BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Leffat ja leffa-arvostelut => Aiheen aloitti: hiz - 17.03.2011, 12:09
-
The Secretary (2002)
Steven Shainbergin hyvä draamakomedia (?) kertoo työelämän hankaluuksista... ja BDSM:stä. Asiallinen, ei mässäile, BDSM on osa elämää, vaikkei ehkä niin normaalia olekaan. Shainbergin vanhempi leffa Hit Me (1996) perustuu Jim Thompsonin romaaniin eikä raflaavasta nimestään huolimatta liity BDSM:ään.
En odottanut tältä Secretary elokuvalta paljoa mutta yllätyin positiivisesti. Tämä on ihan "tavallinen" elokuva, siis alastomuutta tai pornon kaltaisia kohtauksia ei ole juuri ollenkaan. Luulen että joku jolla ei ole bdsm:stä kokemusta kokevat sitä sivuavat asiat komediana mutta D/s:n ystävät näkevät siinä syvempiä ulottuvuuksia, ainakin itse sain välillä ihan vaan päähenkilöiden keskinäisistä katseista kylmiä väreitä koska mielestäni D/s energia niiden välillä oli niin uskottava.
Elokuvassa seurataan kuinka päähenkilöt löytävät itsestään D/s roolinsa ja oppivat hyväksymään sen puolen itsessään ja elämään onnellisesti sen kanssa. Ohjaaja kuvaa tytön subiuden/masokistisuuden ja miehen Dom-taipumukset luonteenpiirteinä jotka sykkivät heissä vahvasti vaikka he välillä yrittävät niitä itseltään kieltää tai saada rauhoiteltua muilla tavoilla, itsetuhoisin tuloksin. Elokuvassa on monta mielestäni herttaista kohtausta, esimerkiksi kun subityttö yrittää tyydyttää itseään lyömällä pakaroitaan hiusharjalla, tai kun hän ihastelee peilistä selkäsaunan jälkeisiä mustelmiaan. Siis kohtauksia jotka varmaan vaniljakatsoja luulee vitsiksi ja ehkä nauraa tai pudistaa päätänsä, mutta sub todennäköisesti ajattelee että 'niin joo, näyttää tutulta'.. :)
Minusta oli myös kiinnostava nähdä elokuvan Domin kuvaus - Domia ei kuvata pahana tai kaikkivoipana, vaan tavallisena ihmisenä joka on ajoittain myös heikko, hämmentynyt, ja jonka on välillä vaikea hyväksyä pimeätä puoltaan. Ja hänestä löytyy myös paljon hellyyttä ja herkkyyttä.
Dom ja sub ovat elokuvassa molemmat vahvoja henkilöitä. Alistuja houkuttelee Domistaan sadistisia/alistaja puolia esiin tietoisesti ilman pelkoa ja usein pilke silmäkulmassa, ja alistuu sitten ilolla ja innolla. On kun hän D/s-suhteen ja alistumisensa avulla kasvaisi vahvemmaksi ja saavuttaisi jonkinlaisen sisäisen rauhan. Epävarma tyttö elokuvan alussa on kovin erilainen kun itsevarma nainen sen loppukohtauksessa.
Voi olla että luin tähän elokuvaan enemmän tarkoitusta kun mitä muut siinä näkevät. Jos olet nähnyt The Secretary elokuvan, niin mitä sinä olit siitä mieltä?
Ja jos et ole vielä nähnyt niin tässä traileri: http://www.youtube.com/watch?v=YzPFMfPPzs0 Siis melko romanttinen rakkaustarina-elokuva nuoren naisen näkökulmasta, ei ehkä kaikkien makuun. Komediaksi en kuitenkaan luokittelisi.
-
Hiz kirjoita kyllä totta elokuvan ”tunnelmasta”.
Mutta nuo hienot kohtaukset ja tunnelmat ovat myös sen heikkous.
Aiheessa ja näyttelijöissä olisi ollut ainesta paljon enempäänkin.
Amerikkalaisilla puutuu uskallusta viedä asioita pitemmälle kun kyseessä on erotikka
(väkivallassa se kyllä onnistuu ja oikeassa pornossa).
Tulee vain mieleen millainen elokuvasta olisi tullut jos se olisi tehty ranskassa tai ruotsissa. ::)
-
Minäkin tykkäsin. Kevyttä katsottava. Tuo siirappinen loppu kyllä oli hieman överi, jos muuten leffan arvosana olisi ollut (siis viihteellisenä pätkänä) noin 9, nyt se oli 8-.
Mutta herkullisia kohtia, subin viekkaus ja sinikkyys ja dominoivan miehen ulalla olo. Herttaista 8).
-
Olen kanssa nähnyt elokuvan muutama vuosi sitten ja pidin siitä. Roolihahmojen "kasvaminen" omaksi itseksi on mielestäni onnistunut hyvin, molempien näyttelijäiden(Spader ja Gyllenhaal), hyvän näyttelemisen ansiosta.
Elokuvaa voi suositella katsottavaksi, vaikkei olisi vielä itsessään tunnistanut kinkyjä piirteitä >:D
-
Ihan hyvin jo kuvailtu tätä leffaa mutta itse totean että oli vähän pettymys näiden arvostelujen jälkeen... Aika tylsä. Juuri kun oli että haa, nyt alkaa tapahtumaan niin ei, onnistuttiin latistamaan sekin kyhäelmä. Leffassa oli myös kohtia joissa ei voinut kuin tuijottaa kummeksuvana että mikä ihmeen kohtaus tämä oikein on...? Eikä sekään outous ollut edes riittävää. Pöh.
Kaikesta huolimatta totean että on se ihan katsottava pätkä, ei vaan kannata ladata mitään odotuksia. Tylsään hetkeen ajankulua, siinäpä se.
-
Leffa kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihin ja juuri siksi että kun tuota katsoi vaniljaystävän kanssa ei tämä tajunnut puoliakaan niistä pienistä viittauksista jotka saivat allekirjoittaneen kiemurtelemaan kun olisi tehnyt mieli huutaa:"tuo on juuri sitä mikä saa pääni sekaisin onnesta.." ;D onneksi osasin pitää pääni kiinni ja vain huokailla toisen taivastellessa jotain... :-X
-
Mä NIIN rakastan tätä elokuvaa <3
-
Mä NIIN rakastan tätä elokuvaa <3
Mä NIIN komppaan!
Tämä elokuva kosketti kovin jo ensikatselulla ja kuuluu niihin harvoihin elokuviin joita voisin katsoa uudelleen ja uudelleen!
Samaistumapintaa Maggien hahmossa löytyy liikuttavan paljon ja pidän siitä ettei elokuvassa itse aihepiirille varsinaisesti naureskella vaikka tietty humoristinen sävy onkin, ehkä se helpottaa elokuvan katsomista niillä joita BDSM ei niin henkilökohtaisella tasolla tavoita..
-
Mä NIIN komppaan!
Niin minäkin!
Ei tosiaan mikään mestariteos, mutta jotenkin naiivilla ja höpsöllä tavalla aivan ihastuttava. Roolihahmojen välillä tosiaan oli kemiaa ja elokuva on paikoittain todella kutkuttava. Harmi, ettei tämän tyyppisiä ole tehty enempää.
-
Mä NIIN rakastan tätä elokuvaa <3
James Spader on HOTHOTHOT! :P
Kaikki missä se on, käy pornosta mulle, mutta tämä leffa erityisesti toimii kuin junan vessa! :) Oon kai niin piiloromantikko :D
-
Mä NIIN rakastan tätä elokuvaa <3
Mä NIIN komppaan!
Tämä elokuva kosketti kovin jo ensikatselulla ja kuuluu niihin harvoihin elokuviin joita voisin katsoa uudelleen ja uudelleen!
Samaistumapintaa Maggien hahmossa löytyy liikuttavan paljon ja pidän siitä ettei elokuvassa itse aihepiirille varsinaisesti naureskella vaikka tietty humoristinen sävy onkin, ehkä se helpottaa elokuvan katsomista niillä joita BDSM ei niin henkilökohtaisella tasolla tavoita..
NIIN +1 ;D
-
Mun mielestä leffa oli ennenkaikkea TYLSÄ. Siitä on aikaa tosin kun sen katsoin ja sattumalta se on nyt itselläni lainassa ja pitäisis siis katsoa uudestaan, mutta en ole saanut aikaiseksi kun muistelen sen olleen niin kamalan tylsä...
-
Deittini sanoi: "jokainen hahmo enemmän tai vähemmän neuroottinen." Touche!
-
Musta tää leffa oli ihana. Hauskakin. Ei mässäilevä vaan sensuellilla tavalla kiihottava. Kyllä mä kinkynä sieltä noi vivahteet tunnistin ja sen syvemmän tason mikä tarinassa on. Suosittelen. Sitä paitsi tuo miespääosanesittäjä on kaikessa limaisuudessaan kuolattava (vaikkei todellakaan ole miesihanteeni *virnistää*)
-
Useita kertojaa leffan nähneenä suosittelen lopun siirappimaisuudesta huolimatta (sitä lukuunottamatta loistava leffa). Kemiat toimii näyttelijöiden välillä ja ehdottomasti Spaderin paras elokuva, nappi valinta Masteriksi.
Subin "kakaramaisuus" jatkuva tahallinen virheiden teko ja nenän nyrpistely, tuhahtelu ja huulten mutristelu oli nautittavaa seurattavaa ja näytti niiiin tutulta. >:D voin kuvitella kuinka yläkerrassa raksuttaa " O:-) joskos tämä auttaisi.. ::) eikö se edes huomaa?.. ??? vitun kusipää :o mitäs sitten seuraavaksi keksisi.. :-\ "
-
Mä kans itte pidin leffasta,ei ole liian "päälle käyvä" eikä mikään porno pläjäys.Suosittelen.
-
Tuli justiinsa katsottua, tykkäsin ihan hurjasti! Ei mun mielestä BDSM:ääkään tarvitse käsitellä aina niin kamalan vakavasti, musta tää oli mukavan kevyt katseltava. Kuten muutkin on sanoneet, oli hauska huokailla niiiiiin tutuille tunteille ja tilanteille!
-
Tämä leffa oli herkullisin ja liikuttavin katsottuna sub-henkisen naispuolisen ystävän kanssa. Huokailimme jälkikäteen, miten kaunis rakkaustarinakin tämä oli. Itselleni tuli fiilis siitä, että melkein pystyin näkemään, mitä pääroolien esittäjien päässä liikkui minäkin hetkenä. Ja Rakastuin. Siis leffaan. Tai päähenkilöiden ajatuksiin. Paljoa ei dialogia tarvita, kun kaiken näkee kasvoilta, kun osaa katsoa.
Jokainen varmasti kokee tämän tavallaan, tämä on mielestäni todella herkkä kertomus henkisen kasvun vaikeudesta ja sen myöntämisestä itselleen, ettei olekaan ns. normaali seksuaalisilta haluiltaan ja ajatusmaailmaltaan.
Oudointa oli, kun tämä leffa oli luokiteltu KOMEDIAKSI. Okei, ehkäpä valtaväestön mielestä tuo on jotenkin huvittavaa, mutta nauru heille sallittakoon.
-
Vielä toisen kerran, loistava leffa. Itse en liiemmin tykännyt "lee holloway:n" itsemasokistisesta tavasta satuttaa itseään, mutta kait tällä oli tarkoitus luoda syvällisempi säväys leffaan / selittää osaltaan vaniljaisemmalle väelle Leen viettiä alistumiseen (masokismiin?!)... mietin vain että jos Lee tykkäsi kivusta, olisiko tuo perseelle läimiminen ja alistusleikit riittävän hardcorea täyttämään hänen tarpeitaan irl...?
- liian syvällisiä pohtiva klipklop
-
Vielä toisen kerran, loistava leffa. Itse en liiemmin tykännyt "lee holloway:n" itsemasokistisesta tavasta satuttaa itseään, mutta kait tällä oli tarkoitus luoda syvällisempi säväys leffaan / selittää osaltaan vaniljaisemmalle väelle Leen viettiä alistumiseen (masokismiin?!)... mietin vain että jos Lee tykkäsi kivusta, olisiko tuo perseelle läimiminen ja alistusleikit riittävän hardcorea täyttämään hänen tarpeitaan irl...?
Tämä on ihana leffa. Minä tulkitsin sen itsensä läpsimisen siinä enemmän sellaiseksi, että nainen kaipasi mieheltä saamaansa käsittelyä ja siihen liittyvää nöyryytystä, yritti elää sitä tunnetta uudestaan. Ei siinä ehkä kuitenkaan se kipu ollut se juttu.
-
Tämä on ihana leffa. Minä tulkitsin sen itsensä läpsimisen siinä enemmän sellaiseksi, että nainen kaipasi mieheltä saamaansa käsittelyä ja siihen liittyvää nöyryytystä, yritti elää sitä tunnetta uudestaan. Ei siinä ehkä kuitenkaan se kipu ollut se juttu.
Ei, siis tarkoitin sitä kun Lee leffan alkupäässä tuotti kipua itselleen esim. kuumalla teepannulla, pistelemällä itseään jne. saadakseen jonkinlaisen stressinlaukaisun kivun kautta. Sitten miehen tullessa kuvioihin homma alkoikin mennä enemmänkin henkisen alistumisen ja nöyryytyksen kuin fyysisen kivun hakemiseksi... tämä vähän mietitytti. Mutta voihan Lee toki olla sekä masokisti että perinteinen nöyryytyksestä kiksinsä saava sub, kummallista vain olisi näin monimutkaista hahmoa luoda suurelle yleisölle tarkoitettuun leffaan... eli liekö sitten käsikirjoittajalta jäänyt läksyt kesken bdsm:n suhteen. ::)
-
Ai niin tosiaan. Se oli tosiaan vähän hämmentävää. Minä tulkitsin sen enemmänkin niin, että se itsensä satuttaminen oli pahan olon purkamisen keino, johon ei välttämättä liittynyt varsinainen masokistinen kivusta nauttiminen? Aitoa itsetuhoista käytöstä siis, sisäisen tyhjyyden paikkaamista, jota Lee ei enään tarvinnut, kun sai elämäänsä sitä, mitä oikeasti tarvitsi ja josta nautti. Voi kyllä olla, että minun tulkintani on syvällisempi kuin elokuvantekijöiden ;D
-
Pidin Secretaryssa ennen kaikkea siitä, että elokuvan rakenne oli aivan kuten 'normaalissa' romanttisessa komediassa: vaikeus ja epäonni - rakkauden pelastus - häiriötekijä - ja takaisin rakkauden satamaan. Secretaryssa tämä häiriötekijä on se, ettei Mr. Grey suostu enää piiskaamaan Leen takapuolta...
Onko Secretary ensimmäinen elokuva, jossa masokismi ja sadismi kuvataan iloisena asiana, jopa romanttisena? 70-luvun pätkät, esim. Image ja Story of O näyttäytyvät ehkä joidenkin aiheeseen perehtyneiden silmissä tällaisina, mutta kyllä niiden ohjaajat ovat selvästi pyrkineet tuomaan sen jännitteen nimenomaan 'pahuuden' ja 'moraalittomuuden' kautta. Bunuelin 'Päiväperho' (1967) sen sijaan yrittää mielestäni huumorin kautta antaa katsojalle suvaitsevaisuutta fetissejä kohtaan (esim. bordellikohtaukset). Huumori poistaa katsojalta oikeuden asettua yläpuolelle, ja samaa menetelmää käyttää myös Secretary. Toki asenteet ovat tänä päivänä melko erilaisia kuin 70-luvulla, sehän näiden elokuvien taustalla näkyy.
Nyt kun Bunuel on mainittu, alkaa Secretary tuntua elokuvallisesti jo hieman vaisummalta. Aiheen käsittelystä, lämmöstä ja uudesta tulokulmasta, täytyy kuitenkin antaa kiitosta.
Muuten, jos jollakulla on tulkintoja Päiväperhosta - etenkin sen loppukohtauksista - kuulisin mielelläni.
-
Awws, tää oli ihana :) Vahingossa törmäsin Netflixn kautta ja oli erittäin positiivinen yllätys. Elokuvana ei sinänsä mikään mestariteos, mutta ehkä juuri omat kokemukset ja toiveet, jotka pystyi projisoimaan päähenkilöön, teki tästä hauskan katsottavan. Musta leffan vahvuus oli henkilöhahmot, jotka oli rakennettu inhimillisiksi.
Ärsytti vaan lopun teatraalinen "huipennus", mutta söpö silti ;D
-
Katsoin myös tämän satunnaisesti Netflixin ehdottamana ja tykkäsin kyllä. Lähes kaikki olennainen analysointi on jo tehty, joten yhdyn aiempiin kommentteihin. Ehkä sisälläni heräsi myös pieni dominoiva sielu, joka nauttisi nähdessään miten nainen pyrkii hakemaan huomiota ja kerjäämään läimäytyksiä kaikin keinoin...
Maggie Gyllenhaal on lisäksi varsin ihastuttava!
-
Hyvä leffa. Maggie vetää mainion roolin ja vastanäyttelijä samoin. Kokonaisuutena mainio :)
-
Hyvä leffa. Tuli katottua tyttöystävän kanssa aikaan jolloin ei vielä tiedetty täysin toistemme mieltymyksiä. Leffa toimi hyvänä keskustelun avaajana. Suosittelen.
-
Tuli katsottua tänään tämä leffa ja pidin enemmän kuin fifty shades of greystä.
Pidin tosiaan siitä, että d/s jutun molemmat puolet, masterin alistaminen, käskyttäminen ja huolehtiminen subista ja subin halu alistua ja miellyttää masteria tuotiin esille. Näyttelijät olivat myös hyviä. :)
-
Tuli katsottua tänään tämä leffa ja pidin enemmän kuin fifty shades of greystä.
Pidin tosiaan siitä, että d/s jutun molemmat puolet, masterin alistaminen, käskyttäminen ja huolehtiminen subista ja subin halu alistua ja miellyttää masteria tuotiin esille. Näyttelijät olivat myös hyviä. :)
Joo, ja onhan noilla leffoilla ihan sikana ikäerookin, sen Reymond Red Reddingtonin verran :D
-
Hyvä leffa. Pidin siitä miten hahmot kasvoivat siihen omaan juttuunsa, vaikka kumpikin oli aluksi tietämätön omista taipumuksistaan ja yritti taistella niitä vastaan.
-
Haluaisin niin nähdä tän! :love:
Pieni tutkielma ko. leffasta:
https://www.youtube.com/watch?v=HJKYHT4BmO4
-
Tää on ihana leffa!