BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 15.07.2018, 22:51
-
Apua ajatelkaa lapsia!
On vaikea sanoa kuinka yleistä todellisuudessa on se, että arvostellaan avoimesti perheen perustamista 24/7-suhteen ympärille mutta koska vanhemmuus on varmasti kaikille arka paikka niin jokaikinen arvostelu tulee kyllä huomioiduksi. Etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla äitiyden arvostelu sattuu, oli aihetta kritiikille tai ei. Omalta kohdaltani olen huomannut, että eniten kritiikkia tulee lapsettomilta ihmisiltä. Mutta lapseton antamassa lastenkasvatusohjeita on vähän sama asia kuin suomalainen opastamassa tuaregia selviytymään Saharassa. Eletty elämä on aina vähän eri asia kuin luettu elämä, joten perheellisten 24/7-ihmisten puolesta haluan nyt haluan vastata viiteen yleisimmin esitettyyn kauhisteluun aiheen saralta. Ehkä tämä helpottaa huolta lasten puolesta. Disclaimerina taas se, että näkökulmani on Master/slave-suhde ja se että lapsi on Masterin ja orjan yhteinen (tavalla tai toisella). Uusperhekuvioista en halua kirjoittaa. Käytän Master sanaa sukupuolettomasti, koska olen laiska.
1. Lapsi saa vinoutuneen käsityksen parisuhdedynamiikasta
Luulen, että tämän pelon taustalla ovat huolestujien omat kokemukset dysfunktionaalisista parisuhteista. On olemassa parisuhteita, joissa toinen osapuoli alistetaan julmuudella, väkivallalla ja pelolla vastoin tahtoaan. 24/7-suhteisiin ei kuulu lähisuhdeväkivalta eikä pelko ole erityisen toimiva keino ”orjuuttaa” ketään kovin kauaa. Valta-asetelma pysyy kasassa tasan niin kauan kun vallanpitäjä kykenee todistamaan kykenevänsä toteuttamaan uhkauksensa. Sellaisella ei ole mitään tekemistä 24/7 D/s- tai M/s-suhteiden kanssa. Näihin suhteisiin lähdetään vapaaehtoisesti ja ne pysyvät kasassa niin kauan kun kumpikin osapuoli on onnellinen. Ketään ei tarvitse hallita julmuudella, pelolla tai väkivallalla, koska alistuminen ja alistaminen ovat täysin vapaaehtoista toimintaa.
2. Lapsi oppii, että kotityöt ovat toisen sukupuolen vastuulla.
Itse näen kotitöiden tekemistaidon yleissivistyksenä, joka kuuluu molemmille sukupuolille. Nolottaisi jos kasvattaisin uusavuttoman aikuisen. Myönnän kuitenkin ihan avoimesti, että tämä on asia joka on puhuttanut meidän suhteessamme aika paljon. Nyt seuraa heterokeskeistä pohdintaa, anteeksi siitä. Ehkä eniten olemme miettineet sitä, että kun minä olen naisena sellainen klassinen "aidillinen miehen paapoja" niin millaiseksi lapsen naiskuva muodostuu? Tottakai se vaikuttaa, mutta en voi muuttaa itseäni toisenlaiseksi. Niinpä meidän suhteessamme lankeaa Masterille varsin paljon vastuuta tässä asiassa. Hänen täytyy huolehtia siitä, että hän itse toimii esimerkkinä lapselle siinä että jos ottaa puolisokseen äidillisen naisen niin se edellyttää mieheltäkin tietynlaisen roolin omaksumista jotta suhde voisi olla tasapainoinen.
3. Lapset alistuvat vanhempien seksielämälle
En vaivaudu vastaamaan tähän sen kummemmin, koska ihan totta. Lapsen alistaminen vanhempien seksielämälle on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
4. Lapsi ei opi taloudellista tasa-arvoa parisuhteessa, koska toinen vanhempi päättää raha-asioista
Minusta tämä huolenaihe on oikeastikin validi, koska lapsi ei luonnollisesti osaa tulkita vanhempien keskinäistä dynamiikkaa samalla tavalla kuin vanhemmat itse. Hänelle voi välittyä aika vinksahtanut näkökulma yhteisten rahojen hoidosta jos asiaa ei hoideta huolellisesti. Meidän suhteessamme asia on ratkaistu niin, että lapselle ei kuulu se kuinka vanhemmat hoitavat keskenään raha-asiat. Taloudelliset keskustelut käydään kahdestaan eikä Masterini ole mikromanageri. Ehkä ainoa asia joka lapselle välittyy on se, että uusista leluista pitää kysyä isiltä. Mikä on ihan hyvä, koska minä olen lällyäiti jonka mielestä palkkapäivänä voi ihan hyvin ostaa uuden legolinnan :D
5. Orjat eivät kykene huolehtimaan lapsesta ilman Masterin ohjausta, joten jos Masterille tapahtuu jotain niin lapset jäävät heitteille
Ikävä kyllä en keksinyt tätä väitettä itse. Tämä veti minut sanattomaksi. Jotkut lapset ovat tietysti vahinkoja, mutten itse oikein ymmärrä miksi joku tieten tahtoen hankkisi lapsen sellaisen henkilön kanssa joka ei tarpeen vaatiessa kykene huolehtimaan lapsesta.
Kiitos ja anteeksi.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22987;type=avatar) T. vila, joka ei keksi nasevaa lopetusta.
-
Kieltämättä lapsista ja heidän kasvatuksestaan saa äkkiäpäätä vaikka (someriidan,verkkoriidan) aikaiseksi. Itse olen yhden ainut vanhempi ja totta kyllä,jopa bussissa liikkuessa kauan sitten,mutsi-lapsi-kombo aiheutti syviä tunnereaktioita. Semmoista se on kun on tekemisissä,vähänkään "julkisesti,julkisilla".
Vastaanottokykyä tarvitaan
-
On kahdenlaista 24/7 parisuhdetta(ainakin). Bdsm:n perustuvaa ja sitten paljon hyväksytympi Christian wife.
Jos et usko, niin katoppa aiheesta pari videota youtubesta.
-
On kahdenlaista 24/7 parisuhdetta(ainakin). Bdsm:n perustuvaa ja sitten paljon hyväksytympi Christian wife.
Jos et usko, niin katoppa aiheesta pari videota youtubesta.
En itse kutsuisi Christian Wife-avioliittoja 24/7-suhteiksi. Eivätkä ne olekaan, koska Masterilla on paljon enemmän valtaa kuin tuollaisella aviomiehellä. Itseasiassa tuollaisissa avioliitossa miehelle on tarjolla tasan yksi rooli johon vaimolla on oikeus hänet pakottaa, joten en puhuisi edes D/s-suhteesta.
-
2. Lapsi oppii, että kotityöt ovat toisen sukupuolen vastuulla.
Itse näen kotitöiden tekemistaidon yleissivistyksenä, joka kuuluu molemmille sukupuolille. Nolottaisi jos kasvattaisin uusavuttoman aikuisen. Myönnän kuitenkin ihan avoimesti, että tämä on asia joka on puhuttanut meidän suhteessamme aika paljon. Nyt seuraa heterokeskeistä pohdintaa, anteeksi siitä. Ehkä eniten olemme miettineet sitä, että kun minä olen naisena sellainen klassinen "aidillinen miehen paapoja" niin millaiseksi lapsen naiskuva muodostuu? Tottakai se vaikuttaa, mutta en voi muuttaa itseäni toisenlaiseksi. Niinpä meidän suhteessamme lankeaa Masterille varsin paljon vastuuta tässä asiassa. Hänen täytyy huolehtia siitä, että hän itse toimii esimerkkinä lapselle siinä että jos ottaa puolisokseen äidillisen naisen niin se edellyttää mieheltäkin tietynlaisen roolin omaksumista jotta suhde voisi olla tasapainoinen.
Ah, tästä on pakko avautua vaikka onkin vähän ehkä vaikea aihe itselle, ja hävettävä.
Mä en tietääkseni elä missään 24/7 suhteessa (tai no, ehkä jonkinlaisessa mut emme ole asiasta sen enempää päätä vaivanneet tai keskustelleet) mutta tää on mulle ongelma!
Meillä asuu esimurrosikäinen poika, joka ei about osaa tehdä voileipää itse koska mä teen sille aina. On ihan kamalan vaikeeta oppia itse pois noista tavoista, tai lähinnä keksiä keinoja millä lapsikin oppii niitä taitoja mut mä pystyn silti toteuttaa sitä paapomistarvettani. Mä laitan kaikki ruuat ja tarjoilen ne yleensä valmiina annoksina miehelle sohvalle. En koska joku pakottaa vaan koska mä haluan, tai teen sen niin luonnostaan etten osaa olla tekemättä.
Onneks muksulla on oikea äiti joka ei harrasta paapomista yhtään joten lapsi oppii edes jotain tapoja. Toivon kovasti että muksulle välittyy kahdesta hyvin erilailla elävästä perheestä jotkut käsitykset elämästä niin että tietää että naisia ja perheitä ja parisuhteita on erilaisia. Mutta sitä en tiedä miten hemmetissä saan ne perustaidot opetettua kun en millään malta antaa lapsen opetella niitä itse.
Onneksi vihaan siivoamista niin se sentään opitaan kotona että siivoominen on miesten hommaa :D
-
Onko oikeasti niin, että ihmiset pitävät 24/7-suhteessa eläviä jotenkin älyllisesti vajaina? Koska, herrasiunaa, jokaisessa suhteessa on oma dynamiikkansa ja jokaiseen suhteeseen muodostuu omat systeemit esim. kotitöiden suhteen. Entisessä täysin vaniljaisessa parisuhteessa mies siivosi, koska meidän siivouskäsitys poikkesi niin paljon. Mieheltä meni hermo "siivottomuuteen" paljon aikasemmin kuin minulla, joten hän siivosi. Minä taas hinkkasin vessaa puhtaaksi harva se päivä, mies olisi kyennyt elämään vähemmän desinfioidun vessan kanssa. Eikä nämä johtuneet mistään muusta, kuin omistatottumuksesta ja halusta. Ja niin on joka suhteessa, se tekee, jolle homma paremmin sopii.
Ja lastenkasvatus.. Sen nyt varmasti jokainen täysijärkinen tietää, että elämässä ei pärjää, jos ei osaa tehdä ruokaa tai tiskata tai naulata taulukoukkua seinään. Oli sitten mitä sukupuolta tahansa. Ne hommat opetetaan lapselle, että lapsi pärjää maailmassa. Se on vanhemmuuden tärkein tehtävä. Ja hei, kai master/dominoiva on ihan paras näyttämään omalla käytöksellään toisen parisuhteen osapuolen arvostamista ja siitä perheestä huolehtimista!
Missä perheessä on käynyt niin iloisesti, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi saamatta ikinä tietää, että vanhemmat harrastaa seksiä? Itse tajusin asian n. 5-vuotiaana, kun löysin vanhempien makkarista pornolehtiä. Osasin silleen yhdistää, että jotain seksihommia meidän talossa tehtiin, vaikka en varsinaista aktia koskaan todistanutkaan (luojan kiitos..). Myöhemmin muuten lainailin porukoiden lehtiä ja pidin omaa kivaa omassa huoneessa. Eli kovassa käytössä ne oli ;D ;D
Perheet ja parisuhteet on erilaisia ja kun ne perusasiat on kohdillaan, eli lapsi saa ruokaa, juomaa, puhtautta ja paljon rakkautta, lapsista kasvaa ihan tavallisia ihmisiä, jotka pärjää maailmassa.
-
Juup, aika monta kertaa sain minäkin kuraa niskaani kun muksut olivat pieniä. Nyt on jo helppo hymyillä kun ihan normaaleja ja jopa avomielisesti asioihin suhtautuvia teinejä ja aikuisia heistä tuli. Eivätkä edes ole uusavuttomia. Siitä huolimatta että altistuivat 24/7-suhteessa elävälle äidille ;D
-
On kahdenlaista 24/7 parisuhdetta(ainakin). Bdsm:n perustuvaa ja sitten paljon hyväksytympi Christian wife.
Jos et usko, niin katoppa aiheesta pari videota youtubesta.
En itse kutsuisi Christian Wife-avioliittoja 24/7-suhteiksi. Eivätkä ne olekaan, koska Masterilla on paljon enemmän valtaa kuin tuollaisella aviomiehellä. Itseasiassa tuollaisissa avioliitossa miehelle on tarjolla tasan yksi rooli johon vaimolla on oikeus hänet pakottaa, joten en puhuisi edes D/s-suhteesta.
Aijaa ... Minusta taas Jumalan tahdolla ajetaan nainen tiettyyn asemaan. Siis nainen ei valitse alistumista vaan. Miestä siinä ei kyllä pakoteta kuin sunnuntaisin kirkossa istumisiin.
-
On kahdenlaista 24/7 parisuhdetta(ainakin). Bdsm:n perustuvaa ja sitten paljon hyväksytympi Christian wife.
Jos et usko, niin katoppa aiheesta pari videota youtubesta.
En itse kutsuisi Christian Wife-avioliittoja 24/7-suhteiksi. Eivätkä ne olekaan, koska Masterilla on paljon enemmän valtaa kuin tuollaisella aviomiehellä. Itseasiassa tuollaisissa avioliitossa miehelle on tarjolla tasan yksi rooli johon vaimolla on oikeus hänet pakottaa, joten en puhuisi edes D/s-suhteesta.
Aijaa ... Minusta taas Jumalan tahdolla ajetaan nainen tiettyyn asemaan. Siis nainen ei valitse alistumista vaan. Miestä siinä ei kyllä pakoteta kuin sunnuntaisin kirkossa istumisiin.
Ja HC-versio tästä on muslim wife. No mutta nyt kun mentiin tähän yliluonnolliseen, niin periatteessa se valta on kuitenkin sillä jumalolennolla, ei niinkään puolisolla; elät alistettua elämää koska spagettihirviö käskee. Ja vaikka valta-asetelma on patriarkaalinen, ei patriarkaatillakaan ole valtaa "vapauttaa" sitä alisteista naista, koska nainen on alisteinen jumalan tahdosta (minkä vuoksi toisissa uskonnoissa uskosta luopuminen rangaistaan kuolemalla).
Master/sub -suhteissa se valta taas on masterilla, eikä tule suhteen ulkopuolisilta mielikuvituskavereilta.
-
Onko oikeasti niin, että ihmiset pitävät 24/7-suhteessa eläviä jotenkin älyllisesti vajaina? Koska, herrasiunaa, jokaisessa suhteessa on oma dynamiikkansa ja jokaiseen suhteeseen muodostuu omat systeemit esim. kotitöiden suhteen. ---
(Lihavointi miun tekemä.)
En mie usko, että siitä on kyse. Yleensä kun ihmiset törmää johonkin itselle vieraaseen, niin siitähän tulee hämmästelyä ja tyhmiä kysymyksiä, koska ihminen itse ei ymmärrä, mistä on kyse ja miten se vaikuttaa. Harvemmin se esim. kyseisessä perhemuodossa/parisuhteessa oleville itselleen on mikään ihme juttu, vaan sitä on niiku esim. mietitty tovi ennen kuin siihen on päädytty ;D
Ite oon tottunut, että kysyessä saattaa viisastua. Ja jos ei kysy ni voi sit pysyä tyhmänä/tietämättömänä tai vaikkapa muita häiritsemättömänä.
-
Onko oikeasti niin, että ihmiset pitävät 24/7-suhteessa eläviä jotenkin älyllisesti vajaina? Koska, herrasiunaa, jokaisessa suhteessa on oma dynamiikkansa ja jokaiseen suhteeseen muodostuu omat systeemit esim. kotitöiden suhteen. ---
(Lihavointi miun tekemä.)
En mie usko, että siitä on kyse. Yleensä kun ihmiset törmää johonkin itselle vieraaseen, niin siitähän tulee hämmästelyä ja tyhmiä kysymyksiä, koska ihminen itse ei ymmärrä, mistä on kyse ja miten se vaikuttaa. Harvemmin se esim. kyseisessä perhemuodossa/parisuhteessa oleville itselleen on mikään ihme juttu, vaan sitä on niiku esim. mietitty tovi ennen kuin siihen on päädytty ;D
Ite oon tottunut, että kysyessä saattaa viisastua. Ja jos ei kysy ni voi sit pysyä tyhmänä/tietämättömänä tai vaikkapa muita häiritsemättömänä.
No joo, mulle tuli tuosta kolumnista sellainen kuva, että kaikki vastaantulijat jotenkin arvostelee ja esittää syytöksiä. Mutta jos kysymys on siitä, että ihmetellään erilaista tapaa elää ja vähän uteliaana kysellään miten asiat kolumnistin perheessä hoidetaan, niin sehän on vaan hyvä asia! Kolumnistilla on siis fiksuja ihmisiä ympärillään, he ottavat selvää, eivät luule! :)
-
No kyllä suoraan sanottuna kuulostaa oudolta, jos aikuisten leikki menee lasten edelle. Nykyajan Suomessa en suosittelisi kenellekään sitä, että lapsille annetaan malli voimakkaisiin sukupuolirooleihin perustuvasta parisuhteesta. Oli syy tälle sitten mikä tahansa. Nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa yhteiskunnassa vahvimmilla ovat "elämän moniosaajat" eli ihniset, jotka pystyvät huolehtimaan arjessa itsestään ja läheisistään eri tavoin ja kantamaan elämästä kokonaisvastuun. Tämä toteutuu heikosti, jos lapsi kasvaa sellaiseen malliin, jossa esim. perheen isä määrää rahasta ja äiti voitelee miehelleen voileivät valmiiksi.
Saa pitää kukkahattuna, tämä on mielipiteeni asiaan.
-
Minä oon niitä leipiä yrittäny kuulkaas voidella, mutta ei niille hyväkkäille sitte mikää kelpaa O0
-
Kuuluin 20 vuotta helluntaiseurakuntiin,erosin v.2006.
Vieläkin ahistaa puheet "naisista heikompina astioina, mies on perheen pää,alamaisuus,orjuus,synti"- ei siksi että en olisi prosessoinut asioita,vaan koska todellisuus.
Roolileikit sitten erikseen. Lapsia en lähtisi ottamaan mukaan aikuisten välisiin seksileikkeihin,olkoonkin että lapset saavat useimmiten niistä alkunsa,hohoo
-
Noin omana mielipiteenäni sanoisin että lapsia ei pidä aliarvioida. Puhumista vuodesta toiseen, ikäkauden mukaan, siinäpä avaimet. Sitäpaitsi jossain vaiheessa joutuu joka tapauksessa käymään keskustelun aiheesta: Miksi maija-petterin äiti ei tee niin tai noin ja miksei saija-taavetin kotona tehdä noin. Tämä parjattu 24/7 voi siis olla jopa rikkaus.
-
Noin omana mielipiteenäni sanoisin että lapsia ei pidä aliarvioida. Puhumista vuodesta toiseen, ikäkauden mukaan, siinäpä avaimet. Sitäpaitsi jossain vaiheessa joutuu joka tapauksessa käymään keskustelun aiheesta: Miksi maija-petterin äiti ei tee niin tai noin ja miksei saija-taavetin kotona tehdä noin. Tämä parjattu 24/7 voi siis olla jopa rikkaus.
Tämä!
Se miten vanhemmat toimivat yhdessä on mun mielestä toisarvoista jos lapsille kommunikoidaan ikänsä mukaisella tasolla suoraan ja rehellisesti, lasta kasvattaen ympäröivään maailmaan, ei muottiin vaan antaen vaihtoehtoja joista löytää se "oma". Jos vanhempien elämäntapa pitää vanhemmat onnellisina, on se mun mielestä tärkeintä mitä lapset voivat oppia vanhemmiltaan, että jokainen voi löytää sen just oman juttunsa ja tapansa elää, kumppanin joka jakaa nämä intressit.
Itse oon niin monessa joutunut menemään perse-edellä puuhun kun tämä oli oppi jota en kotona saanut, vanhempinani kaksi "lasten takia" yhdessä jurottavaa heteroa, jotka erosivat tosiaan kun koko jälkikasvu oli kotoa lähtenyt. ::) Pahin karhunpalvelus mitä lapselle voi tehdä, imho, ainakin mulle tehnyt niin paljon haittaa ja puhun tätä vastaan niin kauan kuin mussa henki pihisee.
-
Vaikka syytöksiä ei koko ajan ja joka paikassa vastaan tulisikaan, itsekin olen tällä foorumilla törmännyt jopa tilanteeseen, jossa julistettiin 24/7 - alistuvat hihitteleviksi, päätöksentekokyvyttömiksi idiooteiksi. Kerrottiin, miten joillakin ihmisillä ei pitäisi olla oikeutta lisääntyä ja taidettiinpa vihjata meemein, että niskalaukaus olisi ainoa hoito tähän sairauteen. Keskustelun aiheena oli tuolloin teoreettinen kysymys siitä, miten tällaisissa suhteissa tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa dominoiva haluaa lapsen, mutta alistuva välttämättä ei. Ja että miten se poikkeaa normaalista parisuhteesta, jossa asiassa on erimielisyys. Tuossa asiassa kun kompromisseilla ei ole oikeastaan sijaa, kun lasta ei voi tehdä puoliksi. Käsittääkseni ei silti ole kovin harvinaista, että taipumista puolin tai toisin harjoitetaan ja alunperin nihkeä suhtautuminen ei tee kenestäkään lähtökohtaisesti huonoa vanhempaa.
Mun mielestä 24/7 - suhteissa voi yhtä lailla kasvattaa lapsia, kuin missä tahansa muussakin. Eikä lapset tuolloin ole seksileikin kohteena tai osallisina, vaikka dynamikka jollain tavoin arjessakin näkyy. Kunhan lapsille puhutaan, opetetaan heille sukupuolesta riippumatta elämässä tarvittavat taidot ja mietitään miten suhde erityispiirteineen näyttäytyy lapsille ja mitä siitä on syytä piilottaa.
Onko joku oikeasti mennyt pilalle siitä, että äiti on aina laittanut ruoan tai siivonnut? Kunhan lapsen kuullen ei esitetä asiaa niin, että tämä johtuu sukupuolesta. Selkeästi vilakin on asiaa miettinyt ja todennäköisesti tekee upeaa kasvatustyötä.
Lastenkasvatuksessa jokainen tekee virheitä. Näyttää mallia, joskus hyvää, joskus huonoa. Jos omia käytösmallejaan joutuu pohtimaan, ne tulee varmasti paremmin otettua huomioon.
Mä itse elin kodissa, jossa oli selkeästi naisten ja miesten työt. Jokainen osallistui sillä panoksella, johon kykeni ikä ja kunto huomioon ottaen. Silti isä opetti myös tyttölapset vaihtamaan renkaat autoon ja pojat opetettiin kokkaamaan. Vaikka edellinen sukupolvi toimi toisin käytännössä. Kukaan ei olettanut, että jako olisi johtunut sukupuolista, vaan käytännön seikoista ja perinteistä jne.
Toisin sanoen, minusta puolisolle voi vapaasti tehdä voileivät. Voi kertoa, että haluaa ilahduttaa tätä tms. Se voi jäädä lapsellekin kauniina tapana mieleen. Voi ne joskus tehdä lapsellekin, kunhan ei mene sanomaan, että näin naisen/miehen kuuluu toimia tai kasvata lasta siihen, että hänkin saa kaiken aina valmiina.
En usko, että perheelliset 24/7 - suhteissa elävät toimivat niin, että elämä on yhtä pitkää sessiota, jossa lapset katsovat vieressä, kun toinen vanhemmista konttaa ja nuolee dominoivan kengänpohjia ja tekee kaiken kotona jotain kylläherraa hokien.
Hyvä kolumni. Tärkeitä ajattelemisen aiheita.
-
Kiitos lemmikki ja lunttu, nimenomaan noita asioita tarkoitin :love:
-
Onko joku oikeasti mennyt pilalle siitä, että äiti on aina laittanut ruoan tai siivonnut? Kunhan lapsen kuullen ei esitetä asiaa niin, että tämä johtuu sukupuolesta. Selkeästi vilakin on asiaa miettinyt ja todennäköisesti tekee upeaa kasvatustyötä.
Lastenkasvatuksessa jokainen tekee virheitä. Näyttää mallia, joskus hyvää, joskus huonoa. Jos omia käytösmallejaan joutuu pohtimaan, ne tulee varmasti paremmin otettua huomioon.
Täällä kanssa yksi 24/7 -suhteessa elävä. Meillä on ratkaistu tää kotitöiden sukupuolittumisen ongelma niin, että ollaan hankittu kolme lasta. Ei tarvitse kummankaan kuvitella, että orja voisi hoitaa kaikki kotityöt, kun sitä hommaa tuppaa olemaan liikaa kahdellekin vanhemmalle. ;D
Työnjako meillä on ja se on mun mielestäni vain fiksua. Lasten kanssa puhutaan siitä, että me ollaan valittu se kumpi tekee kotityöt pääasiassa sen mukaan mistä me tykätään - ja että jokaisessa parisuhteessa on tosi tärkeää keskustella siitä, kuka tykkää mistä ja millä tavalla hommat ja kivat asiat jaetaan. Mä tykkään ruuanlaitosta, joten hoidan ruuan ja keittiön - vaimo (orja) taas pitää siivoamisesta, joten hän siivoaa ja pyykkää.
Jokaiselle, joka lapsia hankkii, suosittelen lämpimästi sellaista radikaalia kasvatustekniikkaa, jota kutsutaan puhumiseksi. Lapset ymmärtää hirveän monimutkaisia asioita, kun ne vaan selittää näiden iälle sopivalla tavalla.
-
Jokaiselle, joka lapsia hankkii, suosittelen lämpimästi sellaista radikaalia kasvatustekniikkaa, jota kutsutaan puhumiseksi. Lapset ymmärtää hirveän monimutkaisia asioita, kun ne vaan selittää näiden iälle sopivalla tavalla.
Juuri näin.
-
Onpa tätä aihetta sivuttu aiemminkin ja silloinkin pidin keskustelua ihan absurdina.. eiköhän me kaikki olla ihmisiä omine persoonineen ja toimintamalleineen.. miksi joku joka elää 24/7 -suhteessa olisi epäkelvompi vanhemmaksi kuin ”kuka muu tahansa” (tähän kuuluisa disclaimer: aina on olemassa ihmisryhmiä joille ei lapsia suotaisi)? Mites sitten vaikka masokistit jotka saattavat olla mustelmilla 24/7? Sadistihan se nyt vasta kamala olisikin? Mitähän naiskuvaa 50’s household antaa lapsille? Mä en jaksa antaa paljon arvoa ihmisten mielipiteille jotka perustuu täysin omiin olettamuksiin ilman faktan häivääkään. Kukkahattutädeille antaisin vinkin, että kyllä tässä maailmassa tapahtuu kauheampiakin kohtaloita ja perheitä lapsille kuin elää 24/7-perheessä.
-
Kukkahattutädeille antaisin vinkin, että kyllä tässä maailmassa tapahtuu kauheampiakin kohtaloita ja perheitä lapsille kuin elää 24/7-perheessä.
Ja ajatellaan nyt vähän niitä lapsiparkoja, joiden perheessä tai lähipiiirissä on kukkahattu, pahimmillaan 24/7.
-
Kukkahattutädeille antaisin vinkin, että kyllä tässä maailmassa tapahtuu kauheampiakin kohtaloita ja perheitä lapsille kuin elää 24/7-perheessä.
Ja ajatellaan nyt vähän niitä lapsiparkoja, joiden perheessä tai lähipiiirissä on kukkahattu, pahimmillaan 24/7.
Kyllä, just näin :D
Ja kukkahattuihmisen tilalle voi vaihtaa minkä tahansa radikaalin ismin, jota lapselle ainoana oikeana syötetään - melkoista vallankäyttöä lasta kohtaan.
-
Keskustelun aiheena oli tuolloin teoreettinen kysymys siitä, miten tällaisissa suhteissa tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa dominoiva haluaa lapsen, mutta alistuva välttämättä ei. Ja että miten se poikkeaa normaalista parisuhteesta, jossa asiassa on erimielisyys. Tuossa asiassa kun kompromisseilla ei ole oikeastaan sijaa, kun lasta ei voi tehdä puoliksi. Käsittääkseni ei silti ole kovin harvinaista, että taipumista puolin tai toisin harjoitetaan ja alunperin nihkeä suhtautuminen ei tee kenestäkään lähtökohtaisesti huonoa vanhempaa.
Mun mielestä lastenteko on asia jossa ei kompromisseja voi tai pidä tehdä, joko molemmat haluaa tai niitä ei tehdä, jos se ei osapuolille sovi ja perheenjatkamisasia menee suhteen edelle ja suhde vaihtoon. Ikävää joo, mutta maailmassa on jo ihan riittävästi kodittomia ja orpoja lapsia ilman että yksikään syntyvä lapsi olisi molempien vanhempiensa puolesta toivottu, adoptio on musta varsin hyvä ja jalompi vaihtoehto jos lapsi on saatava.
-
Juup, periaatteessa näin...Mutta tässä(kin) voi olla kompromisseja...Menneessä suhteessa lapsettoman D:n kanssa olisin kyllä auttanut hoitamaan jonkun muun kanssa maailmaan saatettua pikkuista. Omalta osaltani olin jo nuo asiat hoitanut, mutta mikäs minä olisin ollut toiselta tuota kieltämään jos se oli tärkeää.
-
Keskustelun aiheena oli tuolloin teoreettinen kysymys siitä, miten tällaisissa suhteissa tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa dominoiva haluaa lapsen, mutta alistuva välttämättä ei. Ja että miten se poikkeaa normaalista parisuhteesta, jossa asiassa on erimielisyys. Tuossa asiassa kun kompromisseilla ei ole oikeastaan sijaa, kun lasta ei voi tehdä puoliksi. Käsittääkseni ei silti ole kovin harvinaista, että taipumista puolin tai toisin harjoitetaan ja alunperin nihkeä suhtautuminen ei tee kenestäkään lähtökohtaisesti huonoa vanhempaa.
Mun mielestä lastenteko on asia jossa ei kompromisseja voi tai pidä tehdä, joko molemmat haluaa tai niitä ei tehdä, jos se ei osapuolille sovi ja perheenjatkamisasia menee suhteen edelle ja suhde vaihtoon. Ikävää joo, mutta maailmassa on jo ihan riittävästi kodittomia ja orpoja lapsia ilman että yksikään syntyvä lapsi olisi molempien vanhempiensa puolesta toivottu, adoptio on musta varsin hyvä ja jalompi vaihtoehto jos lapsi on saatava.
Samaa mieltä, että periaatteessa näin. Mut nääkään asiat harvoin on ihan näin mustavalkoisia. Myös perustelu lasten haluamattomuuteen voi olla jokin muu, kuin vakaumus pysyä lapsettomana. Enemmänkin epävarmuutta ajnkohtaan tai lapsilukuun liittyen. Eipä liene kovinkaan harvinaista se, että lähtökohtaisesti lapsenhankintaa vastaan ollut taipuu, esimerkiksi siksi, että näkee puolisonsa hyvänä vanhempana tai ajan kanssa pehmenee muutoin omien kantojensa kanssa. Syntyneet lapset ovat usein varsin toivottuja ja rakastettuja neuvottelun lähtökohdasta huolimatta. Itse asiassa suurin osa mun tuntemista vanhemmista on ollut alunperin siinä tilanteessa, että toinen on joko kannalla ei ehkä ikinä tai ei vielä. Ja kas, juuri nämä varautuneet ovat usein loistovanhempia. He kun ovat ehkä siksikin harkinneet tarkkaan, että näkevät sen vastuun, minkä lapsi tuo tullessaan.
Mut tää ei toki ollu tän keskustelun tai kolumnin asia vaan aika kaukainen sivujuonne. Eikä ole mitenkään realistisesti toteutunut vaan kyse oli kovin teoreettisesta kysymyksestä. Itsekin näkisin tämän aika hard limittinä, mutta jonkun heiton myötä aloin aikanaan todella harkita asiaa. Miettiä, voisinko taipua tällaiseen. Mietinnän lopputulos oli kuitenkin se, että jos lapsen tekemiseen vielä suostuisin, D/s - suhteella ei olisi mitään merkitystä siinä valinnassa, vaan kyse olisi siitä, että lopulta olisin valmis vielä lapsia tekemään, jos kaikki muu olisi kohdillaan ja ihminen oikea. En siksi, että hän käskee. Vaan siksi, että haluan. Ts. en näe, että kenenkään pitäisi käskystä tähän taipua.
P. S. Olispa hauska nähdä joskus tässäkin keskustelussa esiintyneitä ihmisiä; Lunttu, telle, vila.. Ootte tehneet vaikutuksen :love:
-
Meidän täytyy joskus järjestää ihan oma miitti :love:
-
Aihetta hiukan sivuten. Mitenkä pitäisi suhtautua nykyisin, jo melko yleiseksikin tullutta ilmiötä. Naiseen ken haluaa lapsen, muttei miestä ja lapselle isää? Tässähän viedään monesti jo lähtökohtaisesti lapselta oikeus toiseen vanhempaan. Tuon myötä on alkanut olla jo vaatimuksia, että kunnan pitää järjestää "varaisä" palveluja. Miksi näin?
-
Samaa mieltä, että periaatteessa näin. Mut nääkään asiat harvoin on ihan näin mustavalkoisia. Myös perustelu lasten haluamattomuuteen voi olla jokin muu, kuin vakaumus pysyä lapsettomana. Enemmänkin epävarmuutta ajnkohtaan tai lapsilukuun liittyen. Eipä liene kovinkaan harvinaista se, että lähtökohtaisesti lapsenhankintaa vastaan ollut taipuu, esimerkiksi siksi, että näkee puolisonsa hyvänä vanhempana tai ajan kanssa pehmenee muutoin omien kantojensa kanssa. Syntyneet lapset ovat usein varsin toivottuja ja rakastettuja neuvottelun lähtökohdasta huolimatta. Itse asiassa suurin osa mun tuntemista vanhemmista on ollut alunperin siinä tilanteessa, että toinen on joko kannalla ei ehkä ikinä tai ei vielä. Ja kas, juuri nämä varautuneet ovat usein loistovanhempia. He kun ovat ehkä siksikin harkinneet tarkkaan, että näkevät sen vastuun, minkä lapsi tuo tullessaan.
Mut tää ei toki ollu tän keskustelun tai kolumnin asia vaan aika kaukainen sivujuonne. Eikä ole mitenkään realistisesti toteutunut vaan kyse oli kovin teoreettisesta kysymyksestä. Itsekin näkisin tämän aika hard limittinä, mutta jonkun heiton myötä aloin aikanaan todella harkita asiaa. Miettiä, voisinko taipua tällaiseen. Mietinnän lopputulos oli kuitenkin se, että jos lapsen tekemiseen vielä suostuisin, D/s - suhteella ei olisi mitään merkitystä siinä valinnassa, vaan kyse olisi siitä, että lopulta olisin valmis vielä lapsia tekemään, jos kaikki muu olisi kohdillaan ja ihminen oikea. En siksi, että hän käskee. Vaan siksi, että haluan. Ts. en näe, että kenenkään pitäisi käskystä tähän taipua.
Anekdoottina: omalla kohdallani kävi niin, että lasteni äiti sai itseni ympäripuhuttua lastenhankintaan - halusin näitä toki itsekin, mutta vasta myöhemmin. Lopulta kävi niin, että lapsia tuli hankittua enemmän kuin mitä kumpikaan oli ajatellut.
Aihetta hiukan sivuten. Mitenkä pitäisi suhtautua nykyisin, jo melko yleiseksikin tullutta ilmiötä. Naiseen ken haluaa lapsen, muttei miestä ja lapselle isää? Tässähän viedään monesti jo lähtökohtaisesti lapselta oikeus toiseen vanhempaan. Tuon myötä on alkanut olla jo vaatimuksia, että kunnan pitää järjestää "varaisä" palveluja. Miksi näin?
Itse en näe tuota mitenkään hyvänä ilmiönä. Periaatteessa ymmärrän jos neljäkymppiä alkaa lähestyä mittariin eikä lapsia ole (tai jos kyseessä on homoseksuaali), mutta siinäkin tapauksessa lapselle kuuluu se isä ja isälle lapsi.
Voihan tuossa olla kyse näistä nykytrendeistä, missä tunnutaan kuvittelevan, että itsellä on vapaus "kaikkeen", mutta vastuu tekemisistä kuuluu muille; aikuiset ihmiset vähän kuin pienten holhottavien lasten roolissa.
-
Aihetta hiukan sivuten. Mitenkä pitäisi suhtautua nykyisin, jo melko yleiseksikin tullutta ilmiötä. Naiseen ken haluaa lapsen, muttei miestä ja lapselle isää? Tässähän viedään monesti jo lähtökohtaisesti lapselta oikeus toiseen vanhempaan. Tuon myötä on alkanut olla jo vaatimuksia, että kunnan pitää järjestää "varaisä" palveluja. Miksi näin?
Vanhempien lukumäärä ei ole hyvyyden tae ja saattaa se ideaalipariskunnankin puolisko tai molemmat menehtyä.
Isättömyyden ongelmana näkisin myös isän oikeudet, montako lasta on hankittu huijaamalla. Entäs sitten ne isät joiden iltatähden biologinen isä onkin joku toinen?
-
Ot, mutta ihan noin henkilökohtaisena mielipiteenä sanoisin että tämä foorumi on vähän väärä paikka alkaa syöttää ihmisille jotain "aito avioliitto"-ajatuksia...Jo aiheena täysin tänne kuulumaton...Nick:lle kyllä kiitokset asiallisuudesta....
-
Kaikkea voi toki sattua elonvarrella. Uskoisin, aika harva naimisiin mennessään suunittelee eroavansa. Hyvä vanhempi voi olla yksin tai kaksin. Olipa sitten mies tai nainen. Isä tai Äiti.
Itse näen tuossa eturistiriidan. Naisella on mielestäni toki oikeus hankkia lapsi. Yhtälailla lapsella on oikeus kahteen vanhempaan. Jos raskaaksi hankiudutaan tavalla tai toisella ja lähtökohtainen ajatus on..toista puolisoa ja siten lapselle isää (homoilla tässäkohtaa, sitä toista vanhempaa) ei ole, ei tule, eikä haluta. Tällöin koko homma pohjaa nimenomaan Äidin etuun, eikä siten ole lapsenedun mukainen.
Nuo avioerojen, leskeytymisen ym. syistä johtuvat yksinhuoltajuudet on ihan kokonaan erijuttua. Niissä kuitenkin on ollut ja on haluttu, että lapsella on kaksi vanhempaa. Elämä vain ei aina mene niin kuin halutaan. Se on sitten meissä vanhemissa, kuinka asiat hoituu jos esm. ero tulee :)
-
Taas vois todeta et maailmassa on monta kohtaloa jotka on kovempia kuin että on vaan yks vanhempi. Erityisesti jos se on suunniteltua ja haluttua niin silloin sen todennäköisesti jaksaa paremmin kuin jos se on pakotettua. Perheitä on erilaisia ja on musta melkoisen joutavaa ylistää jotain tiettyä mallia ja alentaa toisia.
Mä oon halunu tasan sen verran lapsia joiden kanssa koen pärjääväni tilanteen niin vaatiessa kokonaan yksin.
-
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
-
En viitannut sun tekstiin tossa asiassa.
Aika harva taitaa niitä lapsia haluta siks et se olis niin hyvä asia sille lapselle syntyä loistaville vanhemmille jotka voi tarjota niille puitteet x, y ja z, vaan siks et ne haluaa lapsia, perheen, vanhemmaks.
-
Ot, mutta ihan noin henkilökohtaisena mielipiteenä sanoisin että tämä foorumi on vähän väärä paikka alkaa syöttää ihmisille jotain "aito avioliitto"-ajatuksia...Jo aiheena täysin tänne kuulumaton...Nick:lle kyllä kiitokset asiallisuudesta....
Ei liene ollut kyse tuosta "aidosta avioliitosta" kuitenkaan, mutta jos asiaa nyt ajattelee, niin miksi tämä olisi väärä foorumi? Pikemminkin päinvastoin, näkisin tämän aivan oikeana paikkana siihen.
En viitannut sun tekstiin tossa asiassa.
Aika harva taitaa niitä lapsia haluta siks et se olis niin hyvä asia sille lapselle syntyä loistaville vanhemmille jotka voi tarjota niille puitteet x, y ja z, vaan siks et ne haluaa lapsia, perheen, vanhemmaks.
Oikeastaan aika moni lykkää sitä lasten hankintaa siihen saakka, että olisi tarjota "täydelliset puitteet" lapselle, joita ei sitten koskaan tulekaan.
-
Henk.koht.sitä ajatellut, että lapsella ei ole kai koskaan liikaa aikuisia,joihin voi luottaa ja jotka tukee vaikeina aikoina. Joku sanonta muistaakseni,on,että lasta kasvattaa koko kylä. No,ei ehkä näinä aikoina ja täälläpäin ihan aina toteudu.
-
OT jatkuu.
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
Onhan tuossa selvä alennus. Yksi vanhempi on huonompi kuin kaksi.
En allekirjoita tuollaista.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden ns. pitäisi olla.
-
OT jatkuu.
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
Onhan tuossa selvä alennus. Yksi vanhempi on huonompi kuin kaksi.
En allekirjoita tuollaista.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden ns. pitäisi olla.
Itse kyllä allekirjoitan. En tiedä onko sinulla lapsia, mutta kyllä tuo lasten hoito voi olla sen verran raskasta hommaa, että kahta vanhempaa usein tarvitaan, erityisesti jos noita lapsia on useampia. Tietysti jos toinen vanhemmista on väkivaltainen, päihderiippuvainen tai jotain muuta vastaavaa, niin toki on hyvin mahdollista, että silloin on parempi olla ilman toista vanhempaa - yksin hankituilla lapsilla on 50% pienempi mahdollisuus olla väkivaltaisen tai päihderiippuvaisen lapsi, mutta huomattavasti huonommat mahdollisuudet saada apua tällaisen vanhemman sattuessa kohdalle.
Nyt varmasti tulee isovanhemmat tai naapurin Seppo hoitoapuna ensimmäiseksi mieleen, mutta tässä on taas kyse siitä, että joku ottaa sen toisen vanhemman roolin.
-
totaalinen yksinhuoltajuus on perseestä, en suosittele
-
OT jatkuu.
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
Onhan tuossa selvä alennus. Yksi vanhempi on huonompi kuin kaksi.
En allekirjoita tuollaista.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden ns. pitäisi olla.
Itse kyllä allekirjoitan. En tiedä onko sinulla lapsia, mutta kyllä tuo lasten hoito voi olla sen verran raskasta hommaa, että kahta vanhempaa usein tarvitaan, erityisesti jos noita lapsia on useampia. Tietysti jos toinen vanhemmista on väkivaltainen, päihderiippuvainen tai jotain muuta vastaavaa, niin toki on hyvin mahdollista, että silloin on parempi olla ilman toista vanhempaa - yksin hankituilla lapsilla on 50% pienempi mahdollisuus olla väkivaltaisen tai päihderiippuvaisen lapsi, mutta huomattavasti huonommat mahdollisuudet saada apua tällaisen vanhemman sattuessa kohdalle.
Nyt varmasti tulee isovanhemmat tai naapurin Seppo hoitoapuna ensimmäiseksi mieleen, mutta tässä on taas kyse siitä, että joku ottaa sen toisen vanhemman roolin.
Yksilölliset tekijät. On niistä kiinni, onko yksi vanhempi parempi kuin kaksi tai vaikka kolme tai kymmenen.
Allekirjoitan myös sen, että jos lasta pyrkii hankkimaan yksin, niin todennäköisesti se on hyvin tarkkaan harkittu lapsi. Aivan samoin kuin sateenkaariperheiden kohdalla monesti. Harkinta puolestaan näkyy terveempinä/paremmin voivina lapsina.
Yksi vanhempi on tieto vain yhdestä aikuisesta lapsen elämässä. Niitä aikuisia voi olla paljonkin, ystäviä ja kummeja ja isovanhempia jne., ehkä nykyajan versio tuosta "kylä kasvattaa"-mietteestä.
-
Yksi vanhempi on tieto vain yhdestä aikuisesta lapsen elämässä. Niitä aikuisia voi olla paljonkin, ystäviä ja kummeja ja isovanhempia jne., ehkä nykyajan versio tuosta "kylä kasvattaa"-mietteestä.
Kylä kasvattaa vasta sitten vähän vanhempia lapsia. Vauva ja pikkulapsi tarvitsevat kyllä selkeästi ihan oman aikuisen, eikä vauva tarvitse kuin yhden kiintymyksen kohteen. Itse en usko siihen, että sillä onko lapsi harkittu vai tullut vahingossa on paljonkaan merkitystä sen kanssa kuinka tasapainoinen lapsesta kehittyy. Lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, joka kykenee kantamaan vanhemman vastuun ja olemaan se aikuinen lapsen elämässä. Se on ihan sama mitä sukupuolta tai parisuhdestatusta sellainen ihminen edustaa.
Itseäni häiritsee hedelmöityshoitoihin turvautuvissa sinkkunaisissa vain se asia, että kohdunvuokraus ei ole sallittua sinkkumiehille.
-
OT jatkuu.
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
Onhan tuossa selvä alennus. Yksi vanhempi on huonompi kuin kaksi.
En allekirjoita tuollaista.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden ns. pitäisi olla.
Itse kyllä allekirjoitan. En tiedä onko sinulla lapsia, mutta kyllä tuo lasten hoito voi olla sen verran raskasta hommaa, että kahta vanhempaa usein tarvitaan, erityisesti jos noita lapsia on useampia. Tietysti jos toinen vanhemmista on väkivaltainen, päihderiippuvainen tai jotain muuta vastaavaa, niin toki on hyvin mahdollista, että silloin on parempi olla ilman toista vanhempaa - yksin hankituilla lapsilla on 50% pienempi mahdollisuus olla väkivaltaisen tai päihderiippuvaisen lapsi, mutta huomattavasti huonommat mahdollisuudet saada apua tällaisen vanhemman sattuessa kohdalle.
Nyt varmasti tulee isovanhemmat tai naapurin Seppo hoitoapuna ensimmäiseksi mieleen, mutta tässä on taas kyse siitä, että joku ottaa sen toisen vanhemman roolin.
Yksilölliset tekijät. On niistä kiinni, onko yksi vanhempi parempi kuin kaksi tai vaikka kolme tai kymmenen.
Allekirjoitan myös sen, että jos lasta pyrkii hankkimaan yksin, niin todennäköisesti se on hyvin tarkkaan harkittu lapsi. Aivan samoin kuin sateenkaariperheiden kohdalla monesti. Harkinta puolestaan näkyy terveempinä/paremmin voivina lapsina.
Yksi vanhempi on tieto vain yhdestä aikuisesta lapsen elämässä. Niitä aikuisia voi olla paljonkin, ystäviä ja kummeja ja isovanhempia jne., ehkä nykyajan versio tuosta "kylä kasvattaa"-mietteestä.
Aika turha meidän on minkään yksittäistapausten osalta ryhtyä saivartelemaan. Jos oletetaan, että lapsen hankkiminen yksin olisi sosiaalisesti yhtä hyväksyttyä ja yhtä norminmukaista kuin kaksinkin, niin silloinhan kyseessä ei olisi yhtään sen tarkemmin harkittu lapsi.
Ymmärtäisin argumenttisi jos esittäisit, että neljän lapsen äiti päättäisi hankkia viidennen lapsen yksin, mutta lapsettomat eivät voi tietää mitä se lapsen kasvattaminen on kun eivät ole sellaista koskaan tehneet.
-
Itseäni häiritsee hedelmöityshoitoihin turvautuvissa sinkkunaisissa vain se asia, että kohdunvuokraus ei ole sallittua sinkkumiehille.
Näin.
-
OT jatkuu.
Ei itsellänikään ole mitään tarvetta ylistää tai alentaa mitään mallia. Enkä siitä ole kirjoittanut riviäkään.
Ajatukseni, mitä ajan takaa voisi ehkä referoida näin. Koetan ainakin :)
Neit X menee hedelmällisyyhoitoihin.
Hän kertoo tohtori XX:lle haluavansa lapsen yksin. Lapselle ei siis tule toistavanhempaa.
Neit X tulee raskaaksi ja saa lapsen.
Onko neiti X päättäessään haluta lapsen. Ajatellut asiaa enemmän oman vai lapsen tarpeiden kautta?
Ketjun otsikkona on "Apua ajatelkaa lapsia" Ajatellaan tätäkin siis tuosta näkökulmasta katsoen.
Onhan tuossa selvä alennus. Yksi vanhempi on huonompi kuin kaksi.
En allekirjoita tuollaista.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden ns. pitäisi olla.
Itse kyllä allekirjoitan. En tiedä onko sinulla lapsia, mutta kyllä tuo lasten hoito voi olla sen verran raskasta hommaa, että kahta vanhempaa usein tarvitaan, erityisesti jos noita lapsia on useampia. Tietysti jos toinen vanhemmista on väkivaltainen, päihderiippuvainen tai jotain muuta vastaavaa, niin toki on hyvin mahdollista, että silloin on parempi olla ilman toista vanhempaa - yksin hankituilla lapsilla on 50% pienempi mahdollisuus olla väkivaltaisen tai päihderiippuvaisen lapsi, mutta huomattavasti huonommat mahdollisuudet saada apua tällaisen vanhemman sattuessa kohdalle.
Nyt varmasti tulee isovanhemmat tai naapurin Seppo hoitoapuna ensimmäiseksi mieleen, mutta tässä on taas kyse siitä, että joku ottaa sen toisen vanhemman roolin.
Yksilölliset tekijät. On niistä kiinni, onko yksi vanhempi parempi kuin kaksi tai vaikka kolme tai kymmenen.
Allekirjoitan myös sen, että jos lasta pyrkii hankkimaan yksin, niin todennäköisesti se on hyvin tarkkaan harkittu lapsi. Aivan samoin kuin sateenkaariperheiden kohdalla monesti. Harkinta puolestaan näkyy terveempinä/paremmin voivina lapsina.
Yksi vanhempi on tieto vain yhdestä aikuisesta lapsen elämässä. Niitä aikuisia voi olla paljonkin, ystäviä ja kummeja ja isovanhempia jne., ehkä nykyajan versio tuosta "kylä kasvattaa"-mietteestä.
Aika turha meidän on minkään yksittäistapausten osalta ryhtyä saivartelemaan. Jos oletetaan, että lapsen hankkiminen yksin olisi sosiaalisesti yhtä hyväksyttyä ja yhtä norminmukaista kuin kaksinkin, niin silloinhan kyseessä ei olisi yhtään sen tarkemmin harkittu lapsi.
Ymmärtäisin argumenttisi jos esittäisit, että neljän lapsen äiti päättäisi hankkia viidennen lapsen yksin, mutta lapsettomat eivät voi tietää mitä se lapsen kasvattaminen on kun eivät ole sellaista koskaan tehneet.
Siksi vain sanoinkin, että yksittäistapausten kohdalla yksilölliset tekijät ratkaisevat.
Tuosta loppuargumentaatiostasi putosin kokonaan kärryiltä.
Itseäni häiritsee hedelmöityshoitoihin turvautuvissa sinkkunaisissa vain se asia, että kohdunvuokraus ei ole sallittua sinkkumiehille.
Näin.
Miksiköhän kohdunvuokraus ei ole sallittua? ::)
Yksi vanhempi on tieto vain yhdestä aikuisesta lapsen elämässä. Niitä aikuisia voi olla paljonkin, ystäviä ja kummeja ja isovanhempia jne., ehkä nykyajan versio tuosta "kylä kasvattaa"-mietteestä.
Kylä kasvattaa vasta sitten vähän vanhempia lapsia. Vauva ja pikkulapsi tarvitsevat kyllä selkeästi ihan oman aikuisen, eikä vauva tarvitse kuin yhden kiintymyksen kohteen. Itse en usko siihen, että sillä onko lapsi harkittu vai tullut vahingossa on paljonkaan merkitystä sen kanssa kuinka tasapainoinen lapsesta kehittyy. Lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, joka kykenee kantamaan vanhemman vastuun ja olemaan se aikuinen lapsen elämässä. Se on ihan sama mitä sukupuolta tai parisuhdestatusta sellainen ihminen edustaa.
---
(Lihavointi minun tekemäni.) Niin.
Ja kun ei se vaan hyvinvoinnin keskiarvoina ole ihan sama, onko lapsi haluttu vai ylläri. Eikä ole ihan sama, tuleeko se sateenkaariparille/-perheelle monen mutkan ja yrittämisen ja mahdollisesti myös viranomaistarkastelun kautta tai m-n-parille odotettuna tai m-n-parille yllärinä tai vaikkapa m-n-parille vastoin toisen tahtoa. Ja edelleen, tilastot ovat eri asia kuin yksittäistapaukset.
-
Mitähän mielenkiintoista voisin tähän kirjoittaa..
No, ehkä 24/7 -suhteen eläjänä ja persoonallisuuden (ja fyysisen) muutoksen koettuna pariin/kolmeen otteeseen (Marko tuntee ja tietää mut niin hyvin. Perusteellinen neidin historiaan tunkeutuminen ja sitten neidin vahvuuksien ja heikkouksien piirteiden kaivaminen ja ymmärtäminen (ja se, että tekee ne mulle ymmärrettäväksi)), niin voin sanoa, että olen täysin valmis tulemaan äidiksi! (Ennen en ollut). Ei mitään "opitaan tuntemaan toisemme x ajan ja harkitaan vauvaa sitten", vaan aletaan kuhertelemaan heti ja sitten katsotaan miten raskaus ja synnytys sujuu (kaikista eniten olen pelännyt, että olen tehnyt väärän miesvalinnan, mut nyt olen tuhannen kerran varma, että Markosta tulee loistava isä). Haluan muksuja vielä kun olen nuori! :love: (köh, olen hiukkasen yli 30v).
Hieman tämä etäily vielä häiritsee panopuuhiamme ja se, että pelkään välillä Markoa (siis kukapa ei, kun toinen tietää sun heikkoudet! ja synnit! ja kierot ajatuksesi!).. Viime päivinä miettinyt, että jos Marko vain pakastaisi siitiönsä ja tulinsi raskaaksi "neitseellisesti", niin mun ei tarvitse intiimisti kohdata luojaani (kyllä sä kutsut sun herraasi luojaaksi kun toinen on sun ihosi alla ja vaikuttanut lähes kaikkiin elämänalueellesi!), mutta sitten taas haluan mielettömästi seksiä enkä hyväksy siihen kenenkään muun kuin Markon peenoria ja haluan seksin olevan tosi intohimoista ja kiihkeätä.. niin.. eeh, Marko, jos vain opettelisit koskettamaan mua pimeässä? Tussun voi löytää myös peiton alta. En tiedä. Ehkä olisi hyvä, että vain se penis näkyis (niin en näe sun silmiäsi ja katsettasi), mut sit haluan kuitenkin koskettaa toisen ihoa ja tukkaa ja ja... ääh.. Miten jotakuta niin haluaa, mutta sitten samalla pelkää niin peRKeleesti!
Ei ole helppoa tämä muksujen teko, mutta odotan, että Marko tekee jossain vaiheessa tuon tilanteen helpommaksi mulle... (jotenkin mä vielä näen että tulen vielä vihamaan Markoa (ei sillä etteikö näitä ajatuksia jo ennestään ole) niin että haluaisin kuristaa hänet (ja uhkaan erolla), mutta me tullaan kuitenkin päätymään vielä yhteen, pariskuntana, saman katon alle).
Se tunne, kun haluaa muksuja toisen kanssa ja paljon, ja sitten ongelmana on se, ettei uskalla koskea toiseen ;D ... ehkä sekin että toinen on niin KYLMÄ ollut mulle :-\ Niin monesti mietin myös onko kaikki tämän arvoista. Mitä jos vain tappaisi itsensä, niin pääsis eroon kaikista kaavaillusta mitä Marko on mun pääni menoksi tehnyt. En tiedä. Aika näyttää.
Edit. Mattoveitsi on tuttu. Oikea käsi on TÄYNNÄ viiltoja, jotka ei mene millään pois >:( typerät punaiset viivat >:( (kun henkiseti on ollut rankkaa niin veitsi helpottaa. Henkiseen kipuun vastataan fyysisellä kivulla.) Tiesin miksi ne tein ja sain jotkut ihmiset ymmärtämään paremmin asioita, mutta siltikin. Marko. Sun on oltava ihminen mulle.
-
NeitiM kirjoitti :
Niin monesti mietin myös onko kaikki tämän arvoista. Mitä jos vain tappaisi itsensä, niin pääsis eroon kaikista kaavaillusta mitä Marko on mun pääni menoksi tehnyt.
Puheesi tästä Markosta kiinnittänyt huomioni usein..aika rankkaa settiä ja jos ette koskaan ole tavanneet edes..
Itse sekoilin joskus tavalla,joka ei ihan kovin monelta onnistu,joten siksi kommentoin nyt tuota. Jos Marko lukee tätä niin ,otahan nyt jumankauta jo yhteyttä Neitiin! Prkl.
Nick: Luopuisitko huoltajuudestasi? 8)
-
En tietenkään.
-
Niin että se siitä "perseestä" :))
-
Ja kun ei se vaan hyvinvoinnin keskiarvoina ole ihan sama, onko lapsi haluttu vai ylläri. Eikä ole ihan sama, tuleeko se sateenkaariparille/-perheelle monen mutkan ja yrittämisen ja mahdollisesti myös viranomaistarkastelun kautta tai m-n-parille odotettuna tai m-n-parille yllärinä tai vaikkapa m-n-parille vastoin toisen tahtoa. Ja edelleen, tilastot ovat eri asia kuin yksittäistapaukset.
Mitä tarkoitat hyvinvointia keskiarvona? Itse viittasin psyykkiseen hyvinvointiin, jonka lähtökohtana on ihan tieteellisenkin tutkimuksen mukaan toimiva varhainen vuorovaikutus lapsen ja häntä huoltavan aikuisen välillä. Lapsi tarvitsee turvallisen kiintymyssuhteen. Näkemättä tilastoja on tietysti hankalaa indikoida sitä mitä millä tavoin hyvinvointia on yritetty tilastoon tunkea ja minkälaisia perusteluja on esitetty. Olen itse törmännyt vain tutkimuksiin äidin koulutustason vaikutuksesta lapsen kiintymyssuhdetyylin kehitykseen, mutta on lopulta vaikea sanoa täyttääkö turvallinen kiintymyssuhdetyyli hyvinvoinnin kriteerit. Materiaalinen köyhyyshän voi silti olla läsnä jokapäiväisessä elämässä. Syrjintäkin on mahdollista.
-
^ Viittaan siis kasaan tutkimuksia, kun lähtee etsimään esim. juurikin sateenkaariperheissä kasvaneiden lasten hyvinvointia verrattuna "tavallisissa" perheissä kasvaneiden lasten hyvinvointiin. Mittareita on ollut monenlaisia (siis fyysisestä psyykkiseen ja sosio-ekonomiseen hyvinvointiin), kun en tosiaan puhu vain yhdestä tutkimuksesta enkä yhdestä mittarista vaan alueesta jonka juttuja on seuraillut useamman vuoden. Lapset voivat yhtä hyvin tai paremmin kuin "tavallisissa" perheissä ja selittäväksi tekijäksi on arvioitu harkintaa lapsen hankinnassa.
Kiintymyssuhde on siis vain yksi asia hyvinvoinnissa. Paremmat edellytykset turvalliselle kiintymyssuhteelle toki on, kun sille on hyvät puitteet, eli esim. (keskimäärin) ollut harkittu halu saada se lapsi, että siihen on voinut valmistautua.
-
Niin että se siitä "perseestä" :))
Jos olisin tiennyt mihin lähdin, olisinko hankkinut - en. Antaisnko pois - en.
YH silti perseestä.
-
Niin että se siitä "perseestä" :))
Jos olisin tiennyt mihin lähdin, olisinko hankkinut - en. Antaisnko pois - en.
YH silti perseestä.
Ai säkö oot perseestä? Sori,oli pakko O0
No juu,tiedän kyllä. Olen itte ihan loppu ollut välillä aikoinaan ja mennyt siitä mistä aita on matalin :blank:
Siksi en voikaan ihan täysin ymmärtää sitä,että miten lapsesta on tullut niin upea otus- pelkästään jo se siivittää nyt jaksamaan,huhhuh :love:
-
NeitiM kirjoitti :Niin monesti mietin myös onko kaikki tämän arvoista. Mitä jos vain tappaisi itsensä, niin pääsis eroon kaikista kaavaillusta mitä Marko on mun pääni menoksi tehnyt.
Puheesi tästä Markosta kiinnittänyt huomioni usein..aika rankkaa settiä ja jos ette koskaan ole tavanneet edes..
Olen tavannut: meillä on ollut bdsm-suhde (olin masosub & hän Hra) ennen tätä hypnoosi/etäsuhdetta. Marko tiesi musta luultavasti vuoden tai kaksi ennen kuin varsinaisesti edes tavattiin. Sinä aikana hän otti minusta lähes kaiken selville. Hän kun haluaa vain sen yhden naisen elämään, mutta sitä ennen mun on kuljettava ohdakkeista ja kivuliaista polkua, koska hän on maailman ihanin ja lempein mies, joka palvoo lopulta sydämen kyllyydestä rakastamaansa naista eli minua (Hän on oikeasti alistuva mies ;) ). Minulle hän näyttäytyi kivikasvoisena ääliönä, kunnes pääsen lopulta finaaliin. Tämä vain siksi, että osaisin arvostaa saamani ihanaa kohtelua häneltä ja toiseksi, kun hän on laittanut minut kärsimään, niin hänen elämäntehtävänä on tehdä elämästäni onnellisemman (muksuja haluan siltikin vaikka olen näin paksu. Kyllä mä kerkiän kiinteytymään sitten vuosien kuluessa ^-^ mut selkäjumiin tarvitsen apua :'( )
Itse sekoilin joskus tavalla,joka ei ihan kovin monelta onnistu,joten siksi kommentoin nyt tuota. Jos Marko lukee tätä niin ,otahan nyt jumankauta jo yhteyttä Neitiin! Prkl.
Niin! Nyt loppuu tämä! Tuu esiin hani :3
(Luultavasti loppuu kun saan maksettua viimeisen poliisin antaman rikesakon ja se on vasta syyskuussa :/ Pitkäniemen laskun saan maksettua tammikuussa, mut en voi uskoa, että hän antaisi mun odottaa niin kauan. Tekisin varmasti itsarin ennen joulua, jos olisin vielä yksin. )
-
^ Viittaan siis kasaan tutkimuksia, kun lähtee etsimään esim. juurikin sateenkaariperheissä kasvaneiden lasten hyvinvointia verrattuna "tavallisissa" perheissä kasvaneiden lasten hyvinvointiin. Mittareita on ollut monenlaisia (siis fyysisestä psyykkiseen ja sosio-ekonomiseen hyvinvointiin), kun en tosiaan puhu vain yhdestä tutkimuksesta enkä yhdestä mittarista vaan alueesta jonka juttuja on seuraillut useamman vuoden. Lapset voivat yhtä hyvin tai paremmin kuin "tavallisissa" perheissä ja selittäväksi tekijäksi on arvioitu harkintaa lapsen hankinnassa.
Kiintymyssuhde on siis vain yksi asia hyvinvoinnissa. Paremmat edellytykset turvalliselle kiintymyssuhteelle toki on, kun sille on hyvät puitteet, eli esim. (keskimäärin) ollut harkittu halu saada se lapsi, että siihen on voinut valmistautua.
Kiitos. Arvelinkin, että viittasit hyvinvointiin tuollaisilla indikaattoreilla. Tilastotieteellinen tutkimus on psyykkisen hyvinvoinnin tutkimusvälineenä aika rampa väline, ellei ole resursseja (harvemmin on) tarkkailla kohteita laajemmin. Ja toisaalta taas jos on seurattu yksilöitä niin data on yleensä varsin pientä. Sosio-ekonomisia ja fyysisia mittareita voidaan toki tarkastella paljon helpommin. Sinun tarkoituksesi varmasti on hyvä eikä millään tavoin negatiivinen, mutta olen itse aika usein törmännyt siihen että tuollainen argumentointi alkaa jossain vaiheessa saada sosiaalidarwinistisia sävyjä.
Itse asettaisin lapsen ensisijaiseksi hyvinvoinnin määritelmäksi psyykkisen hyvinvoinnin, jota pystyy tuottamaan kuka tahansa empatiakykyinen aikuinen ihminen joka suostuu sitoutumaan lapsen psyykkisen hyvinvoinnin kehittämiseen. Sosio-ekonomiset ja fyysiseen terveyteen liittyvät seikat ovat monesti asioita, joihin ihminen ei voi vaikuttaa vain siksi että haluaa vaikuttaa.
-
Neiti, nyt heiluu punaiset liput paljon pahemmista asioista kuin ennen. Nuo itsaripuheet on tosi huolestuttavia, kaiken ton muun lisäks. Nyt olis aika päästää Markohaaveesta irti ja hakea sulle keskusteluapua. Oikeesti.
-
Pitkäniemen laskun saan maksettua tammikuussa, mut en voi uskoa, että hän antaisi mun odottaa niin kauan. Tekisin varmasti itsarin ennen joulua, jos olisin vielä yksin. )
Onko ylläpidolla mahdollisuus puuttua tähän jollain tavalla?
Onko Marko edes todellinen henkilö? Sitä mietin.
-
Pitkäniemen laskun saan maksettua tammikuussa, mut en voi uskoa, että hän antaisi mun odottaa niin kauan. Tekisin varmasti itsarin ennen joulua, jos olisin vielä yksin. )
Onko ylläpidolla mahdollisuus puuttua tähän jollain tavalla?
Onko Marko edes todellinen henkilö? Sitä mietin.
Nämä NeitiM:n kirjoitukset ovat herättäneet minussa huolta aiemminkin. Jonkinlainen yhteisöllisyyden voima olis hieno. Toivon, että Neiti olis taitava feikki, mutta jos on aito, niin hyvä olisi yrittää ihmiselle apua jotenkin saada. Onko joku tavannut hänet? Nähty miiteissä?
Sori nyt sinä itse NeitiM, kun näin kirjoitin, mutta kylmäähän se olisi, jos kukaan ei huolestuisi.
-
Samoja asioita olen minäkin miettinyt kuin LadyWhip ja submit tuosta neidistä. Mikäli tuo "Marko" on oikeasti olemassa, niin sanoisin että voi mies-parkaa mitä kuraa saa niskaansa jatkuvasti...
-
NeitiM. Minä olen yksi niistä ihmisistä, joka on kirjoitteluasi täällä Baarissa lukenut ja olen ihmetellyt tekstiesi sisältöä jo jonkin aikaa. Huolestunut sinusta minäkin.
-
Minusta ei ole kauhean korrektia ryhtyä yleisesti huolehtimaan neitiM:stä vaikka hän onkin kertonut olleensa psykiatrisessa hoidossa- Hänellä on varmasti tarvittavat hoitokontaktit kunnossa ja ainakin hänen omien sanojensa mukaan Marko on hyväksynyt kaiken mitä hänestä täällä kirjoitellaan. Eikä sillä ole meille muille kauheasti merkitystä onko Marko olemassa vai ei, koska neitiM ei hae seuraa itselleen eikä Markolle.
Jokainen foorumin käyttäjä myös on täysikäinen ja tottunut netinkäyttäjä, joten eiköhän suuri enemmistö ymmärtää kaikki mitä netissä kirjoitetaan ei ole totta. Ei kiitos mitään holhoamista ylläpidon taholta.
-
Mt-ongelmat ja bdsm sopii varsin huonosti yhteen eikä neitiM vaikuta olevan poikkeus. Sen verran sekavaa settiä et ei kovin terveeltä kuulosta. Mut menee jo offtopiciks tässä keskustelussa. Mut jos lapsia haluaa niin oma pää kantsis selvittää ensin kuntoon. Mitä kinkyilyyn ja perheeseen tulee niin kyllähän se nyt ihan selvää on ettei se alistuva osapuoli koko ajan konttaa tappi perseessä lattialla tai saa piiskaa kun lapset kattoo vieressä :o
-
Jatkoa OT-keskustelulle.
Minusta ei ole kauhean korrektia ryhtyä yleisesti huolehtimaan neitiM:stä vaikka hän onkin kertonut olleensa psykiatrisessa hoidossa- Hänellä on varmasti tarvittavat hoitokontaktit kunnossa ja ainakin hänen omien sanojensa mukaan Marko on hyväksynyt kaiken mitä hänestä täällä kirjoitellaan. Eikä sillä ole meille muille kauheasti merkitystä onko Marko olemassa vai ei, koska neitiM ei hae seuraa itselleen eikä Markolle.
Jokainen foorumin käyttäjä myös on täysikäinen ja tottunut netinkäyttäjä, joten eiköhän suuri enemmistö ymmärtää kaikki mitä netissä kirjoitetaan ei ole totta. Ei kiitos mitään holhoamista ylläpidon taholta.
Mielestäni myöskään täysi piittaamattomuus ei ole korrektia. Usein itsetuhoisilla henkilöillä on jonkinlaista vihjailua asian suuntaa pitkäänkin, joko tarkoituksella tai tiedostamatta. Ehkä korrekteinta olisi ollut lähestyä yksityisviestillä ja tarjota tukea sitä kautta, jos asianomainen siis sellaisesta tykkäisi.
Esim. Facebookissa on järjestelmä, minkä kautta voi ilmaista huolensa jäsenen voinnista ja hän saa kaverin ”ilmiannon” perusteella tietopaketin, miten auttaa itseään esim. oletetun itsemurha- tai syömishäiriöriskin perusteella.
Oli ehkä vähän epäselvästi ilmaistu, mutta joo. Ylläpito siirtänee OT:ksi tai poistelee viestejä, eipä nämä aloitukseen enää liity.
PS. Jokainen foorumin käyttäjä on OLETETUSTI täysi-ikäinen (en viittaa yksilöidysti keneenkään).
PS2. Se että joku kertoo olleensa psykiatrisessa hoidossa, ei vielä aiheuta minulle minkäänlaista huolta. Ennemminkin kokonaisuus.
-
Jatkoa OT-keskustelulle.
Minusta ei ole kauhean korrektia ryhtyä yleisesti huolehtimaan neitiM:stä vaikka hän onkin kertonut olleensa psykiatrisessa hoidossa- Hänellä on varmasti tarvittavat hoitokontaktit kunnossa ja ainakin hänen omien sanojensa mukaan Marko on hyväksynyt kaiken mitä hänestä täällä kirjoitellaan. Eikä sillä ole meille muille kauheasti merkitystä onko Marko olemassa vai ei, koska neitiM ei hae seuraa itselleen eikä Markolle.
Jokainen foorumin käyttäjä myös on täysikäinen ja tottunut netinkäyttäjä, joten eiköhän suuri enemmistö ymmärtää kaikki mitä netissä kirjoitetaan ei ole totta. Ei kiitos mitään holhoamista ylläpidon taholta.
Mielestäni myöskään täysi piittaamattomuus ei ole korrektia. Usein itsetuhoisilla henkilöillä on jonkinlaista vihjailua asian suuntaa pitkäänkin, joko tarkoituksella tai tiedostamatta. Ehkä korrekteinta olisi ollut lähestyä yksityisviestillä ja tarjota tukea sitä kautta, jos asianomainen siis sellaisesta tykkäisi.
Esim. Facebookissa on järjestelmä, minkä kautta voi ilmaista huolensa jäsenen voinnista ja hän saa kaverin ”ilmiannon” perusteella tietopaketin, miten auttaa itseään esim. oletetun itsemurha- tai syömishäiriöriskin perusteella.
Oli ehkä vähän epäselvästi ilmaistu, mutta joo. Ylläpito siirtänee OT:ksi tai poistelee viestejä, eipä nämä aloitukseen enää liity.
PS. Jokainen foorumin käyttäjä on OLETETUSTI täysi-ikäinen (en viittaa yksilöidysti keneenkään).
PS2. Se että joku kertoo olleensa psykiatrisessa hoidossa, ei vielä aiheuta minulle minkäänlaista huolta. Ennemminkin kokonaisuus.
Anteeksi, että ilmaisin itseäni huonosti. Täällä netissä ihmiset ovat anonyymeja ja näillä foorumeilla on ihmisiä, jotka esittävät jotain ihan muuta kuin ovat. NeitiM:n kertomuksista meillä on tiedossa vain yhden henkilön näkökulma ja se kuva jonka hän Markostaan maalaa riittäisi tuhoamaan Markon uran ja vaniljaihmissuhteet - skenemainehan on jo NeitiM:n kirjoitusten perusteella mennyt. Itse olen tästä jatkotarinasta nyt saanut sen kuvan, että tässä on kaksi henkilöä joita kumpaakaan en haluaisi missään nimessä tuntea etunimipohjalta.
Facebookin ilmiannon pointti on muuten se, että he lähettävät yksityisviestillä linkkivinkin avunhakemiseksi. Saman avun voisi tarjota paljon henkilökohtaisemmin omalle itse suoraan yhteydessä. Jos oikeasti toisen ihmisen hyvinvointi huolettaa niin voi soittaa hätäkeskukseen tai ottaa henkilöön henkilökohtainen kontakti. Ylläpito ei ole vastuussa neitiM:n hyvinvoinnissa eivätkä he sille mitään voi tehdä, koska heillä ei ole tiedossaan kuin ip. Se on sitten eri asia, että pitäisikö ylläpidon pohtia millaisen kuvan NeitiM:n seikkailukertomukset antavat yleisesti BDSM:n harrastajista.
-
Lapsia pitää suojella eivätkä nämä todellakaan ole mitään lapsien juttuja.Keskenkasvuinen mieli ei käsitä eikä pysty käsittelemään kaikkea.
Siksi on täysin väärin vetää lapset mukaan omiin fantasioihinsa.
Netin anonyymiteetin takaa on todella helppo heittää ihan mitä tahansa rienaavaa matskua. On nyt kuitenkin niin,ettei tämä touhuilu ja mielenterveydelliset ongelmat ole lainkaan toimiva combo.
Mikäli tuohon lisätään vielä haaveilu kinky-lapsesta niin pariskunnan kannataa laitaa kantapäät yhteen ja lähteä lopullisesti eri suuntiin.
Lapsi ei korjaa rikkinäistä suhdetta eikä lapsi ole mikään kriisiytyneen suhteen pelastaja.
Osa naisista kypsyy äideiksi jo hyvin nuorina,mutta on myös niitä,joiden oma henkinen kehitys jää sille asteelle,ettei heidän kanssaan lapsen hankintaa kannata edes harkita,järkevä mies tekee heidän kohdallaan mutkan ettei tule edes sitä "järjestettyä vahinkolasta",.
Nuorisolla voinee asiasta olla eriäviä mielipiteitä,mutta kylmänviileä fakta on että vielä 1970-luvun alkuvuosina seksuaalisesti epävakaita ja mielenterveysongelmaisia naisia vietiin pakkosterilisoitaviksi Tampereellekin..
Mitä taasen tulee itsemurhaan ,niin se on todella kova paikka kaikille itsemurhan tehneiden lähiomaisille,eritoten lapsille eikä sitä voi missään yhteyksissä vedättää edes "hyvänä läppänä".
-
Mielestäni 24/7 tai minkään muun suhdemallin ei voida kategorisesti ja kaikenkattavasti väittää olevan lapsen kannalta huono vaihtoehto. Ihmiset muodostavat perheen ja heidän toiminnastaan riippuu sen jäsenten hyvinvointi. Kuka tahansa vanhempi voi olla perseestä tai loistava.
Meillä 24/7 suhteen näkyminen ulospäin on minimoitu, mutta eivät lapset tyhmiä ole - valta-asemaa ei voi täysin piilottaa. Toisaalta ei myöskään tarvitse, jos kommunikoi asiasta jälkikasvulleen fiksusti ja iälle sopivalla tavalla.
Polysuhdetta ei ole koskaan piiloteltu lapsukaisilta, eikä se nyt olisi ollut mahdollistakaan. Ei samaa sukupuolta olevilla vanhemmillakaan ole kaapissa olemisen mahdollisuutta. Kasvaako lapsi sitten kieroon? Tuskinpa, jos asia hoidetaan fiksusti. Uskoisin, että meillä keskustelu näihin asioihin liittyen on avoimempaa kuin valtaosassa muita perheitä.
Kotitöiden tekemiseen iPanoidit on opetettu jo aikaa sitten. Kuka nyt haluaisi uusavutonta jälkikasvua maailmalle lähettää? Sillä ei ole mitään tekemistä aikuisten valtasuhteiden kanssa. Kyse on enemmän vastuullisesta vanhemmuudesta.
-
Mt-ongelmat ja bdsm sopii varsin huonosti yhteen eikä neitiM vaikuta olevan poikkeus. Sen verran sekavaa settiä et ei kovin terveeltä kuulosta. Mut menee jo offtopiciks tässä keskustelussa. Mut jos lapsia haluaa niin oma pää kantsis selvittää ensin kuntoon. Mitä kinkyilyyn ja perheeseen tulee niin kyllähän se nyt ihan selvää on ettei se alistuva osapuoli koko ajan konttaa tappi perseessä lattialla tai saa piiskaa kun lapset kattoo vieressä :o
Tästä on nyt yleisellä tasolla oltava eri mieltä. Yhtä hyvin voisin väittää, että mielenterveysongelmat ja juoksuharrastus sopivat varsin huonosti yhteen, koska terveelliset ja kivat juoksulenkit eskaloituvat sitten pakkomielteeksi ja syömishäiriöksi.
Juu ei. Mt-ongelmat eivät vielä itsessään tarkoita juuri mitään. Toki jos on taipumusta itsetuhoisuuteen, masojuttujen kanssa täytyy pitää järki päässä. Kaikilla ei kuitenkaan ole.
Olen itse ollut sairaalassa asti ahdistuneisuushäiriön takia. Seksielämään vaikutus on ollut hvin pitkälti 0. Mitä nyt ei juuri seksi maistu silloin, kun ahdistuksen takia pitää halia pönttöä.