BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 08.01.2017, 08:56
-
Raiskaus
Minä olen väsynyt. Minä olen niin, niin väsynyt.
Minua väsyttää työni, väsyttää perheeni, väsyttää ystäväni ainaisine ongelmineen. Minua väsyttää lukea uutisia siitä, miten maailma ei tuhansissa vuosissakaan ole oppinut virheistään. Väsyttää mennä suihkuun nyt, mutta väsyttää vielä enemmän että aamulla on mentävä jollen nyt mene.
Minä olen väsyksiin asti väsynyt.
Mutta minä tulen kotiin. Tulen, niin kuin jokaisena päivänä aiemminkin, mutta päivinä kuten tämä sillä on enemmän merkitystä kuin milloinkaan. Minä ryntään sinun syliisi kuin pelastusveneeseen, painan otsani sinun rintaasi vasten ja tiedän itkun olevan.
Sinä silität minua, tartut hiuksiini ja tuet tukistuksin. Tämä syli on ilmakehä joka varjelee minun planeettaani tappavilta kappaleilta, kehä joka estää elintärkeitä seoksia pakenemasta minusta.
Mutta sinun tukistuksesi tulevat vaativammiksi. Silitykset pakenevat sylistä kotimme nurkissa sinne minne valo ei aivan yllä, seuraavat tilannetta kuin kissa varjoissa. Minä olen sinun omaisuuttasi näinä kappaleina kuten kokonaisempanakin, mutta nyt sinä tahdot ottaa omasi sellaisena kuin sinä siitä nautit. Sinun kätesi kulkevat rinnoilleni, etsivät nännini, nipistävät niin kovaa että viiltää. Mutta kipu ei jaksa kipinöidä selkärankaan, ei kastele minun reisieni ihoa. Se jää ihon pintaan eksyksissä säntäillen sinne tänne, saa minut kavahtamaan.
Rakas, minä olen liian väsynyt.
En usko sanovani sitä ääneen, mutta vaikka sanoisin, sinä et nyt kuulisi. Sinä särjet minun heikkoja kohtiani, kaikkia minun pintojani, pyyhit kenkäsi kärjellä rajani olemattomiin kuin savukkeen sammuksiin. Teet kaikkia niitä asioita, jotka tavallisesti tekevät minusta kaikessa heiveröisessä heikkoudessani vahvemman, tekevät minut hulluksi kiihkosta sinua kohtaan.
Tämä hetki on toisenlainen. En tiedä miksi, mutta sinun lutkasi minussa katoaa kuin kaivoon putoava, kauhusta huutaen. Minä en halua. Rakas minä en vain halua nyt.
Nyt minä kuulen oman ääneni, niin kirkkaana että sinunkin on se kuultava.
Sinun kämmenesi iskeytyy kasvoilleni, näkymätön nyöri kiristää umpeen sen pussin jossa minä olen. Tämä saattaa olla sadastuhannes lyönti, mutta se on ensimmäinen joka tuntuu iskulta. Ei.
Sinun painosi vyöryy päälleni tukahduttavana. Minä rimpuilen, minä itken, mutta sinun hyökkäyksesi ei lakkaa. Nämä eivät ole enää maita joilla meidän sääntömme pätisivät, täällä olen täysin puolustuskyvytön. Suljen silmäni ja näen miten minun ikioma ei:ni, se jota ei kenenkään pitänyt voida minulta riistää, tyrehtyy kuin kynttilä sinun puhalluksestasi.
Minä olen aina rakastanut olla sinusta sottainen. Tämä lika on toisenlaista. Sinun jälkesi minun sisälläni tuntuvat jätteeltä, tuntuvat siltä että ne on syljetty sinne kuin kirous.
Mutta sinä olet saanut mitä tarvitsit. Keräät minut syliisi, silität taas, mutta jokin jää varjoihin väijymään. Tunnen miten minua suojaava kehä päästää lävitseen käärmeitä, tunnen niiden suomujen juoksun ihollani.
Ääneti ne käpertyvät meidän väliimme ja ottavat kodikseen etäisyyden, jota ei koskaan pitänyt olla olemassakaan.
- - -
Tämä teksti on fiktiota, tämä ei tapahtunut minulle. Mutta tarina on niin tosi, että minullakin on omani. Enkä minäkään halua puhua siitä. En muistaa siitä mitään, en lyödä leimaa minulle merkitykselliseen ihmiseen, en myöntää että olen antanut tehdä sellaista itselleni.
Mutta jos näistä asioista ei puhuta, niille ei mahda yhtään mitään.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=13455;type=avatar)
pikkusisko
-
Olipa hieno ja tärkeä kirjoitus pikkusiskolta. Pelkistetty, yksinkertainen, osuva ja erittäin tärkeästä asiasta. Tarina on tosi myös minun kohdallani, kauan sitten ja vieläkin muistan. Se, johon eniten luotti, petti julmimmin. Ne käärmeet jäivät meidänkin väliimme ja tuhosivat kaiken sen, mitä siihen asti oli ollut. Kaikki rakennettu meni hetkessä.
Kyllä, juuri noin. Näistä asioista on puhuttava.
Kiitos pikkusisko.
-
Kaunista kuin runo.
Vieraan ihmisen tekemä raiskaus on selvärajainen.
Kun tuttu, rakas ottaa omansa kuulematta eitä kehonkielessä, ilmapiirissä, huulilta - se on pahempaa.
Jälkeenpäin miettii olisiko voinut sanoa ein kovempaa, ymmärrettävämmin...mutta hänellähän oli oikeus ottaa omansa, koska vain. Periaatteessa kyllä.
Miten (kinky)suhteissa päästään siihen pisteeseen jossa omistaja/rakas kaikkien oikeuksien kanssa osaisi ja haluaisi sittenkin oman kiimansa ja vahvan tahtonsa keskellä kuunnella sitä pientä ei-sanaa.
-
Kiitos pikkusisko.
Kaunis muoto ja ilmaisu kirkastamassa karmeaa sisältöä, josta todellakin pitäisi puhua.
-
Miten (kinky)suhteissa päästään siihen pisteeseen jossa omistaja/rakas kaikkien oikeuksien kanssa osaisi ja haluaisi sittenkin oman kiimansa ja vahvan tahtonsa keskellä kuunnella sitä pientä ei-sanaa.
Myönnän eläväni kinkyyteni kanssa ihan täysin tynnyrissä, jossa olen kinkyyttäni myös kasvatellut mutta... Eihän tuollaiseen tilanteeseen voi päästä muulla kuin täydellä rehellisyydellä puolin ja toisin.
Erään ystäväni vahvasti D/s-henkisessä parisuhteessa tapahtui kolumnin skenaario, ja se ratkaistiin puhumalla avoimesti puolin ja toisin. Asiaan sisältyi muutamia mutkistavia asianhaaroja, mutta lyhyesti D ei ollut osannut lukea tilannetta oikein. Eikä tiennyt kaikkia asiaan vaikuttavia asioita, koska hänelle ei oltu niitä kerrottu. D kykeni ottamaan hyvin raa'an palautteen vastaan (tämä subi-ystäväni käytti sanaa raiskaus), ja asiassa päästiin eteenpäin. Heidän suhteensa jatkui vielä pitkään sen jälkeenkin ja päättyi toisenlaisista syistä.
Hyvä, että tällainen aihe otetaan esiin mutta toivottavasti niistä pystytään puhumaan myös sen kumppanin kanssa.
-
Kiitos, pikkusisko. Hieno kirjoitus :love:
-
Käsittämättömän kaunista tekstiä.
Kaikki kamaluus niin kaunisti ilmaistu. Ja tärkeä on aihe.
Tää kirjoitus osuu ju uppoaa. Kiitos sinulle.
-
Kyllähän tämä pistää miettimään kun elää suhteessa, jossa turvasanaa ei ole. Tähän asti kuitenkin on dom osannut antaa tilaa silloin kun tarvitsen, vaikka varmasti on ollut hetkiä kun kiima on meinannut viedä voiton.
Sessiosuhteissa taas ongelmaa ei ole, koska tapaaminen jo itsessään on myöntyminen minulta. Ja hyvä niin.
-
Raiskaus on aina raiskaus, myös d/s suhteissa. Vaikka asiat selvitettäisiin puhumalla, niin toivottavasti kukaan ei väheksy d/s suhteissa tapahtuvia raiskauksia.
-
Raiskaus on raju sana. Kannattaisi (ehkä?) lähteä hiukan lievemmistä seikoista vuorovaikutuksen alueella: toisen rajojen ylitys ja kommunikointi rajoista. Ja siis ihan sukupuole(ii)n katsomatta.
Niin, ja se oleellinen olikin sitten jo tuossa: kommunikointi rajoista (ihan sellaisena suhdetason inhimillisenä toimintona, joka minun mielestäni koskee myös D/s-suhteita).
-
Raiskaus on aina raiskaus, myös d/s suhteissa. Vaikka asiat selvitettäisiin puhumalla, niin toivottavasti kukaan ei väheksy d/s suhteissa tapahtuvia raiskauksia.
Jos tuo kommentti tarkoittaa minua niin en väheksy. Kaikki hyvät ihmissuhteet perustuvat kommunikaatioon, ja jos alistuvan rooliin kuuluu seksiin suostuminen aina kun D sitä toivoo niin sen pitäisi olla etukäteen yhdessä sovittu asia. Ihan tavalla samalla turvasanaa ei pitäisi jättää pois ellei luota 100% kumppaniinsa (molemmin päin). Minusta olisi vaan äärimmäisen tärkeää, että ihmiset keskustelisivat rajoista ja niiden ylityksistä myös parisuhteidensa sisällä. Kaikenlaisten rikosten uhreille on usein voimaannuttavaa kohdata se väärin tehnyt henkilö ja kertoa, että teit väärin.
-
Tärkeästä asiasta pikkusisko kirjoittaa. Jos D/s - suhteessa ei kommunikaatio pelaa tai säännöistä ei ole kunnolla sovittu, voi kokemukset sekä raiskauksen että väkivallan suhteen olla kuin veteen piirretty viiva. Tietysti muutama häiriintynyt dom varmaan joka paikkakunnalta löytyy, jolla ei sessiokumppanin rajat kiinnosta, ja toki tällaisia sekopäitä myös vaniljamaailmassa pyörii. Ja tietysti jos suhteessa on jo tunteita mukana, on ei:n sanominen vaikeampaa, vaikkakin pakollista.
Toivon että tällaisten kokemusten jälkeen vastapuolen kanssa pääsisi asiasta keskustelemaan jotta se ei jäisi isoksi möröksi pään sisälle, joka sitten valitettavasti voi vaikuttaa seuraavassa suhteessa negatiivisesti.
-
Siinäpä se, olla hereillä, kuunnella ja ymmärtää... Erittäin hieno teksti pikkusisko.
-
Tärkeästä asiasta pikkusisko kirjoittaa. Jos D/s - suhteessa ei kommunikaatio pelaa tai säännöistä ei ole kunnolla sovittu, voi kokemukset sekä raiskauksen että väkivallan suhteen olla kuin veteen piirretty viiva. Tietysti muutama häiriintynyt dom varmaan joka paikkakunnalta löytyy, jolla ei sessiokumppanin rajat kiinnosta, ja toki tällaisia sekopäitä myös vaniljamaailmassa pyörii. Ja tietysti jos suhteessa on jo tunteita mukana, on ei:n sanominen vaikeampaa, vaikkakin pakollista.
Toivon että tällaisten kokemusten jälkeen vastapuolen kanssa pääsisi asiasta keskustelemaan jotta se ei jäisi isoksi möröksi pään sisälle, joka sitten valitettavasti voi vaikuttaa seuraavassa suhteessa negatiivisesti.
Onko se tosiaan näin. Itse hiukan kyseenalaistaisin tällaista ajatuskuviota. Ensin tarkennan että ymmärrän tämän niin ettei halua loukata toista sanomalla 'ei'. Mutta siitä seuraa omituinen, itseasiassa aika epämiellyttävä ajatus että jos olen sitä mitä tunnen avoimesti niin olen epäkohtelias (jopa ei-haluttavako?). Kun ainakin alussa ja tuoreimmissa suhteissa tulisi (varsinkin D/s?) painottaa sinne että se s sanoo sen voisitko, haluaisin, tekisi mieli etc. Kun sehän juuri on jalat alta vievää, eikö?
Mun mielestä tässä nimittäin juurikin miesD naiss suhteissa on kulttuurinen karikon kohta johon moni jysähtää (naisen ei kuulu sanoa ei, ja se nainen on miestä varten etc koko kulttuurinen rakennelma).
-
Jatkan hieman...
Ei kokemus väkivallasta ole epätosi eikä mikään veteen piirretty viiva. Se on tosi kokemus jollekin henkilölle. Ei se ole mikään neuvottelukysymys joka ratkaistaan jälkikäteen, se on rajojen ylittäminen kun kommunikointi ei ole toiminut.
On täysin mahdollista edetä suhteissa niin että ihan oikeasti opetellaan se missä toisen ihmisen rajat menevät. Tämä on halun matka.
Toki on riski kun on kyse valtasuhteista että jossain kohtaa oma halu/himo/kiihko sumentaa näkökykyä. Olen ollut siellä itsekin. Se ei tunnu kivalta. Minä haluan että toinen haluaa. Joko minua tai ainakin sitä mitä teen (molempi parempi). Muuten koko asialta putoaa pohja. Koko suhteelta katoaa merkitys. Siksi olisi niin tärkeätä että siinä suhdetasolla äänioikeus olisi yhtäläinen molemmilla/kaikilla.
Sillä minä en usko että keskustelematta ja opettelematta voi saavuttaa tyydyttävää ja hyvää seksisuhdetta. Kukaan ei näe toisen päähän. On pakko keskustella ainakin jonkin verran. Ja mitä heikommin ollaan perillä siitä miten toinen resonoi omaan tekemiseen sen heikompaa on kommunikointi ollut.
Että siinä olen kansasi DD samaa mieltä että pakko on puhua. Mutta minusta sen puheen tulisi olla muuta, ja enemmän, kuin ei-joo tasoista siitä pannanko vai ei. Ja sen puheen tulisi olla osapuolten välillä liikkuvaa, ei vain toisen kysymyksiä ja toisen vastauksia 'ei', 'joo', 'käy, 'ei käy', 'haluan', 'en halua'. Tai tekojen jälkeistä: 'kaikki ok'.
Jos se on tuolla tasolla niin epäilen ettei suhde ole toimiva. Silloin siellä on se etäisyys välissä käärmeineen.
Mutta ei keskustelu ole monologia, ei listoja, ei sopimuksia jotka ovat aina ja iän voimassa kaikissa tilanteissa, se on jotakin joka kulkee koko ajan. Ping pong, ping pong ping pong ping...Tai että ainakin päivitetään aika ajoin sitä miten menee.
Sillain suhteista tulee oikeasti toimivia. Ja jos joku urp...mas...Dom...tai s, siis ihminen, olettaa että vain kertomalla oman puolensa kommunikoidaan niin voivoivoivoi.
-
^^ juuri tuota samaa "pakollisuutta" tarkoitin, ehkä se tuli vähän epäselvästi muotoiltuna lauseeseen.
Ja juu, ehdottoman tärkeänä pidän rehellistä kommunikointia, mutta ymmärrän myös miksi joskus alistuvassa asemassa haluaa vain jatkaa toista miellyttääkseen esim. kokemattomuuden/nuoruuden yms vuoksi.
-
^^ juuri tuota samaa "pakollisuutta" tarkoitin, ehkä se tuli vähän epäselvästi muotoiltuna lauseeseen.
Ja juu, ehdottoman tärkeänä pidän rehellistä kommunikointia, mutta ymmärrän myös miksi joskus alistuvassa asemassa haluaa vain jatkaa toista miellyttääkseen esim. kokemattomuuden/nuoruuden yms vuoksi.
Juu, niin oletin sinun tarkoittavan. Kunhan tarkensin. Ja otin sinun kirjoittamasi lähtökohdaksi.
Ja ymmärrän hyvin sen jos alistuvassa asemassa oleva haluaa jatkaa vain miellyttääkseen. Eikä vain nuorempi ja kokemattomampi vaan myös vanhempi ja ehkä epätoivoisempikin (suhteet voi olla kiven alla ja huonompikin on joskus parempi kuin ei mitään, ainakin joillekin, ja joskus voi ajatella että se oma kestokyky ja kontrolli riittää vaikkei niin kommunikoivaa olisikaan).
Siksikin olisi tärkeätä keskustella siitä mitä on oikeasti kommunikoiva seksi. Täällä kun voisi luulla sen olevan tiedostetumpaa kuin vaniljamaailmassa (en keksi nyt paremmin omaan ajatteluun sopivaa termiä). Mutta vahva oletuksena on että parantamisen varaa olisi rutkasti.
-
Hyvä kirjoitus hankalasta aiheesta, joka saattaa kalahtaa osalle lukijakuntaa aika kovaakin.
-
Ihan mielettömän tärkeä kirjoitus monesta syystä. Uskon että lukijoista monet ovat joutuneet jotain vastaavaa kokemaan ja sen takia kirjoitus kolahtaa. Minut on otettu osalliseksi seksifantasioita, runkattu keholleni, ilman että minä olen sitä koskaan pyytänyt. Untani on vahdattu ja kehoani on katseilla nuoltu voidaakseen säästää myöhempiä hetkiä varten. Keho tuntui häpäistyltä, rumalta, likaiselta. Kenenkään ei tulisi tuntea oloaan niin häpäistyksi. Tärkeä aihe josta pitäisi pystyä häpeilemättä puhumaan :)
-
Hirmu hyvä kirjoitus ja äärettömän tärkeä aihe!
Mutta kommentit surettavat. Täällä puhutaan samassa lauseessa raiskauksesta ja himoista ja haluista.. Ei. Raiskauksella ei ole mitään tekemistä himojen ja halujen kanssa. Raiskaus on (vääränlaista) vallan käyttöä, (vääränlaista) alistamista ja häpäisemistä. Raiskaus on väkivaltarikos. Ja parisuhteessa tapahtuva raiskaus on ehkä jotain vielä pahempaa kuin puskaraiskaus, milläänlailla vähättelemättä sitäkään. Ja IMO valtaan perustuvassa suhteessa ehkä vieläkin pahempaa.
Kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa ei ole mitään mahdollisuutta määrätä omasta ruumiistaan. Vaikka kuinka oltaisiin turvasanattomassa suhteessa, on oltava aina jokin keino ilmaista että nyt vaan ei kiinnosta. Asioista pitää tietysti keskustella, rajat on oltava selvät, mutta myös sellainen paniikkinappula pitäisi olla olemassa. Kun ihminen muuttuu, tilanteet vaikuttavat. Vaikka kuinka olisi tapana leikkiä raiskausleikkejä ja molemmat siitä yleensä nauttivat, voi olla, että joku päivä ei tunnukaan siltä. Silloin on voitava sanoa oikeasti ei. Ja jos toinen ei sitä usko, kyseessä on raiskaus.
-
Miksei kirjoittaja käyttänyt turvasanaa?
Ei-sanaa käytetään vaikkei sitä tarkoiteta. Sen vuoksi turvasanan pitää olla, jos sellainen on, sellainen että siitä ei voi erehtyä. Ja jos sellaista ei ole ollut, niin silloin sopimus on että saa käyttää halutessaan, se taas tarkoittaa sitä ettei kyse todellakaan ole raiskauksesta silloinkaan.
Jos ei kestä sitä että on toisen käytössä rajatta, ei sovi sellaiseen lähteä ollenkaan. Sellaiselle on muita tapoja olla suhteessa.
IKRM
-
Arvasin oitis kirjoittajan kieliasusta..
Tavallaan fiktionakin itselle rankka, minä kun en ymmärrä että "ihminen voi olla väsynyt"...?!:(
Toisen väsymys,passiivisuus,elämänilottomuus,kykenemättömyys nauttia.. voimattomuus itse nostaa itsensä suosta.. (en vaan osaa samaistua -ovat vaikeita ymmärtää.. :(
D toimintana peilaan tarinaa juurikin tuohon ristiriitaan.. En ymmärrä, voi kuvitella että kukaan olisi oikeasti kuvatun välinpitämätön/kaltainen.. En tuossa tilanteessa edes sen masoimmista masoimman, Domeista truein...
Rujon kaunis-inha kuvaus. Itselle vain tulee puistatus "ajatuksesta sessioida kuvatussa kehyksessä yhtikäs, mitään.."
Ehkä sittenkin sellainen on onnekas joka ei osaa nauttia toisen satuttamisesta.. Entäs jos tuolloinkin syytetään lepsuilusta ja rotin puutteesta eikä kehuta/arvosteta empatiaa ja tilannetajua..
Kultainen keskitie löytyy tarinasta, toivottavasti jokainen sen löytää -siksi hienosti tässä säkeet nivoutuvat <3
-
Kiitos kommenteista! :-*
On monta mahdollista syytä siihen, miksei turvasanaan tämänkaltaisissa tilanteissa tartuta vaikka sen aika totisesti olisikin. Useimmiten onkin kai kyse monen tekijän summasta. Ensinnäkin sitä voi olla aivan yksinkertaisesti shokissa siitä, että ihminen johon mitä syvimmin luottaa, käyttäytyykin yhtäkkiä tavalla joka ei vain satuta vaan myös tekee oikeasti pahaa. Silloin voi tuntua, että sääntöjen suojaaman piirin ulkopuolelle on jo menty, eikä täten turvasana tule välttämättä mieleenkään. Sellaista tilannetta kun ei todellakaan miellä sessiotilanteeksi, tilannehan ei ole hallinnassa yhtään kenelläkään. Toisaalta turvasana voi ylipäätään varsinkin D/s-suhteessa olla kovin raskas tarttua, etenkin jos tapana on mennäkin subin mukavuusalueiden ulkopuolelle. Silloin voi väärässä paikassa kyseenalaistaa omia fiiliksiään ja yrittää vain kestää, koska luottaa D:n arviointikykyyn. Onhan juuri se luottamus koko D/s-suhteen perusta.
Kuten täälläkin todettu, kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija. Vilpittömiä arviointivirheitä voi sattua, ja niistä voidaan yhdessä selvitä. Ikävä kyllä on vain niin, että tällaista tapahtuu myös silkkaa hetkellistä tai olemuksellista piittaamattomuutta. Hetkelliseen piittaamattomuuten ei tarvita mitään mystistä isoa pahaa mulkvistia, vaan siihen voivat muutoin hyvätkin tyypit sortua. Se on silti aivan yhtä väärin.
Kukaan ei voi olla rajattomasti käytettävissä joka hetki elämässään. On sekä subin että D:n vastuulla pyrkiä tunnistamaan ne hetket, kun henkinen tai fyysinen hyvinvointi asettaa rajoja muutoin molemmille mielekkäälle mielivaltaisuudelle. Turvasana on parhaimmillaan hyvä apuväline siihen, mutta aina sen käyttäminen ei syystä tai toisesta onnistu, eikä se kaikkien suhteiden dynamiikkaan sovi ollenkaan. Aika harva silti panna ja piiskata paukuttelisi puhtaalla omallatunnolla vaikkapa tajuttomaksi valahtanutta subia sillä perusteella, ettei turvasanaa kuulu. Ei ole yhtään sen eettisempää koettaa pestä käsiään omasta osuudestaan vedoten vain siihen, ettei toinen saanut tämänkaltaisen tilanteen käsittämättömän paineen alla sanottua sitä oikeaa sanaa.
-
Juuri tuota mietin minäkin, todennäköisesti tuommoisessa tilanteessa (tai jossain vastaavassa) unohtuisi kyllä turvasanat aika tehokkaasti.
-
Miten tilannetta sitten pitäisi lukea jos toinen ei kykene edes ilmaisemaan tunteitaan ymmärrettävällä tavalla? :o Turvasana on olemassa juuri tätä varten ja subin velvollisuus on sitä myös käyttää. Arviointivirheitä tietysti sattuu, tilanteet voi olla monimutkaisia jne. mutta kyllä kuitenkin näin yksinkertainen asia kun turvasana pitäisi muistaa. Jos toinen osapuoli ei kunnioita turvasanaa niin sitten voidaan jo puhua raiskauksesta. BDSM perustuu kuitenkin konsensuaalisuuteen mutta kukaan ei ole ajatustenlukija joten jollain selkeällä tavalla on sitten pystyttävä ilmaisemaan tahtonsa jos turvasana puuttuu. Jälkikäteen on vähän ikävää lähteä selvittelemään asiaa rikosnimikkeen kanssa.... Jos tilanne kuitenkin ajautuu siihen pisteeseen että on menty liian pitkälle niin asiasta tietysti on syytä keskustella koska jokin oli mennyt D:n tilannearvioinnissa ja s:n kommunikaatiossa pahasti pieleen.
-
Miten tilannetta sitten pitäisi lukea jos toinen ei kykene edes ilmaisemaan tunteitaan ymmärrettävällä tavalla? :o
Ihanteellista tosiaan olisi jos D ei koskaan tulisi asettaneeksi subia henkisesti niin ahtaaseen asemaan, ettei tämä kykene omaa ei:tään ilmaisemaan. Pitäisi siis pyrkiä lukemaan tilannetta jo ennen kuin alkaa hakemaan toisesta voimakkaita reaktioita, joiden lukeminen varmasti onkin joskus vaikeaa vaikka olisi kuinka tunneälykäs. Minä uskoin ennen, että jonkinlainen vaisto ylilyömiseltä kuitenkin järkeviä ihmisiä aina varjelisi, mutten enää oikein tiedä mitä ajattelisin.
Siinä johdatuksessa jossa koko sydämellään alistuessaan D:n vallan alla on, monen on hyvissä fiiliksissä hankala kysyttäessä kertoa ymmärrettävästi edes omaa nimeään. Aivan vastaavasti se toisen auktoriteetti voi humalluttaa huonolla tavalla, estää löytämästä ja jaksamasta kantaa omin voimin sitä sanaa jolla kaikki pysähtyy ja kyseenalaistuu.
On totta, että turvasanan tuoma turva perustuu siihen, että sitä käytetään jos sitä tarvitaan. Jos sitä sanaa ei uskalleta käyttää, mitään sen luomaa turvaa ei ole olemassakaan. Näkisin kuitenkin niin, että ongelman ydin on sellaisissa olosuhteissa joissa turvasanaan ei koe voivansa tukeutua, sen sijaan että joku vain vastuuttomuuttaan sen käyttöä välttelisi. Ei kukaan täyspäinen tekisi niin tieten tahtoen, omalla kustannuksellaan.
-
Ihmismieli on kummallinen. Voihan olla, että se turvasanan käyttäminen on niin vaikeaa siksi, että kun sitä on käyttänyt aikaisemmin, on seurauksena ollut syyllistämistä, D:n ahdistuminen asiasta, jonka on purkanut syyllistämisellä ja vihaisuudella subiin. Ja kun sitten s on väsynyt, henkisesti ja fyysisesti, ei hän enää olisi kestänyt tuota syyllisyyttä ja D:n vihaa turvasanan käytön takia.
Been there, and it wasn't pretty.
Monta kertaa puhutaan subin vastuusta käyttää turvasanaa. Mutta on siinä D:kin vastuu, suhtautua asiaan oikein.
-
Komp Ms.M
Mun käsittääkseni kyse on ihan luonnollisesta reaktiosta (jolla kait on joku nimikin...?) ja ihan eläinkunnassa yleinen kun vaara uhkaa. Jonkinlainen friisaaminen.
-
Olen joskus joutunut ihan muussa elämässä yllättävään, vaaralliseen ja hyvin pelottavaan tilanteeseen (ei liittynyt mihinkään kinkymaailman juttuihin). Tilanteeseen, jossa iski päälle välittömästi aika fyysinen (fysiologinen?) reaktio, jota en olisi osannut itsessäni ennakoida: tuossa tilanteessa olisi pitänyt huutaa, mutta en saanut sanaa suustani. Aivot käski huutamaan mutta äänihuulet eivät totelleet. En vieläkään tiedä mihin tuo aivoista lähtenyt käsky pätkäsi matkalla, mutta en kyennyt saamaan mitään ääntä aikaiseksi vaikka kuinka yritin. Pidän mahdollisena, että turvasanaa ei tietyssä tilanteessa pysty sanomaan ääneen vaikka haluaisi (ja yrittäisi). Joku viisaampi voi osata kertoa mistä on kyse.
-
Kaikki varmaan rakastaa näit mun linkkejä (sori mut on ollu pitkä ja raskas päivä, ei jaksa...):
http://www.thedirtynormal.com/blog/2012/03/10/freeze/
-
Kaikki varmaan rakastaa näit mun linkkejä (sori mut on ollu pitkä ja raskas päivä, ei jaksa...):
http://www.thedirtynormal.com/blog/2012/03/10/freeze/
Kiitos joo, noin se ilmeisesti menee. Jos vaarallisessa tilanteessa ei voi taistella eikä paeta niin jäätyy. Sille löytyi hieno termi tonic immobility. Ja se on siis ilmeisesti ihan autonominen tahdosta riippumaton biologinen reaktio, jota ei voi valita että tuleeko se. Ei silloin pysty sanomaan turvasanaa tosiaan..
-
Luultavasti katsotaan offtopikiksi:
Suomessa kymmenet tuhannet ihmiset tutkimusten ja tilastojen mukaan kokevat arjessa jatkuvaa rajojen ylittämistä,kiusaamista ja yli sietokyvyn käyvää-
Miettinyt paljon masokismin ja sadismin rajoja + muotoja-
olisiko seksuaalinen sadismi esim. siellä sateenkaaren toisessa päässä ja kiusaaminen toisessa ääripäässä,toisilleen täysin vastakkaisina ilmentyminä vaiko sujuvassa sopusoinnussa-
Uhriutua voi vaikka koko hela elämän,sateenkaaren koko kirjossa- jos olet uhri ja uhrautuja. Sen kun antaa mennä vaan, Herrat pitävät huolen !!!
-
Hyvä kirjoitus.
Tuli mieleen seuraavan lainen tilanne.
On sovittu että D voi ottaa mitä haluaa milloin vain ilman turva sanoja.
Sitten tulee tilane missä D ottaa mitä haluaa mutta huomaa omasta mielestään että nyt ei kaikki ole kohdallaan
ja kysyy "onko kaikki kunnossa jatkanko". Sitten jälkeen päin s sanoo D:lle että miksi rupesit kyselemään se latisti tunnelman olisit vain vienyt
loppuun asti.
Aika kuluu ja tulee jälleen vastaan sama tilanne missä D tulkitsee että nyt ei ole kaikki kunnossa
mutta muistaa edellisen kerran jolloin jälkikäteen haukuttiin keskeytyksestä ja vie tilanteen loppuun.
Nyt sitten s sanoo että tänään menit liian pitkälle sinun olisi pitänyt nähdä että kaikki ei ole kunnossa.
Aika moinen patti tilanne. Mistä voi tietää että tänään ei ollutkaan se päivä jolloin voi tehdä mitä haluaa
mutta eilen se olisi ollut jos toinen ei sitä selkeästi verbaalisesti ilmaise.
-
Rigori: ei kait koskaan voi kaikesta tässä elämässä täysin varma olla. Oon kuullut että elämä on riski. Mutta aika paljosta aika usein jos vain tekee parhaansa.
Ihmiset myös kommunikoivat muuten kuin verbaalisesti. Tuon jäätymisenkin voi oppia tunnistamaan fyysisistä merkeistä jos vain on halua. Myös D.
Paljon, tutustumisvaiheessa eritoten, helpottaa puhuminen; omien tuntemusten avaaminen vasten tilanteita. Purkaen sitä mitä on tapahtunut. Ja kyllä, on ihmisiä jotka eivät halua tehdä sellaista. Myös täällä.
Elämä on valintoja. Jokaiselle. Ihmisinä meidän tulisi muistaa se. Muistaa jokaisessa suhteessa se myös. Muistaa että olemme vastuussa omista valinnoistamme ja muistaa että aina myös toisilla on omat valintansa ja kunnioittaa niitä. Kaikenlainen manipulointi on toisen valinnanvapauden sortamista. Kannattaa olla tietoinen omista toimintatavoista ja motiiveista. Avoin kommunikointi auttaa tunnistamaan niin omat kuin toisen pimeydet. Juuri kommunikointi sillä joskus toinen voi nähdä sellaista mitä itse emme. Siksi ihmissuhteet niin opettavaisia ja kauniita usein ovatkin. Silti, aina voi sattua. Mutta kipu voidaan parantaa, haava hoitaa. Jos halutaan, jos yritetään. Myös aidon empatian voi tunnistaa toisesta ihmisestä.
-
Tuli mieleen seuraavan lainen tilanne.
On sovittu että D voi ottaa mitä haluaa milloin vain ilman turva sanoja.
Sitten tulee tilane missä D ottaa mitä haluaa mutta huomaa omasta mielestään että nyt ei kaikki ole kohdallaan
ja kysyy "onko kaikki kunnossa jatkanko". Sitten jälkeen päin s sanoo D:lle että miksi rupesit kyselemään se latisti tunnelman olisit vain vienyt
loppuun asti.
Aika kuluu ja tulee jälleen vastaan sama tilanne missä D tulkitsee että nyt ei ole kaikki kunnossa
mutta muistaa edellisen kerran jolloin jälkikäteen haukuttiin keskeytyksestä ja vie tilanteen loppuun.
Nyt sitten s sanoo että tänään menit liian pitkälle sinun olisi pitänyt nähdä että kaikki ei ole kunnossa.
Aika moinen patti tilanne. Mistä voi tietää että tänään ei ollutkaan se päivä jolloin voi tehdä mitä haluaa
mutta eilen se olisi ollut jos toinen ei sitä selkeästi verbaalisesti ilmaise.
Mä olen sitä mieltä ettei D:lle voi asettaa sellaista vastuuta että se osaisi lukea ajatuksia ja tietäisi milloin on hyvällä lailla pelottavaa ja milloin huonolla lailla pelottavaa. Ei kukaan meistä voi tietää sellaista toisen sanomatta! Subilla on vastuu myös pitää niistä omista rajoistaan kiinni, ja D:llä velvollisuus kunnioittaa niitä rajoja. Tuossa tilanteessa ketään tuomitsematta D toimi mun mielestä oikein eikä kys. subille ehkä 24/7 turvasanattomuus olekaan ihan sopivaa. Mutta joo, niin kuin aiemmin on kirjoitettu niin joskus voi myös tulla tilanteissa täysi jäätyminen. Oikeassa elämässä tunnen muutaman raiskatun uhrin ja jokainen on kertonut samasta asiasta - siinä tilanteessa on niin shokissa ja lukossa ettei saa sanaa suustaan. Sitä vaikenee hiljaa omaan kuoreensa kärsimään. Ehkä tässä valossa turvasanattomuus on mun makuun liian hasardia ja oon mielummin safe than sorry. Muille ehkä sopii sit eri sopimukset.
-
Ihanteellista tosiaan olisi jos D ei koskaan tulisi asettaneeksi subia henkisesti niin ahtaaseen asemaan, ettei tämä kykene omaa ei:tään ilmaisemaan. Pitäisi siis pyrkiä lukemaan tilannetta jo ennen kuin alkaa hakemaan toisesta voimakkaita reaktioita, joiden lukeminen varmasti onkin joskus vaikeaa vaikka olisi kuinka tunneälykäs.
Ööö, tuota tuota.
Tuohan on juuri nimenomaan se mitä subit haluaa kokea, irtipäästämisen, kaikkine väreineen. Muutenhan se on sitä kaikkien täällä parjaamaa vaniljaa, kiva pikku seksileikki arjen keskellä.
Tästä olen täällä kirjoitellut ties kuinka monta vuotta, sanoen ettei turvasanalla tee yhtään mitään, niin kuin nyt tässäkin ketjussa ne jotka ovat aiemmin kommenttejani kommentoineet sairaiksi ovat itsekin todenneet. Jos sub on niin syvällä ettei tiedä edes omaa nimeään, ei osaa kävellä eikä puhua, niin miten se siinä sitä turvasanaa sitten käyttää, tai ylipäänsä pitää itsestään 'huolta'
Se jää D:lle tehtäväksi hoitaa tilanne niin että kaikki on turvallista.
Rikkimeneminen on edellytys sille että pääsee seuraavalle portaalle, ei se ole pysyvää, se on alistumista syvemmälle, ja mahdollistaa jotakin vielä parempaa ja syvempää. Kaikille se ei toki sovi, pitää olla vahva ja itsensä kanssa tasapainossa.
IKRM
-
Tuohan on juuri nimenomaan se mitä subit haluaa kokea, irtipäästämisen, kaikkine väreineen. Muutenhan se on sitä kaikkien täällä parjaamaa vaniljaa, kiva pikku seksileikki arjen keskellä.
Tästä olen täällä kirjoitellut ties kuinka monta vuotta, sanoen ettei turvasanalla tee yhtään mitään, niin kuin nyt tässäkin ketjussa ne jotka ovat aiemmin kommenttejani kommentoineet sairaiksi ovat itsekin todenneet. Jos sub on niin syvällä ettei tiedä edes omaa nimeään, ei osaa kävellä eikä puhua, niin miten se siinä sitä turvasanaa sitten käyttää, tai ylipäänsä pitää itsestään 'huolta'
Se jää D:lle tehtäväksi hoitaa tilanne niin että kaikki on turvallista.
Rikkimeneminen on edellytys sille että pääsee seuraavalle portaalle, ei se ole pysyvää, se on alistumista syvemmälle, ja mahdollistaa jotakin vielä parempaa ja syvempää. Kaikille se ei toki sovi, pitää olla vahva ja itsensä kanssa tasapainossa.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä.
Minun mielestäni tässä on silti se ratkaiseva ero sen välillä, ollaanko jo vuorovaikuttaen sukellettu siihen maagiseen rajojenrikkomisen tilaan jota sessioksi kutsutaan, vai ollaanko rauhaisan arkisen valta-asetelman tilassa (tai sitten täysin tasa-arvoisia, niin kuin monet tahtovat session ulkopuolella olla, sekin kun on tietenkin ok). Minä näen niin, että se on ja pysyy D:n vastuulla arvioida, milloin molempien hyvinvoinnin huomioiden voi lähteä tilannetta viemään niihin suuntiin, joissa toista voi särkeä kokonaan rikkomatta mitään. Sitä arviota ei suinkaan tarvitse tehdä aivan sokkona, kyllä siinä voi hyödyntää niin verbaalista kuin sanatontakin viestintää. Eikä se vastuu siitä mihinkään katoa, että on olemassa virhearvioinnin riski, vastuu siitä vallankäytöstään on joka tapauksessa pystyttävä kantamaan. Totta kai siitä riskistä myös subin olla tietoinen ja kantaa oma osuutensa vastuusta, ei ole reilua syyllistää D:tä jos tämä on vilpittömästi vain arvioinut tilanteen väärin.
Sen tilanteen arvioimiseen voivat vain vaikuttaa kovin itsekkäätkin tekijät, sellaiset joilla ei ole mitään tekemistä D/s:n kanssa. Jos niiden vaikuttimien vuoksi sivuuttaa toisen, ei ole kyse mistään muusta kuin seksuaalisesta väkivallasta rikosoikeudellisessa merkityksessä. Sellaisen pukeminen oikeamielisen dominoinnin kaapuun on minun mielestäni sanoinkuvaamattoman törkeää ja vastenmielistä.
-
^ Eli loppujen lopuksi ongelmana tässä olikin se, että toinen oli siirtynyt tasa-arvoisesta valta-asetelmasta epäsymmetriseen mutta toinen ei.
IKRM
-
^ Eli loppujen lopuksi ongelmana tässä olikin se, että toinen oli siirtynyt tasa-arvoisesta valta-asetelmasta epäsymmetriseen mutta toinen ei.
Onnellisimmassa tapauksessa kyllä. Joskaan kyse ei tarvitse olla siirtymästä tasa-arvoisen ja epäsymmetrisen valta-asetelman välillä, tähän meidän harmaaseen mahtuu tosiaan paljon muitakin sävyjä. Vaikka alisteinen asetelma olisi läsnä suhteessa koko ajan, elämä ei vain voi olla pelkkää yhtäjaksoista sessiota, erilaisia siirtymiä yhteisessä olemisessa väistämättä on. Silloin voi tosiaan käydä niin, että siirrytään syystä tai toisesta vastakkaisiin suuntiin, eikä se itsessään ole rikos ketään kohtaan. Toisen repiminen väkisin omaan suuntaansa tämän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista piittaamatta sen sijaan on.
-
^ Sama koskee myös Dominoivan repimistä suuntaan ja toiseen jatkuvasti Dominoivan henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista välittämättä, olemalla vaikkapa vaikea ja hankala, ja käyttämällä mahdollisuuttaan kieltäytyä kun siltä sattuu tuntumaan. Tämän kaltainen on erittäin yleistä subien keskuudessa, perusteluna käyttävät muun muassa että olen vaikea mutta sen arvoinen.
Kukaan ei sitä kuitenkaan ole, kuin korkeintaan ihan pienen hetken suhteen alussa. Sen jälkeen arvo on hyvin vähäinen vaivaan suhteutettuna, ja pienenee koko ajan.
IKRM
-
Jäin miettimään, onko tämä ainoastaan mahdollista subinaisten ja D-miesten välillä, vaikka se yleisin tapa onkin. Varmasti subikin voi suuressa miellyttämishalussaan unohtaa, ettei tällaista miellyttämistä oltu haluttu ja sopivan tilaisuuden ja olosuhteiden myötä syyllistyä samaan.
Tai onko välttämättä edes niin että pelkästään miehet raiskaavat ja vain naisia? Kyllähän tuo naisiltakin onnistuu, jopa monin eri tavoin. En siis osoittelisi syyttävällä sormella D-miehiä, kun tämä ei ole vain heille mahdollista.
-
Tulipa tästä mieleen jotain. Kipeääkin.
Aloimme mieheni kanssa seurustella hyvin nuorena. Hän oli oikeastaan ensimmäinen seurustelukumppanini.
Minä olen aina ollut vähän kinkympi ihminen. Häntä ei ole koskaan sen kummemmin kiinnostanut.
Ystävillenikin on ollut vierasta nämä mun mieltymykset.
En siis koskaan ollut tavannut tai jutellut ihmisten kanssa jotka samantyylisiä kuin minä.
Meillä oli suhteessa sellainen pieni villi vaihe, että kokeilimme muitakin.
Päädyin sänkyyn perhetuttavamme kanssa.
Tapasin hänet muutaman kerran, ja kävi ilmi että hän pitää samoista asioista kuin minä.
Olin aivan haltioissani, vihdoinkin joku tajuaa mua!
Sovittiin, että toki kokeillaan.
Mistään turvasanoista ei puhuttu.
En ollut osannut enkä tajunnut määrittää rajojani.
Mutta lähes kaikki minun rajani rikottiin sinä iltana.
Ein itkeminen oli aivan turhaa.
Hän ei antanut minun hengittää, ja pelkäsin että hän kiihkoissaan vahingossa tappaa minut.
En tiedä oliko käytännössä raiskaus vai ei, mutta katson että oli oma vikani.
Olisi tarkemmin pitänyt ottaa selvää mihin olin ryhtymässä.
Sen jälkeen kävin seksuaaliterapiassa, ja terapeutti antoi tehtäväksi määrittää minun rajani ja miettiä miten pidän niistä kiinni, enkä suostu kaikkeen.
-
Kiitos kun kerroit tarinasi, Hukankukka! Kauheaa mutta tärkeää luettavaa.
Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä noin. Ei kukaan täyspäinen vilpittömästi kinkyilystä kiinnostunut ihminen lähde täysin kylmiltään käsittelemään toista niin että tämä todella pelkää henkensä edestä. On voitava luottaa ettei toinen mene niin pitkälle ettei enää itse älyä mitä on tekemässä. Minun kokemukseni mukaan tervehenkinen kinkysuhde/sessio alkaa yhteisellä rajojen määrittelyllä, hakemisella ja tietoisen harkitulla testaamisella, ja se tapahtuu parhaimmillaan sekä keskustellen että kokeillen - ei kuitenkaan missään tapauksessa suin päin syvään päähän syöksymällä.
Aina voi jossitella miten olisi voinut säästää itsensä kohtaamaltaan, mutta syyllinen on siitä huolimatta aina se osapuoli, joka toista kaltoin kohtelee. Se ei ollut sinun eikä se ole kenenkään muunkaan vastaavaa kokeneen omaa syytä, ei todellakaan kenenkään ansion mukaan joutua kohtaamaan sellaista.
-
Kiitos sinulle Pikkusisko.
Olin jo kirjoittaessani valmistautunut puolustautumaan.
Taidan olla keskeneräisempi ihminen kuin luulinkaan.
-
Tapasin hänet muutaman kerran, ja kävi ilmi että hän pitää samoista asioista kuin minä.
Olin aivan haltioissani, vihdoinkin joku tajuaa mua!
Sovittiin, että toki kokeillaan.
Mistään turvasanoista ei puhuttu.
En ollut osannut enkä tajunnut määrittää rajojani.
Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä noin.
Kellään ei ole oikeutta löytää yhteensopivaa itsensä kanssa, sopia että kokeillaan ja hoitaa asiat niin kuin on sovittu?
Jos joku sanoo haluavansa sitä ja tätä, ja että voi kun on ihanaa kun on vihdoinkin löytynyt sopivaa seuraa ja sopivan ihmisen, on täysin oikein olettaa että aikuinen ihminen näitä sitten oikeasti tarkoittaa.
IKRM
-
Kellään ei ole oikeutta löytää yhteensopivaa itsensä kanssa, sopia että kokeillaan ja hoitaa asiat niin kuin on sovittu?
Jos joku sanoo haluavansa sitä ja tätä, ja että voi kun on ihanaa kun on vihdoinkin löytynyt sopivaa seuraa ja sopivan ihmisen, on täysin oikein olettaa että aikuinen ihminen näitä sitten oikeasti tarkoittaa.
No mutta tietysti on oikeus, olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä :) Tällaisten tapausten kanssa sillä ei tosin ole mitään tekemistä.
Se, että tahtoo kokeilla jotain, ei tietenkään tarkoita lupaa tehdä ja teettää välittömästi mitä tahansa sillä saralla. Jos kaiken lisäksi mielenkiinto ja kyky sen tekemiseen mahdollisimman turvallisesti ei mitä ilmeisimminkään riitä, on tosiaan se riski että seksuaalirikoksista siirrytään sujuvasti suoraan henkirikoksiin. "Tätähän sä halusit" on silloin aika paska puolustus, eikä se totta puhuen järin naseva argumentti ole ollut koskaan.
-
Tällaisten tapausten kanssa sillä ei tosin ole mitään tekemistä.
Sillä nimenomaan on kaikki tekeminen juurikin tämänkaltaisten kanssa.
Näitä subeja on maailma täynnä, kaikki mulle heti, haluan kokea kaiken, miten ihanaa kun viimeinkin joku tosiaan ymmärtää mitä tarvitsen ja haluan, kyllä minä kestän, ihan varmasti kestän, se on juuri sitä mitä olen etsinyt koko elämäni.
Ja hups vaan, jälkeenpäin ollaan sitten itku kurkussa valittamassa kun oli sitä ja sitä. Kaikenlaiset vertaukset seksi- ja henkirikokseen on pelkkää draaman rakentamista, myös subilla on vastuunsa, ja se on kannettava eikä keskityttävä valittamaan foorumilla kun se teki sitä ja tuo teki tätä.
Tärkeintä uuden subin tavattuaan, Dominoivalle siis, on selvittää ensin että onko kyseinen ihminen ylipäänsä mielenterveydeltään terve, tietääkö ja ymmärtääkö mistä puhuu ja mitä on haluamassa. Joskus kaikista ponnisteluista huolimatta käy niin, että sub on niin hyvä valehtelija että menee täydestä vaikkei pitäis.
IKRM
-
Tällaisten tapausten kanssa sillä ei tosin ole mitään tekemistä.
Sillä nimenomaan on kaikki tekeminen juurikin tämänkaltaisten kanssa.
Näitä subeja on maailma täynnä, kaikki mulle heti, haluan kokea kaiken, miten ihanaa kun viimeinkin joku tosiaan ymmärtää mitä tarvitsen ja haluan, kyllä minä kestän, ihan varmasti kestän, se on juuri sitä mitä olen etsinyt koko elämäni.
Ja hups vaan, jälkeenpäin ollaan sitten itku kurkussa valittamassa kun oli sitä ja sitä. Kaikenlaiset vertaukset seksi- ja henkirikokseen on pelkkää draaman rakentamista, myös subilla on vastuunsa, ja se on kannettava eikä keskityttävä valittamaan foorumilla kun se teki sitä ja tuo teki tätä.
Tärkeintä uuden subin tavattuaan, Dominoivalle siis, on selvittää ensin että onko kyseinen ihminen ylipäänsä mielenterveydeltään terve, tietääkö ja ymmärtääkö mistä puhuu ja mitä on haluamassa. Joskus kaikista ponnisteluista huolimatta käy niin, että sub on niin hyvä valehtelija että menee täydestä vaikkei pitäis.
IKRM
Tämä sama ongelma on hyvin esillä myös sadistien ja masokistien välisessä toiminnassa. Ja korostuu nimenomaan jos alistuva haluaa sessioida sadistin kanssa. Silloin tulee ongelmaksi tuo miellyttämisenhalu ja seurauksena on taas IKRM:n kuvailema tilanne.
Realiteetit ei ole aina kohdallaan omissa mielikuvissa masolla/subilla ja sadistin vastuu on todella iso.
-
Kun kaikkensa tekee Dommena, luulee ottaneensa huomioon tähtien asennotkin ja subin mielialat. Sitten joskus jälkeenpäin saa kuulla sivulauseissa useammankin kerran jotain mikä on tulkittavissa epäonnistumiseksi. Tai jotain suurempaakin mitä puidaan päiviä.
Ainakin minulla tuollainen nostaa toleranssia ryhtyä minkäänlaiseen Dominointiin juuri sen alistuvan kanssa. Tulen varovaiseksi. Spontaanisuus vähenee. Tekemisen ilo häviää.
Jos se ei riitä, että tekee parhaansa eikä varsinaisia todellisia vaaratilanteita ole päässyt syntymään niin menee vaikeaksi.
Yksikin pikkuisen liian kova piiskanisku sadan muun sopivan iskun jälkeen on joillekin se valituksen paikka.
Peräänkuulutan subeilta sellaista asennetta, että onpas hankala paikka eikä mene ihan kuin toivoisin mutta kestetään, kestetään.
-
Mitä tulee kipusessiointiin, ymmärrän että tuollainen ongelma voi tosiaan olla aivan todellinen. Silloin kipua vastaanottavalla osapuolella pitäisi tosiaan olla kristallinkirkkaana päässä, että turvasana (ja toisen varaukseton hyväksyntä sen käyttämiseen) on oltava ja sitä on myös empimättä käytettävä jos tahtoo tilanteen päättyvän, tai sitten yhteisten mieltymysten ja luottamuksen täytyy olla jo pirun vahvaksi lujittunut. Jos tarkoitus ja molempien toive onkin että sattuu ja tuntuu tosissaan pahalta, kivuntuottajan ei voi automaattisesti olettaa tietävän milloin tuntuu sillä tavalla pahalta että sessio kokonaisuudessaan tekee pahaa eikä hyvää. Tämä ei sulje pois velvollisuutta havainnoida tilannetta ja puuttua itse jos alkaa vähänkään epäilyttää toisen tila.
Miten vain, asiaa ei mitenkään voi oikaista niin suoraksi, että jos on halukas kinkyseksiin/sessiointiin, on silloin oltava valmis ottamaan vastaan mitä tahansa kulloinenkin kumppani keksii tehdä. Kinkyillä voi niin tuhansilla tavoilla, ettei ole reilua edellyttää että etukäteen tietäisi tarkalleen mitä on tulossa ja voisi validisti tehdä valintansa kyllä/ei-sektorilla. Melko ikävystyttävääkinhän sellainen pervoilu olisi, että voisi kaiken punnita etukäteen ja joko ottaa tai jättää koko paketin. Silläpä sitä keskinäisesti sopivaa ja toimivaa settiä pitää yhdessä luottamuksen kautta ja vuorovaikuttaen hakea, ja D/s-suhteessakin se onnistuu kyllä aivan hyvin kadottamatta sitä valtasuhdetta josta molemmat saavat kiksinsä. Jos sen vaiheen skippaa kokonaan yli ja alkaa suoralta kädeltä pakottamaan toista tasan siihen mitä itse haluaa, tämän vastustuksesta huolimatta, niin ei se kyllä minkäänlaisia suostumuksellisuuden edellytyksiä täytä.
Se tahto kokeilla/tehdä on aivan yhtä aitoa ja oikeutettua, vaikka jossain sessiossa tulisikin tilanne, että homma ei vain toimi. Sellainen tilanne tuleekin aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin eteen, jos vastapuolella on oman näkemyksensä mukaan lupa ja oikeus mihin tahansa sillä perusteella että hänen kanssaan on yleensäkään alettu mitään tekemään.
Havainnollistava esimerkki siitä miten tuollainen näkemys tosiasiassa toimii: Subi tuumii, että olisipa ihana käydä uimassa. Sen kummemmin piittaamatta uimataidon tasosta ja muista suoritukseen vaikuttavista tekijöistä D soutaa tämän keskelle järveä, tipauttaa veneestä ja käskee polskimaan maihin. "Ui nyt sitten kun kerran halusit!"
Ei tolkun hiventäkään, minusta.
-
vaikuttava ja hyvin kirjoitettu tarina, kaikkine surullisine käänteinen. ihailen aloittajan kykyä analysoida tilanteita ja suhteita, jotka ovat tietysti jokaisella omansa. hienoa myös lukea (enimmäkseen) asiallisia kommentteja ja mielipiteitä. tämä ketju pisti taas miettimään ds-suhteiden monimuotoisuutta, kiitos siitä.
-
Mä saatan tuoreena wnb-kinksterinä esittää ihan hirvittävän hölmön kysymyksen mutta eikö aika moni ongelma olisi estettävissä ihan sillä että turvasanojen lisäksi käytettäisiin sitä harmaata tai keltaista korttia? Että nyt ollaan siinä rajoilla ettei subi enää tiiä et onko tää kipu kivaa vai liian jännää, ja dominoiva voi siitä päätellä että nyt on kevennettävä ja subi ei tällä hetkellä ole enempään valmis.
-
Kiitos diaNa, kauniisti sanottu! :) Minäkin olen hyvillä mielin tästä keskustelusta. On saanut paljon pohdiskeltavaa uusilta kanteilta, vaikka jo lähtöjään tiesi ettei tämä aihe ole mitenkään yksioikoinen.
Mä saatan tuoreena wnb-kinksterinä esittää ihan hirvittävän hölmön kysymyksen mutta eikö aika moni ongelma olisi estettävissä ihan sillä että turvasanojen lisäksi käytettäisiin sitä harmaata tai keltaista korttia? Että nyt ollaan siinä rajoilla ettei subi enää tiiä et onko tää kipu kivaa vai liian jännää, ja dominoiva voi siitä päätellä että nyt on kevennettävä ja subi ei tällä hetkellä ole enempään valmis.
Olen itse asiassa jo useampaan otteeseen ollut sanomaisillani melko pitkälti samaa. Eikä siinä välttämättä tarvita turvasanaa sen enempää kuin muutakaan koodistoa. Minulla ei muistaakseni useimmissa kinkysuhteissani ole ollut turvasanaa sovittuna, enkä ole koskaan tullut sitä sessiotilanteessa kaivanneeksi. Ja silti, minun rajojani on venytetty ja ylitetty niin, etten enää niihin kasvettuani ole tunnistanut niitä pikkuruisia ääriviivoja, jotka aiemmin olin itsekseni piirtänyt, eli ei todellakaan ole tarvinnut pelata varman päälle. Olen aina voinut luottaa siihen, että minut kiskaistaan takaisin turvaan siltä reunalta jolta voisi pudota kohtalokkaasti. Usein sen on keskinäisen vakiintuneisuuden ohella turvannut niinkin yksinkertainen ele, kuin että jossain sopivaksi katsomassaan vaiheessa D on tarttunut minua hiuksista, katsonut silmiin ja kysynyt, onko kaikki ok. Aina on ollut, huolimatta siitä että olen hetki sitten itkien taistellut vastaan. Eikä todellakaan session asetelma ole koskaan sen tarkistuksen tähden särkynyt.
-
Havainnollistava esimerkki siitä miten tuollainen näkemys tosiasiassa toimii: Subi tuumii, että olisipa ihana käydä uimassa. Sen kummemmin piittaamatta uimataidon tasosta ja muista suoritukseen vaikuttavista tekijöistä D soutaa tämän keskelle järveä, tipauttaa veneestä ja käskee polskimaan maihin. "Ui nyt sitten kun kerran halusit!"
Ei tolkun hiventäkään, minusta.
Havainnollistava esimerkki menee hyvin usein näin:
sub löytää kerrankin sellaisen Dominoivan joka on juuri sitä mitä on aina etsinyt, ainakin omien sanojensa mukaan. Dominoiva on epäilevä, epäröi, onko subista siihen mistä fantasioi ja mitä sanoo haluavansa ja ennen kaikkea tarvitsevansa.
sub vakuuttelee ja vakuuttelee, kyllä, minut voi pudottaa vaikka keskelle Atlanttia, uin sieltä kotiin, tuon mukanani sinikylkisen tonnikalan ja kasveja syvimmän syvänteen pohjasta, rantaan päästyäni itken onnen kyyneleitä viimeinkin saaneena sitä mihin minut on luotu, olen kerrankin onnellinen.
D uskoo, lopulta, epäröiden, ja vie soutuveneellä subin pienen lammen keskelle, ja kaataa veneen...
Loppunäytös esitetäänkin sitten baarin foorumilla, kun on ensin keritty terapeutille purkaa sekavia tuntoja, ja syödä mielialalääkkeitä ahdistuskohtauksiin, ja harkita sukupuolenvaihdosleikkausta sekä ammatinvaihtoa seksuaalineuvojaksi. Kuka oliskaan parempi neuvomaan muita kuin sellainen jolla on omatkin asiat sekaisin kuin irtokarkit kaupan lattialla.
IKRM
-
Havainnollistava esimerkki menee hyvin usein näin:
sub löytää kerrankin sellaisen Dominoivan joka on juuri sitä mitä on aina etsinyt, ainakin omien sanojensa mukaan. Dominoiva on epäilevä, epäröi, onko subista siihen mistä fantasioi ja mitä sanoo haluavansa ja ennen kaikkea tarvitsevansa.
sub vakuuttelee ja vakuuttelee, kyllä, minut voi pudottaa vaikka keskelle Atlanttia, uin sieltä kotiin, tuon mukanani sinikylkisen tonnikalan ja kasveja syvimmän syvänteen pohjasta, rantaan päästyäni itken onnen kyyneleitä viimeinkin saaneena sitä mihin minut on luotu, olen kerrankin onnellinen.
D uskoo, lopulta, epäröiden, ja vie soutuveneellä subin pienen lammen keskelle, ja kaataa veneen...
Loppunäytös esitetäänkin sitten baarin foorumilla, kun on ensin keritty terapeutille purkaa sekavia tuntoja, ja syödä mielialalääkkeitä ahdistuskohtauksiin, ja harkita sukupuolenvaihdosleikkausta sekä ammatinvaihtoa seksuaalineuvojaksi.
Just.
Täytyy sanoa että on ensinnäkin hirvittävän vaikea samaistua tähän tarinaan, kun en koskaan ole lähtenyt enkä milloinkaan lähtisikään seksuaaliseen suhteeseen siltä pohjalta, että toinen saa tarpeeksi vinguttuaan tahtonsa läpi. Myöskin, jos itse olisin D, kiertäisin kyllä kaukaa sellaiset subit jotka rummuttaisivat sitä miten kovasti kestävät ja ylenmäärin haluavatkin. Pidän viisaampana ja ylivoimaisesti yleisempänä varovaisempaa suhtautumista omaan toleranssiin, useimmitenhan subit itse asiassa aliarvioivat omaa kestokykyään reippaasti ja parempi onkin niin päin. Herää väkisinkin ajatus, että jos toistuvasti törmää tuollaisiin tapauksiin, täytyy olla sekä harmillisen huono subimaku että kehnonpuoleinen ihmistuntemus ylipäätään. Ei sillä että siitäkään voisi ketään syyttää, säälihän se on.
Jos tahtoo ottaa toisesta vallan ja vieläpä onnistua tekemään sen niin että kokemus on molemmille osapuolille tyydyttävä, niin kyllä siinä vain on otettava se vastuu myös. Minusta on aivan naurettava ajatus, että vastuuntuntoinen ihminen tuolloin lähtisi toimimaan toisen nurkuvien puheiden perusteella sen sijaan, että ottaisi todella itse selvää ja varmistaisi toisen olevan tietoinen siitä mihin on lähdössä. Totta helkkarissa vielä vieraan ihmisen sanoihin pitää suhtautua varauksella missä tahansa tilanteessa, saati silloin jos lähdetään leikkimään niin vakavilla asioilla kuin kivulla ja hallinnalla. Voi sen muotoilla näinkin:
Tärkeintä uuden subin tavattuaan, Dominoivalle siis, on selvittää ensin että onko kyseinen ihminen ylipäänsä mielenterveydeltään terve, tietääkö ja ymmärtääkö mistä puhuu ja mitä on haluamassa.
Jos sen tahtoo nähdä kunniakkaana taisteluna väärämielisiä vastaan niin mikäs siinä. Minä tykkään sanoa sitä järjenkäytöksi.
Täysin tunnistamattomalta tuntuu tuollainen maailma, jossa oman vastuunsa kannettuaan ja omantuntonsa mukaan toimittuaan joutuisi murehtimaan mistään sosiaalisista oikeusmurhista. Jos koirat joskus perään haukkuvatkin niin karavaani kulkee kyllä, eikä edestään tarvitse pelätä mitään sen kummempaa kuin sitä minkä itse on jälkeensä jättänyt.
-
Tärkeintä uuden subin tavattuaan, Dominoivalle siis, on selvittää ensin että onko kyseinen ihminen ylipäänsä mielenterveydeltään terve, tietääkö ja ymmärtääkö mistä puhuu ja mitä on haluamassa.
IKRM
Miten tämä selvitetään?
Kun itse aikoinaan kieltäydyin tekemästä eräälle subille pyytämäänsä sessiota joka olisi mennyt yli hänen kykynsä ottaa vastaan ja jatkossa kymmenien kerjuumeilien jälkeen ignoorasin. Sain kuulla olevani epäoikeudenmukainen, julma kiukutteleva Domina. Että sillä tavalla. :o
-
... useimmitenhan subit itse asiassa aliarvioivat omaa kestokykyään reippaasti ja parempi onkin niin päin. Herää väkisinkin ajatus, että jos toistuvasti törmää tuollaisiin tapauksiin, täytyy olla sekä harmillisen huono subimaku että kehnonpuoleinen ihmistuntemus ylipäätään. Ei sillä että siitäkään voisi ketään syyttää, säälihän se on.
Itseasiassa monet yliarvioivat, varsinkin miehissä. En tiedä onko naisissa sitten toisinpäin, en ole sessioinut naissubien kanssa.
Saan usein viestejä, joissa mainostetaan että haluaisivat edes kerran päästä mun käsittelyyn, saan tehdä mitä haluan, he kyllä kestävät jne. Nämä yleensä menevät suoraan sinne "ei kiitos" osastolle, koska sen verran olen oppinut jo näistä vonguista, että jos alan kysellä että no mites veri ja veitset, on vastaus no ei niitä... sitten seuraava kysysmys liittyy hengityksen rajoitukseen, no ei sekään käy. Tätä listaa voisi jatkaa melko loputtomasti, mutta loppujen lopuksi halutaan, että alistetaan ja sitten pitäisi saada palkinnoksi pillua, tavalla tai toisella.
Välillä tulee ihan asiallisiakin yhteydenottoja, joissa sitten puidaan tapauskohtaisesti erinäisiä asioita, koska tuo "ristikuulustelu" on pakko tehdä ihan vain sen vuoksi, että näkee onko toinen yhtään kärryillä hommasta ja siitä mihin on lähdössä. Todellisuus paljastuu sitten todella nopeasti, jos sessioon asti päästään.
Mutta kuten aiemmin on jossain postauksessa mainittu, toiset ovat erittäin taitavia valehtelijoita, eikä kaikkea välttämättä pysty huomata vaikka omaisikin hyvän ihmistuntemuksen. Näin vastuu on myös subilla/masolla/bottomilla, että puhuu totta, että käyttää sitä turvasanaa tarpeen vaatiessa. Niitäkin kun on oikeasti olemassa, jotka tappelevat vastaan ja huutavat eitä, sitä tarkoittamatta. Uuden tuttavuuden kanssa joutuu keskittyä enemmän ja tarkastella tilannetta, että onko se turvasana unohtunut vai onko tämä sitä "turhaa eitä", eli tilannetajua ja järjenkäyttöä se vaatii.
Kaikilla valitettavasti sitä tilannetajua tai järkeä ei ole. Ei niin topilla kuin bottomillakaan. Pointti on se, että vastuu on molemmilla, ei vain toisella.
Kun itse aikoinaan kieltäydyin tekemästä eräälle subille pyytämäänsä sessiota joka olisi mennyt yli hänen kykynsä ottaa vastaan ja jatkossa kymmenien kerjuumeilien jälkeen ignoorasin. Sain kuulla olevani epäoikeudenmukainen, julma kiukutteleva Domina. Että sillä tavalla. :o
Itse olen törmännyt vähän vastaaviin. Paras analyysi on omalla kohdallani, että olen vain miesvihaaja ja puran sitä vihaani sessioissa miehiin, koska haluan satuttaa. Aloin kyllä miettiä, että olisiko ollut jopa sama tyyppi kun Lady Whipillä. ;D
-
Pitää nääs kysyy kuva arvista!
(runkkumatskuks!)
Tai sit purra pala sisäreidestä!
(om om om)
>:D
"Mulkku" 8)
(Vastaan ite, muiden ei tarttee)
;D
-
Kauniisti kerrottu tarina rumasta asiasta!
(Tuo aloittajan kirjoittama)
Alkuun minä en halunnut edes kokeilla oikeestaan yhtään mitään.
Ei-listani oli piiiitkä ja ehdoton.
(Nykyään se on lyhentynyt jo tosi paljon)
Kai minä pelkäsin...kipua ja jälkiä ja epämukavuutta jne.
Silti halusin kokeilla asioita, joista olin jo pitkään haaveillut ja fantasioinut.
Yksi niistä oli väkisinottaminen...raiskaus.
Mutta niin, ettei minuun satu liikaa enkä menetä henkeäni enkä vammaudu.
Että minä tiedän milloin tuo tapahtuisi ja että minun ei-listaani noudatettaisiin.
Onko se silloin enää edes raiskaus???
Miten voidaan raiskata leikisti?
Oikea raiskaus on aina tuomittava asia.
Se on kertakaikkisen väärin!
Teki sen sitten tuttu tai tuntematon.
Yhden illan jutun päätteeksi tai parisuhteessa.
Ei! on aina ja joka tilanteessa ei.
Se tarkoittaa, ettei toinen halua sitä mitä toinen ehkä haluaisi.
Vaikka siitä asiasta se toinenkin fantasioisi vaikka kuinka paljon.
Minä siis jatkan raiskauksesta fantasioimista mutten halua että minut oikeasti raiskataan.
-
Minä pidän raiskausleikeistä, mutta näkisin sen niin, että kun se on kummankin tahto, ja kumpikin suostuu ja haluaa, ja tietää että yhteisestä sopimuksesta leikitään, ei siinä ole pahaa, vaan se voi olla erittäin kivaa.
Minä olen nuorena joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa, ihan muunkinlaista josta tässä ketjussa mainitsin.
Ja se on repinyt rikki ja haavoittanut minua.
Se ei ollut leikkiä.
-
Edelleen sitä mieltä minäkin, että vastuu on molemmilla osapuolilla. Silti vertaisin kuviota työyhteisöön: jokainen vastaa tietysti omasta edestään, mutta perimmäinen vastuu siitä että hommat hoituvat asianmukaisesti on kuitenkin esimiehellä. Ja niinhän se vain on, että silloin kun jotain menee pieleen, esimies siitä joutuu vastaamaan. Se on rankka paikka, ja siksi sellaiseen ei kannata asettua jos ei ole valmis sellaista vastuuta kantamaan. Itse en takuuvarmasti olisi, joten totisesti hatunnosto niille jotka siitä kunnialla suoriutuvat.
Mutta niin. Rajanylityksiä sessiossa on ehdottomasti tärkeää pohtia niitäkin, mutta silti varmasti suurin osa raiskauksista tapahtuu nimenomaan sessiotilanteen ulkopuolella. Sekin tilanne, joka osaltaan sai minut tähän aiheeseen tarttumaan, ei ollut minkäänlaista sopimuksellista sessiota lähelläkään. Ja sitä turvasanaa on muuten pirun vaikea muna suussa sanoa.
-
Tämä keskustelu on jotenkin vähän kummallinen. Tulee sellainen fiilis, että jotkut haluavat pitää kaikkia D-ihmisiä potentiaalisina seksuaalirikollisina.
En oikein ymmärrä ajatusta siitä, ettei subilla olisi vastuuta. D on vastuussa siitä mitä hän päättää tehdä, mutta subi on vastuussa siitä mihin suostuu. Jos ihmiset viitsisivät käyttää Internettiä niin selviäisi hyvin nopeasti, etteivät haluakaan tehdä ihan kaikkea.
-
Ihanteellisessa tilanteessa subi kantaa sen vastuunsa ja sanoo turvasanan jos mennään (sessiossa) rajan yli. Muttakun ihminen ei ole robotti ja syitä voi olla tuhansia. Ei fyysisesti pysty puolustautumaan (muna suussa tv), järkyttyy siitä tilanteesta niin paljon ettei löydä sanoja suustaan, haluaa miellyttää dommea niin kovaa että se oma miellyttämisenhalu menee omien rajojen edelle, pelko siitä että domme paheksuu eikä halua tuottaa pettymystä, ei itsekään oikein tiedä onko kivaa vai ei... Ja se karu fakta et ei kaikkia dommeja kiinnosta. Jokin aika sitten juttelin yhden dominoivan kanssa niitä näitä joka kertoi sessioinneissaan saavansa niin kovat kiksit että herkästi menee rajan yli ::)
-
Pelkästään turvasanan odottelu ei riitä. Kuten Triss sanoi, siinä tilanteessa sub voi mennä kaikenlaisiin fyysisiin ja henkisiin lukkoihin (ja mielenterveydellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, joten mielenterveysongelmaisia syyllistävät voivat painua helvettiin). Siinä turvasanan sanominen voi olla lähes mahdotonta. Turvasana on oltava (ainakin jos et tunne sitä toista ihmistä todella hyvin) ihan perusturva- ja mielenrauhasyistä, mutta domilla on myös vastuu olla tietoinen subin tilasta siinä sessiossa ja lukea sitä niin, että voi tarvittaessa hellittää tai lopettaa leikin.
-
Tässä keskustelussa tehdään nyt D/s-suhteista jotenkin äärimmäisen erikoisia ja dominoivista hirviöitä ja subeista mielenterveyshäiriöisiä, suuruudenhulluja idiootteja. Eikös se semmoinen D/s-suhde ole periatteessa ihan tavallinen kahden tai useamman ihmisen välinen suhde, niillä ihmisillä on vaan ns. normaalista poikkeava suhde valtaan ja dominoivat ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka kykenevät jopa rakastamaan sitä ihmistä, johon valtansa kohdistavat ja subitkin ihan tavallisia ihmisiä, joilla aika monella on ihan selkeästi järki päässä ja itsetuntemus kohdallaan? Tuntuu hassulta, että tässä nyt syytellään puolin ja toisin.
Seuravaksi yleistän, anteeksi jo etukäteen: Mä luulen, että dominoivat ihmiset ovat ns. tavallista parempia lukemaan ihmisiä ja subit ovat ns. tavallista parempia määrittämään omat rajansa. Ja mä luulen, että dominoivien ja alistuvien välisessä kanssakäymisessä keskustellaan ns. normaalia enemmän. Silti voi sattua vahinkoja puolin ja toisin toisen lukemisessa tai niiden omien tuntemusten ilmaisemisessa. Ja jos kyseessä on vallan väärinkäyttö seksuaalisessa mielessä, kyseessä on raiskaus. Ja se kai pitäisi voida sanoa ääneen, asia pitäisi selvittää ja luottamus palauttaa, ennenkuin suhde voi jatkua. Ja siinä tilanteessa se viimeinen vastuu on sillä raiskaajalla, ei uhrilla. Missään raiskauksessa uhri ei ole syyllinen. Luulisi että tällainen yksinkertainen ihmisoikeusasia olisi kaikkien tiedossa näin vuonna 2017.
-
Turvasana on oltava (ainakin jos et tunne sitä toista ihmistä todella hyvin) ihan perusturva- ja mielenrauhasyistä, mutta domilla on myös vastuu olla tietoinen subin tilasta siinä sessiossa ja lukea sitä niin, että voi tarvittaessa hellittää tai lopettaa leikin.
Villinä ajatusleikkinä, miten dominointiin taipuva asperger tai muu huono ihmistuntija?
-
Seuravaksi yleistän, anteeksi jo etukäteen: Mä luulen, että dominoivat ihmiset ovat ns. tavallista parempia lukemaan ihmisiä ja subit ovat ns. tavallista parempia määrittämään omat rajansa. Ja mä luulen, että dominoivien ja alistuvien välisessä kanssakäymisessä keskustellaan ns. normaalia enemmän. Silti voi sattua vahinkoja puolin ja toisin toisen lukemisessa tai niiden omien tuntemusten ilmaisemisessa. Ja jos kyseessä on vallan väärinkäyttö seksuaalisessa mielessä, kyseessä on raiskaus. Ja se kai pitäisi voida sanoa ääneen, asia pitäisi selvittää ja luottamus palauttaa, ennenkuin suhde voi jatkua. Ja siinä tilanteessa se viimeinen vastuu on sillä raiskaajalla, ei uhrilla. Missään raiskauksessa uhri ei ole syyllinen. Luulisi että tällainen yksinkertainen ihmisoikeusasia olisi kaikkien tiedossa näin vuonna 2017.
Entäs tilanne, jossa subi alkaa session jälkeen sanomaan, että "en mä nyt oikeestaan tollasta tahtonutkaan, ei olisi niin kovaa saanut lyödä sillä raipalla, eikä olisi saanu fistata". Oletuksena, että se suu on ollut vapaana puhumista varten koko ajan. Onko silloinkin vastuu dominoivalla? Onko silloin raiskaus, koska subi päätti session jälkeen, että ei se nyt ollutkaan sitä mitä halusi.
Näin subista tulee uhri ja dominoivasta raiskaaja.
Silloin tuossa tilanteessa mielestäni on vastuu subilla, eikä dominoivalla. Tuossa ei ole tapahtunut raiskausta, vaan on menty asioiden sisällä joista on keskusteltu eikä subi sanonut turvasanaa jostain syystä. Jälkeenpäin vain alkoi nyt siltä sitten tuntua. Ehkä se asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Näitäkin kun on sattunut joillekin tässäkin skenessä.
Raiskaus on raiskaus, totta, uhri ei ole syyllinen, mutta missä menee se raiskauksen raja. Se tekee asiasta vähemmän yksinkertaisen.
-
Seuravaksi yleistän, anteeksi jo etukäteen: Mä luulen, että dominoivat ihmiset ovat ns. tavallista parempia lukemaan ihmisiä ja subit ovat ns. tavallista parempia määrittämään omat rajansa. Ja mä luulen, että dominoivien ja alistuvien välisessä kanssakäymisessä keskustellaan ns. normaalia enemmän. Silti voi sattua vahinkoja puolin ja toisin toisen lukemisessa tai niiden omien tuntemusten ilmaisemisessa. Ja jos kyseessä on vallan väärinkäyttö seksuaalisessa mielessä, kyseessä on raiskaus. Ja se kai pitäisi voida sanoa ääneen, asia pitäisi selvittää ja luottamus palauttaa, ennenkuin suhde voi jatkua. Ja siinä tilanteessa se viimeinen vastuu on sillä raiskaajalla, ei uhrilla. Missään raiskauksessa uhri ei ole syyllinen. Luulisi että tällainen yksinkertainen ihmisoikeusasia olisi kaikkien tiedossa näin vuonna 2017.
Entäs tilanne, jossa subi alkaa session jälkeen sanomaan, että "en mä nyt oikeestaan tollasta tahtonutkaan, ei olisi niin kovaa saanut lyödä sillä raipalla, eikä olisi saanu fistata". Oletuksena, että se suu on ollut vapaana puhumista varten koko ajan. Onko silloinkin vastuu dominoivalla? Onko silloin raiskaus, koska subi päätti session jälkeen, että ei se nyt ollutkaan sitä mitä halusi.
Näin subista tulee uhri ja dominoivasta raiskaaja.
Silloin tuossa tilanteessa mielestäni on vastuu subilla, eikä dominoivalla. Tuossa ei ole tapahtunut raiskausta, vaan on menty asioiden sisällä joista on keskusteltu eikä subi sanonut turvasanaa jostain syystä. Jälkeenpäin vain alkoi nyt siltä sitten tuntua. Ehkä se asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Näitäkin kun on sattunut joillekin tässäkin skenessä.
Raiskaus on raiskaus, totta, uhri ei ole syyllinen, mutta missä menee se raiskauksen raja. Se tekee asiasta vähemmän yksinkertaisen.
No joo. Myönnän, että nämä jälkeenpäin raiskauksiksi muuttuneet jutut on hieman mutkikkaampia. Ja näitähän tapahtuu noissa vaniljakuvioissakin. Mun mielestä aina pitää lähteä siitä, että uhri puhuu totta, mutta aina pitää myös suhtautua varauksella jos uhri ei siinä raiskaus- (tai "raiskaus"-) tilanteessa ole mitenkään kantaansa ilmaissut. Asia pitää selvittää puhumalla ja tarvittaessa ulkopuolisten avulla. Koska luulisi, että jos dominoiva ajattelisi session jälkeen, että "no nythän oli ihan helvetin hieno homma" ja olisi ihan pilvissä ja sitten siihen subi ilmottaisi, että "pieleen meni, saamarin raiskaaja", niin olisi sille dominoivallekin tärkeää selvittää asia, miksi subi koki tilanteen ihan toisin. Myönnän senkin, että "tekijän" asema on näissä jälkeenpäin raiskauksiksi muuttuneissa tilanteissa varmasti aika hirveä, leimataan syylliseksi asiaan, jota ei koe tehneensä.
Ei nämä helppoja juttuja ole ja tämäkin keskustelu varmasti osoittaa sen kommunikaation tärkeyden, oli kyseessä sitten parisuhde tai sessiosuhde. Mutta automaattisesti vähättelemällä kummankaan puolen henkisiä kykyjä ei varmasti päästä mihinkään ratkaisuun.
-
Miten tämä selvitetään?
Parhaiten sitä pystyy selvittämään käyttämällä paljon aikaa tutustumiseen, kuuntelee niitä yksittäisiä lauseita jotka ei sovi kokonaisuuteen. Ihmisillä, parhaillakin valehtelijoilla, on tapana paljastaa itseään kuin vahingossa sivulauseissa tulevilla totuuksilla. Niitä kannattaa kuunnella herkällä korvalla, kun jokin särähtää korvaan ei kannata olla noteraamatta sitä.
IKRM
-
sub voi mennä kaikenlaisiin fyysisiin ja henkisiin lukkoihin (ja mielenterveydellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, joten mielenterveysongelmaisia syyllistävät voivat painua helvettiin
Mielenterveyspotilaat on helppoja paloja mastereille jotka etsii helppoa alistettavaa, niitä on helppoa manipuloida ja saada uskomaan asioita ja tekemään asioita joita itse haluaa. Skenessä jopa liikkuu master joka markkinoi parantavaa sessiota, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Sellaisesta tulis olla oikeasti huolissaan, ei täällä ketään paranneta mistään, eikä varsinkaan yhdenkään masterin ole syytä esiintyä parantajana.
Mitä tulee henkisiin ja fyysisiin lukkoihin, mielenterveyspotilailla on huomattavasti suurempi alttius sellaisille kuin muilla, ja huomattavasti suurempi alttius epäonnistua kokemansa käsittelemisessä, koska taakkana on jo vanhaakin kasittelemätöntä.
Osalla ihmisistä on taipumus seksualisoida ongelmansa ja käsittelemättömät asiat, ja sen kautta ajautua tänne skeneen. Olen edelleen sitä mieltä ettei BDSM sovi mielenterveyspotilaille, tai ainakin sopii varsin huonosti. Ja tällä tarkoitan sekä alistuvia että alistavia.
IKRM
-
sub voi mennä kaikenlaisiin fyysisiin ja henkisiin lukkoihin (ja mielenterveydellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, joten mielenterveysongelmaisia syyllistävät voivat painua helvettiin
Mielenterveyspotilaat on helppoja paloja mastereille jotka etsii helppoa alistettavaa, niitä on helppoa manipuloida ja saada uskomaan asioita ja tekemään asioita joita itse haluaa. Skenessä jopa liikkuu master joka markkinoi parantavaa sessiota, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Sellaisesta tulis olla oikeasti huolissaan, ei täällä ketään paranneta mistään, eikä varsinkaan yhdenkään masterin ole syytä esiintyä parantajana.
Mitä tulee henkisiin ja fyysisiin lukkoihin, mielenterveyspotilailla on huomattavasti suurempi alttius sellaisille kuin muilla, ja huomattavasti suurempi alttius epäonnistua kokemansa käsittelemisessä, koska taakkana on jo vanhaakin kasittelemätöntä.
Osalla ihmisistä on taipumus seksualisoida ongelmansa ja käsittelemättömät asiat, ja sen kautta ajautua tänne skeneen. Olen edelleen sitä mieltä ettei BDSM sovi mielenterveyspotilaille, tai ainakin sopii varsin huonosti. Ja tällä tarkoitan sekä alistuvia että alistavia.
IKRM
Oletko myös sitä mieltä, että homous tai lesbous ei sovi mielenterveyspotilaille/kuntoutujille?
-
Skenessä jopa liikkuu master joka markkinoi parantavaa sessiota, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
IKRM
Tällaisen masterin olemassaolo olis mun mielestäni hyvä paljastaa kaikille. Ehdottaisin, että kertoisit ylläpidolle luottamuksellisesti tällaisen henkilön nikin, niin ehkä he keksivät keinon estää yleisemmän toiminnan.
-
Entäs tilanne, jossa subi alkaa session jälkeen sanomaan, että "en mä nyt oikeestaan tollasta tahtonutkaan, ei olisi niin kovaa saanut lyödä sillä raipalla, eikä olisi saanu fistata".
Itse ratkaisen tuon niin, etten lähde lyömään raipalla ilmat pihalle tai fistaamaan ihmistä, jonka olen vasta tavannut. Rankemmat asiat voi harrastaa siinä vaiheessa kun tuntee ihmisen todella hyvin ja tietää varmasti että se haluaa sellaista käsittelyä.
-
Entäs tilanne, jossa subi alkaa session jälkeen sanomaan, että "en mä nyt oikeestaan tollasta tahtonutkaan, ei olisi niin kovaa saanut lyödä sillä raipalla, eikä olisi saanu fistata".
Itse ratkaisen tuon niin, etten lähde lyömään raipalla ilmat pihalle tai fistaamaan ihmistä, jonka olen vasta tavannut. Rankemmat asiat voi harrastaa siinä vaiheessa kun tuntee ihmisen todella hyvin ja tietää varmasti että se haluaa sellaista käsittelyä.
Tuo ei toimi, jos henkilöt eivät ole vasta tavanneet, eikä kyse muutenkaan ollut "ilmojen pihalle lyömisestä". Mutta se siitä, en lähde avaamaan tapausta enempää.
-
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Ja syytän ihan vain itseäni, että jälkikäteen ja tapahtuma hetkellä olen tuntenut itseni häväistyksi ja henkisesti tallattuna tavalla, mitä en olisi oikeasti kaivannut tai mikä aiheutti tarvetta jälkeenpäin käärityä pois päin toisesta, koska pieni pala luottamusta on murtunut.
Syy siihen on kyllä ihan puhtaasti ollut minun kyvyttömyyteni tiedostaa omia rajoja, halua miellyttää toista, epäröintiä aiheuttaa epäonnistuminen eli olen ottanut vastuuta toisen negatiivisista tunteista ja siitä, että en ole ilmaissut tunteitani toiselle selvästi. Täällä kerrotaan aina välillä dominoivista ihmisistä, jotka osaavat lukea kuin meedio tai psykoterapeutti ihmisen peiteltyjä tarpeita ja raja-aitoja. Minua ei lueta kovinkaan helposti ja olen huomannut ilmaisuni aika usein ymmärrettävän vinoon. Olen opetellut olemaan helpommin ymmärrettävä ja se on ollut ainut keino saada ymmärrystä enemmän. Jokaisen ihmisen kasvu tehtävä olkoon olla sysäämättä vastuuta omista tunteista toisen harteille.
Tällainen aloituksen kaltainen tilanne ei ole raiskaus. Se on persiilleen mennyt sessio.
-
Tällainen aloituksen kaltainen tilanne ei ole raiskaus. Se on persiilleen mennyt sessio.
Juuri näin. Hyvä osoitus siitä miten vaikeaa on elää pitempään suhteessa jossa suhde koostuu useista toisiinsa nähden täysin erilaisista valta-asetelmista, laatikkoleikistä, jossa ollaan milloin missäkin roolissa ja laatikossa kumppaniin/kumppaneihin nähden.
IKRM
-
Aloituksen kaltainen tilanne ei missään mielessä ole "persiilleen mennyt sessio" vaan raiskaus. Sillä ei ole mitään tekemistä sellaisten tapausten kanssa joissa sub jälkikäteen katuu jotain mihin tuli suostuttua - domit eivät ole ajatustenlukijoita eikä sellaisessa tilanteessa häntä voi syyttää, mutta jos ei olla erikseen sovittu että "ei" tarkoittaakin kyllä, on aloituksen tilanne seksuaalista väkivaltaa ja domin valta-aseman hyväksikäyttöä.
Kielto on kielto ja jos dom sen kuulee mutta jatkaa silti, on kyseessä raiskaus. On se kumma...
-
Kyllä on kyllä, ei on ei, hiljaisuus on ei. Elämme raiskauskulttuurissa, myös tässä skenessä. Sellainen dominoiva joka ei osaa sitä kyllää saada alistuvalta on väärässä leikissä. Sellaisessa jossa on vakava riski sille ettei kaikilla osallisille ole kivaa. Ja jos kaikilla osallisille ei ole kivaa on sellaisten kavereitten kaa tekemisissä joista kannattaa hankkiutua eroon: he eivät ole oikeita kavereita.
-
Sellainen dominoiva joka ei osaa sitä kyllää saada alistuvalta on väärässä leikissä.
Ei ihan näin yksinkertaista.
Subit haluavat Dominsa olevan määrätietoinen. Jos D lähtee kyselemään tilanteessa kuin tilanteessa saako näin tehdä niin taitaa sub etsiä toisen D:n jolle antaa ne kaikki oikeudet jotka ensimmäisellä D:llä oli mutta ei osannut käyttää niitä.
-
Ei ihan näin yksinkertaista.
Subit haluavat Dominsa olevan määrätietoinen. Jos D lähtee kyselemään tilanteessa kuin tilanteessa saako näin tehdä niin taitaa sub etsiä toisen D:n jolle antaa ne kaikki oikeudet jotka ensimmäisellä D:llä oli mutta ei osannut käyttää niitä.
Erinomaisesti sanottu.
Valta otetaan, sitä ei anneta. Mutta sen voi ottaa vain sellaiselta joka on sen valmis antamaan, itseään vahvemmalle.
IKRM
-
Kyllä on kyllä, ei on ei, hiljaisuus on ei.
Ensimmäinen asia, jonka jokaisen joka BDSM-maailman astuu, on ymmärrettävä on se että sanat kyllä ja ei menettää merkityksensä. Niitä voi käyttää, mutta D:n ei tule niitä noteerata mitenkään. Jos kuitenkin alistuvalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava muilla sanoilla kuin ei:llä ja kyllä:llä, toki myös eleille ja teoilla sen voi tehdä, mutta nekin pitää sitten sopia erittäin tarkasti, ettei sekaantumisen vaaraa ole.
Itse olen aikoinaan käyttänyt turvasanana sanaa trukki, ja eleenä Churchillin victory-merkkiä. Niitä ei kukaan käytä vahingossa eikä niitä sekoita kovinkaan helposti. Kaikessa tekemässään pitää sitten muistaa jättää turvaeleen vaatimat kaksi sormea vapaaksi, sekään ei ole kovinkaan iso ongelma.
IKRM
-
tässä LadyWhip tuo esille sen punaisenlangan, joka määrittää yhtenä tärkeimmistä: tuleeko D/s -suhde toimimaan ja palvelemaan molempia osapuolia tyydyttävästi <3
IKRM nin ikään asettaa mielestäni kyllä/ei n pohdiskeltavaan muotoon. Uskon että monissakin D/s suhteissa ollaan onnellisia, vaikka subi ei "ikinä" sano -ei.. Mutta ei myöskään "kyllä".. Subi haluaa nämä kaksi asiaa ulkoistaa domin päätäntävaltaan ja harkintaan, jopa intuitioon
-Itse elän tämmöisessä parisuhteessa ja käsityksemme mukaan se on eräs punaisista langoista.
-
Kyllä on kyllä, ei on ei, hiljaisuus on ei.
Ensimmäinen asia, jonka jokaisen joka BDSM-maailman astuu, on ymmärrettävä on se että sanat kyllä ja ei menettää merkityksensä. Niitä voi käyttää, mutta D:n ei tule niitä noteerata mitenkään. Jos kuitenkin alistuvalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava muilla sanoilla kuin ei:llä ja kyllä:llä, toki myös eleille ja teoilla sen voi tehdä, mutta nekin pitää sitten sopia erittäin tarkasti, ettei sekaantumisen vaaraa ole.
Jaa, eli eikö se sitten ole ollut BDSM:ää mitä olen harjoittanut? Kyllä minä ja useat kumppanini ollaan lähdetty siitä, että jos turvasanaa ei ole erikseen määritelty, eikä olla sovittu siitä, että voin panna vastaan, niin ei on ei. Ja se on noteerattu.
-
Joo. Jos jonkun mielestä sanalla "ei" ei ole mitään merkitystä, sellaisen henkilön kanssa ei pitäisi sessioida lainkaan. Koska silloin subin turvallisuus on heikolla pohjalla.
-
Nonni...toinen kuppi kahvia...
Kuule IKRM sä oot mun estolistalla, joten en nää sun kommentointia ellei joku lainaa sitä ketjuun. Toisaalta en koe hedelmälliseksi - yleensä - edes ottaa kantaa (syyhän sille estolistalle joutumisella on). Eli muut voivat kommentoida sinua.
Mut LadyW: en sanonut että 'tilanteessa kuin tilanteessa', mutta kuitenkin viitaten aloituksen tilanteeseen jossa dominoivan olisi ollut syytä varmistaa subin tila, ja tekeminenhän/raiskaus jatkui sen 'ei:n' jälkeenkin.
Minun elämästäni saavat mielihyvin poistua sellaiset subit jotka hetsillään odottavat totaalista hallintaa ja määrätietoisuutta ilman riittävää kommunikointia ja tutustumista. Olen kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani, ja sitä myöden myös muiden.
-
Tuollainen ajatusmaailma, että ei-sana lopettaa merkityksensä bdsm-maailmassa, on pelottava.
-
Minusta tässä osa porukkaa puhuu koirasta ja toinen kissasta. Olen sen verran bimbo että mulle ei on ei ja kyllä on kyllä MIKÄLI suhteessa ei ole sovittu päinvastaista ja tiedän että monissa pidemmissä D/S -suhteissa näin voi olla sovittu ja homma on kummankin tiedossa ja molemmat on siihen toivottavasti tyytiksiä. Säännöistä toivottavasti sovitaan joka tapauksessa etukäteen, oli kuinka rajattomia tyyppejä sitten sessioimassa tai ei.
Tietysti sekopäiden kanssa kannattaa olla varovainen ettei itseään lähde tapattamaan.
-
Oot ihan ytimessä DD.
Mut mä en 'astu BDSM-maailmaan' vaan ihan joka kerran yksittäiseen ihmissuhteeseen. Ja silloin merkityksensä menettää se mitä yleisesti pidetään sovittuna(?) varsinkin jos se on toisen vapauden valintaa ja oikeuksia sortavaa.
Pidän tuollaisten 'yleisten totuuksien' toitottamista myös kyseenalaisena ja ihmettelen kovasti joidenkin tarvetta sellaiseen.
Valtaa voidaan s o v i t u i s s a rajoissa jakaa jossain t i e t y s s ä ihmissuhteessa toki. Jos se molemmista/kaikista suhteessa olijoista on kivaa. Sitä en tajua miksi siitä pitäisi vetää jokin yleinen normi.
-
Pakko nyt minunkin kuitenkin vinkaista...Ei nyt vain on ei, ellei toisin ole sovittu yhteisellä sopimuksella ja toisensa tuntien. Minusta on väärin yleistää että jokainen subi käyttäisi tuota sanaa turhaan.
-
Tässä ketjussa on muutaman kerran mainittu, että miksi sub ei käytä turvasanaa. Entäpäs jos käyttää, mutta dominova henkilö ohittaa sen? Itse olen ollut sellaisessa tilanteessa, jossa turvasana ohitettiin sessiossa. Kyseessä ei ollut raiskaus tai sen yritys vaan suorastaan helvetillinen piiskaaminen. Sanoin turvasanan ja D ohitti sen.
Samalla tavalla voi käydä myös jossakin muussakin tilanteessa, kuten raiskauksen yhteydessä.
-
Kauniisti kerrottu tarina rumasta asiasta!
(Tuo aloittajan kirjoittama.)
Oikea raiskaus on aina tuomittava asia.
Se on kertakaikkisen väärin!
Teki sen sitten tuttu tai tuntematon.
Yhden illan jutun päätteeksi tai parisuhteessa.
Ei! on aina ja joka tilanteessa ei.
Se tarkoittaa, ettei toinen halua sitä mitä toinen ehkä haluaisi.
Vaikka siitä asiasta se toinen fantasioisi vaikka kuinka paljon.
Ja näitä asioitahan on paljon muitakin kuin raiskaus.
-
Mut LadyW: en sanonut että 'tilanteessa kuin tilanteessa', mutta kuitenkin viitaten aloituksen tilanteeseen jossa dominoivan olisi ollut syytä varmistaa subin tila, ja tekeminenhän/raiskaus jatkui sen 'ei:n' jälkeenkin.
Minun elämästäni saavat mielihyvin poistua sellaiset subit jotka hetsillään odottavat totaalista hallintaa ja määrätietoisuutta ilman riittävää kommunikointia ja tutustumista. Olen kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani, ja sitä myöden myös muiden.
Rajoista, haluista jne kannattaa keskustella ennen sessiota tai jopa sitäkin aikaisemmin, ei session aikana. Ja jos jommallakummalla on session jälkeen sanottavaa, myös se kannattaa puhua selväksi ja painaa mieleen seuraavia sessioita varten. Varmasti ei D menetä arvovaltaansa, jos tutustuu subinsa rajoihin etukäteen ja on sitten sessiossa määrätietoinen. Toki jos rajoja käydään (pidemmässä suhteessa) läpi paljon etukäteen, silloin asioita voi olla vaikea muistaa.
-
Mun kaveri joutuu avioliitossaan raiskatuksi, ja kyse ei ole mistään sopimusroolituksesta, vaan sen mies yksinkertaisesti painostaa sen ryhmäseksiin kaveriensa kanssa. Tää paljastui mulle kun olin pippaloiden jälkeen yötä heillä, ja kuulin seinän läpi mitä tapahtui. Poliisille soittaminen ei mulle tullut kyseeseen useammastakaan syystä, ja ei häntä nyt sentään hakattu tai vastaavaa, eikä hän myöskään huutanut ym. mutta jos ihminen jatkuvasti pyytää itku kurkussa että hei voitteko lopettaa ja vastaavaa, ei siinä ole arvailun varaa.. Aamulla kun miehet oli menneet autojaan ihailemaan pihalle sain kysyttyä että mitä eilen tapahtui? Hän vaan tuijotti ihan poissaolevana ja kysyi että miten niin, ihan kuin oikeasti ei tajuaisi, ja ymmärsin että se on hänen keinonsa käsitellä asia jolle ei voi mitään.
-
Jäin miettimään, onko tämä ainoastaan mahdollista subinaisten ja D-miesten välillä, vaikka se yleisin tapa onkin. Varmasti subikin voi suuressa miellyttämishalussaan unohtaa, ettei tällaista miellyttämistä oltu haluttu ja sopivan tilaisuuden ja olosuhteiden myötä syyllistyä samaan.
Tai onko välttämättä edes niin että pelkästään miehet raiskaavat ja vain naisia? Kyllähän tuo naisiltakin onnistuu, jopa monin eri tavoin. En siis osoittelisi syyttävällä sormella D-miehiä, kun tämä ei ole vain heille mahdollista.
Varmasti onnistuu myös dominoivilta naisilta moinen. Ei toki missään klassissessa puskaraiskausmielessä, mutta rajojen unohtaminen onnistuu ihan siinä missä se voi unohtua miehiltäkin. Toinen pakettiin ja sitten unohdetaankin sopivasti, että toinen ei todellakaan halua pyllyynsä mitään tai, että se penis ei ole käyttöä varten.
Sanoisin, että miehen raiskaaminen on enemmän vaiettu asia kuin naisen raiskaaminen. Miehen kuitenkin tulee olla vahva ja tilanteen herra ja ties mitä muuta kliseistä ja tällöin moisesta puhuminen avoimesti ei ole mikään helppo juttu kenellekkään, kun luultavasti lähinnä saat naurua osaksesi. "Ai, että ihan valitat, kun sait kerrankin pillua?"
Tuolla isossa maailmassa (okei rapakon toisella puolen) näistä jopa puhutaan jossain määrin, mutta en muista itse ainakaan liiemmin suomalaisen median huomioineen, että miehiäkin voi tosiaan raiskata.
Noin yleisesti ottaen: Dominoivan ja alistuvan tulisi keskustella rajat ja millä sanoin/teoin/elkein homma menee poikki poikkeuksitta ja siten, että asia on selvä molemmille hyvissä ajoin ennen mitään sessiota. Toiset sanovat helposti eijejejejei, vaikka ei ole mikään varsinainen hätä ja toiselle taas moinen voi tarkoittaa, että peli menee heti poikki, kun sanoo ei. Toki dominoivan pitää silti aina osata ja yrittää lukea tilannetta.
-
Tuolla isossa maailmassa (okei rapakon toisella puolen) näistä jopa puhutaan jossain määrin, mutta en muista itse ainakaan liiemmin suomalaisen median huomioineen, että miehiäkin voi tosiaan raiskata.
Harmillisen vähän toki mediassa, mutta on tästä jo 70-luvulla herätetty puhetta mm. Märta Tikkasen romaanissa Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas). Loistava teos btw, ehdottomasti lukemisen arvoinen :)
-
En tiedä viittasitko mun kirjoitukseen mutta avaamatta sen enempää toisen ihmisen asioita, kyse ei ollut molemminpuolisesta leikistä. Lyhyesti, vääristynyt valta-asetelma joka on kehittynyt vuosikaudet on aika hankala kuvailla loogisesti jollekin, se pitää nähdä itse. Siis nimenomaan se henkinen ote, ei silloin ala fyysisesti vastustelemaan, eikä tarvita mitään fyysistä väkivaltaa, eikä tuokaan tilanne alkanut tosta vaan vaan ihan vitsailusta ja huulenheitosta, semmoinen on helppo viedä "leikin" varjolla todellakin liian pitkälle.
-
Pikkusiskon tekstissä kuvailtu raiskaustilanne on valitettavasti lähes kaikissa pitkissä parisuhteissa jossain muodossa tapahtunut hirveä tosiasia,
vaikkakin yleensä visusti vaiettu "perhesalaisuus", ja siksi oletan että melkein kaikki elämää nähneet naiset ovat sen jossain tilanteessa kokeneet.
Todella hienoa että tästä nyt puhutaan, koska miehinen raiskaajaosapuoli ei useinkaan edes ymmärrä, kuinka syvästi se voi satuttaa naista.
-
Alkuperäiseen tekstiin sanoisin, että kommunkointi ei toimi, jos ei voi ilmaista selvästi poikkeavasta mielialasta tai esteellisyydestä alistamiseen ja paneskeluun. Yleensä reaktioista tai jonkun reaktion puutteesta tulee mieleen oottaa selvää, että onko toisen mielentilassa nyt jotain selvitettävää alistusleikkien tai jonkun muun kannalta. Tämä tietysti vaatii tuntemusta ja vähäisemmällä tuntemuksella on taas oltava varovaisempi. Kuitenkin vastuu on kummallakin ja jos kommunikointi on syystä tai toisesta mennyt tuommoiseksi, niin kyseessä ei ole raiskaus vaan vahinko koska haittakin syntyy ilman tarkoitusta vahingoittaa. Turkulaisen bussikuskin sanoin "tarttis saada se suu auki".
Tähän tämänpäiväiseen keskusteluun sanoisin, että jouduin itseasiassa viime vuonna tekemään rikosilmoituksen raiskauksen yrityksestä. Ei siltä, kuten juuri miltään muultakaan perusrikosnimikkeeltä, taida olla kukaan suojassa. Yleisyys ja toimintatavat ovat sitten toinen juttu. En ihmettelisi jos vaikka tulevaisuudessa jotkut seksuaalisuuteen liittyvät koulukiusaamisen muodot saisisvat lievän raiskauksen rikosnimikkeen oikeussasaleissa. 2015 kyselytutkimuksessa oli sarakkeeseen "seksuaalinen väkivalta tai sen yritys" ilmottautunut 0,3% miehistä ja 2,0% naisista jonka mukaan ero ei ole välttämättä hirvittävän iso vaikka tuossa ei ole eroteltu, että kumpi sukupuolistamme nyt on ollut harrastamassa väkivaltaa tai uhkailua ja homoseksuaalinen rikollisuus voi selittää osan 0,3%:ta (Kansallinen rikosuhritutkimus: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/161960/Katsauksia_13_Danielsson_K%c3%a4%c3%a4ri%c3%a4inen_2016.pdf?sequence=1 ). Seksuaalirikollisista noin kaksi prosenttia oli naisia. Enemmän lasten hyväksikäyttöön liittyen mutta kyllä harvinaisen oloisia raiskaajiattariakin löytyi vaikkakaan tilastokeskukselta ei löytynyt uhripuolen sukupuolijakoa (http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201400_2014_10367_net.pdf).
Jos nämä nyt yhdistää, niin en näkisi, että väsyneenä ja huonon kommunikoimmin aiheuttama ajatustoiminnalle traumaattinen seksikokemus läheisen ihmisen kanssa on erityisemmin kummankaan sukupuolen etuoikeus. Tuskimpa sillä on lopulta tekemistä seksinharrastamisen roolijakoonkaan suuresti, jos asiaa ajattelee laajemmin. Muistan nyt huonosti mutta IKRM taisi sanoa jotenkin, että subinaiset ovat erityisessä vaarassa tämmöiselle ja sen voisin hyvinkin uskoa pitävän paikkansa. Pikkusiskon otsikointi on oikestaan aika hauska kun se laittaa miettimään, että missä ne rajat nyt sitten menee kun homma on tarpeeksi hämäräperäistä ja haaveiden ja sopimuksien myllerykset jäävät arkielämän kaaoksen peittämiksi.
välittäkää toisistanne - ehkä se on sm-ehkäisyä?
K
-
Yhtä asiaa mä en Switchy ymmärrä.
Jos näkee/ huomaa väkivaltaa, niin siihen pitää vittu puuttua.
Anteeksi, ei mitään henkilökohtaista, mut menee vähän tunteisiin.
Välinpitämättömyyttä puuttumattomuus. Tai pelkuruutta.
-
Yhtä asiaa mä en Switchy ymmärrä.
Jos näkee/ huomaa väkivaltaa, niin siihen pitää vittu puuttua.
Anteeksi, ei mitään henkilökohtaista, mut menee vähän tunteisiin.
Välinpitämättömyyttä puuttumattomuus. Tai pelkuruutta.
Tai sit tietää et mitä siitä saa ku menee jeesaa. :o
-
Hukankukka, ymmärrän kyllä sinua. Mutta haluan nyt selventää asiaa vähän, koska muuten tosiaan kuulostaa, että olin välinpitämätön, ja se tuntuu pahalta. Ensinnäkin sanoin tuosta, että fyysisestä väkivallasta varsinaisesti ei ollut kyse, siis tarkoitan lyömistä ym., hitto mulle tuli tosiaan paha mieli nyt kun tästä sai sellaisen kuvan että tyytyväisenä vaan kuuntelin... Voit olla varma, että jos kaverini olisi kerrankin huutanut mulle, olisin taatusti tehnyt ihan mitä vaan, ja hän kyllä tiesi mun olevan siellä. Kun jokin tosiaan alkaa tommosena leikkinä, ja pikkuhiljaa tajuaa ettei ehkä oo enää ihan leikkiä tosiaankaan..
Ihan oikeasti, tosta poliisijutusta, ensinnäkin se toinen hänen miehen kavereista oli itsekin poliisi... Mä tiesin kokemuksesta miten mun kaveri kaikessa aina myötäilee ja komppaa miestään, ja jos oisin sinne kutsunu poliisin, ne ois vääntäny yhdessä jutun " väärinymmärrykseksi", luultavasti naureskellu mulle koska oisin ollu ainoa siinä väittämässä, mun kaveri ei miestään ikinä mistään rupeis syyttämään.. Tuo sinun juttu oli ihan hirveä, tässä ei suinkaan ollut vastaavasta kyse, eikä kaverini tosiaankaan huutanut apua tai mitään selkeää... Tiedän miltä tällainen kuulostaa, mutta aina ei ole helppo puuttua, kun on kyse avioparista, jotka on tuntenu vuosia ja liittyy tohon muutakin. Antaa olla. Ymmärrän kuitenkin hukankukka sun kommentin ihan täysin.
Sanon vielä, että kun on kyse ton tyyppisestä tilanteesta jossa osapuolet eivät ketkään ole parisuhteessa, on todella helppo tietää mikä on oikea tapa toimia, mutta vuosikaudet aviossa olleiden ihmisten tilanteessa, kun ei ole selkeä tilanne siinä että joko huudettaisiin apua tai että olisi jostain aggressiivisesta väkivaltatilanteesta kyse, ei ole välttämättä helppoa olla varma haluaako kyseinen ihminen mun puuttuvan. Tiedän miltä toikin nyt kuulostaa, ja ihan vapaasti mua saa pelkuriksi kutsua, ei siinä mitään.
-
Aihe on tärkeä, mutta juuri siksikin toivon, että kommunikoinnin solmuja pyritään purkamaan paremmilla keinoilla kuin ajatusten lukeminen. Mieluiten vielä suhteen puolivälissä, kun on jotakin pelastettavissa.
IMHO.
-
Olet kyllä asian ytimessä. Ei mun kaverinkaan tapauksessa kyse ole ettei hän tietäisi miehensä olevan sika.. Olen todellakin nähnyt paljon muitakin tilanteita, joissa olen ajatellut, että en kyllä itse sietäis.. Eikä asia ole mitenkään yksinkertainen, kaveri aina hehkuttaa miestään, he on olleet iät ja ajat yhdessä, ja hän on niin ylpeä ja kompleksinen persoona, että tänä päivänäkin uskon edelleen, että hän ei olisi halunnut mun puuttuvan asiaan. Ja ei kyse ollut siitäkään että en olisi "uskaltanut" marssia sinne, vaan että se olis ollut täysin turhaa. Jos yhden naisen mielipide ei loppupeleissä paina sit kuitenkaan pahemmin, miksi toisen mielipide painais? Mut ois heivattu ulos talosta, ja hyöty olis ollut pyöreä nolla.
Ainoa asia muuten mitä en ymmärrä d/s suhteisiin liittyen on tuo ajatus mikä joillain on, että jos sub ei kestä jotain, vika on aina siinä. Siis tuollainen että rikki meneminen ei haittaa, se vaan kasvattaa tai vastaavaa, kun eihän kukaan jumala ole, kaikessa luonnollisessa on rajansa, onhan absoluuttinen nollapistekin olemassa..
-
Switchy: entä jos kaverisi olisi ottanut mieheltään turpaansa viereisessä huoneessa, mutta ei huuda apua? Olisitko antanut hänen tulla piestyksi?
Millä tavoin raiskaus on eri asia?
Raiskaus ei ole vähemmän raiskaus jos on parisuhteessa tai aviossa.
Mielestäni aikuisen ihmisen velvollisuus on puuttua, jos havaitsee väkivaltaa.
-
Edelleen, ymmärrän mitä ajat takaa enkä väitä toimineeni oikein. Kuitenkin näin on mahdoton antaa täydellistä kuvausta ihan kaikesta, kun nettiin kirjottelee. Tuolla joku mainitsi, että vieraan tekemä raiskaus on selvärajainen. Ei ole mikään puolustus yhtään millekään, vaan kuten sanoin, en usko että kaverini olisi halunnut mun puuttuvan. Ymmärrän jos et ymmärrä, en mä osaa enkä kaikkea haluakaan tähän kirjotella.
Sovitaan, että tein väärin. Mutta mä tunsin ne kaikki enemmän tai vähemmän, ja mä sanon ihan suoraan tän, että oisinhan mä tosiaan voinut mennä sinne sanomaan jotain, mutta ei siitä olis mitään hyötyä ollu. Kuulostaa varmasti pelkurin selittelyltä, mutta se vaan on totuus.
Vanha sanonta jos leikkii tulella, voi polttaa näppinsä kuvaa moniakin asioita aika hyvin.. Ja tällä en tarkoita, etten ois kaverini puolella.
-
Switchy: entä jos kaverisi olisi ottanut mieheltään turpaansa viereisessä huoneessa, mutta ei huuda apua? Olisitko antanut hänen tulla piestyksi?
Millä tavoin raiskaus on eri asia?
Raiskaus ei ole vähemmän raiskaus jos on parisuhteessa tai aviossa.
Mielestäni aikuisen ihmisen velvollisuus on puuttua, jos havaitsee väkivaltaa.
Etkö todella ole kertaakaan ollut tilanteessa, jossa on parempi vaan pitää huolta omista asioistaan? Helppo elämä, rikas isä ja koira?
-
Joo ei nää oo niin yksoikosia nää jutut...
-
Voi luoja, mä tajusin että ei olis tähän pitänyt kirjottaa tuota tulella leikkimistä, hukankukka, en missään nimessä tarkoittanut sillä sinun tapausta, ja jos se loukkasi ihan ketä tahansa, pyydän näin varmuudeksi anteeksi :( Tarkoitin sillä, että itse en olisi alun alkaenkaan "leikkinyt" niiden kanssa. Netissä voi tahtomattamaan loukata pahastikin vierasta ihmistä, varsinkin tälläisessä aiheessa. En möläyttele tähän enää mitään.
-
Pakko sanoa, että asianosainen olisi jopa saattanut pitää tilanteeseen jollakin tapaa puuttumisesta. Noissa tilanteissa puuttuminen ei minusta koskaan ole väärin. Ikävä kyllä tämä on minun mielipiteeni...
-
Voit olla telle oikeassa. En sano tähän enää mitään, ja ymmärrän hyvin kaiken kritiikin. Varmasti toimisin toisin, jos tuollaiseen tilanteeseen vielä joutuisin. Ja sanon senkin uudestaan, että saa sanoa pelkuriksi. En minä loukkaantunut siitä. Ainoa asia mitä yritin sanoa on, että en mä olisi voinut tehdä mitään. Sanotaan nyt vielä sekin, että he asuvat maalla, eikä naapuri asu ihan vieressä, jos sitä joku ajatteli, ja vaikka asuisikin niin tuskin jonkun naapurin raahaaminen väkisin sinne "avuksi" olis auttanut asiaa.
Tuli sen verran ikävä olo, että haluan senkin sanoa, että ihan oikeasti poliisien kutsuminen ei ois auttanu. Koska vaikka ne tottakai jututtais jokaista, niin tämä mun kaveri ei sanoisi yhtään mitään negatiivista miehestään tai illan tapahtumista. Ja nuo ihmiset ei oo mitään tyhmiä riehujasekopäitä, kyllä ne ois poliisin pois puhuneet.
En saa tätä pois vaivaamasta nyt kuitenkaan, niin sanon vielä sen että noi tyypit ei todellakaan ollu mitään lähtökohtaisesti aggressiivisia tai yhtään mitään, ne oli itse asiassa todella hurmaavia ja sosiaalisia halutessaan, ja aivan helvetin manipuloivia. Oli muutamia tosi hauskoja illanviettoja, kaikki nauraa ja tunnelma on iloinen, erehdyin itsekin flirttailemaan silloin toisen kanssa. Tästä on siis jo vuosia aikaa. Mutta tietyistä pikkujutuista vaan vaistoaa, että flirttailun alla oli muutakin. Että jos "antaa ymmärtää" pitää myös antaa, suoraan sanottuna. Erään pienen selkkauksen jälkeen, kun jäin saunaan kahdestaan sen toisen tyypin kanssa, tajusin sen. Tollaset on paljon vaarallisempia kun joku joka vaan juo ihan liikaa ja sitten örveltää ja sekoilee.
-
Juup, eipä olisi polliisi-sedät olleet vaihtoehto, se on aivan totta. Lähinnä kai tarkoitin, että tuossa olisi varmasti riittänyt vain tilanteen keskeyttäminen. Vaikkapa sitten esittämällä tosi-blondia tyyliin "Onks kaikki ok?" Ei ollut tarkoitus kritisoida, tilanne oli mikä oli. Jonkun verran kokemusta, niin jäin vain pohtimaan mikä olisi se tapa jolla tilanne ratkeaisi parhaiten.
-
En tiedä, mikä ihme olisi ratkaissut sen. En mä pysty selittämään, mutta en usko että mun tekemänä yhtään mikään. Vaikka tuolla saunalla sain tilanteen hanskaan olemalla yhtäkkiä erittäin kova, enkä flirttaileva enää, kyllä mä pelästyin. Lähinnä sitä, minkä jotenkin vaistoaa. Ei ollut kyse väkivallasta tai tappelusta, mutta en halua enempää sanoa. Ei sitä ole helppo selittää, mutta kyllä sen vaistoaa. Että tuo ei anna sulle enää kontrollia yhtään jos luovut siitä hetkeksi. Ei tehnyt enää mieli juoda lisää ja juhlia, joskus tajuaa että kannattaa pitää itsensä skarppina.
Siksi sanoin tosta tulella leikkimisestä, mä en ois siihen leikkiin ja koko illan jatkuneeseen vitsailuun ja vihjailuun mennyt mukaan yhtään kuten kaverini, ja enkä varsinkaan siihen varsinaiseen leikkiin kun vieraat oli lähteneet. Kai mun kaveri ajatteli pitävänsä tilanteen hanskassa, mutta kyllä hän tiesi ihan tarpeeksi niistä miehensä kavereista. Tuossa tulee just se sairas dynamiikka niiden suhteessa, että en mä tiedä missä vaiheessa hän vitsaili ja leikki mukana miehensä painostuksesta.
-
Switchy: ei hätää, en ajatellutkaan että tarkoitit minun tapaustani.
Minä nyt olen tällainen oikeuden puolustaja, enkä siedä perheväkivaltaa yhtään.
-
Ihan painavaa asiaa ja tärkeää sun sanat oli, en suinkaan loukkaantunut :) Tuntui vaan jotenkin ahdistavalta että en osaa tota selittää, niin etten kuulostais tosiaan vaan siltä pelkurilta :) Ja ei niiden touhuissa ole hetken päähänpistosta kyse, tai ylilyönnistä ja vahingosta, kyllä ne oli päättäneet että niillä on illalla hauskaa, ja piste. Siihen ei todellakaan joku vieras naikkonen tule väliin.. Ihmisiä on niin hiton moneen junaan.. Sanottakoon vielä asenteesta se kiva pikku juttu, että toisella niistä kavereista oli kihlattu. Joka ei ikinä tietenkään ollut mukana vaan kotona..
-
Ainakaan mulle ei tarvitse selittää, kuten sanottu onhan näitä nähty vuosien varrella. Ennaltaehkäiseminen voisi toimia, tai sitten ei. Joskus ei vain voi muuta kuin olla sitten jälkeenpäin tukena.
-
Näin on..