BDSM-baari

Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: MissSofia - 17.03.2011, 23:53

Otsikko: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: MissSofia - 17.03.2011, 23:53
Kaappikinkyksi en halua, mutta julkikinky en myöskään ole. Näin subielämäni alussa on ollut hetkiä, kun olen halunnut julistaa koko maailmalle, kuinka hienon uuden puolen olen itsestäni löytänyt, mutta on ollut myös niitä hetkiä, kun on tehnyt mieli vain salaperäisesti myhäillä muiden ihmisten seassa omalle salaisuudelleen. Päässäni olen paljon pyöritellyt kysymystä siitä, kenelle kaikille voin kertoa uudesta itsestäni. Olen mielestäni päätynyt hyvään ratkaisuun, mutta haluaisin silti kuulla teiltä kokeneemmilta, kuinka julkisesti tai salaisesti te olette kinkyjä? Onko asia edes niin mustavalkoinen?

Minä olen kertonut kinkiydestäni muutamalle lähimmälle ystävälleni. Ensinnäkin sen takia, että me olemme olleet aina kiinnostuneita kuulemaan toistemme kuulumisia, liittyivät ne sitten mihin tahansa. Toiseksi sen takia, että en ole edes halunnut pimittää heiltä tätä puoltani. En halua heidän ajattelevan, että elän jotain pimeää kaksoiselämää, josta ei saa ulkopuolisille kertoa mitään.

Olen toisaalta myös halunnut pitää uuden puoleni suhteellisen pienen porukan tiedossa ja siksi olen kertonut siitä vain näille lähimmille ystävilleni. Heistä voin olla varma, että he eivät tuomitse tekojani, ja he osaavat pitää asiani itsellään. Sisaruksille tai muille perheenjäsenille/sukulaisille en ole ajatellutkaan kertovani mitään, enhän ole heidän kanssaan ennenkään puhunut seksuaalisuudestani.

Aiemmin olen ollut kaveripiirissäni hyvinkin avoin seksuaalisuudestani, mutta nyt olen tullut siihen päätökseen, että siitä saavat kuulla vain ne, joihin todella luotan. Joillekin tutuilleni saattaakin tulla yllätyksenä, että heidän uteluihinsa ei vastatakaan niin suorasanaisesti kuin aiemmin. Kovasti olen pohtinut, mitä kaikkea heille voisi sanoa paljastamatta liikaa, mutta toisaalta antaen heille edes jonkinlaisen vastauksen. Kieltäydynkö kertomasta mitään, paljastanko sen verran, että heitä jää vaivaamaan se, mikä on koko totuus, vai joudunko kertomaan valkoisia valheita? Miten te muut olette ratkaisseet samankaltaiset tilanteet? Toki ymmärrän, että lopullinen päätös siitä, mitä kerron, on omissa käsissäni, mutta muiden kokemukset voisivat selkeyttää omiakin ajatuksiani.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Verna - 18.03.2011, 10:30
Noin äkkipäätään tulee mieleen kolme ihmistä, joilla on jokin haju siitä, mitä makkarin kaapista löytyy.

Ensimmäinen näistä on sellainen, että en osaa päättää katuako vai ei, en siis pelkää, että juttu ainakaan leviäisi, ko. henkilöllä kun on eräiden tapahtumien jälkeen lehmä vähintään yhtä syvällä ojassa kuin minullakin. Ilmeisesti hän on yhtä kiusaantunut kuin minäkin, joten asiaa ei ole otettu ikinä puheeksi. Mutta hän siis tietää eniten kaapin sisällöstä, ainoa, joka on nähnyt lelut.

Toiselle ihmiselle olen kertonut erittäin pehmoisen ja varovaisen version vinkkien muodossa, kun hän kysyi minulta suoraan, olenko kokeillut ikinä mitään piristävää miehen kanssa makuuhuoneessa ja voisinko antaa joitakin vinkkejä. En kärsinyt kysyä, mistä hän sai päähänsä kysyä juuri minulta? ;)

Kolmas ihminen, jolle olen asiasta kertonut, on ainoa näistä, joka tietää, mikä tässä touhussa on minulle oikeasti tärkeää ja "se" juttu. Näiden kahden muun kanssa en ole ottanut asiaa puheeksi, vaikkei se ole mikään hirmuinen perversio, vaan ihan peruskauraa tietääkseni. Jos jotakin juttua jonnekin leviäisi näiden kahden ekan asiasta tietoisen ihmisen kautta, kukaan ei pääse tökkäämään tosi kipeästi, kun eivät tiedä, mistä narusta vetää. (Lällätilei  >:D )

BDSM-baari on eka tämän aihepiirin foorumi, johon liityin, mutta onneksi tämän "erikoisalani" foorumi löytyy suomenkielisenä myös :) Siellä toki tiedetään aiheeseen liittyen kaikki mahdollinen ja mahdoton minustakin, mutta ei sielläkään koko totuutta. Tykkään pitää asiat erillään ja kokonaisuuden vain harvojen ja valittujen tiedossa. Eli vaikka olen käynyt miiteissäkin, ei sakista löydy enempää kuin yksi, joka voi oikeasti sanoa tietävänsä jotakin. Se sama siis, joka pääsi listallani kolmoseksi.

Yksi typerä tilanne on koettu kotikylillä, harmittaa, että menin lukkoon, enkä selittänyt mitään. Mies halusi välttämättä lyödä vetoa, uskallanko tämän pikkupaikan ruokakauppaan reisisaappaissa ja muussa tällingissä. Koska oli talvi, suostuin, sillä minulla on pitkä villakankainen talvitakki, jonka ajattelin peittävän suurimman osan näkymistä. Kaupasta päästiin muutamien pitkien katseiden jälkeen kommelluksitta ulos, mutta pihassa tuli vastaan ex-luokkakaveri, joka kiinnostui heti kengistäni ja tempaisi takin auki nähdäkseen ne paremmin. Tilanne oli kaikin puolin vaikea. Ehkä hän ei ajatellut lopulta kummoisiakaan, mutta mistäs minä tiedän, onko hän umpivanilja vai ei?

Tämä neljäs tyyppi nyt sitten "tietää" jotakin, olisi se hitsin lystiä saada selville, että miten hän tilanteen tulkitsi. Siinä kohtaa olisi ollut hyvä, jos hän olisi ollut asioista tietoinen, mutta minkäs sille enää teit?

Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Nuppuorja - 18.03.2011, 15:33
Minä olen aika yksityisyyttäni rakastava ihminen yleensäkin, joten en kerro seksuaalisista mieltymyksistäni kuin niille joita asia koskee. En ole myöskään hirveän kiinnostunut välttämättä siitä mitä ja miten muut seksinsä hoitavat. En kyllä myöskään peittele vapaa-ajallani esim. piiskanjuomuja tai muita. Eivät ole ystävät juuri kyselleet  >:D Kotona asia näkyy kuvien, kirjallisuuden ym. muodossa, joten luultavasti ne jotka osaavat yhdistää 1+2 tietävät. Siinäpä se.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: n4103xxl - 18.03.2011, 17:15
Minä olen ihan avoimesti kinky. Piiskat köydet yms, roikkuu olohuoneen seinällä, pylvässängyn vieressä. Suht kaikki ketkä ovat luonani käyneet, ymmärtävät kyllä harrastukseni, toki vermeiden eteen saa vedettyä verhon, jos esim isä tulee kyläilemään... tai huoltomies, muuten ne on kaikki yleensä näkyvillä. No, ystäväpiirikin kyllä koostuu pelkistä kinkyistä :)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: MissSofia - 18.03.2011, 18:18
En kyllä myöskään peittele vapaa-ajallani esim. piiskanjuomuja tai muita.

Tuollaisiakin tilanteita itse asiassa mietin. Kävin tässä eräs päivä lääkärissä ja takapuoltani koristi iso mustelma. "Olet tainnut kaatua aika pahasti?" oli lääkärin ensimmäinen kommentti mustelmaan. "Juu, no oli se vielä pari päivää sitten pahemman näköinen." Tuosta tilanteesta pääsin siis aika helpolla, mutta entäs sitten, kun näkyvissä on selvä kädenjälki tai kepin iskut? "Kaaduin oman käteni/kotioven ritilän päälle?" :D

Toisaalta, mitäs sitä noin selkeissä tapauksissa turhaan kiertelemään. Jos joku uskaltaa siinä vaiheessa kysyä, taitaa vastuu järkytyksestäkin siirtyä kysyjän harteille.  ;)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: ursa - 18.03.2011, 18:30
En kyllä myöskään peittele vapaa-ajallani esim. piiskanjuomuja tai muita. Eivät ole ystävät juuri kyselleet  >:D

Kävin viime vuoden loppupuolella hierojalla enkä muistanut enään selässäni ja takapuolessani olleita vanhoja piiskan ja läimyrin jälkiä. Hierojanainen huomasi ne ja alkoi ääneen ihmettelemään, että "mistä siulle tällaiset jäljet on tullut?". Ei juuri sillä hetkellä tullut mieleen mitään sopivaa selitystä, joten päätin pysyä hiljaa ja teeskennellä nukkuvani.  O:-)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Koo - 18.03.2011, 18:32
Minä olen sitten ihan vastakohta teille muille. Olen kaikissa asioissani hyvin pidättyväinen ja vaitelias enkä ole tämän kinkyilynikään suhteen muuta. No toisaalta, muiden "harrastusteni" myötä on paljon sellaista mitä on parempikin pitää vain omana tietonani.

En mitenkään häpeile sitä mitä olen, ei vain ole minulle luonteenomaista kertoilla ja avautua kenellekään tekemisistäni.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: mauje - 18.03.2011, 18:43
Muutama normiystävä duunissa tietää...eikä ole moksiskaan. Pari vaniljaystävääkin tietää, osa arvailee muttei uskalla kysyä. Ja jos uskaltaa kysyä niin minä uskallan kyllä kertoa...menemättä ihan yksityiskohtiin.
Veikkaan että jos duunissa joku kysyisi piiskanjäljistä ja kertoisin totuuden, vastaus olisi: älä puhu p*&kaa, kännissä könysit kuitenkin...
Lapset ovat sitten se hankalampi juttu...mutta vaatteet voi riisua ja pukea kylppärissä, käsivarsissa on usein mustelmia ihan duuninkin vuoksi. Joku päivä kai niillekin paljastuu jotakin...vaikka se puoli elämästä onkin ihan muualla kuin saman katon alla lasten kanssa.
 Ja kun minä olen sadistinen osapuoli niin otan huomioon mustelmien määrän, sijainnin ja laadun jos se on tarpeen...tietenkin se pitää tietää etukäteen.
Asioita ajateltuani lakkasin murehtimasta ihmeemmin... :)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: ursa - 18.03.2011, 18:55
Asioita ajateltuani lakkasin murehtimasta ihmeemmin... :)

Kinky Pohjolan bussimatkalla pysähdyimme kahville Jyväskylässä huoltoasemalle. Yksi seurueemme jäsenistä kertoi paikallisille baarin asiakkaille, että "tässä on bussilastillinen pervoja menossa Ouluun bileisiin. Osa menee antamaan ja osa saamaan piiskaa."  :))

Ihan tyylikkäästi tehty.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Leikkisa - 18.03.2011, 20:28
Minä olen noin yleisesti ottaen kaapissa, mutta kinkyilypuolesta tietävät sitten toiset kinkyt ja exät lähinnä.

Välillä sitä tietenkin tekee mieli sanoa joku repäisevä kommentti asiassa kuin asiassa, mutta tyypillisesti jätän kyllä kaikki vihjeet antamatta, vaikka minun kaveripiiri tuskin lähtisi hirveästi tuomitsemaan. Se on kuitenkin minulle seksuaalisuutta, eikä harrastus ja sillä tavalla aika yksityinen asia.

Jos minulta asioita utelee joku, jolle en halua mitään paljastaa, voin kyllä hyvin kieltäytyä vain vastailemasta. Olen niin huono valehtelija, että tuo on minulle paljon parempi ratkaisu  ;D
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 19.03.2011, 04:36
Päässäni olen paljon pyöritellyt kysymystä siitä, kenelle kaikille voin kertoa uudesta itsestäni. Olen mielestäni päätynyt hyvään ratkaisuun, mutta haluaisin silti kuulla teiltä kokeneemmilta, kuinka julkisesti tai salaisesti te olette kinkyjä? Onko asia edes niin mustavalkoinen?

  Salaisuutena en sitä aivan pidä, mutta olen huomannut, että monien ihmisten on parempi olla tietämättä, koska se ei ole heille neutraali asia. Tavalliset "vaniljasukujen" edustajat saattavat
alitajuisesti hakea siitä jotain tuomittavaa. Tulee mieleen vähän noitavainot ja sellaiset uskovaisten selkkaukset. Tai jääkiekko. Jos sanot lätkäfanille, ettet tiedä lätkästä mitään tai pidät munille potkimisesta, kyllä se voi johtaa selkkaukseen. Se tietenkin on hassua, että saatuaan selville kinkyytesi tavallinen ihminen voi ruveta painostamaan ja
tenttaamaan sinua, mutta sinä et tietenkään saa käydä ottamassa valokuvia hänen makuukamaristaan, kun taas SINÄ joudut hänelle aina välillä vähän selvittämään omaa seksuaalisuuttasi ja seuraamaan hänen psyykkisiä vaikeuksiaan, jotka liittyvät tietenkin SINUUN. Toki osa tavallisista ihmisistä ottaa asian vastaan olankohautuksella, mutta nyt ei puhuta siitä.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: telle - 19.03.2011, 08:54
Sisarukset tietävät, samoin vanhimmat vaniljaystävät, ja 17-vuotiaalle esikoiselle on ollut pakko hiukan kertoa. Pikkuserkku  lakkasi pitämästä yhteyttä, kun avauduin taipumuksistani :) Hmm, näköjään kaikki ne vaniljaihmiset, joiden kanssa seksistä on puhuttu aina, tietävät :o Ilmeisesti meitä Domin kanssa voi kutsua ihan julkikinkyiksi... 
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: MasterOpie - 19.03.2011, 12:03
3 hyvää vaniljaystävää tietää, mutta kaikkein paras ystäväni ei kuitenkaan. Hän lämpenee kaikille uusille asioille liian hitaasti, joten olen katsonut parhaaksi olla kertomatta. Yksi näistä kolmesta (niin perusvanilja kuin vain voi olla) on hyvin maailmanmenoa pohdiskeleva tapaus, joka hyvällä haastaa minut keskusteluun joka viikko jostain kinkkisestä jutusta.  Keskustelut on todella antoisia ja kieltämättä hän tuo mukaan keskusteluun erittäin hauskoja näkökulmia, jotka pistää aina välillä kovasti pohtimaan.
Samassa taloudessa kanssani asuu teinityttäreni ja välillä kaksikin, joten näiden kanssa joutuu taiteilemaan välillä hurjasti. Joskus on ollut väärä sivu auki koneella kun tytär on sinne päin vilkaissut ja olen saanut kuulla jos jonkinmoista arvostelua sen myötä. Leluja eivät ole nähneet mutta vähän väliä (ainakin alussa) sain vastailla kysymykseen "mitä on tuossa lukitussa arkussa?".
Luonteeltani olen sen verran avoin ja mutkaton että en varsinaisesti mitään halua piilotella tai salatakkaan (no lapsilta kyllä). Ja jos nyt joku ystävä suoraan kysyisi niiin yhtä suoran vastauksen saisi takaisin. Ja jos nyt jostain syystä hän ei asian kanssa voisi olla, niin sitten lieneisi parasta ettei oltaisikaan ystäviä.

- Opie
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: TragedyForYou - 19.03.2011, 13:16
Siskoni tietää että käyn pervobileissä - ei tosin ole kysynyt enempää eikä mulla ole ollu tarvetta kertoa.
Suurin osa kavereista on sen verran vapaamielisiä että tietävät kyllä. On myös kavereita jotka eivät tiedä, eikä tarvikaan tietää. Hyvä näin.
Mä hieman vierastan sitä kun jossain miiteissä on piiskat esillä ja niitä reteesti kannetaan "tavisten" keskellä. Mä en välttämättä halua että mun ulkoisesta habituksesta voi päätellä suuntautumiseni enkä halua tehdä pervoudestani numeroa.
Myönnän olevani pervonakin hieman tiukkapipo.
Tarvetta ei ole hieroa näitä pervojuttuja kenenkään naamalle vaan kunnioittaa kaikkien yksityisyyttä. Eihän vaniljatkaan ala nussimaan toisiaan baarissa tms.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: saappaat - 19.03.2011, 13:34
Minä en ole kertonut kenellekkään taipumuksistani. Olen ollut "kaapissa" koko ikäni.
En voisi kuvitella mitä sukuni ja vaimoni ajattelee jos saisi tietää. Ainoa joka tietää on dominani jonka luona käyn sännöllisesti.
On henkisesti kovin raskasta vetää muuta roolia kuin on. Nuorempana ei ollut mitään "baareja" ym, tapaamisaikkoja missä S/M ihmiset tapasivat. Minäkin pidän kumista ja aina salassa
nuolin ja imin löytämiani kontio tai hai saappaita ja runkkasin kumihanskat kädessä.'
Kukaan ei tiennyt, jo nuorena poikana tunsin kumiin kiihotusta.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Glori - 19.03.2011, 14:37
Olen kertonut vain yhdelle tuttavapariskunnalle. Oli vaan pakko kertoa ja avautua jollekin. Kaikki uusi sisältä löytynyt täytti pään ja piti päästä keskustelemaan. Heille oli helppo kertoa, koska he ovat avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Tiettyyn rajaan asti, tulin huomaamaan. Eivät he tuominneet, mutta olivat ensin huvittuneita ja sitten kiusaantuneita kun tajusivat että olen tosissani.
Muutamia kuukausia sen jälkeen kun olin kertonut he kysyivät "vieläkö sessioin"? Aika suoraan sain kuulla että he pitivät minua hurahtaneena ja että tuon hullutuksen voisi lopettaa. Sen jälkeen rekkauduin ensimmäisen kerran kinkyfoorumiin saadakseni juttuseuraa.
(kumma kyllä, kelpasin aiemmin ja kelpaisin edelleen piristämään heidän avioelämäänsä)

En hirveästi välitä mitä minusta ajatellaan. Olen vain halunnut välttää edellä kuvattuja kiusallisia tilanteita.

Lapseni ovat suvaitsevaisia. Ihminen nähdään ihmisenä eikä (minkään lajin) vähemmistönä. Luulen että heiltä saisin hyväksynnän, jos he joskus kysyvät/päätän heille kertoa. Toivon näin - todella.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: hippolyta - 20.03.2011, 08:53
Itse olen pääosin kaapissa. Kuitenkin kummatkin sisarukseni, yksi työkaverini ja muutama muu ystävä on, kenelle olen kertonut suoraan. Silti, jos minulta kysyy, en lähde asiaa välttämättä peittelemään. On silti muutamia ihmisiä, kenelle ei tulisi mieleen kertoa. Ei siksi, ettäkö häpeäisin sitä mitä olen, vaan siksi että "suojelen" heitä, kun tiedän etteivät he ehkä pystyisi asian kanssa elämään, vaikka kyseessä onkin minun elämäni eikä heidän.

Lapset ovat sen verran pieniä, että vielä heillä ei ole tarvetta tietää mitään. En silti usko, että siitä syntyy ihmeemmin ongelmia, kun kasvavat ja alkavat ymmärtämään. Minulla on aina ollut paljon mustelmia, joiden syntyä en edes aina itsekään tiedä. Ja esimerkiksi viime bileisiin lähtiessä puin pvc-korsetin kotona päälle toisen lapsen vielä ollessa kotona. Kovin tuntui tuo materiaali pikkuneitiä kiinnostavan, mutta eihän tuollainen 1,5-vuotias vielä mitään tajua. :)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: hiz - 20.03.2011, 10:01
Luulen että olisin avoimempi asiasta jos olisin sinkku, mutta kun olen suhteessa niin kaikki mitä sanon paljastaa epäsuorasti myös mieheni tekemisiä. Siksi pidän tämän puolen itsestäni salassa. Paras ystäväni tietää ehkä jonkin verran mutta ei sen enempää kun minäkään hänen seksielämästä tiedän (=en paljonkaan mitään, enkä haluakaan).

Luonteeltani olen sen verran avoin ja mutkaton että en varsinaisesti mitään halua piilotella tai salatakkaan (no lapsilta kyllä). Ja jos nyt joku ystävä suoraan kysyisi niiin yhtä suoran vastauksen saisi takaisin.

Tämä kuulostaa tutulta, aikaisemmin en oikein kokenut tarvetta salata itsestäni mitään, tarjoilen aika huoletta tarinoita mokistani ja muitakin yksityiskohtia ja mielipiteitä vaikka mistä kenelle tahansa joka vaan jaksaa kuunnella.  8)  Nyt kinkyilyn takia olen joutunut oppimaan pitämään myös salaisuuksia ja välillä venytellä totuutta. Toisaalta niin ne vähät omat pienet salaisuudet mitä "kaapissani" joskus oli, on nyt suurin osa tullut jaettua D:ni kanssa. Joten tavallaan olen kertonut joillekin kaiken ja joillekin en mitään.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: PinkCat - 20.03.2011, 12:32
Kaveripiiri on kaikkien näiden vuosien jälkeen niin "kinkiytynyttä" että joskus ei aina muista ettei kaikki kuitenkaan ole. Mulla on esim töiden kautta iha hyviä ystäviä joiden kanssa vietetään vapaa-aikaakin yhdessä mutta heille en kertoisi mistään seksiasioistani. Esim kotibileiden järkkääminen saattaa olla haasteellista, pitääkö olla kahdet vai yrittää piilottaa kinkyjutut muilta kavereilta jne (puheissa, ei tavaroissa, niitä en pidä esillä koskaan) :D
Periaatteessa en kuitenkaan kerro vaniljakavereille asioistani jolleivat he suoraan kysy. Jyväskylässä aikanaan asuessani, kai paikka on sen verran pieni että mun tiedettiin pyörivän näissä piireissä ja joskus ihan puolituntemattomat saattoi tulla kysymään neuvoja tai avautumaan jostain kiinnostuksistaan. Se oli sinällään hienoa että pystyin toivottavasti auttamaan ihmisiä eteenpäin haluamallaan tiellä.
Jostain kumman syystä kuitenkin on useammin kun kerran vaniljakaverinkin kanssa jutut kääntynyt kinkyasioihin, ehkä se on jotenkin minussa niin isona asiana että se jollain tapaa näkyy läpi vaikka en tarkoituksella puhuisi mistään.
Tosin nämä kaverit olettaa aina että oon dominoiva :D

Vanhemmille / sukulaisille en kertoisi missään nimessä. Minun seksuaalisuus ei heille kuulu, enkä mäkään halua tietää heidän tekemisistään.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Queena - 20.03.2011, 14:24
Jos asiasta kysyttäisiin, vastaisin varmaan jotain että olen kokeillut kaikenlaista ja vaihtelu on mukavaa. En lähtisi sen kummemmin selittelemään kenellekkään.
Jotkut kaverit tietää että on ns. Valtavirrasta poikkeavia mieltymyksiä, mutta en ole avannut asiaa sen enempää.

En oikeastaan usko että ketään kiinnostaa kovin tarkkaan tietääkkään. En minäkään ole kiinnostunut muoden seksiasioista, enkä ymmärrä miksi seksielämästään pitäisi muille kuulutella. Se on kai oleellista että kumppani tietää mitä haluan, ja minä tiedän mitä hän haluaa että homman saa toimimaan.

Kinkykavereita ei juurikaan ole, enkä siis keskustele seksiasioistani syvällisesti kuin kumppanin kanssa. Muuten kun kavereiden kanssa seksi tulee keskusteluun osallistun kyllä ja jutustelen aika yleisellä tasolla asioista.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Kahlittu - 20.03.2011, 18:06
En kyllä osaa sanoa et kuka frendi tietää ja mitä. Hommaa vielä sotkee se, et uppailen ihan surutta noita samoja kuvia mitä tänne, niin tuonne mun omaa nimeäni kantavaan kuvablogiin.
Kukaan frendi ei oo kyl kyselly mitää,n vaikka noita kuvia on nähnyt. Liekö ne ees älynny mitään ;D
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Smooth - 20.03.2011, 22:26
Minä taas olen huomannut, että en kerro nykypäivänä ulkopuolisille omasta aloitteesta mitään. Jos joku kysy (mutta miksi kysyisi, ulosantini on todella konservatiivista ja pidättyväistä), toki kerron. Eipä ole kukaan pahemmin tullut utelemaan. Jos joku utelee jutun jatkeeksi että mitä teen työkseni, sitten vastaus on "erilaisia terapioita".

Kun nämä isommat elämänmuutokset tulivat kehiin, kerroin kyllä kaikille näille tutuille kenelle näin tarpeelliseksi kertoa. Ystäviä ei ole kun pari, heille ei ollut vaikea kertoa. Mihin se ystävyys siitä katoaisi, mehän ollaan oltu sinut toistemme kanssa kolmisenkymmentä vuotta. Eräs erittäin hyvä tuttu sano, että "sehän on kova ja raadollinen maailma", silloin kyllä keskustelimme tuon maaiman sisällöstä hieman pidempää. Ja hyviä kavereita olemme edelleen.

Omalle siskolle kertominen oli ehkä vaikeinta. Ikäeroa on ja muutakin etäisyyttä. Näemme kerran vuodessa korkeintaan. Mutta mutta, siskoni tutustui antamani nettiossuun ja soitti parin päivän kuluttua ilmoittakseen, että hän on minusta ylpeä kun teen mitä haluan enkä jää miettimään maailman reaktiota. Yhdessä sovitiin kuitenkin, että isälle eikä langolle ei ole tarpeen kertoa. Ei todellakaan.

Eli, en kerro ulkopuolisille oma-aloitteisesti mitään. Ja tutttujen uteiluihin vastaan mahdollisimman asiallisesti. En siis julkipervoile käytännössä laisinkaan. Ja jos ei ole pakollista DC:tä, en yleensä pukeudu bileissäkään kun normi-huoliteltun-aikuisen-naisen-vaatteisiin.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Nuppuorja - 20.03.2011, 22:47
Muistan kun nuorena aloitin seksielämän ja se meni heti kinkyilyn puolelle  ;) Silloin jaoin enemmän asioita kavereiden kesken ja kerroin että harrastan seksiä poikaystävän kanssa- kaikki varmaan kuvitteli "normiseksiä" kun en itsekään tajunnut ettei piiskaaminen ja tukasta repiminen jne. välttämättä kuulu kaikkien seksiin. Mutta sen enempää yksityiskohtia en kertonut silloinkaan, nykyään olen vielä yksityisempi.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: switcher - 21.03.2011, 15:38
Mulla on ainoastaan vissiin pari  ihmistä jotka tietää millaisista jutuista pidän sen takia et toisen kanssa olen näitä kokeillut ja toiseen sit taas tutustunut näillä sivustoilla:) joo no muuten minun kavereilla on aika vähäinen tietämys mun mieltymyksistä et ainoastaan nyt parina viikonloppuna olen sit intoutunut paljastamaan itsestäni vähän enemmän et olen vähän vihjannut jotain tämän suuntaista harmittaa vaan ettei ole ihmisiä joiden kanssa voisi näistä jutella ja vaihtaa kokemuksi sen takia olen näillä sivustoilla alkanut pyörimään:D en vaan oikein usko et mun kaverit olisi kauhean avoimia asialle kun täällä päin tunnutaan olevan aika ahdasmielisiä:( olisi se kiva täällä päin juttelemaan ihmisten kanssa asiasta jos olisi jotain kiinostuneita:) ehkä pitää teettää paita missä lukee että olen kinky ,niin jos joku tunnistaisi sanan ja tulisi jutustelemaan:D ehkä haluaisin sit olla julki kinky kun tahtoisin kavereidenkin sen tietävän:D
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: switcher - 21.03.2011, 15:50
kyllä sitä minusta voisi erittäin hyvin  kertoa kavereille ainakin sen verran et jos niitä kiinnostaa tietää  niin kyllä ne sit utelee lisää mut ei kai kaikki halua kumminkaan saada esim minusta mielikuvaa koko vartalo kumi puvussa et jätän itse jotain kumminki arvailun varaan:D
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: amadare - 28.03.2011, 00:18
Kaverit tietää etten ole ihan "normaali lapsi". Jotkut tietää vähemmän jotkut enemmän.

Kävin kerran "deiteille" erään ruotsalaisen herrasmiehen kanssa ja kämppikset olivat hyvin kiinnostuneita miten deitit meni.. saivat sitten kuulla enemmän kuin oikeasti halusivat. Olin itse niiiiin innoissani ja onnellinen ja tuntui kuin olisin löytänyt uuden uskonnon joten oli vaikeaa pitää suu kiinni.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: isabella - 28.03.2011, 19:33
Olen puoliksi kaapissa. Muutama hyvä vaniljaystävä tietää että olen pervo, eivät kauheasti yksityiskohtia kuitenkaan. Jos jotakin sattuisi kantautumaan muiden ystävien/tuttujen korviin, en usko että olisin moksiskaan. Ja jos joku kysyisi suoraan niin varmasti kertoisin. En kuitenkaan tunne mitään erityistä halua ruveta seksielämääni ja mieltymyksiäni selvittelemään ihmisille ja päällepäin esim. pukeutumisessa pervous ei minusta mitenkään näy. Kotona köydet ja piiskat on kaapissa visusti piilossa jos tulee vieraita  :) Työkuvioissa on aikalailla välttämätöntä että pysyn kaapissa mutta eipä töissä tiedetä muutenkaan mitään yksityiselämästäni.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: klipklop - 28.03.2011, 20:45
Todennäköisesti kaveripiirissäni ovat aikalailla perillä millaisista jutuista seksuaaliset kiksini saan, vaikken ole sen kummemmin mieltymyksiäni kaikelle kansalle julistanutkaan - mitä nyt puolileikilläni bileissä laukonut vastineena iänikuisille Jallu-vitseille jne. Itse en ole kokenut tarvetta "tulla kaapista ulos" sen kummemmin, enkä todellakaan halua työyhteisöni saati sukulaisteni tietävän seksielämästäni, kun en haluaisi edes vaniljanakaan.

Kinkkiseksi asian on tehnyt lähinnä seuran hakeminen ja seurustelusuhteet, joissa toisen osapuolen mieltymykset eivät ole olleet vielä selvillä... siinä on aina oma jännitysmomenttinsa, kuinka toinen suhtautuu. Oikeastaan nämä kinkyfoorumit ovat ainoa seuranhakupaikka, missä oikeasti uskaltaa hakea seurustelukumppania täysin avoimin ovin.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Boogey - 30.03.2011, 01:08
Oikeastaan nämä kinkyfoorumit ovat ainoa seuranhakupaikka, missä oikeasti uskaltaa hakea seurustelukumppania täysin avoimin ovin.
Etkö esim. baarissa tunnista "piakkoin" toisesta ihmisestä jos hänellä on haluamasi kinkypiirteitä?

Henkilökohtaisesti olen ollut avoliitossa nyt 5 kertaa, "jonkinlaisessa" seurustelusuhteessa vähintään tuplat. Vain ensimmäinen suhteeni ei ollut kinky-yhteensopiva vaikka en ikinä ole edes mitenkään yrittänyt löytää 'subia'. Aikanaan harrastetut parin yön jututkin tuntui osuneen kuin sattumalta kinkyihin. Jotenkin on vaikea uskoa, että voisi seksuaalisesti kauhean pieleen mennä vaikka asiasta ei ennakkoon mitään puhuttaisikaan.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: klipklop - 30.03.2011, 03:58
Etkö esim. baarissa tunnista "piakkoin" toisesta ihmisestä jos hänellä on haluamasi kinkypiirteitä?

Henkilökohtaisesti olen ollut avoliitossa nyt 5 kertaa, "jonkinlaisessa" seurustelusuhteessa vähintään tuplat. Vain ensimmäinen suhteeni ei ollut kinky-yhteensopiva vaikka en ikinä ole edes mitenkään yrittänyt löytää 'subia'. Aikanaan harrastetut parin yön jututkin tuntui osuneen kuin sattumalta kinkyihin. Jotenkin on vaikea uskoa, että voisi seksuaalisesti kauhean pieleen mennä vaikka asiasta ei ennakkoon mitään puhuttaisikaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että olet perkeleen onnekas tai sitten jonkinasteinen meedio! Olisko mahdollista päästä mukaasi oppipojaksi, kun seuraavan kerran lähdet naisiin? ;D

Mut joo, en todellakaan vaistoa baareissa tai kadulla kuka on kinky ja kuka ei. Vaatetuksesta on ainakin ihan turha alkaa mitään johtopäätöksiä vetämään, tänä päivänä suurinpiirtein joka toisella vastaantulevalla on jos jonkinlaista niitti-, gootti-, nahkavaljas-, kaulapanta- jne. härpäkettä yllään. Samoin väitän, että olemus ja julkinen käytös ovat yhtä harhaanjohtavia: mikäli joku nainen nyt sattuisi olemaan erityisen itsevarman ja hallitsevan oloinen siviilissä, se tuskin hänestä makuukammarin Valtiatarta vielä tekee... tai edes päinvastoinkaan. Ainakaan omien kokemusteni perusteella.

Muutamat baaritiskikeskustelut ovat tosin edenneet jopa bdsm:n suuntaan (hyvin pitkälti oman johdatteluni sekä mahdollisesti alkoholin yhteisvaikutuksen ansiosta), mutta kyllä se vaniljainen totuus sieltä on aina paljastunut hyvin pikaisesti ensihuuman jälkeen. Minua ei ihan oikeasti vain huvita ajatella kinkyilyä jonakin mausteena vaniljaseksin kyljessä, minulle se on ehdoton pääruoka. Ja sitä ei todellakaan korvata millään kamasutran akrobaattiasennoilla tai muulla yhtä "mielenkiintoisella"...  ::)

Tässä tietysti painaa aikalailla se, mitä suhteelta odottaa. Jos on tyytyväinen satunnaiseen pervoiluun, niin sellaiseen varmasti löytyykin vastakappaleita baareista ja deittifoorumeilta. Itse olen satunnaisuuteen jo kyllästynyt.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: submit - 30.03.2011, 10:50
Itse olen onnistunut erittäin huonosti löytämään kinkyä kumppania vaniljamaailmasta (=ei yhtään). Kyllähän luonteeltaan dominoivat miehet ja ns. alfaurokset erottuvat, mutta heidän luonteenpiirteensä eivät välttämättä korreloi mitenkään seksuaalisuuteen. Tiedän, että monet alistuvat naiset ovatkin vastakappaletta vaniljaporukoista etsiessään erehtyneet väkivaltaisten tai muuten vaan luonnehäiriöisten seuraan.

Villi veikkaukseni on, että alistuvia naisia on helpompi bongata spontaanisti, ainakin alistumiseen taipuvaisten määrä vaikuttaa suuremmalta kuin D-henkilöiden. Ja muistelen lukeneeni, että joidenkin tutkimusten mukaan aika iso osa naisista on voinut fantasioida jonkinlaisesta alistumisesta tai väkisin ottamisesta tms, ilman että olisivat varsinaisesti kinkyjä.

Viimeinen kappale on siis ihan mutua, ja voi olla että olen väärässä.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 30.03.2011, 12:10
Villi veikkaukseni on, että alistuvia naisia on helpompi bongata spontaanisti, ainakin alistumiseen taipuvaisten määrä vaikuttaa suuremmalta kuin D-henkilöiden. Ja muistelen lukeneeni, että joidenkin tutkimusten mukaan aika iso osa naisista on voinut fantasioida jonkinlaisesta alistumisesta tai väkisin ottamisesta tms, ilman että olisivat varsinaisesti kinkyjä.

  Tämä on kulttuuripohjainen ilmiö, joka ei kerro totuutta. Yhteiskunnassa oletetaan edelleen, että miehet
edustavat perinteistä, hallitsevaa, autoritaarista ja naiset alistuvaa, kodinhoidollista sukupuolta. Vaikka tasa-arvokehitys on jonkin verran murentanut yllämainittua käsitystä soidinpeli on säilynyt aika perinteisenä, mikä tarkoittaa että naisilla on raiskausfantasioita tms., joilla he osoittavat luottamusta alfaurokseen.

  Pystyn isosta subinaisten otannasta bongaamaan aina useita luonnondommeja, jotka ovat valinneet puolensa toisin säädyllisten odotusten perusteella. On aika normaalia esimerkiksi, että bdsm palstalle tulee nainen, joka kertoo pitävänsä alistumisesta, mutta sitten toteaa ykskantaan, että toinenkin puoli mahdollisesti löytyy. Tämä viittaa yleensä siihen, että nainen haluaisi alistaa, mutta kuitenkin jokin pakottaa etsimään autoritaarisia miehiä ja välttelemään alistuvia. Tulevaisuudessa toivon mukaan alistuvat miehet saadaan pariutumiskontekstiin paremmin mukaan ja naiset eroon venäläismafiaa muistuttavasta alfaurosten jallittamisesta toimimaan itsekin alfanaaraina, joita hentoiset subimiehet tavoittelevat.

  Submitin keittiöön olisi syytä rakentaa... uunin viereen toinen luukku. Sellainen pieni tyrmä tiskipöydän alle, jonne mahtuu joku alistuva mies. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista miestä, joka ei osaa pitää huolta siisteydestä tarpeen tullen.

Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: hippa - 30.03.2011, 12:36
Kavereille kerroin asiasta, kun se muuttuneen käytöksen myötä aiheutti suurta huolta. Huojentuneita olivat kaikki kuullessaan etten kärsikään hivuttavasta sairaudesta joka estää entiset pöljäilyt, vaan olenkin "vaan pervo". :D

Sittemmin asia on harvakseltaan tullut esille, alussa siitä innostuneena taisin vaahdota vähän enemmänkin. Nyttemmin jos joku jotain kysyy tai se muuten tulee keskustelussa esille en erityisemmin mitään peittele mutta en toisaalta myöskään erityisen tarkasti kerro, missä asennossa ja mihin kellonaikaan piiskaa sain. Kun juttuihin itse suhtautuu kuivan asiallisesti ei niillä muutkaan jaksa paljon mehustella.

Sukulaisille kertominen aiheuttaisi luultavasti vain suurta huolta ja hämmennystä, joten olen pitänyt parempana olla avaamatta tätä elämäntyyliäni sen tarkemmin. Asiaa auttanee se, että toteutan omia taipumuksiani ulkokohtaisesti kovin perinteisessä heteroparisuhteessa.

En pidä itseäni millään tasolla julkikinkynä, mutta kirjahyllystä kyllä löytyy shibari-opuksia ja muuta ns. alan kirjallisuutta. Voisi kai sanoa että olen kaapissa, mutta ovi on raollaan ja sisään saa kurkistaa jos hoksaa ja haluaa.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: n4103xxl - 30.03.2011, 16:55
Villi veikkaukseni on, että alistuvia naisia on helpompi bongata spontaanisti, ainakin alistumiseen taipuvaisten määrä vaikuttaa suuremmalta kuin D-henkilöiden.
  Pystyn isosta subinaisten otannasta bongaamaan aina useita luonnondommeja, jotka ovat valinneet puolensa toisin säädyllisten odotusten perusteella. On aika normaalia esimerkiksi, että bdsm palstalle tulee nainen, joka kertoo pitävänsä alistumisesta, mutta sitten toteaa ykskantaan, että toinenkin puoli mahdollisesti löytyy. Tämä viittaa yleensä siihen, että nainen haluaisi alistaa, mutta kuitenkin jokin pakottaa etsimään autoritaarisia miehiä ja välttelemään alistuvia. Tulevaisuudessa toivon mukaan alistuvat miehet saadaan pariutumiskontekstiin paremmin mukaan ja naiset eroon venäläismafiaa muistuttavasta alfaurosten jallittamisesta toimimaan itsekin alfanaaraina, joita hentoiset subimiehet tavoittelevat.
Mulla kans on käsitys, että alistuvia naisia on helpompi löytää normi elämästä, kun D ihmisiä.
bemad, johtuiskohan siitä, että subeista harva haluaa alistaa miestä, että me ei saada siitä seksuaalisia kiksejä, vaikka ulkoselta olemukseltamme ja luonteeltamme, siihen hyvin pystysimmekin. Yksinkertasesti, se alfauros on vaan seksuaalisesti kiinnostavampi ja kiihottavampi, kun alistuva mies.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: kuuliainen - 30.03.2011, 22:18
Itse olen onnistunut erittäin huonosti löytämään kinkyä kumppania vaniljamaailmasta (=ei yhtään).

Jos ajatellaan kuinka hankalaa useimmille on se kumppanin löytäminen vaniljaisena, niin kynkymausteisena mennään ainakin 50x hankalampaan yhtälöön.
Dominoivan naisen löytyminen subimiehen kumppaniksi onkin jo sitten lottovoiton kaltainen sattumus.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 02:00
bemad, johtuiskohan siitä, että subeista harva haluaa alistaa miestä, että me ei saada siitä seksuaalisia kiksejä, vaikka ulkoselta olemukseltamme ja luonteeltamme, siihen hyvin pystysimmekin. Yksinkertasesti, se alfauros on vaan seksuaalisesti kiinnostavampi ja kiihottavampi, kun alistuva mies.

  Yksinkertaisesti: alfauros on vain yksi miestyyppi, jonka yliarvostus on
kulttuuriperusteinen, hieman biologinenkin. Halusit tai et, asia lukeutuu sukupuolisiin tasa-arvo-ongelmiin tai siihen, että suuri osa ihmisistä on ihmisevoluutiossa vielä varsin kokemattomia. Naiskunnassa ei ole vastaavasti varsinaisia alfanaaraita, koska naiselle ei aseteta sankarin velvoitetta, vaan hän kelpaa sellaisenaan miesten sätkynukeksi. Aina kun naiset lakkaavat olemasta sätkynukkeja, alfauroksen suosio laskee ja kaikki miehet pääsevät neutraalisti parittelemaan lukuisten naisten kanssa. Tällöin kilpailu naisista poistuu ja naiset asettuvat objektiivisemman arvioinnin piiriin.

  Heikkous, jota naisena tunnet alfauroksia kohtaan on todellakin heikkoutta, koska et kykene näkemään miehiä vielä ihmisinä, vaan viidakon suorittajina. Mitä enemmän naiset kykenevät näkemään miehiä ihmisinä, sitä enemmän tulee olemaan dommejakin. Ja osa subeista, jotka ovat luonnottomasti subeja lopettavat miesten hyväksikäytön ja
alkavat alistaa taipumustensa mukaan. Suinkaan en kuvittele että kaikki naiset olisivat dommeja, mutta ne jotka kykenevät dominoimaan OVAT. Piste.

Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 07:26
Itse olen onnistunut erittäin huonosti löytämään kinkyä kumppania vaniljamaailmasta (=ei yhtään).

Jos ajatellaan kuinka hankalaa useimmille on se kumppanin löytäminen vaniljaisena, niin kynkymausteisena mennään ainakin 50x hankalampaan yhtälöön.
Dominoivan naisen löytyminen subimiehen kumppaniksi onkin jo sitten lottovoiton kaltainen sattumus.

  Aivan naurettavaa paniikin lietsontaa. Itse olen saanut dommekumppanini osapuilleen melko heti. Ei tarvinnut kauheasti etsiä. Naisten vetelämielisyyttä ei pitäisi ruokkia, vaikka ei siitä toki paljon haittaa tällaisella kinkypalstalla ole. Tärkeintä on iskeä silmänsä (livenä) sellaisiin naisiin, joissa on sopivantuntuinen vauhti päällä. Harvemmilla on dominoinnista aiempaa kokemusta. Eivät naiset (koska ovat aina eläneet kultalusikka suussa ja tarjotin edessä) yleensä etsiydy tällaisten asioiden pariin vaan ne tulee ahaa-elämyksinä osuvien kumppanien kanssa. Koeta olla osuva subi.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: peace - 31.03.2011, 08:32
Mulla kans on käsitys, että alistuvia naisia on helpompi löytää normi elämästä, kun D ihmisiä.
bemad, johtuiskohan siitä, että subeista harva haluaa alistaa miestä, että me ei saada siitä seksuaalisia kiksejä, vaikka ulkoselta olemukseltamme ja luonteeltamme, siihen hyvin pystysimmekin. Yksinkertasesti, se alfauros on vaan seksuaalisesti kiinnostavampi ja kiihottavampi, kun alistuva mies.

Subi on subi, mies tai nainen ja etsii D ihmistä. Johtuisiko se kiihottavuus siitä? Ei kai alistuva ihminen alistuvaa etsikään BDSM suhteeseen. No toisaalta itselleni nainen voi olla kiihottava oli D tai s. Ei siinä minulla ole eroa. Nainen on kiihottava, jos on, oli D tai s. Ei kaikki Dommet minua kiihota ja jotkut subinaiset kyllä, vaikka olen subi. Mutta tätä et n4103xxl varmaan tarkoittanutkaan. Tiedän, että ei subinaiset minua alistamaan ryhtyisi, enkä minä alistuisi. Eli olen sittenkin aika lailla samaa mieltä, mutta eri lähtökohdista.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: n4103xxl - 31.03.2011, 10:29
Hmmm.... provosoidun, vaikka ei pitäiskään.
bemad, et tunnu arvostavan naisia kovinkaan korkealle, vaikka alistuva mies oletkin??? hieman outoa, mutta se on sinun katsantokantasi.
Toki, naisesta kun naisesta löytyy Domme, kun tarpeeks provosoi ja ärsyttää, nainen hyökkää ja yrittää alistaa sen provosoijan, ja sehän tuntuukin sopivan bemadin kinkyyteen vallan hyvin :) Tapansa kullakin, minä vaan edelleenkin pidän siitä, että se on Mies joka vie, ja minä vikisen, ja mielestäni minulla on oikeus siihen, enkä suostu ymmärtämään, miks kaikkien naisten pitäis Dominoida miestä.
Tää keskustelu on näköjään menny ihan sivuun alotuksesta :) mutta näinhän sitä usein käy.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Verna - 31.03.2011, 10:40
Yksinkertasesti, se alfauros on vaan seksuaalisesti kiinnostavampi ja kiihottavampi, kun alistuva mies.

Täällähän on ne pari ketjua, 9 eri tapaa olla sub/dom joista ehkä löytyy selitys tälle. Ainakin minun näkökulmastani. Ja lisäksi vaikuttaa se, miten kukin nämä eri sanat ymmärtää, ts. millainen kenennkin mielestä on alistuva mies? Minun kohdallani totuus kuulostaa jokseenkin tuolta, mitä tässä lainauksessa sanotaan. Ääripään alfauros ei kylläkään ole minulle mikään kiihoke, tulkitsen herkästi alfaelkeet omahyväisyydeksi, (kusipäisyydeksi) eikä se miellytä. Mutta unohdetaan tämä ääripää nyt. Toisaalta käsitän ainakin luetussa tekstissä sanaparin "alistuva mies" helposti liian pehmeäksi, eli henkilöksi, joka tahtoo olla olemassa vain palvellakseen naista ja ryömiäkseen tomussa tämän edessä.

Tiedän, että kyseessä on taas ääripää ja vika on lähinnä sanojen aivoissani herättämässä mielikuvassa. Mutta yhteenvedon teen silti näin: dominoisin mieluummin miestä, joka tietää arvonsa eikä ala nöyristellä vain silkasta alemmuudentunteesta. En yksinkertaisesti pidä liian alistuvista ihmisistä, häpeäkseni myönnän, että kävelen arkielämässäkin helposti näiden tyypien ylitse ja jyrään tahtoni läpi sen enempiä kyselemättä. En höyrytessäni edes kiinnitä huomiota näihin kynnysmattoilijoihin. Mitä haastetta semmoisissa ihmisissä on? Jännite löytyy juuri siitä, että isketään kovat päät yhteen ja katsotaan, kumpi määrää kaapin paikan. Mutta koska en ole itsekään ääripään ihminen, en toisaalta jaksaisi liian kovapäisenkään kaverin kanssa. Eli sen verran pitää olla yhteistä pohjaa, että kumpikin on menossa samaa päämäärää kohti, minä suoraan ja kumppani hidastellen ja mahdollisten sivupolkujen kautta, jolloin mutkat voidaan laittaa tarvittaessa suoriksi vaikka piiskan avulla tai hyydyttämällä vastustus pitämällä kaveria paketissa, kunnes ääni kellossa muuttuu mieleisekseni. ;)

Mutta nämä ovat onneksi ihan kärsäkohtaisia tuntemuksia.  :) Joku ottaa ilomielin palvelijakseen miehen, joka ei turhia piipitä vastaan ja joku muu tahtoo yrittää alistaa sen luupäänkin, jonka jääräpäisyyteen meikäläinen kyllästyisi alle aikayksikön. Mulla on oma mieheni hyvässä tallessa, loput jaettakoon mahdollisimman tasapuolisesti muiden naisten kesken  ;D
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 21:00
Hmmm.... provosoidun, vaikka ei pitäiskään.
bemad, et tunnu arvostavan naisia kovinkaan korkealle, vaikka alistuva mies oletkin???

  Olen asunut about puoli vuosikymmentä yhden miehen ja kahden naisen kanssa samassa omakotitalossa. Arvostus on ollut suorastaan sellaista, että kyynelet tulee silmiin.

Lainaus
  Toki, naisesta kun naisesta löytyy Domme, kun tarpeeks provosoi ja ärsyttää, nainen hyökkää ja yrittää alistaa sen provosoijan, ja sehän tuntuukin sopivan bemadin kinkyyteen vallan hyvin :)

  Minulla on kinkyasiat niin hyvin, etten tarvitse kiukuttelevia pikkutyttöjä päälleni.

Lainaus
Tapansa kullakin, minä vaan edelleenkin pidän siitä, että se on Mies joka vie, ja minä vikisen, ja mielestäni minulla on oikeus siihen, enkä suostu ymmärtämään, miks kaikkien naisten pitäis Dominoida miestä.

  Ei kaikkien naisten pitäisi dominoida. Eihän siitä ole kysymys. Sanoin vaan, että subien joukosta löytyy naisia, jotka ovat pohjimmiltaan dominahenkisiä.

Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 31.03.2011, 21:03
En yksinkertaisesti pidä liian alistuvista ihmisistä, häpeäkseni myönnän, että kävelen arkielämässäkin helposti näiden tyypien ylitse ja jyrään tahtoni läpi sen enempiä kyselemättä. En höyrytessäni edes kiinnitä huomiota näihin kynnysmattoilijoihin. Mitä haastetta semmoisissa ihmisissä on?

  Olen Vernan kanssa tästä asiasta osittain samaa mieltä. Sikäli että tuollaisia
tahdottomia kynnysmattoja ihan oikeasti on olemassa. Monelle subimiehelle taitaa olla vaikea esittää dommelle mitään fantasioita, toiveita tai vaatimuksiakaan, kun ollaan jo menossa makuulleen dominan jalan alle.

  Mutta sen sijaan alistuvan miesluonteen polkemista en hyväksy missään määrin. Nämä alfankipeät naiset pitäisi uittaa kuumassa voissa.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Lady Whip - 08.04.2011, 21:39

  Mutta sen sijaan alistuvan miesluonteen polkemista en hyväksy missään määrin. Nämä alfankipeät naiset pitäisi uittaa kuumassa voissa.

Testosteroni haisee. Nainen isolla ännällä tuntee sen jo kaukaa ja kaipuu syttyy.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: namuuN - 08.04.2011, 21:46
Itse en ole kertonut työkavereille, harrastukavereille tai muillekaan kavereille saati sukulaisille omasta seksuaalisesta suuntautumisestani mitään. Minusta se ei kuulu heille. Sitten on erikseen ihanat pervotutut, joille ei tarvi mitään kertoa tai selitelläkään.  ;) Elikkäs kaapissa ollaan vai pitäisikö tätä kutsua kaksoiselämäksi...?
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: bemad - 08.04.2011, 23:32

  Mutta sen sijaan alistuvan miesluonteen polkemista en hyväksy missään määrin. Nämä alfankipeät naiset pitäisi uittaa kuumassa voissa.

Testosteroni haisee. Nainen isolla ännällä tuntee sen jo kaukaa ja kaipuu syttyy.

  Nainen isolla N:llä ei tarvitse sen enempää testosteronia uhkuvaa miestä, kuin mies isolla M:llä testosteronia uhkuvaa naista. Alistuvaa miesluonnetta polkemalla poljet ihmisyyttä ja omaa itsenäisyyttäsi miesten välisen kerskakilpailun piikkiin. Alkaa olemaan kommentoinnin taso täällä sitä luokkaa, että pidän kohta tauon.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: n4103xxl - 08.04.2011, 23:44
Älä nyt taukoilemaan ala bemad, kirjoituksesi ovat erittäin viihdyttävää luettavaa  8)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: submit - 09.04.2011, 08:47
Sukulaisille, työkavereille ja niille kavereille, jotka eivät ole (tietääkseni) kinkyjä, en kerro pahemmin seksiasioistani noin muutenkaan, miksi siis kinkyilystä. Joskus on jotain tullut kerrottua kun keskustelu on sivunnut esim. sitä missä olen ollut tiettynä ajankohtana ja miksi (kinkybileet) tai joku asu esim. valokuvassa on kiinnittänyt huomiota, mutta harva on kiinnostunut tietämään sen enempää. Ehkä koko aihe oman sukulaisen tai ystävän kohdalla on ollut heille vähän nolostuttava. Hyvä ystäväni kyllä halusi konkreettisesti tietää, että "mitä te teette toisillenne, oletteko parinvaihtajia?", kun oli puhe kinkybileistä. Kun kerroin, että olemme sadomasokisteja, hän halusi tietää, että mitä teemme konkreettisesti. Sen jälkeen asiaan ei olla palattu, mutta asia ei ole myöskään vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.

Täällä netissä en ole niin avoin, kuin ehkä voisin olla, koska kumppanini ei halua minun jakavan seksuaalisuuttani (seksuaalisuuttamme) syvemmin täällä, joten yritän tasapainoilla jakamisen ja yksityisyyden välillä. Tosin itsekin olen aika rajoittunut siinä mielessä, joten asia ei pahemmin häiritse minua.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Lady Whip - 09.04.2011, 09:08

  Mutta sen sijaan alistuvan miesluonteen polkemista en hyväksy missään määrin. Nämä alfankipeät naiset pitäisi uittaa kuumassa voissa.

Testosteroni haisee. Nainen isolla ännällä tuntee sen jo kaukaa ja kaipuu syttyy.

  Nainen isolla N:llä ei tarvitse sen enempää testosteronia uhkuvaa miestä, kuin mies isolla M:llä testosteronia uhkuvaa naista.

Hyvä bemad, kerrotko sinä minulle, mitä Minä tarvitsen?

Alistuvaa miesluonnetta polkemalla poljet ihmisyyttä ja omaa itsenäisyyttäsi miesten välisen kerskakilpailun piikkiin.

Mistä tällaisen käsityksen olet saanut. Minähän tarvitsen molempia ihmisluonteita.
Alfaurokset asettautuvat omalle paikalleen elämässäni. Kuin myös alistuvat miehet.
Arvostan alistuvia miehiä omalla tavallani. Heidän pitää olla ihmisyydessään vahvoja jotta kykenevät alistumaan menettämättä miehisyyttään omissa silmissään.

Alkaa olemaan kommentoinnin taso täällä sitä luokkaa, että pidän kohta tauon.

Eikö nämä ole subjektiivisia mielipiteitä joihin jokaisella on oikeus. Uskoisin, että meillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin. Jos sinä et ole jostain samaa mieltä kuin minä tai me, ei sen pitäisi sinun maailmaa kaataa. Osoita olevasi vahva alistuva mies ja kestä.
Jatketaan...
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: submit - 09.04.2011, 09:24
Joo, ei kenenkään kannata hermostua toisen mielipiteiden takia. Ja pysytäänpä ketjun alkuperäisessä aiheessa :)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: subula - 11.04.2011, 11:01
Vuosi sitten kun liityin kehään halusin kertoa kaikille miten hienoa tämän asian löytäminen on ollut ja kyllä minä monelle kerroinkin. Eivät olleet moksiskaan. Suurin osan kavereistani tietää ja etenkin hyvät ystäväni. Perheeni ei tiedä enkä kerrokaan. Luultavasti äiti hyvine vaistoineen kyllä jotakin arvaa. Jälkiä en ole kummemmin peitellyt, sitten olen vain kertonut miten asiat ovat. Taidan olla toisinaan hieman sinisilmäinen mutta minun kertomukseni on saanut joskus toiset kertomaan omia asioitaan, ei ehkä seksuaalisia taipumuksiaan mutta asioita ylipäätään. Häpeilyvaihe taitaa olla takanapäin. :)
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Galesi - 04.06.2011, 12:50
Paria kaveria tietää jonkin verta mun taipumuksista. Kukaan ei kokototuutta. Sukulaisille ja perheenjäsenille en todellakaan aio kertoa, vaikka osa porukasta onkin aika ymmärtäväisiä...
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Uniform - 04.06.2011, 13:53
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: VonD - 04.06.2011, 14:18
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?

Niinpä. Kuka edes HALUAISI tietää jotain vanhempiensa seksielämästä. Miettikää siltäkin kantilta ennen kuin kerrotte lapsillenne asiasta.

Itselleni on erittäin outo ajatus, että seksuaalisuuteni olisi niin ihmeellinen ja kummallinen ja ihastuttava ajatus, että se pitäisi jakaa ulkopuolisten kanssa. En ymmärrä alkuunkaan ulostuloja asiassa. Parisuhteessa (ja mahdollisten muiden kumppaneiden kesken) tietenkin eri asia.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: swan - 04.06.2011, 14:23
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?
Välttämättä ei ole sellaisia suhteita kehenkään,että aremmista jutuista kertoisi kenellekään. Itse olen kahdelle ei-kinkylle kertonut hieman ja eivät ole ymmätäneet. Lähinnä surkeana ressukkana pitävät.

Ehkä joskus on helpompi jutella,jos ja kun asiat enempi todentuvat käytännössä.

Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: KalvinK - 04.06.2011, 14:51
Ennen kuin kertoo ylipäätään kellekään yhtään mitään, kannattaa jollakin tasolla varmistua siitä että viestin vastaanottaja ymmärtää kuulemansa. Tähän BDSM-maailmana liitetään hyvin voimakkaita ja negatiivisia ennakkoluuloja ja asenteita, ja näiden asenteiden ja ennakkoluulojen takia vastaanottajan saattaa olla jopa mahdotonta ymmärtää kerrottua oikein.

Tässä hauska esimerkki Sexhibition-messuilta: Olin köysien kanssa liikkeellä Smurffien osastolla, ja paikalla oli muutamia sitomisesta kiinnostuneita vierailijoita. Eli sidoin siis osastollla vierailevia, jotka halusivat kokeilla miltä tuntuu olla sidottuna, ja miltä köydet tuntuvat vartalolla. No, sidoin siinä sitten yhtä vierailijaa, ja siihen ilmaantui paikalle eräs nainen seuraamaan tilannetta. Siitä lähti liikkeelle kuta kuinkin seuraavanlainen dialogi:

Nainen sidottavalle: "Miltä tuo tuntuu?"
Sidottava naiselle: "Tuntuu oikein mukavalle".
Nainen sidottavalle: "En usko."
Sidottava naiselle: "Kyllä tämä tuntuu ihan miellyttävälle".
Minä naiselle: "Varsin jännää, millaisia ajatuksia sitominen herättää eri ihmisissä".
Nainen minulle: "Te olette vain maksaneet tuolle sidottavalle, että hän sanoisi noin edistääksenne teidän asiaa."

No, mitäpä tuohon voisi enää lisätä. Asenteet.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Glori - 05.06.2011, 16:33
Mua pikkaisen ihmetyttää kun useampikin vastaaja mainitsee ettei kerro bdsm taipumuksistaan perheelle/isille/äidille/veljelle/serkulle jne. lähisukulaiselle.
Kertooko kukaan yleensäkään kenellekkään vastaavalle yhtään mitään seksuaalisuudestaan?

Niinpä. Kuka edes HALUAISI tietää jotain vanhempiensa seksielämästä. Miettikää siltäkin kantilta ennen kuin kerrotte lapsillenne asiasta.


Kirjoitin aiemmin ketjussa näin:
”Lapseni ovat suvaitsevaisia. Ihminen nähdään ihmisenä eikä (minkään lajin) vähemmistönä. Luulen että heiltä saisin hyväksynnän, jos he joskus kysyvät/päätän heille kertoa. Toivon näin - todella.”

En suinkaan tarkoittanut, että istutaanpa nyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan äidin taipumuksista.

Mutta kerron jos minulta asiasta kysytään. En halua salailla enkä piilotella. Uskon rehellisyyteen kaikenlaissa suhteissa.

Tyttäreni alkaa olla siinä iässä että hän lainailee kenkiäni ja vaatteitani. Vaikka meillä ehdottomasti kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, saattaa tulla kiusaus käydä äidin vaatekaapilla ja lainata sitä villatakkia tai sandaaleja, kun äiti ei ole kotona.
Sitä kaappia penkoessa saattaa tulla vastaan ylläreitä, jotka sitten aiheuttavat kysymyksiä. Toivottavasti niitä, eikä ahdistuneita tunteita kun hän ei ymmärrä mistä on kyse.

Olen tavattoman huono kirjoittamaan ymmärrettävästi... Tarkoitan että kun lapsi näkee jotain mitä ei ymmärrä, se pelottaa. Näin ainakin minun kuopukseni on kokenut nähdessään nuorempana sarjakuvassa tapahtumia joita ei ymmärtänyt. Siinä kohtaa on viisaampaa kertoa mistä on kysymys. Eikä millään yksityiskohdilla mässäillen, vaan yleisellä tasolla.
Olen yrittänyt opettaa lapseni avarakatseisiksi. Ihminen on tärkeä - ei rotu, uskonto, koko, seksuaalinen suuntautuneisuus. Nähdään yksilö - ihminen, eikä määritelmää. Siksi luulen voivani, kysymysten joskus tullessa, kertoa mitä olen. Lapseni tuntee minut ja luottaa minuun. He tietävät etten tekisi mitään joka on väärin kumppaniani kohtaan tai vahingoittaisi häntä.

Tämä on minun subjektiivinen näkemykseni, omat lapseni tuntien - minun syyni joskus ehkä kertoa itsestäni. Jokainen, lapsensa tuntien, toimii niin kuin heille on paras.


Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: viana - 05.06.2011, 17:01
Ystäväpiiri tietää, ja kun puolet porukasta on homoja ja toinenkin puoli varsin kokeilunhaluista ja villin nuoruuden elänyttä, ei kyllä aiheuta minkäänlaista ihmetystä. Moni on bileissä käynyt joskus vierailemassa ja tuntee muitakin pervoja, vaikka kukaan ei sellaiseksi tunnustaudu. Meillä on seksistä aina puhuttu avoimesti ja paljon, joten kertominen oli ihan luonnollista,  olisi ollut tosi luonnotonta, jos EN olisi kertonut. Enemmän on aiheuttanut kiinnostusta ja hämmennystä polyys kuin kinkeys, mutta sekin on nielty (pääsääntöisesti) kakistelematta. Polysuhteiden kanssa porukalla on vähemmän kosketuspintaa, pervous on tutumpaa, joten sitä on kai helpompi ymmärtää.

Sisko tietää siksi, että tietää minun käyvän pervobileissä, sen tarkemmin en ole avautunut, enkä avaudu, kun ei meillä ole tapana seksiasioita ruotia. Jos olisi perhettä muuten, ei tulisi pieneen mieleenikään kertoa heille, minun seksuaalisuuteni kun ei ole koskaan kuulunut vanhemmille. Eivät kai koskaan edes tienneet, mitä seksuaalista suuntautumista edustan :D

Hauskoja tilanteita (ja pientä peittelyä) aiheuttaa se, etten ole kertonut kahdelle kämppikselleni. Tämä ei johdu häpeästä, vaan yksinkertaisesti siitä, että minulla on kimppakämpissä tapana pitää tietty etäisyys kanssa-asukkeihin, jotta arki ei mene liian iholle. Epäilevät varmasti, jos osaavat: pari kertaa on bileistä tullut varsin riekaleinen tyttö korseteissa, kunnon meikeissä ja PVC:ssä, vaikka en normaalisti koskaan meikkaa tai muutenkaan laittaudu. Ja kerran tosiaan unohdettiin pienessä hönössä jatkoilta kaverin kanssa kotiuduttua, että repusta pilkottaa piiska :D Jälkiä en ihan hirveästi peittele elleivät ole jotain ihan järkyttävää. Suoraan kysyttäessä tulisi suora vastaus, mutta tuskin nuo kysyvät.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: LiseCohen - 05.06.2011, 18:10
Teininä tuli oltua avoimempi sen suhteen mitä kertoo ja kenelle. Kai sitä halusi vähän järkyttää kavereita jotka oli aikalailla pidättyväisiä. Nykyään olen tajunnut ettei tätä tarvitse hieroa kenenkään naamaan jos kuuntelijaa ei kiinnosta tietää. Varsinaisesta kinkyilystä en tainnut kamalasti puhua mutta seksistä noin yleensä. Kun käytin pvc-korsetteja ja niittipantoja, en tiedä ajatteliko ne sen kuuluvan goottipukeutumiseen vai johonkin muuhun.

Vanhemmat varmaan tietää kun kotona asuessa pvc-asuja roikkui vaatekaapissa ja ruoskat lojui hyllyssä. En kamalasti niitä piilotellut vanhemmilta, mutta ei ne koskaan mitään kyselleetkään. Enemmän sanomista tuli siitä kun äiti luuli minusta tulleen saatananpalvojan kun kuuntelin "sellaista musiikkia" ja pukeuduin "sillä tavalla".

Nykyään töissä olen avautunut yhdelle miespuoliselle työkaverille yksityiskohtaisemmin noista fetisseistä ja muutkin tietävät siellä että ihastelen univormuja. Työkaverit on aika tiukkapipoisia niin on ihan kiva saada välillä keskustelua aikaiseksi muustakin kuin homojen, mustalaisten ja tummaihoisten mollaamisesta. Varsinaisia punaniskoja.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Itai - 06.06.2011, 12:25
Hmmm.... provosoidun, vaikka ei pitäiskään.
bemad, et tunnu arvostavan naisia kovinkaan korkealle, vaikka alistuva mies oletkin??? hieman outoa, mutta se on sinun katsantokantasi.
Toki, naisesta kun naisesta löytyy Domme, kun tarpeeks provosoi ja ärsyttää, nainen hyökkää ja yrittää alistaa sen provosoijan, ja sehän tuntuukin sopivan bemadin kinkyyteen vallan hyvin :) Tapansa kullakin, minä vaan edelleenkin pidän siitä, että se on Mies joka vie, ja minä vikisen, ja mielestäni minulla on oikeus siihen, enkä suostu ymmärtämään, miks kaikkien naisten pitäis Dominoida miestä.
Tää keskustelu on näköjään menny ihan sivuun alotuksesta :) mutta näinhän sitä usein käy.

En ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä miten tuo yksi saa aina kaikki provosoitua =D

Sellainen pieni huomio tähän bemadin kulttuurisidonnaiseen alistuva nainen-dominoiva mies-häslinkiin:
Dominoivassa naisessa kun ei ole sitä alfaurosmeininkiä eikä Esimerkkihenkilö Xn täten kuulu tuntea mitään yhteiskunnan asettamaa velvollisuutta alistua tälle... Merkitseekö tämä sitä että henkilömme on ihan Truu-sub™ kun hän kokee haluavansa alistua ihmiselle tämän sukupuolesta riippumatta..? =]

Kun tuli mieleen näitä juttuja lukiessa että joidenkin mielestä on olemassa juuri noita Truu-subeja ja sitten niitä Oikeasti-Luonnon-Tarkoittamia-Dommeja jotka sitten vaan leikkivät subeja koska eivät kestä yhteiskunnan paheksuvia katseita... Ja switchejähän ei sitten ole olemassa, ne on dommeja kaikki oikeasti. Ah, lokerointia <3

Joo, turha postaus ja offtopiciakin vielä... Anteeksi.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: LiseCohen - 06.06.2011, 17:44
Vielä tuli mieleen työkavereista se kun muutama kuukausi sitten ilmoitin kahvihuoneessa että "lähdetään miehen kanssa romanttiselle lemmenlomalle Dachaun keskitysleirille " (juuri näillä sanoilla). Äijät hörähti nauruun mutta yksi työkaveri tajusi ettei se "romanttinen" ollut ihan kokonaan vitsi. Miehen suht konservatiivinen siskokin (40v) osasi ottaa toteamuksen huumorilla, mutta täällä ihmisillä ei tainnut olla ihan samanlainen huumorintaju. Sama juttu kun eräs maanantai totesin työkavereille että "oli sen verran rankka viikonloppu että nyt pystyy jo istumaan". Ne vain naureskelee noille jutuille ja itse ovat välillä vielä pervompia. Tuskin niistä muut kuin se yksi osaa aavistaa ettei nuo heitot ole välttämättä aina vitsejä.

Tämä asioistani tietävä työkaveri totesi kerran, että jos se menisi koppalakki päässä kotiin, muija juoksisi karkuun... Samainen työkaveri näytti kerran lehdestä vanhaa kuvaa hevosmiehestä, jolla oli pussihousut, koppalakki, saappaat ja saattoi olla raippakin, en muista varmasti, ja kysyi näyttääkö se seksikkäältä. Lehahdin varmaan ihan punaiseksi kun jostain ihmeen syystä se itse asiassa kiihotti ihan kamalasti. Pitäisiköhän kehittää hevosmiehistä uusi fetissi? Itse asiassa olen jo alkanut etsimään kirppiksiltä halpaa ratsastuskypärää. Raippa ja pussihousut löytyy jo. (Itse asiassa raippani ON aito hevosraippa!) Mielikuvitus lentää jo tuhatta ja sataa! Sitten pitää ostaa pony play butt plug ja kuolaimet! :P
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Lady Whip - 06.06.2011, 21:10
Sitten pitää ostaa pony play butt plug ja kuolaimet! :P

Meillä on x-ristissä kiinni hevosen kuolaimet suugagina.  ;D 
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Nemean - 06.06.2011, 22:04
Omalta osaltani en juurikaan salaile omia mieltymyksiäni, vaikkakaan en ääneen niitä kaikkien korviin toitotakkaan.
Itse olen ajatellut asian niin, että olen avoin niille ihmisille jotka ymmärtävät kysyä tai, niille joita asia jollain tavalla koskettaa... En siis itse elä kaapissa, mutta toisaalta ymmärrän niitä, jotaka tuntevat rasitetta pidättäytymisestä/kaapissa elämisestä. Itsellänikin on tuttavia ja sukulaisia jotka eivät varmasti ymmärtäisi kovin laaja-alaisesti erilaisia seksuaalisia mieltymyksiäni, mutta toisaalta itselläni ei ole minkäänlaista tarvetta heille alkaa niitä erittelemäänkään.
Asiani on siis itselleni henkilökohtainen, mutta pystyn asiasta kertomaan niille jotka sen ovat ansainneet, tai sillä tiedolla jotain tekevät.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Oranssilyhty - 07.06.2011, 00:18
Itse en ole kaapissa kuin sukulaisile ja vanhemmille, tuttavapiiri tietää erinäisten mutkien kautta ja opiskelutovereille asia selvisi melko kättelyssä opiskelujen alkupuolella kun bilesiin matkaamisen vuoksi jouduin koululle ottamaan keppikääröni kun suoraan koululta junaan olin menossa ja ihmiset sitten ihmettelivät miksi moinen on mukanani. Ihmiset ovat suhtautuneet neutraalisti, mitä nyt välillä huonoja vitsejä kuulee. Asiaan ei ihan hirveästi auta kun opiskelualan ammattitermistössä on termi alistaa ja alistamista tulee tehtyä päivittäin.

Oman mielenkiintoisuuden soppaan tekee se kun kumpikin vakituisesta seurastani on aihepiirin osalta kaapissa enemmän tai vähemmän,  yhteiseiltä tuttavilta vaan vähän vaikeampi heidänkään olla kapissa enää siinä vaiheessa kun minuun yhdistetään heidät.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: orjamies - 07.06.2011, 06:28
juttu on aika monimutkainen ja ajat muuttunut paljon siitä kun itse aloittelin.itse olen kertonut muutamalle kaverille muutama sukulainen tietänee jotain 1 hassun sattuman takia.sanotaan niin en mainosta juttua mutta jos kysytään vastaan.kerron opettavaisen tarinan tapahtui aikoja sitten 1 kinkyystäväni (sub),oli pienessä pierussa mennyt kertomaan mieltymyksestään kantabaarissa,seuraus oli että joku puoli tuttu oli tarjoamassa turpakeikkaa kun kerran siitä pidät. eli mikä se opetus oli kannattaa miettiä miten ja kenelle kertoo.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: viana - 07.06.2011, 09:42
Haha, tuo LisaCohenin kuvaus työporukastaan voisi olla meiltä. Miesvaltaisessa toimistossa  täälläkin, jossa mm. pöytiä valittaessa MasterSM-niminen pöytä aiheutti innostusta ja sai mut kommentoimaan mahdollisesti mukana tulevista piiskatelineistä, ja kaikki tajusivat. Meillä myös kaivataan säännöllisesti turvasanaa, jos jokin duunijuttu on menossa hitoilleen. Jutut ovat hyvinkin pervoja, minun ja muiden, mutta ei harmainta havaintoa, arvaavaatko pervoksi. Tuskin sen kummemmin ajattelevat.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: -Teme- - 09.06.2011, 01:16
Avoimuuteni seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista johtuu varmasti ylihyperkiinnostuneisuudestani asiaan, en pidä asiaa itse häiritsevänä muutoin kuin että itselleni on vaikeaa käsittää missä on vaniljan ja kinkyn raja. Nuoruudessani rajan hämärtyminen oli vielä suurempi ongelma, kun itse ihan normaalina pitämäni asia olikin toiselle jotain aivan outoa. Tästä johtuenkin itselle seksistä ja siihen liittyvistä asioista puhuminen on tai oikeastaan olisi yksi mukavimmista puheenaiheista. Olisi siksi, kun puhuisin enemmän, mutta huomaan että monet ihmiset vaivaantuvat ja sulkeutuvat kun seksistä lähetään tosissaan keskustelemaan. Melkeinpä ne kovaan ääneen kaksimielisiä juttuja heittelevät vaikenevat pikimmiten kun alkaa todella puhumaan asiasta. En aloita kinkyilyllä, mutta lähes kaikille avoimesti omista haluista ja mieltymyksistä puhun ja mielellään myös kuulen heidän kantansa ja halunsa. En kuitenkaan lähde utelemaan ja kaivelemaan jos puhuja ei niitsä halua avautua, toisaalta en myöskään siinä tapauksessa kerro omia asioista.
Muutaman työkaverini kanssa olen asiasta keskustellut ja yksi heistä ilmoitti kuuluvansa "heimoon" häneen olenkin muutaman kerran bileissä bongannutkin.
Vanhemmilleni en ole kertonut, mutta ihan varmaan tietävät kinksahtunaisuuteni kun useita erikoisia lehtiä, videfilmejä ja välineitä huoneessani lojusi, kun nuoruudessa porukoilla punkkasin. Hyvin oli heillä pokka riitti kun olivat keränneet roinat yhteen isoon pahvilaatikkoon sillä aikaa kun olin armeijassa ja he olivat muuttamassa. Ukko mainitsi että "Pakattiin sun tavarat laatikkoon, viedäänkö ne kaatopaikalle vai varastoon odottamaan käyttöä?"
Lapsilleni ei olla kerrottu, vanhin kyllä on jo teini ja käy vaimon kenkiä & käsilaukkuja lainaamassa, mutta on ihan varmana huomannut kaapissa roikkuvat vaimon nahka ja PVC mekkoja ja hameita. Myös tiedon sivullisesti lapsiin vaikuttaville tahoille tulee pidettyä aika matalaa linjaa.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: lillaMY - 09.06.2011, 14:51
Itse en ole tässä viime vuosina asiaa jaksanut tai halunnut salailla mutta en sen erikoisemmin tuoda julkikaan. Jos joku kysyy, niin yleensä aivan hyvin kertoa käyväni pervobileissä ja olevani aktiivinen yhdistyksissäkin. Sattuman kautta muutama työkaverikin on saanut tämän tietää - asia ei ole vaikuttanut mitenkään väleihin heidän kanssaan. Suurin osa kavereistani tietää ja ystävien kanssa on tullut puhuttua enemmänkin - toki kaikkien ystävien kanssa seksiasioista ei tule ruodittua mutta joidenkin kanssa kyllä. 

Mutta tässä maailmassa on paljon ihmisiä, joille en halua paljastaa oikeastaan mitään itsestäni. Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kerron hyvin vähän itsestäni muutenkin, joten esimerkiksi työpaikalla yritän pysyä mahdollisimman neutraalina kaikilta osin. Eikä minulla ole tarvetta eikä halua kertoa omista seksuaalisista mieltymyksistäni sen tarkemmin muille kinkyille sen enempää kuin vaniljakavereillekaan.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: RigoriRasputin - 02.07.2011, 15:43
Sukulaisista kummitätini tietää, koska olen jo lapsesta alkaen voinut kertoa hänelle kaikki asiani.
Nais ytäväni  tietää tietenkin koska olemme harrastannet mieltymyksiäni hänen kanssaan.  On perus
vanilija jota ei voi enää pelastaa sieltä pimeältä puolelta tänne valoisalle puolelle.
Kun asuu pienessä 2000 asukkaan maalaiskunnassa niin siellä on pysyttävä visusti kaapissa.
Varsinkin kun haluaa myös kuulua siihen junttiin punaniska yhteisöön joka on niin juntti mitä juntti vaan voi olla.
Siinä kantaa ison vastuu kun miettii kenelle voi kertoa koska se leimaa myös läheiset.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: kepa - 14.11.2011, 11:14
Moi.
Itse painiskelin muutama vuosi sitten saman kysymyksen kanssa. Ei ollut kelle omista ajatuksista puhua, puoliso ei tuntunut oikealta henkilöltä ja itsestä tuntui, että tarvetta olisi purkautua. Minulla oli ajatus, että eräs henkilö kyllä saattaisi taipumuksistani tietää, mutta mitään varmuutta asiasta ei ollut.
Päätin kuitenkin lähteä viemään asiaa eteenpäin. Ensin kyselin foorumeiden välityksellä porukoilta (kertoen taustoja), oliko ajatukseni ylipäätään järkevä. Vastauksia sain puolesta ja vastaan, enimmäkseen vastaan. Kertomista vastustavat pelkäsivät lähinnä sitä, mitä kertomisesta saattaisi seurata suhteelle tämän ihmisen kanssa.
No päätin kuitenkin kertoa. Aluksi lähdin liikkeelle niin, että kysyin suoraan, onko minun toiminnassa/käytöksessä jotain, mitä saatettaisiin pitää outona. Tällaista ei löytynyt. Asiaa kypsyteltiin tovi, kunnes sitten päätin kertoa. Mieltymykseni tuli kuulemma vähän puskista, mutta ei alkuun aiheuttanut kummosiakaan reaktioita. Kun sitten myöhemmin valaisin asiaa lisää, sain hieman oudoksuntaa osalleni, mutta suhde säilyi ennallaan.
Eli omalla kohdalla kertomisesta ei ole ollut harmia, ainakaan vielä. Mutta se kannattaa muistaa, että vaikka asiat näyttäisivät itsestään selviltä itselle ja monelle muulle samaan viiteryhmään kuuluvalle, kaikille ne eivät niitä ole tai joku toiminta ei ole jollekin toiselle mitään erikoista tai tässä tapauksessa fetisseihin liittyvää.
Otsikko: Vs: Kenelle kerron, ja mitä?
Kirjoitti: Pandemonia - 14.11.2011, 11:34
Exä tietää, myös jotkut kaverit... faija vissiin aavistelee :D mutta kommentoi että oon "muuttunu paljon rauhallisemmaksi ja helpommaksi" ;D Muuten tiiviisti "kaapissa" vaikka en mä sitä juuri peittele.