BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: kissa - 26.12.2016, 21:16
-
Tässä tutustuessani itseeni olen huomannut, että demiseksuaalisuus määrittää minua ehkä enemmän kuin alistuvuus. Ilman positiivisia tunteita, kiintymystä, välittämistä ja kunnioittamista en voisi alistua. Ja tähän liittyy myös vahvasti sapioseksuaalisuus: kykenen kunnioittamaan älykästä omilla aivoillaan ajattelevaa ihmistä. Ja se on tuonut mukanaan lisää kysymyksiä.
Minulla on tunne, että jonkinlainen kylmyys ja ulkopuolisuus ovat niitä ominaisuuksia, joita arvostetaan tässä maailmassa. Niille kuuluisille ”kemioille” vähän naureskellaan ja aika usein odotetaan, että subi alistuu ensi tapaamisella ja mielellään silloin jo sessioidaan. On ihmisiä, jotka eivät halua jakaa itsestään mitään toiselle, ainostaan sen alistuvuutensa tai dominoivuudensa. Toki se on ok niille, joille se on ok, mutta kaikille sellainen nimetön, hajuton ja mauton seksi ei anna mitään. Mä tiedän, etten ole ainoa, joka haluaisi tutustua rauhassa ilman paineita jatkosta. Ja mä tiedän, että meitä on niin subeissa, domeissa kuin switcheissäkin. Onhan?
Tämän saitin henki on niin kovin seuranhakukeskeinen. Nimenomaan seksiseuran. Seuranhakijoita neuvotaan osallistumaan miitteihin ja bileisiin, kerrotaan, että sieltä sitä seksiä sit saa. Entäs me sitten? Kun demiseksuaali haluaisi tutustua kunnolla, ehkä ystävystyä, keskustella ja viettää aikaa yhdessä ennen kuin koko seksistä oikeastaan mitään edes sovitaan. Olla osa toisen elämää jollain tasolla. Olla turvassa.
Pitäisikö meidän järjestää sitten jotain nysväilymiittejä? ;D Vai mitä tässä pitäisi tehdä?
-
Kiitos mielenkiintoisesta ja henkilökohtaisestikin koskettavasta keskustelunavauksesta! Luen suurella ilolla täältä pohdiskelevia kirjoituksia seksuaalisuuden eri kirjoilta. Pohdin paljon itsekin omia seksuaalisuuksiani erinäisten risteämien, päällekkäisyyksien ja kudosmaisuuden kautta. En osaa asettaa itseäni kovin luontevasti yhteen lokeroon. Pan, sapio, demi, top, domme, sadisti, queer, poly, mitähh?
Kinkykaapista noin puolisentoista vuotta sitten putkahdettuani jouduin määrittelemään identiteettejäni aika monelta kannalta. Tämän hetkisen näkemykseni mukaan koen tehneeni itselleni vahinkoa alkuinnostuksissani sessioimalla "liian heppoisin perustein". Tätä tarkoitan etenkin demiseksuaalisuuden pohdinnan kautta eli sessiointia lyhyeksi ja/tai pinnalliseksi jääneen tuttavuuden jälkeen. En osaa tällä ymmärrykselläni nähdä leikkiä leikkinä; olen tekemisissä osittain kätkettyjen puolieni kanssa enkä tahdo jakaa niitä kelle tahansa. Olen pohtinut asiaa myös seksin ja yhdynnän eroavaisuuksien kannalta, mutta se on hieman eri pohdintaa se. Toki ymmärrän tällaisen itsereflektion alati eteenpäin virtaavan luonteen ja saatan jossain vaiheessa todeta tämän(kin) vaiheen olevan kuin hiekalle rakennettu talo.
Pyrin omalla kohdallani tulemaan tietoiseksi ja tekemään näkyväksi erilaisia sisäistettyjä häpeän, diskriminaation, fobioiden yms toksisten ajatuskulkujen valtaa. Esim juurikin demiseksuaalisuuden osalta tiedostamalla ylikorostuneen valtakulttuuriseksuaalisuuden ja etenkin bdsm-stereotyyppisen yltiöseksuaalisen vaikutuksen ja tiedostamalla ettei vika ole omassa ns. vajavaisessa tai riittämättömässä libidossa tai yleisessä hiekkapilluismissa vaan ihan legitiimissa identiteettimääritelmässä.
Terv nimim 50 shades of grey-A
-
Kiitos, onpa piristävän kiinnostava ketju. Jään seuraamaan keskustelua :)
-
Olen itsekin pyöritellyt aika paljon ajatusta demiseksuaalisuudesta, mutta en oikein saa ängettyä itseäni siihen lokeroon täysin itseäni tyydyttävällä tavalla. Sapioseksuaalin natsat varmaan saisin helpostikin, mutta jotenkin siihen sanaa liittyy sellaista ällöttävää älykkyyselitismia etten halua sitä itsestäni käyttää. Tunnen seksuaalista vetoa erittäin harvoja ihmisiä kohtaan, edes fetissit eivät tarkoita sitä että pystyisin "sitoumuksettomaan" fetissiseksiin. Naisista en välitä lainkaan, ja suurimman osan miehistä näen aikalailla "ei-seksuaalisina olentoina". Oikeanlaisen ihmisen kanssa taas olen kyennyt etenemään tosi nopeastikin. Demiseksuaalin sijaan kai minua pitäisi sanoa helkkarin krantuksi. Tosin en tiedä onko tällä asialla omalta kohdalta oikeasti mitään väliä, koska seuran hakeminen ei ole tarpeellista.
Olin jo aika syvällä BDSM:ssä ennen kuin tunsin tarvetta tulla osaksi mitään BDSM-yhteisöä, koska minulle alistuminen ei ole fyysistä. Sillä mitä minulle "tehdään" on lopulta suhteellisen vähän merkitystä, se henkinen puoli onkin sitten lähes kaikki. Eikä henkistä puolta voi saavuttaa (ainakaan sillä tavoin kuin itse sitä kaipaan) pelkällä sessioinnilla. Tai no ehkä joku voi, mutta minä en. Onneksi satun alistumaan ihmiselle, joka osasi pukea minun alistumiseni sanoiksi ja antaa sille nimenkin. Se on suunnilleen ainoa "BDSM-rooli", jonka voin antaa määrittää itseäni ja jonka voin lunastaa itseäni miellyttävällä tavalla. Ilman sitä määritelmää olisi jäänyt jonnekin rajoille hortoilemaan, koska nämä lokerot ovat oikeasti kummallisia.
Tuollaiset nysväilymiitit voisivat olla sopivia ihan vain ystävienkin hakemiseen :D
-
Kiitos avauksesta, demiseksuaalisuus terminä oli täysin uusi (miksi en ole törmännyt siihen missään...?), hauskaa vaan että löysin nyt uuden sanan kuvaamaan seksuaalisuuttani, aika oleellinen löytö pitkästä aikaa. Helpottaa elämää huomattavasti kun on termejä sille mitä kokee, muuten itsensä ilmaiseminen menee hankalaksi (*nimimerkillä vasta myöhemmällä iällä identiteettinsä sanallistamaan pystynyt*).
Tunneyhteys on itselleni äärimmäisen tärkeä, ilman sitä ei ole mitään. En päästä elämääni kovinkaan helpolla mutta silloin kun kolahtaa, se on menoa tunnepuolella. Ne kaksi ihmistä joiden kanssa olen kinkysessioinut, kumpaakin olen rakastanut ja lopulta tietysti kärsinyt siitä valtavasti, ei pitäisi rakastua ainakaan yksipuolisesti. Jos ei rakkautta niin ainakin sekopäisen voimakas fyysinen intohimo pitää olla, muuten ei vain tapahdu mitään ja fyysinen kiinnostus taas on todella harvinaista. Kertoo melko selvästi sen että vähempi ei riitä. Sen takia myös seuranhaku loppuu usein heti jos koen vähänkään painetta vaikka olisin itse luonut ne paineet.
Olen myös todella nirso kumppanien osalta, vaikka läskillä ja rumalla ei olisi varaa valita, valitsen silti. Kumppanin läpikotaiseen tuntemiseen ei kuitenkaan ole tarvetta, riittää että tiedän ne asiat mitkä vaikuttavat yhdessä tekemiseen. Kirjoitan yleensä paljon ja pitkään ennen livenä tapaamista ja suurinta osaa ihmisistä joiden kanssa olen kirjoitellut, en koskaan tapaa, sen päätöksen olla tapaamatta voi tehdä kumpi vaan osapuoli.
Aseksuaalisuus on kuitenkin omalla kohdalla perusta joka on kaikkea muuta seksuaalisuutta ja demiseksuaalisuutta voimakkaampaa, silti läheisyyden, rakkauden ja hellyyden tarve on suunnatonta. En tiedä onko aseksuaalisuuden kosketuksen kaipuu sen monimutkaisempaa kuin muidenkaan, luulen että se ilmenee fyysis-henkisesti hieman eri tavalla ja siihen saattaa olla vaikeampaa suhtautua, varsinkin jos toinen on fyysisesti hyvin seksuaalinen. On yhtä paljon erilaisia aseksuaaleja kuin muitakin seksuaalisia identiteettejä omaavia ihmisiä.
Ehkä romantikko käsitteenä on aika lähellä demiseksuaalia?
Nopealla nettihaulla pari lausetta demiseksuaalisuudesta mitkä kuvaavat ainakin omaa käsitystä hyvin (ongittu tästä lyhyestä jutusta, en tiedä toimiiko linkki http://www.voice.fi/suhteet/valitsetko-seksikumppanisi-tarkoin-saatat-olla-demiseksuaali-86243 );
"Demiseksuaali on henkilö, joka kokee fyysistä vetovoimaa ainoastaan sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa on luonut vahvan tunnesiteen. Demiseksuaalit saattavat olla normaalia herkempiä persoonia. Jo pelkkä ajatus siitä, että viettäisi aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole todistanut olevansa demiseksuaalin ajan arvoinen, pelottaa heitä. Demiseksuaalit valitsevat seksikumppaninsa todella, todella varovaisesti. He haluavat katsoa kumppaniaan silmiin ja nähdä siellä sellaisen ihmisen, joka on seksin arvoinen."
-
Talvenjäähile, onko terminä tuttu grey-A? http://wiki.asexuality.org/Gray-A_/_Grey-A (http://wiki.asexuality.org/Gray-A_/_Grey-A) Jos pohdiskelet aseksuaalisuuden ulottuvuuksia, toi linkin AVENwiki tarjoaa hyviä termejä yms.
-
Talvenjäähile, onko terminä tuttu grey-A? http://wiki.asexuality.org/Gray-A_/_Grey-A (http://wiki.asexuality.org/Gray-A_/_Grey-A) Jos pohdiskelet aseksuaalisuuden ulottuvuuksia, toi linkin AVENwiki tarjoaa hyviä termejä yms.
Kiitos vinkistä ja linkistä, olen nähnyt termin mutta en tutustunut sisältöön, tutkailen aihetta lisää, saattaa olla aika lähellä sitä mitä koen; aseksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välissä tai niiden ulkopuolella. Termi 'grey' on kuitenkin ihan liian harmaata, kaiken pitää olla aina räiskyvää ja vähintään loistaa sateenkaarenväreissä! Ehkä siksi tämä termi jää omalla kohdalla käyttämättä.
Onko suomenkielistä tietoa aiheesta tai vastaavaa listausta (muuta kuin Setalla ja Transtukipisteen sanasto)?
-
Minua häiritsee demiseksuaalisuudessa ehkä eniten tuo yhteys aseksuaalisuuteen. En yhtään koe olevani lähelläkään aseksuaalia, tosin se ei ole ihan niin yksinkertaista. Olen elänyt jo niin kauan suhteessa jossa minulla ei ole oikeutta kieltäytyä seksistä, että seksihaluni ovat synkkautuneet toisen osapuolen halujen mukaisiksi. Minulla on itseasiassa nykyään varsin korkea libido, sen kohde vain rajautuu yhteen henkilöön. En osaa yhtään sanoa mitä tapahtuisi jos hän poistuisi elämästäni. On täysin mahdollista, että putoaisin jonnekin harmaaseksuaalisuus-spektriin.
-
^ Ehkä tässä on hyvä ajatella sen kuuluisan viidenkymmenen harmaasävyn kautta ace/demi-akselia. Uskon ihmisen seksuaalisuuteen jatkuvasti elävänä jatkumona ja tilanteet muuttuu ja identiteetit muuttuu. En osaa sanoa mikä osa on jotain ydinpersoonaa/-identiteettiä/-seksuaalisuutta ja mikä osa sen hetkisestä d/s-suhteesta tai partnerista johtuvaa. Ois kauheen raskasta olla tässäkin asiassa truu. 8)
-
En mäkään tuota aseksuaaliosuutta allekirjota. Mutta koen vieraaksi myös minkäänlaisen yliseksuaalisuuden. Käsittääkseni olen aika normaalilla libidolla varustettu. Ja kai sitä ihmisen mieli sopeutuu, silloin, kun seksiä on tarjolla, sitä haluaakin enemmän ja sitten kun sitä ei ole, mieli askartelee joidenkin muiden mielihyvää tuottavien asioiden parissa.
-
En tarkalleen ottaen hahmota mitä yliseksuaalisuus tarkoittaa. Minä kyllä ajattelen paljon seksiä ja haluan myös paljon seksiä, mutta se että kaikkiin ihmissuhteisiin pitää tunkea joku seksuaalinen elementti on varsin ahdistavaa. BDSM-yhteyksissä olen vain ajatellut, että kun ei ole sen enempää ekshibbari kuin voyeristikaan niin suurin osa jutuista menee sitäkin kautta ohi, ilman että se olisi varsinaisesti sidoksissa demiyteen tms..
-
En miellä itseäni varsinaisesti demiseksuaaliksi. Tunnistan kiuitenkin jotain aloittajan mainitsemia piirteitä itsestäni.
Itseni kohdalla sessiointi ja alistuminen vaatii yleensä aina jonkinlaisen tutustumisen - täysin tuntemattoman kanssa en hyppäisi sessioimaan, vaan sessiointia ennen pitää olla takana yhdet julkiset treffit tai sitten jos tarkoituksena on ekalla tapaamisella suoraan sessioida, niin tällöinkin haluan yleensä jutella ennen mitään puuhastelun aloittamista.
Myönnän pystyväni seksiin/sessointiin ilman suurempia tunteita, mutta toisaalta jos on pienikin kiintymys syntynyt toiseen, niin sessiointi tai seksi tuntuu heti paljon paremmalta.
Ylipäätänsä ajatus, että sessioi oikeasti vain sen yhden kanssa, johon on syntynyt kiintymys/rakkaussuhde on jotenkin kaunis. Varsinkin kun jonkinlainen kertakäyttökulttuuri ja kumppanien jatkuva vaihtaminen on pesiytynyt ihmissuhteisiin.
-
Tässäpä mainio amerikankielinen blogaus aiheesta miksi eri demin kaltaiset nimitykset ovat tärkeitä: http://www.theferrett.com/ferrettworks/2016/12/ace-graysexual-demisexual-whats-with-all-these-stupid-labels/ (http://www.theferrett.com/ferrettworks/2016/12/ace-graysexual-demisexual-whats-with-all-these-stupid-labels/)
En itse lähtisi linjaamaan olosuhteiden aiheuttamia kuivia tai kosteita kausia suoraan seksuaali-identiteetin kautta. Jos homo makaa koomassa sairaalassa, onko hän olosuhteiden vuoksi vähemmän homo koska ei toteuta seksuaalisuuttaan. Tai onko leikkikaveria löytämätön kinky vähemmän kinky ilman partneria. Tai onko seksittömässä ankeassa parisuhteessa elävä ihminen ace. Toisaalta identiteettinimitysten hienoin puoli on se, että jokaiselle ne merkitsevät niin eri asioita ja määrittelyn vapautta.
Itse demi-määritelmässä mietin tuota AvenWikissä mainittua kohtaa "unless they form a strong emotional connection with someone". Mikä on tuo vahva tunneside? Miten se määritellään? Mikä ei ole vahva tunneside? Itse en henkilökohtaisesti haluaisi harrastaa yhden illan juttuja tai katalogiseksiä Tinderistä. Onko se vastakohta vahvalle tunnesiteelle?
-
Mulle se vahva tunneside tarkottaa jo tuolla ekassa viestissä mainittuja kiintymystä, välittämistä ja kunnioitusta, molemminpuolisia. Ehkä jopa ystävyyttä. Romanttista rakkautta en oikein haluaisi sotkea ihmissuhteisiin, se taitaa tuoda vain hankaluuksia ja vaikeuksia.. :) Mutta muuten tarvitsen positiivisia tunteita. Ja voin tuntea niitä positiivisia tunteita yhtäaikaa useampaa ihmistä kohtaan.
-
Mikä helvetin demoniseksuaalisuus ? >:D
-
Minulle vahva tunneside tarkoittaa vähintäänkin ystävyyttä. Tosin en tiedä pystyisinkö sessioimaan itselleni tyydyttävällä tavalla ilman rakkaussuhdetta. Luultavasti ainakin rakastuisin Alistajaan. Vaniljaseksistä kun en sillä tavalla saa kiksejä niin siinä se ystävyys on riittänyt.
-
Mikä helvetin demoniseksuaalisuus ? >:D
Kun kiihottuu tällaisesta:
http://www.demi.fi/lehti/artikkelit/purkkani-lensi-ihastuksen-takin-selkaan-lue-tama-ja-muut-vuoden-hauskimmat (http://www.demi.fi/lehti/artikkelit/purkkani-lensi-ihastuksen-takin-selkaan-lue-tama-ja-muut-vuoden-hauskimmat)
-
Tässäpä oli minullekin uusi termi ja määritelmä. Vuosikausia olen yrittänyt selittää sekä itselleni että muille tätä, huonolla menestyksellä. Näkisin tässä hyvinkin vahvan yhteyden BDSM- maailmaan, koska useimmiten liikutaan vahvasti tunteissa ja mielen tiloissa, mennään toisen ihmisen pään sisään. Jopa alan kirjallisuudessa alistuva usein rakastuu alistavaan.
-
^ Totta, että tunteet ovat vahvasti mukana bdsm-leikeissä. Demiseksuaalisuudella tarkoitetaan kuitenkin sitä, että sellaisen vahvan tunnesiteen on muodostuttava jo ennen seksisuhdetta, ilman sitä demiseksuaali ei edes halua seksiä.
-
Demiseksuaalisuudella ja aseksuaalisuudella ei välttämättä ole mitään suoraa yhteyttä, voi olla jompaa kumpaa yhdistettynä muuhun seksuaalisuuteensa, mitä se sitten jokaisen kohdalla onkin.
"Tunne" on sanana merkitykseltään todella laaja, koen sen niin että se vain yksinkertaisesti 'on' jotain mikä 'on' - tunne siitä että tekee oikein yleensä elämässään, ihmissuhteissa se että on oikean ihmisen kanssa tekemisissä tehden molemmin puolin oikealta tuntuvia asioita. Tunnetta joko on tai ei ole. Ja vastaavasti ilman tunnetta ei ole mitään, ei varsinkaan fyysistä kontaktia.
Tunne on tietty jännite, ote, touch mikä toisesta ja toista kohtaan välittyy. Parasta on jos toiseen ihmiseen on mahdollista vain uppoutua hetkeksi, ladata itseään siinä energiakentässä, katsoa kuin hyvää taideteosta joka nappaa otteeseensa ja vie jalat alta, unohtaa muut asiat, kaikki se on tunnetta.
Voimakas tunneyhteys mielestäni voi hyvin olla ilman rakkautta. Romanttinen rakkaus on tuskallista (joo-o...) ja aiheuttaa lähinnä surua. Minkä sitä itselleen kuitenkaan romantikkona mahtaa.
-
Minua joskus ärsyttää se, että toisiaan demiseksuaalisuus yhdistetään korkeisiin standardeihin tai johonkin moraalisivellisyyteen. Tai monogamiaan. Minua henkilökohtaisesti on joskus harmittanut se, ettei minulla ole mitään kokemuksia yhdenyönjutuista. Joskus 18-19-vuotiaana fantasioin useinkin, että voisin käydä iskemässä baarista kivan miehen "lähdetkö panee"-tyylillä. Joskus ystävien avustuksella olen jopa yrittänyt toteuttaa tämän fantasian, mutta siinä vaiheessa kun jotain olisi pitänyt tehdäkin niin ahdistus on kasvanut liian suureksi.
-
Näkisin tässä hyvinkin vahvan yhteyden BDSM- maailmaan, koska useimmiten liikutaan
vahvasti tunteissa ja mielen tiloissa, mennään toisen ihmisen pään sisään.
Näin olen myös ymmärtänyt itse. Ns. Vaniljamaailmassa kaikki on(onko) aivan toisin.
Lisättäköön vielä varovasti,ettei se kun "ihan kaikki ei käy" tarkoita välttämättä Aseksuaalisuutta. Nylpytys nyt ainakin on hieman yliarvossaan
-
Jaa että demiseksuaalisuus. Aina sitä jotain uutta oppii. Minulle tämä on tavallaan ollut aina itsestään selvyys (jos ymmärin oikein koko demiseksuaalisuuden). En ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja. En osaa nauttia seksistä jos en tunne ihmistä. Vielä vähemmän alkaisin sessioimaan ilman että tunnen ihmisen. On toki monesti mielessä ollut että kokeilisi sitä yhden yön juttua.
Mutta sitä jäin pohtimaan. En välttämättä tarvitse "tunnesidettä" eli en ole ihastunut eikä mitään sellaista vaan haluan tuntea ihmisen kuin tunnen vaikkapa työkaverin.
-
Tutun tuntuisia nuo Kissan ajatukset.
Mä huomasin kyllä aika nuorena, että mulla oli vahva tarve puhua ja vaihtaa ajatuksia uuteen ihmiseen tutustuessani. Jossakin vaiheessa, noin parikymppisenä, heräsin ihmettelemään miksi eksyin aina keskustelemaan syvällisimmin varattujen naisten kanssa. Jälkikäteen olen miettinyt, oliko tuo osin itsesuojelua: sinkkunaisen kanssa olisin saattanut joutua keskustelemaan seksistä, jolloin olisin joutunut myöntämään kinkyt puoleni - ne olin tunnistanut itsessäni jo kansakouluaikana. Tuo taas ei pienellä paikkakunnalla olisi ehkä ollut kovinkaan järkevää vielä 80-luvullakaan. O:-)
Vai oliko syynä ehkä se, että pyörin väärässä seurassa - liikkeellä ollet sinkkunaiset olivat enemmän viinan ja seksin kuin filosofisen keskustelun perään >:D
Tuohon kun vielä lisään introvertin luonteeni, jo keskustelun aloittaminen on ollut mulle aina hankalaa (lupaan kyllä, etten ole tuppisuuna kun toinen antaa hyvän keskustelunaiheen).
Bileissä viihtymisestä puhumattakaan.
-
Pääsääntöisesti sopivat ovat löytyneet juuri siten että ensin on juteltu ja sitten vasta testailtu muuta. Ilmeisesti pidän parempana että se henkinen yhteys/kemia löytyy ensin...riippumatta siitä ulkomuodosta. Varsinkin jos mieluilee että kertakokeilua pidempiaikainen tapaus, tosin fyysinen kemia vielä ratkaisee siinäkin.
Joskus olen tuosta poikennutkin mutta jälkeenpäin ajatellen siinä intuitio on prosessoinut kasan asioita nopeasti.
-
Koska olen muutaman vuoden toteuttanut perversioitani sessiomasterina, lähden aina sessioimaan ilman suuria tunteita. Samaa yleensä odottaa myös vastapuoli. Myöskään session jälkeen ei sen isompia tunteita tarvitse käsitellä, luultavasti olen vain saanut uuden kaverin.
Aiemmin oli penetroivan seksin kannalta tärkein osa-alue nimenomaan näiden syvempien tunteiden mukana olo. Nyt myöhemmin olen huomannut tunteiden lähinnä lisäävän seksistä saatavaa nautintoa.
Edellytys seksille tunteet eivät ole, seksi on vain kivempaa tunteilla :)
-
Edellytys seksille tunteet eivät ole, seksi on vain kivempaa tunteilla :)
Tästä olen samaa mieltä.
Sessiot (ja seksi), niistä saa enemmän irti kun suostuu tunteisiin.
Tunteet voi myös kieltää. Joskus niin on helpompaa ja yksinkertaisempaa.
-
Haluisin muistuttaa ettei demiseksuaalisuuden kohdalla ole kyse "seksi on parempaa tunteiden kanssa" -kokemuksesta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Vrt homoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Hetetoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Aseksuaalisuus - ei koe seksuaalista vetoa. Demiseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vain tietyn tunnesiteen kautta. Ja niin edelleen. :)
-
Haluisin muistuttaa ettei demiseksuaalisuuden kohdalla ole kyse "seksi on parempaa tunteiden kanssa" -kokemuksesta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Vrt homoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Hetetoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Aseksuaalisuus - ei koe seksuaalista vetoa. Demiseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vain tietyn tunnesiteen kautta. Ja niin edelleen. :)
Lähestyin aihetta lähtökohdasta, jossa ennen itseään demiseksuaalina pitänyt ei olekaan niin kovin demiseksuaali :)
-
Haluisin muistuttaa ettei demiseksuaalisuuden kohdalla ole kyse "seksi on parempaa tunteiden kanssa" -kokemuksesta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Vrt homoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Hetetoseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Aseksuaalisuus - ei koe seksuaalista vetoa. Demiseksuaalisuus - kokee seksuaalista vetoa vain tietyn tunnesiteen kautta. Ja niin edelleen. :)
Aseksuaalikin voi kokea voimakasta seksuaalista vetovoimaa mutta sen kohdistuminen saattaa olla spesifimpää kuin yleisemmin "kaikkiruokaisille", on ne sitten suuntauksia tai ei. Fyysisen toteutuksen osalta aseksuaalisuudessa on huomattavia variaatioita. Tämä vain mitä itse koen ja muiden aseksuaalien kanssa kirjoitellessa tullut esille.
Demiseksuaalisuuteen vielä se että seksi ilman tunnetta on ainakin minulle täysin kuollutta toimintaa, se on sekä fyysisesti että henkisesti todella haitallista ja tuskallista, en todellakaan halua lähteä hajottamaan itseäni ylimääräisillä kokeiluilla. Suurimmalle osalle seksin pointti on varmaan nautinto, minulle sen pohjana pitää olla rakkautta, se on viimeinen linkki mikä liittää ihmiset yhteen. Ruumiini valitsee kumppanit puolestani, se tietää tasan tarkkaan kuka sopii ja kuka ei, minulla ei ole sen valintoihin mitään sanomista. Herkkyys ja intuitio ovat tässäkin asiassa voimakkaita.
-
Joo, demiseksuaali omalla tavallaan...just se erilainen lumihiutale niinku me kaikki, joka sosiaalisena eläimenä tuntee kaipausta kuulua mutta monimutkaisuutensa takia ei koskaan voi täysin kuulua. Oikke hyvä niin.
Taisin jo vuosia sitten linkata tänne demiseksuaalisuuslinkin (en löytänyt haulla..olisiko ollut edes tällä nikillä....on sen pakko olla ollut...).
Joka tapauksessa hauskaa lukea kuinka ihmiset määrittelevät itseään tähän(kin) nimilappuseen. Ja niin se lappunen muuttaa ihmisen ymmärrystä itsestään (ja maailmasta) ja ihminen lappusen sisältöä. Vähitellen. Elämä jatkaa vierimistään.
Toisaalta voi olla etten ole joidenkin mielestä demi, sillä minun kokemusmaailmaani mahtuu jokunen yhdenyön tmv juttu. Eikä aina kaikki seksuaaliselta toiminnalta vaikuttanut ole lukeutunut minun pikku pääppösessäni the Seksiksi. Kyse on ollut muista asioista enemmän kuin seksistä joka on jopa saattanut olla, erilaisissa muodoissaan, etualalla tapahtumissa. En tylsistytä teitä seikkaperäisimmillä kuvailuilla oman pääni sisällöstä.
Silti koen olevani demi sillä - kuten talvenjäähile monessa postauksessaan hienosti kuvailee - tunneyhteys on se juttu ennen kuin seksistä tulee minulle merkityksellistä siinä mielessä että se ihan oikeasti rupeaa kiinnostamaan, ja kiihottamaan. Mutta voin leikkiä seksuaalisia leikkejä ei niin kokonaisvaltaisesti myös. Se sitten kuinka paljon jaksan ryhtyä voikin olla toinen asia. Vaatii muiden komponenttien riittävää mukana oloa (niiden päänsisäisten kiemuroiden toteutumista). Olen nimittäin erittäin kiinnostunut ihmisestä, niin yksilönä kuin sosiaalisena eläimenä (voiko näitä erottaa....ei). Ja mikäs sen helpompi välinen tutkia kuin tämä paketti jolla elämässä matkustaa :)
-
Koska en edusta tiedeasiantuntijuutta,niin vain oman kokemuksen,liki 50 vuoden perusteella kommentoin:
En ymmärrä,että miten tunne-elämä,jonka keskus on aivoissa,voitaisiin poissulkea,pidemmiksi ajoiksi,ilman että jossain vaiheessa alkaa ns. lyödä yli.
Ymmärrän pienellä järjelläni,että joskus voi vain olla pakko sulkea tunteilu pois- mutta miksi niin, jos aikoo elää itsenään ja kokonaisena.
Tunne-elämän poissulkemisella, negatiivisuudella pelkästään- aiheutuu aseksualisuutta,jos sallitaan kärjistäminen. Erotan toki mielessäni aseksuaalisuuden ja raskaiden traumaattisten kokemusten aiheuttaman mielenkiinnon vähenemisen seksuaalista toimintaa kohtaan- so. kaikkia ihmisiä kohtaan,jotka nostavat seksin jumalallisuutta korkeampaan asemaa.
Koen mm. itsessäni olevan muutakin kuin (vittu),anteeksi hiema karkea ilmaus tälle foorumille :D
-
Totatota...olisin hyvin varovainen linkkaamaan traumatisoitumista mihinkään seksuaalisuuden muotoon.
En sano etteikö traumatisoituminen voisi aiheuttaa...mitä: homoseksuaalisuutta, kinkyseksuaalisuutta....aseksuaalisuutta....?
Mutta linkitettäessä aseksuaalisuuteen jotenkin tulee mieleen että aseksuaalisuus olisi negatiivista seksiin suhtautumista. Tai vain negatiivista suhtautumista seksiin. Näin ei käsittääkseni ole. Aseksuaali voi sekstata ja myös suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen oikein myönteisesti. Seksiä voi siis harrastaa myös muista syistä kuin himosta. Ihan niin kuin voi kuka tahansa millaisella seksuaaliselta suuntautumisella tahansa. Itseäni nimittäin hiukan häiritsee myös se että seksistä tehdään jokin jumaluus. Sen voi tehdä myös negatiivisesti asettamalla sen pirun palvonnan alttarille. Sellainen ei juurikaan eroa siitä toisesta polariteetista eli (yltiö)positiivisesta suhteesta seksiin/seksuaalisuuteen (joka taitaa täällä, muuallakin?) olla se yleisempi noista dualiteeteista.
Noh, en tiedä. Joku enemmän asiaan perehtynyt osaisi varmaan kertoa paremmin.
-
Aseksuaali voi sekstata ja myös suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen oikein myönteisesti. Seksiä voi siis harrastaa myös muista syistä kuin himosta. Ihan niin kuin voi kuka tahansa millaisella seksuaaliselta suuntautumisella tahansa.
Jotkut aseksuaalit voivat kyllä harrastaa itsetyydytystä ja esimerkiksi nettiseksiä, mutta oikean ihmisen fyysinen läheisyys ei aseksuaaleilla toimi. Ihminen voi pakottaa itsensä monenlaisiin asioihin, mutta jos aseksuaali jatkuvasti pakottaa itsensä harrastamaan seksiä niin kyllä se on suuri riski henkiselle hyvinvoinnille. Sitten on tietysti aseksuaaleja, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita seksistä. Aseksuaalien kirjo on valtava, mutta kyllä se yhdistävä tekijä on se ettei ole tarvetta oikeaan fyysiseen seksuaaliseen läheisyyteen.
-
Allekirjoitan kissan kirjoitelman siitä että tietynlainen kylmyys tuntuu välillä olevan jotain tavoiteltavaa. Helpompaa olisi sinkkuelämä jos kykenisi erottelemaan seksin ja tunteet mutta kun ei pysty, niin ei tarvitsekaan pystyä. Sitten mennään näin ja käydään treffeillä ja tutustutaan ensiksi, ja sitten katsotaan kolahtaako niin paljon että seksi tulee luontevasti kuvioihin :) Menneisyyteen kyllä kuuluu nippu yhdenyön suhteitakin mutta ei ne kovinkaan paljon antaneet. Lähinnä turhautuneen fiiliksen.
Jännästi en voi itseäni demiseksuaaliksi kyllä laskea koska saatan tuntea voimakastakin himoa uuteen ihmiseen, mutta seksiä en silti pysty/halua harrastaa. Itselleni seksi vaatii sen luottamuksen taustalle jotta se voi olla nautinnollista. Muuten kroppa ei toimi eikä puhettakaan että vaikkapa saisi orkkuja jonkun vieraan kanssa :)
-
Aseksuaali voi sekstata ja myös suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen oikein myönteisesti. Seksiä voi siis harrastaa myös muista syistä kuin himosta. Ihan niin kuin voi kuka tahansa millaisella seksuaaliselta suuntautumisella tahansa.
Jotkut aseksuaalit voivat kyllä harrastaa itsetyydytystä ja esimerkiksi nettiseksiä, mutta oikean ihmisen fyysinen läheisyys ei aseksuaaleilla toimi. Ihminen voi pakottaa itsensä monenlaisiin asioihin, mutta jos aseksuaali jatkuvasti pakottaa itsensä harrastamaan seksiä niin kyllä se on suuri riski henkiselle hyvinvoinnille. Sitten on tietysti aseksuaaleja, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita seksistä. Aseksuaalien kirjo on valtava, mutta kyllä se yhdistävä tekijä on se ettei ole tarvetta oikeaan fyysiseen seksuaaliseen läheisyyteen.
Eli onko niin että aseksuaali ei esim parisuhteessa voi eikä halua harrastaa seksiä jos on toive perheenlisäyksestä? Eli kokee asian itseään satuttavana toimintona? Tai aina jos sekstaa niin tekee pahaa itselleen väistämättä ennen pitkää? (luen sekstaamiseksi muutkin kuin sen perinteisen sisään-ulos heteromonogaamin aktin). Toivoisin vastauksia myös aseksuaaleilta. Itse en lukeudu heihin joten en tiedä, mutta haluaisin tietää.
Demiseksuaali kun voi kokea seksuaalista halua/himoa (toiseen fyysiseen ihmiseen) hyvinkin voimakkaasti. Tässä lienee aikalailla juuri se olennainen ero. Käsittääkseni? Vai onko?
http://demisexuality.org/articles/what-is-demisexuality/
-
Demiseksuaalilla voi olla hyvinkin aktiivinen seksielämä jos tunneside on olemassa. Esim. itselläni on näin. Monille demiseksuaaleille seksin ylläpitäminen parisuhteessakin vaatii sen, että parisuhteen "tunne-intensiteetin" pitää olla kunnossa. Minulle ei oikein riitä pussailu ja silittely ylläpitämään tunnesidettä vaan pitää saada yhteys toisen pään sisälle ja yhteyden täytyy myös pysyä päällä.
Tunnen muutaman aseksuaalin ja heillä kaikilla on kyllä vaikeuksia parisuhteiden kanssa. Kaksi ovat ohjanneet elämänsä muualle (siis valinneet jotain muuta parisuhteiden tilalle) ja yksi etsii parikseen toista aseksuaalia. Varmaan suuri enemmistö aseksuaaleista kykenee lapsen hankkimiseen tarvittavaan aktiin, mutta se on sitten eri asia tarvitseeko sen aktin tuottaa suurta seksuaalista nautintoa? Eikä se seksielämä sitten ehkä hedelmöittymisen jälkeen jatku. Tarkoitan tuolla "riskinä henkiselle hyvinvoinnille" sitä, että seksiä harrastetaan "koska sitä kuuluu harrastaa" tai että puoliso painostaa.
-
Mutta eikö kaikille, millaisen seksuaalisuuden omaaville tahansa (?, en viitsi nyt käyttää paljon aivojani, tästä kait voi olla joitakin seksuaalisia poikkeamia, tai fetissejä) ole vahingollista, tai aiheutuu riski henkiselle hyvinvoinnille jos harrastaa seksiä ulkoisesta painostuksesta, tai niin että sitä 'kuuluu harrastaa'. (Joskus kait neuvottiin naisia aviovuoteen suhteen että pitää vain laittaa silmät kiinni ja ajatella isänmaata, oliko se sitten vahingollista, ei kait aina, ei kait kaikille..).
-
Nimittäin....löysin tällaisen kohdan - mistäs muualtakaan - Wikipediasta:
Sexual activity and sexuality
While some asexuals masturbate as a solitary form of release or have sex for the benefit of a romantic partner, others do not (see above).[11][15][21] Fischer et al. reported that "scholars who study the physiology around asexuality suggest that people who are asexual are capable of genital arousal but may experience difficulty with so-called subjective arousal." This means that "while the body becomes aroused, subjectively -- at the level of the mind and emotions -- one does not experience arousal".[17]
Ja mielestäni tämä koskee aivan yhtälailla demiseksuaaleja (ja muitakin).
Siis täältä, aika lopussa. Siinä on myös mielestäni mielenkiintoista juttua aseksuaalisista ja autoeroottisista naisista.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Asexuality
-
Ai että, taas mä valtaan jonkun langan (sori kissa), ja sori aspergeriuteni.
Mun mielestä on siis oleellista erottaa myös se ihan fyysinen aspekti seksuaalisuudesta. Ja ymmärtää että ihminen on niin kompleksinen kokonaisuus (body, mind, spirit) että vain joltakin kulmalta katsottuna ihmisestä seksuaalisena olentona tulee liian kapea, tai ohut.
Minusta on myös erittäin hienoa näissä aseksuaalisuuden tutkimuksissa kuinka ne kääntävät peiliä myös sinne normikulttuuriseen seksuaalisuuteen. Uskon että sieltä löytyy paljon vielä esille kaivettavaa.
Tuo aiemmin linkkaamaan demiseksuaalisuuslinkki sisältää minusta hyvin sen mistä on kyse niin aseksuaalisuudessa kuin ei-aseksuaalisuudessa kuin demiseksuaalisuudessa. Vertailu helpottaa ymmärtämistä kaikkien osalta:
Most people on the non-asexual side of the spectrum feel sexual attraction regardless of whether or not they have a close emotional bond with someone. They may have sexual feelings for attractive people on the street, classmates or coworkers they’ve barely spoken to, or celebrities. However, they may choose to wait to have sex for a variety of reasons: it might not be feasible or appropriate, they want to make sure the person is respectful and kind, it’s against their religious beliefs, they only want to have sex in a romantic relationship, etc. The difference is that demisexuals don’t start out with these sexual feelings at all.
How does demisexuality relate to asexuality and the asexual spectrum?
Asexuality is a sexual orientation in which one feels little to no sexual attraction or interest in sex (the former definition is more widely used, but some asexuals use the latter definition. Both are valid and accepted.) Demisexuals are considered to be on the asexual spectrum, meaning they are closely aligned with asexuality, but not quite asexual. The asexual spectrum has asexuality on one end and non-asexuality on the other end.
Demisexuals are considered part of the asexual community because for the most part, they don’t feel sexual attraction. Many demisexuals are only attracted to a handful of people in their lifetimes, or even just one person. Many demisexuals are also uninterested in sex, so they have a lot in common with asexuals.
The thing that makes them different from asexuals is that they are capable of feeling sexual attraction—it’s just that it only happens after they form a deep emotional bond with someone.
Ja mun mielestä tuo 'deep emotional bond' on se ydin demiseksuaalisuudessa. Ja se on joko-tai (niin kuin talvenjäähile jo sanoi). Sitä ei voi pakottaa, sitä ei voi kieltää. Se miten ja millaisissa ihmissuhteissa siihen päästään on kuitenkin purettavissa (ja kuten tuolla linkissä sanotaan, silti ei ole takuuta että mitään tulee tapahtumaan, ei voi pakottaa, ei vaikka se syvä emotionaalinen yhteys olisi muodostunut, aina ei kuulu click siltikään, mutta silloin se on mahdollista, ja ei se ei ole mitään kevytfrendi tai työkaverituttuus alueella olevaa bondingia, ja ei sitä ei voi feikata niin että demi, ainakaan hyvin itsensä tunteva sellainen demi joka myös on hyvä muiden ihmisten tuntija ja tarkkailija, jotenkin putoaisi moiseen esitykseen, juuh kaikenlaisiin esityksiin on törmätty tässä elämässä tosin en tuo esille kovinkaan nopeasti ja helposti että olen demi, tai en ainakaan aiemmin ole tuonut. Ehkä siksi että sellainen pelottaa ihmisiä, ja toisaalta siksi etten halua ennakkoluuloja omalle otsalle kun tutustun ihmisiin. Koen olevani vapaampi jos en kerro ihan joka milliä omasta korvien - tai muista - väleistäni. Kun minusta se tutustuminen tapahtuu juuri sillain kuin verkkoa kutoen. Yhdessä. Molemmista aineksia ottaen. Ja jos kauheasti on etukäteen kaikenlaisia läpykkeitä toiselle niin hän tarttuu niihin eikä välttämättä näe ihmistä siellä takana. Eli minusta on tärkeätä että jokainen saa itse määritellä itsensä, ja sitten halutessaan voi jakaa itseään niiltä osin kuin kokee joko tarpeelliseksi tai muuten tuntuu mielekkäältä.
Mitä taas tuonne aiempaan kommentointiin tunteista ja niiden sijaitsemisesta aivoissa, niin minusta tässä topiikissa, kun on kyse juuri siitä demiseksuaalisuudesta, olisi oleellista erottaa se että kaikilla meillä on ihan koko ajan kauheasti tunteita jotta edes pystymme toimimaan mielekkäästi ihmisinä. Toinen asia on sitten kun muodostetaan tunneside jonkun toisen ihmisen kanssa. Saadaan se tunneyhteys.
Ei pidä sekoitellaan näitä keskenään. Ja tunteilusta en edes oikein halua mitään sanoa, se on jotenkin vastenmielinen termi minulle, sillä ihan tunteet sinällään ovat jo kovin paljon, ei tarvita enää mitään pushia ja eforttia siihen sen enempää.
-
Tässä vielä hyvä ja nopea tsekki aseksuaalisuudesta (kun oli pakko käydä tsekkaan olenko ymmärtänyt väärin jotain, ei en ollut):
http://m.wikihow.com/Understand-Asexual-People
-
Ehkä siksi että sellainen pelottaa ihmisiä, ja toisaalta siksi etten halua ennakkoluuloja omalle otsalle kun tutustun ihmisiin. Koen olevani vapaampi jos en kerro ihan joka milliä omasta korvien - tai muista - väleistäni. Kun minusta se tutustuminen tapahtuu juuri sillain kuin verkkoa kutoen. Yhdessä. Molemmista aineksia ottaen. Ja jos kauheasti on etukäteen kaikenlaisia läpykkeitä toiselle niin hän tarttuu niihin eikä välttämättä näe ihmistä siellä takana. Eli minusta on tärkeätä että jokainen saa itse määritellä itsensä, ja sitten halutessaan voi jakaa itseään niiltä osin kuin kokee joko tarpeelliseksi tai muuten tuntuu mielekkäältä.
Itse en usko siihen, että toista ihmistä voi kohdata koskaan ilman ennakkoluuloja. Ennakkoluulot muodostetaan saatavilla olevan tiedon perusteella, ja välitämme tietoa itsestämme koko ajan - myös ilman sanoja. Esimerkiksi koet varmasti itse tarpeelliseksi joskus tuoda esiin sen, että sinulla on asperger. Monet demiseksuaalit ovat kokeneet, että suhteiden muodostaminen on helpompaa kun kertoo demiseksuaalisuudestaan aikaisessa vaiheessa. Samalla tavoin kuin fetisseistä pitäisi kertoa aikaisin. Seksistä kieltäytyminen on torjutuksi tulleelle osapuolelle hankala asia ja monet ihmiset etsivät alkavista ihmissuhteista nopeasti merkkejä seksuaalisesta kiinnostuksesta. Useat alloseksuaaliset voivat harrastaa nautinnollista seksiä hyvinkin olemattomalla tunnesiteellä, ja esim. täällä BDSM-maailmassa monissa deitti-ilmoituksissa lähdetään sessiot edellä. Siitä näkökulmasta voi olla hyvä tietää demiseksuaalisuudesta jo etukäteen niin, ettei sitä tulkita "vaikeudeksi" tai mahdollisen kiinnostuksen puutteeksi.
-
Ehkä siksi että sellainen pelottaa ihmisiä, ja toisaalta siksi etten halua ennakkoluuloja omalle otsalle kun tutustun ihmisiin. Koen olevani vapaampi jos en kerro ihan joka milliä omasta korvien - tai muista - väleistäni. Kun minusta se tutustuminen tapahtuu juuri sillain kuin verkkoa kutoen. Yhdessä. Molemmista aineksia ottaen. Ja jos kauheasti on etukäteen kaikenlaisia läpykkeitä toiselle niin hän tarttuu niihin eikä välttämättä näe ihmistä siellä takana. Eli minusta on tärkeätä että jokainen saa itse määritellä itsensä, ja sitten halutessaan voi jakaa itseään niiltä osin kuin kokee joko tarpeelliseksi tai muuten tuntuu mielekkäältä.
Itse en usko siihen, että toista ihmistä voi kohdata koskaan ilman ennakkoluuloja. Ennakkoluulot muodostetaan saatavilla olevan tiedon perusteella, ja välitämme tietoa itsestämme koko ajan - myös ilman sanoja. Esimerkiksi koet varmasti itse tarpeelliseksi joskus tuoda esiin sen, että sinulla on asperger. Monet demiseksuaalit ovat kokeneet, että suhteiden muodostaminen on helpompaa kun kertoo demiseksuaalisuudestaan aikaisessa vaiheessa. Samalla tavoin kuin fetisseistä pitäisi kertoa aikaisin. Seksistä kieltäytyminen on torjutuksi tulleelle osapuolelle hankala asia ja monet ihmiset etsivät alkavista ihmissuhteista nopeasti merkkejä seksuaalisesta kiinnostuksesta. Useat alloseksuaaliset voivat harrastaa nautinnollista seksiä hyvinkin olemattomalla tunnesiteellä, ja esim. täällä BDSM-maailmassa monissa deitti-ilmoituksissa lähdetään sessiot edellä. Siitä näkökulmasta voi olla hyvä tietää demiseksuaalisuudesta jo etukäteen niin, ettei sitä tulkita "vaikeudeksi" tai mahdollisen kiinnostuksen puutteeksi.
Aivan. Ennakkoluuloja ja asenteita meillä on kaikilla koko ajan. Toki.
Mutta en ole 'monet demiseksuaalit'. Olen minä. Ja dominoiva. Ja asperger, ja monta muuta asiaa. Myös kokeilunhaluinen ja avoin fyysiselle seksuaalisuudelle. Niin itseni kuin muiden ihmisten suhteen. En vain koe sitä seksuaalista vetoa mitä ei-demi, tai allo, voi kokea ilman vahvaa emotionaalista sidettä. Teen valintani muiden seikkojen pohjalta. Ja muiden tulee pitää huoli omasta hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan, myös kanssani ja suhteessa minuun.
Eli teen omat päätökseni, ja kannan omat suhteeni. En koe jääneeni jotakin vaille tämän kertomattomuuden vuoksi. Toki voi olla että en tiedä, mutta ei kait sitä voi tietää mitä vasemmalle risteyksessä tulisi vastaan jos päättääkin kääntyä oikealle.
Niin, sen verran voin lisätä - vaikken omaa privaa mielelläni juurikaan avaa (et näin ihan sitten julkisella puolen Baaria nyt ;- D, että subini tietää. En tiedä tietääkö tällä nimellä demiseksuaali, kun ihan ite tajusi asian minusta aikalailla heti. Kaikki ei toki tajua. Riippuu varmasti ihmisestä, oli hän mitä seksuaalisuutta sitten hyvänsä.
Mutta pidän kuitenkin - kuten kaiken itsen jakamisen suhteen - oleellisena että jokaisen on tehtävä omat valintansa mitä ja kuinka ja missä vaiheessa kertoo. Kannattaa luottaa omaan intuitioon ja siihen tunteeseen mikä ihmisestä ja suhteessa olemisesta tulee. Ja jos jokin häiritsee niin sitten kysyä.
-
Kun nyt näyttää tämän(kin) keskustelun mukaan käsitys olevan -ilmeisesti laajemmin ja yleisemminkin?- että aseksuaalit, ja kirjoon kuuluvat, vahingoittuvat seksuaalisesta kanssakäymisestä niin....
Tässä vielä yksi linkki.
Teille jotka olette, tai saatatte olla, tai mietitte että voisitte ehkä joskus olla, tekemisissä aseksuaalisuuden kirjolle kuuluvan kumppanin kanssa:
https://prismaticentanglements.com/2012/03/28/how-to-have-sex-with-an-asexual-person/
-
Totatota...olisin hyvin varovainen linkkaamaan traumatisoitumista mihinkään seksuaalisuuden muotoon.
En sano etteikö traumatisoituminen voisi aiheuttaa...mitä: homoseksuaalisuutta, kinkyseksuaalisuutta....aseksuaalisuutta....?
Mutta linkitettäessä aseksuaalisuuteen jotenkin tulee mieleen että aseksuaalisuus olisi negatiivista seksiin suhtautumista.
No enpä ole aseksuaalisuuden asiantuntijakaan..enkä linkitä tuossa edellä mitään mihinkään.
Joutunut omalla kohdalla miettiä,että josko jokin johtuu jostakin tai olenko jotenkin poikkeava tai traumatisoitunut-enkä ole alistuvaan taipumuksen tai nöyryytyksestä pitävään piirteeseen keksinyt mitään järkevää selitystä-
yksi ehkä ihan maalaisjärjellä käsitettävä pointti vastuun hetkellinen luovuttaminen ,lisäksi suuruuskuvitelmien itsestä lieventäminen,itselle hekottelu rakkaudellisessa ilmapiirissä..
kenties vastakumppanille tuo tyydytystä se että hänellä on taito ja voima osoittaa nämä asiat,olla luottamuksen arvoinen,ja jopa yhdessä ylevöityä ihan humorismiin saakka.
Sehän on kuulemma melkoinen taito tuo itselleen nauraminen,varsinkin jos on mennytvähän liian vakavaksi elämä ja seksuaaliset toiminnot-
Uskoisin,että kuka tahansa, joka esim saa suurimman tyydytyksen esim. mustaksi piiskattusta pehvasta,miettinee jossain vaiheessa, että onko kyse jostain vääristymistä tai traumoista- vainko äärimmäiset kokemukset- rankemmat kuin missään milloinkaan on kokenut- aiheuttavat jotain fiboja vai mikä tilanne on.. vai onko silitys pelkkää hakkaamista kokeneelle ihan äärimmäistä- saaden hänet aivan pähkinöille ja avuttomaksi.
Ja sitten jos nuo mitkään eivät tunnu todelta omalla kohdalla-
Ja jos vaikka olisi miettimättä sen enempää,antaisi asioiden olla niinkuin ovat-
Kenelle pitäisi lopulta tilittää yhtään mitään,jos ei ole tarve avautua,ekshibbaroida tmv
-
Totatota...olisin hyvin varovainen linkkaamaan traumatisoitumista mihinkään seksuaalisuuden muotoon.
En sano etteikö traumatisoituminen voisi aiheuttaa...mitä: homoseksuaalisuutta, kinkyseksuaalisuutta....aseksuaalisuutta....?
Mutta linkitettäessä aseksuaalisuuteen jotenkin tulee mieleen että aseksuaalisuus olisi negatiivista seksiin suhtautumista.
No enpä ole aseksuaalisuuden asiantuntijakaan..enkä linkitä tuossa edellä mitään mihinkään.
Duodaduoda...pohdiskelin tovin kommentoinko mitään...
En lainannut, enkä suoraan myöskään kommentoinut sinun kirjoittamaasi. Linkkaaminen voi olla maku- ja myös näkökulma-asia. Itselleni lähinnä sitä että tässä ketjussa joka käsitteli demiseksuaalisuutta ja bdsm:ää joku laittoi samaan yhteyteen traumat niin koin/tulkitsin sen linkkaamisena (ihan henkilökohtainen tunne).
Siksi halusin ihan y l e i s e s t i ottaa asiaan kantaa.
Sitten vielä K: eikös me sanottu heiheit lähes vuosi sitten privapuolella (sinä teit aloitteen). Toistan saman nyt julkisesti netin puolella: Hyvää elämää sinulle!
Laitan sinut nyt estolistalle tämän nikkisi suhteen (toistan tarvittaessa jos katson aiheelliseksi mahdollisten tulevien nikkien suhteen, sinut kun on helppoa tunnistaa, toisin kuin eräät, etkä edes - näin uskoisin - käytä kuin yhtä nikkiä, kerrallaan).
[/quote]
-
No enpä tiennyt, että tällekin on oma määritelmänsä! Koko ikäni olen oikeastaan sen tajunnut, etten voi harrastaa seksiä ilman, että tunnen tiettyjä tunteita sitä ihmistä kohtaan. Mutta että se on joku oma seksuaalinen suuntauksensa... Mielenkiintoista. Taidanpa uida tähän lokeroon, jotta voin sieltä joskus sitten ponnistautua pois. Tämän asian tunnistaminen ei sitten taida yhtään helpottaa sitä parinhakua, varsinkaan täällä pohjoisessa...
-
Aseksuaali voi sekstata ja myös suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen oikein myönteisesti. Seksiä voi siis harrastaa myös muista syistä kuin himosta. Ihan niin kuin voi kuka tahansa millaisella seksuaaliselta suuntautumisella tahansa.
Jotkut aseksuaalit voivat kyllä harrastaa itsetyydytystä ja esimerkiksi nettiseksiä, mutta oikean ihmisen fyysinen läheisyys ei aseksuaaleilla toimi. Ihminen voi pakottaa itsensä monenlaisiin asioihin, mutta jos aseksuaali jatkuvasti pakottaa itsensä harrastamaan seksiä niin kyllä se on suuri riski henkiselle hyvinvoinnille. Sitten on tietysti aseksuaaleja, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita seksistä. Aseksuaalien kirjo on valtava, mutta kyllä se yhdistävä tekijä on se ettei ole tarvetta oikeaan fyysiseen seksuaaliseen läheisyyteen.
Eli onko niin että aseksuaali ei esim parisuhteessa voi eikä halua harrastaa seksiä jos on toive perheenlisäyksestä? Eli kokee asian itseään satuttavana toimintona? Tai aina jos sekstaa niin tekee pahaa itselleen väistämättä ennen pitkää? (luen sekstaamiseksi muutkin kuin sen perinteisen sisään-ulos heteromonogaamin aktin). Toivoisin vastauksia myös aseksuaaleilta. Itse en lukeudu heihin joten en tiedä, mutta haluaisin tietää.
Demiseksuaali kun voi kokea seksuaalista halua/himoa (toiseen fyysiseen ihmiseen) hyvinkin voimakkaasti. Tässä lienee aikalailla juuri se olennainen ero. Käsittääkseni? Vai onko?
http://demisexuality.org/articles/what-is-demisexuality/
Kun paikalla ei näytä olevan muita aseksuaaleja niin yritänpä vinkua jotain meidänkin puolesta. Aseksuaalisuudessa on siis kyse nimenomaan seksuaalisesta suuntautumisesta (sexual orientation) ja se on siten neljäs "vaihtoehto" paremmin tunnettujen hetero-, homo- ja bi/panseksuaalisuuden ohella. Se voi olla asiaa ennestään tuntemattomalle helpointa hahmottaa juuri noiden kolmen muun kautta. Eli kun heterot tuntevat seksuaalista vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan, homot samaa sukupuolta ja bi/panseksuaalit molempia niin aseksuaalit eivät tunne sitä ketään kohtaan. Jos olet itse hetero tai homo, niin olet tavallaan aseksuaali suhteessa siihen sukupuoleen, josta et ole kiinnostunut. Eli se, mitä tunnet heitä kohtaan on jotakuinkin sitä, mitä aseksuaalit tuntevat kaikkia ihmisiä kohtaan. Jos olet bi- tai panseksuaali niin en valitettavasti osaa auttaa :D
Seksuaalinen suuntautuminen on eri asia kuin seksuaalinen käyttäytyminen. Kuten Chmlnidae kattavasti totesikin, seksiä voi harrastaa vaikka mistä syystä, myös tuntematta seksuaalista vetoa siihen kumppaniin. Esimerkiksi kaapissa olevat homot voivat harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, eikä se kaikille ole mitenkään traumatisoivaa, vaikka ei olekaan sama kuin jos harrastaisi seksiä miehen kanssa. Ehkä tälle foorumille osuvampi esimerkki ovat subit, jotka palvelevat myös "väärää" sukupuolta olevaa D:tä.
Palatakseni aikaisempaan esimerkkiin niin myös homot ja heterot suhtautuvat vaihtelevasti ajatukseen seksistä "väärän" sukupuolen edustajan kanssa. Toisille ajatus on äärimmäisen vastenmielinen kun taas toisille lähinnä yhdentekevä. Aseksuaaleista löytyy sama skaala. Monet aseksuaalit eivät halua harrastaa seksiä kenenkään kanssa koska heille ajatuskin on vastenmielinen. Toiset eivät koe sitä erityisen epämiellyttäväksi ja voivat harrastaa seksiä esimerkiksi seurustelukumppaninsa mieliksi. Toiset haluavat harrastaa seksiä, koska se on kivaa. Aseksuaalisuus ei tee ihmisestä mitenkään kykenemätöntä seksiin eikä myöskään tarkoita, että seksiä harrastava aseksuaali joutuisi pakottamaan itsensä siihen. Toki sitäkin tapahtuu ja silloin se on tietenkin vahingollista. Aseksuaalit kokevat varmasti muita ryhmiä enemmän painetta harrastaa seksiä, jota eivät varsinaisesti halua.
Kuten kaikki muutkin ihmiset, aseksuaalit ovat yksilöitä ja jokainen kokee seksuaalisuutensa omalla tavallaan. Selkein ero muihin seksuaalisiin suuntauksiin on se, ettei meille ole tarjolla "parempaa vaihtoehtoa" kuin toteuttaa seksuaalisuuttamme joko yksin tai ihmisen kanssa johon emme tunne seksuaalista vetoa. Meiltä puuttuu siis tavallaan se pala, joka yhdistää meidän (sisäisen) seksuaalisuutemme muihin ihmisiin. Se oma seksuaalisuus voi kuitenkin sisältää mitä tahansa. Libido voi olla matala tai korkea (kyllä, hyperseksuaaleja aseksuaaleja on olemassa, jos joku miettii) tai heillä voi olla esimerkiksi kinky-kaappi täynnä tavaraa mikä selittää sen, mitä minä teen täällä
Demiseksuaalit luetaan yleensä aseksuaalisuuden skaalaan, vaikka jotkut ovatkin sitä vastaan. Demiseksuaalin ja aseksuaalin kokemukset ovat periaatteessa samat (yksilöllisin eroin) siihen asti, kunnes demiseksuaali muodostaa tunnesiteen ihmiseen, jota kohtaan tunteekin sitten seksuaalista vetoa. Eli heillä on tavallaan "kaksikerroksinen" seksuaalisuus, josta ulompi kuori on aseksuaali ja alempi sitten hetero, homo tai bi/pan.
-
kiitokset Alexis'lle tästä tyhjentävästä selvityksestä, itselle kun ollut aina varsin hämärä tuo aseksuaalisuuden määritelmä. tuli asia selväksi :)
-
Hyperseksuaaliselle aseksuaalille o helpompi termi.
Se o "Ihan sama".
Seksuaalisuus ei välttämättä ole mitenkään henkilöön, sukupuoleen tai edes esineeseen kohdentuvaa.
Toiminnan laukaisijana ei ole välttämättä tunne, esim. himo tai viha, vaan se voi olla ainoastaan toimintamalli.
Persoona voi vihata sitä mitä tekee mutta sitä on pakko tehdä koska se on se mitä se persoona on.
Go figure.
LÄHETÄÄ PANEE!
*ja tää ei ollu ees vitsi tai provokaatio*
:o
-
En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta demiseksuaali ilmoittautuu..
Mulle kumppanin löytyminen ja bdsm-kokemukset (tän kumppanin kanssa) ovat olleet suht helppoja.. Oon rohkeesti kertonu mitä oon ja mitä haluan.. Seksi kumppanin kanssa johon on tunneside, on aivan parasta.. Yhden illan juttuja joskus nuoremoana harrastanut, mutta niistä en oikeastaan saanut mitään irti..
-
Juu eipä tullut ihan kaikkia luettua ja onhan tämäkin keskustelu täällä pitempään seisoskellut, mutta juuh demiseksuelli tässä moro.
Itellä on tuo bdsm ollut jo nuoresta koltiaisesta asti mukana, mutta se on aina mielletty aiempien kumppaneiden osalta jotenkin sairaaksi ja siksi sen toteuttaminen onkin jäänyt pahasti pakkasen puolelle. Se on osa minua, mikä on helvatan syvälle kätketty tästä syystä ja nyt vasta olenkin alkanut työstämään sen ulos saamista kunnolla, kun olen päättänyt olla täysin oma itseni ilman muiden länkytyksiä. Asiaahan ei helpota se, että meikäläinen vaatii jo pelkkään vanilja-touhuiluun sen luottamuksen ja ison tunne siteen ja ajatus sessioinnista vaatiikin sitten melkoisesti enemmän luottamusta ja kunnioitusta tähän toiseen henkilöön.
Joskus sitä tietty toivoisi, että lego palikat olisi eri tavoin päässä ja voisi vaan napsauttaa itsensä nautintojen maailmaan, mutta minkäs teet, kun tuo olkapäiden välissä oleva finni vaatii niin paljon muutakin siihen. Toisaalta taasen kun menneitä suhteita miettii, niin eipä se heppiä ihmeemmin ole ylösnousemukseen saanut se perinteinen petipaini ja monesti se on omalta osalta jäänyt niin perin tylsäksi. Voihan se tietty olla joku lahja, että sitten kun on tunteet pelissä ja luottamus kohdillaan, niin sit mennäänkin sata lasissa ja ollaan het kuin pilvissä ja siellä voidaankin olla sitten jatkuvasti. Mutta voi perskele, että voikin olla hankala semmoista ihmistä löytää, jolla kärsivällisyys riittää moiseen rumbaan. Kuten joku muinoin lauloi, ei oo helppo olla onnellinen :-\
-
Mielenkiintoinen keskustelu itselle todella tärkeästä asiasta. Llysin termin "demiseksuaalisuus" vasta noin vuosi sitten ja koin valtavaa helpotusta. En olekaan niin uniikki ja kummallinen, meitä on maailmassa muitakin!
Voin harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa (ja nuorena tätä teinkin, kun en ymmärtänyt, mitä tarvitsin oikeasti), mutta se oli teatteria, esitystä, miellyttämistä ja rikkoi minua joka kerta. Kun lopulta pääsin parisuhteeseen ja kasvattamaan rakkautta, siirryttiin seksissäkin ihan eri sfääreihin.
Kun siirryin vaniljaelämästä kinkyyden puolelle, tyrmistyin. Oli kaikenkarvaista alistajaa ja heti olisi pitänyt kyetä alistumaan ja olla niin subia. Minä olin vasta menossa vaiheessa "pidetään kädestä kiinni ja jutellaan." Päätäni löin seinään, mutta sitkeys kannatti; meitä on muitakin, täytyy vain löytää se oikea. Johon rakastua ja sen myötä tarjota alistumiseni.
Aseksuaalisuus on minulle vieras, koska rakastamani ihmisen kanssa haluan seksiä ja paljon. Mutta tämä on vain minun määritelmä itselleni itsestäni.
-
Nii-in, olen kyllä huomannut olevani myös hyvin klassinen demi. Mitä enemmän tunnetta, sen suurempi seksuaalinen lataus. Jos ei ole tunnetta, keho on lukossa. En ole enää edes lainkaan kiinnostunut hyppäämään mihinkään liian nopeasti kun tiedän etten saa siitä mitään irti, tai no, ainakaan riittävästi.
Sessiointi on itselle tietysti myös hyvin tunnesidonnainen osa-alue. Olen huomannut, että vaikka toinen ihminen olisi turvallisen ja luotettavan oloinen, hyvä tyyppi, niin menee liinat kiinni kun yrittää mennä syvemmälle jos se ei ole tuon enempää. Kaverillinen ja ihan ok ei vain riitä...
Mitä tuohon ihan ensimmäiseen aloitusviestiin muiden ihmisten tapaamisesta tulee, niin itselle miitit ja tapahtumat taas ovat äärimmäisen tärkeitä ja mielekkäitä. Mahdollisuuksia kohdata ihmisiä livenä, saada vähän kiinni siitä millainen tyyppi on kyseessä. Kirjeenvaihto ei siinä auta pätkääkään. Läsnäolon kautta.
Jotta voisi herätä kiinnostus.
Jotta haluaisi alkaa tapailla.
Jotta voisi huomata, että tässä on potentiaalia ihmissuhteeksi.
-
Demiseksuaalisuus tuntui itselle käytännössä loukkaavalta termiltä ensin. :D Mikä ihmeen puoliseksuaalisuus? On hankalaa olla aika hyperseksuaalinen ja samalla kaivata jonkinlaista sielullista kipinää että kehollinen himo syntyy. Olen edelleen vähän varovainen hyväksymään mitään leimoja, koska ne ovat niin laatikottavia. Olin ajatellut kirjoittavani tästä demiseksuaalisuuden ja kovan seksuaalivietin yhdistelmän problematiikasta jonkinlaisen kolumnin tai tekstiavauksen tänne, ehkä saan sen vielä joskus aikaiseksi. Uskon että miehillä (varmaan myös homomiehillä) on tässä vielä oma problematiikkansa, koska stereotyyppinen käsitys miehisestä seksuaalisuudesta on että kaiken pitäisi aina kelvata.
-
Oheinen kuva tiivistää kaiken mitä mulla on tästä aiheesta sanottavaa.
-
Tuo kuva on asian ytimessä. Nuf said.
-
Hear, hear, kuningatar.
-
Voin samaistua, itse olen pyörinyt kinkypiireissä pari vuotta enkä ole koskaan seksiä harrastanut, en ole löytänyt sellaista ihmistä jonka kanssa olisi sellainen luottamus, mutta sessioita olen tehnyt ja nautin valtavasti kinkytiloissa olemisesta. Usein silloinkin kun on painottanut omaa demiseksuaalisuuttaan tavatessaan toisen hänellä on silti odotuksia seksistä.
-
On tosi turhauttavaa, kun on se seksuaalinen halu ja kovasti haluaisi alistua ja tehdä juttuja, mut sit ei vaan ole ketään ketä haluaisi. Kun tarvii sen tunneyhteyden ja luottamuksen.
-
Mielenkiintoinen aihe, kun itse vasta hetki sitten palasin tänne jätettyäni bdsm:n taakseni lähinnä siksi, että kaikki suhteeni olivat hyvin demejä, enkä kokenut että niihin saa enää mukaan alistamista. Aloin kuitenkin miettimään tätä vähän pehmeämmän mentaliteetin kautta ja alan kokeilla eri ihmisten kanssa, miten tämmöinen "pehmoilu" sopii sadomasokismin kirjoon. Kuitenkin pidän alistamisesta ja sen kautta subille nautinnon tuottamisesta.
En tiedä miksi tää teksti pomppasi etusivulle, mutta olen iloinen että niin kävi :)
-
Lienen myös demiseksuaali vaikken olekaan aseksuaali. Yhteys se olla pitää. Edes pelkkien ystävien kanssa en panisi ja pelkkä fwb alkaa jo kyllästyttämään.
(Jään seuraamaan keskustelua)
-
Täysin tuoreena foorumilaisena ja vihreänä kinkynä rekisteröidyin tänne, ja miten ihanaa että silmiini osui ensimmäisenä tämä ketju. En lukenut ihan koko ketjua, mutta aivan i-ha-naa lukea muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja sanoituksia aiheesta, mistä löytyy oikeastaan aika vähän tietoa. Sivulla neljä Alexis kirjoitti aivan mahtavasti, tahtoisin printata tekstin talteen! :D Auttoi jäsentämään omiakin ajatuksia, ja ymmärtämään itseäni vielä paremmin.
Vaikka labelit on joskus vähän rajoittavia, minusta oli mullistavaa löytää termi, jonka tajusin kuvaavan itseäni. Aluksi en tosin itseäni tunnistanut, kun luin demiseksuaalisuudesta useita vuosia sitten eräästä blogista. Silloin muistan lukeneeni, että demit rakastuvat tyypillisesti ystäviinsä. Siihen en kuitenkaan samaistunut. Tekstin kirjoittaja taisi olla myös demiromanttinen, eli ei olisi voinut edes ihastua ihmiseen jota ei vielä tunne. Tämäkin hämäsi minua, enkä kokenut samaistumista. Minullehan on käynyt useastikin niin että olen ihastunut pelkkään kuvaan, mutta niissäkin tapauksissa olen aina kehittänyt mielikuvituksessani henkilölle persoonallisuuden, ja välillemme vahvan tunnesiteen. Myöhemmin tajusin, kun mietin itseäni, että minähän olen aivan pesunkestävä demiseksuaali. Ja tämän termin olemassaolo on niin helpottavaa, koska auttaa ymmärtämään, ettei minun tarvitse pyydellä anteeksi toimintatapojani, tai "pihtaamistani". Ja että minulaisiani on muitankin. Helpottaa helvetitisti kommunikaatiota, kun löytää oikeita sanoja! :D
Vaniljaisen eksäni kanssa yhdessä ollessani aloin jo pohtia tosissani, olenko aseksuaali tai gray-a. Tuntui että seksuaalisuuteni oli täysin kuollut. Ja voi jeesus sitä syyllisyyden määrää. Vasta erottuamme tajusin, että seksi voi oikeasti olla ihanaa, kun löysin tyypin joka sai sukat pyörimään jalassa. Siis aivan maatajärisyttävä kokemus. Tajusin, että minulle seksi on niiiiiiin paljon enemmän kuin genitaalien yhteen hinkkaamista. Minulle seksi alkaa jostain aivan muualta kuin makuuhuoneesta. Se alkaa olohuoneesta, keittiöstä, eteisestä, autosta - kosketuksesta, huomioimisesta, katseista, sanoista... Kun vilpitön läheisyys puuttui suhteesta, puuttui seksikin. En vaan pysty erottamaan seksiä tunteista ja muusta läheisyydestä.
Demiseksuaalisuudesta minulla on siis näkökulmaa, mutta ketjun toisesta aiheesta paljon vähemmän. Minua on kiinnostanut osallistuminen kinkybileisiin, mutta vain sivustaseuraajana. En voisi kuvitellakaan sessioivani kenenkään vieraan kanssa. Etenkään näin vasta-alkajana.
Kaukaisena haaveenani onkin löytää joku, johon rakastuisin (joka rakastuisi minuun takaisin, tämä on jo aika vaikea kriteeri), jonka kanssa voisin saada ensin vanilijan toimimaan. Sen jälkeen olisin todella kokeilunhaluinen kaikenlaiselle kinkylle. Ai että!
-
Kuten taisin jo aihetta aiemmin kommentoida, demiseksuaalisuus on terminä ollut mulle ongelmallinen, koska libidohan on korkea, mutta se vain suuntaantuu ihmisiin joihin kokee jonkin henkisen yhteyden. En toki ole seurannut miten termiä pitäisi sitten käyttää; mutta jossain vaiheessa demiseksuaalisuus tuntui sisältävän oletuksena myös matalan seksuaalisen kiinnostuksen yleisellä tasolla. Luulen, että tämä voi olla spesifisti maskuliinisuuteen ja miehisiin sukupuolirooleihin liittyvä ongelma. Joskus vielä jaksan kirjoittaa aiheesta esseen.
Mutta se mitä varsinaisesti tulin tänne sanomaan oli, että itse olen havainnut oman seksuaalisuuden ja tunnesiteen yhdistelmän toimivan myös toisin päin. Toisin sanoen, jos seksuaalinen energia hiipuu, myös tunneside alkaa hiipua. Pahimmillaan tämä on joskus johtanut kierteeseen missä seksuaalisen energian väheneminen -> tunnesiteen heikkeneminen -> seksuaalisen energian väheneminen. Se on ärsyttävä kierre, mitä on vaikea katkaista. En osaa sanoa onko tuo jotenkin demiseksuaalisuuteen liittyvä asia, juttu mitä ihmiset ihan yleisesti kokevat vai jokin oma erikoinen yhtälöni.
Oikeastaan juuri tuo on syy, miksi yleensä olen alkanut etsiä romanttista suhdetta kinkysaiteilta. Se sisältää toiveen, että kinkyasioita pohtinut nainen ehkä olisi myös enemmän sisällä siinä mitä seksuaalisuus yleisesti elämän läpäisevänä energiana suhteelle sekä ihmisyydelle merkitsee. (Sen sijaan että seksuaalisuus on vain seksiä ja se taas on vain panemista mikä tapahtuu pimeässä peiton alla eikä siihen muuten viitata elämässä mitenkään.)
-
Mutta se mitä varsinaisesti tulin tänne sanomaan oli, että itse olen havainnut oman seksuaalisuuden ja tunnesiteen yhdistelmän toimivan myös toisin päin. Toisin sanoen, jos seksuaalinen energia hiipuu, myös tunneside alkaa hiipua. Pahimmillaan tämä on joskus johtanut kierteeseen missä seksuaalisen energian väheneminen -> tunnesiteen heikkeneminen -> seksuaalisen energian väheneminen. Se on ärsyttävä kierre, mitä on vaikea katkaista. En osaa sanoa onko tuo jotenkin demiseksuaalisuuteen liittyvä asia, juttu mitä ihmiset ihan yleisesti kokevat vai jokin oma erikoinen yhtälöni.
Olen huomannut samaa. Kun kumppanilla ei ole kiinnostusta sekstailuun, menee itselläkin aivot johonkin "jäähyllä" asetukselle koko suhteelle. Ehkä itselleni romantiikka, läheisyys ja seksuaalisuus kytkeytyy vahvasti yhteen niin jos kokonaisuuden osa-alueista jokin poistuu, niin muutkin himmenevät.
Tämä on toisaalta ehkä ihan yleinen ongelma jäyhille suomalaisille joille kosketus ylipäätään on hyvin intiimi asia. Toisin kuin vaikka täysin kasuaali alastomuus pimeässä ja kuumassa huoneessa.
-
Tää on varmaan paras ketju, mikä (minullekin) olisi voinut ensimmäisenä täällä silmään sattua.
Niin kinkyilyssä kuin muissakin suhdekuvioissa tuntuu, että kauhean moni menee seksi edellä. Yksi kynnys liittyä tällaiselle foorumille / etsiytyä BDSM-yhteisöön itselläkin ollut se, kuinka nopeasti sitä ensinnä silmiin sattuu hyvinkin yksityiskohtaisia kuvia ja kuvauksia muiden seksielämästä ja siitä, millaista (nimenomaan seksiseuraa) kukin on etsimässä. Olen itse seksipositiivinen, eli tällaisten näkeminen ei minua haittaa tai ahdista, mutta tuleehan siitä hieman ulkopuolinen olo helposti. Vähän sellainen, että toivottavasti nyt minullekin täältä tilaa löytyy - kunhan olen rauhassa ensin kumppaniin päässyt tutustumaan, niin menen kyllä ihan allosta. ;D
-
En ihan tarkkaan tiedä mihin aseksuaalisuuden spektrillä asetun, mutta demiseksuaalisuus on vahvasti läsnä. En ole koskaan ymmärtänyt yhden yön suhteita tai vastaavia spontaaneja juttuja. En voisi kuvitellakaan mitään läheisyyttä kenenkään kanssa, jota en tuntisi hyvin ja olisi ensin ystävä. Etenkään luottamusta ja hienovaraisuutta edellyttävää pervoilua. Kuten tuossa jo useampi on todennut, bdsm-skenessä tuntuu olevan aika vapaamielinen meininki ja mennään seksi ja sessiointi edellä. Demiseksuaalina on siis aika vaikea löytää tietä kinkyilyn pariin.
(Onneksi en tiedä olenko enemmän aegoseksuaali, eli en ehkä halua ollenkaan toteuttaa seksuaalisuuttani toisten kanssa, vaikka pervoista asioista kiihotunkin. En sulje mitään mahdollisuuksia pois, vaikka tiedänkin aika hyvin tähän ikään mennessä, ettei minkään sortin paneminen kiinnosta. )
-
Olen kuvaillut itseäni joskus "käänteisdemiseksuaaliksi". Mulla homma toimii niin päin, että voin harrastaa seksiä tai muuta eroottista toimintaa ja kinkyilyä kohtuullisen matalalla kynnyksellä lähes kenen tahansa mukavan oloisen ja kivasti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Mikäli kuitenkin yhteinen eroottinen taival jatkuu vähänkin pidempään rakastun jokseenkin vääjäämättömästi - vaikka rakastumisen kohde paljastuisi ihan hirveäksi tyypiksi, tämäkin on tullut testattua. Huumaannun helposti uskomaan, että koska kerran seksi on hyvää tämän ihmisen täytyy olla rakkauteni arvoinen. Tai voin jopa kokea, että vaikka tyypsä ei edes olisi rakkauteni arvoinen niin rakastan nyt kuitenkin, kun en muutakaan voi. Siitä kokemuksesta on hankala (mutta ei onneksi täysin mahdoton) repiä itseään irti.
Tämän kaiken tiedostaen olisi epäilemättä hyvä, jos osaisin käyttäytyä kuin olisin demiseksuaali, eli tutustua ihmisiin kunnolla ensin ja harkita kunnolla, onko joku tarpeeksi hyvä ihminen siihen, että minun kannattaa antautua hänen seksipatnerikseen ja näin altistaa itseni rakastumaan.
-
Hmm, mielenkiintoinen ketju!
En itse koe että demiseksuaalisuus olisi samalla viivalla tai planeetalla ainakaan itsellä aseksuaalisuuden kanssa, seksuaalivietti on korkea😅.
Mutta ilman sellaista henkistä yhteyttä seksi tai leikit ei vain tunnu yhtä hyvältä, enkä tähän ikään ehdittyäni ole kiinnostunut mistään kädenlämpöisestä🤷🏻♀️. Että enemmän liittyy korkeisiin standardeihin, nautinnonhaluun ja itseni arvostamiseen, kuin siihen ettenkö pystyisi seksiin/leikkiin tuntemattoman kanssa.
Se henkinen puoli on vain niin tärkeä, ja kaikki mitä fyysisesti tapahtuu, sen jatke. Jos ei ole sitä yhteyttä ja kemiaa, jotain jää uupumaan, eikä seksi tai sessiot tyydytä täysin.
Toki on joku hyvä juttu alkanut yhden illan tuntemisenkin jälkeen, mutta niihin on ensin liittynyt tuntikausien keskustelu ja tutustuminen👌😊.
Ja kyllä sen yhteyden aika pian huomaa…🔥
-
Kyllä. Suhteessa tarvin paljon tunnepuolen vetovoimaa, kipinää ja kiinnostusta ihmistä kohtaan että rupean millekkään. Pelkkä ihan hyvä, saattaa vähän kiinnostaa tai kunhan on joku jolla on edes omat hampaat ei enää riitä. Joskus tämä tunne ja vetovoima, jopa rakkaus, syntyy ja syttyy ennen kuin on vaihdettu ensimmäistä sanaakaan pelkästä aavistuksesta, näkemisestä, silmiin katsomisesta ja tunteesta että ohhoh, tuo on ihana nainen jota haluan ja jonka haluan elämääni ja jonka elämään haluan itse kuulua ja tämä tunne on ollut heti molemminpuolinen, se kipinä ja vetovoima on vain olemassa ja joskus se on todella vahva. Joskus tunteet vielä vahvistuu ajan kanssa kun oppii tuntemaan toisen ihmisen paremmin mutta eka fiilis on se mikä ratkaisee.
Nämä suhteet joissa on todella paljon tunnetta (ja rakkautta) ovat olleet arjessa vähän epävakaita ja erotiikka on ollut todella hyvää, semmoista jossa on uskomaton henkinen yhteys ja parhaimmillaan erotiikassa koko universumi häipyy ympäriltä ja on vain kaksi yhtenä täydentäen toisiaan ja luet toista kuin avointa kirjaa.
Mieluummin haluaisinkin suhteeni näin, hyvää erotiikkaa, sopivasti haastetta ja paljon tunteita kuin laimeaa, hajutonta, mautonta ja tylsää elämää keskinkertaisella erotiikalla vaikka pitkän ja kehittyvän suhteen elämääni joskus haluankin. Suhde, oli se sitten lyhyt tai pitkä, ilman vahvaa tunnetta on kuin taskulämmin vissy ilman happoja tai kuin katsoisi maalin kuivumista. https://www.youtube.com/watch?v=PLOPygVcaVE
Näyttääkin vähän siltä että olen näyttänyt tunteitani erotiikan ja pienten tekojen kautta ja yksi ongelmani on ollut tuo rakkaudesta kertominen sanomatta sitä ääneen vaikka sitä rakkautta on ollutkin todella paljonkin. Lisäksi eräs ystäväni sanoi minulle seurattuaan syksyn mietiskelyjäni ja tempauksiani että sinä taidat kuule olla vähän draamanhakuinen ja asiaa pohdittuani oli pakko myöntää että kyllä, se näyttää olevan yksi huono tapa millä haen joskus suhteessa, tunteiden viidakossa ja elämässä huomiota jos tunnen olevani heikoilla, eksyksissä tai syrjässä ja jolla puran traumojani ja poltan kynttilääni. Syynkin tuohon taidan nyt tietää mutta sen kuiskaan sitten joskus oikean henkilön korvaan jos / kun sellainen hetki vielä joskus tulee, toivottavasti tulee. Kumppanille tulkitseminen ja arvuuttelu on turhan haastavaa hommaa ja väärinkinhän se on ja ymmärrän että ei ole ollut aina helppoa. Ei etuliite ”D” eikä myöskään ”s” oikeuta kusipäiseen käytökseen, joku roti se on siinäkin hommassa oltava eikä kannata oottaa muilta liikoja jos itse on tyhmä.
Suhde, jossa on hyvin paljon tunnetta on vähän haastava hallittava. Se on kuin ydinvoimala jossa on voimaa ja joka räjähtää jos et osaa sitä käsitellä eikä turvasana/nappi ole käytettävissä tai et käytä sitä ja taas oikein ohjattuna ja käytettynä siitä on iloa ja hyötyä ja on erittäin vakaa ja turvallinen voimavara sekä peruspilari vaikka mihin mutta hallitsemattomana se on huonoimmillaan kehno kaveri jonka räjähdettyä jälkiä siivotaan pitkään ja huolella jos nyt ylipäätään jää enää mitään jäljelle. Ja suhde jossa ei ole tunnetta ei ole oikea suhde ollenkaan. Ihanne olisi joku välimuoto jossa olisi vain hyviä puolia ilman suurta draamaa.
Mutta on se, tulta ja tappuraa, silti sen arvoista vaikka raskasta huonoimmillaan onkin. Arjen ja sopimisen voi oppia kuten myös antamaan toiselle tilaa olla oma itsensä, sanomaan minä rakastan sinua ja pyydän anteeksi mutta tunnepuolta eikä isoa kipinää ei saa rahallakaan ja onneksi olen tämmöistä oikeasti isoa tunnetta ja rakkautta saanut elämäni mutkaisella polulla kohdata.
Suhteet joissa on isoja tunteita ja ihmiset joita olen rakastanut/rakastan, muistan lämmöllä ja rakkailla ihmisillä on aina oma paikkansa sydämessäni vaikka ei se aina helpolta ole tuntunut ja osa kumppaneiden tempauksista on ollut todella ikäviä, käsittämättömiä ja vastenmielisiä mutta kun yrittää muistaa että puolet hyvästä ja puolet pahasta on omaa käsialaa, kaikilla on omat traumansa, pelkonsa ja historiansa eikä kukaan osaa kaikkea ja virheitäkin tulee tehtyä niin se auttaa muistamaan toisen hyviä ja loistavia puolia sekä omia huonoja puolia ja että yhdessä suhteeseen ruvettiin koska yhdessä sitä haluttiin.
Hienosti eksyin taas aiheesta mutta menkööt, en jaksa korjailla. Menkööt muumilimpparin ja joulutortun piikkiin, onhan nyt kuitenkin lauantai.
Vastaankin siis A, isot tunteet kuuluu vahvasti elämääni ja suhteisiini.
-
Täällä myös demiseksuaali. Ystävien/ kaverien kanssa en ikinä sekstailisi eikä seksi itsessään nyt niin se juttu olekaan.
Mulle vaan siinä pitää olla joko vakavampi suhde taustalla tai sitten aito alistuminen joka harvemmin ystävän kanssa toimii..saattaa olla ihan randomi, mutta sellainen joka on Dominoiva/ sadistinen luonnostaan eikä tee siitä mitään numeroa, minuunhan se uppoaa.
Kaikki kaveriseksi tökkii eikä oikein tunnu omalta.
Onneksi meitä on moneksi ja jokaiselle jotakin ❤