BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 04.09.2016, 09:59
-
Seuranhaku ja itsetunto
Puhutaan sitten pitkäkestoisen tai lyhytkestoisen seuran löytämisestä, hyvä itsetunto on keskeinen kummassakin asiassa. Pointti tulikin tässä sanottua. Jos olette kiireisiä niin voitte lopettaa lukemisen, loppu on jaarittelua.
Myönnetään tässä seuraavaksi, etten ole koskaan ollut taitava iskemään naisia, ainakaan ravintoloista. Löytyy kyllä jokunen klassinen one night stand ja tietysti eritasoisia seurustelusuhteita, mutta useammin tullut isketyksi kuin onnistuneesti iskenyt ketään. Niin lyhyt- kuin pidempikestoisissa suhteissa useita kertoja toistunut kaava ollut kuitenkin, että itsetunto ollut kovilla monen pakin jälkeen ja seuraavassa hetkessä päätynyt yhteen jonkun kanssa jonka olettanut ylittävän oman markkina-arvoni mahdollisuudet.
Markkina-arvo. En tiedä onko termi kuinka laajassa käytössä samassa merkityksessä kuin sen itse ymmärrän. Kuulin sen itse ensimmäisen kerran jokunen vuosi sitten kun eräs kuvankaunis ja vanhemmiten enemmän henkisyyteen kuin deittailuun omistautunut tuttu nainen sanoi:" Täytyy myötää, kyllähän sitä satunnaisesti on pakko heittää pari sivusilmäystä jossain abc-kahviossa ja vihellysten ja kuolauksen määrästä voi päätellä omaa nykyistä markkina-arvoaan."
Ihmisuhde- ja deittikontekstissa markkina-arvo on humoristinen ilmaus kuvaamaan ihmisen ulkonäön, luonteenpiirteiden, sosiaalisen statuksen, ja monien muiden tekijöiden yhteissummaa joka vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin löytää itselleen seuraa. Termillä on tietty esineellistävä konnotaatio ja sen käyttö johtaa usein paskamyrskyyn, mutta ei tee siitä vähemmän todellista. Rikkailla hollywood neidoilla on JOSKUS poikaystävänä köyhä työläinen, rumilla ja vanhoilla miehillä joskus kaunis ja nuori ystävätär, mutta näissäkin tapauksissa on muita tekijöitä jotka nostavat markkina-arvoa. Jos duunaripoika löytää filmitähden, hän on luultavaasti komea, hyvä puhumaan ja sattunut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jos vanha ruma mies löytää kaunista nuorta seuraa, hän on luultavasti karismaattinen, älykäs tai vaikutusvaltainen. Loppupeleissä varsinaisia ihmeitä ei kuitenkaan tapahdu, ainakaan tässä asiassa. Kaljamahainen 62 vuotias poikamies nimeltä Jorma, Taivalkosken perukoilta ei saa Kat Von D:tä tyttöystäväkseen tai panopuukseen vaikka kuinka seuraisi Paolo Coelhon selfhelp opetuksia:"Usko vain unelmiisi, voit saavuttaa mitä vain." Kansainvälisesti arvostetun hottiksen ja suomalaisessa pikkukylässä asuvan vanhemman poikamiehen markkina-arvot ovat liian eri tasoilla. Jorma ja Kat eivät päädy yhteen, eivät koskaan.
Terve itsetunto tarkoittaa siis myös realistista itsetuntoa, mutta sanoisin, että liian alhainen itsetunto on yleisempää kuin liiallinen itsevarmuus. Seuranhaku- ja dating-kentällä on varsin monia vaikuttavia tekijöitä, osa tulee varmaankin aina pysymään mysteerinä itselleni, mutta oma johtopäätökseni on, että terve itsevarmuus on yksi tärkeimpiä, jos ei tärkein tekijä.
Tästä saadaankin aaasinsilta bdsm-baarin deitti-ilmoihin ja yleisesti seuranhakukeskusteluihin. Yritän pysyä yleisten periaatteiden tasolla ja olla viittaamatta kehenkään henkilökohtaisesti. Ymmärrykseni mukaan miesten ilmoituksiin ei tule tusinoittain vastauksia siinäkään tapauksessa, että mies olisi skenessä jollain tasolla tunnettu ja arvostettu, mutta jos ilmoitus alkaa tilityksellä kuinka ei ole kokemusta skenestä ja ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, mahdollisuudet heikkenevät tuntuvasti entuudestaan. Rehellisyys on tietysti hyväksi, eikä kannata keksiä tekaistuja tarinoita vaikkapa sessioista joita ei ole koskaan tapahtunut, mutta sanottaisiinko, että samat asiat voi esittää hyvin eri tavoin. Tai edellä mainittuihin pointteihin liittyen, voi antaa itsestään varman tai epävarman kuvan, vaikka rehellisesti kertoisikin, että on uusi tulokas skenessä. Yleisesti postiviinen tai negatiivinen asenne foorumilla voidaan myös mainita, puhutaan sitten kummasta sukupuolesta tahansa. Jatkuva ahdistus siitä kun ei ole seuraa ja kaikki on muutenkin huonosti ei välttämättä nosta potentiaalisten seuralaiskanditaattien kiinnostusta. Kaikki eivät toki ole foorumilla etsimässä seuraa, kaikilla on huonot päivänsä ja joskus helpottaa kun saa tilittää murheitaan, mutta jos jollakulla on bad hair day keskimäärin 360 päivää vuodessa, tuo ei ole suurinta plussaa dating kentällä.
Takaisin tuohon omaan kokemukseeni, että voi tulla monet pakit monelta neidiltä ja taas seuraavana viikonloppuna sinua oma-aloitteisesti pussailee nainen jota pidit liian kovan luokan kuumiksena itsellesi. Onhan sitä monet kerrat nauranut omia mielenliikkeitään. Muutamien tylyjen pakkien jälkeen olet valmiina muuttamaan ikuisesti kellariin ja kun seuraavalla viikolla yllättävää meininkiä jonkun kuumiksen kanssa niin näet itsesi varsin erilaisessa valossa. Itsetunto on hyvin monen tekijän summa, tehdään tässä yhteydessä vain johtopäätös: sitä omaa mieltään ei tarvitse ottaa niin vakavissaan. Niin, ei myöskään muiden mieliä tai muiden sanomisia. Ok, jos olet nainen niin tältä foorumilta löytyy ehkä kourallinen miehiä jotka seuraavat sinua ja ajattelevat sinua. Eronneet pariskunnat tai playpartnerit seuraavat ja stalkkaavat joskus toisiaan. Joku kateellinen henkilö saattaa joskus kuittailla toisen ulkonäöstä tai puhua pahaa selän takana, mutta loppupeleissä muut ihmiset ajattelevat meitä huomattavasti vähemmän kuin me kuvittelemme. Kuten toveri Stoge jossain ketjussa totesi:"Ei niitä nakkaa vittuakaan mitä me tehdään." Vaipuminen maanrakoon tai nouseminen pilvilinnoihin jonkun toisen ihmisen sanomisista ei ole siten myöskään kovin järkevää. Me olemme oma itsemme, jonkun toisen ihmisen lausunto meistä ei muuta meikä suuntaan eikä toiseen, vain oma mielemme ottaa tuon välillä turhan vakavissaan.
Joten pää pystyyn. Vakka kantensa löytää. Jos olet sopivassa määrin luottavaisempi omiin mahdollisuuksiisi, asioita tulee tapahtumaan. Älä toisaalta jää pelkän luottavaisen haaveilun tasolle, tee jotain konkreettista. Kirjoita se vonkausyksäri, tai ehkä mieluummin asiallinen yhteydenotto henkilölle josta olet kiinnostunut. Osta uusia vaatteita. Tee jotain repäisevää ravintolassa. Ai että aika moni asia ei ole kohdillaan ulkonäössäsi? No entäs jos murehtimisen sijaan tekisit jotain asialle? Jos 10 pointtia on huonosti niin todennäköisesti ainakin muutamaan asiaan pystyy vaikuttamaan.
Jos tätä artikkelia sattuu lukemaan 62v Jorma Taivalkoskelta, ei kannata masentua edes siitä, ettei Kat Von D ole saavutettavissa. Ihan mukavannäköinen, fiksu ja piiskaa kaipaava Pirkko 54v saattaa kuitenkin löytyä ensi viikonloppuna naapurikylästä
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=15239;type=avatar)
Underworld
-
Mä voisin sanoa et mä paskat nakkaan jostain itsetunnosta sinällään. Toki sitten jos mennään vähän syvemmin siihen mitä se tarkoittaa että on hyvä itsetunto - eli on selvillä niin omista hyvistä kuin huonoista puolistaan (ja siitä ettei ole selvillä niistäkään kaikista) - niin voidaan jo ruveta katsomaan onko ihminen mielenkiintoinen seuranhaun kannalta.
-
Mä voisin sanoa et mä paskat nakkaan jostain itsetunnosta sinällään. Toki sitten jos mennään vähän syvemmin siihen mitä se tarkoittaa että on hyvä itsetunto - eli on selvillä niin omista hyvistä kuin huonoista puolistaan (ja siitä ettei ole selvillä niistäkään kaikista) - niin voidaan jo ruveta katsomaan onko ihminen mielenkiintoinen seuranhaun kannalta.
Miten voi sanoa olevansa jotain ilman toista? Olen kaunis, hoikka ja panokukkulan kuningas - verrattuna mihin? Lopulta itsetunto mitataan oman näkemyksen suhteuttamisesta tosielämään. Kyky ottaa vastaan onnistumisia kuin epäonnistumisia sekä näiden suhteuttamisesta tosielämään muodostaa minusta sen hyvän tai huonon itsetunnon. Sattuman kauppaa osin, mitkä kortit jaetaan elämässä.
-
Itsetunto on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Kyllä huonommallakin itsetunnolla varustettu voi pärjätä. Ja itsetunto myös vaihtelee elämän aikana (vaikka siihen paljon vaikuttaakin se miten on kohdeltu lapsena). Itsetuntoon voi siis myös vaikuttaa, ihan itse(kin).
Joskus tulee turpaan joka ovesta ja ikkunasta niin ettei ole hetken aikaa kun yks märkä ja haiseva tiskirätti. Siihen sillä sitten voi ollakin merkitystä kuinka nopeasti saa väännettyä taas itsensä kasaan ja kuinka totaalisesti antaa ulkoisten takaiskujen nujertaa. Eli osaa arvostaa itseään ainutlaatuisena olentona hakematta hyväksyntää (niin paljoa ainakaan) ulkopuoleltaan (ainakaan ylittäen omia rajojaan).
Kauneudella tai panokunkkuna olemisella ei mielestäni ole kovinkaan paljon tekemistä asian kanssa. Hyvin huonolla itsetunnolla varustetutkin voivat olla sellaisia. Kun taas (seksuaalisestikin) vetäytyvä ja arka rumilus olla hyvinkin terve itsetunnoltaan.
-
Itsetunto on, kuten sana jo osiin purettuna kertoo, itsensä tuntemista. Hyvä itsetunto tarkoittaa siis ennenkaikkea realistista käsitystä itsestään, kyvyistään ja siitä miten elämä on kortit jakanut ja miten siihen osaa suhtautua. Underworld on kyllä minusta ihan asian ytimessä, että itseään ei kannata painaa alas, sillä vaikka kukaan ei voi taata että onnistut, kukaan ei myöskään voi estää sinua yrittämästä.
Periksiantamisen turhuus ja tavoitteiden realistisuus lienevät siis hyvän itsetunnon peruskäsitteitä; jos tavoitteet ovat liian korkealla, niin on ehkä syytäkin joskus pienentää odotuksia, mutta saavutettavissa olevien tavoitteiden kohdalla ei kannata luovuttaa ennenkuin on tosissaan yrittänyt.
-
Itsetunto ja itsensä tunteminen eivät ole synonyymejä. Toki vankka itsensä tunteminen on hyvä pohja hyvälle itsetunnolle. Itsetunto on käsitteenä laajempi. Siihen liittyy myös se että osaa arvostaa muita, on kyky hallita omaa elämää ja tehdä itsenäisiä päätöksiä ja seisoa niiden takana kuin myös omien mielipiteittensä takana.
Itsevarmuus ei myöskään ole synonyymi itsetunnolle, vaikka epävarmalla voikin olla huono itsetunto. Toisaalta voi olla ihan realistisen itsetuntoisesti epävarma.
Heikkokin voi olla vahvasti. Silloin kun tuntee ja tunnistaa, ehkä jopa tunnustaa, omat heikkoutensa.
(Korjasin ihan jo tuon ekan oman kommenttini vuoksi, se kun oli vain typistys.)
En oikein tykkää noista markkina-arvo vertauksista joten hiukan ärsyttää sellainen ulkoisten esimerkkien tarjoilu (kaunis-rikas-menestyvä...hottis on jo tilaa antavampi ilmaus, miksei menestyväkin voi olla jos ei mennä siihen stereotypiaan sanasta).
Parimarkkinoilla (yäk) kun valuutta (yökyök) ei aina ole painavimmillaan ulkoisten avujen ja saavutusten varassa. (Juu, kolumnisti kyllä mainitsi niitä muitakin juttuja, silti pikkusen särisi korviin joissain kohdin.)
Mä esimerkiksi, maailmanlaajuisen banaalisti, tykkään kilteistä ja älykkäistä miehistä. Epävarmuus ja punastelukaan ei haittaa, ehkä päinvastoin: punastelevat miehet on aivan mahtavia, lisättynä pienellä änkytyksellä ja varpaisiin katselulla, oijoi....
-
Hahaa, tunnistin tekstistä sekä itseni joltain ajalta kuin myös monen tuttuni. Tykkäsin.
-
Se jäi mainitsematta, että vaikka odotettua "parempaa" seuraa toisinaan yllättäen löytynyt pakkien jälkeen, ainakin omalla kohdalla on kuitenkin suora yhteys terveen itseluottamuksen ja seuran löytymisen kanssa, jos puhutaan vähän pidemmästä, sanotaan muutamien kuukausien aikajanasta eikä muutaman päivän mielenliikkeistä.Kun oma mentaliteetti ollut toisinaan:"ei kukaan huoli" niin asiat pysyvät tuolla uralla, jos taas luottaa, että asiat kulkevat toivotulla tavalla, se ilmenee myös käytännön tasolla
-
Siis täh...nyt itsetunto putos jo itseluottamukseksi. Järkyttävä inflaatio tässä lainissa. Ehkä mä palaan sinne Venukseen takas (oli muuten järkyttävän karvoja nostattavaa luettavaa kun bongasin tuollaisen omasta kirjahyllystä, en tod tunnusta hankkineeni), tääl Marsissa on ihan kummallista.
-
Niin no en saanut edellisistä sikäli hyvistä pohdinnoistasi 100% selkoa eri sanojen merkityksistä, olenko jokaisesta samaa mieltä ja vaikka me olisimme niin kaikki muut eivät välttämättä ole. Pointtini oli edellisessä kommentissa toisin sanoin: sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa murehtimista sitä tulee, jos tilaa menestystä, luottaa siihen ja tekee myös käytännön toimintoja sen eteen, tulee menestystä.
Tavoiteltu seura = menestys = onni on tietysti taas yksi stereotypia mitä en sikäli pohjimmiltani allekirjoita, mutta tämän kirjoituksen kontekstissa menköön :P
-
Niin no en saanut edellisistä sikäli hyvistä pohdinnoistasi 100% selkoa eri sanojen merkityksistä, olenko jokaisesta samaa mieltä ja vaikka me olisimme niin kaikki muut eivät välttämättä ole. Pointtini oli edellisessä kommentissa toisin sanoin: sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa murehtimista sitä tulee, jos tilaa menestystä, luottaa siihen ja tekee myös käytännön toimintoja sen eteen, tulee menestystä.
Tavoiteltu seura = menestys = onni on tietysti taas yksi stereotypia mitä en sikäli pohjimmiltani allekirjoita, mutta tämän kirjoituksen kontekstissa menköön :P
No worries Uw. Ei tarvitse selventää. Vaikka ongelmamme selvästi on yhteinen. Minullekin kun jäi huisin epäselvä käsitys eri termien merkityksestä alkuperäisen kirjoituksen pohjalta. Siksi koin kovin hankalaksi lähteä keskustelemaan aiheesta. Mutta kun itse aihe taas on hyvä, niin halusin kovasti että keskustelua syntyisi :)
-
Tarttumatta sanoihin ja sanojen eksaktiin merkitykseen kolumnin pointti on kyllä hyvin hahmotettavissa ja tulee heti mieleen montakin tilannetta jossa huomannut kyseisen asian vaikuttavan alusta saakka siihen, miten asiat tulevat sujumaan.
Pettymyksistäkin selviää paremmin, jos alusta saakka on ollut rohkealla ja päättäväisellä asenteella ja ikäänkuin "ei se anna jos ei otakaan" eiku ;D
Joo mut emmää jaksa enempää runoilla, meen kauneusunilleni ja loistan koko huomisen päivän kuin kuningatar konsanaan! ;)
-
Okei, otetaas sitten hiukan pidemmällä kaavalla....
Lähinnä se miksi halusin tarttua tähän loistavaan aiheeseen johtui siitä että kolumni aiheutti pientä ärtymystä. Tämä hyvä, niinhän kolumnin tulee tehdäkin.
Mutta koska kukaan ei kuitenkaan lähtenyt kommentoimaan enempää niin avasin sanaisen arkkuni. Ja koska minun sanainen arkkuni on kovin suomenkieltä arvostava ja rakastava, lähdin liikkeelle termeistä.
Tiedän oman pikkumaisuuteni asian suhteen mutta se johtuu ihan vain siitä että koen hyvin, erittäin, totaalisen, olennaisena että valitaan oikeat termit eikä sekoilla sinne tänne jossain välimaastoissa....vaikka välimaastot noin muuten ovatkin ehdottomasti elämän suola O:-)
Eli tahdoin painottaa nimenomaan sitä itsetuntoa. Ja sitä ettei sitä sotketa itsevarmuuteen eikä itsensä tuntemiseen, vaikka kyseiset asiat ja termit läheisesti itse asiaan liittyvätkin.
Niillä on kuitenkin huono konnotaatio minulle kun keskustellaan nimenomaan itsetunnosta. Itsevarmuus on hieno ominaisuus silloin kun se perustuu omien hyvien ominaisuuksien tuntemiseen ja niistä nauttimiseen. Se auttaa pärjäämään ja kasvattaa lisää sitä itsetuntoa ja positiivista omakuvaa, mikä on oleellisen tärkeää jotta voi saada lisää tarttumapintaa elämään, eikä turhaan ahdistu ja kavenna itseään ja omia kokemuksiaan ja mahdollisuuksiaan.
Itsetunto on (kuten jo edellä on esiin tullutkin) kuitenkin laajempi käsite. Se ei tarkoita vain itsensä tuntemista niin hyvässä kuin pahassa, ja varmaa esiintymistä sosiaalisesti. Se on myös suhdetta, vastavuoroisuutta, ympäröivän todellisuuden ja muiden ihmisten kanssa. Optimistista ja realistista uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin toimia ja elää omaa omannäköistään elämää muita ihmisiä kunnioittaen.
Ärtymykseni leimahti taas siitä että koin kolumnin painottuvan kovin ulkoisiin seikkoihin: ulkonäköön, iskemiseen, kuuluisuuteen, menestymiseen, seksikkyyteen, markkinoihin ja itsensä myymiseen näillä markkinoilla.
Siksi kerroin myös oman mielipiteeni siitä mitä itse arvostan. Jatkan toivelistaani.
Sen lisäksi että tykkään kilteistä ja älykkäistä miehistä (ja naisista, ja muista) niin tykkään aitoudesta, herkkyydestä, rehellisyydestä ja muiden ihmisten kohtelemisesta tasa-arvoisina ja erityisinä persoonina.
Minulle itsetunto ei ole siis niinkään noita ulkoisia seikkoja vaan jotakin joka auttaa - oikeastaan on edellytys - toisen ihmisen kohtaamiselle.
Silloin siinä on tilaa olla oma itsensä ei vain hyvässä vaan myös pahassa. Ei vain menestyvänä vaan myös luuserina. Sillä hyvä itsetunto on myös sitä että uskaltaa olla heikko, epäonnistua, ujostella, varoa, rakentaa välillä suojamuureja kun maailma on liian raskas, kirkas, kova tai äänekäs ottaa vastaan avoimesti. Sitä että voi sanoa ettei jaksa ja kaikki ottaa päähän. Ne lähimmät ihmisetkin.
Sitä että elämä on hengittämistä. Ulos ja sisään. Vuorotellen. Jokaisella on oma rytmissä ja intensiteettinsä, ja niiden vaihtelut. Mutta vain kohtaamalla toinen, vapaaehtoisesti yhteisellä maaperällä molempia kunnioittaen, voi oppia mukautumaan toisen rytmiin, ja yhteiseen tanssiin. Laskemaan irti ja tarttumaan kiinni. Ei aina samoihin kohtiin ja samanlaisena, vaan koko aika kasvaen ja lisää oppien, niin itsestä kuin toisesta.
Siksi haluaisin myös kyseenalaistaa termin seuranhaku. Sekin kun on niin kovin pinnallinen. Puhumattakaan panopuista, jopa seurustelusta.
Olen aika jäävi kirjoittamaan seuranhausta, sillä en ole koskaan tehnyt yhtään deitti-ilmoa, ja luenkin niitä aika harvakseltaan, enkä ole sellaiseen koskaan edes vastannut.
Silti olen tutustunut ihmisiin, niin täällä netissä kuin livessä. Niin kirjoittaen kuin puhuen. Joskus olen laittanut yksärin jollekin, vielä useammin olen niitä saanut, niin ärtyneitä (jopa raivostuneita) kuin ystävällismielisiä sekä kannustavia, tai johonkin asia-aiheeseen tarttuvia.
Kiitos kaikille, on ollut kivaa, ja on ollut kamalaa. Molempia sekä kaikenlaisia muita fiiliksiä arvostan joita olen saanut kokea, ja niistä niin toisista kuin itsestäni tai maailmasta myös jotain oppinut.
Toki on oleellista olla positiivinen, eikä aina vain marmattaa, sekä antaa näkyä itsestään juuri niiden hyvien puolien. Varsinkin siinä deitissä. Kun ne markkinat nyt kerran on niin kovat ja kilpailu hektistä. Niinhän ihmissuhteissa noin muutenkin tehdään: esitellään niitä omia taitoja ja erinomaisuuksia, heilutetaan pyrstöä ja pullistellaan hauiksia, kerrotaan hauskoja juttuja ja keikistellään, niin että saadaan pidettyä sen toisen, sen kiinnostavan ja merkittävän, mielenkiinto niin kauan ja intensiivisesti että jonkinlainen kiintymys ja halu jatkaa suhdetta ja syventää sitä herää. Että päästäisiin sille intiimimmälle alueelle jossa voidaan kohdata kokonaisemmin.
Tai ainakin näin jotenkin toivon ja jopa, ehkä naivistikin, oletan. Eli ei vain sitä komistusta tai kuumista, vaan jopa se takahikiäläinen peräkammarin vanhapoika tai vanhempi naisihminen, jolla ehkä sitten on jotain muuta, ei niin näkyvää ja merkittävää mutta kuitenkin välinearvoista ominaisuutta jolla moisen menestyjän saa kaadettua, tai iskettyä, tai ainakin sen enempi markkina-arvoltaan itsensä tasoisen ;)
Ps. Oletan että kolumneihin saa vastata myös hiukan eriävillä mielipiteillä, toisenlaisilla kulmilla, ei aina vain kompaten ja tsempaten.
Chimi - silmät ristissä punaisina ja ärtyneinä hiukan liian vähäisten yöunien jäljiltä. Silti - ei aina mutta enimmäkseen - aurinkoisena ja optimistisena tämänkin kauniin syyspäivän tervetulleeksi toivottaen :love:
-
Kiitoksia tästä. Hyvä kun (kerrankin)enemmän kommentteja kolumniini. Puolustauduttakoon tässä sen verran, että vaikka on toistuvasti mielessä aloittaa kirjoitukset viikkoja etukäteen, niin yleensä ne kuitenkin tehdään korkeintaan vuorokausi ennen deadlinea mikä rajoittaa syvällisyyttä :P
Toisaalta ajattelen, että tietyllä spontaanisuudella on puolensa, ja toisaalta haluan myös pitää asiat suht simppelinä. Kirjoitus tuo yhden näkökulman asiaan, en näe tarpeelliseksi tai mahdolliseksikaan käsitellä aihetta jokaisesta vinkkelistä. Mutta näitä voi laajentaa juurikin kommenteissa :)
-
"Tiedän oman pikkumaisuuteni asian suhteen mutta se johtuu ihan vain siitä että koen hyvin, erittäin, totaalisen, olennaisena että valitaan oikeat termit eikä sekoilla sinne tänne jossain välimaastoissa....vaikka välimaastot noin muuten ovatkin ehdottomasti elämän suola"
Tuo on hieman vanhahtava käsitys. Nykyään käsitteiden määrittelemistä ei katsota niin tärkeäksi (jos edes mahdolliseksi) kuin viime vuosisadan alkupuolella ja sitä ennen, sillä käsitteiden merkityksen katsotaan luonnollisessa kielessä kehkeytyvän ennen kaikkea niin käytöstä ja kontekstista sekä minimissään lauseyhteydestä. Termit ovat eksaktimpia, totta, mutta tässäkin dialogiesimerkissä "oikeita termejä" ei noin vain valita vaan niitä lähdetään konstruoimaan.
"Eli tahdoin painottaa nimenomaan sitä itsetuntoa. Ja sitä ettei sitä sotketa itsevarmuuteen eikä itsensä tuntemiseen, vaikka kyseiset asiat ja termit läheisesti itse asiaan liittyvätkin.
Niillä on kuitenkin huono konnotaatio minulle kun keskustellaan nimenomaan itsetunnosta."
Konnotaatio tarkoittaa luonnollista kieltä käsiteltäessä sanan perusmerkitykseen liittyvää assosiatiivista eli 'mielleyhtymällistä' sivumerkitystä. Sinä tarkoitat nähdäkseni lähinnä vain merkitystä.
"Itsevarmuus on hieno ominaisuus silloin kun se perustuu omien hyvien ominaisuuksien tuntemiseen ja niistä nauttimiseen. Se auttaa pärjäämään ja kasvattaa lisää sitä itsetuntoa ja positiivista omakuvaa, mikä on oleellisen tärkeää jotta voi saada lisää tarttumapintaa elämään, eikä turhaan ahdistu ja kavenna itseään ja omia kokemuksiaan ja mahdollisuuksiaan.
Itsetunto on (kuten jo edellä on esiin tullutkin) kuitenkin laajempi käsite."
Nuo ovat sinun määritelmiäsi ja käsityksiäsi, joista voidaan toki aina keskustella jos jaksetaan. Esim. kielitoimiston sanakirjan mukaan "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta", ja Wikipedia jatkaa: "Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta".
* )
-
Hirvaz: tarkoitan nimenomaan konnotaatioita juuri mainitsemassasi merkityksessä.
Ja, tietenkin, on muilta osin kyse omasta mielipiteestäni. Sen enempää luonnollisen kielen kehittyseen historiallisesti kuin muutenkaan kantaa ottamatta.
-
Se tosin jäi minulla aika heikosti sanotuksi kuinka oleellisena pidän juuri sitä kuinka itsetunto kehittyy omaa itseä kuunnellen. Elämällä omien arvojensa mukaisesti. Ja siksi halusin sanoa oman kantani siihen miksi ärsyynnyin kovin ulkokohtaisesta käsittelytavasta kolumnissa.
Eli sellainen ole rohkea ja käy kiinni-neuvominen on minusta aika vastenmielisen tuntuista silloin kun puhutaan asiasta jolla on hyvin kiinteä suhde ihmisen arvomaailmaan.
-
Itselle "hyvä perus itsetunto" on arkisesti lähinnä tätä:
*Uskallan hakeutua sosiaalisesti mihintahansa seuraan
*Kykenen kommentoimaan ja ottamaan kantaa lähes mihin tahansa keskusteluun "asiantuntevasti" ( = ainakin hyvin perustellusti)
*Muutan katsantokantaa ja mielipidettäni avoimesti jos esitetty on omaan kokemukseeni perustuvaa katsontokantaa avarampi/laajempi
*Uskallan olla seurassa myös hiljaa ja seurata tapahtumia "sivusta" (yleensä)
*Uskon ja luotan omiin arvoihin ja tiedän olevani sosiaalisesti "taitava", jos haluan
*Olen hyvä kuuntelija
*Uskallan olla erimieltä suurtakin joukkiota vastaan (en ole peesaaja/muiden suosiota hakeva)
*Suhteeni erilaisiin auktoriteetteihin yhteiskunnassa on avoin, arvioiva ja kyseenalaistava
*Ihoni alle on muiden mahdotonta päästä - Mistään narusta vetämällä kukaan ei voi provosoida minua
*Ei ole tabuja joista en voisi keskustella, avautua salaisimmista mielen kiemuroista.. fantasiat/fetissit/jne
*Rakastan ja hengitän depattia ja ihmisten analysointia
*Heittäydyn usein tuntemattomaan ja saan kiksejä jos onnistun löytämään itseni epämukavuusalueelta
*Tiedän hallitsevani lähes kaikki tilanteet, en ole ikinä pelännyt tarttua mihinkään, tehdä jotain käsillä,jaloilla taikka aivoilla
*En anna periksi ongelmille, "kovin helposti".. ( virn. ok tänään tosin heitin uuden nokia215 luurin roskiin kun .vcf tiedoston siirtoyritykset eivät onnistuneet laaditussa aikataulussa - tosin veikkaan ettei siirto ehkä ole mahdollinen ilman microsoft s30+ käyttiksen breikkaamista..?! ja sitä kautta koodaamista)
*Annan myöden kun olen väärässä
*Osaan jonkinverran myös tukea ja kannustaa muita ;D
*Avain omaan hyvään itsetuntoon.. se saattaa olla masokistisessa suhtautumisessa itseensä?!
-
Kiitoksia tästä. Hyvä kun (kerrankin)enemmän kommentteja kolumniini. Puolustauduttakoon tässä sen verran, että vaikka on toistuvasti mielessä aloittaa kirjoitukset viikkoja etukäteen, niin yleensä ne kuitenkin tehdään korkeintaan vuorokausi ennen deadlinea mikä rajoittaa syvällisyyttä :P
Toisaalta ajattelen, että tietyllä spontaanisuudella on puolensa, ja toisaalta haluan myös pitää asiat suht simppelinä. Kirjoitus tuo yhden näkökulman asiaan, en näe tarpeelliseksi tai mahdolliseksikaan käsitellä aihetta jokaisesta vinkkelistä. Mutta näitä voi laajentaa juurikin kommenteissa :)
Ei tarvii, mutta tietenkin saa, puolustautua. Eihän siitä mitään tulisi jos ihan kaikki kulmat yhdessä kolumnissa tarttis valottaa. Ja jää sitten kommentoinnille enemmän tilaa ja tarvetta.
Eli en halua deletoida sinun kantaasi, se on yksi, ja hyvä. Minulla on toisenlainen, ainakin osittain. Muut voi sitten lisätä jos haluavat omansa.
Ei tämä m i e l ipiteiden esiin tuominen niin kuoleman vakavaa, tai vakavasti otettavaa, tosiaankaan ole ;)
-
Kun nyt on käsitelty termejä itsetunto, itseluottamus ja itsevarmuus niin voisin heittää soppaan lisämausteena vielä hyppysellisen minäpystyvyyttä. Olen tavallaan todella iloinen että päädyin palaamaan kinkyilyn pariin vasta kolmenkympin paremmalla puolella, jolloin noin yleisesti ottaen mulla on parempi käsitys itsestäni tässä maailmassa ja erinäisissä intersektioissa. Kun osaa sanoa useammille asioille ei, voi reippaammin ja halukkaammin sanoa toisenlaisille asioille kyllä. Kinkyilyn ja seuranhaun suhteen on ollut oppimista ja erehdystä. Kaiken kaikkiaan tykkään siitä mitä teen ja haluan tulla siinä paremmaksi. Tietysti se ei ole ollut pahitteeksi, että aloittelevalla femmellä dommella on ehkä tietty statistiikka edukseen.. ;D
-
Toi on niin hyvä termi toi minäpystyvyys.
Käsiteltiin mun lukiolaisen kans pari viikkoo sitten (liittyen opinnoissa pärjäämiseen ja siihen miten itseensä uskoo missäkin asiassa ja aineessa, ja omiin kehitysmahdollisuuksiinsa).
-
Hyvä kirjoitus :)
-
Pulselle, vcf modauksissa dos on näppärä juttu.
Aika usein ulkoisesti näyttävät pariutuvat keskenään ja vähemmän säväyttävät keskenään. Molemmat taitavat omalla tavallaan antaa aika usein painoarvon habitukselle suhteessa omaansa.
Aktiivisuus ja positiivinen asenne lienevät helpoimpia tapoja parantaa onnistumismahdollisuuksia.
Deitti-ilmon merkitys miehelle lieneekin tarjota täydentävää taustatietoa tukemaan privavonkaamista. Foorumikirjoituksiin yleensä kannattaa suhtautua varauksellisesti, ne eivät välttämättä tuo esiin henkilön todellista minää tai kyvykkyyttä.
-
Mä mietin vien eilen illalla et sekoittuukohan termit itsetunto ja itseluottamus siks ku (tää on nyt sit psykomössöä, väistä jos et siedä) korostetaan niin kovasti sitä tekemisen kautta olemista.
Mä muistan joskus ku mun muksut oli ihan pieniä ja sain sellaisen alkuperäiskohtauksen ku anoppi ja vähän sit poikansakin rupes MUN lapsiltani odottaa jotain suoritusten ja tekemisten kautta hyväksymistä. Siitä seurasi vakava keskustelu (lasten isän ja minun välillä, anopin jätin rauhaan).
Ku sit jos ei oo saanu olla sellainen ku on, ja tuntenut et äiskä ja iskä rakastaa ja tukee silloinki ku on ihan mööö tai tehnyt jotain pahaa, tai epäonnistunu jossain jutussa, ja onkin tykätty vaan sillon ku mukelo on miellyttänyt itteä tekemisillään ja olemisellaan, ni johan sitä rupee miettimään jossain parisuhdekuvioissakin et ku se ei kert tykänny musta, pakit tuli, ni mä oon huono, en kelpaa, oon vääränlainen.
Et siis kyl tuo itsetunto on oleellinen seuranhaussa, ja ihmissuhteissa, ni voi sit miettii et millaiset tyypit ittee kiinnostaa, ja millaisten ihmisten sanomisella, ja millaisella sanomisella, on itselle merkitystä.
-
Jos ei heru sitä sezziä ni se on hakijassa vika.
Piste. Huutomerkki. Vittuiluhymiö.
-
Itseluottamus syntyy, itsensä tuntemisesta ja hyväksymisestä. Hyvän ominaisuuden siitä itseluottamuksesta ihmisessä, tekee kyky hyväksyä sekä ymmärtää myös ympäristöä.
-
Itseluottamus syntyy, itsensä tuntemisesta ja hyväksymisestä. Hyvän ominaisuuden ihmisessä se itseluottamus, tekee kyky hyväksyä sekä ymmärtää myös ympäristöä.
Nii-in. Mut tie voi siihen hyvään itsetuntoon olla pidempi, ja kivisempi, jos ei ole saanut hyväksyntää ja apua silloin kun identiteetti on ollut kehittymässä.
Eli kun vanhemmat (kasvattajat) eivät ole osanneet emotionaalisesti tukea lasta ja sanottaa ja säiliöidä (onkohan tää sopiva termi :-\) lapsen tunteita niin että lapsi on saanut rauhassa kypsyä, oppia tunnistamaan tunteitaan, ja sitten itseään, ja sitä mistä tykkää, ja voinut näin terveesti ja turvallisesti kehittyen oppia ymmärtämään itseään. Säilyttää sitten kyvyn itsereflektioon ja omien tunteiden tunnistamiseen ja sitä kautta itsensä tuntemiseen ja miettimiseen mikä itselle on tärkeätä, minkälaisia ominaisuuksia niin itsessä kuin muissa yleisemmin arvostaa. Ja näin saa vankan pohjan elää oman näköistään elämää, jota ei mitkään ulkopuoliset, saati median tyrkyttämät, mallit ja ihanteet heittele.
Silloin myös itseluottamus - joka nyt voi toki heitellä kaikenlaisten juttujen takia aina enempi ja vähempi - kehittyy terveeksi ja realistisesti oman itsensä tuntemiselle ja arvostamiselle. Ja koska se on alkujaan sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta (aika paljon) kiinni, ni ku silloin on saanut arvostusta itsenään, ni osaa arvostaa myös muita. Ihan kaikenlaisia muita.
(Mutta itsetuntoon, ja -luottamukseen) voi vaikuttaa ihan koko elämän ajan. Itsetunto vaatii enempi omaa pohdiskelua siitä mitä on, ja itseluottamus taas sitten siitä mitä tekee, ja palautteesta (toki nämä liittyvät yhteen sitten siinä mitä pitää oleellisena tekemisenä omalle itselle ja näin itseluottamukselle).
-
.
-
Niin itsetunto on kyllä kumma asia, eli jotkut löytävät helposti ihmisiä ja joillakin se sitten on vaikeampaa, eli luonne kysymys paljolti.