BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 28.02.2016, 07:51
-
Kun paha olo tuntuu ylitsepääsemättömältä
Koin tässä jokunen päivä takaperin hyvin vahvaa henkistä pahoinvointia, tutkiskelin sitä ja itseäni, tullen lopputulokseen, että pahasta olosta kirjoittaminen voi olla yksi itselleni toimivimmista parannuskeinoista, joten päätinkin sitten lääkitä itseäni pienoisen pohdinnan voimin. Henkinen paha olo voi johtua mistä hyvänsä, sen voi laukaista mikä tahansa. Joskus paha olo voi olla ennakoitavissa, toisinaan, tai oikeastaan yleisimmin, se iskee kun on pahin mahdollinen hetki, eikä sitä odottanut.
Paha olo ei ole yksinomaan sessioriippuvainen, ja vaikka se mielletäänkin vain subeille ominaiseksi (ks. termi subdrop), se ei koske yksinomaan alistuvia, se koskee jokaista elävää olentoa ja sen voi laukaista vaikka pahasti sanottu asia - jopa pahaa oloa kokevan itsensä sanoma. Pahaa oloa voi tuoda ikävöinti ja ihan täysin luonnollinen suru, sen voi synnyttää läheisen poissaolo tai vaikka se, ettei ole saanut tekstiviestiä koko päivän aikana. Syy voi löytyä niin tuolta ”irl” maailmasta, kuin täältä kinkylandiasta. Ei ole selkeää mekaniikkaa mikä aiheuttaa pahaa oloa, eikä liioin selkeää suoraa ja yksiselitteistä parannuskeinoa, kukin prosessoi oman pahan olonsa omalla tyylillään ja loput jumiutuvat siihen kiinni pitkiksikin ajoiksi, jos keino irrottautua puuttuu.
Yksi selitys pahalle ololle on, ehkä se yleisimmin keskuudessamme tunnettu, nimittäin "itku pitkästä ilosta". Muitakin alkusyitä löytyy, tusinoittain jollei jopa tuhansittain, eivätkä suinkaan kaikki liity edes pari- tai ystäväsuhteisiin, mutta tässä nyt kiteytänkin enemmän tuota hetkeä, kun hauskuus päättyy. On vain odotettavissa, että paha olo - sub-, dom- tai "muu"drop - iskee kun takana on mitä ihanin sessio; mitä täydentävämpi ja muun maailman tuon hetken ulkopuolelle sulkevampi on sessio ollut, sitä todennäköisemmin drop iskee kyntensä uhriinsa. Mitä silloin tehdä, mikä auttaa kun omat voimat eivät tunnu riittävän? Mistä edes tunnistaa tuon dropin? Mikä se on?
Joskus, kun on kokenut jotain todella hauskaa, ehkä jopa uniikkia ja ainutlaatuista saattaa hauskaa aikaa seurata suru siitä, ettei se hauskuus jatkunutkaan. Seuraa musertavan masentava olo, tässäkö tämä nyt oli, oliko se nyt edes sittenkään niin hauskaa tai sen arvoista? Kyllä oli, nauti muistosta, mutta elä hetkessä, ei kannata jäädä vellomaan harmitukseen. Jos on mahdollista, niin leikkikaveriin on tässä vaiheessa syytä olla yhteydessä, tai edes ystävään, joka voisi ymmärtää – joku, jolle voi puhua voi olla kultaakin arvokkaampi, kaikilla ei ole joko mahdollisuutta tai kykyä pahan olon purkamiseen toisen ihmisen avulla.
Jokainen prosessoi omaa pahoinvointiaan omalla tavallaan, ei sinänsä ole oikeaa tai väärää keinoa tuohon prosessiin, pääasia on lopputulos - ei itse työ. Yksi rilluttelee kavereiden kanssa, toinen taas käpertyy itseensä, joku saattaa kirjoittaa ja joku taas lähtee tanssimaan. Apujakin kysyvälle tarjotaan monenlaisia; lähde leffaan, jätskille, *omavalintainen kiva paikka mikä tulee mieleen*; soita hyvälle ystävälle; tee jotain päätöntä; herkuttele; runkkaa kunnes aivot eivät toimi enää tai lempilelu kärähtää. Keinot on yhtä monet kuin kantajansa.
Omakohtaisesti osaan sanoa, etten osaa aina prosessoida omaa pahaa oloani. Joskus tarvitsisin ihmisen lähelle, joka tunnistaisi minusta, kun tarvitsisin lohduttavaa sanaa tai halausta (mikä on helpommin sanottu kuin tehty) ja myös antaisi sen pyytämättä. Hautaan oloni sisälleni, rakennan siitä suurta patoa, joka velloo ja myrskyää ääriään myöten täynnä räjähtäen kerralla joka suuntaan joskus jopa tuhoisin seurauksin. Pahan olon kanssa ei pidä elää, se syö ihmistä, se syö kaikkea hyvää mitä kukin meistä voi edustaa. Se syö jopa nautintoa hyvistä, erityisesti niistä pienistä, asioista.
Jälkihoito on erityisen tärkeää, sen avulla voidaan välttää dropit, mutta jälkihoitoon ei välttämättä ole aina mahdollisuuksia. Esteenä voi olla ihmissuhde tai vaikka aikataulu, ehkä jopa status. Ensisijaisesti subina ei minulla ole ”omaa vakkarilelua” ja saadessani luvan toteuttaa omaa Dominoivaa puoltani, jaksankin aina muistuttaa leikkikavereilleni, että jos paha mieli yllättää jälkikäteen on vain parempi, että ottavat yhteyttä ja kertovat siitä minulle. Voitaisiin sitten yhdessä puida tuota pahaa oloa ja käydä ehkä vaikka niillä jäätelöillä.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=10480;type=avatar)
Jen, joka siirtyy takavasemmalle (lempilelua kärtsäämättä) runkkaamaan, ei niinkään pahaa oloa poistamaan, vaan koska se nyt vaan on niin pirun kivaa.
-
.
-
Kannattaa toki aina ottaa selvää, onko kyse masennuksesta. Se on kuitenkin hyvin yleinen vaiva. Moni kärsii turhaan. Hoitoa on useimmilla paikkakunnilla saatavilla ja ammattilaisten keskusteluapua voi saada jopa ilmaiseksi. Myös netistä löytyy itsehoitoon hyviä nettisivustoja, kuten Mielenterveystalo.
Masennuslääkityksiäkin on monenlaisia, osalle niistä on apua ja osalle ei. Mikäli masennus ja ahdistus johtuvat aivokemiallisesta häiriöstä, lääkkeet tuovat siihen parhaan avun. Huonoa henkistä oloaan ei kannata purkaa alkoholiin tai muihin päihteisiin - vaikka ne hetkeksi veisivätkin suurimman terän pois ahdistukselta, ne tuppaavat säännöllisesti käytettyinä olemaan terveydelle haitallisia. Päihteet sopivat satunnaiseen käyttöön juhlistamaan iloa, eivät jatkuvaan käyttöön poistamaan surua.
-
Jälkihoito on must-juttu, muttei se anna takuuta siitä, etteikö droppia tulisi. Droppi johtuu niin monista asioista. Fyysisistä ja psyykkisistä. Ja se voi tulla niin alistuvalle\masokistille\bottomille kuin Dominoivalle\sadistille\topille. Itse olen kokenut droppeja. Olen myös ollut suhteessa, jossa Dominoiva droppasi suht säännöllisesti. Valitettavasti kyseinen D ei halunnut tukeani siinä vaiheessa, koska "ei ole subin tehtävä auttaa D:tä kun D:llä on heikko hetki.". Suhde loppuikin suhteellisen pian, sillä keskinäinen kommunikointi ja luottamus katosi, D:n droppien lisääntyessä.
-
Entä jos ylpeys estää kommunikoinnin ja avun pyytämisen droppivaiheessa? Tai jos noita droppeja alkaa pelätä jo etukäteen niin, että ei osaa päättää, kannattaako edes koko seksiä harrastaa?
Kyselee ultimate epätietoinen :D
-
Kertokaa nyt tyhmälle minulle, mistä erottaa että kyseessä on droppi, ja missä tapauksessa semmoinen mielenterveysongelma, että kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajalle?
Kun ei kaikki kinkyt koe mitään droppeja tai tarvitse mitään jälkihoitoja tms.
En nyt yritä tässä provoilla, olen nimittäin aiemminkin vilpittömästi ihmetellyt koko drop-termin tarpeellisuutta ja merkitystä. Yritän vain ymmärtää ilmiötä paremmin.
-
Mulla droppi tulee yleensä noin 48h sisällä sessiosta. Voi tulla myöhemminkin. Ja se tuntuu erilaiselta kuin oma ei sessiosta johtuva ahdistuneisuuteni. Se droppi helpottaa yleensä heti, kun juttelee sessiokumppanin kanssa. Näin siis mulla, muilla toimii varmasti eri tavoin.
-
Ikävä kyllä pahasta olosta joko pääsee yli tai sitten se loppuu kerralla.
-
Kertokaa nyt tyhmälle minulle, mistä erottaa että kyseessä on droppi, ja missä tapauksessa semmoinen mielenterveysongelma, että kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajalle?
Kun ei kaikki kinkyt koe mitään droppeja tai tarvitse mitään jälkihoitoja tms.
En nyt yritä tässä provoilla, olen nimittäin aiemminkin vilpittömästi ihmetellyt koko drop-termin tarpeellisuutta ja merkitystä. Yritän vain ymmärtää ilmiötä paremmin.
Itse koin ensimmäisen droppini vasta ehkä ½-1 vuotta sessioilun aloittamisen jälkeen.. Ja vähän ihmettelinkin tuota droppia ennen sitä itsekin.
Ehkä mielenterveysongelmien ja dropin suurin ero lienee siinä, että mto:n aiheuttama paha olo ei välttämättä poistu millään ja droppi taas yleensä voi laantua jopa itsekseen. En oikeastaan äkkiseltään "järkevämpää" keksi.. Jos keksin niin kerron kyllä sitten.
-
Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?
-
Tyhmä kysymys: Onko droppi se kun jää lenkkipolulle viimeistään pyhänä kahdenkymmenen kilometrin kohdalle?
-
Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?
Ihan ekana... En lähtisi HSP:tä sekoittamaan tähän. Toki kinkyissä varmasti on erityisherkkiä. Mutten liittäisi sitä droppaamiseen. Ja toiseksikin, miten toinen voi kokea tunteet aidompina? Eikö tunne ole aina aito? :)
-
Hain ehkä sitä, että toiset ottaa sessiot enemmän leikkinä tai roolipelinä, toiset taas uppoavat niihin syvemmälle, kokonaisvaltaisemmin. Ja kyllä mun uskoakseni HSP:t varmasti kokee nämäkin asiat eri tavoin kuin ei-HSP:t. Koko väestöstä näitä erityisherkkiä on kuulemma n. 20%. Olisipa jännä tietää miten suuri osuus BDSM-ihmisistä...
-
Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?
Ihan ekana... En lähtisi HSP:tä sekoittamaan tähän. Toki kinkyissä varmasti on erityisherkkiä. Mutten liittäisi sitä droppaamiseen. Ja toiseksikin, miten toinen voi kokea tunteet aidompina? Eikö tunne ole aina aito? :)
Mä olen yks näistä erityisherkistä, enkä silti alkanu droppaamaan kuin vasta myöhemmin, Tunnetta uskoisin että on paljonkin pelissä, kun droppiin asti "päästään", mutta mene ja tiedä mihin asti se ulottuu tai mistä asti.
Hain ehkä sitä, että toiset ottaa sessiot enemmän leikkinä tai roolipelinä, toiset taas uppoavat niihin syvemmälle, kokonaisvaltaisemmin. Ja kyllä mun uskoakseni HSP:t varmasti kokee nämäkin asiat eri tavoin kuin ei-HSP:t. Koko väestöstä näitä erityisherkkiä on kuulemma n. 20%. Olisipa jännä tietää miten suuri osuus BDSM-ihmisistä...
Tuossakin jotain omaa ajatusta kyl hieman. Jos sessio on "vähän enemmän" droppi on herkempi, mitä enemmän sessio vie mennessään sitä todennäköisemmin itse koen jonkinasteisen morkkiksen nykyään. Suurimman osan aikaa tietty toi oma morkks on tasoa "no toi ehkä nauratti eilen enemmän, nyt hymy riittää" jos tiiätte mitä tarkoitan.
-
Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?
Olisihan se aika asiallista saada jopa ihan tieteelliset määritelmät erityisherkkyydestä,saati subdropista ja subspacesta muunmuassa. Eli vaikka heidän vuoksi,joilla ei ole mitään hajua aiheista,mutta ne esitellään hänelle kuin tieteellisenä faktana. Tai sitten niin, että BDSM:ssä ja D/s:ssä pätee aivan toisenlaiset "inhimillisyyden" ja "Ihmisyyden" lainalaisuudet kuin ns. rivi-ihmisillä :)
(Yritin sovittaa itteeni erityisherkäksi henkilöksi,mutta en sovi, kun siedän kaikenlaisia "häiritseviä" tekijöitä,sekoamatta)
-
Onnistunut sessio vapauttaa kehossa endorfiineja ja adrenaliinia. Kun pitoisuudet tippuu,tulee droppi. Kehon kemiaa. Psykologiset vaikutukset siinä mukana tekee dropista helvetinmoisen "krapulan". Miten hoitaa tilannetta:
Ennaltaehkäise mm. tiedostamalla, että näin voi käydä. Syö ja juo (ei alkoholia) ennen sessiota. Puhu asiasta domin kanssa. Hän ei voi auttaa, ellei tiedä ja ymmärrä, mitä koet. Varaa jälkihoitoon tarvittavat eväät.
Jälkihoito: etsi sinulle sopivin tapa helliä itseäsi. Herkut, lämmin peitto, hyvä kirja, leffa. Halaile ja pussaile. Lepää ja anna itsellesi lupa olla alakuloinen. Tunne voi olla voimakas, kuin masennus, mutta se menee ohi. Kertaa mielessäsi mitä sessiossa tapahtui, mitä tunsit, mitka asiat koit hyväksi ja mitkä et. Juttele domin kanssa sitten, kun on sen aika.
-
Hieno ja rohkea kirjoitus Jeniltä.
Itse en ole kokenut "mie romahan" - tuntemuksia (ainakaan negatiivisesti) koskaan sessioiden jälkeen vaikka olen tunteella ja tuulella käyvä ihminen muuten kyllä ja ahdistusoireilta en ole elämässä välttynyt. Olenkin miettinyt että kai mulla vaikuttaa ne seksin (sessiot mulle eli bdsm on seksuaalista nautintoa) jälkeiset hormonit niin kauan ja hyvin että fiilistelen vaan hyvillä mielin sen jälkeen... :)
-
mahtavaa kun joku oikeasti kirjoittaa tästä aiheesta. Monia auttaa varmasti.
-
Uuuhhh, kirjoitin jonkinlaisen sepustuksen, mut sitten jotenkin tuhosin sen ??? joten antaa nyt olla. Ja tässä sen sijaan yhden suosikkini JP. Searsin varsin pätevät neuvot :)
https://www.youtube.com/watch?v=NR8RdFg6Llc
-
Niin joo. Ainakin ehdotin eilen kadonneessa viestissäni laulua yhdeksi apukeinoksi pahaan oloon. Kiinalaisessa lääketieteessä käytetään. Tanssi täällä mainittiin, ja sitten sellainen täristäminen (käyttääköhän meilläpäin traumaterapeutit jotain tämän tapaista...?). Samoin jokin kunnon treeni, äskeisessä linkissä se meditaatio jo mainittiin, mutta ihan mikä vain mikä itselle toimii niin että vie mukanaan, vaikka kunnon lenkki, niinku nicolaus sanoi.
Sit ne ystävän avun pyytäminen (niin että kertoo mihin tarvitsee häntä, ei käytä toista ihmistä luvatta). Tai vaikka muiden auttaminen (sillä siitä tulee hyvä olo itsellekin, kts.ed., mutta toimii sitten tämäkin vain jos on pyyteetöntä).
Mutta, myös ihan pohjimmiltaan tieto siitä että se mikä tulee myös menee, voi auttaa (ainakin kun on kokemusta kertynyt asiasta). Tunteet ja olotilat tulee kokea, hieman ehkä miettiä miksi sattuu (se itsensä oppiminen nääs) ja antaa niiden mennä kun ovat mennäkseen.
Oleellinen olisi myös oppia taito huolehtia itsestään. Löytää se auttaja itsensä sisältä niin että osaa ottaa itsensä syliinsä (jep, ei mennä tähän pidemmälle, mutta suosittelen).
Sinänsä en oikein tajua mikä se sellainen dominoiva on joka ei osaa opettaa subiaan huolehtimaan itsestään....en aivan saa kiinni silloin D/s-kuvion juonesta (saa kertoa).
Ai niin, vielä; jotenkin jos tulee noita droppeja sessioinnista niin ajattelen että toiminta ei ole ollut balanssissa kokonaisuutena. Onneksi, yleensä, asioita voi ratkoa myös jälkikäteen. Kun ei minulle ainakaan ihan riitä selitykseksi nuo endrfiinit ja adrenaliinit; ja kemiat, niitä voidaan stimuloida monessa muussakin toiminnassa ilman minkäänlaista droppailua jälkikäteen.
-
"jos tulee noita droppeja sessioinnista niin ajattelen että toiminta ei ole ollut balanssissa kokonaisuutena"
No tuo nyt ei välttämättä pidä paikkaansa. Keho vapauttaa mm.endorfiinia ihan mielettömät määrät, KUN sessio on onnistunut. Kuka on maannut melkein tainnoksissa ja euforiassa kunnollisen kipu-session jälkeen käsi ylös hep :D Ja silti voi tulla raju pudotus, kun kehon hormonipitoisuudet tippuu normitasolle. Droppaaminen ei tarkoita sitä, että sessio meni pieleen.
-
...en tarkoittanut "kokonaisuudella" sessiota, vain. Ylipäänsä ajattelen ennemmin ihmissuhde- kuin sessiotasolla. Ei oikein voi jakaa sessiomitalla ihmissuhdetta. Ihminen on ennen ja jälkeen session eri eri päivinä, ja lisäksi erilainen eri sessioissa, ja sessiot on aina erilaisia. lukematon määrä muuttujia ja mahdollsiuuksia. Eli ei ihan heti selvitettävissä mistä jokin droppailu johtuu, edes yksittäisen ihmisen kohdalla, saati että annamme jonkin kemiallisen selityksen joka ei nyt vain kertakaikkiaan riitä.
-
Komppaan tässä Chimlnidaen ajatuksia. Ja samalla uskon myös endorfiinidroppiin 8). Oma kokemus on kuitenkin sellainen, että pää edellä kympistä katuun -fiilis tulee, jos tilanteessa on muita epävarmuustekijöitä. Erityisesti "ihmissuhdeosastolla", vaikka en itse taida tajutakaan, mitä ne muut osastot on... Se kokonaisvaltaisuus...
Mutta niin dropit kuin suhteetkin on jokaisella omansa, eivät taida väittelyllä tai todistelulla muuksi muuttua.
Alkuperäiseen tai ainakin aiemmin keskusteltuun selviytymisstrategiaan viitaten. Oma mielipiteeni. Parasta olisi, jos dropin uhatessa tai tullessa päälle saisi purkaa tunteitaan vastakappaleensa kanssa. Kainalossa, kiitos. Minimi, että on muuten luottava suhde ja edes viestiyhteys.
Itkuhan siitä kumminkin tulee, joten se on sitten vaan itkettävä, ja odotettava, että aurinko nousee kaamoksesta. Muista se hyvä, mitä olet kokenut, luo uskoa, että sen uudelleen saat. Kaikki konstit karkista kuntosaliin ja viinipulollisen kera ystävän kanssa rupatteluun toimii, minulla. Yksin jääminen on kuitenkin pahinta, joten on pitänyt opetella avaamaan suunsa. Voisihan se olla päiväkirjakin, tai kirje. Kukin tavallaan.
-
...ja jos vielä täsmennetään, niin balanssi koskee myös ihmistä yksilönä, ei vain suhdetta. Enkä siis kiellä etteikö kemialla ole omaa merkitystään. Kyllä kymmenen kilsan lenkin, tunnin tanssin tai oikein pätevän joogan jälkeen aikalailla kaikenlaista kemiaa tapahtuu ilman yhtään suhdettakin (mutta myös muuta).
-
Olen monesta asiasta Chmlnidaen kanssa samaa mieltä. Myös siitä, että jos suhde ja sen osatekijät ovat kunnossa, ei droppi tunnu niin pahalta, kun sitä ei silloin välttämättä huomaa. Eli foorumillakin monesti mainittu jälkihoito on erittäin tarpeellista ja jälkihoidon tarve pitäisi kummankin osapuolen oppia huomaamaan kumppanista. Helppoa se ei ole, sillä itselleni ainakin on erittäin vaikea pyytää apua ja jälkihoitoa, jos droppi tulee vaikka kolmen päivän viiveellä ja sen maailman ihanimman ihmisen kainalo ei juuri nyt satu olemaan saatavilla. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei ole ajatustenlukija ja kaikista tunteista ja oloista pitää pystyä keskustelemaan. Joskus kuitenkin epätietoisuus saattaa ottaa vallan, eikä apua uskalla pyytää. Jos suhde on toimivalla pohjalla, kumpikin varmasti haluaa antaa toiselle parhaan mahdollisen tuen, jos asioista ollaan tietoisia. Helppoa kirjoitettuna, käytännössä välillä mahdotonta.
Toki kehon omia endorfiinipöhinöitä voi sytytellä tanssin, laulun, lenkkeilyn yms. mikä nyt kellekin sopii, avulla, mutta aina se ei vaan onnistu. Joskus droppi lamaa tekemisen halun täysin, eikä kyse ole välttämättä masennuksesta. Minulla ainakin keskustelu suhteen toisen osapuolen kanssa auttaa, siis kuulla toisen ääni, tuntea, että toinen on siinä, vaikka välimatkaa olisikin maantieteellisesti. Tosin aina sitä ei välttämättä itselleen haluaisi myöntää ja sitten yksinään tappelee sen oman pahan olonsa kanssa antaa koko maailman kaatua päälle.
Ihannetilanne tietenkin olisi se, että se maailman tärkein ihminen olisi aina tarpeeksi lähellä ja tunnistaisi droppauksen oireet. Vaikkakaan sätkynukkea ei suhteen toisesta osapuolesta droppioireiden avulla saakaan tehdä.
-
What goes up must come down.
Jos lennellään, tullaan alas. Niin se vaan menee.
Dominoiva punnitaan droppien hoitamisella, ei sillä että pystyy ne estämään. Tai, pystyyhän ne estämään, mutta sitten ei myöskään lennellä.
IKRM
-
Totta tuo, pitäisi tarkastella asiaa kokonaisvaltaisemmin kuin pelkästään sessiona, hyvä huomio :) Itsetuntemus on kyllä hyvin tärkeää, samoin kokenut dom. Jos on mitään ongelmaa mielenterveyden saralla, joka ei ole hoidossa tai dom ei siitä tiedä, niin voi pojat soppa on valmis.
-
Joskus kuri antaa turvaa.
-
Misulin tekstiin viitaten. Olen samaa mieltä. D/s suhteeseen kuluu osaltaan kuri ( ei väitellä termin merkityksestä ) . Siinä tulee mukana huolehtiminen ja välittäminen. Tunne, että on turvassa.
Sitten tuo subdrop. En tiedä siihen mitään takuuvarmaa keinoa. Ainakaan hukkaan ei mene jos sen puolituntia sylikkäin ja silitellen makoilee, tai nukahtaa sitten tunniksi.
Jos on vakiintunut D/s suhde niin subin täytyy voida soittaa jos toisena tai kolmantena päivänä droppi iskee. Matkaahan voi olla satoja kilometrejä.
Näin nyt sen mietin :)
-
Toisaalta kyllähän se sessiointikin voi olla balansoivaa, suuntaan tai toiseen. Jollekin bondake, jollekin piiskaus, voi olla vain hyvin tasoittavaa ja rauhoittavaa toimintaa.
Eli elämä nyt vaan on niin onnea kuin surua. Siinä vaiheessa varmaan voisin huolestua jos jompi kumpi jää pysyväskis tilaksi. Myrsypilvet ei väisty tai aurinko porottaa niin ettei tarpeellista lepoa saa ollenkaan. Mennään koko ajan joko matalalla tai korkealla. Molemmissa mielialoissa kun on hyvät ja huonot puolensa. Onnellisuudessa intensiivisimmillään liika ekstaattisuus huonoa (homma menee tunnottomaksi, ylikierroskille), ja surussa taas hyvää sen syvyys ja rauhoittavuus (mutta tylsistyttävyys tappavaa).
Että ylämäki, alamäki yhdessä kulkien, vai miten se meni....huippuja ja laaksoja. Tilanteen ja suhteen, ja ihmisten mukaan sitten varmaan löytyy ne tavat kohdata ja pitää huoli niin itsestä kuin toisesta. Kun sitä sessiointiakin on niin kovin monenlaista. Välillä tulee sellainen tunne että juuri tuo D/s olisi se johon liitetään droppailu. Onkohan se sitten niin....
Niin ja tosiaan, kuten Amunet, sanoi ei se tarkoita että jos droppaa että jokin meni pieleen juuri sessiossa, tai edes että se droppi on aina vain negatiivinen asia.
-
What goes up must come down.
Jos lennellään, tullaan alas. Niin se vaan menee.
Dominoiva punnitaan droppien hoitamisella, ei sillä että pystyy ne estämään. Tai, pystyyhän ne estämään, mutta sitten ei myöskään lennellä.
IKRM
Psssssst. Dominoivatkin voi dropata. Ei ole vain subien ominaisuus. Ja silloin subin pitää olla Dominoivansa tukena.
-
Tunnistan osittain itseni tekstistä. Mulla on käytännössä muutama tapa millä mä käsittelen paskat fiilikset eli joko liikkumalla (kesäilta ja lenkki "luonnossa") tai kirjoittamalla. Kirjoittaminenkaan ei oikein auta, jos ne ajatukset lopulta jää vain itselle nähtäväksi eikä kukaan muu niitä näe. Jolle kulle ne on pakko näyttää tai se on tavallaan sitä, kun huutaisi oman pään sisällä sitä samaa asiaa ja teksti olisi jäänyt kirjoittamatta, vaikka sen tavallaan kirjoittaessa pukeekin paremmin ajatuksiksi kuin mitä se ajatusten ryöppy on pään sisällä. Osa liittyy droppeihin, osa sit ihan muuhun kanssakäymiseen.
Skenen pienuudesta johtuen sit törmääkin kovin usein siihen, että omia ajatuksia joutuu sensuroimaan, niin kirjoituksia kuin sanomisiaan. Ihmiset tunnistavat, jos eivät toisiaan niin ainakin itsensä eikä kuitenkaan omaa pahaaoloa purkaessa ole tarkoitus satuttaa tai heittää ketään bussin alle. Vaikka välillä varmaan tekisi ihan hyvää ilmaista kuinka pahalle tietyt asiat, teot ja sanat ovat tuntuneet eikä vain seistä kuin ritari kiiltävässä haarniskassa ja ottaa henkisiä lyöntejä vastaan. Monesti sitä jää kovin yksin omien ajatusten kanssa, vaikka olisi niitä kavereita kelle puhua. Nekin, kun voivat olla ihan yhtä lailla tekemisissä sen henkilön kanssa kenestä tekisi mieli puhua... Siinäpähän olet, ajatuksiesi kanssa. Toki helppoahan se olisi, jos osaisi ottaa suoraan asian puheeksi...
Skenessä tuntee välillä muutenkin helposti olevansa lopulta vain yksi legopalikka muitten joukossa, joka voidaan nakata syrjään, kun jostain löytyy kirkkaampi, uudempi ja vähän erilaisempi palikka. Itellä luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi ja sen menettäminen taas hyvin lyhyt. Kuinka luottaa ihmiseen, joka heittää sut syrjään kuin millään mitä aiemmin on tapahtunut ei lopulta ollutkaan kauheasti merkitystä?
-
Seksi/sessiot/rakkaus ovat varmaankin voimakkaimpia tunne-elämään vaikuttavia asioita, tosin itselle monesti mahtavat viikonloput ja viikot jäävä muistoihin enemmän kokonaisuuksina, en ole itse peilannut nousuja/laskuja pelkästään sessioihin liittyen.
Vaikka feministit ehkä ärsyyntyvät, niin miesten ehkä oletetaan olevan mieleltään astetta tasaisempia ;) vaan kyllä niitä laskuja on ollut itsellänikin. Mm viime kesänä oli monia mahtavia/intensiivisiä tapahtumia, joiden jälkeen sunnuntait ja maanantait olivat useamman kerran suhteellisen ahdistavia, vaikka ei ollut yleensä mitään suoraa loogista syytä.
Onni ja kärsimys ovat saman kolikon eri puolet. Kun koet asioita joita olet halunnut kokea, mieli alkaa murehtia, "jaa tässä tämä nyt oli, tuleeko lisää, koenko saman uudestaan?"
Sitten on tietysti mahdolliset menetyksen pelot yms
Tulee kanssa mieleen, että jos sessioi/sekstaa hieman harvemmin, kokemukset ovat hieman intensiivisempiä ja ehkä siten myös laskut?
Jos sessiot ovat luontaisempi ja aktiivisempi osa arkea/elämää, onni-piikit ehkä astetta pienempiä, mutta samoin laskut?
Tämän voi tietysti tulkita tylsähtävän parisuhteen tuntomerkkinä ;D mutta sanon positiivisesta näkökulmasta. Tuli tässä juuri eräänlainen oivallus, että olen ehkä alitajuntaisesti yrittänyt välttää liikoja tunne/onni-piikkejä. Kaikkea vaikea pukea sanoiksi, mutta...tarkoitan tiettyä hienosäätöä kuinka kokemuksiin suhtautuu. Vaikka tiedät että mitä parhainta hubananna-sessiota tulossa pian, yrität suhtautua siihen neutraalimmin, laskuja ei välttämättä tule :)
Elämä on nousuja ja laskuja jotka kummatkin kokemuksia, kumpiinkin voi suhtautua positiivisesti, toisaalta omaan mielentilaan on mahdollista jollain tasolla vaikuttaa
-
Skenessä tuntee välillä muutenkin helposti olevansa lopulta vain yksi legopalikka muitten joukossa, joka voidaan nakata syrjään, kun jostain löytyy kirkkaampi, uudempi ja vähän erilaisempi palikka. Itellä luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi ja sen menettäminen taas hyvin lyhyt. Kuinka luottaa ihmiseen, joka heittää sut syrjään kuin millään mitä aiemmin on tapahtunut ei lopulta ollutkaan kauheasti merkitystä?
Veikkaanpa, että tässä ei suinkaan puhuta TRUEMASTEREISTA, vaan truekinkyistä naisista, joilla on tapana poimia rusinoita pullista.
IKRM
-
Dominoivatkin voi dropata. Ei ole vain subien ominaisuus. Ja silloin subin pitää olla Dominoivansa tukena.
Kuinka moni Dominoiva pystyy vastaanottamaan tukea subiltaan omien matalalentojen takia. Toinen D ymmärtää parhaiten mitä siellä pään sisällä ja tunnemaailmassa tapahtuu. Yksi puhelinsoitto oman turvaverkostonsa D-ystäville. Silloin pystytään puhumaan asioista samalla kielellä.
-
Veikkaanpa, että tässä ei suinkaan puhuta TRUEMASTEREISTA, vaan truekinkyistä naisista, joilla on tapana poimia rusinoita pullista.
IKRM
Eiköhän tuo onnistu ihan kaikilta, oli rooli tai sukupuoli mikä tahansa.
-
Dominoivatkin voi dropata. Ei ole vain subien ominaisuus. Ja silloin subin pitää olla Dominoivansa tukena.
Kuinka moni Dominoiva pystyy vastaanottamaan tukea subiltaan omien matalalentojen takia. Toinen D ymmärtää parhaiten mitä siellä pään sisällä ja tunnemaailmassa tapahtuu. Yksi puhelinsoitto oman turvaverkostonsa D-ystäville. Silloin pystytään puhumaan asioista samalla kielellä.
No, jokainen tyylillään. Mulle vaan on ilmeisesti matkan varrella sattunut eteen Dominoivia, jotka kykenevät keskustelemaan huonosta fiiliksestään myös mun kanssa. On toisaalta minusta todella outoa, ettei D mainitsisi sanallakaan subilleen huonoista fiiliksistään.Luottamuspulaa jotenkin.
-
On toisaalta minusta todella outoa, ettei D mainitsisi sanallakaan subilleen huonoista fiiliksistään.Luottamuspulaa jotenkin.
En liittäisi heti luottamuspulaan jos D ei pysty/halua/tunne tarvetta/voi ym. keskustella omista huonoista tunnetiloistaan subinsa kanssa.
Hyvä niin jos pystyy sen tekemään. Hyvä sinulle kun näin on. Mutta luottamuspula, enpä usko.
Olisi mielenkiintoista kylläkin tietää jos ei pysty, miksi on näin. Jokaisella omat syynsä.
Yksi mahdollinen ajatus..sub ei kykene vastaanottamaan D:n tunnetiloja.
-
Dominoivatkin voi dropata. Ei ole vain subien ominaisuus. Ja silloin subin pitää olla Dominoivansa tukena.
Kuinka moni Dominoiva pystyy vastaanottamaan tukea subiltaan omien matalalentojen takia. Toinen D ymmärtää parhaiten mitä siellä pään sisällä ja tunnemaailmassa tapahtuu. Yksi puhelinsoitto oman turvaverkostonsa D-ystäville. Silloin pystytään puhumaan asioista samalla kielellä.
No, jokainen tyylillään. Mulle vaan on ilmeisesti matkan varrella sattunut eteen Dominoivia, jotka kykenevät keskustelemaan huonosta fiiliksestään myös mun kanssa. On toisaalta minusta todella outoa, ettei D mainitsisi sanallakaan subilleen huonoista fiiliksistään. Luottamuspulaa jotenkin.
Samaa mieltä paitsi tuosta luottamuksesta, syitä voi olla varmasti muitakin, me ollaan kaikki kuitenkin erilaisia.
Kyllä itse D-ihmisenä parisuhteessa (avioliitossa) oman subini kanssa koen, että pitää pystyä puolin ja toisin jakamaan ne huonot siinä missä hyvätkin. Itse en myöskään muuta odottaisi puolisoltani oli hän sitten sub tai D tai mikä hyvään, ei Ds-suhde ole ainoa suhdetta määrittävä asia, mulle ei olisi sitä vaikka kyseessä olisi "vain" Ds- suhdekaan.
Mutta kuten sanottu: meitä on erilaisia ja ei tapaa toista huonompaa jos homma itse kullekin sellaisenaan toimii eikä loukkaa toista.
-
Mietin jos puheet ja teot eivät vastaa todellisuudessa yhtä
niin siitä voisi tulla huono olo.
Jos luottamus menee, sitä ei korjata helposti.
-
Mietin jos puheet ja teot eivät vastaa todellisuudessa yhtä
niin siitä voisi tulla huono olo.
Jos luottamus menee, sitä ei korjata helposti.
Eiköpä kaikkinainen ei-totuudellisuudessa eläminen aiheuta huonovointisuutta. Siis ihan suhteessa niin itseen kuin muihin ihmisiin. Ja mitä enemmän se rikka näyttäis olevan muiden silmissä, niin sen enemmän ja vastaavasti löytyy omista silmistä. Ihminen kun näkee ympärillään sen, ja huomio kiinnittyy siihen, mikä itsessäkin mättää. Siksi kriitikoihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti ;D
-
Mietin jos puheet ja teot eivät vastaa todellisuudessa yhtä
niin siitä voisi tulla huono olo.
Jos luottamus menee, sitä ei korjata helposti.
Eiköpä kaikkinainen ei-totuudellisuudessa eläminen aiheuta huonovointisuutta. Siis ihan suhteessa niin itseen kuin muihin ihmisiin. Ja mitä enemmän se rikka näyttäis olevan muiden silmissä, niin sen enemmän ja vastaavasti löytyy omista silmistä. Ihminen kun näkee ympärillään sen, ja huomio kiinnittyy siihen, mikä itsessäkin mättää. Siksi kriitikoihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti ;D
niin peiliin on hyvä välillä katsoa.
Toisaalta fantasiassa eläminen voi kuitenkin joskus tuntua vapauttavalta, arjesta irtiottoa,
ja tässä mietin näitä bdsm leikkejä.
-
Mietin jos puheet ja teot eivät vastaa todellisuudessa yhtä
niin siitä voisi tulla huono olo.
Jos luottamus menee, sitä ei korjata helposti.
Eiköpä kaikkinainen ei-totuudellisuudessa eläminen aiheuta huonovointisuutta. Siis ihan suhteessa niin itseen kuin muihin ihmisiin. Ja mitä enemmän se rikka näyttäis olevan muiden silmissä, niin sen enemmän ja vastaavasti löytyy omista silmistä. Ihminen kun näkee ympärillään sen, ja huomio kiinnittyy siihen, mikä itsessäkin mättää. Siksi kriitikoihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti ;D
niin peiliin on hyvä välillä katsoa.
Toisaalta fantasiassa eläminen voi kuitenkin joskus tuntua vapauttavalta, arjesta irtiottoa,
ja tässä mietin näitä bdsm leikkejä.
Aivan, ehkä se mikä on arjesta irtiottoa on itsestä kiinniottoa.
Kun jos sanotaan että pää on ikäänkuin tietoisuutemme ja ruumis taas meidän alitajunta ja tiedostamaton niin siihen pääsee käsiksi juuri vaikkapa näillä leikeillä. Toki on muitakin keinoja.
-
En liittäisi heti luottamuspulaan jos D ei pysty/halua/tunne tarvetta/voi ym. keskustella omista huonoista tunnetiloistaan subinsa kanssa.
Hmm... Väittäisin, että mikä tahansa yhtään läheisempi tai intiimimpi ihmissuhde vaatii toimivaa kommunikaatiota pysyäkseen terveellä pohjalla. Oli sitten D/s-suhde tai ihan vaniljainen, ja oli se sitten luonteeltaan romanttinen tai ei...
Kommunikaation tärkeyttä painotetaan ihan joka puolella siihen pisteeseen asti, että se on ehkä jo klisee. Eikä aina ole välttämättä edes selvää mitä sillä kommunikaatio-sanalla oikeasti tarkoitetaan... Kaikesta huolimatta uskon silti siihen että se klisee pitää kyllä paikkansa. Mikä tahansa ihmissuhde perustuu kuitenkin siihen, että kahden ihmisen välillä on yhteys. Toinen viestittää jotain, ja toinen kuulee sen. Sama toisin päin. Molemmat tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Molemmat tuntevat toisensa. Miten toisen voi edes tuntea, jos sitä viestintää ei tule? Jos linja on rikki? Jos toinen ei kerta kaikkiaan puhu eikä muutenkaan edes epäsuorasti missään muodossa avaa sisäistä maailmaansa toiselle? Kun ei kukaan ole ajatustenlukija... Kun tuollainen jatkuu, niin aikaa myöten huomaa kyllä että ei edes tunne sitä toista ollenkaan. Ja jos palataan D/s:ään tässä kohtaa, niin mitenkä mahtaa sujua se ventovieraan kanssa sessioiminen, puhumattakaan mistään kokoaikaisesta vallanvaihtokuviosta? Hyvin huonosti, luulen, tai ei ollenkaan.
Siihen voi tietysti olla hyvin monia syitä, miksi D tosiaan ei halua tai ei koe pystyvänsä puhumaan s:lle omista tunteistaan...
Yksi mahdollinen ajatus..sub ei kykene vastaanottamaan D:n tunnetiloja.
Joo. Sehän on tietysti mahdollista että subi onkin välinpitämätön tai tavalla tai toisella käyttää D:tä hyväkseen. Enemmän puhutaan hyväksikäyttävistä dominoivista, mutta tapahtuuhan sitä myös toisin päin. Jos subi esimerkiksi säännöllisesti suhtautuu vähättelevästi D:n tunteisiin, niin pahahan sellaiselle on mitään puhua. Erittäin ymmärrettävää.
Toinen vaihtoehto mikä tulee mulle mieleen on, että D:llä on itsellään vaikeuksia käsitellä tunteita. Kenties niihin liittyy hänen mielessään liikaa häpeää, esimerkiksi. Kenties hänen oma tunne-elämänsä on sen verran sotkuista ja kipeää, että hänen tarvitsisi saada sen selvittelyyn ihan vaikka ammattiapua. Eivät dominoivat ole mielenterveydellisille ongelmille missään nimessä immuuneja. Kaikki ollaan ihmisiä.
Mutta oli se syy siihen kommunikaatin mahdottomuuteen mikä vain, niin mä kyllä väitän että ei se hyväksi ole. Kenellekään.
-
....joo, mulle tullee kans mieleen sen lisäksi että vastaanotossa s-puolella voi olla ongelmia, jos D ei avaudu, niin myös se että lähetyspuolella joillain taajuuksilla on D:llää blokkia jos ei pysty avautumaan ja kommunikoimaan s:lle.
-
En ymmärrä miten voi asettaa yhtäläisyysmerkit lauseen "sub ei kykene vastaanottamaan D:n tunteita" ja "Joo. Sehän on tietysti mahdollista että subi onkin välinpitämätön tai tavalla tai toisella käyttää D:tä hyväkseen."
Lisäksi on sanottava, en puhunut tuossa itsestäni vaan mietin yleisellä tasolla olevaa.
Toki tiedän että keskustelu on hyväksi. Tunteista keskusteleminen suhteessa, siihen pitäisi kannustaa.
Käytännössä ei aina mene näin.
On asioita mitä voidaan jakaa subin kanssa ja on asioita mitä ei jaeta. Ei välttämättä jaeta kenenkään kanssa. Koska... (jokaisella omat syynsä)
Niin ja joo, olen hyväksikäyttänyt subia. Hän on hyväksikäyttänyt minua. Kutsun tuollaista vuorovaikutukseksi, yhteistyötä. Minä annan ja minä saan. Kuten hänkin.
Sellaiset kaksi pientä sanaa joita kunnioitan, sanoi ne kuka tahansa. En halua.
-
En ymmärrä miten voi asettaa yhtäläisyysmerkit lauseen "sub ei kykene vastaanottamaan D:n tunteita" ja "Joo. Sehän on tietysti mahdollista että subi onkin välinpitämätön tai tavalla tai toisella käyttää D:tä hyväkseen."
Ok. Millä tavalla tarkoitit sen? Toinen tulkinta minkä itse pystyn tähän keksimään olisi, että subi on jollain tavalla emotionaalisesti liian hauras tai epävakaa kyetäkseen vastaanottamaan niitä D:n tunteita. Mihin mun seuraava kysymys olisi että mistä se johtuu? Ja mitä sille voisi tehdä? Tietenkään ketään ei voi pakottaa käsittelemään omia ongelmiaan ja etsimään niihin ratkaisuja, jos hän ei itse sitä tahdo. Mutta se ei tietysti poista ongelmaa. Jos sitä ongelmaa ei tahdo käsitellä niin siellähän se sitten jatkaa muhimistaan.
Vai tarkoititko tämän jollain muulla tavalla?
Toki tiedän että keskustelu on hyväksi. Tunteista keskusteleminen suhteessa, siihen pitäisi kannustaa.
Käytännössä ei aina mene näin.
Totta, aina ei mene näin. Ja silloin kun ei mene, niin siellä on taustalla joku ongelma, jota olisi syytä käsitellä. Vai olemmeko eri mieltä tästä? Jos olemme, niin joudutaan ehkä menemään "agree to disagree" -linjalle. Sen verran perustavanlaatuisesta käsitysten eroavaisuudesta kyse.
Niin ja joo, olen hyväksikäyttänyt subia. Hän on hyväksikäyttänyt minua. Kutsun tuollaista vuorovaikutukseksi, yhteistyötä. Minä annan ja minä saan. Kuten hänkin.
Niin, kun käytin tuossa sanaa "hyväksikäyttö", tarkoitin sillä sitä mistä englanniksi sanotaan "abuse". Eli tarkoitin ihan todellista psykologista tai emotionaalista väkivaltaa. En siis sellaista kinkyä "hyväksikäyttöä", joka tapahtuu yhteisymmärryksessä ja jota molemmat osapuolet haluavat. Oletan että sinäkään et tässä tarkoita todellista henkistä (tai muutakaan) väkivaltaa? Vai?
-
Dominoivatkin voi dropata. Ei ole vain subien ominaisuus. Ja silloin subin pitää olla Dominoivansa tukena.
Kuinka moni Dominoiva pystyy vastaanottamaan tukea subiltaan omien matalalentojen takia. Toinen D ymmärtää parhaiten mitä siellä pään sisällä ja tunnemaailmassa tapahtuu. Yksi puhelinsoitto oman turvaverkostonsa D-ystäville. Silloin pystytään puhumaan asioista samalla kielellä.
Komppaan Whippiä. Asiat ovat usein monimutkaisempia, eikä aina edes liity juuri siihen yhteen subiin vaan kokonaisuuteen. Silloin ei kannata hajottaa illuusiota kenenkään yhden kanssa, vaan hakea se tuki yleisellä tasolla ystävältä, joka on ehkä itsekin askarrellut samojen tunteiden tai tapahtumien kanssa. Mutta todettakoon, että omat harmini ovat nykyään pikkuharmeja, paha olo ei tunnu ylitsepääsemättömältä, eikä minulla ole taipumusta ns. dropata. Ehkä niiden hoitoon sopii siksi se hyvä keskustelu, joka palauttaa ajatukset oikeille tai entistä paremmille uusille urille.
Tämä sanottuna, eikö kannattaisi lähestyä asiaa myös siten, että pyrkisi ratkaisemaan seurauksen ratkaisemalla syyn? Jos droppi tulee siitä, että session jälkeen arki nyt vaan on..arkea, voisiko kehittää arjensietoaan? Jos herkkyyttä, voisiko karaistua? Vai nauttia joka hetkestä surkeuttakin siksi, että se menee kuitenkin ohi?
Krapulaan auttaa kuulemani mukana viina, mites auttaako sessiodroppiin uusi sessio? Vähän niinkuin vanhan valkosipulin hajuun auttaa uusi valkosipuli..
Vir, joka on selvinnyt omista pahimmista kohtalon murjomisista arjen rutiinien avulla.. kun joka aamu herää, tekee aamupalan, syö sen, lähtee liikkeelle jne. vaikkei huvittaisi, se alkaa hiljalleen sujua helpommin. Pahin vaihe oli se, kun aamulla herättyä oli vain muutama sekunti hyvää oloa unen tokkurassa, ennenkuin muisti, että uusi aamu, ja asiat ovat edelleen ihan samoin kuin illalla, menetetty on menetettyä. Sitten jossain kohtaa, jonain päivänä, yllättää itsensä nauramasta ja ihmettelee mikä ääni se oli. Siitä se lähtee.
-
Miriam, annoit erittäin hyvän esimerkin siihen miksi sub ei kykene vastaanottamaan D:n tunteita.
On muitakin syitä mitä mietin. Kuten suuren mietinnän aiheena aina ollut se, miksi ihminen ei kykene vastaanottamaan. Mistä syystä joku osa-alue minässä on suljettu eikä päästä jotain läpi sisälle. Riittääkö syyksi vain se, että ei halua. Se on kylläkin ihan eri asia kuin ei kykene.
Pelko kohdata totuus on varmaankin aika usein este asioiden käsittelemiselle. Ei kykene vastaanottamaan, ei kykene kuuntelemaan.
Siihen ei voi ketään pakottaa.
Jos ei kykene johonkin psyykkisesti, onko se sellainen ongelma mikä pitää käsitellä.
Ajattelen..joskus on parempi olla käsittelemättä jos siitä ei ole haittaa kenellekään eikä solmun avaamiseen ole tarvetta.
Uskon myös siihen, että ihminen alkaa avaamaan solmujaan omana aikanaan kun se aika on tullut juuri hänen kohdalle. Silloin löytyy motivaatio joka toimii pakottavana voimana selvittelemisiin.
Abuse...luin uudestaan kommenttisi. Olin käsittänyt sen tavalla jota et tarkoittanut.
Mentaalitason väkivalta, sitä en hyväksy koskaan...ellei näin ole yhdessä sovittu. Joskus kokeillut tällaista tarkoituksella ja luvan kanssa. Epäonnistuin todella huonosti.
-
Vielä..olisi mukava kokea joskus Domdrop. Kaipa sellainen on olemassa, näin olen kuullut.
-
Vielä..olisi mukava kokea joskus Domdrop. Kaipa sellainen on olemassa, näin olen kuullut.
Sitä ei ole mukavaa kokea, se tuntuu hirvittävältä.
IKRM
-
Kukin tyylillään. Itse näen kinkysuhteen, on se sitten minkä laatuinen tahansa, ihmissuhteena, jossa kommunikaatio on keskiössä. Jos D:lläni on huono päivä, kuuntelen ja tuen miten pystyn. Jos sessio menee mönkään, asia pitää keskustella läpi. Jos D droppaa, tuen, jos tukeni kelpaa. Yleensä on kelvannut, koska kuitenkin... Droppi on tullut session jälkeen. Paikalla on ollut D ja minä. Vain me tiedämme mitä tapahtui. Voimme jakaa kokemuksiamme, tunteitamme, ajatuksia. Tuskin kukaan ulkopuolinen siihen pystyy.
Mutta niin, kukin tavallaan.
-
Ihan vaan mielenkiinnosta.. "Kuinka usein D dropannu jutuissanne.." ?!
Itse myönnän et ehkä kerran - eka punanen oli "kovapaikka" - sekään ei kai silti ollut "ns. Aito droppi.. Toisaalta hyvä että yks punanen silti koettu.. "Nyt sitäkään ei enää tarvitse pohtia...
-
Jos D:llä ei järki tai ÄO riitä käsittelemään, että mikä oikeasti meni pieleen, niin silloin ollaan todella vaarallisilla vesillä.
Mulle jostain syystä tulu Déjà-vu -olo siitä, että oon tän saman sanonut jo aiemmin vastaavassa tilanteessa...
-
Jos D:llä ei järki tai ÄO riitä käsittelemään, että mikä oikeasti meni pieleen, niin silloin ollaan todella vaarallisilla vesillä.
Mulle jostain syystä tulu Déjà-vu -olo siitä, että oon tän saman sanonut jo aiemmin vastaavassa tilanteessa...
Jep. Vaarallisilla vesillä ollaan, jos ei kommunikaatio pelaa. Hyvin usein itse droppaan silloin, kun sessio on ollut todella intensiivinen ja onnistunut. Sitä tulee niin korkealta alas. Eräässä suhteessa D tosiaan droppaili aika useasti ja apuninei kelvannut. Lopulta kommunikointi tyrehtyi ja homma oli siinä, kun luottamuskin meni.
-
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa toisen kolumnin nimellä paskat tunteet. Jos ei tunne, ei myöskään droppaile, jos uskaltaa tuntea, droppailee syvästi. Paskat tunteet siis.
-
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa toisen kolumnin nimellä paskat tunteet. Jos ei tunne, ei myöskään droppaile, jos uskaltaa tuntea, droppailee syvästi. Paskat tunteet siis.
Anna mennä, KisunPusu! :love:
-
Remember;
Not a cross the street
but
Up the street!
>:D
-
Ihan vaan mielenkiinnosta.. "Kuinka usein D dropannu jutuissanne.." ?!
Itse myönnän et ehkä kerran - eka punanen oli "kovapaikka" - sekään ei kai silti ollut "ns. Aito droppi.. Toisaalta hyvä että yks punanen silti koettu.. "Nyt sitäkään ei enää tarvitse pohtia...
D-dropit on mielenkiintoinen puheenaihe. Itsekään en ole varsinaista D-droppia kokenut, vaan intensiivisten ja pitkien sessioiden jälkeen on tullut törmättyä Endorfiinien puutostilasta johtuvaan haikeuteen tai lievään masennukseen, missä esimerkiksi on vaikeaa motivoitua arkisista askareista seuraavana päivänä.
Kumppanin turvasanan käyttö ei ole itselläni aiheuttanut droppaamista, varsinkaan kun niihin on ollut aina järkevä syy. Esimerkiksi tekemäni sidonta on aiheuttanut liian pahaa paikkojen puutumista. Turvasanan kautta saattaisin saada itselleni aikaiseksi dropit, mutta se vaatisi osaltani yllättävää tilannetta. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi tulla sitä kautta vastaan, kun en ole kivun suhteen hirveä sadisti, että ylittäisin syystä tai toisesta omat kivun tuottamismieltymykseni vaikkapa vahvasti masokistisen ihmisen kanssa ja ampuisin kivun tuottamisessa sitten ylitse, niin että turvasanaa jouduttaisiin käyttämään. Tällaisen tilanteen uskoisin voivan aiheuttaa itselleni dropit.
-
D-dropit on mielenkiintoinen puheenaihe.
En tiedä miksi, mielenkiintoinen aihe.
Jos D droppaa sessiossa tai sen jälkeen, siihen on aina syynä subin toiminta tavalla tai toisella.
Mielenkiintoista keskusteltavaa vois sen sijaan olla, miksi osa subeista ilmeisesti dropittaa Dominsa enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Saadakseen tyydytettyä hoivaviettiään?
IKRM
-
Jos D droppaa sessiossa tai sen jälkeen, siihen on aina syynä subin toiminta tavalla tai toisella.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. En ole tällaisiin subeihin itse törmännytkään.
Millä tavalla tämä näkyy käytännössä?
Epäkypsät D:t toki pystyvät samaan hyvin helposti. En tarkoita kokematonta D:tä vaan sellaista joka käyttäytyy subiaan kohtaan kusipäisesti aiheuttamalla tarkoituksella tai vain väliinpitämättömyydellään dropit. Olen tällaisiin ihmisiin joskus valitettavasti törmännyt. Vastaavasti käyttäytyvistä subeista en ole kuullut, mutta varmaan heitäkin toki on, koska jotkut ihmiset vaan ovat toisia ihmisiä kohtaan väliinpitämättömiä.
-
Miten dropitetaan D? Ja tottahan toki syy on aina subissa. Subien syytä on myös Sipilän hallitus, nälänhätä, ilmaston muutos, ebola, HIV, Donald Trump, jne.
-
Epäkypsät D:t toki pystyvät samaan hyvin helposti. En tarkoita kokematonta D:tä vaan sellaista joka käyttäytyy subiaan kohtaan kusipäisesti aiheuttamalla tarkoituksella tai vain väliinpitämättömyydellään dropit. Olen tällaisiin ihmisiin joskus valitettavasti törmännyt.
Droppi on toki myös yksi tapa aiheuttaa 'kipua', henkistä sellaista. Osaavakin D saattaa sitä käyttää ihan vain sen vuoksi.
IKRM
-
Miten dropitetaan D? Ja tottahan toki syy on aina subissa. Subien syytä on myös Sipilän hallitus, nälänhätä, ilmaston muutos, ebola, HIV, Donald Trump, jne.
;D Joillakin on vaan pakko syyttää subeja kaikesta.
-
Ja tottahan toki syy on aina subissa.
No, kenen syy se sitten on jos ei subin?
Yhteiskunnan?
IKRM
-
Ja tottahan toki syy on aina subissa.
No, kenen syy se sitten on jos ei subin?
Pitääkö sille löytää syy tai syyllinen? Minusta jotenkin hassu ajutus.
Itse olen dropannut selkeästi ainakin kolme kertaa. Kerran tuli itse vietyä sessio pidemmällä kuin olisi kannattanut, mutta siitäkin selvittiin keskustelemalla. Kerran olen itse sanonut "Punainen" ja kerran vaan yksi tapaus meni vahvasti tunteisiin. Mutta ei minulla tulisi mielenkään pohtia että kenen vika. Tavallaan toivoisin jopa droppaavani enemmän, sillä silloin on kosketettu johonkin syvimpään.
Yst. Terv.
Karwis
-
Jep...Tulee hiukka outo olo ku lukee tätä ketjua...eikö jokainen aikuinen ihminen vastaa itse omista tunteistaan, samoin suhteista joissa on....miten hemmetissä kenenkään tarvitsee edes "ottaa vastaan" kenenkään toisen tunteita. Oon varmaan jotenkin käsittänyt väärin mutta kun mun mielestä aikuiset ihmiset voi jakaa kokemuksiaan, ja tunteitaan, mutta ei niistä vastuussa ole kukaan toinen ihminen siltikään. Lapset on sitten eri asia vielä kun eivät ole oppineet, eivätkä ole riittävän kypsiä, kantamaan omia tunteitaan. Ehkä olen liian tasa-arvoinen ja jo lähtökohtaisesti sitä mieltä että aikuisten välisissä suhteissa kanssa ollaan aikuisia, niin, ja itsenäisiä.
Tottakai voi purkaa sessiota ja jos tuntuu että siinä on tapahtunut jotain droppaamiseen liittyvää erityistä niin selvitellä asiaa, jos molemmat/kaikki ovat halukkaita. Mutta muuten sellainen tunteiden penkominen ei välttämättä ole aina niin tarpeellista. Ainakaan minun mielestäni. Kun eikö ne nyt kuulu aika oleellisena osana asiaan.
-
Pitääkö sille löytää syy tai syyllinen? Minusta jotenkin hassu ajutus.
Jos sen syytä ja syyllistä ei tiedä, asialle ei voi tehdä yhtään mitään.
Itselläni on aina tapana analysoida asiat, etsiä ratkaisua eikä jäädä kellumaan kohtalon armoille.
IKRM
-
oho
-
Pitääkö sille löytää syy tai syyllinen? Minusta jotenkin hassu ajutus.
Jos sen syytä ja syyllistä ei tiedä, asialle ei voi tehdä yhtään mitään.
Itselläni on aina tapana analysoida asiat, etsiä ratkaisua eikä jäädä kellonajan kohtalon armoille.
IKRM
Jos haluat asialle jotain tehdä, niin kuvittelisin että joko et halua että d-drop tapahtuu jatkossa tai haluat sitä lisää. Kumpikaan on kyseessä tässä tapauksessa.
Yst. Terv.
Karwis
-
hmmm.. Itselle ylipäätään ajattelevana oliona on tärkeää "olla tilanteiden herra".. ts. olla jyvällä mitä tahansa ympäristössä/elämässä tapahtuu - hallita syy-seuraus suhteita.. kaikenlainen tieto myöskin BDSM ssä valtaa. Itseasiassa D/s suhdetta ei voi mielestäni edes olla olemassa ellei D llä ole "tietoa".. jolle valtansa osin perustaa. "Tiedolla" suhdetta lopulta aina hallitaan.
-
Mielenkiintoinen käsite. Mistä sen domdropin pitäisi iskeä? Pari kertaa on turvasanaa mun kanssa käytetty eikä se ole aiheuttanut minkäänlaisia droppeja. Selviö jos kipu menee yli rajan niin siitä pitää sanoa. Tms hankalammin määriteltävän rajan ylitys. Puhumalla aina selvinnyt homman nimi.
-
Se "punanen" on sitä mitä haetaan :o
Vai mitä vittua nyt taas ? ;D
-
Minusta on aika tolkutonta syyttää yhtään ketään yhtään kenenkään dropista. Droppi tulee jos tulee. Siihen vaikuttaa fyysiset ja psyykkiset olotilat. Se ei ole kenenkään syy, enkä usko että kukaan pystyy "dropittamaan" ketään.
Ja se punaisen pelko... En ymmärrä, miksi jotkut D:t pelkää turvasanaa, sitä että subi sen joutuu sessiossa sanomaan. Minusta D, joka osaa ottaa turvasanan vastaan, eikä aloita kauheaa draamailua sen jälkeen, on täysjärkinen ja vastuunsa vakavasti ottava D.
-
Täysin samaa mieltä kuin Ms.M
-
Minusta on aika tolkutonta syyttää yhtään ketään yhtään kenenkään dropista. Droppi tulee jos tulee. Siihen vaikuttaa fyysiset ja psyykkiset olotilat. Se ei ole kenenkään syy, enkä usko että kukaan pystyy "dropittamaan" ketään.
Tietysti pystyy, se on jopa erittäin helppoa.
Ajattelutapasi on juuri sitä 'kellumista kohtalon armoilla' josta aiemmin kirjoitin.
IKRM
-
Minusta on aika tolkutonta syyttää yhtään ketään yhtään kenenkään dropista. Droppi tulee jos tulee. Siihen vaikuttaa fyysiset ja psyykkiset olotilat. Se ei ole kenenkään syy, enkä usko että kukaan pystyy "dropittamaan" ketään.
Tietysti pystyy, se on jopa erittäin helppoa.
Ajattelutapasi on juuri sitä 'kellumista kohtalon armoilla' josta aiemmin kirjoitin.
IKRM
No kerrohan,miten dropitetaan? Vai onko se jokin vain Dominoiville kuuluva salaisuus, joka ei saa levitä meidän syntisten subien joukkoon? Ja mites muuten homma toimii, kun käsittääkseni jokainen subi on erilainen, samoin kuin jokainen Dominoiva?
Mä en jaksa tuhlata aikaa ajattelutapojeni analysointiin. Mut kiva kun teet sen mun puolesta, ilman käskyäkin! :D
-
Mä en jaksa tuhlata aikaa ajattelutapojeni analysointiin.
Tämä on kyllä tullut jo ajat sitten selväksi. Se on juuri sitä kellumista.
Eniten ihmettelen, miten silti voi olla mielipide joka asiaan, vaikka myöntää ettei ole asioita miettinyt, eikä mieti.
IKRM
-
Mä en jaksa tuhlata aikaa ajattelutapojeni analysointiin.
Tämä on kyllä tullut jo ajat sitten selväksi. Se on juuri sitä kellumista.
Eniten ihmettelen, miten silti voi olla mielipide joka asiaan, vaikka myöntää ettei ole asioita miettinyt, eikä mieti.
IKRM
Hah. Sinähän se tunnut tuntevan minut niin hyvin. Pitäisi varmaan olla imarreltu, kun suuri ja mahtava IKRM on vaivannut päätään sillä, millainen ihminen olen. :D
Niin ja, miten dropitetaan? Älä väistele kysymystä.
-
IKRM
Niin ja, miten dropitetaan?
IKRM vastaa jos näkee sen tarpeelliseksi.
Mietin kysymystä omien toimintatapojeni perusteella. Lienee sallittua, ellei ylläoleva ollut yksityinen keskustelu.
-subin luottamus
-Luodaan jännite
Jos D:llä on subin luottamus, silloin s uskaltaa päästää irti ja ottaa vastaan sen mikä tulee. Olemaan hetkessä läsnä. D:n luoman jännitteen kautta s droppaa koska kemiat...
-
IKRM
Niin ja, miten dropitetaan?
IKRM vastaa jos näkee sen tarpeelliseksi.
IKRM näkee tarpeelliseksi arvostella minua ihmisenä, haukkua tyhjäpääksi ja kykenettömäksi ajatteluun. Tämä kaikki ihmiseltä, joka ei koskaan ole tavannut minua. Vaikka kuinka olisi oman subinsa kanssa 24/7-suhteessa, se ei oikeuta kohtelemaan muita subeja vähättelevästi. Pitäisi osata nähdä ulos omasta kuplastaan.
-
Minusta on aika tolkutonta syyttää yhtään ketään yhtään kenenkään dropista. Droppi tulee jos tulee. Siihen vaikuttaa fyysiset ja psyykkiset olotilat. Se ei ole kenenkään syy, enkä usko että kukaan pystyy "dropittamaan" ketään.
Ja se punaisen pelko... En ymmärrä, miksi jotkut D:t pelkää turvasanaa, sitä että subi sen joutuu sessiossa sanomaan. Minusta D, joka osaa ottaa turvasanan vastaan, eikä aloita kauheaa draamailua sen jälkeen, on täysjärkinen ja vastuunsa vakavasti ottava D.
+1
Nimim. Kokenut erään sellaisenkin mielestään tryymäästerin joka oikeasti suuttui turvasanan käytöstä :o
-
Minusta on aika tolkutonta syyttää yhtään ketään yhtään kenenkään dropista. Droppi tulee jos tulee. Siihen vaikuttaa fyysiset ja psyykkiset olotilat. Se ei ole kenenkään syy, enkä usko että kukaan pystyy "dropittamaan" ketään.
Ja se punaisen pelko... En ymmärrä, miksi jotkut D:t pelkää turvasanaa, sitä että subi sen joutuu sessiossa sanomaan. Minusta D, joka osaa ottaa turvasanan vastaan, eikä aloita kauheaa draamailua sen jälkeen, on täysjärkinen ja vastuunsa vakavasti ottava D.
Jos D:llä ei järki tai ÄO riitä käsittelemään, että mikä oikeasti meni pieleen, niin silloin ollaan todella vaarallisilla vesillä.
Mulle jostain syystä tulu Déjà-vu -olo siitä, että oon tän saman sanonut jo aiemmin vastaavassa tilanteessa...
Jep. Vaarallisilla vesillä ollaan, jos ei kommunikaatio pelaa. Hyvin usein itse droppaan silloin, kun sessio on ollut todella intensiivinen ja onnistunut. Sitä tulee niin korkealta alas. Eräässä suhteessa D tosiaan droppaili aika useasti ja apuninei kelvannut. Lopulta kommunikointi tyrehtyi ja homma oli siinä, kun luottamuskin meni.
Jotenkin musta tuntuu, että jos D nyt sitten kuitenkin droppaa punaisesta, joka tulee vaikkapa jotenkin yllättäen, ja nimenomaan D:n toimista. Ja tarvitsisi tukea asian käsittelyyn. Niin auttaako asiassa esimerkiksi sub, jonka mielestä droppaaminen punaisesta on draamailua ja täysjärkisyyden puutetta, ja dropista kertomattomuus on luottamuspulaa. Vähän niinkuin loose-loose?
Mutta vielä tuohon dropittamiseen. Jos resepti on intensiivinen ja onnistunut sessio, niin silloin dropittaminen on em. toiminnan järjestämistä. Saman henkilön kanssa askarrellessa luultavasti ajan kanssa oppii haarukoimaan tason, millä tulos on todennäköisempi kuin sattuma, ja pyrkimään haluttuun päämäärään, oli se sitten kumpi tahansa. Tämä siis vain loogisina päätelminä annettujen tietojen valossa.
Koska näissä kuuluu aina antaa jotain itsestäänkin, niin jos taas mietitään sitä, miten minut saa surulliseksi session jälkeen, niin kyllä sub siihen pystyy omilla toimillaan helpostikin. Esimerkiksi niin, että saatuaan minulta mitä halusi, sen enemmän tai vähemmän onnistuneen session, minusta ei enää olekaan väliä. Esimerkiksi kun päivä pari session jälkeen otan yhteyttä varmistaakseni, että toisella kaikki hyvin, annetaan lyhyt vastaus, että joo, hyvä setti, olen ok, näkyillään. Ei vastakysymystä olenko minä ok, oliko minusta kannattavaa ja mukavaa kuluttaa aikaani, energiaani, tunteitani. No kiitos kysymästä, oli, mutta voin harkita uudestaan oliko vaiko ei, jos minusta tuntuu, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ilmeisesti en kuitenkaan helpolla opi, koska ajoittain sessioin muidenkin kuin oman perusporukan kanssa, ja otan riskin, että kaikki ei aina lähde lentoon, tai jos joskus lähteekin, olen vain väline, joita riittää.
Ymmärrän periaatteessa sen, miksi punaisesta voi ottaa päähän jälkeenpäinkin, vaikka rajaisin ymmärryksessäni hiukan sitä, mikä se juurisyy on. Jos kyseessä on informaatio asiasta, josta ollaan tietoisia tyyliin "viesti minulle,kun alkaa asento rasittaa liikaa", niin siinä ei ole mitään yllättävää ja sellaista mistä olisi syytä ruoskia itseään henkisesti. Jos taas tulee ihan puun takaa jotain, minkä olisi voinut huomata, jos olisi ollut fiksumpi, tarkkaavaisempi ja parempi, mutta ei huomannut, ja siksi tilanne meni siihen, että keskeytys on pakko ja heti ja punainen, eikä joustava irrottautuminen tilanteesta, niin kyllähän se vähän kyrsii. Tai oletan että kyrsisi, kun itselläni on ihmisiä, jotka ei koskaan sano, vaan huomaan sitten itse hiukan myöhässä, missä kohtaa olisivat sanoneet, jos olisivat sellaisia, jotka sanovat. Sekin kyrsii. Ja jos olen juuri saattanut toisen yli kohtuuden tai järjen rajan, syynä minun ikioma havaintokyvyn heikkous, niin en kai minä sitten vielä sitäkin harmia kaataisi sen saman ihmisen niskaan, en tietenkään.
Sellainenkin droppi voisi oikeastaan olla mahdollinen, että kun kerrankin jokin menee aivan eri sfääreihin kuin yleensä, ja jotenkin tajuaa, että tämän ainutlaatuisempaa ei ehkä koskaan tämän ihmisen kanssa enää tule, niin silloin iloon ja nautintoon sekoittuu aina se sininenkin sävel. Rakkaus on lumivalkoinen vain pienen hetken -tyyppisesti. No joo. Kaikenlaiset ainutkertaisuudet ovat minulle yhtä aikaa ihania ja surullisia, varmaan monelle muulle ei, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi?
Vir
-
IMHO. Droppi ja draamailu ei ole todellakaan sama asia. Draamailulla koitetaan manipuloida. Droppi on... Huonoa mieltä. En osaa sitä muutenkaan kuvailla. Eikä dropin takana ole mitään manipulointiyritystä.
-
Jotenkin musta tuntuu, että jos D nyt sitten kuitenkin droppaa punaisesta, joka tulee vaikkapa jotenkin yllättäen, ja nimenomaan D:n toimista. Ja tarvitsisi tukea asian käsittelyyn. Niin auttaako asiassa esimerkiksi sub, jonka mielestä droppaaminen punaisesta on draamailua ja täysjärkisyyden puutetta, ja dropista kertomattomuus on luottamuspulaa. Vähän niinkuin loose-loose?
Mutta vielä tuohon dropittamiseen. Jos resepti on intensiivinen ja onnistunut sessio, niin silloin dropittaminen on em. toiminnan järjestämistä. Saman henkilön kanssa askarrellessa luultavasti ajan kanssa oppii haarukoimaan tason, millä tulos on todennäköisempi kuin sattuma, ja pyrkimään haluttuun päämäärään, oli se sitten kumpi tahansa. Tämä siis vain loogisina päätelminä annettujen tietojen valossa.
Koska näissä kuuluu aina antaa jotain itsestäänkin, niin jos taas mietitään sitä, miten minut saa surulliseksi session jälkeen, niin kyllä sub siihen pystyy omilla toimillaan helpostikin. Esimerkiksi niin, että saatuaan minulta mitä halusi, sen enemmän tai vähemmän onnistuneen session, minusta ei enää olekaan väliä. Esimerkiksi kun päivä pari session jälkeen otan yhteyttä varmistaakseni, että toisella kaikki hyvin, annetaan lyhyt vastaus, että joo, hyvä setti, olen ok, näkyillään. Ei vastakysymystä olenko minä ok, oliko minusta kannattavaa ja mukavaa kuluttaa aikaani, energiaani, tunteitani. No kiitos kysymästä, oli, mutta voin harkita uudestaan oliko vaiko ei, jos minusta tuntuu, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ilmeisesti en kuitenkaan helpolla opi, koska ajoittain sessioin muidenkin kuin oman perusporukan kanssa, ja otan riskin, että kaikki ei aina lähde lentoon, tai jos joskus lähteekin, olen vain väline, joita riittää.
Ymmärrän periaatteessa sen, miksi punaisesta voi ottaa päähän jälkeenpäinkin, vaikka rajaisin ymmärryksessäni hiukan sitä, mikä se juurisyy on. Jos kyseessä on informaatio asiasta, josta ollaan tietoisia tyyliin "viesti minulle,kun alkaa asento rasittaa liikaa", niin siinä ei ole mitään yllättävää ja sellaista mistä olisi syytä ruoskia itseään henkisesti. Jos taas tulee ihan puun takaa jotain, minkä olisi voinut huomata, jos olisi ollut fiksumpi, tarkkaavaisempi ja parempi, mutta ei huomannut, ja siksi tilanne meni siihen, että keskeytys on pakko ja heti ja punainen, eikä joustava irrottautuminen tilanteesta, niin kyllähän se vähän kyrsii. Tai oletan että kyrsisi, kun itselläni on ihmisiä, jotka ei koskaan sano, vaan huomaan sitten itse hiukan myöhässä, missä kohtaa olisivat sanoneet, jos olisivat sellaisia, jotka sanovat. Sekin kyrsii. Ja jos olen juuri saattanut toisen yli kohtuuden tai järjen rajan, syynä minun ikioma havaintokyvyn heikkous, niin en kai minä sitten vielä sitäkin harmia kaataisi sen saman ihmisen niskaan, en tietenkään.
Sellainenkin droppi voisi oikeastaan olla mahdollinen, että kun kerrankin jokin menee aivan eri sfääreihin kuin yleensä, ja jotenkin tajuaa, että tämän ainutlaatuisempaa ei ehkä koskaan tämän ihmisen kanssa enää tule, niin silloin iloon ja nautintoon sekoittuu aina se sininenkin sävel. Rakkaus on lumivalkoinen vain pienen hetken -tyyppisesti. No joo. Kaikenlaiset ainutkertaisuudet ovat minulle yhtä aikaa ihania ja surullisia, varmaan monelle muulle ei, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi?
Vir
Tässäpä tuli paljon asiaa mietittäväksi. Oikein säikähdin, miten en ole koskaan osannut ajatella asiaa näin. Kiitos uudesta näkökulmasta Vir! :love:
-
Väsyneenä lukaisin tämän ketjun ja jo nyt tuntuu siltä, että omalla kirjoituksella osallistuminen aiheeseen on arveluttavaa. Kirjoitanpa silti.
Juu ja en tunnustaudu truumasterittareksi enkä täydelliseksi subiksi. Olen aito switch eli en mistään kotoisin enkä oikea mikään. Niin että te truut, älkää työntäkö hernettä kovin syvälle. Mielipiteeseeni minulla on oikeus.
Vahvin ajatukseni on, että eri kirjoittajat kirjoittavat tässä keskenään eri asiasta. Toisille droppi tarkoittaa sitä endofriinipilven jälkeistä kemiallista tyhjiötä, joka kestää hetken ennen kuin alkaa uusi kiipeäminen kliimaksiin. Pilvestä putoaminen on hyvin vahva ja voimakas kokemus, voisikohan sitä verrata päihdekatkaisuun (?) - elimistö adaptoituu endorfiineihin, oksitosiiniin ja muihin mielihyvähormoneihin ja pitoisuuksien putoaminen huipun jälkeen on todellista aivokemiaa. Jotkut ovat kehoviesteille, tunnetiloille ja mielialojen vaihteluille herkempiä kuin toiset.
Toisille tässä keskustelussa droppi on jotakin syvemmältä kumpuavaa, vahvasti psykologista, joka työntyy esiin ja vetää maton jalkojen alta silloin, kun sessiossa on joko tarkoituksella tai sattumalta päästy sivuamaan kaikkein primitiivisimpiä tunnekokemuksia. Se, kutitellaanko noiden kokemusten alueita tietoisesti vai ei ja millä intensiteetillä, on minun mielestäni sen tason asia, ettei kuka tahansa ole oikea henkilö sitä tekemään. Oli sub tai D. Ei kaikkea rajua kerralla eikä oikeita keinoja vääriin käsiin. Parhaimmillaan tällainen droppi saa jonkin asian käsittelyyn ja sitä myöten oikeaan asemaan biografiassa.
Ja kolmas ryhmä keskustelussa ovat ne, jotka eivät tiedä mitä dropilla/sub-dropilla/D-dropilla tarkoitetaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö edellämainittuja olisi oikeasti olemassa tai että se olisi merkki epäonnistumisesta.
-
Oliko alkuperäinen kysymys, mitä tehdä? Ennalta ehkäisevää voisi sessioinnin jälkeiselle dropille olla sessioimatta.. ;D Aallonpohjien välttämisen haittana olisi silloin myös aallonharjojen jääminen väliin..
Eiköhän paras keino ole ottaa selville, miksi droppaus tulee. Olla utelias sen ja tuntemusten suhteen - mistä kaikki kertoo? Syvä itsetuntemus kertoo mikä auttaa - olen aika vakuuttunut siitä, että ihmisellä itsellään on tieto ratkaisuista ongelmatilanteiden keskellä, jos vain osaa kuunnella ja kuulostella sisäistä tietoaan. Jos jollakulla on auttanut jädeannos hyvässä seurassa, ei toinen dropannut ole epäonnistunut vaikka sama keino ei takuuvarmasti auttaisikaan..
-
Mua vähän häiritsee se että droppailu koetaan vain ongelmaksi. Kun olen sitä mieltä että siinä on myös hyvää. Se on olennainen osa syvälle menemistä ja ihmisenä olemista. En käsitä miksi se pitää ratkaista. Toki keskustella jos molemmilla sellaiseen tarvetta, samoin jos kyse jostain oikeasti sellaisesta että on menty rajojen yli ja on jotain mennyt rikki niin tulee korjata, jos pystytään, tai jos on laiminlyödyksi tulemisen kokemuksia, tai sitä välineellistämistä ja hyväksikäyttöä.
Mutta muuten, kyllä minusta se että ylämäkeä ja huippuja seuraa alamäki ja laakso on ihan normielämää. Ei sille pidä mitään sen kummemmin tehdä. Mennä vain läpi, tai antaa mennä on varmaan minun kannaltani oikeammin sanottu. Lomaltakin on haikeaa palata arkeen usein, toki voi olla osittain myös kivaa. Sitten jos se arki on vain ja ainoastaan blääh, niin sitten vika on arjessa (tai siihen suhtautumisessa) ja sitä tulee muuttaa.
Mutta hiffaan kyllä tuon "punaisesta" droppaamisen dominoivan kannalta. Itse en kovin niihin turvasana (oliko tää se termi..) luota. Juuri siksi että jos ihminen alistuu niin ei välttämättä käytä sitten kuitenkaan. Eli siksi mieluummin hissukseen ja tunnustellen kuin täysillä rajoille ja yli. Vaikka ajattelen että jokainen aikuinen on vastuussa itsestään niin en kuitenkaan ole niin naivi että pilkulleen kuvittelen näin tosielämässä ja sessiossa jutun kulkevan. Kyllä vastuu on enemmän toppaavalla kuin bottomilla siinä tilanteessa. Ja siihen dominoivan droppaaminen minullakin enimmiltään perustuu, siis siihen etten itse ole tajunnut vaikka olisi pitänyt.