BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 30.07.2017, 08:28
-
10 kohtaa onnistuneeseen eroon
Minulle BDSM on aina henkilökohtaista. En ”harrasta” sitä kenen kanssa tahansa. Siksi, suhteiden päättyessä ja jos minä olen se, joka jätetään, arvostan muutamia asioita. Tässä listani siihen, miten ero minun mielestäni hoidetaan ns. oikein.
1. Ole lempeä.
Ei ole paljoa pyydetty, varsinkin jos suhde on ollut hyvä, että ero suoritettaisiin lempeästi kertoen omista fiiliksistä ja syistä, miksi suhde halutaan päättää. Äläkä ainakaan nyt ala rikkomaan jätetyn jo muutenkin heikkoa itsetuntoa enempää. Kerro, mitä arvostat hänessä, mikä on hänessä se upeus, mitä näit ja näet edelleen.
2. Ole avoin.
Kerro avoimesti siitä, mitä tunnet. Miksi haluat päättää suhteen, mikä on se perimmäinen ongelma, johon ei vaan löydy ratkaisua.
3. Soita tai tapaa, tai lähetä kirje/sähköposti
Itse arvostan sitä, että eron tullessa halutaan asia kertoa kasvotusten tai ainakin puhelimessa. Siinä kuitenkin jätetyksi tuleva tuntee itsensä edes sen verran arvostetuksi, että on tartuttu puhelimeen tai haluttu nähdä. Jos kumpikaan ei jostain syystä ole mahdollista, on ihan perinteinen kirje tai sähköposti seuraavat hyvät tavat. Eikä mitään parin rivin ”tää oli tässä”-kirjoitelmia, vaan pidemmästi, kiitos.
4. Ole valmis keskustelemaan asiasta, ota vastaan myös se tunnekuohu
Itse olen aika tunteilla käyvä ihminen. Ja kun eron hetki tulee, niin yleensä kuohahdan. Tai sitten menen täysin turraksi. Se, että vastapuoli vetäytyy eikä ole valmis keskustelemaan asioista, ottamaan vastaan aiheuttamaansa tunnekuohua, on minusta suhteellisen vastuutonta. Arvostan sitä, että tulen kuulluksi.
5. Anna tilaa
Liiallinen asioiden vatvominen on kuitenkin pahasta, joten keskustelun jälkeen on hyvä antaa tilaa jätetylle. Olla vaatimatta turhia. Ota tilaa myös itsellesi, sillä myös sinulla on asioita prosessoitavana.
6. Kanna vastuusi
Suru, viha, katkeruus, hämmennys ja lopulta hyväksyminen. Siinä tunneskaala, jota jätetty käy läpi. Toiset ihmiset käyvät sen läpi yksin. Toiset haluavat kertoa tunteistaan jättäjälle. Minusta on oikein, että jättäjä saa kuulla, mitä tunteita on toisessa aiheuttanut. Onhan suhteen vielä ollessa elossa hän kuitenkin saanut kuulla myös niistä positiivisista tunteistakin. Miksei hänen pitäisi kuulla negatiivisetkin tunteet? Toki, rajansa kaikella. Ei ole velvollisuutta kuunnella jätetyn tunteita koko loppu elämää.
7. Tee selkeä ero
Turhan toivon herättäminen jätetyssä on ehdoton EI. Kun suhde on ohi, se on ohi. Siinä ei aleta heittelemään toivonpilkahduksia jätetylle suhteen uudelleen sytyttämiseksi. Ei. What's done is done.
8. Mieti tarkkaan, haluatko yrittää kaveruutta
”Mut voidaan olla kavereita”- lause on sellainen, jota pitää miettiä erittäin tarkasti. Tunteet kuolevat yleensä aika hitaasti, ja suoraan kaveruuteen hyppääminen vaatii yleensä paljon enemmän jätetyksi tulleelta kuin jättäjältä. Joten, varovasti sen kaveruuden kanssa.
9. Älä odota nopeaa siirtymistä kaveruuteen
Jos päädytte yrittämään kaveruutta, niin älä odota, että jätetyksi tullut haluaa heti seuraavalla viikolla kuulla uusista virityksistäsi. Empatian käyttö on sallittu!
10. Empatia
Ja niin, se empatia. Sitä harkinnan mukaan. Liiallinen empatia ajaa tilanteen siihen, että löydät itsesi lohduttamassa jätetyksi tullutta liikaa. Sekään ei ole hyväksi, ei jättäjälle eikä jätetyksi tulleelle.
En väitä, että noita kymmentä kohtaa voi joka erotilanteessa käyttää. Joskus ero voi olla riitaisa, tulta ja tappuraa. Silloin pätenevät eri jutut. Tilanteessa, jossa ero on sellainen... Ei riitaisa, nuo asiat ovat niitä, joita arvostan.
Itse en ole kovinkaan montaa suhdetta päättänyt, mutta yleensä olen koettanut noudattaa neuvojani. Tokikaan aina en ole siinä täydellisesti onnistunut, tuskin koskaan. Olen ollut kaveri ihmiselle, joka ei oikeasti ollut kaveri. Olen ollut se, joka jättää tekstiviestillä. Olen ollut se, joka kuuntelee jätettyä osapuolta puhelimessa puoliyötä, kun ei raaski vaan lopettaa.
Virheitä tekee kaikki, ja niistä oppii.
Siitä huolimatta, rakkauden täyteistä (loppu)kesää kaikille!
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=19204;type=avatar)
Ms. M
-
:love:
-
Hyvin kirjoitettu. Asiallinen ja ytimekäs listaus.
Jättäjä saattaa kokea helpotusta ja jopa riemua, kun kokee aloittavansa uuden elämän. Silloin olisi erityisen hyvä muistaa nämä ohjeet.
-
Hieno teksti jälleen hyvin tärkeästä aiheesta. :love:
Kiitos.
-
Oikein hyvä kirjoitus ja äskettäin kipeän eron läpikäyneenä pistää ajattelemaan. Tärkeintä olisi puhua asioista, ainakin jossain vaiheessa ja mieluiten kasvokkain tai edes puhelimessa. Olen huomannut liian monta kertaa, että tekstarikeskusteluissa tulee aina ihan käsittämättömiä väärinymmärryksiä, jotka eivät välttämättä tule ilmi heti ja johtavat sitten uusiin väärinymmärryksiin. Ehkä 10v suhteen jälkeen uskaltaisin puhua tekstareilla muutakin, kuin että mitä pitää tuoda kaupasta.
Kohdasta 4, mielestäni on lähinnä henkistä väkivaltaa ilmoittaa toiselle että tämä oli tässä ja sitten lopettaa ja estää kaikki yhteydenpito. Aivan tarpeettoman julmaa ja traumatisoivaa toiselle. Ymmärrän, että jättäjälläkin on hermot tiukassa eikä kestä kuunnella purkauksia, mutta jossain vaiheessa kypsän ihmisen pitäisi pystyä kohtaamaan toinen ja puhumaan asioista.
-
.. Nuorempana erot olivat aina pitkä prosessi. Yhdessä pyrittiin kuukausia kestävissä väännöissä löytämään yhteinen päätös -monasti onnistuen. Tapahtui ero miten hyvänsä on eron jälkeinen elämä aina ollut se tuskaisin vaihe, myös ja etenkin silloin kun itse on ollut "alullepanija" -koskaan itse suhde "omasta mielestä ei ole ollut helvettiä, josta ero olisi tuonut helpotuksen"!?.. Joskus erosta on selvinnyt muutamassa kuukaudessa, joskus mennyt puolikin vuosikymmentä..
Tavallaan helpoimmat erot ovat olleet niitä joissa kumppani on selkeästi pettänyt, toiminut seläntakana (esim. tullut raskaaksi toiselle). Muutamat erot ovat myös olleet täysin riidattomia.. (toki harvinaista) silloin molemmat vain ovat tajunneet yhtäaikaa: "tää vaan ei toimi, mutta olipahan ihan ok romanssi.."
Omissa eroissani on lisäksi omastamielestäni yksi hyvin yleinen piirre -riitaisissa eroissa se toinen osapuoli on vaiennut täysin eron syistä.. Itse haluaisin aina hoitaa asiat loppuun~ keskustelemalla syyt aikuismaisesti.. sekä se ettei eron jälkeinen "elinaikainenkaveruus" ole vielä koskaan oikeastaan toteutunut.. Vain muutaman exän kanssa ollaan "puheväleissä"..
Ehkä on nykyaikaa: suhteet solmitaan anonyymeinä netissä niin siitä seuraa että kumppani myös jätetäään "netissä, tekstarilla, puhelimella, kirjeellä...?!" Omalle kohdalle moista ei ole sattunut.. Vanhemmiten sillä "kuka on jätetty/jättäjä" ei ole kyllä mitään merkitystä.. Epäonnistunut suhde on se joka merkkaa
-
block and ignore works everytime
-
Hyvin kirjoitettu. Asiallinen ja ytimekäs listaus.
Jättäjä saattaa kokea helpotusta ja jopa riemua, kun kokee aloittavansa uuden elämän. Silloin olisi erityisen hyvä muistaa nämä ohjeet.
Juuri näin!
-
Hyvin hoidettu ero on yks suhteen tärkeimpiä asioita :)
Kohdasta 7 oon erimieltä omalta osaltani koska kun on ollut vain kivaa niin mikä ettei joskus vois ottaa uusiks kun lelu on saanut katsella tinderin ja vastaavien surkeeta tarjontaa tarpeekseen ja jos sattuu itellä oleen tilaa uudelle vanhalle hyväks todetulle lelulle >:D
Neljästä viimeisestä erosta mitä oon "saanut" kokea on vain hyvää sanottavaa ja mikään ei estä ettei tulevaisuudessa otettais uusiksi >:D
Eilen yhtä ja huomenna toista :P kolmatta jos haluan ja neljännestä en osaa sanoa muuta kuin että ehkäpä joskus :P
-
Hyvin hoidettu ero on yks suhteen tärkeimpiä asioita :)
Kohdasta 7 oon erimieltä omalta osaltani koska kun on ollut vain kivaa niin mikä ettei joskus vois ottaa uusiks kun lelu on saanut katsella tinderin ja vastaavien surkeeta tarjontaa tarpeekseen ja jos sattuu itellä oleen tilaa uudelle vanhalle hyväks todetulle lelulle >:D
Neljästä viimeisestä erosta mitä oon "saanut" kokea on vain hyvää sanottavaa ja mikään ei estä ettei tulevaisuudessa otettais uusiksi >:D
Eilen yhtä ja huomenna toista :P kolmatta jos haluan ja neljännestä en osaa sanoa muuta kuin että ehkäpä joskus :P
Niin no, kirjoitukseni oli kirjoitettu siltä kantilta, että suhde olisi kestänyt pidempäänkin kuin puoli vuotta ja siinä ei kumpikaan olisi lelu toiselle. Vaan oltaisiin ihminen ihmiselle.
-
Hyvin hoidettu ero on yks suhteen tärkeimpiä asioita :)
Kohdasta 7 oon erimieltä omalta osaltani koska kun on ollut vain kivaa niin mikä ettei joskus vois ottaa uusiks kun lelu on saanut katsella tinderin ja vastaavien surkeeta tarjontaa tarpeekseen ja jos sattuu itellä oleen tilaa uudelle vanhalle hyväks todetulle lelulle >:D
Neljästä viimeisestä erosta mitä oon "saanut" kokea on vain hyvää sanottavaa ja mikään ei estä ettei tulevaisuudessa otettais uusiksi >:D
Eilen yhtä ja huomenna toista :P kolmatta jos haluan ja neljännestä en osaa sanoa muuta kuin että ehkäpä joskus :P
Niin no, kirjoitukseni oli kirjoitettu siltä kantilta, että suhde olisi kestänyt pidempäänkin kuin puoli vuotta ja siinä ei kumpikaan olisi lelu toiselle. Vaan oltaisiin ihminen ihmiselle.
Ja vastaavasti omani mun kantilta :) ja kyseiset ihmiset sattui tykkään olla (mun) leluja.
Ja molemmat yli puol vuotta,toinen jopa yli 2 joten omasta mielestäni saan olla erimieltä tuosta asiasta :)
Kokonaisuutena ja muutenkin hyvä tämä artikkeli kun erot yleensä on hyvin raskaita niille ketkä ei osaa niitä käsitellä tai osaa käsittää myös toisten tunteita.
-
Kokonaisuutena ja muutenkin hyvä tämä artikkeli kun erot yleensä on hyvin raskaita niille ketkä ei osaa niitä käsitellä tai osaa käsittää myös toisten tunteita.
Siis tarkoitatko, että ero ei ole raskas sille joka osaa sen käsitellä? Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.
-
Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.
Jos esimerkiksi parisuhde on sisältänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, rikollisuutta tai jotain muuta ikävää, niin silloin ero voi olla suurikin helpotus.
-
Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.
Jos esimerkiksi parisuhde on sisältänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, rikollisuutta tai jotain muuta ikävää, niin silloin ero voi olla suurikin helpotus.
Tai raskaimmat vaiheet ovat olleet jo paljon ennen varsinaista eroa.
-
Jos esimerkiksi parisuhde on sisältänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, rikollisuutta tai jotain muuta ikävää, niin silloin ero voi olla suurikin helpotus.
Tällaisissa suhteissa se ero itsessään tuskin tapahtuu kovinkaan usein erityisen sivistyneesti ja kivuttomasti, ja raskasta sekin on.
-
Kohdasta 4, mielestäni on lähinnä henkistä väkivaltaa ilmoittaa toiselle että tämä oli tässä ja sitten lopettaa ja estää kaikki yhteydenpito. Aivan tarpeettoman julmaa ja traumatisoivaa toiselle. Ymmärrän, että jättäjälläkin on hermot tiukassa eikä kestä kuunnella purkauksia, mutta jossain vaiheessa kypsän ihmisen pitäisi pystyä kohtaamaan toinen ja puhumaan asioista.
Kai se tosiaan on jonkinasteista henkistä väkivaltaa, jos ei halua suhteen päättämisestä keskustella. Toki ymmärrän, että jättäjällä on varmasti itsellään tarvetta puhua asiasta jollekin muulle kuin jätetylle.
Minusta on kuitenkin jättäjän vastuulla kuunnella jätettyä. Koettaa osoittaa edes hiukan sympatiaa. Kyseessä on kuitenkin viimeinen asia, jonka tekee yhdessä tulevan exänsä kanssa. Miksei haluaisi tehdä siitä mahdollisimman helppoa molemmille, keskustelemalla.
-
Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.
Jos esimerkiksi parisuhde on sisältänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, rikollisuutta tai jotain muuta ikävää, niin silloin ero voi olla suurikin helpotus.
Tai raskaimmat vaiheet ovat olleet jo paljon ennen varsinaista eroa.
...kun eroa on vaikkapa "vatkattu" edeltävät pari vuotta ja kaikki vaihtoehdot ja surutyö on jo ennalta käyty läpi.
-
Kokonaisuutena ja muutenkin hyvä tämä artikkeli kun erot yleensä on hyvin raskaita niille ketkä ei osaa niitä käsitellä tai osaa käsittää myös toisten tunteita.
Siis tarkoitatko, että ero ei ole raskas sille joka osaa sen käsitellä? Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.
Tuskin oon psykopaatti kun pidän huolta existä senkin jälkeen kun Me ei olla enään Me vaan ystäviä :). Tuo myös tarkoittanee sitä että on aika läheinen suhde kun se ei katkea vaikka ei ollakkaan enään Me vaikka joskus taas voidaankin olla :)
Harva asia on raskasta jollei sitä ota raskaasti :)
-
Allekirjoitan kaiken sillä minut on jätetty juuri noin. :)
Hyvä ero, hyvä suhde. Ja pervoni hoiti tuon kaveruusasian siten, että sanoi kaikkien noiden muiden kohtien jälkeen, että parempi ettei olla vähään aikaan tekemisissä. Hän jopa nukkui vieressäni yön sen jälkeen. Piti huolta, sopivasti.
Nyt olemme pisteessä, että voisimme nähdä taas mutta ei minulla ole kiirettä. Ehkä odotan vielä vähän aikaa.
Maailmani ei ole kaatunut, en ole ollut vihainen tai katkera mistään. Elämä on tällaista, ymmärrän syyt, olen surrut mutta olen myös iloiten jatkanut elämääni.
Tuo suhde oli paras ihmissuhteeni ja myös ero oli paras eroni. Täytyykin muistaa kiittää häntä siitä.
Kiitos Kolumnistille kirjoituksesta!
-
Jos on sen kokenut tietää miten homma toimii mutta tietämättömät voi kritisoida >:D
Ja rRoxia en tietääkseni tunne ettei kukaan käsitä väärin :)
-
Teoriassa melkein mikä tahansa toimii.
Käytäntö onkin ihan eri asia.
Onhan se kiva lukea miten olisi pitänyt.
Sekin vielä...joskus luulee toimineensa malliesimerkin mukaan. Mutta jos kysyy siltä toiselta osapuolelta niin aika harhakuvissa ja itsepetoksen kanssa on elänyt.
-
Mun kohdallani ratkaisevinta oli se tunne että nyt mä vaan päästän irti. Tärkeintä kumminkin on se että kun ihmiset lakkaa riitelemästä, asiat eivät sitä jatka. Tähänkin sopii sanonta; oikiat hommat hoidetahan ja muuten eletähän ku ellun kanat.
-
Voeh kun ei tämmösiä ollu käsillä silloin...ei voinut kuin tehdä voitavansa. Tyylipisteistä en tiedä, mutta hengissä kaikki osapuolet ainakin siitä selvisivät.
-
Kerrassaan hassu aihe kirjoittaa ohjeita muille. Voisiko eroista oppia itse jotain? Kuinka minun tulisi jatkossa toimia?
Tunteet ovat jokaisen omia ja niinpä niistä kannattaa nauttia, ihan kaikista. Ollaan toinen toistemme peilejä, ei kaatopaikkoja. Mistä mikäkin tunne syntyy ja miltä se tuntuu? Miksi niin? Voiko sille tehdä jotain? Ellen voi lopulta kovin hyvin, onko hedelmällisempää hakea syypäätä jostakusta toisesta, vaiko sittenkin katsoa peiliin? Kaikkien kanssa ei vain onnistu, mutta mitä sitten? Toimiko se alkujaankaan, vai olinko vain itse niin tunnepöllyssä, ettei halunnut nähdä asioita niinkuin ne ovat? Kuuntelinko edes koskaan sitä toista? Ihan todella?
Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?
-
Hyvin kirjoitettu, tämän jos muistaisi jos ehkä vielä joskus...
-
Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?
Periaatteessa olisihan se reilua, mutta toisaalta kuka täällä niin pyhimys olisi ja niin tekisi ja kääntäisi myös toisen posken.
-
Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?
Periaatteessa olisihan se reilua, mutta toisaalta kuka täällä niin pyhimys olisi ja niin tekisi ja kääntäisi myös toisen posken.
Ei erot nyt niin vakavia ole ettei vois olla lempee vielä erotessakin >:D
Jos toisen täytyy mennä kesken sovitun määräajan niin sopimus puretaan yhteisymmärryksessä ilman draamaa,muutama kerta kerta on tullut tuokin koettua ja hymyssä suin erottiin.
-
Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.
-
Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.
Äläs ny,täähän oli hyvä kolumni ja aihe :)
Muutamasta kohdasta jotkut ollu eri mieltä kuten kuuluukin kun ihmiset on erilaisia ja harva tapa on kaikille oikea.
-
Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.
Kolumnitekstihän on just silloin onnistunut kun se puhuttaa! :)
-
Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.
Mitä ihmettä sie riehut? Kolumnit ei ole pyhiä tekstejä, joiden tarkoitus on saada seurakunta hymisemään kuorossa ylistystä tekstin kirjoittajalle.
Vai ovatko nykyään, ties vaikka olisivatkin, onhan homma muutenkin muuttunut, jos kuka tahansa voi vapaasti tulla kolumnistin nikin alla parantelemaan julistuksen tasoa.
Itse olen kuvitellut, että edes artikkelien puolella ei keskustelua asian eri puolista ja mielipiteistä ole kielletty. Eikä tuota riehumista aloittajan puolelta ole sitäkään kielletty, kunhan ihmettelen.
Vir
-
Pitkään tässä mietin, josko avautuisin pidemmän kautta, mutta taidan vain tyytyä toteamaan: Suhteessa ollaan yksilöitä, joten jokainen suhde on yksilöllinen, eikä siihen tai sen loppumiseen voi olla minkäänlaisia yleisohjeita. Hyviä nuo ohjenuorat on, mutta kun eivät sovellu kaikkiin suhteiden loppumisiin.
-
Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?
Periaatteessa olisihan se reilua, mutta toisaalta kuka täällä niin pyhimys olisi ja niin tekisi ja kääntäisi myös toisen posken.
Ei sitä toista poskea tarvitse kääntää, jos huomioi myös sitä jättäjää. Joskus jättäjällekin suhteen päättäminen saattaa olla hyvin vaikea tilanne. Kaikki ei myöskään ongelmatilanteissa osaa kommunikoida yhtä hyvin kuin muuten. Tai jätetyn reaktiot saa jättäjän sulkeutumaan. Jos jätetty räjähtää silmille heti, siinä voi olla jättäjän hankala edes yrittää osoittaa empatiaa tai kertoa syitään.
Joten komppaan Pipiä.
Suhteessa ollaan yksilöitä, joten jokainen suhde on yksilöllinen, eikä siihen tai sen loppumiseen voi olla minkäänlaisia yleisohjeita. Hyviä nuo ohjenuorat on, mutta kun eivät sovellu kaikkiin suhteiden loppumisiin.
Niin suhteet kuin erotkin ovat yksilöllisiä. Jos jättäjän halutaan huomioitavan tiettyjä asioita, tulisi myös jätetyn vähintäänkin yrittää huomioida itse samat asiat.
Poikkeuksia tietty aina on, esim parisuhdeväkivalta jne, jossa tuokaan ei päde, mutta joskus asioita pitäisi tulkita myös ihan vaan asioina, ei pelkästään mennä sen tunnereaktion perusteella.
Itse olen noudattanut tätä kaikissa tilanteissa, paitsi yhdessä jossa henkilö räjähti silmille loukkaantumisensa kanssa, eikä suostunut edes kuuntelemaan järkipuhetta. Hän on existäni ainoa, jonka kanssa en pysty enkä halua olla nykypäivänä tekemisissä.
-
Omia epäsuosittuja mielipiteitäni eroista.
Minusta jättäjällä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella toisen tunnekuohuja tai selitellä päätöstään. Jos minut jätetään, niin haluanko vielä päälle päätteeksi kuulla olevani paska ihminen, tai luetteloa vioistani ? No en. Siitä on hyötyä suhteen aikana, mutta ei enää silloin kun toinen on jättämispäätöksensä tehnyt. Pahimmassa tapauksessa tuosta tilanne jatkuisi vaan niin, että alkaisin anelemaan toisen edessä "lupaan muuttua" tms. skeidalla, mistä päästään sitten on-off suhteiden ihanuuteen.
Ei se jättäjäkään yleensä enää halua pyöritellä veistä haavassa, vaan syitä inttäessä helpompi päätyä sanomaan "kasvoimme erillemme" tyyppinen fraasi.
Eli mielestäni kukaan ei ole velvollinen selittelemään toiselle yhtään mitää. En ymmärrä keittiöpsykologia tyylistä asioiden yli-analysointia ja vatvomista, se ei hyödytä ketään. Sen sijaan asian hyväksyminen ja elämän jatkaminen on hyödyllisempää. Jättäjääkin voisi sen verran kunnoittaa ettei ala kyseenalaistamaan hänen päätöstään tai inttämään syitä. Kummallakin on kuitenkin yhtäläinen oikeus päättää suhde, eikä sitä tarvitse selitellä.
Mitä sitten tuee txtarilla, meseviestillä tms. tyyppisellä ratkaisulla eroamiseen. Niin, ihannemaailmassahan erosta pystyisi keskustella asiallisesti, halata ja jatkaa kumpikin matkaansa. Jätetyksi tullut ihminen vaan ei yleensä käyttäydy niin, kun mielen valtaa katkeruus, pettymys, ehkä jopa hetkellinen vihakin. Jotka tietenkin on ihan normaaleja tunnereaktioita siinä tilanteessa jos on vielä tunteita jättäjää kohtaan.
Päätös on rankka jättäjällekin, eikä hän varmaan halua kimppuunsa raivohullua, inttäjää tai jalassa roikkujaa. Siksi minusta on ihan ok jättää toinen lyhyellä viestillä , jos se siinä tilanteessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen on ainoa järkevä ratkaisu.
Tämä ei nyt ole kritiikkiä kolumnia tai kolumnistia kohtaan, sanotaan nyt vielä se. Kolumni oli hyvä ja siinä annetut neuvot on varmasti toimivia useammille.
-
Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.
Mitä ihmettä sie riehut? Kolumnit ei ole pyhiä tekstejä, joiden tarkoitus on saada seurakunta hymisemään kuorossa ylistystä tekstin kirjoittajalle.
Vai ovatko nykyään, ties vaikka olisivatkin, onhan homma muutenkin muuttunut, jos kuka tahansa voi vapaasti tulla kolumnistin nikin alla parantelemaan julistuksen tasoa.
Itse olen kuvitellut, että edes artikkelien puolella ei keskustelua asian eri puolista ja mielipiteistä ole kielletty. Eikä tuota riehumista aloittajan puolelta ole sitäkään kielletty, kunhan ihmettelen.
Vir
Eivät ole pyhiä tekstejä. Ihan vapaasti saa kritisoida tekstiä. Ilmoitin vain, että jos aihevalintani ovat hassuja niin voi itse kirjoittaa jostain itselleen tärkeämmästä.
Kolumni on tekstinä henkilökohtainen näkökulma ajankohtaiseen aiheeseen. Koska en halua sotkea politiikkaa tai maailmantilannetta BDSM:n kanssa, kirjoitan omassa elämässäni olevista ajankohtaisista asioista. Kolumni sisältää usein sarkasmia tai piikittelyä, tosin omissa teksteissäni olen pyrkinyt ottamaan pehmeämmän linjan. Ehkei pitäisi.
My point being, jos tekstini ovat aihevalinnoiltaan hassuja, voi ryhtyä itse kolumnistiksi. Kirjoittaa ilmaiseksi tekstejä kaikkien kritisoitaviksi. Ottaa vastaan ylistyksen ja paskasateen.
-
Mitähän ihmettä tässä oikein tapahtuu, ainakin minun vanhoihin silmiini keskustelu on ollut tosi asiallista ja aiheeseen liittyvää. Kukaan ei ole kritisoinut kirjoittajaa tai aihetta sinänsä?
Huomauttaisin kuitenkin tähän väliin että eroamisia voidaan myös hoitaa ihan fiksusti, yhteisillä sopimuksilla ja ilman "jättäjää" tai "jätettyä". Mikä ei tietenkään tee tyhjäksi tässä mainittuja hyviä neuvoja...
-
Omia epäsuosittuja mielipiteitäni eroista.
Minusta jättäjällä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella toisen tunnekuohuja tai selitellä päätöstään. Jos minut jätetään, niin haluanko vielä päälle päätteeksi kuulla olevani paska ihminen, tai luetteloa vioistani ? No en. Siitä on hyötyä suhteen aikana, mutta ei enää silloin kun toinen on jättämispäätöksensä tehnyt. Pahimmassa tapauksessa tuosta tilanne jatkuisi vaan niin, että alkaisin anelemaan toisen edessä "lupaan muuttua" tms. skeidalla, mistä päästään sitten on-off suhteiden ihanuuteen.
Ei se jättäjäkään yleensä enää halua pyöritellä veistä haavassa, vaan syitä inttäessä helpompi päätyä sanomaan "kasvoimme erillemme" tyyppinen fraasi.
Eli mielestäni kukaan ei ole velvollinen selittelemään toiselle yhtään mitää. En ymmärrä keittiöpsykologia tyylistä asioiden yli-analysointia ja vatvomista, se ei hyödytä ketään. Sen sijaan asian hyväksyminen ja elämän jatkaminen on hyödyllisempää. Jättäjääkin voisi sen verran kunnoittaa ettei ala kyseenalaistamaan hänen päätöstään tai inttämään syitä. Kummallakin on kuitenkin yhtäläinen oikeus päättää suhde, eikä sitä tarvitse selitellä.
Mitä sitten tuee txtarilla, meseviestillä tms. tyyppisellä ratkaisulla eroamiseen. Niin, ihannemaailmassahan erosta pystyisi keskustella asiallisesti, halata ja jatkaa kumpikin matkaansa. Jätetyksi tullut ihminen vaan ei yleensä käyttäydy niin, kun mielen valtaa katkeruus, pettymys, ehkä jopa hetkellinen vihakin. Jotka tietenkin on ihan normaaleja tunnereaktioita siinä tilanteessa jos on vielä tunteita jättäjää kohtaan.
Päätös on rankka jättäjällekin, eikä hän varmaan halua kimppuunsa raivohullua, inttäjää tai jalassa roikkujaa. Siksi minusta on ihan ok jättää toinen lyhyellä viestillä , jos se siinä tilanteessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen on ainoa järkevä ratkaisu.
Tämä ei nyt ole kritiikkiä kolumnia tai kolumnistia kohtaan, sanotaan nyt vielä se. Kolumni oli hyvä ja siinä annetut neuvot on varmasti toimivia useammille.
Sekä jättäjän että jätetyn roolissa olleena olen aika samoilla linjoilla. Ero on yleensä kamala kokemus eikä sitä kovin paljon pysty pehmentämään, vaikka puhuisi ja analysoisi kuinka.
Itse en myöskään arvota kasvokkain jättämistä automaattisesti kaikkein parhaaksi ja inhimillisimmäksi ja tekstarijättämistä huonoksi. Ensinnäkin kasvokkain jättäminen on mahdollista mokata paikan valinnalla - itseni on jätetty julkisella/semijulkisella paikalla, ja se jos jokin tuntuu julmalta. Toiseksi, jos kyseisessä suhteessa on tavattu harvakseltaan, tulee aika typerä olo kun tajuaa, että ilolla odotettu ja valmistauduttu tapaaminen onkin omistettu erolle. Mieluummin ehkä olisin kuullut asiasta silloin viikko sitten, kun toinen osapuoli tuli ratkaisuunsa. Kolmanneksi, on asioita joiden on tärkeintä ylipäänsä tulla sanotuksi, halu päättää suhde on tällainen. Ei ole kenenkään etu, että toimimaton suhde vain kituuttaa eteenpäin, koska toinen ei saa sanottua erohalujaan ääneen.
Edit: Toinen kappale ei sinänsä ole suoraa kommenttia kolumniin tai keskusteluun, vaan enemmänkin omia pohdintojani, omiin kokemuksiin perustuen.
-
Raastavinta eroissa taitaa olla itsesyytökset, joissa voi velloa pitkänkin aikaan. Oman pään sisällä sanotaan kuitenkin ne julmimmat asiat. Ja tämä ihan siitä riippumatta loppuiko suhde omasta aloitteesta vai ei. Koitetaan siis olla lempeitä toisille, mutta myös itselle.
-
Minusta jättäjällä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella toisen tunnekuohuja tai selitellä päätöstään. Jos minut jätetään, niin haluanko vielä päälle päätteeksi kuulla olevani paska ihminen, tai luetteloa vioistani ? No en. Siitä on hyötyä suhteen aikana, mutta ei enää silloin kun toinen on jättämispäätöksensä tehnyt. Pahimmassa tapauksessa tuosta tilanne jatkuisi vaan niin, että alkaisin anelemaan toisen edessä "lupaan muuttua" tms. skeidalla, mistä päästään sitten on-off suhteiden ihanuuteen.
Niin joo, kaikki ihmiset eivätkä suhteet eivät ole terveitä. Itse en tiedä, miksi ihmeessä olisin
toiminut noin, luetellut vikoja ihmisestä jota arvostin ja arvostan tai alkanut ruikuttamaan kun faktat olivat mitä olivat? (Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin, sivulla 1.)
-
Omia epäsuosittuja mielipiteitäni eroista.
Minusta jättäjällä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella toisen tunnekuohuja tai selitellä päätöstään.
Eri mieltä tästä. Meillä on velvollisuus olla inhimillisiä toisiamme kohtaan eli eroa ei voi hoitaa tyylliin "Kasvoimme erillemme, heippa!". Sellaisesta on ihmisiä joutunut suoraan lataamoon ja on traumana verrattavissa läheisen ihmisen yllättävään kuolemaan. Tuollainen käytös on epäkypsää, vastuutonta ja tiivistettynä *usipäistä. Syiden hakeminen ja asioista keskustelu ovat luonnollisia tarpeita jotka auttavat pääsemään eteenpäin.
Tietysti jokainen ero ja ihminen on erilainen ja joskus onkin parempi lähteä eri suuntiin ja nopeasti.
-
Raastavinta eroissa taitaa olla itsesyytökset, joissa voi velloa pitkänkin aikaan. Oman pään sisällä sanotaan kuitenkin ne julmimmat asiat. Ja tämä ihan siitä riippumatta loppuiko suhde omasta aloitteesta vai ei. Koitetaan siis olla lempeitä toisille, mutta myös itselle.
Tämä, sekä jätettynä, että jättäjänä.
-
Aiempien kertojen, jolloin sain kuulla kunniattomuuteni kuukausi- ellei vuosikaupalla, sijaan
viimeksi minut jätettiin muutamalla lauseella, joista ei oikeastaan paljastunut mitään konkreettista.
Paitsi tietysti se perusviesti.
Voisi ajatella jotta vaihtelu virkistää, mutta tiedä häntä. Olihan se tavallaan vähemmän kuluttavaa.
-
Minusta jättäjällä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella toisen tunnekuohuja tai selitellä päätöstään. Jos minut jätetään, niin haluanko vielä päälle päätteeksi kuulla olevani paska ihminen, tai luetteloa vioistani ? No en. Siitä on hyötyä suhteen aikana, mutta ei enää silloin kun toinen on jättämispäätöksensä tehnyt. Pahimmassa tapauksessa tuosta tilanne jatkuisi vaan niin, että alkaisin anelemaan toisen edessä "lupaan muuttua" tms. skeidalla, mistä päästään sitten on-off suhteiden ihanuuteen.
Niin joo, kaikki ihmiset eivätkä suhteet eivät ole terveitä. Itse en tiedä, miksi ihmeessä olisin
toiminut noin, luetellut vikoja ihmisestä jota arvostin ja arvostan tai alkanut ruikuttamaan kun faktat olivat mitä olivat? (Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin, sivulla 1.)
Aika kylmää luetella vikoja ihmisestä josta tykkää/on tykännyt.
Jännää kun yhessäkään exässä näe vieläkään yhtään vikaa :)
Paljon kivempaa erota niin että vielä viimeisellä kerrallakin kaikki on lähes kuin aina ennenkin vaikka silittelyä ja syliä onkin tuplamäärä :P
Se tunne kun erotessa molemmat kiittää toisiaan kaikesta vilpittömästi ja toivottaa hyvää jatkoa on jotain mitä ei voi sanoin ees kuvata :)
-
Kiitos tästä, Ms. M. Sinun täytyy olla Hyvä Ihminen.
Me ihmiset olemme erilaisia olentoja. Myös hyvikset eroavat toisistaan. Joskus voi sattua niin paljon, että kaiken yhteydenpidon katkaisu voi olla itselle se siedettävin ratkaisu selviytyä erosta. Toki ulkoisesti selkein ero on empaattisen, tunnetasolla yhteen kasvaneen ja muita lähinnä välineenä käyttävän narsistin välillä.
Oma onneni on, että viehätyn empaattisista naisista, mikä on näkynyt myös erohetkillä. Toki myös empaattinen henkilö voi käyttäytyä rumasti, eikä yliherkkyydestä ole kriisin hetkillä kuin haittaa. Arvostan avointa kommunikointia, niinpä rakentava keskustelu ennen suhteen päätöspistettä on se, mitä itse toivon niin itseltä kuin toiselta.
Itselläni ei ole kokemuksia ystävyydestä parisuhteen jälkeen, sillä en suostu yksipuolisiin suhteisiin. BDSM-suhde tai ei, niin näen heti eron jälkeen edessäni ensisijaisesti naisen. Ja jos en ole toiselle ensisijaisesti mies, niin tällöin minusta ei saa myöskään ystävää, isähahmoa, terapeuttia taikka hengenvartijaa.
Elämääni on mahtunut eroja laidasta laitaan. Aina ei onnistu toimimaan täydellisesti, mutta listamasi kohdat ovat minusta hieno tavoite.
-
Mikä tahansa pari- tai ihmissuhteen loppuminen merkitsee aina katkeruuden, riittämättömyyden ja pahimassa tapauksessa vihan tunteita, sekä itseään että toista kohtaan. Ei sellaisessa mielentilassa aina pysty antamaan tarpeeksi tilaa rationaaliselle ajattelulle ja tilanteen ymmärtämiselle, joten joskus erehtyy tunnekuohuissaan laukomaan toiselle osapuolelle laidasta laitaan hölmöyksiä ja solvauksia ja pitämään toista pahana ihmisenä, mitä tietysti katuu ja häpeää jälkeenpäin kun tajuaa, kuinka irrallaan ne mielikuvat olivatkaan todellisuudesta. Tärkeintä on oivaltaa kuitenkin, että katkeruus ja kaikki muutkin negatiiviset ja lamauttavat tunnot, jotka erohetkellä kumpuavat esille, häivettyvät ajan myötä pois. Eivät ne viivy mielessä ikuisesti, kun muu elämä vaatii huomiota.