BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Perhonen89 - 22.01.2017, 23:25
-
Aloin tässä miettiä seuran löytymistä ja sen etsimistä. Löytääkö seuraa ns etsimällä esimerkiksi deitti-ilmoitusten avulla vai silloin, kun ei oikeastaan etsi mitään?
Itse olen huomannut juuri sen, että kun ei varsinaisesti etsi mitään, niin seuraa löytyy usein. Esimerkiksi silloin, kun olen etsinyt seuraa ilmoitusten avulla, ei välttämättä ole löytynyt ainakaan mitään pidempää. Toki tapaamisia on tullut jne, mutta esimerkiksi sessioseuraa en ole tainnut löytää kertaakaan pelkällä ilmoituksella. Sen sijaan tuntuu, että kun lopettaa etsimisen, niin sitten löytääkin sitä seuraa heti. Mikähän tässäkin on? Joka tapauksessa siihen uskon, ettei ainakaan väkisin etsimällä löydä mitään.
Miten teillä, miten olette löytäneet seuraa? Ns etsimällä vai onko seuraa löytynyt silloin, kun ette ole oikeastaan etsineet mitään?
-
Olen varmaankin sen verran epäsosiaalinen ihminen, etten oikein osaa löytää seuraa muuten kuin deitti-ilmoitusten kautta. Syy tähän on se, etten osaa tulkita muita ihmisiä parinmuodostusmielessä enkä myöskään antaa itsestäni sellaista signaalia että olisin toista ihmistä etsimässä. En ole tätä koskaan osannut, joten aika ennen nettiä oli todella hirveää minun näkökulmastani 8) Eipä tosiaan ole ikävä netitöntä parinmuodostusta.
Vinoutunutta seuraa olen löytänyt pääasiassa Iskurista. Joko jättämällä oman ilmoituksen tai vastaamalla muiden ilmoituksiin. Yhtään epästabiilia ihmistä en ole Iskurin kautta treffannut.
-
Lyhyesti:
- Chatissa tutustumalla ja sopimalla tapaamisen kinkybileiden etkoille ravintolaan, jossa useampi etkoilija.
- Bileissä spontaanisti tutustumalla.
- Oman deitti-ilmoituksen kautta.
Vastaukseni on: sekä että :)
-
Etsin seksiseuraa netistä ja löysinkin aviomieheni. Etsimme mieheni kanssa seksiseuraa netistä ja löysimme (sittemmin ex-) tyttöystävämme. Etsin toista suhdetta ja/tai seksiseuraa ja löysin poikaystäväni Wäiskin bileistä. En etsinyt mitään ja löysin subini myöskin Wäiskin bileistä. En todellakaan etsinyt mitään ja löysin leikkikaverini Fetlife-miitistä. Eli ainakin minä olen löytänyt seuraa sekä etsimällä että etsimättä.
-
Itse kaikki parhaimmat jutut on tulleet vastaan sattumalta. Avoimin mielin lähtee kaikkeen mukaan ja ennakkoluulottomalla asenteella, huumorin kera, niin aina sitä jotenkin sitä seuraa löytyy. Ihan vahingossa ja etsimättä. Itsellä on sellainen vika, että kyllästyn nopeasti, niin pitkäkestoisia juttuja ei ole kovin montaa ollut historiassa. Ne jotka ovat kuvioihin jääneet pidemmäksi aikaa, ovat kyllä jotenkin poikkeuksellisia kaikin tavoin, niin jutut kuin itse ihmisetkin.
Ilmoituksia en juurikaan koskaan ole tämän vuoksi harrastanut. Ekat treffi-ilmoni ovat olleet täällä, sessioseura mielessä ja sitä on kyllä löytynytkin jonkin verran.
-
Joskus harvoin seura on löytänyt minut. En tiedä ovatko etsineet ja mitä. Oisko vaan eksyneet...
-
Sattuman kauppaa ja useiden osatekijöiden summa. Joskus mitättömät ratkaisut voivat johtaa seuran löytymiseen tulevaisudessa.
-
Kauan sitten löysin ex-puolisoni aivan sattumalta ravintolasta. Minulle vieras ravintola ja jonne menin itselleni epätyypillisenä iltana. Siitä sitten jatkoimme yhdessä 21-vuotta. Lyhyemmät suhteeni, kuten kinky-suhteeni, olen löytänyt netti-ilmoitusten kautta tarkoituksella etsien. Eli sattumalta etsimättä ja tarkoituksella etsien.
-
Helvetin harvoin onneks joutuu seuraa etsimään mutta viime vuonna etin 2x reilun viikon.
Keväällä lähestyin kolmea ja yksi jopa vastas niin siitä sitten kahville ja yli puoleks vuodeks sain hyvän lelun :P
Kesällä hylkäsin kaksi kivaa ehdotusta harrastuksissani kun ei ollut tarvetta leikkiseuralle enkä muutenkaan sekoita leluja vapaa-aikaan :)
Joulun alla ehdin lähestyä kahta (3) kivan tuntuista baarilaista joista toisen kanssa tosin hölisty syksystä asti kaikkee kivaa :)
Joulun jälkeen sainkin sitten yllättäen viestin kiinnostuneelta naiselta ja seuraavana päivänä käytiin kaljalla,heti näin että tuon mä otan omakseni kun pari sanaa oli vaihdettu :P
Loppukeväällä varmaankin taas on aika kattella kesäks lelua muttei kauheesti epäilytä että olis vaikeeta :)
Eli lyhyesti: löytyy etsimällä ja etsimättä kunhan tietää mitä haluaa
-
Eli lyhyesti: löytyy etsimällä ja etsimättä kunhan tietää mitä haluaa
Tässä on se olennainen juttu. Tietää mitä itse on, mitä on etsimässä ja mitä kykenee antamaan. Kun vielä vastapuolikin on tietoinen omista vastaavista ominaisuuksistaan, niin pitäis kyllä onnistua.
Jos sen sijaan on kellumassa, olettaa itsestään asioita eikä loppujen lopuksi ole muitten mielestä lähellekään omien oletustensa kaltainen niin ei se seuranhaku taida kovin hyvin edistyä.
IKRM
-
Olen ainakin minä ollut huomaavinani usein tuon ihan saman jutun. Kun olen etsinyt seuraa, niin kovin hiljaista on. Sitten kun en etsi seuraa, niin olen saanut useamman yhteydenoton. En tiedä johtuuko tuo sitten siitä, että henkilöä on helpompi lähestyä, jos hänellä ei ole mitään voimassaolevaa hakujuttua ihannekumppanin määritelmineen. Mutta paljon on asioissa osuutta myös tuurilla. Samanhenkisten pitää olla liikkeellä samaan aikaan.
-
Etsi seuraa päivä, vaikutat hölmöltä.
Etsi seuraa viikko, vaikutat eksyneeltä.
Etsi seuraa kuukausi, vaikutat nirsolta.
Etsi seuraa puoli vuotta, vaikutat epätoivoiselta.
Etsi seuraa vuosi, vaikutat ongelmajätteeltä.
Siitäkin huolimatta, en usko että kannattaa muurata itsensä vessaan jeesusteipillä ja sitten rukoilla, että sopiva kumppani luikertelee paikalle pöntön kautta.
-
Kala ui verkkoon kyllä ... virvelillä sen nappaaminen onkin sitten hankalampaa.
-
Hain seuraa ja sain viestejä paljon treffit.suomi24.fi sivulta. Noh se jäi taakse, kun baarin kautta tuli yks höhö vonku ja siitä lähti pikkutytön rauhoittuminen.
Nytten olenkin sitten vain vastaillut pariin deitti-ilmoon, ja pohtinut foliohatun päähän laittamista, koska juuri paria päivää ennen näitä deitti-ilmoja olin puhunut Daddyn kanssa juuri siitä, mitä nämä kaksi hakivat.
En enää ajattele mitään, mitä haluan niin ei tuu kenelläkään enää laitettua semmosta ilmoa, johon mie sitten vastaan :P
-
Ei löydä.
-
Löytää ja ei löydä.
Välillä ilmoihin vastaa täysin puskista ihania ihmisiä, välillä taas tulee lähinnä viestejä, jossa ei ole ymmärretty luettua tai ei lopulta ole varsinaisesti halua edes tavata, kunhan vain kirjoitellaan.
Omalla aktiivisuudella ja omana itsenään sulostuttaen tai vihastuttaen sitä seuraa löytyykin paljon enempi. Mielenkiintoisia ihmisiä tapaa miiteissä, bileissä tai no, vaikka internetin ihmeellisessä maailmassa joita voi sitten kysellä yksille/kaakaolle.
Välillä niitä tyyppejä löytyy, vaikka et tekisi mitään. Ne tulee vastaan ja ilmoittaa selvin sanoin, että hei suhun ja sun ruumiin osiin ois kiva tutustua paremmin/lähemmin.
Ja aika monesti niitä lähestymisyrityksiä ammutaan samalla tapaa alas kuin itsekkin ammut muitten vastaavia.
Pelkkä ilmo pari tunnin ajan (sillon tällöin) etusivulla ei siis ole mikään lippu onnelliseen loppuelämään. Todennäköisesti suurin osa kiinnostuneista ei ehdi huomata sitä, kun jo ne muut kumppania/panolelua/sarjamurhaajaa etsivät ovat jo pudottaneet ilmosi etusivulta.
-
Onhan se seuran löytäminen aika mystinen maailma ja varsinkin omalla kohdalla se on todellakin ollut sitä. Kaikki suhteet on tullut ihan puskista. Aina silloin, kun ei ole mitään odottanut tai varsinaisesti hakenut, jopa päin vastoin. Omia "saavutuksia" on monesti jälken päin tullut ihmeteltyä. En edes parhaimmillani ole ollut mikään Tom Cruise tyyppi, enkä mikään naisten naurattaja, joka puolessa tunnissa saa puolet naisista uskomaan löytäneensä elämänsä miehen. Silti jokainen tapaus omalla kohdalla, yhtä lukuun ottamatta ovat kuuluneet kategoriaan "turha edes yrittää". En ole ollut mikään sarjarakastaja, mutta on niitä kuitenkin ollut enemmän, kuin kaksi tai kolme. Toiseksi pisin suhde alkoi ainoasta kerrasta, kun omalla kohdalla oli alkoholilla vahvasti osuutta asiaan ja aamulla oli vähän ihmeissään, mites tässä nyt näin kävi. Tuttu, mutta johon ei koskaan ollut tuntenut mitään sen ihmeempää kiinnostusta. Ainoa suhde, joka noudatti siinä mielessä "perintisempää" kaavaa, eli yksi asia johtaa toiseen jne alkoi, kun takana oli tuo siihen asti pisin suhde, jonka takia ei minkäänlainen suhde pätkääkään kiinnostanut. Sitä tuli lähdettyä kesätyön perässä kauas kotoa ja olihan siellä työympäristössä semmoinen hyvän näköinen, tosi mukavan tuntuinen tyttönen, joka kuului tietysti kategoriaan, turha edes haaveilla. Varsinkin, kun häntä sillä hetkellä piiritti kaksi unelma sulhasehdokasta, joista se ei oikein osannut valita. Itse olin jo parissa päivässä onnistunut luomaan kuvan, inhottavan ärsyttävästä stadilaisesta. Jotenkin siinä vaan sitten kävi niin, että tänä päivänä voin ylpeänä katsoa niitä kolmea jälkeläistäni, joiden kautta olen oman osani hoitanut lajin säilymisen kannalta.
-
Sanoisinpa minäkin, että sekä että...Helpoimmin ehkä varsinaisesti etsimättä etsimällä ;D
-
Seuraa löytää aina, jos osaa etsiä ja jaksaa nähdä vaivaa. Ei siinä mitään suunnatonta mystiikkaa ole. Jotkut osaavat sen homman paremmin kuin toiset, mutta niin se on kaikessa muussakin.
-
Etsi seuraa päivä, vaikutat hölmöltä.
Etsi seuraa viikko, vaikutat eksyneeltä.
Etsi seuraa kuukausi, vaikutat nirsolta.
Etsi seuraa puoli vuotta, vaikutat epätoivoiselta.
Etsi seuraa vuosi, vaikutat ongelmajätteeltä.
Siitäkin huolimatta, en usko että kannattaa muurata itsensä vessaan jeesusteipillä ja sitten rukoilla, että sopiva kumppani luikertelee paikalle pöntön kautta.
Ihan parasta :))
Tosin wc pöntöstä tulleet ovat mainiota viihdettä sinkulle. Niiden kanssa ei kyllä koskaan näe irl. Mun ongelma on trollit. Olen trollimagneetti.
-
Löysin rakkauden, kun olin jo luopunut toivosta.
Päädyin pariskunnan omistetuksi, vaikka etsin silloin vain sidontaseuraa.
Sain sessioseuraa, kun vain uskalsin avata suuni ja kertoa, että mua kiinnostaa.
Löysin poikaystävän, vaikka olin päättänyt olla sinkkuna pitkään.
Ihana setämies tuli elämääni, koska olin vain oma itseni.
Sain leikkikaverin ja hyvän ystävän, koska päätin etten päästä häntä käsistäni.
Elämääni ilmestyi ihminen, vaikka etäisyyden piti olla kummallekin ongelma.
Ole aktiivinen, tartu tilaisuuksiin, ole rehellinen tunteistasi.
-
Pieni ränkätys alkuun: kyseistä pointtia on imo veivattu monen monituisissa ketjuissa, (mutta koska kaiketi tärkeä niin lisä ei pahaa tee).
Ainakaan liialla yrityksellä ei ole tullut. Liika yritys ainakin omalla kohdalla yhdistynyt kärsimättömyyteen ja kolhiintuneeseen itsetuntoon. Harvemmin toisaalta on random hottiksia soittanut ovikelloa:"Just spank and fuck me now!"
Eli jotain aktiivisuutta tarvitaan, jos ei muuta niin näyttäytyä satunnaisesti ihmisten ilmoilla ja olla (edes joskus)sosiaalinen. Tämän hetkinen seuralainen löytyi kyllä baarista, aiemmin ollut muutama jonkun deittipalastan kautta tullut hurvittelukumppani, muuten on naisseura löytynyt enemmän "vahingossa". Elänyt elämää ja tutustunut henkilöihin joiden kanssa tullut jotain :)
-
Jokaisella on oma tapansa. Yllä mainittu "näyttäydy ihmisten ilmoilla" ei sovi minulle. Oma vahvuuteni seuranhaussa on kirjoittaminen ja määrätietoisuus. Lisäksi tiedän mitä haluan ja kuinka saan haluamani. Siitä on iso apu.
Suurempi haaste kuin seuran löytäminen yleisesti on valinnan vaikeus ja oma, varsin haastava vaatimustasoni seuran suhteen. "Jokainen on seksikäs omalla tavallaan" on mielestäni täysin totta. Kukaan vain ei ole seksikäs tavoilla, jotka miellyttävät kaikkia.
-
Ei löydy, enkä usko että ehkä edes löytyy. Ehkä jos asustaisi etelämmässä, mutta Savon perukoilla subin löytäminnen tuntuu olevan vaekeaa. Riippumata sukupuolesta. HMMM (fatalaistinen realismi tuntuu realistiselta)
-
Joskus harvoin seura on löytänyt minut. En tiedä ovatko etsineet ja mitä. Oisko vaan eksyneet...
Siis niin repesin. Just, tismalleen näin. Tiedän tosin tarkkaan mitä haluan. Harvempi osuu siihen sihtiin. Mut joskus joku.
-
Ei löydy, enkä usko että ehkä edes löytyy. Ehkä jos asustaisi etelämmässä, mutta Savon perukoilla subin löytäminnen tuntuu olevan vaekeaa. Riippumata sukupuolesta. HMMM (fatalaistinen realismi tuntuu realistiselta)
Älä veikkonen vaivu tappiomielialan valtaan. Fiksua Dominoivaa tullaan tapaamaan kauempaakin. Käytännön järjestelyt vaativat tietenkin aikaa ja panostusta, mutta jos motivaatio on kohdallaan, saa asiat kyllä rullaamaan.
Tsemppiä vain etsintään, kyllä se ennen pitkää tuottaa tulosta!
-
Tuntuu, että löytyy paremmin silloin kun ei etsi aktiivisesti. Toki ilmoitukset on auttanut. Mun ilmoituksiin on vastattu ja mä oon vastannut muiden ilmoituksiin.
Chat ja miitit ovat hyviä paikkoja tutustua ihmisiin ja molemmista on mahdollista löytää seuraa. Piiskaa haluavia naisia tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Suurin ongelma on yleensä välimatka. Piiskaa antavia naisia on vaikeampi löytää, mutta kyllä niitäkin on.
-
Olen ainakin minä ollut huomaavinani usein tuon ihan saman jutun. Kun olen etsinyt seuraa, niin kovin hiljaista on. Sitten kun en etsi seuraa, niin olen saanut useamman yhteydenoton. En tiedä johtuuko tuo sitten siitä, että henkilöä on helpompi lähestyä, jos hänellä ei ole mitään voimassaolevaa hakujuttua ihannekumppanin määritelmineen. Mutta paljon on asioissa osuutta myös tuurilla. Samanhenkisten pitää olla liikkeellä samaan aikaan.
Musta tuntuu, että silloin jos ns etsii kunnolla, on ehkä helpompi olla liikkeellä pitkän vaatimuslistan kanssa kumppanin suhteen. Sit kun ei varsinaisesti etsi mitään, niin ehkä vähän luopuu niistä vaatimuksista, jolloin on ehkä avarakatseisempi seuran suhteen?
-
Niin. Oikeastaan sehän on ihan luonnollista, että jos on tosissaan etsimässä jotain, niin on tehnyt myös itselleen selväksi mitä haluaa. Mutta se on myös tuurista kiinni, sattuuko haluamaansa löytämään.
Vaikka onkin etsimässä jotain tiettyä, niin ei kannata jäädä odottelemaan sen ilmestymistä. Kannattaa elää se odotusaikakin täysillä. Silloin odotusaika ei tunnu niin pitkältä, ja toisaalta jos sitä unelmakumppania ei tulisikaan koskaan löytämään, niin voisi sanoa silti eläneensä ihan mukavasti. :)
-
Tilastoa; Noin joka 700:s vastaantulija on mahdollisesti kinky. Ja jokaista kinkyä kohti on noin 42 neliökilometriä Suomenmaata.
Jos ei aktiivisesti etsi, niin todennäköisyys törmätä noin muutenvaan on häviävän pieni. Tietenkin on mahdollisuus yrittää "käännyttää" jotain tuntemaansa henkilöä, mutta riskinsähän siinäkin on >:D.
-
Musta tuntuu, että silloin jos ns etsii kunnolla, on ehkä helpompi olla liikkeellä pitkän vaatimuslistan kanssa kumppanin suhteen. Sit kun ei varsinaisesti etsi mitään, niin ehkä vähän luopuu niistä vaatimuksista, jolloin on ehkä avarakatseisempi seuran suhteen?
Tuossa Perhosen viestissä on jotakin itselleni tuttua. Todennäköisesti pätee pidempiin suhteisiini. Esim. ex-vaimooni olen törmännyt bussilaiturilla. :D Nykyiseen tuttavuuteen taas Tinderissä, tosin ensin lopetettuani sen käytön, tultuani tänne.
Se tunne, kun päättää, ettei etsi enää vaimomatskua ja lähtee kiipeämään puuhun seksi edellä... Tai sitten viesti, joka tulee poistamatta jääneeseen deittisovellukseen sekä utelut siitä, mitä tarkoitin tuolla Dom-hommalla. :)
Kohdallani voisin todeta, että seksiä saa etsimällä, mutta parisuhteeseen tarvitaan jo tuuria. Tosin edes jonkin verran aktiivisuutta tarvitaan aina.
-
Tilastoa; Noin joka 700:s vastaantulija on mahdollisesti kinky. Ja jokaista kinkyä kohti on noin 42 neliökilometriä Suomenmaata.
Jos ei aktiivisesti etsi, niin todennäköisyys törmätä noin muutenvaan on häviävän pieni. Tietenkin on mahdollisuus yrittää "käännyttää" jotain tuntemaansa henkilöä, mutta riskinsähän siinäkin on >:D.
Aktiivisesti esillä... Olematta turhan tyrkky
-
En ole vieläkään löytänyt rikasta miestä. No, en kyllä ole juuri etsinytkään.
Joskus ihania ihmisiä löytyy sattumalta. Joskus ei niin vakavalla seuranhaulla voi taas vaikka löytää helmen. :))
Tietenkin "vakavilla" kriteereillä voi myös löytää seuraa, mutta sanoisin, että siinä tapauksessa sen seuran pysyvyys elämässä voi olla vaikeampaa, kun huomaa, että jotkut kriteerit voi ehkä olla utopistisia.
Vähän varmaan persoonasta riippuvaa se, mikä millekin sopii.
-
Kohdallani voisin todeta, että seksiä saa etsimällä, mutta parisuhteeseen tarvitaan jo tuuria. Tosin edes jonkin verran aktiivisuutta tarvitaan aina.
+1 Inhoan kaikkein eniten lausahdusta "se tulee jos on tullakseen". Ei KUKAAN tule hakemaan sieltä kotiovelta treffeille ja harvempi lähestyy ihmistä joka ei tutki ympäristöään avoimin mielin. (Ja ei, nyt ei ole se hetki kun kannattaa tulla kertomaan että "mut ainaki haettiin kotiovelta, posteljooni oli elämäni mies!!1" kun tilastollisesti se on todella epätodennäköistä ;D )
-
Ei löydy kummallakaan tavoin. Ei löydy muuta kuin suuria puheita ja siihen se jää.
-
Ei löydy kummallakaan tavoin. Ei löydy muuta kuin suuria puheita ja siihen se jää.
Unohdetaan ne suuret puheet ja annetaan virran viedä....
-
Ei löydy kummallakaan tavoin. Ei löydy muuta kuin suuria puheita ja siihen se jää.
Unohdetaan ne suuret puheet ja annetaan virran viedä....
Niin. Kun oliskin se virta jonka mukana köllötellen mennä.
-
Ei löydy kummallakaan tavoin. Ei löydy muuta kuin suuria puheita ja siihen se jää.
Unohdetaan ne suuret puheet ja annetaan virran viedä....
Niin. Kun oliskin se virta jonka mukana köllötellen mennä.
Suuret puheet on aina itelläniki mutta eipä niitä tuu puheltua kuin vasta omille leluille.
Tyhmäähän se on tutustumatta ilmotella että saat sellasta kyytiä ettet oo ees haaveillu saavas jollei tunne toista eikä edes tiedä viehättääkö narttu livenä :)
Kuka tahansa voi kirjotella suuria,jotkut jopa puhuukin suuria mutta vielä harvemmat jopa tekee mitä sanoo tekevänsä ;)
-
Kohdallani voisin todeta, että seksiä saa etsimällä, mutta parisuhteeseen tarvitaan jo tuuria. Tosin edes jonkin verran aktiivisuutta tarvitaan aina.
+1 Inhoan kaikkein eniten lausahdusta "se tulee jos on tullakseen". Ei KUKAAN tule hakemaan sieltä kotiovelta treffeille ja harvempi lähestyy ihmistä joka ei tutki ympäristöään avoimin mielin. (Ja ei, nyt ei ole se hetki kun kannattaa tulla kertomaan että "mut ainaki haettiin kotiovelta, posteljooni oli elämäni mies!!1" kun tilastollisesti se on todella epätodennäköistä ;D )
Kyllähän sitä voi olla aktiivinen ja tutkailla ympäröivää maailmaa, vaikka kohtaloon uskoisikin. Siinä oon kyllä samaa mieltä et todennäköisyys hyvän suhteen löytymiseen oman sängyn alta on kovin pieni. Mutta opin, että koskaan mikään ei ole varmaa nimimerkillä löysin hyvän parisuhteen ja duunin saman viikon aikana makaamalla kännissä omalla sängyllä.
-
Kyllähän sitä voi olla aktiivinen ja tutkailla ympäröivää maailmaa, vaikka kohtaloon uskoisikin. Siinä oon kyllä samaa mieltä et todennäköisyys hyvän suhteen löytymiseen oman sängyn alta on kovin pieni. Mutta opin, että koskaan mikään ei ole varmaa nimimerkillä löysin hyvän parisuhteen ja duunin saman viikon aikana makaamalla kännissä omalla sängyllä.
Siinä tapauksessa kohtalo ei vaan oo tarkoittanut mua parisuhteeseen kun ei moista ihmettä vielä ole tullut vastaan ;D Ihan omin pikku tassuin on pitänyt astua oman kodin turvasta sinne ulkomaailmaan ja tutustua ihmisiin.
-
Tänne pitää perustaa thread missä sen lisäksi että ilmoittaa kuka on ja mitä hakee niin on velvoitettu menemään myös treffeille kun sopivat ehdokkaat löytyy. Ihmiset ei löydä ihmisiä jos ne ei tapaa ketään. Kirjoitukset nyt on vaan kirjoituksia. Kaffeella voidaan turista paremmin ja eihän sieltä ole pakko pariskuntana poistua. Onpahan saanut viettää parituntisen fellow kinkyn seurassa. Aina oppii uutta.
-
Mutta kun pitää osata hakea niin ettei tuo tabuja esiin. Ei saa hakea tuleville lapsille isää, ei saa hakea naista vyötäröllä, ei saa hakea tositarkoituksella. 8)
-
Juuri se on ongelma minkä havainnu omalla kohdalla että monikaan ei ole valmis tapaamaan livenä. Itse todellakin olen koska mun mielenkiinto ei riitä pelkkään kirjotteluun.
-
Eikö sellainen kinkyjen pikatreffi-homma voisi toimia? X määrä X-ihmisiä ja sitten aina 10 min aikaa tehdä vaikutus ja tutustua toiseen? >:D
-
Eikö sellainen kinkyjen pikatreffi-homma voisi toimia? X määrä X-ihmisiä ja sitten aina 10 min aikaa tehdä vaikutus ja tutustua toiseen? >:D
Onhan niitä bileissä toisinaan ollut.
-
Saattaapi hyvinkin löytää. Itsellä hyvät kokemukset.
-
Juuri se on ongelma minkä havainnu omalla kohdalla että monikaan ei ole valmis tapaamaan livenä. Itse todellakin olen koska mun mielenkiinto ei riitä pelkkään kirjotteluun.
Huomannut saman. Kirjekavereita löytys. Niitä, joilla ois munaa tavata livenäkin, on vähemmän.
Tästäkin huolimatta oon kyllä säästynyt huonoilta treffeiltä. Vaikka kaikkien kanssa ei olekaan löytynyt sitä mitä etsinyt, niin ollu tosi mukavaa ja tavannut kivoja tyyppejä. Mut enemmän tulee treffien perumisia viime tingassa kuin treffejä :P
Mut sen verran onneksi panettaa, että jaksaa sinnikkäästi etsiä ;D
-
Mut sen verran onneksi panettaa, että jaksaa sinnikkäästi etsiä ;D
Amen!
Tämä on se, mikä naista jaksaa liikuttaa. O:-)
-
Mahtaako tässä nyt oikeaa vastausta ollakaan =) Itse olen seurani löytänyt tavallaan etsimättä, mutta kuitenkin tilanteessa, jossa olen ollut vailla seuraa. Eli vapaana ollessani olen törmännyt paikassa tai toisessa mielenkiintoiseen ja puoleensavetävään tyyppiin. Parhaan ystäväni löysin ruokakaupasta, nykyisen kumppanini kuppilasta. Täältä baarista olen löytänyt ystävyyksiä ja tuttavuuksia, ja etsimäänhän heitä tänne tulinkin!
-
Mahtaako tässä nyt oikeaa vastausta ollakaan =)
Tuskin on.
-
Kaffeella voidaan turista paremmin ja eihän sieltä ole pakko pariskuntana poistua. Onpahan saanut viettää parituntisen fellow kinkyn seurassa. Aina oppii uutta.
Erittäin hyvin virkattu.
Joskus se pelkkä turinatuokio on kaiken vaivan arvoinen.
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
-
Allekirjoitan kulkurin kommentin täysin. Nuorempana, kun ei ollut varaa huoltaa ja vaihtaa osia, niin jamppa sai mut kotiinsa tasan tuosta syystä. Ystäviä ollaan edelleen. Tie sydämeen käy ketjurasvan kautta! :D
-
Oma toive ja usko seuran löytymiseen pitää olla vahvempi kuin omat mielen jumitukset, jotka kertovat, etteivät asiat voi muuttua
-
Löytyy molemmilla tavoilla mutta sitten ne ongelmat vasta alkaakin. Ensin täytyy saada pidettyä se seura ja sen jälkeen päästävä seurasta eroon ;D
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Ja nainen voi vähän löysätä ketjuja niin että ne on sopivassa kohdassa potkaistavissa pois päältä.. (tositarina lapsuudenkaverin kohdalla)
Valitettavasti sillä naisella oli kyllä sitten vähän ketjut löysällä muutenkin.
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Eipä se ole tuokaan aiheuttanut mitään kiinnostusta minua kohtaan..
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Eipä se ole tuokaan aiheuttanut mitään kiinnostusta minua kohtaan..
Oletko kokeillut löysätä ketjuja?
;D
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Eipä se ole tuokaan aiheuttanut mitään kiinnostusta minua kohtaan..
Oletko kokeillut löysätä ketjuja?
;D
En
-
^ haleja. Naiset menettää sun profiilin perusteella paljon jos sä jäät ilman. :love:
-
Oma toive ja usko seuran löytymiseen pitää olla vahvempi kuin omat mielen jumitukset, jotka kertovat, etteivät asiat voi muuttua
No tämäkin on totta! Semmonen vittumainen asenne että "toi kuitenkaan ole musta kiinnostunut" karkottaa kyllä parhaimmankin seuran huitsin nevadaan :))
-
Enpä enää edes seuraa etsi, mutta kyllä mulla suuresti vaikuttava tekijä oli kranttuus. Uskon että niin se on monella muullakin, koska avoimet ja rohkeat ihmiset näyttävät seuransa löytävän. Kun menee rohkeasti päämäärä mielessään eteenpäin, niin jotain tapahtuu. Jos jää taustalle tarkkailemaan ja arvioimaan, ei tapahdu.
Hyvin paljon nämä ovat persoonallisuuskysymyksiä. Sama näkyy esimerkiksi työn saamisessa. Jotkut sitä vain saavat, vaikka koulut ovat jääneet kesken ja elämä on vähän repaleista. Näiden vastapainoksi on työttömiä, jotka ovat tehneet nöyrästi työtä työllistyäkseen, mutta ei van onnistu.
Mulla introverttiys on voimakkaasti rajoittava tekijä. Kun ihmisten tai ihmisen seura imee energiat, lamauttaa ja passivoi, niin siitä on vaikea ponnistaa.
-
^ haleja. Naiset menettää sun profiilin perusteella paljon jos sä jäät ilman. :love:
Kiitos :love: Mutta kyllä se näyttää minun kohdalla siltä, että peli on menetetty
-
Oma toive ja usko seuran löytymiseen pitää olla vahvempi kuin omat mielen jumitukset, jotka kertovat, etteivät asiat voi muuttua
Positiivinen asenne pitää olla, mutta väkisinkin huomaa, kun varsinkaan mitään vakavampaa ei tunnu löytyvän, niin asenne alkaa muuttua pessimistiseksi ja alkaa ajatella, "että ei mitään kuitenkaan löydy". :D Pitää vain tosiaan yrittää olla positiivinen ja ajatella, että varmaan ainakin kuitenkin jotain seuraa löytyy.
-
Aina voi perustaa oman seuran ;D
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Osaan purkaa mummopyörän laakereiksi asti ja koota sen, eikä silti tytöt juokse perässä. Missä vika. :-[
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Osaan purkaa mummopyörän laakereiksi asti ja koota sen, eikä silti tytöt juokse perässä. Missä vika. :-[
Siitä taidosta, pitää myös kertoa tytöille :-)
-
Näin kevään kynnyksellä. Poikain kannattaa, hommata työkalut polkupyörien huoltamiseen. Sekä opetella myös käyttämään niitä ;) Jos miehelle ei olekkaan tarvetta, mekaanikolle ehkä ::)
Osaan purkaa mummopyörän laakereiksi asti ja koota sen, eikä silti tytöt juokse perässä. Missä vika. :-[
Siitä taidosta, pitää myös kertoa tytöille :-)
Onko se vain polkupyörien kasaaminen/purkaminen joka puree tyttöihin? Minä saan jotain aikaiseksi myös puusta mutta se ei ainakaan vaniljadeittisivustoilla kiinnosta ketään paskan vertaa
-
Onko se vain polkupyörien kasaaminen/purkaminen joka puree tyttöihin? Minä saan jotain aikaiseksi myös puusta mutta se ei ainakaan vaniljadeittisivustoilla kiinnosta ketään paskan vertaa
Ikeaa kasaamalla on saanut alkunsa varmaan miljoona parisuhdetta...
Aika moni on varmaan eronnutkin kasauserimielisyyksiin, mutta se on toinen tarina.
-
Semmonen vittumainen asenne että "toi kuitenkaan ole musta kiinnostunut" karkottaa kyllä parhaimmankin seuran huitsin nevadaan :))
Nettideittailutilastoni tuntee termin "itsepalvelupakit". Mikä paremmin kuvaisi sitä, että kirjoitan jollekulle parituhatta sanaa per päivä ja sitten saan viestin "Mun mielestä sä et ole kiinnostunut musta, joten vetäydyn hyvän sään aikana"?
-
Nettideittailutilastoni tuntee termin "itsepalvelupakit". Mikä paremmin kuvaisi sitä, että kirjoitan jollekulle parituhatta sanaa per päivä ja sitten saan viestin "Mun mielestä sä et ole kiinnostunut musta, joten vetäydyn hyvän sään aikana"?
Tuohan riippuu kai siitä mistä ne kaksituhatta sanaa/pvä koostuu. Jos sisältö on vain minä, minä, minä ja taas minä niin kyllä kirjeen saaja on oikeassa.
-
Semmonen vittumainen asenne että "toi kuitenkaan ole musta kiinnostunut" karkottaa kyllä parhaimmankin seuran huitsin nevadaan :))
Nettideittailutilastoni tuntee termin "itsepalvelupakit". Mikä paremmin kuvaisi sitä, että kirjoitan jollekulle parituhatta sanaa per päivä ja sitten saan viestin "Mun mielestä sä et ole kiinnostunut musta, joten vetäydyn hyvän sään aikana"?
Itse olen poistanut yhtä lukuunottamatta kaikki nettideittirofiilit koska siellä ketään ei kiinnosta. Enää happypancake on jäljellä ja sekin on loppusuoralla. Oon vain niin kyllästynyt!
-
En usko, että kukaan ainakaan kotoa tulee hakemaan. Ite kyllä liputan Tinderin puolesta. Helppo tapa tutustua ihmisiin vaikka (oikeasti) kahvin merkeissä :D
-
Tuohan riippuu kai siitä mistä ne kaksituhatta sanaa/pvä koostuu. Jos sisältö on vain minä, minä, minä ja taas minä niin kyllä kirjeen saaja on oikeassa.
Itse olen vain ilahtunut törmätessäni keskustelukumppaneihin, jotka osaavat esitellä itsensä runsassanaisesti.
Näillä tuhmasivustoilla nettideittaajat kertovat usein seksuaalisista toiveistaan kaiken, mutta siihen se sitten jääkin. Ei tuolla normaalilla nettideittailupuolella kukaan jätä kysyttäessä kertomatta esimerkiksi etunimeään, ammattiaan tai mitä on päivän aikana puuhannut. Täällä jättävät, jotta eivät vain tulisi tunnistetuiksi ja samalla leimatuiksi pervoiksi. Kun puolet kysymyksistäni ohitetaan, en ole ainakaan itse keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa itsestäni lisää siinä toivossa, että avoimuuteni saa juttelukaverinikin rentoutumaan.
-
Tänne pitää perustaa thread missä sen lisäksi että ilmoittaa kuka on ja mitä hakee niin on velvoitettu menemään myös treffeille kun sopivat ehdokkaat löytyy. Ihmiset ei löydä ihmisiä jos ne ei tapaa ketään. Kirjoitukset nyt on vaan kirjoituksia. Kaffeella voidaan turista paremmin ja eihän sieltä ole pakko pariskuntana poistua. Onpahan saanut viettää parituntisen fellow kinkyn seurassa. Aina oppii uutta.
Kuinkahan moni siihen tohtisi ilmoituksen laittaa. ::) Toisaalta, vastauksiakin voisi olla hankalaa saada, jos ilmoittaja joutuisi laittamaan todella tiukat kriteerit, ettei vain päädy epämieluisille treffeille. Tietenkin tarkastelen tätä subjektiivisesti, varsin introvertin ja vapaa-aikarajoitteisen sarjahurmaajan näkökulmasta. Itse kun kömmin luolastani vasta, jos sähköinen tutustuminen on jo varsin pitkällä ja olen todennut tapaamisen vaivan arvoiseksi.
Hutilyöntejä tulee silti toisinaan, mutta se ei seuran etsinnässä ole vältettävissä.
Yksi asia mikä tulee nyt äkkiseltään tajunnanvirtana mieleen, on omaperäisyys. Olen sitä mieltä, että ilmoitukseen kannattaa panostaa enemmän, kuin listata mistä tykkää ja mitä etsii. Näitäkin elementtejä on tietenkin oltava, mutta jos sitä on liikaa, se säikyttää ihmisiä loitommas.
Seuranhaku on vähän kuin työnhakua. Itsensä on markkinoitava onnistuneesti. Omaperäisyys nostaa mahdollisuuksia paljon. Itsensä asettaminen alttiiksi kritiikille on myös osoitus rohkeudesta ja toimii. Tärkeää on myös pelata omilla vahvuuksillaan. Joku on hyvä kirjoittamaan, joku rustaa runoja, jollakulla houkutin voi olla hieno kuvakokoelma galleriassa. Jos oma kirjallinen ilmaisu ei taitu, voi aina lainata jotakuta, joka osaa sen taidon. Esimerkiksi seuraavasti.
Tuntojani kuvastaa parhaiten Eino Leinon lautasliinaan kirjoittama runo, kun kaveri lähti kapakasta ja jätti hänet rahattomana maksamaan laskun:"Haista paska Koikkalainen, tämä oli ainoa keino, kirjoittanut Eino Leino".
Lainattua tekstiä ei kannata esittää omanaan, se iskee helposti kintuille.
Jos itsestä ei löydä mitään hyvää, on syytä mennä peilin eteen ja miettiä asiaa uudemman kerran. Jokaisella on omat vahvuutensa, ne pitää vain tunnistaa.
-
Jos itsestä ei löydä mitään hyvää, on syytä mennä peilin eteen ja miettiä asiaa uudemman kerran. Jokaisella on omat vahvuutensa, ne pitää vain tunnistaa.
Hyvin sanottu!
Itse en kauheasti jaksa jutustella viestien välityksellä, ainakaan aluksi. Parhaiten ihmiseen tutustuu kasvotusten. Saatan siis todella helpostikin lähteä uuden ihmisen kanssa kahville/bisselle, JOS koen hänet tarpeeksi kiinnostavaksi (tai jos mulla on vaan tylsää). Mutta ei mulla oikeesti oo aikaa eikä kiinnostusta lähteä kaikkien niiden kanssa kahville, jotka kertovat, että meillä yhteiset kiinnostuksenkohteet. Kyllä, aika moni tykkää esim. syväkurkkuilusta, alistamisesta ja piiskaamisesta, entä sitten?
-
Jos itsestä ei löydä mitään hyvää, on syytä mennä peilin eteen ja miettiä asiaa uudemman kerran. Jokaisella on omat vahvuutensa, ne pitää vain tunnistaa.
Ja opetella rakastamaan sitä mitä peilistä näkee. Jos plussien ja miinusten kokonaissumma jää negatiiviseksi, ei tunne itseään tarpeeksi hyvin ja se on aika huono lähtökohta deitti-ilmon tekemiseen. Itseään voi ja pitääkin kehittää, mutta rakastavan ruoskivassa hengessä. Kyky jo tuohon on niin suuri asia, että riippumatta siitä mitä negatiivista mukanaan kantaa, loppusumma on positiivinen. Liikaa ei kuitenkaan kannata itseään arvioida, koska on ihan varmaa, että se deittikumppani sen kyllä tekee. Deittimaailmassa kannata missään nimessä yrittää kaikkia miellyttäkään, vaikka prosentit oiski itseään vastaan. Kaikkia miellyttävä ympäripyöreys ei lopulta miellytä ketään yhtä vaarallista ku liika kranttuus.
-
Edellisestä tuli mieleeni toinenkin seikka.
Älä yritä miellyttää kaikkia, se ei koskaan onnistu. Taas vertaus työnhakuun; ei sillä ole väliä, jos sata kertaa sanotaan ei, yksi onnistuminen riittää.
-
Itsensä vähättely on varma tapa olla löytämättä seuraa sekin.
Jos aina vaikkapa aloittaa deitti-ilmoituksensa, tai tutustumisen toiseen ihmiseen, sanomalla ettei kuitenkaan mitään löydä, ei varmasti löydä. Itseensä pitää uskoa, ja jos ei usko, pitää sitten näytellä uskovansa. Sekin on parempi kuin ei mitään.
IKRM
-
Itsensä vähättely on varma tapa olla löytämättä seuraa sekin.
Jos aina vaikkapa aloittaa deitti-ilmoituksensa, tai tutustumisen toiseen ihmiseen, sanomalla ettei kuitenkaan mitään löydä, ei varmasti löydä. Itseensä pitää uskoa, ja jos ei usko, pitää sitten näytellä uskovansa. Sekin on parempi kuin ei mitään.
IKRM
Näin.
-
En usko, että kukaan ainakaan kotoa tulee hakemaan. Ite kyllä liputan Tinderin puolesta. Helppo tapa tutustua ihmisiin vaikka (oikeasti) kahvin merkeissä :D
Tinder on vaarallinen. Sieltä voi saada seuraa vaikkei sitä etsikään. Kaverin (mies) autoon istui sen odottaessa mua toinen mies, joka luuli sitä kundiksi kenen kanssa oli juuri puhunut tinderissä.
-
En usko, että kukaan ainakaan kotoa tulee hakemaan. Ite kyllä liputan Tinderin puolesta. Helppo tapa tutustua ihmisiin vaikka (oikeasti) kahvin merkeissä :D
Tinder on vaarallinen. Sieltä voi saada seuraa vaikkei sitä etsikään. Kaverin (mies) autoon istui sen odottaessa mua toinen mies, joka luuli sitä kundiksi kenen kanssa oli juuri puhunut tinderissä.
Kenties omaperäinen iskurepliikki...... :D :D
-
Mut miksei mulle käy koskaan noin? Se ei ole ainoa mies mun elämässä jonka homoseksuaalit on yrittäneet buukata mun nenän edestä. Mutta miksi mä saan aina istua rauhassa? Ei tuu kukaan vonkumaan mua. Noh, kyllä mä sen tiedän. Miehet mun elämässä on aina paremmannäköisiä. Pitkiä, tummia ja urheilullisia.
-
Laasasen tasoteoriat ovat vain teorioita ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuteen ovat yksittäistapauksia.
-
Mut miksei mulle käy koskaan noin? Se ei ole ainoa mies mun elämässä jonka homoseksuaalit on yrittäneet buukata mun nenän edestä. Mutta miksi mä saan aina istua rauhassa? Ei tuu kukaan vonkumaan mua. Noh, kyllä mä sen tiedän. Miehet mun elämässä on aina paremmannäköisiä. Pitkiä, tummia ja urheilullisia.
No ei kai sulla aina ole se oma mies mukana syöttinä ;).
Mulla on itsestä se teoria, että koska arjessa, vaikkapa kaupassa mummot tulee pyytään apua kun eivät näe lukee jotain, tai lapset kysyy kadulla pelaisinko mä niiden kanssa pokemonia, niin ne vaistoo mut oikeasti vaarattomaksi ja toimii sen mukasesti.
Sit jos oon jossain paikassa, missä jotain iskemistoimia voisi tapahtua, siellä väki kiertää asiallisen matkan päästä, yhtälailla vaistonsa avulla.. Musta varmaan huokuu se, että mulla ei olis mitään käsitystä siitä, mitenkä koko iskemiskonsepti toimii. Itse asiassa joku on joskus seurannut vierestä jotakuta rohkeaa, joka on peräti yrittänyt, niin mä en edes tajua sitä. Mulle on sit kerrottu jälkeenpäin millaista viihdettä tuli tarjottua.
Kun en oikein jaksa lukea rivien välistä vaan otan ihmisten puheet helposti kirjaimellisesti. Joskus tahallani, koska olen hidas ja en osaa innostua kestään tuosta noin vaan, enkä odota sitä muiltakaan.
Mutta ai niin, siis aiheeseen: Jopa kaltaiseni sosiaalisesti kyvytön vanhus löytää seuraa joskus etsimättäkin, mutta tärkeisiin tarpeisiin olen ihan vartavasiten etsinyt, esim. tutustumalla laajaan määrään ihmisiä ja pitämällä tuntosarvet pystyssä mahdollisesti sopivien varalta. Eli kumpi vaan toimii, jos sattuu toimimaan. Olemassa on myös skenessä harvinaisempia mutta itsestä kovin kiinnostavia ihmistyyppejä/taipumuksia jne. ja niitä toki vaikeampi löytää, yleensäkin löytää, ja sitten vielä sopiviakin. Siksi meillä on jatkuva haku päällä siltä varalta, että unelmiemme yksilö, jolle maagisesti me myös täyttäisimme jonkun hänelle tärkeän tarpeen, osuisi kohdalle. (me= tähän mennessä minun kanssani läheisimmissä suhteissa olevien piiri).
Vir
-
Jopa kaltaiseni sosiaalisesti kyvytön vanhus löytää seuraa joskus etsimättäkin, mutta tärkeisiin tarpeisiin olen ihan vartavasiten etsinyt, esim. tutustumalla laajaan määrään ihmisiä ja pitämällä tuntosarvet pystyssä mahdollisesti sopivien varalta. Eli kumpi vaan toimii, jos sattuu toimimaan.
Eli vaikkapa bileisiin lähtemällä ja siellä edukseen esiintymällä: itse ainakin pistin Virin ulkoisen olemuksen lauantaina positiivisesti merkille!
Edesauttaa huomattavasti tuntosarvien villiintymistä, (kun ensin on lukenut potentiaalisen tyypin fiksuja kommentteja sähköisesti), kun sitten tapaa irl, että toinen on panostanut tapaamiseen tulemalla ajoissa, ajatuksella pukeutuneena, hyväntuoksuisena ja omana itsenään. Kuten luonnollisesti olen itsekin tehnyt.
-
Minun logiikkani mukaan seuraa löytää etsimällä. Ongelmana tietty jos on kranttu. Sessioseuraa olisi tarjolla viikon jokaiselle päivälle mutta kun etsii yksinoikeudella olevaa seurustelusuhdetta niin sitten törmää ei-ole-tarjolla -pakettiin. Tai sitten olisi mahtava mies kun kirjoittaa. Oulusta. Ja minä Helsingissä. Enkä muuta kun hyvä työpaikka täällä.
Olen jostain syystä lainannut äitiäni usein viime kuukausina: Kaikki hyvät miehet on joko naimisissa tai niillä on jo poikaystävä.
Vihtiläisenä sissinä en kuitenkaan aio luovuttaa.......
-
Oma fiilis, kun tuota serustelullisempaa seuraa on välillä etsinyt aktiivisesti, välillä äärimmäisen passiivisesti, on että ei niillä ole paljon eroa, onnistumisen mahdollisuudet ovat jokatapauksessa suunnilleen yhtä monien sattumien summa. Oma kokemus on että mitä enemmän tosissaan panostaa siihen etsimiseen, sitä turhautuneempi olo vaan tulee. :D Rakentavampaa ajankäyttöä on kun vaan elää omaa elämäänsä, tekee siitä sellaisen että on onnellinen vaikkei koskaan löytäisi ketään. :)
-
Satunnaisesti harvoin joskus vahingossa etsimällä ja etsimättä tuntuu löytyvän.
Mutta missä ihmiset oikeasti tapaa muita? Ei nyt varsinaisesti kinkyjä vaan ihan muutenkin.
Itse kun tapaan vain työkavereita nykyisin. Ei ole aikaa mihinkään muuhun.
Silloin harvoin kun olen viihteellä on sen verran reippaasti tullut kippoa kaadettu ettei kannata edes naisille yrittää puhua niin passaan sen täysin. Känniääliöksi erheellisesti luulevat vielä, vaikka onkin ainoastaan ääliö joka sattuu olemaan kännissä.
Tinder tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta kun itse matsailen niitä 10 vuotta nuorempia ainoastaan niin sitten ne on aika helposti "yök pervo setä" tai sitten se on joku maksullinen, joka etsii tämmösiä pervoja setiä. Ja sen kerran kun oman ikäisten kanssa siellä on päätynyt kahville ne on ollut vielä enemmän sekoja kuin minä.
Pointti nyt lähinnä ihmetyksessäni oli että missä ihmiset sitten tapaavat? Vahingossa tai etsimällä.
-
OKCupid on toiminut mulle loistavasti. Molemmat nykyiset murut on löydetty sieltä (ja yksi heistä kirjoitti mulle ensin). Ja profiileista näkee myös samantien, onko perusarvot ja halut samankaltaisia, niin ei tule haaskattua aikaa täysin sopimattomien kanssa.
-
:) olen eriomanlainen yksilö jolla on ihan oma hankala elämänsä joten parempi kuin antaa elämän viedä sillain sopivasti tulee kohdattua ihania immeisiä toiset jää jotenkin rinnalle kulkemaan ja en ole pahoillani jos toisista en koskaan enää kuule mitään mutta sellaista se elämä on..olen niin helposti ihastuvaa sorttia et ei todellakaan kannata kaikkiin tarttua heti kiinni kun tulee tilaisuus vähän vaan hymistellä ja söpöstellä ihan vähän vain lisää...olen viimeaikoina vain tutkinut elämän kulkua että onko se kuitenkin niin helppoa se deittailu ja muu kanssakäyminen naistenkin kanssa niin helppoa..oma korvan väli ei tahdo uskoa tähän mahdollisuuteen..voimahali kaikille varsinkin perhikselle...työ haittaa vapaa-aikaa sano mun sanoneen..
-
"Älä etsi, löydä" sanoi mulle eräs teinivuosien aikainen ystävä.
En liki pariinkymmeneen vuoteen seuraa sitten oikein etsimällä etsinytkään, vaan tyypit tipahteli mun elämääni kuin taivaanlahjana. Oli poikkista, tyttistä, aviomiestä, kimppoja, polypallo, lisää tyttiksiä ja lopulta taksitolpalta vahingossa matkaan lähtenyt sielunkumppani.
Nyt olen ollut sinkku noin 2,5 vuotta, ja oon välillä ihan tosissaan etsinyt sitä seuraa, kun kerta taivaanlahjahanat on tyrehtyneet. Oon tavannut ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä keikoilla, baarissa, tinderissä ja harrastuksissa, netinkin yli, mutta nämä löydökset eivät sitten jostain syystä tai toisesta olleet kuitenkaan ihan sitä mitä etsin. Turhauttavaa joo, niin kuin eräs kommentoija taisi aiemmin sanoakin.
Mun kokemuksen mukaan siis etsimättä löytää seuraa. Pitäisköhän siis jäädä vaan ootteleen, että joku tulis kotoota hakemaan ;D
-
Parhaiten voisi löytää "pelikaverin" kun katsoo mitä muut tekevät. Massakulttuuri toimii aina ;) No minua se aiheuttaa päänsärkyä.
-
"Älä etsi, löydä" sanoi mulle eräs teinivuosien aikainen ystävä.
En liki pariinkymmeneen vuoteen seuraa sitten oikein etsimällä etsinytkään, vaan tyypit tipahteli mun elämääni kuin taivaanlahjana. Oli poikkista, tyttistä, aviomiestä, kimppoja, polypallo, lisää tyttiksiä ja lopulta taksitolpalta vahingossa matkaan lähtenyt sielunkumppani.
Nyt olen ollut sinkku noin 2,5 vuotta, ja oon välillä ihan tosissaan etsinyt sitä seuraa, kun kerta taivaanlahjahanat on tyrehtyneet. Oon tavannut ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä keikoilla, baarissa, tinderissä ja harrastuksissa, netinkin yli, mutta nämä löydökset eivät sitten jostain syystä tai toisesta olleet kuitenkaan ihan sitä mitä etsin. Turhauttavaa joo, niin kuin eräs kommentoija taisi aiemmin sanoakin.
Mun kokemuksen mukaan siis etsimättä löytää seuraa. Pitäisköhän siis jäädä vaan ootteleen, että joku tulis kotoota hakemaan ;D
Jää kotia .... niin karautan punaisella ratsullani sut hakemaan :)
-
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee. Jos mä laitan viestii vaikka tänään, niin viikon päästä on kyllä ihan turha vastata enää mitään. Oikeastaan, jos on vaikka pari päivää kesken viesteilyn hiljaista, niin mä oletan, että on tullut jotain parempaa tielle ja unohdan sen.
Nyt kun pari riviä laitoin tuonne yhteiseen ketjuun, niin yhden hiukan vakavammin otettavan kirjekaverin sain. Mut toistaiseksi mut on kyllä löydetty Fetistä, siis sellaiset, jotka etenee jotenkin määrätietoisemmin..;)
Tosin hiljattain huomasin, että mulle auttoi nimimerkin vaihto, vanha kun ohjasi maantieteellisesti väärin. Eli selkeästi on viikon sisään tullut uusia tuttavuuksia täältäkin:)
-
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee.
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
-
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
Tämä tuo mieleen erään toisen ärsyttävän seikan. Ei viestejä foorumille ja/tai tyhjä profiili, mutta silti tulee pitkä ja yksityiskohtainen yksäri. Olen muutamalta kysynytkin, miksi profiili on tyhjä. Eivät halua kirjoitella itsestään anonyymilla profiililla nettiin edes perusasioita itsestään siltä osin, miten se olisi kinkyseuranhaussa relevanttia. Minua sellainen epäilyttää, vaikka kuinka vakuuttelevat olevansa luotettavaa ja asiallista. Yksärillä lähestyessä ja muutenkin tuntemattomien kanssa netissä tekemisissä ollessa voi kertoa yhdelle yhtä ja toiselle toista ilman mitään referenssiä kaikkien sivuston käyttäjien saatavilla olevaan profiiliin. Ehkä minulta on mennyt jotain jalokiviä sivu suun tämän närkästyksen takia.. ::)
-
Terve
Näin uutena käyttäjänä tähän seuranhakuun sen verran. Kyllä sen profiilin pitää olla kunnossa.
Itse teen sitä pikkuhiljaa, kun jotain sanottavaa tulee mieleen :). Henkilökohtaisesti en osaa ajatella mitä siihen kirjoittaisin sellaista mitä muut haluavat tietää. Itse kun tiedän kaiken, mutta kaikkea ei jaksa kukaan lukea :).
Mutta joka tapauksessa oikeaan osoitteeseen olen saapunut.
Jarno
-
Etsimälläkin löytyy, kun ei etsi hampaat irvessä.
Ajatukseni perustuvat enemmänkin vaniljamaailmaan kun tämä kinky-puoli on jäänyt tämmöiselle lukemisen ja kirjoittamisen asteelle; nuorna miehenä tuli etsittyä hampaat irvessäkin mutta ei onnistanut. Ne vanhat kliseet "ole oma itsesi" ja "ole rento" taitavat perustua ihan todellisuuteen. Kun on rehdisti se mitä on, ei yritä olla sitä mitä olettaa toisen toivovan, niin se rehellisyys vissiin paistaa läpi ja herättää kiinnostuksen.
-
Kyllä ja ei.
Bdsm-yhteensopivan henkilön löysin vihdoin vahingossa. Olin jo vuosia painanut tämän puolen itsestäni unholaan, sillä en löytänyt sopivaa vaikka tapasin paljon "alan ihmisiä" yhteen aikaan.
-
Katsoin kerran erästä luontoelokuvaa, joka kertoi eläinten pariutumistavoista ja niihin liittyvistä rituaaleista. :o
Yhdessä kohdassa näytettiin kuinka yhden ainoan sinisorsanaaraan kimpussa oli yhtaikaa ainakin viisi koirassorsaa,
jotka kaikki halusivat yhtaikaa päästä nussimaan naarasta. Naarassorsa juoksi maata pitkin pakoon minkä räpylöistä pääsi,
kun ei jaksanut enää pitkään jatkuneen ahdistelun vuoksi lentää ilmassa. Sitten se yritti paeta kiimaisia sorsia veteen,
mutta kaikki koiraat tulivat porukalla perässä ja rynnivät naaraan päälle niin että se oli vaarassa hukkua lampeen.
Lopulta naaras pääsi vastarannan tiheän kaislikon suojiin, jonne raiskaajasorsajengi ei enää tullut sen perässä.
Naarassorsan seksuaalinen ahdistelu tuntui kovin tutulta ja pystyin hyvin eläytymään sen tuntemaan tuskaan.
Olenkin monta kertaa itse joutunut miettimään onko ulkoinen kauneus ihmiselle enemmän siunaus vai kirous.
Siinä kun on tasan tarkkaan kaksi puolta, joista se kauneuden kääntöpuoli ei ole lainkaan mukavaa koettavaa. :-\
Seuraakin kun on tupannut löytymään useimmiten aivan liikaa, ja nimenomaan sellaista seksuaalisesti latautunutta.
-
Olenkin monta kertaa itse joutunut miettimään onko ulkoinen kauneus ihmiselle enemmän siunaus vai kirous.
Siinä kun on tasan tarkkaan kaksi puolta, joista se kauneuden kääntöpuoli ei ole lainkaan mukavaa koettavaa. :-\
Seuraan pakkopyrkimisen inhottavuuden ymmärrän, jos ja kun sitä seuraa ei halua. Mutta mistä päättelet, että raiskaamaan pyritään vain ulkoisesti kauniita ihmisiä? Rumiakin raiskataan. Ihan kaikennäköisiä ja -kuntoisia. Kyse ei ole siitä, että on pakko päästä panemaan ihanannäköistä naista, vaan vallasta, väkivallasta, rikoksesta.
-
Ehkäpä entisessä ammatissani mallimaailmassa korostuu aivan liikaa ihmisen ulkonäkö, kuten muukin turhamainen pinnallisuus.
Kuitenkin jos tehtäisiin sellainen tosielämän testi, jossa laitettaisiin vaikkapa kymmenen aivan eri näköistä naista vierekkäin riviin,
ja sitten tuotaisiin paikalle muutama törkeistä raiskauksista tuomittu seksuaalirikollinen ja annettaisiin heidän aivan vapaasti valita
rivistä ne, jotka he tahtoisivat raiskata, olen varma että kauneimmiksi mielletyt naiset saisivat kokea heidän väkivaltansa ensin.
-
"Makunsa kullakin". Sanoi musti ku muniaan nuoli. :o
-
Vaikka kauneus onkin kamala rasite niin uskon kyllä rumuuden olevan vieläkin raskaampi taakka. Onneksi rumia ei sentään raiskata, joten jotain iloa hevosennaamastakin.
-
Onneksi rumia ei sentään raiskata, joten jotain iloa hevosennaamastakin.
Edit: Onpa todella inhottavasti ja suorastaan tyhmästi misogyynisesti sanottu. >:(
-
Katsoin kerran erästä luontoelokuvaa, joka kertoi eläinten pariutumistavoista ja niihin liittyvistä rituaaleista. :o
Yhdessä kohdassa näytettiin kuinka yhden ainoan sinisorsanaaraan kimpussa oli yhtaikaa ainakin viisi koirassorsaa,
jotka kaikki halusivat yhtaikaa päästä nussimaan naarasta. Naarassorsa juoksi maata pitkin pakoon minkä räpylöistä pääsi,
kun ei jaksanut enää pitkään jatkuneen ahdistelun vuoksi lentää ilmassa. Sitten se yritti paeta kiimaisia sorsia veteen,
mutta kaikki koiraat tulivat porukalla perässä ja rynnivät naaraan päälle niin että se oli vaarassa hukkua lampeen.
Lopulta naaras pääsi vastarannan tiheän kaislikon suojiin, jonne raiskaajasorsajengi ei enää tullut sen perässä.
Naarassorsan seksuaalinen ahdistelu tuntui kovin tutulta ja pystyin hyvin eläytymään sen tuntemaan tuskaan.
Olenkin monta kertaa itse joutunut miettimään onko ulkoinen kauneus ihmiselle enemmän siunaus vai kirous.
Siinä kun on tasan tarkkaan kaksi puolta, joista se kauneuden kääntöpuoli ei ole lainkaan mukavaa koettavaa. :-\
Seuraakin kun on tupannut löytymään useimmiten aivan liikaa, ja nimenomaan sellaista seksuaalisesti latautunutta.
Vähän lisäystä luontodokumentin muodossa: https://www.youtube.com/watch?v=6k01DIVDJlY
-
Samaa perusperiaatetta ovat aidot orjakauppiaat toteuttaneet kautta aikojen: ensin myydään kauniit naiset kovalla hinnalla, ja sen jälkeen vähemmän kauniit naiset halvemmalla. Rahan tekeminen kauneudella koskee laajasti tietysti myös muuta tavallista liike-elämää, jossa vallitsee ns. kysynnän ja tarjonnan laki. Siis sitä mitä asiakkaat itselleen haluavat, sitä kauppiaat heille järjestävät, ja he tietysti myös hinnoittelevat tuotteet kysynnän suuruuden mukaisesti. Tähän liittyy myöskin monenlainen mainonta, jossa kauneutta käytetään psykologisen taitavasti tuotteiden kauppaamiseen visuaalisesti, esimerkiksi vaikkapa muoti- ja kosmetiikkateollisuudessa, jotka ovat maailmanlaajuisesti ajateltuna miljardiluokan bisneksiä. Kauniit valokuvamallit ovatkin siis tavallaan vain mainosmaailman pelinappuloita, joita raha liikuttaa. :(
-
Yksi tuttu pariskunta oli lomalla jossain näistä vähän perinteisemmistä, ei niin moderneista islamilaisista maista joskus kymmenisen vuotta sitten. He olivat nuori pariskunta, ja kiinnittävät huomiota, ja joku tuli sitten tarjoamaan aika monta kamelia tästä naisesta tälle miehelleen ;) Tottakai lähinnä varmasti vitsillä, mutta eksoottinen kauneus oli todella arvossaan, halusivat varmaan vähän uutta verta.. :)
-
Onneksi rumia ei sentään raiskata, joten jotain iloa hevosennaamastakin.
Edit: Onpa todella inhottavasti ja suorastaan tyhmästi misogyynisesti sanottu. >:(
Ikinä kuullut sarkasmista?
-
Etsimällä löytyy...mutta olen huomannut että monta kertaa löytyy sellaista mitä ei edes olis osannut hakea (ihan siis positiivisessa mielessä, tietysti paljon täytyy kahlata läpi kaikenlaista huttuakin) Seuranhaku on aina vähän sellaista tuuripeliä muutenkin mutta sen sanoisin että liikaa ei kannata fiksautua niihin omiin vaatimuksiin ja odottaa jotain neiti/herra täydellistä joka mätsää täsmällisesti niihin omiin mielikuviin. Voi muuten missata monta mielenkiintoista ihmistä.
-
Yllätyshyökkäys on tuottanut tähän mennessä parhaan tuloksen; siis helevetinmoinen röyhkeys ::) Toki suosittelen ensin hieman kuitenkin "saaliiseen" tutustumista ja ihmistuntemusta. Saattaahan joku moralisoida, mutta so what.
-
Jo pelkästään profiilin luomalla saa tällä palstalla hämmentävän paljon huomiota. En tiedä saavatko miehet vastaavaa vastaanottoa, mutta keski-ikäisenä naisena voin todeta yllättyneeni positiivisesti. Aloitteet ovat olleet myös sävyltään asiallisia - vaikka mahtuupa joukkoon se pakollinen törkylähestyminenkin. Onneksi aikuinen nainen jo pärjää törkyilijoiden kanssa ;-)
-
En tiedä saavatko miehet vastaavaa vastaanottoa
Et toki tietää voi, vaan arvata saattanet.. . :))
* )
-
Ei löytynyt kuukaudessa meille seuraa kun ei etsitty, katsotaan miten käy nyt kun etsitään seuraa :)
Yksin seuraa saatais varmasti helposti,varsinkin tuo narttu :P
-
Systemaattisesti ja tuloksekkaasti on seuraa varmaankin todella hankala löytää. Toisaalta jos ei tee mitään, pysyy varmaan yksin. Pysymällä aktiivisena (skenessä, saiteilla, elämässä muutenkin) ja pitämällä silmät auki voi ehkä onnistaa - mutta siihen voi mennä pitkä aika. Deitti-ilmot voivat auttaa.
Tämä on tämmöinen aihe josta tulee tosi epätoivoinen olo jos sitä liikaa miettii.
-
Ei löytynyt kuukaudessa meille seuraa kun ei etsitty, katsotaan miten käy nyt kun etsitään seuraa :)
Yksin seuraa saatais varmasti helposti,varsinkin tuo narttu :P
Viikko siihen meni mutta kannatti odottaa kun aivan ihana pupu löytykin :P
-H
-
Systemaattisesti ja tuloksekkaasti on seuraa varmaankin todella hankala löytää. Toisaalta jos ei tee mitään, pysyy varmaan yksin. Pysymällä aktiivisena (skenessä, saiteilla, elämässä muutenkin) ja pitämällä silmät auki voi ehkä onnistaa - mutta siihen voi mennä pitkä aika. Deitti-ilmot voivat auttaa.
Tämä on tämmöinen aihe josta tulee tosi epätoivoinen olo jos sitä liikaa miettii.
Helppoa ei todellakaan. Kuullut myös paljon heistä jotka ovat koko elämänsä etsineet mutta eivät vaan löydä koskaan. Surullista. Aina se ei ole helppoa olla aktiivinen etenkään jos on tullut vastaan liian monia pettymyksiä mutta jos ei ota niin ei se annakaan vai miten se meni.
-
Tärkeimmät kai jo sanottu aiemmin....monesti kritisoidaan miesten karkeaa ja rempseää tyyliä. Jos vedetään mutkia suoriksi ja yksinkertaistetaan, jaetaan naiset jotka etsivät panoseuraa tai pidempiaikaista ja miehet jotka ovat, tai yrittävät olla herrasmiehiä ja miehet jotka menevät suoraan asiaan. (Obviously on myös miehiä jotka etsivät pidempiaikaista seuraa, muttei pointti tässä yhteydessä)
Moni tekijä vaikuttaa...itseluottamus ennenkaikkea.
Erilaisia taktiikoita kokeillut vuosien varrella, karkean rempseä tyyli toimii kyllä, jos yhdistyy riittävään määrään informaatiota(kuvat yms) ja itseluottamusta.
Tyyliin:"Isokullinen setämies etsii panoseuraa" ;D jos sinulla ei ole pokeria sanoa tuota itseluottamuksella niin ei toimi. Jos on, toimii ;)
-
Nyt alkaakin empiirinen tutkimus tän aiheen parissa ;D Varmaan menen ja muutan aikaisempaa mielipidettäni.
-
Riippuu varmaan eniten tuurista tuleeko oikea tyyppi vastaan.
-
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee.
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
Sitten, jos kysyt, niin satavarmana et saa vastausta.
-
Siis hommatkaa nissan micra, ja saatte potkia kosijoita jonosta ovelta. >:D :love:
-
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee.
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
Sitten, jos kysyt, niin satavarmana et saa vastausta.
Kyllä mä uskon, että useimmat sentään vastaavat, jos viestisi sisältää edes yhden kysymyksen..
Silloin, kun mulla on ollut seuranhaku käynnissä, niin oon kyllä vastannut kaikille. Ja nytkin vastaisin silti, vaikken seuraa hae. Se on vaan kohteliasta, enkä mä koe, että siitä niin kauheesti vaivaakaan olis.
-
Eihän kalastajakaan saa kalaa, jos hän ei lähde kalastamaan. Lisäksi kalastajan on tietysti hyvä tietää, missä kohteena olevat kalat mahdollisesti oleskelevat,
ja millaisilla pyydyksillä niitä kannattaa yrittää saalistaa. Jos laskee monta kalaverkkoa eri paikkoihin, on luonnollisesti paremmat mahdollisuudet saada kaloja.
Siinä vaiheessa on ehkä jo varaa heittää ns. alamittaiset kalat takaisin veteen kasvamaan, ja ottaa itselle talteen vain suurimmat ja muutenkin parhaat yksilöt.
Ihmisten kalastamisessakin tarvitaan siihen sopivaa tietotaitoa, jota oppii kaikkein parhaiten käytännön kokemusten kautta, siis lähtemällä saalistamaan ihmisiä.
Jos syötit ovat ihmispyydyksissä aivan vastustamattoman herkullisia, niin kohta ansat laukeavat ja häkkien kalterit kolisevat kun saaliit menevät pyydyksiin. >:D
-
Luen tämän otsikon aina: "löytääkö seuraa etsimällä vai etsimällä?"
Joo, etsimällä. Eniten kuitenkin etsiytymällä.
-
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee.
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
Sitten, jos kysyt, niin satavarmana et saa vastausta.
Kyllä mä uskon, että useimmat sentään vastaavat, jos viestisi sisältää edes yhden kysymyksen..
Silloin, kun mulla on ollut seuranhaku käynnissä, niin oon kyllä vastannut kaikille. Ja nytkin vastaisin silti, vaikken seuraa hae. Se on vaan kohteliasta, enkä mä koe, että siitä niin kauheesti vaivaakaan olis.
Kaikenlaista voi uskoa mutta kyllä vastaaminen tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö.
-
Tuskin tämä "Baari" poikkeaa kovinkaan paljon sielultaan esim. Suomi24 treffit palstoilta. Paitsi sillä, että Suomi 24 sivustolla käy kinky flaksi paremmin. Minulle riittää hyvin se, että on normaalivaatteissaeikä heti voi alkaa sitomisia ym. Esim minun galleriassa oleva nainen on bongattu työpaikalla. Ei missään senssi ym pakoista. Konstit on monet.
-
Ajattelin pitkästä aikaa täällä pyörhtää ja harkitsin jo ilmon laittamista. Sitten tuli mieleen, että eipä niistä yleensä mitään seuraa. Olen ehkä lannistunut partnerin löytämisen suhteen mutta ainahan sitä voi toivoa. En usko kenenkään kiskovan minua väkisin kodistani ulos mutta jotenkin harmittaa, ettei helposti saa ketään edes kirjoittelemaan.
Bläh. Nyt tuntuu tältä. Huomenna ehkä ei :)
-
Ei nyt varsinaisesti suututtu mutta...
Laitoin deitti-ilmoituksen ja tapasin erään miehen kahvilassa. Sanoin, että aion tavata myös toisen ilmoitukseen vastanneen. Myöhemmin tuli viestiä että kun mulla on näitä rautoja tulessa niin paljon, niin ei kannata jatkaa tutustumista. Ilmeisesti olisi pitänyt omistautua heti sen kahvikupillisen jälkeen.
Mulla oli joskus deitti-ilmoitus ihan vaniljasivustolla ja siellä joku kirjoitti samaa, "sulla taitaa olla monta rautaa tulessa".
Jos joku on nähnyt näitä mun tulisia rautoja niin saa palauttaa!
Miehinen mielipide tähän! Ei niinkään henkilökohtainen kommentti ketään kohtaan, vaan puhtaasti mielipidekirjoitus ;D
Jokusen kerran itsekin hakenut seuraa erilaisilta alustoilta ja panostanut jokaiseen tapaamiseen niinkuin toista tilaisuutta ei tulisi. Ja usein näin onkin; yhtä seuraa hakevaa naista kohti tuntuu olevan 10+ miestä, toinen toistaan parempia (tai pahempia) vaihtoehtoja, ja jokanen mies kohtelee muita kilpailijoina - ja ihan syystä. Usein yhden onni on muiden epäonni. Onneksi itseäni on kohdannut useammin onni kuin se jälkimmäinen, eli silkasta katkeruudesta en tätä mielipidettä kirjoita :)) Oma onni on kuitenkin kohdannut vain, jos vastapuoli on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan välittömästi, en ole kokenut olevani kakkosvaihtoehto ja olemme saaneet keskustelua aikaiseksi. Jatketaan...
Tämä tilanne on yleiskuvaltaan "Parastaan paneva mies" ja "Vaihtoehtojaan kartoittava nainen".
Miehen näkökulmasta tämä on suurinpiirtein suoraa epäkunnioitusta; yrittihän hän parhaansa, mutta vastapuoli haluaakin ottaa selvää muistakin vaihtoehdoista.
Kaikilla meillä on tottakai itsemääräämisoikeus ja kenenkään ei kuulu tyytyä huonoon vaihtoehtoon; itse ainakin laitan hanat kiinni ja käännän keulani muita kokemuksia kohti, jos vastapuolen kiinnostus on tasoa "No mä kattelen vielä muualtakin ja ilmottelen sitten!", ihan kuin työpaikkaa etsiessä. Kukaan ei halua olla kakkosvaihtoehto, ja ensimmäinen epäilys siitä, että olet se "kakkosvaihtoehto", lyö meillä kaikilla jarrut lukkoon. En ole kuullut kenenkään juoksevan kumppanin perässä, vaikka tietää olevansa tälle kakkonen.
Jos tästä luonnonvoimasta haluaa ottaa enemmänkin selvää, voi ladata Tinderin ja tehdä feikkiprofiilit miehenä ja naisena, ja pyyhkäistä kummallakin tilillä KAIKKI oikealle. Rajoina 160km sekä +/- 7 ikävuotta omasta profiilista.
Lisäksi kannattaa käyttää suhteellisen "geneerisiä" kuvia jostain netistä, eikä sitä Pamela Anderssonia tai Kellan Lutzia, ihan tasapuolisuuden nimissä. Tai voihan niilläkin kokeilla!
Miesten match-saldo keskivertonaamalla on usein alle 10 - allekirjoittaneella korkein saldo on ollut ~26kpl, Helsingissä v2015. Tinder Plus, Boostereita ja muita maksullisia ominaisuuksia käyttäen.
Naisten match-saldo keskivertonaamalla on 95% oikealle pyyhkäisyistä - allekirjoittaneen naispuoleiset tuttavat puhuvat sadoista matcheistä, muutama jopa tuhannesta. Taustalla tietty matkustelua ympäri E-Suomea, eli ei puhuta yksittäisen kaupungin matcheista.
Tämän lisäksi arviolta alle 10% naisista laittaa aloitusviestiä; ja miksi enempi laittaisikaan, kun miehet yleensä pistävät parastaan, ennenkuin joku toinen ehtii viemään kohteen kiinnostuksen. Siinä kohtaa on alakynnessä automaattisesti.
Lisäksi kuulin tarinaa naiselta, kuinka hänen mielestään "Naisten ekat viestit kielii siitä, ettei kelpaa muille". Miehille seuranhaku on kilpavarustelua ja kilpailua, ja Tinderin aikakautena ainoastaan ulkonäöllä on väliä - tai sillä, että omistaa kalliin auton / veneen / harrastuksen - muistakaa, että naisilla on usein kymmenkertainen määrä vaihtoehtoja.
Miehille riittää, että nainen on katseenkestävä jollain tasolla, eikä näytä crack-riippuvaiselta. Sillä saa jo pyyhkäisyn oikealle.
Onneksi on olemassa OKC, Bdsmbaari, Kuvake.net ja muita alustoja, joilla se ensimmäisen kuvan laatu ei vie kaikki mahdollisuuksia mennessään. Näissäkin alustoissa miesten pitää heittää arpaa sen ensimmäisen viestinsä kanssa; yksikään ihminen ei ole samanlainen, eikä sama pickup-line toimi 100% ajasta. Pitää olla kevyttä pohjatyötä ja kehittää viesti, jossa on särmää, huumoria, vakavuutta, miehisyyttä, ottaa huomioon sen toisen ja se herättää kiinnostuksen. Ai joo, ja sen pitää olla uniikki viesti, jota kukaan muu ei ole vielä keksinyt.
Lisäksi välillä "TuuX panee" viesti osuu ja uppoaa, joten pakka on täysin sekaisin!
Meni vähän mielipiteet ja faktat sekasin, toivottavasti ei kuitenkaan merkittävästi.
Lähdeluettelo on lyhyt; "oma kokemus ja kaverien puheet".
Toivottavasti tämä myöhäisillan paketti raottaa vähän ovea miesten seuranhaun maailmaan, ja vastaa kysymykseen "missä mun raudat on?!" ;D
-
Ei nyt varsinaisesti suututtu mutta...
Laitoin deitti-ilmoituksen ja tapasin erään miehen kahvilassa. Sanoin, että aion tavata myös toisen ilmoitukseen vastanneen. Myöhemmin tuli viestiä että kun mulla on näitä rautoja tulessa niin paljon, niin ei kannata jatkaa tutustumista. Ilmeisesti olisi pitänyt omistautua heti sen kahvikupillisen jälkeen.
Mulla oli joskus deitti-ilmoitus ihan vaniljasivustolla ja siellä joku kirjoitti samaa, "sulla taitaa olla monta rautaa tulessa".
Jos joku on nähnyt näitä mun tulisia rautoja niin saa palauttaa!
Miehinen mielipide tähän! Ei niinkään henkilökohtainen kommentti ketään kohtaan, vaan puhtaasti mielipidekirjoitus ;D
Jokusen kerran itsekin hakenut seuraa erilaisilta alustoilta ja panostanut jokaiseen tapaamiseen niinkuin toista tilaisuutta ei tulisi. Ja usein näin onkin; yhtä seuraa hakevaa naista kohti tuntuu olevan 10+ miestä, toinen toistaan parempia (tai pahempia) vaihtoehtoja, ja jokanen mies kohtelee muita kilpailijoina - ja ihan syystä. Usein yhden onni on muiden epäonni. Onneksi itseäni on kohdannut useammin onni kuin se jälkimmäinen, eli silkasta katkeruudesta en tätä mielipidettä kirjoita :)) Oma onni on kuitenkin kohdannut vain, jos vastapuoli on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan välittömästi, en ole kokenut olevani kakkosvaihtoehto ja olemme saaneet keskustelua aikaiseksi. Jatketaan...
Tämä tilanne on yleiskuvaltaan "Parastaan paneva mies" ja "Vaihtoehtojaan kartoittava nainen".
Miehen näkökulmasta tämä on suurinpiirtein suoraa epäkunnioitusta; yrittihän hän parhaansa, mutta vastapuoli haluaakin ottaa selvää muistakin vaihtoehdoista.
Kaikilla meillä on tottakai itsemääräämisoikeus ja kenenkään ei kuulu tyytyä huonoon vaihtoehtoon; itse ainakin laitan hanat kiinni ja käännän keulani muita kokemuksia kohti, jos vastapuolen kiinnostus on tasoa "No mä kattelen vielä muualtakin ja ilmottelen sitten!", ihan kuin työpaikkaa etsiessä. Kukaan ei halua olla kakkosvaihtoehto, ja ensimmäinen epäilys siitä, että olet se "kakkosvaihtoehto", lyö meillä kaikilla jarrut lukkoon. En ole kuullut kenenkään juoksevan kumppanin perässä, vaikka tietää olevansa tälle kakkonen.
Jos tästä luonnonvoimasta haluaa ottaa enemmänkin selvää, voi ladata Tinderin ja tehdä feikkiprofiilit miehenä ja naisena, ja pyyhkäistä kummallakin tilillä KAIKKI oikealle. Rajoina 160km sekä +/- 7 ikävuotta omasta profiilista.
Lisäksi kannattaa käyttää suhteellisen "geneerisiä" kuvia jostain netistä, eikä sitä Pamela Anderssonia tai Kellan Lutzia, ihan tasapuolisuuden nimissä. Tai voihan niilläkin kokeilla!
Miesten match-saldo keskivertonaamalla on usein alle 10 - allekirjoittaneella korkein saldo on ollut ~26kpl, Helsingissä v2015. Tinder Plus, Boostereita ja muita maksullisia ominaisuuksia käyttäen.
Naisten match-saldo keskivertonaamalla on 95% oikealle pyyhkäisyistä - allekirjoittaneen naispuoleiset tuttavat puhuvat sadoista matcheistä, muutama jopa tuhannesta. Taustalla tietty matkustelua ympäri E-Suomea, eli ei puhuta yksittäisen kaupungin matcheista.
Tämän lisäksi arviolta alle 10% naisista laittaa aloitusviestiä; ja miksi enempi laittaisikaan, kun miehet yleensä pistävät parastaan, ennenkuin joku toinen ehtii viemään kohteen kiinnostuksen. Siinä kohtaa on alakynnessä automaattisesti.
Lisäksi kuulin tarinaa naiselta, kuinka hänen mielestään "Naisten ekat viestit kielii siitä, ettei kelpaa muille". Miehille seuranhaku on kilpavarustelua ja kilpailua, ja Tinderin aikakautena ainoastaan ulkonäöllä on väliä - tai sillä, että omistaa kalliin auton / veneen / harrastuksen - muistakaa, että naisilla on usein kymmenkertainen määrä vaihtoehtoja.
Miehille riittää, että nainen on katseenkestävä jollain tasolla, eikä näytä crack-riippuvaiselta. Sillä saa jo pyyhkäisyn oikealle.
Onneksi on olemassa OKC, Bdsmbaari, Kuvake.net ja muita alustoja, joilla se ensimmäisen kuvan laatu ei vie kaikki mahdollisuuksia mennessään. Näissäkin alustoissa miesten pitää heittää arpaa sen ensimmäisen viestinsä kanssa; yksikään ihminen ei ole samanlainen, eikä sama pickup-line toimi 100% ajasta. Pitää olla kevyttä pohjatyötä ja kehittää viesti, jossa on särmää, huumoria, vakavuutta, miehisyyttä, ottaa huomioon sen toisen ja se herättää kiinnostuksen. Ai joo, ja sen pitää olla uniikki viesti, jota kukaan muu ei ole vielä keksinyt.
Lisäksi välillä "TuuX panee" viesti osuu ja uppoaa, joten pakka on täysin sekaisin!
Meni vähän mielipiteet ja faktat sekasin, toivottavasti ei kuitenkaan merkittävästi.
Lähdeluettelo on lyhyt; "oma kokemus ja kaverien puheet".
Toivottavasti tämä myöhäisillan paketti raottaa vähän ovea miesten seuranhaun maailmaan, ja vastaa kysymykseen "missä mun raudat on?!" ;D
Tähän vastaan: En jaksa nähdä vaivaa hakea seuraa netistä. Tapaamaalla on kaikki mun suhteeni löytyneet (paitsi yksi, joka vastasi sarkastiseen ja itseironiseen ilmoon ja toinen, joka lähti liehittelemään mua sätin puolella). Kyllä sen luonnossa tietää toimivatko kemiat, vai ei.
-
Mun nykyiset ihmiset taas löytyi kaikki OKC:sta. Kaksi niistä (kaikki siis naisia) jopa laittoi mulle viestiä ekana. ;D
-
Ei nyt varsinaisesti suututtu mutta...
Laitoin deitti-ilmoituksen ja tapasin erään miehen kahvilassa. Sanoin, että aion tavata myös toisen ilmoitukseen vastanneen. Myöhemmin tuli viestiä että kun mulla on näitä rautoja tulessa niin paljon, niin ei kannata jatkaa tutustumista. Ilmeisesti olisi pitänyt omistautua heti sen kahvikupillisen jälkeen.
Mulla oli joskus deitti-ilmoitus ihan vaniljasivustolla ja siellä joku kirjoitti samaa, "sulla taitaa olla monta rautaa tulessa".
Jos joku on nähnyt näitä mun tulisia rautoja niin saa palauttaa!
Miehinen mielipide tähän! Ei niinkään henkilökohtainen kommentti ketään kohtaan, vaan puhtaasti mielipidekirjoitus ;D
Jokusen kerran itsekin hakenut seuraa erilaisilta alustoilta ja panostanut jokaiseen tapaamiseen niinkuin toista tilaisuutta ei tulisi. Ja usein näin onkin; yhtä seuraa hakevaa naista kohti tuntuu olevan 10+ miestä, toinen toistaan parempia (tai pahempia) vaihtoehtoja, ja jokanen mies kohtelee muita kilpailijoina - ja ihan syystä. Usein yhden onni on muiden epäonni. Onneksi itseäni on kohdannut useammin onni kuin se jälkimmäinen, eli silkasta katkeruudesta en tätä mielipidettä kirjoita :)) Oma onni on kuitenkin kohdannut vain, jos vastapuoli on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan välittömästi, en ole kokenut olevani kakkosvaihtoehto ja olemme saaneet keskustelua aikaiseksi. Jatketaan...
Tämä tilanne on yleiskuvaltaan "Parastaan paneva mies" ja "Vaihtoehtojaan kartoittava nainen".
Miehen näkökulmasta tämä on suurinpiirtein suoraa epäkunnioitusta; yrittihän hän parhaansa, mutta vastapuoli haluaakin ottaa selvää muistakin vaihtoehdoista.
Kaikilla meillä on tottakai itsemääräämisoikeus ja kenenkään ei kuulu tyytyä huonoon vaihtoehtoon; itse ainakin laitan hanat kiinni ja käännän keulani muita kokemuksia kohti, jos vastapuolen kiinnostus on tasoa "No mä kattelen vielä muualtakin ja ilmottelen sitten!", ihan kuin työpaikkaa etsiessä. Kukaan ei halua olla kakkosvaihtoehto, ja ensimmäinen epäilys siitä, että olet se "kakkosvaihtoehto", lyö meillä kaikilla jarrut lukkoon. En ole kuullut kenenkään juoksevan kumppanin perässä, vaikka tietää olevansa tälle kakkonen.
Jos tästä luonnonvoimasta haluaa ottaa enemmänkin selvää, voi ladata Tinderin ja tehdä feikkiprofiilit miehenä ja naisena, ja pyyhkäistä kummallakin tilillä KAIKKI oikealle. Rajoina 160km sekä +/- 7 ikävuotta omasta profiilista.
Lisäksi kannattaa käyttää suhteellisen "geneerisiä" kuvia jostain netistä, eikä sitä Pamela Anderssonia tai Kellan Lutzia, ihan tasapuolisuuden nimissä. Tai voihan niilläkin kokeilla!
Miesten match-saldo keskivertonaamalla on usein alle 10 - allekirjoittaneella korkein saldo on ollut ~26kpl, Helsingissä v2015. Tinder Plus, Boostereita ja muita maksullisia ominaisuuksia käyttäen.
Naisten match-saldo keskivertonaamalla on 95% oikealle pyyhkäisyistä - allekirjoittaneen naispuoleiset tuttavat puhuvat sadoista matcheistä, muutama jopa tuhannesta. Taustalla tietty matkustelua ympäri E-Suomea, eli ei puhuta yksittäisen kaupungin matcheista.
Tämän lisäksi arviolta alle 10% naisista laittaa aloitusviestiä; ja miksi enempi laittaisikaan, kun miehet yleensä pistävät parastaan, ennenkuin joku toinen ehtii viemään kohteen kiinnostuksen. Siinä kohtaa on alakynnessä automaattisesti.
Lisäksi kuulin tarinaa naiselta, kuinka hänen mielestään "Naisten ekat viestit kielii siitä, ettei kelpaa muille". Miehille seuranhaku on kilpavarustelua ja kilpailua, ja Tinderin aikakautena ainoastaan ulkonäöllä on väliä - tai sillä, että omistaa kalliin auton / veneen / harrastuksen - muistakaa, että naisilla on usein kymmenkertainen määrä vaihtoehtoja.
Miehille riittää, että nainen on katseenkestävä jollain tasolla, eikä näytä crack-riippuvaiselta. Sillä saa jo pyyhkäisyn oikealle.
Onneksi on olemassa OKC, Bdsmbaari, Kuvake.net ja muita alustoja, joilla se ensimmäisen kuvan laatu ei vie kaikki mahdollisuuksia mennessään. Näissäkin alustoissa miesten pitää heittää arpaa sen ensimmäisen viestinsä kanssa; yksikään ihminen ei ole samanlainen, eikä sama pickup-line toimi 100% ajasta. Pitää olla kevyttä pohjatyötä ja kehittää viesti, jossa on särmää, huumoria, vakavuutta, miehisyyttä, ottaa huomioon sen toisen ja se herättää kiinnostuksen. Ai joo, ja sen pitää olla uniikki viesti, jota kukaan muu ei ole vielä keksinyt.
Lisäksi välillä "TuuX panee" viesti osuu ja uppoaa, joten pakka on täysin sekaisin!
Meni vähän mielipiteet ja faktat sekasin, toivottavasti ei kuitenkaan merkittävästi.
Lähdeluettelo on lyhyt; "oma kokemus ja kaverien puheet".
Toivottavasti tämä myöhäisillan paketti raottaa vähän ovea miesten seuranhaun maailmaan, ja vastaa kysymykseen "missä mun raudat on?!" ;D
Näin tää oman kokemuksen mukaan menee. Tinderissä esimerkiksi olen satoja tykkäyksiä pistänyt ja kaksi matchia on tähän asti tullut, joista toinen ei vastannut ja toinen vaikutti kiinnostuneelta muutaman viestin jonka jälkeen kommunikaatio hävisi. Muissa palveluissa, mukaan lukien BDSM-Baari, OKCupid jne. vastausten saamisprosentti on suurin piirtein samaa luokkaa. Hienoimpia on "Kiva viesti, mä kirjotan sulle enemmän takasin paremmalla ajalla" jonka jälkeen kyseisestä naisesta ei kuulukkaan enää sitten mitään.
Seuranhaku on miehelle työtä joka ei yleensä ole kovin palkitsevaa. Itsetunto saa olla kunnossa että kestää ne sadat vastausta vaille jäävät lähestymisviestit ja täysin epämääräiset vastaukset joista ei ota mitään selvää mitä niillä tarkoitetaan, välillä kun vastaaja ei edes puhu samoista asioista kun mitä itse kirjoitit. Jos yli prosentti lähestymisistä tuottaa enemmän kuin kaksi vastausta niin ollaan jo keskiarvon yläpuolella. Onko siis tällaisessa ympäristössä ihme että lähestymiset eivät aina ole pienen novellin mittaisia sepustuksia, varsinkin jos perusasiat löytyy lähestyjän profiilista, eivätkä aina kuulosta maailman omaperäisimmiltä viesteiltä. Seuranhaun realiteetit aiheuttaa sen että jokaiseen lähestymisyritykseen ei vaan voi panostaa tunteja aikaa, varsinkin jos lähestyttävän profiili on suppea tai lähes tyhjä jolloin ei ole käytännössä edes mitään mihin tarttua viestin muotoilua varten.
-
Ei se määrä, vaan se laatu. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kannattaa hetki miettiä, onko parempi yrittää maksimoida vaihtoehtojen määrä vai keskittyä löytämään ne muutamat itselle sopivat.
On varmasti totta, että naisena saa enemmän tarjouksia ja matcheja, mutta niitä yhteensopivia on sekä miehille että naisille saman verran (lähden nyt siitä olettamuksesta, että koko ketju on pääosin miesten ja naisten pariutumista käsittelevä). Olen sekä ollut miehenä seuranhaussa että katsonut vierestä, kun nainen kiroaa niiden kiinnostavien löytymisen vaikeutta kaiken kohinan seasta. Muutaman vuoden aikavälillä niitä oikeasti kolahtavia on ollut suunnilleen sama määrä kummallakin.
Ja joo, on helvetin turhauttavaa kun joskus seuranhaku tuntuu siltä, että maailmassa ei ole ketään ja kaikki viedään nenän edestä. On vaikea ajatella, että tuo nyt ei sitten ollut mulle, kun lähtikin toisen matkaan, vaikka objektiivisesti katsoen niin olisi kaikille parempi. Ahdistaa kuulla, miten joku toinen ravaa jatkuvasti treffeillä, vaikka kääntöpuolelta katsoen sitä on jo jatkunut vuosia eikä parisuhdestatus ole siitä miksikään muuttunut.
Se, millä on väliä, on oikeiden ihmisten löytäminen, ei mahdollisimman suuri potentiaalisten joukko. Tietääkseni Tinder näyttää käyttäjille viimeisenä ne, jotka ovat tykänneet jokaisesta vastaantulijasta, juuri siksi että vain ne kiinnostavat löytyisivät. Voin olla väärässä, en ole perehtynyt kovin syvällisesti.
Olen itse hakenut seuraa silloin, tällöin ja tuolloin, monesta eri paikasta. Toiset olen löytänyt netistä, toiset livenä, osan ystävien kautta. Lähestyn vain niitä, jotka kiinnostavat muutenkin kuin tasolla "kiva peppu, pääsisköhän koeajolle". Jos kävelee baarissa pöydän ääreen ja kysyy vuorollaan jokaista seurueen naista tanssimaan, todennäköisyydet laskevat ensimmäisen jälkeen hyvin lähelle nollaa. Sama pätee muussakin seuranhaussa, koska ihmiset puhuvat keskenään, varsinkin näin pienissä piireissä.
Ja vaikka kuinka haluaisin, että kaikille löytyisi joku ja aurinko paistaisi joka päivä, ymmärrän senkin että todellisuus ei toimi niin. Toisilla käy parempi flaksi kuin toisilla. Mitään viisasten kiveä minulla ei ole tarjota, mutta niiden oikeasti kiinnostavien ihmisten etsiminen on toiminut itselle. On sitten ollut aikaa ja energiaa kirjoittaa henkilökohtaisempia viestejä.
---
Edit: koska viesti siirrettiin toiseen ketjuun, poistin alkuperäiseen tarkoitetun osan.
-
Joo-o, haastavaa on. Tähän kun vielä lisää sen että on itse niin perkeleen valikoiva (nirso), niin saa kyllä olla ihan rauhassa naisten häirinnältä. ;D
-
Mä oon päässy kokeilemaan kahta eri versiota seuranhausta. Naisena miehistä ja naisena naisista. Jälkimmäisessä tarttee vähän niinkuin tehdä jotain itsekin. :D Eli kyllä, ero on olemassa. (Vastausprosentti naisilta on muuten ollu lähellä sataa, et siinäkin on vissiin joku ero...). Mä muuten vastaan kaikille, siitä huolimatta et jos mies jotain multa vaikka täällä kysyy niin se ei oo tainnu lukea profiilia. Mut siitä voidaan ehkä todeta et suurin osa taitaa lukea, kun ei niitä viestejä usein tuu.
-
Mä oon päässy kokeilemaan kahta eri versiota seuranhausta. Naisena miehistä ja naisena naisista. Jälkimmäisessä tarttee vähän niinkuin tehdä jotain itsekin. :D Eli kyllä, ero on olemassa. (Vastausprosentti naisilta on muuten ollu lähellä sataa, et siinäkin on vissiin joku ero...).
Alkuperäsessä tekstissäni en tosiaan koskenutkaan muutakuin heteronäkökulmaan, puhumattakaan sukupolvista.
Disclaimer:
En koske homo-/lesbonäkökulmiin, tai muunsukupuolisten, koska niistä minulla ei ole mitään hajua; aiheesta enemmän tietävät tai kokeneemmat saavat kertoa tarinansa itse. Kaikki tekstit ovat mielipiteitä ja kokemuksia 26v miehen näkökulmasta. Aiempi konteksti löytyy pari viestiä taaksepäin.
Eli asian ytimeen:
Miehet on pelottavia, erityisesti tuntemattomina. Hyvä sanoa näin miehenä, mutta ollaan nyt rehellisiä - naiset voivat tutustua muihin naisiin helpommin ja vapautuneemmin, kuin miehiin. [citation needed]
Lisätään aiempien seuranhakuongelmien päälle bi-uteliaat tai umpi-bi naiset, niin se Tinderin vaaka kääntyy yhä enemmän naisten eduksi.
En näe tätä ongelmana; kaikki meistä saa tehdä mitä haluavat. Miesten vaan pitäisi oppia olemaan vähemmän pelottavia, pelata sitä pitkän tähtäimen peliä eikä olla päällekäyviä. Lisäksi pienissä piireissä maine kirii edelle todella helposti, joten ajattelemattomat kommentit ovat sitä oman haudan kaivamista. Plus voit matchata kaksi kaverusta, jotka jakavat toisilleen KAIKEN mitä sanot :)
Voidaanko sitten puhua massaviesteistä?..
Herranjumala älkää laittako "truumaster" viestejä massana kaikille naisille - haulikkoammunta sopii muihin harrastuksiin. Lisäksi "truumaster" massaviestitys potkii kaikkia miehiä päähän ja syvemmälle sinne "pelottava mies" kuoppaan. [citation needed]
En ole truumaster, mutta jos yksi nainen, bi tai ei, saa kymmeniä samanlaisia "alistu huora" viestejä, niin yhtäkkiä olen itsekin "pelottava truumaster mies" muiden silmissä. Sellaisen imagon puhdistaminen vaatii paljon töitä; käyttäydy (duh), älä vihjaile (hnngh vaikeaa), ole ystävällinen, kerro itsestäsi, älä puuduta äläkä vahingossakaan lipsauta mitään, mikä murentaisi aiemmat saavutuksesi.
Ole itsesi ja kunnioita muita. Tai yritä olla parempi kuin oma itsesi. Naisilla on parempia vaihtoehtoja, kuin egoistiset truumasterit. Kaikella kunnioituksella teitä kivoja truumastereita kohtaan, tietty.
Pointtina tuoda esille kusipäinen käyttäytyminen. Älkää olko kusipäitä.
Sitten sukupolvien välisiin eroihin!
Oma sukupolveni (90s represent!) käyttää kaikki mahdolliset oljenkorret pariutumisriittiä suorittaessa; Tinder, baarit, keikat, reppureissaaminen jne jne.
Puhuin aiemmin niistä Tinder-mätchien määrästä, ja uskallan väittää, että samat prosentit pätevät yllämainittuihin oljenkorsiin - paitsi jos baarissa käyt jokaiselta kysymässä "Lähdetkö tanssimaan /tms". Prosentit putoavat kyllä nollille, koska vaikutat epätoivoiselta creepiltä, sukupuolesta ja iästä riippumatta. [citation needed]
Vanhempieni sukupolvi on vasta hitaasti lämpenemässä internetille ja "modernille deittailulle" - tutustutaan hyvin ennakkoon, ennen puhettakaan treffaamisesta - ja osa näistä hitaasti modernisoituvista tapauksista ovat hyvin suorapuheisia ja nopeasti eteneviä aluksi, mikä taas lisää "miehet on pelottavia" aspektia.
TL;DR?
Miehet on pelottavia. Ole parempi ihminen. Älä laita massaviestejä.
Sukupolvien väliset erot ovat merkittävät näin nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Ylläolevat koskevat kumpaakin sukupuolta.
Välikommentti toisaalta:
"Baarin ongelma on se, että siellä ihmisillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin seksuaaliset mieltymykset"
Menipä jaaritteluksi ja ehkä sivuutti aihetta, ehkä ei. Pitäis varmaan perustaa blogi kun tulee näin paljon laitettua yhteen ketjuun ::) Tekstin ydintarkoitus on olla herätys seuraa hakeville miehille, joiden teot ja toimet saattavat kaikki muut huonoon valoon.
@fen84 - Hyvin mahdollista, että ihmiset osaavat lukea profiilisi ja siksi viestejä ei kuulu. Minun silmääni tuo vaikuttaa paljolti "Ei miehiä kiitos" tekstiltä, joten miettisin kahdesti ennen "Lähetä" napin painamista :P
-
@fen84 - Hyvin mahdollista, että ihmiset osaavat lukea profiilisi ja siksi viestejä ei kuulu. Minun silmääni tuo vaikuttaa paljolti "Ei miehiä kiitos" tekstiltä, joten miettisin kahdesti ennen "Lähetä" napin painamista :P
No se lukee siellä suunnilleen neljästi varmuuden vuoksi. :D Ei tartte ihmisten haaskata aikaansa.
-
Seuraa, sekä leikkiseuraa on löytynyt sekä netistä että livenä. Ihan tuurista kiinni et löytyykö se oma tyyppi, ootko oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.
Milloin se on johtanut mihinkään pidempään/vakavampaan onkin jo aika paaaljoon pienempi % :)
-
Seuraa etsiessä kannattaa olla nöyrä,kehua tuntematonta ja antaa toisen päättää siitä miten mahdollisesti edetään jos edetään >:D
Jos taas ei etsi seuraa kannattaa vaan katsella maahan kun on ihmisten ilmoilla ja vastata vain kysyttäessä vältellen samalla katseiden kohtaamista >:D
Panolelua ettittäessa kannattaa vaan olla oma ittensä ja ottaa haluamansa >:D
Itelle lelun haussa isoimmat haasteet on foorumille kirjoittelu mutta tuollakin on tarkoituksensa ja se että pääsääntöisesti pikkuset on niin ujoja ettei tee aloitetta ja kun en itsekkään tuntemattomia juurikaan vakavassa mielessä lähesty :P
-
Kinkyäseuraa on löytynyt etsimällä ja etsimättä. Joskus jopa ihan pyykkituvasta. Oudoimmat kokemukset ovat tähän mennessä olleet Pohjanmaalaiset neidot 2000-luvun puolessavälissä toivottavasti jo edesmenneen citydeitin kautta tavattuna.
Oma kokemus on, että miehiä on niin paljon helpompi löytää. Ei tarvitse edes kummoinen kuva OKC olla niin viestejä tulee yli tarpeen. Naisten kanssa ongelmana on enemmän että suurin osa on joko tuttuja tai kimppaa etsimässä tai parhaassa tapauksessa molempia. Tai sitten aivan liian ihania eikä ne voisi olla musta ikinä kiinnostuneita. :( Sympatiat ovat miesten puolella. Ei iskeminen ole helppoa.
Peruskohtelias sitä yrittää olla, mutta selkeisiin massapostauksiin ei jaksa vastata mitään. Etenkin jos on selkeesti yhdellä kädellä kirjoitettu.
-
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.
-
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.
Mitä tarkoittaa ulkonäöltään järkyttävän huono tapaus?
-
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.
Mitä tarkoittaa ulkonäöltään järkyttävän huono tapaus?
Täysin päinvastainen kuin mitä katsojan fetissit.
-
Näköä saa ja olla pitää, ainakin joltain pitää näyttää. Vähintään ikäiseltään ja itseltään. Mutta pyykkituvasta en ole kyllä koskaan yhtään kinkyä löytänyt. Johtunee siitä, etten ole sitten opiskeluaikojen siellä käynyt. Pyykkikonekinkyille ehdotan omaa palstaa.
-
Itse olen löytänyt etsimättä ja sattumalta elämäni miehet. Kylläkin netistä profiili on herättänyt kiinnostukseni ja ajatukset viesteissä. Joten kannattaa avata itseään ja olla rehellinen profiiliaan laatiessa.
-
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.
Mitä tarkoittaa ulkonäöltään järkyttävän huono tapaus?
Rumuutta tai jotain muuta semmoista. Miehen kohdalla lyhyys ja siihen yhdistettynä epämiellyttävät kasvonpiirteee ja huono ääni ovat yhdistelmä joka takaa ehkäisyn paremmin kuin mikään kumi tai pilleri. Ikävä kyllä.
-
Jos etsimällä etsii, niin antaa epätoivoisen kuvan ja se jos jokin on hyvinkin luotaantyöntävää.
Useimmiten onni kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa
-
Seuraa on löytynyt muilta saiteilta helpommin, tosin ilman sen ihmeempiä kinky-vivahteita. Peruskimppa ei varsinaisesti sytytä, vaan haluaisin muuta. Vähemmän on tullut eteen niitä kelle saisi tehdä "Mitä vain", vaikkakin omat kiinnostuksen kohteet ovat tämän saitin mittapuulla pehmoja.
Eli oikeanlaisen seuran löytäminen on haasteellista.
-
Lihaa muistaakseni löys ihan mistä vaan, ihan koska vaan.
Ihmistä sit ei vättämättä koskaan. Onneks kävi munkki.
-
Otanpa kantaa miesoletetun näkökulmasta seuranhakuun, koska kulttuurisista syistä se on mielestäni hieman erilaista kuin naisoletetun, jos oletetaan hypoteettisesti, että nämä osapuolet etsivät toisiaan.
Molempien roolien seuranhakuun pätee konsistentti lähestymistapa (kuten moniin muihinkin tavoitteellisiin aktiviteetteihin elämässä) eli opi nauttimaan jatkuvasta seuranhaustasi tai tavoitettavissa olemisestasi ajattelematta liiemmin, milloin saavutat päämäärän. Priorisoi resurssejasi oikein. Älä lopeta konsistenttia toimintaasi tavoitteesi saavuttamisesi eteen "pitämällä taukoa" tai muuta vastaavaa. Jos olet miesoletettu niin älä usko niitä, ketkä sanovat että ei se etsimällä löydy. Ota elämäntavaksesi myös itsesi kokonaisvaltainen kehittäminen, koska sinä olet keskiössä tässä prosessissa. Pyri olemaan joka päivä parempi versio itsestäsi. Jossain vaiheessa huomaat että asioita alkaa tapahtumaan enemmän tai vähemmän, vaikka et osannut nähdä tällaista ollenkaan.
-
Ulkonäöltään järkyttävän huonot tapaukset eivät löydä seuraa live-elämästä ja nettihaullakin homma tyssää siihen kun näkee ensimmäisen kerran. Eli ei löydy etsimällä eikä ei-etsimällä.
Tällä (https://www-thesun-co-uk.cdn.ampproject.org/v/s/www.thesun.co.uk/news/2053233/ugandas-ugliest-man-with-an-alien-head-hopes-to-use-his-new-found-fame-to-launch-a-music-career/amp/?amp_js_v=a2&_gsa=1&usqp=mq331AQA#referrer=https%3A%2F%2Fwww.google.com&_tf=Julkaisija%3A%20%251%24s&share=https%3A%2F%2Fwww.thesun.co.uk%2Fnews%2F2053233%2Fugandas-ugliest-man-with-an-alien-head-hopes-to-use-his-new-found-fame-to-launch-a-music-career%2F) tyypillä on ollut kaksi rakkausavioliittoa, kahdeksan lasta ja on esiintyvä poptähti.
Ajatelkaa kaikkia rumia joilla on kuitenkin parisuhde. Tämä perustuu vain ja ainoastaan omaan näkemykseeni ihmisen esteettisyydestä ja tarkoitukseni ei ole loukata, mutta ajatelkaa esim Timo Soinia. Silläkin on vaimo eikä tyyppi ole mikään silmää hivelevä näky.
Kliseisesti sanottuna ulkonäkö ei ole se tärkein (tämä on tietysti vain yhden naisen näkemys asioista).
Netissä toimitaan tietysti hyvin paljon ulkonäkökeskeisesti, joten omaa luonnetta ja karismaa on tärkeä tuoda esille muilla tavoin. Se on se mihin ihmiset jää koukkuun. Varsinkin livenä tapaa monia kiinnostavia ihmisiä, jotka tinderissä automaattisesti hylkäisi.
Tässä näkemykseni seuran etsimisestä; Ei kannata elää elämäänsä koko ajan alitajuisesti ajatellen pariutumista ja tyylillä "sitten kun olen löytänyt sen oikean/kunhan löydän seuraa". Älä anna siitä tulla elämälle The tavoite. Se luo sellaisen ikävän jännitteen ja jatkuvan tunteen puutteellisuudesta sekä epätoivosta.
Mutta älä myöskään luovu toivosta! Yritä vain ottaa asia sillain rennosti ja tiedottaa samalla maailmalle, että "hei olen muuten vapaa ja valmis, mutta on mulla elässä muutakin tekemistä!" (Joo tämä on helpommin sanottu kuin tehty).
Elä, nauti ja kehitä itseäsi. Tee omasta mielestäsi mielenkiintoisia asioita. Kokeile uusia asioita. Yritä kehittää itsetuntoa. Terve itsetunto on seksikästä. Samoin hyvä hygienia, pieni panostus hiuksiin/karvoitukseen/vaatteisiin ja käytöstavat ovat seksikkäitä. Niillä saa yleisesti ottaen monien ihmisten sosiaalisen hyväksynnän, mikä on tärkeä pohja mille rakentaa.
Voi yllättäenkin huomata törmäävänsä uusiin ihmisiin joiden kanssa löytää jutun juurta. Ja muista jutustella ihmisten kanssa ihan muuten vaan ilman taka-ajatuksia, vaikka saa olla niitäkin, jos törmää johonkuhun kivaan.
Sitten, kun löydät sen kiinnostavan ihmisen, pyri ensin tutustumaan. Kun pohja sosiaaliselle kanssakäymiselle on luotu, ole avoin tarkoitusperistäsi, mutta yritä viestiä samalla kunnioittavasi toisen rajoja (esim. "oot todella kiinnostava ja haluaisin sulta enemmänkin, mutta voidaan vaan jutella/lopettaa tähän jos susta ei tunnu samalta" tai vihjailevilla ilmauksilla onkia selville olisiko vastaajalla samat aatteet).
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tyyppi, joka jatkaa ikuisuuden sanoen, että "haluaa vaan jutella ;)" vaikka selkeästi tavoittelee muutakin. Toisaalta pippelikuva ja/tai suora kysymys "alistutko lutka?" eivät ole myöskään fiksua avointa viestintää.
Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdotuksille.
Huom! Tässä on esitetty vain minun näkemyksiäni ja mielipiteitäni! En ole mikään parisuhde-ekspertti, seuranhaun seremoniamestari tai pariutumisen yliapostoli.
Toivottavasti tuosta sekavasta selityksestä kuitenkin löytyy jokin punainen lanka mistä saatte kiinni :D
-
Hitsi, tuli tehtyä vahingossa lainaus kun piti muokata, miten tämän poistaminen toimii? :'D
-
^ Tuohon kai voisi lisätä:
”Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdottelemaan (fiksusti)”
-
Hitsi, tuli tehtyä vahingossa lainaus kun piti muokata, miten tämän poistaminen toimii? :'D
Pääset muokkaamalla kyllä poistamaan ylimääräiset lainausmerkit.
-
^ Tuohon kai voisi lisätä:
”Tiivistettynä: Ei kannata etsiä etsimällä, mutta ole avoimesti vapaa ehdottelemaan (fiksusti)”
Kyllä, erinomainen lisäys
-
Varsinkin livenä tapaa monia kiinnostavia ihmisiä, jotka tinderissä automaattisesti hylkäisi.
Tämä on niin totta! Oon joskus miettinyt miten ison osan minulle tärkeistä ja rakkaista ihmisistä olisin tinderissä swaipannut leftiin.
-
Ajatelkaa kaikkia rumia joilla on kuitenkin parisuhde.
On se hyvä, että joku ajattelee meitäkin. ;) ;D :love:
-
jännää on kans toi seuransaamisen logiikkaa siin, että, kun olet about 30v mies, sun naiset on 18-25v tai 40+ kun oot 40 mies edelleen ne 18-25v tytöt ja harvakseltaan sit 30+ ja sua vanhemmat, nyt kun lähestyy 5kymmentä on seura järjestään alle 40v 8), mut pointti olikin, ei ikinä saa omanikästä seuraa...
-
Aloin tässä miettiä seuran löytymistä ja sen etsimistä. Löytääkö seuraa ns etsimällä esimerkiksi deitti-ilmoitusten avulla vai silloin, kun ei oikeastaan etsi mitään?
Itse olen huomannut juuri sen, että kun ei varsinaisesti etsi mitään, niin seuraa löytyy usein. Esimerkiksi silloin, kun olen etsinyt seuraa ilmoitusten avulla, ei välttämättä ole löytynyt ainakaan mitään pidempää. Toki tapaamisia on tullut jne, mutta esimerkiksi sessioseuraa en ole tainnut löytää kertaakaan pelkällä ilmoituksella. Sen sijaan tuntuu, että kun lopettaa etsimisen, niin sitten löytääkin sitä seuraa heti. Mikähän tässäkin on? Joka tapauksessa siihen uskon, ettei ainakaan väkisin etsimällä löydä mitään.
Miten teillä, miten olette löytäneet seuraa? Ns etsimällä vai onko seuraa löytynyt silloin, kun ette ole oikeastaan etsineet mitään?
Heikosti on löytynyt seuraa, toki satunnaiset löytyneet seuralaiset ovat olleet ihania, mutta vakituista kumppania ei ole löytynyt. Onko vika löytäjässä vai etsijässä :)
-
Sekä että. Ensimmäinen löytyi täysin etsimättä, löysi minut.
Toinen löytyi etsimällä. Hakeuduin tiettyyn paikkaan, pieni ele jolla antaa vihreää valoa - done
Kolmas olikin mielenkiintoista. Osasi lukea rivien välistä, että haen tietynlaista seuraa. Sitten kävikin niin, että haettiin yhtä, saatiin toista. Hups ::)
Sattumiahan noi on, mutta 2/3 on tulleet vastaan oman aktiivisuuden ansiosta. Jos istuu kotona odottamassa tai toivoo ihmettä tapahtuvaksi bussimatkalla töihin, niin voi mennä hetki.. ;)
-
Selasin tätä ketjua edestakaisin ja rasvaanko vai enkö. Seuranhakuun ja eteenkin nettideittailuun näyttää takertuneen sellainen juttu joka aikoinaan ihmetytti enimmäkseen naisia keskusteluissa. Törkeät viestit. Eli just se missä ekassa esittelyssä kerrotaan siittimen pituus ja ilmoitetaan että läskit älkööt vaivautuko. Nykyään koko homma on kääntynyt päälaelleen. Pätkänkän vertaa ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu omasta ja toisen ajatuksen juoksusta saati sargastisen huumorin viljely, joka minun ymmärryksen mukaan on lähimpänä sadismia ja masokismia. Nykyään pitäisi käydä testauttamassa se kullin mitta, ennen kuin pääsee edes ajatuksia vaihtamahan. Tuollaanen on kyllä sellaista mikä saa vanhan mieheen voimahan pahoin.
-
Tässä on todellakin aikaa pohdiskella syntyjä syviä kun yksistä peruista juuri selvitty niin jo on toiset hautajaiset edessä. Maallisen vaelluksen päättänyt lähtee Pohojanmaalle sukuhautaan,jossa siis vanhojen hyvien tapojen mukaan pidetään ne toiset hyvästelyt..
Kun tuolla valtateillä surupuku päällä ajelee ja näkee näistä iloisemmista asioista tutun paikan niin välillä ajatus pysähtyy väistämättä myös entisiin aikoihin,jolloin myös seuranhaku tapahtui ilman internettiä ja sen suomia mahdollisuuksia. Kaikki mulle ja ihan heti,tai oot NOOB... tuosta tulee väkisinkin mieleen että mitenhän tämä omasta olotilastaan tai puutoksista suurinta älämölöä ja nettideittailuohjeistuksia jakeleva nuori sukupolvi pärjäisikään ilman tätä sometusapuvälinettä??
Mutta nykyisin on myös niin hel.. helppo teilata toinen ihan muutamalla peukun painalluksella ja MEETOO-hengessä luoda olemattomia uhkakuvia täysin tuntemattomista ihmisistä.
Täytyisi silti muistaa että myös siinnä rumassa ja kulahtaneen oloisessa repussa voipi piillä myös ne makoisimmat eväät- moninaisin vivahtein...
-
Nykyään koko homma on kääntynyt päälaelleen. Pätkänkän vertaa ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu omasta ja toisen ajatuksen juoksusta saati sargastisen huumorin viljely, joka minun ymmärryksen mukaan on lähimpänä sadismia ja masokismia.
Hyvin Raippa kiteytti olennaisen!
-
Minä koen että seuraa löytää, etsimällä tai etsimättä, kun on itse siihen valmis. Nyt puhun siis syvällisemmästä seurasta. Joskus tuntuu että seuraa tulee ovista ja ikkunoista ja toisinaan on mitään ei tapahdu kovasta yrittämisestä huolimatta. Hieman kärjistäen siis. Mutta seuranhaussa on hyvin pitkälti kyseessä tiedostamattomasta prosessista. Kun tapasin nykyisen kumppanini toivoin löytäväni kevyen kesäromanssin, mutta en uskonut löytäväni edes sitä. Ilman sen kummempia odotuksia lähdin treffeille ja siitä se lähti. Entisen aviomieheni tapasin keskellä vaikeaa elämäntilannetta jossa minulla oli ensin ollut kevyempi suhde ihmisen kanssa joka antoi minulle uskoa siihen että minä kelpaan omana itsenäni. Hän ei kuitenkaan ollut minulle oikea, mutta hänen ansioistaan tapasin nykyisen exäni jonka kanssa jaoin pitkän pätkän onnellista elämää.
Tässä ketjussa on varmasti sanottu kaikki ja vähän lisääkin, mutta minun mielestä seuranhaku lähtee ensisijaisesti omasta itsestäni.
Edit. Ja ulkonäöllä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Jos minäkin olen löytänyt seuraa tämän kokoisena niin kyse ei ole ulkonäöstä tms. Olemus, persoona ja se miten suhtaudut muihin ihmisiin on minun mielstä ne oleelliset. Joku toinen on muuta mieltä, mutta ulkonäkö on loppujen lopuksi varsin triviaali seikka.
-
Tässä ketjussa on monia hyvä pointteja. Seuraa voi löytää etsimällä tai sitä tulee etsimättä, mutta aina kyse on siitä että on avoin uusille ihmisille ja kohtaamisille.
En ole itse oikeastaan seuraa etsinyt, mutta kyllä sitä vaan on kummasti löytänyt.
Toiset on ulkonäkökeskeisiä, mutta mm itse kuulun heihin joille ihminen/persoona on se merkityksellinen osa.
-
Tässä ketjussa on monia hyvä pointteja. Seuraa voi löytää etsimällä tai sitä tulee etsimättä, mutta aina kyse on siitä että on avoin uusille ihmisille ja kohtaamisille.
En ole itse oikeastaan seuraa etsinyt, mutta kyllä sitä vaan on kummasti löytänyt.
Toiset on ulkonäkökeskeisiä, mutta mm itse kuulun heihin joille ihminen/persoona on se merkityksellinen osa.
Kaikki ovat ulkonäkökeskeisiä. Ensin on ylitettävä se ulkonäköraja, jonka jälkeen ehkä voi tuo persoonallisuus ja muu vaikuttaa. Se, joka on niin vastenmielisen näköinen, ettei koskaan edes pääse puhumaan kenenkään kanssa, on tuomittu yksinäisyyteen. Se siinä on hyvä puoli, että se tunnetusti tappaa ihmisen ennen aikojaan.
-
Seuran löytyminen voi olla niin ihmeellinen asia, että joskus menee aivan sekaisi. Minulla on sellainen tunne kun on juuri luonut suhteen jonkun kanssa niin silloin postilaatikko repeää kyselijöistä.
Itse en niin usein suoranaisesti ole hakenut seuraa mutta sura ja minä jotenkin kohtaamme. Parhaat tuttavuudet ovatkin olleet niitä, jotka kohtaa odottamatta.
-
Eipä löydä !
-
Eipä se ole koskaan ns. etsimällä löytynyt. Tulee eteen, kun tulee. Mitä enemmän etsii, sitä vähemmän löytää.
-
Seuran löytyminen voi olla niin ihmeellinen asia, että joskus menee aivan sekaisi. Minulla on sellainen tunne kun on juuri luonut suhteen jonkun kanssa niin silloin postilaatikko repeää kyselijöistä.
Itse en niin usein suoranaisesti ole hakenut seuraa mutta sura ja minä jotenkin kohtaamme. Parhaat tuttavuudet ovatkin olleet niitä, jotka kohtaa odottamatta.
Niin allekirjoitan tuon alkuosan.
Silloin kun olisi seuraa vailla ja valmis melkein mihin kuvioihin tahansa niin saa olla rauhassa.
Silloin kun sattuu olemaan hyvä kuvio menossa eikä mitään uutta halua niin tuntuu että olisi tarjolla vaikka mitä joihin ei voi kajota :D
Onko sitten vaan kuvitelmaa vai onko tämä sitä kohtaloa :D
-
Nuorempana sitä oli haku päällä aina, kun ei ollu suhteessa ja mielestäni olin valtaosin sinkku.
Kinkymaailmassa on seuraa löytynyt tasaisen tappavaan tahtiin foorumien kautta, kirjoittamatta yhtään seuranhakuilmoitusta.
Nykyään seuraa on vähintään tarpeeksi.
Liekö kysymys siitä, että on oppinut jotain ja panostaa itsekin asioihin.
-
Ne jotka löytää seuraa löytää sitä riippumatta siitä mitä tekee. Ne jotka ei löydä seuraa ei löydä sitä aivan sama mitä tekee.
-
En ole etsimättä löytänyt kertaakaan.
-
’Ei rakkautta saa,
jos vain odottaa.
Uskoo ja toivoo,
kai se saapuu aikanaan.
Ei rakkautta saa,
jos vain odottaa,
ainoaa oikeaa prinssiä tai prinsessaa..’
(T.Nurmio)
Passiivinen odottelu ei täällä periferiassa johda mihinkään. Etsitty on jottei tarvitse myöhemmin narista että ’oisinpa uskaltanut’.
Olen tavannut paljon hyviä ja mielenkiintoisia tyyppejä, vaikkei niistä mitään vuosisadan rakkaustarinoita syntynytkään. Joten aina jotain seuraa löytää, uusia ystäviä ainakin jos ei sitä match made in heaven-miestä löytynytkään.
Mutta ehkä mun pitää seuraavaksi lopettaa etsintä ja katsoa kuinka käy. Jos vaikka joku metsänpeikko tuolta pöpeliköstä eksyy pihalle..tai peräkylän maajussi.. ;D
-
Katos katos, vaikka oon pari kommenttia tähän ketjuun heittänyt, niin en näköjään oo omista kokemuksistani kertonut, joten korjataan sekin asia: Tällä hetkellä 6 minulle merkityksellisintä ihmissuhdetta on lähtenyt siitä, että 3 kertaa mut on haettu kotiovelta ja 3 kertaa on mun luokse saavuttu. Ei, en ole yhtä deitti-ilmoa enempää seuraa julkisesti etsinyt. Tosin tää on se ainoa kanava mulle, mistä sitä saatan vilkuilla, enkä esim. suoli24:llä jaksa roikkua, kun se oli 10 vuotta sitten jo niin tylsä paikka.
-
Sekä etsimällä, että etsimättä on löytynyt. Tällä hetkellä sen verran spesifi seuranhaku päällä, että en usko etsimättä tulevan vastaan. Jospa pienen etsinnän avulla sitten.
-
Löytyy molemmilla tavoilla mutta sitten ne ongelmat vasta alkaakin. Ensin täytyy saada pidettyä se seura ja sen jälkeen päästävä seurasta eroon ;D
Se tarve erota riippuu kyllä siitä mikä on pohjimmainen tarve suhtehelle. Isä sanoi mulle, kun olin saanut tekun jälkehen ekan pysyvämmän työsuhtehen, että "mies ei ole se joka viran saa vaan se joka sen pitää". Tämä pätee kyllä parisuhteeseenkin. Jos hyvän kumppanin löydät, niin tee kaikki asiat millä osoitat olevasi hänen arvoinen. Veikko Lavi runoili eläissään, että "Lämmitä siis kalleintasi ystävää, kun suuri aarre sulle suotu on. Niin myöhäistä on polttaa kynttilää, kun kerran hautakumpu umpeen luotu on". Mä kerron asioista joissa en itsekään ole onnistunut, mutta työpaikka on säilynyt. Olenko siis sittenkin mies.
-
Ne jotka löytää seuraa löytää sitä riippumatta siitä mitä tekee. Ne jotka ei löydä seuraa ei löydä sitä aivan sama mitä tekee.
Juuri näin. Kun on "raamit" kunnossa, seuraa kyllä löytyy. Olenpa kuullut semmoisestakin, että miehellä on 15 naista "kierroksessa", kun on tarpeeksi hyvännäköinen. Nopealla laskutoimituksella tuosta selviää, että 14 huonompaa miestä jää sitten ilman...