BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 01.02.2016, 18:47
-
Eläimellistä menoa
Kun varhaisteini-iässä leikimme naapurin poikien ja tyttöjen kanssa poliisia ja roistoa, olin aina kovin innoissani leikissä mukana. Se olo, kun tiesi poliisien jahtaavan, oli huumaannuttava. Juosta ympäri taloyhtiön laajoja nurmikkoalueita, piiloutua välillä ja odottaa sydän pamppaillen milloin poliisi huomaa ja lähtee jahtaamaan. Kun jahti oli päällä, juoksin niin kovaa kuin pystyin. Silti, kiinni jäädessä olin kuitenkin todella ”tiloissa”. Muistan selkeästi eräänkin kerran, jolloin poliisipoika sai minut kiinni tarttuen vyötärööni vauhdissa ja kaataen minut maahan. Polviin tuli naarmuja, ja 12-vuotiaan nuoren naisen lantiossa sykähteli.
Pidän siitä kun minua saalistetaan. Kun tunnen saalistajan katseen itsessäni. Se tunne herättää jotain todella primitiivistä minussa. Sellaisen tunteen, joka nukkuu suurimman osan ajasta. Herätessään se tunne vie kuitenkin täysin mukanaan, ja kastelee pöksyt suhteellisen tehokkaasti. Sen jälkeen on jotenkin helpompaa päästää irti kaikesta, antaa sen ”sisäisen eläimeni” viedä. Mennä puhtaasti vaistojen varassa. Toki, sessioidessa, täytyy muistaa turvallisuus. Siksi nämä ”eläimelliset” sessiot ovat yleensä enemmän painottuneet siihen sellaiseen rajumpaan puoleen, ilman äärimmäistä kipumatkailua.
Reilun kolme vuotta kestäneen kinkyilyni aikana en ole törmännyt pahemmin kaltaisiini Suomen ympyröissä. Toki varmasti kaikille pervoilla ja vaniljoilla on oma eläimellinen puolensa, mutta siitä ei kovin paljoa puhuta. Fetlifessa on ”primal” kinkyjä enemmänkin, ja keskustelua käydään suhteellisen paljon.
”Primal” luokitellaan fetissiksi, mutta se miten fetissi ilmenee riippuu ihan yksilöstä. Se voi olla rajua, eläimellistä seksiä. Se voi olla eläimellisten tunteisen hyväksymistä ja niiden näyttämistä ulospäin. Se voi olla suojenlunhalua, se voi olla suojelluksi tulemisen halua. Se voi olla kaikenlaista eläimellistä, suloisessa sekasotkussa. Eläimet eivät kuitenkaan kuuluu primal-fetissin alle. Ennenkaikkea primal-leikkiin kuuluu se, että tunteet tuodaan esiin raakoina. Niitä ei häpeillä. Leikki on myös tämän takia yleensä hyvinkin raakaa, on se sitten kiusoittelua, saalistusta, painia, mitä tahansa.
Koska ”eläimellinen” puoli seksissä, primal play, on erittäin paljon tunnepohjaista, on tietysti vaarana ylilyönnit. Turvasana/esine pitää olla mukana. Kun se ”eläin sisällä” heräilee, täytyy muistaa kuitenkin se, että ihan kaikki ei ole sallittua. Rajoissa täytyy pysyä, ehkä välillä hiukan voi niitä venyttää. Ei liiaksi kuitenkaan. Lukiessani netistä hieman enemmän primal-playsta, tuli vastaan usein RACK (Risk-aware consensual kink ) käsite. Täytyy muistaa siis, että riskejä tähän puoleen kinkystä liittyy. Aina voi sattua ja tapahtua hiukan pahemmin. Siksi molemminpuolinen luottamus ja leikkikaverin tunteminen nousee arvoon arvaamattomaan, kun aletaan painia, purra, raapia, murista ja mitä sitä kaikkea onkaan. Session aikana voi myös nousta tunnepuolelta esiin jotain, mitä ei tiennyt edes olevan olemassa. Herkkyyttä tarvitaan. Ja ymmärrystä, varsinkin jos leikki loppuu kesken tunnepuolen takia.
Minulla on ollut mahdollisuus, oikeastaan etuoikeus tunnustella ja tutustua omaan sisäiseen Naaraaseeni ja leikkikaverin Naaraaseen todella herkän, raivokkaan, ihanan julman ja todella kiihkeän leikkikaverin kanssa. Olemme kumpikin alusta lähtien tajunneet sen, että se on juuri se eläimellinen puoli, joka meidän välillämme kipinää iskee. Toki, minä masokistina olen nauttinut suuresti myös leikkikaverini sadistisesta puolesta. Vaan usein kuitenkin ne kaikista upeimmat kokemukset ovat olleet silloin, kun olemme kumpikin päästäneet sen Naaraan sisällämme irti, ja hakeneet toisistamme nautintoa eläimellisesti, lähes raivokkaasti. Oma sisäinen Naaraani on osoittautunut jopa hieman sadistiseksi tapaukseksi, se haluaa ennen kaikkea pitää sylissään ja raapia kumppanin ihon viiruille, jopa rikki. Toisaalta se Naaras sisälläni haluaa myös pitää huolta leikkikaverista, silittää, hyväillä, jopa suojella. Matka on alussa, kaikkea jännää tulee vielä löytymään.
Luulen, että seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy aina eläimellisyys. Kun ajatellaan vaikkapa kiimaista naista, eikö siinä olla tekemisissä juuri todella alkukantaisen ja eläimellisen tunteen kanssa, kun nainen lähes kiemurtelee himostaan? Tai miestä, joka riisuu naista katseellaan, arvioi tämän muotoja vaatteiden läpi ja lähes murisee himosta? Eikö se ole juuri se eläin siellä kaiken kohteliaisuuden, hyvien käytöstapojen, yhteiskunnan asettamien normien alla, joka karjuu päästä vapaaksi?
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=13367;type=avatar)
Ms. M, Naaras
-
Nonniin, ja avataanpas tähän vastaaminen nyt sitten. Aloitan koska taidan edustaa sellaista semanttista - ehkä ideologistakin - kriitikkoa tässä asiassa.
Eläimellistä menoa
.....Luulen, että seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy aina eläimellisyys. Kun ajatellaan vaikkapa kiimaista naista, eikö siinä olla tekemisissä juuri todella alkukantaisen ja eläimellisen tunteen kanssa, kun nainen lähes kiemurtelee himostaan? Tai miestä, joka riisuu naista katseellaan, arvioi tämän muotoja vaatteiden läpi ja lähes murisee himosta? Eikö se ole juuri se eläin siellä kaiken kohteliaisuuden, hyvien käytöstapojen, yhteiskunnan asettamien normien alla, joka karjuu päästä vapaaksi?
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=13367;type=avatar)
Minulle se ei ole se eläin. Vaan ihminen on eläin ihan siinä missä muutkin nisäkkäät. Eläinkunta on jonkinlainen jatkumo, ja ihminen vain on sellainen eläin jonka aivot ovat hiukan kehittyneemmät ja monimutkaisempiin asioihin kykenevät kuin muiden eläinten.
Eli vastustan (tosiaan näin jyrkkä sanamuoto) monia dualistisia jakoja: lunto-kulttuuri, mies-nainen, hyvä-paha, eläin-ihminen.
Ja siitä syystä että kun laitamme asiat kovin selkeisiin vastakkaisiin (ja joskus jopa toisiaan täydentäviin ja tasapainottaviin) pooleihin, niin menetämme, mielestäni, jotakin oleellista: ristiriitaisen samanaikaisuuden hyvin erilaisten tilojen ja asioiden ja tunteiden päällekkäisyydestä ja limittäisyydestä ja monenlaisesta sekoittumisesta. Ja minulle juuri ristiriidat, harmaat alueet, paradoksit tuovat sen olennaisimman merkityken eloon.
Eli katson että "eläimellisyytemme" on läsnä myös siellä virastossa asioidessamme, samoin kaikessa muussa elämässä. Se sitten miten sitä käytetään parhaiten palvelemaan on aina valinta (joka ohjautuu sieltä neokorteksista missä se eettisyys asustaa). Eli eläimellisyys on kaiken kattavaa voimaa ja energiaa läpi elämän koko kirjon, aina hellyydestä hurjimpaan himoon. Ei se karju vapautta vaan elämä ittsessään kaikkinensa karjuu vapautta.
-
Minusta ihminen on eläin, don't get me wrong. Ollaan kuitenkin opittu käyttäytymään ei niin eläimellisellä tavalla miljoonien vuosien aikana. Kahlittu se elukka. Minä näen niin, että se elukka pääsee vapaaksi primal-playn tuoksinassa.
Toki vaistot ohjaa arjessakin, ja esimerkiksi feromonien vaikutusta moni ei varmaan ihan äkkiä tajuakaan. Silti, en usko, että moni päästää sisäistä elukkaansa irti esim.verovirastossa tms.
Primal-playssa on lupa antaa tulla sen elukan ihan pintaan. Kuunnella kehoaan täydellisesti. Mitä keho haluaa, estottomana.
-
Mä taas juuri olen sitäå mieltä että se "elukka" on hyvä laskea joskus juuri virastoissa hiukan irti; palvelu paranee kummasti (enkä tarkoita huonoa käyttäytymistä vaan juurikin sitä hallinnassa olevaa voiman käyttöä). Ylipäänsä olen sellaisen hyvän käyttäytymisen, käyttäisin jopa termiä rakkaus, kannalla, mutta jotta se toimii niin on osattava heittää aika voimallisesti myös sellainen "turhat pulinat pois"-mentaliteetti päälle. Eli molemmat tarvitaan, erilaisin painotuksin tilanteen mukaan.
Eli elukkailu on vain jatkumoa myös, ihan siinä missä kaikki muukin. Voi olla semantiikkaa mutta itselle ajatuksellisesti olennaista tehdä ero. Eli en halua ajatella että minun tulee "pidätellä" jotakin itsessäni, jotakin joka janoaa vapauteen. Sellainen ajattelu ei vain sovi minulle. Muut saa ajatella kuis tykkäävät.
Ps. Minulle tällainen "peto sisälläni"-ajattelu vertautuu kartesiolaiseen aivoissa olevaan pikku-ukkoon (tietoisuus). Eli edustavat samanlaisen dualistisen ajattelun variaatioita.
-
En puhu PEDOSTA, puhun elukasta, eläimestä. Siinä on vissi ero. :)
En keksi mitään hienoja sivistyssanoja tähän nyt, joten otan käyttöön kielikuvan. Minä koen olevani hiukan sellainen ns.sekoituspehmis. On vaniljapuoli, johon on kietoutunut suklainen puoli. Samassa tötterössä. Pinnalta näyttävät olevan selkeästi erillään, sisältä kietoutuvat ja sekoittuvat yhteen voimakkaammin. Voi nauttia makuja erikseen, tai molempia samaan aikaan.
Dualismia en allekirjoita omassa ajattelussani. Sekoituspehmiksessäkin on makuja vaikka kuinka. Vanilja, suklaa ja niiden lukemattomat sekoitukset eri sekoitussuhteilla.
Primal-playssa minulle mahdollistuu nauttiminen niin toisen elukasta kuin omastani. Siinä ollaan vahvasti siellä sekoituspehmiksen suklaisella puolella (en viittaa anaaliseksiin :D ).
-
Joo, niin on.Yhtä hyvin tosin olisin voinut aiempaan viestiin kirjoittaa: "eläin sisälläni"-ajattelu. Mutta se ero tulee varmaan juuri minulle siitä että eläin=ihminen. Ja ihminen on holistinen kokonaisuus sisältäen niin neokorteksin monimutkaisen päättelyn kuin sen pedon kynnet ja raateluhampaat (vaikka sitten vain vertauskuvallisesti, ne kun voivat olla muutakin kuin materiaa).
Eli ero on varmaan juurikin semanttisella tasolla (ja jokainen valitsee itse oman kielenkäyttönsä vivahteet ja merkityksenannot jotta tuntuvat parhaiten vastaavan omaa ihmis- ja maailmankuvaa).
Musta tuntuu myös että naisten on muutenkin hankalampaa sofistikoitua liiaksi mihinkään kulttuurin yläeetteriin, sillä äitiys on sellaista fyysis-psyykkisesti kokonaisvaltaista polvilleen pudottavaa kokemusta: ruumiin eritteitä, kipua, tuskaa, valtavaa rakkautta ja pelkoa ja haltioitumista suloisen karmeassa sekamelskassa. Oma kroppakin muuttuu sekä vieraaksi että saman aikaisesti käsinkosketeltavan konkreettiseksi.
Junassa töistä kotiin maidosta kiristäviä tissejä, jotka kipristyvät ja rupeavat valumaan kun naapuri vaunussa vieras kersa parahtaa. Ja kun lapsi kasvaa ja kohellus alkaa niin jokainen katuminen verinirhaumineen kiristää kohtua kuin omaa lihaa leikattaisiin.
Puhumattakaan siitä "eläimestä" jonka kiukutteleva itsetuntonsa vallassa kiemurteleva uhmaikäinen kirpoaa pintaan pimeänä talviaamuna aamukiireessä eteisessä hellimmässä ja pitkäpinnaisimmassakin emossa (tai no, en ehkä voi tietää kun pinnani ei ole kaikkein pisin).
Äitiys on hyvin eläimellistä menoa.
-
Kyllä, kovin tuttua. Kauniisti kirjoitettu ja kerrottu.
Samanlaisissa fiiliksissa kuin sinä tällä hetkellä, tutkin eläinpuoltani toisen yhtä eläimen kanssa.
whiphunt.blogspot.fi
-
Olen itse miettinyt, että minkälaista se eläimellinen seksi on? Koska jos miettii ihan normi takaapäin asentoa, niin mielestäni jo tämän voi laskea eläimelliseksi seksiksi, koska kyseinen asento on luontainen kaikille eläimille, myös meille ihmisille (olemmehan mekin eläimiä) ja kyseisessä asennossa eläimelliset vaistot voivat päästä hyvin valloilleen. :D
-
Reilun kolme vuotta kestäneen kinkyilyni aikana en ole törmännyt pahemmin kaltaisiini Suomen ympyröissä.
Mulla on sitten vissiin käynyt melkoisen hyvä säkä kun omasa seksielämässäni (joka on siis =kinkyilyurani), ihan melkein ensimmäisistä kumppaneista lähtien olen onnistunut törmäilemään kanssaelukoihin. Mulla tämä ns. primal-meininki on juurikin sekä seksuaalisuuteni että kinkyilyni ytimessä, siksi ehkä en ihan niin kauheasti innostu ns. D/s -kuvioista: niissä kun on mukana minun käsittääkseni ja omien kokemuksieni mukaan paljon sellaisia fiiliksiä jotka koen täysin inhimillisiksi, kuten vaikkapa häpeää tai muodollisia valta-asetelmia.
Primal merkitsee minulle jonkinlaista puhtautta niissä fiiliksissä, joita sessioihin ja seksiin liittyy. Rajua ja kirkasta aggressiota ja julmuuttakin, mutta ilman pahaa tahtoa. Häpätöntä kiimaa ja nautintoa. Heittäytyvää antaumista ja alistumista, syvää rakkautta ja omistautumista joka siinä hetkessä ja sen ihmisen kanssa on melkoisen kokonaisvaltaista ja niin totta kun nyt leikit totta olla voivat.
Ja onhan se painiminen ja pureminen ihan helvetin hauskaa myös :)
-
hmm.. "eläimellinen seksi".. ?! Itse en tuota primalia hiffaa.. (muutamien skeneläisten kanssa aiheesta toki myös haastettu ja koittanut itse päästä aiheen sisälle)..;/ Mutta on ollut leikkejä joissa huulet on purtu pahastikin molemminpuolin verille, limakalvot rikki vaginasta niin että verta on pakko pestä välillä pois.. ( myös terska niin ruvella ettei pariin viikkoon voi siihen edes itse koskea), naisella peräsuolessa haavaumia, jne.. Painiminen naisen kanssa.. öö - Kerran mulla oli suhde voimanostajaan, muistaakseni pari kertaa "kisailtiin" (hikoiltiin syli,- ja lukkopainissa).. pari kertaa itsellä menny seksissä polven ristisiteet, kyynärpää sijoiltaan.. -Omasta mielestä "normi seksiä" ja pikku tapaturmia.. Ehkä naiset ajattelee tämän ihan toisin.. Ettei moiseen hegemointiin sekottus kuitenkin hieman "teatteria" ja jonkin sortin "playmakeria.."?!
Eipä siinä mitään, olishan se kiva päästä vaikka sivusta seuraamaan aktia jossa, molemmat myöhemmin tunnustavat - tämä oli eläimellistä.. Ehkä se on enempi pään sisällä kuin fyysisessä toiminnassa..?! mene tiedä.. Olisko näitä piirteitä enempi esim homo-pornosssa ?! Vanhoissa Kink.com filkoissa oli toisaalta ajottain rankkaakin sadismia ja "eläimellistä".. sellasta kamaa edes Brent ei enää 2010 -luvulla voi tuottaa nettiin. Harmi.
-
Rajuus ei minulle henkilökohtaisesti ole sama juttu kuin primal-play. Primal on ennen kaikkea se, mitä tapahtuu tunnetasolla. Se irti päästäminen.
Toki rajuus usein tulee primal-playssa esiin, itselläni tosin eläimellisin leikkihetki tähän mennessä on ollut sellainen jossa ei kauheasti rajuutta ollut.
Primal on enemmän henkistä, biologista. Vähemmän asuja, valta-asetelmia. Minulle siis. Minä ja Naaraskumppanini olemme aina leikkiessä tasa-arvoisia. Otamme ne "roolit", jotka tilanteessa tulevat luonnostaan. Teemme sitä, mitä tilanne tuo esiin.
-
Puhumattakaan siitä "eläimestä" jonka kiukutteleva itsetuntonsa vallassa kiemurteleva uhmaikäinen kirpoaa pintaan pimeänä talviaamuna aamukiireessä eteisessä hellimmässä ja pitkäpinnaisimmassakin emossa (tai no, en ehkä voi tietää kun pinnani ei ole kaikkein pisin).
Äitiys on hyvin eläimellistä menoa.
Tuo on niin totta. En itse ole äiti, enkä haluakaan olla. Läheisissäni on kuitenkin monta äitiä, ja heidän kokemuksia kuunnellessa aina ajattelee sitä kuinka vahvasti eläimellistä äitiys on. Ja kyllä mielestäni myös isyys.
-
Mäkin leikin lapsena rosvoa ja poliisia, charlien enkeleitä ja ties mitä vastaavia, mutten muista että pöksyt olisi koskaan kastuneet. Ehken mä vielä silloin ollut kinky tai sitten olin vaan niin lapsi.
Mietin tuossa viime viikolla just, että mikä mua tuossa kiimaisuudessa häiritsee,niin,että se on jopa vastemielistä. Päädyin siihen, että ihmiset eivät ole oikein viisaita kiimoissaan ja jos sitä vielä on viljeltävä kaikkialle ympäristöönsä. Minunkin olisi joskus kännissä kannattanut pitää vaan ne lökäpöksyt jalassa- tai no, ehkei sittenkään, menkööt sen kerran- kun tulihan siitä melkoinen matka. Nyt pitää viimein huilia,mutta on se ollut sen arvoista :love: :love: :love: ;D
Kyllä vaan monet on tosi eläimiä ja siksipä kannustan ihmisiä siveellisyyteen ja pidättyväisyyteen ja pysymään kotonaan lukittuna. Siksi mua ei esim. kauheasti kiinnosta mennä mihinkään bileisiin, kun en jaksa ottaa vastaan kaikkien kiimaa tai sitä kiimaista ilmapiiriä.edes...ai miksi- no siitä seuraa vain ongelmia. ;D
-
Olisko näitä piirteitä enempi esim homo-pornosssa ?! Vanhoissa Kink.com filkoissa oli toisaalta ajottain rankkaakin sadismia ja "eläimellistä".. sellasta kamaa edes Brent ei enää 2010 -luvulla voi tuottaa nettiin. Harmi.
Tuota homoporno ajatusta en ymmärrä laisinkaan. Miksi homoporno on mielestäsi eläimellisempää? Ja niin, minun mielestä primal-play ei välttämättä sisällä lainkaan sadismia. Tai yleensäkään mitään kipua. Se voi olla joidenkin kinkyilijöiden mielestä hyvinkin vaniljaista, jos he pääsisivät kärpäsenä kattoon katsomaan leikkihetkeä.
Vaikea selittää sitä tunnetta. Kuitenkin, kun minä kumarrun ja leikkikaverini painaa lantionsa vasten peppuani, niin siinä hetkessä tiedän meidän kummankin tuntevan samaa raakaa, alkukantaista, eläimellistä tunnetta. Ja kun leikki siitä jatkuu, niin.. No, kaksi Naarasta siinä leikkii. Se on jotenkin puhdasta, raakaa, kaunista, herkkää, julmaa, ihanaa. Se on intensiivistä. Siinä on oma rytminsä. Ja kommunikointi on vain katseita, voihkeita, huudahduksia ja uikutusta.
Minulle primal-play on jotain, jossa ennen kaikkea tunnetasolla tapahtuu. Se ei ole sitä, mistä jää eniten jälkiä tai kipeimmät paikat. Se on sitä, joka tuntuu ytimessäni asti.
-
Hmmmm....jos sanoittaisin mitä primal minulle tarkoittaa niin sanoisin että se on jotakin joka on sanojen tuolla puolen. Sinänsä voi olla hyvinkin D/s:ää. Fiiliksetkin voi olla laidasta laitaan, kuten myös tekemisen tempo.
Itseasiassa itselle kaikkein sietämättömintä on varmaan (jostain aistiyliherkkyydestä johtuen..?) hyvin hidas ja hellä koskettaminen jos itse on kohteena.
Kun luen Ms.M:n kuvailuja niin luulen että olen aika samalla suunnalla omassa maailmassani tämän asian suhteen (vaikka en halua käyttää sitä "sisäinen elukka"-terminologiaa ollenkaan -> toisaalta ehkä voisin juuri tuon "sanattomuuden" kautta olla aika samalla levelillä: sillä sanallinen symbolismi on hyyyviiin kaukana tästä alueesta, ja juuri sillain sen itsekin koen).
(mutta siis en ole koskaan perehtynyt, teoriassa, tähän alueeseen BDSM:ää, tai käynyt Fetin ryhmissä saati muualla. Itseasiassa olen tainnut viimeisen kahden vuoden aikana käydä fetissä kerran, tunnus ja salasanakin varmaan hukassa, eli en tiedä miten tämä alue "oikein" kuuluu määritellä)
-
Muistelen joitain shamanismi-vaikutteisia (ainakin)fiktiivisiä tarinoita lukeneeni joissa henkilöt ovat ottaneet vähintään mentaliteetin tasolla jonkin eläimen muodon ja myös seksuaalisia akteja kuvailtu. Foorumin keskustelut pyritään pitämään ei-uskonnollisina, mutta kun suoraan aihetta sivuaa....missä kulkee tuo rajapinta, että eläimellisyys on mauste seksin/kinkyilyn harjoittamiseen vs. eläimellisyys on jokin sisältä (tai muualta)kumpuava voima joka ottaa ohjat käsiinsä?
Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin: mitäs jos mukaan heitetään ihmis- ja eläintason ohella vielä jumalallinen taso?
Vaan taidanpa jättää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, ennenkuin liian esoteeriseksi menee ;) :)
-
Mulla ollu iän kaiken fantasia ihmissudesta, joka brutaalin eläimellisesti silmät kiiluen ja kuola valuen, karvaisena ja hikisenä tulee raiskaamaan pienen punahilkan :love:
Mutta ämmän kolumniin viitaten, myös itse tunnen kiimaisena eläimellisen puoleni heräävän, ja kun hullussa kiimassa läpimärkänä ja squirttalevana otuksena saan lastit päälleni, tuntuu ettei mitään muuta elämässä hetkeen taas tarvikaan :)
Mut naisten kanssa mulla ei ihan näin primitiivistä olotilaa tule, se onki muuten mietinnän paikka...
-
Keskustelusta tuli jotenkin mieleen Maroon 5 -bändin renkutus Animals, jonka sanat löytyvät täältä:
http://www.azlyrics.com/lyrics/maroon5/animals.html
Jos joku haluaa raiskata korvansa (ja silmänsä), kappale ja omituinen video löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=qpgTC9MDx1o
Bart Bakerin mainio parodia on puolestaan tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=T-8XurAKMkU
Mutta joo, ihminen on eläin, joten itsestäni tuntuu siinä mielessä hieman kornilta kaikki nämä "ihminen muuttuu eläimeksi" -pohdinnat. Kyse on enemmänkin siitä, osaako luopua hetkeksi kulttuurin, yhteiskunnan ja muun ympäristön asettamista käyttäytymismalleista ja olla oikeasti oma itsensä.
-
Heh, ihan hauska parodia. Joo, kompaan vahvasti sua Kettu. Omituista että olemme(ko?) niin degeneroituneita että meidän täytyy oikein erikseen eläimellistää itsemme, ollaksemme sitä mitä kaikki kuitenkin olemme? Aina tuntunut hiukka kornilta, ja vielä kornimmalta tuntuu kun on tajunnut että tällaiselle seksuaalisuudelle on ihan oma alakultturinen genrensä. WTF!
Ja lisäyksenä...taas sitä sanahelinää....
Minua myös hiukan(?) tökkii sellainen konnotaatio mitä välillä olen lukevinani(?) primaliin liittyen, että on kyse jostain originaalista merkityksessä aito ja alkuperäinen, vähän niinku oikea seksuaalisuus.
Konnotaatio ei kiusaa niinkään siksi etteikö primal ole juurikin sitä aitoa, alkuperäistä, ydinseksiä, vaan siksi että siihen on tuotu terminologian ja merkityksellistämisen muassa tällainen "aitousleima". Eli vähän samaa kuin usein keskusteluissa vilahteleva "luonnollinen" muutenkin edustaa minulle: ihimisen kohdalla on aika helv vaikea enää sanoa mikä on luonnollista.
Mutta: allekirjoitan primalin nimenomaan merkityksessä aito jos se koskee (seksi)suhdetta joka on aito ja avoin ja luottamuksellinen niin suuressa mittakaavassa että termi oikeasti täyttyy totetuneessa seksissä (tää taitaa juuri viitata sinne "henkiseen", jonka Ms M mainitsi oleelliseksi osaksi omaa primaliaan).
(selitinköhän riittävän vaikeasti)
-
Musiikista tuli mieleen, Tv on The Radio -kokoonpanolla on kans yks hyvä biisi, joka sivuaa aihetta. Tosin, hiukan ihmissusi teemaisesti.. ;D Sanat löytyy täältä: http://www.azlyrics.com/lyrics/tvontheradio/wolflikeme.html
Ja itse biisi:
https://youtube.com/watch?v=5R_6aC6m9Xg
Mitä tulee tuohon "aitousleimaan"... Jokainenhan kokee itselleen aidoksi sen, joka tuntuu siltä. Minulle primal edustaa aitoa, raakaa, henkistä, kiimaista, avointa seksiä. Ja se on sitä nimenomaan leikkikaverini kanssa. Siksi se aitousleima siinä on, koska suhde on avoin, perustuu rehellisyydelle ja luottamukselle. Ja ennen kaikkea toimiville kemioille.
Tosin pyrin kaikkiin ihmissuhteisiin saamaan tuon "aitousleiman". Oli seksiä tahi ei.
-
Nonni, nyt rupeamme keskustelemaan. Kettu jo pisti sen oleellisimman lainin: " olla oikeasti oma itsensä". Se ON aitoa, se on primalia. Ja ihmisen kohdalla se on jotakin muuta kuin suden, tai kotkan tai kalan, vieläpä yksilötasolla aika monin variaatioin.
Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).
Noh, nyt ei oo aikaa syvällisempään.
-
Nonni, nyt rupeamme keskustelemaan. Kettu jo pisti sen oleellisimman lainin: " olla oikeasti oma itsensä". Se ON aitoa, se on primalia. Ja ihmisen kohdalla se on jotakin muuta kuin suden, tai kotkan tai kalan, vieläpä yksilötasolla aika monin variaatioin.
Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).
Meinasinkin jo kysyä, että entäs jos tuo on Chmlnidaen kertoma tapa on sitä omaa itseäni. Hieman tullut nimittäin mielikuva, että tuo olisi nyt sitten loppujen lopuksi se väheksyttävä tapa "harrastaa" primalia, koska on niin kliseinen tapa. Tapa josta pystyy käyttää termiä eläimellinen. Ei ehkä ollut tarkoitus tuollaista kuvaa luoda, mutta yhtäkaikki, sellainen on tullut.
Itselleni primal on melkein parasta, mitä seksi voi tarjota. Aistien varaista, raakaa, alkukantaista, kiimaista fyysistä kontaktia. Se sisältää itselleni juuri puremista ja raapimista ja painimista, toivon mukaan myös kiimalimoja molemmilta ja sitä vertakin. Ei siinä puhetta tarvita, murahtelu, vingahtelu, toisen fyysinen ohjaaminen riittää. Primalissa läheisyyskin on jotain paljon syvempää kuin vain fyysisesti läheinen kontakti. Se menee pään sisälle.
-
Me ihmiset olemme aina ihmisiä, ja jos joku kokee seksileikeissään olevansa jokin muu eläin kuin ihminen, on silloin kyse rooliin eläytymisestä, roolileikistä.
Se on toki filosofinen kysymys, mikä sitten on aitoa ihmisyyttä. Myös kaikki ympäristön asettamat roolit ja käyttäytymismallit ovat ihmisille luontaista käytöstä, koska suurin osa ihmisistä niitä noudattaa, joko tiedostaen tai tiedostamattaan.
Siinä mielessä siis sekä se metsän keskellä kuolaava ja kiljuva kumppaniaan viiltelevä primal play -tyyppi sekä puhtaissa valkeissa lakanoissa pyörivä lähetyssaarnaajapariskunta ovat ihan yhtä aitoa ihmisyyttä molemmat. Ja kaikki muutkin tavat harrastaa seksiä siltä väliltä.
Olisi kovin surullista, jos joku toinen tulisi neuvomaan, mitä on olla oikeasti ihminen alkukantaisimmillaan. Sekin olisi omituista, että joku tarvitsisi toisten neuvoa siihen, miten olla ihminen alkukantaisimmillaan. Jokaisella kun on omat tapansa olla ihminen. Toki onhan se besserwisserinä toimiminen ja toisten neuvominen, sekä se ettei uskalla tehdä mitään ennen kuin on kysynyt neuvoa toisilta, myös sangen inhimillistä...
-
Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).
Disclaimer alkuun: en millään muotoa ota itteeni mitään primalisti-leimaa, sen paremmin kun mitään muutakaan pervostelustämppiä muuten kuin keinona pitää keskustelua yllä. Kun minusta leiman ottaminen aina sulkee jotain pois, ja oon silleen ahne ja/tai vempula että sitähän en aio tehdä kun on kyse asioista joista voi saada kiksejä.
Niin, siis, asiaan; primal vs. ei-primal seksissä on mun kirjoissani kyse aste-eroissa, niikuin niin monessa muussakin asiassa, ei vastakkainasettelusta.
Nisäkäskanssaeläjämme ovat kauhean paljon parempia olemaan läsnä hetkessä, reagoimaan intuititolla ennemminkin kuin toimimaan harkiten. Siinä ne asteikon ääripäät ovat mulle, hiukan kärjistäen. Kun vastapuolella on sellainen kumppani jonka kanssa pääsen sellaiseen tilaan, että fysiikka ja tuntemukset ovat tärkemmät kuin ajatukset niin sitten mä koen olevani primal.
Silloin tilanteet kehittyvät osanottajien tekojen ja tuntemusten pohjalta, ei sanojen ja ajatusten, ja ne voivat kehittyä kynsiin, hampaisiin, kiimaan ja vereen tai vaikka sitten siihen että päivä kuluu lusikassa; pesässä peittojen alla, hipelöiden, nuuskien, nukkuen ja heräten, nuollen, naiden, syöden ja juoden. Tai mihin vaan, kunhan pääasiassa on omasta ja toisen fysiikasta nauttiminen, ilman arkisen ihmiseläimen päähän punkeavaa kognitiota.
Joskus primal-tilaan pääseminen vaatii kipua, mulla ainakin; antaen ja ottaen, koska kipu nyt vaan on semmoinen fyysinen tuntemus joka aika tehokkaasti laittaa keskittymään hetkeen, fiilikseen ja toimintaan mutta ei suinkaan aina.
-
Allright vorona (et ollut ensimmäisenä mielessäni kun leimasinta asettelin yksinomaan primalin kohdalle).
Mutta kun näin vapaalla tulee ihan ajateltuakin, siis sillä kongnitiolla, kun on aikaa ja puuhastelee kaikkea muuta vaikka aika fyysistä siinä samalla.
Ja saatan hieman jopa kallistua sille kantille ettei edes se kognitio, eikä sanat, ole se raja, vaan juurikin ei-rakenteellisuus ja spontaanius. Eli primal on aika lähellä termiä leikki (siis minulle). Siksi ehkä tätä hieman tahdon vängätäkin. Ja ihminen leikkii toisin kuin muut nisäkkäät, toki myös monilla hyvin samankaltaisila tavoilla.
Kun tulee herkästi sellainen vaikutelma kun me ihmiseläimet merkityksellistämme, ja karsinoimme, tekemisiämme erialaisiin lokeroihin, niin siinä samalla teennäistämme niitä (teemme luonnollisista, argh, asioista artefakteja). Ja kun määrittelemme mitä on primal niin silloin juuri karsinoimme ja laitamme ne rakenteet johonkin joka on perimmiltään sellaista minkä kuuluisi olla rakenteista vapaata.
Eli kun sanomme että elukkailemme niin luomme jonkin sellaisen mieleikuvan (kynnet, hampaat, kuola, paini etc.) joka rupeaa karsinoimaan jotakin joka meille on ihan omana lajiina jo olemassa hieman tosin erilailla kuin millään toisella nisäkäslajilla.
Ugh, olinkohan taas liian epäselvä....
Olen käsittänyt että tämä on aika tuore määritelmä tässä skenessä. Mutta samaa on laajemminkin nähtävissä ihmisen määrittelyissä. Eli kaiketi on ns. primal-urheilua ja muuta toimintaa. Jotenkin siis tulee vaikutelma että kyse on tarpeesta "palata juurille", johonkin sellaiseen tapaan elää jonka olemme kadottamassa, ja jonka kadottamisen myötä olemme jopa sairastumassa. Eli kyse on jonkinlaisesta vastareaktiosta hyvin kiireiselle ja tiukkarakenteiselle elämäntavallemme. Se sama linja näkyy siis myös täällä (onhan kyse yhdestä kulttuurin alueesta tässäkin). Eli onko kyse siitä että olemme skenessä niin suuresti ja laajasti jo määritelleet kaiken, että nyt pitää sitten kaivaa kolo jollekin niin luontaiselle asialle kuin primal...?
-
juuemmää Chlmi aatellukkaan että sie miusta puhut, kunhan nyt vaan nappasin sanas ingressiksi; reilunakerhona irti kontekstista :)
Samoilla linjoilla oon, tuon liippaamasi kuoliaaksimäärittelyn kanssa - siitäpä syystä juuri en itse ihan kauheasti jaksa enkä viitsi pohtia miksi ja mimmoisista tempuista oma seksuaalisuuteni rakentuu. Tiedän mitä fiiliksiä haen, mutta sitten se mistä ne tulevat... noh, tänään tosta ja huomenna jostain muusta.
Elukkailu taas: no, mulle se ei tarkoita kynsiä ja verta, johtunee siitä että oon käytännössä kasvanut erilaisten elukkeiden kanssa, ellen jopa jossain määrin kasvattamana (mm. saksanpaimenkoira lastenvahtina) ja mulle elukkailu meinaa pyrkimystä - esimerkkinäni koirat ja kissat ja muut tuntemani lajit - välttää fysiikkani ja halujeni ja tarpeideni ja niiden toteuttamisen arvottamista. Koiraa ei hävetä tai pohdituta onko arvolleni sopivaa nuolla munia, tapella, vinkua, rähistä, leikkiä, kerjätä, dominoida, alistua, kuseskella, naida, syödä, olla läski tai vanha, tai nuori ja kokematon, kiimainen, hellä, huolehtiva, julma, ottaa ja antaa, haistella perseitä ja genitaaleja. Se tekee mitä voi ja tahtoo ja mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.
-
Tuo ylianalysointi ja lokeroituminen ei minullakaan ollut mielessä, kun kirjoitin tekstiäni. Kun olen primal-playsta lukenut, olen löytänyt paljon yhtymäkohtia omaan seksuaalisuuteeni teksteistä. Ja halusin kirjoittaa aiheesta, koska se on minulle läheinen. En itse enää tiedä mihin kaikkiin "lokeroihin" itse kuulun. Siksi suuntautuminen on profiilissa määrittelemätön. Riippuu aina niin siitä kumppanista, mitä herää minussa.
Primal-sessiossa ajatukset hiljenee. Sitä pääsee kiinni juuri siihen hetkeen. Nauttii, on vaan. Eikä tarvitse miettiä valta-asetelmia. Vähän sama kuin kunnon s&m-sessiossa, tosin s&m:ssä pääpaino on aina kivussa.
D\s-sessiossa taas ajatuksia on paljon, ainakin aluksi. Ne hiljenevät jos\kun Dominoiva saa kunnon otteen.
Sinänsä en halua eritellä sessioita, laittaa niitä eri lokeroihin. Ajattelin vain, että ehkä tuo selventäisi mitä primal minulle on. Loppujen lopuksi kinkyily on tapa olla kumppanin kanssa seksuaalisessa kontekstissa. Ja jokaisella parilla\kokoonpanolla se tapa on erilainen ja ainutlaatuinen. Ehkä tuo lokerointi, leimojen lyönti vaan auttaa muita ja itseä hahmottamaan mikä omassa ja muiden kinkyssä on se juttu. Ja lisää näin ymmärrystä, toivottavasti.
-
Miten tuo primal vaikuttaa näiden kuvailujen perusteella siltä, kuin millainen joku astetta kinkympi pariskunta on rakastumisen alkuhuumassa, kun vain tekee koko ajan mieli olla toisen kimpussa, eikä arki ole vielä iskenyt ja tehnyt yhdessäolosta tylsää... 8)
-
Miten tuo primal vaikuttaa näiden kuvailujen perusteella siltä, kuin millainen joku astetta kinkympi pariskunta on rakastumisen alkuhuumassa, kun vain tekee koko ajan mieli olla toisen kimpussa, eikä arki ole vielä iskenyt ja tehnyt yhdessäolosta tylsää... 8)
No, kyynikko voi ajatella noin. Minä en ajattele tuolla tavoin. Se on ihan siitä kiinni, antaako arjen iskeä vai ei. Ja omasta asenteesta tietenkin. Jos asennoituu niin, että kaikesta tulee välttämättä arkista ja tylsää, niin varmasti tulee arkista ja tylsää.
-
Mä en nyt halunnut varsinaisesti kritisoida sitä että analysoidaan (musta analysoiminen on ihan huippujees), vaan sitä että kun irroitellaan asioita omiksi lokeroikseen niin se toimii jonkinlaisena vieraannuttavana ja keinotekoisena suhteessa juuri siihen kyseiseen asiaan.
En oikein taida osata muotoilla ajatuksiani....Mutta kyse on mielestäni laajemmasta ilmiöstä. Ihan siitä että olemme siirtyneet luonnosta matrixiin ja siinä siirtymässä menettäneet jotakin joka on hyvin olennaista terveelle ihmisluonnolle: kyvyn leikkiä ja olla ihmisiä suhteessa kaikkeen, koko hela maailmaan. Olemme kadottaneet luonnollisen kosketuksen ja yhteyden luontoon ja olemme samalla kadottaneet kosketuksen ja luonnollisen yhteyden omaan luontoomme (niin psyykkiseen, fyysiseen kuin henkiseen).
Minulle tämä primalien hakeminen sitten eri ihmiselämän alueilla on juuri merkki siitä. Seksuaalisuus on vain yksi osa sitä kadotusta.
(Ps. Vorona, niin on minuakin koirat valvoneet ja hoitaneet kun olin kersa. Ja nukuin usein niiden kanssa, joko kotona tai farmari-Ladan takapaksissa kun aikuiset oli ravustamassa tai metsästämässä, tai kalassa ja mun oli kylmä ja jo väsytti. Hienoja muistoja.)
-
Vorona on aika hyvin kiteyttänyt minunkin ajatuksiani, komppailen täältä.
Minulla on ollut ilo kohdata elämäni aikana muutamia ihmisiä, joiden kanssa seksuaalisuus näyttäytyy raakana, pitelemättömänä, intohimoisena ja vaistonvaraisena. "Eläimellinen" ei terminä miellytä kaikkia "primalin" suomenkielisenä käännöksenä, ja minusta yhtähyvin voisi sanoa myös esimerkiksi "alkukantainen". Sanat kantavat eri kuulijoille mukanaan erilaisten merkitysten taakkaa, ja se haittaa kirjallista viestintää toisinaan. :)
Ketun kanssa olen alkuhuumapohdinnoista aikalailla eri mieltä. Itse koen, että mitä paremmin tunnen kumppanini, mitä syvempi on luottamus, sitä enemmän uskallan pudota vaistojen varaan. "Kemia" on varmaan joillekin yhtä ärsyttävän epämääräinen kuin "eläimellinenkin", mutta kemiaksi ja intuitioksi minä sitä kutsuisin, jolla omat primal-kumppanini ovat löytyneet. Tai ne ihmiset, joiden kanssa seksuaalinen kanssakäymiseni on mm. sellaista, millaisena primal playn tässä yhteydessä ymmärrän. ;D
*
Yleisesti muuten: nykyihminen on minusta arkipäiväisissä toiminnoissaan aika kaukana luontaisten reaktioidensa toteuttamisesta. Esimerkiksi stressin yleisyyttähän selitetään sillä, että joudumme päivittäin tilanteisiin, joissa adrenaliini kehossamme huuta "taistele tai pakene!", ja me teemme päin vastoin, me hillitsemme, odotamme, keskustelemme, katsomme silmiin, hymyilemme. Minusta on jotenkin itsestään selvää, että jonkinlaiset normit ohjaavat seksuaalista kanssakäymistämme samoin kuin ihan kaikkea muutakin. Primal playn voi nähdä hetkellisenä hulluuskohtauksena, suojamuurien tiputtamisena, avoimuutena, haavoittuvuutena, vaistojen - ei oletusten ja tottumusten - varassa toimimisena. Toisille sellainen on varmasti helpompaa kuin toisille, jotkut sanoittavat sen intohimoksi tai rakkaudeksi, ja toiset primal playksi.
Primal play fetissinä sisältää minusta ajatuksen siitä, että tahtoo hakea sitä alkukantaista tilaa, ruokkia sitä ja myös tietoisesti heittäytyä sen mukaan.
-
:love:
-
Niin, siis, asiaan; primal vs. ei-primal seksissä on mun kirjoissani kyse aste-eroissa, niikuin niin monessa muussakin asiassa, ei vastakkainasettelusta.
Nisäkäskanssaeläjämme ovat kauhean paljon parempia olemaan läsnä hetkessä, reagoimaan intuititolla ennemminkin kuin toimimaan harkiten. Siinä ne asteikon ääripäät ovat mulle, hiukan kärjistäen. Kun vastapuolella on sellainen kumppani jonka kanssa pääsen sellaiseen tilaan, että fysiikka ja tuntemukset ovat tärkemmät kuin ajatukset niin sitten mä koen olevani primal.
Silloin tilanteet kehittyvät osanottajien tekojen ja tuntemusten pohjalta, ei sanojen ja ajatusten, ja ne voivat kehittyä kynsiin, hampaisiin, kiimaan ja vereen tai vaikka sitten siihen että päivä kuluu lusikassa; pesässä peittojen alla, hipelöiden, nuuskien, nukkuen ja heräten, nuollen, naiden, syöden ja juoden. Tai mihin vaan, kunhan pääasiassa on omasta ja toisen fysiikasta nauttiminen, ilman arkisen ihmiseläimen päähän punkeavaa kognitiota.
Joskus primal-tilaan pääseminen vaatii kipua, mulla ainakin; antaen ja ottaen, koska kipu nyt vaan on semmoinen fyysinen tuntemus joka aika tehokkaasti laittaa keskittymään hetkeen, fiilikseen ja toimintaan mutta ei suinkaan aina.
Mielestäni tähän sopii erään arvostamani ihmisen osuva vertaus liukukytkimestä. Sitä säädettäessä intensiteetti kasvaa, mutta selkeää rajaa ei ylitetä koska sellaista ei välttämättä ole. Lusikassa nukkuminen ja ja täyden voiman käyttö seksissä, suoranainen riehuminen, löytyvät samalta vektorilta omassa ajattelussani. Ääripään tuntevat tai ainakin tunnistavat kaikki, mutta niiden välillä ei ole selkeää siirtymää vaniljasta primaliin, vain tuntemuksian vahvistuminen halutun tehon myötä.
Freudhan väitti, että yhdynnässä on aina vähintään neljä ihmistä; ne jotka yhtyvät ja ne joihin nämä yhtyjät luulevat yhtyvänsä. Viisas äijä ja hyvä ajatus, mutta minulle primal play, tai siis sopivaisuusrajoja rikkova intensiivinen seksi on tilanne, jossa ei enää tietoisesti mietitä toista ihmistä jäävuoren huippuna vaan mennään pinnan alle, vaikka puremaan kaikkea sitä jota muut eivät näe. Ja tämä heijastaa ajatteluuni vastakohdan primalille. Se ei ole vanilja, vaan epäaito ja jännittynyt tilanne jossa vain freudilaiset ihmisten hologrammit harrastavat seksiä pääsemättä kiinni toisiinsa. Ensitreffit?
"Mitäseajatteleejosmäteennäinjamitenmunpitäissanoovaisaanksmäeespuhuu...?!"
-
Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen: http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014
Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,
Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin :D
-
Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen: http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014
Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,
Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin :D
Noh, mun mielestä suora puhuminen ja myös raaka riitely on primalia (mun varmaan pitää kohta ruveta kaivaan mitä tämä primal-luokittelu sisältää ja tarkoittaa tässä skenessä).
-
Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen: http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014
Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,
Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin :D
Toisaalta seksielämältään väljähtäneeseen parisuhteeseen voi kokeilla piristykseksi avointa suhdetta. Ja tokihan moni päätyy pettämäänkin. Uuden seksikumppanin kanssa homma voi olla hyvinkin "primaalia".
Joo, anteeksi jos nämä pohdinnat häiritsevät. On vain itse hankala kuvitella primal playtä, kun siitä ei ole kokemusta. "Uuden ihmissuhteen alkukiima" -mielikuva vain oli ensimmäinen, joka siitä tuli mieleen ihmisten kuvailujen perusteella. Hyvä toki, jos joku kykenee olemaan yhä erittäin primaali sen saman ihmisen kanssa, jonka kanssa on yhdessä samaan peittoon piereskelty jo viimeiset 10 vuotta ja ylikin. 8)
-
Ja tämä heijastaa ajatteluuni vastakohdan primalille. Se ei ole vanilja, vaan epäaito ja jännittynyt tilanne jossa vain freudilaiset ihmisten hologrammit harrastavat seksiä pääsemättä kiinni toisiinsa. Ensitreffit?
"Mitäseajatteleejosmäteennäinjamitenmunpitäissanoovaisaanksmäeespuhuu...?!"
No just näin. :love:
-
Toisaalta seksielämältään väljähtäneeseen parisuhteeseen voi kokeilla piristykseksi avointa suhdetta. Ja tokihan moni päätyy pettämäänkin. Uuden seksikumppanin kanssa homma voi olla hyvinkin "primaalia"
Itsellä seksin määrä tai frekvenssi ei koskaan onneks ole ollut "suhteen kestosidonnaista"..(toki väliin on suvantoja) mutta kyllä ns. D/ s alla harjotettu toiminta suhteen ikääntyessä on aina mennyt "primaalimmaksi" (jos moista termiä osaisin käyttää) rajummaksi.. Jos vertaa täällä mainostettuun "uuden suhteen alkukiimaan.." (=lue en mä ainakaan uuden suhteen kanssa harrastaa "sitä roisia menoa, jota sellaisen kanssa jonka ihon alle on kunnolla päässyt :D "voi ja uskaltaa" tehdä ) :love:
-
"Me ihmiset olemme aina ihmisiä, ja jos joku kokee seksileikeissään olevansa jokin muu eläin kuin ihminen, on silloin kyse rooliin eläytymisestä, roolileikistä."
Kirjaili Kettu tuonne aiemmin. Ja tämä ehkä on kanssa minulle se joka jotenkin vie ajatuksen oudoksi: puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä. Jolloin oloni tulee vielä kummallisemmaksi kun keskusteluun tulee niitä susia ja karhuja ja koiria ja kissoja (ja kettuja, hehheh, puhumattakaan ihmissusista, mistä tuli mieleeni että jossain kohtaa harkitsin vaihtavani nikkini NaarasSusieksi mutta tämä primal.....en halua konnotaatiota siihen).
Eli olenko nyt sanallisen tiukkapipoisuuteni vankina niin pahasti että tämä menee sen tähden minun pääkopassani aivan parodian puolelle heti lähtölaskennassa?
(sori aspergerisuuteni)
-
Tää paskanjauhamisen määrä kertoo sen kuinka primaalia jengi sit oikeesti o. >:D
-
Tää paskanjauhamisen määrä kertoo sen kuinka primaalia jengi sit oikeesti o. >:D
rapsuti-rapsuti :-*
-
Minulle primal-play näyttäytyy kahdella tavalla mitä tulee seksuaalisuuteen..
On olemassa sitä eläimellistä/alkukantaista himoa, "verta, hikeä ja kyyneleitä" -fiilistä, mihin saattaa liittyä kipua ja ns. saaliin näkökulmasta alistumista tilanteen armoille enemmän fyysisellä puolella koettuna. Toisaalta myös koen hyvinkin alkukantaista tunnetta esim. orkkuleikeissä/rajummissa sessioissa (mihin ei liity kipua välttämättä juurikaan), joissa olen sillä hetkellä henkisesti täysin alaston.. on olemassa vain se hetki ja kaikki muu jää ulkopuolelle.. ainoa mitä pystyt ymmärtämään on vain kosketukset kehossa ja tietyllä tavalla oman kehon hallitsemattomuus (esim. orkkuja vaan tulee eikä niitä voi kontroloida)..
Koska en itse ole mikään kipuihminen suuremmin niin nautin suunnattomasti enemmän tästä "henkisestä" primal playsta :love:
En ole itse ikinä yhdistänyt primal play:tä tai sen elementtejä "oikeiden" eläinten käyttäytymiseen/roolileikkeihin :).. Voisitko HerraE huomenna karjua mulle kuin leijona ;D ;D? NOT ;D
-
puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä.
Englanti - suomi sanakirja kääntää termin "primal" tarkoittamaan "alkukantainen", "tärkein" ja "perus-". Ei siis puhuta nisäkäshaarasta, vaan sanan alkukanta taitaa olla"prime". Auttaisiko tämä? ;)
Edit. lähde: http://m.sanakirja.org/search.php?id=203526&l2=17
-
puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä.
Englanti - suomi sanakirja kääntää termin "primal" tarkoittamaan "alkukantainen", "tärkein" ja "perus-". Ei siis puhuta nisäkäshaarasta, vaan sanan alkukanta taitaa olla"prime". Auttaisiko tämä? ;)
Edit. lähde: http://m.sanakirja.org/search.php?id=203526&l2=17
Ei se nyt erityisesti auta. Ihan osaan kääntää sanan ilman sanakirjaakin. Ja nykyään jokapuolelta tulee tätä primalia..."go primal sitä ja tätä..." kyllä se on ihan ymmärryksessä. Mutta kun skenessä puhutaan jostain "eläimellisestä" ja sit just mennään ihan omituisiksi, ruvetaan ulvoon ja raapiin ja murisemaan (okei,mä ja myös mun lapset ihan pienistä on murissut et ehkä se on lajityypillistä käytäytymistä), kun ei ihmisen eläimellisyys ole sellaista (katsottuna juuri siihen meidän alkuperäämme eli primaliin eli primateihin (kädellisiin, jotka jakautuu puoliapinoihin ja apinoihin).
Mutta "alkukantainen" on huomattavasti parempi käännös kuin "eläimellinen".
Kiitos kuitenkin.
-
Niin ja siis lisäyksenä Ms M:lle: en pidä ollenkaan huonona keskustelunavausta aiheesta. Päinvastoin. Jos kerran on niin että tällainen alkuperäisyyden hakeminen seksuaalisuuden(kin) alueella on tärkeätä ihmisille, niin hyvähän se on tuoda esille jotta joku kenties voi "löytää" itsestään jotakin sellaista mitä ei joko ole ymmärtänyt tai muuten vain ihmettelee.
Enkä muutenkaan pidä pahana koko trendiä kaikkinensa. Se varmasti on tarpeen kun katsoo maailman menoa ja vilskettä etc.
-
Mä olen ihan mielenkiinnolla seurannut keskustelua. Avaus käsitti kinkyyn liittyvän "alkukantaisuuden", ja siitä on jo rönsyilty, mikä on hienoa. :)
Sanoissa on se huono puoli, että ne tarkoittaa hiukan eri asioita eri ihmisille. Käsitteillä on omat vivahteensa. Alkukantainen on hieno sana kuvaamaan primal-playta. Minun tapauksessani liitän myös sanan eläimellinen omaan primal-puoleeni.
Ihminen on eläin. Nisäkäs. Nykyisin ihminen joutuu hillitsemään, työntämään syrjään eläimelliset reaktionsa. Tosin, jotain tulee vielä läpi. Esimerkiksi, aivomme on ohjelmoitu aikojen alussa etsimään ruokaa, jossa on paljon energiaa. Nykyisinhän se ei ole ainakaan länsimaissa tarpeellista. Näkisin, että omalla kohdallani alkukantaisuus seksissä on tapa päästää irti kunnolla ja mennä vaiston varassa. Antaa happea sille Naaraalle. Toki mielenkiintoista on se, että kipinä juuri tuolla alkukantaisella puolella iskee juuri toisen Naaraan kanssa.
Tänään on kroppa ja näköjään aivotkin jumissa. Ei osaa selittää nyt paremmin.
Mutta hienoa että keskustellaan, vaikka stoge-höppänäpöppänä tuolla jotain paskanjauhannasta huutelikin. ;D
-
..mitä enempi tätäkin ketjua lukee.. tulee fiilis että "oma seksuaalisuus ja sen harrastamisen muodot" - täyttäisivät osin moisen primal-focuksen..?! No, mulla ei ole tarvetta lokeroida itseäni tähänkään.. Tyydyn toteuttamaan seksin saralla omaa halua.. tiedä sitten tulkitsevatko "primal-ihmiset" aktin jossa dominoiva on top ja subi, bottom -omakseen?!
Entä, eikö toiminta täytä primal-tunnusmerkistöä jos dominoiva haluaakin toteuttaa subinsa toiveita ja tarpeita saaden osan nautinnostaan näin, toisen kautta?!
Tulee vaan mieleen mitä se "sellainen seksi sitten on missä ei mennä vaistojen, ym. ohjaamina..? Tai kuka ja miksi joku harrastaisi jotain muuta..ts. "näyttelisi kumppaninsa kanssa seksiaktia".. vai mistä on kyse... mmmm ??
- epätietoinen primal joka ei harrasta enää lainkaan "vaniljaa" parisuhteessaan
-
Kappas, Pulse ehti ennen....mutta komppailen kanssa tuota "Tulee vaan mieleen mitä se "sellainen seksi sitten on missä ei mennä vaistojen, ym. ohjaamina..? Tai kuka ja miksi joku harrastaisi jotain muuta..ts. "näyttelisi kumppaninsa kanssa seksiaktia".. vai mistä on kyse... mmmm ??"
Sitten vielä sellainen lisäys kun kerran tätä primal-termiä käytetään, niin sehän liittyy tällaiseen:
http://www.primaltherapy.com/what-is-primal-therapy.php
http://primals.org/
(sen enempää menemättä psykoterapian tai -analyysin setvimiseen, tai edes tuon koulukunnan, mutta sieltä löytyy juuri tällaista: http://www.primal-page.com/wolf.htm)
(Vaihdoin informatiivisemman, ja heh, alkuperäisemmän linkin.)
-
Primal-play minulle on käytännössä sessio, jossa ulkoisilla puitteilla (tila, vaatetus,lelut) ei ole merkitystä. Yleensä sessiokin syttyy itsestään. Sitä ei suunnitella. Ei pahemmin käytetä kahleita. Ei muutakaan rekvisiittaa. Kommunikointi on äännähdyksiä, kosketuksia, kehonkieltä. D\s:llä ei ole mitään tekemistä mun primal-leikkien kanssa. Enemmänkin on saalis ja saalistaja.
Minulle on se ja sama, miten muut määrittelevät oman primal-playnsa.
Muoks. Pieni lisäys
-
Otamme ne "roolit", jotka tilanteessa tulevat luonnostaan. Teemme sitä, mitä tilanne tuo esiin.
Eli, eikö Master tai/ja sub voi olla "primal".. jos luonnostaan roolit eivät keskenleikin vaihdu..?
Eikö voisi väittää että Master joka ei ole switch tai subi, se Masterius tulee luonnostaan..?! vai onko tässäkin "hieno ideologia - primalina minä olen mitä vain" !?, poly,nainen,mies,homo,lesbo,sadisti,maso,nymfo,raiskari tai vaikka lapseen sekaantuja saaden mandaatin "esittää tiettyä animaalista roolia.."?! Onko sellainen enää alkukantaista, vtai miksi täämä pitäisi luokitella alkukantaiseksi, hmm
Aloin miettimään, olenko koskaan harrastanut sellaista seksiä, jossa "en tekisi tai toimisi tilanteen esiin tuomin keinoin...?!? Esim. kuinka monasti olen harrastanut seksiaktia samalla tavalla kuin joskus ennen...?! ( nyt ollaan oltu kohta vuos kimpassa, lyön vetoa ettei subini muista koska olisi ollut aktia joka toistaisi mitään kaavaa, asentoa, sidontaa, tms. hän olisi varma tai tietäisi mitä/ miten tapahtuu seuraavaksi. ;) ok, slingissä hän usein saa sentään maata sellään "tutussa tilassa" ja tietää toki että jos tulee kyrpää se tulee tietystä suunnasta... ;)
nim. mun mielestä nää lokerot on vaan "turhaa hifistelyä" ja egoboostia... ;//
Entä millaista on se "ei primal seksi" jota kolumnisti harrastelee primalin ulkopuolla? Tylsää, kaavamaista ja tuttuja asentoja..? Miksi ylipäätään harrastaa muuta kuin primal-juttuja, jos suuresti nauttii ja arvostaa tätä eläimellistä puoltaan.. eikö sitä voisi sitten tuoda kaikkiin suhteisiinsa kumppaneista riippumatta? Pidätteletkö tunteitasi muissa suhteissa?
-
Puhuin vain ja ainoastaan omasta puolestani. Minun primal-play ei sisällä D\s:ää.
Rooleista; toiset ihmiset ovat luonnostaan dominoivimpia kuin toiset. Toiset alistuvaisempia. Usein dominoiva ihminen (enkä nyt tarkoita BDSM-kontekstissa välttämättä) peittelee jotain dominoivuudellaan. Alistuvalle taas alistuvuus on selviytymismekanismi (tämä ei ole mitenkään liitännäinen BDSM:ään).
Minä koen, että D\s:ssä on olemassa roolit, joihin suhteen osapuolet haluavat mennä. Se on TARVE. Primalissa ei ole sinänsä selkeitä rooleja minulle. Voin alistua, tai voin vähän alistaakin. Primal-sessio on muuttuva, kehittyvä, elävä, roolit eivät ole staattiset. Näin siis minulla.
Ps. Pedofilialla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ primal-playn kanssa. Heikko provo. Toivottavasti tiedät itsekin sen, että BDSM ei anna oikeutta tehdä mitä tahansa. Primalissa kuten muussakin kinkyilyssä on aina ytimessä konsensiaalisuus.
-
Minä nautin erittäin paljon muustakin seksielämästäni, kiitos vaan. Se ei ole yhtään vähemmän aidompaa kuin primal-puoli. Se on opettavaista, nautinnollista, upeaa.
Muuta en kerro, koska minun kinkyilyni eivät kuulu pätkääkään sinulle pulse. Ei ole halua eikä tarvetta hehkutella kenellekään mitä kaikkea olen kokenut. Ja hän, jonka kanssa D\s on se juttu voi kyllä kertoa, etten pidättele tunteitani. Ja jos pidättelenkin, hän huomaa sen ja laittaa minut kyllä avautumaan niistä. :love:
Muoks. Ajatus selkeämmäksi
-
Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen: http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014
Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,
Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin :D
Noh, mun mielestä suora puhuminen ja myös raaka riitely on primalia (mun varmaan pitää kohta ruveta kaivaan mitä tämä primal-luokittelu sisältää ja tarkoittaa tässä skenessä).
Toisaalta seksielämältään väljähtäneeseen parisuhteeseen voi kokeilla piristykseksi avointa suhdetta. Ja tokihan moni päätyy pettämäänkin. Uuden seksikumppanin kanssa homma voi olla hyvinkin "primaalia".
... On vain itse hankala kuvitella primal playtä, kun siitä ei ole kokemusta. "Uuden ihmissuhteen alkukiima" -mielikuva vain oli ensimmäinen, joka siitä tuli mieleen ihmisten kuvailujen perusteella. Hyvä toki, jos joku kykenee olemaan yhä erittäin primaali sen saman ihmisen kanssa, jonka kanssa on yhdessä samaan peittoon piereskelty jo viimeiset 10 vuotta ja ylikin. 8)
Joo, on kai siinä luottamuksestakin kyse, että uskaltaa riidellä ja kyseenalaistaa- sitten kun kaikki on itsestäänselvää ja liian tuttua-on muka tuntevinaan kumppaninsa täysin ja tietenkin itsensä myös.
Entä jos tajuaakin "piereskelleensä" melko tuntemattoman ihmisen kanssa sen kymmenen vuotta- siinähän voisi sittenkin olla saumaa tutustua uudelleen
;D
Olen jotenkin ollut ymmärtävinäni, että erilaiset suhdemuodot ovat lisääntyneet paljon viime vuosina ja että yksieläjiä/sinkkuja on todella paljon meilläpäin. Haastetta piisaa, että voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan edes jossain muodossa- runkkaus eläimellisesti alkaa kuitenkin kyllästyttää sekin tai jotenkin se vaan lakastuu,se suhde omaan kroppaan.
(Miksihän vielä joka puolella muuten puhutaan ja kirjoitetaan "ruumiiseen .. Mä ajattelen, että ruumis on kuollut ihminen :D )
-
Ps. Pedofilialla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ primal-playn kanssa. Heikko provo. Toivottavasti tiedät itsekin sen, että BDSM ei anna oikeutta tehdä mitä tahansa. Primalissa kuten muussakin kinkyilyssä on aina ytimessä konsensiaalisuus.
Entäs ne vähän primitiimisemmät ihmisheimot, joilla lapsimorsiamet ovat ihan OK ja koko yhteisö sen hyväksyy? Eivätkö ne olekaan sitä aitoa primaalia, kun on vähemmän läsimaisen yhteiskunnan asettamia käyttäytymisnormeja noudatettavana seksin suhteen?
-
Ps. Pedofilialla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ primal-playn kanssa. Heikko provo. Toivottavasti tiedät itsekin sen, että BDSM ei anna oikeutta tehdä mitä tahansa. Primalissa kuten muussakin kinkyilyssä on aina ytimessä konsensiaalisuus.
Entäs ne vähän primitiimisemmät ihmisheimot, joilla lapsimorsiamet ovat ihan OK ja koko yhteisö sen hyväksyy? Eivätkö ne olekaan sitä aitoa primaalia, kun on vähemmän läsimaisen yhteiskunnan asettamia käyttäytymisnormeja noudatettavana seksin suhteen?
Siis onko todella tarpeen olla ilkeä ihan vain siksi, että ei ymmärrä, tai homma ei satu omiin kinkymieltymyksiin?
Käydäänkö samalla taas iänikuinen keskustelu siitä, että oikeaa alistumista löytyy vain perheväkivallan uhreilta, aidot sadistit tahtovat satuttaa vastentahtoisia uhreja, masokistit ovat henkisesti epävakaita ja itsetuhoisia...? Hohhoijaa.
-
Ps. Pedofilialla ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ primal-playn kanssa. Heikko provo. Toivottavasti tiedät itsekin sen, että BDSM ei anna oikeutta tehdä mitä tahansa. Primalissa kuten muussakin kinkyilyssä on aina ytimessä konsensiaalisuus.
Entäs ne vähän primitiimisemmät ihmisheimot, joilla lapsimorsiamet ovat ihan OK ja koko yhteisö sen hyväksyy? Eivätkö ne olekaan sitä aitoa primaalia, kun on vähemmän läsimaisen yhteiskunnan asettamia käyttäytymisnormeja noudatettavana seksin suhteen?
Nähdäkseni seksin harrastaminen tietyllä tapaa ja sitten taas heimojen perinteet eivät ole sama asia. Oikeesti, jos haluat nussia pilkkua niin tee se edes niin, että siinä on jotain järkeä. Ja edelleen, KV unohdat nyt, että primal-play on aina konsensuaalista.
Täytyy sanoa, että paristakin suunnasta on kyllä hyökätty niin kovaa minulle tärkeää asiaa vastaan, etten olisi uskonut sellaista tällä foorumilla. Onneksi on olemassa estolista. Good riddance.
-
Eli on olemassa uusi hieno termi sille, että toimitaan ihan niinkuin sattuu tuntumaan, ja annetaan tilanteen ja fiiliksen hallita, eikä suunnittelun tai rutiinin. No hyvä. Ja sitten oli niin, että aika moni harrastelee moista ihan ilman minkään instanssin akretointeja. Koska muutenhan se olisi tylsää sääntöjen noudattamista. Ja kutsutaan sitä sitten alkukantaisuudeksi, tai elukoimiseksi, tai primal play'ksi?
Niin miten sitten joku voi sanoa, että kummiskin oli sääntöjä, joita ihan kaikki noudattaa? Esimerkiksi vaikka, että sellainen joka tuolle alalle luonnostaan lipsuu, osaa vaiston varaisesti tai jotenkin tietää, että virallisesti on sovittu, että ko. toiminta on aina konsensuaalista? Kuka niin on sopinut? Miten sopimusta valvotaan, viedäänkö oikeus kutsua itseään primal playn harrastajaksi jos tekee liian omia sääntöjä?
Vai olisiko sittenkin niin, että kuten jo nimestä primal-play käy ilmi, kyse oli leikistä.. vai näytelmästä.. mitäs nuo käännösohjelmat tuosta playstä kertoo meille junteille? Ehkä munkaan ei siis pitäisi vakavissani pohtia. Mutta mä oon niin innostunut suomen kielestä, että mua lähtökohtaisesti vähän haittaa se, että käytetään englannin kielisiä termejä, joita ei kuulemma voi kääntää suomeksi. Ai siksikö että ne ei kuulosta yhtä alkukantaisen hienoilta silleen? Että siitä kiitos Ms.M:lle että edes yrität otsikossa kääntää sitä.. vaikka eläimellinen meno taas... Gerald Durrelin suurena fanina siitäkin tulee sitten vähän eri asiat mieleen.
Vir
ps. jos bdsm tai kinkyys olisi ollut aina, kaikkina aikoina ( mukaan lukien vaikkapa markiisin kirjojen aikaan) ja jokaisen harrastamana konsensuaalista, siitä ei tarvitsisi kai erikseen korostaa, että nykyään sen pitäisi olla sitä.. ja ehkä useimmiten onkin... mikä on kai hyvä juttu, vaikka se vähän sitä vaistojen varassa irrottelua rajoittaakin ;).. tähän esimerkkinä vaikkapa julkiset leikkimiset, mihin helposti joutuu mukaan katsojina ihmisiä, joilta ei ole kyselty lupia, pahimmillaan vaikkapa työmaallaan, mistä eivät voi poistua.. että konsensuaalisuuden periaate kaikessa kinkyssä oman nautinnon haussa ei ole aina kovin vahvasti läsnä..
-
Tää on nyt menny jo niin saivarteluksi koko keskustelu, ettei tähän oikein tee mieli osallistua enää. Nakkaan tän linkin tähän kuitenkin vielä. Tämä kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä, mitä primal play on.
http://dominantguide.com/1866/what-does-it-mean-to-be-primal/
-
Tää on nyt menny jo niin saivarteluksi koko keskustelu, ettei tähän oikein tee mieli osallistua enää. Nakkaan tän linkin tähän kuitenkin vielä. Tämä kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä, mitä primal play on.
http://dominantguide.com/1866/what-does-it-mean-to-be-primal/
Täysin samaa mieltä Isrikan kanssa. Saivartelua ja pilkun nussimista koko keskustelu.
Koitin kolumnissa avata yhtä osa-aluetta omasta kinkyydestäni. Mutta koskapa täällä muut tietää paremmin kuin kokija itse, ei olekaan kyse mistään minulle erikoisesta, tärkeästä ja mielenkiintoisesta vaan ihan perus seksistä, jota oon vaan keksiny kutsua primal-playksi. Tosi kivaa keskustella täällä.
-
Elämä nyt ei oo mitään naminamii ja ihmiset kivakivaa kaiken aikaa....eihän näin triviaalista tarvitse.....vai...("tämä on keskustelupalsta ja täällä on tapana....ja.....vapaaehtoista....ja blaablaabblaa....")
....on luonnollista liikuntaa (primal fitness, primal workout http://www.shape.com/fitness/workouts/primal-workout-train-beast-look-beauty), paleodiettiä (kivikautinen ruokavalio), mutta ei voida sanoa et paleoseksii ku se tarkoittaa muiden muinaismeikäläisten dna:n sekoittumista aikoinaan nykyihmisen geenistöön (neandertal, denisinihminen), kivikautinen seksi taitaa taas tarkoittaa jotkin muuta, joten... luonnollinen seksi taas...no, sehän on jotain viherhippeilyä, josta seuraa perhepetiä ja kantoliinoja ja kestovaippoja...onhan eläimellinen, hei no; eläimellisempää...grrrrr....raugh.....alkukantaisessakin on sitä jotain, öööö....voimaa. Hmmmmmmmmmmmmmmm.......
Mutta noissa suomenkielisissä sanoissa on se ikävähkö puoli että ne on jo käytössä, niillle on jo omat mielleyhtymänsä jotka eroavat eri ihmisillä.
Mitä eri jaotteluihin tulee niin minulle jo jako vanilaja-kinky(pervo) on liikaa joillain tavalla (ja varsinkin sillä arvottavalla tavalla). Mutta kun kerran olen tällä palstalla niin sanoja nyt vain on pakko käyttää. Olen aina sekä rakastanut ja vihannut kieltä juuri sen takia että ihmisinä olemme niin riippuvaisia siitä ja siltikään se ei voi tavoittaa jotakin niin noh heh primaalia meissä.. Ehkä sillä primalilla ja sen viehätyksellä on jotain tekemistä myös asian kanssa (siis yleisemmin).
Ehkä ylipäänsä kaikella tällä "takaisin luontoon" trendillä on. Mutta onhan siinä myös sellainen hipsteriyden vivahdus...vai eikö, noh, ehkä se on vain minun keski-ikäisissä silmissäni jotka välillä väsyvät siihen pyörän yhä uudelleen ja uudelleen keksimiseen. Ja silloin varmaan olisi paras jättää näppis rauhaan ettei kenenkään herkkä mieli vioitu moisen kyynisyyden esille tuomisesta (vaikka mielestäni ihan asiallisesti aloitin, vaikken vain käsiäni yhteen läpsyttäen kuinka ihanataihanata...) .
Ei se silti tarkoita sitä että asia, tämä primal, on jotenkin väheksyttävää, ei-tärkeää, tai kolumnit olisivat turhia vaikka niissä pilkkua nussittaisiinkin jatkokeskustelussa. Minusta kolumnit joihin ei saa vastata kuin hymistelyllä kyllä ovat aika turhia, mutta voin jättää tästälähin kommentoimatta kolumneihisi Ms M.
-
Primalissa kuten muussakin kinkyilyssä on aina ytimessä konsensiaalisuus.
Oikeesti, jos haluat nussia pilkkua niin tee se edes niin, että siinä on jotain järkeä. Ja edelleen, KV unohdat nyt, että primal-play on aina konsensuaalista.
Täytyy sanoa, että paristakin suunnasta on kyllä hyökätty niin kovaa minulle tärkeää asiaa vastaan, etten olisi uskonut sellaista tällä foorumilla. Onneksi on olemassa estolista. Good riddance.
Minäkin alan nussia pilkkua siinä kohtaa, kun ihannetta (joka on toki hieno) käytetään argumenttina, jolla jotain KV nimistä hakataan päähän. Ei eroa raamatulla hakkaamisesta.
Kolumnistilla on tavallista suurempi lupa (joku yhteiskuntasopimus tämäkin kai ;)) aloituksessa kärjistää ja yleistää keskustelun saamiseksi alkuun. Aloituksen jälkeen, keskustelun alettua, omalla nikillä kirjoittaessaan onkin sitten omillaan, estolistoilla märehtiessäänkin. En laita tähän mitään suomenkielistä termiä kuvaamaan asiaa, koska sanat.
Vir
-
Eläimellistä menoa on se, että jos ei oma mielipide mee suoraan läpi, ni sit tapellaan! >:D
Oh, mitä petoja nää misut o! :love:
-
Tää on nyt menny jo niin saivarteluksi koko keskustelu, ettei tähän oikein tee mieli osallistua enää. Nakkaan tän linkin tähän kuitenkin vielä. Tämä kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä, mitä primal play on.
http://dominantguide.com/1866/what-does-it-mean-to-be-primal/
Hyvä linkki, kiitos! :)
-
Eiks kolumnisti ole onnistunut juuri silloin, kun aloitus saa vilkkaan keskustelun aikaiseksi ;)
Itse olen pitänyt aina "vähän rajummasta seksistä", jonkun mielestä se vois mahtua tuohon primalin allekin.
-
Aika hyvän kolumnin olen onnistunut tosiaan kirjoittamaan, kun näin kova vääntö pääsi syntymään. :))
Haastan Kettu vinossa ja Chmlnidaen kirjoittamaan omasta seksuaalisuudestaan hyvinkin henkilökohtaisen kolumnin ja laittamaan sen tälle foorumille luettavaksi. :)
-
Noh, mä en kirjoita täällä kovinkaan henkilökohtaisella tasolla seksuaalisuudestani, koska julkisuus (tämä kolumnikin näkyy myös yleisellä puolella kirjautumatta, lisäksi en ole totaalisesti nikkini takana piilossa vaan minut saattaa voida tunnistaa, siis sellaisetkin jotka eivät kuulu Baariin ja jotka olen tavannut irl). Otan tämän huomioon kaikessa kirjoittamisessani. Ja tämä ei liity niinkään kinkyyn kuin ihan vain ylipäätään siihen miten ja missä haluan avata omaa seksuaalisuuttani.
-
Minusta kolumnit joihin ei saa vastata kuin hymistelyllä kyllä ovat aika turhia, mutta voin jättää tästälähin kommentoimatta kolumneihisi Ms M.
Mun tekstejä on opiskeluaikoina ja sen jälkeenkin kritisoitu paaaaaaljon kovemmalla kädelläki. Joten antaa palaa vaan. :)
-
Siis onko todella tarpeen olla ilkeä ihan vain siksi, että ei ymmärrä, tai homma ei satu omiin kinkymieltymyksiin?
Nähdäkseni seksin harrastaminen tietyllä tapaa ja sitten taas heimojen perinteet eivät ole sama asia. Oikeesti, jos haluat nussia pilkkua niin tee se edes niin, että siinä on jotain järkeä. Ja edelleen, KV unohdat nyt, että primal-play on aina konsensuaalista.
Täytyy sanoa, että paristakin suunnasta on kyllä hyökätty niin kovaa minulle tärkeää asiaa vastaan, etten olisi uskonut sellaista tällä foorumilla. Onneksi on olemassa estolista. Good riddance.
Ei ole ollut tarkoitus millään lailla ilkeillä, kunhan vain yritän ottaa (ehkä turhan paljon pilkkua nussien) selvää, onko primal play lopulta niin primalia kuin sen harrastajat antavat ymmärtää?
Sen olen saanut selville, että ei se ole - primalia edelleen kahlitsevat länsimaisen yhteiskunnan säännöt. Ihminen ei ole primalissakaan täysin vapaa ja primaali, oma itsensä. Ja hyvä niin, eipähän rikota lakia.
Paradoksi: Primal Playhin tarvitaan rajat, ohjeet ja säännöt, jotta ihminen voisi olla hyväksyttävästi sekä oikeaoppisesti mahdollisimman alkukantainen ja viettiensä varassa.
"The images they sell are illusion and dream - in other words dishonesty." -Poets of the Fall
Minulla ei ole mitään primal playtä vastaan, joten sen takia ei minua tarvitse estolistalle laittaa. Olen aina halunnut oppia erilaisista fetisseistä ja seksuaalisista suuntautumisista mahdollisimman paljon ja siksi esitän niistä (ehkä myös tyhmiä) kysymyksiä. Jotenkin kaikki kysymykseni vain tulkitaan yleensä ilkeilyksi tai vittuiluksi.
-
Haastan Kettu vinossa ja Chmlnidaen kirjoittamaan omasta seksuaalisuudestaan hyvinkin henkilökohtaisen kolumnin ja laittamaan sen tälle foorumille luettavaksi. :)
Minun seksielämäni huonoin puoli on, että sessiokumppaneita on kertynyt aivan liian vähän. Niinpä jos alan jostain sessiostani avoimesti foorumilla kertomaan, niin kaikki heti tietäisivät tai arvaisivat kenestä minä kirjoitan. Siksi olen tietoisesti pyrkinyt välttämään julkisia yksityiskohtaisia sessiokertomuksia. Haluan suojella niiden muutamien ihmisten yksityisyyttä.
Voisin toki ehkä kirjoittaa emetofiliasta tai muista fetisseistäni yleisellä tasolla. Mutta en sitten tiedä, olisiko aihepiirit tarpeeksi mielenkiintoisia foorumilla, jossa useimmat kuitenkin tahtovat lukea kaiken BDSM-näkökulmasta.
-
Siis onko todella tarpeen olla ilkeä ihan vain siksi, että ei ymmärrä, tai homma ei satu omiin kinkymieltymyksiin?
Nähdäkseni seksin harrastaminen tietyllä tapaa ja sitten taas heimojen perinteet eivät ole sama asia. Oikeesti, jos haluat nussia pilkkua niin tee se edes niin, että siinä on jotain järkeä. Ja edelleen, KV unohdat nyt, että primal-play on aina konsensuaalista.
Täytyy sanoa, että paristakin suunnasta on kyllä hyökätty niin kovaa minulle tärkeää asiaa vastaan, etten olisi uskonut sellaista tällä foorumilla. Onneksi on olemassa estolista. Good riddance.
Ei ole ollut tarkoitus millään lailla ilkeillä, kunhan vain yritän ottaa (ehkä turhan paljon pilkkua nussien) selvää, onko primal play lopulta niin primalia kuin sen harrastajat antavat ymmärtää?
Sen olen saanut selville, että ei se ole - primalia edelleen kahlitsevat länsimaisen yhteiskunnan säännöt. Ihminen ei ole primalissakaan täysin vapaa ja primaali, oma itsensä. Ja hyvä niin, eipähän rikota lakia.
Paradoksi: Primal Playhin tarvitaan rajat, ohjeet ja säännöt, jotta voisi olla hyväksyttävästi ja oikeaoppisesti mahdollisimman alkukantainen ja viettiensä varassa.
"The images they sell are illusion and dream - in other words dishonesty." -Poets of the Fall
Minulla ei ole mitään primal playtä vastaan, joten sen takia ei minua tarvitse estolistalle laittaa. Olen aina halunnut oppia erilaisista fetisseistä ja seksuaalisista suuntautumisista mahdollisimman paljon ja siksi esitän niistä (ehkä myös tyhmiä) kysymyksiä. Jotenkin kaikki kysymykseni vain tulkitaan yleensä ilkeilyksi tai vittuiluksi.
Niin. Ihminen on perimmiltään, siis primaalisti, sosiaalinen, mikä tarkoittaa ihmisille, että kulttuurinen. Olemme kieltä symbolisesti käyttäviä otuksia joiden lajityypillisyys mahdollistuu vain sosiaalisessa kontekstissa joten sellainen primal-play, tosiaan on aina vain play (jota määrittää aina jossain määrin myös se neokortaalinen ohjaus) jopa silloin kun osittain voidaan sitä kulttuurista olemista vähentää intiimimmissä yhteyksissä.
Eli kyse on vain yhdestä lokerosta ja määrittelystä lisää yhden alakulttuurin sisällä, joka on isomman kulttuurisen kehyksen sisällä. Ei mitään uutta auringon alla. Mutta kivahan näitä on jubailla.
-
Aika hyvän kolumnin olen onnistunut tosiaan kirjoittamaan, kun näin kova vääntö pääsi syntymään. :))
Haastan Kettu vinossa ja Chmlnidaen kirjoittamaan omasta seksuaalisuudestaan hyvinkin henkilökohtaisen kolumnin ja laittamaan sen tälle foorumille luettavaksi. :)
Hei,
Koska olen tänään kehuvalla päällä, niin kehutaan saman tien tätäkin.
Ensinnäkin, minusta oli hienoa, että varsinaisessa kolumnissa avasit sitä, miten aihe liittyy sinuun itseesi, miksi halusit siitä kertoa meille. Samoin aihe oli kiinnostava, ja seuranneessa keskustelussakin on ollut klikkailtavia linkkejä, minkä valinnasta toki huomaa, että suomalaista materiaalia ei joko ole, tai sitten englanninkielistä löytyy helpommin, mikä myös todistaa sitä pointtia, että aihe on suomen skenelle ja suomalaisille harrastajille aika uusi.
Linkkien perusteella näyttää siltä, että ei se teema ole muuallakaan mikään selkeästi määritelty nätti pieni lokero, vaan joillekin tärkein osa, jollekin oman tekemisen vivahde tai tyylilaji. Joten keskusteltavaa tulee varmaankin riittämään vielä senkin jälkeen, kun tämä aloitus on vajonnut uusien kolumnien alle.
Aloitus siis oli monella tavalla hyvä. Se, onko sitten järkevää olla paikalla ketjussa ohjaamassa aloittamaansa keskustelua ja selventelemässä poittejaan, on luultavasti sellainen toisaalta-toisaalta -juttu. Silloin kun olin itse samassa tilanteessa ( toki vähemmällä lukijakunnalla tai keskustelun rönsyilyllä, olin kai vähäsen tylsempi aihevalinnoissani tai sitten vain arempi/vähemmän innostava kirjoittajana..), minulla oli joskus kova tarve selventää, mutta huomasin sitten, että se ei sopinut minulle, se kaksoisrooli kolumnin kirjoittajana ja itsenäni. Mutta kukin päättää itse, paljonko haluaa siihen suuntaan mennä, koska siinä helposti antaa itsestään vielä enemmän kuin jo kolumnia tehdessään päätti jakaa.
Niin tai näin, minä ja varmasti moni muukin jää innokkaana odottamaan seuraavaa kolumniasi. Joka kerta tuskin löytää aihetta, joka olisi yhtä aikaa itselle tuttu ja muille uusi, mutta onneksi missään ei ole määritelty, mitä tänne yläkulmaan pitäisi sitten laittaa. Tähän mennessä olet laittanut rehellistä ja itseäsi koskettavaa asiaa, siitä kiitos :).
Vir
-
Kiitos, Viridian. :) Ehkä sitä sitten jotenkin haluaa selventää pointtejaan, koska asia on niin henkilökohtainen. Ja toki sitä provosoituu, kun se oma juttu joutuu kritiikin kohteeksi. Mutta onneksi voi aina nukkua yön yli ja päättää suhtautua huumorilla.
-
Minä nyt en itse ainakaan omia kommenttejani tarkoittanut mitenkään vihamielisiksi, vaan kuten Viridiankin totesi, kolumni oli oikein hyvä.
Nussin vain pilkkua turhan tehokkaasti, koska halusin oppia asiasta enemmän. En myöskään ymmärtänyt, miksi primalia ei saisi verrata johonkin muuhun helpommin ymmärrettävään asiaan, kuten vaikkapa uuden pariskunnan alkukiimaan?
Kuten Ms. M pyysi, olen parhaillaan kirjoittamassa henkilökohtaista kolumnia eräästä fetissistäni (ei emetofiliasta). Jos olen siihen tarpeeksi tyytyväinen, julkaisen sen todennäköisesti FetLifessä, koska ei minulla ole tänne kolumnistitunnuksia ja aihe ei liity BDSM-touhuihin millään lailla, joten se ei oikein tänne kolumniosioon istu.
-
Ja toki sitä provosoituu, kun se oma juttu joutuu kritiikin kohteeksi.
Et ehkä itse huomaa sitä, mutta provosoidut päivittäin käytännöllisesti katsoen kaikista kommenteista, joissa hivenenkin ollaan eri mieltä tai herätellään keskustelua asioita jotka sinua ovat lähellä.
IKRM
-
Ja toki sitä provosoituu, kun se oma juttu joutuu kritiikin kohteeksi.
Et ehkä itse huomaa sitä, mutta provosoidut päivittäin käytännöllisesti katsoen kaikista kommenteista, joissa hivenenkin ollaan eri mieltä tai herätellään keskustelua asioita jotka sinua ovat lähellä.
IKRM
Tiedän provosoituvani. Tosin en kaikista kommenteista. Suurin osa kommenteistani tässäkin ketjussa on täsmennyksiä. Itsehän et koskaan provosoidu, jos sinun kanssasi joku on asiasta eri mieltä, vai kuinka? Tai yritä jyrätä opponenttisi yli jyrkillä kommenteilla, jotka joskus ovat erittäin henkilökohtaisia ja sinun itsesi muodostamia olettamuksia opponenttisi ominaisuuksista ? ;)
-
Noh, minua lähinnä noin yleisemmin kiinnostaa miten eläimyyden ja ihmisyyden rajaa hahmotetaan. Miten eläimestä tehdään se toinen ja kuinka eläimyyden toiseutta kielellisessä diskurssissa tuetaan. Kysymys on pohjimmiltaan eettinen. Sillä ei pystytä sanomaan missä se raja menee, kenties pihtiotteessa tai/sekä tulentekotaidossa. Kognitiossa tai kielessä se ei mene. Samoin häiritsee juuri tästä seikasta johtuen sellainen eläimen fyysistäminen ja ihmisen järkeistäminen. En vain voi olla sillä kannalla.
Itse kyseinen tuoreehko lokero, joka tässä nimetään primaliksi, ei minua niinkään kiinnosta teoriassa. Keskustelua siitä sinänsä pidän asiallisena ja tänne erittäin tervetulleena.
-
Kiintoisa keskustelu kyllä, en nyt muutaman lonkeron jälkeen jaksa kaikki kommentteja käydä läpi mutta random lisäyksiä:
Käsitteiden tasolla eläimellinen samaistetaan yleensä raa'aksi ja alkukantaiseksi, inhimillinen enemmän myötätuntoisesti/sivistyneeksi yms. Mutta toisaalta eläimellinen saattaa sisältää puhtautta ja herkkyyttä ja ihminen(inhimillinen) paljon kovempaa julmuutta kuin eläimet pystyvät ilmentämään. Tai jos otetaan mukaan tuo korkeampien voimien aspekti esim shamanistisessa kontekstissa, jumalainen/inhimillinen/eläimellinen sekoittuvat toisiinsa imo.
Ja...itse pidän seksuaalisen aktin erilaisten elementtien sekoittamisesta. Vaikka olisi kuinka reipasta panemista, kuristamista, hakkaamista ja huorittelua, on ennen ja/tai jälkeen kiva pehmoilla ja hali-pusu-söpöillä :-) t anti-true master
-
Olipas loistava ketju ja keskustelu, kiitos..!! :love:
Olen suht tuoreehko baarilainen, joka tuntuu tietävän mistä tykkää. Näin minut esiteltiin tuolla "esittele edellinen"-ketjussa. Syvemmästä switch-suuntautumisesta on tullut enemmänkin pohdintaa privana muutamien baarilaisten kanssa, joiden on ollut vaikeaa ymmärtää, miten 'vaihto' tapahtuu - ei lennosta, ei nopeasti, ei kamppailun kautta. Switch on pikemminkin sitä, että pelkkä sub-rooli ei riitä, en mahdu pelkkään sub-rooliin. Enkä myöskään pelkkään domme-rooliin. Joskus alistuminen ja täydellinen käytettävissä olo saa kosteaksi, joskus taas tiedän, että sisälläni valtaa pikkuhiljaa alaa domina, kunnes olen domme ja palan halusta alistaa ja käyttää valtaa.
Mutta pelkkä domme tai subkaan ei oikein riitä. En ole osannut sanoa, mitä ilmentää valtataistelusta, kamppailusta nautinnon saamista - sillä en ole sub silloin, kun joudun alistetuksi ja kohteeksi kamppailun jälkeen enkä domme silloin, kun olen päässyt voitolle. Tämä ketju antoi vastauksen..! :)
-
Hienoa, että tää kinasteluketju on auttanut tajuamaan juttuja omasta seksuaalisuudestasi. :)
-
Katson, että primal playssä (PP) on kyse suoraviivaisesta tunteen ja toiminnan yhteydestä. Primal-session aikana osalliset ohittavat arkielämää hallitsevan sovinnaisuutensa ja turhan pohdiskelun, minkä myötä esille voi päästä jotain ´alkukantaista´ ja samaan aikaan ´erityisen vilpitöntä´. Ehkä aidoimmillaan PP onkin oman näkökulmani mukaan vaistonvaraisuuden painottumista session aikana. Tähän "hallitun järjettömyyden" tilaan voi päästä monin eri tavoin, ja se myös ilmenee eri ihmisillä ja eri sessioissa vaihtelevasti.
Joskus PP voi alkaa ulkoisen kautta. Tällöin sopivan tunnelman käynnistymisessä voidaan apuna käyttää rooleja, ympäristöä, esineitä yms., ja lopulta saatetaan päätyä puhtaasti sisäiseen kokemukseen. Joskus taas touhu käynnistyy sisäisen tunteen, vietin tai kokemuksen pakottamana, päätyen ulospäin näkyvään ja syystä tai toisesta vähintäänkin osallisten "primaaliksi" tunnistamaan toiminnallisuuteen.
Primal play ei mielestäni ole riippuvainen lokeroinnista, eli uskoakseni PP:n ´vilpitöntä vaistonvaraisuutta´ voi ilmetä niin D/s-yhteyksissä (esim. ´saalis´ ja ´saalistaja´ -dynamiikka), age playssä (esim. pikkuisten ynnä muiden teletappien atavistinen taantuminen), kuin monissa muissakin BDSM-maailman ilmiöissä. Itse korostaisinkin sisäistä kokemusta ulkoisen toiminnan kustannuksella hakiessani vastausta kysymykseen "onko tämä primal playtä?"
Joku voisi sanoa, että kaikki kinkyily on jollain lailla primaalia, eikä hän mielestäni olisi täysin väärässä. Itse kuitenkin painottaisin tässä määrittelykeskustelussa raa´an seksuaalienergian sovinnaisuuden kahleista vapauttavaa huumaa, joka parhaimmillaan mahdollistaa jopa sellaisen alkukantaisen lukon kuin häpeän välttelyn sivuuttamisen. Tämän myötä ihminen voi olla ihan mitä vaan.
Lienee selvää, että PP:ssä jokin osa tajunnasta pitää edelleen kiinni turvasanoista, SSC:stä, RACK:sta, PRICK:sta tai jostain muusta vastaavasta mekanismista. (Kaiketi aika harvalla PP:stä nauttiminen edellyttää consensual non-consent -juttuja, mutta rajojen hakeminen saattaa olla yleistä?)