa, totaalinen alistuminen kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla versus karkkikauppailija. Että hulluja noi truumasterit.
Mitäkö yritän sanoa: eiköhän ne truut ja vähemmän truut voi hoitaa omien hullun papereidensa hommaamisen ihan itse. Ja kukin meistä jotka kirjoitamme, voidaan laittaa niihin osiin, missä kerromme oletuksia jonkun muun ryhmän totaalisesta mustavalkoisesta ja yksinkertaisesta katsannosta, että kyseessä on oma näkemykseni asiain tilasta.
Niinkuin nytkin on vain oma näkemykseni, että Isabella ei itse ole sitä mieltä, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa, hän vain väittää totena, että jollekin muulle näin on? Jos hän on itsekin oikeasti sitä mieltä, niin olinpas taas väärässä.
Minulla ei ole kirjoittaessani ja kommentoidessani tapana miettiä pääseekö kommentin lukemaan rekkautumatta. En koe olevani vastuussa siitä mitä satunnainen lukija ajattelee pervoista, truumastereista tai mistään muustakaan. Jos aihepiiri häntä kiinnostaa, hän todennäköisesti lukee jatkossa muutakin ja tekee omat päätelmänsä.
Lähden myös siitä olettamuksesta että lukija ei ole tyhmä. Kuvittelen että asiaa lainkaan tuntemattomallekin tekstini sävystä välittyy sarkasmi. Jos näin ei ole, lukija voi toki saada väärän käsityksen siitä kuka olen ja mitä ajattelen. En voi sanoa että menettäisin yöuniani tällaisten mahdollisten väärinymmärryksien vuoksi.
-
IKRM:n D/s -asioihin liittyvät mielipiteet voisivat mennä paremmin perille, jos ulosanti olisi vähemmän tylyttävä. Rehellinen voi olla kauniistikin asiansa muotoillen. Eli valintoja lienee.
On ihan sama miten asiat täällä esitän, vastaanotto on aina samaa tasoa, samoilta tyypeiltä. Eikä yksikään niistä edes tunne minua irl.
Joten kirjoitan omalla tavallani.
Suosittelen kuitenkin, kaikille arvostelijoillenikin, kirjoitusteni miettimistä, ne on täyttä asiaa, ihan aina, tai ainakin useimmiten.
IKRM
-
Niin, sosiaaliset representaatiot rakentavat todellisuutta. Meille ihmisinä todellisuus rakentuu sanoista, se on se sosiaalinen maailma jossa elämme, varsinkin täällä saitilla.
Sellainen representaatio kuin esim dominoivuus kuitenkin määrittyy hyvin erilaisista reaalimaailman elämien kokemuksista ja käsityksistä, niin ja arvoista. Tästä seuraa että tällä palstalla on paljon erilaisia dominoivuuden sosiaalisia representaatioita. Jokainen varmasti ihan yhtä tosi, ja (-)asiallinen jokaiselle erilliselle subjektiiviselle kokemukselle. IKRM:n käsitys omastaan, Ms.M:n omastaan ja minun omastani. Omissa suhteissamme sitten neuvottelemme yhteisen käsityksen koskien toimintaamme suhteessa.
Siksi oli hyvin aiemmin todettu (isabella?) että mitä se ketään toista heiluttaa mitä muiden suhteissa tapahtuu. Niinpä.
Mutta kun täällä sitten on näitä erilaisia luontaisia ryhmiä (truemaster, palvelumaster, makuuhuonesub, karkkikauppasub etc...huomaan muuten että mieleeni tulee enimmäkseen vain nämä aika sukupuolittuneet ja värittyneet termit, hmmmm, tai mielikuvani näistä ovat aika sukupuolittuneita, kuitenkin varmasti on olemassa niin makuuhuonedommeja kuin toivelistamiessubeja) niin jokainen tuo keskusteluihin oman arvomaailmansa värittämiä/välittämiä asenteita kiinnittyneenä siihen omaan käsitykseen dominoivuudesta.
Sitten kun toinen ei olekaan "samaa mieltä" vaan vastaakin oman asenteensa (joka aina liittyy siihen sosiaaliseen representaatioon:tieto, asenne, mielikuva) niin toinen ottaa mielipiteen kritiikinä (arviointina?) omasta egosta. Sillä kun rakennamme sosiaalisia representaatioita niin emme tee sitä yksin vaan niiden muodostamiseen semioottisesti tarvitaan aina ego (minä, subjekti), alter (sinä/toinen/sybjekti) ja merkityksellinen/merkityksellistyvä objekti eli kohde eli tässä se sosiaalisena repsetantiona oleva "dominoivuus".
Ja koska on kyse sosiaalisesta representaantiosta niin se ei koskaan palaudu vain yhden subjektin mielensisäiseksi kuvaksi ja käsitykseksi. Meillä on aina monenlaisia sosiaalisia repsetantiaatioita yhdestä kohteesta. Kaikki ihan yhtä totta ja asiaa.
Ehkä pikkusisko halusi (?) tällä aloituksella moninaistaa sadistisuuden ja dominoivuuden sosiaalisia representaatioita, ei niinkään kyseenalaistaa jo olemassa olevia. Minusta ihan aiheellinen ja asiallinen aloitus siis.
Ja mikä olisi sen parempi keino kuin esim juuri (valo)kuvat ja kertomukset uudenlaisten represointien juurruttajana tähän yhteisöön.
-
Eiköhän se nyt ole jokaisen ihan oma asia millä tavalla näitä asioitaan hoitelee, joko 24/7 tai kerran kuukaudessa sessioiden. Monia variaatioita mahtuu tuohon välillekin vielä. Tietenkin jokainen tykkää omasta tavastaan, mutta ei se sen toisen tapa huonompi tai parempi ole. Itse en ole koskaan ollut 24/7 suhteessa (vaniljamaailmassa kyllä) vaan ei se ole minun oma valintani ollut. Kokeiltu on - etsiä, hakea, jostakin tavoittaa, vaan se on kyllä helvetin vaikea keski-ikäisen, tavallisen näköisen, pullean naisen Masteria 24/7 suhteeseen löytää. Tuskin kukaan kysyy edes syytä siihen, että miksi, koska kirjoitin juuri ne kolme syytä tuohon. En silti pidä 24/7 suhdetta arvokkaampana kuin sessiosuhdetta, vaikka oma toiveeni tuo 24/7 onkin.
-
Ottamatta sen enempää kantaa tämän ketjun OT-rönsyilyyn, vastauksena alkuperäiseen kolumniin sanoisin karkeasti syyksi sen mitä tässä jo sanottiinkin, jokainen suhde on erilainen.
Itselleni yksikään suhde ei anna samoja asioita kuin toinen ja tunnen jokaisen ihmisen kanssa eri asioita. Oikeastaan ainoa yhteinen nimittäjä on toisen ihmisen voimakkaat tunteet, ne ovat minun fetissini. Minulla on mitä ilmeisimmin voimakas valtafetissi ja toisen aidot tunteet, joita tuotan omalla toiminnallani antavat itselleni palautteen tekemisestäni: Mitä enemmän kykenen vaikuttamaan toisen ihmisen tunteisiin, sitä enemmän se kertoo itsestäni ja sitä voimakkaamman valta-asetelman se luo minulle tulevaisuudessa.
Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...
Itse keskustelen ajatuksistani ja tuntemuksistani paljon kumppaneideni kanssa ja pidän puhumista niin D/s-suhteen kuin ylipäätänsä kaikkien parisuhteiden elinehtona. Varsinaisia sessiokertomuksia julkaisen hyvin harvoin, mutta muistaakseni olen julkisestikin muutaman kirjoittanut...
Jep, löytyihän sieltä kirjoitushistoriasta ainakin nuo about vuosikymmen sitten vedetyn session alkupään kuvaukset, jotka kirjoitin aikoinaan Leikkikehään, ehkä niistä saa jotain kuvaa kaltaiseni Domin aivoituksista yhdenlaisen session aikana. Tuossa sessiossa erityistä oli se, että se oli ensisessio sellaisen ihmisen kanssa jota en vielä siinä vaiheessa tuntenut lainkaan.
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=454.msg3941#msg3941
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=565.msg5448#msg5448
Seuraava tuolta menneisyydestä löytynyt lyhyt tekstinpätkä ei ole sessiokuvaus, mutta voisi olla ja se ehkä kertoo myös "jotain". Kirjoitin sen virtuaalisena kosketuksena kaukana olevalle linnulleni tietäen hänen "tuntevan" kosketukseni sitä lukiessaan. Ehkä sekin avaa tirkistelijöille jotain...
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1348.msg17644#msg17644
Toivottavasti tällä matskulla irtosi jollekin edes joku "pikkuinen" ;)
-Mr.Inathu
-
Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...
Mitäpä olet tästä mieltä,että emmekö puhukin "Vanilijan" kanssa aika lailla samaa kieltä tai että ymmärrämme "Vanilijan" kanssa pitkälti toisiamme-sillä erotuksella ja ideaalitilanteessa,että Kinkyys ja BDSM ilmoittaa olevansa konsensuaalinen..
Itse en näihin jaotteluihin enää usko,koska kinkyys ja BDSM vaikuttaa olevan jo täällä perä-Pohjolassa ainakin valtavirtaa,tavallaan.
Ja kun mainitset tuon erilaisuuden - Mistä ihmeestä BDSM-baarin väki voi tietää, mitä ihmiset, jotka eivät netissä ja bileissä,miiteissä jne liikuskele,harrastavat ja miten. Jos onkin olemassa kinkyyden muotoja, joista kukaan ei ole hiiskaissut yhtään mitään.. :D
-
-Mr.Inathu
Olisko sinullla sellaista sessiotarinaa laittaa esille, jossa käytät mainostamiasi parantajan taitojasi BDSM-sessiossa. Olis ihan kiva lukea, miten se BDSM-parantaminen oikein tapahtuu, ja miten sub eheytyy käsissäsi.
IKRM
-
Olisko sinullla sellaista sessiotarinaa laittaa esille, jossa käytät mainostamiasi parantajan taitojasi BDSM-sessiossa. Olis ihan kiva lukea, miten se BDSM-parantaminen oikein tapahtuu, ja miten sub eheytyy käsissäsi.
IKRM
Nyt alkaa minun äidillinen kärsivällisyys tällaisen kakaramaisuuden suhteen loppua. Jos et IKRM itse halua muiden leikkeihin osallistua, niin ole hyvä ja tule pois sieltä polkemasta toisten hiekkakakkuja. Ja jos isot pojat on sinua joskus kiusanneet niin ei, sinä et silti saa mennä kiskomaan toisen pihan tyttöjä leteistä. Nyt pyydät kiltisti anteeksi ja menet jatkamaan omia hommiasi jos et toisten kanssa osaa sovinnossa touhuta.
Herran tähden, aikuinen mies.
-
Nyt alkaa minun äidillinen kärsivällisyys tällaisen kakaramaisuuden suhteen loppua.
Naisten viimeinen ase epätoivoisessa taistelussa vallasta tilanteessa kuin tilanteessa. Äidillinen ote, jossa väheksytään miestä sanomalla tämän käytöstä lapselliseksi, näin pyritään saamaan henkinen yliote palkitsemalla halutusta käytöksestä kehumalla mieheksi kun tekee naisen tahdon mukaan. Tähän on moni mies Suomessa sortunut, en ymmärrä miksi, se on kuitenkin tosi läpinäkyvää.
Yleensä narsistiset, hallitsemisenhaluiset naiset käyttää tätä, tyypillinen esimerkki topping from bottom' ongelmasta joka vaivaa osaa subeista.
IKRM
-
Itse käytän tätä puhetapaa tavallisesti vain alle kouluikäisten lasten kanssa, ja niillä on kyllä kompetenssia käsittää käyttäytyneensä silloin huonosti.
Eipä järin originellia ole tuo paskasubiksi syyllistäminenkään :)) Voidaan toki toisen kerran keskustella minun ominaisuuksistani subina jos olet niistä noin kiinnostunut, mutta tässä on nyt kyse vain ja ainoastaan siitä, miten epäkunnioittavasti sinä käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan. Mitä ilmeisemmin aiot jatkaa samaan malliin, joten asia lienee loppuunkäsitelty.
-
Sinä siis IKRM saat rauhassa vittuilla ja solvata ja kyseessä on vain dominoivalle miehelle sopiva käytös. Jos pikkusisko sen sijaan pyydettyään useamman kerran nätisti sinua käyttäytymään sanoo hiukan painokkaammin, hän on naristinen nainen joka haluaa yliotteen. Tässä tapauksessa on myös varsin perusteetonta puhua topping from bottomista. Pikkusisko kun käsittääkseni ei ole sinun subisi ja näin ollen on kanssasi täysin tasavertainen ihminen.
-
Oho, melkein sanaton...
Pää täynnä sellaisia soveltuvia lauseita ja puolusteluita ja kommentteja(aiempia) kumoavia.. mutta tulinkin siihen tulokseen että en sittenkään avaa niitä..
Sen lisäksi että olen Dominoiva, olen myös nainen.. ja myöskin (ja ehkäpä eniten kuitenkin ) ihminen, tasa-arvoinen täällä kaikkiin kirjoittaneisiin nähden ja kohtaan..
Jotenkin yhteen henkilöön kohdistuva arvostelu ja mollaaminen ei kuitenkaan ole mielestäni sen enempää forumin sääntöjen mukaista kuin edes moraalisesti tehokasta, eli eikö olisi tätä showta huomattavasti antoisampaa (kaikille) olla purkamatta omaa pahaa oloaan, ja keskittyä ketjun aloituksen sisällään pitämiin asioihin..
Lily
"paska-domme, paska nainen ja paska ihminen" Ja silti tyytyväinen itseensä :love:
-
.. Tän ketjun nimen pitäs olla "erilaista retoriikkaa.." xxx -aikamoista poppariviihdettä,kiitos <3
Itselle 24/7 edustaa "avioliittoa", siinä missä satunnainen leikkiminen on "sinkkuilua", max "avoliitto".. Pannoitus taas on itselle synonyymi "kihlauksesta"..
Jottei toisin asioista ajatteleville tule pahamieli, rauhoitelkaa mieliänne - ajattelen näin hypermonona, sukupuuttoon kuolevana dinosauruksena :D
-
Kiinnostava ketju monella tapaa, vaikka onkin jo lähtenyt aika pitkälle siitä mistä kolumnissa puhuttiin. Minä ajattelin vastata siihen että mitä D:n mielessä pyörii. Voi olla että menee metsään koska olen itse sub, mutta tuntuu välillä siltä että D:n sanoille tarvitaan tulkkia. Esim itse ymmärsin (olin ymmärtävinäni, vaikken häntä irl tunne) mitä IKRM aiemmin yritti sanoa, eikä sillä ollut juurikaan 24/7 tai sessiosubiuden kanssa tekemistä, vaan sen, että kyllä D avautuu subilleen, ja vastaa kysymyksiin, jos vaan on sellaisessa suhteessa jossa kokee haluavansa jakaa tuntemuksiaan toisen kanssa. Ja kai sitä saa Inathulta kysyä sessiotarinaa parantamisesta kun hän kerran on siitä monta kertaa maininnut. Tuon voisi tulkita myös kiinnostukseksi, mutta näköjään nyt kaikki tulkitaan vittuiluna. Mutta se nyt ei ollut miksi kirjoitin tänne, vaan itse kolumniin.
Itselläni (olen siis sub) on tapana udella D-kumppaniltani palautetta ja tuntemuksia session jälkeen, varsinkin suhteen alussa, ja olen sitä aina saanut. Olen myös monta kertaa yllättynyt, että miten erilailla itse olin tulkinnut jonkun sessiotilanteen siihen verrattuna mitä D jälkernpäin kertoi itse siinä kohdassa miettineen.
Itselläni oli hieman sama oletus kuin pikkusiskolla, että D:n sisällä on joku 'peto', jonka 'vapaaksi päästäminen' sessiossa tuo D:lle isoa nautintoa. Että Minä ja vastustamattomat subi-ominaisuuteni saisivat hänet palamaan halusta alistaa Minua, omistaa Minua, nöyryttää Minua. Että hän Minun kanssa - syyllisyyttä tuntematta - saisi vapaasti nauttia likaisista haluistaan, joita hän ei muiden kanssa pysty toteuttamaan, ja että hän siksi oli aivan täpinöissään. En tiedä ymmärränkö D-ihmisiä nytkään sen paremmin, mutta sen palautteen mukaan minkä sain niin noin ainakaan se D ei ajatellut.
Sen mitä olen Dominoivien palautteesta oppinut, ja se oli LadyWhipin kertomuksessa myös erittäin selvästi esillä on, että D:n päässä session aikana ei ole (ainakaan suuren osan ajasta) isoa tunteiden myrskyä. Siinä on selvät teräksenkirkkaat ajatukset, ehkä jopa kurinalaisemmat kuin yleensä. D:n sisällä on petoa, ja se on mukana sessiossa, mutta se joka dominoi ei ole peto (tai peto on mukana vain avustajana). Dominoiva itse on vahvempi kuin peto, ja dominoi sekä omaa sisäistä petoaan että subia. D:lle tulee suurempi nautinto dominoinnista kuin pedon päästämisestä vapaaksi. Olen saanut sellaisen kuvan, että sadisteissa on niin pahat pedot että niitä ei voi päästää täysin irti koska pitkä-aikaiset seuraukset eivät ole sen hetkellisen kiksin arvoiset. Siksi se ei ole edes vaihtoehto. Vähän kuin tuli ilman rajoja. Onhan tuli- tai metsäpalo hetken "kaunis" rajuudessaan, mutta jälkeenpäin aika karu. Kun taas kontrolloidulla tulella voi tehdä vaikka mitä ilotulitusta, ja saa jopa raketin menemään kuuhun.
Takaisin LadyWhipin kertomukseen, josta löysin paljon yhtäläisyyksiä omien sessioiden D-palautteeseen. Jos lukee LadyWhipin sessiotarinan (aiemmin tässä ketjussa), niin voi todeta saman kuin mitä ketjunaloittaja peräänkuulutti puutteena: siinä puhutaan enemmän piiskoista ja tekemisistä kuin päänsisäisistä tunteista. Ja kuitenkin ne tunteet on myös kerrottu siinä. Täytyy pysyä lukemaan mitä D sanoo, eikä sitä mitä toivoisi että siinä olisi. Pikkusiskon aloituksessa luki että 'kerro mitä tunnet kun haluat alistaa ja nöyryttää minua'. Minäkin kerroin että oletin että D:n sukat pyöri jaloissa siksi että hän pääsi Minuun käsiksi. Ladywhip taas kertoo että sessio lähti siitä että hänellä oli ollut raskas viikko ja oli väsynyt. Tarvitsi keinon rentoutua. Tuota olen itsekin usein kuullut. D on stressaantunut eikä pysty keskittymään ja hyvä sessio auttaisi siihen. Vaniljaliitossa kiinniolevat valittavat että edellisestä sessiosta on aikaa ja tarve tuntuu melkein pakottavalta. Ja kyse ei siis ole laukeamisen tai panemisen tarpeesta, vaan dominoinnin ja/tai satuttamisen. Runkkaaminen ei juurikaan auta tuohon, siihen tarvitsee alistuvan, ja mielellään sellaisen johon on jonkinlainen tunneside. Irtosuhteesta harvoin saa sitä vuorovaikutusta jota tässä haetaan.
Mitä sitten antaisi D:lle sellainen mitä kolumnissa ehdotettiin, että kirjoittaa sessiotuntemuksistaan foorumille? Tuskin paljon mitään, ellei etsi seuraa ja halua houkutella uutta subia luokseen. Tai jos on ekshibbari.
Haluan vielä palata LadyWhipin tarinaan, jossa oli kohta joka minusta kuvaa D:n ajattelumallia (tai ainakin sentyyppisen D:n joita itse tunnen) hyvin. Se, kun LadyWhipin subin iho aukeaa, ja LadyWhip harmittelee että hän (D) ei ollut vielä valmis, ei ollut vielä saanut omaa sessiotarvettaan purettua. Plus että sitten senjälkeen hän valitsee piiskat sen mukaan että mitkä ovat helpompia puhdistaa verestä. Tuo kuulostaa hyvin tutulta. Subin (minun) mielessä silloin luultavasti olisi miljoona sekavaa ajatusta tai subspacemössöä. Miettisin että 'oi julma D, piiskasit ihoni auki mutta silti jatkat, haluat varmaan nyt rankaista minua tuosta (jostain) ja intohimosi ja nautintosi tuottaa minulle kipua on niin kova ettet pysty hallitsemaan itseäsi'. (Minun subpuoleni tekee kaikesta isoa draamaa..) Tulkitsisin varmaan senkin kieroksi minfuckiksi että piiskat vaihtuivat helpommin puhdistettaviin. 'Oi nerokas julma D, tiedät että vihaan tuota piiskaa eniten kaikista ja sinä vaan jatkat sillä koko ajan.. olet mua vahvempi, alistun, alistun, alistun'. En nyt ainakaan missään vaiheessa olisi keksinyt että piiskojen puhdistettavuus olisi ajatus jonkun teon takana. Mutta näitä on sen verran usein osunut itsellenikin omissa sessioissani, että uskon nyt että (ainakin jotkut) D:t todellakin miettivät näin.
Esimerkkinä, kun minä kerran olin pöydällä sidottuna, gägi suussa ja joku isokokoinen insertio menossa kakkosen puolella, jossa operaatiota avustettiin aina välillä vibralla. Yhtäkkiä D lähti sanaakaan sanomatta ulos hotellihuoneesta ja jätti minut yksin sinne. Oletin että hän rankaisi minua. Oletin että hän testasi minua. Olin mennä aivan sekaisin kaikista tunteista ja ajatuksista joka tämä minulle yllätyksenä tullut veto muutenkin kiimaisessa ja melko rajoille viedyssä sessio-olotilassa aiheutti. D tuli takaisin ja sessio jatkui. Minä menin tuosta syvemmälle alistumiseen. Kysyin jälkeenpäin mitä hän tuolla teollaan haki ja mitä hän oli ajatellut.
D: 'Klitta näytti vähän vibrasta ärtyneeltä ja arvelin etten saa siitä enää mitään reaktiota tuossa tilassa. Mietin että jäällä saisi turvotusta alas ja muistelin että käytävässä taisi olla jääkone." Ei muuta. Siinä se minun nerokkaaksi tulkitsema mindfuck.. :) Mutta ei sillä ollut väliä mitä D ajatteli tai tunsi, koska se toimi minulle kuitenkin, paremmin kuin jos olisin tiennyt mitä hän tunsi.
Ja tuo viekin sitten siihen, mihin oikeastaan halusin tulla. Että D/s sessio on tavallaan enemmän kuin osiensa summa. Siinä tapahtuu niin paljon muuta kuin pelkästään se, mitä D tekee ja sub tuntee. Jos nyt todetaan että D:n tunnemaailma on hieman kuivahko itsessään, tai sanotaanko pikemminkin niin, että D:n tunnemaailma on niin kovan kontrollin alla, että jotta hän voi saada tunteensa ulos, se on helpompi tehdä tunteenpurkaamisvälineen avulla. Subi on tuo väline.
Siksi (LadyWhipin tarina taas, toivottavasti et pahastu LadyWhip) D kertoo että tuntee itse subin kivun, nauttii siitä itsekin. Itse tunteesta (tunteen jakamisesta) ehkä yhtä paljon kun sen tuottamisesta. Koska intensiivisessä sessiossahan tuntuu juuri siltä, että on yhtä, ja että sukelletaan D:n ohjaamassa tunnemaailmassa, yhdessä. Mutta D vie sinne minne hänen itse tarvitsee mennä, ei aina sinne minne me subit halutaan. Sitten sen voi verhota niin että koeteltiin subin rajoja, ja osittain se voi olla sitäkin. Mutta on nyt vaan muistettava, että D ajattelee ensin omaa tarvettaan ja sitten muiden.
Mikä se tarve sitten on? Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan.
- tarve luoda taidettaan
- tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan
- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle
- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltä
Tuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis.
Ja jos D/s:n kemiaa ajattelee näin, niin eikö silloin mene olennaisesta täysin ohi, jos haluaa itselleen tuntemattomasta D:stä kuvia? Tuo on yhtä kuin kyselisi Leonardo da Vincistä nakukuvia, tai että haastattelisi että mitä hän tunsi kun maalasi MonaLisaa. Olennainen on se lopputulos. Mitä tunteita tuo teos herättää muissa kuin taiteilijassa itsessään. Olennainen ei ole sen osat.
Tai siis jos nyt väännän rautalangasta: saan välillä joistakin D kuvista jossa näkyy silmät, sellaisen tunteen että pystyn näkemään sieltä sen allaolevan D:n. Muuten niin täytyy satuttavan rehellisesti sanoa, että jos haluaa katsoa kiihottavia vartaloita, niin niitä on parempia sub- ja vaniljapuolella. Minusta myös erotiikka tulee enemmän (ainakin osittain) peitetystä kuin ihan nakusta. Minusta on kiihottavaa että sub on nakuna kun D:llä on kaikki vaatteet.
Minulle kink.comin Matt on tummissa haalareissaan äärimmäisen kiihottava - ei siksi että miltä hän näyttää (hän on keski-ikäinen pömppömahainen ihan tavallisen näköinen mies, joita mistä tahansa paikasta löytyy täysin samannäköisiä vaikka kuinka monta), tai edes hänen katseensa takia, vaan siitä mitä hän subeilleen tekee. Mitä hän miettii, suunnittelee, ja toteuttaa. Hänen kiihottavuus siis syntyy juurikin tuosta 'taiteestaan'. Se, mikä kolumnisti kutsuu pelkäksi tekemiseksi ja "miksi ei D puhu tunteistaan".
Siksi, että tässä yhtälössä D:n tunteet eivät ole se olennainen asia. Villakoiran ydin on muualla. IKRM sanoi sen tylysti: 'ajattelet väärin'. Minä yritin perustella. Mutta joko sen näkee tai sitten ei. Tai sitten minä olen ymmärtänyt kaiken väärin. Mutta näin minä katson asiaa.
-
Tässä tapauksessa on myös varsin perusteetonta puhua topping from bottomista. Pikkusisko kun käsittääkseni ei ole sinun subisi ja näin ollen on kanssasi täysin tasavertainen ihminen.
Ilmeisesti varsinkaan subeilla ei saisi olla mielipiteitä IKRM:n mielestä. Ja voi hyvänen aika, jos subi puolustautuu, eikä pyytele anteeksi omaa olemassaoloaan mielipiteidensä ilmaisun jälkeen. Vaikeaa varmaan käsittää se tasavertaisuus. Tai sitten IKRM vaan trollaa.
-
...voihan Hiz i <3
-
Ehkä pikkusisko halusi (?) tällä aloituksella moninaistaa sadistisuuden ja dominoivuuden sosiaalisia representaatioita, ei niinkään kyseenalaistaa jo olemassa olevia. Minusta ihan aiheellinen ja asiallinen aloitus siis.
Ja mikä olisi sen parempi keino kuin esim juuri (valo)kuvat ja kertomukset uudenlaisten represointien juurruttajana tähän yhteisöön.
Chmlnidae kiteytti tässä loistavasti sen, mitä aiheesta ajattelen. En millään muotoa moiti olemassa olevia esittämisen tapoja, toivoisin niihin vain enemmän moniäänisyyttä. Ja tarkoitan nimenomaan sitä julkista esittämisen kenttää. Yksityisellä puolella olen itse ollut täysin tyytyväinen siihen, miten minua dominoineet ovat itseään ilmaisseet ja kanssani keskusteluja käyneet :)
Lisäys: hizin ajatuksella kirjoitettua vastausta kiittelen kovasti minäkin :) Antoi paljon ajattelemisen aihetta toisesta näkökulmasta.
-
Hienosti kirjoitettu ja ajateltu, hiz.
Itse tullut samaan päätelmään koko parisuhteenkin kohdalla, se mitä itse ajattelee suhteesta, ei välttämättä tarkoita toiselle osapuolelle samaa. Ymmärrys toisen sisimmästä jää aina enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse olen jo luovuttanut yrittämästä täysin ymmärtää toista. Kunhan tekemiset ja yhteinen elämä kohtaavat tarpeeksi, se riittää.
-
Olikos se niin, että sarkastinen sai olla, tosissaan ei saanut kysyä. Ei edes ketjussa, missä yritetään samaan aikaan miettiä ihan tosissaankin jotain aiheeseen liittyvää. Sarkasmin varjolla saa puhua muiden ryhmien suulla. Aidon innon varjolla saa vaatia kertomaan yksityiskohtia elämästä. Mutta jonkun muun into taas, sitä ei tietenkään ole aitona, vaan se oli sarkasmia, jota ei saanut olla.. eikun sai olla, jos sarkasmia harjoitti se, joka oli vähäsen ylempänä moraalisesti tai muuten. Niin ja jos on joskus kärsinyt vääryyttä, sen varjolla voi ikuisesti möksätä ja ottaa tilansa, ja sitten valittaa, kuinka taas kävi näin. Niinkuin kävikin.
Eli joo. Hyvä juttu, jos erilaiset tavat toteuttaa dominoimista tulisivat entistä paremmin ihmisten tietoon. Ehkä jopa kuvitettuna. Tätä nykyä ne jäävät pienten piirien pariin. Vertaistukeen, keskusteluihin, ja kirjallisuuteen. Jos tämän ketjun tarkoitus oli houkutella avoimempaan viestintään, kukin omasta tavastaan, niin työtä riittää vielä toiseenkin ketjuun. Tämäkin ketju, missä osa on historiallisista syistä puolustuskannalla eikä halua muttaa käsitystään ennenkuin toisin todistetaan, ja osa rakastaa omaa ääntään ja kutsuu lukijakokonaisuudesta piittaamatonta vittuiluaan älykkääksi sarkasmiksi tai jopa järjen ääneksi hiekkalaatikolla (kuten minä itse paraikaa? :P), ei ainakaan asiaa edistä.
Mutta samaan aikaan toisaalla, ihmisten kohdatessa, ihmisten luodessa sisältöä tarinoihin, blogeihin ja asiaketjuihin, ihmisten kuvatessa toisilleen ja toisiaan, saadaan materiaalia yhteiseen mielikuvaan siitä, mitä on olla sadisti tai dominoiva, ja mitä siellä päässä liikkuu. Ehkä sekin joskus selviää, miksi sitä joidenkin kaipaamaa avoimen seksuaalista kuvastoa on niin vähän. Oma arvaukseni kun on, että se ei ole asia, jota voisi suoraan kuvata tavalla, missä toinen voisi pelkästä kuvasta saada kuin epämääräisen aavistuksen siitä, mikä se asian tärkein osa sillä hetkellä on, mikä siinä toimii tai ei toimi. Eikä kai tarvitsekaan, jos materiaali on vain kiihottumista varten, eikä ymmärrystä varten? Niin ja sitten se, että useinkin parhaat asiat ovat ohikiitäviä ja tapahtuvat kun kuvaaja ei ole paikalla, eikä niitä voi uskottavasti ottaa uusiksi kuvaa varten.
Mutta on muitakin syitä miksi ei edes yritetä ottaa kuvia. Koska sekä dominoivuus että sadismi ovat jotain, mitä nyt ei parhaalla tahdollakaan voisi väittää olevan kahvipöytäkelpoista, niin itse olen imenyt saman sisäisen varovaisuuden, joku voisi kutsua häpeäksikin, siitä, että kuitenkin nyt vaan satun olemaan jotain. Ja että en fiksusti päätä, että vaikka olenkin, en toteuta. Mutta kun toteutan, niin sen verran säilytän fiksuutta, että en ainakaan avoimesti, kaikille tietoon. Enkä anna ulkopuolisten nähdä hetkiä jolloin jotain tapahtuu, saati kuvata.
Bileissä piiskataan ja tehdään sitä kuvastoa, jolla on jonkinlainen, edes alakulttuurin suoma olemassaolon oikeutus, naistenlehdetkin antaa jo vinkkejä sellaiseen. Itsekin voin bileissä piiskata, helposti. Jos joku pyytää, niin kernaasti, täältä pesee. Mutta jos dominoin, pohjatyö on tehty muualla. Se taika on saatu aikaan asioilla, joita ei näytetä, paikoissa, joissa muut eivät pällistele, ja tavoilla, joista ei ehkä voi olla ylpeä, ainakaan jos ylpeys tulisi siitä, että on aina ollut kiva ja reilu ja toiminut moraalisesti oikein. Useimmiten olen onnistunut olemaan se hyvä ihminen joka haluaisin olla, mutta en aina.
Me asetumme konsensuaalisuuden alle suojaan, mutta ainakin itse olen todennut, että ihmisenä olen kykenevä hyödyntämään tilanteita, missä toinen haluaa jotain, itse haluan jotain, mutta se ei ole välttämättä fiksua tai pitkällä aikavälillä sen toisen (tai edes itsen) korkeammaksi parhaaksi, kunhan vaan sillä hetkellä molemmilla on himo päästä toteuttamaan omaa olemusta. Vaikka konsensuaalisuuden kirjain täyttyykin. Yhtä lailla itseänikin on varmaan jallitettu toimimaan tavoilla, joissa houkuttelija on ajatellut enemmän kiimansa läpi kuin minusta ihmisenä parhaansa mukaan huolta pitäen. Voi olla, että maailman kaikki muut ihmiset kykenevät paremmin hallitsemaan itsensä ja tekemään vain järkeviä asioita, mutta kun seuraa esim. sitä, moniko tupakoi, niin luulen, etten ole yksin.
Silti en ole jakamassa ihan kaikkea kaikille, vaikka joku sanoisikin, että häpeä ei poistu ennenkuin on täysin arkista siirtää toiselta valtaa omaan käyttöönsä, tai saada nautintoa toisen tuskasta, ja se ei muutu arkiseksi ennenkuin tarpeeksi moni on jakanut ja pala palalta tehnyt osuutensa. Toki samalla voidaan myös menettää osa asian viehätyksestä, jos emme olekaan enää maan alla toimivia vähän salaperäisiä myyttisiä otuksia, joissa on pahiksen karismaa ja kielletyn hedelmän hehkua ;).
Vir, yrittäen palata asiaan
jahas, olin niin hidas, että Hiz ehti ensin, kiitos, minulla on fetissi pitkiin ajattelevaisiin postauksiin, mutta oli se muutenkin :-* ... postaan tämän kuitenkin
-
Esim itse ymmärsin (olin ymmärtävinäni, vaikken häntä irl tunne) mitä IKRM aiemmin yritti sanoa, eikä sillä ollut juurikaan 24/7 tai sessiosubiuden kanssa tekemistä, vaan sen, että kyllä D avautuu subilleen, ja vastaa kysymyksiin, jos vaan on sellaisessa suhteessa jossa kokee haluavansa jakaa tuntemuksiaan toisen kanssa.
Tuossa se on, hienosti oivallettuna.
Siksi, että tässä yhtälössä D:n tunteet eivät ole se olennainen asia. Villakoiran ydin on muualla. IKRM sanoi sen tylysti: 'ajattelet väärin'. Minä yritin perustella. Mutta joko sen näkee tai sitten ei. Tai sitten minä olen ymmärtänyt kaiken väärin. Mutta näin minä katson asiaa.
Ja tuossa.
IKRM
-
Itse käytän tätä puhetapaa tavallisesti vain alle kouluikäisten lasten kanssa, ja niillä on kyllä kompetenssia käsittää käyttäytyneensä silloin huonosti.
Tuo polku ei vie minnekään, se on tyhjä arpa, täysin tyhjä.
Äiti-puhe, se on aina no-go.
IKRM
-
Ottamatta sen enempää kantaa tämän ketjun OT-rönsyilyyn, vastauksena alkuperäiseen kolumniin sanoisin karkeasti syyksi sen mitä tässä jo sanottiinkin, jokainen suhde on erilainen.
Itselleni yksikään suhde ei anna samoja asioita kuin toinen ja tunnen jokaisen ihmisen kanssa eri asioita. Oikeastaan ainoa yhteinen nimittäjä on toisen ihmisen voimakkaat tunteet, ne ovat minun fetissini. Minulla on mitä ilmeisimmin voimakas valtafetissi ja toisen aidot tunteet, joita tuotan omalla toiminnallani antavat itselleni palautteen tekemisestäni: Mitä enemmän kykenen vaikuttamaan toisen ihmisen tunteisiin, sitä enemmän se kertoo itsestäni ja sitä voimakkaamman valta-asetelman se luo minulle tulevaisuudessa.
Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...
-Mr.Inathu
Tämä kyllä särähti pahasti korvaani. Voi olla että tulkitsen nyt väärin...
Mutta jos ajattelen käytännön tasolla vaikka rakastavani jotakuta niin vihon viimeisin haluni on että se toinen suhtautuisi tunteeseeni välinearvollisesti. Ja samaa totisesti toivon itseltänikin jos joku minua rakastaisi.
Tokikin tuntemuksilla voi pelata, mutta se on kyllä eri asia, vaikka näiden erotteleminen ei aivan yksinkertainen asia olekaan.
Itseasiassa koko ajatukseni sille miksi ihminen voi, parhaimmillaan, olla kaikkine tunteineen mukana suhteessa, myös valtasuhteessa riippumatta sen ajallisista ja tilallisista määreistä, perustuu juuri sille että kyse on aidoista tunteista joita EI manipuloida vaan joita tuodaan turvallisesti esiin erilaisin keinoin (jotak toki voivat olla manipulatiivisia).
Ja juuri tälle perustuu myös se ettei toimi eettisesti väärin, tai riski sille on huomattavasti pienempi (kaikki me varmaan pahaa tahtomattamme ja tarkoittamattamme tehdään välillä).
Mutta ehkä ymmärsin väärin.
-
Kun nyt tuosta "parantamisesta" kauniisti ja vähemmän kauniisti kysyttiin, niin vastataanpa sitten kyselijöille hieman seikkaperäisemmin asiasta, vaikka toinen teistä kyllä tietää tämän jo oikein hyvin. Laitoin kuitenkin vastaukseni siihen toiseen ketjuun, jossa aihetta käsiteltiin. Olkaapas hyvät: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12188.30 ;)
-Mr.Inathu
-
Ottamatta sen enempää kantaa tämän ketjun OT-rönsyilyyn, vastauksena alkuperäiseen kolumniin sanoisin karkeasti syyksi sen mitä tässä jo sanottiinkin, jokainen suhde on erilainen.
Itselleni yksikään suhde ei anna samoja asioita kuin toinen ja tunnen jokaisen ihmisen kanssa eri asioita. Oikeastaan ainoa yhteinen nimittäjä on toisen ihmisen voimakkaat tunteet, ne ovat minun fetissini. Minulla on mitä ilmeisimmin voimakas valtafetissi ja toisen aidot tunteet, joita tuotan omalla toiminnallani antavat itselleni palautteen tekemisestäni: Mitä enemmän kykenen vaikuttamaan toisen ihmisen tunteisiin, sitä enemmän se kertoo itsestäni ja sitä voimakkaamman valta-asetelman se luo minulle tulevaisuudessa.
Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...
-Mr.Inathu
Tämä kyllä särähti pahasti korvaani. Voi olla että tulkitsen nyt väärin...
Mutta jos ajattelen käytännön tasolla vaikka rakastavani jotakuta niin vihon viimeisin haluni on että se toinen suhtautuisi tunteeseeni välinearvollisesti. Ja samaa totisesti toivon itseltänikin jos joku minua rakastaisi.
Tokikin tuntemuksilla voi pelata, mutta se on kyllä eri asia, vaikka näiden erotteleminen ei aivan yksinkertainen asia olekaan.
Itseasiassa koko ajatukseni sille miksi ihminen voi, parhaimmillaan, olla kaikkine tunteineen mukana suhteessa, myös valtasuhteessa riippumatta sen ajallisista ja tilallisista määreistä, perustuu juuri sille että kyse on aidoista tunteista joita EI manipuloida vaan joita tuodaan turvallisesti esiin erilaisin keinoin (jotak toki voivat olla manipulatiivisia).
Ja juuri tälle perustuu myös se ettei toimi eettisesti väärin, tai riski sille on huomattavasti pienempi (kaikki me varmaan pahaa tahtomattamme ja tarkoittamattamme tehdään välillä).
Mutta ehkä ymmärsin väärin.
On hyvä, että tuo särähtää ja ymmärsit kyllä siinä mielessä oikein, että olen asiasta täysin samaa mieltä sinun kanssasi. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö rakkaus olisi voimankäytön välineistä voimakkain. Rakkaus ja muutkin ns. "pehmeät menetelmät" toimivat ihmiseen huomattavasti tehokkaammin kuin pelko, väkivalta ja kiristäminen jne "kovat" menetelmät, koska pehmeiden menetelmien mukana tulee halua toimia ja kovien mukana taas vastarinta ja halua välttää toimimista. Eläinten kouluttamisessa ollaan aivan samalla tavalla viimeisten vuosikymmenten aikana siirrytty pehmeisiin menetelmiin ja tulokset ovat olleen käsitykseni mukaan merkittäviä.
Miksi tuon pehmeät menetelmät mukaan keskusteluun "välineinä" ja "menetelminä" on se, että ensinnäkin ne kiistatta ovat akateemisesti ajateltuna vallankäytön välineitä. Piti siitä tai ei. Ja toisekseen ne nousevat helposti pintaan, jos toinen osapuoli rakastuu tai ihastuu toiseen, ennen kuin toisella osapuolella on omia vastaavia tunteita ehtinyt syntymään. Näissä tilanteissa, erityisesti kun kysymys on valtasuhteista, on suuri riski siihen että valtasuhteen varjolla väärinkäytetään toisen tunteita joko tietoisesti tai helposti aivan tiedostamattaan.
Omat kokemukseni ovat olleen lähes järjestään sellaisia, että alistuva rakastuu D/s suhteessa alistajaansa huomattavasti aiemmin kuin käy toisin päin. Omat kumppanini merkitsevät minulle aina jotain, jos jatkuvaan suhteeseen lähden, mutta varsinkin ihmiselle joka ensimmäistä kertaa elämässään uskaltautuu päästämään irti henkisestä kontrollistaan ja kykenee ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saamaan tyydytyksen JA hyväksynnän salaisille tarpeilleen, kokemus voi olla musertava. "Sub Love" iskee yllättäen nurkan takaa ja se ymmärtäväinen ja arvostava Dominoiva voi tuntua yht'äkkiä tärkeämmältä kuin se oma mies ja lapset siellä jossain arkisessa kodissa tai työpaikka ja vuosikymmeniä rakennettu ura...
Tuollaisessa tilanteessa olisi puhdas vääryys käyttää väärällä tavalla omaksi edukseen sitä valtaa, jonka alistuva silloin on valmis luovuttamaan. Suurin yksittäinen syy itselleni suhteiden päättymiseen tai tauolle menemiseen onkin ollut siinä, ettei alistuva ole kyennyt käsittelemään tunteidensa ja arkensa välistä ristiriitaa, vaan on halunnut tehdä lyhytkatsoisesti valintoja, jotka eivät ole olleet järjellä tai edes minun tunteillani perusteltuja.
Ehkä tämä vastaus hieman valotti Chimille, ja muillekin lukijoille, minun ajatuksiani ja edellistä kirjoitustani :)
-Mr.Inathu
-
Vastaan nyt vielä pienen ajattelutauon jälkeen tuohon hizin kommenttiin. En missään tapauksessa hyökätäkseni sitä vastaan, vaan vain peilatakseni omia ajatuksiani siihen, kun siinä niin oivallisesti ja asiallisesti oli toisenlainen kulma tuotu esiin.
Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan.
- tarve luoda taidettaan
- tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan
- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle
- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltä
Tuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis.
Varmasti toimiva paketti, mutta kuvaa minusta nimenomaan toimintaa jonkun satunnaisen tai muuten intohimottoman sessioseuran kanssa. Tuossa kun ei ole mainittuna sitä jotain, mikä tekee tilanteesta molemmille erityisen, nimenomaan niitä tunnepuolen juttuja :) Mallintaakin hienosti sen, millä tavalla sessiotilanteen näkevien ihmisten kanssa en henkilökohtaisesti halua toimia ylipäätään: minä en halua, että homma on pelkkiä agilityn alkeita joita voi tehdä piskin kuin piskin kanssa. Minulle on todella tärkeää, että siinä on jotkin suuremmat voimat mukana, eli että toinen tahtoo kiduttaa ja panna juuri minua omassa persoonassani. Sen perusteella mitä olen minua dominoineiden kanssa keskustellut, se ei ole mikään naiivi haave, vaan juuri sitä he itsekin arvostavat. On siis heitäkin, joille ne D:n tunteet ovat hyvin olennaisia, siitäkin huolimatta että ne jäävät itse toiminnassa rationaalisuuden ja kontrollin alle. Ja toisaalta se, että myös D tilanteessa kiihottuu ja tuntee jotain voimakkaasti sitä kautta, on aika monelle toiminnalle myös edellytys :D
Jos jatketaan maalausvertauksella, minulle se ei ole parhaimmillaan niin, että subi on tyhjä kangas jolle D maalaa taidettaan. Minusta nimenomaan D tuo tilanteeseen kankaan, tilan jossa kulloinkin toimitaan, ja johon sitten yhdessä maalataan niillä väreillä mitä subilla ja toisaalta välineillä mitä D:llä on. Syntyneen luomuksen sitten kumpikin tulkitsee tahollaan tavallaan, mistä voi parhaimmillaan syntyä hyvin antoisaa vuoropuhelua. Mutta tämä siis jälleen vain se, milleen mä ite tykkään :)
Muuten niin täytyy satuttavan rehellisesti sanoa, että jos haluaa katsoa kiihottavia vartaloita, niin niitä on parempia sub- ja vaniljapuolella. Minusta myös erotiikka tulee enemmän (ainakin osittain) peitetystä kuin ihan nakusta. Minusta on kiihottavaa että sub on nakuna kun D:llä on kaikki vaatteet.
Minun mielestäni ihminen voi olla kiihottava vaikka olis kuin ristuksen ruma :)) Ja varsinkin kiihottavia ja kauniita kuvia saa tehdyksi ihan minkänäköisistä ihmisistä tahansa. Mutta olen samaa mieltä siitä, että eroottisuus syntyy juuri paljastamisen ja peittämisen sopivasta suhteesta. Se peittäminen voidaan tehdä muutenkin kuin vaattein, vaikkapa valaistuksella, asennoilla ja ihan vain sillä, ettei kuvakaan tosiaan lopulta voi aivan kaikkea kertoa. Eikä se, että tahtoisi katsella kuvia vieraasta D:stä, ole minusta yhtään sen kummempi kysymys kuin että miksi ihmiset ylipäätään tykkäävät katsoa kuvia ihmisistä, joita eivät itse tunne.
-
Okei Mr.Inathu. Ei sitten sen enempää siitä. Tulee mieleen se tarina kun aurinko ja tuuli kilpaili kumpi saa miehen riisumaan takkinsa.
Itse en kauheasti perusta hullaantumisiin ja arjen hoitamisen kyvyn kadottavaan järjiltä menoon. Saattaa johtua iästä ja elämän kokemuksesta(kin). Toisaalta marssijärjestykseni suhteissa on myös kovin toisenlainen omasta ominaislaadustani johtuen. Ehkä itsekontrolli on yksi vahva tekijä asiassa, ja se että haluan ja myös uskon kykyyni elää todellisuudessa joka on jaettu enkä oman pään sisäisissä kuvitelmissa (ok, katsomukseni voi vaikuttaa hiukan kyyniseltä suhteessa rakkauteen, ehkä se jopa on sitä).
Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen. Eli siihen miten kuvailemme dominoivuutta/sadistisuutta sanoin ja kuvin. Nyt nimenomaan ne sanat.
Jokainen meistä on kokemuksessaan oman päänsä sisällä. Tämä ei mitenkään riipu seksuaalisesta suuntauksesta. Ja se kokemus on mielessämme ajatuksia ja tunteita järjestymäytymättömästi läjässä. Vasta tarina antaa muodon noille ajatuksille ja tunteille, muokkaa representaatioita koetusta, kun joudumme hakemaan ajatuksille ja tunteille merkityksiä ja sanoja ja merkkejä joilla niitä ilmaista. Se että reflektoi sisäisen kokemuksensa ulkoisen tarinan muotoon auttaa ottamaan etäisyyttä kokemukseen ja hakemaan merkityksiä kokemukselle. Tämä prosessi myös auttaa meitä hyväksymään tapahtuneen (jep, pikkusisko jo tästä aiemmin mainitsi). Koko meidän sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristömme muodostuu narratiiveista. Niillä pyrimme sekä selittämään että ymmärtämään niin itseämme kuin toisiamme ja käyttäytymistämme. Tarina on keino muodostaa ymmärrettävä kokonaisuus tapahtuneesta. Tarinoiden kautta myös rakennetaan identiteettiä, sekä omaa että ryhmän. Tarinoilla myös välitetään uskomusjärjestelmiä. Jokainen tarina nivoutuu ja merkityksellistyy muihin ympärillä oleviin. Eli tarinat ovat myös dialogia vallitsevan käytännön kanssa.
Tämä pikkusiskon äskeisestä kommentista joka tuli kun sepustin omaani :love:
Jos jatketaan maalausvertauksella, minulle se ei ole parhaimmillaan niin, että subi on tyhjä kangas jolle D maalaa taidettaan. Minusta nimenomaan D tuo tilanteeseen kankaan, tilan jossa kulloinkin toimitaan, ja johon sitten yhdessä maalataan niillä väreillä mitä subilla ja toisaalta välineillä mitä D:llä on. Syntyneen luomuksen sitten kumpikin tulkitsee tahollaan tavallaan, mistä voi parhaimmillaan syntyä hyvin antoisaa vuoropuhelua. Mutta tämä siis jälleen vain se, milleen mä ite tykkään :)
-
Vastaan nyt vielä pienen ajattelutauon jälkeen tuohon hizin kommenttiin. En missään tapauksessa hyökätäkseni sitä vastaan, vaan vain peilatakseni omia ajatuksiani siihen, kun siinä niin oivallisesti ja asiallisesti oli toisenlainen kulma tuotu esiin.
Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan.
- tarve luoda taidettaan
- tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan
- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle
- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltä
Tuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis.
Varmasti toimiva paketti, mutta kuvaa minusta nimenomaan toimintaa jonkun satunnaisen tai muuten intohimottoman sessioseuran kanssa. Tuossa kun ei ole mainittuna sitä jotain, mikä tekee tilanteesta molemmille erityisen, nimenomaan niitä tunnepuolen juttuja :) Mallintaakin hienosti sen, millä tavalla sessiotilanteen näkevien ihmisten kanssa en henkilökohtaisesti halua toimia ylipäätään: minä en halua, että homma on pelkkiä agilityn alkeita joita voi tehdä piskin kuin piskin kanssa. Minulle on todella tärkeää, että siinä on jotkin suuremmat voimat mukana, eli että toinen tahtoo kiduttaa ja panna juuri minua omassa persoonassani. Sen perusteella mitä olen minua dominoineiden kanssa keskustellut, se ei ole mikään naiivi haave, vaan juuri sitä he itsekin arvostavat. On siis heitäkin, joille ne D:n tunteet ovat hyvin olennaisia, siitäkin huolimatta että ne jäävät itse toiminnassa rationaalisuuden ja kontrollin alle. Ja toisaalta se, että myös D tilanteessa kiihottuu ja tuntee jotain voimakkaasti sitä kautta, on aika monelle toiminnalle myös edellytys :D
Jos jatketaan maalausvertauksella, minulle se ei ole parhaimmillaan niin, että subi on tyhjä kangas jolle D maalaa taidettaan. Minusta nimenomaan D tuo tilanteeseen kankaan, tilan jossa kulloinkin toimitaan, ja johon sitten yhdessä maalataan niillä väreillä mitä subilla ja toisaalta välineillä mitä D:llä on. Syntyneen luomuksen sitten kumpikin tulkitsee tahollaan tavallaan, mistä voi parhaimmillaan syntyä hyvin antoisaa vuoropuhelua. Mutta tämä siis jälleen vain se, milleen mä ite tykkään :)
Minulle ei nyt oikein auennut että millä tavalla tuo kommenttisi eroaa siitä mitä jo kirjoitin.
Eikö 'tarve välineelle jonka avulla luoda taidettaan' ole juurikin sama juttu kun että 'D tuo kankaan, ja subi värit'? Ainakin yritin tuota juuri sanoa. Yksikseen pelkällä kankaalla ei voi juurikaan mitään tehdä.
Ja tottakai taiteilijallakin on preferenssit. Jos onkin pianisti, ja subilla on vaan värejä, niin ei tuosta oikein mitään tule. Ja akvarellisti voi maalata öljyväreillä hätätapauksessa, mutta innostuu ihan eri tavalla jos sinusta löytyykin vesivärejä. Ja tuo nautinto on mitä todennäköisimmin molemminpuolista. Mikä herättää subissa kovemmat reaktiot, ja on D:lle siten tuplasti nautinnollisempaa.
Joten tottakai D:kin innostuu subista, ja vaikka voi löytää jotain inspiroivaa varmaan jokaisesta, niin tietyt sytyttävät kovemmin kuin toiset. Jotkut liidut inspiroivat ja jotkut ei. Joitakin voi jakaa muiden kanssa, jotkut haluaa omakseen ikuisiksi ajoiksi. Joidenkin avulla pääsi niin kivaan luomisen nautintoon, että vaikka ne jo ehkä lähtivät muualle, niin on vaikea enää tyytyä vähempään. Ja nyt en liiduilla tarkoita vaan sitä mistä sub kiihottuu, vaan ihan koko pakettia, onko hän yhteensopiva D:n kanssa ihmisenä, syttyykö kemiaa.
Sitten sitä voi kutsua joko kiintymiseksi, rakkaudeksi tai ajatella sen niin, että pääsee paljon syvemmälle ellei joka kerta tarvitse aloittaa valkoisesta kankaasta. Ajatelkaa ihan miten haluatte, se ei sitä tosiasiaa muuta etteikö jokainen olisi jossain vaiheessa vaihdettavissa toiseen, sekä D että sub. Että vaikka mikä historia tai mitkä tunteet ovat mukana, niin kohde voi aina vaihtua mutta tarve pysyy samana. Ja sitä Tarvetta tuossa yritin kuvata.
Mutta sitä en ymmärrä, miten voi kokea taitelijavertauksen sellaiseksi ettei siinä ole tunteita? Juurikin valitsin sen vertaukseksi siksi että taiteilijan luomistarve on todella intohimoista, ja siihen käytetty energia melkein pakkomielteisen voimakas. Ja kun kirjoitin että taiteilija tarvitsee jonkun joka ymmärtää häntä ja hänen luomisentarvettaan, sekä jatkumoa, niin ei sellaista pitkän jatkumon suhdetta voi olla, ellei siinä Suhteessa ole tunteita, molemminpuolin. Mutta väitin, että itse Sessiotilanteessa, D:n päässä liikkuvat ajatukset ovat aikalailla keskittyneet itse tekemiseen, ja tunteet taas peilautuvat melko pitkälti subin tunnetiloihin.
En myöskään ymmärrä, miksi sanot että tuo vertaus soveltuisi vain satunnaisiin suhteisiin (kun juurikin ne kaksi viimeistä kohtaa alleviivaa jatkuvuuden tärkeyttä, ja rakastetuksi tulemisen tarvetta), ja intohimottomiin? Kun aiemmin kirjoitin että D käyttää subia tunteidenpurkamisvälineenä, niin mitä nautintoa siitä saisi ellei subin tunteet, ja subin ja D:n väliset kemiat olisi vahvat ja intohimoiset?
Minulla ei ollut tarkoituksena sen enempää ruveta väittelemään asiasta. En edes ole D, joten en voi ensikädentiedon pohjalta validoida yhtäkään omista teorioistani. Ne ovat juurikin vain sitä, teorioita, huomioita, se piste mihin omat oletukseni ovat tähän mennessä kehittyneet, sen pohjalta mitä itse olen kokenut. Ei mitään totuuksia. Mutta minusta on mukavaa jos jotkut saivat niistä jotain uutta näkokulmaa, ja ilahduin jokaisesta aiemmasta palautteesta (kuten myös tästä) jotka kaikki taas kehittävät tätä minun omassa päässäni rakennettua omaa kuviotani eteenpäin.
Niin, ja pakko vielä palata yhteen asiaan, josta en aiemmin kirjoittanut. Se liittyy siihen, kun kolumnissa sanottiin 'Kerro minulle miltä se tuntuu'. Eikö tuo haaste ole ihan yhtä paha meille kaikille? Oli sitten sub tai Dom, niin voiko tunteistaan ylipäätänsä kirjoittaa (ellei ole ihan Shakespeareksi syntynyt), niin että joku muu voi niitä samalla tavalla ymmärtää? Kuvaa sanoilla esim Rakkaus. Kiihotus. Orgasmi. Ainoat sanat mitä itse noihin löydän ovat vanhasta mainoksesta: niin hyvää ettei sanotuksi saa. :) Onneksi tunteet saa viestitettyä niiden kohteelle myös ilman sanoja. Niistä kertominen muille, tai jopa kohteelle itselleen, sanojen avulla, on vaikeampaa.
-
Minäkin jo kirjoittaessani mietin, että voiko oikeasti olla tässä tunteiden läsnä- tai poissaolossa olla meidän näkemyseromme. Tämän kommenttisi perusteella niin ei varmastikaan ole, mutta me vain katsomme asiaa jotenkin aivan eri tavalla :)
Eikö 'tarve välineelle jonka avulla luoda taidettaan' ole juurikin sama juttu kun että 'D tuo kankaan, ja subi värit'? Ainakin yritin tuota juuri sanoa. Yksikseen pelkällä kankaalla ei voi juurikaan mitään tehdä.
Voi mennä silkkaan semantiikkaan, mutta minä olen ehdottomasti sitä ajatusta vastaan, että minä, kaikessa inhimillisyydessäni, olisin pelkkä väline, jolla joku kunnianarvoisa D saisi luoduksi omaa taidettaan. Minusta se taide ja taika tapahtuu aina vain ihmisten kohtaamisessa, ei kenenkään omassa tekemisessä.
Mutta sitä en ymmärrä, miten voi kokea taitelijavertauksen sellaiseksi ettei siinä ole tunteita? Juurikin valitsin sen vertaukseksi siksi että taiteilijan luomistarve on todella intohimoista, ja siihen käytetty energia melkein pakkomielteisen voimakas. Ja kun kirjoitin että taiteilija tarvitsee jonkun joka ymmärtää häntä ja hänen luomisentarvettaan, sekä jatkumoa, niin ei sellaista pitkän jatkumon suhdetta voi olla, ellei siinä Suhteessa ole tunteita, molemminpuolin. Mutta väitin, että itse Sessiotilanteessa, D:n päässä liikkuvat ajatukset ovat aikalailla keskittyneet itse tekemiseen, ja tunteet taas peilautuvat melko pitkälti subin tunnetiloihin.
Siinä miten aiemmin asian muotoilit, et maininnut sitä nautintoa ja tyydytystä siitä mikä on siinä hetkessä itseään toteuttaessa, etkä sitä mikä merkitys sillä on, kenen kanssa sitä on onni olla tekemässä. Minusta juuri ne tekijät ovat ensisijaisen tärkeitä. Muuten dominoinnista ja sadismista tulee lähinnä vaiva, jota täytyy päästä keinolla millä hyvänsä lievittämään. Ei niin että sinä olisit väittänyt niin, mutta minusta se menee siihen, jos ei huomioida sitä silkkaa nautintoa jonka siitä toiminnasta saa, ja sitä yhteyttä joka täytyy toiseen ihmiseen olla jotta se voi olla mahdollista. Jatkuvuuden tärkeyshän voi itsessään ilmetä hyvinkin kylmänä ja määrätietoisena toimintana, siinä että annetaan siimaa juuri sen verran ettei toinen lähde pois, vaikkei annetakaan mitään todellista syytä jäädä.
Niin, ja pakko vielä palata yhteen asiaan, josta en aiemmin kirjoittanut. Se liittyy siihen, kun kolumnissa sanottiin 'Kerro minulle miltä se tuntuu'. Eikö tuo haaste ole ihan yhtä paha meille kaikille? Oli sitten sub tai Dom, niin voiko tunteistaan ylipäätänsä kirjoittaa (ellei ole ihan Shakespeareksi syntynyt), niin että joku muu voi niitä samalla tavalla ymmärtää? Kuvaa sanoilla esim Rakkaus. Kiihotus. Orgasmi. Ainoat sanat mitä itse noihin löydän ovat vanhasta mainoksesta: niin hyvää ettei sanotuksi saa. :) Onneksi tunteet saa viestitettyä niiden kohteelle myös ilman sanoja. Niistä kertominen muille, tai jopa kohteelle itselleen, sanojen avulla, on vaikeampaa.
Tämä on täysin totta, paitsi ettei itse Shakespearekaan ole pystynyt siihen sen kummemmin kuin kukaan muukaan vaikka taitavasti koettikin :) Ei mitään inhimillistä kokemusta voi sanoilla tyhjentää, vaikka niissä itsessäänkin on sanoilla suuri merkitys. Mutta niin kauan kuin on kokemuksia, niin kauan ihminen yrittää, ja niin kauan ihminen myös nauttii ja hyötyy niistä yrityksistä, niin omistaan kuin toistenkin. Ne tuottavat nautintoa ja tuovat järkeä siihen stimulaatiotulvaan, joka meitä koko ajan huuhtoo. Niin kuin Chmlnidae tuossa aiemmin hienosti muotoili, tarinat ovat meidän tapamme saada tolkkua tästä todellisuudesta. Siksi minusta kaikki äänet ovat yhtä arvokkaita, ja kaikki hiljaisuudet vastaavasti yhtä iso menetys.
Minusta tuntuu, että me ollaan loppujen lopuksi ihan samaa mieltä, arvostetaan aivan samoja asioita, mutta keskitetään vain huomiomme eri pisteisiin ja siksi painotetaan toisenlaisia seikkoja :)
-
No, mun mielestä tuo taiteen luominen, oli sitten säveltämistä, maalaamista tai vaikka kirjoittamista, ei ole kovin hyvä vertaus. Taiteen tekeminen on itsessään jo niin kovin sisäänpäinlämpiävää ja individualistista toimintaa. Vaatii ennemmmin eristymistä toisista ihmisistä kuin toisen ihmisen läsnäoloa, että ainakin jo siksi koen sen "kylmänä" vertauksena.
Sitten jos otetaan sormivärit, vaikka isommassakin kimpassa, ja ruvetaan toisiamme maalailemaan ni jo tulee eri saundi (vitsivitsivitsi).
...mut muuten mulle tulee jänniä viboja tuosta erimielisyydestä...mun aivot on asennettu tällä kohdin ilmeisesti aika samoille taajuuksille pikkusiskon kanssa koska hyvin samoja ajatuksia heräsi hiz:n kirjoituksista minullekin. Olen aiemminkin tuntenut samanlaisia hiz sinun kirjoituksistasi, joku ajattelun tai tuntemisen, tai molempien tai niistä kirjoittamisen ero...olen kyllä törmännyt myös irl tämän tyyppisiin ajatuseroihin....hmmmm....vaikea kuvata nyt sanoin, tai sellaisin sanoin jotka olisivat sopivia 8)
Mutta hyvä lähtökohta tosiaan on se aina kaikessa kiroamisessa oikeiden sanojen löytämiseksi kokemuksille ja tunteille, ettei kukaan pysty siihen. Kurottelemme mahdotonta mutta koska olemme ihmisiä ja meillä on kyky abstraktiin ajatteluun ja symbolien käyttöön ja vahva tarve yhteyteen toistemme kanssa, jo identiteettimme kehityksen vuoksi, niin muuta vaihtoehtoa ei vain ole. Ihmisinä meille myös sanat ovat tekemistä (toisin kuin joku tässä ketjussa aiemmin väitti).
-
Olen aina ollut sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun asian pohtiminen viedään näin pitkälle teoriassa, itse tekeminen muuttuu sivuseikaksi, ja tilalle astuu teoreettinen olotila, jossa keskusteluun ei enää osallistu osaavat tekijät, jäljellä on vain tekemistä analysoivia pohtijoita.
Vähän sama asia kuin intiaanipäällikkö, joka sanoi, että intiaaneilla ja kristityillä on sama jumala, intiaanit vaan menee hikimajaan olemaan yhteydessä jumalansa kanssa, ja kristityt menee kirkkoon puhumaan jumalastaan.
IKRM
-
Olen aina ollut sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun asian pohtiminen viedään näin pitkälle teoriassa, itse tekeminen muuttuu sivuseikaksi, ja tilalle astuu teoreettinen olotila, jossa keskusteluun ei enää osallistu osaavat tekijät, jäljellä on vain tekemistä analysoivia pohtijoita.
Vähän sama asia kuin intiaanipäällikkö, joka sanoi, että intiaaneilla ja kristityillä on sama jumala, intiaanit vaan menee hikimajaan olemaan yhteydessä jumalansa kanssa, ja kristityt menee kirkkoon puhumaan jumalastaan.
IKRM
...Ja kuitenkin sinäkin olet edelleen täällä keskuudessamme :)
-
...Ja kuitenkin sinäkin olet edelleen täällä keskuudessamme :)
The Last of the Mohicans.
Niin se vaan oli pointti tuossa äskeisessäkin postauksessani, mutta ohi tais mennä, tälläkin kerralla.
IKRM
-
Tässä kuten muussakin elämässä on eri kun itse elää ja kokee asioita eikä vaan koita ymmätää.
-
Kun elää ja kokee, niin sitten on ainakin minulla tarve miettiä kaikkea mitä on kokenut, ja nähdä siinä jotain logiikkaa. Ei sitä logiikkaa aina ole, mutta joskus on.
Ja kun on sub, niin ei juurikaan muuta mietikään, kun että 'mitäköhän D:ni päässä pyörii juuri nyt, ja viimeksi ja kohta jne jne'. Tai ainakin minun päässäni tuo on joinakin ajanjaksoina ollut lähes pakkomielle. Oman D:ni olen vuosien saatossa jo analysoinut aivan puhki, joten oli kiinnostavaa kun tästä ketjusta löytyi muitakin D- henkilöiden kertomuksia josta löytyi yhtäläisyyksiä.
Olisi moneen muuhunkin kohtaan kommenttia mutta eiköhän pikkusiskon ja minun melko samat mutta hieman eriävät näkökannat tulleet jo selviksi. Minun puolesta saa ja pitääkin olla eri mieltä, jos sisäinen ääni sanoo näin. Siksi minäkin kirjoitin tähän ketjuun, muuten olisin vaan täällä nyökännyt itsekseni.
...mut muuten mulle tulee jänniä viboja tuosta erimielisyydestä...mun aivot on asennettu tällä kohdin ilmeisesti aika samoille taajuuksille pikkusiskon kanssa koska hyvin samoja ajatuksia heräsi hiz:n kirjoituksista minullekin. Olen aiemminkin tuntenut samanlaisia hiz sinun kirjoituksistasi, joku ajattelun tai tuntemisen, tai molempien tai niistä kirjoittamisen ero...olen kyllä törmännyt myös irl tämän tyyppisiin ajatuseroihin....hmmmm....vaikea kuvata nyt sanoin, tai sellaisin sanoin jotka olisivat sopivia 8)
Sano vaan, ei haittaa vaikka sattuu, ollaan masosaitilla. ;) Luulen tietäväni mikä on syy tuohon. Joillakin ihmisillä on tunteet ja ajatukset aika pitkälle linkitetty toisiinsa. Joillakin taas on tunteet täysin erillään ajatuksista. En tunne pikkusiskoa irl, mutta tekstien perusteella ajattelee aika pitkälle sydämellä, kun minä taas ajattelen päälläni. Minulla on toki tunteet mutta pystyn erottamaan ne melko täysin ajatuksistani (ihan kuin sisälläni olisi kaksi erillistä olentoa, järki ja tunteet), ja se ehkä välillä näkyy tunnekylmyytenä, silloin kun järki on yksin äänessä. Se ei ole valinta, se on joku perusluonteenpiirre (tai vika :) ) jota on vaikea muuttaa.
-
Eiköhän se eläminen ja kokeminen kulje käsi kädessä sen ymmärtämisen kanssa. Vähän niin kuin toisiaan ruokkivia juttuja. Voi helpottaa siellä kokemisen ja elämisen sektorillakin jos välillä vähän ymmärtääkin, tai vaikka vähän enemmänkin.
Niin ja hiz, siis oikeasti tarkoitin että olen aiemmin pysähtynyt aika samoihin fiilareihin sun kirjoituksiasi lukiessa. Tarkoitus ei ole satuttaa. Asia kiinnostaa minua. Siis se mistä ne vibat tulee. Minäkin haen loogisia selityksiä. En sitten tiedä onko tuossa kyse jostain järki-tunne jaottelusta. Minusta se on jotakin muuta. Mutta sinulla on omat teoriasi itsellesi, tietenkin.
Minä olen assi ja koko ikäni saanut kuulla älyllisyydestäni ja kylmyydestäni. Siitä etten "sotke" tunteita ja asioita keskenään. Noh, en mene tuohon pidemmälle. Ei sen ole väliä. Se ei ole niin yksinkertaista.
Itse kun en usko siihen että järkeä ja tunnetta voi erottaa. Meidän aivojemme ja ajatustemme, sen loogisen ja järkevän kognitiivisen, taustalla pyörii tunnegeneraattori jolle kaikki se perustuu. Ne eivät ikäänkuin ole tasavertainen pari. Tunne on aina laajempi ja isompi ja merkityksellisempi. Ilman sitä ei ole älyä. Ei ainakaan kovin hyvää älyä. Tuossa jaottelussa on kyse jonkinlaisesta kulttuurisesta harhasta.
-
Eiköhän se eläminen ja kokeminen kulje käsi kädessä sen ymmärtämisen kanssa. Vähän niin kuin toisiaan ruokkivia juttuja. Voi helpottaa siellä kokemisen ja elämisen sektorillakin jos välillä vähän ymmärtääkin, tai vaikka vähän enemmänkin.
Niin ja hiz, siis oikeasti tarkoitin että olen aiemmin pysähtynyt aika samoihin fiilareihin sun kirjoituksiasi lukiessa. Tarkoitus ei ole satuttaa. Asia kiinnostaa minua. Siis se mistä ne vibat tulee. Minäkin haen loogisia selityksiä. En sitten tiedä onko tuossa kyse jostain järki-tunne jaottelusta. Minusta se on jotakin muuta. Mutta sinulla on omat teoriasi itsellesi, tietenkin.
Minä olen assi ja koko ikäni saanut kuulla älyllisyydestäni ja kylmyydestäni. Siitä etten "sotke" tunteita ja asioita keskenään. Noh, en mene tuohon pidemmälle. Ei sen ole väliä. Se ei ole niin yksinkertaista.
Itse kun en usko siihen että järkeä ja tunnetta voi erottaa. Meidän aivojemme ja ajatustemme, sen loogisen ja järkevän kognitiivisen, taustalla pyörii tunnegeneraattori jolle kaikki se perustuu. Ne eivät ikäänkuin ole tasavertainen pari. Tunne on aina laajempi ja isompi ja merkityksellisempi. Ilman sitä ei ole älyä. Ei ainakaan kovin hyvää älyä. Tuossa jaottelussa on kyse jonkinlaisesta kulttuurisesta harhasta.
Ei ne olekaan tasavertainen pari, ne ovat hyvin erilaiset. Ainakin itsessäni, tunnepuoli on voimakkaampi, mutta se on järjen manipuloitavissa, koska se ei ajattele (ollenkaan, saatika strategisesti). Ja järki on tarpeeksi viisas kuunnellakseen sitä, koska se usein tuntee ja aistii asioita jota järki ei pysty (järki ei aisti mitään, se vaan prosessoi). Ja minä Tiedän että pystyn erottamaan ne (tai enemmänkin toisinpäin, en pysty niitä täysin yhdistämään, pystyn vain kytkemään toisen pois päältä, välillä järjen, välillä tunteet, ja yleensä ne ovat siellä molemmat, mutta eroteltavissa), joten et voi sanoa että olen kulttuurinen harha.
Välillä on kuunneltava mitä muut sanoo, myös silloin kuin se ei sovi siihen kuvaan mitä itsellä on. Pikkusiskolle minun aiempi selitys ei tuntunut kivalta ("en halua olla vaan D:n taiteen väline"). Kuitenkin, jos asiaa katsoo järjellä, niin eikö alistuminen ole juuri sitä. Sinusta Chminidae tuo taiteiljavertauskuva tuntui väärältä, mutta monet D:t näköjään itse samaistuivat siihen, tai näki siinä luomistarpeen tuskassa jotain tuttua.
Jos siis haluaa ymmärtää toista, niin täytyy pystyä harkitsemaan myös mielipiteitä jotka tuntuvat ensin vääriltä. Minä yritän harkita tätä viimeistä palautetta. Ja tuo assimainen ajattelutapa voi hyvinkin olla avain moneen D/s asiaan. Itse en ole assi, toisaalta kontrasin kerran yhden henkilön vältteen että hän olisi, sillä että sanoin että kaikkihan ajattelee noin, ainakin minä. En nyt oikein muista sitä assi-määritelmää, mutta se sopii aika hyvin nörtteihin ja moneen kinkyynkin.
-
Nopea ajatus aamukahvin ääreltä. Monet subit tykkäävät hupuista, monet D:t tykkäävät myös. Ne ovat mm. anonymiteetin illuusiota voimistava väline.
Uskon, että tämä liittyy osittain tähän taidevertaukseen, ja ehkä tukee sitä. Kun itse ei näe kohteen silmiä, ja joutuu päättelemään ihan muista asioista sen, missä kohtaa sinfoniaa mennään, se vapauttaa tekemään enempi tosissaan. Toisaalta kohde saa fiilistellä ihan rauhassa vaikka mitä fantasiaa D:nsä ajatuksista tai vaikka kuvitella siihen jonkun muun, kun näköaisti ei tuo liikaa todellisuutta haittaamaan.
Huomasitteko, itsekin puhun kohteesta enkä yhteistyökumppanista heti, kun kuviossa on mukana huppu. Kaikki D:t eivät tarvitse hupun kaltaista välinettä tehdäkseen rauhassa sitä musiikkia mitä haluavat, ja toisaalta monen mielestä tällaiset ajatukset saattavat kuulostaa tosi oudoilta. Ilmankos niitä ei usein tuodakaan julki, ja ne pysyvät outoina ja skenessä voimakkaammin levinneen kansanperinteen valossa vähäsen huolestuttavina tai vääräntuntuisina.
Täällä skenessä on voimakas teema aiheesta: alistuminen on lahja jota D arvostaa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että se jotenkin sotisi tätä raadollisempaa teemaa vastaan, missä sub on kanava luoda, tai vastaavaa, ei kuitenkaan itse se joka luo. Mutta eivät ne mielestäni ole mitenkään ristiriidassa, kyllä se sub on tärkeä, ennen, jälkeen, ja aikana. Vaikka kaikki ovat korvattavissa, oli sitten soittaja tai soitin. Silloinkin kun rakastaa ja on rakastettu.
Vir, ja sitten työmaalle sateen läpi
-
Juu, en tarkoittanut että sinä olisit hiz kulttuurinen harha. Vaan tuo joko tai ajttelu järjestä ja tunteesta siis ihan aivojen toiminnan kannalta, ei siltä miltä tuntuu (hehheh) tai mitä kokee kun ajattelee jollakin lailla.
Mutta tuo Virin mainitsema huppu on hyvä. Sitä tuli aivan pieni aika sitten pohdittua juuri yhdessä yhteydessä. Itsekin olen tarvinnut sitä. Ja minulla on suht voimakas tunnesuhtautuminen siihen. Juuri tuon anonymiteetin illuusion takia. Ja nimenomaan alistaessa, itse en ole koskaan pitänyt. Ja sitä kautta jopa minulle tekemisessä avautuu tuo taide-vertaus.
Muuten, ehkä juuri assimaiseen tapaan, ajattelen niin tasa-arvoisesti, ja laajemmin ihmissuhdetta, etten kestä mitään välinevertailuja. Eli en ole mikään 24-ihminen, se sotii omaa luontoani vastaan, pahasti. (muut saa, tietenkin, olla mitä ovat ja heille sopii). Mutta sessioidessa välinevertaus toimii jo ihan eri tavalla.
Onko täällä sellainen tendessi että sub on lahja. Hmmm. Musta tuntuu että joskus vuosia sitten skeneen tutustuessani aina, varsinkin ulkomaisilla saiteilla tuohon törmäsi, muttei niin voimakas olisi meillä. Ehkä sitten ihan hyvä vähän tuoda niitä toisenkinlaisia ajatussuuntia esille. Vaikken mjyöskään näe tuossa ristiriitaa. Toisaalta en niin siitä lahja-vertauksestakaan ole koskaan pitänyt.
-
Onko täällä sellainen tendessi että sub on lahja. Hmmm.
Täällä on kaiketi sellainen tendenssi, että ei niinkään sub ole lahja, vaan subin antama alistuminen on lahja.
IKRM
-
No sori IKRM, en ollut vielä saanut juotua kun yhden hörpyn aamukahvista: tarkoitin juurii että alistuminen on se lahja. Mutta hyvä kun olit tarkka, itse en varmaan olisi huomannut kun vaan näpyttelen menemään enkä tarkistele.
-
Jatkan vielä. Haluaisin, ehkä ehdin jossain kohtaa, palata tuohon "kulttuuriseen harhaan" järjen ja tunteen dikotomiasta. Sitä ennen vielä hieman hiziltä lainaten:(vielä en aivan allekirjoita tuota taiteilija-vertaustakaan, mutta ehkä asia selkeytyy vielä lisää).
"Siksi (LadyWhipin tarina taas, toivottavasti et pahastu LadyWhip) D kertoo että tuntee itse subin kivun, nauttii siitä itsekin. Itse tunteesta (tunteen jakamisesta) ehkä yhtä paljon kun sen tuottamisesta. Koska intensiivisessä sessiossahan tuntuu juuri siltä, että on yhtä, ja että sukelletaan D:n ohjaamassa tunnemaailmassa, yhdessä. Mutta D vie sinne minne hänen itse tarvitsee mennä, ei aina sinne minne me subit halutaan. Sitten sen voi verhota niin että koeteltiin subin rajoja, ja osittain se voi olla sitäkin. Mutta on nyt vaan muistettava, että D ajattelee ensin omaa tarvettaan ja sitten muiden.
Mikä se tarve sitten on? Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan.
- tarve luoda taidettaan
- tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan
- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle
- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltä
Tuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis."
Kun olen sessiossa D:nä en varsinaisesti halua tuntea s:n kipua. Jos haluan tuntea kivun olen sessiossa masokistina.
Minulle päällimmäinen, ja oleellisin, halu kokea ja tuntea on valta. Se konkretisoituu siinä rajapinnassa kun teen tai sanon jotakin jolla vaikutan subin joko mieleen tai kehoon tai molempiin. Se mitä tapahtuu tuossa hetkessä subin mielessä ja sen heijastuminen ja välittyminen minulle hänen reaktioissaan ja käytöksessään taipumisena tahtooni, on SE mikä minussa aiheuttaa sen tikityksen. JA tuo on äärimmäisen vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Ei teos, ei mitään jota voin vain "toteuttaa". Jos sub ei reagoi alistumiselein en saa sitä mitä haluan, ja tarvitsen. En halua enkä tarvitse siinä hetkessä (ehkä sitten laajemmin kyllä suhteessa) ymmärrystä, ihailua, palvontaa elleivät ne sisälly jotenkin temaattisesti juuri meneillään olevaan tapahtumaan olennaisesti.
Niin ja ps. se ymmärrys, ihailu ja palvonta sitten mieluiten muuten suhteessa molemminpuolisesti. Eli haluan ja tarvitsen ne myös vuorovaikutteisesti en kaipaa mitään muusaa itselleni.
-
Noh, laiskottaa kirjoittaa, älykin on vapaalla, tunteesta puhumattakaan. Mutta hiz:lle antaisin vinkin lukea tämä kirja, jos vaivaa kuvitelma järjen/ajatuksen(?)/tunteen erillisyydestä omissa aivoissa: http://www.amazon.com/Descartes-Error-Emotion-Reason-Human/dp/014303622X
-
Kiitos kirjavinkistä Chminidae, hankittu jo kindleen! :)
-
Se mitä tapahtuu tuossa hetkessä subin mielessä ja sen heijastuminen ja välittyminen minulle hänen reaktioissaan ja käytöksessään taipumisena tahtooni, on SE mikä minussa aiheuttaa sen tikityksen. JA tuo on äärimmäisen vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Ei teos, ei mitään jota voin vain "toteuttaa".
Tämä nimenomaan. Aivan vastaavastihan subinkin kyllä voi ajatella olevan toteuttamassa omaa tarvettaan/taidettaan ja D:n vain väline sille, että se on ylipäätään mahdollista. Totta ja ilmeistähän se sinänsä onkin, että kumpikin toisensa olemassaoloa ja toimintaa tarvitsee jotta konkreettista alistamista/alistumista voi tapahtua, ja joillekin se riittää. Heitä joitakin tippaakaan väheksymättä, toisille se on kuitenkin vain pieni osa totuudesta, ja se tyydyttävin osa tekemisessä on vilpitön vuorovaikutus toisen kanssa. Eikä siinä silloin mitään vapaita variantteja olla, vaikka aivan samoja konkreettisia asioita voisikin tehdä jonkun toisen kanssa. Se kokemus ei tule koskaan olemaan sama jonkun saati kenen tahansa muun kanssa.
Minäkin kiittelen kirjavinkistä! Itseäni on aina kiusannut lähinnä se, että minun järkeilyni yritetään jäävätä sillä perusteella, että olen mukamas liian herkkä ylipäätään ajattelemaan asioita rationaalisesti. Bullshit. Juuri siksi, että asiat menee mulla herkästi tunteisiin, mulla on helvetinmoinen motivaatio järkeillä ne itselleni kirkkaaksi. Ja siihen järkeilyyn kuuluu minusta olennaisesti myös jano ymmärtää, miksi toisilla sitten on toisenlainen totuus :)
-
Ei kestä kiittämästä. Tuolta Antonio Damasiolta on pari muutakin ihmisen neurologiaa käsittelevää hyvää kirjaa. Ainakin pari suomennettukin. Niin, ja niissä otetaan huomioon myös se olennainen asia että ihminen ei ole vain biologinen otus vaan myös sosiaalinen ja kulttuurinen. Ja kirjoittaa hyvin.
Ja pikkusisko olet niin oikeassa tuossa kuinka juuri se tunne pistää aivojen korteksin entistä enemmän työskentelemään. Motivaatio jo sinällään on tunnejuttu. Sitä ilman oikein mistään ei tulisi mitään. Ja itseasiassa sillain myös tunteet muuttuvat vastaamaan todellisuutta: tunne jonka aiheuttaa jokin ajatus tai tapahtuma -> lisää kokemusta ja tietoa ympäristöstä ja itsestä -> taas järkeilyä ja funaamista ja mahdollisesti joko vahvistunut alkuperäinen tunne tai muuttunut. Samalla ymmärrys lisääntyy moisen introspektion kulussa.
Eli kait se vuorovaikutus on vähän elämän joka tasolla ja aspektilla se olennainen/sin juttu. Myös siinä että jostakusta tulee se merkityksellinen alistettava/alistava.
-
Kaivan tämän ketjun takaisin naftaliinista, koska haluan tuoda vielä yhden pointin aiheeseen. En lukenut joka sanaa pitkästä keskustelusta, mutta selaamalla en huomannut sitä mainittavan.
Minulle henkilökohtaisesti suurin kynnys on siinä, että ympäröivä maailma on koko ikäni demonisoinut seksuaalisuuttani ja halujani. Liian monesta suunnasta saa kuulla, miten epäviehättävä miesvartalo on, kuinka on väärin kiihottua pelkästä kauniista ulkokuoresta ja niin edelleen. Seksuaalisuuteni on lähinnä välttämätön paha, jota tulisi suitsia ja piilottaa parhaansa mukaan.
Kyllä, tiedän ettei asia ole näin mustavalkoinen, kuten aloituksestakin käy ilmi. Siltikään en ole halunnut omia tuntojani kovin julkisesti avata, juurikin tuon negatiivisen ilmapiirin takia. Ehkä rakas Baarimme olisi erilainen alusta, mene ja tiedä. Laitan ajatuksen harkintaan.