BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 15.01.2017, 08:31
-
Huonon kinkysuhteen jäljet
Kinkyydestä vaniljoille puhuttaessa usein korostetaan sitä kuinka kinkyt ovat henkisesti tasapainoisia ihmisiä, jotka ovat tietoisia niin omista rajoistaan kuin tekojensa seurauksista. Siitä on tullut mantra myös kinkymaailman sisällä, vaikka kaikki tietävät että tässä maailmassa pyörii paljon ihmisiä joilla on sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Sekään tuskin yllättää ketään, että aina välillä kinkymaailmaan eksyy ihmisiä jotka huomaavat etteivät sitten olekaan ihan niin kinkyjä kuin halusivat tai luulivat olevansa - ja sitten siirtyvät takaisin vaniljaan. Osa näistä turisteista on käynyt kinkymaailmassa hoidattamassa mielenterveysongelmiaan. Tämä kolumni käsittelee mielenterveysongelmaisten kinkyjen jälkien siivoamista. Koska jälkiähän jää.
Minä olen kinkyillyt suhteellisen kauan ilman minkäänlaista halua tutustua toisiin kinkyihin, lukuun ottamatta niitä ihmisiä jotka on erikseen esitelty minulle (eli Masterini fettarikaverit, jotka tunnen ensisijassa ihan vain ihmisinä enkä kinkyinä). Ennen kuin pääsen asiaan niin koen tarpeelliseksi kertoa, että kaikki mitä Baariin Masteristani kirjoitan on saanut hänen hyväksyntänsä. Toisekseen minusta tuntuu naurettavalta kirjoittaa jatkuvasti "Masterini", joten jotta kirjoittaminen olisi minulle mielekkäämpää käytän tässä yhteydessä hänestä vaikka kirjainta Z.
Olen jo joskus kertonut kuinka tulin tähän maailmaan, mutta lyhyesti: rakastuin pervoon ja tein pervojuttuja hänen mielikseen kunnes päästä kuului kriik ja pervouduin itsekin. Tai sitten olin alunperinkin pervo ja se vain piti hakata tietoisuuteeni. Kun meidän suhteemme alkoi tiesin, että Z:lla oli taustalla todella vaikea parisuhde josta hän oli hyvin katkera. Tiesin myös sen, että suhde oli ollut kinky ja kivaa seksiä oli harrastettu. Se mitä en tiennyt oli se, että Z oli päättänyt kokeilla parisuhdetta vaniljaan koska oli vakuuttunut siitä että suurin osa "sopivista" kinkynaisista oli mielenterveys- tai päihdeongelmaisia. Sopiva tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kinkit sopivat yhteen. Fetissit ovat fetissejä, mutta hän oli valmis tinkimään BDSM-puolesta kunhan vain saisi tasapainoisen parisuhteen.
Z:n eksällä oli vaikeita mielenterveysongelmia, jotka alkoivat tulla ilmi tavoilla joita saatetaan pitää kinkysuhteisiin kuuluvina. Jotkut suorastaan ylpeilevät sen tyyppisellä käytöksellä, ja kertovat sen olevan keskeinen osa luonnettaan. Kinkyt ovat keskimääräistä suvaitsevaisempia ihmisiä ja sallivat toisiltaan hyvin monenlaista käytöstä. Kuitenkin vaniljalle, niin kuin minä silloin olin, Z:n eksän käytös näyttäytyi juuri sellaisena kuin se oikeasti olikin. Törkeää toisen ihmisen henkistä hyväksikäyttöä ja kiristämistä kinkyseksillä. Nyt kinkynä haluaisin kertoa yksityiskohtia varoitukseksi, mutta kinkyetiketti. Kokemushan ei ole minun vaan Z:n. Sen kuitenkin kerron, että kyseisestä käytöksestä ei oltu sovittu vaan se tuli ihan kaupan päälle - ja toinen osapuoli perusteli sitä kinkyydellään. Jotkut ehkä muistavat aikaisemman kirjoitteluni perusteella, että Z on switch. En kerro mikä oli kyseisen naisen suuntautuminen, koska a) heidän suhteestaan on aikaa yli vuosikymmen ja b) tällainen tilanne voi syntyä ihan kummin päin tahansa. Kerronpa vielä senkin, että suhde alkoi kinkynä ja on täysin mahdollista että kyseinen nainen on yhä aktiivinen kinkypiireissä.
Kaikki kinkyt käyvät jossain vaiheessa läpi sen prosessin, jossa pohtivat mitä tämä minun kinkkini kertoo minusta ja minkälainen kinky minä olen. Ennen kuin voi edetä minnekään syvemmälle täytyy ensin kyetä hyväksymään itsensä pervona. BDSM:sta ei tule koskaan mainstreamia, se muuttaa muotoaan mutta siitä ei koskaan tule mainstreamia. Kaksi asiaa: Insex ja Mood Pictures. Siitä kamasta ei koskaan tule mainstreamia, ja ilman sitä kamaa BDSM olisi tylsää. Joku nyt toki haluaa ilmoittaa, ettei pysty edes ajattelemaan Insexin tai Mood Pictureskin tuotoksia ja se ilmoitus hyväksyttäköön. Aika moni kuitenkin pystyy ja sen takia fetisseihin ja BDSM:ään tulee aina liittymään "outouden" leima, joka vaan täytyy hyväksyä. Kun fantasioitaan (eikä niiden tarvitse olla edellä mainittujen toimijoiden inspiroimia) elää todeksi mielenterveysongelmaisen kanssa ei itselleen rehellinen ihminen voi välttyä ajattelemasta sitä mitä se kertoo hänen pakottavista seksuaalista tarpeistaan. Ja mitä se kertoo hänestä itsestään ihmisenä. Monet ihmiset puhuvat mielellään rooleista ja korostavat kaiken olevan vain illuusiota, mutta kaikkien roolien takana on ihan oikea ihminen. Sessioissa illuusiot ovat kivoja, mutta elämää niiden ulkopuolella ei voi valjastaa illuusioiden ylläpitäjiksi ilman kärsimystä. Mielenterveysongelmaisista ei sitä paitsi ikinä voi tietää ovatko he aidosti kinkyjä vai eheyttääkö terapian käynnistämä henkinen kasvu heidät vaniljoiksi - ja sitten entisistä kinkykumppaneista puhutaankin hyväksikäyttäjinä. Minulla on tuttu, joka ei psykoterapian jälkeen enää ollutkaan kiinnostunut BDSM:stä. Hän ei tiedä minun olevan kinky, eikä saakaan tietää.
Z oli joutunut jatkuvasti todistelemaan olevansa eksänsä arvoinen, ja vaniljana minun oli hyvin vaikeaa ymmärtää sitä miten niin voimakastahtoinen ja itseensä luottava ihminen oli yleensä suostunut sellaiseen. Se sama ihminen, joka saattoi tyynen rauhallisesti ilmoittaa menkkapäissään riehuvalle tyttöystävälleen että ottaa asiani käsiteltäväksi vain jos kykenen esittämään sen rauhallisesti. Kauan ennen kuin mistään D/s:stä edes puhuttiin. Ennen kuin oman kinkyytensä kunnolla tiedostaa sitä ei voi ymmärtää kuinka haavoittuvaksi kinkyys ihmisen tekee. On pelottavaa tajuta, että kyseessä ei ole valinta vaan pakottava tarve. Z:n eksä alkoi ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään vasta siinä vaiheessa kun Z päätti suhteen. Toivottavasti hän on jatkanut sillä tiellä ja kykenee nykyään olemaan parempi ihminen.
Se ei silti millään tavalla muuta sitä, että yhden ihmisen elämään on jäänyt kokemus siitä millaista on kun mielenterveysongelmainen kiristää seksuaalisuudella. Siinä on jotain niin äärimmäisen sairasta, etten kykene ymmärtämään miksei siitä puhuta laajemmin. Silloin kun olin vanilja en edes ymmärtänyt koko kuvan inhottavuutta, koska tätä tapahtuu kinkymaailmassa koko ajan. Niin fetissi- kuin BDSM-puolellakin. Kun kuuntelin Z:n tarinaa vaniljana minusta tuli vihamielinen koko kinkymaailmalle, olihan sen illuusioiden nimissä vahingoitettu minulle äärimmäisen rakasta ihmistä. Olen nyt jo toipumassa. Z:n eksä on myös syynä siihen miksi minä löysin oman seksuaalisen alistuvuuteni vasta vuosien kehän kiertämisen jälkeen. Minä tarvitsen "kovempaa kättä" (enkä tarkoita tällä kipua), ja se "kovempi käsi" oli piiloutunut trauman taakse ja tuli esiin vasta kun ymmärsin sitä itse suoraan pyytää. Z:n kokemus eksänsä kanssa on myös osaltaan johdattanut meidät TPE-poluille.
Jotkut ihmettelevät kovasti sitä, mikseivät kinkymiehet eivät ole niin innokkaita perustamaan parisuhteita. Luulen, että tämä kolumni tarjoaa siihen kysymykseen yhden mahdollisen vastauksen. Tämän kirjoittajana minulta puuttuu skeneuskottavuus (enkä ole lainkaan varma saanko sellaista koskaan) ja Z:n skeneuskottavuus löytyy fettaripuolelta, mutta en oikeasti usko että tässä puhutaan millään tavalla ainutlaatuisesta tapauksesta. Vaan ehkä jopa lievästä, koska Z:ää suojeli hänen luonteensa ja se ettei hän ole koskaan suostunut häpeämään kinkyyttään.
Olenko nyt sitä mieltä, etteivät mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saa haluta kinkyä parisuhdetta? En. Silläkin riskillä, että nyt joku rajatilapersoona suunnittelee kaulabondagea niin sanon kuitenkin tämän: Kun puhutaan päihde- ja/tai mielenterveysongelmaisista niin on oikeasti syytä pohtia sitä onko kykenevä yhtään minkäänlaiseen suhteeseen. Edes sessiosuhteeseen. "Pelkkä" masennuskin voi estää kyvyn kommunikoinnin parisuhteessa, jos ei ole valmis ottamaan ihan itse vastuuta siitä omasta parantumisestaan. Minulla on vaikea lapsuus, joten ymmärrän kyllä ettei elämä ole pelkkää sateenkaarten piereskelyä, ja BDSM voi tarjota ihanan voimaannuttavia kokemuksia. Se ei kuitenkaan tee muista kinkyistä ilmaisia terapeutteja eikä oikeuta ottamaan heitä psykodraaman panttivangeiksi. Jos ne mielenterveysongelmat on jo diagnosoitu tai viina maistuu, niin RACKin nimissä asiasta olisi syytä kertoa jo seuranhakuvaiheessa. Jokaisen roolin takana on ihan oikea ihminen, jolla on oikeus valita kenen kanssa ottaa emotionaalisia riskejä - joita BDSM:ään liitty aina, sanottiin sitä mitä tahansa.
Radien
-
Hyvä teksti, kiitos siitä. Mietin kuitenkin sitä, miten taas kaikki mielenterveytensä kanssa painiskelevat niputetaan samaan nippuun tämän exän kanssa, eikä tajuta sitä, että mielenterveyden kanssa joutuu painimaan melkein jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä. Jäi hieman sellainen syrjivä fiilis.
Minulla on huonoja kokemuksia kinkystä ihan "terveen", "normaalin" ihmisen kanssa. Suhteessa käytettiin minun herkkyyttäni, ja ahdistumishäiriötäni suorastaan hyväksi. Tekeekö diagnoosin puuttuminen ihmisestä sellaisen, että hänellä on "lupa" olla kinky?
Hyvä, ajatuksia herättävä teksti kuitenkin. Vaikkakin mua kyllä silitti vastakarvaan.
-
Olenko nyt sitä mieltä, etteivät mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saa haluta kinkyä parisuhdetta? En.
Kiitos. Tuon halusin kuulla. Tekstiäsi lukiessa meinasin jo luoda uuden ketjun aiheesta, mutta ehkäpä keskustelua voi käydä tässä.
Minua harmittaa se, miten "mielenterveysongelmaisista" täällä baarissa välillä puhutaan. (Enkä Radien kohdista tätä nimenomaan sinuun.) Kaikki niputetaan saman sanan alle. Jo masennuksesta kärsii joka viides suomalainen elämänsä aikana. Entä paniikkikohtauksia saavat? Posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivät? Syömishäiriöiset? Kaksisuuntaiset? Skitsofreniaan diagnosoidut? Kenellä on oikeus parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, oli se sitten BDSM:ää tai vaniljaa? Mielenterveysongelmaisten kirjo on suuri jo yhden diagnoosin sisällä, koska on kyse yksilöistä.
Toivoisin, että keskusteluissa voitaisiin jatkossa paremmin tarkentaa mitä "mielenterveysongelmaisilla" tarkoitetaan. Etenkin silloin, kun vihjataan heidän olevan kelvottomia sessio-/parisuhdekumppaneita. Monet mielenterveysongelmainen-termin alta itsensä löytävät kokevat jo ihan riittämiin häpeää ongelmistaan.
Terveisin
pikkuhoro, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus takanapäin :love:
Edit: Näköjään Ms. M ehti ensin. :)
-
Kiitos kirjoituksesta. Hit close to home. En oikein osaa kommentoida sisältöä mitenkään kun tunteet on liikaa vaikuttamassa. Sen enempää paljastamatta yksityiskohtia sanon, että minunkin nykyinen suhteeni on ollut kivinen, koska olin itse vanilja ja domilla traumoja. Vaatinut paljon aikaa ja eforttia saada dynamiikka toimimaan - ja mielen pahoituksilta molempien osalta ei olla vältytty.
-
...on jäänyt kokemus siitä millaista on kun mielenterveysongelmainen kiristää seksuaalisuudella. Siinä on jotain niin äärimmäisen sairasta, etten kykene ymmärtämään miksei siitä puhuta laajemmin. Silloin kun olin vanilja en edes ymmärtänyt koko kuvan inhottavuutta, koska tätä tapahtuu kinkymaailmassa koko ajan. Niin fetissi- kuin BDSM-puolellakin.
Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Kolumni liikkui joko niin yksityisellä ja siksi ehkä yleistävällä tasolla etten nyt saa kysymyksenasettelusta määrittelyineen kiinni riittävästi.
Ehkä jään odottamaan jos joku muu sai paremmin.
-Terkuin yks posttraumaattisen läpikäynyt ja sen kroonistumisesta diagnoosin saanut (tosin jo terveen kirjoihin kirjattu) ex mielenterveyspotilas.
-
Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Samoin.
Bdsm:ssä on ehkä suurempi tarve alistua toiselle ja alistaa toista, jos ja kun toisensa löytävät. Hmm, sitten kun se side loppuu...
-
Mun mielestä olisi ehkä voinut sanoa että mistä mielenterveysongelmasta puhutaan. Toki yhdessäkin mielenterveysongelmassa tapaukset on erilaisia eikä pidä yleistää. Mutta sitä en hyväksy että kaikki mielenterveysongelmat lytätään samaan nippuun ja BDSM:n suhteen mappiin ö. Olen siis samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa.
Jos kaikki mielenterveysongelmaiset laskettaisiin pois, niin uskoisinpa että iso osa BDSM:n harjoittajista lähtisi pois, se on niin laaja kirjo ja skenessä kuitenkin läsnä. Mielenterveysongelmista pitää kuitenkin mainita varhaisessa vaiheessa ja uskon että fiksut ja vastuulliset yksilöt niin tekevätkin. Tietysti ihan jokaisen on hyvä miettiä, että onko minusta nyt suhteeseen, mutta jos kokee että on ja toinen puolisko on tietoinen suurinpiirtein siitä mihin on alkamassa, niin siitä vaan! Kaikilla on oikeus hyvään suhteeseen.
-
Ensimmäistä kertaa (myös leikkikehän aika) uskoakseni kommentoin kolumnista mieleenjääpää lokerointia joka tälläkertaa omaan mieleen särähtää pahasti: kuinka kolumnisti useasti haluaa piirtää kinky- ja vaniljamaailmat täysin erillisinä..?! (Ok, sallitaan hänelle moinen sanomaltaan katkera vuodatus). Kinkyily elämäntapana tai vain mausteena "on sitä samaa elämää mitä ns.vanilla toteuttaa esim. kerranviikossa lähetyssaarnaajassa saunan jälkeen pimeässä"!?
Oma kokemukseni on -olen kinkyillyt parisuhteissa 1985 - 2008 parinani aina vanilja. Ensimmäisen askeleen kohti nykyistä elämänmallia otin vasta 2011, johon kuului ennen suhdetta varmistaaa että nainen oikeasti on seksuaalisuudeltaan nimenomaa subi. Myös itse tiedostaen, mitä itse on, mitä D -kumppaniltaan haluaa ja mitä D lle valmis antamaan.
Mielestäni kolumnistin olettamus ja näkemykset esitetyssä muodossa ovat liian subjektiisia mitä tulee käsiteltyihin eroihin ja lokerointeihin, jopa vääriä.
No, en oikeasti dissaa luettua koska jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa.. ongelma vain joskus on päästä kirjoittajan "pään sisään", mitä tämä on kokenut ja mistä oikeastaan puhuu...
Nykyään kun on muodissa että puolijulkisetkin henkilöt saavat vihapuheesta tuomioita (itselle käsittämättömiä) tämä kirjoitus voisi täyttää "rasismin tunnusmerkkejä" jos se olisi kirjoitettu poliittisessa scenessä ;D
Kolumnistin ei varmankaan baarissa tarvitse soveltaa journalistin eettisiä ohjeita saati listata lähteitä tai perustaa näkemyksiä tutkittuun tietoon.
-
Mielestäni tässä muuten hyvin pohdiskelevassa kirjoituksessa kaikuu usein täällä baarissa muissakin keskusteluissa ja yleisessä bdsm-diskurssissa läsnäoleva ableismi (syrjintä ja/tai ennakkoluulot sairauksia tai vammoja kohtaan, näin superlyhyesti). Etenkin tämä kohdistuu "mielenterveysongelmiin", jotka niputetaan jonkin saman valtavan sateenvarjon alle. Onko mielenterveyden ongelmat kinkyille samanlainen stigma kuin vaikkapa sukupuolitaudit vaniljamaailmassa?
Tässä kirjoituksessa mielestäni on ongelmallinen osa näiden sairauksien stigmatisointia, että halutaan tuoda mielenterveysongelmat esiin relevanttina seikkana esimerkkinä käytetyssä vaikeassa suhteessa, eikä kuitenkaan yksityisyyden vuoksi voida käydä asiaa lukijalle avaavasti. Lisäksi kirjoittaja peräänkuuluttaa ilmoitusvelvollisuutta sairauksista melkoisen ankaran sävyyn:
Jos ne mielenterveysongelmat on jo diagnosoitu tai viina maistuu, niin RACKin nimissä asiasta olisi syytä kertoa jo seuranhakuvaiheessa.
Mielenterveys- ja päihdepalveluihin käsittääkseni on valtakunnallisessa mittakaavassa valtavat jonot ja jopa diagnoosin (saati avun) saaminen on työn ja tuskan takana. Urpoudelle ja kusipäisyydelle ei taida olla olemassa ICD-tautiluokitusta tai diagnostisia kriteerejä, ja siltikin urpot ja kusipäät hakevat ja saavatkin seuraa.
Masentunut voi olla toipunut masentunut. Alkoholisti voi olla raitis alkoholisti. Ahdistushäiriön kanssa voi pysyä elämään. Syömishäiriö ei ole kuolemantuomio. Persoonallisuushäiriö ei tartu. Ei tarvitse kuin katsoa tilastoja mielialalääkkeiden yleisyydestä tai nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä.
-
Itseäni kiinnostaa ylipäätänsä se, miksi kinkyjen joukossa tuntuu esiintyvän niin paljon masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä. Vai esiintyykö näitä sen enempää kuin vaniljoissakaan ja onko vain niin, että pienessä joukossa mielenterveydenhäiriöt pistävät vain silmään?
-
Aloituksen tekstistä en oikein saanut kiinni miten tuollainen käytös olisi nimenomaan BDSM:ään liittyvä, aivan samanlailla voisi vanilijakin käyttäytyä.
Jokainen saa vapaasti valita omat kriteerinsä mitkä mahdolliselle kumppanille asettaa, jos sellaisena pidetään ettei kaveri käytä mirtatsapiinia tai lyricaa, niin se sallittakoon.
EDIT: lisäkommenttina Perhosen tekstiin, masennuslääkkeitä taitaa syödä jo yli puolimiljoonaa suomalaista.
-
Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Samoin.
Bdsm:ssä on ehkä suurempi tarve alistua toiselle ja alistaa toista, jos ja kun toisensa löytävät. Hmm, sitten kun se side loppuu...
Itse jäin miettimään myös, että aika paljon yleistyksiä ja toisaalta "kerron, mutten kerro" tavalla kirjoitettu, jolloin maku jäi enemmän "suhteen katkera päättyminen" ja sen tilitys...
Itseäni kiinnostaa ylipäätänsä se, miksi kinkyjen joukossa tuntuu esiintyvän niin paljon masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä. Vai esiintyykö näitä sen enempää kuin vaniljoissakaan ja onko vain niin, että pienessä joukossa mielenterveydenhäiriöt pistävät vain silmään?
Ehkä täällä kerrotaan enemmän vaan mielenterveysongelmista kuin vaniljamaailmassa.. Se ei vielä tarkoita, että täällä olisi korostetusti mielenterveyden kanssa painivia..
-
Mielenkiinnolla seurailen näitä baarin kirjoituksia..
Aika laajasti halutaan yleistää, vähän kaikessa.
Onko se jotain mielen köyhyyttä lokeroida ihmisiä näkemättä heitä yksilöinä?
-
Mielenterveysongelmia on varmaan joka lähtöön ja diagnooseja erilaisia, joten tietysti jokaisen kohdalla täytyy erikseen arvioida mt-ongelman vakavuus ja miten se sitten suhteeseen vaikuttaa. Tietysti kun näin yleisellä tasolla asiasta puhutaan niin jotain yleistyksiähän on pakko tehdä vaikka jokainen kuinka olisikin oma yksilöllinen lumihiutaleensa....
Yleisesti ottaen kuitenkin mt-ongelmat jollain tavalla heijastuvat suhteeseen, oli ne mitä tahansa joten niistä kannattaa puhua. Kuten aloittajan esimerkissä, niillä saattaa olla pahojakin vaikutuksia (vaikka tässä ei nyt kauhean tarkasti kerrottu mitä kaikkea oli tapahtunut ja millainen mt-häiriö tuolla henkilöllä oli ollut). Varmasti jos lääkitykset ja hoito on kunnossa niin varmaan ei pitäisi olla mitään kummempaa mutta jos taas ei niin..mietin vaan että sitä voi joutua tahtomattaan jonkinlaiseksi terapeutiksi ja jos toisella ei tosiaan ole kaikki muumit laaksossa niin pahimmassa tapauksessa saa hankkia lähestymiskiellon. :o En nyt sano että kaikki mt-potilaat on jotain sekopäitä joita tulee välttää viimeiseen asti, mutta on hyvä tiedostaa että täällä skenessä liikkuu kaikenlaista porukkaa. Osa voi väärinkäyttää D:n roolia ja osa taas subin roolissa hakee jotain hyväksyntää miellyttämällä toista jne. Onhan näitä mahdollisuuksia. Sitten on vielä päihdeongelmat erikseen, sessioidaan ympäripäissään ym...
-
Voi huoh. Miksi ihmeessä mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivä ei voisi pervoilla niin paljon kuin haluaa? Ei mielenterveysongelma välttämättä tee ihmisestä toiminta- tai arvostelukyvytöntä. Kyllä esim. masentunut saattaa haluta antaa tai saada piiskaa tai vaikka pukeutua kumiin. Se saattaa jopa olla niitä harvoja asioita elämässä, joka tuottaa iloa. Toki jokainen saa valita itse leikkikaverinsa ja jos jollekin vastapuolen mielenterveysongelmat ovat ehdoton ei niin sitten ovat. On kuitenkin paljon niitäkin ihmisiä, joille se ei ole ongelma.
Omista pidempiaikaisista leikkikavereistani yli puolella on ollut enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveysongelmia joko ennen suhdettamme tai sen aikana. Toki ne on hyvä ottaa huomioon, esim. subini kanssa pidimme pidempään taukoa sessioimisessa kun hän sairastui psykoottiseen masennukseen ja joutui sairaalahoitoon. Nykyään hänen vointinsa on paljon parempi (tosin hän syö edelleen lääkkeitä ja hyvä niin) ja leikit jatkuvat molempien iloksi. Mielestäni aika tylyä olisi ollut jos vain olisin dumpannut subini hänen sairastuttuaan ja todennut että lähdenpä tästä etsimään itselleni terveempää alistujaa :o
-
Voi huoh. Miksi ihmeessä mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivä ei voisi pervoilla niin paljon kuin haluaa? Ei mielenterveysongelma välttämättä tee ihmisestä toiminta- tai arvostelukyvytöntä. Kyllä esim. masentunut saattaa haluta antaa tai saada piiskaa tai vaikka pukeutua kumiin. Se saattaa jopa olla niitä harvoja asioita elämässä, joka tuottaa iloa. Toki jokainen saa valita itse leikkikaverinsa ja jos jollekin vastapuolen mielenterveysongelmat ovat ehdoton ei niin sitten ovat. On kuitenkin paljon niitäkin ihmisiä, joille se ei ole ongelma.
Omista pidempiaikaisista leikkikavereistani yli puolella on ollut enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveysongelmia joko ennen suhdettamme tai sen aikana. Toki ne on hyvä ottaa huomioon, esim. subini kanssa pidimme pidempään taukoa sessioimisessa kun hän sairastui psykoottiseen masennukseen ja joutui sairaalahoitoon. Nykyään hänen vointinsa on paljon parempi (tosin hän syö edelleen lääkkeitä ja hyvä niin) ja leikit jatkuvat molempien iloksi. Mielestäni aika tylyä olisi ollut jos vain olisin dumpannut subini hänen sairastuttuaan ja todennut että lähdenpä tästä etsimään itselleni terveempää alistujaa :o
Kiitos, että kirjoitit tämän viestin. Itse halusin kirjoittaa jotain vastaavaa, mutta näppäimistöni sylki ulos vain "vttuargh" -tyylistä matskua.
-
Isabella :love:
-
Ah ja sellainenkin pikku pointti, että aloittajaltakin löytyy trauma jota hän bdsm:llä hoitaa.
Tuleeko hän eheytymisen jälkeen taas vaniljaksi?
Minä olen itse voimakkaasti traumatisoitunut ja kärsin sen vuoksi aika ajoin vaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä.
Mutta syyt minun mielenterveysongelmiini eivät ole minun, vaan aikuisten jotka olivat väkivaltaisia ja alkoholisteja kun olin lapsi.
Eikä minun kanssa tarvitse kenenkään olla missään tekemisissä jos ei halua.
Kaiken kaikkiaan kummallinen kirjoitus tuo kolumni..
-
Jäin vielä miettimään asiaa eteenpäin. Monet mielenterveysongelmat ovat tilapäisiä eli aika, terapia tai lääkitys parantaa ne ennemmin tai myöhemmin. Mutta on olemassa myös sellaisia sairauksia kuin esim. skitsofrenia. Siihen tyypillisesti sairastutaan nuorena ja vaikeimmissa tapauksissa se voi johtaa jopa elinikäiseen sairaalahoitoon. Monet kuitenkin toipuvat hoidolla ja lääkityksellä niin hyvään kuntoon että ovat työkykyisiä, perustavat perheen elävät muutenkin aika normaalia elämää. Kyseessä on silti krooninen sairaus eikä siitä voi "parantua" siinä mielessä että psykoosin uusiutumisriskiä ei olisi ja lääkkeitä yleensä pitää syödä loppuelämä.
Ajatellaanpa että Maija on ollut jo varhain selvillä kinkyistä taipumuksistaan ja pervoillut menemään nuoruuden innolla. 25-vuotiaana Maija sairastuu skitsofreniaan. Hän onneksi pääsee heti hoitoon ja lääkkeet tehoavat hyvin, elämä jatkuu entiseen tapaan. Nyt Maija on kuitenkin loppuelämäkseen leimattu mielenterveysongelmaiseksi, ihmiseksi, jonka kanssa ei missään tapauksessa voi sessioida. Maijan siis pitäisi olla loppuelämänsä ilman pervoilua, koska eihän kukaan halua ryhtyä sellaiseen koska silloin joutuu Maijan terapeutiksi ja Maija on myös hullu stalkkeri ja muutenkin kaikin tavoin epäkelpo ihminen. Vaniljaa Maija toki voi harrastaa mutta pysykööt pois normaalien ja terveiden pervojen keskuudesta.
Aika synkkä tulevaisuus Maijalla. Kyseinen esimerkki on toki aavistuksen karrikoitu mutta ikävä kyllä vaikuttaa olevan vaikka kuinka paljon ihmisiä pervoskenessä, jotka ajattelevat näin. Se on kovin surullista.
-
Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Esimerkiksi käyttää fetissiä aseena. Kieltäytyy toteuttamasta sitä ilman vastapalveluksia, uhkailee paljastamisella, mitätöi toisen koska "ei tuollainen pervo ketään muutakaan saisi".
En ole kyseinen Z, mutta jollain intuitiivisella tasolla kuvittelin ymmärtäväni täysin sen ilmiön jota tämä kolumni käsittelee ja minusta koko kommenttiketju osoittaa että se on monelta muulta lentänyt lujaa yli ja ohi.
-
Veteen piirretty viiva kuka mielenterveysongelmainen. Välillä tuntuu siltä, että pahoista pms-ongelmista kärsivä nainen lukeutuisi samaan kastiin. Tai hiljainen ujo maailmaa tarkkaileva introvertti.
Jos joutuisin tilanteeseen jossa mietin subin ottamista (ei todellinen tilanne koska minulla on sub) jolla tiedän olevan jonkun ongelman mentaalialueella. Joutuisin käymään läpi omat voimavarat, senhetkisen elämäntilanteeni, vastuunottokykyni..miten jaksaa ihmisen kanssa joka vaatii enemmän huolenpitoa, tarkkaavaisuutta ja voimia. Joskus erityistietämistäkin.
Ei ollenkaan helppo tilanne.
Vaikka kuinka olisi mielenterveysmyönteinen niin joskus omat voimat eivät vain riitä. Eikä tuo päätös ole syrjintää vaan realistinen päätös mitä kestää ja mitä ei. Jaksamisen rajat ovat jossain. Vaikka haluaisi, ei pysty.
Aloittajan kolumni oli mielestäni hieman sekava. En saanut siitä sellaista otetta josta voisin muodostaa mielipiteen. Siksi kommentoin pelkästään vain mielenterveyteen liittyen.
-
Joo, mä en kans saa nyt aloituksesta selvää. Edelleenkään vaikka olen lukenut sen jo kolme kertaa.
Kun siis: aiheuttiko tämän kolumnistin nyksän eli Z:n exä sen kirjoittajan trauman. Vai oliko trauma jo ennen. Vai oliko se sellaisten skenen 'mielenterveysongelmaisten' yhteensä ja yleensä aiheuttama kuin kirjoittajan nyksän exä.
Kun minulle tulee vaikutelma hämärtyvistä ja persoonallisuuden rajoiltaan ja vastuiltaan omituisesti jäsentyvistä (jäsentymättömistä) ihmisistä. Ehkä se on vain tuo teksti.
Sen ymmärsin että se välillä kolmannessa ja välillä ekassa persoonassa menkkakiukutteleva oli itse kirjoittaja (vai oliko?).
Noh, ehkä mä jätän tän nyt tähän ja palaan joskus vielä lukemaan uudelleen jos vaikka keskustelu olisi avannut enemmän aihetta minunkin ymmärtää. Nyt taidan vain jumitella epäoleellisuuksissa.
-
Eli olisi tarkoitus keskustella siitä kun 'mielenterveysongelmainen (ehkä alkoholistikin...?) kiristää seksuaalisuudella', jos ymmärsin oikein.
Sitä en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitetaan.
Esimerkiksi käyttää fetissiä aseena. Kieltäytyy toteuttamasta sitä ilman vastapalveluksia, uhkailee paljastamisella, mitätöi toisen koska "ei tuollainen pervo ketään muutakaan saisi".
En ole kyseinen Z, mutta jollain intuitiivisella tasolla kuvittelin ymmärtäväni täysin sen ilmiön jota tämä kolumni käsittelee ja minusta koko kommenttiketju osoittaa että se on monelta muulta lentänyt lujaa yli ja ohi.
Minusta kommenttiketju taas osoittaa, että kolumni on yleistänyt asiaa, jota ei tulisi yleistää. Mielenterveysongelmista kärsii moni, ja yhtä monella on kuntoutuja lähipiirissä. Kolumnin sävy oli jokseenkin yleistävä ja syrjivä, eikä se jäänyt kommentoijilta huomaamatta.
Huonossa kinkysuhteessa voi olla ihan "normaalien" ja "terveidenkin" kanssa. Hekin voivat kiristää seksuaalisuudella. Ei se, että on saanut diagnoosin mielenterveyden puolelta tarkoita sitä, että automaattisesti on epäsopiva pervoilemaan. Ihan uskomaton ajatus.
-
Tämä kolumni on kirjoitettu erittäin subjektiivisella otteella ja se toki näkyy. En jaksa sitä varsinaisesti kommentoida, koska kaikki oleellinen on jo sanottu muiden kommentaattoreiden toimesta. Minulla ei mitään uutta lisättävää ole, Tärkeä aihepiiri, kuten liki minkä tahansa sairauden huomioonottaminen kinkyillessä.
-
Pakko näin yleismaailmallisesti vastata tähän,teki mieleni jo aiemmin päivällä kun tekstin luin,mutta jätinpä tuolloin kommentoimatta.
Itse työskentelen päihdekuntoutujien kanssa,missä MT-ongelmat ovat iso osa ongelmaa.
Siinä maailmassa saa nähdä kaikki ihmisten ennakkoluulot-ja asenteet mielenterveysongelmia kohtaan. Kuten jo kommenteissa on jo aiemmin mainittu niin sairauksien kirjo on laaja: paniikkihäiriö,unettomuus,ahdistus,erilaiset traumat yms. Vakavienkin mielenterveysongelmien kanssa voidaan elää täysipainoista elämää ja vastuullista arkea,jos sairautta hoidetaan sen vaatimalla tavalla,usein lääkitys ja terapia.
Ja toki,myös aivan tavallinen pulliainen,ilman MT-ongelmaa kinky tai ei,voi vain olla mustasukkainen ja omistushaluinen ja harrastaa kiristymistä seksistä,fetisseillä tai jopa pervouden paljastamisella. (Jos siis ihminen kaapissa mieltymystensä kanssa on)
Tämä kirjoitus on yleistävä,ja omalla tavallaan parjaava.
Jos ihminen kärsii mielenterveysongelmasta,joka on täysin hallinnassa eikä mitenkään näy,en näe että ihmisen siitä tarvitsee ensimmäisenä kertoa. Harva kertoo ensimmäisenä olevansa kusipää,hyväksikäyttäjä,omistushaluinen tai mustasukkainenkaan.
Aihe toki on tärkeä ja hyvä,mutta tällä tavoin pidämme myös stigmaa yllä siitä,että MT-ongelmasta kärsivä ihminen ei voisi olla vastuullinen ja elää normaalia elämää,itseään tai muita vahingoittamatta. Vähintään olisi pitänyt tuoda julki se,onko ko.eksällä diagnoosia ja mistä sairaudesta puhutaan,vai onko se vain itse päätelty ongelma.
Itse sairastan paniikkihäiriötä,eikä se näy mitenkään arjessani,hoidan sitä sen vaatimalla tavalla.
Nuorena olen sairastanut vaikeaa kroonista masennusta,mutta olen siitä toipunut jo aika päivää sitten.
-
Mielenterveyden sairaus on samalla tavalla sairaus kuin fyysiset sairaudet ja oireet ovat erittäin yksilöllisiä kuten myös sairauksien kirjo.
Kolumni oli hyvin subjektiivinen kertomus jossa ehkä tahattomasti tuli yleistettyä aika reippaasti mt-ongelmia ylipäätänsä ja se on nyt saanut aikaan voimakastakin palautetta.
Maallikon voi tietysti olla vaikea ymmärtää kuinka laajasta ja kirjavasta porukasta on kyse, ja kuinka loukkaavalta voi tuntua jos sairauden takia syrjitään.
-
Kolumnissa oli siis mahdollisesti kyse terapeuttisesta kirjoittamisesta BDSM-palstalla. Miksei. Ei kai se kiellettyä ole. Ei nää kolumnit niin selkeärajaisia aina ole olleet.
-
Mielenterveysongelmat ja BDSM ovat kyllä huomion arvoinen aihe. Toki mielenterveysongelmat on laaja aihe ja käsittää paljon sisälleen. Ongelmia voi olla hyvinkin monella elämässään, mutta sitten kun ne aiheuttavat vaikeuksia tai haittaavat arkea, ongelmat alkavat muotoutua sairaudeksi. Ja sillon ajaudutaan hoidon piiriin, jos ajaudutaan ja halutaan ammattiapua vaivaan.
BDSM- kuvioissa on hankalia asioita, esimerkiksi jos toinen osapuolista sattuu kärsimään epävakaa persoonallisuushäiriötä. Kysehän on mm. tunnesäätelymekanismin epätasapainosta. Siinä voi Masterista tai subista tulla samankin päivän aikana ihanasta henkilöstä kauhein kusipää. Toki sairauden myötä näin epävakaa asiat kokee, eikä sille välttämättä sillä hetkellä mitään voi.
Ja onhan MT-ongelmat yhteiskunnassamme aikamoinen tabu edelleen. Mielummin kerrotaan somaattisista sairauksista, vaikka olkapään kiertäjäkalvosimen vaivastaan - kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään.
-
Mielenterveysongelmat ja BDSM ovat kyllä huomion arvoinen aihe. Toki mielenterveysongelmat on laaja aihe ja käsittää paljon sisälleen. Ongelmia voi olla hyvinkin monella elämässään, mutta sitten kun ne aiheuttavat vaikeuksia tai haittaavat arkea, ongelmat alkavat muotoutua sairaudeksi. Ja sillon ajaudutaan hoidon piiriin, jos ajaudutaan ja halutaan ammattiapua vaivaan.
BDSM- kuvioissa on hankalia asioita, esimerkiksi jos toinen osapuolista sattuu kärsimään epävakaa persoonallisuushäiriötä. Kysehän on mm. tunnesäätelymekanismin epätasapainosta. Siinä voi Masterista tai subista tulla samankin päivän aikana ihanasta henkilöstä kauhein kusipää. Toki sairauden myötä näin epävakaa asiat kokee, eikä sille välttämättä sillä hetkellä mitään voi.
Ja onhan MT-ongelmat yhteiskunnassamme aikamoinen tabu edelleen. Mielummin kerrotaan somaattisista sairauksista, vaikka olkapään kiertäjäkalvosimen vaivastaan - kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään.
Vahvasti komppaan tätä.
-
Huonossa kinkysuhteessa voi olla ihan "normaalien" ja "terveidenkin" kanssa. Hekin voivat kiristää seksuaalisuudella.
Totta kai voivat, se on kuitenkin ihan "tervettä" ja "normaalia" käytöstä.
-
Huonossa kinkysuhteessa voi olla ihan "normaalien" ja "terveidenkin" kanssa. Hekin voivat kiristää seksuaalisuudella.
Totta kai voivat, se on kuitenkin ihan "tervettä" ja "normaalia" käytöstä.
Ei ole tervettä eikä normaalia,mutta ei välttämättä tarkoita myöskään automaattisesti sitä,että olisi MT-ongelmia. Saattaa vain olla auttamattoman kieroon kasvanut ihminen.
-
En nyt ihan tiedä, mikä tuossa avauksen perussanomassa on niin väärin ja moitittavaa.
Ajauduin historian aamussa parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka vakavat mielenterveyden
häiriöt paljastuivat itselleni ehkä noin vuoden jälkeen. Tilanne vain paheni ajan myötä ja tein
varmaan kaikki mahdolliset väärät ja oikeat käännökset siinä labyrintissa.
Ajauduin itsekin hyvin huonoon kuntoon tämän myötä, käytännössä työkyvyttömyyden partaalle.
Ihan rehellisesti uskallan sanoa, että olisin aika iloinen jos olisin jotenkin voinut välttyä tältä
niin kasvattavalta kokemukselta. Vaikea määritellä, miten suuri osuus on sillä, että kyseessä
oli juuri kinkysuhde. Muunlaista en ollut hakemassa, ja toisaalta sen piikkiin mennee, että
tietyt erikoiset, ehkä huolestuttavat, piirteet menivät aikansa läpi jollain lailla 'asiaankuuluvina'.
-
Minusta ihan hyvä avaus, vaikka omasta näkökulmastani en oikein osaa erotella ongelmaa "kinkyksi" tai " vaniljaksi". Myös minulla on kokemusta mielenterveyden ongelmista parisuhteessa, tosin vanilja-avioliitossa. (Varmaan syytä myös mainita, että ns. huonoja kinkysuhteita minulla ei ole ollut, ehkä olin oppinut ainakin tarkkanäköisyyttä menneestä). Juuri näinä päivinä tulee tasan kymmenen vuotta kuluneeksi siitä, kun pääsin vihdoin vapauteen ja löytämään itseni.
Jälkien korjaaminen on aina pitkä prosessi monenlaisin tuntein. Joku tarvitsee ammattiapua, joku selviää oman turvaverkostonsa avulla. Tärkeimpänä kuitenkin näkisin sen, ettei näistä kokemuksista katkeroituisi, vaan kaikki löytäisivät uskon huomiseen ja ihmisiin. Omassa tilanteessani silloin joskus syytin moneen otteeseen itseäni ja koska olen aina ollut alistuva en voinut välttyä myöskään ajatukselta että olen ansainnut kaiken pahan. Jälkikäteen on helppoa olla jälkiviisas ja ihmetellä miksi raastavaa suhteen irvikuvaa kesti 20 vuotta.(Mutta-kun-oli-lapset-ja-omaisuus-ja-perhe-ja-talovelkaa jne klassiset tekosyyt)
Omalta osaltani allekirjoitan vanhan sanonnan :"Mikä ei tapa, se vahvistaa" ja toivoisin kaikille tämän kaltaisissa tilanteissa olleille ja oleville valoisampaa tulevaisuutta. Aika parantaa haavat.
-
Mun mielestä teksti oli hyvä, ja olen samaa mieltä. Siis olettaen että puhutaan heistä joiden mielenterveysongelmat estävät terveen ajattelun ja toiminnan. Mulle on se ja sama jos mielenterveysongelmaiset on skenessä, kunhan he hallitsevat ja hoitavat sairauttaan/ongelmaansa.
Miettikää nyt kuinka rumaa jälkeä saisi sessiossa aikaiseksi jossa olisi henkisesti epätasapainoinen sub/dom, joka ei osaisi lopettaa ajoissa ja viheltää peliä poikki. Tekee pahaa kummalekin.
-fruu
-
Yleistäminen ei ole kivaa, mutta eihän tosta kolumnista olisi mitään tullu, jos kaikkia erilaisia mielenterveyden häiriöitä suunnattomassa moninaisuudessaan olisi alettu ruotimaan.
Tässä oli kyseessä, ainakin oman ymmärrykseni mukaan, henkilökohtainen kokemus, ei yritys kertoa yhtä oikeaa totuutta. Ja hyvinkin selvästi ilmaistaa, että kukaan ei ole kieltämässä mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä leikkimistä muiden ihmisten kanssa.
Kai sitä kommunikaatiota tuossta lopussa alleviivataan, ihmisen omaa itsetietoisuutta omista asioistaan, ja siitä, että jokainen ottaisia vastuun ja puhuisi parhaansa mukaan asioista (tunteeni heittelevät päivän mittaan, en aina tarkoita mitä sanon, voin saada paniikkikohtauksen, ne menevät ohi, jos tapahtuu asia x, ei hätää jne.) sille, kenen kanssa on menossa leikkimään.
Henkilökohtaisessa kokemuksessa taisi olla kyse siitä, että kirjoittajan nykyisen ex juuri ei ollut ottanut vastuuta omasta törkeän loukkaavasta ja ihmisiä vaurioittavasta toiminnastaan ja oli käyttänyt BDSM:ää ns. tekosyynä paskamaiselle käytökselle.
Jos vaan puhutaan ja kuunnellaan kun muut puhuu ilman tuomitsemista. Mielenterveysongelmat eivät ole naula arkkuun ja niiden kanssa voi oppia elämään, jos niitä kohtaa. Hankalaahan se on, mutta ei mahdotonta.
-
Kerron nyt omakohtaisen näkemykseni tähän.
Tosiaan itsehän sukelsin pää edellä tähän maailmaan 2015. Halusin kokea kaikkea ja mahdollisimman nopealla aikataululla. En osannut kuunnella itseäni vaan ajattelin vaan, että "jee, vittu tää on kivaa!" ja annoin itseäni käsiteltävän tavoilla, mitä ajattelin ansaitsevani. Kaikki sujui mun kielestä tosi jees. Oli euforinen tunne.
Vasta vuoden 2015 lopulla, kun olin jo lähtenyt tältä foorumilta, mulla todettiin bipolaarihäiriö. Tämä on ihan biologinen sairaus, johon tarvitsen lääkityksen mitä todennäköisemmin lopun elämääni. Tuo vuosi 2015 alkusyksyyn saakka oli yksi vauhtijakso. Tuli romahdus ja lopulta diagnoosi. Olin oireillut jo monta vuotta.
Nyt mulla on ollut lääkitys kohta puolitoista vuotta. Se on mielialaa tasaava lääke. Ja olen täällä ihan täysissä ymmärryksessä :D Mutta viisastuneena.
-
Voi huoh. Miksi ihmeessä mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivä ei voisi pervoilla niin paljon kuin haluaa? Ei mielenterveysongelma välttämättä tee ihmisestä toiminta- tai arvostelukyvytöntä. Kyllä esim. masentunut saattaa haluta antaa tai saada piiskaa tai vaikka pukeutua kumiin. Se saattaa jopa olla niitä harvoja asioita elämässä, joka tuottaa iloa. Toki jokainen saa valita itse leikkikaverinsa ja jos jollekin vastapuolen mielenterveysongelmat ovat ehdoton ei niin sitten ovat. On kuitenkin paljon niitäkin ihmisiä, joille se ei ole ongelma.
Juuri näin :love: Hyvin kirjoitettu. Syön itse psyykenlääkkeitä mm.masennukseen, muttei se tee minusta arvostelukyvytöntä ja tiedän mitä haluan ja mitä en. Osaan myös vetää rajat toiminnalleni.
-
Vaikka, tosiaan,kaikki oleellinen edellisten kommenttien kirjoittajilta jo sanottu onkin, niin minulta myös suurella sydämellä isot :love: :love:
Isabellalle.
Tuo alun kirjoitus antoi rivien välistä viitettä kyseessä olevien asioiden olleen aika hardcore- tyylin (?), ja nimenomaista BDSM-kinkyä, ei ehkä(??
niinkään kovin "helläluonteista, "onnellista" rakastavaa D/s-suhdetta. Tai miten tuon nyt paremmin osaisin? Kirjoittaessa ON aina eräs vakava
puute, silloin ei voi k ä y t t ä ä ä ä n t ä ä n, tyyliin: "niin mä en tarkoita sitä, vaan siis sitä että"...
Vaikka switcsable-mausteella päältä keveästi kuorrutettu olenkin, selvästi enemmän D, on muuan asia, mitä henk.koht on aina ollut vaikea
mieltää/niellä/käsittää, onko se tosiaan niin laaja ilm iö, jotenkin kuin "välttämättä", että DOMME-herra ON yksioikoisen JULMA, liki psykopatologisuudella diagnosoitavissa oleva hyväksikäyttäjä, normaalista ihminen-ihmiselle-empatiakyvystä puutteinen etc, etc. Kuten usein on,
tavalla tai toisella katkerista subikokemuksista ollut vuosien saatossa luettavissa.
Mainittakoon nyt vielä, että piiskaa mieluusti heiluttavana(kin) olen käytännön arjessa sellainen tuon tuostakin kyselemässä olevainen, että "onks
nyt sit varmaa, ettei kai mitään l o u k k a a v a a ollut silloin kerran kun mä sanoin niinku silleen, että :-\... jne...
-
Mmm...kuka määrittää mielenterveyden/mt-ongelmat/yms yms? Tekstissä oli hyvää pohdintaa, mutta "niputus" jotenkin kusi pahasti, ihan määrittelyjen puolesta. Kaikki ihmiset elää mielenterveytensä kanssa, eiä ole mitään tiettyä rajaa esim. diagnoosin tms. puolesta missä kohtaa on sairas/terve/liian sairas/sopivan sairas.
Musta tekstissä oli ihan hyvä juttu se että "miettii mihin on ryhtymässä ja kenen kanssa" ja että BDSM on ns. syvän tason toimintaa joka voi jättää väärin toteutettaessa jälkiä. Mutta tuo luokittelu ei toimi käytännnössä ja on epäeettistä muutenkin ja itseasiassa mahdollistaa vääränlaisen vallankäytön, esim. tunteiden niputuksena diagnoosin alle, mitätöintinä koska on "sairas".
Mä en oikein näe muuta tapaa "suojata" itseään ylipäätään elämässä vahingoittavilta asioilta (liittyi se sitten kinkyyn tai ei) kuin tunnetaidot (tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen, kehoyhteys, pyrkimys dialogiin) ja itsetuntemuksen. Sen lisäksi tämä yhteisö on hieno juttu turvallisuusohjeineen.
Peace out :love:
-
Luulen, että kinkyjen parissa on paljon näitä ongelmia, koska moniin ongelmiin kytkeytyy riskikäyttäytyminen ja mielihyvän tai äärituntemusten hakeminen.
Itselläni on esim. ADHD-piirteisyyttä (ei mielenterveysongelma vaan neuropsykiatrinen) ja se ilmenee impulsiivisuutena, aistiyliherkkyytenä, aistihakuisuutena, omaehtoisuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja levottomuutena. Impulsiivisuus saa minut haluamaan tällaista toimintaa ja muut ominaisuudet taas ovat leikeissä hyödyksi ja BDSM saattaa toimia rauhoittavana keinona.
Paniikkikohtauksia olen toisinaan saanut, koska vaikea parisuhde laukaisi sellaiset. Tiedän jos oloni enteilee sellaista tai mitä ei pidä tehdä jotta siltä välttyy, joten tämä taipumus ei häiritse sessiointia millään tapaa.
Sitten riippuvuudet; jokainen riippuvainen saa ja hakee mielihyvää, myös BDSM-leikeistä nauttiva kokee endorfiiniryöppyjä ja nauttii kun adrenaliini virtaa. Näistä olotiloista voi tulla myös riippuvaiseksi ja jotkut kokevat, että kirjaimellisesti tarvitsevat näitä kokemuksia tai tulevat kiukkuiseksi, levottomaksi, hermostuneeksi jne.
Masentuneella mielihyvähormonia voi erittyä liian vähän ja jos BDSM voi kohottaa mieltä tai auttaa unohtamaan hetkeksi huonon fiiliksen, niin miksi sitä ei saisi harrastaa.
Skitsofreniasta ajattelen, että se saattaisi olla haastava näissä jutuissa. Henkilö saattaa kuulla tai nähdä asioita, joita ei oikeasti tapahdu. Hänet saattaa yllättää ääni pään sisällä, joka käskee vaikkapa kuristamaan. Itse pidän siinä kohtaa BDSM-leikkejä riskialttiina.
Kaksisuuntaisesta kärsivällä ihmisellä ominaista on aaltoilevina tulevat mania- ja masennusvaiheet. Maniavaiheessa ihminen saattaa elää riskialttiisti ja saattaa olla esim. seksuaalisesti yliaktiivinen. Tällaiseen vaiheeseen saattaisi hyvinkin liittyä BDSM. En tiedä onko se kovin väärin, mutta terveyttään ei pitäisi vaarantaa tietenkään millään tapaa.
Yhteistä näille kaikille on, että henkilö ei välttämättä tiedosta itsellään ongelmaa ja näin ollen saattaa aiheuttaa ikävyyksiä itselleen ja vastapuolelle. Uskon, että yhteistä näille kaikille voi olla myös ennakoimattomuus; ei voi tietää miten reagoi ennen kuin kokeilee ja siltikin saattaa reagoida eri tavalla eri sessiossa, eri suhteessa tai eri kumppanin kanssa.