BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: swan - 09.12.2011, 23:28
-
vaiko jokin kombinaatio noiden kesken?
Ajoittain tulee mieleen,että lokerointi ja "niin kuin minä/me asiat näemme ja koemme" on pinnalla. Silloin ehkä helposti tulee inttämistä,kateutta ja turhaa panettelua atmosfääreihin.
Itse koen olevani lähimpänä erakkoa,vaikka yhteisöön kuuluminenkin merkkaa aika paljon ja haluaisi enempi tavata ihmisiä ihan vain päänupinkin takia. En kuitenkaan koe,että pitäis olla juuri samanlainen kuin joku toinen on ja arvot sekä toiminta yhteneväistä
Myönnän itsekin tuntevani joskus kateutta/surumielisyyttä/itsesääliä,että kuitenkin tavallaan haahuilee ilman sitä omaa paikkaa ja monet muut jo sen löytäneet,kuka mitenkin ja eri vaiheiden kautta.
Jonkinlaista prosessia yhtäkaikki kuitenkin?
.
-
Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän laumaeläimiä ja etsivät sitä omaa laumaansa, josta löytävät paikkansa. Tästä laumahakuisuudesta nousevat yleensä esiin vahvemmin ennakkoluulot ja pelot muita ja erilaisia laumoja kohtaan. Oma lauma koetaan aina parhaimpana ja muiden laumojen onnea, onnistumisia, vahvuutta tms hyvä ominaisuuksia kadehditaan. Lauma vahvistaa myös yksilön omaa identiteettiä muistuttamaan enemmän lauman muita jäseniä, se muovaa ajatuksia ja motiiveja. Laumahakuisuus onkin suurin syy sanontaan: Ihminen on viisas, ihmiset ovat tyhmiä.
En kiellä etteikö vahvaan laumaan kuuluminen olisi minustakin hienoa. Toimiva lauma tukee toisiaan, auttavat toisiaan ja vahvistavat itsetuntoa kun saat heijastella omia ajatuksiasi ja ajatuksiasi nimenomaan samalla tavalla ajatteleviin. Tämä vahvistaa tunnetta, että olet oikeassa ja tiedät paljona sioita.
Tästä ominaisuudesta emme varmasti pääse koskaan eroon. Mutta jonkinlainen kultainen tie voisi olla suotavaa yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä.
-
Enimmäkseen olen kuitenkin itseäni varten.
-
Oma lauma koetaan aina parhaimpana ja muiden laumojen onnea, onnistumisia, vahvuutta tms hyvä ominaisuuksia kadehditaan. Lauma vahvistaa myös yksilön omaa identiteettiä muistuttamaan enemmän lauman muita jäseniä, se muovaa ajatuksia ja motiiveja. Laumahakuisuus onkin suurin syy sanontaan: Ihminen on viisas, ihmiset ovat tyhmiä.
En kiellä etteikö vahvaan laumaan kuuluminen olisi minustakin hienoa. Toimiva lauma tukee toisiaan, auttavat toisiaan ja vahvistavat itsetuntoa kun saat heijastella omia ajatuksiasi ja ajatuksiasi nimenomaan samalla tavalla ajatteleviin. Tämä vahvistaa tunnetta, että olet oikeassa ja tiedät paljona sioita.
(pikkuisen lyhennelty lainausta)
Joku sanoi jossain muussa ketjussa, että lokerointi ja kategorisointi luo laatikkoja joissa samankaltaiset viihtyvät, jossa koetaan olo turvalliseksi ja pidetään "omien" puolta... Tjsp.
En ole yhtään samaa mieltä kummankaan kanssa, en tunne tarvetta tätä foorumia lukuunottamatta olla mitenkään osa Suomen kinky-yhteisöä. Enkä mitään muutakaan yhteisöä työyhteisöä lukuunottamatta ja siihenkin kuuluminen on vain käytännön (=raha) sanelema pakko.
Miksi ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä niin paljon?
-
Enenevässä määrin painopiste on siirtymässä yksilölliseen suuntaan, tai ainakin pienempiin yhteisöihin.
-
Miksi ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä niin paljon?
No rahan takia just? :D
Kaikki eivät viihdy yksin,ainakaan jatkuvasti. Itseensä käpertyminen voi olla jopa tuhoavaa.
On rikkaus jakaa asioita ihmisen/ihmisten kanssa,joiden kanssa "homma toimii".
Se ei ole itsestäänselvää.
-
Joku sanoi jossain muussa ketjussa, että lokerointi ja kategorisointi luo laatikkoja joissa samankaltaiset viihtyvät, jossa koetaan olo turvalliseksi ja pidetään "omien" puolta... Tjsp.
En ole yhtään samaa mieltä kummankaan kanssa, en tunne tarvetta tätä foorumia lukuunottamatta olla mitenkään osa Suomen kinky-yhteisöä. Enkä mitään muutakaan yhteisöä työyhteisöä lukuunottamatta ja siihenkin kuuluminen on vain käytännön (=raha) sanelema pakko.
Miksi ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä niin paljon?
Oletko kenties osa jotain muuta yhteisöä? Aina on olemassa oman tiensä kulkijoita, ihmisiä jotka eivät halua kuulua laumoihin. Poikkeukset ovat vahvistamassa sääntöjä. Et kuitenkaan voi ajatella niin, että jos sinä et koe tarvetta kuulua yhteisöön tai laumaan niin loput reilut viisi miljoonaa ihmistä tuntevat samoin. Ihmisen tarve kuulua johonkin on kuitenkin ihan tieteellisesti tutkittua ja todistettua. Eikä tuohon edes tarvita sen suurempia tutkimuksia, riittää kuin vain vilkaisee ympärilleen mitä maailmassa tapahtuu. Voidaan aloittaa vaikka valtioista, uskonnoista tai poliittisista ryhmistä.
Ihmiset tarvitsevat muita, koska ihmiset eivät halua pääsääntöisesti olla yksin.
-
Hyvä KinkyMaster, en ole evankelista eli en julista mitään sellaista oppia jonka mukaan kaikkien pitäisi olla samanlaisia kuin minä. En ajattele, odota enkä oleta viiden miljoonan muun olevan kaltaisiani. Enkä halveksi, arvostele tai mollaa niitä jotka haluavat olla osa jotain isompaa kokonaisuutta. Olen utelias!
Kerroin vain oman mielipiteeni ja esitin kysymyksen mielipiteeni loppuun, koska minulle on aina ollut hämärän peitossa miksi ihmiset niin kovasti haluavat laumoittua. Olen tietoinen tehdyistä tutkimuksista; kaipasinkin vain jonkinlaista kurkistusta jonkun laumassa tyytyväisen sieluun. Että miksi ihminen niin kovasti haluaa kuulua johonkin, miksi toisten ihmisten mielipiteet ulkonäöstä, tekemisistä, ajatuksista, sanomisista yms ovat niin tärkeitä? Miksei naiset ravintolassa halua mennä yksin edes vessaan?
-
Parahin iso k. En minä väittänytkään sinun olevan mitään. Tarkoitin vain sitä, että yleisesti ihmisiä koskevan väittämän kumoaminen on kovin ohkaista jos perustena on vain omat tuntemukset. Tämä taas ei tarkoita, että ne tuntemukset olisivat vääriä, outoja, omituisia, vähempiarvoisia tai mitään muutakaan negatiivista. Itse tarkoitan laumaan hakeutumisella noin pääsääntöisesti ihmisiä, enemmistöjä ja valtaosaa.
Ja edelleen kysymykseesi: Koska ihminen ei pääsääntöisesti halua olla yksin. Kirjoitan nyt yleistämällä, en jokaista mahdollista yksilöä koskinen joka maan päältä löytyy.
-
Kinkyn tutkimusmatkani alkutaipaleella kaipasin jotain yhteisöllisyyttä sillä olettamuksella että kaikki subit/orjat/nartut ovat samanlaisia, näkevät asiat samoin, kokevat samoin. Ja vastaavasti että kaikki Masterit/Dommet ovat toistensa kaltaisia. Mielikuvani oli hyvin mustavalkoinen.
Nyt kun olen ymmärtänyt jokaisen olevan yksilö, jokaisen näkevän asian omalla tavallaan roolistaan riippumatta (no toki joitakin vastaavuuksia ja heijastuksia löytyy, alistuvat muistuttavat toisiaan enemmän kuin dominoivia jne) olen ymmärtänyt olevani yksilö, kuten jokainen on. Niinpä tarpeeni yhteisöllisyyden suuntaan on kadonnut lähes kokonaan. Julkituon mielipiteitäni, koska nautin huomiosta. Tarvitsen tätä kanavaa korkeintaan tarpeideni tyydyttämiseen silloin kun tämä toimii väylänä löytää sopiva ihminen. En muilta osin lue kuuluvani mihinkään yhteisöön.
Kinky mielenlaatu ei tee minusta yhtään yhteisöllisempää muiden kinkyjen kanssa kuin naiseuteni tekee minusta yhteisöllitä naisjärjestöjen kanssa.
Olen siis yksilö ja ehkä enemmän ja enemmän erakoituva sellainen.
-
Molemmat. Olen yksilö, joka viihtyy yhteisössä. Eivätköhän aika monet yhteisöihmiset ole myös yksilöitä eivätkä mitään harmaata massaa. Minä kuulun useisiin yhteisöhin, pervopiirit ovat vain yksi, joskin jatkuvasti tärkeämpi :love:
-
Yhteisöllinen, mutta aina siinä ulkopuolisen tarkkailijan roolissa oleva.
-
Tuntuu että tuo yhteisön perustaminen olisi joku juttu,elikkä kun perustaa "salaseuran" niin muut sit kateellisia kun ei pääse mukaan.
juttua voi höystää täällä vaihdetaan kokemuksia/tietoja tms fraasilla,jäseneksi pääsee VAIN minun suosituksella.
mahtavat subit järjestö kokontuu ensivuonna salaisessa paikassa salaiseen aikaan,tiedot saa kun toimittaa
hakemuksen suosituksineen. ;D
-
Yksilö, osittain jopa voisi erakoksikin kutsua...Mutta toisaalta yhteisöllinen, vaikkakin nykyään erittäin kranttu seuran suhteen. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi kanssakäymiseen ihmisten kanssa, joihin ei voi luottaa kuin kirveen silmään ;D
-
(Ohhoh, osasin vähän käyttää hakua..)
Mielessä pyörinyt vaihteeksi yksinäisyys, erilaisuus, ulkopuolisuus ja se suuri mysteeri, että miksi on muitakin, jotka kokevat joka paikassa, kuten vaikkapa kinky-yhteisössä ulkopuolisuutta ja outoutta.
Puuttuneeko toisilta jotain sellaista, mikä mahdollistaa ns. tavallisen liittymisen ryhmään, porukkaan, joukkoon tai edes yhteen ihmiseen.
Puhuuko toiset niin "ufo", että ymmärtäminen on vain mahdotonta..
-
miksi on muitakin, jotka kokevat joka paikassa, kuten vaikkapa kinky-yhteisössä ulkopuolisuutta ja outoutta.
1. Ikäkuilu. Vanhemmat kinkyt eivät tajua välttämättä nuorempien kinkyjen juttuja sekä maailmankatsomusta. Samoin myös nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä vanhempia.
2. Erilaiset harrastukset ja mielenkinnon kohteet. Jos viljelet viestissäsi viittauksia esimerkiksi suosikkielokuviisi ja luulit viittausten olevan helppo tunnistaa, saatat tuntea itsesi ulkopuoliseksi kun kukaan ei tajunnutkaan vitsiä. Samoin jos et ymmärtänyt toisen foorumilaisen vitsiä jonka muut tajusivat, saatat kokea olevasi ulkopuolinen.
3. Harhaluulo siitä että "kaikilla muilla" on paljon vilkkaampi ja parempi seksielämä kuin itsellä, vaikka tosiasiassa vain parilla yksilöllä on poikkeuksellisen vilkas sessioelämä käynnissä ja he siitä mielellään avautuvat foorumilla. He myös saattavat sessiokuvauksissaan värittää tarinoita hienommiksi kuin ne todellisuudessa olivatkaan, esimerkiksi vartin sessiosta tulee kahden tunnin sessio.
4. Harhaluulo siitä että "kaikilla muilla" on paljon enemmän rahaa kuin itsellä. Jos joku esittelee parin euron kirppislöytöään, saatat luulla että se maksoi useita satasia ja koet olevasi ihan köyhä ja huono kinky, kun sinulla ei ole varaa ostaa niin hienoja vaatteita ja välineitä. Tai jos joku matkusti pummilla kinkybileisiin, saatat luulla että hän meni sinne omalla autolla.
5. Erilainen suhtautuminen samaan fetissiin. Sellaista sattuu. Joku kutsuu itseään natsifetisisti siksi että hän runkkaa natsiaiheisten valokuvien päälle, toinen uskaltaa kutsua itseään natsifetisistiksi vasta sitten kun on ostanut ihan aidon sota-aikaisen SS-univormun ja on rakentanut minikokoisen keskitysleirin kellariin. He molemmat voivat kokea olevansa ulkopuolisia, jos valtaosa saman fetissin edustajista nettiyhteisössä ovakin jotain aivan muuta.
6. Olet ihan totaalinen foorumialoittelija ja teet kaikki virheet mitä voi tehdä, mutta mielestäsi kaikki on foorumin ja sen jäsenten vika, eikä sinun oma vikasi.
7. Se, että jollakin on kaverilistallaan kolmesataa ihmistä ja sinulla itselläsi vain viisi, ei tarkoita välttämättä sitä että olet kaikkien vihaama luuseri ja se kavereiden keräilijä olisi oikeasti niin sosiaalinen ihminen ja kaikkien rakastama suosikkikaveri. Hän vain saattaa olla henkilö joka pistää kaveripyynnön lähes kaikille kilpaillakseen siitä, kuka saa keräiltyä pisimmän kaverilistan koko sivustolla.
-
Väistämättä yksilö yhteisössä - ja yhteisö yksilössä.
Mielessä pyörinyt vaihteeksi yksinäisyys, erilaisuus, ulkopuolisuus ja se suuri mysteeri, että miksi on muitakin, jotka kokevat joka paikassa, kuten vaikkapa kinky-yhteisössä ulkopuolisuutta ja outoutta.
Puuttuneeko toisilta jotain sellaista, mikä mahdollistaa ns. tavallisen liittymisen ryhmään, porukkaan, joukkoon tai edes yhteen ihmiseen.
Puhuuko toiset niin "ufo", että ymmärtäminen on vain mahdotonta..
1.) On muitakin jotka ovat menneet rikki pieninä, tai eivät ole tulleet terveesti sosiaalistetuiksi.
2.) kts ed.
-
En uskalla tehdä lainauksia enää tällä kännyllä,meinaa mennä väkisin aivan vituralle-
itse en usko vasin johonkin yhteen selitykseen ihmisen ulkopuolisuudesta. Olen meinaan käytännön tasolla tehnyt ja yrittänyt jos jonkinlaista tempausta. Yhtenä esimerkkinä vaikka miittien järkkäys eri yhteisöissä. Silti jäänyt aina pihalle kuin lumiukko lopulta.
Yritän keksiä jotain muuta selitystä kuin esim.kateus,vaikka joskus itsesääliin vaivunkin :)
-
Vanha aloittamani ketju,jonka muistin tuossa selatessani foorumia.
Jonkinlainen pieni edistysaskel tullut tässä,että hyväksyy tiettyjä asioita.
Kuten tuon enemmän itrsekseen olemisen,mikä kumminkin on aika ristiriitainen juttu-
en ole kiinnostunut vain itsestäni sisäisesti tai ulkoisesti.
Jos pyörii vain omissa oloissaan,on hirvittävän tyytymätön tai turhautunut- tyytyväisin taas hyvässä vuorovaikutustilanteessa ja kun kokee että voi olla jotenkin avuksi ja tehdä asioita joista tulee kaikille hyvä mieli.
Mielistely ja arseennuolenta ovat sitten eri asioita..
-
koska minulle on aina ollut hämärän peitossa miksi ihmiset niin kovasti haluavat laumoittua.
Mitä useampi vuosi kelloon vierähtää, sitä vakuuttuneemmaksi tulen ihmisten äärimmäisestä irrationaalisuudesta. Toimintaamme ohjaa tunne. Käyttäydymme ristiriitaisesti, vaikka pyrimme esittämään käytöksemme loogisena jatkumona ja kokonaisuutena. Yksi voimakkaimmista tunteistamme on uskonnollisuus. Sen ei tarvitse kohdistua jumalaan, vaan se voi suuntautua esimerkiksi tavaroihin tai politiikkaan.
Uskon että perimmäinen laumautumisen tarpeemme liittyy uskonnollisuuden tunteeseen. Tarvitsemme järjen ylittävän yhteisen totuuden. Totuuden, jonka voi jakaa estottomasti ja huolettomasti tunteen varassa. Tahdomme olla joidenkin kanssa samaa mieltä ja toisten kanssa eri mieltä riippumatta siitä, mitä pystymme järjellä ilmiöistä erittelemään.
Ehkä yksin jääviä ihmisiä yhdistää jatkuva reflektointi, pyrkimys kaivaa esiin tosiasioita ja suhteuttaa ne toisiinsa. Tämän seurauksena syntyy viivalla horjuja, joka hoipertaa askeleen sinne ja toisen tänne, mutta ei osaa valita puoltaan. Puolensa valinneille tällainen ihminen ei ehkä ole uhka, mutta sen verran epäilyttävä, ettei häntä vedetä porukkaan mukaan, jos hän siihen edes tahtoisi.
Olen aina ollut yksinäinen. Kavereita ei ole liiemmin ollut, mutta ei minua ole syrjittykään. Luottamustoimiinkin minua on usein kyselty, usein monelta puolelta. Näissäkään toimissa en ole kuitenkaan onnistunut ystävystymään. En ole osannut ruveta supisemaan sopivassa paikassa ja olen saattanut nousta uhmakkaastikin puolustamaan jotakuta, jota on mielestäni väheksytty tai pyritty alentamaan porukassa. Olen aina ollut sillä tavalla rohkea, että en ole pelännyt sosiaalisen asemani laskua oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta puolustaessani.
Porukkaan siis pääsee, kun kantaa riittävän näkyvää nimikylttiä. Huteralla, epävarmalla käsialalla kirjoitettu tahrainen raapustus tarjoaa ihmisille nimen, mutta ei tietoa siitä, kenen hänet pitäisi ottaa haltuunsa ja kenen kanssa hän tahtoisi julistaa uskontoa.
-
Yhteisö on kiva olemassa, mutta yksilön etu menee aina edelle valintatilanteissa. Minä olen ja teen, koska se tuottaa minulle lisäarvoa.
Altruismi se vasta aitoa perverssiyttä onkin - liian kinkyä ainakin minulle ;)
-
Uskon että perimmäinen laumautumisen tarpeemme liittyy uskonnollisuuden tunteeseen. Tarvitsemme järjen ylittävän yhteisen totuuden. Totuuden, jonka voi jakaa estottomasti ja huolettomasti tunteen varassa. Tahdomme olla joidenkin kanssa samaa mieltä ja toisten kanssa eri mieltä riippumatta siitä, mitä pystymme järjellä ilmiöistä erittelemään.
Olen aina ollut sillä tavalla rohkea, että en ole pelännyt sosiaalisen asemani laskua oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta puolustaessani.
Jos ihan uskontoja ajattelee,niin eipä vaikuta kovin yhtenäiseltä ja yhteiseltä uskolta eikä ihminen tunnu pyrkivän siihen,vaan että "minun uskoni on ainut ja oikea" ja näistä jopa soditaan henkensä kaupalla,jos ei oman niin toisten hengen-
Onpa hyvä ettei ole mitään erityistä sosiaalista asemaa,mutta kyllä saisi rohkeutta olla enemmän itsellä-jos siis se ei ole vain itsekkäisiin juttuihin pyrkivää rohkeutta-
Yhteisö on kiva olemassa, mutta yksilön etu menee aina edelle valintatilanteissa. Minä olen ja teen, koska se tuottaa minulle lisäarvoa.
Altruismi se vasta aitoa perverssiyttä onkin - liian kinkyä ainakin minulle ;)
En tiedä meneekö hiustenhalkomiseksi ja liian vakavamieliseksi,mutta tarvitseekö yksilön etu olla ristiriidassa aina yhteisön etujen kanssa?
Eivätkö ne voi olla jotenkin sisäkkäinkin ja "palvellessaan" muita, auttaa myös itseään. Ainakin työssä olen tätä kokenut voimakkaasti, paitsi en esimiesten kanssa, jotka tuntuvat elävän aivan muissa maailmoissa :D