BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Slave to be - 09.04.2018, 16:32
-
Haluaisin kuulla kokeneiden domien näkemyksiä tilanteesta, jossa sub päättää kyseenalaistaa domin valta-aseman.
Itse olen täysin keltanokka näissä asioissa ja Masterini on minulle ensimmäinen dom ikinä. Alussa, kun emme vielä olleet tavanneet vaan viestittelimme ainoastaan internetin välityksellä, olin kuin kuriton kakara jonka Masterini kyllä laittoi nopeasti ruotuun. Sen jälkeen alkoi taianomainen matka herkkään sisimpääni, jonne Masterini minut määrätietoisesti johdatteli. Opin luottamaan häneen, mutta en 100%sesti.
Nyt tavattuamme minulle on tullut lähes pakottava tarve kyseenalaistaa hänen sisäinen johtajuutensa (vai millä nimellä sitä näissä piireissä kutsutaan) uudelleen. Toisaalta pelkään siitä seuraavaa rangaistusta, toisaalta sitä ettei Masterini kestä kyseenalaistamista vaan murtuu.
Haluan hyökätä kaikella voimallani hänen päälleen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja salaa toivoa että hän musertaa minut. Tuntuu etten minä nyt hyvänen aika voi nöyristellä miehen edessä ja antautua miehelle jolla ei todellisuudessa ole mitään otetta minuun. Nimenomaan en koe sitä antautumisena vaan teeskentelynä, miellyttämisenä. En saa siitä mitään.
Ja syy miksi haluan kyseenalaistaa Masterini on se, että hän on minua vain kymmenisen senttiä pidempi, ei mitenkään superlihaksikas (haluan nimenomaan nähdä löytyykö hänen sisältään se sisu ja raivo jota kaipaan), hän ei aina ole johdonmukainen ja toisinaan epäilen ettei hän oikeasti tiedä mitä tekee, hän on vain hyvä selittämään tilanteet itselleen edullisiksi ja se, että hän on minua jonkin verran nuorempi. Haluan nähdä onko hän oikeasti kypsä vai opiskellut jostain asiat joita minulle kertoo.
Mutta miten domina suhtautuisitte moiseen kyseenalaistukseen? Tulisiko egoistinen raivo kun sintti alkaa isotella ja massiiviset rangaistukset vai mitä? Näyttäisittekö vain voimanne ja toivottaisitte tulevatkin epäilykset ja kyseenalaistamiset tervetulleiksi "I can handle it" - mentaliteetilla? Ja saako sub ylipäätään teidän mielestä kyseenalaistaa Masteriaan vai pitääkö vain miellyttää ja alistua?
Niin ja subeiltakin kokemukset vastaavista tilanteista asiaan erittäin tervetulleita!
-
Tietenkin saa kyseenalaistaa, eikai tuokaa asema mikään "eläkevirka" ole? Mutta ei kukaan kokoaika jaksa säätää tollasen asian kanssa, saattaa loppua vain kiinnostus jos kaikenaikaa tuota subi/orja tekisi.
Jos Masteri/Dominoiva tuota ei kestä, niin ehkä kannattaa sitten harkita koko hommaa uudestaan sen määräävän osapuolenkin. Oikeasti sillä egolla taikka pituudella/massalla alisteta (ellei kyse sitten vain fyysisestä alistamisesta), kyllä se auktoriteetti taikka dominoiva olemus ja auktoriteetti tulee ihan muualta.
Toisaalta kannattaa sitten muistaa, että jos jotain tuollaista tekee niin tarvii olla valmis kantamaan seuraamuksetkin, eikä vain todeta että "come oon, joke joke" jos alkaa tulemaan vastapalloon.
Kannattaa ehkä huomioida tossa "ei aina sitä taikka tätä taikka tuota" että Dominoivatkin on ihmisiä....ihan samoin kuten se vastapuolikin...aina ei voi voittaa ja onnistua täydellisesti.
-
Oletko kokeillut asiasta keskustelemista tämän henkilön kanssa aivan rauhallisesti ja ilman suhteessanne olevaa valtadynamiikkaa? Yleisesti ottaen hyökkäävä asenne saa aikaan vain vastareaktion, joka voi aiheuttaa myös toisen osapuolen vetäytymisen koko tilanteesta. Neuvon siis puhumaan ensin.
-
Tietenkin saa kyseenalaistaa, eikai tuokaa asema mikään "eläkevirka" ole? Mutta ei kukaan kokoaika jaksa säätää tollasen asian kanssa, saattaa loppua vain kiinnostus jos kaikenaikaa tuota subi/orja tekisi.
Kiitos vastauksesta, mutta minkä ihmeen takia sub tekisi tuota koko aikaa jos oikeasti kokisi olevansa vahvemman/luotettavan ihmisen käsissä? Kyllä minulle kerta riittäisi, mutta sen kerran täytyisi olla perusteellinen, niin että oikeasti TIETÄISIN enkä joutuisi vain uskottelemaan itselleni ja pelaamaan jotain tylsää roolipeliä
-
Oletko kokeillut asiasta keskustelemista tämän henkilön kanssa aivan rauhallisesti ja ilman suhteessanne olevaa valtadynamiikkaa? Yleisesti ottaen hyökkäävä asenne saa aikaan vain vastareaktion, joka voi aiheuttaa myös toisen osapuolen vetäytymisen koko tilanteesta. Neuvon siis puhumaan ensin.
Okei kiitos, minäpäs puhun. Mutta itseni tuntien sanoilla ja puhumisilla on hyvin laiha merkitys, todellinen tietäminen ja luottamus tulee vasta kokemuksesta
-
Oletko kokeillut asiasta keskustelemista tämän henkilön kanssa aivan rauhallisesti ja ilman suhteessanne olevaa valtadynamiikkaa? Yleisesti ottaen hyökkäävä asenne saa aikaan vain vastareaktion, joka voi aiheuttaa myös toisen osapuolen vetäytymisen koko tilanteesta. Neuvon siis puhumaan ensin.
Ainakin varoittaa täytyy että seuraavalla kertaa tulee kyseenalaistus koska itse ainakin hämmentyisin jos subi alkais tosissaan vittuileen ja fyysisestikkin päälle käymään. Luultavasti vasta kiinnikäydessä painaisin lattialle ja istuisin päälle,rankkuna toimis hyvin suhteen lopetus siihen :)
Jos taas olis tiedossa että subi tulee hyppiin silmille niin sitten homma hoituiskin erilailla,ei välttämättä täysin tyylillä josta tykkään eniten mutta niin ettei subi enää kyseenalaista kuka on D ja kuka s >:D
Omasta mielestäni saa ja pitää kyseenalaistaa ja alistua pitää sitten kun tuntuu siltä että haluaa alistua,ei pelkän miellyttämisenhalun takia :)
-
Kyseenalaistus leikkien ulkopuolella on itselleni täysin ok. Lasken tuommoset esimerkit brattailyyn ja jos subi alkais moiseen kesken kaiken niin nakkaisin tyypin vaatteet rappukäytävään ja miehen heti perään. Ei tarttis myöskään kuulua koko tyypistä sen jälkeen.
Mutta sun suhtees domiisi on varmasti erilainen, joten tee niinku itelles parhaalta tuntuu.
-
Oletko kokeillut asiasta keskustelemista tämän henkilön kanssa aivan rauhallisesti ja ilman suhteessanne olevaa valtadynamiikkaa? Yleisesti ottaen hyökkäävä asenne saa aikaan vain vastareaktion, joka voi aiheuttaa myös toisen osapuolen vetäytymisen koko tilanteesta. Neuvon siis puhumaan ensin.
Ainakin varoittaa täytyy että seuraavalla kertaa tulee kyseenalaistus koska itse ainakin hämmentyisin jos subi alkais tosissaan vittuileen ja fyysisestikkin päälle käymään. Luultavasti vasta kiinnikäydessä painaisin lattialle ja istuisin päälle,rankkuna toimis hyvin suhteen lopetus siihen :)
Jos taas olis tiedossa että subi tulee hyppiin silmille niin sitten homma hoituiskin erilailla,ei välttämättä täysin tyylillä josta tykkään eniten mutta niin ettei subi enää kyseenalaista kuka on D ja kuka s >:D
Omasta mielestäni saa ja pitää kyseenalaistaa ja alistua pitää sitten kun tuntuu siltä että haluaa alistua,ei pelkän miellyttämisenhalun takia :)
Tarkoitin sitä, ettei se haettu vastareaktio välttämättä johdakaan toivottuun lopputulokseen (fyysiseen ja henkiseen voimanmittelyyn). Toinen saattaa aivan hyvin nostaa kytkintä ja karauttaa keväiseen iltaan ja suhde on jotakuinkin taputeltu. En tiedä kuinka aloittajan tapauksessa on, mutta näinkin saattaa käydä.
-
Sun kandee keskustella tuosta. Varsinki jos sun mielestä toi kyseenalaistaminen ja hanttiin laittaminen on sellane juttu jota haluut tehdä ja josta nautit, on toisen syytä tietää se, ettei saa vaikutelmaa että epäilyn ja testaamisen vuoksi sitä teet.
-
Sun kandee keskustella tuosta. Varsinki jos sun mielestä toi kyseenalaistaminen ja hanttiin laittaminen on sellane juttu jota haluut tehdä ja josta nautit, on toisen syytä tietää se, ettei saa vaikutelmaa että epäilyn ja testaamisen vuoksi sitä teet.
Tämä. Jos epäilet ja haluat sen vuoksi kyseenalaistaa, suosittelen keskustelemaan vakavasti ja kysymään kysymyksen "Miksi?" Esim. Eikö dominoivan auktoriteetti tai tapa dominoida riitä tai tunnu oikealta, vai mistä kiikastaa? Jos kuitenkin se brättäily jne olisi sinun juttusi, niin silloin suosittelen minäkin juttelemaan asiasta ensin ettei tule ihan vääriä käsityksiä ja kariudu koko homma siihen.
Minähän en mistään tiedä, hypin silmille ja apinoin muuten vaan aina ja kaikille. :D
-
Yllättävä ja ilman yhteisymmärrystä tehty fyysinen hyökkäys on aina väärin ja typerää. Ensinnäkin se on rikos, mikä jo sinällään tekee ideasta huonon ja toisekseen katkenneet hampaat eivät ole iloinen asia. Jälkimmäisellä viittaan siihen, että puolustusreaktio yllättävässä tilanteessa voi olla hyvinkin raju. Jos hyökkää ja saa turpaansa, niin syyllinen löytyy peilistä.
Tämän vuoksi olenkin samalla linjalla kuin osa aiemmista vastaajista; keskustelkaa aiheesta, sopikaa miten hoidatte asiat ja tehkää jutut turvallisesti. Konsensuaalisuus kantaa pidemmälle kuin tyhmät, impulsiiviset aggressiot. Itselleni on sattunut kohdalle yksi vatipää joka hyökkäsi kimppuuni heti session alettua. Vinkulelu nippuun, vaatteet päälle ja käytävään + ei soitella enää.
-
Niin kuin muut ovat jo sanoneet: Kannattaa nyt ensin keskustella aiheesta, koska lopputulos voi olla myös se että Master lopettaa koko suhteen siihen vaikka voittaisikin sinut (tai kieltäytyy osallistumista ja lopettaa suhteen).
-
Nyt tulee perus "en ole dominoiva mutta..."-vastaus.
Jos nyt tulkitsin oikein niin ette ole kovinkaan paljoa tavanneet toisianne vielä. Vain verkossa tapahtuva suhde ei ole välttämättä kovinkaan vahvaa reaalimaailmassa, eli masterillasi ei ole varsinaista otetta arjestasi. Silloin alistuminen voi tuntua pelkältä teeskentelyltä. Vaikka nyt olette tavanneetkin niin ehkä vielä puuttuu se vahva ote, joka ajan myötä syntyisi. Kun tarpeeksi kauan tapailee, se ote saattaa löytyä. Tai olla löytymättä. Sama homma luottamuksen kanssa, se rakentuu ajallaan.
Kuten muutkin ovat todenneet, en näe hyvänä ideana käydä yllätyshyökkäykseen, koska se harvemmin toimii. Kyseenalaistaminen sen sijaan on ihan ok, keskustelemalla. Omassa suhteessani kyseenalaistusta tapahtuu, ja asioista keskustellaan. Domin haastaminen ei ole meillä mikään tabu, ja hän kyllä kestää sen. Minä sen sijaan olen vähän huono kestämään sitä faktaa, että olen ajoittain ihan typerä kakara. Ja se tehdään minulle kyllä tarpeen tullen hyvin selväksi, että käyttäydyn typerästi. Mutta edelleen saan hänen kanssaan asua.
-
Kuten muutkin, kehoitan minäkin keskustelemaan ja sopimaan rajoista ennen kuin lähdet kokeilemaan aggressiivisempaa käytöstä. Dominoivillakin on rajat ja tuollanen saattaa ne hyvinkin ylittää ja rikkoa luottamuksen, jota ilmeisesti vasta hiljakseen rakennetaan.
Jos olette vasta tutustumassa, saattaa dominoiva vielä tunnustella ja aloitella hiljoilleen kunnes luottamus vahvistuu ja tutustutte toisiinne paremmin.
-
Alistuvia on monenlaisia, jotkut haluavat alistua eikä mikään dominoivan jatkuva aktiivinen työskentely alistamiseksi ole tarpeen. Toiset ilmeisesti haluavat tulla alistetuiksi, vahvasti ja erilaisilla toimenpiteillä. Itselläni on halu alistua, ja vaikka en kaikesta mitä Isäntäni haluaa ole samaa mieltä, alistun ja tottelen. Sen työn teen itse oman pääni sisällä. Voin kuvitella että jos joku haluaa tulla alistetuksi, hän voi alkaa laittaa hanttiin jollakin tavalla ja saa sen aktiivisen alistamisen domin taholta. Voivatko alistuvan ja alistavan tyylit olla siinä erilaiset?
Suhteenne on vielä nuori, ja epäily ja miettiminen kuuluu asiaan. Keskustelkaa, keskultelkaa ja keskustelkaa. Haluaako domisi alistuvan vai alistettavan orjan? Hän ei voi myöskään tietää mitä haluat ennen kuin asia on keskusteltu. Äkillinen hyökkäys voi todella provosoida ja viedä suhteen nopeaan loppuun.
-
Haluaisin kuulla kokeneiden domien näkemyksiä tilanteesta, jossa sub päättää kyseenalaistaa domin valta-aseman.
Haluan hyökätä kaikella voimallani hänen päälleen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja salaa toivoa että hän musertaa minut. Tuntuu etten minä nyt hyvänen aika voi nöyristellä miehen edessä ja antautua miehelle jolla ei todellisuudessa ole mitään otetta minuun. Nimenomaan en koe sitä antautumisena vaan teeskentelynä, miellyttämisenä. En saa siitä mitään.
Ja syy miksi haluan kyseenalaistaa Masterini on se, että hän on minua vain kymmenisen senttiä pidempi, ei mitenkään superlihaksikas (haluan nimenomaan nähdä löytyykö hänen sisältään se sisu ja raivo jota kaipaan), hän ei aina ole johdonmukainen ja toisinaan epäilen ettei hän oikeasti tiedä mitä tekee, hän on vain hyvä selittämään tilanteet itselleen edullisiksi ja se, että hän on minua jonkin verran nuorempi. Haluan nähdä onko hän oikeasti kypsä vai opiskellut jostain asiat joita minulle kertoo.
Mutta miten domina suhtautuisitte moiseen kyseenalaistukseen? Tulisiko egoistinen raivo kun sintti alkaa isotella ja massiiviset rangaistukset vai mitä? Näyttäisittekö vain voimanne ja toivottaisitte tulevatkin epäilykset ja kyseenalaistamiset tervetulleiksi "I can handle it" - mentaliteetilla? Ja saako sub ylipäätään teidän mielestä kyseenalaistaa Masteriaan vai pitääkö vain miellyttää ja alistua?
Niin ja subeiltakin kokemukset vastaavista tilanteista asiaan erittäin tervetulleita!
Kysyttiin Mastereilta ja subeilta, niin kurittomana Dommena vastaan.
Minulla ei ole koskaan ollut itseäni lyhyempää subia. Sellainen hyvä pituusero subin eduksi on 10-15 cm, mutta ykkösorjani on minua n. 25 senttiä pitempi. Ehkä vähän painavampikin. Jos hän saisi yhtäkkiä, reilun 10 vuoden suhteen jälkeen päähänsä, että alistuminen on teeskentelyä ellei toinen ole fyysisesti vahvempi, ja sen kunniaksi heittäisi minut seinään, niin koottuani itseni sieltä seinän vierestä lattialta kävelisin pois. Melkoisen pettyneenä siihen, että olen käyttänyt aikaani, energiaani ja tunteitani ihmiseen, joka ratkoo asioita fyysisellä väkivallalla.
Eli kuten sinulle on jo kerrottu, yllättävä väkivalta ja toisen kimppuun käyminen ei kuulu normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos asiasta on keskusteltu ja sovittu, että haluat jonkinlaisen painimatsin, niin se saattaa hyvinkin sopia toiselle. Varsinkin jos hän arvelee voittavansa, ja varsinkin jos on selvää, että et voi olla onnellinen suhteessa ennenkuin sinut on voitettu/pantu kuriin/alistettu fyysisesti.
Mutta kannattaa hiukan miettiä omaa itseään, esimerkiksi sitä miksi ei voi odottaa ja antaa luottamuksen ja suhteen syvyyden kehittyä pienin askelin, omia ja toisen rajoja, lempiasioita ja inhokkeja opiskellen, vaan haluaisi saada selkeämmin pisteen omalle pyristelylleen. Ja voitko olla varma että kerta riittäisi?
Minulla on kokemusta lasten uhmaikävaiheista. Joku rissasi tietyn ajanjakson ihan kaikesta, mutta hiljalleen alkoi tottua ihmiselon normaaliin rutiiniin. Joku aina ja joka kerta yhdestä asiasta ja muu sujui, kunnes vaihe oli lopulta ohi. Ja joku jokaisesta asiasta erikseen kokeillen onko totta, että tässä huushollissa syödään tai nukutaan tai puetaan vaatteet, kunnes kaikki eri asiat oli vähintään kerran testattu, ja saattoi keskittyä tärkeämpiin juttuihin.
Oletan, että subeillakin on eri tapoja tottua ajatukseen, että toisin kuin muualla maailmankaikkeudessa, siinä omassa itsen ja dominoivan välisessä kuplassa toimitaan lähtökohtaisesti sen D:n säännöillä, ja että se on sitä alistumista.
Eli valitettavasti joudut luultavasti kertomaan jollain tasolla vastakappaleellesi, millainen se sinun fantasiasi suhteen alkuvaiheesta on. Missä on tosin se pieni riski, että alussa (ja myöhemminkin) voi tulla hetkiä, vaikkapa sessiossa ihan uusia asioita tehdessä, jolloin oikeasti sinulla tulee täysi paniikki, jostain molemmat täysin yllättävästä syystä. Ja ehkä se mitä silloin tarvitsisit ei välttämättä olisi päättäväinen kuriinlaittaminen fyysisellä ylivoimalla vinkumisesi ignooraten. Tai mistä minä tiedän vaikka olisikin, enhän minä ole sinun kanssasi juonut kannukaupalla teetä tai kahvia sisintäsi luodaten.
Mutta joo, samaa multa kuin muiltakin, ole armollinen ihmistä kohtaan, joka haluaa omistaa sinut ja pitää sinusta huolta, onhan se huima asia opetella yhdessä ja kasvaa puolin ja toisin.
Vir
-
Minulla oli subi, joka etukäteen keskustellessa kertoi, että haluaa fyysisesti todeta, että mies tosiaan on häntä voimakkaampi. Täten mulla oli ajatus valmiina siitä, että joudumme painimaan. Jos hän olisi ilmoittamatta ensimmäisen sovitun sessioinnin aikana alkanut vääntämään tosissaan ja ollut muutenkin paha suustaan, niin olisin kyllä torjunut hänet ja lähtenyt ovesta pihalle. Ei tuollaista tehdä etukäteen ilmoittamatta, ainakaan mulle.
-
Kuten muutkin ovat sanoneet niin älä lähde tekemään odottamattomia. Jos haluna on tulla alistetuksi, eikä alistua, niin hyvällä todennäköisyysellä voi onnistua, mutta sovituissa rajoissa. Nämä hommat eivät toimi niin että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua ja koskee molempia osapuolia.
-
Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.
Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.
-
Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.
Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.
Olin lisäämässä oman korteni kekoon mutta tämä tarkennus oli sinänsä tarpeellinen joten aiempi kommentti ei enää ole niin oleellinen. Vastaanpa siis tähän uudempaan sisältöön :)
Tässäkin tapauksessa on oleellista että asiasta on keskusteltu etukäteen. Turvasanoista huolimatta jos ilman etukäteistietoa sub alkaa vastustelemaan sitomista ym. niin ensimmäinen reaktio Domilla on todennäköisesti että jotain on pielessä ja sessio kannattaa keskeyttää. Eli en usko että ilman keskustelua saat haluamaasi lopputulosta vaikka olisi kyse vähemmän väkivaltaisestakin toiminnasta.
Tuo psyykkinen puoli taas kuulostaa enemmän brättäilyltä josta itse en niin hirveästi syty mutta sekin on makuasia ja veikkaan että jos sinun Masterille se toimii niin keskustelun jälkeen tuskin on ongelmaa kunhan olet valmis kestämään seuraukset.
-
Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.
Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.
Minulle tulee mieleen ylläolevasta ja alemmista viestistäsi mieleen sellainen, että ilmeisesti et luota Masteriisi? Kun kirjoitat, ettet tiedä onko hän oikeasti niin kokenut kuin väittää? Tuosta asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan ilman seksiä. Jos ei pysty niin etsi uusi Master. Tosin sitten kirjoitat, että "hän ei vaikuta tietävän mitä tekee" eikä ole johdonmukainen. Eli sinulla on kuva siitä miten Masterin tulisi käyttäytyä? Tämä nyt on sitten aika lailla vain minun näkökulmani mitä aion sanoa seuraavaksi ja toivon, ettei kukaan loukkaannu. Minut omistaa ihminen ja Masterini omistaa ihmisen. Minä en ole siivoava seksirobotti eikä Masterinikaan ole täydellinen. Minulle koko hommasta tekee hauskan juuri se, että alistun myös niille epätäydellisyyksille ja hänelle asiasta hauskan tekee se että hän omistaa juuri minut. Jos hän haluaisi omistaa vain jonkun, joka voi täydellisesti muokata vastaamaan fantasiaa niin minä olisin aivan liian vahva ja itsenäinen ihminen siihen. Olen sitoutunut omaan rooliini, työstän alistumistani itse (enkä oleta että Master korjaisi minun epätäydellisyyksiäni) ja hyväksyn sen ettei aina mene niin kuin minä haluan. Onko Masterini sitten minun fantasioiden ruumiillistuma? Ei, koska hän ei tykkää tietyistä jutuista joista mä tykkään kovasti :D Noin muuten minua kyllä alkaa panettaa aina kun ajattelinkin häntä ja puhun hänestä ehkä liiankin kanssa. Kaikki minut livenä tuntevat tietävät, että olen ihan päättömästi rakastunut Masteriini. Toisaalta sitten kotona voin joskus huokaista, että "onko koko ajan pakko määräillä" (ja kun olen orja niin se on aika paljon määräilyä, että pääsen tuohon pisteeseen). Ja sitten hän nauraa ja jatkaa määräilyä.
Nyt tämän oman sepustukseni perusteella suosittelisin, että ennen kuin lähdet haastamaan häntä tavalla tai toisella niin pohdi ensin itse. Mitkä ovat ne asiat, jotka sinua oikeasti häiritsevät? Jos kyse on luottamuksesta niin silloin tilanne on aika vakava ja edellyttää tasavertaisten aikuisten ihmisten keskustelua. Jos kyse siitä, että haluatkin brättäillä niin taas keskustelun kautta. Jos kyse on siitä, ettet luota onko Masterisi henkisesti riittävän voimakas alistamaan sinua niin pohdi miksi tunnet niin. Kuinka sujut olet oman alistumisesi kanssa? Jos koet, että voit alistua vain tietyllä tavalla käyttäytyvälle Masterille eikä Masterisi vastaa sitä kuvaa niin brättäily ei ehkä ratkaise ongelmiasi. Kaikki Masterit eivät myöskään hyväksy brättäilyä. Esimerkiksi minun Masterini ei hyväksyisi ikinä brättäilyä, vaikka saankin sessiossa sanoa jos en halua tehdä jotain (kunhan tosiaan sitten kuitenkin kiltisti teen/yritän tehdä jos hän pysyy päätöksessään). Hänelle brättäily on osoitus siitä, että henkinen alistaminen ei ole onnistunut. Hän ei siis lähde taistelemaan vallasta vaan olettaa, että se kuuluu hänelle automaattisesti ja minun pitää sitä kunnioittaa.
-
Komppaus vilan kirjoitukselle.
Oli monta kohtaa mitkä haluaisin merkitä. Tässä yksi olennainen:"Olen sitoutunut omaan rooliini, työstän alistumistani itse (enkä oleta että Master korjaisi minun epätäydellisyyksiäni) ja hyväksyn sen ettei aina mene niin kuin minä haluan."
-
Haastat masterisi etukäteen ilmoittaen että tarvitset oikean tunteen siitä että hän on vahvempi henkisesti ja fyysisesti. Ilman tuota haastamista homma on lattea ja jos haastaminen menee perseelleen niin sitten vaan etsimään masteri joka sulle pärjää ja saat sitä mitä haluat >:D
Mun mielestä alistuminen pitää ansaita ja sun tapa on ihan hyvä siihen,vain noi riskit pitää tiedostaa ja tuohon kyseenalaistustilanteeseen voi sopia jonkun erikoisturvasanan jotta ei mene överiks :). Eli tuolla turvasanalla kerrot että viesti meni perille,oon sun tee mitä tykkäät >:D
Aloittajasta tulee loistava subi sopivissa käsissä :)
-
Vähän samanlaisia ajatuksia aloittajan kanssa omaavana tungen lusikkani tähän soppaan...
Itse koen, että minun on saatava se kokemus, että minun täytyy myös fyysisesti alistua toiselle. Haasteellista tilanteessa, kun on voisin helposti kilpailla "palstan vahvin nainen" kisassa, jos täällä sellainen olisi. >:D Jos minun pitäisi alistua itseäni heikommalle (fyysisesti tai henkisesti), lyhyelle ihmiselle tai vaikka ihmiselle, jonka ajattelen olevan tyhmä, se ei vaan toimisi. Monen mielestä se arvostus tulee muusta, mutta hyvä teille, teille se tulee muusta. Tämä on minun kokemus ja olen aika pitkän tien kulkenut täällä ja elämässä muuten, jotta olen oppinut, että on ihan ok olla yleisen mielipiteen vastainen ja väärällä tavalla alistuva. Oikeastaan vielä pidempi tie on pitänyt kulkea siihen, että itsekään on tajunnut, ettei ole alistuva vaan oikeanlaisen ihmisen alistettavissa. Samanlaisen polun olen kulkenut sen suhteen, ettei kipu oikeastaan ole kivaa, mutta nautin tulla satutetuksi. Olla kohteena. Itsellä nämä kaksi sitten linkittytvät vahvasti yhteen.
Tämä yhteisö näyttäytyy uudelle ihmiselle vapaamielisenä ja suvaitsevaisena, mutta ikävä kyllä se on sitä usein vain silloin kun ymmärrät oilla oikealla lailla pervo. Moni vastasi, että oma kumppani ei ikinä hyväksyisi moista. Onneksi meitä on erilaisia ja vaikka ehkä sellaista, jonka kanssa ajatukset ja mieltymykset menisi 100% yksiin, ei löydy, niin niiden isojen linjojen on mentävä.
Helpommin olisi aina löytänyt seuraa, jos olisi toisenlainen, mutta kun ei ole. Kyse ei ole brattailystä vaan ihan muusta. Yhteentörmäyksiä on tullut. Kaikki ei ole tykännyt. Tällä piirteellä on yritetty puolustella myös väärinkäytöksiä (että on ihan ok pistää kännissä turpiin kun sähän tykkäsit, että sua satutetaan) jne. Olen oppinut olemaan omanlaiseni, muutenkaan en ole ihminen jonka oven takana olisi jonoksi asti seuranhakijoita, mutta ei tarvitse olla. Kelpaan oikeille ihmisille täläisenä. Tsemppiä aloittajalle itsensä etsintään, se on pitkä tie, mutta antoisa. Ja ei kannata kuunnella noita, mitä kannattaisi tehdä toisin jne. Itsekin kyllä suosittelen ottamaan asian puheeksi ennen painimatsia (vaikka useamman masteri ei siitä tykkää, niin kyllä niitä hikipäässä painijoitakin löytyy, osa niistä ymmärtää jopa sitten lähteä rajoittamaan sitomalla, peittämällä silmiäk erilaisin uhkauksin jne, mielikuvitus on näissä sitten vaan rajana)
-
Huutelen tähän väliin vaan: susa-anniina :love:
-
Huutelen tähän väliin vaan: susa-anniina :love:
oho ja kiitos :)
-
No niin, asiasta on puhuttu ja sain luvan pistää parastani silloin kun Masterini on fyysisesti läsnä. Kerroin tuosta psyykkisestä haastamisestakin ja lisäsin että tekisin sen missä tahansa julkisella paikalla. Kyllä, niinkuin pahainen kakara ruokakaupassa itkupitkuraivarillaan haastaa vanhempansa. Mutta asiasta kerrottuani en niinkään koe sille enää tarvetta. Masterini ei tiedä tätä ja tuntuu välttelevän seuraani julkisilla paikoilla. Enpä tiedä mitä ajatella siitä...
-
Ja tuosta Masterin häipymisestä minun tottelemattomuuden tai huonon käytöksen takia. Ain't gonna happen. Minä rakastan häntä ja hän minua. Tämä ei ole pelkästään leikkiä. Hän on sanonut minulle, että tämä loppuu siihen kun minä päätän lähteä. Hän ei omien sanojensa mukaan pysty valitsemaan lähteekö vai jääkö, hän on kiinni tässä, lumoutunut. Lähteminen on hänen käsityskykynsä ulkopuolella.
Ja jos noin ei olisikaan, lähtemisellä uhkaileva tai sitä rangaistuksena käyttävä Master saisi minun puolesta häipyä saman tien. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
-
Ehkäpä hän haluaa välttyä julkiselta kohtaukselta, joka saattaisi käytöksesi vuoksi sinut huonoon valoon ja siinä sivussa hänetkin. Vaniljoiden keskellä julkisella paikalla kiukuttelu ja kyseenalaistaminen on varsin hankala asia, sillä silloin kurinpalautus, rankaiseminen tai ihan vaan omasta asemastasi muistuttaminen on hyvinkin hankalaa. Sitä, kun joutuu kovinkin helposti syytetyksi väkivallasta ja ties mistä, jos julkisesti menee toiseen kajoamaan (jos teillä on käytössä fyysiset rangaistukset) eikä se julkisessa tilassa läksyttäminenkään ihan helppoa ole. Alistuvallehan muiden ja etenkin vaniljoiden läsnäolo on eräänlainen "safe zone", sillä aika typerä tarvitsee olla, jotta menisi esim. nipistämään huonosti käyttäytyvää alistuvaa julkisella paikalla.
Itse yritän käyttäytyä parhaani mukaan muiden läsnäollessa (etenkin silloin, kun paikalla on vaniljoita), jotta julmuri voisi olla minusta ylpeä enkä muutenkaan halua aiheuttaa hänelle ylimääräistä päänvaivaa käyttäytymällä huonosti.
Komppailen myös vilaa tuossa oman alistumisensa työstämisessä. Minulla oli alussa suuria vaikeuksia päästä irti ja alistua, mutta työstin jokaisen tapaamiskerran jälkeen asioita itsekseni. Suurin osa työstä on tapahtunut oman pääni sisällä eikä se ole ollut julmurin tehtävä pakottaa minua alistumaan, vaan minun on täytynyt löytää halu alistua itsestäni.
Molemmin puoliset tunteet ovat hyvä lähtökohta ja kärsivällisyys auttaa pitkälle. Suhteen toista osapuolta kohtaan kannattaa silti olla armollinen, sillä suhde on hänellekin uusi ihan yhtälailla ja alkuvaiheessa kaikki on yhtä hakemista ja kokeilemista. Valitettavasti ja toisaalta suureksi iloksi yhteenkään suhteeseen ei löydy valmista muottia, vaan sen molemmille sopivan muotin joutuu hakemaan aina uuden ihmisen kanssa. Teillä näyttäisi molemmilla olevan tahto tehdä töitä suhteen onnistumisen eteen, joten eiköhän se siitä :) Hänelle kannattaa ehkä mainita mielesi muutoksesta julkisella paikalla haastamiseen, jottei hän joudu olemaan kanssasi varpaillaan kaikissa julkisissa tilanteissa.
-
Sen kun haastatte vaan, hommahan on loppujen lopuksi kahden välistä leikkiä. Mutta aina pitää varautua
siihen, että kun puskee päätään karjalanmäntyyn, puolipallot saavat maistella koivuniemenherraa tai jotain
muuta sopivan kirpeäkäyntistä raippakasvustoa C:-) Siinä ne haasteluhalut haihtuvat haha >:D
-
Sen kun haastatte vaan. Mutta aina pitää varautua siihen, että kun puskee päätään karjalanmäntyyn, puolipallot saavat maistella koivuniemenherraa tai jotain
muuta sopivan kirpeäkäyntistä raippakasvustoa C:-) Siinä ne haasteluhalut haihtuvat haha >:D
-
En jaksanut ihan kaikkia vastauksia käydä läpi mutta Viridian puhui ainakin asiaa.
Ensinnäkin fyysinen koko ei mielestäni liity suurestikaan asiaan. Toki maskuliininen lihaskimppu on vaikuttava näky mutta uskon että todellinen vaikuttavuus on korvien välissä. Se että retuuttaa toista hiuksista ja paiskaa seinälle on vallan näytös mutta se että saa toisen tottelemaan ja alistumaan sanomatta sanaakaan on suurempi saavutus.
En todellakaan tykkäisi jos subi hyökkäisi päälleni fyysisesti tai vaikka vain olemalla äärimmäisen paha suustaan. Jos hän rauhoittuisi sanallisen komentamisen myötä asia olisi kunnossa, jos joutuisin rajoittamaan liikkumista ottamalla fyysisen otteen ja saamalla hänet rauhoittumaan se olisi vielä ok. Mikäli yksinkertaiset toimet eivät auttaisi en alkaisi todellakaan vääntämään kättä asiasta. Saattaisin poistua jättäen subin rauhoittumaan tai laittaisin subin poistumaan jos olisimme minun paikassani. Minulta voimannäyttö olisi siis varsin huomaamaton, mikäli hiljaisuuteni ja olemukseni ei antaisi tarpeeksi selkeää kuvaa todennäköisesti ilmoittaisin yksinkertaisesti että "mikäli et nyt rauhoitu niin kummallakaan ei ole kohta hyvä mieli".
On kokemusta riehuvista subeista ja kilteistä subeista, kiltit vievät selkeästi kaikki pisteet ja tikkarit. Jos jotain olen mielessäni päättänyt niin sen että pahat bratit eivät sovi minun ajatusmaailmaani, toki ymmärrän kevyttä kiusimista ja verbaliikkaa mutta siellä jossain tulee sitten raja vastaan. Mikäli haluat haastaa häntä niin kannattaa puntaroida se että tuleeko se puraisemaan itseäsi loppujen lopuksi.
Toki subeja on erilaisia kuten myös Dominoivia. Toinen tykkää jostain ja toinen toisesta, kyllä varmaan pahinkin bratti sen Herransa voi löytää. Ehkäpä se sinun juttusi on Herrasi haastaminen ja sinulla on siihen täysi oikeus, tee niin kuin oikealta tuntuu. Minä tykkään kun subi polvistuu eteeni, hänen hiuksiaan on miellyttävää silitellä, tuntuu kivalta painaa hänen päänsä reittäni vasten, hyväillä sormella hänen huuliaan, ottaa omistava ote hiuksista, katsoa silmiinsä ja nähdä niistä hänen tahtonsa alistua ja miellyttää, nähdä kuinka hän saa nautintoa hyväksyvästä katseestani...(meni siirappiseksi rakkaustarinaksi :)))
-
En jaksanut ihan kaikkia vastauksia käydä läpi mutta Viridian puhui ainakin asiaa.
Ensinnäkin fyysinen koko ei mielestäni liity suurestikaan asiaan. Toki maskuliininen lihaskimppu on vaikuttava näky mutta uskon että todellinen vaikuttavuus on korvien välissä. Se että retuuttaa toista hiuksista ja paiskaa seinälle on vallan näytös mutta se että saa toisen tottelemaan ja alistumaan sanomatta sanaakaan on suurempi saavutus.
En todellakaan tykkäisi jos subi hyökkäisi päälleni fyysisesti tai vaikka vain olemalla äärimmäisen paha suustaan. Jos hän rauhoittuisi sanallisen komentamisen myötä asia olisi kunnossa, jos joutuisin rajoittamaan liikkumista ottamalla fyysisen otteen ja saamalla hänet rauhoittumaan se olisi vielä ok. Mikäli yksinkertaiset toimet eivät auttaisi en alkaisi todellakaan vääntämään kättä asiasta. Saattaisin poistua jättäen subin rauhoittumaan tai laittaisin subin poistumaan jos olisimme minun paikassani. Minulta voimannäyttö olisi siis varsin huomaamaton, mikäli hiljaisuuteni ja olemukseni ei antaisi tarpeeksi selkeää kuvaa todennäköisesti ilmoittaisin yksinkertaisesti että "mikäli et nyt rauhoitu niin kummallakaan ei ole kohta hyvä mieli".
On kokemusta riehuvista subeista ja kilteistä subeista, kiltit vievät selkeästi kaikki pisteet ja tikkarit. Jos jotain olen mielessäni päättänyt niin sen että pahat bratit eivät sovi minun ajatusmaailmaani, toki ymmärrän kevyttä kiusimista ja verbaliikkaa mutta siellä jossain tulee sitten raja vastaan. Mikäli haluat haastaa häntä niin kannattaa puntaroida se että tuleeko se puraisemaan itseäsi loppujen lopuksi.
Toki subeja on erilaisia kuten myös Dominoivia. Toinen tykkää jostain ja toinen toisesta, kyllä varmaan pahinkin bratti sen Herransa voi löytää. Ehkäpä se sinun juttusi on Herrasi haastaminen ja sinulla on siihen täysi oikeus, tee niin kuin oikealta tuntuu. Minä tykkään kun subi polvistuu eteeni, hänen hiuksiaan on miellyttävää silitellä, tuntuu kivalta painaa hänen päänsä reittäni vasten, hyväillä sormella hänen huuliaan, ottaa omistava ote hiuksista, katsoa silmiinsä ja nähdä niistä hänen tahtonsa alistua ja miellyttää, nähdä kuinka hän saa nautintoa hyväksyvästä katseestani...(meni siirappiseksi rakkaustarinaksi :)))
Olen todellakin samaa mieltä, mutta eikö tähän pisteeseen nimenomaan kivuta haastamisen ja luottamuksen kasvattamisen kautta? En voi käsittää miten kukaan voi sokeasti luottaa elämänsä ja hyvinvointinsa toisen ihmisen käsiin kyseenalaistamatta tyyppiä missään vaiheessa.
Ja jotkut ovat sanoneet "haasta jos se on sun juttusi". Ei, se ei ole mun "juttu". En aio jatkaa haastamista hamaan tappiin jollen koe sisimmässäni sille tarvetta. Mutta kyllä haluan haastaa jos epäilen olevani vahvempi jossain asiassa. En alistu ja antaudu heikommalleni.
-
Minä nyt keittiöpsykologisoin täällä (omaan kokemukseen oerustuen), että todennäköisesti käyt nyt läpi alistumiseen liittyvää kriisiä. Nimimerkistäsi päättelen, että kyse on jonkinlaisesta 24/7-viritelmästä. Sellainen kirja kuim Guy Baldwinin Slavecraft ja Fetlifessa Raven Kalderan tekstien seuraaminen voisivat auttaa. Slavecraft voi auttaa monia alistuvia vaikkei olisi edes kyse 24/7:sta.
Mitä tulee noihin julkisiin alistamisiin. Jos pointti on julkinen alistamiskokemus eikä välttämättä valtataisto niin esimerkiksi mun Masterini tilaa minulle ravintoloissa (eikä kysy mitä haluan), saattaa syödä puolet jälkiruuastani ja kaupassa kyselen ihan avoimesti saanko ostaa asian x. Tuttavapiirissä tiedetään, että hän päättää raha-asioista tms... Esim. ravintoloissa saa kummeksuvia katseita, jotka viihdyttävät minua kovasti.
Kun kirjoitin, että alistuvan pitää työstää itseään niin sehän ei vie Masterilta samaa velvollisuutta pois. Kukaan alistuva ei voi yksin kannatella koko suhdetta, mutta ei myöskään Master. Itse kun elän Total Power Exchange-suhteessa niin tämä ainakin 100/100 eli molempien pitää työskennellä.
-
Onhan se älytön ajatus, että toiselle alistuisi heti alkuunsa ilman mitään haastamista, oli se sitten perusteellisempaa kommunikaatiota tai vaikka sovittua painimatsia, jos nimenomaan fantsuna on se fyysisen vallan alle alistuminen. Täytyyhän se luottamus ensin jotenkin rakentaa, pala kerrallaan.
Harmittaa kun olen kuullut ja nähnyt vasta-alkajien lähtevän sessiosuhteeseen (ei 24/7 tms) heikolla itsetunnolla varustetun Domin kanssa, joka kertonut ”ainoan oikean tavan” olevan se, että dominoivaa ei saa missään vaiheessa haastaa mitenkään tai pikku-domilla menee nyt oikeasti hermot. Voi voi.
Mut joo, ei kannata yllättäen hyökätä kenenkään kimppuun, mutta itseään saa ja pitää kyllä puolustaa jos käsiksi käydään esimerkiksi hermostumisen vuoksi, myös subin roolissa.
Aloittajalle toivon, että luottamus domiin kasvaa ja saatte suhteen toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla ;)
-
Ihmeitä tapahtuu kun painaa päänsä syvälle tyynyyn ja itkee ;D Tajusin että syy miksi haluan pokkuroida on se, ettei hän tunnu antavan minulle tilaa alistua vapaaehtoisesti. Eli jos hän haluaa säännöillä ja käskyillä hallita minua niin saa luvan tehdä sen sitten perusteellisesti, perkele. Kaikkea minussa, syvintä sinniä myöten.
Mutta samalla tajusin että en itse anna itselleni tilaa vaan yritän koko ajan olla jotain, parempi, rakastettavampi, miellyttävämpi, mitä lie. Tämä mies toimii minulle peilinä, ja vaikka toisaalta on virheitä tekevä ihminen, niin toisaalta tekee kaiken koko ajan oikein. Todennäköisesti tietämättään. Gotta love him ^-^
-
Ja kiitos kaikille vastanneille, jokaisesta vastauksesta opin jotain :love:
-
Harmittaa kun olen kuullut ja nähnyt vasta-alkajien lähtevän sessiosuhteeseen (ei 24/7 tms) heikolla itsetunnolla varustetun Domin kanssa, joka kertonut ”ainoan oikean tavan” olevan se, että dominoivaa ei saa missään vaiheessa haastaa mitenkään tai pikku-domilla menee nyt oikeasti hermot. Voi voi.
Olipas taas hienosti sanottu. Jos kuka tahansa, oli sitten Dominoiva, subi, vanilja tai mitä vaan tietää minkälaisesta suhteesta nauttii ja missä haluaa tai ei halua olla niin minusta se kielii hyvästä eikä heikosta itsetunnosta. Jos taas joku on kertonut minkälaisessa suhteessa ei halua elää ja toinen on siihen suostunut mutta ei kuitenkaan pysykkään rajoissa vaan tappelee ja kiusaa vasten toisen tahtoa niin silloin kyse on joko siitä että ei itse uskaltanut laittaa suhdetta poikki vaan haluaa ajaa toisen pois, tai sitten vaan harkintakyvyn puutteesta.
-
Hirvittävän mielenkiintoinen keskustelu. Toisaalta myös hämmentävä, koska tuntuu, että monilla tuntuu olevan touhuun kokolailla erilainen asenne, kuin itsellä. Itselleni alistuminen on niin voimakkaasti korvien välissä, että se lähtee nimenomaan halusta alistua yksilölle (Ja tässä tapauksessa tarkoitan yksilöllä henkilöä, jonka koen jollakin tavoin merkitykselliseksi, mielenkiintoiseksi ja inspiroivaksi). Riippumatta siitä, pystyykö dominoiva osapuoli alistamaan minut fyysisesti vastoin tahtoani, tai ei, MINUN tulee lähtökohtaisesti haluta alistua hänelle, tai koko touhusta lähtee ilo. Ei niin, ettenkö nauttisi siitä, että voin haastaa toista ja toisen tahtoa pelkäämättä sitä, että rikkoisin toisen osapuolen vahingossa, fyysisesti tai henkisesti. Tai loukkaisin itsetuntoa... tai millä termeillä asiaa nyt ikinä haluaakaan käsitellä. Vaikka jonkin sovitun painimatsin sattuisi voittamaankin, tilanne todennäköisimmin päättyisi lyhyen illistelyn jälkeen hyvittelyyn ja alistuvuuden osoittamiseen domin haluamilla tavoilla. Ei siksi, että toinen on laittanut minut nippuun, vaan siksi, että haluan osoittaa kunnioitustani toista kohtaan antautumalla vapaaehtoisesti pakon sijaan.
Tässäkin ketjussa on jo muutaman kerran leimattu alistuminen ilman fyysistä tai henkistä pakottamista "roolileikiksi" ja "pelleilyksi". Ikäänkuin subilta tulisi jotenkin murskata oma tahto, että alistuminen olisi "aitoa". Edellä kirjoittamaani viitaten, alistuminen tarkoitta minulle ennen kaikkea HALUA alistua toisen toiveille ja vaatimuksille sekä omien pelkojeni kohtaamista sekä rajojen venyttämistä ja etsimistä.
Kunnioitan itseäni ja vaadin sitä myös muilta ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä. Tämä tarkoittaa niin sovittujen rajojen noudattamista puolin ja toisin, kuin sessioiden ulkopuolellakin tapahtuvaa kanssakäymistä.
-
Pahoittelut, jos minun kirjoituksesta tuli sellainen kuva, että pitäisin alistumista alistumisen tahdosta pelkästään jotenkin huonompana, leikkinä, pelleilynä tms. En missään nimessä tarkoittanut moista. Tarkoitus oli nimenomaan nostaa sitä puolta esille, että vaikka meillä on käytössä tietyt termit ja niille varmasti löytyy jostakin oppaasta hienot käsitemäärittelyt jne, niin silti meitä on täällä monia ja sama termi tai sama toiminta tarkoittaa eri ihmisille aina hieman eriä. Osan kanssa ero on pienempi ja osan kanssa puhutaan sitten täysin eri asiasta. Ehkä olen vähän tyhmä, mutta nuorena keltanokkana tämän sisäistäminen kesti aika pitkään.
Toisaalta sitten taas se, että kokee tarvetta alistua fyysisesti, tulla otetuksi, haastaa toista ihmistä myös fyysisesti, ei tarkoita sitä, että tällä fyysisellä toiminnalla tähdättäisiin toisen fyysiseen satuttamiseen, ainakaan välttämättä. Ei meilläkään lyödä tai potkita. Tai tottapuhuen lyödään ja potkitaan ihan helvetisti, hanskat kädessä kehässä, välillä kovemmalla voimalla ja välillä iisimmin. Meillä sitä vaan sitten kutsutaan nyrkkeilyksi tai sparriksi. Meillä tosin voidaan myös sänkypainimisen sijaan painia myös salilla. Sänkypainissa on sitten ne omat säännöt. Vähän sama kun meillä myös toisen kuristamisesta voidaan kutsua joko itsepuolustustreeniksi tai seksiksi. Seksissä sääntöinä on, että se liittyy tiettyyn paikkaan, tilanteeseen ja siinä vain toisen on lupa on kuristaa. Pointtina tässä oli se, että tämä fyysisen alistustilanteen hakeminen ei tarkoita huonoa käytöstä julkisella paikalla (joillakin voi tarkoittaa, mutta ei meillä) eikä siinä "toinen hyökkää pahaa aavistamattoman masterinsa kimppuun". Sitä kutsun pahoinpitelyksi. Se on eri asia. Eli tässä haastamisessa ja fyysisessä toimimisessa on tietyt säännöt ja rajat joita ei sitten puolin eikä toisin ylitetä. Niistä voidaan kyllä tilanteen ulkopuolella keskustella ja neuvotella.
Toinen asia mikä tähän liittyy, on ettei fyysinen alistuminen tai tarve sellaiseen poissulje millään tavalla sitä pään sisällä tapahtuvaa toimintaa. Ei tarvitse joka kerta hakea tilannetta siihen, että haetaan ne rajat tai jopa ylitetään (niinkin voidaan tehdä jos tälläisestä on sovittu) vaan on myös niitä kiltteys ja miellyttämishetkiä. Niistä saa sitten erilailla, eri asioita. Kyse ei myöskään oel siitä, että tämä henkinen alistuminen puuttuisi jos mukana on fyysistä menoa. Sitäkin meinaan kutsun pahoinpitelyksi tai väkisin ottamiseksi jos yllättäen hyökätään kimppaan. Vaikka itselle tämä asia on selkeä ja olen onnellinen sellaisena kuin olen, niin ihan semisti ärsyttää kun tälläinen leimataan huonommaksi, kehitymättömäksi tms alistumiseksi. Osa vaan on erilaisia ja samatkin ihmiset voi olla erilaisia eri aikoina.
-
Kyse ei ollut siitä, että olisin pahastunut, tai haluan esittää, että kaikkien tulisi ajatella kuin minä. Vaan siitä, että halusin tuoda esille myös rinnakkaisen näkökulman asioihin.
-
Vaihoehtoinen D näkökulma tänne, kun tuntuu komentelijoita olevan paljon. Subi, joka tottelee kiltisti aina ja kehrää jaloissa on mielestäni pitkän päälle tylsä. Itse nautin eniten juuri siitä, kun pääsen fyysisisesti alistamaan ja nujertamaan subin. Kun ensin silmissä näkyy uhmaa, sitten ehkä pelkoa ja lopulta uupumus. Näiden jälkeinen katse on se alistunut katse, jota haen. Mielummin kun käsken subia siirtymään siirrän subin itse, näin tiivistettynä.
Huom tämä on vaan oma vinksahtanut tapani komentelussa ei ole mitään vikaa! Peace.
-
.....
-
Otan kantaa vain tuohon fyysiseen puoleen.
Puhetta ensin ja painia vasta sitten. Hankalalta tuntuu ymmärtää ihmisiä, joiden on helpompi alistua seksuaalisesti kuin kertoa, että mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Fyysisen voiman käyttö on asia, joka tulee sopia vaikka sitten sanattomasti ja myös ajoittaa oikein. Ei sellaista köysigurua olekaan, joka tekee kauniita sidontoja rimpuilevaan malliin. Taas hyvän sidonnan valmistuttua kyllä sopii sitten yrittää rimpuilla. Tai joskus silloin kuin ei ole tavoitteena sitoa lainkaan.
Voimaa käytettäessä tulee herkästi myös vammoja ja vammat ei varmaankaan ole kenenkään toiveena. Voiman käyttöä tulee siksi myös harjoitella. Tatamisaleilla nyrjähtäneet nilkat tai leikkausta vaativat vammat polvissa, kyynerpäissä tai olkapäissä ei ole mitään harvinaisuuksia. Näitä syntyy silloin, kun voimaa käytetään liikaa väärässä asennossa.
-
Melko suppean kokemukseni mukaan subeja voi jakaa kahteen hyvin karkeaan luokkaan: 1) alisutuviin ensisijaisesti sisäisestä impulsista ja 2) alistumaan joutuviin ulkoisesta syystä. Toki rajan veto on melko mielivaltaista, mutta olen pohtinut tätä asiaa jo jokunen vuosi, sillä olen melko yhteensopimaton jäkimmäisen ryhmän subien kanssa.
Sisäisestä impulsista alistuvat ovat useimmiten ensisijaisesti miellyttämisenhaluisia, kun taas toisia joutuu murjomaan heti kättelyssä, jotta hierarkia olisi selvä. Oma preferenssi johtunee puhtaasti kaipuustani harmoniaan. Tuon käsittämisen jälkeen ymmärtää, että jatkuva vallasta kamppailu on yksinkertaisesti rasittavaa. Siihen väsyy.
Ei siitä ole paljoakaan aikaa, kun olin painimassa sängyssä subini kanssa yhteen menoon puolitoista tuntia. En saanut voittamisesta mitään kiksejä, sillä itselleni tuo oli enimmäkseen yksi tapa viettää yhteistä aikaa.
Brättäilyt ovat oma lukunsa. Jotkut tykkää, toiset eivät. Minä väsyn siihen turhan pitkinä annoksina.
Tarkkavaisimmat meistä jo huomasivatkin, etten asettanut subeja mitenkään paremmuusjärjestykseen. Väitän kuitenkin, että tietyt ihmiset sopivat yhteen dynamiikansa puolesta paremmin tietynlaisten vastakappaleiden kanssa.
Heti kättelyssä murskaamisen sijaan tykkään uida rauhassa toisen korvien väliin. Ja se on minun tapani olla Dom. Kokisin olevani yhdessä väärän ihmisen kanssa, mikäli jokainen käsky edellyttäisi hierarkian muistuttamista.
Tuskin kukaan ole samanlainen koko elämänsä ja itsestä oppii parhaimmillaan koko ajan lisää. Yksi tapa on kysyä, mitä suhteesta haluaa ja miksi. Se on hyvä peili itselle. Näin aluksi.
-
No, sadisti nauttii siitä kun saa toisen lyötyä henkisesti näistä kynnysmatton tasolle😂😂
-
No, sadisti nauttii siitä kun saa toisen lyötyä henkisesti näistä kynnysmatton tasolle😂😂
Minun on kauhean vaikea tajuta miksi joku yleensä haluaisi "työskennellä" sellaisen alistuvan kanssa, jonka persoonallisuus pitää ensin tuhota jotta hänestä sitten voisi tehdä kynnysmaton. Tai siis kyllähän tajuan miksi joku haluaa niin tehdä, mutta toivon ettei kukaan sellaiseen tyyppiin näissä piireissä törmäisi. Kyllähän esimerkiksi tuo minun kotisadistini nauttii siitä, että saa kiusata minut makuuhuoneessa äärirajoille ja ehkä vähän ylikin. Mutta koska hän seksuaalinen sadisti niin se on seksuaaliseen tilanteeseen rajattua toimintaa ja oikeanlainen aftercarea myös huolehtii siitä että ne henkiset ja fyysiset tunteet myös jäävät sinne sessioon. En tiedä ajattelenko tätä itse jotenkin väärin, mutta minä käsittäisin jotenkin niin että jos pelkästään seksuaalisessa kontekstissa tapahtuvalla toiminnalla haluttaisiin saattaa ihminen henkisesti kynnysmatoksi niin pitäisi toistuvasti laiminlyödä aftercare aika pahasti. Silloinhan ne sessioiden tunteet ehkä sekoittuvat sitten arkielämään, ja syntyy jopa kehollisia traumamuistoja. Jos puhutaan lähisuhdeväkivallasta niin väkivallantekijänähän nimenomaan tuottaa traumoja, joiden triggereitä hallinnoimalla saa toisen alistumaan tahtoonsa. BDSM-suhteessa jossa ei ole kunnioitusta alistuvaa kohtaan voi syntyä ihan samanlaisia ongelmia, vaikka ei olisi tarkoitus. Itse vain en pidä pelosta alistumista oikeastaan alistumisena enkä oikeastaan tajua miten se edes riittäisi tässä BDSM-kontekstissa. Ainakin tuo minun Masterini kokisi itse alistuvansa minulle jos hänen pitäisi ylläpitää minun alistumistani jatkuvalla pelolla.
En vaan tajua, että miksi jotkut D:t haluavat nähdä alistuvat jonain "vihollisina" jotka pitää kukistaa. Suurin osa alistuvista kuitenkin alistuu ihan vapaaehtoisesti. Myös brätit ovat ihan oikeasti alistuvia, ensin pitää vaan leikkiä (leikkiähän se kuitenkin on, jotkut vaan eläytyvät paremmin kuin toiset :P). Primal-jutuissakin taitaa aika usein olla alusta asti ihan selvää kumpi voittaa. Feral-toimintaakin alistuva suostuu ja taitaa olla aika harvalukuisia ne D:t jotka edes feral-juttuja lähtevät tekemään etenkään miesalistuvien kanssa. Mistä tulee se tarve tehdä toisesta ihmisesti henkisesti kynnysmatto? Tuhota toisen ihmisen persoonallisuus, jotta hänestä sitten tulisi zombie? Ja minä nyt käsitän sanan kynnysmatto tarkoittavan oikeasti ihmisiä, jotka elävät pelossa. En henkilöitä joilla on vain alistuva luonne tai jotka elävät 24/7-suhteissa.
-
Mää en tajua kenenkään tarvetta tehdä subistaan kynnysmattoa mutta kukin tavallaan :)
Omilta pikkuleluilta tulleet spontaanit kiitokset joissa kiitetään itsetunnon kohottamisesta on parhautta :P.
-
Kynnysmatto on ehkä vähän hassu sanavalinta, mutta on totta, että esimerkiksi itse vältän tietoisesti subeja, joilla vaikuttaa olevan heikko itsetunto, koska en halua tehtäväkseni sitä pumppailla ylöspäin. Tässä palataan mielestäni taas näihin mielipide-eroihin. En toki tiedä, mikä on sitä oikeaoppista raamatun määräämää BDSM:ää, mutta oma kokemus on, että eri ihmiset, eri tyyli. Jotkut tahtovat automaattisesti alistuvan helpon subin, jotkut tahtovat aktiivisesti alistaa. Sallittakoon kaikille se mistä tykkää! :)
-
Jotkut tahtovat automaattisesti alistuvan helpon subin, jotkut tahtovat aktiivisesti alistaa. Sallittakoon kaikille se mistä tykkää! :)
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta pakko sanoa että tuollaiset yleistykset ovat aika vaarallisia. Minä alistun helposti omalle Masterilleni, koska hän on minulle sopiva vastakappale. Sen sijaan jollekin toiselle vastaava käytös tuntuisi minusta nöyryyttävältä. Joillekin alistuminen voisi olla jopa ihan mahdotonta. Jos en saa toisesta tiettyä fiilistä niin en tunnista toista edes dominoivaksi ja jos fiiliksen saan niin reagoin automaattisesti tietyllä tavalla. Silloin ei tarvita ulkoista.
-
Jotkut tahtovat automaattisesti alistuvan helpon subin, jotkut tahtovat aktiivisesti alistaa. Sallittakoon kaikille se mistä tykkää! :)
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta pakko sanoa että tuollaiset yleistykset ovat aika vaarallisia. Minä alistun helposti omalle Masterilleni, koska hän on minulle sopiva vastakappale. Sen sijaan jollekin toiselle vastaava käytös tuntuisi minusta nöyryyttävältä. Joillekin alistuminen voisi olla jopa ihan mahdotonta. Jos en saa toisesta tiettyä fiilistä niin en tunnista toista edes dominoivaksi ja jos fiiliksen saan niin reagoin automaattisesti tietyllä tavalla. Silloin ei tarvita ulkoista.
Yleistys on usein lyhyenpi kirjoittaa kun koko totuus. Laskelmoin sinun ja muiden aiheen tuntevien ymmärtävän, että kyseessä on yleistys.
Tarkennuksena vielä: ilman ulkoista ärsykettä alistuva subi valitsee tietenkin itselleen siihen sopivan kumppanin, kuten kuka tahansa ihminen paria etsiessään. En missään nimessä tarkoita, että kyseessä olisi mikään subi-maailman yleinen vessa, joka toimii kaikille. Jokaisella on kuitenkin oikeus etsiä sellaista kumppania kuin haluaa, vaikka se ilmeisti esimerkiksi minun kohdallani näyttäisi poikkeavan "skenen" normista. Olen ollut ilmeisen onnekas, kun olen löytänyt itselleni Lelun, joka välillä huutaa EI ja salaa tykkää kun sitä heitellään seinille niin kauan, että kommentti onkin JOO. :)
-
Olen ollut ilmeisen onnekas, kun olen löytänyt itselleni Lelun, joka välillä huutaa EI ja salaa tykkää kun sitä heitellään seinille niin kauan, että kommentti onkin JOO. :)
Eikö tuo ole perus :D Jos ei kuulu ei niin pitää lyödä kovempaa :P