BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: thumos - 03.09.2016, 21:06
-
Moi, tässäpä eka viestini tänne.
Olen viime aikoina miettinyt omaa identiteettiäni kinkynä ja päätynyt siihen että olen jonkinlainen väliinputoaja: liian kinky vaniljaksi, liian vanilja kuuluakseni BDSM-yhteisöön. Lyhyt tausta: olen ollut bondage-fetisisti niin pitkään kuin muistan ja käynyt muutamissa bileissä ja harjoittanutkin jonkin verran bondagea. Viime aikoina kinky-jutut ovat olleet taka-alalla ja olen miettinyt niiden roolia mun elämässäni.
Kun olen käynyt bileissä tai ollut muuten tekemisissä BDSM-kulttuurin kanssa, niin mulle on tullut tunne, että heti hypätään johonkin paljon rajumpaan kuin mitä omat fantasiat ovat. Esim. mulla oli aikaa sitten yksi sessiokumppani, joka olisi halunnut tehdä kaikenlaista mutta itse halusin lähinnä olla sidottuna ja pientä kiusaamista ym. Tuli ehkä jopa vähän syyllinen olo, etten ole nyt täysillä mukana tässä. Sama juttu bileissä, kulttuuriin kuuluu paljon kaikkea mikä ei itseä innosta, nahka- ja ruoskakuvasto, lävistykset jne. Tavallaan paljon enemmän alakulttuurimeininkiä kuin missä minä suht kilttinä ihmisenä koen olevani kotonani. En missään nimessä tuomitse mutta itseä ei sytytä. Ymmärrän myös että jokaisella on omat juttunsa ja BDSM-kulttuuri on moninainen, eikä kaikkien tarvitse käydä bileissä.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, kun olette tutustuneet BDSM-maailmaan? Mitä olette tästä aiheesta tuumineet? Varmaankin meitä "väliinputoajia" on aika paljon, mutta ehkä monella ei ole niin vahva kiinnostus että tutkisi BDSM-kulttuuria sen enempää. Koen että mulla on vahva kiinnostus mutta toisaalta kokeilunhalulla on aika selvät rajat.
-
Moi, tässäpä mun eka viesti täällä ;)
Tässä foorumia lueskellessani olen hämmästellyt sitä, miten "jokainen voi olla juuri sellainen kuin haluaa, omat rajat ja omat kiinnostuksen kohteet..... MUTTA jos olet sub/dom/jotain-muuta-nimettyä ovat säännöt ja rajat nämä ja nämä.." Pointti kai kuitenkin on siinä OMASSA tavassa saada kiksit, sopivan kumppanin tai kumppanien kanssa. Pissaillaanko siinä kumipukuun vai saatetaanko takamus sinipunakirjavaksi, on ihan kyseisten ihmisten sopimuksenvarainen asia. Tavallaan se nimen antaminen omalle suuntaukselle vaikuttaa pahimmillaan määrittävän kaikkia ihmissuhteita ja tutustumista kanssakulkijoiden toimesta. -Ei aina, ja on myös hyviä juttuja täällä, ja on myös selkeästi tyyppejä jotka määrittävät itsensä ensisijaisesti jonkin muun asian kuin suuntauksen kautta. Ja varmasti väliinputoajia, kuten itsesi määritit, on muitakin - koska parhaimmillaanhan olemme juuri sillä tavalla kinkyä tai vaniljaa kuin itse koemme olevamme, ilman painetta enempään. Turvallista opastustahan saanee kun seuransa huolella valitsee :)
-
Minulla myös ollut samanlaisia ajatuksia. Välillä suorastaan ahdistaa kun tuntuu ettei oikein kuulu mihinkään, ja myös tavallaan harmittaa ettei olekaan niin kinky kuin mitä on ennen itsestään ajatellut. Varmasti oma paikka kuitenkin vielä löytyy kun vaan jaksaa tutustua uusiin juttuihin, kaikki me kuitenkin ollaan niin omanlaisia.
-
Olkaa hyvät ihmiset omia itseänne älkääkä antako jonkun pienen porukan tai varsinkaan yksittäisen ihmisen lokeroida teitä yhtään mihinkään :love:
-
^+1 mainitaan taas yhdestä tuttavasta jota monet pitävät "truu veteraani kinkynä" (ei tiettävästi tällä tai muilla foorumeilla)
Sanonut monien vuosien bileiden jälkeen, ettei koe itseään varsinaisesti kinkyksi, tykkää vai pukeutua ja ihailla muiden asuja. Jokainen tyylillään, kuha on kivaa
-
Jokaisella on oma käsiala...oli kädessä sitten kynä, piiska tai joku muu härpäke. Olisi vähintäänkin kummallista tai jopa tylsää jos joka iikka oltaisiin samasta muotista. Tietenkin seuranhaku voi mutkistua jos joku on kinkympi ja joku vähemmän...tosin sitä yhtensopivuutta voi haitata ihan muutkin asiat kuin se minkäsävyinen perverssi sitä itse kukin olikaan.
Sinällään tuttu juttu että omimmat omituisuudet ovat tai tuntuvat olevan liian outo sekoitus eri asioita. Samanlaisia lienee useampi miljardi tällä pallolla. Ongelman ydinhän on pikemmin päänsisäinen...eikä siis edes välttämättä todellinen ongelma.
Teoriassa näin...käytännössä... ??? ;D
-
Kyllä, kyllä koen :D Liian HC:ta on paljon, sellaista mistä ehkä voyeuristina saa jotakin irti, eli teoriassa kiihottaa kovin moni asia. Mutta kun itseään kuuntelee, niin... En kestäisi itselleni tehtävän, enkä toisaalta pystyisi jollekin muulle tekemään. Suuntaus hakusessa täällä, mutta vanilja on tylsää... Ehkäpä exhibbaus on ominta alaa. Mutta siinä en vuosien saatossa ole muuttunut "vaniljasta kinkyksi muuttuessa" yhtään mihinkään.
-
Juuri sopimattomuus sosiaaliseen ympäristöön tekee identifikaatiosta dynaamista ja mielenkiintoista. Se aiheuttaa sen liikkeen ja muutoksen mikä yhteisöissä tapahtuu. Se on voima.
Seksuaalisuus on aina myös, ihan kaikille, autoseksuaalisuutta. Sen intensiteetti ja laajuus vain vaihtelee elämän eri aikoina.
Yhteisöllisyys sitten taas, varsinkin seksuaaliseen alakulttuurin liittyvä yhteisesti määritelty sanallistettu seksuaalisuus, hiukan toinen asia (vaikka sinne identifikaatioon varmaan osittain kuuluvaa myös) ehkä vähän hassuakin, eri ihmisille eri vaiheissa, eri tavalla ja erilaisessa määrin, merkityksellistä.
Kannattaa kuitenkin muistaa että yhteisöllisyys, kaikesta positiivisesta kuulumisen tunteesta etc huolimatta, on aina yksilöä typistävää. Varmasti täällä, tässä skenessä, tai tällä nimenomaisella saitilla, on paljon, ellei enemmistö, ihmisiä joiden koko seksuaalisuus ei tule määritellyksi julkisesti. Ainakin itse tunnistan osia omastani joita en edes jaa kenenkään kanssa, saati täällä. Ja se on oikein hyvä niin. Painajainen olisi kuulua johonkin täysin. Vertautuisi vapauden riistoon omassa ajatusmaailmassani.
Seksuaalisuuden jana - mikä jo itsessään on aika typistävä ilmaus, vaikka ihmiselle kovin tyypillinen erojen tekemisen ja määrittelyn kannalta kielellisesti - laitettuna kahtaalle: vanilja - kinky, on puuduttavan tylsä. Varmasti silti tarpeellinen jako. Juuri tuon identifioinnin takia. Sille ei kuitenkaan pidä antaa liikaa huomiota. Identiteetti, se seksuaalinenkin, on jotain paljon monimutkaisempaa ja rikkaampaa.
-
Hyviä vastauksia ja kiva huomata, että muutkin ovat miettineet samanlaisia asioita. Tuntuu että siinä on tosiaan jännite, kun yhteisö on muodostunut niin intiimin ja yksilöllisen asian kuin seksuaalisuuden ympärille. Mulle ainakin yhteisön viehätys on siinä ajatuksessa, että on ihmisiä jotka ymmärtää ja jotka harjoittaa ja nauttii näistä asioista, en olekaan niin outo eikä ole pakko tukahduttaa itseään jne. Toisaalta ollaan kuitenkin kaikki erilaisia eikä kukaan "ymmärrä" täysin. Näinhän se kai on aina ihmissuhteissa muutenkin, eikä sen takia tietenkään tarvi luovuttaa.
Luulen että mun kokemukset johtuu osittain mun luonteesta. Olen aika introvertti ja tykkään tutkia ja tarkkailla ennen kuin syöksyn mihinkään mukaan. Eli ahdistaa jos mennään liian nopeasti syvään päähän ;)
-
Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.
-
Samanlaisia ajatuksia oli itselläni silloin, kun tulin skeneen. Tuntui, että jotta olisi ihmisten mielestä oikea kinky, niin piti kestää paljon kipua ja pukeutua kumiin, nahkaan tai latexiin.
Tärkeintä on just se, että on sitä mitä on, eikä lähde muuttamaan itseään vain siksi, että muut ihmiset sitä mahdollisesti vaatii. Kinkyjä me kaikki ollaan ja se, että on kinky, ei tarkoita ensinnäkään sitä, että pitäisi kestää kovaa kipua, olla kiinnostunut hardcorejutuista tai että pitäisi aina pukeutua nahkaan, kumiin ja latexiin. Helppoa ei välttämättä ole hyväksyä itseään sellaisena kuin on, koska pieni yhteisö asettaa yllättävän helposti paineita sille, että pitäisi olla tietynalainen. Mutta kun ymmärtää, että jokainen on arvokas sellaisena kinkynä kuin on, niin se auttaa paljon. :)
-
Itsellä se että nicolaus sisältää Master sanan on virhe, sillä vanhetessa vain huomaa kiinnostuksen täysin muodostuvan siitä mitä toinen herättää, eli itse en katso minkäänlaista pakotettu mihinkään, eikä tällöin ole tarve myöskään tehdä mitään mikä ei toimi toiseen.
Se että osaa keskustella asioista, josta varsinkin seksuaalisuuden monet eri vivahteet tuovat väriä keskusteluun, voi myös toisessa herättää kiinnostuksen asiaan, jolloin asiaa voi kokeilla, jolloin toinen itse päätä pitääkö vai ei pidä. Tämä toimintamalli vain monesta tuntuu hyvin dominoivaltakaan, sillä jos on tottunut siihen että koiran kuola valuen haluaa omia fantasioita toteuttaa, niin omien fantasioita käsittely voi monesti olla haastavaa keskustelun pohjaa, jossa joutuu alttiiksi myös sille että asioihin voi tulla tietoa joka muuttaa niitä joko negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan.
-
Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.
Jos minun olisi pakko määritellä kinky, määrittelisin sen näin: omaan seksuaalisuuteensa vapaamielisesti suhtautuva ja halujaan toteuttava henkilö, joka ei tuomitse omaa eikä toisten erilaisuutta.
-
Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että seksuaalivähemmistöt saattavat olla varsin torjuvia väliinputoajien suhteen. Bi-curious tai ehkä bi tai edes bi ei välttämättä nauti suurta suosiota homo- ja lesbopiireissä.
Pahoin pelkään, että kinkypiireissäkin selväidentiteettiset kokevat esimerkiksi seuranhaun paljon helpommaksi kuin hapuilevat ja etsivät. Jos ei itsekään tiedä, mitä kaipaa, tahtoo ja on, niin itsensä markkinointi käy vaikeaksi.
Naisille kärsivällisiä opettajia vielä riittää, mutta luulen, että miesten tapaus on hankalampi.
-
Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.
Myönnetään että tuohon tuli vähän psykohöpinäsävy. Ymmärtämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että on samanlaisia kokemuksia esim. siitä, että on esiteininä sitonut itseään salaa tai että muistaa ulkoa missä leffoissa on hyviä bondage-kohtauksia. Tällaisia juttuja, joita joku voisi pitää ihan outoina tai pelkästään koomisina. Ehkä tällaisten nopeiden "vau, nyt mua ymmärretään" -kokemusten hakeminen onkin vähän lapsellista, kun jokaisella on omat juttunsa ja ihmisiin kunnolla tutustuminen on kuitenkin hidasta.
Tää skeneen kuuluminen, kuulumattomuus tai reunoilta seurailu ei ole mulle niin akuutti juttu, kun nuoruuden pahimmat etsiskelyvuodet on takana. Kuitenkin aina toisinaan mietin mitä menetän, kun en toteuta tätä puolta itsestäni, joka on ollut jollain lailla osa mua melkein niin pitkään kuin muistan.
-
Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.
Myönnetään että tuohon tuli vähän psykohöpinäsävy. Ymmärtämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että on samanlaisia kokemuksia esim. siitä, että on esiteininä sitonut itseään salaa tai että muistaa ulkoa missä leffoissa on hyviä bondage-kohtauksia. Tällaisia juttuja, joita joku voisi pitää ihan outoina tai pelkästään koomisina. Ehkä tällaisten nopeiden "vau, nyt mua ymmärretään" -kokemusten hakeminen onkin vähän lapsellista, kun jokaisella on omat juttunsa ja ihmisiin kunnolla tutustuminen on kuitenkin hidasta.
Tää skeneen kuuluminen, kuulumattomuus tai reunoilta seurailu ei ole mulle niin akuutti juttu, kun nuoruuden pahimmat etsiskelyvuodet on takana. Kuitenkin aina toisinaan mietin mitä menetän, kun en toteuta tätä puolta itsestäni, joka on ollut jollain lailla osa mua melkein niin pitkään kuin muistan.
Noh, sanat on vain sanoja. Eri termit sisältävät eri konnotaatioita eri ihmisille. Siksi emme voi koskaan täysin ymmärtää toisiamme, sanalliseen kertomiseen liittyy aina tulkinta. Eli osa kerrotusta joko tajutaan toisin tai vain vajaasti. Toki sitten osaamme lukea, tai ehkä tulisi käyttää enemminkin termiä peilata, toisiamme ja toistemme tunteita. Silti vain oma kokemus on se joka antaa meille täyden ymmärryksen jostakin asiasta (siksi kuitenkin sen sanallistaminen on juuri niin tärkeätä, tajuta että vajaaksi jää mutta on kuitenkin enemmän kuin ei mitään, vaikka virhetulkinnan riski on myös).
Mutta siksi ehkä mieluummin käytän termiä 'kohdata'. Se on jotakin joka ei ole niin kovin itsestään selvää. Siihen liittyy aina se ettemme koskaan kohtaa 100 prossaa kokoaika. Se on jotakin joka tapahtuu aina silloin tällöin. Siihen liittyy (mun mielestä) paljon enemmän toisen kunnioittamista erillisenä, ja erilaisena, olentona. Mutta se on jotakin mitä ei voi tapahtua kuin kasvokkain. Netissä käyttäisin ennemmin termiä saada kontakti. Se on kokemuksellisesti taas kapeampaa.
Toisin sanoen yksinkertaisemmin: sinun 'vau, nyt mua ymmärretään'-kokemuksesi ehkä on juuri tuo minun 'kohtaamiseni'.
-
Olen viime aikoina miettinyt omaa identiteettiäni kinkynä ja päätynyt siihen että olen jonkinlainen väliinputoaja: liian kinky vaniljaksi, liian vanilja kuuluakseni BDSM-yhteisöön.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, kun olette tutustuneet BDSM-maailmaan? Mitä olette tästä aiheesta tuumineet? Varmaankin meitä "väliinputoajia" on aika paljon...
Tuo viesti taisi olla se syy, miksi lopulta päädyin tälle foorumille. Vapauttavaa. ;) Ehdin kirjoittaa jo muualle jotakin vastaavasta, väliinputoamisen fiiliksestä. http://keskustelu.suomi24.fi/t/14454774/onko-ei-masokistisia-naissubeja-olemassakaan
Ihmisen seksuaalisuus on kyllä ihmeellistä. Vanhemmiten oppii sellaisia asioita, joita ei aiemmin osannut yhdistää samaan pakettiin. Kohdallani se on tuo empatian ja dominoinnin pari. Siksi en juurikaan koe kivun tuottamista omakseni.
Mutta jokaiselle jotakin. Ehkä kissojen koulutus on sitten enemmän minun juttujani, hahaa!
-
... Eikös täällä ollut myös tuore "itsetuntoketju".. Onneks en ymmärrä ketjun pointtia -siitäsyystä :-[
ps. Dollylle pojot -ainoasta oikeasta katsannosta <3
-
Uskon olevani tälläinen medium-kinky, sillä vaniljaseksi ei onnistu eikä bdsm-kiinnostus ole loppujen lopuksi kovinkaan laaja. Kipukynnyskään ei ole kummoinen, vaikka jonkin asteinen masokisti olenkin. Luulen, että tässä vaikuttaa se, että ääri-ilmiöt saavat helposti eniten huomiota. Hienoin kumipuku, komeimmat mustelmat jne saavat helposti huomiota ja paljon tykkäyksiä&katselukertoja&arvosteluita&kommentteja. Itse olen huomannut, että esimerkiksi täällä foorumillakin käyminen on vähentynyt huomattavasti, välillä jopa kokonaan jäänyt pois sen takia, ettei oma kiinnostus riitä päivittäiseen asian pohtimiseen. Ihan niinkuin seksiäkään ei tee mieli joka päivä, ei joka päivä tee mieli tulla hakatuksi saati ajatella sitä.
Tälläisiä "vau, mua ymmärretään"-kokemuksia löytynee yhteen asiaan erikoistuneista porukoista, esim vaikka bondage-tapaamisista. Itse olen ainakin löytänyt paljon iloa subi-naisten sekä pikkuisten tapaamisista, vaikka tällainen semi-kinky olenkin. Tosin tuntuu, että nämä tietynlaisten porukoiden tapaamiset tuntuvat kasaantuvat pääkaupunkiseudulle, mutta mikään ei estä kokeilemasta foorumin kautta löytyisikö omalta alueelta kiinnostuneita. Miittiä vaan järkkäämään :) (Ei se vaikeeta saati vaivalloista ole; "Nähtäiskö alueen X asiasta X kiinnostuneet vaikka baarissa X päivänä X kellonaikaan X" ja ilmestyt vain itse paikalle :) )
-
... Eikös täällä ollut myös tuore "itsetuntoketju".. Onneks en ymmärrä ketjun pointtia -siitäsyystä :-[
ps. Dollylle pojot -ainoasta oikeasta katsannosta <3
Oi kiitos ja ihanat ootte te :love:
-
Oooh...
True-Kinkyilyä :love:
Mä siis niin Loveen tätä topikkii hei... ;D
-
Myös fetisistien joukossa on ollut paljon ihmisiä, jotka pelkäävät olevansa liian pehmoja kuuluakseen porukkaan. Monelle varmaan riittämättömyyden tunteita aiheuttaa pornosta tulleet mielikuvat, varsinkin kun fetissipornossakin matkitaan usein BDSM-maailmasta tuttuja rooleja joissa toinen alistaa ja toinen alistuu. Eivät kaikki tahdo sessioissaan minkäänlaisia valtaleikkejä, vaan pelkkää yhteistä nauttimista. Semmoista pornoa onkin vaikea löytää.
JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti. Ei se mikään häpeä ole. Useimmista BDSM-maailman jutuista voi nauttia myös ilman minkäänlaista alistumiskuviota.
-
Jos nyt vaikka sovittais, että voidaan edes jossakin olla omia itsejämme? Oliskohan se sitten täällä? Mikä kukaan meistä on sanomaan kenen tapa tehdä mitäkin on oikea?
"Oletko sinäkin aina kinkyillyt väärin?" ;D
-
JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti.
Mistä BDSM-maailma alkaa?
-
Liian vanilja suhteessa kehen tai mihin. Tai vähemmän kinky verrattuna kehen tai mihin? Tunnistan aloittajan tuntemuksen ja pohdinnat.
Aihe sai hymyn huulille. Skenessä ollaan sitä ja tätä. Skenessä on pienet piirit. Skenen sisällä tietyt roolit ja olettamukset ovat sitä tai tuota.
Buaaaah. Tämä foorumi tai bileisiin osallistujat eivät ole skene. Tai kyllähän keskustelupalstalla ihmiset tai bileissä kävijät saavat pitää itseänsä skenenä ja varmasti tällaiset aktiivit ovat hyvin näkyvä osa skeneä. Mutta bdsm tai kinkyys on paljon enemmän ja paljon laajempaa kuin keskustelupalstalla käyty sanaharkka d/s rooleista tai piiskauksen merkityksestä tai valokuva galleriassa.
Annetaan skenessä olevien skenettää skenessänsä ja annetaan tosikinkyjen olla riittävän kinkyjä toisilleen. Tämän ns. Skenen laitamilla on paljon ihmisiä, jotka nauttivat pervoilusta ihan omilla säännöillään eikä heitä kiinnosta edes määritellä, mikä on vaniljaa tai mikä kinkyä. On vain kiva harrastaa seksiä omalla tavallaan oli se kumppani sitten lammas tai oma vaimo.
-
Yleinen kommentti lankaan: En halua siis missään nimessä käynnistää riitaa määritelmistä. Olen täysin samaa mieltä, että on oltava sellainen kuin on ja jos sen hahmottamisessa lokerot ja määritelmät auttavat niin hienoa, mutta ei niihin tarvitse yrittää mukautua.
Tämä tarttui silmiin:
JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti. Ei se mikään häpeä ole.
Näin olen suurin piirtein ajatellutkin, eli bondage-fetisismi ilman kovin pitkälle meneviä valta-asetelmia on mun juttuni. Mun tausta on siis se, että olen onnellisessa vaniljasuhteessa mutta visusti kaapissa mun fetisismin kanssa. Ehkä just se kun koen että perusasiat on hyvin mahdollistaa sen, että pohdin näitäkin asioita. Eli kaikki on sinänsä hyvin, mutta voisiko kuitenkin saada näitäkin fantasioita toteutettua vai onko se jo liikaa vaadittu universumilta? ;)
Näistä jutuista on hankala puhua, koska niin kuin joku vihjasikin, standardit on ihan erilaiset täällä kuin vaniljamaailmassa. Pelko pervoksi leimautumisesta läheisten silmissä ei ole ainakaam mulle ihan pieni asia.
-
Jopas Maaria onkin viisas nanen! :love:
Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.
Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.
(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! ;D )
-
Jopas Maaria onkin viisas nanen! :love:
Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.
Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.
(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! ;D )
Hyvin sanottu. Tää ''kuka on oikea kinky''-meininki on jotain niin naurettavaa. Niin kauan, kun ketään ihmistä ei oikeasti vahingoiteta ja niin kauan kuin toiminta on laillista, niin jokainen kinkyilköön niin kuin haluaa. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa syytä olla kinky.
-
Jopas Maaria onkin viisas nanen! :love:
Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.
Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.
(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! ;D )
Hyvin sanottu. Tää ''kuka on oikea kinky''-meininki on jotain niin naurettavaa. Niin kauan, kun ketään ihmistä ei oikeasti vahingoiteta ja niin kauan kuin toiminta on laillista, niin jokainen kinkyilköön niin kuin haluaa. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa syytä olla kinky.
Mutta on kuitenkin jokin mikä tekee vaniljasta kinkyn?
Sehän tarvii kuitenkin jonkun sitten kertoa, mikä on vaniljaa ja mikä kinkyä? Onko se enemmän kuin 3 läpsyä perseelle kun takaa ottaa? Vai saako hiuksista vetää kovemmin ja pidempään? Anaali se vasta kinkyä onkin joissakin piireissä...
Puhutaanko me samoista asioista jos sun kinky on täyttä vaniljaa mulle taikka jollekkin muulle?
Seksuaalisuus ja ihmisen persoona nyt vaan on, tarviiko niitä jakaa edes vaniljaan ja kinkyyn? Mitäs jos on vain erilaisia ihmisiä erilaisilla preferensseillä? Ainiin, onko se nyt edes mies ja nainen, voihan se toinen olla vaikka kissa taikka koira joskus...
-
Sukulaissedällä ja tädille on hirmuinen repertuaari välineistöä ja vaatetusta teemaan liittyen. Vahingossa löytyi varasto. Mutta isäntä ei kyllä edes käytä sähköpostia, joten vahvasti epäilen hänen olevan rekkautuneena esim tänne tai lukeneensa yhtään blogikirjoitusta. Veikkaan, että hänelle vaniljan merkitys on sama kuin kanelin tai chilin. Ihan käypiä mausteita ruuanlaitossa.
Jos selittäisin omia mieltymyksiä naapuri Sirpalle, niin kuulostaisin ihan edesvastuuttomalta pervolta, siis tosi kinkylta, vaikka kuinka yrittäisin kuvailla seksielämääni mahdollisimman tavallisesti ja laimeasti. Vaikka en siis ole oikeasti yhtään kinky. En koe itseäni sellaiseksi eikä mun repertuaari ole kuin millimetrin pituinen bdsm mittaristolla. Mutta koska mä tiedän Sirpan punastelevan, jos kerron varaston seinässä olevista käsilenkeistä tai sänkyyn kiinnitetyistä koukuista, niin tunnen hänen seurassaan itseni tosi pervoksi. Jos taas osallistuisin johonkin tapaamiseen, niin todennäköisesti mua pidettäisiin kristillisdemokraattina, joka on tullut vahtimaan yleisiämoraalisäädöksiä. Mun mies on ihan täyspervo, mutta häntä ei ikuna saisi mihinkään bileisiin, puhumaan pervoista asioista jotenkin yleisessä seurassa, osallistumaan johonkin keskustelufoorumiin tai johonkin bondagekurssille.
Siis että suhteessa sinne tai tänne ihminen on joko kinky tai ei kinky. Ja jos jonkun mielestä en ole kinky enough niin se on ihan hyvä niin. Tämä ihminen kokee itsensä verrattuna minuun ja muihin itsensä kinkyksi tai kinkymmaksi kuin minä. Ja tämä kokemus on ihan tosi hänelle.
-
Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän on kyl lipsahtanut pikku moka, siis switchihän tulee arvoasteikolla vasta kolmantena - eihän ressukka osaa päättää, mikä on.
Toinen juttu: piiskojen oikeasta ojentelutavasta en ole kuullutkaan. Näköjään on opiskelu vielä vähän vaiheessa ;)
Itse asiaan: älkää ihmiset vertailko itseänne keneenkään - pääsette paljon helpommalla. Kaikille tavoille olla kinky, on tilaa :)
-
Aihe sai hymyn huulille. Skenessä ollaan sitä ja tätä. Skenessä on pienet piirit. Skenen sisällä tietyt roolit ja olettamukset ovat sitä tai tuota.
[...]
Annetaan skenessä olevien skenettää skenessänsä ja annetaan tosikinkyjen olla riittävän kinkyjä toisilleen. Tämän ns. Skenen laitamilla on paljon ihmisiä, jotka nauttivat pervoilusta ihan omilla säännöillään eikä heitä kiinnosta edes määritellä, mikä on vaniljaa tai mikä kinkyä. On vain kiva harrastaa seksiä omalla tavallaan oli se kumppani sitten lammas tai oma vaimo.
Kiitos, Maaria. Kirjoituksesi palautti kyynisen uskoni siihen, että jokaisessa ryhmässä on enemmistönsä, jotka pitävät itseään ainoina oikeina ja aitoina. Sama koskee myös marginaaliryhmiä. Ja näiden alaryhmiä.
Uskon myös siihen, että jokaisella meistä on pohjimmiltaan tarve kokea olevansa hyväksytty. Edes jossakin.
En usko, että minunkaltaisella individualistilla olisi tarvetta perustaa sadistitonta (https://bdsmtest.org/resultpdf.php?id=2611899) kinky-ryhmää. Tarve alistuvien epämasokistien olemisen vahvistukselle on kuitenkin ollut. Kiitos teille, että jaksatte pyöriä täällä. ;)
-
Ah, mahtava ketju :D :D :D
Maarian pointtien kohdalla harmittelin eniten sitä peukutusmahdollisuuden puuttumista ( ??? :love:)
-
Niin kauan, kun ketään ihmistä ei oikeasti vahingoiteta
Entäpä he jotka tahtovat, kaipaavat, tarvitsevat tulla vahingoitetuiksi? Leikisti? Oikeasti?
* )
-
Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän on kyl lipsahtanut pikku moka, siis switchihän tulee arvoasteikolla vasta kolmantena - eihän ressukka osaa päättää, mikä on.
Toinen juttu: piiskojen oikeasta ojentelutavasta en ole kuullutkaan. Näköjään on opiskelu vielä vähän vaiheessa ;)
Itse asiaan: älkää ihmiset vertailko itseänne keneenkään - pääsette paljon helpommalla. Kaikille tavoille olla kinky, on tilaa :)
Mä törmäsin tohon piiskojen ojenteluun täällä ihan ekoilla käyntikerroillani. Joku todella old school truumasteri kertoi, että kun subi polvistuu raippa kädessään D:n eteen ja sitten (muistaakseni) käskystä ojentaa raipan D:lle, niin jos raippa ojennetaan kahva edellä subi kertoo alistuvansa D:lle ja (oma tulkintani kun en sanatarkasti muista) aivottomana apinana juuri niin kauan kun D haluaa ja on kiinnostunut leikkimään. Sitten taas jos subi ojentaa raipan kärki edellä, hän kertoo (taas omia tulkintojani) ettei enää koe D:tä arvoisekseen kouluttajaksi ja opastajaksi vaan haluaa aivonsa takaisin narikasta ja kontrollin omasta elämästään omiin käsiinsä.
Tässä kohtaa itse mietin, että ei tämä taida olla mun juttu sittenkään kun pitää joku helvatan kolmesataa sivuinen sääntökirja opetella a:sta ö:hön ennenku voi edes ajatella alistuvansa kellekään... Onneksi en kuitenkaan juossut karkuun ja ymmärsin nämän olevan tosiaan jotain sääntöjä ajalta ennen Pikku Kakkosta.
-
Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.
Tähän on kyl lipsahtanut pikku moka, siis switchihän tulee arvoasteikolla vasta kolmantena - eihän ressukka osaa päättää, mikä on.
Toinen juttu: piiskojen oikeasta ojentelutavasta en ole kuullutkaan. Näköjään on opiskelu vielä vähän vaiheessa ;)
Itse asiaan: älkää ihmiset vertailko itseänne keneenkään - pääsette paljon helpommalla. Kaikille tavoille olla kinky, on tilaa :)
Mä törmäsin tohon piiskojen ojenteluun täällä ihan ekoilla käyntikerroillani. Joku todella old school truumasteri kertoi, että kun subi polvistuu raippa kädessään D:n eteen ja sitten (muistaakseni) käskystä ojentaa raipan D:lle, niin jos raippa ojennetaan kahva edellä subi kertoo alistuvansa D:lle ja (oma tulkintani kun en sanatarkasti muista) aivottomana apinana juuri niin kauan kun D haluaa ja on kiinnostunut leikkimään. Sitten taas jos subi ojentaa raipan kärki edellä, hän kertoo (taas omia tulkintojani) ettei enää koe D:tä arvoisekseen kouluttajaksi ja opastajaksi vaan haluaa aivonsa takaisin narikasta ja kontrollin omasta elämästään omiin käsiinsä.
Tässä kohtaa itse mietin, että ei tämä taida olla mun juttu sittenkään kun pitää joku helvatan kolmesataa sivuinen sääntökirja opetella a:sta ö:hön ennenku voi edes ajatella alistuvansa kellekään... Onneksi en kuitenkaan juossut karkuun ja ymmärsin nämän olevan tosiaan jotain sääntöjä ajalta ennen Pikku Kakkosta.
Kiitos sivistämisestä. Sinänsä kätevää, jos ei tarvitse keskustella mitään, jos haluaa lopettaa suhteen ;)
Itselle tuttua vain piiskan tarjoaminen subin suusta.
Itse kyllä tykkään protokollista tiettyyn rajaan asti, mutta ehkä kenenkään ei kannata olettaa että olisivat kaikille tuttuja (tai mieluisia) :D
-
Itse pitkän ja monivaiheisen, ehkä tapahtumarikkaankin "vaniljasuhteen" päättäneenä, korostaisin kumminkin ihmisten välistä ymmärtämystä ja anteeksiantamisen taitoa. Silloin kun kaikki menee perseelleen vaikka alkuperäinen tarkoitus onkin ollut ihan muuta. Omasta mielestä kaikki on mennyt kuten piti, mutta kumppani pahoittaan mielensä, on tapahtuneen jälkipohdinta haastavaa. Tuolla pikaviestipuolella puhuttiin nimimerkin Pottukoira, seksi- ja seuranhakukokemuksista. Siinähän meni kaikki pieleen ja lopulta onneton miehen alku päätti paeta. Ehkä tämä suuren pettymyksen tuottanut domina on tämänkin foorumin jäsen, mutta toivon hartaasti että oppi myös sillä kerralla ettei kannata lähteä soitellen sotaan. Seksi on niin monihaarainen asia, että tämä kinkyys jää ikuisiksi ajoiksi avautumatta sellaiselle jolle se on jotain käsityskyvyn ulkopuolella. Seksi useimmille on vaan sitä että se siitin työnnetään naisen emättimeen ja toivotaan että saadaan orgasmi, ja se siitä. Meille jotka tykkäämme ja ymmärrämme muunkinlaisen seksin päälle, asia on laajemmalti merkityksellinen. Silloin pitää saada aikaan jonkinmoinen leikki tai peli joka johtaa siittämisaktiin ja orgasmiin. Olkoon se sitten kumivaatteita tai piiskaa, sitomista tai nipistelyä. Mutta tärkeintä on se että oppisimme lukemaan ihmisiä joihin haluamme tutusta. Herättäisimme sen oikeanlaisen mielenkiinnon ja vielä taipuisimme mukautumaan sen viimeisen särmän muottiin, johtaisi kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Joidenkin pitää pehmentää kovuutta ja joidenkin koventaa pehmeyttä. Kaikkeen oppii kun opettelee ymmärtämään kumppanin sielun elämää ja tuntemuksia, sekä tunteita.
-
Ah,mikä ihana ketju,ja aihe!
Juuri tämä,uutena tässä kinky-maailmassa,kaapista tulleena ja itseni hyväksyneenä,on minua mietityttänyt. Mikä on riittävän kinkya? Täällä kun tosiaan törmää yhteen jos toiseen ihmiseen ja mielipiteeseen siitä onko kukakin riittävän pervo. Mikä on vaniljaa ja mikä on kinkya.
Jos olet pervo,ei sinun koskaan pitäisi edes haluta vanilja-seksiä.
En käsitä kuinka joku näkee,ettei ihminen joka nyt pitää alistumisesta,ja rajuista otteista,ja rajusta seksistä,voisi haluta myös joskus hieman hellempääkin seksiä. Mielellään saman ihmisen kanssa,jonka kanssa pervoilee ja etsii rajojaan.
Jolloin on myös mahdollisuus päästä eri tasolla lähemmäksi toista tunnemaastossa. Yhtä lailla kun jälkihoito. Kuka nyt vain tahtoisi tulla pelkästään käytettäväksi,ja nöyryytetyksi ilman minkäänlaista hellyyttä?
Jokaisella olkoon oikeus olla niin HC kuin tahtoo,tai varovaisempi,mutta annettaisiin jokaisen olla omalla tavallaan kinky. Mikä kenellekin on rajua,on subjektiivinen kokemus ja näkemys.
Niin monta kuin on ihmistä,yhtä monta tapaa olla kinky ja yhtä monta mielipidettä.
Hienoa olisi se,että täällä Baarissa saisimme olla sitä mitä olemme,juuri sellaisena kuin sitä olemme. Ilman kenenkään lokerointia tai arviointia siitä,onko hyvä vai huono pervo tai aito tai ei aito pervo.
Annetaan tilaa toisillemme kasvaa ja tutkia,mokata ja hutkia,ja pyritään yhteisönä tukemaan jokaista yksilöä,ilman turhaa arviointia ja kritiikkiä.
Jokainen toteuttaa itseään kuten parhaaksi näkee ja hyväksi kokee.
Ja jos aito pervous on sitä ettei turvasanaa ole,olen minä mielelläni sitten epäaidompi tai vääränlaisempi pervo.
Peace out,kaikki rakkaat ihmiset.
Ja kiitos ketjun aloituksesta sen aloittajalle, hyvä,tärkeä ja mielenkiintoinen aihe!
-
Vaikka rupesin jo aika "varhain" käymään miiteissä, en kuitenkaan uskaltautunut edes bileisiin vielä vuosiin, osittain koska olin saanut eri saittien kautta aika ahdasmielisen käsityksen siitä mitä bdsm ja sen ympärillä oleva skene ovat. Olen myös kohdannut äänekkäitä ihmisiä jotka ovat selostaneet oman tiukan näkemyksensä siitä miten asiat ovat.
Olen tyytynyt ajattelemaan, että selvää eroa "kinkyn" ja "vaniljan" välissä ei ole eikä sitä pidä etsiäkään vaan löytämällä mistä itse pitää putoavat ne mieltymykset sinne jonnekin sekaisin, osittain ehkä sinne kinkyn puolelle, osittain vaniljan puolelle. Seksuaalisuuden monimuotoisuus on hieno asia.
-
Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.
Jos minun olisi pakko määritellä kinky, määrittelisin sen näin: omaan seksuaalisuuteensa vapaamielisesti suhtautuva ja halujaan toteuttava henkilö, joka ei tuomitse omaa eikä toisten erilaisuutta.
juuri näin. hyvä keskustelu. :love:
-
Henkilökohtaisesti koen hedelmällisempänä reflektoida kinkyyttä ja vaniljautta itseeni ja omiin kokemuksiini. Oon parempi/truempi/kinkympi kinky kuin vuosi sitten, mutta toisaalta toivottavasti huonompi/nössömpi/vaniljaisempi kinky kuin vuoden kuluttua. Suht noviisina voin kylläkin nauttia täysin siemauksin suht nousujohteisesta ja terhakkaasta oppimiskäyrästä ja jatkuvasti pääsen ilahduttamaan itseäni (mahdollisesti myös muita) uusilla skillseillä, ilkeyksillä ja rivouksilla.
Sinänsä oon ollut vähän kehno skenettäjä, koska en oo ala-asteen jälkeen ollut erityisen kiinnostunut mitä musta ajatellaan ja täytänkö jotain ulkoapäin anniskeltavia kriteerejä sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Vuorottelen mielelläni näiden kahden välillä, että katselenko sisältä ulos vai ulkoapäin sisälle. Yleensä löydän mistä tahansa jonkun mulle sopivan ekologisen lokeron, jossa voi vähän antisosiaalisesti ja nolon epätruesti luurata.
-
Jos nyt vaikka sovittais, että voidaan edes jossakin olla omia itsejämme? Oliskohan se sitten täällä? Mikä kukaan meistä on sanomaan kenen tapa tehdä mitäkin on oikea?
"Oletko sinäkin aina kinkyillyt väärin?" ;D
Hyvä aloitus ja aihe. Olen kinkyillyt pelkästään väärin sen lyhyen aikaa mitä olen mutta omana itsenäni. Ehkä parempi niin.
En tiedä mitä teen tällä foorumilla lähes kaikkea seksiä ja seksuaalista materiaalia inhoavana aseksuaalina, paitsi että oma seksuaalisuuteni tapahtuu enimmäkseen vain pään sisällä sekä kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa.
Onko se riittävän kinkyä - ei varmaan.
Onko se vaniljaa - ei koska en harrasta seksiä.
Onko se oikein - fyysisessä mielessä vain jos teen sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta yhteisymmärryksessä asiaan osallistuvien ihmisten kanssa. Ajatuksen tasolla voi tehdä mitä huvittaa ja se on itselle aina oikein niin kauan kuin tuntuu siltä.
Vaikka tällä foorumilla vaikuttaa riittävän pervoja joka lähtöön niin silti ilmapiiri tuntuu todella ahdasmieliseltä ja jos ei edusta jotain peruskategoriaa niin on hylkiö ja arvoton, ihan samalla tavalla kuin muuallakin yhteiskunnassa. Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi jollain tavalla ja tasolla, on termi siihen sitten ymmärrys tai kohtaaminen tai jotain muuta. Tunne siitä että on täysin yksin jonkun asian kanssa ilman että kukaan todella ymmärtää on varmasti yksi perustunteista, jotkut kokevat sitä enemmän, jotkut vähemmän.
Vapaus itseilmaisuun on kuitenkin varmaan se tekijä miksi kinkyily kiinnostaa. Jos koen että mikä tahansa foorumi rajoittaa sitä niin siinä vaiheessa on hyvä irtaantua tai vähintään pitää taukoa, ei tätä aihetta joka päivä todellakaan jaksa miettiä.
-
Tätä viestiketjua on ollut ilo lukea. Itse olen varsin myöhäisherännäinen bdsm suhteen, enkä todellakaan mikään HC BDSM suorittaja, paitsi tunnetasolla. Fyysisen kivun tuottaminen ei ole esimerkiksi minulle mitenkään tärkeää, ellei se partnerille(kin) tuota lopulta mielihyvää. Tärkeintä on tunne, antautuminen ja heittäytyminen -- siinä tällä foorumilla ollaan varmasti keskimääräistä parempia. Täällä on omalla tavallaan rohkeita ja mielenkiintoisia ihmisiä. Minusta on mahtava rikkaus kun kaikki täällä ja bileissä ovat aivan erilaisia, mieltymyksiä on laidasta laitaan, mutta jokin meitä tuntuu yhdistävän. Palaan seurustelusuhteiden välissä BDSM-baariin tämän tästä ja viivyn aina vain pitempään...ehkä sittenkin kuulun tänne.
Tämä on minustakin hyvä määritelmä kinkylle, mutta vain, jos hän tuntee kuuluvansa tähän viiteryhmään, muutenhan tämä voi kuvata ketä tahansa;
Jos minun olisi pakko määritellä kinky, määrittelisin sen näin: omaan seksuaalisuuteensa vapaamielisesti suhtautuva ja halujaan toteuttava henkilö, joka ei tuomitse omaa eikä toisten erilaisuutta.
-
Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.
Jos minun olisi pakko määritellä kinky, määrittelisin sen näin: omaan seksuaalisuuteensa vapaamielisesti suhtautuva ja halujaan toteuttava henkilö, joka ei tuomitse omaa eikä toisten erilaisuutta.
Jep... Tunne itsesi ja ymmärrä / ymmärrät muita.
-
Kerrassaan loistava ketju :) Ainoa joka särähti korvaan pahasti oli puolivälissä esiintyvä kommentti jonka mukaan et voisi omata fetissejä ellei myös bdsm kiinnostaisi. Mielestäni kun nämä kaksi ovat täysin toisistaan irralla olevia asioita. BDSM on BDSM, fetissi on fetissi. Usein fetissit kohdistuvat BDSM:ään mutta eivät aina. Lähinnä uusia asiaan tutustujia miettien toivoisin että nämä asiat pidettäisiin erillisinä. Just my humble opinion :)
Ihan ensimmäiseen viestiin liittyen sanoisin sen että itsekin koen monesti näitä ketjuja lukiessani sen että vaikea kommentoida. Toki on se ettei täältä "tiedä" montaa ihmistä mutta myös se että yllättävän useista ketjuista paistaa läpi elitismi - ja se voi olla pitkäaikaisen ihmisen vaikea omista kirjoituksistaan huomata.
Asiasta toiseen tai kolmanteen! Itse olen Herra joka arvostaa valtavasti hellyyttä, yhteenkuuluvuutta, pieniä suukkoja ja kädestä pitämistä kauppaan kävellessä. Toisaalta sopivan hetken tullen ääni madaltuu ja katse osuu suoraan silmiin joka on paljon tärkeämpää kuin piiskan tai kahleiden fyysinen esittely vaikka nekin paikkansa löytävät. Itsekin siis ns. kiltti keskitien kulkija mutta onnellinen elämässään ja sopivan kumppanin löytyessä sitäkin iloisempi :)
Osiot eivät varmasti käy järkeen oikoluvun kannalta mutta pääasia on tämä: Ollaan kaikki juuri sitä mitä ollaan. Oli se kinkyä, normaalia, hassua tai outoa. Jokaiselle on paikka jossain jonkun kanssa.
-
Moi, tässäpä eka viestini tänne.
Olen viime aikoina miettinyt omaa identiteettiäni kinkynä ja päätynyt siihen että olen jonkinlainen väliinputoaja: liian kinky vaniljaksi, liian vanilja kuuluakseni BDSM-yhteisöön. Lyhyt tausta: olen ollut bondage-fetisisti niin pitkään kuin muistan ja käynyt muutamissa bileissä ja harjoittanutkin jonkin verran bondagea. Viime aikoina kinky-jutut ovat olleet taka-alalla ja olen miettinyt niiden roolia mun elämässäni.
Kun olen käynyt bileissä tai ollut muuten tekemisissä BDSM-kulttuurin kanssa, niin mulle on tullut tunne, että heti hypätään johonkin paljon rajumpaan kuin mitä omat fantasiat ovat. Esim. mulla oli aikaa sitten yksi sessiokumppani, joka olisi halunnut tehdä kaikenlaista mutta itse halusin lähinnä olla sidottuna ja pientä kiusaamista ym. Tuli ehkä jopa vähän syyllinen olo, etten ole nyt täysillä mukana tässä. Sama juttu bileissä, kulttuuriin kuuluu paljon kaikkea mikä ei itseä innosta, nahka- ja ruoskakuvasto, lävistykset jne. Tavallaan paljon enemmän alakulttuurimeininkiä kuin missä minä suht kilttinä ihmisenä koen olevani kotonani. En missään nimessä tuomitse mutta itseä ei sytytä. Ymmärrän myös että jokaisella on omat juttunsa ja BDSM-kulttuuri on moninainen, eikä kaikkien tarvitse käydä bileissä.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, kun olette tutustuneet BDSM-maailmaan? Mitä olette tästä aiheesta tuumineet? Varmaankin meitä "väliinputoajia" on aika paljon, mutta ehkä monella ei ole niin vahva kiinnostus että tutkisi BDSM-kulttuuria sen enempää. Koen että mulla on vahva kiinnostus mutta toisaalta kokeilunhalulla on aika selvät rajat.
Tee sitä mistä pidät. Älä anna muiden hämmentää sinua ehdotuksilla, jotka eivät sovi sinulle. Ehdotuksiin törmää täällä ja varmaan muuallakin pakostakin ;)
Et ole väliinputoaja: En käy bileissä. En miiteissä. En chattaile. En ota kuvia tänne. Minulla ei ole lävistyksiä eikä tatskoja. Ei edes punaisia hiuksia. En pukeudu erikoisesti tai huomiota herättävästi. En ole räväkkä puheissani. En etsi sessiokamua. En ole luonut muuhun sivustoon profiilia kuvia ja verkostoitumista varten. BDSM-testi ei imartele. Eikä minulla ole tällä hetkellä mitään kinkyaiheista fantasiakaan mietinnässä :)) Olenko sittenkin vanilja.. no en ole ;)
-
Toistan itseäni: kiva huomata että muut samanlaisia asioita miettineet on löytäneet tämän ketjun. Päivityksenä mun tilanteeseen, päätin tulla ulos kaapista ja puhua vaimolleni mun fetisseistä. Voin valehtelematta sanoa että oli elämäni vaikein keskustelu aloittaa. Lopulta vaimoni kertoi että hänellä on pitkään ollut sadomasokistisia fantasioita. Eli tilanne kääntyi tavallaan päälaelleen ja nyt mietitään miten edetään näiden juttujen kanssa. Olen joka tapauksessa todella helpottunut että sain avattua suuni, ja tästä keskustelu varmaan vasta alkaa. Vakuutuin myös taas siitä että mulla on maailman ihanin vaimo. Tsemppiä muillekin, opetus on että puhuminen auttaa niitä jotka on paljon pyöritelleet näitä asioita mielessään.
-
Toistan itseäni: kiva huomata että muut samanlaisia asioita miettineet on löytäneet tämän ketjun. Päivityksenä mun tilanteeseen, päätin tulla ulos kaapista ja puhua vaimolleni mun fetisseistä. Voin valehtelematta sanoa että oli elämäni vaikein keskustelu aloittaa. Lopulta vaimoni kertoi että hänellä on pitkään ollut sadomasokistisia fantasioita. Eli tilanne kääntyi tavallaan päälaelleen ja nyt mietitään miten edetään näiden juttujen kanssa. Olen joka tapauksessa todella helpottunut että sain avattua suuni, ja tästä keskustelu varmaan vasta alkaa. Vakuutuin myös taas siitä että mulla on maailman ihanin vaimo. Tsemppiä muillekin, opetus on että puhuminen auttaa niitä jotka on paljon pyöritelleet näitä asioita mielessään.
Onneksi olkoon! Este on ylitetty ja nyt kohti uutta, jännittävämpää elämää sitten :)
-
Taidan itsekin olla melkoinen väliinputoaja, koska kinkytaipumukset voin tarvittaessa jättää kaappiin pölyttymään odottamaan parempia aikoja. Välillä tulee hämmennys kaiken maailman lokeroista ja määrittelyistä tai mikä on 'aitoa' kinkkiä ja mikä sitten on vanillaa. Itse näen tämän jaottelun varsin liukuvana janana ja varmasti useimmilla ihmisillä on joitakin häröjä, joista ei kaikelle kansalle kuuluttaisi. :-X
-
Onhan yleisesti tunnettua että yhdistyksistä tulee helposti ahdistuksia ja ryhmissä syntyy monenlaisia riitoja. Jotta kinkyhenkilön omaa henkilökohtaista ajattelun vapautta ei liikaa rajoitettaisi, olisi ehkä paras vaihtoehto sellainen vaniljan rajapinnalla kevyesti seikkaileva sitoutumattomuus, jossa ei vaadittaisi varsinaista "kinkypuolueen jäsenkirjan" omistamista. ::)
-
Itse en näe että kinky-yhdistyksillä olisi mitenkään syvemmin vaikutusta seksuaalisuuteen, ainakaan niin että rajoittaisivat kenenkään henkilökohtaista ajattelun vapautta, ennemminkin ovat kerhoja edes jotenkin samanhenkisille. Tietysti jonkinlaista mielipiteisiin vaikuttamista kuuluu ainakin joidenkin agendaan, mutta sekin niin että kinkyys tulisi valtaväestölle tutummaksi positiivisella tavalla.
-
Olipa vain osuva aihe. Mie olen sanonut joskus, että olen vanilija-kinky. En siis mitään extremekinkyilyä harrasta ja oma kinkyni on ddlg/abdl, joka vielä menee enemmän elämäntapana. Siltikin jotkut asiat kiinnostaa ja siksi onkin mahtava, että täällä on monta aihetta mistä voi lukea muiden kokemuksia. Toisaalta, jolleki juuri tämä minun pehmoilu voi olla liian kovaa tavallaan, ja semmosta mitä ei ikinä kuuna päivänä voisi kokeilla, kun taas mulle jotkut muut asiat on semmosia. Mukava siis, kun on monenmoisia kokemuksia ja kinkyilijöitä. :)
-
Onhan yleisesti tunnettua että yhdistyksistä tulee helposti ahdistuksia ja ryhmissä syntyy monenlaisia riitoja. Jotta kinkyhenkilön omaa henkilökohtaista ajattelun vapautta ei liikaa rajoitettaisi, olisi ehkä paras vaihtoehto sellainen vaniljan rajapinnalla kevyesti seikkaileva sitoutumattomuus, jossa ei vaadittaisi varsinaista "kinkypuolueen jäsenkirjan" omistamista. ::)
Miten yleisesti? Kiinnostaa näin yhdistyksen hallituksen jäsenenä, koska en ole tuollaista huomannut. Enkä myöskään näe näiden kahden asian yhteyttä. En tiedä minkään yhdistyksen yrittäneen rajoittaa ketään, joten toivoisin tähän esimerkkejä, kuinka yleistä tällainen toiminta on.
-
Onhan tässä ollut oma miettimisensä,monia vuosia mennyt kyllä hieman hukkaankin tavallaan.
Mikäli siis voi todeta ja on kanttia ajatella niin,että jotkut vuodet,jopa vuosikymmenet on olleet ihan turhia ja hukkaanhaaskattuja- Ei ole itsellä munaa tuohon. Ehkä matka onkin tärkeämpi kuin päämäärä,kuolema siis-
En koe väliinputoajutta,mutta hieman poikkeavuutta, oli sitten kyseessä körttivanilija tai körttikinky. Onneksi sentään koen olevani homo sapiens sapiens,riittävän kaukana apinasta- ;D
-
Aika usein on tämä fiilis. Olen liian "pehmo" ollakseni kinky ja monessa suhteessa ja usein nautin ihan vanillasta. Silti toisissa suhteissa nimenomaan ne kinkut jutut on se homman nimi. Välillä kinkiys ja ne tarpeet ja halut on selvästi "tauolla". Ja muutoinkin riittää hyvin että niitä pääsee toteuttamaan enempi silloin tällöin.
Lähinnä on pelottanut, että haluaako kukaan leikkiä/olla kanssani kun ei pääse toteuttamaan niitä rajuja juttuja.
-
Tätä aihetta on tullut kyllä mietittyä. Muutaman viime vuoden aikana kinkyily tuntuu asettuneen elämässäni asemaan, jota voisi kuvailla ikään kuin "mausteena" muuhun seksuaalisuuteen. Nautin myös vaniljahommista enkä kaipaa rajumpaa meininkiä joka kerralla. Siltikin tuo mauste on jollain tavalla hyvin olennainen eikä kokonaan ilman sitä luultavasti haluaisi olla (elämän suola kenties? :D)
En juurikaan jaksa huolehtia siitä, olenko jonkun mielestä "tarpeeksi kinky", samoin kuin en jaksa huolehtia siitä, hyväksyykö joku true-lesbo minut koska olen biseksuaali. Minulle kinkyys ja bdsm edustavat ennen kaikkea sitä, että kukin on hyväksytty omana itsenään, kaikkine haluineen, riippumatta siitä millaisia ne ovat, kuinka voimakkaita (tai onko niitä).
Pohjimmiltaanhan kyse lienee oman identiteetin löytämisestä ja määrittelystä, sekä kuulumisen ja osallisuuden tunteista. Niiden tunteiden kanssa olen muillakin elämänalueilla painiskellut, ja sinänsä sopivaa että tämänkin osalta sitä tuntee olevansa jossakin sopivasti vähän siellä päin, muttei tiukasti missään ääripäässä. Kinkyys on kuitenkin kaikesta huolimatta tuonut yhden palasen paikalleen omassa identiteettipalapelissäni, ja muulla ei minulle ole merkitystä.
-
Mulle kävi niin että nuorena ja kokemattomana ensimmäinen kosketukseni BDSM maailmaan oli itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa joka tuntui tietävän kaikesta kaiken ja hänellä oli hyvin vahvat mielipiteet siitä millaista on olla aito kinky tyyppi ja millainen oikean subin kuuluu olla. Jotenkin siinä sitten nuorena ja kokemattomana ja muutenkin suht kilttinä tyyppinä koki välillä isojakin kriisejä kun moni asia ei jo ihan ajatuksenakaan tuntunut yhtään hyvältä.
Ajattelin aina että olen jotenkin huono sub ja tuotan pettymyksen kun en oikeasti lopulta tykkää kovin monestakaan BDSM:ään liittyvistä asioista.
Sitten yritinkin pari kertaa tutustua vanilja tyyppeihin ja jotenkin se seksuaalinen puoli ei vaan toimi. Sitten kun niille vanilja tyypeille avaa vähän omia mieltymyksiään niin saa ihan järkyttyneitä katseita. "Minkä ihmeen takia mä pitäisin sun kurkusta kiinni, sehän on väkivaltaa!" Oli pitkään semmonen olo että oon hukassa kun en tuntunut sopivan kumpaankaan porukkaan, molemmille tuotin omalla tavalla pettymyksen ja jäin jotain itse vaille.
Oli ihanaa huomata että muillakin on ollut samanlaisia fiiliksiä. Ihanaa myös antaa itselle lupa olla just sellainen kuin on, jos en jonkun kriteereihin sovi niin sitten olen sopimatta. Välillä se ehkä hankaloittaa vähän seuranhakua mutta parempi olla suoraan heti avoin itsekin omista mieltymyksistään ja niistä asioista mihin ei suostu, vaikka sitten kuinka olisi jonkun mielestä huono subi kun on niin rajoittunut ja keikkuu siinä vaniljan ja kinkyn rajamailla.
-
Domin asema voi olla vaikea koska kyllähän sessio näyttää joskus väkivallalta ja väkivalta on aina rikos eikä vaadi edes asianomistajaa nostamaan syytettä, kuka tahansa voi syytteen nostaa, todisteet tietenkin vaaditaan. Sub voi sanoa ok. annoin luvan lyödä mutta en sinne mihin löit. Luottamusta tarvitaan jos näihin leikkeihin osallistuu.
-
Sen perus jyystönhän voi nähdä tavallaan perwona kinkyjen näkökulmasta, kun monet niin kammoksuu :P
-
Sen perus jyystönhän voi nähdä tavallaan perwona kinkyjen näkökulmasta, kun monet niin kammoksuu :P
Ja kuinka ultimaaginen perwo onkaan,jos sitten ei harrastanekkaan mitään,tältä janalta,joka seksiksi yleisesti mielletään.
No okei,olen perusrunkkari- vaikea ja noloa tosin myöntään tässä ultimaagisessa maailmassa,missä tavallisuus lienee joillekin kirosana.
Yritän opetella vielä tavaamaan- ;D ♡
-
Toistan itseäni: kiva huomata että muut samanlaisia asioita miettineet on löytäneet tämän ketjun. Päivityksenä mun tilanteeseen, päätin tulla ulos kaapista ja puhua vaimolleni mun fetisseistä. Voin valehtelematta sanoa että oli elämäni vaikein keskustelu aloittaa. Lopulta vaimoni kertoi että hänellä on pitkään ollut sadomasokistisia fantasioita. Eli tilanne kääntyi tavallaan päälaelleen ja nyt mietitään miten edetään näiden juttujen kanssa. Olen joka tapauksessa todella helpottunut että sain avattua suuni, ja tästä keskustelu varmaan vasta alkaa. Vakuutuin myös taas siitä että mulla on maailman ihanin vaimo. Tsemppiä muillekin, opetus on että puhuminen auttaa niitä jotka on paljon pyöritelleet näitä asioita mielessään.
Olen kävellyt saman polun. Tiedään tunteen. Onneksi olkoon!
-
Mukava lukea täältä muiden kokemuksia, olen itse aivan uunituore foorumilla, ja en ollut aluksi ihan varma löydänkö täältä samanlaista porukkaa joiden kanssa keskustella, mutta täällä ollaan. Itse olen huvittavan kokematon, seksikumppaneita takana vain pari kappaletta ja nekin pelkkää vaniljaa. Vaikka olen avoimessa suhteessa ja olisi mahdollisuuksia päästä kokeilemaan uusia juttuja, ne jotenkin katkeaa siihen että on liian kinkyä tai muuten ei vaan kolahda kenenkään kanssa yhteen, plus olen melko ujo aluksi kokemattomuuteni takia joka.. no, on melko ajanhukkaa joillekin :D
Ensi vuodelle aion luvata että tulisin jonkun helsingin miitin tai bileet tsekkaamaan, että saisi jotain mututuntumaa siihen millaista porukkaa täällä on c: