BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 28.08.2017, 05:10
-
Hard limits
”Ei ulosteita, ei oksennusta, ei neuloja, ei pysyviä jälkiä” jne. Siinäpä ne hard limitit sitten on.
Netissä on saatavilla paljon listoja, joilla on helppo erotella kiinnostavia välineitä, fetissejä ja materiaaleja kyllä-, ehkä- ja ei-kategorioihin. Ihan kätevää, varsinkin jos on uusi skenessä tai haluaa katsella asioita uuden kumppaniehdokkaan kanssa vähän tarkemmin. Tällöin keskustellaan sitten välineistä ja materiaaleista, sekä toivottavasti niiden herättämistä vähän laajemmistakin fantasioista ja skenaarioista.
Niin hirvittävän kätevää ja helppoa hard limittien eli kovien rajojen listaaminen on, että monilta se löytyy jo profiilista. Ja miksikäs ei? Voi heti rajata ehdottomat eit pois, niin ei tarvitse turhaan pettyä treffeillä, jos jokin juttu olikin sen toisen ”ehdottomasti kyllä!”-juttu.
Listat keskittyvät kuitenkin kovin konkreettisiin asioihin – siihen listamuoto soveltuu hyvin. Löytyykö listoista kuitenkaan niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, joihin olisi hyvä tutustua? Niitä teemoja, joita mielen syvyyksistä hiljalleen nousee esiin itseensä ja mieltymyksiinsä tutustuessa. Niitä teemoja, joista keskustelu sessioehdokkaiden kanssa olisi paljon tärkeämpää, ja mielenkiintoisempaa.
Tämä kolumni ei ole yritys tehdä kaiken kattavaa itsetuntemuskysymys-listausta, jolla selvittää oman mielen hard limitit, vaan tarjota joitain kysymyksiä alkuun. Jos kysymykset kiinnostavat sinua, hyvä, jos eivät, niin hyvä niin ja varmaan olet tutustunut itseesi jo aiemmin tai ehkä koet asioiden tulevan luontevasti esiin muutenkin.
- Mikä on elämäsi häpeällisin kokemus?
- Mikä on elämäsi pelottavin kokemus?
- Mitä kokemaasi tai tekemääsi asiaa kadut?
- Millaisessa tilanteessa olet kokenut olevasi lohduttoman yksin?
- Onko sinulla seksuaalisia kokemuksia, jotka mieluiten pyyhkisit pois?
- Oletko saanut palautetta siitä, ettet ole ymmärtänyt partnerisi tarpeita, kieltoja tai muita viestejä?
- Millaisista ihmisistä sinulla on hankalia tai vastenmielisiä muistoja?
- Millaisia kokemuksia sinulla on auktoriteettien kanssa?
- Millaisissa tilanteissa olet kokenut, että et noudattanut rajojasi tai ollut oma itsesi?
- Oletko kokenut tilanteita, joissa et kyennyt sanomaan tai muutoin ilmaisemaan ei:tä?
- Millaista tilaisuutta tai ”palkintoa” sinun olisi tai on ollut mahdottoman vaikea vastustaa, oli hinta mikä hyvänsä?
- Miten kestät epävarmuutta?
- Miltä epäonnistuminen sinusta tuntuu?
- Sinulla on varmasti monenlaisia fantasioita. Mitä niistä ET halua toteuttaa? Miksi?
- Oletko kokenut ”seksistä ensiapuun” tai ”läheltä piti”-tilanteita? Miten ne kehittyivät?
- Mitkä tunteet ovat sinulle vaikeita kestää? Miten kestät niitä?
- Mistä saat lohtua?
- Onko elämänhistoriassasi tapahtumia, jotka palaavat mieleesi silloinkin kun et tahtoisi?
- Läheisissä ihmissuhteissa, mitkä tilanteet olet kokenut erityisen haastaviksi?
- Minkä teeman kanssa olet kamppaillut elämässäsi eniten? Mikä teema toistuu?
- Miten suhtaudut omaan vartaloosi?
- Miltä avoimuus itseäsi kohtaan näiden kysymysten parissa tuntuu? Miltä tuntuisi keskustella näistä jonkun toisen kanssa?
Mitkä ovat ne oivallukset tai kysymykset, jotka ovat sinulle olleet kaikista hyödyllisimpiä, kun olet miettinyt omaan historiaasi liittyviä, mielen hard limittejä?
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=11793;type=avatar)
- kyselee bikantti
-
Melkein kaikkiin tulee eihin liittyvä vastaus >:D
En muista hävenneeni,pelänneeni,ei kaduta jne..
-
Melkein kaikkiin tulee eihin liittyvä vastaus >:D
En muista hävenneeni,pelänneeni,ei kaduta jne..
Se sulle sallittakoon. Omasta puolestani voin todeta, että jos noin perustavanlaatuisia tunteita ei elämänsä varrelta tunnista, niin katson ettei ole riittäviä edellytyksiä lähteä "masteroimaan". Ainakaan minua.
-
Mikä estää?
-
Melkein kaikkiin tulee eihin liittyvä vastaus >:D
En muista hävenneeni,pelänneeni,ei kaduta jne..
Se sulle sallittakoon. Omasta puolestani voin todeta, että jos noin perustavanlaatuisia tunteita ei elämänsä varrelta tunnista, niin katson ettei ole riittäviä edellytyksiä lähteä "masteroimaan". Ainakaan minua.
Kiva että sallit :)
Onneks ei tartte lähteä masteroimaan kun se ei oikeen ole mun juttu :)
En häpeä että tietämättömänä nimimerkkini aikanaan valitsin mutta en viitsi sitä vaihtaakkaan kun asia on itselleni merkityksetön :)
-
Onneks ei tartte lähteä masteroimaan kun se ei oikeen ole mun juttu :)
En häpeä että tietämättömänä nimimerkkini aikanaan valitsin mutta en viitsi sitä vaihtaakkaan kun asia on itselleni merkityksetön :)
Ylläpito vaihtaa kyllä nickin helposti yv:n perusteella, jos katsot sen joskus tarpeelliseksi.
-
Onneks ei tartte lähteä masteroimaan kun se ei oikeen ole mun juttu :)
Anteeksi tyhmä kysymys mutta..
...sinä olet alistuva?
-
Onneks ei tartte lähteä masteroimaan kun se ei oikeen ole mun juttu :)
Anteeksi tyhmä kysymys mutta..
...sinä olet alistuva?
En ole alistuva mutta en myöskään nauti alistamisesta,otan vaan omani ja teen mitä tykkään joten se ei ihan masterointiin sovi :)
Ailouna (Ilona?): lisäytin + merkin nimeen koska se ei voi aina olla 40v ja siitäkin tuli ulinaa...mitä siitä sanottais jos kokonaan vaihtasin >:D
En sitä pelkää mutten jaksais oikoo väärinkäsityksiä :)
-
Oikein hyvä kolumni, kiitos tästä. 8) Tässähän onkin paljon mietittävää itselle ja muille.
Sen olen oppinut, että hard limititkin voivat muuttua vuosien varrella. Vanha hard limit voi jopa paljastua uudeksi suosikiksi.
Itse esimerkiksi ajattelin vielä pari vuotta sitten etten halua koskea peppuleikkeihin millään tavalla, enkä varsinkaan halua nuolla kenenkään peräaukkoa. Mutta nykyään semmoiset eivät ole ongelma eikä mikään ja unelmoin koko ajan uusista asioista mitä voisin silläkin alueella oppia. Sadistina toimiminen kiinnosti tosi paljon, mutten uskaltanut siihen mukaan kuin vasta nyt jokunen viikko sitten, enkä kadu hetkeäkään. Breathplay on muuttunut uudeksi suosikiksi ja jopa neula- ja verileikit ovat alkaneet kiehtomaan ajatuksena. Vuosikausia ajattelin myös olevani emetofilian suhteen täysi lesbo, mutta nyt siedän miestenkin laattailua. Esimerkkejä olisi paljon.
Kolumnissa oli monia hyviä kysymyksiä. Taidan tässä vastata näihin ihan ajankuluksi.
- Mikä on elämäsi häpeällisin kokemus?
Näitä on liian paljon lueteltavaksi. Häpeään liittyvät seksileikit tosin eivät itseäni kiinnosta. Elämänkokemustakin on tullut jo sen verran että aika harva asia enää hävettää paria minuuttia kauempaa.
- Mikä on elämäsi pelottavin kokemus?
Joskus alle kouluikäisenä pelästyin liian monta kertaa ihmisiä jotka alkoivat ilman mitään ennakkovaroitusta oksentamaan. Eräskin mummeli oli vähällä oksentaa päälleni. Tämä aiheutti emetofobian, josta en ole täysin parantunut vieläkään. Minulle kuitenkin kehittyi teini-iässä emetofilia, joten kontrolloitu oksentamistilanne sessiossa ei ole koskaan ollut ehdoton hard limit. Mutta jos sessiokaveri oksentaisi yllättäen, voi olla että sessio loppuisi siihen kun juoksisisin kirkuen karkuun. Tai sitten ei. En tiedä. Emetofobiastani ja sen suhteesta emetofiliaani voisin kyllä kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi.
Olen myös turhan usein nähnyt lehdissä, kirjoissa, netissä, elokuvissa ja telkkariohjelmissa kuvia, jotka ovat jättäneet henkisiä traumoja ja jotka saattavat silloin tällöin tulla mieleen kummittelemaan. Pääasiassa ahdistavimmissa kuvissa on ollut oikeita, lavastamattomia kuvia kuolleista ihmisistä erilaisissa mätänemisen tiloissa. Nekrofiliaan en siksi koskisi oikeassa elämässä lainkaan. Kaikenlaisia häiriintyneitä fikltiivisia elokuvia ruumiiden häpäisystä on kyllä tullut nähtyä ja monta kiintoisaa kauhu-, splatter- ja zombiefilmiä on katselulistalla, mutta en muista niistä koskaan kiihottuneeni.
Kokemukset omista ja toisten ihmisten mielenterveysongelmista ovat toki myös aiheuttaneet monia pelottavia ja jopa hengenvaarallisia tilanteita yli 10 vuotta sitten. Olen useamman kerran pelännyt että minut tapetaan, olen useamman kerran meinannut tappaa itseni, ja kerran olin vähällä tappaa erään toisen ihmisen itsepuolustukseksi. Nämä ovat hyvin synkkiä tarinoita joihin en tässä aio tarkemmin mennä. Sessioelämään nämä eivät ole vaikuttaneet. Tosin jotain hyvin synkkiä seksifantasioitahan minulla on ollut aina, ei ole tosin ollut tarvetta toteuttaa niitä
- Mitä kokemaasi tai tekemääsi asiaa kadut?
Olen sisäistänyt sen filosofian, että mitään vanhojakaan valintojaan ei kannata katua, jos elämässä menee hyvin. Tällä hetkellä menee ihan helkkarin hyvin, vaikka toki rahatilanne onkin huono.
Jos menisin aikakoneella menneisyyteen ja muuttaisin huonoja valintojani toisiksi, niin hyvin todennäköisesti nykyhetken hyvät asiat menisivät pilalle koska olisin vaihtoehtoisessa historiassani tutustunut ihan eri ihmisiin.
- Millaisessa tilanteessa olet kokenut olevasi lohduttoman yksin?
Niinä kertoina kun olen maannut sammumispisteessä lattialla toivoen etten seuraavana aamuna herää. Itsemurhaajia usein syyllistetään siitä että he ovat itsekkäitä eivätkä ajattele yhtään muita tappaessaan itsensä. Mutta siinä tilanteessa kun ihminen haluaa tappaa itsensä hän ei ajattele lainkaan itsekkäästi. Hän luulee tekevänsä suuren palveluksen kaikille poistumalla maailmasta, ettei hän enää ole taakka kenellekään. Hän kokee että kaikki ovat paljon onnellisempia kun häntä ei enää ole. Itsemurha on hänen mielestään kohteliain teko jonka hän voi enää tehdä. Se on yksinäisyyden huippu.
https://www.youtube.com/watch?v=O85H5apA2ns
- Onko sinulla seksuaalisia kokemuksia, jotka mieluiten pyyhkisit pois?
Ei. Huonostakin seksisessiosta voi oppia paljon, ainakin sen mitä ei kannata tehdä.
- Oletko saanut palautetta siitä, ettet ole ymmärtänyt partnerisi tarpeita, kieltoja tai muita viestejä?
Olen. Näistä on tärkeää keskustella mielellään heti kun sellainen tilanne tulee tai viimeistään session jälkeen. Väärinkäsitykset sessiossa voivat olla pahimmillaan hengenvaarallisia.
- Millaisista ihmisistä sinulla on hankalia tai vastenmielisiä muistoja?
Suurin ongelma ovat ihmiset eivät ymmärrä sanaa "ei". Sekä tietenkin myös ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta sano "ei", ja sitten valittavat jälkikäteen että heille on tehty jotain mitä he eivät haluneet. Turvasanat ovat tärkeitä. Opetelkaa käyttämään niitä. Opetelkaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan toisen ihmisen rajoja. Se mikä itsestäsi tuntuu harmittomalta, voi olla toisesta erittäin ahdistavaa. Se että toinen osaa sanoa "ei" ja toinen osaa sitä noudattaa, pelastaa ihmissuhteita.
- Millaisia kokemuksia sinulla on auktoriteettien kanssa?
Pääasiassa hyviä. En silti halua leikkiä alistamispuolen leikkejä oman mielenterveyshistoriani takia.
- Millaisissa tilanteissa olet kokenut, että et noudattanut rajojasi tai ollut oma itsesi?
Päihtyneenä. Mutta onneksi mitään pahaa ei ole vielä sattunut. Mikäli päihteet yhdistetään sessioon, on tärkeää sessioida sellaisten ihmisten kanssa joihin luottaa.
- Oletko kokenut tilanteita, joissa et kyennyt sanomaan tai muutoin ilmaisemaan ei:tä?
En. Tosin tuntuihan se kerran pahalta kun toinen kovasti loukkaantui "ei"-sanasta. Piti pitää rauhoittumistauko sessiossa. Onneksi hän leppyi nopeasti ja pyysi anteeksi suuttumustaan, jotta sessiota voitiin jatkaa. Kaikkia toiveita ei ole pakko toteuttaa.
- Millaista tilaisuutta tai ”palkintoa” sinun olisi tai on ollut mahdottoman vaikea vastustaa, oli hinta mikä hyvänsä?
En osaa sanoa. Riippuu tilaisuudesta, palkinnosta ja hinnasta. Joskus tarjous voi olla liian hyvä ohitettavaksi, joskus taas se voi olla helvetin huono.
- Miten kestät epävarmuutta?
Melko hyvin. "Pessimisti ei pety" on ollut oma mottoni pitkään. Olen ajatellut että jos lähtee siitä odotuksesta että kaikki menee päin helvettiä niin kokemus on todennäköisesti positiivinen.
- Miltä epäonnistuminen sinusta tuntuu?
Pahalta. Mutta virheistä oppii.
- Sinulla on varmasti monenlaisia fantasioita. Mitä niistä ET halua toteuttaa? Miksi?
Kaikki jutut johon liittyy kiristäminen ja hyväksikäyttö. Fantasiana ne toimivat välillä hemmetin hyvin, mutta oikeastihan se olisi ihan hirveää ja aiheuttaisi uhrille kärsimystä. Fantasiassa uhri ei myöskään koskaan lavertele poliisille.
- Oletko kokenut ”seksistä ensiapuun” tai ”läheltä piti”-tilanteita? Miten ne kehittyivät?
En onneksi. Tosin olen harrastanut suojaamatonta seksiä uuden kumppanin kanssa joten on pitänyt sitten käydä sukupuolitautitesteissä. Onneksi mitään ei ole tarttunut.
- Mitkä tunteet ovat sinulle vaikeita kestää? Miten kestät niitä?
Ahdistus ja masennus. Essitalopraamilla ja hyvillä ihmissuhteilla.
- Mistä saat lohtua?
Esimerkiksi keskustelusta, hyvästä musiikista ja hyvästä ruuasta.
- Onko elämänhistoriassasi tapahtumia, jotka palaavat mieleesi silloinkin kun et tahtoisi?
On.
- Läheisissä ihmissuhteissa, mitkä tilanteet olet kokenut erityisen haastaviksi?
Varmasti tämä polyamoria-näkökulma tuo omat haasteensa. Miten kohdella useampaa kumppania tasa-arvoisesti ja huomioida kaikkien tarpeet.
- Minkä teeman kanssa olet kamppaillut elämässäsi eniten? Mikä teema toistuu?
En osaa sanoa.
- Miten suhtaudut omaan vartaloosi?
Olen ylipainoinen ja joidenkin mielestä sekin on kaunista. Mutta minun pitäisi laihtua noin 20 tai 30 kiloa ihan terveyssyistäkin. Pääsisin eroon kivuista sekä muutamista muista terveysongelmista ja jaksaisin paremmin tehdä asioita. On tehnyt todella hyvää itsetunnolle että jotkut ovat kehuneet ulkonäköäni.
- Miltä avoimuus itseäsi kohtaan näiden kysymysten parissa tuntuu? Miltä tuntuisi keskustella näistä jonkun toisen kanssa?
Tässähän minä avaudun näistä kaikille jotka jaksavat lukea. Olen monista näistä aiheista jutellut aiemminkin tällä foorumilla, joten tilanne ei ollut siinä mielessä itselle erikoinen.
-
Melkein kaikkiin tulee eihin liittyvä vastaus >:D
En muista hävenneeni,pelänneeni,ei kaduta jne..
Se sulle sallittakoon. Omasta puolestani voin todeta, että jos noin perustavanlaatuisia tunteita ei elämänsä varrelta tunnista, niin katson ettei ole riittäviä edellytyksiä lähteä "masteroimaan". Ainakaan minua.
Kiva että sallit :)
Onneks ei tartte lähteä masteroimaan kun se ei oikeen ole mun juttu :)
En häpeä että tietämättömänä nimimerkkini aikanaan valitsin mutta en viitsi sitä vaihtaakkaan kun asia on itselleni merkityksetön :)
Okeiii...... :) Kannustan kyllä minäkin vain työllistämään ylläpidon nikin vaihtamisen merkeissä, onhan se nyt ylläpidon hommaa kuitenkin! Kiva jos asialla ei sinulle ole väliä, mutta kuten omasta kommentistani jo näkee, niin kyllä tuo nikki antaa ymmärtää asioita ja ehkä tässä kohtaa minua ainakin provosoi vastaamaan ihan tietyllä tyylillä ;D Ainakin jos seuraa etsisi, niin nikkihän johtaisi kovastikin harhaan.
-
Mikä estää?
Jos tää oli miulle tarkoitettu(?), niin 1) itsesuojeluvaisto ;D
Lyhyesti: minulla on vakavia yhteensopimattomuuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunnista/havainnoi/tarkastele/tutkiskele/pohdi/säätele/nauti/kärsi/jne. erilaisia tunteita elämässään. Ei vaan ole hyvä match.
Pidemmälti: erityisesti pelko on niin alkukantainen tunne, joka kuuluu lähes kaikkien ihmisten tunnekirjoon, että ensimmäisenä mietin, onko ihmisellä ehkä jokin psykiatrian diagnooseista tuttu piirre, joka kuvaa kyvyttömyyttä kokea tunnekirjoa. Tai ehkä jokin piirre, että tunteet ovat laimeita tai niillä ei ole merkitystä tai ne tulevat torjutuksi tai niitä ei tunnista tms. Okei, jos kyse on sellaisesta piirteestä, niin selvä, mutta edelleen olisi vakava yhteensopimattomuus.
Bdsm-kontekstissa koen yhteensopimattomuuden liittyvän omalla kohdalla erityisesti siihen, että alistuessani koen tunteita aika... "tuntuvasti" sessioissa. Minä siis arvotan sen korkealle, että toinen osapuoli suunnilleen tietää, mistä on kyse, mitä eri tunteiden kanssa tehdä, mistä ne kertovat, miten niistä voi "repiä iloa irti" jne. En välttämättä näe, miten tällaiset taidot voisivat kehittyä ilman omien tunteiden kanssa tutuksi tulemista.
----------
Lisäkommenttina se, että jos jollain ei ole tunnekokemuksia ja viihtyy silti bdsm:n parissa eri kumppaneiden/aktiviteettien kanssa onnistuneesti, niin hienoa! Minun kykyni ja mielenkiintoni eivät vain riittäisi sellaiseen kuvioon.
-
Kahdesta hard limitistäni luovuin kun nainen osasi olla ihanan taivutteleva, olemukseltaan ja muutenkin. En kuitenkaan kehtaa kertoa mitä ne olivat ;D Toinen oli kivulias ja nöyryyttävä, toinen vain nöyryyttävä :)
Melkein kaikkiin tulee eihin liittyvä vastaus >:D
En muista hävenneeni,pelänneeni,ei kaduta jne..
Tämmöiset viestit kyllä kirkuvat epävarmuutta. Mitä enemmän korostat pelottomuutta, päättäväisyyttä, voimakkuutta, miehekkyttä jne. sitä enemmän vaikutat niiden vastakohdalta. Vähän kuin kaapissa oleva superhomo, joka aina tilasuuden tullen haukkuu homoja.
-
Eli oon epävarma,naismainen superhomo joka häpeää heikkouksiaan ja haukkuu muita homoja kaapistaan peloissaan ja katuu sen jälkeen ?
Höhö,ehkä kuitenkin oon vaan mies joka on ymmärtänyt nauttia elämästä eikä keskity ikäviin asioihin liiaksi :)
Tottakai vastoinkäymisiä tulee ja itkenkin viimeistään ens vuonna vaikken muista itkeneeni :'(
Tuon teen häpeilemättä olin sitten missä tahansa mutta sen aika ei ole vielä niin turhaa ajatella asiaa isommin kun vielä voi auttaa läheistään :love:
T. Tunteeton superhomo
-
Oikein hyvä kolumni, kiitos tästä. 8) Tässähän onkin paljon mietittävää itselle ja muille.
Sen olen oppinut, että hard limititkin voivat muuttua vuosien varrella. Vanha hard limit voi jopa paljastua uudeksi suosikiksi.
---
Kiitos kommentista. Kiva että sinä ainakin sait näistä jotain irti :) Ja niinhän tuo on, onneksi(!), että rajat muuttuvat vuosien varrella.... ne kovatkin. Itse pidän sitä ehkä jopa tavoitteena, että omia rajoja saadaan liikuteltua pikkasen sen kiehtovan epämukavuusalueen puolelle, hissuksiin.
-
Eli oon epävarma,naismainen superhomo joka häpeää heikkouksiaan ja haukkuu muita homoja kaapistaan peloissaan ja katuu sen jälkeen ?
Okei... Tämä reaktio se vasta kirkuukin epävarmuutta. On mahdotonta, että joku voi päästä yli neljänkympin ikään eikä koskaan ole tuntenut häpeää, pelkoa, katumusta... Erittäin inhimillisiä tunteita, jotka kuuluvat jokaisen elämään. Mielestäni niiden kieltäminen vaan antaa epäaidon ja lapsellisen mielikuvan ihmisestä.
muokkaus: Ps. en sanonut sinua superhomoksi, se oli vertauskuva liittyen stereotypiaan, että eniten homoja haukkuva on nimenomaan kaapissa oleva homo. Vähän kuin eniten pelottomuuttaan korostava on eniten peloissaan.
-
Mikä estää?
Jos tää oli miulle tarkoitettu(?), niin 1) itsesuojeluvaisto ;D
Lyhyesti: minulla on vakavia yhteensopimattomuuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunnista/havainnoi/tarkastele/tutkiskele/pohdi/säätele/nauti/kärsi/jne. erilaisia tunteita elämässään. Ei vaan ole hyvä match.
Pidemmälti: erityisesti pelko on niin alkukantainen tunne, joka kuuluu lähes kaikkien ihmisten tunnekirjoon, että ensimmäisenä mietin, onko ihmisellä ehkä jokin psykiatrian diagnooseista tuttu piirre, joka kuvaa kyvyttömyyttä kokea tunnekirjoa. Tai ehkä jokin piirre, että tunteet ovat laimeita tai niillä ei ole merkitystä tai ne tulevat torjutuksi tai niitä ei tunnista tms. Okei, jos kyse on sellaisesta piirteestä, niin selvä, mutta edelleen olisi vakava yhteensopimattomuus.
Bdsm-kontekstissa koen yhteensopimattomuuden liittyvän omalla kohdalla erityisesti siihen, että alistuessani koen tunteita aika... "tuntuvasti" sessioissa. Minä siis arvotan sen korkealle, että toinen osapuoli suunnilleen tietää, mistä on kyse, mitä eri tunteiden kanssa tehdä, mistä ne kertovat, miten niistä voi "repiä iloa irti" jne. En välttämättä näe, miten tällaiset taidot voisivat kehittyä ilman omien tunteiden kanssa tutuksi tulemista.
----------
Lisäkommenttina se, että jos jollain ei ole tunnekokemuksia ja viihtyy silti bdsm:n parissa eri kumppaneiden/aktiviteettien kanssa onnistuneesti, niin hienoa! Minun kykyni ja mielenkiintoni eivät vain riittäisi sellaiseen kuvioon.
Tämä ei ollut varsinaisesti sinulle, mutta kysyit Mitkä ovat ne oivallukset tai kysymykset, jotka ovat sinulle olleet kaikista hyödyllisimpiä?
ja kun useasti me pelkäämme asioita ilman että mietimme miksi, niin on hyvä pysähtyä miettimään mikä estää oikeasti.
Yst terv.
- Karwis
-
^ Aaaa. Ja kyllä. Pelko sinänsä ei ole vaarallista.
-
Eli oon epävarma,naismainen superhomo joka häpeää heikkouksiaan ja haukkuu muita homoja kaapistaan peloissaan ja katuu sen jälkeen ?
Okei... Tämä reaktio se vasta kirkuukin epävarmuutta. On mahdotonta, että joku voi päästä yli neljänkympin ikään eikä koskaan ole tuntenut häpeää, pelkoa, katumusta... Erittäin inhimillisiä tunteita, jotka kuuluvat jokaisen elämään. Mielestäni niiden kieltäminen vaan antaa epäaidon ja lapsellisen mielikuvan ihmisestä.
muokkaus: Ps. en sanonut sinua superhomoksi, se oli vertauskuva liittyen stereotypiaan, että eniten homoja haukkuva on nimenomaan kaapissa oleva homo. Vähän kuin eniten pelottomuuttaan korostava on eniten peloissaan.
Tuo T.superhomo oli huolimattomuusvirhe kun en hauku homoja enkä muitakaan mutta korostan olevani hetero :). En häpeä myöntää kiireessä kirjoitelleeni ajattelemattomasti enkä kadu sitäkään :)
Mua kiinnostais tietää mitkä asiat sua pelottaa,hävettää ja kaduttaa kun subimiehellä ne voi olla sellasia mitkä ei taas mulle aiheuta moisia tuntemuksia,oot kuitenkin käsittääkseni fyysisesti keskivertoo isompi ja vahvempi niin ei jokaista rapinaa tarvi pihalla pelätä :)
Tätä ketjua en enempää tästä asiasta haluisi raiskata mutten tietty jätä vastaamatta kommentteihin jotka itseäni koskee :) privalla siis mielummin.
Ps. Haukuit mua muuten psykopaatiks aikanaan niin ootko superpsyko :)
-
Tuo T.superhomo oli huolimattomuusvirhe kun en hauku homoja enkä muitakaan mutta korostan olevani hetero :). En häpeä myöntää kiireessä kirjoitelleeni ajattelemattomasti enkä kadu sitäkään :)
Mua kiinnostais tietää mitkä asiat sua pelottaa,hävettää ja kaduttaa kun subimiehellä ne voi olla sellasia mitkä ei taas mulle aiheuta moisia tuntemuksia,oot kuitenkin käsittääkseni fyysisesti keskivertoo isompi ja vahvempi niin ei jokaista rapinaa tarvi pihalla pelätä :)
Tätä ketjua en enempää tästä asiasta haluisi raiskata mutten tietty jätä vastaamatta kommentteihin jotka itseäni koskee :) privalla siis mielummin.
Ps. Haukuit mua muuten psykopaatiks aikanaan niin ootko superpsyko :)
Subiuteni ei liity noihin tunteisiin vaan kyse oli ihan normaaleista ihmisen kokemista tunteista, joiden kieltäminen mielestäni osoittaa epävarmuutta. Tai jos ihan oikeasti ei tunne pelkoa, häpeää, katumusta niin sitten voidaan jo puhua sairaudesta. En jaksa vanhoja viestejä kaivella, mutta jos olen sua "haukkunut" psykopaatiksi niin se on liittynyt varmasti tähän sun äärettömään tunteettomuuden korostamiseen. Kansanomaisesti olen sitten käyttänyt sanaa psykopaatti.
Oon esimerkiksi pelännyt itseäni uhannutta äärimmäistä väkivaltaa, hävennyt pari päivää sitten käytöstäni kun olin erästä ihmistä käyttänyt tietyllä tavalla hyväkseni, katunut huonoa käytöstäni edesmennyttä läheistä kohtaan.
Vähän takaisin itse aiheeseen, yks hard limit olisi kinkyily julkisesti. Miksi, no häpeä. Miksi hävettää, en tiedä. Liian erikoista, liian massasta erottuvaa. Toisaalta ei se itselleni mitään antaisikaan, joten asia ei vaivaa.
-
Loistava keskustelunaloitus tärkeästä (ja monille vaikeasta) teemasta. Kiitos, bikantti! :love:
-
Rotikka: Määhän rakastan :love: mun leluja ja entisiä leluja niin oon äärettömän tunteeton ?
Oon kokenut useasti väkivallan uhkaa,jokunen lyönytkin mutta kun nauran vastineeksi takaisin ei kukaan vielä ole lyönyt toista kertaa eikä sellanen pelota,tietty äärimmäinen väkivallan uhka pelottais mutta sellasta en ole kokenut. Itse en lyö mutta teen selväksi aika nopeeta ettei kannata leikkiä :)
Hölmöiltyä on tullut paljonkin mutta katumalla tai häpeemällä sitä ei korjata enää jälkikäteen, yleensä nää on alasti heilumista ja alkoholia on käyttetty yli kohtuuden eikä sisällä kehenkään ulkopuoliseen kohdistuneita vittuiluita tai ahdisteluita vaikka kikkeli vähän vilahtaakin C:-)
Hyväksi käytän lelujani ja kerronkin sen heille mutta tykkäävät vaan :)
Ehkä oli vähän ankarampi nuoruus ja sillon piti vaan kasvaa. Unohtamatta pitää huolta läheisistä :love:
-
Kiitos Tiialle kommentista!
Voitais tietty jättää nyt toi keskinäinen vertailunokittelu ketjusta ja palata alkuperäiseen aiheeseen, niin olisi ehkä paremmin uusillekin kommentoijille tilaa. Se ois kiva. :)
-
Minun rajani menee puhumisen kontrolloinnissa arkielämässä, puolin ja toisin. Myös kaikki pään sisäinen rajoittaminen herättää vastareaktion. Olen puhelias ja minulla on toisinaan myös voimakkaita mielipiteitä, siihen ei toinen puutu. Itse en myöskään ole kiinnostunut rajoittamaan kenenkään sananvapautta.
Nuorena olin sisäänvetäytyvä ja arka, tietyistä tapahtumista johtuen. Oman luonteeni (sosiaalinen otus) löytäminen uudestaan ei ollut helppoa, joten sitä piirrettä en anna lannistaa.
-
- Mikä on elämäsi häpeällisin kokemus?
Oon tylsä ja jätän kertomatta, kun on enempi arkimaailman juttuja, eikä liity kinkyilyyn.
- Mikä on elämäsi pelottavin kokemus?
Vuosi 2013 näin jälkikäteen ajateltuna.
- Mitä kokemaasi tai tekemääsi asiaa kadut?
Omaa passiivisuutta ja itsepäisyyttä. Olisi pitänyt tajuta luovuttaa Jyväskylän suhteen paljon aiemmin ja elää omaa elämää, eikä odottaa ihmeitä.
- Millaisessa tilanteessa olet kokenut olevasi lohduttoman yksin?
Skenen alkuvaiheilla. Ei mua nyt mitenkään erityisen huonosti kohdeltu silloisen leikkikaverin toimesta, mutta se oli uskomattoman paska fiilis, kun ei voinut kenellekkään puhua asioista mitkä vaivas tai satutti.
- Onko sinulla seksuaalisia kokemuksia, jotka mieluiten pyyhkisit pois?
Eipä juuri. Pikemminkin haluaisin joihinkin tilanteisiin palata takaisin viisaampana.
- Oletko saanut palautetta siitä, ettet ole ymmärtänyt partnerisi tarpeita, kieltoja tai muita viestejä?
Kiellot on aika selkee. Viestejä ja tarpeita en varmasti aina ymmärrä.
- Millaisista ihmisistä sinulla on hankalia tai vastenmielisiä muistoja?
Itseään liikaa esille tuovista. Jokin särähtää korvaan aina hyvin pahasti tämmöisten seurassa.
- Millaisia kokemuksia sinulla on auktoriteettien kanssa?
Olen pahemman luokan anarkisti, yritin jopa pitää shortseja töissä jalassa, vaikka siitä huomautettiin ;)
- Oletko kokenut tilanteita, joissa et kyennyt sanomaan tai muutoin ilmaisemaan ei:tä?
Eipä ole tainnut moista tilaisuutta olla tai ainakaan tullut tarvetta moisessa kohtaa sanoa ei.
- Miten kestät epävarmuutta?
Omaani helvetin huonosti, muiden kohdalla tapauskohtaisesti. Oma epävarmuus nostaa aina välillä päätään jostain puskasta aivan täydellisen väärällä hetkellä, sitä kai ne vahvat tunteet teettävät, mikä on raivostuttavaa.
- Miltä epäonnistuminen sinusta tuntuu?
Todella pahalta, riippuen vähän epäonnistumisen laajuudesta. Omista mokista kyllä oppii, mutta samalla voi vaan kirota, kun jätit aivan väärän kuvan itsestäsi toiselle.
- Sinulla on varmasti monenlaisia fantasioita. Mitä niistä ET halua toteuttaa? Miksi?
En välttämättä halua raiskata kaikkia niitä julkkiksia tai kadulla tulleita random ihmisiä, jotka nyt vain sattuvat aiheuttamaan fiiliksiä, että toi mun ois pakko saada... (okei, ketään niistä). Enkä välttämättä halua itse päätyä pakun perälle raiskattavaksi.
- Oletko kokenut ”seksistä ensiapuun” tai ”läheltä piti”-tilanteita? Miten ne kehittyivät?
Juu, polvilumpio lähti sijoiltaan. Noin viiden miljoonan kirosanan jälkeen ambulanssikuskit kävivät laittamassa lumpion sijoilleen, jonka jälkeen hyppäsin ambulanssin kyytiin ja kävin näyttämässä sitä lääkärille.
- Mitkä tunteet ovat sinulle vaikeita kestää? Miten kestät niitä?
Epävarmuus ja riittämättömyyden tunne. Ne on hetkellisiä fiiliksiä onneksi, toki, jos vastaan tulee jotain aivan ihanaa niin saattavat nostaa päätään ja koputella olkapäälle täysin väärällä hetkellä. Vanhoista "demoneista" on aika vaikea päästä kokonaan eroon, vaikka ne pystyykin lukitsemaan jonnekin noin 99% ajasta.
Tai, kun en vaan kelpaa ja toiseen on ehtinyt jo ihastua. Se menee ajan kanssa ohi, mutta skenen pienuuden takia näitä ihmisiä kuitenkin sitten näkee aika tiuhaan tahtiin. Vaniljamaailmassa olisi varmasti helpompi, kun ei välttämättä ole yhteistä pientä piiriä missä pyöritään.
- Mistä saat lohtua?
Ruoka, musiikki ja läheisyys.
- Onko elämänhistoriassasi tapahtumia, jotka palaavat mieleesi silloinkin kun et tahtoisi?
On.
- Läheisissä ihmissuhteissa, mitkä tilanteet olet kokenut erityisen haastaviksi?
Kun itse haluaa enemmän, toinen taas ei. Kun toinen haluaa enemmän ja itse taas ei.
- Minkä teeman kanssa olet kamppaillut elämässäsi eniten? Mikä teema toistuu?
Olen turhan usein aivan liian itsekriittinen itseäni kohtaan.
- Miten suhtaudut omaan vartaloosi?
Kyllä me tullaan toimeen, vaikkakin voisin sen muutaman kilon puottaa vyötäröltä pois.
-
Mielenkiintoista pohdintaa! Aihe on ollut ajankohtainen omassa elämässäkin. Omia hard limitejä on fetissiautomaattina kohtelu, rajattomuus, pelokkuus ja ahdasmielisyys, kommunikaation hankaluudet, pettäminen ja epärehellisyys.. Ulkoisia hard limitejä on lähinnä mustelmien ja jälkien tekokielto.
-
Mielenkiintosia kysymyksiä. Vähän turhan perusteellisia, en vastaisi puoliinkaan kysymyksiin jos toinen ihminen ne minulta kysyisi, en edes vuoden tuntemisen tai D/s suhteen jälkeen. Itselleni niihin vastaisin ja olen vastannutkin pari vuotta sitte kun omaa seksuaali-identiteettiäni olen alkanut muodostaa, kannustan muitakin tekemään niin.
Varmasti ovat myös tärkeitä kysymyksiä jos alistuminen/ yleensä seksillä leikkiminen vaatii syvää suhdetta, tällaiselle nymfolle sillä ei ole väliä vaan muunlaisilla esim. turvallisuuteen ja samoihin mieltymyksiin liittyvillä kysymyksillä.
-
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Todella. Pohdiskelemisen arvoisia sen lähimmän suhteen kanssa.
Kiitos aloittajalle.
En kuitenkaan näin yksityiskohtaisesti haluaisi kertoa kaikille.
Välillä hassu tunne kun tapaa livenä kinky-ihmisen jonka nikki tuttu, pepun kuva avoimen anaalin kanssa tulee mielikuviin joka nähty galleriassa ja tieto hänen fetisseistä tai muusta kinkykäyttäytymisestä. Mutta se ihminen itsessään, siitä ei mitään havaintoa. Hämmentävää.
-
- Mikä on elämäsi häpeällisin kokemus?
Oon tylsä ja jätän kertomatta, kun on enempi arkimaailman juttuja, eikä liity kinkyilyyn.
Tämähän se juuri kinkyn kohdalla on mielenkiintoista, varsinkin leikkien laajetessa ja syventyessä. Aiemmin eletyt häpeälliset kokemukset voivat muodostua hard-limiteiksi tai parhaiksi mahdollisiksi mausteiksi kinkyssä, vaikka alunperin ei kinkystä ollut millään lailla kysymys.
-
- Mikä on elämäsi häpeällisin kokemus?
Oon tylsä ja jätän kertomatta, kun on enempi arkimaailman juttuja, eikä liity kinkyilyyn.
Tämähän se juuri kinkyn kohdalla on mielenkiintoista, varsinkin leikkien laajetessa ja syventyessä. Aiemmin eletyt häpeälliset kokemukset voivat muodostua hard-limiteiksi tai parhaiksi mahdollisiksi mausteiksi kinkyssä, vaikka alunperin ei kinkystä ollut millään lailla kysymys.
Täysin totta. Tosin aiheina taas semmosia, että ne jakaa mielummin vain privaatisti hyvin harvoille ja valituille :)
-
Tosi kiinnostava lukea varsinkin noista, että mitä "mielen hard limittejä" itse kullakin on. Kiitos jakamisesta :love:
En tosiaan ajatellutkaan, että itsetarkoitus olisi mitenkään vastata noihin kaikkiin syvällisesti ja vailla mitään sensuuria tähän kommentteina. Sensuuri on turvaa. Enemmänkin juuri se, että löytääkö mitään huomionarvoista kysymysten avulla. Eikä sekään, että se koko löytö, ehkä hyvinkin intiimi, olisi tarpeellista jakaa esim. sessiokumppanin kanssa kokonaisuudessaan, vaan enemmänkin niin, että se löydön ydin kannattaa ehkä huomioida sessiotoiveista ja mieltymyksistä jutellessa :) Esim. jos tavoittaa kovin traumaattisen tai torjutun tapahtuman elämästään, niin ehkä olisi reilua varoittaa toista, jos toinen vaikuttaa olevan viemässä sessiointia siihen suuntaan. TAI jos haluaa mennä siihen suuntaan, niin pohtia sitten vaikka vähän tarkemmin sitä, että mitäköhän siinä saattaa tapahtua ja mikä olisi ehkä sopivaa jälkihoitoa laadullisesti ja määrällisesti. Ei, sitä ei voi tietää, mutta ei siihen täysin sokkonakaan tarvitse lähteä.
Koen siis, että kysymykset liittyvät hyvin pitkälti turvallisuuteen. Vastaukset eivät vain ole yhtä yksiselitteisiä kuin esim. joidenkin laitteiden käytön kanssa.
-
Ihan todella mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos. Muutamissa vastauksissa myös kumpusi ajatuksia sellaisista asioista mihin itse yrittää valmistautua --> tunnistaa omat rajoituksensa ajoissa, tai mistä ne johtuvat ja ehkä halutessaan myös työskentelee niiden kanssa, kun ymmärtää miksi ne saavat tuntemaan jollakin lailla. Hyvä pointti sekin, että mitä itsetuntevampi kumppani on, sitä turvallisemmissa käsissä sitä ehkä on.
Mielen rajoitukset ovat itselleni kiinnostavampia kuin fyysiset, vaikka ne kulkevatkin käsi kädessä. Myös tuo aiemmin mainittu oma epävarmuuden iskeminen täysin puskista...kun tulee lukko..miten rauhassa jatkaa eteenpäin, niin että ei joudu "ylipakottomaan" itseään, vaan rauhassa saa itsensä jatkamaan ja ylittämään itsensä..
-
Hyvä teksti ja hyvää pohdittavaa. Osa noista kysymyksistä vaatii kyllä pidempää syventymistä. Oikeastaan kesän alusta lähtien pyörinyt ajatukset aiheen ympärillä, erään keskustelun jäljiltä ja asia mitä ennen pidin ehdottomasti hard limittinä alkaa vihdoin näyttää ihan toteuttamiskelpoiselta. Pitkän työn se on vaatinut(ja osittain vieläkin vaatii) ja tunteet kyllä vaihdelleet laidasta laitaan, mutta nyt tiedän mikä aiheessa triggeröi minua ja mistä ne ovat peräisin.
[edit] Hupsista, piti vastata alkuperäiseen blogitekstiin, mutta kyllähän tämä pohdinta sopi vastattuun viestiin hyvin.
-
Kiitos Bikantille superkiinnostavasta tekstistä. Tämä auttaa minua navigoimaan syvemmälle vaikeiden tai raskaiden tunteiden vesille. Tämän pohjalta joku tunnetaito-workshop kinkyille..!
-
"Hardlimits":
"Alle 110 äo"
Ei vaan kykene koroilla
Ei diggaa korseteista
Ei käytä meikkiä/ osaa itseä ehostaa
Haluaa tehdä isännälle jokapäivä ruokaa/passata
On kasvisyöjä/vegaani
Ei omaa luovaa ajattelua/ kädentaitoja
Ei ole nähnyt maailmaa/ matkustellut
Pannut alle 100 miehen kanssa
Ei omaa alkuunkaan exhipparia itsessään
Säännöllisesti tupakoiva
Sinkku jolla kissoja
.. ;D siinä alkajaisiks.. lol
Edit: meinas unohtuu: kengän koko alkaa nelosel >:D
-
Listan hard limiteistä saa näköjään kätevästi aikaan ottamalla toivomuslistan ja lisäämällä joka kohdan eteen "ei". ::)
-
^ Samaa mietin minäkin. :)) Mut ei ollut mitään suuntautumisesta muuten. Eli varmaan Dominoiva nainen ei ole sitten kova raja. ;D
-
Ei omaa luovaa ajattelua/ kädentaitoja
Ei omaa alkuunkaan exhipparia itsessään
Omata-verbin käyttö pitää kyllä laittaa yhdeksi hard limitiksini. Vie ainakin itsellä haluja aika reilusti. Tekisi kyllä mieli joskus sessioida jonkun kunnon kielioppinatsin kanssa, kun on tuo omakin oikeakielisyyteni pahasti ruostunut vuosien varrella. 8)
Tässä yksi kunnon "pornovideo" kielioppinatsismista:
https://www.youtube.com/watch?v=N4vf8N6GpdM
-
^ Samaa mietin minäkin. :)) Mut ei ollut mitään suuntautumisesta muuten. Eli varmaan Dominoiva nainen ei ole sitten kova raja. ;D
Dominoiva mieskin on okei, kunhan käyttää alle 39 korkkareita. >:D
-
.. varmaan Dominoiva nainen ei ole sitten kova raja. ;D
En tiedä.. kun kukaan ei koskaan oo muistini mukaan edes yrittänyt viimeiseen 37,5 vuoteen... ;( - epäilen tosin etteivät kaikki seksikumppanit ois kuitenkaan olleet luontaisesti alistuvia.. Uskoakseni edes 5 prosenttia vois olla ollut enenmpi dominoivia -mutteivat ole infonneet tarpeistaan..?!?
-
Ei omaa luovaa ajattelua/ kädentaitoja
Ei omaa alkuunkaan exhipparia itsessään
Omata-verbin käyttö pitää kyllä laittaa yhdeksi hard limitiksini. Vie ainakin itsellä haluja aika reilusti. Tekisi kyllä mieli joskus sessioida jonkun kunnon kielioppinatsin kanssa, kun on tuo omakin oikeakielisyyteni pahasti ruostunut vuosien varrella. 8)
Tässä yksi kunnon "pornovideo" kielioppinatsismista:
https://www.youtube.com/watch?v=N4vf8N6GpdM
Ai sinullakin on kielioppinatsifetissi? Minä kai olen yrittänyt pitää kielioppinatsiunivormuni tiukasti kaapissa, ettei vain tule sanomista, mutta saas nähdä mitä tämmöisellä pervopalstalla tulee kaapista ulos. :)
-
Tämä tuli vastaan pohtiessa omia rajoja.
Kiitos bika.
Pohtiminen asioista vielä kesken, enkä tule vastauksia noihin kysymyksiin tähän antamaan.
Mutta huomasin, että oli muutama kysymys, joita oli hyvin vaikea lähteä avaamaan edes itselle.
Ne kuitenkin niitä, joista pitäisi sitten oman Dn kanssa jutella.
Tulee hippusen vaikeaa, mutta jos tämä olisi helppo tie, en kulkisi tätä, vaan olisin jo perillä. ;D
-
Kiitos bikantille alkuperäisestä kirjoituksesta ja SaTulle sen nostamisesta uudelleen esiin. Olisi muuten saattanut jäädä minulta huomaamatta :)
Itsetuntemusta ja ikää on jo kertynyt sen verran, että lähes kaikkiin kysymyksiin pystyin mielessäni vastaamaan. Huomasin myös että muutamassa kohdassa nousi esiin sama epämiellyttävä kokemus noin 20 vuoden takaa. On vaikea sanoa kuinka "läheltä piti" tilanne oli, siis omaa henkeä ajatellen, mutta ehdottomasti pelottava ja jäljet jättävä. Kun se vielä liittyi mieltymyksiin joista en siihen aikaan muille puhunut, niin asian käsittely jäi lähinnä unohtamisen yrittämisen tasolle. Myöhemmin olen kokemusta työstänyt aktiivisemmin, mutta siihen liittyvä pelkoreaktio tuntuu olevan niin syvällä ettei sitä varmasti kokonaan saa täysin poistettua. Uskon silti että siedättämällä asiaa luotettavan ihmisen kanssa pystyn arpeuttamaan epämiellyttävän kokemuksen niin että se pysyy hallinnassa.