BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Masoch - 24.01.2016, 18:53
-
Miksi me jotkut olemme masokisteja tai subeja? Mistä se johtuu?
(Musta tätä voi pohtia avoimesti kaikilta kannoilta, myös psykologisesti, ilman että se tarkoittaisi sitä, että masokismi on jotakin sairasta tai jotakin josta pitäisi pyrkiä pois, jotain joka ei olisi täysin jees.)
-
Olen miettinyt samaa mutta valitettavasti en osaa antaa mitään vastausta. Ehkä joku psykologiaan perehtynyt voi valaista asiaa?
-
Jaa- a, hyvä kysymys. Uskon, että alistuminen/alistaminen itsessään tarjoaa niin montaa asiaa meille.. Joillekin se saattaa olla vain rentoutumista/aivojen narikkaan pistämistä, joillekin se antaa helpotusta (erityisesti subeille) kun voi antaa vastuu dominoivalle ihmiselle.. Toisaalta yksinkertaisimmillaan tämähän on vain täysin oman seksuaalisuuden toteuttamista. Sitä, miksi olemme kinkyjä.. tarvitseeko sitä edes välttämättä pohtia :)
-
Koska ne aiheuttavat kiihottumisreaktion ja/tai jotain muuta positiivista, ja ihminen nyt yleensä tykkää tehdä uudestaan asioita, joista tulee mielihyvää, olivatpa ne sitten miten omituisia asioita tahansa.
-
Olen osittain kasvatusteorian kannattaja. Siis uskon että tietynlaiset kurjat jutut ihminen pystyy kääntämään positiivisiksi kokemuksiksi psyykkisesti. En tiedä miten mutta esimerkiksi kauhu aiheuttaa itselleni usein kiihotuksen tunteen vaikken nyt mitään hyvää syytä tähän keksi. Myöskin alistumisen tai nöyryytyksen muuttuminen kiihotukseksi voisi olla samankaltainen "coping"-mekanismi. Ihminen joka on kokenut vahvan nöyryytyksen joskus pissatessaan housuun koulussa voi kokea saman tilanteen mielessään jatkossa kiihottavana? Enpä tiedä, ehkä tässä on jotain perää..?
Tai ehkä kyseessä on vain tilanne jossa vahvat voimakkaat tunteet menevät vähän päällekkäin ja sekaisin? Voimakasta kiihotustilaa voi seurata itku tai hysteeristä itkukohtausta nauru. Jostain syystä vahvat tunteet joskus lipuvat päällekäin..
-
Syitä lienee monta ja absouuttinen totuus hämärän peitossa. Mutta yksi on itselläni se että kaipaan myös mieltä kiihottavaa juttua pelkän perusjyystön lisäksi ja ohella. Elukkapuoli on usein melko tyytyväinen kun pääsee iholle hampailla, huulilla, kielellä, sormin jne. Mutta se kokonaisuus joka olen Minä haluaa enemmän, kauemmin, korkeammalle, syvemmälle, värikkäämmin ja usein aamulla kans :P (tuo viimeinen on syy siihen etten oikein pidä yhden illan jutuista).
Koskapa mielikuvitukseni on mikä on niin jutut sisältävät asioita jotka luokiteltaneen kinkyiksi ja perversseiksikin. Riippuu tietty keneltä kysytään. O:-)
-
Olen osittain kasvatusteorian kannattaja. Siis uskon että tietynlaiset kurjat jutut ihminen pystyy kääntämään positiivisiksi kokemuksiksi psyykkisesti. En tiedä miten mutta esimerkiksi kauhu aiheuttaa itselleni usein kiihotuksen tunteen vaikken nyt mitään hyvää syytä tähän keksi. Myöskin alistumisen tai nöyryytyksen muuttuminen kiihotukseksi voisi olla samankaltainen "coping"-mekanismi. Ihminen joka on kokenut vahvan nöyryytyksen joskus pissatessaan housuun koulussa voi kokea saman tilanteen mielessään jatkossa kiihottavana? Enpä tiedä, ehkä tässä on jotain perää..?
Tai ehkä kyseessä on vain tilanne jossa vahvat voimakkaat tunteet menevät vähän päällekkäin ja sekaisin? Voimakasta kiihotustilaa voi seurata itku tai hysteeristä itkukohtausta nauru. Jostain syystä vahvat tunteet joskus lipuvat päällekäin..
Tästähän on jo ollut keskustelua fobioiden ja fetissien suhteen. Esimerkiksi on melko yleistä, että ihmisellä on lapsuudessa syntynyt fobia sekä myöhemmin syntynyt fetissi täsmälleen samaan asiaan. Esimerkiksi muistan kun Tuntemattomalla Maalla oli mies, joka pelkäsi ihan hirveästi veden varaan joutumista, mutta kiihottui aina valtavasti kun puki päälleen pelastusliivit ja meni johonkin lampeen kellumaan. Samoin emetofoobikko-emetofiilejä on itseni lisäksi netissä vaikka kuinka paljon.
Foobikolle on hyvin tärkeää saada kokemuksia, että kokee kerrankin olevansa itse elimistönsä herra, että on kerrankin voittanut pelkonsa. Osalle kokemus on seksuaalinen, osalle ei.
Vähän niin kuin sisäinen alistamissessio: yleensä se ilkeä fobia on jatkuvasti alistamassa itseä, mutta kerrankin itse alistaa sen fobian.
-
Mun seksuaalisuudessa oli teininä ensin ajatukset alistetuksi ja pakotetuksi joutumisesta seksissä, sitten vuosien mittaan ja kokemusten myötä opin että olen myös masokisti. En ole kiinnostunut ihan äärimmäisistä kiputilanteista, eikä esim. piiskaaminen aina tosiaankaan tunnu hyvältä. Tietynlaiseen piiskaamiseen, nipistelyyn tai puremiseen pystyn laukeamaan ja useinkin parhaat orkut tulee kivun kera, vaikka olisi kyse panoseksistä. Ihan perinteisestikin kyllä laukean.
Miksi?
Masokismissani varmaankin kyse ihan vain kropastani, miten ja mistä syystä neurotransmitterit (endorfiinit, adrenaliini etc.) alkavat erittymään.
Miksi alistuminen tuottaa minulle mielihyvää? En tiedä.
Tietynlaisiin miehiin olen aina tuntenut vetovoimaa - itsevarma, huolehtiva ja päämäärätietoinen. Varsinkin nuorempana tykkäsin tunteesta, että olen "pikkuinen", silloin en kyllä tiennyt mistään Daddy/lg -jutuista. Enää sellainen ei ole pinnassa, mutta kyllä näen, että D/s -suhteessa voi hyvin olla samoja elementtejä.
-
Kiitos vastauksista.
Itse voisin kuvitella, että masous ois osin laumadynaamisten juttujen kautta geeneissäkin. Toisaalta kehityspsykalla on varmasti myös vaikutuksensa.
Voi myös olla, että dominoivuutta pitää alitajuisesti partnerin laadun takeena.
Itselleni siinä nurinpäin kääntymisessä, että nainen onkin vahvempi ja dominoiva, vaikka miehen pitäisi jonkun matriisin ja fyysisten voimien mukaan olla on jotain kiihottavaa.
Lisäksi luulen, että masous voi olla oman itsetunnollisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen - sellaisena kuin se on ollut herkässä iässä - rituaalinen esillepano.
Tällaisia tulee aluksi mieleen.
En tiedä itsekään lopulta, en muuten kysyisi.
-
Masoch, käytätkö masoa/masokistia synonyyminä subille/alistuvalle?
Itse erittelen ne. Tosin sama henkilö voi olla molempiakin, sekä masokisti että alistuva.
-
Masokisti ja sub ovat täysin eri asioita. Samoin kuin Dominoiva ja sadisti. Nämä kaikki voivat sekoittua toisiinsa tosin.
T. Sadomasokisti subi.
-
Komppaan submitia ja Ms. M:ää. Itseni miellän masokistiksi. Joskus aiemmin koin olevani sub, mutta matkan varrella ajatus on muuttunut.
-
On mielen kiintoista että ihminen lokeroidaan johonkin lokeroon, itsellä paljonkin riippuu mitä olen siitä kuka on vasta puoli. Eli toisaalta voin tuottaa tuskaa ja kipua ilman hallintaa, jota nykyään kylläkin pidän turvallisuus syystä mieluiten mukana. Eli itse en monesti kukaan ole nähnyt masokisti joka ei ole myös alistuva, sillä tapa millä toista riivaa yleensä johtaa antautumiseen. Jolloin ainoa asia on haluanko hallita vai en, eli normaalisti jo suostuminen on osittain alistumista, varsinkin jos sadistisia saa määritellä tason jolla toimitaan.
-
Komppaan Normandieta. Elämän varrella myös nämä ns. "kinkyt" mieltymykset voivat muuttua merkittävästikin. Olen aloittanut oman "urani" masokistina, päätynyt sadistin kautta dominantiksi. Tulee olemaan jännää nähdä mihin vielä päädyn. Uskon että jotakin muutoksia varmasti tulee vuosien varrella vielä vastaan, vaikka olenkin viihtynyt dominanttina jo suhteellisen pitkään.
Se mistä kinkyt mieltymykseni sitten ylipäätään johtuvat on itselleni täysi mysteeri. En ole kokeut mitään traumaattisia kokemuksia. Itsetuntoni on ollut suhteellisen hyvä, jopa teini-iässä. Siinä iässä kun nuota miestä rupesi kiinnostamaan pornographia, huomasin heti minkälaiset asiat miellyttävät minua seksuaalisesti.
Kinkyyteen liittyvänä isoimpana harmina pidän sitä, että minun on henkilökohtaisesti hyvin vaikeaa syttyä pelkästä vanilijasta. Vuosien varrella tästä on tullut entistä hankalampaa. Tämä aiheuttaa minulle harmia, koska olisi kivaa pystyä seksuaalisesti kiihottumaan mahdollisesta kumppanista ilman kinkyjä elementtejä. Onneksi sentään olen vahvasti läheisyysihminen...
-
On mielen kiintoista että ihminen lokeroidaan johonkin lokeroon, itsellä paljonkin riippuu mitä olen siitä kuka on vasta puoli. Eli toisaalta voin tuottaa tuskaa ja kipua ilman hallintaa, jota nykyään kylläkin pidän turvallisuus syystä mieluiten mukana. Eli itse en monesti kukaan ole nähnyt masokisti joka ei ole myös alistuva, sillä tapa millä toista riivaa yleensä johtaa antautumiseen. Jolloin ainoa asia on haluanko hallita vai en, eli normaalisti jo suostuminen on osittain alistumista, varsinkin jos sadistisia saa määritellä tason jolla toimitaan.
No joo, totta tuo että se, kenen kanssa on tekemisissä, määrittää käyttäytymistä. Samoin kuin se, että jo suostuminen johonkin voidaan katsoa alistumiseksi.
Ehkä näitä lokerointeja itsestä tulee tehtyä siksi, että pystyisi kertomaan tarvittaessa uudelle ihmiselle, minkälainen on (ainakin omasta mielestään).
Ja kyllä - masokistisuuteen liittyy mulla paljon oma keho ja sen toiminta kiputilanteissa. Pystyn teknisesti nauttimaan (tietynlaisesta) kivusta ilman alistumistakin, eri asia haluanko.
-
Minulla on ihana leikkikaveri, hänen piiskan allaan olen ollut usein. Olen puhtaasti masokistina siinä, sub-puoleni ei tule hänen kanssaan esiin lainkaan. Kuten sanottua toisessa ketjussa, hänen kanssaan alistun tilanteelle ja halulle. En hänelle.
Dominoivan leikkikaverini kanssa tilanne on täysin erilainen. Alistun puhtaasti hänelle. Ja halulle myös. Lisäksi D\s- kuviossa on enemmän tunteet läsnä. Olen herkempi hänen kanssaan kuin sadisti-leikkikaverin kanssa. Tosi tunteita koen myös sadistin kanssa leikkiessä, mutta ne ovat ns.helpompia tunteita. D\s on minulle ollut se osa elämää, jossa on ok olla heikko, tarvita turvaa, nojata toiseen hetkeksi. Tehdä mitä käsketään, nauttia ja antaa D:lle nautintoa.
-
On mielen kiintoista että ihminen lokeroidaan johonkin lokeroon, itsellä paljonkin riippuu mitä olen siitä kuka on vasta puoli. Eli toisaalta voin tuottaa tuskaa ja kipua ilman hallintaa, jota nykyään kylläkin pidän turvallisuus syystä mieluiten mukana. Eli itse en monesti kukaan ole nähnyt masokisti joka ei ole myös alistuva, sillä tapa millä toista riivaa yleensä johtaa antautumiseen. Jolloin ainoa asia on haluanko hallita vai en, eli normaalisti jo suostuminen on osittain alistumista, varsinkin jos sadistisia saa määritellä tason jolla toimitaan.
No joo, totta tuo että se, kenen kanssa on tekemisissä, määrittää käyttäytymistä. Samoin kuin se, että jo suostuminen johonkin voidaan katsoa alistumiseksi.
Ehkä näitä lokerointeja itsestä tulee tehtyä siksi, että pystyisi kertomaan tarvittaessa uudelle ihmiselle, minkälainen on (ainakin omasta mielestään).
Ja kyllä - masokistisuuteen liittyy mulla paljon oma keho ja sen toiminta kiputilanteissa. Pystyn teknisesti nauttimaan (tietynlaisesta) kivusta ilman alistumistakin, eri asia haluanko.
Yleisesti asioihin vaikutta "se" toinenkin, jonka halut voivat olla hyvä otta tasa-arvoisesti huomioon. Sillä onhan se kovin tylsää jos asiat ovat vain yhdestä näkökannasta riippuva☺
-
Minulla on ihana leikkikaveri, hänen piiskan allaan olen ollut usein. Olen puhtaasti masokistina siinä, sub-puoleni ei tule hänen kanssaan esiin lainkaan. Kuten sanottua toisessa ketjussa, hänen kanssaan alistun tilanteelle ja halulle. En hänelle.
Dominoivan leikkikaverini kanssa tilanne on täysin erilainen. Alistun puhtaasti hänelle. Ja halulle myös. Lisäksi D\s- kuviossa on enemmän tunteet läsnä.
Pätkäisin sun kirjoituksesta tuon ylläolevan. Siinä tiivistyy tosi hyvin se, miten itsekin asian koen. Vaikka olen dominoiva, olen myös masokisti ja usein pohtinut, miten nuo kaksi asiaa voikin tehdä ihmisestä näin kummallisen sekamelskan :D
-
Hirmuisen hyvä pohdinta Ms. M:ltä.
Vaikka olenkin sub niin alistuminen ei tule luonnostaan. Masokistinen puoli on helpompaa toteuttaa, kun kicksit saa siitä kivusta ja sen tuomasta endorfiini/adrenaliiniryöpystä. Alistumisessa taasen ne tunteet ja kaikki muu on läsnä, kuten tuossa jo sanottiinkin. Kuitenkaan mikään "puoli meissä" ei sulje toista pois mun mielestä. :P
Ja en osaa purkaa ajatustani näköjään järjellisesti, joten se on nyt vinksinvonksin, kuten asiaan kuuluu. O:-)
-
Masoch, käytätkö masoa/masokistia synonyyminä subille/alistuvalle?
Itse erittelen ne. Tosin sama henkilö voi olla molempiakin, sekä masokisti että alistuva.
Joo, käytin tässä. Mutta jos ne erottelee, niin olen itse sub enkä masokisti ollenkaan.
-
Hirmuisen hyvä pohdinta Ms. M:ltä.
Vaikka olenkin sub niin alistuminen ei tule luonnostaan. Masokistinen puoli on helpompaa toteuttaa, kun kicksit saa siitä kivusta ja sen tuomasta endorfiini/adrenaliiniryöpystä. Alistumisessa taasen ne tunteet ja kaikki muu on läsnä, kuten tuossa jo sanottiinkin. Kuitenkaan mikään "puoli meissä" ei sulje toista pois mun mielestä. :P
Ja en osaa purkaa ajatustani näköjään järjellisesti, joten se on nyt vinksinvonksin, kuten asiaan kuuluu. O:-)
Tarviiko sitä muunlainen ollakaan :)
-
Minulla on ihana leikkikaveri, hänen piiskan allaan olen ollut usein. Olen puhtaasti masokistina siinä, sub-puoleni ei tule hänen kanssaan esiin lainkaan. Kuten sanottua toisessa ketjussa, hänen kanssaan alistun tilanteelle ja halulle. En hänelle.
Dominoivan leikkikaverini kanssa tilanne on täysin erilainen. Alistun puhtaasti hänelle. Ja halulle myös. Lisäksi D\s- kuviossa on enemmän tunteet läsnä. Olen herkempi hänen kanssaan kuin sadisti-leikkikaverin kanssa. Tosi tunteita koen myös sadistin kanssa leikkiessä, mutta ne ovat ns.helpompia tunteita. D\s on minulle ollut se osa elämää, jossa on ok olla heikko, tarvita turvaa, nojata toiseen hetkeksi. Tehdä mitä käsketään, nauttia ja antaa D:lle nautintoa.
Jotenkin osaan allekirjoittaa liki täysin tämän Ms. M:n tekstin. Itselläni tosin ei ole ollut D/s - suhdetta, mutta voisin hyvin ajatella, että se menisi jokseenkin noin minunkin kohdallani. Masokistina haen nautintoa itselleni ja tietenkin se sadistin saama nautinto on tärkeää myöskin. Jos olisin sub, niin silloin voisin kuvitella, että ensisijaisesti haluaisin tuottaa nautintoa Masterilleni ja itse saisin sitä siinä sivussa. Eli tässä pääsen siihen omaan luonteenpiirteeseeni, joka ei ole kovinkaan miellyttämishaluinen. En tiedä, kuinka miellyttämishaluisia subit ylipäätään ovat, vai ovatko? Nämä ovat mielenkiintoisia asioita ja vaikka lokerointi ei aina niin kivaa olekaan, niin kyllä se monia asioita selkeyttää juuri vaikkapa seuranhaussa. Meitä on moneksi ja hyvä niin.
-
Minulla on ihana leikkikaveri, hänen piiskan allaan olen ollut usein. Olen puhtaasti masokistina siinä, sub-puoleni ei tule hänen kanssaan esiin lainkaan. Kuten sanottua toisessa ketjussa, hänen kanssaan alistun tilanteelle ja halulle. En hänelle.
Dominoivan leikkikaverini kanssa tilanne on täysin erilainen. Alistun puhtaasti hänelle. Ja halulle myös. Lisäksi D\s- kuviossa on enemmän tunteet läsnä. Olen herkempi hänen kanssaan kuin sadisti-leikkikaverin kanssa. Tosi tunteita koen myös sadistin kanssa leikkiessä, mutta ne ovat ns.helpompia tunteita. D\s on minulle ollut se osa elämää, jossa on ok olla heikko, tarvita turvaa, nojata toiseen hetkeksi. Tehdä mitä käsketään, nauttia ja antaa D:lle nautintoa.
Jotenkin osaan allekirjoittaa liki täysin tämän Ms. M:n tekstin. Itselläni tosin ei ole ollut D/s - suhdetta, mutta voisin hyvin ajatella, että se menisi jokseenkin noin minunkin kohdallani. Masokistina haen nautintoa itselleni ja tietenkin se sadistin saama nautinto on tärkeää myöskin. Jos olisin sub, niin silloin voisin kuvitella, että ensisijaisesti haluaisin tuottaa nautintoa Masterilleni ja itse saisin sitä siinä sivussa. Eli tässä pääsen siihen omaan luonteenpiirteeseeni, joka ei ole kovinkaan miellyttämishaluinen. En tiedä, kuinka miellyttämishaluisia subit ylipäätään ovat, vai ovatko? Nämä ovat mielenkiintoisia asioita ja vaikka lokerointi ei aina niin kivaa olekaan, niin kyllä se monia asioita selkeyttää juuri vaikkapa seuranhaussa. Meitä on moneksi ja hyvä niin.
Omasta puolestani voin sanoa, että miellyttämishaluisuuteni riippuu aina vastakappaleesta (sekä planeettojen asennoista, biorytmeistä,hormoneista, jne, jne...). Nykyisen leikkikaverin kanssa, jonka kanssa siis tuota D/s:ää harjoitetaan, miellyttämisenhalu on välillä ollut ihan järjettömän kova. Ja sitten välillä laskenut. Se riippuu aina siitä, miten suhde voi. Ja miten se elää. Kun se dynamiikka ei kuitenkaan ole staattinen, ainakaan minun D/s- suhteessani (toki aina minä olen se sub ja leikkikaveri se D, mutta niin.. Ei se ole niin mustavalkoista, on nyansseja, yksityiskohtia.). Suhde ja sen dynamiikka elää ja hengittää. Se on eräänlainen organismi. Ja siitä pitää pitää huoli. Pitkänkin leikkitauon jälkeen kuitenkin aina löytyy se tila, jossa antaa vain olla. Ei yritäkään mitään. On vain, menee D:n mukana sinne minne hän haluaa viedä. Se on kaunista. Pelottavaa, mutta enemmän se on kaunista.
-
Onukava nähdä että sadismi on aina tekemistä, itse jos tunnen toisen ja hän tietää kuinka sadisti voin olla kivun tuottajana, yleisesti tällöin se että ei tee mitään, vaan pistää toisen anelemaan mitä haluu, jossa vain niin tekee kuin hän itse toivoo. Tämä johtaa yleensä masokistissä hyvinkin kummalisiin ajatusmaailmoihin, jossa pai.ivat tieto siitä mistä nautin ja se miten itse sen osaa pyytää. Voin niitä epätoivon ilmeitä, kun kysyy" näinkö tarkoitit":-)
-
Miksi me jotkut olemme masokisteja tai subeja? Mistä se johtuu?
(Musta tätä voi pohtia avoimesti kaikilta kannoilta, myös psykologisesti, ilman että se tarkoittaisi sitä, että masokismi on jotakin sairasta tai jotakin josta pitäisi pyrkiä pois, jotain joka ei olisi täysin jees.)
...Olen vuodesta 2010 näitä asioita pyöritellyt mielessäni- ja mikä varmasti naurattaa muitakin kuin itseäni, en ole ollut kenenkään "subi" tai maso, Mutta nyt olen siinä pisteessä, jonkinlaisessa tienhaarassa että pitäisi päättää, onko subeus sittenkin silkkaa seksiä ja pajlon seksin harrastamista vai myös siinä samalla tai erikseen jonkinlaista henkistä kasvamista.
Nimittäin jos kyseessä on myös henkinen kasvu ja ihmisenä prosessissa oleminen, siihen tarvitaan asiaankuuluvilta henkilöiltä ymmärrystä, itsensä tuntemusta ja isoja kykyjä ihmisyydessä- ei vaan voi puoskaroida ja olla tekevinään jotain, että kunhan tässä nyt pääsis panemaan ,itseasiassa.
Alunalkaen juuri tuo henkinen puoli kiehtoi eniten ja meninkin siinä mietteissäni ja puheissanikin aika äärimmäisyyksiin- Ajattelin, että tämä (subeus ja alistuminen) on se ainut autuaaksi tekevä tie ja minun tieni, jota en ole koskaan vielä löytänyt, mutta nyt viimein Löysin Ainoan OIkean Totuuden..
Salaa kai kiehtoi se, ettei mun tarvitsis ottaa vastuuta eikä kohdata itseäni sellaisena kuin olen. Eli hyvin arkisena ja resuisena olentona muunmuassa. Olisi jokin ihmeellinen symbioosi ja 24/7 h kestävä sessio, jossa vain olisi subspacessa ja "tiloissa"- eli vähän kuin kamoissa kai sitten aamusta iltaan :D
No tämähän olikin samaa kuvioita, mitä hain fundamentalismissa ja rakkaushurmoksissa, itsesuggestiossa ja jopa harhoissa- aika liki psykoosia siis mentiin, ja jota en silloinkaan 16 vuotiaana tajunnut myöskään.
Mutta ilmeisesti tämä saatanamoinen ajattelu näissä kinkypiireissä-/foorumeilla on avannut viimein tajuntani.
Voihan olla etten tämän tajuttuani "pysty" koskaan enää "alistumaan"- sikälimikäli alistuminen menee jonkin tietyn sapluunan ja käsikirjoituksen mukaan. Joillan on siitä varsin tarkat käsitykset, varsinkin niistä itsekkäistä karkkikauppasubeista, jotka omaa persettään vaan ajattelevat ja ihailevat ja vaativat vielä muitakin niin tekemään alinomaan :))
Lisäystä:
Mä väitän niinkin rajusti,että jos ei ole ottanut itsestään vastuuta koskaan, ei voi "seurata" ketään toista ihmistä, oppia tms. Ei se onni löydy kenestäkään ihmisestä tai D/s-suhteesta, jos on jokin perässätalutettava, aina nöyristelevä, ilman omia ajatuksia ja omaa tahtoa.
Mun ongelmani on aina ollut yksinäisyys ja se etten ole suostunut hyväksymään sitä yksinäisyyttä- en ole uskaltanut katsoa mitä se sisältää kun menee ihan pohjille ja yksin olemaan- aina olen onnistunut jotenkin välttämään sen, keinojahan on.
Se sitten taas on toinen asia, että miksi toiset ovat yksin ja toiset eivät. Ehkä tarpeeksi ahdistuneena ja haavoilla haluaa paeta kuin se kissa sinne piiloon- kun kaikki ovat vaan niin hemmetin onnellisia ja ei pysty kokemaan samaistuvansa, kohtaavansa- joku vaihtoehto olisi teeskennellä muuta kuin on ja yrittää saada hyväksyntää feikkaamalla- mutta jos koko elämä on feikkiä, niin huh huh-
Laitan linkin tähän dokkariin, vaikkei se suoraan liity kinkyyn, mutta ihmisyyteen ja josta annan ohjaajalle 11 pistettä siitä, että ilkesi laittaa itsensä noin likoon, räkäisenä itkuiikkana, ja kun meinasi vallan hajota matkalla. Eihän tuo pitkältä ajalta ole, mutta äärimmäisen hyvin tiivistetyssä muodossa
Dokumenttiprojekti: Onnelliset http://areena.yle.fi/1-3090596
-
Miksi me jotkut olemme masokisteja tai subeja? Mistä se johtuu?
(Musta tätä voi pohtia avoimesti kaikilta kannoilta, myös psykologisesti, ilman että se tarkoittaisi sitä, että masokismi on jotakin sairasta tai jotakin josta pitäisi pyrkiä pois, jotain joka ei olisi täysin jees.)
...Olen vuodesta 2010 näitä asioita pyöritellyt mielessäni- ja mikä varmasti naurattaa muitakin kuin itseäni, en ole ollut kenenkään "subi" tai maso, Mutta nyt olen siinä pisteessä, jonkinlaisessa tienhaarassa että pitäisi päättää, onko subeus sittenkin silkkaa seksiä ja pajlon seksin harrastamista vai myös siinä samalla tai erikseen jonkinlaista henkistä kasvamista.
Nimittäin jos kyseessä on myös henkinen kasvu ja ihmisenä prosessissa oleminen, siihen tarvitaan asiaankuuluvilta henkilöiltä ymmärrystä, itsensä tuntemusta ja isoja kykyjä ihmisyydessä- ei vaan voi puoskaroida ja olla tekevinään jotain, että kunhan tässä nyt pääsis panemaan ,itseasiassa.
Alunalkaen juuri tuo henkinen puoli kiehtoi eniten ja meninkin siinä mietteissäni ja puheissanikin aika äärimmäisyyksiin- Ajattelin, että tämä (subeus ja alistuminen) on se ainut autuaaksi tekevä tie ja minun tieni, jota en ole koskaan vielä löytänyt, mutta nyt viimein Löysin Ainoan OIkean Totuuden..
Salaa kai kiehtoi se, ettei mun tarvitsis ottaa vastuuta eikä kohdata itseäni sellaisena kuin olen. Eli hyvin arkisena ja resuisena olentona muunmuassa. Olisi jokin ihmeellinen symbioosi ja 24/7 h kestävä sessio, jossa vain olisi subspacessa ja "tiloissa"- eli vähän kuin kamoissa kai sitten aamusta iltaan :D
No tämähän olikin samaa kuvioita, mitä hain fundamentalismissa ja rakkaushurmoksissa, itsesuggestiossa ja jopa harhoissa- aika liki psykoosia siis mentiin, ja jota en silloinkaan 16 vuotiaana tajunnut myöskään.
Mutta ilmeisesti tämä saatanamoinen ajattelu näissä kinkypiireissä-/foorumeilla on avannut viimein tajuntani.
Voihan olla etten tämän tajuttuani "pysty" koskaan enää "alistumaan"- sikälimikäli alistuminen menee jonkin tietyn sapluunan ja käsikirjoituksen mukaan. Joillan on siitä varsin tarkat käsitykset, varsinkin niistä itsekkäistä karkkikauppasubeista, jotka omaa persettään vaan ajattelevat ja ihailevat ja vaativat vielä muitakin niin tekemään alinomaan :))
Voin rohkaista sinua, se että alistuu tai alistetaan on eriasioita, jossa moni luulee alistamisen tarkoittavan jotain hurjaa, no itsellä se normaalisti menee sillein, että toinen vain hyväksyy sen että nytten säännöt laadin minä.
Eli tämä tapahtuu normaalisti julkisissa kahviloissa, jonka jälkeen toiselle jätetään vielä mahdollisuus poistua, sekä hänelle myös jää velvoite ottaa yhteyttä milloin haluaa tavata.
Eli kun tapaat oikean henkilön joka on dominoiva, niin sinulle jää oikeasti vain päätettävää haluatko itse edetä, sillä toinen puoli hyäksyy sinun päätökset.
-
Nautin alistua naiselle. Se on ollut osa minua niin kaun kuin muistan. Erikoistahan se on, kun yleensä naiset odottavat päinvastaista.
Eikä minusta tämä ulospäin näkyisi, olen yleensä se porukan alfauros. Tosin lähimmät ystäväni tietävät tämän puolen minusta.
Syytä en tiedä tähän, tämä on ainoa tapa olla seksuaalinen minulle.
-
Jotenkin osaan allekirjoittaa liki täysin tämän Ms. M:n tekstin. Itselläni tosin ei ole ollut D/s - suhdetta, mutta voisin hyvin ajatella, että se menisi jokseenkin noin minunkin kohdallani. Masokistina haen nautintoa itselleni ja tietenkin se sadistin saama nautinto on tärkeää myöskin. Jos olisin sub, niin silloin voisin kuvitella, että ensisijaisesti haluaisin tuottaa nautintoa Masterilleni ja itse saisin sitä siinä sivussa. Eli tässä pääsen siihen omaan luonteenpiirteeseeni, joka ei ole kovinkaan miellyttämishaluinen. En tiedä, kuinka miellyttämishaluisia subit ylipäätään ovat, vai ovatko? Nämä ovat mielenkiintoisia asioita ja vaikka lokerointi ei aina niin kivaa olekaan, niin kyllä se monia asioita selkeyttää juuri vaikkapa seuranhaussa. Meitä on moneksi ja hyvä niin.
Itse olen luonteeltani ainakin hyvin empaattinen ja miellyttämisenhaluinen. Tämä puoli minussa on melko vahvasti läsnä s-roolissa. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan kuitenkin korostaa että tästä huolimatta en ole luonteeltani alistettu tai alakynnessä. Sub80 kommentoikin tähän liittyen aika hyvin:
Nautin alistua naiselle. Se on ollut osa minua niin kaun kuin muistan. Erikoistahan se on, kun yleensä naiset odottavat päinvastaista.
Eikä minusta tämä ulospäin näkyisi, olen yleensä se porukan alfauros. Tosin lähimmät ystäväni tietävät tämän puolen minusta.
Syytä en tiedä tähän, tämä on ainoa tapa olla seksuaalinen minulle.
Jonain päivänä minusta voi arkenakin saada melkoisen pirttihirmun päällepäsmärin kuvan vaikkei se olekaan kuin osa minusta. Hyvä itsetunto ei siis korreloi dominoimisen kanssa millään lailla, vaikka toisin voisi ehkä luulla? Toki useimmat varmasti toivovat D:n olevan hyväitsetuntoinen partneri... Eipä silti, koen että hyvä subikin on hyvä-itsetuntoinen eikä arka lapanen :) Toisaalta olemme kaikki ihmiset niin erilaisia joten voisi kuitenkin olettaa että ehkä kaikille on loppujen lopuksi kuitenkin kysyntää(?)
-
Se on kuin lupa saada olla oma itsensä ilman suorittamisen tuskaa.
Lupa heittää kiltti tyttö narikkaan tietäen, että vastapuoli on suunnitellut käsikirjoituksen puolestasi.
Lupa saada heittäytyä ja lupa päästää irti.
Lupa saada nauttia toisen nautinnosta ja intohimosta kiihottamalla sekä miellyttämällä sitä lisää ilman, että se antaisi "huoran" leimaa.
Saada kicksinsä saadessaan olla toisen kontrollin alla ja omistuksessa. - Tuntea sitä kautta olevansa kokonainen nainen.
Joskus jopa kuningatar kuningaskunnassa, jota kuninkaasi hallitsee. :love:
Se on myös vastakohtaa feminismille. Kokea turvallisuutta siitä, että parisuhteessa mies on mies, eikä mikään tossukka.
-
Yksi näkökulma tuli mieleen vielä tähän keskusteluun, liekö sitä jo sivuttukin. Seksuaalisuudesta voi nauttia monella tapaa. Jotkut nauttivat kapealla alueella ja jotkut laajemmalla. Näkisin, että se on KYKY pystyä nauttimaan myös alistumisesta. Ihan yhtä lailla kuin voi olla kyky nauttia vaniljaseksistä tai suutelemisesta tai mistä vain. Jotkut ihmiset ovat sitten muita uteliaampia tällä alueella, avoimia uutta kohtaan ja nauttivat vaihtelusta. Silloin seksuaalisuuskin näyttäytyy laajempien mieltymysten alueena kuin sellaisella, joka ei ole seksuaalisuuden suhteen yhtä utelias, kokeilunhaluinen, uutta etsivä.
Ihan samoin tämä toimii muutenkin elämässä. Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, kiinnostaako uudet jutut vai pitäytyykö mieluummin vanhassa tutussa. Jotkut ovat uteliaita oppimaan vaikka mistä, toiset mieluummin keskittyvät johonkin asiaan syvemmin, jotkut haluavat pysyä vain pintaraapaisujen varassa.
-
D\s on minulle ollut se osa elämää, jossa on ok olla heikko, tarvita turvaa, nojata toiseen hetkeksi. Tehdä mitä käsketään, nauttia ja antaa D:lle nautintoa.
Tässä on jotain hyvin olennaista tiivistettynä! :) En usko kaikilla subeilla olevan samoja motiiveja mutta mulla näin tuntuu olevan. Alistumisen tarve on vahvasti kytköksissä turvallisuuteen ja tarpeeseen saada tuntea olevansa pieni ja heikko vastapainoksi kaikelle muulle. Miksi se sitten on niin vahvasti kytköksissä kiihottumisen tunteeseen niin sitä en tiedä. Joskus olen leikitellyt ajatuksella että kinkyilyt olis kytköksissä niihin tarpeisiin, mitä lapsuudessa siinä elämäntilanteessa on kokenut kun seksuaalinen kehitys on tapahtunut mut saattaa olla liian pseudotieteellistä arvuuttelua :P Kuka tietää.
-
Mun "teoria" on se, että seksissä ja seksuaalisuudessa on mahdollista työstää erilaisia traumoja, tilanteita ja tunteita. Itse olen ainakin huomannut näin tekeväni. Esim. raiskaustraumaani olen työstänyt kumppanin kanssa; miten hyvältä tuntuukaan, kun hallitsee tilanteen täysin, toinen onkin äärimmäisen hellä ja huomaavainen..
Toisaalta nautin myös alistua; luottaa toiseen täysin, antaa kaikki valta toiselle, koska tiedän ettei hän tee mitään liian ikävää, vaan pohjimmiltaan haluaa parastani. Seksuaalinen kiihotus ja nautinto on niin voimakasta, että sen avulla voi käydä tosi vaikeitakin tunteita läpi. Vähän kuin jotkin päihteet, mutta mulle seksuaalisuus on vielä vahvempi. Voi elää ikävän tilanteen uudestaan ja kiihotuksen avulla tavallaan "pehmentää sitä". Saa aivot huijattua, että se voikin olla kiihottavaa, vaihdettua näkökulmaa ja siten työstettyä traumaa.
On siinä myös varmasti eläimellinen puoli. Mutta koen omalla kohdallani, että seksuaalisuus on todella psykologista ja siksi se myös muuttuu elämäntilanteiden mukaan, ja esim. jonkun henkilön kanssa sama asia sytyttää, jonkun kanssa ei. Jonkun pelkkä hipaisukin saa kehräämään seksuaalisesti, toinen voi tehdä vaikka mitkä kikat, eikä sytytä. Ite olen vahvasti sitä mieltä, että aivot on suurin seksuaalielin. Ja että mielenterveys vaikuttaa seksuaalisuuteen ja toisinpäin. Seksuaalisuutta voi käyttää myös "työkaluna" esim. traumoista toipumiseen, ja muutenkin toki persoonan kehittämiseen.
Nautin seksuaalisuuden laajasta kirjosta. En ole alistaja, enkä alistettu 24/7, vaan ainoastaan session aikana, ja siinäkin voi roolit vaihtua yllättäen. Kumpikin meistä tykkää sekä alistua, että alistaa, mutta luontaisin ja kiihottavin asetelma on silloin, kun mies on dominoiva ja mä alistun täydellisesti. Ei siinä tarvitse olla edes kipua; se on se tunne; haluan antautua täysin, olla täysin toisen vallassa, tiedän ettei hän tee pahaa, mutta silti jännittää hieman. Toisten ihmisten kanssa mulla on toisinpäin; exän kanssa selkeästi mä olin dominoivampi ja exä alistui. Nautin siitä, kun seksissä saan tuoda kaikkia puoliani esiin, ja eri ihmisten kanssa seksi on aivan erilaista. Musta tuntuu, että olen oikeastaan "niskan päällä" suhteissani koko ajan, olenkin vitsaillut, että "mä manipuloin miehen alistamaan itseäni, eli onko loppujen lopuksi niin, että vaikka hän ottais mut rajusti, mä alistan häntä, koska salaa toivoin sitä?". Toisaalta nykyinen suhteeni on äärimmäisen tasa-arvoinen, ja se jos mikä on kiihottavaa; fyysisesti ja henkisesti vahva nainen ja vahva mies yhdessä, tuodaan toisistamme parhaat puolet esiin.
Äärimmäisestä kivusta tai vaarasta en nauti. Sopivasta kyllä. Esim. kun nännejä purraan juuri sillä rajalla, mikä on ikävää, eikä enää kiihottavaa. Tai toinen läpsii kunnolla pyllylle, repii hiuksista, nai mua lujaa vaikka se sattuukin, vaikka vaginani on jo kipeä naimisesta ja lukuisista orgasmeista. Sen tyylisestä tykkään. Ja henkisestä alistamisesta ja roolileikeistä. Aina en pidä kivusta, vaan se vaatii tietyn mielentilan. Sen sijaan äärimmäisen hellästä kosketuksesta tykkään aina. Omalla kohdallani hellyys, myötätunto ja rakkaus koskettaa eniten; kenties siksi, että lapsena jäin niin paljon paitsi niistä.
Koen seksuaalisuuteni olevan aika laaja, ja edelleen avautuu terälehti kerrallaan, välillä toki voi jokin osa-alue myös sulkeutua hieman, mutta hyväksyn seksuaalisuuden prosessina, mikään ei ole pysyvää välttämättä. Nykyään saan orgasmeja tosi monella lailla, jopa ajatuksen voimalla ilman fyysistä stimulointia, sopivassa mielentilassa.
Mulle vaihtelu on juuri se juttu. Tykkään siitä, että jokainen seksikerta on erilainen, tuntuu erilaiselta, ja on siksi yllätyksellinen. Välillä hyvin hellää rakastelua, välillä kunnon nöyryytystä ja villiä himoa. Tärkeintä mulle on läsnäolo. Se, että kokee olevansa joka solullaan siinä hetkessä. Siinä vaiheessa on oikeastaan aika sama, mitä mies tekee, sillä kaikki kiihottaa. Toki mullakin on asioita, mistä nautin eniten, mutta sopivassa mielentilassa (äärimmäisen kiihottuneena ja vapautuneena) saan orgasmeja melkein mistä vain.
Mulle alistuminen on ennen kaikkea luottamusta; että antaudun täysin toisen valtaan ja haluan, osaan, uskallan luottaa täysin. Toisaalta nautin äärettömästi myös ottaa tilanteen haltuun ja dominoida muita. Olen huomannut, että naisista suurin osa nauttii siitä, kun joku muu "vie", miehissä sen sijaan niitä on harvemmassa. Voi olla, että nää ei ole niinkään sukupuoliasioita, vaan yhteiskunnan kapeiden normien mukana tullut? Mä jotenkin uskon, tai haluan uskoa, että jokaisessa meissä on monia puolia, kaikkein alistuvinkin tietyssä tilanteessa ja sopivan henkilön kanssa voisi kiihottua huomattavasti ollakin ohjissa.
Mutta en tiedä, ehkä projisoin, koska ite olen tällainen :D Mulla mielihalut vaihtelee muutenkin aika paljon.
-
Mieltäni kaikelle on syy ja kysyntä kaikkeudessa. Jos jotain on olemassa sille on tarkoitus, tajuttiin me sitä nyt tai joskus myöhemmin. Mielestäni psyykkistä, taipumus.
Fobioista, kun hämähäkkejä. Kiehtovia, hiipailevat niin ettei huomaa, sitovat, ja kutovat seittejä, odottavat uhria jonka paketoivat...
-
Menee nyt hieman off-topic, mutta yhden kaverin kanssa ihmettelin kerran että mikähän ihmisiä esim. vaippa- ja pissaleikeissä kiehtoo. Esitin oman teoriani siitä, että siinä vaiheessa lapsuutta, kun lapset kiinnostuvat näistä asioista niin heidät on tukahdetettu ja sitten aikuisiällä asiat saavat tuollaisen muodon. Kaveri komppasi, että hän tuntee yhden sellaisen ihmisen, ja että tämä ihminen sanoi asian olevan juuri noin. :D No, todellisuudessahan ihminen on aika monimutkainne olento ja seksuaalisuuteen mahtuu muutakin enkä todellakaan väitä olevani mikään psykologi.
Sitten asiaan. Omasta puolestani nautin alistumisesta, siitä että minua hallitaan. Luulen että tässä kysymys on pohimmiltaan siitä, mitä minä olen ja sitäkautta tahdon antaa myös toiselle. Koen olevani ihmisenä vastaanottavainen ennemmin kuin initiaattori. Kivusta ja nöyryytyksestä en pidä. Käskemisestä ja pienestä ilkeydestä kumminkin (juontanee juurensa hallitsemiseen). Tosin tässäkin on sellainen poikkeus, että kerran olin niin hulluna yhteen tyyppiin että en olisi pannut pahakseni jos hän olisi vaikka läpsinyt minua kasvoihin siinä tuoksinnassa, koska tiesin sen kiihottavan häntä niin se sitten kiihotti minuakin. :) Toinen ikäänkuin näyttää voimansa siinä.
Toki kinkyilyn rinnalle mahtuu muitakin asioita mitä teen ja ehkä minussa on ripaus myös initiaattoria... tosin minulla ei ole kovin suurta tarvetta sitä puolta itsessäni toteuttaa. Olen siis noin 90-100% prosenttisesti alistuja.
-
Naisten keskuudessa alistuva mies esim. on pääosin vitsi. Tosin siinä tekevät ko. miehille karhunpalveluksen, koska tyydyttämätön himo tai saavuttamaton hyväksyntä on suurin motivaatio saada sitä...
Miksi joku on alistuva? Mitä merkitystä sillä on? Parempi keskittyä siihen, että näin on and thats it.
-
Naisten keskuudessa alistuva mies esim. on pääosin vitsi. Tosin siinä tekevät ko. miehille karhunpalveluksen, koska tyydyttämätön himo tai saavuttamaton hyväksyntä on suurin motivaatio saada sitä...
Minusta alistuva mies ei ole vitsi, mutta hän on uhka. Yleisesti ottaen alistuvissa ihmisissä on se riski (myös minussa), että alistumisella pyritään eroon oman elämän vastuusta. "Joku toinen opettaa minulle miten seksiä harrastetaan", "Joku opettaa minulle sitä ja tätä", "Minulla ei ole enää mitään vastuuta" jne... Minusta jää alistuvan omalle vastuulle osoittaa se, että hänen motiivinsa on ovat ns. puhtaat eikä kyseessä oel "pakoyritys elämästä".
-
Minusta alistuva mies ei ole vitsi, mutta hän on uhka. Yleisesti ottaen alistuvissa ihmisissä on se riski (myös minussa), että alistumisella pyritään eroon oman elämän vastuusta.
Totta ja juuri eilen mietittiin sitä, että monesti (en tarkoita aina) subeilla on sellainen asenne, että toisen pitää tyyliin pystyä kaikkeen ja kaikki subin toiminta on hallitsevasta osapuolesta kiinni jne... ja miten itse olen tajunnut vasta vanhempana sen kuinka tärkeää on itse edistää omaa tahtoaan halujensa suhteen sen sijaan, että vastuu sysätään täysin toisen harteille. Olen itse pyrkinyt menemään asiaan helppouden kautta eli niin, että toki tasa-arvoisuus on tärkeää, mutta samalla se, että hallitsevalle osapuolelle asioiden tulee olla helppoa, jolloin se ei kuormita liiaksi. Kaikki eivät tietenkään koe asiaa kuten minä koen, mutta itse saan tyydytystä siitä, että pyrin olemaan mahd. vähän vaivaksi hallitsevalle osapuolelle eli tavallaan mahd. helppo, mutta toki samaan aikaan vaadin myös vastavuoroisuutta toiminnan suhteen, epätasapaino miten päin vain on pahasta, monella eri tavalla.
-
Yksinkertaisesti vain pidän kivusta kun subivaihe päällä, se saa seisoon ja joskus pelkkä piiskaus voi saada jopa laukeamaan. En tiedä siihen syytä sen syvällisemmin, mutta jo ennen kuin tiesin sanaa seksi haaveksin jo väkivaltaisista ja alistavista naisista ja ajattelen olevani synnynnäinen switch ja on ollut kivaa :)
-
mutta jo ennen kuin tiesin sanaa seksi haaveksin jo väkivaltaisista ja alistavista naisista
Mulla on muuten ihan sama ollut aikoinaan. Muistan jopa osan niistä fantasioista, joita mulla oli jo ennen ekaa luokkaa ja ne oli Todella sadistisia! Sit pissailin sänkyyn ja hinkutin itteeni ihan onnessa :D
-
Kyllä samoja juttuja kuin mitä täällä on kirjoiteltu
- kipu synnyttää luonnon omia kivun levittäjiä, endorfiineja jotka toimivat samoissa opioidireseptoreissa kuin vaikkapa morfiini
- subin roolissa (miksei myös domin) voi tuntea pakoa todellisuudesta, muuttunut mielentila on kuin flow tai mindfulness
- pelko ja jännitys tapahtumista saa aikaan adrenaliiniryöpön, joka buustaa aivoja ja voi aiheuttaa rakastumista
- aivot ovat kuin vuoristoradassa, subin pelko/alistuminen ja jännitys sekä domin aggressiivisuuden omainen käytös
- bdsm:n jälkeen etenkin sub on tilassa, jossa aivot palautuvat
- itse pidän kosketuksesta erityisen paljon, ja kaikki edellä mainitut kohdat lisäävät nautintoa
- bdsm on monipuolisempaa ja siinä seksi on vaihtelevampaa kuin muutoin
- bdsm liittyy käyttäytymiseen ja aivojen ehdollistumiseen, on sen takia mielenkiintoista
- jännityshakuisuus, mutta ite en haluu mihinkään vuorille kiipeilemään
Hmm..jotain mulla vielä oli mielessä....
:)