BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Perhonen89 - 01.01.2017, 17:51
-
Näin lapsia haluavana subnaisena mietin välillä, onko toiveeni löytää lapsia haluava dom-mies ja haluni perustaa perhe joskus liian pelottava domien mielestä? Sinänsä ymmärrän jos näin on. Täällä baarissa moni tuntuu etsivän/haluavan pelkkää sessiointiseuraa ja kun joku yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa lapsia ja perustaa perheen, niin ymmärrän jos se on monista liian totinen ja vakava ajatus.
Olen pistänyt myös merkille, että yllättävän moni dom ilmoittaa suoraan, ettei halua lapsia. Onko kinkyjen joukossa enemmän ihmisiä, jotka eivät halua lapsia vai onko kohdalleni osunut vain ihmisiä, jotka eivät niitä halua? :D
-
Mä haluaisin lapsia, mutta tuntuu, että lapsia haluavia sub/switch naisia on vähemmistö. Mä toki voin odottaa sen kanssa vielä useamman vuoden, mutta en ikuisesti.
-
Varmaan yksi tekijä on ikä.. suurin osa dom- miehistä ovat vanhempia kuin 20-30v ja lapset on hankittu jo..
-
Oma perstuntumani on, että nykyään ylipäätään harvempi tuntuu haluavan lapsia. Ei sillä välttämättä ole tekemistä kinkyyden kannalta.
Kyllä kinkyjen joukossakin on porukkaa, joka mielellään perustaisi jossain vaiheessa perhettä.
Joitain miehiä voi pelottaa myös lapsiasian ottaminen heti alussa esille. Ymmärrettäväähän sinällään on, että tärkeästä asiasta halutaan heti keskustella. Mutta moni miespolo varmaan luulee, että ne lapset pitää sitten tehdä saman tien ensimmäisten deittien jälkeen.
-
En usko, että siinä mitään pelottavaa on. Toki jokaisen henkilön kohdalla oma tilanteensa. :)
Vaikka leikkikaveria myös etsin, niin toiveissa olisi lopulta löytää ihminen, johon ihastua ja rakastua. Tällöin lapset olisivat siihen ihan luontainen jatko. :)
-
Oma perstuntumani on, että nykyään ylipäätään harvempi tuntuu haluavan lapsia. Ei sillä välttämättä ole tekemistä kinkyyden kannalta.
Kyllä kinkyjen joukossakin on porukkaa, joka mielellään perustaisi jossain vaiheessa perhettä.
Tämän olen kans pistänyt merkille ja ei siinä mitään, mun tehtäväni ei ole arvostella heitä, jotka eivät lapsia halua. :) monellahan taitaa olla syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen huoli maapallon liiallisesta väkimäärästä ja se, että ilman lapsia suhteen ajatellaan olevan helpompaa ja mukavampaa kuin jos olisi lapsia.
-
Ei lapset useitakaan miehiä pelota. Hieman iäkkäämmät miehet joilla on jo lapsia, eivät niitä useinmiten vaan enää halua. Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.
-
Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.
Näinhän se. Moni sanoo heti alkuun että ei lapsia tai avioliittoa, mutta kummasti se mieli muuttuu kun unelmien kumppani tulee vastaan. Montahan kertaa muakin kosineet nää "ei ikinä naimisiin" miehet.
Eli mun mielestä ihmiset edelleen haluavat lapsia, mut eivät kenen kanssa tahansa.
-
Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.
Näinhän se. Moni sanoo heti alkuun että ei lapsia tai avioliittoa, mutta kummasti se mieli muuttuu kun unelmien kumppani tulee vastaan. Montahan kertaa muakin kosineet nää "ei ikinä naimisiin" miehet.
Eli mun mielestä ihmiset edelleen haluavat lapsia, mut eivät kenen kanssa tahansa.
Tuohon pointtiin vielä lisää sen, että kun heti deitti-ilmossa mainitaan ne lapset, se luo herkästi mielikuvan, että tässä mennään nyt lapsenhankinnan ehdoilla ja tarkoitus on vain löytää tuleville lapsille isä. Se saattaa karkottaa niitä, jotka haluavat rauhassa tutustua ja katsoa mihin homma menee. Vaikka yhtälailla heillä olisikin se lasten hankinta mielessä, sitten tulevaisuudessa. Ja varsinkin niitä karkottaa, jotka eivät ole uhranneet ajatuksia paljon lasten hankinnalle tai eivät ole varmoja. Näistä tapauksista suurin osa sitten rakastuessaan ja pariutuessaan juuri haluavat lapsia.
-
Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon. Jos sen kääntää toisin päin, niin mikäli minulle olisi tehty jo tutustumisvaiheessa selväksi että lapsia on jossain vaiheessa tultava, olisin saanut paskahalvauksen - riippumatta siitä, olisinko pohjimmiltani halunnut itse samaa vai en. Olisi tullut olo, että minua pidetään vain siitostammana, jonakuna riittävän sopivana täyttämään rooli jonkun toisen käsikirjoittamassa näytelmässä, sen sijaan että minut olisi kohdattu kokonaan omana itsenäni. Sitä paitsi se lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka halua molemmin puolin olisikin. Mitäs sitten tehdään, jos siihen tarkoin valikoidusti vaalittuun suhteeseen ei vauvoja siunaannukaan..?
Saatan olla myös ihan pikkuisen kyyninen, koska olen nähnyt niin paljon niitä ihmisiä joille se kiiltokuvamainen perheidylli ei ole ollenkaan tuonutkaan sitä onnea, jota sillä on tavoiteltu. Perinteisissä perhearvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta minun mielestäni sen kahden ihmisen välisen rakkauden on vain tultava ensin, jotta se auvoisa perheonni kaikkine kamaluuksineen voisi joskus koittaa. Jos on koittaakseen.
Mutta hieno asia sinänsä, että tietää mitä tahtoo eikä lähde sellaiseen mikä ei tule mahdollisuutta siihen tarjoamaan :)
-
Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon. Jos sen kääntää toisin päin, niin mikäli minulle olisi tehty jo tutustumisvaiheessa selväksi että lapsia on jossain vaiheessa tultava, olisin saanut paskahalvauksen - riippumatta siitä, olisinko pohjimmiltani halunnut itse samaa vai en. Olisi tullut olo, että minua pidetään vain siitostammana, jonakuna riittävän sopivana täyttämään rooli jonkun toisen käsikirjoittamassa näytelmässä, sen sijaan että minut olisi kohdattu kokonaan omana itsenäni. Sitä paitsi se lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka halua molemmin puolin olisikin. Mitäs sitten tehdään, jos siihen tarkoin valikoidusti vaalittuun suhteeseen ei vauvoja siunaannukaan..?
Saatan olla myös ihan pikkuisen kyyninen, koska olen nähnyt niin paljon niitä ihmisiä joille se kiiltokuvamainen perheidylli ei ole ollenkaan tuonutkaan sitä onnea, jota sillä on tavoiteltu. Perinteisissä perhearvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta minun mielestäni sen kahden ihmisen välisen rakkauden on vain tultava ensin, jotta se auvoisa perheonni kaikkine kamaluuksineen voisi joskus koittaa. Jos on koittaakseen.
Mutta hieno asia sinänsä, että tietää mitä tahtoo eikä lähde sellaiseen mikä ei tule mahdollisuutta siihen tarjoamaan :)
Hyviä pointteja pikkusiskolta. Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.
Välillä kyllä mietin, pelkäävätkö monet miehet, että lapset pitäisi hankkia ensitreffeillä. Näinhän ei ole missään nimessä. Itse(kin) ajattelen, että kahdenkeskistä aikaa pitää olla ensin ainakin pari vuotta tai kauemmin ja sitten vasta, kun aika on kypsä, niin lapsia ryhdytään hankkimaan.
-
Kuka tahansa lapsia haluava nainen on pelottava, ei liity mieltymyksiin ;D
-
Mutta moni miespolo varmaan luulee, että ne lapset pitää sitten tehdä saman tien ensimmäisten deittien jälkeen.
Hmm, luulen, että nuo miehet ajattelee just noin ;D .. Vaniljamaailmassa arvostetaan pitkää parisuhdekokemusta ja kolmekymppinen nainen on tavoiteltavampi kumppani kuin kaksikymppinen, mutta tämä vaniljamaailman logiikka ei tunnu istuvan kinkymaailmaan.. Hmm, mulle on muodostunut sellainen kuva, että sub, joka haluaa parisuhteen ja vieläpä perheen, on "kakkostavara". Hänessä pakko olla jotain vikaa, epämieluisaa..
Toinen ongelma on kaippa juuri se, että mistä löytää kokeneen oman ikäisen. Useimmat hyvät D:t ovat paljon vanhempia ja useimmiten myös polyja. Switchkumppani tuo ekstramaustetta.
Luulen, että mitä syvemmällä kinkyilyssä on, sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja saadakseen haluamansa. Perhehaaveista ei siltikään kannata luopua, jos se on tärkeä itselleen. Nainen on lisääntymiskykyinen vain jonkin aikaa.
Jotkut ovat ottaneet vaniljasta kumppanin ja jatkaneet kinkyilyä - salaa. Itse en tähän kykene, koska koen sen pettämiseksi ja olisin todennäköisesti pettämässä alituiseen.
Luulen, ettei tämä ole vain subnaisten ongelma, vaan submiehetkin haluavat löytää sen D:n, jonka kanssa olla parisuhteessa, perustaa perheen ja domme olisi vieläpä monokin.
-
Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.
Ihan pakko käydä toteamassa vielä, ettei se lapsen yksin hankkiminen todellakaan tarkoita "varsinaisen rakkauden" skippaamista. Minä tulin raskaaksi silloisesta rakkaudesta, asian paljastuttua tiesin että joutuisin kasvattamaan lapsen yksin, ja nyttemmin olen rakastunut sillä tavalla isosti ja varsinaisesti. En voi väittää ettenkö olisi kovia kolhuja matkan varrella saanut, mutta tänä päivänä minulla on kaikki sekin, mistä en aiemmin uskaltanut unelmoidakaan. Näine hyvineni minusta ei ole yhtään pöljää, että jotkut naiset tosiaan hedelmällisimmässä tai muutoin otollisimmassa iässä ottavat ja hankkivat sen lapsen ihan yksin jos sellainen on ollut toiveissa. Se ei todellakaan sulje rakkauden mahdollisuutta pois.
Onnea matkaan, perhonen, minne tahansa tiesi sitten viekin :love:
-
Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon.
Mielestäni ei ole mitenkään outoa, että listaa tuon kriteeriksi, koska olisi epämieluisaa olla suhteessa, jossa toisella ei ole näitä haaveita. Jos ei ole ottanut selvää toisen lapsihaaveista, niin voi pettyä pahasti ja näin naisena se on karvas pettymys, kun on heittänyt vuosia hukkaan sellaisen miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Vuosia toki voi mennä hukkaan muutenkin: eläminen väärän kumppanin kanssa. Siltikin on hyvä, että on samat haaveet. Hyvä alku suhteelle.
-
Niin, omalla kohdallani lisääntyminen on jo suoritettu. Eikä ikä huomioiden olisi järkevää enää ruveta siihen valvomisrumbaan. Ja olisi vähintäänkin outoa olla lapsille ukinikäinen isä.
Joskus ennen sotia kun olin nuori niin ne lapsoset olivat ihan luonteva ajatus.
-
Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.
Minusta on hyvä, että kerrot lapsitoiveista heti. Järkevä mies tajuaa, että tuskin lähdet lapsentekoa miettimään heti. Ja toisaalta, mies voi siittää naisen raskaaksi vaikkapa yhden kuuman nainnin seurauksena halusi hän isäksi tai ei.
Perhonen89 teet päätelmäsi itse ja valitset sellaisen ihmisen kuin haluat. Mutta toivon, että et luovu niinkin isosta asiasta kuin äidiksi tulemisesta vain siksi, että joku jätkä ei lasta halua. Valitse sellainen, joka haluaa ja juuri nimenomaan sinun kanssasi. Sellaista rakkautta ei ole, etteikö toiselle soisi niinkin suurta asiaa kuin äitiys. Tuossa kohtaa rajoittaminen ei ole rakkautta, mutta muuta yhdessäolohalua se voi olla.
-
Sellaista rakkautta ei ole, etteikö toiselle soisi niinkin suurta asiaa kuin äitiys. Tuossa kohtaa rajoittaminen ei ole rakkautta, mutta muuta yhdessäolohalua se voi olla.
Tarkoittamatta tätä millään tavalla henkilökohtaisesti ja täysin tietämättömänä kirjoittajan omista taustoista, minusta tuo kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta, joka ei tiedä mitä kaikkea on olla vanhempi. Vanhemmuus on niin paljon erilaisia asioita, hyvässä ja pahassa, ettei sellaista vain voi toiselta rakkauden piikkiin edellyttää. Se on upeaa, yksinkertaisesti ja totta kai, mutta se on myös helvetisti asioita joita ei pahimmalle vihamiehellekään soisi. Elinikäistä pelkoa, syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, ne vain kuuluvat siihen pakettiin siinä missä jokapäiväinen ilo, ylpeys ja jonkin suuremman voiman siunauksen tunnekin. Puhumattakaan kaikista niistä käytännön velvollisuuksista mihin lapsen saaminen loppuelämäksi sitoo, vaikka niin paljon antaakin. Jos omassa elämäntilanteessaan tai olemisessaan ei ole siihen valmis tai haluavainen, se ei missään nimessä tarkoita että tahtoisi sen kaiken toiselta riistää. Se ei tarkoita, etteikö aivan yhtä paljon rakastaisi.
Minun mielestäni tässä maailmassa on jo aivan liikaa niitä lapsia, jotka on tehty vain sen hetkisestä romanttisesta rakkaudesta toista kohtaan. Se kun niin usein on katoavaista sorttia se, toisin kuin rakkaus omaan lapseensa. Rakkaus sellaista kohtaan jota ei vielä ole, jota saa kunnian olla itse luomassa. Sellainen rakkaus ei saisi koskaan, ikinä milloinkaan olla velvollisuus jotakuta muuta kohtaan.
-
pikkusisko, asia on noin kuin kirjoitit. Luit mun viestistäni vain yhden osan ja teit vahvan tulkinnan. Siksi myös kirjoitin, että jos lapsia haluaa, kannattaa valita ihminen, joka niitä myös haluaa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos suhteessa on niinkin iso epäsuhta kuin päinvastainen lisääntymishalu, niin tekee omat valintansa ko. henkilön suhteen omien tarpeidensa kautta, ei siivoamalla esim. äidiksi tulemisen tarvetta pois siksi, että suhde säilyy.
-
pikkusisko, asia on noin kuin kirjoitit. Luit mun viestistäni vain yhden osan ja teit vahvan tulkinnan. Siksi myös kirjoitin, että jos lapsia haluaa, kannattaa valita ihminen, joka niitä myös haluaa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos suhteessa on niinkin iso epäsuhta kuin päinvastainen lisääntymishalu, niin tekee omat valintansa ko. henkilön suhteen omien tarpeidensa kautta, ei siivoamalla esim. äidiksi tulemisen tarvetta pois siksi, että suhde säilyy.
Se oli minusta aika vahva väite, siksi tartuin siihen ja niin vahvasti vastasin :) Tuollainen epäsuhta kun voi tulla eteen vilpittömässä rakkaussuhteessakin, ja silloinhan niitä valintoja on tehtävä. Se ei minusta kuitenkaan mitätöi sitä rakkautta mitä on ollut, tai tee toista tarinan pahikseksi.
Mutta nyt kun noin ajatustasi avasit, huomaan olevani isoilta osin samaa mieltä ja myös kyseenalaistavani omaa aiempaa ehdottomuuttani. Kiitos rakentavasta vuoropuhelusta :)
-
Kun aikoinaan etsin kumppania niin lapsiasia oli todella tärkeä, sillä aiempi pitkä suhde ei olisi siihen asti koskaan varmaankaan edennyt. Onneksi en uhrannut haaveitani ja suhde loppui. Nyt olen onnellinen äitishenkilö.
En siis näe pahana ilmoittaa perhehaaveista jos etsii elämänkumppania. Jos mies on niin hölmö ettei ymmärrä sen tarkoittavan "lapsia sitten joskus" vaan luulee sen olevan tyyliin ekojen kuukausien missio niin ehkä sellaista miestä ei kannata edes tavata.
-
Mutta nyt kun noin ajatustasi avasit, huomaan olevani isoilta osin samaa mieltä ja myös kyseenalaistavani omaa aiempaa ehdottomuuttani. Kiitos rakentavasta vuoropuhelusta :)
Kiitos itsellesi :)
-
Ei se ole pelottava asia hommata lapsia. Itselläni ei ollut koskaan mitään ajatusta koko lapsia asiasta. Ensin tuli parisuhde ja rakkaus. Sen jälkeen opeteltiin elämään toistemme kanssa. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi se oli mitä luonnollisin jatkumo saada lapsi.
Mutta jos alunperin suhteen ehtona olisi ollut lapsien teko, olisin kyllä hypännyt huolella yli. Katsos kun lapsia ei yleensä tehdä vaan saadaan. Ja se ei ole aina niin itsestään selvyys. Edellisissä viesteissä on ollu todella paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellä.
-
.... Onneksi en uhrannut haaveitani ja suhde loppui. Nyt olen onnellinen äitishenkilö.
En siis näe pahana ilmoittaa perhehaaveista jos etsii elämänkumppania. Jos mies on niin hölmö ettei ymmärrä sen tarkoittavan "lapsia sitten joskus" vaan luulee sen olevan tyyliin ekojen kuukausien missio niin ehkä sellaista miestä ei kannata edes tavata.
Onnea Nvriih!
Kinkyfoorumeilla kauan notkuneena olen huomannut myös lapsiperheitä perustetun foorumien kautta. Tunnen muutamia lapsiperheitä, jotka ovat saaneet alkunsa kinkypalstalta.
-
Mä en ole mies, enkä tiedä miten miehet kollektiivisesti ajattelee. Enkä tiedä onko sellaista kollektiivista ajattelua miehillä, tai naisillakaan, sen puoleen. Mutta itse kun aikoinani aloittelin lapseen johtanutta parisuhdetta, ei siinä ensimmäisenä kyllä ollut mielessä se, että tähän tehdään lapsia joskus. Vaan siihen ajatukseen kasvettiin yhdessä pikkuhiljaa sen suhteen aikana ja sitten, kun molemmat oli lapseen valmiita, alettiin yrittämään. Mä henkilökohtaisesti olisin pelästynyt, jos mies olisi ensimmäisenä ilmoittanut, että päämäärä on lapsi. Mutta kun ensin elettiin kahdestaan, tehtiin asioita, joita parit tekee ilman lapsia, hankittiin kokemuksia ja opeteltiin tuntemaan toisiamme, sitten jossain vaiheessa jmpikumpi kysäisi, että noinko meidän pitäisi kakaroita ajatella tähän. Ja sitten sitä mietittiin yhdessä ja erikseen ja päätettiin yrittää. Koska lapsi on, kuten pikkusisko jo sanoi, maailman ihanin, pelottavin, rakkain ja raskain asia, eikä sellaista passaa kovin heppoisin perustein tähän maailmaan saattaa.
Toki nämä ovat ihan mun omia ajatuksia eivätkä mitään universaaleja totuuksia.
-
Ei ole pelättävä asia, mutta itse ongelmaan ... nämä piirit ovat pienet. Jos etsii miestä mastereiden joukosta, sopivan ikäistä, aviomieheksi ja isäksi haluavaa ... ei se nyt välttämättä ole kovin suuri se mahdollisuuksien määrä.
-
Ei se ole pelottava asia hommata lapsia. Itselläni ei ollut koskaan mitään ajatusta koko lapsia asiasta. Ensin tuli parisuhde ja rakkaus. Sen jälkeen opeteltiin elämään toistemme kanssa. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi se oli mitä luonnollisin jatkumo saada lapsi.
Nyt jo päättyneessä pitkässä parisuhteessani rupesimme miettimään lapsia n. puoli vuotta tapaamisesta. Me molemmat olimme lapsenteon kannalla. Aikamme yritettyämme totesimme, että se parempi puolisko ei pystynytkään saamaan lapsia tavanomaisin menetelmin.
Seuraava vaihe olikin miettiä, halutaanko lähteä raskaisiin hoitoihin, ja lisäksi käyttää niihin x kilomarkkaa rahaa.
Kun hoidotkaan eivät lopulta tärpänneet (ja vaimon elimistö oli sekaisin seuraavat pari vuotta), seuraavaksi edessä oli adoptiovalmennus - ja sen jälkeen mietittiin, haluammeko todennäköisesti vammaisen lapsen. Siinä vaiheessa silloiset lähtömaat kun olivat saaneet sisäiset adoptionsa siihen malliin, että terveet lapset jäivät kotimaahansa (onneksi edes he saivat jäädä oman kulttuuriinsa pariin).
Kun tuohon ei ollut uskallusta, ilmoittauduimme sijaisvanhemmuuskurssille. Tuon jälkeen vaimo ei kuitenkaan uskaltanut lähteä hakemaan sijaislasta, sillä sijaislapsi voidaan palauttaa biologiseen perheeseensä mikäli siellä saadaan kotiolot järjestykseen - mikä taas on lastensuojelun ykköstavoite tässä tilanteessa.
Lopulta toimimme muutaman vuoden tukiperheenä parille alle kouluikäiselle lapselle.
Ja kaiken tuon jälkeen en vieläkään ole varma, halusinko todella lasta tuolloin, vai oliko kyseessä kulttuurin määritelmä, että tietyssä iässä pitää perustaa perhe ja hankkia lapsia. Nyt mulla on ikää jo sen verran, että vauvan unirytmiin sopeutuminen olisi työn takana.
-
Imo omat toiveet hyvä tuoda esiin. Suurin osa naisista haluaa lapsia, mukaanlukien iso % niistä jotka nuorena sanoneet muuta. Parisuhde nuoremman naisen kanssa tarkoittaa yleensä, että asia tulee pöydälle, kysymys missä vaiheessa. Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä :D joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun. Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa
-
Ja kaiken tuon jälkeen en vieläkään ole varma, halusinko todella lasta tuolloin, vai oliko kyseessä kulttuurin määritelmä, että tietyssä iässä pitää perustaa perhe ja hankkia lapsia. Nyt mulla on ikää jo sen verran, että vauvan unirytmiin sopeutuminen olisi työn takana.
Tämä. Vaikeaa sanoa kuinka paljon tiedostamattomasti ympäristömme meihin vaikuttaa tässä asiassa. Itse olen jälleen kallistumassa vapaaehtoisen lapsettomuuden kannalle, naimisiin ei minulla kuitenkaan ole koskaan ollut hinkua, pikemminkin päinvastoin.
-
Minusta lapsiasia on hyvä ottaa esille heti alussa. Itse aikanaan parikymppisenä suhdetta alkaessa kysyin silloiselta kumppanilta, että haluaako hän joskus vielä lapsia varmaan toisilla treffeillä (kumppanilla oli jo lapsia ja oli minua vanhempi). Itselle lapset oli sellainen petustavanlainen tarve, että ajattelin, että siitä en vain tingi. Niin kuin joku kirjoitti, niin fiksu mies kyllä ymmärtää, ettei asia ole ajankohtainen heti. Jotenkin ajattelen, että miksi luoda vahvaa tunnesidettä johonkin, jos tästä asiasta ei olla samaa mieltä.
Ylipäätään vakituista seuraa on sitä vaikeampi löytää, mitä enemmän itsellä on vaatimuksia. Väittäisin silti, että hyvää kannattaa odottaa. Tässäkin.
-
Minulla on kyllä ollut aina se ajatus, että haluan tulla äidiksi. Ja olen niinkin vanhanaikainen, että olen halunnut tehdä lapset avioliitossa. Silti lasta alettiin "tekemään" vasta monen avioliitto vuoden jälkeen.
Eksän kanssa parisuhde päättyi, koska hän halusi että muutan hänen luokseen asumaan mutta tiesin ettei hän tiennyt haluaisiko hän lapsia. Siis ihan yleisesti hänellä ei ollut aavistustakaan siitä halusiko lapsia kenenkään kanssa. Meillä oli yli 10 vuotta ikäeroa, että hän alkoi olla siinä iässä että hänen ystävänsä hankkivat lapsia. Tuli sellainen olo, että sellaiseen ihmiseen sitoutuminen olisi valtava emotionaalinen riski. Olisi ollut helpompaa jos hän olisi suoraan sanonut, ettei halua lapsia. Sen mitä olen omien ystävieni parisuhteista huomannut on se, että se miesten "en tiedä haluanko lapsia" on yleensä "en halua, mutta voin saada aivovaurion ja persoonallisuuteni voi muuttua". Nyt kolmekymppisenä kun ystävät alkavat vapautua toiselle kierrokselle niin todella monella on sitten ollut todella kivuliasta se, että maaginen 40 alkaa lähestyä. Siksi minusta on kyllä parempi sanoa suoraan, että haluaa miehen joka haluaa joskus lapsia. Se pelottaa monet miehet pois, mutta se karkottaa myös ne jotka eivät halua.
-
Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa
Miten tästä tulikaan mieleen dominoivan naisen seuranhaku...
-
Jos nainen haluaa lapsia ja on etsimässä pitkäksi toivottua parisuhdetta, on kysyttävä haluaako mies lapsia. On paljon miehiä, jotka tietävät, että he eivät halua. Ehkä lapset on jo tehtynä tai kokee olevansa liian vanha tai ei muuten kiinnosta lisääntyä. Lapsia haluavan naisen kannattaa pysyä näistä miehistä erossa. Sitten on paljon miehiä, jotka "eivät tiedä haluavatko lapsia". Yleensä nämä miehet eivät kauheasti halua mutta ajattelevat että ehkä teoriassa sadan vuoden päästä voisi lisääntyä jos tuulee sopivasta suunnasta. Näistäkin miehistä kannattaa pysyä erossa, jos haluaa lapsen. Kannattaa kelpuuttaa ainoastaan mies, jolle lisääntyminen ja lapset on mieluinen idea vaikka ei niitä heti haluaisikaan. Lapsia haluavan naisen painajainen on mies, joka alunperin sanoo että ehkä lapsia voisi joskus tulla mutta yhdessäolon kestettyä jo vuosia paljastaa että ei ne lapset oikeasti niin paljoa nappaa eikä halua niitä saada.
Kokemukseni mukaan ikävä kyllä moni mies myös valehtelee lapsensaamishaluistaan.
Jos haluaa lapsen ei kannata ryhtyä seurustelemaan idealla että ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa suhteessa sitten tehdään niitä lapsia. Lapsen saaminen on niin merkittävä asia elämässä, iso haave tai tarve tai perheen perustaminen tapa elää, että sen suhteen ei kannata tehdä kompromisessaja. Kumpaankaan suuntaan. Takeita ei tietysti voi saada että niitä lapsia sitten tulee, mutta haaveitaan ja tarpeitaan kannattaa ainakin yrittää toteuttaa. Haaveilleen kannattaa olla uskollinen.
-
Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä :D joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun. Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa
Ymmärrän että voi tuntua siltä että ei olisi henkilönä tärkeä vaan joku joka täyttää tietyn tarpeen. Mutta tulkinta on silti väärä mielestäni. Kyse on siitä, että pitkän parisuhteen onnistumisen kannalta tärkeää on että tulevaisuuden haaveet on suunnilleen samanlaisia. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, pitkä liitto ei varmaan onnistu. Jos toinen haluaa elää keskiluokkaista perinteistä elämää pikkukaupungissa ja toinen haluaa viettää elämänsä matkustellen pitkin maailmaa, pitkä suhde ei varmaan onnistu, onnellisena ainakaan. Jos toinen haluaa 24/7 kotikuri elämää ja toinen on vain latex fettari niin ei ehkä natsaa.
Nainen joka kysyy mieheltä ekoilla treffeillä haluaako mies joskus lapsia ei ole etsimässä vain isää tuleville lapsilleen. Hän on etsimässä miestä, jonka kanssa voisi jakaa yhteisen haaveen perheestä ja yhdessä elää sitä yhteistä haavetta. Miestä, joka toivoo samantapaisia asioita elämässä. Eikä todella kelpuuta ketä tahansa täyttämään lasten tekemisen tarvetta vaan kyllä nimenomaan etsii persoonaa ka haluaa tutustua ihmiseen.
Sitä en tosin ymmärrä miten asia liittyy subiuteen (tai dommeuteen?). Uskoakseni sekä sub että domme naisissa on varmaan suhteellisesti yhtä paljon lapsia haluavia ja niitä jotka eivät halua. Tosin subnaisia on enemmän, joten lukumääräisesti lapsia haluavia subnaisia on tietysti enemmän.
-
Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä :D joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun.
Nainen joka kysyy mieheltä ekoilla treffeillä haluaako mies joskus lapsia ei ole etsimässä vain isää tuleville lapsilleen. Hän on etsimässä miestä, jonka kanssa voisi jakaa yhteisen haaveen perheestä ja yhdessä elää sitä yhteistä haavetta. Miestä, joka toivoo samantapaisia asioita elämässä. Eikä todella kelpuuta ketä tahansa täyttämään lasten tekemisen tarvetta vaan kyllä nimenomaan etsii persoonaa ka haluaa tutustua ihmiseen.
Asian esitystapa todella ratkaisee, kumpi mielikuva tästä jää. Olen itsekin ollut treffientapaisilla, josta jäi vähän käteen fiilis mahdollisuudesta toimia siemen- ja rahalinkona. Ei tullut toisia.
Sinänsä en näe mitään negatiivista siinä että ilmaisee kantansa tuohon perustavanlaatuiseen kysymykseen heti lähtöjään. Itse asian ympärillä vuosia sitten kipuilleena en pidä aihetta sellaisena, että lähtisin "se edellä" suhteeseen. Mutta olen sen itsestäni huomannut, jos ja kun tuosta puhetta tulee, omalla kohdalla yleensä aika piankin tutustumisvaiheessa, niin vahvasti eriävät mielipiteet ainakin itsellä vähän rajoittavat jatkosuunnitelmia ja motivaatiota panostaa suhteen jatkoon.
En ymmärrä miksi tästäkään kannattaa valehdella. Toki voi olla, ettei haluta sanoa että "haluan lapsia, mutten sinun kanssasi". Itsekin tunnustaudun tämän äitipotentiaalin tunnustelun suhteen aika nirsoksi.
Sitä en tosin ymmärrä miten asia liittyy subiuteen (tai dommeuteen?). Uskoakseni sekä sub että domme naisissa on varmaan suhteellisesti yhtä paljon lapsia haluavia ja niitä jotka eivät halua. Tosin subnaisia on enemmän, joten lukumääräisesti lapsia haluavia subnaisia on tietysti enemmän.
Jokseenkin samat havainnot. Täkäläinen ikäjakauma ehkä vähän heittää, tyypillisimmässä lisääntymisiässä olevat ovat ehkä perhekiireissään eivätkä ehdi tänne pervoilukiireisiin. Esitystapa on ratkaisevampi, D/S suuntautuminen IMO tässä kontekstissa ei niinkään.
-
En ole laskenut kuinka monen naisen kanssa olen vuosien saatossa treffeillä ollut (yksillä tai useammilla). Osa on vaikuttanut jo heti muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen sellaisilta että ajatus lasten hankkimisesta tuntuu kauhistuttavalta.
Osa taas on ollut sellaisia että ensinäkemältä mielessä on käynyt: "Olisiko tuo nyt site se mun syntymättömien lasteni äiti"
Yksi oli semmoinen että pohdin että olisiko minusta kahden lapsen isäpuoleksi jne.
Monelle olen kuitenkin sanonut että vaikka olisi kaksinkertainen ehkäisy niin kannattaa pohtia jo etukäteen sekin vaihtoehto että ehkäisy pettää- jos tuntuu siinä vaiheessa että olisi valmis kasvattamaan mahdollisen yhteisen lapsen aikuiseksi asti yhdessä niin sit on oikean henkilön seurassa. Jos taas jo moinen ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä tai täysin mahdottomalta on väärä pari.
Itse olin usemman vuoden naisen kanssa josta totesin puuttuvan niin paljon omatoimisuutta että ajatus tuntui pelottavalta sekä mahdottomalta. Taas toisaalta jos olisi polyamorinen ja olisi joku toinen nainen hoitamaan kasvatusvaihetta niin synnyttäjäksi, imettäjäksi ja öiden ratoksi hän olisi varmaan ollut ihan ok. Todennäköisesti tosin hänen munasoluistaan ei ainakaan mun siittiöilläni olisi varmaan kannattanut mitään ydinfyysikkoa tai taitoluistelijaa toivoa.
Pelottavuus riippuu siis henkilöstä ja ainakin itse joudun arvioimaan muutakin kuin mahdollista hedelmällisyyttä, koska tiedän että mun tuloni on sen verran pienet ja epäsäännölliset ettei mulla kertakaikkiaan ole varaa täyspäiväiseen kotirouvaan. Jos ammatin kohdalla lukee opiskelija tiedän ainakin että mieluummin odottaisin valmistumisen yli tai työelämään pääsyyn saakka. Toki jotkut kesken opintojen useampiakin lapsia hankkii, mut onko se sit kovin järkevää ainakaan kovin nuorelle opiskelijalle. Sit kun naisella ikää on yli 25 ja alle 35 niin pohdinta on että onko jo ehtinyt tehdä lapsia ja erota ja jos 36 + niin että onko kiire vai joko on kohta lapsenlapsia.
-
Tuskinpa se lapsen tahtominen sinänsä on ongelma, mutta luoko sen esiin tuominen ennen kuin on edes tavattu jonkinlaisia pelko- tai ahdistusreaktion. Tuleeko jonkinlainen alitajuinen tunne, että päätösten teko menee hieman väärässä järjestyksessä. Ensin pitää päättää haluanko tuon ihmisen kanssa lapsen ja viimeisenä, haluanko tutustua. Tuleeko olo, jos ilmossa jo puhutaan lapsista, että vastaamalla jo ikään kuin sitoutuu johonkin. En tiedä, mutta tulipahan mieleen.
LehAn kanssa vähän samoilla linjoilla. Kyllä se ympäristö voi vaikuttaa niin, että lapsen tekoa ei mietitä, vaan se on vaan jotenkin itsestään selvyys, joka kuuluu asiaan.
-
Niin, tai onko lapsia - tähän maailmaan - haluava ihminen pelottava asia?
Itse vastaisin tän hetkisen ymmärrykseni ja tietoni pohjalta että on. Mutta jokaisen on mietittävä omasta puolestaan.
Itse joskus kymmeniä vuosia sitten koin pelottavaksi sekä suhteessa itseeni ja historiaani että myös maailmaan ja sen historiaan ja mahdolliseen tulevaisuuteen nähden lasten haluamisen ja hankkimisen yrittämisen aika hankalina asioina. Pelottavinakin. Pohdin monia vaihtoehtoja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta aina adoptioon.
Biologia - se luonto joka tikanpojan puuhun vetää - varmaan pelasi oman osuutensa asiaan sitten kun tapahtui mitä tapahtui. Kuinka paljon siitä oli tiedostavaa harkintaa ja järjenkäyttöä tai selkeää suunnitelmallisuutta, jää jälkiviisasteluksi, kuin myös kuinka paljon rakastumista ja normikulttuurista tuntemista niin kuin nyt vain kuuluu ja oli sopivaa kolmekymppiselle naisihmiselle tässä maassa tuolloin kokea.
Mutta se on oleellista että miettii mikä on oma vastuu omasta haluamisesta ja omista tarpeista ja toimii sitten niin. Niin ettei jää turhaan muita syyttelemään omista valinnoistaan tai heikkouksistaan. Toki valiten niin mikä itselle sopii, mihinkä itse kykenee.
Toinen pystyy - joku jopa haluaa - ottaa vastuun yksin jälkeläisistään, toinen tarvitsee toisen vanhemman - moni sen perinteisen 'vastakkaista' sukupuolta olevan heteromonogaamin avioliittoon (mitenkään nyt arvottamatta sinne tai tänne tai tuonne) ennen vanhemmaksi yrittämistä.
Ja aina ei edes yrittämällä kaikkien itselle sopivien olosuhteiden vallitessa ja lääketieteen suosiollisella avustuksellakaan onni käy omaksi omin välinein ja tarpein. Silloinkin voi tulla kivuliasta mietittävää.
Aiempia kirjoittajia komppailen siinä että lapsi on niin iso asia ihmisen elämässä että rakkaus yhteen ihmiseen joskus ja jossain kohdassa ei ylitä sitä (omasta mielestäni). Eli kannattaa avoimesti tuoda omat halut, tarpeet ja ajatukset esiin suhteissa ennen emotionaalista kiinnittymistä. Itse en usko ihmisen totaaliseen koko iän kestävään monogamisuuteen (sellaista kuitenkin ilmenee lajimme keskuudessa aika paljonkin) joten en lähtisi olettamaan että samassa suhteessa niin rakkauden kuin vanhemmuuden tulee toteutua hautaan saakka. Voi hyvin siis olla vanhempi ja pari(tai moni-)suhderakastunut myös muuten kuin lapsensa biologiseen toiseen vanhempaan. Kulttuurisia olettamia on hyvä pohdiskella ja kyseenalaistaakin silloin kun tekee omia valintojaan, laittaa arvojaan järjestykseen.
-
Oon huomannut että mun ikäiset (+30) lapsettomat naiset alkavat äitien seurassa selittämään miksi ei halua lapsia, vaikka kukaan ei ole kysynyt. Olen todella onnellinen että minulla 2 ihanaa lasta, mutta elämä menee kokonaan lasten ehdoilla. Ymmärrän jos joku ei halua lapsia. Työvuoroista lomaan ja kaikki arki sillä välillä mietitään lasten kannalta.
-
Ei toive lapsien saamisesta, ole mitenkään pelottava-asia. Itsestäni tuonkin toiveen ja asian esiin nostaminen on luonnollista uutta suhdetta luotaessa yhdessä toisen kanssa. Tarpeelistakin, varsinkin jos naisella alkaa ns. biologinen kello tikittää kenties viimeisiä kierroksiaan. Silloin ei varmasti ole kiva huomata parinvuoden seurustelun jälkeen, ettei se toinen haluakaan yhteisiä lapsia.
Itse neljän upean (onneksi kuitenkin jo aikuisen :D ) penskan isänä, ymmärrän oikein hyvin tuon kaipuun omista lapsista.
Kokonaan toinenjuttu on, jos ei pysty saamaan. Se taas ei ole kenenkään vika ja se on vain hyväksyttävä tai sen asian kanssa on ainakin kyettävä elämään. Kykeneekin, jos rakkautta riittää suhteessa. Lisäksi adoptio järjestelmäkin on olemassa ja sellainenkin lapsi on kyllä taatusti oma adoptiovanhemmilleen :)
-
Tätä kun lukee tulee taas vahvasti esiin nuo, sitten kun pari on sitä ja tätä ja meillä on sitä ja tuota ja tulot on kunnossa, talo, farmarivulva ja se kultainennoutaja niin sitten..
Yleensä homma vaan menee niin, että kun noi on niin voisi vielä olla jotain ja naapurillakin on tuo mutta meillä ei, kyllä se nyt pitää olla ennenkuin...
Parasta aikaa tehdä lapsi ei ole olemassa, se on sellainen hullu lapsellinen haavekuva aikuisilla. Lapsi ei lopulta tarvitse kauheasti, tärkeimmät on se isä ja äiti ja että he on oikeasti paikalla sekä antavat aikaansa ja rakkauttaan, toisilleenkin.
Karu tosiasia on että "täydellisiä matcheja" on niin saamarin harvassa, että tarkoilla/pitkillä listoilla liikkeellä olevat kusee omiin muroihinsa jo ennenkuin ovat potentiaalista vastakappalettaan edes nähneet. Joku tuolla viisaasti aiemmin kirjoitti, että se mitä haluat ei välttämättä ole se mitä tarvitset. Monesti vaan näkee kun urpomaisesti painetaan vaan vanhoilla spekseillä samantyyppisten tyyppien seuraan ja ihmetellään kun ei se homma toimikkaan...taaskaan. Kyllä, paska maistuu paskalta vaikka sitä maistaisi monestakin lähteestä, maku ei maagisesti muutu.
Juu ja ei lapsia haluava nainen pelota. Miksi sen pitäisi pelottaa tai mitä siinä on mitä tarvisi pelätä? Kenties erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin sellaisella kuka ei tahdo lapsia. Ei tuossa mitään pelottavaa ole, vain erilaiset tavoitteet ja halut elämässä.
Samalla voisi ihmetellä pelottaako koulutettu ja fiksu nainen? Entäpä pitkä nainen? Ylettömän kaunis nainen?
Itse olen aina tiennyt että tahdon lapsen...siis ihan oman biologisen jälkeläisen. Miksi noin ajateltu, no kun yksi on adoptoituna ja aikuinen.
Ihme ja kumma haaveista tuli totta, vaikka olen dominoiva mies ja vastakappale mitä ilmeisemmin nainen ja vielä alistuva. Sekä vielä nuorempikin, kauhistus. Oikeasti ei kyllä ihan ekana, tokana taikka vielä sadantenakaan asiana tullut meillekkään mieleen, että tossapa oiva vastakappale lapselleni vanhemmaksi.
Mutta ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, matalien tavoitteiden kautta pieniin pettymyksiin...
-
Omalla pienellä kokemuksella on nuoret miehet halunneet lapsia. Myös pitäneet outona, ettei nainen halua saatika pidä lapsista.
Lapsiasia on kyllä sellainen, että moni muu asia voi muuttua omassa persoonassa, mutta lapsettomuus on se muuttumaton asia, enkä sitä halua muuttaa. Mielummin siis jäisin yksin, kuin alkaisin jälkeläisiä punkemaan. Ei-kinkyssä maailmassa moni mies ei pidä naisesta, joka ei lapsia halua tai ei mene perinteiseen muottiin. Voiko sitten olla, että mielipiteiltään vahva nainen ei miellytä miestä, joka haluaa olla se perheen/pariskunnan pää ja se vahvempi.
-
.. Heheh, enemmän mä olen todistanut niitä tapauksia joissa naiset sanoneet syövänsä pillereitä ja -dada.. Joskus 12vkolla sitten vastentahtoiselle isälle ilmoitettu "ilosanomasta"...
-yksikään näistä "kamalista" ei tosin tietääkseni ole subi.. ;D lol *virn .. Joten oman tilastoni valossa scenen domit "ovat turvassa".. xxx
Useammalle omalle ihan lähiystävämiehistä on myös tehty vasektomia!
-
Mun mielestä yhtä hyvin voisi kysyä, onko lapsia haluava dominoiva nainen pelottava asia.
Ei nainen ole pelottava lapsia halutessaan, oli sitten vanilja tai kinky. Mutta se on monille pelottavaa, että laittaa lapsen tai perheen ykkösprioriteetiksi parisuhdetta etsiessään. Toki on niitäkin miehiä (ainakin vaniljoissa), jotka etsii naista saadakseen lapsen.
-
Oon huomannut että mun ikäiset (+30) lapsettomat naiset alkavat äitien seurassa selittämään miksi ei halua lapsia, vaikka kukaan ei ole kysynyt.
Tämäkin johtuu siitä, että kulttuurissamme on iskostettu ihmisten mieliin, että äitiys on lähtökohtaisesti parempi asia, ja nainen joka ei ole synnyttänyt lapsia ei ole saavuttanut täydellistä "naiseutta" vaan on jotenkin vajaavainen.
-
Keskustelua en lukenut, suoraan kommenttina aloitukseen.
Nainen joka sanoo ensitöikseen haluavansa lapsia pelottaa miehiä, koska mies voi tietämättään joutua liki 20v elatusvelvollisuuteen yhden yön johdosta. Nainen voi hankkia yön jälkeen jälkiehkäisyn tai abortin, mutta mies ei voi laittaa naista tekemään noin. Kukaan ei voi tietää etukäteen sitä miten fanaattisesti toinen haluaa lapsia, lähteekö hän valehtelemaan ehkäisystä tai sabotoimaan toisen ehkäisyä?
-
Mun mielestä yhtä hyvin voisi kysyä, onko lapsia haluava dominoiva nainen pelottava asia.
Ei nainen ole pelottava lapsia halutessaan, oli sitten vanilja tai kinky. Mutta se on monille pelottavaa, että laittaa lapsen tai perheen ykkösprioriteetiksi parisuhdetta etsiessään. Toki on niitäkin miehiä (ainakin vaniljoissa), jotka etsii naista saadakseen lapsen.
No onko lapsia haluava domme pelottava :) ? Se on ihan hyvä kysymys. En voi tietää kun en ole mies, mutta luulisin, että se voisi olla jopa pelottavampi kuin lapsia haluava subi..
Mikä sitten pitäisi laittaa ykkösprioriteetiksi parisuhdetta etsiessään? (Itse en laita lasten hankkimista mutta moni kai laittaa). Joku laittaa ykkösprioriteetiksi sen, että pääsee toteuttamaan kinkytarpeitaan. Joku sen, että on joku jakamassa arjen työt jne.. Mielestäni sellaiset ihmiset, jotka on laittanut eri asian ykkösprioriteetiksi kuin mitä itse on laittanut, saattavat olla pelottavia. Ei-pelottavalta ihmiseltä taas tuntuu se, jolla on samat prioriteetit mielessä parisuhteen suhteen kuin itsellä.
-
Lapsia haluava nainen ON pelottava !!
-
No, nytten on itsellä pikkasen haha komentoida, sillä siirtyminen melkein kokonaan vanilija puolelle, ei juuri anna mahdollisuutta komentoida subi naisista. Mutta yleisesti itse vältän nämä lapsi asiat laittamalla naisen ikä puolelle +40 vaatimuksen ja sen että tällä on jo omat lapset, eli kiinostus lapsettomiin sinkkuihin on täysin 0.
Eli tämä kirjoitus on toivottavasti itseltä viimeinen tänne, joten tutuille toivotan mukavaa jatkoa, mutta tämä hiekjalastiklo vain kävi itselle liian ahtaaksi.
-
Ei ole väliä onko kirjoittaja sub/domme tai joku muu,
mutta minusta se on jotenkin outoa, jos seuranhaku ilmoituksessa mainitaan, että ai niin minä sitten haluan välttämättä lapsia. En yhtään ihmettele, että tuollainen "vaatimus" ilmoituksen aluksi vähentää yhteydenottoja.
Kuten tässä ketjussa varmaan on monesti mainittukin, harva on ilmoitusta lukiessaan 100 varma, että joo ehdottomasti lapsia tänne ja heti, ja jos onkin, niin onko sitten se ilmoituksessa oleva henkilö se oikea, jonka kanssa niitä halutaan?
Jos ilmoittajalla olisi sen verran ikää, että biologinen kello alkaisi tikittämään...herranjestas mikä sanonta....niin näissä tilanteissa tuon maininnan ymmärtäisin paremmin ja se olisi myöskin molempien osapuolten kannalta suotavaakin.
Eipä sitten kumpikaan "tuhlaisi" aikaansa.
Itse tykkään tutustua, ja katsoa mihinkä suuntaan suhde etenee. Lapsiin liittyvät päätöset tulevat ajallaan, jos ovat tullakseen.
Mutta tämä on vain minun mielipide ja kunnioitan yhtälailla muiden tapoja toimia ja edetä.
-
Kyllä minusta on molempia kohtaan reilua tietää jo tutustumisen alkuvaiheessa ne muuttujat, joihin toisen ei tarkoittaa sitä, että yhteinen tulevaisuus on todennäköisesti mahdoton. Siis mikäli yhteinen tulevaisuus on sitä, mitä halutaan.
Tässä ketjussa keskitytään lapsia haluaviin naisiin, jotka heti tutustumisen alkumetreillä puhuvat lapsista. Sanonpa silti, että on ainakin yksi sellainen mies, joka on yhden tapaamiskerran jälkeen tiedustellut suoraan, haluanko lapsia ja haluanko niitä kolmen vuoden kuluttua. (Enää se ei muista murustakaan siitä, että se olisi aikarajoja esitellyt, enkä minä ole koskaan kokenut, että olisin vain lasten tekemistä varten.)
-
Luulisin, että todennäköinen syy tähän on se, että useat pääsevät kinkypuolella kaapista vasta keski-ikäisenä, jolloin monet ovat jo tehneet lapsia, eivätkä kaipaa enää uusien lapsien tekemistä. 8)
-
Luulisin, että todennäköinen syy tähän on se, että useat pääsevät kinkypuolella kaapista vasta keski-ikäisenä, jolloin monet ovat jo tehneet lapsia, eivätkä kaipaa enää uusien lapsien tekemistä. 8)
Ei pidä paikkansa. Yhä useampi nuori löytää itsensä aiemmin, kiitos internetin, fsog, ja sosiaalisen median.
-
Voisin näin sivumennen mainita, että jos vaniljadeittisivuilla luen profiilia jossa lukee "en halua lapsia" niin kyllä se vie mielenkiinnon, kun itse kuitenkin joskus jälkikasvua haluaisin...näin siksi, että vaikka kissa onkin kuin "lapsi" niin ei se silti ole sama (vaikka kissa antaakin tosi paljon )
-
En ole koskaan halunnut omia lapsia. Haluan vaimon tai tyttöystävän eli parisuhteen kinkymausteilla. Vaikeaa sellaisen löytäminen on kumminkin ollut. Rima on liian korkealla, joko omani tai naisen.
-
Minä täräytin subille ensitreffeillä "mä sit haluan lapsen", vastaus oli "niin minäkin". Hyvin on homma yli 10v. jälkeenkin. Ilmeisesti olin niin houkutteleva, että en onnistunut olemaan pelottava.
Äiteinähän me dommet olemme tiukkoja, mutta myös "vain parasta kullannupulleni" överihemmottelijoita
-
Voisin näin sivumennen mainita, että jos vaniljadeittisivuilla luen profiilia jossa lukee "en halua lapsia" niin kyllä se vie mielenkiinnon, kun itse kuitenkin joskus jälkikasvua haluaisin...näin siksi, että vaikka kissa onkin kuin "lapsi" niin ei se silti ole sama (vaikka kissa antaakin tosi paljon )
Sä tarttisit oikein kissanaisen tekemään sulle pentuja. ::)
-
En muuten ole nähnyt kenkään täällä kirjoittaneen tiineenäolemis- tai tiineeksisaattamisfantasioistaan tai -fetišistään. Toisaalta luemma ei mitenkään aivan mikromarginaalijuttu kuitenkaan. On ajatuksessa eittämättä viehätyksensä, väkisin tai ainakin aivan tahtonsa mukaan siittämisessä siis.
Muuutta mutta moni kuitenkin hakenee jokseenkin kepeää ja leikintäyteistä suhdetta näissä piireissä, ei välttämättä ei-vakavaa mutta kuitenkin esim. periaatteella "hienoa ja hauskaa niin kauan kuin on" ja/tai seksuaalinen yhteensopivuus-kriteeri vielä perusmallista kumppaninhakua enemmän edellä, mihin poikiminen tuo tietysti toisenlaista painokkuutta ja vastuunalaisuutta.
Ihan käytännön tasolla lapsiperhearki rajoittaa myös melko lailla itsen toteuttamista tuhmailun saralla, realiteetti tämä vainen. Kun taapero ja alakouluikäinen pyörivät räpylöissä ei ole enää aivan niin yksinkertaista vaikkapa töistä tultuaan kajauttaa hetken mielijohteesta "housut pois, piiska mukaan ja tänne!".. .
Joissain suhteissa ymmärrän aika lailla hyvinkin miksi lapsia haluava alistuva nainen arveluttaa. Ihan syvimmillään kai koko perheasetelma nakertaa hallitsevan valtaa alistuvan yli, onhan jälkeläinen perheissä lopulta se varsinainen vallan tiivistymä (älkää tulkitko perseellens, tai tulkitkaa jos ette muuta osaa tai halua; ei siis niin että lapsi määrää ja päättää asiat tietenkään, vaan että lukuisissa asioissa ja tilanteissa lapsi ja lapsen etu ovat etusijalla kaikkeen muuhun nähden).
* )
-
No, nytten on itsellä pikkasen haha komentoida, sillä siirtyminen melkein kokonaan vanilija puolelle, ei juuri anna mahdollisuutta komentoida subi naisista. Mutta yleisesti itse vältän nämä lapsi asiat laittamalla naisen ikä puolelle +40 vaatimuksen ja sen että tällä on jo omat lapset, eli kiinostus lapsettomiin sinkkuihin on täysin 0.
Eli tämä kirjoitus on toivottavasti itseltä viimeinen tänne, joten tutuille toivotan mukavaa jatkoa, mutta tämä hiekjalastiklo vain kävi itselle liian ahtaaksi.
Guide, älä lähde. Musta on mukava lukea sun kirjoituksia. Jos kaikki olisi aina samaa mieltä kaikesta niin eikö se olisi tylsää?
Olen minäkin treffannut ainakin yhden miehen joka halusi lapsia. Kyseinen henkilö otti asian heti alussa puheeksi. Mikä oli hyvä juttu sillä tiesin jo 20 vuotiaana ettei niitä mulle tule vaikka lapsista paljon pidänkin. Olivat siis ekat ja vikat treffit ja oikein molempia meitä kohtaan. Eli on niitä lapsia haluavia miehiä. Mä olen vaan aina etsinyt ne, ketkä ei niitä välttis halua.
-
Miehen mahdollisuus päättää omasta lisääntymisestään, siis jos joku ei halua omia lapsia, rajoittuu naisten kanssa muutamaan vaihtoehtoon.
Pidättäytyä seksistä lisääntymisikäisen naisen kanssa.
Vasektomia yhdistettynä avioliitottomuuteen.
Naiminen toisaalla naimisissa olevan naisen kanssa.
Miehen riski on iso. (Riski = kielteisen lopputuloksen todennäköisyys kerrottuna sen aiheuttamilla menetyksillä tai riski= tavoittelemisen arvoiseen asiaan liittyy myös mahdollisuus negatiivisesta lopputuloksesta).
Osin tarjolla olevien vaihtoehtojen vähäisyyden vuoksi moni mies miettii pari kertaa ottaako riski vai tehdä muita valintoja. Asia korostuu erityisesti mikäli parittelukumppanina on lapseton nainen ikäluokassa biologinen kello hakkaa hullun lailla.
Palstaurpoille tiedoksi että edellämainittu ei edusta omaa suhtautumistani omaan lisääntymiseeni tai etteikö muitakin skenaarioita olisi.
-
En muuten ole nähnyt kenkään täällä kirjoittaneen tiineenäolemis- tai tiineeksisaattamisfantasioistaan tai -fetišistään. Toisaalta luemma ei mitenkään aivan mikromarginaalijuttu kuitenkaan. On ajatuksessa eittämättä viehätyksensä, väkisin tai ainakin aivan tahtonsa mukaan siittämisessä siis.
Niin en muista kyllä onko aiheesta ollut keskustelua...onhan tuossa tavallaan oma mielenkiintonsa, mutta luulen että noista pakkosiittämis-/aborttifantasioista voiskin avata oman keskustelunsa...
-
Miehen mahdollisuus päättää omasta lisääntymisestään, siis jos joku ei halua omia lapsia, rajoittuu naisten kanssa muutamaan vaihtoehtoon.
Pidättäytyä seksistä lisääntymisikäisen naisen kanssa.
Vasektomia yhdistettynä avioliitottomuuteen.
Naiminen toisaalla naimisissa olevan naisen kanssa.
Miehen riski on iso. (Riski = kielteisen lopputuloksen todennäköisyys kerrottuna sen aiheuttamilla menetyksillä tai riski= tavoittelemisen arvoiseen asiaan liittyy myös mahdollisuus negatiivisesta lopputuloksesta).
Eikö se kondomi olisi kuitenkin helpoin ja takaa suht vapaan nauttimisen koko naispopulaatiosta. Miksi vasektomia tarvitsee yhdistää avioliittoon? Musta pelkkä vasektomia toimii. Naimisissa olevan naisen naiminen ei ehkäise mitään :))
Aina korostetaan miesten riskiä mutta come on... kuka sen vauvan kantaa, synnyttää ja kuka ei voi vaan häipyä kuvioista kun siltä tuntuu --> nainen. On tosin tiedossa yksi 3 muksuunsa hylännyt mutsikin että kyllä näitä riittää. Toivottavasti suurimmalle osalle lapset ovat kuitenkin muutakin kuin elatusmaksu. Sehän _on_ lapsen elatukseen. Olemalla maisemissa ja hoitamalla oman osuutesi voidaan elatusmaksut unohtaa ja elätät oman mukulasi niinkuin 99% planeetan populaatiosta. Ei se ilman harkittua tekoa se muksu sinne naisen kohtuun ilmesty. Vain Jesse syntyi pyhästä hengestä. :))
-
Eikö se kondomi olisi kuitenkin helpoin ja takaa suht vapaan nauttimisen koko naispopulaatiosta. Miksi vasektomia tarvitsee yhdistää avioliittoon? Musta pelkkä vasektomia toimii. Naimisissa olevan naisen naiminen ei ehkäise mitään :))
Ohjeen mukaan miehen tulee viedä käytetyt kondomit mennessään.Suostuminen suuseksiin ovulaation aikana naisen kanssa joka ei voi niellä satsia vaan ryntää samantien kylpyhuoneeseen on hyvin lähellä tilannetta jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
Avioliitossa vasektomia toimii kuulemma siten että lapsia edelleen tulee mutta väri muuttuu. Naimisissa olevan naisen kanssa tilanne on helpompi koska isä on aviomies riippumatta kenen geenejä jälkikasvu kantaa.
Aina korostetaan miesten riskiä mutta come on... kuka sen vauvan kantaa, synnyttää ja kuka ei voi vaan häipyä kuvioista kun siltä tuntuu --> nainen. On tosin tiedossa yksi 3 muksuunsa hylännyt mutsikin että kyllä näitä riittää. Toivottavasti suurimmalle osalle lapset ovat kuitenkin muutakin kuin elatusmaksu. Sehän _on_ lapsen elatukseen. Olemalla maisemissa ja hoitamalla oman osuutesi voidaan elatusmaksut unohtaa ja elätät oman mukulasi niinkuin 99% planeetan populaatiosta.
Entäpä jos lapsen äiti kuolee?
Elatusmaksut ovat monelle äidille keino oman elintason ylläpitoon, toki osalla peitetään myös lasten kuluja. Vieraannuttamista eikä tapaamisoikeuden rikkomisia ole tehty rangaistaviksi. Pahimmillaan mies maksaa sen >100 000€ lapsesta jota ei koskaan saa tavata vaikka haluaisikin.
Ei se ilman harkittua tekoa se muksu sinne naisen kohtuun ilmesty. Vain Jesse syntyi pyhästä hengestä. :))
Edelläkuvatuissa esimerkeissä teko on ollut harkittu. Jeesussatu on mytologiaa. "Pyhän Hengen" täyttämät Mariat eivät.
-
Täällä on tullut hyviä mielipiteitä ja näkemyksiä esille. Sen verran hyviä, että olen alkanut pohtia haluani saada lapsia.
Onko kyseessä lopulta niin tärkeä asia, että siitä pitäisi ilmoittaa jo heti deitti-ilmoituksessa tai ekoilla treffeillä? Täällä on tullut myös hyviä näkemyksiä siitä, että ainahan on mahdollisuus, ettei lapsien hankkiminen biologisesti onnistu, joten järkevää ei ole perustaa suhdetta sille ajatukselle, että niitä lapsia varmasti saisi.
Olen myös pohtinut sitä, että vaikka lapsia haluankin mahdollisesti tulevaisuudessa, ei välttämättä olisi maailmanloppu, jos en niitä saisi. Loppujen lopuksi toiveena on
löytää se kumppani viereen kulkemaan, se elämänkumppani ja rakas eikä pelkästään tulevaa isää lapsille. :)
-
Hyvä lähtökohta.
-
Suostuminen suuseksiin ovulaation aikana naisen kanssa joka ei voi niellä satsia vaan ryntää samantien kylpyhuoneeseen on hyvin lähellä tilannetta jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
"Suostuminen suuseksiin", voi voi kyllä rehellistä miestä nyt taas piestään kuin vierasta sikaa :)) Tällaisista mahdollisuuksista huolestunutta neuvoisin totta tosiaan olemaan tarkkana siitä mihin lastinsa laskee, kaikkien pyhien henkien nimessä. Ja se kondomihan on muuten näppärä kapine tällaistenkin noituuksien torjumiseen ;)
-
Suostuminen suuseksiin ovulaation aikana naisen kanssa joka ei voi niellä satsia vaan ryntää samantien kylpyhuoneeseen on hyvin lähellä tilannetta jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
"Suostuminen suuseksiin", voi voi kyllä rehellistä miestä nyt taas piestään kuin vierasta sikaa :)) Tällaisista mahdollisuuksista huolestunutta neuvoisin totta tosiaan olemaan tarkkana siitä mihin lastinsa laskee, kaikkien pyhien henkien nimessä. Ja se kondomihan on muuten näppärä kapine tällaistenkin noituuksien torjumiseen ;)
Tosielämässä on noinkin käynyt. "Vahinkoraskaus" miehelle joka huolehti hyvin tarkasti ehkäisystään uuden nuorikon kanssa.
Siksi listasinkin tuon no-go vaihtoehtoihin riskien kannalta.
-
Ei sen pitäisi olla yllätys, jos varsinkin nuorempi nainen tulee raskaaksi. Jos tämä tarkoittaa maailmanloppua, niin kannattaa jättää panematta. Kas kun asia on siinä kohtaa pois suurimmankin truumasterin käsistä, minne asia olisi saanut ehkä alkujaan jäädäkin.
Tärkein kysymys on tämän kerrassaan yllättävän tapahtuman, raskauden, seirauksen tulevaisuus. Seurausta sanotaan uudeksi elämäksi ja joskus myös lapseksi.
Jo raskauden alussa on ryhdikästä pohtia panon kohteen (äidin) kanssa, että miten järjestetään seuraukselle (lapsi) mahdollisimman hyvät aineelliset ja aineetttomat resurssit elämää varten. Yhdessä vai erikseen, tapaamiset jne. Lapsella kun ei ole ollut siitostapahtumassa veto-oikeutta.
Alkuperäiseen kysymykseen siitä, että onko lasta haluava subi pelottava voisi vastata näin: Mikäli kokee subin pelottavana hedelmällisyyden, lapsen halun tai minkään muunkaan seikan takia, on Masterina väärällä alalla.
Pelottava J
-
Suostuminen suuseksiin ovulaation aikana naisen kanssa joka ei voi niellä satsia vaan ryntää samantien kylpyhuoneeseen on hyvin lähellä tilannetta jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
"Suostuminen suuseksiin", voi voi kyllä rehellistä miestä nyt taas piestään kuin vierasta sikaa :)) Tällaisista mahdollisuuksista huolestunutta neuvoisin totta tosiaan olemaan tarkkana siitä mihin lastinsa laskee, kaikkien pyhien henkien nimessä. Ja se kondomihan on muuten näppärä kapine tällaistenkin noituuksien torjumiseen ;)
Tosielämässä on noinkin käynyt. "Vahinkoraskaus" miehelle joka huolehti hyvin tarkasti ehkäisystään uuden nuorikon kanssa.
Siksi listasinkin tuon no-go vaihtoehtoihin riskien kannalta.
Suuhun laukeaminen ei kyllä nyt vaan mitenkään päin ole tarkkaa ehkäisyä. Mitä taas raskauden mahdollisuuteen tulee, niin pitää vain olla melkoinen mäihä että suusta siemenet siirtämällä saa uuden elämän alulle. Eikä kyllä riskien tiedostamisesta ole tietoakaan jos läjäyttää lastinsa sellaisen ihmisen sisälle, jonka ei voi luottaa olevan tuollaisten epätoivoisten yritysten yläpuolella. Virhearvioinnit ovat toki mahdollisia ja eittämättä perin harmillisia, joskin myös tässä yhteydessä kohtalokkaina äärimmäisen harvinaisia.
Mitenkä vain, ihmisen vastuuta omien virheidensä seurauksista ei voi pää pystyssä syytää kenenkään muun niskaan. Varsinkaan, kun riskien minimoiminen on niinkin helppoa kuin nykypäivänä raskauden ehkäisyn suhteen etenkin miehille on. Suoraan sanottuna perinpohjaisen naurettavaa paskanjauhantaa yrittääkään uhriutua siitä että olisi väkisin isäksi saatettu, taikka että sellainen uhka olisi teoriassakaan olemassa. Me kaikki tiedetään miten vauvoja tehdään. Jos niitä ei tahdo tulevaksi, ei totisesti tarvitse mitään ylempiä voimia avukseen.
-
Naivi lapsenusko on mukavaa ja aika usein suhteet ja elämät menevät sillä ihan hyvin. EIkä sekään ole maailmaa kaatanut että lapsista joka kymmenennen isä on joku muu kuin äidin puoliso.
-
Naivi lapsenusko on mukavaa ja aika usein suhteet ja elämät menevät sillä ihan hyvin.
Monet tuntuvat pötkivän yllättävän pitkälle myös irrationaalisella kenen tahansa muun syyttelyllä ja omien käsien pakko-oireisella pesemisellä, mutta minä en totta puhuen pidä sitä kovinkaan mukavana asiana. Henkilökohtaisesti tasan tarkkaan tiedän, miten vittumaisia ja mielivaltaisia pohjimmiltaan hyvätkin ihmiset osaavat olla. Juuri siksi olen sitäkin tarkempi siitä, että joko pelaan varman päälle tai sitten olen todella valmis kantamaan seuraukset, jos tulenkin tehneeksi väärän siirron epävarmassa paikassa.
-
Naivi lapsenusko on mukavaa ja aika usein suhteet ja elämät menevät sillä ihan hyvin.
Monet tuntuvat pötkivän yllättävän pitkälle myös irrationaalisella kenen tahansa muun syyttelyllä ja omien käsien pakko-oireisella pesemisellä, mutta minä en totta puhuen pidä sitä kovinkaan mukavana asiana. Henkilökohtaisesti tasan tarkkaan tiedän, miten vittumaisia ja mielivaltaisia pohjimmiltaan hyvätkin ihmiset osaavat olla. Juuri siksi olen sitäkin tarkempi siitä, että joko pelaan varman päälle tai sitten olen todella valmis kantamaan seuraukset, jos tulenkin tehneeksi väärän siirron epävarmassa paikassa.
Tarkkaavainen lukija saattoi havaita muutaman keinon jotka listasin tuossa aiemmin vahinkojen välttämiseksi. Hedelmällisessä iässä olevan naisen keinovalikoima on suurempi.
EDIT Jälkikommenttina tuli mieleeni eräs sattumus jossa korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevaa miestä väitettiin lapsen isäksi naisen toimesta. Kyseessä oli yhdenillanjuttu ja mies oli ollut hyvinkin tarkka tekemisistään, vieden käytetyt kortsut mennessään. Mies ei kuitenkaan vedätykseen mennyt vaan totesi ettei ilman oikeuden päätöstä mitään heru. Näin joku lokaali rane sai pitää isyytensä kyseisen neidin kanssa. Pyhän Hengen paikka.
-
Miehen mahdollisuus päättää omasta lisääntymisestään, siis jos joku ei halua omia lapsia, rajoittuu naisten kanssa muutamaan vaihtoehtoon.
Pidättäytyä seksistä lisääntymisikäisen naisen kanssa.
Vasektomia yhdistettynä avioliitottomuuteen.
Naiminen toisaalla naimisissa olevan naisen kanssa.
Miehen riski on iso. (Riski = kielteisen lopputuloksen todennäköisyys kerrottuna sen aiheuttamilla menetyksillä tai riski= tavoittelemisen arvoiseen asiaan liittyy myös mahdollisuus negatiivisesta lopputuloksesta).
Eikö se kondomi olisi kuitenkin helpoin ja takaa suht vapaan nauttimisen koko naispopulaatiosta. Miksi vasektomia tarvitsee yhdistää avioliittoon? Musta pelkkä vasektomia toimii. Naimisissa olevan naisen naiminen ei ehkäise mitään :))
Aina korostetaan miesten riskiä mutta come on... kuka sen vauvan kantaa, synnyttää ja kuka ei voi vaan häipyä kuvioista kun siltä tuntuu --> nainen.
Ensinnäkin, kuten itsekin totesit, myös nainen voi häipyä lapsensa elämästä; mikäs siinä, häipyy vain, ei vain tulekaan eräänä ei-ehkä-niin-kauniina-päivänä hakemaan tarhasta.
Olennaisempaa kuitenkin pari muuta huomiota. Ensinnäkin II: Naisen synnyttämä lapsi on aina hänen "omansa", nainen ei voi noin vain päätyä kasvattamaan toisen jälkeläistä ja kärsiä tässä suhteessa evolutiivista haittaa samalla tavalla kuin mies joka tulee huijatuksi huolehtimaan toisen uroksen poikasesta.
Toisekseen ja tämän keskustelun kannalta olennaisemmin: Nykyisen lainsäädännön vallitessa nainen tekee täysin yksinoikeudella ratkaisunsa mitä tulee kohdussaan itävään ihmistaimeen. Siittäjällä ei ole mitään oikeudellista mahdollisuutta vaikuttaa siihen tuleeko hänestä isä ja elatusvelvollinen, jos narttu on (vahingossa? Kenen toimesta?) tiineenä.
Tosin viimein tuoreimman lain (11/2015) myötä isäoletettu voi sentään riitauttaa isyytensä vastoin äidin tahtoakin, niinpä onkin - ei vielä meinaa muistaakaan kun niin (uskomatonta kuin onkin, siis se ettei ennen tätä mieh(e/i)llä ollut oikeutta selvityttää isyyttä jos äiti sitä vastusti!) tuore säädäntö on kyseessä.
Se ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, että nainen yksin päättää synnyttääkö vai abortoiko alulla olevan lapsen; miehillä ei ole tähän sananvaltaa.
Em. seikat huomioon ottaen voisi varmaan sanoa, että "kuka kantaa, synnyttää, imettää jne."-kortilla jeesusteleminen on monessakin mielessä täysin irrelevanttia.
* )
-
Niin vahva komppi pikkusiskolle. Toivoisin muutenkin ettei tällä palstalla sorruttaisi avoimeen naisvihamielisyyden lietsontaan kertomalla noita urbaanilegendoja ja teoreettisia mahdollisuuksia. Man the fuck up ja jokainen kantakoot vastuun omista virheistään. DNA-testit voi tietysti halutessaan teetättää jo ihan lapsen oikeusturvan takia.
-
Niin vahva komppi pikkusiskolle. Toivoisin muutenkin ettei tällä palstalla sorruttaisi avoimeen naisvihamielisyyden lietsontaan kertomalla noita urbaanilegendoja ja teoreettisia mahdollisuuksia. Man the fuck up ja jokainen kantakoot vastuun omista virheistään. DNA-testit voi tietysti halutessaan teetättää jo ihan lapsen oikeusturvan takia.
Eikö vääryydellä ja petoksella, vastoin parin keskinäistä sopimusta, alkuunsaatettu raskaus ole ole pikemminkin vihamielistä käytöstä miestä kohtaan?
-
Niin vahva komppi pikkusiskolle. Toivoisin muutenkin ettei tällä palstalla sorruttaisi avoimeen naisvihamielisyyden lietsontaan kertomalla noita urbaanilegendoja ja teoreettisia mahdollisuuksia. Man the fuck up ja jokainen kantakoot vastuun omista virheistään. DNA-testit voi tietysti halutessaan teetättää jo ihan lapsen oikeusturvan takia.
Minusta esim. "man the fuck up" vähintään liippaa aika läheltä miesvihamielisyyden lietsontaa, mikä on tietysti perinteisesti vallan sallittua ellei peräti suotavaa ja viihdyttävääkin puuhaa.
Ja kuten edellä kirjoitin, mahdollisuus niihin DNA-testien teettämiseen lapsen ja väitetyn isän eduksi tarvittaessa vastoin äidin tahtoa tarjoutui vasta vallan hiljan. On tietysti aivan oma lukunsa mitä tämä tarkoittaa esim. tarvittavista prosesseista vastaavan henkilöstön ja viranomaiskoneiston asenteiden ja käytäntöjen osalta.
* )
-
Itse omaan tosin dom puolta ehkä pienen ripauksen. Mutta kuitenkin minusta Perhonen89 on oikeassa ottaessaan kysymyksen perheen perustamisesta esiin kun ajatellaan vakavampaa suhdetta. Se on kuitenkin niitä asioita joista parin on oltava samaa mieltä tai suhteella ei ole tulevaisuutta.
-
Täällä on tullut hyviä mielipiteitä ja näkemyksiä esille. Sen verran hyviä, että olen alkanut pohtia haluani saada lapsia.
Onko kyseessä lopulta niin tärkeä asia, että siitä pitäisi ilmoittaa jo heti deitti-ilmoituksessa tai ekoilla treffeillä? Täällä on tullut myös hyviä näkemyksiä siitä, että ainahan on mahdollisuus, ettei lapsien hankkiminen biologisesti onnistu, joten järkevää ei ole perustaa suhdetta sille ajatukselle, että niitä lapsia varmasti saisi.
Olen myös pohtinut sitä, että vaikka lapsia haluankin mahdollisesti tulevaisuudessa, ei välttämättä olisi maailmanloppu, jos en niitä saisi. Loppujen lopuksi toiveena on
löytää se kumppani viereen kulkemaan, se elämänkumppani ja rakas eikä pelkästään tulevaa isää lapsille. :)
Kannattaa ottaa huomioon myös se mahdollisuus että vaikka se niin suhteeseen kuin isyyteen ja yhteiseen vanhemmuuteen halukas ja kelpoisa kumppani löytyisikin niin elämä ei ole aina reilu, eikä oikeudenmukainen. Toki toinen, kumpi vain, voi muuttaa mieltään tai karata. Mutta myös kuolla, tai vammautua etc. Tai tulla ero,yms jne.
Itse sain aikoinaan äidiltäni neuvon ettei pidä ottaa kantaakseen enempää kuin minkä jaksaa ja mihinkä kykenee. Yksin.
Toisti sanomansa vielä kun keskustellessamme toisen lapseni syntymän jälkeen totesin että nämä oli nyt tässä, enempää ei tule.
-
Tkuisäntä :love:
-
Terve
Ensin vastaus kysymykseen. Ei ole pelottava.
Tosin oman kokemuksen perusteella onko lapsia vai ei vaikuta parisuhteeseen. Parisuhteeseen vaikuttaa mies ja nainen. Jos lapset erottavat pariskunnan, niin se ongelma on yleensä aikuisissa itsessään. Kun lapsi syntyy muuttuu elämä melko paljon, ja jos siinä vaiheessa ei parisuhteeseen panosteta molempien toimesta niin niitä ongelmia syntyy.
Jos taas pariskunta pitää suhteesta hyvää huolta ja täyttävät toistensa haaveet / tarpeet yhdessä, niin harvemmin niitä ongelmia tulee. Mutta sekin on molempien tehtävä. Ei vain subin tässä tapauksessa.
Jarno
-
Se, miksi nuorempia isäksi tuleminen pelottaa, johtuu enimmäkseen elämänkokemuksen puutteesta, ja se että vanhemmat ei useinkaan niitä halua enää johtuu siitä, että monet miettii minkä ikäisiä lapset on kun itse kuolee. Nuori äiti kyllä pärjää senkin jälkeen, mutta moniko uusi mies pystyy tilannetta käsittelemään päässään. Sellainen mies jolla on jo entuudestaan kokemusta isyydestä, pärjää uusienkin lasten kanssa, mutta miten käy sen kokemattoman naisen. Syntyykö ikäeron tuoma juopa.
-
Miksi olisi?
-
Ei ollenkaan, moisen löytäminen jonkinlaiseen vakavampaan suhteeseen olisi jopa toivottavaa.
Tavallaan toki ymmärrän joidenkin pelkoja eihän subia voi vinguttaa miten tahtoo jos lapsi nukkuu viereisessä huoneessa.
Miulla tätä tekee koko kinkyilystä vielä hienompaa jotenkin erityistä. Totta en voi ottaa subia hetken mielijohteesta mutta, kun voin sessio on varmasti sitäkin antoisampi.
Ja ainakin näin itsekseen oloon verraten silloin on ainakin joku jonka kanssa sessiossa ;D
-
Ei ollenkaan, moisen löytäminen jonkinlaiseen vakavampaan suhteeseen olisi jopa toivottavaa.
Tavallaan toki ymmärrän joidenkin pelkoja eihän subia voi vinguttaa miten tahtoo jos lapsi nukkuu viereisessä huoneessa.
Miulla tätä tekee koko kinkyilystä vielä hienompaa jotenkin erityistä. Totta en voi ottaa subia hetken mielijohteesta mutta, kun voin sessio on varmasti sitäkin antoisampi.
Ja ainakin näin itsekseen oloon verraten silloin on ainakin joku jonka kanssa sessiossa ;D
Voihan sitä vinguttaa, kapulaa tai muuta vaan suu täyteen niin hiljenee >:D
-
Ehkä se muu elämänmuutos lapsia saataessa on ihan hiukan isompi kuin se et voiko toista vinguttaa...
-
Totta tuokin mutta, ei läheskään niin hauskan kuulosta :D
-
Nykyisellään ei hetkauta suuntaan eikä toiseen haluaako joku lisääntyä vai ei. Vasektomia on pienentänyt riskiä melkoisesti. Kerran minut on yritetty väkisin isäksi tehdä, mutta onneksi se tilanne saatiin puhumalla selvitettyä. Opin siitä kokemuksesta, että vain omiin kortsuihin kannattaa luottaa ja nekin kuskata mukanaan pois, jos ampuu muuta kuin räkäpäitä.
Varovainen pitää olla, ellei halua päätyä vastentahtoiseksi rahastusautomaatiksi. Elatusvelvollisuus ilman tasa-arvoista mahdollisuutta vaikuttaa lapsenhankintapäätökseen, on sairas asetelma, joka pitäisi ehdottomasti purkaa.
-
Miks mä oon tässä ketjussa kommentoimassa kun viimeinen asia mitä mä haluun on lisää lapsia ja vahingonkin mahdollisuus on eliminoitu täysin...
Eiks todennäköisempi syy kiinnostaa sille että haluaako toinen lapsia vai ei olis tuon "väkisin isäks"-version sijaan se et koko suhde kaatuu jossain kohtaa siihen et toinen oikeesti niitä lapsia haluaa ja siks mieluummin päättää suhteen kuin tekee kompromissin niin tärkeässä asiassa?
-
Itse lähestyn asioita usein pitentiaalisen riskin näkökulmasta. Siten painoarvo on väistämättä suuremmalla ongelmalla, ei niinkään suhteen jatkuvuudella. On toki myös syytä mainita, etten etsi elämänkumppania. Tosin jos etsisin, niin todennäköisesti minä-haluan-isän-ja-heti tyyppiset yksilöt jäisivät silti pois laskuista. Isäehdokkaan pitäisi mielestäni kuitenkin olla myös äidille lähtökohtaisesti muutakin kuin spermanluovuttaja ja raha-automaatti.
-
Itse olen välillä miettinyt, olisiko mahdollista sovittaa 24/7 D/s suhde järkevästi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa. Joskus yritin kirjoittaa tarinaakin aiheesta, mutta en ainakaan vielä saanut valmiiksi. :) Lapsia haluava subi olisi oikeastaan enemmän toive kuin pelonaihe, voisi yrittää yhdessä pohtia asiaa.
Tarhatäti: "Mitä teidän äitinne tekevät työkseen?" "No, hän on yleensä sidottuna keittiössä ja saa piiskaa isiltä kun on tuhma."
-
Itse olen välillä miettinyt, olisiko mahdollista sovittaa 24/7 D/s suhde järkevästi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa. Joskus yritin kirjoittaa tarinaakin aiheesta, mutta en ainakaan vielä saanut valmiiksi. :) Lapsia haluava subi olisi oikeastaan enemmän toive kuin pelonaihe, voisi yrittää yhdessä pohtia asiaa.
On mahdollista sovittaa jos molemmat ovat perhekeskeisiä ihmisiä. Jos D-osapuoli käyttää valtaansa laistaakseen kasvatusvastuusta tai jompi kumpi asettaa omat tarpeensa lapsen edelle niin tuskin toimii. Toki sama ongelma on ihan tasavertaisissakin suhteissa, mutta niissä ei voi käyttää 24/7 tekosyynä.