BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kulkuri - 05.10.2016, 09:47
-
Näin aamutuimaan juutuin miettimään omaa seksuaalisuutani ja kinkyminääni. Mistä se alkoi, miten se muokaantunut alkuaikojen hapuilusta ja itsensä etsimisestä nykypäivään. Paljolti jo on itsensä löytänyt, mutta ilokseni saan myös huomata. Vielä löytyy myös uusia kiinostuksen kohteita, joita ehkä haluaisi kokea. Tutustua lisää itseensä ja nähdä, kuinka syvällä ne kiinnostukset/taipumukset itsessäni oikeasti on. On asioita, joista olen tiennyt jo kauan, että ne on syvällä identetiitissäni. Eivätkä sieltä luultavasti koskaan tule poistumaan (vannomatta tietysti paras) On asioita joihin on mielenkiintoni herännyt matkani varrella. Sen kuitenkin olen oppinut. Löytäessäni uuden jutun joka alkaa kiinnostaa, en laita yhtään vastaan. Suhtaudun siihen mieliavoinna ja lähden kokeilemaan jos tilaisuus tulee. Sana perverssi ei enää kuulu sanavarastooni.
Tiedän, etten ole ainoa jolla nämä mieltymykset, taipumukset ym. ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Uskoisin meistä valtaosalla olevan samantyypinen historia, tuon itsensä löytämisen kanssa, matkalla omaan itseemme. Kuinka on sinulla? Miten seksuaalisuutesi ja kinky sinä, on muokaantunut ajansaatossa?
Oma matkani kohti kinkymaailmaa alkoi n.40v. Ollen ensi alkuun hyvin vahvasti subi, pakottavinen piiskansaanti tarpeineen. Myöhemmin sain kokeilla myöskin Dominoivan osaa. Kumpikaan rooli ei tuntunut huonolta. Enemmänkin jopa kivalta. Subi oli kuitenkin se joka oli vahvempi osa minua. Paljonkin vahvempi..
Muutamavuosi takaperin löysin itsestäni myöskin vahvan jalkafettarin. Se löyty tuli täysin "puuntakaa" myös itselleni. Elämyksen aiheutti yksi ainoa valokuva punaisista varpaista, jotka nousivat esiin kylpyvaahdon keskeltä. Kokemus oli hyvin väkevä.
Nykyään olenkin jo löytänyt itsestäni kiinostuksen kipuun, olemiseen masokistin roolissa. Toisaalta taas on löytynyt vahva halu myös piiskanheilutteluun sekä tarve joskus myös dominoida. Ajatus kivun tuottamisesta muutenkin kiehtoo. Luulenpa kuitenkin, tuo alkuperäinen tarve olla subi, on itsessäni kuitenkin se kaikkein vahvin osa itseäni. D/s kiehtoo siinä kuin s/m :kin. Tulevaisuudessa..tuli mitä tuli, löysinpä itsestäni mitä puolia hyvänsä omasta seksuaalisuudestani. Mikäli se ei ole rikollista, eikä toisia vahingoittavaa..Otan sen riemumielin vastaan!
-
Kyllä muutoksia on tapahtunut ajan myötä..
1. Mieltymykseni ovat laajentuneet
Kun skeneen tulin, olin kiinnostunut lähinnä sidottuna olemisesta. Nyt noh.. Mieltymykseni ovat laajentuneet huomattavasti.
2. Henkinen alistaminen ja henkinen puoli noussut tärkeämmäksi kuin fyysinen alistaminen
Alkuaikoina sain nautintoni lähinnä fyysisestä alistumisesta eli lähinnä siitä, että olen sidottuna ja toisen armoilla. Nyt henkinen alistaminen eli käskytys, palveleminen, nöyryyttäminen, nimittely jne on noussut jopa fyysisen alistamisen ohi. Tykkään kyllä edelleen sidottuna olemisesta, mikäs sen mukavampaa kuin olla sidottuna ja panoleluna toiselle. :D
3. Switchimäisiä piirteitä tullut esille
Määrittelen itseni vielä subiksi, mutta jotain switchimäisiä piirteitä on tullut esille. Olen huomannut tykkääväni esimerkiksi toisen piiskaamisesta. Katsoo miten ajan myötä käy, tuleeko musta täysiverinen switch. :)
-
Kaapista tultuani luulin ettei ole oikein muuta kuin orja ja masteri/herra. Noh, sen jälkeenpä alkoi ilmaantua häntäplugi, joka kyllä toi kisun esiin. Koska tykkään tutkia ja lukea paljon, niin täällä selailtuani ja uusiin ihaniin ystäviini tutustuessani tajusin, että on kiva olla pikkuinen. Noin vuosi sitten olin siis pikkuinen kisu, joka kyllä palveli mielellään herraansa.
Sitten tulikin mukaan ajatus, että jos pääsisi avioliiton ulkopuolelle leikkimään tytön kanssa. Voisin hoivata sellaista, olla kiltti hyväksikäyttävä isosisko. >:D Eli switchin piirteet alkoi kehittyä. Tästä syystä lähdin gradupiiskuriksikin keväällä.
Nyt, itsetutkiskelun jälkeen, olen huomannut että olen oikea sekasikiö. D saa minusta esiin mitä tahtoo, jos auktoriteetti on oikeaa. Mutta olen kyllä 12v bratkisu, joka suojelee omia pikkuisystäviään (tyttöjä ja poikia). Tytöt voin ottaa kaikkuun ja olla se isosisko.
03/2015: orja.
09/2016: alistuva bratkisu, mutta voin alistaa pikku tyttöjä.
-
Ehdin taivaltaa vaniljaista vaellustani valtaosan elämästäni täysin tietämättömänä mistään nyrjähtäneistä piirteistä, joita minussa piili pinnan alla. Syvälle hautautuneet kinkyviehtymykset pamahtivat kuta kuinkin kertalaakista pintaan, kun kohdalle sattui se joku, joka jotenkin kai vain aisti, että jotain synkkää muhi mieleni pimeissä sopukoissa. Uusi tuntematon maailma avautui.
En niinkään sanoisi, että lähdin sitä varovasti etäältä tutkailemaan, vaan imin kaiken, mitä annettiin, ja hamusin lisää. "Ruoki minua", vaadin. Neitseellinen mieleni, pornoa vieroksuneet haaveeni ja kokemuksenkaipuinen kehoni heräsivät kuin pitkästä unesta. En ollut ollut tyytymätön, mutta eräänlainen levottomuus ja aavistus jostain toistaiseksi tavoittamattomasta olivat kutkutelleet kuvitelmieni laitamilla, hiiviskelleet näkymättömissä, vaanineet varjoissa.
Kaapissa en ehtinyt edes pyörähtää, rietas ja rivo minä halusi heti päästä toteuttamaan sitä kaikkea kivaa. Luontainen domina, kuulemma. Kuin olisi aina ollut. Innosta pakahtuneena avauduin lähimmille ystäville, jotka vain vinojen hymyjen takaa kiusoittelivat, että oliko tuo nyt sitten jotain uutta. Häijy hymy ja haastava katse, komentaminen viettelyn kaapuun verhottuna. Tehosi. Haltioituneena halusin lisää. Miten pitkälle voin mennä. Miten pitkälle voisikaan mennä. Kevyestä kivuntuottamisesta kestokyvyn äärirajoille. Huumaavaa.
Matkani on vasta aluillaan. Piletit ja paikat on varattu, mutta saattavat toki etappien välillä vielä muuttua. Kovin olen kotonani sadistisen dominan roolissa -- jos siitä edes roolina voi puhua. Nälkä kasvaa syödessä, ja vaikka ilo on välipaloina muitakin rooleja maistella, ei se taida se minun menuni enää radikaalisti tuosta muuttua.
[Edit. ajatuskatko oikaistu.]
-
Aijjaa
Voi helvata
Ollakko sitä vai tätä
No anyways
Noin tiivistettynä
-
Ehkä jollakin tavalla joo. Vanhoja kumikuvia kun katsoo niin voisi kuvitella kyseessä olevan ihan toinen henkilö, mutta oikeastaan vaan painopiste tekemisessä ja fetisseissä on muuttunut. Tavallaan mitään uutta ei ole löytynyt mutta joitain asioita en ole vain pystynyt aikaisemmin toteuttamaan. Toisaalta myös oma mielenkiintoni oli niin vahvasti kumifetississä niin muut asiat vähitellen painuivat taka-alalle.
Jossain vaiheessa siihen tuli kyllästyminen ja ihmettelin kun ei oikeastaan enää mistään saanut mitään kiksejä. Hävisin bileistä ja hiljenin foorumeilla kun tuntui ettei siellä ole enää mitään nähtävää. Oli tiettyjä juttuja joista pidin mutta muuten kaikki tuntui ihan yhtä tylsältä kuin pimeässä peiton alla saunan jälkeen vaikka olinkin kumit päällä keskellä kirkasta päivää...yhden ihmisen kanssa myös helposti kangistuu samoihin kaavoihin ja sellainen alun intohimo latistuu pois. Varmaan aika monellekin käynyt noin. Asiaan piti saada muutos joten sovimme sitten että etsin muuta seuraa sellaisiin juttuihin mitä en oman mieheni kanssa voi harrastaa.
Oli oikeasti virkistävää huomata että voin tehdä muutakin ja toteuttaa sellaisiakin mielihaluja jotka on joutunut unohtamaan kun toinen ei niistä innostu. Esimerkiksi sadistinen puoleni on päässyt kunnolla valloilleen vasta tänä vuonna vaikka kiinnostusta siihen on ollut aina. Vaihdoin lateksit ss-uniformuun jonka hankkimisesta olin haaveillut jo ennen kuin ensimmäistä kertaa edes löysin kinkyfoorumeille. Silloin alkuun sellaisen hankkimiseen ei vaan köyhänä opiskelijana ollut rahaa ja sitten tuli kumi-innostus joka vei mukanaan. Varmaan jossain vaiheessa taas teen kumista itsellenikin jotain, kyllä tuossa ns. heavy rubberissa on ainakin jotain mikä edelleen kiinnostaa mutta sen aika on sitten jossain myöhemmin. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen näin. Olen tavannut paljon kaikenlaisia ihmisiä ja päässyt switchinä toteuttamaan myös alistuvaa puoltani mikä on hyvää vaihtelua sadistina toimimiseen. Kotonakin on oman miehen kanssa kinkyily muuttunut mielenkiintoisemmaksi kun on vähän vaihtelua. Itse asiassa olen viimeiset puoli vuotta ollut aika hyperaktiivinen joka suuntaan, luulen että jossain vaiheessa tämä vähän rauhoittuu....tai sitten ei >:D
-
Jatkuvastihan tässä löytää uusia piirteitä itsestään ja vanhat mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet jäävät taka-alalle (tai eivät enää edes harmita, jos niitä ei edes pääse koskaan kokeilemaan). Kyllähän harmittaa lukea jotain vanhoja kirjoituksia kun ne eivät kaikki enää nykyään pidä yhtään paikkaansa. Mutta tarkempia esimerkkejä en viitsi kertoa kun en jaksa kysyä sessiokumppaneilta mitä saa kertoa julkisesti ja mitä ei.
Sadistipuolta olisi kyllä hauska päästä joskus testaamaan, mutta silläkään ei ole mikään kiire.
-
Musta on kivaa ja kehittävää reflektoida omia kokemuksia suht tuoreena pervoilijana. Masentavaa ajatella miten paljon itselleen teki hallaa kaappi/itsensähyväksymättömyysvuosinaan, mutta täällähän ollaan elinikäisen oppimisen hengessä. Mulla on kinky ja queer vahvasti sidoksissa toisiinsa. Nautin siitä, et seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit on liikkuvia ja muotoutuvia.
Ehkä alkutaipaleen epämääräinen halu hallita ja satuttaa on kokeilujen perusteella hienostunut ja hioutunut. Fyysisestä aktista alkaa löytyä henkisiä ja hengellisiä vivahteita, jos niille antaa aikaa ja tilaa. Hauskanpito ja leikki tulevat helpommiksi, kun ei tarvitse jännittää omaa "suoritusta" ja vastuuta tilanteessa.
On löytynyt sellaistakin, mikä on omilla rajoilla liian synkkää ja ilkeää. Eihän sitä tiedä ellei siellä pimeässä paikassa käy. Onneksi on ollut turvallista seuraa saattamassa takaisin.
-
Dominoini vastuun painon takia muuttunut sadismin puolelle, eli tykkää pitää asiat mieluummin yksinkertaisena, sillä yleisesti dominoinnissa joutuu liian monta asiaa yrittää ymmärtää hyvin monimutkaista ympäristöstä.
-
no muuttuuhan se koko ajan...päivä ja hetki kerrallansa ;D
-
Onhan se muuttunut. Ja muuttunee koko ajan uusien kokemusten myötä. Rajat on venyneet ja hämärtyneet, asiat, joita olisin vielä vaikkapa kaksi vuotta sitten paennut lujaa taakse katsomatta saavat nyt syttymään. Alkuunsa viehätyin lähinnä sellaisesta dd/lg-jutusta, vain astetta kovemmista otteista ja läpsyttelystä, enää ei sellainen juuri nappaa. Nykyään tuntuu, että tietynlainen pelko ja murtumisrajoilla käyminen ja sen ylittäminen kivun ja pakottamisen kautta on se juttu, yhdistettynä vastapuolen lempeyteen sopivassa kohdassa, vaikka silityksellä tai kauniilla sanoilla samalla, kun sattuu niin saatanasti tai pelottaa niin, että meinaa taju lähteä. Kumppanin löytymistä tämä kyllä vaikeuttaa tehokkaasti, tarvitaan ehdotonta luottamusta mutta olen huono luottamaan uusiin ihmisiin. Tai niihin vanhoihinkaan. Planeettojen tulee olla oikeassa kulmassa toisiinsa nähden, että päästään edes sille asteelle, että tulee uskallus tutustua mutta jos näin käy, se on menoa sitten.
-
Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!
-
Ei ole muuttunut.
Kun on kerran itsensä löytänyt, ei ole tarvetta jatkaa etsintää.
IKRM
-
On toki muuttunut. Kun vuosien aikana on sukeltanut syvemmälle ja päästänyt irti normatiivisista ajatuksista naisen roolista, olen voinut suhteissani olla enemmän sitä mitä olen. Jokainen kumppani on sysännyt muutosta johonkin. Nykyään en juuri ajattele olevani kinky. Olen vain mitä olen ja mitä Isäntä haluaa.
-
Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!
Tuo boldattu.
Eli olisi(ko?) oikeammin sanottu ettei niinkään muutu, kunhan vain oppii tuntemaan, ehkä hyväksymäänkin, paremmin ja ennen kaikkea enemmän itseään. Eli on sama mutta enemmän ja tietoisemmin ja tarkemmin sitä kaikkea.
Että onko se sitten löytämistä vai muuttumista vain vain oikeasti näkemistä. Jokainen käyttäköön itselleen sopivaa verbiä.
-
Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!
Tuo boldattu.
Eli olisi(ko?) oikeammin sanottu ettei niinkään muutu, kunhan vain oppii tuntemaan, ehkä hyväksymäänkin, paremmin ja ennen kaikkea enemmän itseään. Eli on sama mutta enemmän ja tietoisemmin ja tarkemmin sitä kaikkea.
Että onko se sitten löytämistä vai muuttumista vain vain oikeasti näkemistä. Jokainen käyttäköön itselleen sopivaa verbiä.
Näin on minullekin käynyt. Kinky-puoli jäi moneksi vuodeksi vähän unholaan mm. seuran etsimisen vaikeuden vuoksi (sen sanotaan olevan helppoa nuorille naisille, mutta pyh pah, sanon minä). Päädyin osittain siihenkin, että esim. tarve alistua johtui mm. huonosta itsetunnosta ja erikoisuudentavoittelusta. Nyt olen ollut vuosia pitkässä parisuhteessa ja jostain tuli nyt joitain viikkoja sitten sysäys molemmille lähteä tutustumaan tähän puoleen. Olen kyllä siis ollut aiemminkin avoin tästä puolesta minussa, mutta sitomiset yms. ovat vain jostain syystä jääneet puheen asteelle.
-
Toki se muuttuu koko ajan. Pienten uusien asioiden kokeilua ja testaamista tekee nykyään lähes kuukausittain tai jopa viikottain. Osa jää osaksi persoonaa ja omaa kiinnostusta, osa ei. Jos kuitenkin keskityn niihin isompiin käänteen tekeviin muutoksiin, niin tässäkin kirjoituksessa on jotakin järkeä.
Uskon, että olen ollut aina melko yliseksuaalinen. Kaikki outo on aina kiinnostanut ja kiihottanut. Varhaisessa vaiheessa opin peittämään osan persoonallisuudestani. Huomasin, että innostuin seksistä ja siihen liittyvistä outouksista enemmän kuin kukaan muu ympärilläni.
Alunperin se näkymys omasta suuntauksestani yritti kuitenkin jotenkin väkisin muotoutua mainstreamin mukaan ja kaikkia mikä meni sen ulkopuolelle oli hyvin hämmentävää ja hävettävää.
Isoin muutos oli varmasti se, kun lähdin käymään miiteissä ja sain kuin vahingossa ison kinky-kaveriporukan. Sen jälkeen sitä, jotenkin muiden kautta, hyväksyi itsensä ja vinksahteneen pervopersoonallisuutensa. Huomasin kai siis etten olekkaan niin omituinen, kun olin ajatellut. Se tieto ruokki identiteetin muutosta eteenpäin hyvin nopeasti. Suurin kiitos itseni ulostamisesta kuuluu Macylle, joka vei minut tapaamisiin puoliväkisin.
Tuon pienen kaapista tulon takia niistä lukoista, jotka ovat rajoittaneet omaa käyttäytymistä, on päässyt isolta osin eroon. Suurimpana ehkä se, että kipua voi huoletta (tervejäkisesti) tuottaa toiselle lähes ilman rajoja.
Samoin olen hyväksynyt parisuhteessa polyamorian, joka ei todellakaan tullut automaationa minulle. Onneksi tervejärki ja se kinkyinen kaveripiiri auttoi. Nyt se on osa elämääni. Kiitos taas elänkumppanilleni, joka sai senkin muutoksen aikaa minussa.
Tämä kaikki on taas edesauttanut sitä, että olen tuore Daddy. Sekin uusi ja upea muutos kinky-identiteetissäni, sellainen asia joka taas tulee ihan uutena ja silti luonnollisena asiana.
Vajaassa parissa vuodessa on tapahtunut isoja asioita ja uskon että isoimmat muutokset ovat vasta tulossa. Eli jos jotain olen oppinut ja jotakin haluaisin antaa uusille neuvoksi niin se olisi: Puhukaa kotona asioista, älkää hävetkö tarpeitanne, älkää antako periksi ja menkää miittiin tai järjestäkää niitä.
-
Paljon. Nykyään olen entistä vahvempi itsenikin kanssa, tarvetta miellyttää ketään ei ole. Ja silti, yllätys, olen se kamala makuuhuonesubbari, joka sanelee, miten systeemien kuuluisi mennä. Tai en siis sanele, vaan oletan, että toinen ne tietää. Jos ei, valtasuhde menee toisin päin, eikä se ole mun juttu, paitsi arjessa :D
-
Olen aina tiennyt olevani alistuva.
Noin 12 vuotiaana luin tarinan naisen alistamasta miehestä - aloin ymmärtämään mistä on kyse ja että haluan elämän, joka perustuu tälle ajatukselle.
20 - 30 v. eriasteisia kinkykokemuksia ja pidempi D/s suhde. Muokkasi alistumiseni tapoja ja myös traumatisoi jälkikäteen ajatellen.
30 - 40 v. Kaksi vakavampaa D/s suhdetta. Tärkein opetus molemmista on oma epäkypsyys ja ymmärtämättömyys elämästä.
40, entistä vahvempi tiedostaminen omista haluista elämässä ja varsinkin siitä, mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen haluamansa.
-
Onhan se vähäsen muuttunut. Luulin olevani subi, ennenkuin tuli henkilö vastaan, joka kaivoi mun todellisen luonteen esille. Vahvisti mua itseäni. Nyt mä sitte oonkin veitsi- ja verifettari ja sadisti. Että ehkä pientä muutosta havaittavissa. ;D
-
En tiedä onko kinkyyteni muuttunut, kasvanut ainakin, fokus tuntuu myös ajoittain siirtyilevän. Ja kun ymmärrys kasvaa niin käsitykseni erilaisista pervouden nyansseista laajenevat.
Itsellä matka kinkyyteen lähti varmaan sellaisesta seksuaalisuuden vieraudesta ylipäätään ja erilaisista pelkokertoimista. Bondage ja kontrollin tunne on varmaan olleet niitä ensimmäisiä sytyttäviä asioita.
Parissa vuodessa oonkin uponnut köysiskeneen lähes hartioita myöten.
Sadomasokismi on tullut kuvioihin myös jäädäkseen. Olen pelännyt fyysistä kipua aina ja tulen varmaan jatkossakin pelkäämään; mutta siihen itsensä voittamisen tunteeseen olen jäänyt koukkuun. Ja endorfiineihin. Suhteeni kipuun on saanut monia uusia kasvoja.
Myös sosiaaliset ympyrät ovat siirtyneet kanssapervojen pariin. Iso muutos sinänsä, vaikka koko homma on sattunut vähän vahingossa. Vapaa-aikaani vietän nykyään vähemmän alkoholin ja enemmän kinkyleikkien parissa. Krapulan sijasta dagen efter on usein mustelmainen.
Ja parasta tässä ehkä on silti ollut upeat ihmiset joita pervous on elämääni tuonut; konsensuaalinen avoin yhteisö ja ystävät joiden kanssa kinkyyttä saa jakaa.
Melko odottamattomaan suuntaan on tämäkin harraste minut vienyt.
-
Olen aina ollut "gameleontti".. Intressit,halut ja tarpeet ovat muokkautuneet "subin"/ naisystävän mukaan..
Perusprinsiipit (vaateet) eivät ole kuitenkaan muuttuneet 3-vuosikymmeneen:
-naisellisuus: asusteet ja ehostus
-dollification,bimbofication,hutsu attitude
-esineellistäminen: high(ballet)heels,korcetry-ultrafemme look
-exhipparius,turhamaisuus,brat
-device bondage,liikunnan rajoittaminen
-sex+submission+debrivation
-mental mastering
D/s -jutuissa on tuo "psykkakin" pysynyt samoissa uomissa.. Oisko sit jotain erityistä matkanvarrella oppinut..? Öö, en muista.. lol
No, ehkä tervettä itsetuntoa, vaativuutta ja ankaruutta on viimein tullut lisää.. (liika kiltteys ja s ymmärtäminen ehkä hieman karissut molempien osapuolten ainoastaan hyväksi :!
Identiteetti on ollut selkeä D, aina :)
-
Mistähän nyt tuulee ja pukkaa näitä uusia, ehkä, tulevia mielenkiinnon kohteita?
Koskaan en aiemmin ole tuntenut mielenkiintoa pukea naistenasusteita ylleni. Viimeaikoina tuokin juttu on noussut toistuvasti mieleeni. Ei niinkään erillisenä juttuna. Enemminkin subin roolissa ja osana nöyrytystä. Omanpaikan ja aseman näyttämistä, dominoivan suunnalta subille.
Tuli, mistä tuli! Taatusti kokeilen jos joskus niin käsketään. Vaikka nolottaisikin kuinka. Kiva vain kun vielä löytyy uutta itsestäni
-
Kinky-identiteetin muutos on vähän hankala, mutta kyllähän M/s-suhteessa eläminen on muokannut minua ihmisenä. Ei muuttanut toiseksi ihmiseksi, mutta olen kasvanut ihmisenä. Se on pakottanut olemaan vähän vanhempi ihminen ja hyväksymään itsestä ikäviä puolia. No ehkä se on muuttunut, että joskus ajattelin pystyväni service-toppingiin, mutta kun Master ilmoitti joku aika sitten ettei alistuminen enää kiinnostakaan häntä (ei johdu minusta vaan yleisesti) niin ne halut ovat jotenkin kuolleet pois. Yllätyin miten helppoa siitä oli luopua, joten ehkä se puoli kuitenkin oli vain että yritin miellyttää. En usko, että saan sitä takaisin.
-
Siniparran viesti oli kiva :)
-
Jos nyt koitetaan lokeroida niin oon kovasti tässä parin vuoden aikana koittanut miettiä omaa lokeroani.
Profiilissani olen laittanut olevani switch, mutta epäilen sitäkin. Ei mulla ole mikään tarve alkaa komentamaan ja käskyttämään. Mulla on lapsi sitä varten, en mä jaksa aikuista ihmistä enää sen jälkeen komennella. Mutta olen huomannut, kuinka tilaisuuden tullen olen päässyt sadistista puoltani toteuttamaan, on olo ollut todella hyvä. Ei mitään silittelyjä ja hipsutteluja tai komennuksia, ei jälkihoivausta. Kovaa ja napakasti. Toinen sanoo kiitos ja se on siinä. Mua naurattaa ja paineet on purettu. :D
Toisaalta petplaytä olisi hauska kokeilla. Kissa- ja koiramaskit kiehtoo ja mitäs minä itsekin lemmikinomistajana tekisin muuta, kuin rapsuttelisin ja leikkisin näidenkin kanssa. :D
En tiedä lukeudunko fettariksikaan, vaikka kasvottoman, kypäräpäisen, muukalaisen oloisen tyypin kuvaa katsellessa onkin housut märkänä. Haluaisin pukeutua sellaiseksi myös itse ja näin tulee joskus tulevaisuudessa tapahtumaan. Asu, jota on olen suunnitellut, tulee vaatimaan PALJON rahaa. Se asu on ehkä jonkunnäköinen alter-ego ja se päälläni alistan. ...Tai muuten vaan chillailen ja ihailen itseäni peilistä. :o ;D
Luonnostani haluan olla mieliksi, mutta en käskemällä. Paljon enemmän musta saa irti, kun kehuu ja pitää hyvänä.
2015 kun BDSM:ään tutustuin, mulla oli vauhti päällä. Vielä silloin ei ollut diagnosoitu bipolaarihäiriötä (vasta tuolloin loppuvuonna, oli oireillut monta vuotta). Olin valmis silloin tekeen mitä tahansa, panemaan ketä tahansa, olla mielinkielin ja alistua orjaksi saakka. Teinkin niin. Lopulta, tapahtumien summana, manian hälvetessä, alkoi oksettaa. Tuntui, että kaikki skenessä mukana olevat panivat vaan ristiin, kaikkien pildet ja pyldet ja kyrvät esillä ja polyamoria tuntui kukoistavan. Kukaan ei enää soveltunut mun suunnitelmiin ja haluihin. Näin musta tuntui (ja tuntuu vähän edelleen, siksi kai vaikea myöskään hakea seuraa). Tältä foorumilta jäi ainoastaan kaksi nimeä positiivisena mieleen, heidän käsittelyyn suostuisin edelleen (Isrika, Kahlittu). ^_^
Joten... ketjun aloituskysymykseen kai vastaten; on se muuttunut, mutta en osaa kyllä laittaa itseäni mihinkään valmiiseen lokeroon. Se kai vaikeuttaa myös seuranhakua. :/
-
Tällä hetkellä sanoisin, että identiteettini pohja ei ole kovinkaan paljon muuttunut, mutta jotain painotusmuutoksia on ajan mittaan tullut kun tietoni eri suuntauksista on lisääntynyt.
Ensimmäiset muistikuvani kinkyhaaveista ovat jostain kansakouluajoilta. Tarkkoja muistikuvia noista unista ei enää ole, mutta päällimmäiseksi on jäänyt mielikuva että olisin ollut kahlitsemassa muutamaa kulmakunnan tyttöä. Ensisijaisesti kai siis sadisti/rigger, mutta mukana oli varmaan jossain määrin myös henkinen dominointipuolikin - emme olleet sidottavien kanssa ylimpiä ystäviä. Myös masokistipuoleni muistan huomanneeni pian tuon jälkeen, mm. jotain joka nykyään tunnetaan termillä CBT.
Päättyneessä parisuhteessa mulla oli arjessa pyrkimys liialliseenkin dominointiin, josta pystyin kovalla työllä pääsemään eroon. Puoliso oli myös varsin määrätietoinen, eikä puolestaan suostunut vuoteessa alistuvaksi osapuoleksi. Tosin mulle sopi hyvin sekin, että nainen vie ja mä vikisen. Jossakin vaiheessa mielsin itseni tuon perusteella subiksikin, mutta mitä enemmän suhteen valta-asetelmia käsittelimme, sitä enemmän tajusin että hain tuolla enemmän tuntoaistin kuin henkisen puolen kutittelua. Se sama vanha masokisti on siis yhä edelleen voimissaan. Subin kiusaamisketjussa ollut subin käyttö wandina on pitkään ollut myös mun haaveenani, mutta tuo jäi toteuttamatta kun puolisolla ei ollut mieltymystä sidontaan myöskään sitojana.
Eroprosessia läpi käydessäni tajusin myös, että sadistipuolikin on nostamassa taas päätään. Se oli vain uinunut liiton ajan kun sillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa itseään.
Nykyinen painotusjärjestys menee siis masokisti, rope bunny, sadisti. Bondage kiinnostaisi myös sitojana, mutta sopivan kumppanin puuttuessa tuo on vielä jäänyt kokematta.
-
Sanotaanko näin, että käsitys omasta tiestä on vaan vahvistunut iän myötä. Suunta on siis oikea, mutta maali ei vielä ole lähelläkään. ???
-
Tiedän tarkemmin mistä pidän ja mistä en. Ja kaikelle on selvempi balanssi kuin siinä vaiheessa kun kaikki oli uutta ja piti kokeilla kaikkea paitsi "kansantanhuja ja pikkusiskoo".
-
Puuta ovat miehet ja laivat ovat rautaa.
Hii O Hoi ;D
-
Ei sinänsä. Iän ja kokemuksen myötä ehkä omat näkemykset ja arvostuksen kohteet ovat muuttuneet ja tuon mukana painopisteet. Nuorempana ja vihreämpänä haki varmaankin jonkunlaista illuusiota eikä osannut nähdä ihmisiä kokonaisina paketteina. Jossain vaiheessa ehdin jopa kyseenalaistaa oman subiuteni ja masokismini, mutta eipä omilta ominaisuuksilta pakoonkaan pääse :)
-
Oma identiteetti määräytyy muiden kanssaeläjien kautta ja silloin muutos on varmaa. Jokainen kontakti muuttaa ihmistä, halusi tai ei, myös normielämisessä.
Nuorempana ei niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta nyt siitä osaa ottaa irti enemmän. Poimia ne hyvät jutut. Ja huonot. Vertailla. Analysoida. Käyttää päätä. Ylä- ja ala...
-
Mulla on ongelmia käsitteen "identiteetti" kanssa. Olen todistanut monien ihmisten tuskastelua sen kanssa ja ongelmia, joita tulee kun identiteetti murtuu. Ajattelen niin, että teen monenlaisia asioita ja olen monenlaisia asioita mutta ei ole "identiteettiä" tai jotain lokeroa joka olisi kovin hyvä yleinen kuvaus minusta, kinkyjutuissa tai muuten. Tämä ajatus ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella.
Varmasti jonkinlainen identiteetti on olemassa mutta pelkään lokeroita ja niiden kahleita. Ajattelen enemmänkin että on erilaisia sanoja jotka tilanteen mukaan voivat kuvata mitä olen ja millaisia asioita teen.
Mitä tulee mieltymyksiin ja rooleihin, nekään eivät ole muuttuneet teinivuosista - mutta niihin on tullut lisää syvyyttä ja rohkeutta. Olen edelleen dominoiva mutta ymmärrän nyt paremmin sen rajat ja millä ehdoilla tai missä tilanteessa voisin ehkä olla jossain muussa roolissa - jos nyt ylipäätään on rooleja.
En myöskään ajattele että olisi erillinen "kinkyidentiteetti" ja "muu identiteetti" - kaikki on kytköksissä toisiinsa ainakin minulla.
-
No mä oon ihan alkutaipaleella vasta, mutta oon jo nyt huomannut, että hetero sub on kovin kovin venyvä käsite. :D :D
-
No mä oon ihan alkutaipaleella vasta, mutta oon jo nyt huomannut, että hetero sub on kovin kovin venyvä käsite. :D :D
Sekä "hetero" että "sub" ovat kovin monimerkityksisiä käsitteitä!
-
No mä oon ihan alkutaipaleella vasta, mutta oon jo nyt huomannut, että hetero sub on kovin kovin venyvä käsite. :D :D
Sekä "hetero" että "sub" ovat kovin monimerkityksisiä käsitteitä!
No on on on! :D
-
Mää tuuliviirinä muuttamassa mieltäni mistään ;)
Tietoutta termeistä jne on tullut lisää ja aika heti tänne regattua huomasin ettenhän mää mikään master ole,en myöskään tre enkä enää ees 40v :)
Ei nimimerkki Herraa pahenna vai miten se meni ;)
-
VALTAISAAN sidosmöykkyyn jouduttuaan, joudun purkamaan kaikki sidokset. Ja kyse on vapautuksesta, sekä itsestä että toisesta, ilmineeraan, miten käy.
-
Jatkuvaahan tuo muutos on, mulle on käynyt tuon identiteetin ja kaiken muunkin kanssa niin, että mustavalkoisuus on siirtynyt sinne jonnekin shades of grey alueelle :))
Liekkö ikääntymistä, vai vaan laiskuutta ettei jaksa enää olla ihan niin ehdottoman määräävä. Mamma taas on käynyt vuosien varrella entistä kulmikkaammaksi.....tai sit mä oon vaan liian pehmee sille.....tai se ei ole koskaan oikee subi ollutkaan....tai, tai, tai jotain :o
-
On. Pikku subbarista on kasvanut vuosien vieriessä hieman kieroutunut switch. Nykyään vailjasoosilla päällystetty. On muuten herkullista :P
-
Kyllähän se identiteetti muuttuu, kun oppii tuntemaan itseään paremmin.
Fyysisten asioiden suhteen skaala laajentunut ja siellä ne halut ja rajat hyvin häilyviä.
Kun mennään tuonne syvemmälle identiteettiin, se sitten onkin tiukentunut. Oppii tietämään mitä haluaa, kaipaa ja tarvitsee, niin ei enää sohella joka paikkaan ja kokeile monenlaista ilman päätä ja häntää.
Suhteen löytymiselle se tuokin sitten haasteen. Itse on hyväksynyt sen mitä on ja osaa itse sitä minuuttaan jo arvostaa. Ei ole pakko löytää jotain vaan mieluummin sitten odottaa.
Se mikä siellä identiteetissä on pysynyt samana, on se parisuhteen toivominen siihen. Se millainen se parisuhde sitten arjeltaan ja dynamiikaltaan olisi, se on muuttunut ajan varrella. Illuusio on ehkä häipynyt realiteettien alta vaikka 24/7 / kotikuri dynamiikka siellä hyvin vahvana onkin taustalla.
Olisi aika huolestuttavaa jos se identiteetti ei enää muuttuisi tästä, matka on kuitenkin vielä kesken
-
Onhan se muuttunut.
Kokeilut ovat vahvistaneet tiettyjä fantasioita ihan toimiviksi asioiksi omassa seksielämässä ja se taas on muovannut kinkyidentiteettiä. Haaveina niistä ei oikein osannut ottaa selvää mikä sitten lopulta toimii käytännössä ja mikä ei.
Kokemuksen myötä myös on enemmän rohkeutta toteuttaa omaa dominoivaa puolta ja samalla alistuva puoli ei puske yhtä helposti pinnalle ja jahtaa jokaista ohi lentävää perhosta perse pystyssä. Jossain vaiheessa oli myös pakko "myöntää" olevani ainakin jossain määrin masokisti... ja, lopulta myös sadistikin.
Eritefettaria minusta ei vieläkään aina ole tullut, vaikka Törkyteatterille minua on altistettu ja varmasti tuo oma sisäinen pervo tuossa muovautuu vuosien mittaa reagoiden ympärillä oleviin ihmisiin ja virikkeisiin sekä siihen miten asiat nyt ikinä etenevätkään omassa elämässä.
Oma kinkypuoli on antanut minulle ainakin paljon matkan varrella, siis muutakin kuin ihania muistoja ja hälveneviä mustelmia. Sanoisin, että tuo kinkyidentiteetti on kasvanut ja kasvattanut sitä vaniljamaailmassakin heiluvaa pörröpäätä ihan yhtä lailla kuin nuo arkielämän kokemukset ovat potkineet välillä maahan ja persauksille tai kasvattaneet aikuiseksi.
-
Viime aikoina uutena asiana ovat tulleet sadististen ja switchimäisten piirteiden ilmaantuminen omaan identiteettiini. Eli kyllä, identiteettini on muuttunut. Jossain vaiheessa toisen ihmisen piiskaus ei kiinnostanut yhtään, nyt piiskaan mielelläni kivoja peppuja ja ihmisiä.
Kytkimeksi en kuitenkaan kokonaan itseäni määritä.. vielä.
-
Must o tullu :
BÄÄÄÄÄÄ-Ä!
>:D
-
Ei ole muuttunut niistä ajoista kun päiväkodissa leikittiin "sadistinen kuningatar" -leikkiä ;) Ei ihan tuolla nimellä varmaan, mutta se oli niitä kertoja kun ei olisi halunnut millään lähteä kotiin... Onkohan se tyttö täällä? ;D
Viime aikoina uutena asiana ovat tulleet sadististen ja switchimäisten piirteiden ilmaantuminen omaan identiteettiini. Eli kyllä, identiteettini on muuttunut. Jossain vaiheessa toisen ihmisen piiskaus ei kiinnostanut yhtään, nyt piiskaan mielelläni kivoja peppuja ja ihmisiä.
Kytkimeksi en kuitenkaan kokonaan itseäni määritä.. vielä.
Hyvä suunta!
-
Josko tähän keskusteluun omankin lusikkani tökkäisin.
Oma taustani pikakelauksella on suurinpiirtein seuraavanlainen. Ensimmäisen kerran tajusin pitäväni jostain hmm... "tavallisesta poikkeavasta" jo aika varhaisessa teini-iässä. Silloin asia hävetti ja jossain määrin pelottikin. Ajattelin siis olevani jotenkin sairas ja halusin päästä eroon näistä inhottavista ajatuksista. Mitään nimeä minulla ei silloin niille tuntemuksilleni ollut, mutta muistan kiihottuneeni jostain sellaisista kuvista ja teksteistä, joissa pelattiin erilaisilla (seksuaalisilla) valta-asetelmilla. Mielsin itseni silloin - ja edelleenkin - hyvin vahvasti nimenomaan tällaisen vallan käyttäjäksi.
Ehkä vähän irrallisena huomiona voisin tässä yhteydessä mainita, että joskus parikymppisenä minulla oli voimakas fantasia sellaisen 40+ -ikäisen jakkupukurouvan seksuaalisesta alistamisesta. Ja saatoinpa minä joskus jossain baarissa jotain tällaista rouvaa koettaa lähestyäkin... Valitettavasti kävi ilmi, että tuon ikäiset ja omaan fantasiaani sopivat naiset eivät juurikaan osoittaneet kiinnostusta parikymppistä poitsua kohtaan. :D
Mutta noin ylipäätään jonkinlaista enemmän tai vähemmän kinkyksi miellettävää toimintaa olen harrastanut vaihtelevalla intensiteetillä yli 25 vuotta. Tuona aikana minulla on ollut erinäinen määrä (yli 5, mutta alle 10) kumppaneita, joiden kanssa olen tätä puolta itsessäni toteuttanut. Välissä on tosin pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin olen ollut tällä saralla täysin passiivinen. Jossain vaiheessa ajattelin jopa niin, että tässä minun kinkyydessäni on kyse jostain tiettyyn ikä- tai elämänvaiheeseen kytkeytyvästä oman identiteetin ja oman seksuaalisuuden hakemisesta, joka jää tai joka kuuluu jättää kypsymisen ja aikuistumisen myötä pois. Jonkinlaista kyllästymistäkin koko touhuun minulla oli jossain vaiheessa, kun asiat eivät koskaan tuntuneet toimivan ihan siten, kuin olisin niiden halunnut toimivan. Joku sub osoittautui liian bratiksi, joku toinen taas miellyttämisenhaluiseksi vaniljaksi jne.
Tällä hetkellä koen eläväni kinkyyteni kanssa jonkinlaista uutta kevättä. Tavattuani hiljattain ihmisen, joka tuntuu kinky-mielessä (ja myös muuten) aivan täydelliseltä minulle, olen vielä tässä huomattavan korkeassa liki 50 vuoden iässä onnistunut laajentamaan omaa pervoskaalaani. Tähän saakka oma kiinnostukseni on kohdistunut pääasiassa aika perinteisiin D/s-kuvioihin, eli lähinnä valtaan ja sillä pelaamiseen. Nyt olen huomannut saavani jotain myös esim. piiskaamisesta, joka on aiemmin ollut minulle vähän sellainen "no joo, piiskataan nyt sitten" -tyyppinen juttu ilman mitään isompia itse toimitukseen liittyviä intohimoja. Tämän uuden ihmisen kanssa kaikki - siis aivan kaikki - tuntuu niin luontevalta, että sen kuvaaminen on itse asiassa aika vaikeaa. On mahtavaa, kun toinen on toisaalta heti mukana aivan kaikessa, mitä vaan keksin ehdot... siis vaatia, ja toisaalta osaa myös itse ehdottaa uusia juttuja. Ja vieläpä siten, että tämä ei tunnu miltään palvelusten tilaamiselta tms., vaan koko kuvio hahmottuu minun mielessäni pikemminkin jonkinlaisena tutkimusmatkana, jolla olemme yhdessä. (Kiitos siitä sinulle, jos/kun tätä luet. :love: )
Eli tiivistettynä oma tieni on siis kulkenut häpeästä ja pelosta oman kinkyyteni hyväksymisen kautta tähän uuden oppimisen vaiheeseen. Vielä en osaa edes sanoa, missä olen 5 tai 10 vuoden kuluttua. Joka tapauksessa nyt vaikuttaa siltä, että ainoa pysyvä asia on jatkuva muutos.
-
Näin aamutuimaan juutuin miettimään omaa seksuaalisuutani ja kinkyminääni. Mistä se alkoi, miten se muokaantunut alkuaikojen hapuilusta ja itsensä etsimisestä nykypäivään. Paljolti jo on itsensä löytänyt, mutta ilokseni saan myös huomata. Vielä löytyy myös uusia kiinostuksen kohteita, joita ehkä haluaisi kokea. Tutustua lisää itseensä ja nähdä, kuinka syvällä ne kiinnostukset/taipumukset itsessäni oikeasti on. On asioita, joista olen tiennyt jo kauan, että ne on syvällä identetiitissäni. Eivätkä sieltä luultavasti koskaan tule poistumaan (vannomatta tietysti paras) On asioita joihin on mielenkiintoni herännyt matkani varrella. Sen kuitenkin olen oppinut. Löytäessäni uuden jutun joka alkaa kiinnostaa, en laita yhtään vastaan. Suhtaudun siihen mieliavoinna ja lähden kokeilemaan jos tilaisuus tulee. Sana perverssi ei enää kuulu sanavarastooni.
Tiedän, etten ole ainoa jolla nämä mieltymykset, taipumukset ym. ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Uskoisin meistä valtaosalla olevan samantyypinen historia, tuon itsensä löytämisen kanssa, matkalla omaan itseemme. Kuinka on sinulla? Miten seksuaalisuutesi ja kinky sinä, on muokaantunut ajansaatossa?
Oma matkani kohti kinkymaailmaa alkoi n.40v. Ollen ensi alkuun hyvin vahvasti subi, pakottavinen piiskansaanti tarpeineen. Myöhemmin sain kokeilla myöskin Dominoivan osaa. Kumpikaan rooli ei tuntunut huonolta. Enemmänkin jopa kivalta. Subi oli kuitenkin se joka oli vahvempi osa minua. Paljonkin vahvempi..
Muutamavuosi takaperin löysin itsestäni myöskin vahvan jalkafettarin. Se löyty tuli täysin "puuntakaa" myös itselleni. Elämyksen aiheutti yksi ainoa valokuva punaisista varpaista, jotka nousivat esiin kylpyvaahdon keskeltä. Kokemus oli hyvin väkevä.
Nykyään olenkin jo löytänyt itsestäni kiinostuksen kipuun, olemiseen masokistin roolissa. Toisaalta taas on löytynyt vahva halu myös piiskanheilutteluun sekä tarve joskus myös dominoida. Ajatus kivun tuottamisesta muutenkin kiehtoo. Luulenpa kuitenkin, tuo alkuperäinen tarve olla subi, on itsessäni kuitenkin se kaikkein vahvin osa itseäni. D/s kiehtoo siinä kuin s/m :kin. Tulevaisuudessa..tuli mitä tuli, löysinpä itsestäni mitä puolia hyvänsä omasta seksuaalisuudestani. Mikäli se ei ole rikollista, eikä toisia vahingoittavaa..Otan sen riemumielin vastaan!
Niin se muuttuu ja vahvistuu tietoisuus itsestäni aina vaan vahvemmaksi. Nykyään jätän piiskanheiluttelun muille vaikka se kivaa onkin..se tarve piiskata ei ole minussa. Alkuperäinen piiskansaamisen tarve on yhä voimakkaana, alistuva sessiosub, jalka/kenkäfettari on yhä. Aika tuore sissyilijä on löytynyt tänävuonna esiin. Roolileikit on kivoja.
Ennen pidin itseäni orastavana masokistinia, nyt tiedän paremmin. Olen masokisti, nautin kivusta kivun vuoksi. Vielä on mieliavoin nuorellamiehellä uusia juttuja kohtaan jos ne alkaa tuntua omiltani :D
Jos joku ihmettelee lainausta kulkurilta..Sama mies on kyseessä, nyt kulkijan nikillä. Rakkaalla lapsella on montanimeä sanotaan :) olin poissa ja joku kerkesi napata tuon kulkuri nikin..siinä selitys.
-
Olen kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemmin, mutta ehkä pitäisi päivittää. Monet asiat tulivat aika puskista ja olen tällä hetkellä vähän tutkailemassa itseäni. Omalta kohdaltani kun tämä kinkyyshomma näkyy kaikessa niin ne kaikki sitten kytkeytyvät kinky-identiteettiin.
Ensinnäkin olen oppinut sen, että empaatti ei tarkoita samaa kuin alistuva luonne. Ja se, että on henkisesti todella vahva ei tarkoita sitä, että pitäisi aina antaa muille "tasoitusta". Minua on vaan aina pelottanut se tietty "henkinen yksinäisyys", josta monet henkisesti vahvat naiset tuntuvat kärsivän. Orjuus on edelleen minulle luonnollinen tila parisuhteessa ja se identiteetti on syventynyt huomattavasti. Mutta se ei johdu siitä olisin erityisen alistuva, vaan taidan olla alfa-alistuja koska olen tämän koko BDSM-urani aikana useinkin törmäillyt feral stateen. Ja slave space alkaa vasta sen jälkeen. Feral statessa minulta katoavat alistumishalut. Luulin aina, että kaikki alistuvat kokevat feral staten. Pidin sitä luonnollisena osana koko hommaa - tämän siitä saa kun on monogamisti. Eikä tässä tapauksessa Masterkaan osannut neuvoa mihinkään päin, koska hänenkin aikaisemmat kokemuksensa tapahtuivat nuorena ja kokemattomana (ja vastapuolet olivat samanlaisia). Tosin hän on yrittänyt tolkuttaa minulle, etten todellakaan ole mikään alistuva luonne vaan alistuminen tuntuu luonnolliselta koska hän on minua oikeastikin vahvempi. Itseasiassa myös minut tuntevat ystävät ovat sanoneet samaa, mutta kun on pösilö niin pösilö. Kaapista poistuminen taas aiheutti sen, että nyt opettelen sitä että mitäs jos olisi vahva ilman että antaisi mitään tasoituksia yhtään kenelekään. Se taas tarkoittaa sitä yksinäisyyttä, mutta mitä jos se ei olisikaan niin kauheaa? Se ei vaikuta tähän parisuhteeseen millään tavalla, mutta se voi vaikuttaa siihen miten identifioidun kinkykentässä. En tiedä, ehkä aika näyttää.
Kipukokeilut ovat myös osoittaneet sen, etten olekaan masokisti vaan algolagnisti. Toki se on sitten semantiikkaa ovatko algolagnistit masokistien alalaji vai erillinen ryhmänsä. ICD-10-luokitus on eri, mutta toisaalta lääkärithän määrittelevät subitkin masokisteiksi. Mutta eipä siitä julkisella puolella enempää. Tuo tietysti on vaikuttanut parisuhteeseenkin, koska pitää huomioida vähän eri asioita kuin jos sadisti/masokisti-kuviossa.
-
Itse tajusin olevani sub vasta joitakin vuosia sitten. Edellisessä suhteessani, joka oli aloitettu teininä, en ollut ollenkaan vielä tutustunut tällaisiin mahdollisuuksiin. Suhteessa oli vain vaniljaa ja koin aina kaipaavani enemmän. Poikaystävä sattui tietysti olemaan sellainen, joka piti vahvoista ja päällekäyvistä naisista ja toivoi minun olevan juuri sellainen. Eli molemmat halusimme tulla dominoiduiksi.
Myöhemmin, kun olin perehtynyt asioihin, nautin littlenä olemisesta. Aika pitkään oikeastaan. Vasta tämän vuoden puolella on lähtenyt se puoli minusta hieman haalistumaan tai muokkaantumaan. Koin, että jotenkin sain liikaa valtaa toiselta sellaisessa järjestelyssä. Haluaisin siis saada miellyttää toistakin, mutta se ei oikein pääse tuntumaan kellekkään missään, kun itse vastaanotan kokoaikaista paapomista ja hemmottelua. Vaikka eihän siinä mitään vikaakaan... Mutta kaikki omat tarpeenikaan ei siinä täyty, jos toinen on aivan liian hellävarainen :)) Joten haluankin hieman itse ohjailla omaa olemusta ja neutralisoida sitä, jotta dynamiikkakin tuntuisi enemmän omalta. Tällä hetkellä olen (kai?) perus sämpylä sitten.
-
Muutama vuos sit vielä mun oli helppo vaan todeta olevani alistuva masokisti. Se siitä, ei mitään ihmeellisempää. Maso sub, siinä mun kinky-identiteetti. Mut eipä oo enää noin yksinkertasta :D
Masokisti oon yhä, siitä ei pääse mihinkään. Se, kuinka paljon kipu on kiinnostanu, on vaihdellu tosi paljon. Nyt se on myös alkanu kiinnostaa toiselta kantilta, eli oon huomannu olevani aika sadisti. Hirveesti en oo päässy sitä puolta itestäni toteuttamaan, mut kyllä mä vielä joku päivä! :D Aikasemmin liitin kivun tosi paljon alistamiseen/alistumiseen, mut nyt oon oppinu, et sillä ei välttämättä oo mitään tekemistä sen kanssa. Kipu tuntuu nykyään ihan eri tavalla kiehtovalta. Ei pelkästään se miten se tuntuu kivalta, vaan mitä kaikkee muuta se on.
Alistuva, no joo. Vieläkin nautin tosi paljon siitä, ettei tarvi itse miettiä, vaan voi vaan kiltisti totella toista. Mut ehkä oon oppinu olee valikoivammin alistuva. Mussa on myös voimistunu halu väittää vastaan, ja olla tottelematta niin hirveen kiltisti. Se että ite dominoisin on kuitenki vielä tosi hassu ajatus, ja Domme-kokeilut on lähinnä hihityttäny. Eli en nyt sit tiedä, saanko sanoo itteeni switchiks, jos D/s-akselilla en switchaa :D
Aina oon "hyväksyny" littlet, ageplayn, Dd/lg-touhut ja tälläset, mut jotenki ku ne on tuotu ittee lähelle, ni oon vähän kavahtanu kauemmas. Oon jotenki ollu sillä asenteella, et tehkööt muut mitä tekee, mut mua se ei koske. En oo antanu itelleni lupaa kiinnostuu sellasesta. Mut nyt huomaan et herranjumala, ohan mussa tosi vahvana se little-puoliki, eikä mul oo mitään syytä kieltää sitä.
Exhibitionisti, mikä ihana sana. Huomionhakunen, huomiohuora, ne ei oo niin kivoja sanoja, niillä mua on aikasemmin kutsuttu ja niillä mä oon itteeni kutsunu. Mut nyt oon oppinu, et voin vaan sanoo olevani exhibbari, ja se on tosi okei! Siitä oon tosi ilonen.
Oon aina aatellu olevani hirveen avoin ja sinut seksuaalisuuteni kanssa ja blahblah, nyt vasta huomaan, et kyllä mul on moneen juttuun liittynyt häpeää. Alistuminen ja masokismi ei oo koskaan hävettänyt, mut moni muu. Esimerkiks kiinnostus kusileikkeihin oli jossain vaiheessa sellanen, mitä en kellekään myöntäny. Ku yhden tyypin kanssa niitä harrastin, ja kerroin kavereille, heitettiin yhdessä siitä läppää, kuinka ällöö ja kauheeta se oli. Ja no joo, se tilanne tosiaan oli melko epämiellyttävä, mut se johtu ihan muista seikoista. En kehannu myöntää, et oikein toteutettuna oisin varmasti nauttinu. Tänä kesänä huomasin huudahtavani kaverille keskellä puistoa, et "miten kusi muka ei ois kiva juttu?" :D Eli nyt oon ehkä vielä avoimempi ja vielä enemmän sinut seksuaalisuuteni kanssa. Saa nähä, et toteenko mä muutaman vuoden päästä, että "ihan lukossa mä tollonki vielä olin."
-
Aluksi se pelkästään riitti, että älykäs ja muutenkin ihana nainen satutti.
Nykyään sadoilu tuntuu omemmalta, mutta kyllä mulle edelleen natsaa valtiattaren saappaiden palvominen ja raipan ottaminen jos "kemiat natsaa" (näitä kuluneita fraaseja ush).
Ja mun kivunsiedollekin on tapahtunut jotain, se on herkistynyt.
Mitä nupin sisustaan tulee, niin olen ehkä oppinut suvaitsevammaksi ja tökeröt möläytykset ovat jääneet pois. Tökerö tosin saatan olla noin muuten.... ::)
-
Alistuva masokisu yhä vain. Dominointi ja satuttaminen tuntuvat kaukaisilta ja vierailta ihan ajatuksenkin tasolla.
Toki mulla on käytännön tasolla kokemusta kinkyjutuista ~viitisen, kuutisen vuotta, ja jos se musta on kiinni, ni lisää on luvassa viälä ainakin seuraavat parikymmentä vuotta. Että siinä miälessä alkutaipaleella vasta ollaan. Jos kymmenen vuoden päästä mun switchitaipumukset alkaa heräillä, ni tokihan otan ne vastaan, mut toistaseks näin on ollut hyvä.
-
Se on muuttunut eheämmäksi sitä mukaa, kun olen löytänyt omat juttuni. Kun on osannut päästää irti niistä asioista ja mielikuvista, jotka ei itselle toimi ja hapuillut eteenpäin. Olen tullut varmemmaksi ja oppinut sanomaan ei, eikä enää ei ole niin hirvittävän tärkeää, onko mulla pätevät kuvat, olenko parempi sub kuin joku muu tai miltä se mitä teen vaikuttaa ulospäin. Edelleen pieni masokisuilu ja välineurheilu on sydäntä lähellä ja joskus tykkään viedä itsekin, mutta kinkyn henkinen puoli on tullut paljon tärkeämmäksi. Miten yksinkertaista ja suurta on, että on joku, joka saa mut polvilleen.
-
Minua on vaan aina pelottanut se tietty "henkinen yksinäisyys", josta monet henkisesti vahvat naiset tuntuvat kärsivän.
Kaapista poistuminen taas aiheutti sen, että nyt opettelen sitä että mitäs jos olisi vahva ilman että antaisi mitään tasoituksia yhtään kenelekään. Se taas tarkoittaa sitä yksinäisyyttä, mutta mitä jos se ei olisikaan niin kauheaa?
Olisi mielenkiintoista tietää lisää tästä vahvuus>henkinen yksinäisyys-teoriasta.
Itse en löydä yhtymäkohtaa. Tai en osaa ajatella sitä tavalla joka johtaa tuohon päätelmään.
-
Minulla on ollut jossain kohdassa tätä matkaa käydessäni sellainen ajatus itsestäni, että olisin jollakin tavalla "tunnevammainen". Se, että en ole saannut olla vapaasti se oma itseni, toteuttaa sitä omaa itseään.
Tämä on muodostunut jossakin vaiheessa sellaisen tietynlaisen yksinäisyyden muotoon. Itse on ollut se, joka on lähtenyt siihen ns.sopeutumisleikkiin, unohtaa hiukan niitä omia juttuja ja keskittyy siihen yleisempään, vaniljaan, mitä on enemmän tarjolla.
Nyt vuosia vuosia myöhemmin olen löytänyt nämä, joskus haudatut kinkyydet ja sen osan identiteetistäni. Huomannut, että tämän kanssa ei ole yksin. On löytynyt ihmisiä, joiden kanssa on näissä ajatuksissa samalla aaltopituudella. Se on todella helpottava tunne.
Tämän kaiken käännyttyä ositiivisempaan suuntaan, olen ollut paljon itsevarmempi ja avoimempi. Joskus kuvittelin olleeni avoin seksuaalisesti ja noin muutenkin, mutta nyt vasta huomaan mitä olen joskus ollut ja mitä olen nyt, tänä päivänä. Ero on huomattava.
Olin sitten lieriönä kuutioiden maailmassa tai en, näin on hyvä.
-
On.
Oma kinkypuoleni nousi esiin hiljalleen. Olin kyllä jo varhaisteininä siirtynyt kuluttamassani aikuisviihteessä vaniljajyystöstä kaikenlaiseen irstailuun, mutta jotenkin en ajatellut sen kertovan mistään. Ajattelin, että ei kai kukaan tosissaan katso kaupallista peruspornoa.
Toyn kanssa parisuhde alkoi ihan perusvaniljana, tosin molemmilla oli sellainen kokeileva ja avoin suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen. Teininä aloitetussa suhteessa kumpikin on kasvanut ja lopulta tuntuu jäätävän onnekkaalta yhteensattumalta, että halumme sopivat näin hyvin yksiin.
Alkuun kinkyily oli vain mauste, vivahde seksissä. Sitten se alkoi syvetä, tosin välillä ollen poissa pitkiä aikoja kun elämäntilanne ei suonut mahdollisuuksia tai jättänyt energiaa juuri minkäänlaiseen kasvuun. Viimeisen vuoden aikana kuvio on saanut selkeämpiä piirteitä, mukaan on vasta nyt tullut kunnolla kivun tuottaminen ja Toyn merkkaaminen milloin mitenkin. Oikeastaan pitkään aikaan en ajatellut mieltymyksissäni olevan mitään sen ihmeempää. Toisaalta osaltani ajattelen vieläkin niin, että vanilja on vain kinky, joka ei ole löytänyt omia pervouksiaan.
Alkuun vain pidin seksistä, sitten aloin pitää valta-asemasta seksissä ja tutustuttuani siihen puoleen syvemmin olen alkanut saada enemmän ja enemmän nautintoa Toyn alistumisen ohjaamisesta kivulla, nautinnolla ja niiden sekoittamisella.
En usko, että se puoli minua on koskaan valmis. En usko, että mitään lopullista totuutta omasta kinkypuolestani on edes olemassa, yhtä vähän kuin on olemassa jotain paikkaa maailmassa, josta en lopulta haluaisi lähteä jonnekin muualle.
-
Joo on muuttunut. Jopa hämmentävän paljon lyhyessä ajassa. Silti mikään ei oikeasti ole muuttunut, olen vain oppinut tunnistamaan ja nimeämään asioita ja ominaisuuksia itsessäni.
Vuosia sitten kun huomasin olevani kiinnostunut kinkyjutuista, aloitin opettelun vaniljan lisämausteena ja switchaamalla. Nautin dominoimisesta, mutta tavallaan nautin myös dominoinnin kohteena olemisesta, en kuitenkaan alistumisesta sinällään. Enemmänkin siitä, että on ensin saanut kiusattua toisen niin epätoivoisen kiimaiseksi, että vaan riistäytyy irti otteesta, nakkaa sängylle ja ottaa omansa. Ajattelin pitkään, että siitä nauttiminen on alistumista, mutta eihän se ole kun mä olen omalla vallankäytölläni sen saanut aikaan. Mua ei haittaa pieni kipu siinä samalla, en silti ole masokisti. Sen sijaan olen ihan vasta löytänyt itsestäni sadistin...
-
Olisi mielenkiintoista tietää lisää tästä vahvuus>henkinen yksinäisyys-teoriasta.
Itse en löydä yhtymäkohtaa.
Aina kun joku tituleeraa itseään vahvaksi naiseksi, se on juurikin selityksenä kyvyttömyydelle pitää yllä ystävyyssuhteita muihin naisiin. Miespuolinen vastineensa lienee jäärä.
-
No, matka on pitkä ja muutokset ovat olleet hyvinkin lineaarista, eli alussa paljon välineitä ja siitä täysin ilman välineitä menemiseen.
Eli kun oppinut dominoivuudesta sen, että se piirre on rauhoittumista, jossa itsensä hallitseminen on pääasia, niin ei juuri tarvitse välineitä asioiden tekemiseen.
-
No on todellakin. Joskus vuonna nakki kun sceneen tulin olin ihan pikkunen subi poju..arka ja ujo..Kontaktien luominen ja lähestyminen D naisiin oli itselle todella vaikeaa kun tälläistä foorumia ei sillon ollut. Kinky baarin chätissä tuli sovittua jotain treffejä ja parit D tapasinkin. Baletissa oli melko aktiivina 2000 luvun alussa ja sieltä sain mukavia tyyppejä elämääni. Alussa tämä maailma oli itselle sellaista kivaa uutta juttua..vuodet kierivät ja tuli pidettyä pitempiä taukoja..tuli kokeiltua vanilja suhteitakin..jotkut toimi..jotkut ei. Palasin takaisin kun tämän paikan löysin 2011 ja olinkin muuttunut mahti masteriksi ajan kuluessa. Pari kolme vuotta sitten tuli itselle Daddy "leikit" mukaan ja huomasin niistä todella pitäväni..sain olla se huolehtiva isi ja huomasin että se on minun juttu. Kunnes ihan viime aikoina olen tajunnut että en enää tiedä mikä olen :). Tavattuani ihanan naisen joka onkin D-nainen huomasin taas miettiväni omaa juttua ja tajusin että en voi itseä lokeroida mihinkään laatikkoon. Tosin tässä on myös mukana se huolehteminen että saan pitää huolta toisesta ja tajusin että olin D tai s tai daddy tai mikä nyt vaan niin se on se juttu itselle. Tällä hetkellä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan ja mihin suuntaa tässä ollaan menossa. En tiedä ja ei sillä niin väliäkään.
-
Löysin seksuaalisuuteni jo hyvin varhaisessessa iässä. Ennen jo kun menin kouluun. En ole koskaan kokenut, että olisin kiinnostunut jotenkin oudoista tai perversseistä asioista vaikka ne monille sitä onkin. Mulle ne vaan ovat osa normaalia elämä. Samasta syystä en myöskään ole koskaan pitänyt itseäni pervona tai ns löytänyt tätä osa itsestäni ollessani valilja. En luokittele itseäni. Olen tälläinen kun olen ja tämä on mulle ihan normaalia. Asioita mistä tykkään on valtavan paljon. Ja toivonkin, että vuosien saatossa ne kaikki tule myös kokeiltu.
Eli, ei identiteettini ole mihinkään muuttunut. Tämä kaikki on mussa ollut aina.
-
En koe omaavani erillistä kinky-identiteettiä, vaan erilaisia asioita on seksuaalisuuden saralla tullut kokeiltua, joista useimmat liittyy kyllä nimenomaan tähän genreen. Olen aina ollut hyvin kokeilunhaluinen seksin suhteen, en ole halunnut jämähtää mihinkään tiettyyn lokeroon. En todennäköisesti kykenisi sellaiseen parisuhteeseen, jossa voisin toteuttaa seksuaalisuuttani vaan jonkun tietyn yhden roolin kautta. Elämä on tehty erilaisia elämyksiä varten ;)
-
Itse niin myöhäisherännyt. Alkuun oli sellaista karkkikauppaa ja kokeillaan sitä ja tätä.
Selvisi suhteellisen nopsaan, että minua ei kukaan komentele ja käskytä, makuuhuoneessa ainakaan. Saatana! ;D
Identiteetti monipiippuinen termi jos pilkkua viilataan. Kai tässä suunta suht selvillä. Montaa juttua kokeiltu ja montaa kokeilematta, kahtotaan mitä tapahtuu ???
Itselle kinkyily on yksi tapa toteuttaa tiettyä rajojen etsimistä ja ylitystä, kiintoisa ja tärkeä osa. Ei toisaalta jotain minkä on pakko olla koko ajan saatavilla
-
Oma matkani on vielä niin alussa, etten ole ihan varma olenko "pätevä" tähän edes vastaamaan. Aktiivista kinkyilyä takana vasta 1,5 vuotta. Ja koko tämän ajan olen ollut parisuhteessa Omistajani kanssa. Kuitenkin kiinnostus näihin asioihin on ollut aina olemassa.
Mutta muutoksia on jo tapahtunut. Liekö osin johtuu elämän muista asioista, vai onko kyseessä oikea mieltymysten eläminen. Aika näyttää.
Alkuun olin vahvasti alistuva, kiltti subi. Kipuun totuin hiljalleen. Halu miellyttää oli vahva. Halusin alistua kaikessa ja kotiorjana olo tuntui hyvältä. Määrittelin itseni subiksi ja orjaksi.
Nyttemmin orjapuoli on väistynyt. Olen yhä täysin subi, mutta enemmän brätti sellainen. Olen myös löytänyt oman pikkuispuoleni ja määrittelen itseni eniten subiksi ja pikkuiseksi.
Itsetunto on vahvistunut ja sanon helpommin vastaan. Usein liikaakin. Tosin tässä on ollut nyt muun elämän osalta asioita, mitkä varmasti ovat vaikuttaneet myös kinkyyn minään.
Silti näen, että haluan kinkyilyltä tietynlaista pehmeyttä, mitä en alkuun niin kaivannut. Ja leikkisyys on tullut myös pikkuispuolen mukana. Kotikuri kiehtoo edelleen omalla tavallaan sääntöjen ja rangaistusten muodossa. Joskin ehkä enemmän pikkuispuolen kautta pehmeämmin. "Pikkuinen on kiukutellut ja joutuu Ison syliin saamaan pepulle vyötä". Ennen se olisi ollut enemmän "ruoskitaan narttu kunnolla, että oppii".
Tästä muutoksesta huolimatta omistettuna olo, subin "rooli", alistuminen (tai alistetuksi joutuminen), kohtuullinen kipu (piiskattavana) ja köydet/kahleet on omia juttuja.
Myös miiteissä ja bileissä tykkään käydä. Ne kiinnostavat oikeastaan koko ajan enemmän ja muutenkin kiinnostus kaikkeen uuteen on koko ajan vain kasvanut.
Saa nähdä, mitä sitä on taas vaikka vuoden päästä.
-
Mun matka on tavallaan alussa, aikamoista soolo-ilua on ollut lähinnä tähän asti. Mutta tietoinen olen ollut kinkypuolestani päälle vuosikymmenen, ja toteuttanutkin sitä aina satunnaisesti siitä asti.
Ja onhan se muuttunut. En voinut kuvitellakaan olevani D tai Sadisti millään tavalla vielä 10v sitten. Nyt on vähän eri mielellä, Sadisti-hommat kiinnostaa ja aito D:ni on herännyt, vaikka se on vasta "vauva". Subini on hiipunut, ei kokonaan eikä varmaan koskaan tulekaan kokonaan hiipumaan, mutta se oli aina Switch, ei Sub, tai ehkä switchahtava sub. Mutta D:tä kohti on menty.
Ehkä se tuli kun aloin käymään salilla, se toi voiman tunnetta mitä halusi kanavoida jotenkin, ja vaikka on kivaa näyttää hymyssä suin miten hyvin kestää kidutusta ym, niin ei se riitä. D:ni estyi ehkä kaikkein eniten itseluottamisen puutteen takia ja koska pelkäsin etten osaa kantaa vastuuta asiasta. Mutta luettuani baaria ja keskusteltuani ihmisten kanssa täällä yv:illä ja muutenkin, ja prosessoituani niitä asioita, tajusin että en mä niin paha D olisi. Enemmän mua huolettaa että voin antaa aidontuntuisen session, kuin jälkihoidon ja turvatekijöiden laatu, tällä hetkellä. Ennen olin täysi sub.
Ja olen opiskellut terveys-ja hyvinvointialaa vähän intensiivisemmin viimeisen vuoden ajan, se on mun nykyinen kutsumusala, ja olen sisäistäny hoiva-D:n ja hoiva-sadistin roolin asenteen puolesta. Ja omaan kokemukseen perustuva tieto siitä miten ihmisen psyyke ja keho toimii on tuonut varmuutta siitä etten tee vääriä asioita niin herkästi, ja että pystyn tunnistamaan oikeat asiat paremmin.
Matka on vasta alussa mulla, mutta olen tyytyväinen.
-
Onhan se kehittynyt siinä missä minäkin oon kehittyny ihmisenä. Viis vuotta sitten olin vannoutunut spanko, kotikuria eikä mitää seksihommia hyi. Noh, jokin asia kun kiihottaa niin väistämättäkin siihen yhtäkkiä tuleekin seksi mukaan..
Siitä sitten tutkimaan lisää masokismin ulottuvuuksia tutkien mikä kaikki kipu saa moottorin käyntiin, ja oi mikä maailma sieltä paljastuikaan. Samalla piti tutkia omaa alistuvaa puolta, kokeilla ja huomata ettei se ole oma juttu kuin tietyissä raameissa.
Monenmoista lokeroa mistä valita yksi, vai tarviko sitä valita? Jos sitä vain tekee mistä nauttii, oli se milloin selkäsauna sedän kädestä ja toisena päivänä oma käsi toisen sisuksissa ilman se kummempaa miettimistä ”voinko mä nauttia tästä näin kun olen tätä ja tuota?” Totta vitussa voin, koska se tuntuu hyvältä. Yksi asia mikä yhdistää kaikkia viiden vuoden aikaisia kinkykokemuksia on minun oma nautinto, siksi identifioidun hedonistiksi. 8)
-
Juu totta kai se on muuttunut. Jo hyvin varhain löydetty taipumus joka ensin ilmeni ihailuna voimakkaita naisia kohtaan. Sitä myöten sit tuli ajatus että voisiko sellaiselta saada selkään ja kun näin ekaa kertaa sen suuntaista pornoa joko vhs-nauhoilta tai lehdistä, luultavasti kummistakin löytyi oikein kunnolla toisenlainen kiihottumisen maailma. Sit meni pitkään vähän sillee et toi juttu pysyi vain oman pään sisäisessä maailmassa ja ensimmäiset tyttöystävät olivat siitä tavallisesta pitäviä. Sit pienten sattumusten kautta löysin, tai paremminkni hän löysi minut ja koimme yhdessä aika kovan luokan huuman sekä rakkaudessa että seksuaalisessa maailmassa. Oli piiskaa, kuria, roolituksia ja väliin myös vaihdoimme osia ja siinä sivussa aloin lipsumaan pelkästä subista myös dominoivampaankin suuntaan ja sitä myöten sitten otin käyttöön switch-termin itsestäni vaikka enempi sub olen edelleen. No se oli seksuaalisen maailmani huippukausi joka sitten aikanaan päättyi. Nyt olen taantunut taas pelkäksi runkkariksi ja haaveksijaksi ja koko bdsm taitaa olla lähinnä vain uinuva peto tämän hetken elämässäni. Ylipäänsä minkään saaminen on ollut hyvinkin haasteellista näin vanhoilla päivillä ja sit aikani yritettyä olen täysin luovuttanut ja antanut sellaisten asioiden olla tyyliin kerta ketään ei kiinnosta niin ei minuakaan kukaan kiinnosta. On kumminkin niin paljon muutakin elämässä kuin tämä juttu ja ilmankin pärjää :)
-
Siinä mielessä ainakin että aluksi koin itseni hyvinkin selkeärajaisesti nimenomaan subiksi, mutta viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän kallistua switchin puolelle kun myös dom-hommat on alkanu enenevissä määrin kiinnostaa.
-
Onhan se muuttunut. On asioita, jotka eivät ole muuttuneet: oon edelleen sub, viihdyn edelleen yhden miehen kanssa, rakastan väkisin ottamisleikkejä, haaveilen useammasta miehestä sessiossa, pidän aisteilla leikkimisestä, sitomisesta ja penetraatiosta. Varmaan muitakin löytyy, mutta sitten on moni asia muuttunut. Alkuun olin tajuttoman ujo näissä asioissa! En voinut sanoa edes "anaali" sanaa toisen seurassa ilman, että ujostutti tai hävetti. Olin hyvin kiltti ja tottelevainen, en uskaltanut olla oma itseni. Kestin kaiken koska halusin olla mukana tässä kummallisessa maailmassa, tein ja siedin asioita, joista en pitänyt. Pikku hiljaa olen tullut sinuiksi asioiden kanssa, uskalsin ruveta käymään keskusteluja näistä. Näiden asioiden äärellä oleminen on poistanut häpeää ja tabu -stigmaa. Uskallan olla nykyään jo täysin oma itseni. Edelleen jotkut asiat ujostuttavat, mutta se on kaiketi vain söpöä. Useat nauravat mun "siveyden sipuli" -jutuille, mutta ennen olen ollut sujut vain seksin kanssa, en BDSM -juttujen. BDSM -maailmaan tutustuminen on avannut mulle niiiin monia ovia, ettei niitä kyllä enää kiinni saa :D :Peppuseksikin on suht uusi juttu vielä mun seksinharrastusmäärään nähden, samoin pornon katsominen ja kaikkien välineiden käyttö. :))
Isoimmat jutut mun kinkyidentiteetissä ovat nykyään omistettu, sub, brät (ja ehk vähä vaa pikkuinen) niii ja tykkään myös itse sitoa! Kuitenkin tekemisissä paras juttu on edelleen penetraatioseksin ympärille kietoutunut raiskausleikki, jossa mukana fyysisiä rajuja otteita, kipua, nöyryytystä ja nautintoa. Näistä nöyryytys tullut uusimpana ja on nykyään hyvinkin vahvasti mukana leikeissä. Pidän myös muutamista hyvin pienen marginaalin asioista kuten pysyvistä jäljistä, verestä, päiviä kestävistä sessioista ja 24/7 TPE- jutuista. Mutta masokistina en ole kehittynyt, oon edelleen surkea kivun kestäjä. Toisaalta mentaliteettini on edelleen sama "Kuka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön". Oon myös oppinut: ELÄMÄ EI OLE REILUA. Omistaja päättää ja hyvä näin. :love:
-
Kaikenlaista on tullut elämän aikana käytyä läpi.
Nuorena minulla oli ympärillä paljon ihania ihmisiä joiden ansiosta sain toteuttaa itseäni suuremmin ajattelematta olevani erityisen kinky. Tämä muuttui muutettuani toiselle paikkakunnalle. Yritin sopeutua vaniljaelämään, mutta aina tuntui siltä kuin sielustani puutuisi pala. Ihmettelin vuosia mikä minussa on vikana ja yritin tunkea "pahimmat" mieltymykseni jonnekin syvälle tunnelukkojen taakse.
Siinä sivussa luin aina erittäin innokkaasti eroottisia novelleja ja tarinoita. Mitä rajumpia sen parempi. Ongelmana oli ja on edelleen, että lähes kaikki tällaiset tarinat on kirjoitettu alistuvan näkökulmasta. Tämä sai aikaan sen, että jossain vaiheessa ajattelin itsekin olevani alistuva.
Kaikki muuttui sinä kauniina päivänä, kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa miittiin. Hyvin nopeasti sain tietää enemmän skenestä ja minulle esiteltiin Baari. Sen jälkeen kinkyidentiteettini muuttui lyhyessä ajassa moneen otteeseen ja muovautuu edelleen sitä mukaa kun tietämystä tulee lisää. Ensin lokeroin itseäni tiukasti, koska se toi turvallisuuden tunnetta siihen hetkeen. Nyt, kun alan olemaan enemmän sinut "uuden" kinkyitseni kanssa, olen voinut heittää suurimmat lokeroinnit pois. Muutama on vielä jäljellä ja kotoisin niistä on SM-top :love:
-
Kun alan miettiä omaa kinky-identiteettiäni, se on pysynyt yllttävän samana. Matkan varrella on ollut toki erilaisia kokeiluja, kuten löytyisikö musta switchiä ja ylipäätänsä uusien asioiden kokeiluja on ollut paljon, mutta aika tylsänä ja samana identiteettini on pysynyt. Olen sub, en kovin brätti enkä kovin pikkuinenkaan.
Mutta tällä hetkellä tiedän varmaan parhaiten koskaan mitä haluan, mistä asioista tykkään ja mistä en.
-
Lähinnä on tullut uusia kiinnostuksen aiheita. Jotkut asiat jotka kiinnostivat tämän elämäntavan alussa ovat jääneet pois elämästä. Esim sidotuksi tuleminen ja kivun vastaanottaminen. Niitä tuli kokeiltua mutta kun juuri oikeanlaista seuraa ei tullut vastaan, niin jäivät pois. Mitä sitä itseään kiusaamaan puolikivalla. Anaalijutut dildolla olivat kivoja mutta kun pääsin oikean munan makuun niin ei se dildoilu ollut niin kivaa. Ja oikeakin muna on jäänyt viime vuosina väliin itsesuojelun ja suhteessa olon takia.
Olin emetofoobikko sataprosenttisesti aikoinaan, mutta se väistyi osittain kun seksin yhteydessä laattahommat ovat aika hemmetin kivoja. Tosin sooloilut on jääneet pois. Mieluummin laitan toisen kakomaan kuin itse teen moista. Varsinkin kun ei se dildolle ja sormille kakominen ole yhtä kivaa kuin oikea muna kurkussa.
Joskus olen miettinyt että olisi kiva kokeilla sitomista ja jonkun piiskaamista. Mutta sopivan kumppanin puutteen takia on jäänyt dominoivan puolen tutkiminen tekemättä.
Yksi iso juttu mihin kiinnostus vuosien varrella on kasvanut on ollut jonkinlainen sekoitus ageplay/rapeplay/incestplay-osastosta. Sen kanssa on ollut isoin vääntäminen henkisesti. Miten voin olla kiinnostunut moisesta? Mutta se on jäänyt fantasiaksi. Ja tulee luultavasti jäämäänkin. Jotenkin omien tutkimusten ja pohdintojen perusteella olen tullut siihen päätelmään että minulta taitaa puuttua päästä jokin palikka minkä moisiin leikkeihin vaaditaan naisten puolelta. Ehkä minusta ei vain ole sen sortin daddyksi. C'est la vie ja silleen.
Mutta loppupäätelmä on että melko samanlainen olen kuin urani alussa haluiltani. Olosuhteet vain muuttuvat ja joitakin haluja painaa pois ajattelusta käytännön syistä. Kokemuksen myötä tosin kerron rohkeammin haluistani potentiaalisille kumppaneille.
-
Jos puhutaan mielenkiinnon kohteista ja niiden toteuttamistavoista, niin ne eivät kyllä ole paljoakaan muuttuneet kuluvalla vuosituhannella. Ehkä suurin ero on se, että ylipäätään kutsun itseäni "kinkyksi" ja olen jollain tasolla ainakin vähän lähentynyt kinky-yhteisöä josta pysyttelin aiemmin tietoisesti erossa.
-
On muuttunut. Nuorempana olin alistuva muuallakin, kuin makuuhuoneessa. Nykyään en. Olen nykyään ensisijaisesti masokisti. Rakastan vapauttani ja tykkään leikkiä alistuvaa mutta minua ei voi käskytellä eikä määrätä muutoin, kuin sessioon kuuluvan roolin alla.
-
Laajentuneet intressit.
Oma matka on vielä todella lyhyt, ja on paljon mitä en tiedä koska kokemus puuttuu enkä näin ollen voi sanoa mielipidettä.
Alkuasetelmalta olin tiukasti brat sub. Nykyään myönnän että mussa on switchin vikaa, koska itsessä on sadistinen ja top-henkinen puoli, joka narkkailee myös toisen mielihyvästä saatavilla kikseillä ja nauttii ylipäätään erilaisista reaktioista. Sitä ulkoilutan harvoin, mutta se on olemassa. En tunnistanut itsessäni olevan baby girliä, koska en harjoita ageplayta lainkaan. Sekin oli ahtaan lokeron tuijottelua johon en sopinut, mutta sittenpä näki että nekin reunat saa taivutettua alas. Masokistiksi en edelleenkään osaa itseäni luontevasti kutsua, vaikka nautin tietynlaisesta kivusta ja arvostan jälkien estetiikka. Nykyään myönnän senkin, että itsessä on hedonistin vikaa, todella vaikeaa motivoida asioihin mistä en saisi minkäänlaista mielihyvää itse.
Olen huomannut että valtaosin ahaa-elämyksiä olen saanut sessioidessa toisen ihmisen kanssa. Siinä huomaa mikä kolahtaa, mikä ei toimi, ja miten eri ihmiset tuovat itsestä eri puolia esiin. Yhdelle voi näyttäytyä fyysisenä ja aggressiivisempana primal-henkisenä brattina, toisen kanssa olla pideltävä ja vapaasta tahdosta alistuva baby girl, joku taas saa sen mun top-puolen kytkeytyyn päälle ja isken kynnet ihoon ja nautin voihkeesta.
Joten kyllä, jatkuvan muutoksen alla kun itsekin kasvaa ja kokee jatkuvasti, eikä seksuaalisuus ole staattinen tila.
-
on todella paljon, vaikka matkani on ollut lyhyt. Oma persoona tullut enemmän esille. Kokeilun halu. Se mikä aluksi tuntui täysin omalta jutulta ei välttämättä olekkaan enää se mitä haluan. Mutta kokoajan uutta oppimalla se oma identiteettikin muokkautuu. Pidän esim itse tästä ihmisestä paljon enemmän kuin siitä joka olin vuosi sitten.
-
Hmn. Mielenkiintoinen kysymys.
Ensimmäiset "kinkyt" fantasiani ajoittuvat samoihin aikoihin kuin seksuaalinen heräämiseni muutenkin, teini-ikään. Muistaakseni ne varhaiset fantasiat liittyivät submissioon, alistetuksi tulemiseen ja alistumiseen, masokistiseen nautintoon. Toisaalta sadistisen ja dominointihaluisen puolen itsessäni olen myös tiedostanut aika varhain, ehkä joidenkin ensimmäisten eroottisten suhteitteni kautta.
Nuorena aikuisena elin pitkään vaniljaparisuhtessa, jossa kinkyseksuaalisuuteni oli kiellettyä ja häpeällistä. Elin siis kaapissa ja koin fantasioistani syyllisyyttä. Suurin muutos seksuaali-identiteetissäni kaiken kaikkiaan onkin ollut siitä häpeästä vapautuminen.
Kun sitten pääsin kinkyä puoltani toteuttamaan, aluksi koin olevani nimenomaan kevyesti masokisti ja ajattelin nauttivani esimerkiksi kevyehköstä piiskauksesta ja muusta pienestä kivusta ensisijaisesti muuten vaniljaisen seksin mausteena. En pitänyt itseäni alistuvana enkä ajatellut nauttivani varsinaisesta alistamisesta. Toisaalta olen aina nauttinut seksuaalisesta kiusoittelusta ja miellyttämisestä. En kuitenkaan mieltänyt tätä D/s-asetelmaksi, eikä se sitä varmasti ollutkaan vaan ennemminkin jonkinlainen top/bottom-asetelma. Voisi siis sanoa, että ennen olin seksuaalisesti bottom ja vähän masokisti.
Nyt... alan olla ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti jotenkin submissiossa kiinni. En enää häpeä myöntää, että olen alistuva; nautin sekä siitä, että minua alistetaan pakolla että oma-aloitteisesta alistumisesta. Minussa on sekä tuhma tyttö että kiltti tyttö ja molemmat haluavat piiskaa ja tukistusta. Olen edelleen vahvasti myös masokisti, mutta masokismini yhdistyy entistä vahvemmin alistumisen nautintoon. Ehkä niin on myös ollut jossain määrin aina.
Olen myös edelleen monen asian reunalla. En ole koskaan pitänyt itseäni "brättinä", mutta välillä huomaan kyllä vikuroivani vastaan. Pikkuistelu ei aiheeseen tutustuessani tuntunut juurikaan omalta, mutta nyt olen alkanut aistia alistumisessani hetkittäin myös jonkinlaista pikkuisuusvibaa. Tosin enemmän olen kyllä kai "prey"; pieni saaliseläin parka ihanan pedon kourissa.
Ihan viime päivinä olen taas miettinyt sitä, kuinka kuitenkin tärkeintä on tehdä näitä juttuja omalla tyylillä; itsensä näköisesti ja kumppaninsa näköisesti. Erilaiset roolit, nimilaput, laatikot ja määritelmät voivat inspiroida ja auttaa löytämään itsestä uusia puolia, mutta en halua jäädä niihin jumiin enkä varsinkaan antaa niiden tulla toisen ihmisen aidon kohtaamisen ja hänen kanssaan syvän ja ihmeellisen kahden ihmisen yhteyden ja yhteen sulautumisen nautinnon kokemisen tielle.
Lopultakin kaikki kirjaimet ja ruusunnimet ovat matkavälineitä sinne, missä ei ole titteleitä, ei rooleja, ei nimiä, ei rajaa minun ja sinun välillä, ei mitään, pelkkää säkenöivää voimaa, pelkkää kohinaa, pelkkää kaikkeutta.