BDSM-baari

Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: remmittä - 02.05.2018, 21:51

Otsikko: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 02.05.2018, 21:51
Vein pyörääni huoltoon tänään ostoskeskukseen. Kun mekaanisen rakkauden kohteeni oli osaavissa käsissä, päädyin sitten hoitamaan muita menoja samalla aikaa tappaessa. Mielessäni oli ostaa uudet kumisaappaat ja käydä muitakin kauppoja läpi, josko silmääni olisi iskenyt jotain mielenkiintoista. Tepastelin käytävillä vain todetakseni, että turha minun on väkisin yrittää kuulua laumaan ja omaksua kulutushysteeristä elämäntapaa. Samalla huomasin, että ajatukseni ja huomioni alkoi pinttyneesti kiinnittymään yhteen asiaan. Löytyisikö täältä jostain sittenkin uusi piiskaväline? En koskaan väyttänyt, etteikö kuluttaminen tuntuisi kivalta  ;D

Siis sellainen viaton ja harmittoman näköinen arkinen esine. Ja kun veisin sen tiskille, niin sanoisin jonkin harmittoman tarinan, jos myyjä kysyy tarkemmin syytä ostolleni. Hetkinen. Tarinan? Miksi kertoisin tarinan? Tämä oletus tuli luontevasti mieleeni.

Tästä päädyin pohtimaan, että kylläpäs yritän miellyttää muita pyrkimällä jo ennakoivasti käyttäytymään niin, että en sanoisi "sopimattomasti" esineen liittyvän kurittamiseen. Sanomalla moista saattaisin aiheuttaa myyjässä epämukavan tuntemuksen, koska varsin suurella todennäköisyydellä myyjä hämmentyisi tietämättömänä, että esine ei soveltuisikaan vain arkiseen käyttöön.

Tästä pääsin eteenpäin ajatuksissani, että.. hyvä on, myyjä saattaisi hämmentyä ja ehkä se voisi olla pätevä syy olla etenemättä suoralla tavalla. Kuinka niin se olisi samalla sopimatonta? Ainoa tuomitsija ennustamassani tilanteessa olisi minä itse. Jopas on hankalaa. Ehkä pyrkisin vain välttämään koko keskustelun, koska kumpikaan vaihtoehto ei tunnu tuottavan hyvää lopputulosta. Joko hämmennän myyjän tai valehtelen tarinalla, mikä ei ole mieluisaa taas minulle. Mutta normaalisti kannatan sitä suoraa vaihtoehtoa. Miksi tämä suoraan sanominen tuntuu niin hankalalta?

Jos lähdetään miettimään asiaa yleisemmin, niin ehkä se auttaisi ongelman kanssa. Tarkastellaan ostotilannetta sosiaalisesti. En osaa selittää tarkasti, mutta lyhyesti niin kanssakäyminen myyjän kanssa on eräänlainen rituaali. Tässä rituaalissa asiakas ja myyjä muodostavat väljän suhteen, missä ostotoimenpide saadaan sivistyneellä tavalla hoidettua. Erityisesti yhden piirteen tästä rituaalista voi uuttaa. Vältä sosiaalista mokaamista. Ehkä tämä, rituaalin kautta opittu pelko, on syynä huolelleni ja mahdollisesti pyrkimykselleni kontrolloida käyttäytymistäni. Vielä lisää, että olenko viimekädessä huolissani enemmän itsestäni ja mokaamisestani vaiko myyjän hämmentämisestä ja empatiasta häntä kohtaan?

Hmm

Sitten havahduin ajatuksistani ja löysin kivan näköisen nahkaremmin suutarin liikkeessä roikkumassa. UUuuuu.. Jätin ajatukseni kytemään alitajuntaani ja keskityin silmäilemään lisää liikkeen suuntaan. Löysin upean teoksen. Aitoa suomalaista nahkaa. Kyllä. Tämä tulisi kokoelmaani.

Onko teillä muuten kokemuksia ostoskeskuksessa haahuilemisesta "sillä silmällä"? Jossain mielessä miellän ainakin oman käyttäytymiseni liittyvän fetissiin nahkaremmiä kohtaan ja ylipäätään piiskavälineeseen, jos sellaisen satun näkemään missä tahansa.

Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Cimorene - 02.05.2018, 23:05
Kyllä useinkin. Monet kaupat ovat kinkille aarreaittoja, lemmikkieläintarvike liikkeestä piiskoja, naruja. Biltemasta köyttä, kettinkiä jne.
 Mutta rupesin miettimään että miksi sinun pitäisi selitellä yhtään mitään kenellekään ja tuskin myyjää ees kiinnostaa mitä sinä sillä esineellä teet? Tuskin kukaan miettii ostaessaan pakettia kondomeja, kurkkuja ja liukuvoidetta että, minkähän tarinan keksin myyjälle.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Piilukko - 03.05.2018, 08:26
Näin myyjänkin töissä toimineena, ja hyvin automaattisen kaksimielisen mielen omaavana, niin
a) eipä siinä työpäivän aikana mieti, mitä ihmiset aikoo makkaroillaan, mattopiiskoillaan ja elmukelmurullillaan tehdä, eikä tulisi mieleenkään kysyä (vastaisivat vielä, ja jono seisoo...)
b) jos miettii, se on "oma häpeä" tai oma viihde
c) jos aukoo päätään asiakkaan ostoksista, ts kommentoi epäasiallisesti, toimii epäammattimaisesti.

Ps. remmittä kertoo menneensä ostamaan uusia kumppareita. Mulle tuli ekana oletus, että ne on se nolostuttanut fetissiverme ;)
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: CommanderFlagg - 03.05.2018, 10:07
Tässä eräällä männäviikolla osui työpaikassani silmään eräs nuorehko pariskunta jonka naispuolisko hyppeli oikein iloisesti vaihtohyppyä pitkin käytävää
roikuttaen molemmissa käsissään mittanleikattuja ketjunpätkiä ja miehen myhäillessä vieressä... siinä vaiheessa kun katsekontakti osui takaisin loppui allekirjoittaneelta pokka totaalisesti.
Onko se omaa kieroutta, en osaa sanoa mutta terveisiä teille jos olette täällä :)
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Cimorene - 03.05.2018, 10:15
Jäin tätä asiaa pohtimaan tarkemmin. Se että, ihminen joutuu miettimään ostoksistaan selitystä myyjälle, mielestäni kertoo häpeästä. Miksi? Miksi me häpeämme sitä että,harrastamme seksiä tai että, häpeämme tykkäävänmme kumisaappaista, köysileikeistä? En tietenkään tarkoita että pitäisi kadulle mennä huutamaan fetissejään.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: vila - 03.05.2018, 11:52
Fetisseihin liittyy aina häpeää kun se fiilis on niin voimakas. Minä aina kuolen häpeästä jos näen esim. kaupassa saapasjalkaisen miehen. Pelkään, että joku hälyyttää vartijan heittämään pervo pihalle :D
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: ofelia - 03.05.2018, 12:29
Myyjä ei varmaan ajattelee ostoksista sen kummempia, mutta sen mietiskely voi olla hauska ja kutkuttava ajatusleikki. Raipan ostaminen hevostarvikeliikkeestä vasta nolottaakin kun miettii mitä jos ihmiset arvaakin mihin käyttöön se on tulossa. Ja sekös vasta hauskaa onkin  ;D
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 04.05.2018, 14:53
AH! Artikuloiminen on niin hankalaa, kun vielä kielikin on rajallista, mitä sanoja voin käyttää kuvaamaan ajatuksiani, jotta saisin välitettyä idean perille. Jos iteroin uudelleen pohtimaani, niin huomasin yllätyksekseni, että automaattisesti muodostin tämän häpeäreaktion oletuksella, että jos joutuisin kohtaamaan myyjän "normaalilla" tavalla ja jutustella niin samallahan siinä vaikka remmiä ostaessa mielelläni kertoisin, että se on tulossa piiskakäyttöön. Ihan rehellisyyden nimissä siis, koska muuten tämä harmiton small talk olisi nolottavaa, jos joutuisin myöntymään tälle häpeäreaktiolleni ja tästä syystä inhimillisesti myös välttämään tuottamasta häpeää itselleni. Tykkään jutustella, mutta on vain ikävää pidätellä itseään, koska sattuu ensireaktiona kokemaan häpeää remmin tuottamasta konnotaatiosta. Eihän myyjä tietenkään ajattele itse näitä asioita, mutta jos haluan kertoa hänelle suoraan, niin millä tavalla se saattaisi häiritä tätä rituaalia, jos hämmennän myyjän suorapuheisuudellani.

Ostotilannehan meni minulla suurin piirtein näin: (yritän muistaa tilanteen parhaani mukaan)

"Morjesta"

- Moi, etsitkö jotain tiettyä ja voinko olla avuksi?

Minulla oli tässä vaiheessa siis kaksi remmiä kädessäni ja olin menossa niitä mukamas sovittamaan sovituskoppiin vaikka menin vain hypistelemään niitä jotta välttyisin hämmästystä herättäviltä katseilta.

"Etsin toista vyötä"

Tässä kohtaa tapahtui hauska väärinymmärrys, mikä tuli esiin hämmennyksenä ja purkautui huumorilla. Myyjä katsoi minua kysyvästi ikään kuin ei olisi ymmärtänyt mitä sanoin

- Tuota.. meiltä löytyy vöitä ainoastaan tästä yhdestä kohdasta. Valitettavasti meillä ei ole muita vaihtoehtoja..

Tässä kohtaa itsekin ymmärsin, että tapahtui väärinymmärrys ja vastasin

"Ei siis olen hakemassa itselleni toista vyötä, koska jo omistan yhden"

- Aaa.. haha (jne.)

Kun olin hypistellyt tarpeeksi ja tehnyt ostopäätöksen, niin menin tiskille saman myyjän luokse ja suoritin ostorituaalin ilman sen pidemmittä puheitta. Taustalla ei siis ollut sen ihmeellisempää suorapuheisuutta, jotta olisin päässyt möläyttämään ilman keskustelun antamaa lupaa, että mitä tarkoitusta varten remmi oikeasti oli.

Mutta jos keskustelu olisi edennyt sosiaalisemman myyjän kanssa siihen pisteeseen, niin olisin rehellisesti tuonut asian puheeksi. Artikuloisin asian väärin, jos sanoisin, että olisin rehellisesti myöntänyt asiasta. Koska silloin tähän liittyisi jonkinlainen syyllisyyden tunto ja häpeä. Koska normaalisti jos puhuu mistä tahansa toisen kanssa, niin ei ole mitään syytä olla sanomatta asioita suoraan. Eihän esimerkiksi kaupassakaan käydessä, jos tapaat vaikka vanhan tutun siellä ja olet kananmunat kourassa siinä ja tuttu avaa alkavaa keskustelua, että "No moi, mitä kuuluu? Oletkos kakkua tekemässä?" Tässä tilanteessa ei ole mitään syytä olla välttämästä puheenaihetta ja kertoa kananmunien tarkoitusta. Samalla tavalla kuin vyötä ostaessa, jos tarkoitus on kinky  ;D

Huomasin siis, että okei minussa on selvästi jotain automaattista häpeän tunnetta. Pohdin, että onko tällä vaikutusta käyttäytymiseeni. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että eihän siinä ole mitään hävettävää, vaan asiasta voi suoraan sanoa. Mutta yritin samalla ymmärtää, että mistä tämä tunnetila oikein syntyi. Toki mitä psykologian perusteista saa selville, niin tiedostamattomat mielen prosessit ja niiden lopputuotteet, kuten tunnetilat ovat oman introspektiivisen, eli itsetutkiskelun ulottumattomissa - emme voi koskaan kokea ja siis tarkastella tiedostamattomia prosessejamme saati ymmärtää niitä pelkän itsetutkiskelun varassa.

Mutta yritin kuitenkin rationalisoida ajatuksiani. Tästä päädyin mm. yhteen tarkastelukulmaan, että okei ostotilanne on jollain tavalla sosiaalinen rituaali. Miten tämä tiedostamani tunnetila on osallisena tässä rituaalissa jne.

No jaa :) Ruokaa ajatuksille. Kiva pohtia asioita. Se on kirous ja kauneus.

Ja kiva kuulla, että täältä löytyy myös muitakin "sillä silmällä" haahuilioita :D
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Pumpkin - 04.05.2018, 17:02
En näe tarvetta asiakkaana alkaa avautua myyjille mihin tarkoitukseen ostan tuotteita. Mulla ei ole tarvetta kertoa, enkä näe syytä miksi se myyjää kiinnostaisi laitanko banaanin suuhun vai pyllyyn. Se, että itse saa kiksit jostain kinkyjuttujen ostamisesta ei riitä minusta syyksi, että alkaisin pöksyt märkinä selittää viattomille myyjille mihin seksuaalisiin tarkoituksiin aion ostamiani tuotteita käyttää, kenenkään ei tarvitse tahtomattaan joutua kuulemaan minun yksityiselämästäni. Toki harva myyjä uniaan menettäisi, mutta usein ihmiset kuvittelevat ulkopuolisten olevan kiinnostuneempia meidän yksityiselämästä kuin he todellisuudessa ovat. Vai kuinka moni meistä haluaisi, että kassalla myyjä toteais, että ai sä ostat kurkun, ite tykkään tunkea kurkkua pyllyyni.. Useimmiten myyjien syy kysellä mihin tarkoitukseen vyö tulee viittaa varmasti enemmänkin siihen tuleeko vyö arki vai juhlakäyttöön kuin myyjän haluun tietää aikooko asiakas läiskytellä vyötä pakaroita vasten.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Mr Birch - 04.05.2018, 18:48
Raipan ostaminen hevostarvikeliikkeestä vasta nolottaakin kun miettii mitä jos ihmiset arvaakin mihin käyttöön se on tulossa.
Lisämauste asiassa on, jos olet nuorukainen lukioiässä, kyseessä on pienen kunnan ainut alan liike, ja sen sattuu omistamaan tyttöjen liikunnanopettaja.  O:-)
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: MasterTre+40v - 04.05.2018, 18:59
Raipan ostaminen hevostarvikeliikkeestä vasta nolottaakin kun miettii mitä jos ihmiset arvaakin mihin käyttöön se on tulossa.
Lisämauste asiassa on, jos olet nuorukainen lukioiässä, kyseessä on pienen kunnan ainut alan liike, ja sen sattuu omistamaan tyttöjen liikunnanopettaja.  O:-)

Pari raippaa on tullut ostettua biltemasta  >:D ja kelmua kokeeks. Ei ratsastajat taida tuolta noita ostella...
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 05.05.2018, 12:25
En näe tarvetta asiakkaana alkaa avautua myyjille mihin tarkoitukseen ostan tuotteita. Mulla ei ole tarvetta kertoa, enkä näe syytä miksi se myyjää kiinnostaisi laitanko banaanin suuhun vai pyllyyn. Se, että itse saa kiksit jostain kinkyjuttujen ostamisesta ei riitä minusta syyksi, että alkaisin pöksyt märkinä selittää viattomille myyjille mihin seksuaalisiin tarkoituksiin aion ostamiani tuotteita käyttää, kenenkään ei tarvitse tahtomattaan joutua kuulemaan minun yksityiselämästäni. Toki harva myyjä uniaan menettäisi, mutta usein ihmiset kuvittelevat ulkopuolisten olevan kiinnostuneempia meidän yksityiselämästä kuin he todellisuudessa ovat. Vai kuinka moni meistä haluaisi, että kassalla myyjä toteais, että ai sä ostat kurkun, ite tykkään tunkea kurkkua pyllyyni.. Useimmiten myyjien syy kysellä mihin tarkoitukseen vyö tulee viittaa varmasti enemmänkin siihen tuleeko vyö arki vai juhlakäyttöön kuin myyjän haluun tietää aikooko asiakas läiskytellä vyötä pakaroita vasten.

Mielenkiintoinen vastaus. Millä tavalla esille tuomaani pulmaan liittyi erityisesti tarve alkaa avautumaan myyjälle, mihin tarkoitukseen tuotetta on ostamassa, on oma tulkintansa pulmasta. Itse en tähän viitannut. Koska silloin pulmassa ei olisi ollut kyse siitä, kuten mainitsin, että missä määrin koemme haastavaksi sanoa tuotteen ostotarkoitusta, jos keskustelu etenee myyjän kanssa luonnollisesti aiheeseen. Jos olisi ollut tarve sanoa ostotarkoitus, niin silloin se vain sanottaisiin ja toiminta olisi ollut motiivin mukaista, etenkin, jos lähtöoletuksena olisi, että myyjä vielä haluaisi tietää ostotarkoitukseni. Tästä ei ole kuitenkaan kyse. 

Hyppään nyt aasin sillan yli ja tuli mieleen tässä samalla keskustelun hienovarainen eteneminen. Mietin, että millä tavalla sitten se oletettava keskustelu oletettavan myyjän kanssa etenisi? Niin harvinaiselta kuin se ehkä kuulostaakin, voisi olettaa sellaisten olevan olemassa, ainakin mielikuvituksessani.

Oletettava (Vai käytänkö mielummin sanaa hypoteettinen? Kumpi vain on teille ymmärrettävämpi) keskustelu saattaisi edetä suurin piirtein näin:

"Morjensta. Oisko jotain mis voisin olla avuks?"

- Joo etin uutta vyötä.

"Meil on kaikki vyöt tällä puolella." (Myyjä ohjaa seuraamaan perässä)

"Voit kattella rauhassa. Jos tulee jotain kysyttävää, ni oon tuol tiskillä."

- Jes, kiitos (Ja myyjä poistuu)

Toinen iteraatio saattaisi olla, että myyjä kysyy jo heti kalastavan kysymyksen, mikä lisäisi myyjän hyödyllisyyttä osana työnkuvaansa.

"Minkälaist vyötä etit?"

Ja boom.. koska minulla on sataprosenttisen selvää, mitä tarkoitusta varten etsin vyötä, niin tässä on jo ensimmäinen viittaus ostotarkoitukseni sanomiselle, mutta tilanne ei vielä anna sille lupaa, koska nyt ostotarkoituksen möläyttäminen olisi irrallaan kontekstista. Koska tiedän, mitä haluan, niin vastaan vielä kysymykseen.

- Sellaista tukevaa ja sileää, ei mitenkään erityisen kapeeta vyötä.

Ja siis tilanne ei tarvitsisi muuta kuin ehkä pienen keskustelua ylläpitävän kommentin myyjältä, ehkä osana asiakaspalvelua, että..

"Meilt löytyy tällaisia. Osa on sit vähän kalliimpia. Tää sopii erityisesti farkkujen kanssa ja tää on juhlallisempi."

Valitsen itselleni mieluisimman näköisen vyön ja näytän tyytyväiseltä.

"Joo toi sopii erityisesti juhlia varten ja sillä onkin hintaa vähän enemmän. Voin näyttää teille myös housuvalikoimaamme, mihin tuo vyö sopis erinomaisesti."

Huomaatteko, kuinka keskustelu etenee vaivihkaa aivan luonnostaankin siihen, että minun tulisi korjata myyjää, että en ole etsimässä vyötä juhlatilaisuutta varten.. vaaaaaaaaan..

Sanonko siis ostotarkoitukseni myyjälle suoraan vai annanko keskustelun olla tai kerronko jonkin tarinan, jos koen tarpeelliseksi antaa myyjälle keskusteluun sopivan vastauksen samalla välttäen oikean ostotarkoitukseni sanomista? Iteroin nämä kolme esimerkkivastaustani samassa järjestyksessä:

- Ei ei, en ole menossa juhliin, vaan tää vyö on ihan piiskaamista varten.

- En tarvii housuja. Tämä vyö ihan riittää. Kiitti.

- Minulla on jo housut ja tarviin vaan tän vyön. Kiitti.

Mikä näistä vaihtoehdoista tuntui sopivimmalta? Voisin sanoa, että tuo keskimmäisin. Joku ehkä saattaisi kokea tuon viimeisimmän olevan käytetty vaihtoehto, mutta harva pitäisi ensimmäistä sopivana.

Jokatapauksessa tässä tapahtuu jonkinlainen välttäminen. Johtuuko se häpeästä tai siitä, että pitää puoliaan ja ei kerro siksi että asia ei yksinkertaisesti kuulu myyjälle? Tai sitten ei toivo suorapuheisuutensa hämmentävän myyjää jne. Vastauksia voisi löytyä vielä enemmänkin.

Toit esille, Pumpkin, myös pointin, että myyjällä ei ole todennäköisesti halua saadakaan tietää, mihin tarkoitukseen vyö tulisi. Olen samaa mieltä, mikä vastaa kysymykseen, onko asiasta kertomisellekaan tarvetta. Jatkokysymys on, että "...vaikka keskustelu etenisi siihen pisteeseen myyjän kanssa, että olisi luontevaa kertoa ostotarkoituksestaan?" Tätä siis olen pohtinut.


Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 05.05.2018, 12:31
Raipan ostaminen hevostarvikeliikkeestä vasta nolottaakin kun miettii mitä jos ihmiset arvaakin mihin käyttöön se on tulossa.
Lisämauste asiassa on, jos olet nuorukainen lukioiässä, kyseessä on pienen kunnan ainut alan liike, ja sen sattuu omistamaan tyttöjen liikunnanopettaja.  O:-)

Pari raippaa on tullut ostettua biltemasta  >:D ja kelmua kokeeks. Ei ratsastajat taida tuolta noita ostella...

:D Eivät ratsastajat oikein taidakaan niitä raippoja sieltä ostella :D Haha good point!
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: godjat - 05.05.2018, 12:41
Jokatapauksessa tässä tapahtuu jonkinlainen välttäminen. Johtuuko se häpeästä tai siitä, että pitää puoliaan ja ei kerro siksi että asia ei yksinkertaisesti kuulu myyjälle? Tai sitten ei toivo suorapuheisuutensa hämmentävän myyjää jne. Vastauksia voisi löytyä vielä enemmänkin.

Ainakin omalla kohdallani kyse on tällaisissa tilanteissa normaalista kohteliaisuudesta. Mielestäni aika harvan asiakaspalvelijan työhön oikeasti kuuluu kuunnella asiakkaiden seksimieltymyksiä ja pohtia niiden toteuttamiseen sopivia välineitä. Seksivälineliikkeen myyjältä tätä voi odottaa, mutta pahaa-aavistamattomana apuaan tarjoavan Sokoksen kodinosaston myyjän ei tarvitse joutua kuulemaan, kuinka etsimäni suppilo ei tulekaan säilömiseen vaan pissaleikkeihin.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: tiikki - 05.05.2018, 12:55
Olen itse lähestynyt tätä aihepiiriä etä/kuvatehtävät-langassa. Mielenkiintoinen ostoslista subille ja kauppaan nolostumaan jos joku laskee 1+1 :D

Omalta kohdalta ei ole kuumottanut vuosiin lainkaan oli ostoksissa mitä tahansa, paitsi viimesyksynä kerran Motonetissä kun olin hakemassa kettinkiä. Se haetaan palvelutiskiltä ja vähän kuumotti kun olisi ollut kaunis rock-henkinen nainen toisella tiskillä ja toisella oli miesmyyjä. Aattelin että jos osuu jonotusnumerolla se nainen kohdille ja se kysyy käyttötarkoitusta niin sitten sanotaan se suoraan :D Osui kohdalle se miesmyyjä :(

Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Raduni - 06.05.2018, 03:50
Mulle tulee tästä ketjusta kauheasti mieleen viisitoista vuotta sitten kirjoittamani novellinpoikanen, jossa hassutellaan vähän tuolla fettari ostoksilla -teemalla:

Lainaus

Minä tajusin jo lapsena, että siinä oli jotain erityistä kuulla kaupantädin sanovan "satayhdeksäntoista markkaa ja kahdeksankymmentä penniä". Ei sitä silloin osannut vielä kuvitellakaan, että se olisi ollut mitenkään seksuaalista. Muistan vaan sen tavan, jolla se jäi mieleen aina kun kuuli kaupantädin sanovan sen kun kävimme äidin kanssa kaupassa. Se tuntui jotenkin jännältä.

Edes siirtyminen eurooppalaiseen yhteisvaluuttaan ei lannistunut innostustani, joskin summa vaihtui luonnollisesti 20,15 euroon. Muutama vuosi takaperin löysin internetistä muita samanhenkisiä, joiden kanssa vaihdoimme kokemuksia ja fantasioita. Sisälläni alkoi kutkutella tunne, että jospa minäkin jonakin päivänä toteuttaisin tuon hurjimman fantasiani...

Se oli eräs joulukuinen tiistai, kun viimein päätin toteuttaa fantasiani. Opintotuki oli juuri tullut, joten minulla oli nyt varaa käydä kaupassa. Olin pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt, mutta jänistänyt viime tingassa. Tuona joulukuisena iltana kaikki oli kuitenkin toisin. Matka kaupalle tuntui kestävän ikuisuuden. Päästyäni perille avasin kaupan oven sydän pamppaillen; Uskaltaisinko minä tehdä sen? Sitten huomasin, että kassalla oli juuri se täti, joka suhautti ässän seksikkäästi. "Nyt minä sen teen", päätin.

Otin ostoskorin ja aloin kerätä siihen tavaraa. Pidin niin tarkasti kirjaa ostosteni hinnoista kuin vain kiihtyneellä mielelläni pystyin. Ostin ranskanleipää, sormiparistoja, kuivattuja viikunoita ja kaikkea muuta tarpeetonta, kunnes lopulta minulla oli korissani 17,77 euron edestä ostoksia. Tuossa vaiheessa en tahtonut löytää enää oikein mitään, millä olisin nuo puuttuvat roposet saanut haalittua laskuni loppusummaan. Olin jo luopumassa toivosta, kun silmäni osuivat eläinruokahyllyn koiranmakkaroihin. 2,40 euroa kappaleelta.

Minuun oli jälleen kerran iskeä pakokauhu. Uskaltaisinko minä ottaa tuon koiranmakkaran ostoskoriini? Entä jos joku näkisi? Käteni tärisivät ja poskiani kuumotti. Seisoin siinä paikallani pitkään empien. Lopulta rohkaisin mieleni. Suljin silmäni, vedin syvään henkeä, tartuin koiranmakkaraan, sujautin sen ostoskoriini ja riensin puolijuoksua kassalle. En kuitenkaan uskaltanut mennä suoraan kassalle, vaan jäin makeishyllyn luokse muka lukemaan suklaalevyjen tuoteselosteita.

Lopulta edelläni asioinut vanha rouva poistui kaupasta ja uskaltauduin kassalle. Olin todella hermostunut ja olin pudottaa ostamani huuhteluaineen lattialle. Sain kuin sainkin ostokseni vaivoin ladottua liukuhihnalle ja tervehdin arasti kaupantätiä, joka alkoi lyödä ostoksiani kassaan. Kun tuli koiranmakkaran vuoro, sydämeni hyppäsi kurkkuun. Viivakoodinlukija ei suostunut ottamaan hintaa siitä ja kassaneidin oli näpyteltävä tuotekoodi kassaan käsin. Se pieni hetki tuntui kestävän ikuisuuden ja olin kuolla häpeästä. Yhtäkkiä kaupantäti rikkoi hiljaisuuden.

"Ai, onko sullakin koira?"

Se kysymys tuli todella yllättäen. Jäin seisomaan suu ammolleni yrittäen miettiä jotakin tökeröä selitystä kuin lapsi, joka on yllätetty piparipurkilta. Se toisaalta hävetti ja toisaalta kiihotti minua.

"E-ei, ei ole. Se... se on mun l-lemmikkioravalle", soperin.

Tosiasiassa minä en alkuunkaan pitänyt oravista. Inhosin niiden tuuheita pörröhäntiä ja nappisilmiä. Inhosin niitä pikku nököhampaita joilla ne nakersivat käpyjä, jotka vanhat ja arvokaat puut olivat kovalla vaivalla kasvattaneet. Minä vihasin oravia. Minä vihasin niitä jopa niin paljon, että keräsin vessapaperipakkauksista kasapäin oravamerkkejä, joilla sai lunastaa sellaisia isoja pehmoleluoravia. Sitten minä sidoin ne puuhun ja poltin ne rituaalimenoin läheisessä metsikössä. "Esimerkkinä muille oraville", kuten minä toisinaan uteliaille ohikulkijoille asian selitin.

Kaupantäti ei varmaankaan uskonut sanaakaan selityksestäni, mutta hymyili ymmärtäväisesti. Aivan kuin olisi maailman luonnollisin asia ostaa koiranmakkaraa, vaikkei omista koiraa. Minusta jopa tuntui hieman, että hän halusi minun ostavan koiranmakkaraa ja että hän nautti siitä. Luoja, miten kiihottavalta se tuntuikaan!

Vihdoin kassaneiti sai kaikki ostokset lyötyä kassaan. Tunsin pulssini kiihtyvän, kun katsoin kassakoneessa komeilevaa lukua. 20,17 euroa. Päässäni kohisi ja koko muu maailma tuntui häipyvän ympäriltä. Niin kiihottavalta se tuntui.

"Kakshkymmentä ja viishtoishta", kassaneiti sanoi.

Silloin minä laukesin. Voi luoja, miten voimakkasti minä laukesinkaan. Se tuntui ruumiini joka sopukassa ja sai minut haukkomaan hetkeksi henkeä. Minun oli pakko ottaa tukea tiskistä ja hengittää muutama sekunti todella syvään.

"Anteeks, paljonko se olikaan?" sain viimein kysytyksi.

"Kashkyt euroa ja viishtoishta shenttiä", vastasi kaupantäti.

Minä laukesin uudestaan; tällä kertaa niin voimakkaasti että putosin maahan polvilleni ja jäin hetkeksi sikiöasentoon sätkimään ja voihkimaan, kunnes jäin raukeana makaamaan kaupan lattialle.

"Ootshä ihan okei?" kysyi kaupantäti.

"Joo, olen mä", vastasin ja rykäisin. Maksoin ostokseni, pakkasin ne muovikassiin ja livahdin äkkiä kaupasta pihalle edelleen huohottaen.

Pihalla minuun iski syyllisyyden tunne. Mitä olinkaan mennyt tekemään? Mitä ihmisetkin ajattelivat moisesta? Pitikö minun tuhlata 20,15€ tuohon? Sehän on opiskelijalle iso raha. Sillähän olisi saanut MTV3:n Puhuvan Päänkin sanomaan "toimitusjohtaja" miltei tuhat kertaa! Oliko tämä nyt todellakin kaiken sen arvoista?

Kyllä se oli, ja taidanpa ottaa tämän kaiken vielä joku päivä uusiksi...
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 06.05.2018, 14:25
Jokatapauksessa tässä tapahtuu jonkinlainen välttäminen. Johtuuko se häpeästä tai siitä, että pitää puoliaan ja ei kerro siksi että asia ei yksinkertaisesti kuulu myyjälle? Tai sitten ei toivo suorapuheisuutensa hämmentävän myyjää jne. Vastauksia voisi löytyä vielä enemmänkin.

Ainakin omalla kohdallani kyse on tällaisissa tilanteissa normaalista kohteliaisuudesta. Mielestäni aika harvan asiakaspalvelijan työhön oikeasti kuuluu kuunnella asiakkaiden seksimieltymyksiä ja pohtia niiden toteuttamiseen sopivia välineitä. Seksivälineliikkeen myyjältä tätä voi odottaa, mutta pahaa-aavistamattomana apuaan tarjoavan Sokoksen kodinosaston myyjän ei tarvitse joutua kuulemaan, kuinka etsimäni suppilo ei tulekaan säilömiseen vaan pissaleikkeihin.

Eli kohteliaisuuden ja toiset huomioon ottamisen nimissä ei ole soveliasta hämmentää myyjää omalla suorapuheisuudellaan? ;) Tämä on siis mielenkiintoista, että miksi tämä välttämisen elementti kuitenkin kumpuaa esille. Perusteltiin välttämisen syytä sitten kohteliaisuudella, hyvillä käytöstavoilla, empatialla, ei kuulu sulle -asenteella tai muulla.

Tuleeko vielä muita ajatuksia mieleen, kuinka esittämässäni oletettavassa tilanteessa itse toimisi?
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: mustepullo - 06.05.2018, 15:18
Minulle tulee mieleen, että omasta seksielämästä kertominen asiakaspalvelijalle (joka ei ole hakeutunut työskentelemään erotiikkaliikkeessä) on useimmissa tapauksissa seksuaalista ahdistelua. Ja ihmettelen, että tällaisen itsestäänselvyyden joutuu erikseen sanomaan.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: godjat - 06.05.2018, 15:47
Jokatapauksessa tässä tapahtuu jonkinlainen välttäminen. Johtuuko se häpeästä tai siitä, että pitää puoliaan ja ei kerro siksi että asia ei yksinkertaisesti kuulu myyjälle? Tai sitten ei toivo suorapuheisuutensa hämmentävän myyjää jne. Vastauksia voisi löytyä vielä enemmänkin.

Ainakin omalla kohdallani kyse on tällaisissa tilanteissa normaalista kohteliaisuudesta. Mielestäni aika harvan asiakaspalvelijan työhön oikeasti kuuluu kuunnella asiakkaiden seksimieltymyksiä ja pohtia niiden toteuttamiseen sopivia välineitä. Seksivälineliikkeen myyjältä tätä voi odottaa, mutta pahaa-aavistamattomana apuaan tarjoavan Sokoksen kodinosaston myyjän ei tarvitse joutua kuulemaan, kuinka etsimäni suppilo ei tulekaan säilömiseen vaan pissaleikkeihin.

Eli kohteliaisuuden ja toiset huomioon ottamisen nimissä ei ole soveliasta hämmentää myyjää omalla suorapuheisuudellaan? ;) Tämä on siis mielenkiintoista, että miksi tämä välttämisen elementti kuitenkin kumpuaa esille. Perusteltiin välttämisen syytä sitten kohteliaisuudella, hyvillä käytöstavoilla, empatialla, ei kuulu sulle -asenteella tai muulla.

Tuleeko vielä muita ajatuksia mieleen, kuinka esittämässäni oletettavassa tilanteessa itse toimisi?

Minusta suorapuheisuus ei ole sopiva tekosyy huonolle käytökselle ;). Kuten mustepullokin tuossa totesi, seksikertomukset tämänkaltaisissa asiayhteyksissä ovat asiatonta käytöstä ja jopa ahdistelua. Esimerkkien kaltaisissa asiakaspalvelutehtävissä ei tarvitse joutua kuuntelemaan asiakkaiden seksimieltymyksiä.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Pumpkin - 06.05.2018, 18:25
Mulle tuli semmonen fiilis, että aloittaja etsii etsimällä syytä päästä kertomaan mille tahansa myyjälle, että aikoo käyttää ostamaansa tuotetta kinkypuuhiin. Tosin sekin lienee fetissi tai mieltymys ja tämä kommentti oli vaan omaa tulkintaani ja saatan osua täysin hutiin. Moinen mielikuva ihan siltä pohjalta, että mulla ei ole tullut mieleenkään pohtia missä tilanteessa alkaisin selittää myyjälle mihin normaalista poikkeavaan aion käyttää tuotetta ja kommenteista päätellen moni muukin pitää itsestäänselvyytenä, että homma menee nopeasti mauttomaksi ja jopa ahdisteluksi.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: ametistiaurinko - 06.05.2018, 19:02
Ostaessani raippaa urheiluvälineliikkeestä ei tullut mieleenikään vihjailla myyjälle sen käyttötarkoituksesta. En saa mitään nautintoa edes kuvitelmasta hämmentää ihmistä, joka ei millään tavalla ole osallisena leikeistä. Jos itse olisin tilanteessa myyjä ja asiakas avautuisi minulle yllättäin kinkypuuhistaan niin tuntisin lähinnä, noh, sääliä.
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: remmittä - 10.05.2018, 23:28
Tulkinnat ovat nyt edenneet erikoisesti siihen suuntaan, että suorapuheisuus on tulkittu pikemminkin pyrkimyksenä eikä myyjän kanssa keskustelutilanteen itsensä eteentuomana dilemmana. En siis varsinaisesti tuonut esille pyrkimyksen mahdollisuutta esimerkissäni.

Luin varmuuden vuoksi tekstini uudelleen ja yritin löytää että kuinka niin annoin näin monen ihmisen tulkita sanomaani tällä tavalla. Ja kyllä kun luen tekstini tulkintojenne kautta, niin huomaan, että sanomastani voi kyllä tulkita sen sävyn, että minulla olisi pyrkimys päästä vain sanomaan mieltymyksestäni ja puhua suoraan ostotarkoituksesta.

Nähtävästi en osannut tuoda ajatuksiani tarpeeksi selvästi ja ymmärrettävästi esille, kerran moiselle virhetulkinnalle annoin varaa tekstissäni. Minun on turha alkaa korjaamaan tekstiäni sopivammaksi. Tarkoituksenani oli haastaa ajattelemaan, mutta se on oikeasti varsin tylsä leikki monelle.












Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: Unikeko - 07.11.2021, 23:49
En näe tarvetta asiakkaana alkaa avautua myyjille mihin tarkoitukseen ostan tuotteita. Mulla ei ole tarvetta kertoa, enkä näe syytä miksi se myyjää kiinnostaisi laitanko banaanin suuhun vai pyllyyn. Se, että itse saa kiksit jostain kinkyjuttujen ostamisesta ei riitä minusta syyksi, että alkaisin pöksyt märkinä selittää viattomille myyjille mihin seksuaalisiin tarkoituksiin aion ostamiani tuotteita käyttää, kenenkään ei tarvitse tahtomattaan joutua kuulemaan minun yksityiselämästäni. Toki harva myyjä uniaan menettäisi, mutta usein ihmiset kuvittelevat ulkopuolisten olevan kiinnostuneempia meidän yksityiselämästä kuin he todellisuudessa ovat. Vai kuinka moni meistä haluaisi, että kassalla myyjä toteais, että ai sä ostat kurkun, ite tykkään tunkea kurkkua pyllyyni.. Useimmiten myyjien syy kysellä mihin tarkoitukseen vyö tulee viittaa varmasti enemmänkin siihen tuleeko vyö arki vai juhlakäyttöön kuin myyjän haluun tietää aikooko asiakas läiskytellä vyötä pakaroita vasten.

Sinkkuna jos kaupan kassa itseäni viehättäisi ja infoaisi tykkäävänsä kurkun tunkemisesta takapuoleensa- todennäköisesti tahtoisin esittää treffipyynnön/kysyä on mahdollisesti sinkku. Se onkin sitten eri juttu uskaltaisinko. 

 
Otsikko: Vs: Kun ostoskeskuksessa käynti on jotain muuta kuin arkisen oloista
Kirjoitti: bound67 - 25.11.2021, 12:48

En yleensä ole ostoksiani myyjille perustellut paitsi kun olen ostanut kettinkiä. Ne kun ovat olleet keloissa ja lapussa lukee että pyydä myyjä paikalle. Myyjän kysyessä paljonko laitetaan niin toisella kerralla se on tullut koiran juoksulankaan ja toisella kerralla veneen kiinnitykseen. Ei tuossakaan perusteluja olisi tarvinnut mutta sai jotakin jutustelua aikaan.

Ei minua myyjät jännitä mutta ihan varmasti jos lemmikkiliikkeestä ostat piiskan ja kuolaimet niin kassajonossa se takana oleva kissanhiekkapussin ostaja on työkaverisi joka tietää ettei sinulla ole mitään yhteyksiä tallielämään.