BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Senshi - 18.09.2018, 21:08
-
Enpä tiedä, onko tällaisesta aiheesta ollut ennen ketjua täällä. Mutta laiskuuttani en jaksanut selata historiaa kovin pitkälle, vaan loin uuden aiheen. Asiaan.
Olen jo pitkään märehtinyt sitä, että kinkyys (BDSM, fetisismi yms) on nyky-yhteiskunnassa edelleen vakavasti ottamaton aihe. Jos jossain törmää kinkyteemaan, valtavirta pitää aihetta kiherryksen kohteena tai kauhistuttavana asiana. Toki vuosien varrella kinkyyskin on saanut hieman lisää ymmärrystä kansan parissa, mutta mielestäni suurempi sivistyneisyys on edelleen puuttunut. Kinkyt eivät kuulu virallisesti seksuaalivähemmistöön, vaikka itse näkisin tälle aihetta ja moni oli aikanaan tälläkin foorumilla samaa mieltä. Siinä missä kinkyys voi jollekin olla kivakin aihe paheksuttavana, itse kaipaisin aiheelle ymmärrystä ja hyväksyntää siinä, missa muutkin seksuaalivähemmistöt sitä saavat. Enkä tarkoita sillä sitä, että menisin toteuttamaan itseäni keskelle kaupunkia, vaan sitä, että saisin olla oma itseni ilman pelkoa syrjinnästä, ennakkoluuloista tai kiusaamisesta. Ja samaa asiaa haluaisin ajaa muidenkin kinkyjen puolesta.
Tämä pohdinta on muhinut mielessäni jo pitkään. Asian käsittely on vasta lapsenkengissä, mutta jotain liikkeitä olen jo valmistellut, että keskustelua avattaisiin taholla jos toisellakin. Tässä joitain asioita, joita olen listannut:
- Kuuluuko kinky seksuaalivähemmistöön? Riippunee yksilöiden mielipiteistä, mutta pitäisikö kinkylle halutessaan antaa tämä status?
- Kuka pitää kinkyn puolia? Kinky ei kuulu SETA:n agendaan tai sateenkaarilipun alle omana ryhmänään, mutta voisiko kuulua? Järjestääkö kinky-yhdistykset lähinnä vain bileitä, vai onko valistustoiminta ja tukitoiminnat agendassa? Entä yhteistyö eri tahojen kanssa? (tästä on ollut epävirallista avausta kinky-yhdistysten ja SETA:n suuntaan, mutta vasta pienellä jakelulla)
- Sexpon rooli? Onko heillä kiinnostusta aiheeseen ja haluaisivatko osallistua strategian suunnitteluun? (tämä on tällä hetkellä kyselyssä)
- Voisiko kinkyydestä olla positiivisempaa ja asiallisempaa valitusta, esittelyä ja uutisointia valtavirrassa? (tästä tehty avaus mm YLE:n suuntaan)
- Voisiko kinky-yhdistyksillä olla enemmän tarjontaa asialliseen aiheiden esittelyyn tai luennointiin tms? (näitä on jo joillakin, mikä on hienoa!)
- Onko kinkyys kiva mauste, vai onko se osa ihmisen identiteettiä ja syvempää persoonaa?
Tuossa nyt alkupaloiksi jotakin pään sopukoista. Lista on pitkä, mutta ehkä täällä syntyy hyvää pöhinää, niin voi sukeltaa syvemmin aiheeseen :)
Tässä jotain, mikä hyppäsi juuri äsken tuoreeltaan silmille YLE uutisista:
https://yle.fi/uutiset/3-10407987
Siinä olikin sitä jotain, mitä olen kaivannut! Asiallista uutisointia aiheesta, mikä on ihan ok. Ei tabu, ei sairaus, ei kauhutarina. Vaan osa ihmisten normaalia elämää. Word!
Eli: Mitä mieltä foorumin kansa on tällaisesta? Ollaanko tyytyväisiä nykytilanteeseen, vai haluaisiko joku muukin, että kinkyyttä tuotaisiin paremmin esille asiallisessa valossa? Entä pitäisikö kinkyn saada tarvittaessa tukea seksuaalivähemmistön edustajana?
Kiitos, toivon aiheesta kattavaa ja asiallista keskustelua :)
- S
-
Hyvä aihe. Olen tiedon jakamisen ja tuen tarjoamisen puolesta. Toivottavasti tulee runsasta keskustelua :) (Aihetta sivuten mm. https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=20733.0 )
-
Numeroin kysymykset:
[1]Kuuluuko kinky seksuaalivähemmistöön? Riippunee yksilöiden mielipiteistä, mutta pitäisikö kinkylle halutessaan antaa tämä status?
[2]Kuka pitää kinkyn puolia? Kinky ei kuulu SETA:n agendaan tai sateenkaarilipun alle omana ryhmänään, mutta voisiko kuulua? Järjestääkö kinky-yhdistykset lähinnä vain bileitä, vai onko valistustoiminta ja tukitoiminnat agendassa? Entä yhteistyö eri tahojen kanssa? (tästä on ollut epävirallista avausta kinky-yhdistysten ja SETA:n suuntaan, mutta vasta pienellä jakelulla)
[3]Sexpon rooli? Onko heillä kiinnostusta aiheeseen ja haluaisivatko osallistua strategian suunnitteluun? (tämä on tällä hetkellä kyselyssä)
[4]Voisiko kinkyydestä olla positiivisempaa ja asiallisempaa valitusta, esittelyä ja uutisointia valtavirrassa? (tästä tehty avaus mm YLE:n suuntaan)
[5]Voisiko kinky-yhdistyksillä olla enemmän tarjontaa asialliseen aiheiden esittelyyn tai luennointiin tms? (näitä on jo joillakin, mikä on hienoa!)
[6]Onko kinkyys kiva mauste, vai onko se osa ihmisen identiteettiä ja syvempää persoonaa?
1. Ei ja ei. Perusteluita on varmasti monia, mutta mainitaan muutama: Ensiksi se, että kinkiys ei katso seksuaalista suuntautumista. Alistumisesta/alistamisesta, materiaaleista, leikeistä, jne. etc. voi tykätä tai olla tykkäämättä riippumatta siitä, mikä on suuntautuminen. Toinen peruste on se, että kinkiyttä on hyvin vaikea määritellä, kun taas suuntautumiselle voidaan laatia paljon paremmat määritelmät. Jokainen seksuaalinen ihminen on osittain kinky tai vanilja, suuruusluokka sitten vaihtelee.
2. Johtuen edellisestä, kinkyjen puolta ei juuri pidä mikään muu taho kuin kinkyt itse. Ja johtuen myös edellisestä, SETA ei voi ainakaan nimellisesti ottaa kinkyjä pelkästään kinkiyden vuoksi yhtä voimakkaasti saman lipun alle.
3. Minkä strategian suunnitteluun?
Vastataan tähän väliin kohtaan 6 niin, että tuo kysymys on irrelevantti näihin muihin kysymysten nähden.
4 ja 5. Voisi kyllä, mutta valistuksen kanssa olisin varovainen ainakin lapsien ja nuorten osalta, jotka ylipäätään tutustuu vielä seksuaalisuuteensa. Kyllä se niin menee, että vaniljasta se alkaa. Tutustukoot nuoret siihen rauhassa. Tietoa pitäisi olla siinä vaiheessa, kun vaniljasta ollaan jo hyvällä hajulla tai edetty siinä jonkin matkaa, joitakin alkaa sitten kiinnostaa tällaiset asiat.
Minä nostaisin esille sellaisen asian kuin tämä foorumi. Kun jotakin kinkyajatuksia tulee päähän, niin ei niistä ensimmäisenä mennä kysymään koulu- tai työkavereilta eikä edes saunan lauteilta siltä parhaimmalta kaverilta, luennoista nyt puhumattakaan. Kyllä se menee niin, että yksin katsotaan ensin Googlesta. Silloin löytyy tämän foorumin avoimet alueet. Jos jotain ”matalan kynnyksen” tietoa haluaa saattaa kaikkien nähtäville, niin ajatuksiaan vielä etsiskeleville olisi hyvä olla paremmat ”perusinfo-paketit”. Se olisi hyväksi niille, jotka etsiskelevät itseään. Ja kaikki ei osaa englantia, ruotsia tai saksaa niin hyvin, että saisivat tietoa muulla kielellä vaan sen pitäisi olla suomeksi.
Täällä 76% rekisteröityneistä on käytännössä hiljaa (maks. kaksi viestiä). Lukemalla varmasti voi oppia jotakin, mutta tämä foorumi voi olla todellakin aika hankala paikka keskustelun kannalta. Täällähän puhuu eniten ne, jotka ovat jo itsensä löytäneet ja ajatukset ovat selkiintyneet, joten aivan perusjuttuja on hyvin vähän. Uusilla voi olla kova kynnys osallistua keskusteluun. Jos foorumilla jotakin voi tehdä, niin miettiä tätä asiaa. Tämä olisi minusta hyvä, mutta kyllä sekin on tunnustettava, ettei minulla(kaan) aika riittäisi tällaiseen.
-
bikantin kolumnin olin jo aikanaan lukenut ja se on tägätty muistiin, jotta voin joskus tarvittaessa palata siihen :) Jos joskus nähdään jossain, niin olisi kiinnostavaa jutella aiheesta enemmän.
rpmn:lle kiitos kritiikistä ja näkökulmasta. Vaikka minulla on aiheesta oma näkemys ja vahvakin mielipide, kaipaan myös muita näkemyksiä juuri sen vuoksi, etten voi yksin todeta asioita koko kinky-yhteisön osalta. Haluan selvittää, onko ihmisillä halua tällaisten asioiden pyörittelyyn vai ei. Ja jos on, niin millä tavalla ja mitä ei. Tämänkin vuoksi ajattelin avata aiheesta keskustelua tälläkin foorumilla. Vaikka keskusteluun osallistuisikin vain osa siitä aktiivisemmasta 24%:sta :D
Pari nopeaa kommenttia:
1. Kinkyys ei ole ehkä samanlainen suuntautuminen, kuin HLB-ihmisillä. Mutta onko kyseessä seksuaalivähemmistö? Miten verrataan aseksuaaleja, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön, mutteivät ole seksuaalisuutensa puolesta kiinnostuneet seksistä? Eikö kinkyys voi olla osa identiteettiä, jolloin kinkyys on osa hänen seksuaalisuuttaan, joka poikkeaa valtavirran vaniljaseksuaalisuudesta?
2. Kinkyt pitänevät parhaiten omia puoliaan. Mutta pitäisikö järjestäytyä enemmän valtakunnan tasolla? Toisaalta, kuinka paljon kyräilyä kinkyjä kohtaan on SETA:ssa, vai voisiko heidän tunnettuudellaan ja vaikutusvallallaan olla apua esimerkiksi yhteistyötahona?
3. Strategia, jolla kinkyys voitaisiin ottaa enemmän huomioon positiivisena seksuaalisena asiana, seksuaalivähemmistönä, valistusaiheena, pinnallisten sivuamisten vaihtamisessa asiallisiin juttuihin mediassa yms
4. ja 5. Vaniljasta se alkanee. Ja toki nuorten osalta pitäisi pohtia, mitä aiheesta voisi kertoa ja voisiko edes. Sen jättäisin ammattilaisille pureksittavaksi. Tosin itse kyllä tunnistan olleeni fetisisti jo lapsesta asti, joskin en silloin vielä tunnistanut tuota puoltani kunnolla. Koen, että jotkin osat kinkyydestä voivat kehittyä seksuaalisuuteen siinä, missä LGBTQQAAIP-ihmisilläkin.
Kyllä. Moni asia katsotaan ensin Googlesta. Varmasti näin tekevät myös sateenkaaren alle kuuluvat ihmiset. Tästä huolimatta heillä on laajempi valtakunnallinen tuki ja valistustyö.
Ja siitä olen samaa mieltä, että uusille pitäisi tehdä kynnys tutustumiseen ja kysymiseen matalaksi ja positiiviseksi. Ilman sen suurempaa järjestäytyneisyyttä riskinä on kuitenkin se, että vastaajina ovat yksittäiset henkilöt, joiden mielipiteet ja persoonat vaihtelevat paljon. Tässä pienenä heittona annan kiitosta Turun Baletin valistustoiminnalle, johon kuuluu mm uusien infot ennen bileiltoja. Lisäksi joskus yhdistys on tarjonnut asiantuntemusta luennoille (olisiko ollut yliopistoilla) ja jokin aika sitten eräs jäsen kävi YLE Puheella kertomassa erittäin hienosti kinkyydestä ja BDSM:stä asiallisessa kehyksessä.
-
En tiedä onko minusta tullut jotenkin tahtomattani joku taviskinkiyden puolestapuhuja, voi olla. (1) Näkisin kinkyilyn enemmänkin seksin muotona, en suuntautumisena. Sen määrittelemisen vaikeus olisi paljon vaikeampaa ja sitten palattaisiin iänikuiseen vääntöön siitä, kuka on kinky ja kuka ei. Mutta nähdäkseni Senshi haet tällä nyt enemmän sitä, pitäisikö kinkiys rinnastaa ylipäätään vähemmistönä seksuaalivähemmistöihin (noiden muiden kohtien asioihin verraten) niin siinä olisin ehkä joiltakin osin samaa mieltä. (2) Vaatisi SETA:n roolin levittämistä hyvinkin paljon ja siihen he eivät ehkä olisi suostuvaisia. Jos he näin ajattelevat, niin ymmärrän tämän kyllä hyvin, koska seksuaalinen suuntautuminen on yleisesti ottaen merkityksellisempi asia kuin taas seksin harrastamisen muoto (yleinen hyväksyminen, lainsäädäntö, uskonnot, jne.). (3) Suurempi strategia vaatisi tietenkin enemmän järjestäytyneisyyttä ja sitä, että sitä sitten noudatetaan. Kinkyjen kirjo on vaan niin paljon suurempi, että tämä on vaikeampaa. Ja monille kinkiys ei sinänsä näyttäydy mitenkään makuuhuoneen ulkopuolella, niin tässäkin suhteessa tulee ongelmaa. Täällä liikutaan monien mielestä varmaan aika hc-asteella, mutta kyllä ainakin maustevaniljasta puhutaan mediassa loppuen lopuksi aika paljon ja kokoajan enemmän. (4,5) Alun tekstistä samoilla linjoilla. Mutta en tuosta lopusta. Keski-ikä kinkyilyn löytämiselle on korkeampi kuin se, milloin usein löydetään seksuaalinen suuntautuminen ja kokeillaan seksiä. Minä koen kinkyilyn seksin muotona, niin ensin pitää löytää se itse seksi ja sitten sen muoto, niin vaikka jotkut ajatukset heräisivät, niin ei ne useinkaan samassa tahdissa kehity, vaan sen jälkeen. Täälläkin on paljon ihmisiä kinkiyttään etsimässä.
Pienenä heittona sanoisin myös sen, että joka mutkassa pompsahtaa tämä bile/miittiasia esiin. Minä en ole Suomessa käynyt koskaan yksissäkään bileissä tai miitissä (enkä kyllä paljoa ulkomaillakaan kuin ns. "massan mukana"). Ehkä joskus. Mutta taviskinkynä ajattelen, että niissä tutustuu paremmin itse skeneen, mutta kun minun "skene" on makuuhuoneessa. Enkä varmasti ole ainoa, joka ajattelee näin. Siksikin korostaisin tätä foorumin merkitystä.
Tuleepa puhelimella väsyneenä tönkköä tekstiä...
-
Asiallinen tiedotus ihan kädestä pitäen on omaan mieleen käypää.
Itse aavistuksen kaihdan ylipäätään "vähemmistöisyyttä"- pelon vuoksi ehkä eniten on vähemmistöjä,vaikka tosiasiallisesti seksuaalisen suuntautumisen kirjot ovat niin suuret,että niistä yhdessä tulee Enemmistöä.
Mutta jos vaihtoehto on,että piilossa tai teloitus,niin yleisestiottaen valitsisin pelkurina piilon-
Enhän muutenkaan halua julistaa kenellekään seksuaalista olemustani.
Ja kyllä joskus vituttaa, etten helteellä koe voivani pukeutua sään mukaan,ettei kukaan vaan /loukkaantuisi /alkas ehdotella/katsella/nimitellä huoraksi ymv. Otsassani ei lue mitään.
Tuohon rpmn:n mainitsemaan foorumikäyttäytymiseen: En ole osannut tilastoja laskeskella,mutta näyttäis myötäävän ihan mitä tahansa forkkaa tai jopa ylittää keskimäärin.. Esim. Alaston Suomessa on vissiin kymmeniä tuhansia käyttäjiä,mutta keskustelupalstansa on ihan nysä- Miksihän?
Senshiltä hieno avaus :)
-
Ööh...Itseasiassa nimenomaan näiden asioiden kanssahan järjestöt ovat tehneet työtä niin kauan kuin ovat olleet olemassa...Se lukee järjestöjen omilla sivuilla, prh kun vaatii rekatuille yhdistyksille tarkoituksen...Päätarkoitus ei tosiaankaan ole järjestää bileitä...Ja yksi syy näiden saittien olemassa oloon on myös tuo...
Ihan nyt vain sivuhuomiona kun yhdistyksissä on tullut oltua enempi ja vähempi aktiivina vuosia...Surullista jos ajattelu on muuttunut yleisellä tasolla tuohon suuntaan...
-
Mä ajattelen asian niin, että jos joku kinky kiinnostuu seksuaalisesti tai romanttisesti vain tietynlaisista kinkyistä kumppaneista - esim. dominoiva vain alistuvista tai päinvastoin, on kyse seksuaalisesta suuntautumisesta.
Jos taas kiinnostuu ihmisistä muilla perusteilla ja kinkyjutut ovat niitä mitä tehdään tai ei tehdä makuuhuoneessa, kyse ei ole seksuaalisesta suuntautumisesta (mutta seksuaalivähemmistöön kuuluu joka tapauksessa).
-
Minä ymmärrän sen jos D/s-suuntautuneita ei osata nähdä seksuaalivähemmistönä. Monille se kuitenkin on vain satunnaista piristystä vaniljaseksin ohella eikä ohjaa puolison valintaa - ainakaan kovin voimakkaasti. Sen sijaan jos kinky-sana kattaa myös fetisistit ja sadomasokistit niin minusta on seksuaalivähemmistö voi nousta ihan aiheelliseksi kysymykseksi. Heillä kun seksuaalinen kiinnostus ei kohdistu ainoastaan toiseen ihmiseen.
Käsittääkseni Seta on aikanaan ajanut myös kinkyjen etua, mutta sitten useat alayhditykset rajasivat kinkyt oman toimintansa ulkopuolelle. Tässähän on kyse maailmanlaajuisesta ilmiöstä. Tietyllä tavalla ihan ymmärrettävää. Sen lisäksi kinkyille kaikkein suurimman uhan taitavat muodostaa toiset kinkyt, joten ensimmäisen askel turvallisempaan kinkymaailmaan olisi siivota ihan tätä omaa yhteisöä.
Sexpon roolia jos ajattelen niin heillä on omat agendansa ja tärkeänä pitämänsä asiat, jotka eivät välttämättä sivua kinkykenttään juuri mitenkään.
Minusta on vähän kapeakatseista kuvitella, että kaikkien seksielämä alkaa vaniljasta. On paljon kinkyjä, joiden seksielämä alkaa kinkystä ja on aina kinkyä. He ovat harvemmin tällä foorumilla äänessä, ehkä ymmärrettävistä syistä, mutta heitä kuitenkin on.
-
Rsykkeellä ainakin on selkeä yhteiskunnallinen tehtävä.
Mm.
Vertaistuen ja oikean tiedon tarjoaminen
Ennakkoluulojen murtaminen ja syrjinnän vastainen työ
Terveydelliset riskit ja turvallisuuskoulutus
Hyväksikäytön ehkäisy ja ennaltaehkäisy
Järjestäytymättömän pienryhmätoiminnan tukeminen
Ja näitä asioita tehdään konkreettisesti jatkuvasti. Esim TAFFin päivätoiminta vastasi moneen näistä itsellemme ottamista tehtävistä. Askel askeleelta teemme Tampereella työtä ä asioiden eteen. Helppoa se ei aina ole, mutta useamman kerran vuodessa saamme syitä jatkaa tätä työtä.
Ikävä kyllä.
Milloin organisaatio itse joutuu syrjinnän kohteeksi, milloin tietoomme tulee ihmiseen kohdistunut hyväksikäyttö tai yritys tahi session överiksi meno. Paraikaa mietimme miten vastaamme ensi vuonna entistä paremmin tähän huutoon.
Mikään vaan ei tapahdu hetkessä eikä ole kauhean näyttävää tai suurta glooriaa sisältävää tällä saralla.
Mutta meillä on hyviä yhteystyökumppaneita tässä työssä, kuten TAFFin päivätoiminta kertoo.
-
Rsykkeellä ainakin on selkeä yhteiskunnallinen tehtävä.
Mm.
Vertaistuen ja oikean tiedon tarjoaminen
Ennakkoluulojen murtaminen ja syrjinnän vastainen työ
Terveydelliset riskit ja turvallisuuskoulutus
Hyväksikäytön ehkäisy ja ennaltaehkäisy
Järjestäytymättömän pienryhmätoiminnan tukeminen
Ja näitä asioita tehdään konkreettisesti jatkuvasti. Esim TAFFin päivätoiminta vastasi moneen näistä itsellemme ottamista tehtävistä. Askel askeleelta teemme Tampereella työtä ä asioiden eteen. Helppoa se ei aina ole, mutta useamman kerran vuodessa saamme syitä jatkaa tätä työtä.
Ikävä kyllä.
Milloin organisaatio itse joutuu syrjinnän kohteeksi, milloin tietoomme tulee ihmiseen kohdistunut hyväksikäyttö tai yritys tahi session överiksi meno. Paraikaa mietimme miten vastaamme ensi vuonna entistä paremmin tähän huutoon.
Mikään vaan ei tapahdu hetkessä eikä ole kauhean näyttävää tai suurta glooriaa sisältävää tällä saralla.
Mutta meillä on hyviä yhteystyökumppaneita tässä työssä, kuten TAFFin päivätoiminta kertoo.
Nopea kommentti tähän näin työpäivän keskeltä. Olen huomannut, että Rsyke on myös panostanut näihin asioihin. Muistan myös, että teillä oli jokin luennoitsijahaku johonkin asialliseen keskustelutilaisuuteen tms. Tiedä sitä, miten paljon näillä on tilausta ja kysyntää, mutta annan pisteet siitä, että luotte tarjontaa. Myös TAFF:n päiväohjelmajutut olivat taas kerran hieno lisä.
Tämä koko kinkyskenehän perustuu vapaaehtoiseen työhön. Ei tästä taida kukaan palkkaa saada? Ajamme omia asioitamme siinä missä haluamme ja jaksamme. Arvostan sitä, että joillakin henkilöillä on aikaa ja tahtoa tehdä kovaa työtä ilman suurempaa palkitsemista. Jospa itsekin joskus kykenisi aktiivisempaan rooliin. Aika näyttää.
PS: Hienoa, että Tampereella on taas onnistuttu saamaan kasaan järjestäytynyttä ja aktiivista väkeä tekemään työtä joidenkin haasteellisten vuosien jälkeen! Hienoa työtä olette tehneet :)
PPS: ...yhtään unohtamatta muitakaan yhdistyksiä!
-
Mietiskelimme tuossa loppukesästä yleisöluentosarjaa bdsmään liittyvistä asioista. Idea ei ole hautaantunut, mutta tämä vuosi on kyllä täynnä.
Katsotaan talvella asiaa uudestaan ja onhan ensi vuonna kaksipäiväinen TAFF.
Kysyntää... Jaa... Kyllä valmistukselle on tarvetta, sen saimme oppia kantapään kautta alkukesästä.
-
Kyllähän kinkyseksuaalisuuteen liittyviä asioita on vuosien mittaan pidetty esillä - tässä esimerkkinä kaikille avoin seminaari, jonka järjestimme vuonna 2011 Oulussa paikallisen kinky-yhdistyksen nimissä.
https://www.kaleva.fi/tapahtumat/tapahtuma/seminaari/2582/ (https://www.kaleva.fi/tapahtumat/tapahtuma/seminaari/2582/)
Tampereen TAFFin lisäksi smurffeilla on ollut seminaareja Helsingissä (tai coneja tms. ). Turkulaiset ovat tahollaan olleet aktiivisia. Suurin osa yhdistyksistä on jakanut tietoa myös lehdistön ja radion kautta - telkusta kai vähemmän. Jyväskylässä Bizarren Tapsa on kiertänyt ympäriinsä kertomasta aihepiiristä. Etc.
Edesmennellä Tuntematon Maa -foorumilla oli tästä valistusteemasta kiinnostuneille oma suljettu ryhmä, mutta taisi se työ jäädä kesken.
Kinky-yhdistysten kattojärjestö jos joskus syntyy, se voisi olla yksi tapa lisätä suuren yleisönkin tietoisuutta BDSM- ja fetissiasioista. Edesmennyt smurffien jäsen, JetErus oli painokkaasti kattojärjestön kannalla.
En tiedä, vieläkö kinky-yhdistysten hallituksilla/muilla aktiiveilla on vuosittaisia tapaamisia, nekin voisivat olla hyvä tapa verkostoitua ja koota tiedon jakamisesta kiinnostuneita henkilöitä yhteen livenä.
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
-
Kinkyn määrittely on ongelmallista. Ilman kohtuullisen helposti ymmärrettävää ja selkeäntuntuista määrittelyä ei voi ajaa etua koska kukaan ei tiedä kenen tai minkä etua ajatellaan.
-
Olen samaa mieltä Nickin kanssa. Pitäisi määritellä kinky ja mikä hyväksytään kinkyksi. Olla ehkä yhtenäiset rivit omassa porukassa, ja tuntuu että kenttä on laaja eikä olla aina ihan varmoja mikä on oikein kinkyilty.
-
Toisaalta sillon on olemassa ulos sulkemisen riski "väärin kinkyileviltä". Esimerkiksi omalla kohalla sessiot eivät lähestulkoon koskaan sisällä seksiä - ainakaan, jos sillä perinteisellä määritelmällä seksistä mennään. Genitaaleihin ei kosketa, orgasmia ei tavoitella. Alastomana crossilla roikkuminen ja piiskattavana oleminen on toki monelle vahvasti seksuaalisesti latautunut tilanne, mut onko se sitä minulle? Saan kivusta ja alistumisesta voimakkaita, miellyttäviäkin fyysisiä tunnetiloja, mutta onko se seksuaalista nautintoa? Sanoisin, että ei - erittäin harvoja poikkeustilanteita lukuunottamatta. Ja mä uskon, että ainoastaan tilanteen kokija itse, tässä tapauksessa minä, on kykenevä määrittämään, voiko sen fyysisen tunneryöpyn laskea seksuaaliseksi nautinnoksi, vai joksikin muuksi. Toki piiskaajan/satuttajan kokemus voi samassa sessiossa erota mun fiiliksistä vahvasti, ja satuttaja voikin saada tilanteesta seksuaalista nautintoa, vaikken sitä itse saisikaan. En kuitenkaan ole aseksuaali, pystyn nauttimaan ja haluankin nauttia myös seksuaalisesta nautinnosta, mut ne on sit juttuja jotka ei kuulu mun kipusessioihin, lähes koskaan. Ainakaan tällä haavaa.
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
En usko BDSM:n olevan Setalle liikaa, mutta ainakin täälläpäin reunaehtoja on samasta sukupuolesta kiinnostuminen.
Määritellä mikä on oikeaa kinky ja sulkeako muut ulkopuolelle? Ei kiitos. Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
-
Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
Eimen Bro- vaikken siedäkään sanaa perverssi tai pervo :))
-
Olen ennen tämän foorumiaiheen avausta tehnyt yksityishenkilönä muutamia tiedusteluja ja yhteydenottoja, kuten jo aiemmin mainitsin. Jatkan edelleen omaa henkilökohtaista selvitystyötäni, mutta lähitulevaisuudessa tavoitteenani on tuoda tämä aihe "viralliseen" keskusteluun. Pyrin nostamaan aiheen maltillisesti asialistoille eri tahoilla. Tuolloin pyrin ottamaan huomioon epävirallisetkin jutustelut aiheesta, kuten tässä ketjussa esille tulleet asiat. Keskustelu on tähän mennessä ollut hyvää ja kiitän kaikkia näkökulmiensa antamisesta. Antaa tulla lisää vaan, jos löytyy :)
Tämä aihenostoni ei missään nimessä suomi sitä, miten yhdistykset ovat jo nyt työtä tehneet. Kuten mainitsin, työ on ollut hyvää. Nyt päämääränäni on ottaa myös tuo Adrenalynnien mainitsema asia esille, eli voisiko yhdistyksillä olla edelleen tiiviimpää yhteistyötä, samoja suuntalinjoja vai nähtäisiinkö yhtenä (joskin ehkä kaukaisena) tavoitteena se kattojärjestö? Tai voisiko kattojärjestön puuttuessa yhdistyksiltä puuttuvan tuen saada muilta tahoilta, kuten SETA:lta? Ja mikä olisi Sexpon rooli?
Kinkyn määrittely on toisaalta helppoa, toisaalta vaikeaa. Ja tietysti tämäkin on hyvä nosto teiltä, mikä pitää miettiä selväksi aikanaan, jos asia etenee. Itse näkisin edelleen niin, että kinkyksi voisi tunnistautua se henkilö, joka itsensä kinkyksi kokee. Tuen ja ymmärryksen saamisen edellytykset lienevät tiukemmat, kun kyseeseen voi tulla laittomat mieltymykset yms seikat. Taas kerran, yksi aihe pohdittavaksi myöhemmin. Mutta kinky joka toivoo tukea, ymmärrystä ja turvaa ja joka kokee kinkyytensä enemmän osana itseään, kuin lauantai-illan huvina. Siinä minun näkökulmaani. Vähän niin kuin henkilö, joka kaipaa tukea, ymmärrystä ja turvaa SETA:lta.
Pyrkimyksenäni on myös selvittää se, miten SETA suhtautuu tällaiseen kinkyyn ja miten tällainen kinky suhtautuu SETA:aan. Jos joku kinky ei kaipaisi tukea, ei hänen tarvitsisi "frendata" sen tahon kanssa, joka aikanaan voisi antaa tukea kaipaavan kinkyn ylle sateenvarjonsa. Mutta se taho joka voisi tunnustaa kinkyyden mahdollisesti olevan osa henkilön seksuaalisuutta ja identiteettiä, sen tahon tulisi tukea toivova kinky hyväksyä. Ymmärrykseni mukaan SETA:ssa elää mielipiteitä kinkyistä, mutta virallista kantaa ei ole koskaan sieltä kinkyyteen liittyen annettu. Voisiko SETA:n suojiin kuulua LGBTQQAAIP ja K - siinä yksi kysymys, jonka aion myös laittaa selvitykseen.
Kinky-yhdistysten osalta näen pari vaihtoehtoa:
1. Pyrkimys kattojärjestöön.
2. Tiivis yhteistyö nykyisten yhdistysten välillä ja listaus siitä, miten tuki - ja valistustyötä tehdään.
3. Yhteistyö SETA:n kanssa, jos he tarjoavat kinkylle suojeluksensa.
4. Asian jättäminen nykyiselleen ( :'( )
Sexpo voisi olla näillä näkymin lähtemässä mukaan keskusteluihin :) Tämä epävirallisena tietona sieltä saamastani vastauksesta. Hienoa, jos minulta kysytään!
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
En usko BDSM:n olevan Setalle liikaa, mutta ainakin täälläpäin reunaehtoja on samasta sukupuolesta kiinnostuminen.
Määritellä mikä on oikeaa kinky ja sulkeako muut ulkopuolelle? Ei kiitos. Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
Seta pyrkii pyrkii ihmisten tasavertaisuuteen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, right? Minusta on syrjivää, että Seta pitää reunaehtona sitä, että on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Tuolla ajatuksella Seta on yksi iso ristiriita. :o
Itse olen biseksuaali, mutta jos Seta kanta on noin jyrkkä, niin en kyllä halua olla mukana toiminnassa (olen siis harkinnut lähteväni mukaan toimintaan, mutta mieli muuttumassa nyt).
Onko täällä ketään setalaisia, jotka voisi tätä hieman selventää vai kysynkö Setasta?
-
Kinky-yhdistysten välistä yhteistyötä voi parhaiten ajaa liittymällä itse jonkun kinky-yhdistyksen hallitukseen, ja ajamalla asiaa sieltä käsin.
Sellaista sivusta huutelua, että yhdistysten tahi järjestöjen pitäisi sitä ja tuota, pidän vähän hassuna. Koska eihän täysin ulkopuolinen voi tietää mitä yhdistysten välillä tapahtuu jo nyt, tai minkäläistä yhteistyökuviota on vireillä. Niistä kun ei yleensä yleisesti tiedoteta.
Aina kun jotain tehdään, pitää myös olla se "joku" joka asiat tekee. Yhdistysten ja järjestöjen edustajille on enemmän hyötyä niistä tekijöistä, kun neuvojista :).
Näin kahden kinky-yhdistyksen hallituksessa olevan näkökulmasta.
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
En usko BDSM:n olevan Setalle liikaa, mutta ainakin täälläpäin reunaehtoja on samasta sukupuolesta kiinnostuminen.
Määritellä mikä on oikeaa kinky ja sulkeako muut ulkopuolelle? Ei kiitos. Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
Seta pyrkii pyrkii ihmisten tasavertaisuuteen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, right? Minusta on syrjivää, että Seta pitää reunaehtona sitä, että on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Tuolla ajatuksella Seta on yksi iso ristiriita. :o
Itse olen biseksuaali, mutta jos Seta kanta on noin jyrkkä, niin en kyllä halua olla mukana toiminnassa (olen siis harkinnut lähteväni mukaan toimintaan, mutta mieli muuttumassa nyt).
Onko täällä ketään setalaisia, jotka voisi tätä hieman selventää vai kysynkö Setasta?
Riippuu niin alueesta. Jossain hyvinkin rajoittunut vain Cay-väkeen.
-
Kinky-yhdistysten välistä yhteistyötä voi parhaiten ajaa liittymällä itse jonkun kinky-yhdistyksen hallitukseen, ja ajamalla asiaa sieltä käsin.
Sellaista sivusta huutelua, että yhdistysten tahi järjestöjen pitäisi sitä ja tuota, pidän vähän hassuna. Koska eihän täysin ulkopuolinen voi tietää mitä yhdistysten välillä tapahtuu jo nyt, tai minkäläistä yhteistyökuviota on vireillä. Niistä kun ei yleensä yleisesti tiedoteta.
Aina kun jotain tehdään, pitää myös olla se "joku" joka asiat tekee. Yhdistysten ja järjestöjen edustajille on enemmän hyötyä niistä tekijöistä, kun neuvojista :) .
Näin kahden kinky-yhdistyksen hallituksessa olevan näkökulmasta.
Melko hidasta on yhdistysten eteneminen ollut, joten onko huono asia, jos esim. yksityishenkilö onnistuu saamaan aktivoitumista ja yhteistyötä eri tahojen välille?
Itsekin ollut hallitus- ja muu aktiivi parissa kinky-yhdistyksessä, joten kokemusta asioiden hitaasta etenemisestä on. Hyvää tahtoa kyllä löytyy, mutta se aikapula.
Muuten, miksi mahdollisesta yhdistysten välisestä yhteistyöstä ei voisi tiedottaa? Avoimuus ja aktiivisuuden osoitus voisi innostaa lisää väkeä yhdistyksiin. Osa tosiaankin varmaan mieltää kinky-yhdistykset pääosin bileorganisaatioiksi.
-
Kinky-yhdistysten välistä yhteistyötä voi parhaiten ajaa liittymällä itse jonkun kinky-yhdistyksen hallitukseen, ja ajamalla asiaa sieltä käsin.
Sellaista sivusta huutelua, että yhdistysten tahi järjestöjen pitäisi sitä ja tuota, pidän vähän hassuna. Koska eihän täysin ulkopuolinen voi tietää mitä yhdistysten välillä tapahtuu jo nyt, tai minkäläistä yhteistyökuviota on vireillä. Niistä kun ei yleensä yleisesti tiedoteta.
Aina kun jotain tehdään, pitää myös olla se "joku" joka asiat tekee. Yhdistysten ja järjestöjen edustajille on enemmän hyötyä niistä tekijöistä, kun neuvojista :) .
Näin kahden kinky-yhdistyksen hallituksessa olevan näkökulmasta.
Melko hidasta on yhdistysten eteneminen ollut, joten onko huono asia, jos esim. yksityishenkilö onnistuu saamaan aktivoitumista ja yhteistyötä eri tahojen välille?
Itsekin ollut hallitus- ja muu aktiivi parissa kinky-yhdistyksessä, joten kokemusta asioiden hitaasta etenemisestä on. Hyvää tahtoa kyllä löytyy, mutta se aikapula.
Muuten, miksi mahdollisesta yhdistysten välisestä yhteistyöstä ei voisi tiedottaa? Avoimuus ja aktiivisuuden osoitus voisi innostaa lisää väkeä yhdistyksiin. Osa tosiaankin varmaan mieltää kinky-yhdistykset pääosin bileorganisaatioiksi.
Ei yksityishenkilö oikein voi sanella yhdistyksille että tehkää näin tai noin. Jos ei siis tiedä mitä yhdistykset ovat jo tehneet, tai mitä on suunnitteilla, ei oikein ole edellytyksiä neuvoakaan.
Sama pätee näihin vanhoihin yhdistysaktiiveihin, jotka haluavat neuvoa uusia, vaikkeivat itsekään oikein saaneet mitään aikaan silloin vuonna nakki.
Jep, epäkiitollista hommaahan se on. Ihmisillä on muuta elämääkin, eikä aikaa kaikkeen. Siihen vielä päälle yhdistysten krooninen rahapula, jolloin ei ole varaa toteuttaa kaikkea mitä haluaisi, vaikka olisikin tahtoa.
-
Minulta on mennyt ohi, jos joku on sanellut jotain yhdistyksille.
Ja noin muutenkin, mielipiteiden esittäminen ei välttämättä ole neuvomista. Jos vain he, jotka ovat ”saaneet jotain aikaan” voivat esittää vapaasti mielipiteitään, niin ikävämpi juttu :D
-
En todellakaan ole tullut sanelemaan yhdistyksille, että tehkää näin tai noin. Toivottavasti tästä ei moista fiilistä välity. Jos on ollut näin, pahoittelen. Olen halunnut toistaiseksi selvittää yhdistysten, toimijoiden ja kinkyjen mielipiteitä ja kantoja aihetta kohtaan. Epävirallisesti ja ennakkoon. Koska. Kun olen saanut tiedusteltua tahotiloja, minun on helpompaa todeta vallitseva tilanne ja tuoda asia sitten esille virallisempia kanavia pitkin.
Esittelen näkökulmaani yksityishenkilönä. Olen ottanut yhteyttä eri toimijoihin, yksityishenkilönä. Olen myös aina korostanut yhteydenotoissani, että olen ollut liikkeellä yksityishenkilönä.
Pointti tällä hetkellä on ollut se, että olen selvittänyt tahojen kiinnostusta asiaani kohtaan. Eli onko kiinnostusta koko aiheen (= tämän ketjun otsikko) esille nostamiseen taholla ja toisella. Ja onko muilla kinkyillä vastaavaa toivetta saada aiheesta laajaa keskustelua vaikuttavilla tahoilla. Vai olenko se yksittäinen henkilö yksittäisine murheineni.
En tunne tällä hetkellä laajemmin yhdistysten agendoja, miten tällaiset asiat otetaan täysin huomioon. En tosin ole ollut hallituksissa tai puheenjohtajana, jotka todennäköisesti ovat ne ainoat varsinaiset viimeisimpien tietojen hallitsijat. Seuraajana olen vain pannut merkille erilaiset valistus- ja ohjelmatoiminnot yms. Mutta rivijäsenenä minulle ei ole auennut, miten tiivistä Suomen yhdistysten toiminta on ja onko niissä foorumeissa ollut jonkinlaista suunnittelua esittelemistäni aiheista. Ymmärtääkseni Suomen kinky-yhdistykset eivät aja kinkyjen asioita vastaavilla tavoilla, kuin SETA ajaa HLBTIQ+ kansan asioita. Ja sitten seuraa sekin kysymys, että miksi? Tai miksi ei? Onko halua tai tarvettakaan?
Ymmärrykseni mukaan SETA ei ole antanut virallista, LOPULLISTA, kantaa siitä, voiko kinky kuulua seksuaalivähemmistöön ja saada tukea heidän kauttaan. Tai miksi ei. Aion selvittää tämän. Yhdistysten avulla. Tai yksityishenkilönä.
Pyrin selvittämään myös kinky-yhdistysten näkökulmat esittelemissäni aiheissa. En tätä kautta, vaan virallisempaa reittiä pitkin. Nostan aiheen ensin esille omassa yhdistyksessäni, joka saa päättää kokouksessaan, otetaanko asia agendaan ja missä laajuudessa. Tai jätetäänkö sikseen. Ja tulen ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää. Sokeria tai suolaa. Ja asia saa edetä virallisemmalla reitillä juuri niin hitaasti, kuin halutaan. Jos se vain etenee.
Sexpoa kiitin jo siitä, että heiltä sai kysyä mielipidettä ja ajatuksia myös yksityishenkilönä. Oli hienoa kuulla, että he voisivat tavata yhdistysten edustusta ja keskustella asioista. Mutta mitään en sopinut, koska en puhu yhdistysten puolesta. Selvitin vain Sexpon ajatuksia ennalta. Yksityishenkilönä.
En tosiaan istu hallituksen jäsenenä yhdistyksissä. Ehkä joskus pyrin, mutta silloin haluan, että voin todellakin antaa kunnolla aikaa kyseiseen toimintaan. Tähän mennessä se ei valitettavasti ole onnistunut. Olen kuitenkin pyrkinyt rivijäsenenä osallistumaan oman yhdistykseni toimintaan siinä, missä kykenen. Toivon myös, että rivijäsen ja yksityishenkilö voi nostaa asioita käsiteltäviksi eri tahoilla. Näin on näyttänyt toistaiseksi olevan mahdollista. Kiitos siitä.
Aion edistää asian virallista keskustelua seuraavaksi oman yhdistykseni kautta. Nostan asian esille kokouksessa ja katson, mitä siitä jutellaan. Kaikki muu on toistaiseksi epävirallista, enkä ole sopinut mitään yhdistysten tai kanssakinkyjen nimissä.
Ja vielä tämän viestin loppuun: En dissaa nostollani yhtäkään yhdistystä, enkä halua että välittyisi fiilis, etteikö yhdistykset saisi asioita aikaiseksi. Kyllä saavat. Ja kaikki vapaaehtoiset tekevät hienoa työtä, kun antavat aikaansa toisten vuoksi. Mutta tämä on minun tapani ottaa asia keskusteluun. Ensin pohtia sitä, sitten kysellä ympäriltäni. Sitten selvittää kontakteja, sitten saada aikaan pöhinää. Ja kun ainekset ovat valmiit, asia on valmis varsinaiseen esillenostoon. Jos taustatyö olisi huonosti tehty, nostoni jäisi liian huteralle pohjalle.
-
Itse en ainakaan koe kuuluvani seksuaalivähemmistöön enkä haluaisi kinkyyttä myöskään liitettävän vähemmistöön kuulumiseksi.
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
En usko BDSM:n olevan Setalle liikaa, mutta ainakin täälläpäin reunaehtoja on samasta sukupuolesta kiinnostuminen.
Määritellä mikä on oikeaa kinky ja sulkeako muut ulkopuolelle? Ei kiitos. Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
Seta pyrkii pyrkii ihmisten tasavertaisuuteen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, right? Minusta on syrjivää, että Seta pitää reunaehtona sitä, että on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Tuolla ajatuksella Seta on yksi iso ristiriita. :o
Itse olen biseksuaali, mutta jos Seta kanta on noin jyrkkä, niin en kyllä halua olla mukana toiminnassa (olen siis harkinnut lähteväni mukaan toimintaan, mutta mieli muuttumassa nyt).
Onko täällä ketään setalaisia, jotka voisi tätä hieman selventää vai kysynkö Setasta?
Riippuu niin alueesta. Jossain hyvinkin rajoittunut vain Cay-väkeen.
Nyyyyyt alkaa lähteä aika lailla sivuraiteille. Valtakunnallinen Seta tekee tätä:
"Sen tavoitteena on yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos, jotta ihmisoikeudet ja hyvinvointi toteutuvat Suomessa ja kansainvälisesti riippumatta ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Homot, lesbot, bit, inter-, trans- ja muunsukupuoliset henkilöt, transvestiitit ja muut hlbtiq-ihmiset kohtaavat eriarvoisuutta lainsäädännössä ja arjessaan. Haluamme yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutuvan."
Lähde: https://seta.fi/jarjesto/
Jäsenjärjestöissä eli eri alueittain on varmaan henkilöistä johtuvaa kirjavuutta, mutta silti ne noudattavat jäsenjärjestöinä Setan arvoja. https://seta.fi/jarjesto/jasenjarjestot/
Kyseessä on seksuaali- JA sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava taho. (Eli ei vain homoseksuaaleille tms.)
--------------------------
Mitä olen aiemmin kuullut Setan työntekijöiltä, niin painopiste on sosiaalisessa identiteetissä ja siihen liittyvissä yhteiskunnallisissa epäkohdissa - ei seksuaalisessa käyttäytymisessä. Siinä kohtaa on hyvä miettiä, että MITEN kinkyys on osa identiteettiä.. ei vain käyttäytymistä... ja mitä yhteiskunnallisia epäkohtia kinky-identiteetillä kohtaa. (Ja kyllä, joillain se kinky varmasti on vain käyttäytymistä ja se on ok. Mutta silloin Seta ei tuon aiemmin todetun perusteella välttämättä ole ensisijainen yhteistyötaho.)
Tosi hienoa, että näitä virallisia kantoja selvitetään :) Itse koen Sexpon luontevampana yhteistyötahona, koska painopiste on seksuaalisuudessa ja sen ilmenemisessä.
-
Itsekään en miellä sadomasokistina ja D/s-suuntautuneena kuuluvani seksuaalivähemmistöön, mutta ainahan asiallista tietoa kannattaa jakaa ja ihmisten hyvinvointia lisätä eri tavoin.
Lisäys: Mutta ei se ole minulta pois, jos toiset mieltävät asian eri tavalla.
-
Sehän se, kun saisi yhdistykset vetämään yhtä köyttä tässä asiassa. Voisi saada aikaan paljonkin.
Itse olen aina suuresti ihmetellyt sitä, ettei Seta aja kinkyjen asioita. Kyse on kuitenkin seksuaalisesta suuntautumisesta. Tarpeesta. Onko sitten niin, että Setalle BDSM on liikaa?
Kiitos Senshille tästä aiheesta kovasti! :)
En usko BDSM:n olevan Setalle liikaa, mutta ainakin täälläpäin reunaehtoja on samasta sukupuolesta kiinnostuminen.
Määritellä mikä on oikeaa kinky ja sulkeako muut ulkopuolelle? Ei kiitos. Mikään ei ole liian vähän perverssiä ollakseen kinkyä.
Seta pyrkii pyrkii ihmisten tasavertaisuuteen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, right? Minusta on syrjivää, että Seta pitää reunaehtona sitä, että on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Tuolla ajatuksella Seta on yksi iso ristiriita. :o
Itse olen biseksuaali, mutta jos Seta kanta on noin jyrkkä, niin en kyllä halua olla mukana toiminnassa (olen siis harkinnut lähteväni mukaan toimintaan, mutta mieli muuttumassa nyt).
Onko täällä ketään setalaisia, jotka voisi tätä hieman selventää vai kysynkö Setasta?
Riippuu niin alueesta. Jossain hyvinkin rajoittunut vain Cay-väkeen.
Nyyyyyt alkaa lähteä aika lailla sivuraiteille. Valtakunnallinen Seta tekee tätä:
"Sen tavoitteena on yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos, jotta ihmisoikeudet ja hyvinvointi toteutuvat Suomessa ja kansainvälisesti riippumatta ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Homot, lesbot, bit, inter-, trans- ja muunsukupuoliset henkilöt, transvestiitit ja muut hlbtiq-ihmiset kohtaavat eriarvoisuutta lainsäädännössä ja arjessaan. Haluamme yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutuvan."
Lähde: https://seta.fi/jarjesto/
Jäsenjärjestöissä eli eri alueittain on varmaan henkilöistä johtuvaa kirjavuutta, mutta silti ne noudattavat jäsenjärjestöinä Setan arvoja. https://seta.fi/jarjesto/jasenjarjestot/
Kyseessä on seksuaali- JA sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava taho. (Eli ei vain homoseksuaaleille tms.)
--------------------------
Mitä olen aiemmin kuullut Setan työntekijöiltä, niin painopiste on sosiaalisessa identiteetissä ja siihen liittyvissä yhteiskunnallisissa epäkohdissa - ei seksuaalisessa käyttäytymisessä. Siinä kohtaa on hyvä miettiä, että MITEN kinkyys on osa identiteettiä.. ei vain käyttäytymistä... ja mitä yhteiskunnallisia epäkohtia kinky-identiteetillä kohtaa. (Ja kyllä, joillain se kinky varmasti on vain käyttäytymistä ja se on ok. Mutta silloin Seta ei tuon aiemmin todetun perusteella välttämättä ole ensisijainen yhteistyötaho.)
Tosi hienoa, että näitä virallisia kantoja selvitetään :) Itse koen Sexpon luontevampana yhteistyötahona, koska painopiste on seksuaalisuudessa ja sen ilmenemisessä.
Kiitos tarkennuksesta, bikabika. :) :-*
-
^ :-*
Miun yksi kiinnostuksen kohde näissä kinkyjen etuja ajavissa jutuissa on kokemusasiantuntijuus. Heitä ja meitä kokemusasiantuntijoita on useampia, ja toistaiseksi kenttä on luullakseni "villi". Kokemusasiantuntijoita tarvitaan ja heitä kysytään kouluttamaan, konsultoidaan, ihmetellään jne.
Kokemusasiantuntijoiden kouluttamisessa olisi se pointti, että:
- yhtenäinen näkemys siitä, mitä koulutettavien on vähintään ymmärrettävä kinkystä/bdsm:stä koulutusten jälkeen
- varmistuminen siitä, että kokemusasiantuntijat ovat valmiita kouluttajan rooliin (esim. vastaanottamaan erilaista "tökkimistä", joka koskee omaa identiteettiä ja on hyvin henkilökohtaista)
-
Olihan SETA aika isolla lusikalla siinä sopassa joka poisti osan F koodeista joiden mukana lähti "kinkyäki".
Että siinä mielessä SETA on saanut aika paljonki aikaseks niille jotka moisita luokituksista välittää.
-
Olihan SETA aika isolla lusikalla siinä sopassa joka poisti osan F koodeista joiden mukana lähti "kinkyäki".
Että siinä mielessä SETA on saanut aika paljonki aikaseks niille jotka moisita luokituksista välittää.
Niinpä. Jotkut Setan paikallisjärjestöt jopa tarkensivat sääntöjään etteivät aja esim. fettarien asiaa. Itse olen edelleen sitä mieltä, että Setalla oli ihan pointti tarkentaa fokustaan. Tämä kinkykenttä on niin villi, että jos Setaa tai Sexpoa nostella tapetille kun rikollisia tuomitaan SM-henkisistä jutuista niin varsin iso joukko saattaisi kärsiä siitä. HBLTQ-ihmisten oikeuksissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Meidän pitäisi ensin kyetä muodostamaan riittävän tehokkaita yhdistyksiä itse ja siivota joukosta ne häiriintyneemmät tapaukset, ja vasta sitten alkaa huolehtia vaniljaihmisten jutuista.
-
Olihan SETA aika isolla lusikalla siinä sopassa joka poisti osan F koodeista joiden mukana lähti "kinkyäki".
Että siinä mielessä SETA on saanut aika paljonki aikaseks niille jotka moisita luokituksista välittää.
Niinpä. Jotkut Setan paikallisjärjestöt jopa tarkensivat sääntöjään etteivät aja esim. fettarien asiaa. Itse olen edelleen sitä mieltä, että Setalla oli ihan pointti tarkentaa fokustaan. Tämä kinkykenttä on niin villi, että jos Setaa tai Sexpoa nostella tapetille kun rikollisia tuomitaan SM-henkisistä jutuista niin varsin iso joukko saattaisi kärsiä siitä. HBLTQ-ihmisten oikeuksissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Meidän pitäisi ensin kyetä muodostamaan riittävän tehokkaita yhdistyksiä itse ja siivota joukosta ne häiriintyneemmät tapaukset, ja vasta sitten alkaa huolehtia vaniljaihmisten jutuista.
SETA:n kannan suhteen selvittäisin valtakunnallisen "virallisen" kannan, en pelkästään paikallisia mielipiteitä. Muuten asia ei ole koskaan loppuun käsitelty.
Olen pannut merkille, että ainakin Turussa on joskus ollut hyvää yhteistyötä TUSETA:n ja Turun Baletin välillä. Tuskin SETA täysin on kinkykansaa vastaankaan. Toki heidän agendansa laajentaminen kinkyyteen olisi aikamoinen uutinen, mutta aina saa kysyä ja keskustella. On heidän toimialueensa laajentunut ennenkin, viimeisimpänä aseksuaalien suhteen. SETA:n ja sateenkaaren allakin ovat omat ongelmansa. Oliko vuonna 2016 vai 2017, kun lehdissä uutisoitiin, miten Priden aikaan oli kyräilyä HLB-ihmisten ja transihmisten välillä. Että miksi toisten asiaa ajetaan enemmän. Tämä oli harmillista. Itse kun olen elänyt siinä toivossa, että sateenkaari kattaisi alleen kaikki ihmiset. Siis heterotkin (roolilla Ally tai mikä vaan). Se on sitten toinen juttu, keiden asioiden ajamiseen SETA haluaa keskittyä. Mutta. Näitä voisi aikanaan kysellä SETA:n suunnalta. Teen sen jollain tavalla.
Kinkykenttä voi olla villi. Nyt onkin kyseessä juuri se, että haluaako pääosa kinkyistä homman olevan villiä, vai järjestäytyneempää. Pysytäänkö omissa kuppikunnissamme vai pidetäänkö yhtä. Halutaanko vain bilettää vai halutaanko saavuttaa ymmärrystä ja tukiverkkoja.
Edelleen roikkuu ilmassa kysymys, että jos edes x % kinkyistä kaipaa vastaavaa tukea elämäänsä, kuin mitä esim SETA antaa HLBTIQ-kansalle, niin jääkö tukea kaipaava ilman tukea, vai mistä hän voisi tukea asialleen saada?
Olen elänyt siinä uskossa, että "häiriintyneet tapaukset" eivät saa nykyisessäkään kulttuurissa tukea kinky-yhdistyksiltä. Kun puhutaan laittomuuksista yms. Ja hyvä niin. Ja itseäni ketuttaa kovasti, että uutisissa nostetaan hyvin usein esille jonkun rikollisen poikkeava ja häiriintynyt seksuaalisuus korostamalla "sairasta perversiota" ja muita kinkyyteen viittaavia asioita. Pelkillä näillä uutisilla kinky tulee aina olemaan normiheterolle sairas pervo. Haluaisin näihin selvän erotuksen niin, etteivät kaikki kinkyt leimaudu. Pari päivää sitten julkaistu YLE:n uutinen BDSM:stä saattoi olla mielipiteitä jakava "vaniljatoimittajan näkemys", mutta se että valtakunnan päämedia antaa aiheelle jonkinlaisen asiallisen huomioinnin, se jo piristi minun päivääni. Näitä lisää ja hiotaan sitten pilkut kuntoon.
Huolehtia vaniljaihmisten jutuista? Miten kinky-yhdistykset huolehtivat vaniljaihmisten jutuista? Mitä tuolla tarkoitetaan?
-
Sain pyynnön tarkentaa vertausta, että millaista tukea SETA tarjoaa jäsenilleen, josta kinky-yhteisössä voisi ottaa mallia. Tässä muutama henkilökohtainen ajatukseni:
- Kaikki lähtee siitä, että SETA tekee ihmisoikeustyötä. Kinky-yhdistyksillä ihmisoikeustyö ei ole agendan kärkipäässä, eikä sille ole välttämättä ollut yhtä suurta tarvetta tai kysyntääkään. Kinkykulttuuri lienee ollut kautta aikojen enemmän sitä, että ihmiset haluavat irtautua arjestaan pukeutumalla, leikkimällä tai sessioimalla. Kyseessä ei liene ollut niinkään fokus siinä, että joillekin ihmisille kinkyys olisi osa identiteettiä, luonnollista käyttäytymistä, tarpeita tai tunteita. Näitä ihmisiä kuitenkin on. Eli kinkyjen suhteen löytynee jakaumaa siinä, kokeeko joku kinkyilyn kivana arjesta poikkeamisen leikkinä, vai osana itseään, käytösmalliaan ja tarvetta olla oma itsensä.
- Jos kinkyn mahdollinen identiteettikysymys ei vielä joillekin aukea, voi malliksi mainita ICD-koodistosta vuonna 2011 poistetut kohdat. Näissä jokaisessa luokituksessa ihminen voi kokea aiheen osana syvempää itseään ja käyttäytymistarvettaan:
F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen
F65.0 Esinekohtainen seksuaalihäiriö
F65.1 Transvestiittinen fetisismi
F65.5 Sadomasokismi
F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt
- Korostaisin sitä, että näitä ei enää katsota sairauksiksi, mutta koetaanko niitä silti tänä päivänä ihmisen tavallisina piirteinä? Homoseksuaalisuuskin on ollut aikanaan sairausluokitus. Nykyään se on poistettu ja nähdään ihmiselle osana syvempää itseään jne. Miksi kinky jätettäisiin tuen tarpeessa yksin, jos myös vastaavissa tapauksissa ihmisille voidaan osoittaa tukea? Jos HLBTIQ+ -kansa saa tukea tarvitessaan, mutta kinky ei, olisiko ollut sittenkin parempi säilyttää kinkyjen ICD-luokitukset ja saada halutessaan apua sitä kautta? (ei varmaan näin)
- BTW, täällä on hyviä kysymyksiä lopussa, jotka ovat varmaan leijuneet ilmassa aina sitten vuodesta 2011 alkaen: https://moodle.amk.fi/mod/page/view.php?id=1544
Mikä vaikutus transvestismin, fetisismin ja sadomasokismin toteuttamisella tai tukahduttamisella voi olla seksuaaliseen hyvinvointiin? Miksi?
Miten vähentää transvestismiin, fetisismiin ja sadomasokismiin liitettyjä ennakkoluuloja?
Miten seksuaalioikeuksien näkökulmasta ihmisten seksuaalisiin mieltymyksiin tulisi suhtautua?
---> samoja kysymysasetteluja voisi hyvin käyttää muissakin seksuaalivähemmistöissä, kuin kinkyissä?
- Takaisin SETA-vertauksiin. SETA:n ihmisoikeusagenda nopeasti nettisivujen mukaan (vapaasti lainaten):
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Poliittinen ohjelma
Sateenkaarikunta
Lausunnot ja kannanotot
Sateenkaarihistoria
Viranomais- ja kv-suositukset
Syrjinnän ehkäiseminen
Lisäksi heillä on sateenkaaritietopankki, linkit tuki- ja neuvontapalveluihin, linkit asiantuntija- ja koulutuspalveluihin yms.
- Yllä olevaan liittyen toki monella kinky-yhdistyksellä on samoja päämääriä, asiallista informaatiota, yhteistyötahoja, linkkejä jne. Mutta SETA:aan verrattuna koen, että kinky-yhdistyksillä ei ole valmiutta ja voimaa tukea tuen tarpeessa olevaa kinkyä yhtä hyvin, kuin SETA:lla tuen tarpeessa olevaa jäsentään. Näen tarpeena luoda ohjenuorat, miten tukea tarvitsevaa kinkyä autetaan. Mitkä tahot hänelle voivat tukea antaa ja mitkä tahot ajavat hänen osaltaan tasa-arvotyötä Suomessa.
- Pieni nyanssi väliin, että SETA ajaa jo transvestiittien asioita. Miten SETA suhtautuu, jos kyseessä onkin transvestinen fetisismi?
Aika iso kakku, Senshi. Mites ajattelit tämän menevän eteenpäin?
Näin:
- Selvitän, kokeeko joku muu itseni lisäksi kinky-yhteisössä kinkyytensä osana omaa identiteettiään ja onko halua saada kinkyille mahdollisuus tunnustettuun ja laajaan tukeen ja tasa-arvotyöhön (vrt SETA ja HLBTIQ+ - kinkyillä ei tänä päivänä samanlaisia tukiverkkoja, ymmärrystä tai hyväksyntää).
- Selvitän, mitkä tahot voisivat osallistua keskusteluun ja suunnitteluun. Mitkä tahot antavat ymmärrystä, mitkä eivät. Mitkä tahot ajaisivat asiaa, mitkä olisivat yhteystyökumppaneita, mitkä rajaisivat itsensä ulos.
- Pyrin avaamaan keskustelua eri tahojen kautta niin, että tahot löytävät toisensa, ottavat aiheen käsittelyyn ja katsovat, olisiko jotain mahdollista tehdä ja millaisella strategialla (vrt esim se, jos olisi keskustelutilaisuus kinky-yhdistysten edustuksen, Sexpon edustuksen ja SETA:n edustuksen välillä).
- Jos oma toiveeni toteutuisi, saisimme aikaan jotain seuraavaa:
- Taho, joka ajaa kinkylle hänen toivoessaan tukea, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
- Taho, joka voi antaa tukensa syrjintään ja kiusaamiseen liittyvien asioiden karsinnassa.
- Taho, joka voi valistaa kinkyydestä ja antaa asiantuntijuutta sitä kysyville.
- Taho, joka pyrkii saamaan maaliin mahdolliset kinkyä koskevat epäkohdat ja asiat, joita ei ole ratkaistu.
- Taho, joka ohjaa mainittujen asioiden osalta niitä käsittelevien tahojen luo, jos ei itse pysty antamaan niissä tukea.
- Ja jotain vastaavaa (nämä rykäisin vain nopeasti lonkalta - tarkat pyrkimykset listattaisiin keskustelujen tuloksina)
En mene vielä tämän edemmäs, koska toiveet ovat vielä utopiaa. Jos tämä homma ottaa aikanaan tulta alleen, niin katsotaan, mihin suuntaan asiat alkavat menemään.
Vielä loppuun pari heittoa:
- Jos kinkyä ei katsota sairaaksi, eikä hänen kinkyytensä mene laittomuuksiin tai edes eettisen näkemyksen tms perusteella överiksi, miksi häntä ei hyväksyttäisi osana ihmiskuntaa?
- Onko ihmisillä huonoja ennakkoasenteita kinkyjä kohtaan? Jos on, missä syyt? Mitä voisi tehdä?
- Ovatko kinkybileet edelleen paheksuttavia ja negatiivisia tapahtumia? Jos, niin miksi? Vai voiko kinky osallistua niihin tuosta vaan ilman, että hänen tarvitsee elää kaapissa ja pelätä tuomitsemista?
- Haluaako osa kinkyistä säilyttää kinkyyden paheksuttavuuden ja underground-asenteen niin, ettei ymmärrystä aihepiirille edes oikeastaan haluttaisi? Onko kinkyjen sisällä ristiriitoja hyväksyttävyyden ja tuen tarpeen haluamisen suhteen?
- SETA ja kinkyt vetävät usein rajan siihen, että SETA:n alle kuuluvilla kysymysessä on sukupuolikokemukseen ja -identiteettiin liittyvät asiat, kinkyillä sukupuoliseen kanssakäymiseen. Näin rajataan pois se, että kinkyillä aihe voi myös olla osa identiteettiä. BDSM-ihmisten suhdemuoto voi olla elämäntapa, osa identiteettiä, osa luonnollista tarvetta. Fetisisti voi tarvita lähelleen häntä voimaannuttavia asioita ja hän voi jopa rakastaa jotain objektia ihmisen sijaan. Mielestäni kummassakin voi olla edelleen kyse sukupuolikokemuksesta ja identiteetistä. Sukupuolikokemuksessa esim niin, että fetisisti voi kokea tarvetta olla jotain muuta, kuin normaalin arkiminänsä sukupuolikokemus (vrt transvestismi).
-
Vastaan asioihin jotka itseä mietityttävät. Selkeästi on tarvetta saada tukea, jos oma kinkyys tuntuu pelottavalta ja mahdollisesti läheisiltä/ympäristöltä saa kielteistä palautetta. Valistus ja asioista asiallisen tiedon saaminen on tärkeää, jo nuorena jolloin seksuaalinen identiteetti lähtee vahvasti muovautumaan. Silloin on tärkeää saada tietää että on ihan ok haluta kaikenlaista.
Nämä ovat selkeitä tarpeita. Toinen asia mikä mietityttää kovasti on edelleen se, mikä sitten on eri tahojen mielestä hyväksyttävää. Ilmeisesti oma parisuhdemallini on ainakin Sexpon mielestä paheksuttava, joten miten valistus TPE-suhteista mahtaa käydä pirtaan. Ne kuitenkin ovat usein juuri syvällä omassa identiteetissä. Onko sitten jonkinlainen kinkyjen pääyhdistys tarpeen, ja tämä yhdistys ottaa valistus- ja tukitehtävän itselleen?
Vaikka aina itsestäni sanon etten tarvitse vertaistukea panemiseen, niin tiedän omasta ammattiroolistani käsin että jotkut tarvitsevat. Ja heille se pitää suoda, arvottamatta ja sallivasti.
-
https://yle.fi/uutiset/3-10407987
Siinä olikin sitä jotain, mitä olen kaivannut! Asiallista uutisointia aiheesta
Jutusta nousee päällimmäisenä monine lihavoituine kohtineen esiin viesti, että vaikka satuttamisesta olisi sovittu, niin se ei poista tekijän vastuuta teoistaan. Myöhemmin jutussa todetaan, että "laki ei tunne toisen osapuolen antamaa suostumusta".
Jos kinkyille jokin etujärjestö kehittyy, niin toivon, että se keskittyy tällaisiin käytännön seikkoihin liittyviin kysymyksiin eikä muutu ideologiaa rummuttavaksi vaikuttajaksi. Olisihan se kiva, ettei Ylen jutussa tarvitsisi rinnastaa kinkyleikkejä pahoinpitelyyn, mutta nyt niin vähintään puolisanaisesti tehtiin.
Lukija siis oppi, että kinkyily on monesti laitonta.
-
Ohh, onpa hyvä ja kiinnostava, sekä varmasti myös tarpeellinen keskustelun aihe!
Oon itse miettinyt näitä asioita myös, koska teen siis väikkäriä suomalaisesta kinky-yhteisöstä ja on kiinnostavaa, miten kokemusasiantuntijuus menee aina akateemisen tiedon edelle esim juuri mediassa. Tämä toki on ihan luonnollista: halutaan yksilöiden tarinoita ja henkilökuvia eikä kasvotonta tutkimustietoa (tai ainakin tää lienee se oletus tutkimustiedosta!).
Tuolla alkupäässä ketjua pohdittiin, että missä iässä ihmiset löytää kinkyn ja että täällä moni etsii kinkyyttään. Ihmisen seksuaalisuushan on alati muuttuva, eli etsimisiä ja löytämisiä voi tapahtua läpi elämän. Se, että seksikokemukset nuorena ovat usein vaniljaa saattaisi liittyä myös siihen, että sellainen seksi nähdään tässä yhteiskunnassa normaalina, tavallisena, sellaisena miten se kuuluu tehdä. Monilla kuitenkin on selkeitä kinkyjä taipumuksia/mieltymyksiä jo ihan varhaislapsuudesta lähtien.
Identiteettikysymykseen mä näkisin (myös tutkimukseni valossa), että kinky on jatkumo: se voi olla satunnainen seksin mauste, tai se voi olla vahva identiteetti.
Sain itseasiassa just käsiini pari vanhaa Setan lehteä ysärin alusta ja siellä oli juttua kinkystä! Hyvin sellasta valistushenkistä. Varmaan riippuu paljon keitä siellä milloinkin on toimijoina (esim noi artikkelit lienee kirjoittanut asiasta itse kiinnostunut henkilö), ja mikä asia yhteiskunnallisessa tilanteessa menee etusijalle sillä hetkellä. Olis hienoa saada kinky-valistusta laajemmallekin, mutta tärkeysjärjestyksessä ei aina ehkä olla ihan kärkipäässä. Uskoisin, että Setassa olisi sinänsä tilaa kinkyillekin. Esim Islannissa oli kova vääntö siitä, että pääseekö kinkyt mukaan paikalliseen "Setaan". Lopulta pääsivät. Ja onhan ainakin Turussa tehty yhteistyötä TuSetan kanssa!
Sexpohan sitten taas on hyvinkin kinky-myönteinen. Onhan Tommi Paalanen ja Tiia Forsström tän hetken go to -tyypit, keltä kysytään kun halutaan tietoa kinkystä! :D
Tuota Seta-yhteistyötä vois ehkä miettiä just sitäkin kautta, että mitä Setalta haluaa. Haluaisko saada jonkun vertaisryhmän Setan alle (vrt. nuorten ryhmät, trans-sukupuolisten ryhmät jne)? Mitä on se tuki, jota kinky voisi tarvita? Siis ihan konkreettisesti.
On olemassa myös esim Sinuiksi-palvelu (Pirkanmaan Setan alainen), joka antaa neuvontaa ja infoa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, myös kinkyyn liittyen.
Kinkyjen kattojärjestöä perustettiin joskus ehkä 2009 tienoilla. Muistelen, että se olisi perustettukin, mutta sen toiminnan tarkoitus jäi itselle vieraaksi, vaikka olin mukana perustamiskokouksessakin. Samalla porukalla koetettiin myös saada aikaan tietopakettia kinkystä, jota voisi levittää esim terveydenhuollon pariin. Tätä ei kuitenkaan taidettu toteuttaa.
Vai tarvittaisiinko taho, joka älähtää, kun mediassa perseillään? Periatteessahan tämä ei vaadi muuta kuin sen kuuluisan jonkun, joka toimii rivakasti ja tekee. Uskoisin esim yhdistysten olevan suostuvaisia allekirjoittamaan vaikkapa jonkun vastineen huonoon artikkeliin tms. Mutta jonkun täytyy vaan kirjoittaa ensin se vastine.
Ehkä se, minkä perään mä nyt huutelisin, olis se, että mitä konkreettista aiotaan/halutaan tehdä. Joo, tukea tarvitaan, mutta mitä se tarkoittaa.
Edit. Ja jos nyt tarvitaan jotain yhteiskunnallista vaikuttamista kinkyyden suhteen, niin ehkä sillai kuitenkin hyvä muistaa, että kinkyt ei varsinaisesti ole sorrettu ryhmä. Ollaan eriarvoisessa asemassa vaniljoihin nähden ja syrjintää esiintyy, mutta mitään ihmisoikeusrikkomukseen verrattavaa en näkis kinkyjen joutuvan kokemaan. Vai koetaanko?
-
Kinkyjen kattojärjestöä perustettiin joskus ehkä 2009 tienoilla. Muistelen, että se olisi perustettukin, mutta sen toiminnan tarkoitus jäi itselle vieraaksi, vaikka olin mukana perustamiskokouksessakin. Samalla porukalla koetettiin myös saada aikaan tietopakettia kinkystä, jota voisi levittää esim terveydenhuollon pariin. Tätä ei kuitenkaan taidettu toteuttaa.
Vai tarvittaisiinko taho, joka älähtää, kun mediassa perseillään? Periatteessahan tämä ei vaadi muuta kuin sen kuuluisan jonkun, joka toimii rivakasti ja tekee. Uskoisin esim yhdistysten olevan suostuvaisia allekirjoittamaan vaikkapa jonkun vastineen huonoon artikkeliin tms. Mutta jonkun täytyy vaan kirjoittaa ensin se vastine.
Muinaisina aikoina kun itsekin olin mukana aktiivisemmin kinky-yhdistyksessä, muistan myös tuon kun yritettiin perustaa kattojärjestöä. Muistaakseni esim Bizarresta ei kuitenkaan ketään osallistunut edes siihen perustamiseen koska se oli jotenkin huonosti informoitu/organisoitu jo alunperinkin. Muistan myös että johonkin uutiseen, en enää muista mihin, varmaan tyyliin näitä sarjakuristajamaisia rikollisia jotka tekee asioita ns kinkyvarjon alla, kirjoitettiin joku vastine mutta ei sitä missään koskaan julkaistu.
Joku muu sais tarkentaa jos muistaa paremmin. Silloin näitä asioita / keskusteluja taidettiin käydä ainakin osittain Tuntemattoman maan foorumilla
-
Muinaisina aikoina kun itsekin olin mukana aktiivisemmin kinky-yhdistyksessä, muistan myös tuon kun yritettiin perustaa kattojärjestöä. Muistaakseni esim Bizarresta ei kuitenkaan ketään osallistunut edes siihen perustamiseen koska se oli jotenkin huonosti informoitu/organisoitu jo alunperinkin. Muistan myös että johonkin uutiseen, en enää muista mihin, varmaan tyyliin näitä sarjakuristajamaisia rikollisia jotka tekee asioita ns kinkyvarjon alla, kirjoitettiin joku vastine mutta ei sitä missään koskaan julkaistu.
Joku muu sais tarkentaa jos muistaa paremmin. Silloin näitä asioita / keskusteluja taidettiin käydä ainakin osittain Tuntemattoman maan foorumilla
Mä muistelen et Bizarresta oli kyl henkilö paikalla. Mut saattaa olla et mulla sekottuu yhdistysten yhteistyötapaaminen ja toi kattoyhdistyksen perustaminen. Ne oli silloin samoihin aikoihin (tai niin kauan sitten, että ei enää näillä muinais-aivoilla muista!). Ja nyt kun sanoit, niin hämärästi muistan tuonkin vastineen, jota ei koskaan julkaistu. Pöh. Oliskohan nyt jo ajat toiset?!
Ja siis itse sain just sähköpostiin ehdotuksen mennä puhujaksi marraskuussa Turun pääkirjastossa järjestettävään tapahtumaan, josta tuli mieleen, että itse oon myös ollut puhumassa populaarimmissa yhteyksissä, enkä ainoastaan akateemisissa tapahtumissa. Ja niinkun aiemmin on tullut ilmi, niin kokemusasiantuntijoitakin on ollut ainakin radiossa ja lehdissä haastateltavana. Aikoinaan Turun Baletilta myös pyydettiin juttusarjaa kinkystä johonkin pornolehteen. Tehtiin hienojuttusarja. O:-)
Eli siis kyllä kinkyä on tuotu esille ja tuodaan. Se vaan tosiaan ei oo laajassa yhteiskunnallisessa viitelehyksessä tärkeysjärjestyksessä ja merkittävyydessään niin suuressa roolissa kuin .. noh, tärkeämmät asiat. Toki ois hienoa, jos voitas oikoa esim. mediassa esiintulevia harhaluuloja ja ne ulostulot pääsis kans näkyville.
-
Ihmisen seksuaalisuushan on alati muuttuva
Vähän tuota epäilen. Homoksi itsensä jo nuorena kokeva tuppaa olemaan homo koko elämänsä eikä löydä yhtäkkiä sisäistä heterouttaan. Sama koskee heteroa.
Kaikenlaisia seksuaalisia kokeiluja voi tietenkin olla, mutta mielen joustavuus ei tarkoita samaa kuin identiteetin joustavuus. En ole koskaan ymmärtänyt ajattelumaailmaa, jossa jokainen hetero on vähän homo ja jokainen homo vähän hetero. Bi on bi ja seksuaalisuudella leikittelijät leikittelijöitä, mutta lokeronsa löytäneet harvoin ovat jotain muuta. Jopa ihmiset jotka vakaumuksensa vuoksi yrittävät päästä identiteetistään eroon, epäonnistuvat siinä. Kristitty ex-gay (https://areena.yle.fi/1-4379508) tuntee edelleen vetoa samaan sukupuoleen.
Luulen että kinkyys on samankaltainen ilmiö kuin seksuaalinen suuntautuneisuuskin. Jotkut havahtuvat kokemukseensa jo hyvin nuorina. Näiden lisäksi on leikittelijöitä, joille kinkyily on kiva lisämauste elämään.
Minulle kinkyys vyöryi kokonaisvaltaisesti mielenmaisemaan jo ennen murrosikää, kun luin Aku Ankkoja. Karhukoplan sitomiset sun muut saivat aikaan kummallisen tunnevyöryn, jota en tuohon aikaan ymmärtänyt.
Olisi kiva tietää, mihin näkemys ihmisen seksuaalisesta joustavuudesta perustuu, koska käytännön elämässä en ole siihen törmännyt. Kyllä minäkin heterona fantasioin pakotetusta homoseksistä, mutta tällöin kysymys on muusta kuin identiteetistä. Romanttisesti en pysty mieheen hullaantumaan samalla tavalla kuin naiseen.
-
Olisi kiva tietää, mihin näkemys ihmisen seksuaalisesta joustavuudesta perustuu, koska käytännön elämässä en ole siihen törmännyt. Kyllä minäkin heterona fantasioin pakotetusta homoseksistä, mutta tällöin kysymys on muusta kuin identiteetistä. Romanttisesti en pysty mieheen hullaantumaan samalla tavalla kuin naiseen.
Se, että just sulla ei ole tästä kokemusta, ei tarkoita, että se olisi yleistettävissä muihinkin ihmisiin. Uskoakseni tästä aiheesta on ihan tehty tutkimustakin, mutta ei ole just nyt heittää mitään linkkiä artikkeliin tms. Plus että tää keskustelu ei ehkä ihan nyt koske tätä aihetta sen kummemmin. Ihmisiä on kovin paljon erilaisia erilaisine kokemuksineen ja mieltymyksineen. :)
-
Itse koen, että me tarvitsemme puolustajia juuri siitä syystä että ihmisen seksuaalisuutta pidetään "alati muuttuvana". Vaikka se olisikin enemmistölle sitä niin se ei ole sitä kaikille. Seta-aktiiveiltakin on kuulunut ajatuksia siitä, että fetisisti voi vain olla toteuttamatta fetissiään. Samoin kuin kinkyjenkin joukossa on ihmisiä, jotka olettavat että ihminen voi terapiassa eheyttää itsensä vähemmän kinkyksi.
-
Itse koen, että me tarvitsemme puolustajia juuri siitä syystä että ihmisen seksuaalisuutta pidetään "alati muuttuvana". Vaikka se olisikin enemmistölle sitä niin se ei ole sitä kaikille. Seta-aktiiveiltakin on kuulunut ajatuksia siitä, että fetisisti voi vain olla toteuttamatta fetissiään. Samoin kuin kinkyjenkin joukossa on ihmisiä, jotka olettavat että ihminen voi terapiassa eheyttää itsensä vähemmän kinkyksi.
Okei, tässä tuntuu nyt menevän kaksi asiaa sekaisin.
On eri asia sanoa, että ihmisen seksuaalisuus voi muuttua luonnostaan/itsestään, kuin sanoa, että väkisin pitäisi muuttaa sitä. Käännytysterapiat ja sen semmoisethan on ihan todettu toimimattomiksi ja ei hyvänen aika kukaan kai tässä semmoisten perään ole kuuluttanutkaan. Sen sijaan sitä tapahtuu, että vaikkapa fetissit muuttuu joillain ihmisillä, tai subille tulee vaikka kiinostus dommeiluun jossain vaiheessa elämää. Tätä toki voisi kutsua vaikka itsensä etsimiseksi, mutta se vähän sillai ehkä väheksyy sitä seksuaalisuutta minkä kokee tällä hetkellä omaksi. Moni ei myöskään osaa sanoa selkeästi et mitkä on ne omat jutut, tai kaikki vähän kiinnostaa: ehkä ne kiinnostuksen kohteet selkeytyy myöhemmin, tai ehkä ei. Tätä on se muutos, mitä tarkoitetaan kun sanotaan että ihmisen seksuaalisuus on muuttuva. Ei ulkoa tulevaa pakkoa muutokseen!
Edit. Lisäys vielä, että eipä taideta kyllä pitää eettisenä enää nykypäivänä mitään eheytyshoitoja muualla kuin uskonnollisten yhteisöjen sisällä.
-
Itse koen, että me tarvitsemme puolustajia juuri siitä syystä että ihmisen seksuaalisuutta pidetään "alati muuttuvana". Vaikka se olisikin enemmistölle sitä niin se ei ole sitä kaikille. Seta-aktiiveiltakin on kuulunut ajatuksia siitä, että fetisisti voi vain olla toteuttamatta fetissiään. Samoin kuin kinkyjenkin joukossa on ihmisiä, jotka olettavat että ihminen voi terapiassa eheyttää itsensä vähemmän kinkyksi.
Okei, tässä tuntuu nyt menevän kaksi asiaa sekaisin.
On eri asia sanoa, että ihmisen seksuaalisuus voi muuttua luonnostaan/itsestään, kuin sanoa, että väkisin pitäisi muuttaa sitä.
Täysin samaa mieltä Jodien kanssa. Seksuaalisuus kulkee mukana kuitenkin läpi elämän ja sisältää valtavan kirjon muitakin asioita kuin sen, millaiset asiat meitä keskeisesti kiehtovat. Mahdotonta sen kaiken olisi pysyä vauvasta vanhainkodille asti millään tavalla muuttumatta ajan ja elämäntilanteiden mukaan. Oma keho muuttuu, halu ja tarve muuttavat muotoaan ja intensiteettiään, eri ihmissuhteissa asiat voivat tuntua toisenlaisilta ja niin edelleen, muuttujia muuttujien perään. Voi niitä varmasti eri elämänvaihena katsoa siinä missä muutakin elämäänsä eri näkökulmista, eikä se tarkoita sitä että kulloinenkin kokemus omasta itsestä seksuaalisena kokonaisuutena vähäteltäisiin "vaiheiluksi".
Itse koen tämän päinvastoin valtavana rikkautena. Tietty aikuisuuteen mennessä omaksuttu ydin säilyy, mutta ympärillä on koko maailma edelleen avoinna. Saa olla aikoja, kun seksuaalisuus ylipäätään on pienemmässä taikka suuremmassa roolissa elämässä, tahi innostuu tai lakkaa olemasta kiinnostunut joistain tietyistä tavoista toteuttaa intressejään. Ja löytää aina loputtomasti uutta, tai sitten löytääkin uudelleen jotain aiemmin niin antoisaa :love: Ei se muuta omaa seksuaalista identiteettiä useimmiten yhtään miksikään, vaikka varmasti niinkin voi joillekin käydä että se kokemus itsestä muuttuu toiseen suuntaan.
-
Kun tämä on juuri edelleen minusta se ongelmakysymys. Fetissit (edelleen painotan, että puhun fetisseistä enkä mieltymyksistä) muovautuvat varhaislapsuudessa, ja ne pysyvät kohtuullisen muuttumattomina ihan sinne vanhuuteen asti. Ehkä voi tulla pientä hienosäätöä, mutta ydin säilyy samana. Esimerkiksi kumisaapasfettari voi teininä kiihottua kaikista kumppareista, mutta perheellisenä aikuisena vain aikuisten kumisaappaat kiinnostavat. Onko hänen seksuaalisuutensa muuttunut? Minusta ei.
Luonnollisesti tässä on sukupuolten välisiä eroja. Naisten seksuaalisuus on huomattavasti elävämpää kuin miesten seksuaalisuus, miehet fiksoituvat paljon kiinteämmin kuin naiset.
-
Kun tämä on juuri edelleen minusta se ongelmakysymys. Fetissit (edelleen painotan, että puhun fetisseistä enkä mieltymyksistä) muovautuvat varhaislapsuudessa, ja ne pysyvät kohtuullisen muuttumattomina ihan sinne vanhuuteen asti. Ehkä voi tulla pientä hienosäätöä, mutta ydin säilyy samana. Esimerkiksi kumisaapasfettari voi teininä kiihottua kaikista kumppareista, mutta perheellisenä aikuisena vain aikuisten kumisaappaat kiinnostavat. Onko hänen seksuaalisuutensa muuttunut? Minusta ei.
Minusta tässä taas on juuri se lähtökohtainen ongelma, että koko hela seksuaalisuus nähdään yhden ominaisuuden, fetissin tai tarpeen läpi. Edelleen, ne ovat mielestäni vain osa kokonaisuutta. Keskeinen osa, totta kai, ja ytimiään muuttumaton varmasti. Mutta juuri se ilmeneminen elää, ja kaikki muu seksuaalisuuteen kuuluva ja kytkeytyvä samaten. Läheisyys, romanttiset tunteet, halu ja yksityiskohtaisemmat intressit etc.
Pelkistettynä, seksuaalisuus ei minun nähdäkseni tarkoita ainoastaan sitä onko homo tai fettari tai mitä hyvänsä. Tällaiset pysyvät ominaisuudet ovat osa seksuaalisuuden kokonaisuutta, joka väistämättä elämän mittaan muuttuu ja muovautuu. Yllättäviä ja äärimmäisiäkin käänteitä voi tulla eteen, ja silloin niin kokemus itsestä kuin toteuttamisen keinotkin muuttuvat. Toki toivottavasti yhä palvellen sitä ydintä, muutoin voi tulla oikeasti hätä.
Minusta tuon esimerkin kumisaapasfettarin seksuaalisuus kokonaisuutena siis on kuin onkin muuttunut. Ei vaihtunut toiseksi, vaan muovautunut elämän ja kokemusten myötä. Fetissi kumisaappaisiin sinänsä on niin ikään muuttanut muotoaan, koska on rajautunut nyt toisella tavalla kuin ennen. Poistunut se ei silti ole, eikä todennäköisesti poistukaan niin kauan kuin tämä on seksuaalisuutensa kokeva olento, eikä siihen missään nimessä pitäisi joutua kokemaan ulkoista painetta. Ihan yhtä lailla, ei pitäisi olla sisäistä tarvetta pysyä tietynlaisena peläten muutoin kadottavansa koko seksuaalisuutensa ytimen.
Ei kaikki muutos ole olennaisesti luopumista tai taipumista, seksuaalisuudessakaan.
-
Nyt en enää tavoita pointtia.
--
Jäin miettimään itsekin sitä, että mitä Sexpo tai Seta voisi minulle tarjota. Sexpon näkökulma TPE:hen ajaa minut joka tapauksessa yhä syvemmälle marginaaliin. Jos Sexpon rooli korostuu entisestään niin tarkoittaako se, että minut ja minun kaltaiseni tullaan ulkoistamaan skenestä? Kansainvälisten esimerkkien perusteella se on varsin todennäköistä. Se oli omalla tavallaan ikävää, mutta toisaalta ehkä tarjoaisi mahollisuuden uudenlaiseen yhteisöllisyyteen.
-
Minusta ihmisen seksuaalisuus on alati muuttuva. Riippuu ihmisen omasta rohkeudesta ja itsetunnosta, uskaltaako muutokseen heittäytyä mukaan. Ja kuten tuossa edellä on jo mainittukin, on aika rajoittavaa nähdä esim. fettarin seksuaalisuus vain ko. fetissiin kautta.
Kyllähän se vaati itseltä pari vuotta tajuta, että hei, mä kiihotun kun satutan naista. Kiihotun kun näen miten nainen kiemurtelee ja vinkuu. Silloin olin vielä niin kovin subia. Oli kova paikka myöntää oma sadistinen puolensa. Vielä kovempi homma on näköjään löytää sellainen masomisun, joka tahtoisi minun piiskan alle, eikä hirveän monen muun. Ja oma homma on siinä, että löytää sellaisen dominoi an, joka vielä pystyy minut jotenkin alistamaan. Iloinen sekasotku tämä oma seksuaalisuuteni.
Mä veikkaan, että suurimmalla osalla pervoista on sellaisia fantasioita ja kiihotuksen kohteita, jotka ei mene sen "oman lokeron" sisään. Ja että monen on vaikea ymmärtää, miksi se kiihottaa, joka taistelee omaa "roolia" vastaan (ehkä siinä on jokin "Kielletty Hedelmä" - efekti) . Siinä vaiheessa astuu rohkeus ja itsetunto peliin mukaan.
Jotkut elävät koko kinkynsä siinä yhdessä lokerossa tiukasti pysyen. Usein tuntuu, että joissain tapauksessa on myös kyse jostain "maineesta", jota pidetään yllä. Toiset tutkivat seksuaalisuuttaan laajemmin. Varmasti on turvallista pysyä siinä tutussa ja turvallisessa. Mutta minusta siinä jää paljosta paitsi.
Silti, jokainen tyylillään. Ei oo miulta pois.
Mut joo, meni vähän ehkä OT:ksi. Sori
-
On olemassa paljonkin fettareita, joiden seksuaalisuus kääriytyy hyvin pitkälle sen fetissin ympärille. Toisille se on laajempaa, toisille kapeampaa. Jotkut todella tarvitsevat fetissiesineen läsnäoloa ennen kuin saavat seksuaalista tyydytystä. Juuri tämä oletus, että se olisi jotain "teeskentelyä" on minusta ongelmallista. Eivät ihmiset näitä valitse.
-
Nyt en enää tavoita pointtia.
--
Ja minä kun kuvittelin kerrankin olleeni mahdollisimman yksiselitteinen :))
Jos sanotaan, että seksuaalisuus on alati muuttuvaa, se ei ollenkaan sulje pois sitä että keskeinen osa sitä kokonaisuutta voi hyvinkin olla jokin spesifi fetissi, jonka ympärille kaikki muu kietoutuu. Ei se tarkoita sanoa sitä, että mikään seksuaalinen tarve tai toive olisi koskaan teeskentelyä tai millään muullakaan tavalla pikkujuttu. Seksuaalisuuteen nyt vain kuuluu paljon muutakin kuin se mistä kiihottuu, pitkällä taikka lyhyellä tähtäimellä.
Minun mielestäni voi perustellusti sanoa, etteivät fetissit muutu miksikään sikäli että ne katoaisivat, vaikka joku tahtoisikin sitä koittaa. Mutta jos väitetään, ettei koko ihmisen elämän läpi kulkeva kaikki seksuaalisuuden kirjo missään vaiheessa muutu tai voi sitä tehdä, niin minusta se ei yksinkertaisesti ole totta. Seksuaalisuus on osa lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta, miten se voisikaan säilyä samanlaisena vaikka se olisi kuinka vakaalla pohjalla? Ei se tarkoita sitä, että kenenkään oletettaisiin kääntyvän suuntaan taikka toiseen, se takaa juuri sen vapauden vivahteisiin ja tarvittaessa täydelliseen suunnanmuutokseenkin.
-
Vaikka aihe hieman rönsyilisikin, minua on kiinnostanut lukea jokainen ajatus huolella läpi. Viesteistä voi saada jonkin verran kuvaa erilaisista ajatuksista ja siitä, miten joku kokee kinkyytensä / kinkyyden yleensä. Tai suuremmassa kaavassa seksuaalisuuden kirjon. Juuri nämä ajatukset ovat niitä, millä keskustelua syntyy. Juuri noilla ajatuksilla voimme pohtia, onko tarvetta miettiä kinkylle mahdollisuutta kuulua halutessaan seksuaalivähemmistöön tai ainakin mahdollisuutta saada tunnustusta, ymmärrystä ja tukea mahdollisiin haasteisiin.
Pohjaan tätä aihenostoani jonkin verran myös tähän linkin alta löytyvään äänestykseen, jossa on keskusteltu siitä, kuuluuko kinky seksuaalivähemmistöön. Mielipiteiden jakautuminen näkyy tuloksissa ja uskon tuloksen olevan hyvinkin suuntaa antava. Sen mukaan voi myös sanoa, että vaikka kaikki kinkyt eivät koe kuuluvansa vähemmistöön (tai koe ehkä tarvetta tuelle, ymmärrykselle tms), niin yli puolet kuitenkin kokevat. Kuulun itse jälkimmäisiin ja siksi olen nyt äänessä.
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12575.0
JodieJon tutkimus kiinnostaa ja voisinkin olla korvat höröllä, jos tulee jotain foorumeita (kenellä vain), joissa kinkyyttä käsitellään tieteellisessä ja asiapainotteisessa valossa. Tai vaikka aihe olisi ihan luento- tai paneeliaiheena.
Liittyen tämän ketjun pääaiheeseen: Olen koonnut ajatuksiani ylös ja tuon ne esille yhdistykseni kokouksessa. Katson, mitä yhdistykseni sanoo asiasta. Tämä on siis ensimmäinen avaukseni "virallisia" kanavia pitkin.
-
Tuo äänestys on näköjään liki 3 vuotta sitten aloitettu- olis kyllä mukavaa jos sen voisi päivittää
tähän päivään/tehdä uusi tilannekatselmus. Kolmessa vuodessa on tainnut tulla paljon uusia ihmisiä baariinkin- vai luulenko vaan? :D
Tai olisko sitten mahdollista avata tuo äänestys niin että voisi muuttaa halutessaan antamaansa ääntä-
-
Kyllä kliinisen määritelmän mukaiset parafiilit kuuluvat minusta ehdottomasti seksuaalivähemmistöjen ryhmään, vaikka kinky-yhteisössä olisikin myös ihmisiä jotka harrastavaisivat samankaltaisia asioita muista syistä kuin ihan sisäsyntyisestä pakosta. Tilannetta voisi verrata vaikka siihen, että bussillinen turisteja pelmahtaisi yhtäkkiä allergikkojen juhliin maistelemaan ja arvostelemaan kovaan ääneen tarjoiluja tyyliin "Mikä tossa maidottomassa ja gluteenittomassa kakussa on niinku se juttu? Mä oon tosi avarakatseinen ja yritän niinku ymmärtää mut se maistuu ihan mäyrän anaalirauhaselta nii et mikä siinä sua viehättää?". On vähän surullista jos kaikki kinkyys kokonaisuutena nähdään sellaisena harrastuksena, joka ihan vaan tylsyyksissään itse valitaan ja ihmisellä on täysi oikeus olla valitsematta sitä. Noin karkeasti samalla logiikalla esimerkiksi homoseksuaalien ei pitäisi olla seksuaalivähemmistö, koska eihän kenenkään ole pakko homoilla ja toisaalta homoseksi on ihan vaan pelkkä tekninen suoritus, joka onnistuu myös heteroseksuaalien kesken.
Se on sitten eri asia, että minkälaisia käytännön toimia tämän seksuaalivähemmistön aseman parantamiseksi pitäisi tehdä. Siihen en oikein osaa sanoa mitään. Ehkä asiaa olisi kuitenkin syytä ainakin sivuta peruskoulun seksuaalikasvatuksessa ja neuvoa mistä esimerkiksi keskusteluapua voi saada, koska voisin kuvitella erityisesti nuorison kipuilevan vähemmistöseksuaalisuuden kanssa.
-
Ensimmäinen "virallinen" avaukseni aiheen suhteen tehty. Nostin asian esille Turun Baletin syyskokouksessa. Olin tehnyt melko kattavan PowerPoint -esityksen, jossa toin esille näkemykseni, faktoja, uhat ja mahdollisuudet. Olin erittäin kiitollinen siitä, että esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton ja poiki välittömästi keskustelua hyvässä hengessä. Pyysin, että asian käsittelyä jatkettaisiin pienen tuumaustauon jälkeen tulevissa Turun Baletin kokouksissa.
Ilmoitin samassa yhteydessä, että olen kiinnostunut aiheesta ja valmis työskentelemään asian selvittelyn eteen.
Turun Baletti saa päättää asian tarkastelusta ja jatkokäsittelystä itsenäisesti. Itse olen rivijäsen ja katson, miten asia etenee.
Tämän ohella voin tarjota näkemystäni myös muille tahoille (esim muut yhdistykset) yksityishenkilön roolissa. Näyttöesitykseeni liittyen sain palautteena, että osassa näkemyksiä ei oltu huomioitu kaikkia historiatekijöitä, eikä kaikista yhdistysten tekemistä toimista ollut tarkkaa tietoa. Palaute oli rakentavaa ja mielelläni tutustun joskus edellä mainittuihin faktoihin, jotta työ olisi vakaalla pohjalla.
Näistä huomioista huolimatta palaute esityksestäni oli pääosin kiittävää. Sen rohkaisemana pyrin jatkamaan asian edistämistä ja selvittämistä.
-
Minusta on Senshi upeaa, millaisella toimekkuudella ja avoimuudella olet asiaan tarttunut. Nimenomaan tässä on tärkeää alati kuunnella, samalla kun on palo kertoa. Sata peukkua tälle asenteelle, ja samaten Turulle, joka näyttää olevan näissä asioissa muutoinkin ihan edelläkävijä :)
-
Minusta on Senshi upeaa, millaisella toimekkuudella ja avoimuudella olet asiaan tarttunut. Nimenomaan tässä on tärkeää alati kuunnella, samalla kun on palo kertoa. Sata peukkua tälle asenteelle, ja samaten Turulle, joka näyttää olevan näissä asioissa muutoinkin ihan edelläkävijä :)
Kiitos komppauksesta ^-^
-
Esitys oli kyllä kerrassaan upea.
Täytyy kuitenkin muistaa että loppujen lopuksi järjestäytyminen yhdistyksiksi on melkoisen nuorta. Sekä se tosiasia että puhutaan kovin henkilökohtaisista asioista. Prioriteetilla yksi menee jäsenten intimiteetin suojelu. Useita esityksen aiheita nostettiin aikoinaan keskusteluun edesmenneen Tuntemattoman maan sivuilla.
-
JodieJon tutkimus kiinnostaa ja voisinkin olla korvat höröllä, jos tulee jotain foorumeita (kenellä vain), joissa kinkyyttä käsitellään tieteellisessä ja asiapainotteisessa valossa. Tai vaikka aihe olisi ihan luento- tai paneeliaiheena.
Korvien höröllä pitämisen tueksi:
Oon toistaseks julkassu kaksi artikkelia, toinen ennen väikkärihommia ja toinen osana väikkäriäni. Lisäks on tullut pari blogitekstiä ja Lääketieteen kandiseura haastatteli minua ja J. Tuomas Harviaista noin vuosi sitten lehteensä kinkystä (mikä on musta hyvä asia, koska lääkäreiden keskuuteen toivoisin enemmän ymmärrystä aiheesta!). Viime vuona olin mm. Turun B-Galleriassa puhumassa ihan silleen pitkästi ja hartaasti kinkystä kaikelle kansalle. :D Saattaa olla, että mun lyhyt (n 5min) esitys tutkimusaiheesta on tulossa myös Turun kaupunginkirjastolle Sateenkaarikuukauden tapahtumaan (marraskuussa), mutta en ole vielä varma. Vähemmän noita julkisia puhumistilaisuuksia tulee, enemmän keskittyy akateemisiin konferensseihin nyt osallistumiset.
Oon kyl jakanu nää kai täällä ennenkin, mutta...
Artikkeli: http://seksologinenseura.fi/aikakauskirja/aikakauskirja-11/ (http://seksologinenseura.fi/aikakauskirja/aikakauskirja-11/)
Artikkeli: https://journal.fi/sqs/article/view/63645 (https://journal.fi/sqs/article/view/63645)
Tämmönen törkeä itsensämainostuspuhe tähän tälleen kivasti. O:-) 8) :D
-
Kymmenisen vuotta oltuani aktiivinen jäsen Baletissa, voisin sanoa että lukeudun minäkin sellaiseksi ihmiseksi, joka optimistisesti aina on toivonut että Baletin yhdistystoiminta jonain päivänä kasvaisi yhdessähengailu- ja biletyöryhmäyhteisöstä sisältämään sitä Setaa muistuttavaa yhteiskunnallista vaikuttamista. Aina välillä vuosien varrella siitä on tosiaan näkynyt pieniä toivon kipinöitä, yksittäisiä tempauksia siellä täällä, varsinkin silloin kun ydinaktiiveiksi oli yhtäaikaa eksynyt edes pieni kourallinen meitä aktivismihenkisempisiä maailmanpelastajia. Good times. ;)
Jotenkin tuntuu että Baletissa jäsenistö suuremmassa mittakaavassa käytännössä kuitenkin on pohjimmiltaan orientoitunut enempi sellaiseen rentoon yhdessäoloon ja smalltalkkiin. Kaikki vakavampi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ollut enemmistöllä hiukan mukavuusalueen ulkopuolella. Toki ei sitäkään voi yhtään väheksyä. Onhan se vertaistuellisesti suuri juttu kun voi livenä omana itsenään mitään salailematta viettää aikaa toisten kinkyjen kanssa. Se yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaan on ollut aina hiukan yksittäisten jäsenten inspiraatiosta riippuvaista, vaikka se periaatteessa agendalla on aina ollutkin. Kun joku jäsen jotaan aktivismihenkistä ja valistuksellisempaa on halunnut toteuttaa, reaktio on aina ollut positiivinen "jee, kiva, upeeta, tee vaan". Ja se on sitten yleensä enemmän tai vähemmän ollut sen jäsenen viitselijäisyydestä kiinni kuinka pitkälle mikäkin hanke on edennyt.
Oman kokemukseni perusteella en usko että Baletissa hallitus on välttämättä oikea taho jonka varaan kannattaa ripustaa toivonsa. Että se yhdistyksen toiminta kasvaisi ja muuttuisi. Että vielä jonain päivänä se maailmanpelastaminen olisi vakavissaan yhdistyksen jokapäiväinen ykkösagenda. Kokouksissa olisi aina esillä aktiivista visiointia julkisuuteen näkyvistä valistuksellisista tempauksista ja lausunnoista mediaan jne. Ehkä jos jonaan vuonna hallitukseen hakeutuu vain aktivismihenkistä väkeä, jotain sellaista voisi tapahtua, mutta aika utopistiselta tuntuisi. Hallitus yleensä nyt on jo muutenkin burnout-tilassa ihan jo kaikenlaisten loputtomien välttämättömien rutiiniyhdistystoimintajuttujen säätämisessä. Mikä on ihan ymmärrettävää, palkatonta vapaaehtoistyötä se kuitenkin on kaiken muun elämän ohella kaikilla.
En kuitenkaan usko että välttämättä tarvitaan mitään uutta etujärjestöä tai kattojärjestöä tai välttämättä edes mitään uutta yhdistysten yhteistyötä, sexpoja tai setoja että saadaan sitä kinkyaktivismia aikaiseksi yhdistyksen sisällä. Tuntuu että tulevaisuus ylipäätänsä nyt Baletissa ainakin alkaa olla menossa siihen suuntaan että jos halutaan minkäänlaista toiminnan kasvua täytyy päästää irti siitä asenteesta että hallitus hoitaa kaiken. Alkaa enempi rivijäsenten jatkossa järjestäytyä työryhmiksi projektien ympärille. Toki hallituksen siunauksella, mutta ilman että se työryhmätyöskentely on hallituksen vastuulla. Esim kaikki ketä kiinnostisi aktivismihenkinen puuhastelu Baletissa tulee mukaan sellaiseen työryhmään joka pitää ihan omat kokoukset ja brainstormailut yhdessä ja työstää niitä valistusmateriaaleja ym projekteja eteenpäin. Innostaa toinen toisiaan siinnä hommassa. Jokin sellainen ainakin minusta tuntuisi lupaavimmalta optiolta.
-
Kaikki kunnia kaikille niille, jotka edes jotakin yrittävät. Energia ja aika on rajallista. Mutta lähdetäänkö tässä nyt ehkä hieman liikaa matkimaan sitä, mitä muut järjestöt ovat tehneet seksuaalivähemmistöjen kanssa? Siis onko meininki nyt sellainen, että kun hekin ovat saaneet paljon aikaan, niin miksei kinkyt voisi myös onnistua? Näillä asioillahan on paljonkin eroavaisuuksia.
Ensimmäinen on se, ettei kinkiys useimmiten* näy makuuhuoneen ulkopuolelle samaan tapaan kuin seksuaalivähemmistöillä. Kinkiyttä ei useinkaan* tiedä sukulaiset, opiskelu-, työ-, ja muut harrastekaverit eikä naapurit (no ehkä joskus). Se ei näy useinkaan* metrossa tai lähijunassa, että toinen tuosta pariskunnasta tykkääkin makuuhuoneessa asiasta X, mutta seksuaalivähemmistöön kuuluva pari useinkin* näkyy ulospäin jos heidät tunnistaa pariksi. Kun näin on, niin kinkyillä ei myöskään useimmiten* ole samanlaista ”kaapista ulostulemisen tarvetta” tai tarvetta hakea hyväksyntää.
Myöskään samanlaista lainsäädännön muutostarvetta ei useinkaan* ole kinkyillä kuin seksuaalivähemmistöillä. Useimmat* kinkyt ovat lainsäädännöllisesti aivan samassa asemassa kuin muutkin, koska saavat pukeutua, mennä naimisiin ja adoptoida kuten muutkin. Mikään poliittinen ryhmä siis ei oikein voi olla puolesta eikä vastaan, joten sitäkään kautta ei voi syntyä samanlaista keskustelua yhteiskunnallisella tasolla. Suomi on lisäksi niin maallistunut yhteiskunta, ettei useimmilla* uskonnollisilla ryhmillä ole mitään sanottavaa kinkyilyyn, eivät ole puolesta eikä vastaan. Kinkyt siis eivät voi tökätä sellaista keskustelulumipalloa vierimään samalla tavalla.
Kinkyt eivät voi (useinkaan*) tehdä mitään tarkkarajaisia ehdotuksia, kuten esimerkiksi avioliittolain kanssa. Ei voida laatia lakialoitetta, jossa sallittaisiin latex-asussa kulkeminen tai bondage makuuhuoneessa. Seksuaalivähemmistöjen osalta lainsäädännön ongelmat koskettivat tai olisivat voineet koskettaa oikeastaan kaikkia niihin kuuluvia, mutta jos kinkyilyn puolella jotakin lainsäädäntötarvetta ilmenee, niin se ei useinkaan* kosketa kuin hyvin pientä porukkaa.
Yhdistyksillä ei varmaankaan ole paljoa rahaa, ainakaan samalla tavalla kuin SETA:lla, jota verovaroin tuetaan. Asian esillä pitäminen vaatisi myös rahaa. Samoin vapaaehtoistyö yhdistyksissä on varmaankin useimmiten* vielä korkeamman kynnyksen takana, kuin mitä on seksuaalivähemmistöillä.
Näistä lähtökohdista voi tosiaan yhdistysväestä tuntua siltä, että tällaisien asioiden ajaminen on jatkuvaa pään hakkaamista seinään niiden osalta, jotka sitä jaksaa yrittää. Tästäkin huolimatta kaikki kunnia heille.
Minulla on myös sellainen kutina, että jos vaikka toimittajat alkaisivat innostua haastattelemaan kinkyväkeä ja juttuja alkaisi ilmestyä, niin ongelmaksi muodostuisi se, että joku ryhmä koko kinkiyden kirjosta jäisi vaille huomiota. Jos jutussa puhutaan D/s-jutuista, niin materiaalifettarit jää vaille huomiota. Tai toisinpäin. Kaikkia tyydyttäviä juttuja kun ei varmasti tule, niin siinä saattaa tulla onnistumisesta huolimatta tekijäporukalle paska fiilis ja toimittajiltakin lopahtaa mielenkiinto.
* = Sanaan useimmiten pitää muistaa lisätä, etten tarkoita kaikkia maailman ihmisiä ja kinkyjä ja että siitä herneen sniffaaminen nokkaan on aivan turhaa.
-
Voisin kai tähän ketjuun heittää myös ajatuksiani tuohon, mitä kinkyys pohjimmiltaan on. Onko se vain mieltymys vai osa ihmisen identiteettiä, tekeekö se kinkystä homoseksuaaleihin verrattavan seksuaalivähemmistön vai ei. Tosiaan, jos minulta kysytään, kinkyys on vain mieltymys. Samalla tapaa kun meillä ihmisillä on erivahvuisia mieltymyksiä aivan kaikkien muidenkin elämän osa-alueiden suhteen, ruuan, juomien, musiikin, viihteen, harrastusten, nukkumisasentojen, värien, vaatteiden, ulkonäön, sään, vuodenaikojen, jne jne jne. Mikä toiselle ilahduttaa, ihastuttaa, tuntuu omalta jutulta, on ihaninta ja parasta maailmassa voi olla toiselle epämiellyttävää, iljettävää, vastenmielistä, puistattavaa ja kuvottavaa. Monet mieltymykset pysyvät samoina lapsuudesta asti, osa tulee kuvioihin myöhemmissä vaiheissa, jotkut muuttuvat iän myötä.
Tuntuu siltä, että tuo identiteetillinen ja seksuaalienemmistöllinen-vähemmistöllinen ajattelu, olenko vai enkö ole syntynyt tällaisena, olenko vai enkö ole osa jotain tiettyä ihmisryhmää kun olen tällainen, on enempi sellaista "lähdetään taistelemaan vihollisen kanssa vihollisen aseilla" -vastareaktiota. Niin heteroudessa ja homoudessa, kuin vaniljaisuudessa ja kinkyydessä. Koska ensin joku on ihmiskunnan historiassa osannut olla niin pöljä että on keksinyt ajatella nyt vaikka ne homoseksuaaliset ja kinkyt mieltymykset mielenterveyshäiriöiksi, ja siten tieteellisesti ajateltavissa sairauksiksi. Eli on menty jo alusta asti täysin metsään kun on ajateltu että ongelma on niissä enemmistöstä poikkeavissa yksilöissä miksi he syrjäytyvät yhteiskunnassa valtaväestön ulkopuolelle eivätkä sopeudu joukkoon. Eikä niin kuin asia on oikeasti aina ollut että se on ollut yhteiskunta joka on ollut se sairas ja mielenterveyshäiriöinen osapuoli ja ne yksilöt ovat aina olleet ihan ok. :D
Eli se tietynlainen projekti yrittää löytää perusteluja miksi marginaalisempien mieltymysten ihmiset ovat ihan yhtä samanarvoisen terveitä ja normaaleja kuin vaniljaheteroenemistö, tulee siitä, että lähtee mukaan siihen väittelyyn missä se juntimman pään vaniljahetero on määritellyt korkeimmalle korokkeelle omat mieltymyksensä ja miten hänen elämäntapansa on ainoa synnynnäisesti luonnollinen, moraalisesti puhtoinen, terve ja normaali. Kaikki muut elämäntavat ovat pelkällä olemassaolollaan rikollisen epämoraalista, sairasta, kuvottavaa ja iljettävää. Jos siihen asemasotimiseen lähtee mukaan, voitto tuntuisi olevan se että saisi todistettua tälle juntille miten kinkyys on yhtä synnynnäisen luonnollista, arvokasta, tervettä ja normaalia kuin hänen vaniljaheterous. Eli silleen propagandaa toista propagandaa vastaan, vaikka kyse on kummallakin osapuolella vaan täysin neutraaleista mieltymyksistä ja koko vastakkainasettelu on absurdin turhaa. Ja tuossahan sitä aletaan sitten kokea ongelmalliseksi että entäs ne kinkyt joilla mieltymykset ovat muuttuneet vuosien varrella ja ne joilla se on vaan sitä maustetta elämässä.
Ehkä jotenkin hedelmällisempää olisi vaan ajatella kuinka absurdi maailma olisi jos samanlaisella latauksella yhteiskunnassa koettaisiin sairaaksi ja epäilyttäviksi ihminen jonka lempiväri on ollut vaikka oranssi lapsuudesta asti, tai joka on alkanut tykkäämään oranssista aikuisempana, kun on nähnyt kivan oranssin takin kaupassa ja ajatellut kokeilla sitä. :D Mutta niin, aktivismia ja valistusta tarvitaan että mieltymysperusteilla ei ketään syrjittäisi ja voidaan tulevaisuudessa yhtä avoimesti kaikki elää seksuaalisten mieltymystemme kanssa kuin lempivärimieltymystemme. Se tässä kaikessa kaiketi voisi olla se mihin pyritään.
-
… uusien infot ennen bileiltoja…
… Esim TAFFin päivätoiminta…
… TAFF:n päiväohjelmajutut…
… Tämä koko kinkyskenehän perustuu…
… vuonna kaksipäiväinen TAFF…
… Ovatko kinkybileet edelleen…
Aivan. Bileet, bileet ja bileet. Skene, skene ja skene. Tässä on yksi ongelma, että kinkiys nähdään ylipäätään aivan liikaa skenen kautta. Tämän huomaa aivan selvästi, kun katsoo asiaa täältä skenekuplan ulkopuolelta.
Jos te haluatte tavoitella suuria massoja, niin se ei onnistu sillä, että skeneväki tekee skenebileistä skeneväellä parempia. Suurille massoille on aivan yhdentekevää, oliko TAFF:ssa päiväohjelmana Y vai X tai oliko skenejuhlat yksi- vai kaksipäiväiset.
Suurille massoille ei tämän vuoksi kannata alkaa kinkiyden esittelemistä sillä, että kerrotaan millaisia ovat skeneväen skenebileet. Tämä virhe tapahtuu, jos kinkyily nähdään liikaa skeneilynä, jolloin sorrutaan esittelemään skeneily kinkyilynä.
Täällä foorumilla näkee monta kertaa sellaisen episodin, jossa joku aukaisee suunsa uutena. Seuraava kommentti onkin sitten se, että tule mukaan bileisiin ja tutustu miitti-ihmisiin. Eli hyppää mukaan skeneen ja tutustu jo skenessä käyviin ihmisiin. Ja sitten mietitään, kuinka uuden olisi mahdollisimman helppoa tulla bileisiin eli hypätä siihen skeneen.
Tuollaisella kasvaa skenekupla, mutta suurimmalle osalle potentiaalisista kinkyistä ajatus bileisiin lähtemisestä on yhtä hölmö kuin kehottaisi seksiä harrastamattomalle ihmiselle orgioihin menemistä. Kun puhutaan suurista massoista, niin suurin osa kinkyistä ja potentiaalisista kinkyistä ei tule koskaan hyppäämään skeneen mukaan, käymään yksissäkään bileissä/miiteissä eikä edes kirjaudu tänne.
Jos suurille massoille pitää tiedottaa kinkyilystä, niin sitten pitää tiedottaa todellakin kinkyilystä eikä skeneilystä.
-
Tavoitteena lieneekin suurille massoille tiedottaminen. Mutta että olisi jotain tiedotettavaa, pitää tuottaa tietoa jota levittää. Yleensä se tapahtuu aktiivien ja asiasta innostuneiden toimesta. Se askel on nyt nähdäkseni menossa.
-
Mikä on suurille massoille tiedottamisen tarkoitus? Houkutella lisää ihmisiä kinkybileisiin? Valistaa teinejä, etteivät ole sairaita? Saada joku yhteiskunnallinen hyväksyntä - mille yhteiskunnallinen hyväksyntä? Saada asiantuntija-leima niche-aiheesta?
Jotenkin kun miettii niin nykypäivänä kinkyinformaatio on saatavilla esim. Baari on kohtuullisen helppo löytää. Ne ajat jolloin ihmisten väistellä seksirikollisia nyysseissä tai ujostella Kinkybarissa ovat ohi. Nykyään lähinnä pitäisi tuottaa informaatiota ja laittaa se jakoon - vaikka tänne. Itse näkisin suurempia massoja tärkeämmäksi rakentaa skeneä ihan sisältä päin, tarjota skenen sisällä ihmisille turvallisuustietoa ja yhteisöllisyyttä. Ymmärrän kyllä, että toisille on hyvin tärkeää saada suurten massojen ymmärrystä - ja ehkä taistella joku taistelu. Mutta itselleni se ei ole tärkeää. Esimerkiksi kun mennään valmistamaan vaikkapa seksuaaliterapeutteja kinkyjutuista niin hyödyttääkö se toisia kinkyjä? Varsin vähän, koska suurin osa meistä ei koskaan hakeudu seksuaaliterapiaan. Suurin osa ei osallistu luennoille vaan ensimmäisenä etsivät tietoa netistä.
-
En oikein osaa nähdä kinkyjä pääasiallisena valistuksen kohteena. Itse mietin valistusta nuorille ja vanhemmillekin ihmisille, joille omat fantasiat ja seksuaalisuuden "erilaisuus" tuottaa häpeää ja ongelmia. Siinä mielessä näen asiallisen, helposti saatavilla olevan ja asiallista tietoa tarjoavan tiedon tärkeäksi. Aika pitkällä ollaan jo silloin kun ihminen tulee tälle sivustolle. Ja netissä olevaan tietoon ei aina kannata luottaa >:D Jos itse olisin nuorena etsinyt tietoa netistä keskustelufoorumilta, olisin varmaan lopettanut kaiken seksuaalisen toiminnan. Toisaalta ihan v..tun sama ketä informaatio hyödyttää, tieto auttaa aina. Ja ne ihmiset jotka kohtaavat ihmisiä hädässä; seksuaaliterapeutit, terapeutit, kouluterkkarit ym. ovat kai tärkeä kohderyhmä. Itse en taistelua kaipaa, en tarvitse vertaistukea tai muutakaan tukea elämääni.
-
mutta suurimmalle osalle potentiaalisista kinkyistä ajatus bileisiin lähtemisestä on yhtä hölmö kuin kehottaisi seksiä harrastamattomalle ihmiselle orgioihin menemistä.
Takerrun tietoisesti nyt vain tähän lauseenosaan: Suurin osa potentiaalisista kinkyistä mieltää kinkyyden liittyvän jotenkin seksiin, eikö totta? Bileet ja miitit eivät ole mitään orgioita (ainakaan ravintoloissa järjestettävät, yksityisistä en osaa sanoa), joten eikö ole helpompaa kutsua ihmistä tutustumaan ihmisiin? Tietysti introvertit kaihtavat näitä tilanteita ja miettivät omat lähestymistapansa, mutta oletan edelleenkin, ettei suurin osa potentiaalisista kinkyistä kuulu tähän porukkaan. Verkostoituminen on se, miksi ainakin itse uusille ihmisille ehdotan miiteissä, tai bileissä käymistä. Tai sitten jonkun turvalliseksi tuntemakseen kanssa kahvilla. Tällä ajattelen, että voisi kokea sen saman tunteen, kuin niin moni on kokenut tullessaan miittiin: " Ei vittu, noihan on ihan tavallisia ihmisiä, eikä mitään hirviöitä." Samaistuminen ihmisiin, on se minun tarkoitukseni aina.
-
Muutamia kommentteja joihinkin kirjoitettuihin asioihin omasta näkökulmastani:
Intimiteetin suojelu on todellakin yksi tärkeä seikka. Sellaisen kinkyn, joka ei halua asialle kohdallaan huomiota, tulisi saada olla rauhassa ilman huomiota. Mutta edelleen intimiteettiään suojaava henkilökin voi kaivata ymmärrystä, hyväksyntää ja valistusta.
Selvityksen alla on sekin, koetaanko kinkyyden nostamista suurempaan valistukseen ja tarkasteluun tarpeellisena vai ei. Eli onko aihe parempi vain kaapissa olevana, vai onko sitä ok raottaa kaapista. Ymmärrän hyvin sen eron, että kinky ei toteuta suuntautumistaan kadulla ja torilla siinä, missä HLBTIQ-ihmiset olemalla mahdollisesti avoimesti keskenään.
Schizoidin viesteihin liittyen:
- Turun Baletin toiminta lienee keskittynyt pääasiassa bileisiin ja hengailuun, mutta on agendassa ollut toki huomioitavan arvoisesti valistamista ja tietynlaisia tuen suuntaan meneviä juttuja. Mutta resurssit ratkaisevat. Pieni ydinporukka, kuormitettu hallitus, vapaaehtoisuus, palkaton työ, muu elämä... Ymmärrän hyvin, että kaikkeen ei ole aikaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatisi todella ison satsauksen. Menemättä liikaa vain yhden yhdistyksen toimintaan sanoisin, että nykyisellään pienet kinky-yhdistykset eivät kykene vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Siksi esitin vaihtoehtoina, että yhdistysten tulisi tehdä tällaisissa aiheissa voimakasta yhteistyötä tai saada mukaan taho, jota jo tunnustetaan valtakunnallisesti.
- Jostain tulisi kuitenkin lähteä liikkeelle. Tässä näin ratkaisuna aloittaa omasta yhdistyksestäni. Toki avasin jo ääntäni muuallekin, mutta en vielä virallisemmin. Ehkä hoidankin asiaa yksityishenkilönä ja koitan "lobata" asiaani yksi yhdistys kerrallaan? (ml SETA ja SEXPO). Lienee kuitenkin helpompaa saada osapuolia juttelemaan, jos alkuun edes joku taho osoittaa kiinnostuksensa. Mitä on jo tapahtunut (SEXPO).
- Rivijäsenten aktivointi on varmasti ongelma. Moni tyytyy siihen, että nauttii tapahtumista maksavana asiakkaana ja se riittää. Talkooväkeä ei helpolla saada nykyään mukaan. Järjestäytymisen suhteen onkin selvitettävänä se, kiinnostaako tällainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen yhdistysten jäseniä ja saisiko se heitä aktivoitumaan. Jos ei, niin aihe ei liene suurimmalle osalle minkäänlainen ongelma ja järjestäytyneisyys jää pieneksi.
- Työryhmä ei olisi minusta ollenkaan huono ajatus. Aivoriihi niistä henkilöistä, joita aihe kiinnostaa ja jotka olisivat valmiita selvittämään ja ajamaan asioita. Tämän voisi ottaa myös esille yhtenä vaihtoehtona.
- Se että määritelläänkö kinkyys identiteettiasiaksi vai mieltymykseksi lienee henkilöistä riippuvaa. Kuka sen saisi määritellä yleisellä tasolla? Edelleenkin olen sitä mieltä, että jokainen kinky ei "vain mielly" johonkin hänelle tärkeään juttuun. Jokin fetissi tai D/s -tarve voi lähteä selittämättömästi jo hyvin nuoresta alkaen. On ollut artikkeleita, joissa joku ihminen on jopa rakastunut objektiin (RealDoll tai jopa Eiffelin torni). Tällä perusteella voisi ihminen myös "vain mieltyä" jonkun sukupuolen rakastamiseen.
- Ymmärrän jotenkin tuon enemmistö-vähemmistö -asian esittelyn. Konkreettisesti elämme kuitenkin juuri tällaisessa maailmassa. Kun joku valtavirran "normaali vaniljahetero" alkaa dissaamaan, kiusaamaan ja levittämään juoruja kinkystä, minulle on oikeastaan ihan sama, millainen mahdollinen väittely asiasta tulisi. Minä vaadin siihen tilanteeseen nollatoleranssia kiusaamiseen, syrjintään yms. Katson, että kyseeseen voisi tulla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasia.
rpmn:
- Ei näy useimmiten makuuhuoneen ulkopuolelle, seksin kannalta. Tietyt asiat kinkyydestä voivat kuitenkin olla aistittavissa arkisissakin tilanteissa. Tulisiko kinkyn aina varoa sitä, ettei hänen käytöksestään, pukeutumisestaan tai puheistaan pääse lipsumaan, että hän onkin kinky?
- Sukulaiset, kaverit yms eivät useimmiten tiedä kinkyn suuntausta. Entä sitten, jos saavatkin tietää jotain kautta? (tähän aiheeseen on mm kirjoitettu kirja, joka löytyy minulla hyllystä - asia ei ole välttämättä helppo kinkylle itselleen tai hänen läheisilleen)
- Kaikki kinkyt eivät koe tarvetta tulla kaapista. Jotkut kuitenkin kokevat haluavansa aiheelle ymmärrystä, että jos kinkyys tuleekin heidän kohdallaan ilmi, niin se ei sitten olisi sellainen mörkö, mitä se voisi pahimmillaan ihmisille olla.
- On mielestäni väärin dissata kinkyjä HLBTIQ:n kustannuksella. Voiko joku hyväksyntää hakeva ihminen sanoa toiselle, ettei hän voi hakea hyväksyntää?
- Lainsäädännöllisesti kinkyillä ei liene tosiaan isompia kiemuroita. Silti haluaisin varmistua, että kinkyys ei ole myöskään aihe, jolla jotakuta voidaan katsoa negatiivisessa valossa.
- Uskonnollisesti kinky voi kokea samat paineet, kuin muutkin ihmiset. Kinkyys on siitä ovela, että niin hetero, kuin HLBTIQ-ihmiset, voivat olla kinkyjä. Lisäksi voisin uskoa, että hartaimmat ihmiset eivät kovin helposti anna hyväksyntää kinkyydelle, koska kokevat sen vain irstaana seksinä, eivätkä ymmärrä mahdollista identiteettiin liittyvää osaa.
- Lainsäädäntötarpeet voivat koskea vain pientä porukkaa, mutta siinä on jo mielestäni tarpeeksi asian tarkasteluun, jos aihetta löytyy.
- Se että mikä kinkyyden osa-alue saisi eniten huomiota, olisi valistuksen tehtävä. Tehtävä olisi, että ketään ei unohdettaisi. Valistuksen kautta nimenomaan avattaisiin, että kinkyys ei ole vain BDSM, jota opitaan Fifty Shades of Greystä.
- Kyllä, nyky-yhdistyksillä ei ole niin paljon resursseja, että maailma muuttuisi. Jostain voi silti aloittaa. Jos jokin asia ottaa kipinää ja saa porukkaa taakseen, voi joku isompikin taho kiinnostua asiasta. Siitä voi poikia jotain. Aseksuaalit pääsivät SETA:n agendalistalle. Kuulin, että sen takana oli hyvä ja pitkäjänteinen asian ajaminen sekä järjestäytyminen.
- Skene on ollut hyvä paikka aiheeseen tutustumiseen niille, jotka kokevat voivansa tutustua aiheeseen juuri sitä kautta. Toki kaikki eivät skeneen uskalla tai halua lähteä. Siinä olen hieman samalla kannalla, että skene on se oma skene, ei mikään avoimempi ja valtakunnallisempi juttu. Tosin miten on mahtanut olla silloin, kun homoseksuaalisuus on ollut kriminalisoitua? Olisiko silloinkin ollut omat skenet? Nyt ajatuksena olisikin, että skene saa edelleen olla skene, mutta koitetaan löytää sitä kanavaa, josta voisi tehdä yhteiskunnallista vaikuttamista. Löytyykö se skenen sisältä, ulkoa, vähän molemmista...? Vai löytyykö ollenkaan?
vila:
- Olen jo tietääkseni esitellyt asiaa ketjussa sen verran, ettei tarvitse kysyä, mikä tässä on tarkoitus.
- Kuten olen todennut, tämä aihe ei ole kaikille tärkeä. Mutta osalle on. Kinkyt ovat tässä kahtiajakautuneita: Osa haluaa, että aiheelle löytyy tukea ja valistusta. Osa ei koe tarvetta.
- Seksuaaliterapeuttien (ja muiden ammattilaisten ja ehkä maallikoidenkin) valistaminen on tärkeää. Se hyödyttää todellakin kaikkia kinkyjä, koska ymmärrys lisääntyy aihetta kohtaan. Suurin osa ei ehkä hakeudu terapiaan, mutta se joka hakeutuu - onko hän vähäpätöisempi? Ansaitseeko hän ymmärtämättömyyttä ja huonompaa asemaa?
- Edelleenkin olen aiemmin maininnut, että kyllä, moni etsii asioita netistä. Mutta ehkä joku muukin kanava voisi olla aiheellinen, kuin foorumit, joissa et tiedä, keiden kanssa kirjoitat.
Pipillä oli hyvä kommentti. Itse ainakin koin aikanaan jo pelkän vertaistuen tärkeänä seikkana. Toivon, että tämä asia pysyy jatkossakin kinky-yhdistysten agendassa vahvasti mukana.
Kiitos JodieJo:lle linkeistä ja vinkeistä. Pitää perehtyä juttuihin, kun on hyvä hetki lueskella rauhassa ja täytyy koittaa bongata, jos tulee jotain luennointeja tms.
-
Voisit vaikka tarkistaa miten yliopistot ovat aiheeseen liittyneet väitöskirjojen ja luentojen avulla.
-
Senshi: Tarkoituksena ei ollut vähätellä sitä mitä sinä teet. Sehän on vain hienoa, että teet sitä mitä itse koet tärkeäksi.
-
Voisit vaikka tarkistaa miten yliopistot ovat aiheeseen liittyneet väitöskirjojen ja luentojen avulla.
Joo, siis mun lisäks Suomessa J Tuomas Harviainen ja Niklas Nordling ainakin on tutkineet kinkyä. Jenkeissä aihetta tutkitaan enemmän. Mulla on myös ollut aikomuksena tehdä omalle nettisivulle listaus kinkyyn liittyvistä julkaisuista, koska näitä aina kysellään, ja mä olen itse huono muistamaan nimiä. :) Eli ehkä saan sen aikaan ja voin vaikka linkata sit tänne.
Akateemisella tutkimuksella vaan on se paha taipumus, että se jää sinne akateemisen skenen sisälle ja lähinnä muitten tutkijoitten ihmeteltäväksi. :(
-
Minun käsittääkseni nuo ovat juurikin sen tyyppisiä asioita joiden perään tässä huudellaan. Yhteistyössä yhdistysten kanssa tehtyjä. Pointti on edelleenkin se, että iso osa yhdistysten tekemästä työstä ei välttämättä ole nähtävissä täällä Baarissa saati löydettävissä pintaraapaisulla nykypäivästä.
Vanhana aktiivina koen jopa loukkaavaksi syytökset pelkästä bileitten järjestämisestä. Nykypäivän edes teoreettiseen kinkymyönteisempään yhteiskunnalliseen suhtautumiseen pääseminen on vaatinut hyvinkin paljon työtä.
-
- Työryhmä ei olisi minusta ollenkaan huono ajatus. Aivoriihi niistä henkilöistä, joita aihe kiinnostaa ja jotka olisivat valmiita selvittämään ja ajamaan asioita. Tämän voisi ottaa myös esille yhtenä vaihtoehtona.
Kiva kun luit kirjoittelujani. :) Juuh, vaikkapa TuSetan toimiston olohuone saattaisi toimia hyvänä tapaamispaikkana jos Turussa tuota kokeiltaisiin jos saataisiin jonkinlaisia kinkyaktivismiaivoriihityöryhmämiittitoimintaa heräteltyä. Ainakin minun hallitusaikoinani Baletilla oli avain sinne.
-
- Se että määritelläänkö kinkyys identiteettiasiaksi vai mieltymykseksi lienee henkilöistä riippuvaa. Kuka sen saisi määritellä yleisellä tasolla? Edelleenkin olen sitä mieltä, että jokainen kinky ei "vain mielly" johonkin hänelle tärkeään juttuun. Jokin fetissi tai D/s -tarve voi lähteä selittämättömästi jo hyvin nuoresta alkaen. On ollut artikkeleita, joissa joku ihminen on jopa rakastunut objektiin (RealDoll tai jopa Eiffelin torni). Tällä perusteella voisi ihminen myös "vain mieltyä" jonkun sukupuolen rakastamiseen.
- Ymmärrän jotenkin tuon enemmistö-vähemmistö -asian esittelyn. Konkreettisesti elämme kuitenkin juuri tällaisessa maailmassa. Kun joku valtavirran "normaali vaniljahetero" alkaa dissaamaan, kiusaamaan ja levittämään juoruja kinkystä, minulle on oikeastaan ihan sama, millainen mahdollinen väittely asiasta tulisi. Minä vaadin siihen tilanteeseen nollatoleranssia kiusaamiseen, syrjintään yms. Katson, että kyseeseen voisi tulla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasia.
Jatkaakseni hiukan tl;dr hengessä :D ajatuksia kinkyydestä, kinkyyteen liittyvästä valistustyöstä, Eiffelin torneista, kinkyyden määritelmästä ja siitä mihin mahdollisesti kaikella pyritään. Positiivistahan aina on kaikenlainen yhteisöllisyyden kehittäminen ja se että vertaustuellisesti asioista voi puhua ja kokemuksistaan voi puhua. Verkostoidutaan keskenämme ja tunnetaan toisiamme kasvotusten. Kerrotaan tarinoitamme. Ja mitä enemmän kaikki safe-sane-consensual ja turvasana-käsitteet on itsestäänselvyyksiä, workshoppaillaan ja opetellaan perusteita yhdessä, sitä vähemmän (ainakin toivoisi että) kinkyjen välillä tapahtuu sisäisesti paskoja kokemuksia ja jos asiat ei ihan mene taiteen sääntöjen mukaan, olisi kaikilla ihmisiä elämässään joille voi avautua näistäkin jutuista jos on tarvetta ja saada vertaistukea. Tässä yhdistykset ja nettifoorumit ovat ihan miälettömän tärkeitä ja ansioituneita.
Toisaalta sensuuntaisessa aktivismissa kun tavoitteena on parantaa kinkyjen kohtelua yhteiskunnassa, saattaa samalla onnistua vahvistamaan tietynlaisia ongelmallisuuksia. Eli jos nyt vaikka ongelma on tämä että kinkyjä pidetään outona ihmisryhmänä josta on kaikenlaisia vääristyneitä stereotypioita liikkeella. Ja asenneilmapiiri on että meidän pitäisi hävetä itseämme ja meitä saa syrjiä, kiusata ja kikatella meidän kustannuksella. Tähän toki tarvitaan sitä nollatoleranssia. Ja jos vaikkapa lähdetään parantamaan tilannetta tekemällä sitä yleissivistävää aktivismia ulospäin jossa luodaan positiivista propagandaa kinkyistä, helpostilähestyttäviä iloisia ja turvallisen miellyttäviä mielikuvia ja määritellään mitä tarkalleen mikäkin kinkyilyn osa-alue on ja mitä se ei ole. Mitä tiettyjen kinkyjen päänsisällä liikkuu ja mitä ei ja miten kinkyt ovat samalla tapaa syntyneet sellaisiksi kuin vaniljat vaniljoiksi. Tehdään kinkyt arkisemman tutuiksi vääntelemällä positiivisia rautalankamalleja meistä, negatiivisia vastaan joita siellä valtavirrassa pyörii. What could go wrong.
Sitä vaan olen miettinyt että sellaisella kenties polarisoidaan ja kärjistetään vastakkainasetteluilmapiiriä. Kasvatetaan termien jähmeyttä, lokeroisuutta ja latautuneisuutta, että saataisiin näkymätön näkyville ja ennakkoluuloja karsittua. Mutta mitä latautuneempia ne ihmisten niputukset, määritelmät ja termit alkaa olla, sitä enemmän painetta tulee kinkyille esiintyä positiivisen stereotyypin näköisenä. Sitä enemmän niillä yksilöllisillä kinkyillä alkaa kenties tulla identiteettikriisiongelmia. Yksilönä ihmiset miettii olenko sittenkään oikeasti sellainen, kuulunko tähän joukkoon, jos ne ajattelee että kinkyys on seksuaalista mutta minulla se ei suoranaisesti ole seksuaalista, tai jos ne vaan korostaa niitä D/s:iä ja shibarejaan mutta minulla tää kinkyys liittyy vaan siihen Eiffelin torniin, hyväksytäänkö minut, entä jos se on minulle vaan kivaa seksileikkiä jota ilmankin voisin elää, ja jos ne sanoo ettei kinkyys liity mielenterveysongelmiin mutta minulla se oikeastaan aika vahvasti liittyy, voinko ajatella itseäni kinkynä, otetaanko minut vastaan skenessä tai yhdistyksissä tai missään, täytyykö minun jotenkin todistaa olevani yksi teistä, haluanko edes että minut assosioidaan tämän ryhmän kanssa, kun en nyt ihan vastaa mitään näitä kenenkään rautalankamalleja, jne.
Eli helposti saatetaan mennä askel taaksepäin samalla kun mennään askel eteenpäin. Ajatukseni on vaan että on minusta tärkeää muistaa ainakin siellä yksilötasolla, ja muutenkin, että kaikki mahdolliset negatiiviset ja positiiviset latautuneisuudet kaikissa ihmisten niputuksissa ovat propagandaa. Ja ihmisten määrittelyt lokeroihin aina korkeintaan löyhästi suuntaa-antavia, kun ollaan kaikki kuitenkin ihan vaan uniikkeja yksilöitä joilla on omanlaisemme ainutlaatuinen osittain muuttuva ja osittain pysyvä sekalaisen sekava omituinen kasa ominaisuuksia, piirteitä, tarpeita ja mieltymyksiä kaiken mahdollisen suhteen. Eli kinkyys ei sinänsä ole mitään muuta kuin joku epämääräinen määritelmä toinen toisiinsa liittymättömiä piirteitä ihmisissä minkä valtavirta on määritellyt negatiivisessa mielessä tietyllä tapaa omituisen epänormaaliksi.
Jos sitä jotain visiota tulevaisuuden utopiasta miettii että mihin yhteiskunnallisella valistusaktivismilla, miten ikinä sitä sitten toteutetaankin, voitaisiin loppujenlopuksi pyrkiä, että sen alle mahtuu kaikki mahdolliset kinkyt, niin se voisi juurikin olla tuommoinen maailma jossa kaikenlainen kinkyys olisi jonain päivänä yhtä vähän latautunut asia kuin jonkun lempiruoka tai lempiväri. Eikä enää olisi kenelläkään fiilis että täytyy suojella anonymiteettiään sen takia. Ja kinkyyksille ylipäätänsä kävisi vähän samalla tavoin kuin vaikkapa masturboinnille joka sekin oli aikoinaan ihmiskunnan historiassa assosioitu kaikenlaisiin sairauksiin ja hirviän paheellisen häpeällistä ja turmelevan syntistä olevinaan ja nykyjään koetaan täysin normaalina ja terveenä käytöksenä, joka ei herätä oikein mitään latautunutta reaktiota kenelläkään.
-
Jos sitä jotain visiota tulevaisuuden utopiasta miettii että mihin yhteiskunnallisella valistusaktivismilla, miten ikinä sitä sitten toteutetaankin, voitaisiin loppujenlopuksi pyrkiä, että sen alle mahtuu kaikki mahdolliset kinkyt, niin se voisi juurikin olla tuommoinen maailma jossa kaikenlainen kinkyys olisi jonain päivänä yhtä vähän latautunut asia kuin jonkun lempiruoka tai lempiväri.
Tämä ei varmasti ole suosittu mielipide, mutta minä en toivo, että kinkyily ruvetaan näkemään normaalina ja arkipäiväisenä.
Kun ihminen satuttaa itseään, sitä yleensä pidetään merkkinä tai ainakin mahdollisena merkkinä mielenterveyden häiriöstä tai muusta henkisestä epätasapainosta. Kun ihminen pistää toisen satuttamaan itseään, niin asian voi tulkita ihan samalla tavalla.
Kaikissa asioissa rajat tulevat vataan jossain kohdin, eikä kinkyily poikkea tässä suhteessa muista asioista.
Missään asiassa koko maailmaa syleilevä avoimuus ei ole pelkästään hyvä asia. Kun kysymys on seksuaalisuudesta ja monimutkaisista ja moniulotteisista henkisistä tarpeista, niin silloin asioihin täytyy suhtautua riittävällä vakavuudella eikä tarjota niitä pelkästään "ihan kivana juttuna".
-
Minusta kinkyily on normaalia ja arkipäiväistä. Ihmisillä on monenlaisia tapoja saada ja antaa nautintoa, sille toivon ainakin itse normalisointia.
-
Ensimmäinen "virallinen" avaukseni aiheen suhteen tehty. Nostin asian esille Turun Baletin syyskokouksessa. Olin tehnyt melko kattavan PowerPoint -esityksen, jossa toin esille näkemykseni, faktoja, uhat ja mahdollisuudet. Olin erittäin kiitollinen siitä, että esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton ja poiki välittömästi keskustelua hyvässä hengessä. Pyysin, että asian käsittelyä jatkettaisiin pienen tuumaustauon jälkeen tulevissa Turun Baletin kokouksissa.
Korjaan että esitys nähtiin kuukausikokouksessa, syyskokouksessa käsiteltiin määrämuotoiset asiat.
Yhdistyksen hallitus käsittelee aihetta seuraavan kerran kokouksessaan 29.10.2018 klo 18:30 Ravintola Old Bankissa, toivotamme kaikki asiasta kiinnostuneet mukaan keskustelemaan!
--
Countess, puheenjohtaja
Turun BDSM-yhdistys ry
Turun Baletti
http://www.turunbaletti.net/
http://forum.turunbaletti.net/
https://www.facebook.com/turunbaletti/ (tiedotus)
https://www.facebook.com/groups/9973793967/ (keskustelu)
https://holvi.com/shop/TurunBaletti/
Infopuhelin: 050 577 2382
-
Korjaan että esitys nähtiin kuukausikokouksessa, syyskokouksessa käsiteltiin määrämuotoiset asiat.
Aiheellinen huomautus, juuri näin. En voinut enää muokata aiempaa postaustani, mutta tässä tämä jo oikaistiin :)
-
Tämä ei varmasti ole suosittu mielipide, mutta minä en toivo, että kinkyily ruvetaan näkemään normaalina ja arkipäiväisenä.
Kun ihminen satuttaa itseään, sitä yleensä pidetään merkkinä tai ainakin mahdollisena merkkinä mielenterveyden häiriöstä tai muusta henkisestä epätasapainosta. Kun ihminen pistää toisen satuttamaan itseään, niin asian voi tulkita ihan samalla tavalla.
Kaikissa asioissa rajat tulevat vataan jossain kohdin, eikä kinkyily poikkea tässä suhteessa muista asioista.
Missään asiassa koko maailmaa syleilevä avoimuus ei ole pelkästään hyvä asia. Kun kysymys on seksuaalisuudesta ja monimutkaisista ja moniulotteisista henkisistä tarpeista, niin silloin asioihin täytyy suhtautua riittävällä vakavuudella eikä tarjota niitä pelkästään "ihan kivana juttuna".
Kiitos kommentista Brak ja kiva että luit kirjoittelujani. :) Totuudenmukainen avoimuus ja positiivisesti latautunut propaganda ovat tosiaan ihan eriasioita. Onhan heterovaniljasuuteenkin kytköksissä omat negatiiviset puolensa stalkkeroinnit, ahdistelut, parisuhdeväkivallat, jne. joita kukaan ei pidä arkisen normaaleina vaikka heterovaniljaisuutta itsessään pidetään arkisen normaalina.
Ainakin itse näkisin että se jos siellä tulevaisuuden utopiassa kinkyyttä jonaan päivänä pidettäisiin samalla tapaa arkisena kuin vaniljaisuutta, se ei johtaisi sellaiseen slippery slopeen että niitä joidenkin kinkyyteen liittyviä ongelmallisia aspekteja missä tarveisi apua ja terapiaa alettaisiin ajattelemaan väheksyttävän merkityksettöminä. Hyvä pointti ja aspekti joka on tärkeä pitää mielessä kuitenkin.
-
Totuudenmukainen avoimuus ja positiivisesti latautunut propaganda ovat tosiaan ihan eriasioita.
Esimerkiksi muunsukupuolisten hoidot on toistaiseksi lopetettu Suomessa, koska terveydenhuolto toivoo asiaan yhtenäistä perusteltua linjaa, jonka varaan hoidot voitaisiin rakentaa. Samaan aikaan kun erilaisten identiteetiltään horjuvien määrä on räjähtänyt, asiakkaiden joukkoon on ilmestynyt myös katujia. Hoitojen katujat on yksi syy niiden keskeytyksiin.
Maailmalla ongelma on vielä paljon suurempi kuin Suomessa. Ilmeistä lieneekin, että kysymyksessä on osittain jonkinlainen muoti-ilmiö, jossa nuoret nimeävät yleisen kasvuun liittyvän kuohuntansa tai mielenterveysongelmansa identiteettikriisiksi. Kun lukee Orkidean kaikki blogikirjoitukset (https://mustaorkidea.blogspot.com/) viitteineen, niin selviää, että asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, vaikka esimerkiksi Seta sen sellaisena esittää.
Kinkyily on ihmisen elämään usein kiva lisä silloin, kun se tapahtuu harkitusti ja ihmisen omasta tahdosta, mutta valitettavasti ihminen on äärimmäisen herkkä ohjautumaan sosiaalisesti. Siksi aktiivinen asioiden normalisointi johtaa siihen, että ihmiset saattavat ruveta toimimaan todellisia toiveitaan ja tarpeitaan vastaan. Nykymaailmassa netti on hyvä väline tutustua melkein mihin tahansa, jos ihminen huomaa olevansa jostain poikkeavasta kiinnostunut. Siksi en toivo kinkyvalistusta esimerkiksi koulujen oppikirjoihin. Kun suuret nuorten massat alistetaan jollekin sanomalle, niin samalla massasta alkaa nousta esiin ongelmatapauksia. Jonkinlainen kynnys on hyvä säilyttää. Siitä ei tule tehdä estettä, mutta sen on oltava sen verran korkea, että ihminen joutuu harkitsemaan ja punnitsemaan valintojaan.
-
Ovelasti saitkin ujutettua sen sp-vähemmistön vastaisen propagandan tähänkin. :/
Ihan käsittämätöntä, et joku jota asia ei henkkoht kosketa ollenkaan, pystyy heittämään kommenttia muoti-ilmiöstä. Tosin täl samasel väitteel on ny käyty viime vuosina aika näkyvästi niin sukupuoli- kuin seksuaalivähemmistöjäkin vastaan. Ilmapiirin muuttuminen avoimemmaks ärsyttää selkeesti aina jotakuta, ja tää muoti-ilmiö -termi on ny selkeesti suosittu lyömäase.
Mut jospa offtopic jäis tän aiheen osalta yhteen viästiin täl kertaa, voisin käyttää energiani ja jaksamiseni muuhun ku tuulimyllyjä vastaan tappelemiseen. Oon saanu sanottavani ilmastua noin suunnilleen jo nyt.
-
Ovelasti saitkin ujutettua sen sp-vähemmistön vastaisen propagandan tähänkin.
Ei minulla ole mitään sp-vähemmistöjä vastaan. Kannatan heidän hoitojaan, kunhan niille on todelliset perusteet. Esimerkkinä nyt vaikka Marja-Sisko Aalto. En näe mitään syytä, miksi häneltä olisi pitänyt kieltää hoidot.
Sen sijaan vastustan kulttuuria, jossa ihmisille itselleen annetaan oikeus määrittää, mitä he ovat, koska siihen liittyy vakavia riskejä. Länsimaiseen valistuneeseen yhteiskuntaan kuuluu ajatus yksilöiden suojelemisesta. Ennen kuin hoitoja annetaan, täytyy ensin sulkea pois kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kokemukseen identiteetistä. Vasta sitten, kun vaihtoehtoiset selitykset on suljettu pois, hoidot voidaan aloittaa.
Lisään vielä, että ihmiset hyvin yleisesti tahtovat esimerkiksi tappaa itsensä. Minä hyväksyn itsensä tappamisen ja kannatan mallia, jossa julkinen terveydenhoito tarjoaa siihen apua, mutta ennen kuin apua tarjotaan, on hyvä selvitää, ettei kuolemanhalun taustalla ole syitä, jotka voidaan ratkaista.
On myös ihmisiä, jotka tahtovat poistaa itseltään raajoja, esimerkiksi käden tai jalan. Tätäkin kannatan, jos se heidän identiteettiinsä kuuluu, mutta silloinkin on ensin varmistuttava, ettei halu luopua raajastaan liity johonkin taustalla vaikuttavaan syyhyn, jonka selvittäminen poistaisi halun.
-
Sen sijaan vastustan kulttuuria, jossa ihmisille itselleen annetaan oikeus määrittää, mitä he ovat, koska siihen liittyy vakavia riskejä. Länsimaiseen valistuneeseen yhteiskuntaan kuuluu ajatus yksilöiden suojelemisesta. Ennen kuin hoitoja annetaan, täytyy ensin sulkea pois kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kokemukseen identiteetistä. Vasta sitten, kun vaihtoehtoiset selitykset on suljettu pois, hoidot voidaan aloittaa.
Mielestäni tuon oman itsen määrittelyn tulisi lähteä omasta itsestä ennenkaikkea,eikä ympäristön määrittelystä. Ja niin kauan kun ei aiheuta kenellekään niinsanotusti vaivaa,rahanmenoa ja muuta sellaista,"valistuneisuuden" piirissä, tuo näyttäisi onnistuvankin. Kotonaan voi olla rauhassa ihan mitä haluaa- No entäs kun menee ulos..
Ymmärrän kyllä ajatuksen liiallisesta impulsiivisuudesta ja massojen paineen mukana leijumisesta,muoti-ilmiöt sensijaan,no antaa olla,kun en seuraa riittävästi.
Diktatuurissa käsittääkseni ihminen EI (tavis ainakaan)saa päättää asioistaan,itsestään- vankilat tai teloitus on lähellä. Valitettavan lähellä on näitä ajattelumalleja ja toimintatapoja,vaikkakin Suomi on tuossa mielessä hyvä paikka elää.
Toistaalta sen niin sanotun horisonttaalisen vihamielisyyden puolesta ei uskoisi(esim.kinkyn pahin kiistakumppani on kinksteri,vegaanin vegetaristi,joka syökin joskus vaikka kalaa). Pitää vielä tuohon perehtyä jossain tarkemmin koska kiinnostaa.
Yhteishengessä puuttuu ilmeisesti kautta linjan täällä..turhautumista,mitä liekään
-
Ilmeistä lieneekin, että kysymyksessä on osittain jonkinlainen muoti-ilmiö
Onhan tuo juu yksi mahdollinen askel eteenpäin on samalla askel taaksepäin -ongelma lisää joka saattaa tulla vastaan mitä ikinä valistustyötä lähtee tekemäänkään, että itseään etsivien vaniljanuorten kinkyilykokeilu-villityksen paskat kokemukset lisäävät negatiivista leimaa kinkyyksiä kohtaan. Mutta toisaalta onneksi muoti-ilmiöt ovat kuitenkin muoti-ilmiöitä ja nimensä mukaisesti katoavat maailmasta yhtä nopeasti kun ilmestyvät. :) Ihan hyvä silti tuokin aspekti on pitää mielessä.
-
Vaikken usein roiku foorumeilla, niin tämä asia ei ole jäänyt. Tässä pari lyhyttä päivitystä:
- Aiemmin syksyllä tekemäni avaus otettiin puheeksi Turun Baletin joulukuun kuukausikokouksessa. Kokouksen päätös oli, että aiheelle voitaisiin perustaa työryhmä. Työryhmä pohtisi aihetta, näkökulmia, toimia, rajauksia, ratkaisuja ja niitä tahoja, joihin voisi pyrkiä olemaan yhteydessä tai vaikuttamaan. Nyt asia jatkuu niin, että olen työryhmän aloittajana ja ensimmäisenä vetäjänä. Rekrytointi on paraikaa käynnissä Turun Baletin foorumin kautta. Näin ollen jatkan työtä Turun Baletin alla ja on todennäköistä, että asiasta tullaan joskus olemaan yhteydessä myös muihin yhdistyksiin.
- Omana henkilökohtaisena projektinani aloitin blogin. Blogin lähtöajatuksena on ottaa maanläheinen kanta kinkyyteen ja erityisesti fetisismiin. Blogissa tuon esille näkökulmia ja pohdin erilaisia aiheeseen liittyviä asioita. Myöhemmin olisi tarkoitus tuoda blogiin mukaan kevyempi osuus, jossa esitellään asuja ja niiden valmistajia, kerrotaan tapahtumista ja kokemuksista ja otetaan enemmän lifestyle-näkökulmaa aiheeseen. Tämä on kuitenkin tarkoitus tehdä niin, että aihepiiri esiintyy helposti lähestyttävänä ja positiivisena asiana, ei vieroksuttavana naurun, kauhun tai pornon aiheena. Blogi on kirjoitettu englannin kielellä tavoittaakseen myös muiden maiden lukijoita, mutta monen jutun lähtökohdaksi otan tarkastella kinkyyttä nimenomaan Suomessa.
Tervetuloa tutustumaan ensimmäisiin juttuihini: http://senshisshelter.blogspot.com/
Näillä menen tällä hetkellä eteenpäin! // Senshi
-
Turun Baletin aiheeseen liittyvään työryhmään on tullut muutaman kiinnostuneen ilmoittautuminen. Vielä paria kaivattaisiin lisää. Jos olet Turun Baletin jäsen ja asia kiinnostaa, ilmoittaudu minulle yhdistyksen foorumilla tai tällä foorumilla yksityisviestillä. Tarvittaessa esittelen ideaa enemmän. Pyydän mahdollisia ilmoittautumisia ja kiinnostuksia viimeistään su 20.1 aikana.
Jos ja kun saamme ryhmän koottua Turun Baletissa, aloitamme suunnittelun ja olemme myöhemmin yhteydessä myös yhdistyksen ulkopuolelle.
-
Projekti on ottanut alkuaskeleensa. Ryhmästä kiinnostuneiden ensitapaaminen oli äskettäin. Paikalla oli yhdeksän kiinnostunutta, yksi oli estynyt saapumasta. Tapaaminen oli hyvä ja keskustelu oli vilkasta. Kiinnostus aihetta kohtaan oli erinomaista. Projekti jatkuu perusasioiden aloittelulla, eli keskeisimpien kysymysten ja maalien asettamisella, keinojen pohdinnalla ja työnjaon hahmottelulla.
Toivotaan, että ryhmän tehtävät ja linjat muodostuvat pian, niin päästään itse varsinaiseen työskentelyyn :)
-
Projekti on joutunut olemaan tauolla ihmisten kiireiden vuoksi. Mutta kuopattu sitä ei ole. Työryhmä pyrkii tekemään selvityksiä pikkuhiljaa, kun omat elämät antavat siihen aikaa. Tämän ohella pyrin edistämään asioita myös henkilökohtaisesti.
Työryhmämme aloittaa peruskysymyksillä ja aiheiden rajaamisilla. Tässä myös foorumin ihmiset voivat olla halutessaan avuksi. Ohessa on muutama kysymys, joihin voitte antaa näkemyksiänne:
- Mitä koetaan kinkyksi? Kun puhutaan kinkystä, millaiset asiat sen alle kuuluvat (esim BDSM, fetisismi)? Onko kinkyys jotain, minkä tulee olla valtaosan mielestä outoa? Entä onko kinkyys tapa harrastaa seksiä, onko kinkyys seksuaalinen suuntautuminen tai onko kinkyys osa identiteettiä?
- Ketkä ovat kinkyjä? Mitkä ryhmät ja millaiset henkilöt luokitellaan kinkyiksi?
- Mitä työryhmältä toivotaan? Tällä hetkellä työryhmän suunnitelmissa on selvittää asioita mm yhteiskunnallisesta näkökulmasta, mahdollisuudet tukeen tarpeen vaatiessa ja tahot joista tukea saisi, yhteistyömahdollisuudet eri toimijoiden kanssa, kinkyyden luokittelu ja asema tulevaisuudessa, historian vaikutus (ICD-luokitukset poistuivat, mutta vaikuttaako vielä ennakkoluuloihin), ymmärryksen ja valistuksen lisääminen, mediayhteistyö, kinkyyden rajaukset (hyväksyttävä kinkyys vs laittomat teot)... Paljon muutakin, mutten muista ulkoa enempää. Mutta olisiko vielä näkökulmia ja toiveita?
- Mitä työryhmältä ei toivota? Onko jotain, mitä ei pitäisi lähteä sorkkimaan? Tai onko jokin rajaustoive, mikä pitäisi jättää työn ulkopuolelle?
Pyrkimyksemme on päättää lähtökysymykset ja suuntaviivat syksyn alussa. Jos haluat vaikuttaa ja vastata kysymyksiimme, pyydän vastaamaan pe 12.7.2019 klo 23:59 mennessä joko minulle yksityisviestillä tai kommentoimalla tähän viestiketjuun.
Kiitos! Työ jatkuu edelleen :)
- Senshi -
-
Kiva että tätä tutkitaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Sanakirjoissa useimmiten katsotaan kinkyksi, kaikki enemmistö omassa sosiaalisessa ryhmässä ja kulttuurissa katsoo seksuaalisesti poikkeavana.
Minulle tästä herää ensin kysymys että mistä sitä voi tietää mitä enemmistö katsoo poikkeavana kun enemmistö ei suomessa kovin paljon omasta seksuaalisuudesta puhu julkisesti.
Toiseksi puhutaanko koko Suomen kulttuurista ja koko kansasta sosiaalisena ryhmänä vai rajoitetaanko pienempiin ryhmiin?
Se mikä omassa piirissä sanottu/katsottu kinkyksi on jo aika laaja. Tunnen useita ihmisiä, jotka katsoo suuseksiä kinkyksi, samoin peppuseksi. Toisille taas nämä taas kuuluu siihen normaaliin. Suhdemuodoista omassa piiristä enemmistö on monogaamisissa suhteissa ja katsovat muita suhdemuotoja kinkynä.
-
Mielestäni olisi syytä myös pohtia, miten valistuksessa/etujen ajamisessa erilaiset kinkyt vertautuvat.
Fetisisti voi olla solmussa itsensä kanssa, ennenkuin tajuaa, mistä on kyse. Asiallinen tieto jo nuorena voi helpottaa asian käsittelyä ja itsensä hyväksymistä.
Valtasuhteissa on riskinsä. Vertaistuki ja asiallinen tiedotus voi pelastaa paljolta pahalta.
Sadomasokismin kohdalla riskit ovat myös ilmeisiä. Tässä kohtaa voi kuitenkin pohtia, että onko asiasta tiedottaminen lopulta ennemminkin kiihottamista jopa ylilyönteihin ja etenkin nuorille haitallista, sen sijaan, että se auttaisi suhtautumaan asiaan ja riskeihin oikein.
Merkityksellistä asian pohtimisen kannalta on myös se, miten kinkyys ilmenee? Näkyykö se arjessa? Haluaisiko ihminen sen näkyvän, mutta pelkää seuraamuksia? Täytyykö ihmisen pelätä esimerkiksi työpaikkansa tai ystävyyssuhteidensa puolesta kinkyytensä vuoksi? Jos näin on, asiallinen tiedotus ja tällaisen ryhmän näkyväksi tekeminen voi olla paikallaan. Kuitenkin koen, että harva meistä on esimerkiksi työpaikallaan toteuttamassa seksuaalisuuttaan. Rajoittaako/haittaako kinkyys oikeasti mitenkään?
Hyvin moni kokee tarpeelliseksi pysyä kaapissa mieltymystensä kanssa. Toisaalta, moniko vanilja erittelee julkisesti millaisista jutuista pitää seksiä harrastaessaan? En minä tiedä moniko ystäväni on valmis anaaliseksiin tai mitään muutakaan. Toki esimerkiksi masokistin olemuksesta saattaa joskus näkyä kanssaihmisiä huolestuttavalla tavalla, että kivaa on ollut.
Valtasuhteet edustavat jotain, mikä poikkeaa nykyisestä tasa-arvoisesta parisuhdekäsityksestä. Ulottuessaan makkarin ulkopuolelle se voi näkyä. Mielestäni bdsm:n valtavirtaistuminen on hieman helpottanut tätä. Tieto ja asian näkyväksi tekeminen vaikkapa viihteen muodossa on helpottanut asiasta puhumista ja sen hyväksymistä. Ehkä olisi aika myös ulottaa se tuomalla näkyviin niitä ihan tavallisia ihmisiä.
Järjestäytyminen jonkin sellaisen taakse, jonka jokainen jäsen määrittelee omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan voi olla haastavaa. On vaikea antaa lausuntoja sellaisen ryhmän puolesta, jonka keskuudessa vallitsee keskinäinen erimielisyys. Siksi näkisin, että paras tapa lähestyä asiaa on tuoda sitä esiin yksittäistapauksina ja vivahde kerrallaan. Osoittaa, että näidenkin piirteiden takana on ihan tavallisia ihmisiä, jotka voivat hyvin toteuttaessaan itseään eri tavoin.
Kuinka voi huutaa hyväksyntää jollekin, jota ei osaa määritellä itsekään?
-
Kuinka voi huutaa hyväksyntää jollekin, jota ei osaa määritellä itsekään?
Hyviä näkökulmia ja ajatuksia. Kiitos niistä. Asiat kinkyyden suhteen eivät todellakaan ole yksiselitteisiä. Jo sanalla kinky voi tarkoittaa niin monia asioita, että määrittely voi olla melkein ääretöntä. Juuri tämän takia on selvitettävä näitä ihmisten ajatuksia, mitä kinky ihmisten mielestä on. Tämä luo sitten pohjaa sille, miten työtä jatketaan. On hyvin todennäköistä, että selvitystyön kohderyhmä tulee rajaantumaan, eikä koske määrittelemättömästi kaikkea, mitä joku sattuu pitämään kinkynä.
Vielä rajauksia tekemättä arvioin itse, että kohderyhmiksi tulevat vaikkapa BDSM-ihmiset ja fetisistit, jotka kaipaavat asiallista infoa, yleistä tunnustusta, hyväksyntää, virallista tukea, vertaistukea jne. He eivät esittele asiaa turuilla, toreilla, eivätkä Turun torilla, mutta elävät maailmassa, jossa heitä ei tue kukaan. Näin ollen he pelkäävät olla avoimia, elävät kaapissa ja saattavat joutua jopa eriarvoiseen asemaan, kun heitä ei ymmärretä. Heitä ei luokitella sairaiksi, eikä laittomiksi. Silti heitä ei välttämättä hyväksytä julkisesti.
Harva esittelee kinkyyttään mitenkään julkisuudessa, mutta tarvitseeko kinkyjen pelätä, jos joku aistii heissä jotain kinkyyteen liittyvää? Entä jos jostain ihmisestä leviää oma tai bileissä otettu kuva somessa? Muitakin esimerkkejä voi tulla kyseeseen. Jos kyseessä ei ole mitään laitonta ja asiaa ei esittele keskellä Turun toria, niin kinkyn pitäisi olla hyväksytty ja tunnustettu. Mutta näin ei ehkä olisi. Koska vaikuttavilta tahoilta ei löydy kanavaa tuelle ja ymmärrykselle.
Lähti taas omat ajatukset laukkaamaan. Mutta oli tosiaan hyviä näkökulmia! Lisää vaan muiltakin, jos löytyy. Saadaan hyvää pohja-aineistoa työllemme :)
PS: Sen verran on jo tullut palautetta tästä projektista, että tulipa se millaisiin tuloksiin tahansa, työlle on kysyntää ja kysymyksiin on toivottu vastauksia. Toivotaan, että työ etenee ja saadaan sitä myöten virallisia kannanottoja asioihimme.
-
Hieno avaus. Tuntui tutulta tuo:
"Kuinka voi huutaa hyväksyntää jollekin, jota ei osaa määritellä itsekään?"
Sattumalta aivan lähipiiristäni on löytynyt henkilö joka pohtii sukupuoltaan, joka ilmeisesti ei vastaa sitä mitä papereissa lukee.
Ymmärränkö mitään siitä miltä transsukupuolisuus, transvestismi tai muunsukupuolisuus tuntuu? En.
Kokemus on kuitenkin ilmeisen voimakas ja ilmiö tunnettu. Kyllä mä huutelisin hyväksyntää sille että sukupuoli ja seksi ovat ihmisen itse määriteltävissä.
-
Miellän bdsm+f-kirjon sekä "poikkeavan" seksin tai jonkinlaisen queerin, seksinormeja rikkovan lähestymistavan kinkyksi. Pidän kinkyä siis kattoterminä vähän samaan tapaan kuin termiä sateenkaareva, eli sen alle kuuluu monenlaista ja rajat eivät varmasti ole selviä ja samoja kaikille - ja se on ok.
Kaipa kinkyys tulee ilmi tapana harrastaa seksiä, tapana pukeutua ja tapana olla ihmissuhteissa. Joillekin kinkyys on "vain" tapa harrastaa seksiä ja se voi olla valinta ja mauste. Toisille se voi olla suuntautuminen; esim. muuhun seksiin kuin kinkyseksiin ei koeta vetoa. Toisille varmasti identiteetti ja se ainut hyvältä tuntuva tapa elää. Sateenkaaripiireissä on käsittääkseni ajateltu, että tärkeintä on saada sateenkaari-ihmisten sosiaalinen identiteetti hyväksyttäväksi ja seksin esiin tuomista on vieroksuttu, koska se herättää nopeasti vastatunteita. Olen miettinyt, että mikä olisi se kinkyjen sosiaalisen identiteetin osa, jota tuoda esille ja josta jakaa tietoa. Vähintään nyt varmasti se, että mikäli jonkun kinkyidentiteetti onkin syystä tai toisesta ns. julkista tietoa, niin siitä ei seuraisi syrjintää esim. työpaikan ja terveydenhuollon toimijoiden sekä viranomaisten taholta.
Toisekseen en pidä tarkoituksenmukaisena, että kinkyjen seksuaalisuutta jotenkin varta vasten piiloteltaisiin tai siloteltaisiin hyväksynnän saamiseksi. Turvallisuuskulttuurin edistäminen on mielestäni iso ja keskeinen agenda. Sitä voi tehdä niin kinkykulttuurin sisällä kuin myös ns. ulospäin levittäytyen. Suostumukseen liittyvät keskustelut ovat hyvä esimerkki tästä.
Suuntaviivoina itse näkisin, että tulisi jonkinlainen kattojärjestö tai koordinoiva ylempi taho, jonka "alla" eri yhdistykset kuitenkin melko itsenäisinä toimijoina olisivat. Tällöin vaikuttaminen varmaankin olisi vaikuttavampaa ja olisi ehkä helpompaa mediallekin lähestyä kinkyjä, kun tekevät juttuja eri aiheista. Mielestäni lemmikki on oikeilla linjoilla miettiessään, että tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä tarvitaan. Onneksi niitä on alkanut ollakin, esim. köysittelijöitä :) Mielestäni rajatuissa paikoissa, esim. ammattilehdissä tai jonkin aihepiirin lehdissä (esim. seksologia) tai teemanumeroissa olisi mahdollisuus käsitellä kinkyyn liittyviä asioita myös teoreettisemmin. Tällöin olisi mielestäni aiheellista käsitellä vähemmistöstressiä ja sisäistettyä itsesyrjintää, vähintään, ehkäpä myös onnellisuusmuuria. Tabujen esille tuomista ja ennakkoluulojen murtamista ja ymmärryksen lisäämistä.
Kaipaisin tässä työskentelyssä keskustelua myös periaatteista, arvoista, oikeuksista ja kytköksiä lakeihin. Esim. tasa-arvo, yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet, seksuaalioikeudet, itsemäärittelyoikeus, oikeus valita suhdemuotonsa jne. Mielestäni on tärkeää, että pohjalla on ajatus "Nämä ihmisoikeudet kuuluvat jo meille kaikille.". Ei ole tarpeellista lähteä etsimään esim. kinkyn biologista ja geneettistä perustaa tms., jotta meillä olisi oikeus olla olemassa ja oikeus olla pervoja. Ylipäätään "Miksi sinusta on tullut kinky?" on kysymys, josta voi usein kysyä "Miksi se on tärkeää tietää?". Monesti ihmiset hakevat traumaa, joka oikeuttaisi ns. eheytysterapian ja "normaalin seksuaalisuuden" tukemisen. Samoin on vähän ristiriitaista, että tarvitseeko esiintuoda kinkyjen määrää? Vaikka kinkyjä olisi 3, on heillä silti samat ihmisoikeudet kuin muillakin. Toisaalta käsitän, että isompi massa tuottaa enemmän painetta.
Yhteistyötahoina mietin varmasti jo mainittuja Setaa ja Sexpoa. Taloudellista tukea... ehkä STEA kun homma on järjestäytyneempää? Kansan Sivistystyön liitto?
Mitä ei pitäisi sörkkiä?
- Natsifetissit ok, mutta ehkä irtisanoudutaan natsiaatteesta?
- Ageplay ok, mutta ehkä irtisanoudutaan alaikäisiin kohdistuvista teoista?
- Sadomasokismi ok, mutta ehkä irtisanoudutaan väkivallasta?
- Petplay ok, mutta ehkä irtisanoudutaan eläinten kaltoinkohtelusta?
- Valtasuhteet ok, mutta ehkä irtisanoudutaan markkinoimasta orjuutta?
(Kyllä, kärjistin, mutta noin jotkut näkevät kinkyjä ja siihen pitänee varautua.)
-
Ymmärränkö mitään siitä miltä transsukupuolisuus, transvestismi tai muunsukupuolisuus tuntuu? En.
Kokemus on kuitenkin ilmeisen voimakas ja ilmiö tunnettu. Kyllä mä huutelisin hyväksyntää sille että sukupuoli ja seksi ovat ihmisen itse määriteltävissä.
Eikös tämä ole selkeästi SETAn tontilla?
Mulle on jäänyt vähän epäselväksi, mikä on tämä uusi ongelma, jota korjaamaan tarvitaan uusi järjestö? Ketjusta päätellen se on hakusessa kaikilla muillakin, on vaan intoa touhuta jotain.
-
Mitä ei pitäisi sörkkiä?
- Natsifetissit ok, mutta ehkä irtisanoudutaan natsiaatteesta?
- Ageplay ok, mutta ehkä irtisanoudutaan alaikäisiin kohdistuvista teoista?
- Sadomasokismi ok, mutta ehkä irtisanoudutaan väkivallasta?
- Petplay ok, mutta ehkä irtisanoudutaan eläinten kaltoinkohtelusta?
- Valtasuhteet ok, mutta ehkä irtisanoudutaan markkinoimasta orjuutta?
(Kyllä, kärjistin, mutta noin jotkut näkevät kinkyjä ja siihen pitänee varautua.)
Itse ajattelen näistä vähän niin, että kyseisen ihmisryhmän täytyy itse rajata se minkä he haluavat edustavan itseään. Esimerkiksi jos natsifettarit haluavat tulla laajemmin hyväksyttäväksi ryhmäksi niin heidän/meidän on pakko vetää rajoja ja siivota natsifettariympyröissä pyörivät natsit yksinkertaisesti pois. Vähän samalla tavalla kuin ABDL(/ageplay)-skene on oikeasti hyvin tiukka siinä, että henkilöt joilla on kiinnostusta alaikäisiin screenataan pois. Ei ole mitään keskusteluja "miten pedofiilejakin voi ymmärtää" vaan pois vaan. Tai esimerkiksi MAsT:lla on useissa chaptereissa hyvin tiukka seula hyväksyttävästä käytöksestä - jos olet ulkona niin sitten todella olet ulkona ja sisään et pääse huonolla maineella. Itse BDSM- ja SSC-sanatkin ovat peräisin siitä, että niissä piireissä tehtiin aivan mitä sattuu - vasta kun itse sisäisesti laadittiin säännöt niin toiminta alkoi muuttua turvallisemmaksi ja myös ulkopuolisten oli helpompi se hyväksyä.
Tähän ei pidä nyt sekoittaa mitään "Deet määrää ja subit uikuttaa"-pelleilyä vaan ihan yksinkertaisesti määritelmää minkälaista toimintaa esim. kinky-yhdistysten piirissä ja bileissä on hyväksyttyä harjoittaa. Joo, joillekin tulee paha mieli. Luultavasti tulisin itseäni suljetuksi pois tiettyjen tahojen toiminnasta, mutta minusta se on kokonaiskuvan kannalta ihan hyväksyttävää.
Myös nämä perinteisemmät SETA-piirit ovat joutuneet aikanaan selvittelemään sisäisiä rivejään. Niin kauan kun ollaan "varjossa" niin mukaan mahtuu myös sitä toimintaa, joka ei kestä päivänvaloa. Se sotku vaan täytyy siivota.
-
Hetken chatissa vietettyäni voisin taas todeta, että vaikka seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden teemat ovatkin enemmän Seta ry:n alaa, niin kovasti toivoisin, että samaa ihmisoikeuslinjaa noudatettaisiin bdsm-puolella. Lisäksi on muistettava, että esim. transvestinen fetisismi on ehkä vähän molemmilla tonteilla. Sukupuolen moninaisuuden ilmituomista skenessä ei ole nykyaikaista katsoa kieroon.
-
Olkoonkin se kinky-yhteisö mikä tahansa, sen tulee korostaa vastuullisuutta ja levittää asiallista tietoa erilaisista tavoista ja arvoista. Sillä tavoin kiinnostuneet voivat löytää apuja eri kehitysvaihteisiinsa, etteivät ole yksin heteromaalimassa. Tämä baari on siinä erityisasemassa. Kiitos moderaattoreidenkin.
Kinkynä ollaan hankalassa asemassa, jos mennään lainsäädäntöön. Seksuaalinen suuntautuminen kuuluu arkaluontoisiin henkilötietoihin. Minkäänlaiset sopimukset eivät ole päteviä, jos ne loukkaavat ihmisarvoa. D/s-jutuissa subin ääntä tulee osata kuunnella erityisen tarkasti koko aktin/riitin ajan ja osata keskeyttää ajoissa. Useat fetissit ja toimintamme ovat rikoslainsäädännössä tuomittavia. Alistamiset skandinaavisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ovat aikamoista takapakkia, jota ei mielellään tuo esiin julkisesti. Kuullostaa kaksinaismoralistiselta, että olemme tasa-arvoisia mutta saamme elämäämme eliksiiriä epätasa-arvoisesta toiminnasta :).
Asiallinen tieto on erityisen perusteltavaa, sillä nuoret ovat kaiken lisäksi ehdottomia toimissaan ja se tulee muistaa, että aivot kehittyvät vielä yli 20-vuotiaana. Mitään lopullista ja peruuttamatonta ei kannata tehdä tätä ennen.
-
Kinkynä ollaan hankalassa asemassa, jos mennään lainsäädäntöön. Seksuaalinen suuntautuminen kuuluu arkaluontoisiin henkilötietoihin. Minkäänlaiset sopimukset eivät ole päteviä, jos ne loukkaavat ihmisarvoa. D/s-jutuissa subin ääntä tulee osata kuunnella erityisen tarkasti koko aktin/riitin ajan ja osata keskeyttää ajoissa.
Useat fetissit ja toimintamme ovat rikoslainsäädännössä tuomittavia. Alistamiset skandinaavisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ovat aikamoista takapakkia, jota ei mielellään tuo esiin julkisesti. Kuullostaa kaksinaismoralistiselta, että olemme tasa-arvoisia mutta saamme elämäämme eliksiiriä epätasa-arvoisesta toiminnasta :).
Asiallinen tieto on erityisen perusteltavaa, sillä nuoret ovat kaiken lisäksi ehdottomia toimissaan ja se tulee muistaa, että aivot kehittyvät vielä yli 20-vuotiaana. Mitään lopullista ja peruuttamatonta ei kannata tehdä tätä ennen.
Asiallisuus,internetissä ja somekanavilla on mielestäni kaikkein haastavinta. Voidaan melko vapaasti ja lonkalta,tuntemattomille ihmisille,huudella ihan mitä tahansa,jopa ollen asiantuntijoita toisten elämässä,ohuen Verkon perusteella.
Onko ihmisen seksuaalisuus,yksilön seksuaalisuus,ylipäätään,koko maailman asia?
Toki jos oikeasti rikotaan ja tuhotaan jotain ihmisyydessä,se on yhteisöjen asiaa- jos vaikka taajama alkaa suojella jotain heikkoa,lasta tai muutoin itsemäärämisoikeuden kanssa heikossa jamassa olevaa.
Höppänä toivoisi hieman tarkennusta tuohon
" Useat fetissit ja toimintamme ovat rikoslainsäädännössä tuomittavia "
Sadomasokismi ja fetisismi, BDSM ylipäätään, ei ole käsittääkseni enää tautiluokituksissa,eikä näin ollen rikollista toimintaa.
Itse en ole sadomaso,enkä ultimaattinen fettari,mutta silti jotenkin toivoo,että pysytään maan pinnalla-
Ja kuten onkin- BDSM ei ole ollut eikä tule olemaan jonkin pienen,sairaalloisen lahkon fanaattista toimintaa ja käännytystyötä.
Ihan normaalia valtavirtaa- (Seksuaalisuus on vain pyritty näkemään peikkona ja kauhistuksena tuhansia vuosia jostain ihme syystä- vaikea tällä ikää käsittää kertakaikkiaan !)
(Nämä sairaat fundamentalistit,jotka raiskaavat lapsiaan ja toisaalla käyvät sunnuntaikirkossa (tmv.pyhässä rakennuksessa) pyrkivät estämään ihmisiä näkemästä selkeästi ja rationaalisesti-
Näkymättömät voimat,joiden olemassaolon voisi ja soisi jo vähitellen voida kyseenalaistaa,vellovat edelleen globaalisti - )
Ihminen ei uskalla,kykene,jaksa tmv. kyseenalaistaa näkymättömien jumalvoimien traditiota-
Tyyliin: Mitäs jos se olikin trumppi,joka twiittas eikä jeesus-
tai Isisi ei olekaan jumalan ruoska-
Tottakai moni pelkää näitä,joilla vaikuttaa olevan valtaa yli kaiken- näyttöä on-
Mun on helppo kirjoittaa ja kuulemma jopa "huomiohuorata" täältä Suomesta käsin- mutta ymmärrän täysin,ettei vaikka niin kaukaa kuin Venäjältä ole,saati Kiinasta tai pohjois-Koreasta,arabimaista jne.
Jos kyseessä on vankilatuomio tai jopa kuolemantuomio,niin on oltava hipihiljaa,varsinkin jos on perhettä tai muita lähiomaisia.
Tänä viikonloppuna muuten olen nähnyt vissiin eniten erilaisia pareja käsikädessä ja yksin kulkevia "pride-teemaan" sonnustautuneita,kuin koskaan aiemmin ja vain tuolla työkierroksella. Kyllä lämmitti mieltä kertakaikkiaan,huhhuh ♡
Missä piilottelee nämä jehut,jotka on aikaansaaneet kaiken sen,miksi ihmisen pitää pelätä olla oma itsensä-
Voisivat nousta jo pikkuhiljaa esiin ja ottaa vastuunsa "miehekkäästi" ;D
-
^
Höppänä toivoisi hieman tarkennusta tuohon
" Useat fetissit ja toimintamme ovat rikoslainsäädännössä tuomittavia "
Sadomasokismi ja fetisismi, BDSM ylipäätään, ei ole käsittääkseni enää tautiluokituksissa,eikä näin ollen rikollista toimintaa.
Voisin kuvitella, että tuolla viitataan siihen, kuinka useat eri kinkyilyyn kuuluvat teot voivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Nimikkeitä esimerkiksi pahoinpitely, vapaudenriisto, vammantuottamus, raiskaus, sekä näiden lievät ja törkeät muodot.
Pieni ajatusleikki. Miltä mahtaa kuulostaa ilman kontekstia?
"Sidottu kiinni, lyöty astalolla useasti aiheuttaen näkyviä ruhjeita, lopuksi oltu sukupuoliyhteydessä..."
Kinkylle tämä voi olla ihan peruspäivä, mutta se ei poista sitä faktaa, että ollaan lain suhteen hyvin harmaalla alueella.
Kuten aloitusviestin artikkelissa, jossa oltiin haastateltu oikeusoppinutta, kävikin ilmi, ongelma tulee siitä, ettei laki oikein tunne toisen antamaa suostumusta. Onni onnettomuudessa on tosin siinä, että näitä ei niinkään tarvitse murehtia, ennen kuin joku menee pieleen. On siis syytä toivoa homman pysyvän kaikilla sen verran hallinnassa, että BDSM-leikkien jälkeen ei tarvitsisi lähteä oikeuteen.
// Hmm, antakaas kun korjaan itseäni hieman.
Näitä voi olla sittenkin hyvä murehtia nimenomaan ennen, kuin mikään ehtii mennä pieleen. Tiedostamalla rikosoikeudellisen vastuunsa, tulee ehkä välttäneeksi ylilyöntejä hanakammin, kuin kuvitellessaan olevansa vapautettu kaikesta vastuusta.
Niin tai näin, kun pitää maalaisjärjen ja suostumuksen mukana touhuissa, niin kaiken pitäisi sujua.
-
Aloittajan linkkaamassa Ylen jutussa (Paula Tiessalo 18.9.2018: Rajustakin sidonnasta ja piiskaamisesta saa nauttia – kunhan kinky-seksiin osallistuva ymmärtää, missä menee leikin ja rikoksen raja) mainitaan "BDSM:ään perehtynyt oikeustieteilijä" Anni Karnaranta.
Mielestäni olisi tavoittelemisen arvoinen asia saada häneltä jotain tekstiä tai haastattelua foorumille siitä näkökulmasta, miten BDSM näyttäytyy oikeustieteilijän näkövinkkelistä. Ajattelen, että jos oletetaan, että hän olisi tällaisesta kiinnostunut, niin sitten laadittaisiin täällä kysymysrunko, jonka pohjalta jotkut yhteyshenkilöt tekisivät haastattelun tai siihen pohjautuvan kolumnin. (Tällaisia asioita sitä miettii, kun on loma, sunnuntai ja aurinko paistaa.)
-
Höppänä toivoisi hieman tarkennusta tuohon
" Useat fetissit ja toimintamme ovat rikoslainsäädännössä tuomittavia "
Sadomasokismi ja fetisismi, BDSM ylipäätään, ei ole käsittääkseni enää tautiluokituksissa,eikä näin ollen rikollista toimintaa.
Itse en ole sadomaso,enkä ultimaattinen fettari,mutta silti jotenkin toivoo,että pysytään maan pinnalla-
Sadomasokismi ja fetisismit eivät sinänsä ole laittomia. Ongelmaksi nämä tulevat kaikenlaisten liitännäisilmiöiden kautta. Esimerkiksi sadomasokistisessa seksissä voi tapahtua vahinkoja, jotka tarvitsevat lääkäriä. Niin kauan kun toimitaan välineillä niin lääkärille on kohtuullisen helppo selittää tilanne. Mutta sitten kun käytetään omia käsiä tai yleisesti fyysistä voimaa niin siirrytään sellaiselle harmaalle alueelle, jolla lääkärilläkään ei välttämättä ole enää mahdollisuutta käyttää harkintaa tekeekö ilmoituksen eteenpäin. Eikä edes syyttäjällä ole varaa harkita jättääkö syytteen nostamatta vaan saatetaan olla käräjillä. Voi olla ettei edes tuomarilla ole mahdollisuutta harkita asiaa - riippuen seurauksista. Suomen rikoslaki ei tunne käsitettä konsensuaalisuus.
Merkittävä osa sadomasokismin harrastajista (itse kuulun myös tähän osaan) on viehättynyt nyrkeistä, avareista ja ihan vain fyysisen voiman käytöstä. Se onko turvasanoja vai ei on oikeastaan aika merkityksetöntä tässä yhteydessä, koska jopa täysin oikein tehtynä nämä toiminnot voivat aiheuttaa kunnon mustelmia. Jos mustelmia jopa haetaan. Vahingon sattuessa tilanne voi olla vielä hankalampi. Itselläni on esimerkiksi ollut ranteet mustelmia ihan sen vuoksi, että niistä on pidetty kiinni (ei ollut vahinko vaan tarkoituksellista toimintaa). Jos lääkäri näkee sen tyyppisiä mustelmia niin hänellä saattaa olla velvollisuus ilmoittaa epäilynsä eteenpäin. Meidän yhteiskuntamme ei oikein tunnusta sitä, että nainen voi antaa suostumuksensa seksuaaliseen toimintaa joka saattaa jättää väkivaltaa muistuttavia jälkiä - etenkin jos tekijänä on samassa osoitteessa asuva mieshenkilö. Jos mustelmaisena osapuolena olisi mies niin todennäköisesti lääkäri katsoisi asiaa läpi sormien. Tämä tilanne on hyvin ongelmallinen, koska ihmiset eivät välttämättä edes uskalla hakeutua lääkäriin - tai sitten sinne hakeudutaan mutta annetaan valheellista tietoa ongelman syntytavasta. Itsekin olen jättänyt menemättä lääkäriin ihan toisen asian vuoksi, koska session jäljiltä oli turhan paljon mustelmia.
Ja edellistä sivuaa se, että syömishäiriöni ollessani aktiivisimmillaan pyörin aika paljon proanafoorumeilla. Niille jotka eivät tiedä niin proana-foorumit eivät "edistä syömishäiriöitä" vaan ovat monille ainoa tapa saada huolehtivaa vertaistukea - ja mahdollisesti lääkärin apua. Noilla foorumeilla pyörii aika paljon masokisteja, joilla on myös syömishäiriö. Vaikka masokismia ei luokitella sairaudeksi niin jos sinulla on joku "iso diagnoosi" päällä niin se voidaan lukea sen oireeksi. Sitten jää se ihmisen koko seksuaalisuus huomioimatta, ja samalla kun yritetään hoitaa sitä aitoa sairautta niin samalla tukahdutetaan seksuaalisuutta. Lopputulos on luonnollisesti huono. Vähän sama kuin katsottaisiin että masennus aiheuttaa homoseksuaalisuutta - koska epämasentuneena ihminen osaisi lähestyä vastakkaista sukupuolta. Onneksi BDSM-piireissä sentään näiden asioiden ero suurimmalta osalta tunnustetaan - moni syömishäiriöstä toipuminen on käynnistynyt ihan BDSM:n avulla. En nyt tarkoita mitään "BDSM-terapiaa" vaan siitä, että ihminen alkaa voidaan paremmin kun kokee tulevansa hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Eli sairausluokituksessakin on yhä aukkoja - joita tuskin koskaan voidaan edes paikata. Kyse on enemmänkin tiedostamisesta.
Ja mitä tulee fetisseihin niin etenkin teini-ikäisillä fettareilla saattaa olla ongelmia hillitä fetissiään. Esimerkiksi aika monet (en sano kaikki, mutta monet) ovat varastaneet fetissiesineitä teini-iässä kun niitä ei välttämättä ole muuten ollut saatavilla tai "saatavilla". Nyt ei puhuta mistään pankkiryöstöistä vaan tyyliin pyykkituvasta varastetuista sukkahousuista. Tällainen toiminta saattaa vaikeuttaa sen fettariteinin tulevaisuutta, ja ainakin leimata hänet rikolliseksi. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa se teini-ikäinen sukkahousufettari tietäisi että poikana saa ostaa sukkahousuja tai jos tykkää käytetyistä niin sellaiset voi ostaa vaikka ammattilaiselta (nyt kun on julkkisammattilaisiakin niin ei tarvitse edes asioida epämääräisyyksien kanssa).
-
Voisin kuvitella, että tuolla viitataan siihen, kuinka useat eri kinkyilyyn kuuluvat teot voivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Nimikkeitä esimerkiksi pahoinpitely, vapaudenriisto, vammantuottamus, raiskaus, sekä näiden lievät ja törkeät muodot.
Pieni ajatusleikki. Miltä mahtaa kuulostaa ilman kontekstia?
"Sidottu kiinni, lyöty astalolla useasti aiheuttaen näkyviä ruhjeita, lopuksi oltu sukupuoliyhteydessä..."
Kinkylle tämä voi olla ihan peruspäivä, mutta se ei poista sitä faktaa, että ollaan lain suhteen hyvin harmaalla alueella.
Kuten aloitusviestin artikkelissa, jossa oltiin haastateltu oikeusoppinutta, kävikin ilmi, ongelma tulee siitä, ettei laki oikein tunne toisen antamaa suostumusta.
Siinä se onkin. Ja matka rikollisuuteen sen kun vaan jatkuu ainakin meidän, 24/7 D/s -suhdetta (tai sitä muistuttavaa) elävien kohdalla. Mikäli kansalaisaloite raiskauksen määritelmän suostumusperustaiseksi (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3209) menee läpi, niin tavallisen raiskauksen lisäksi syyllistyy myös törkeään raiskaukseen, sillä siihen riittää nöyrytettävä tapa. Siihen riittää nukkuvan puolison paneminen (1§ a) ja hänen herätessä nöyryytyksen kohtaaminen (2§ 4). Laissa ei kerrota siitä, saavatko osapuolet tykätä moisesta.
Minua välillä mietityttävät hyvää tahtovat hölmöt sekä kivoja otsikoita allekirjoittavat henkilöt. Lukiessani elämäni laittomaksi tekevää aloitetta momentti momentiltä, tekstin tajuaminen vaniljanormatiiviseksi on laiha lohtu, kun jo käsittää lain uineen sinun ja puolisosi väliin omassa sängyssäsi. Eikä sillä ole paljoakaan väliä, millaiseen suhteeseen tämän osapuolet ovat tietoisesti pyrkineet: vapaaehtoisesti ja kirjallisesti. Sillä laki on määritellyt koko suostumuksen toisin[¹].
Se siitä BDSM:n suostumuksellisuudesta.
1) "Tekijä ei voi päätellä suostumusta olevan seuraavissa olosuhteissa"
-
Vielä ehtii antamaan näkökulmia, jos haluaa. Viitteenä aiempi viestini, kysymme työryhmän kanssa seuraavia asioita sinun näkökulmastasi työmme lähtökohdaksi:
- Mitä koetaan kinkyksi? Kun puhutaan kinkystä, millaiset asiat sen alle kuuluvat (esim BDSM, fetisismi)? Onko kinkyys jotain, minkä tulee olla valtaosan mielestä outoa? Entä onko kinkyys tapa harrastaa seksiä, onko kinkyys seksuaalinen suuntautuminen tai onko kinkyys osa identiteettiä?
- Ketkä ovat kinkyjä? Mitkä ryhmät ja millaiset henkilöt luokitellaan kinkyiksi?
- Mitä työryhmältä toivotaan? Tällä hetkellä työryhmän suunnitelmissa on selvittää asioita mm yhteiskunnallisesta näkökulmasta, mahdollisuudet tukeen tarpeen vaatiessa ja tahot joista tukea saisi, yhteistyömahdollisuudet eri toimijoiden kanssa, kinkyyden luokittelu ja asema tulevaisuudessa, historian vaikutus (ICD-luokitukset poistuivat, mutta vaikuttaako vielä ennakkoluuloihin), ymmärryksen ja valistuksen lisääminen, mediayhteistyö, kinkyyden rajaukset (hyväksyttävä kinkyys vs laittomat teot)... Paljon muutakin, mutten muista ulkoa enempää. Mutta olisiko vielä näkökulmia ja toiveita?
- Mitä työryhmältä ei toivota? Onko jotain, mitä ei pitäisi lähteä sorkkimaan? Tai onko jokin rajaustoive, mikä pitäisi jättää työn ulkopuolelle?
Määräaika pe 12.7.2019 klo 23:59.
-
- Ketkä ovat kinkyjä? Mitkä ryhmät ja millaiset henkilöt luokitellaan kinkyiksi?
Ihmiset, jotka lähes yksinomaan kiihottuvat valtarooleista tai kivusta ja niiden toteuttamiseksi käytetyistä tavoista ja välineistä.
Se, että mies tahtoo joskus ottaa toiselta mieheltä suihin, ei tee miehestä homoa. Eikä se, että pariskunta joskus tahtoo seksielämän piristämiseksi käyttää pinkkejä käsirautoja ja läpsiä vähän pepulle, tee pariskunnasta kinkyä.
Kinkyn määritelmässä täytyy huomioida identiteetin kokonaisvaltaisuus ja pakottavuus. Jos esimerkiksi melkein kaikkiin fantasioihin liittyy kinkyily, silloin on kinky. Jos sen sijaan muutaman kerran vuodessa fantasioi vähän rajummasta seksistä, ei ole kinky.
Määritelmässä oleellista on kokonaisvaltaisuus.
-
Setasta sen verran että ilmeisesti väen vaihtuminen luotsaajina on kuulemma aiheuttanut tuon linjauksen jonka mukaan kinkyys ei olisi suuntautuminen. Paikallisesti vähän eri asia kait mutta yleisenä linjauksena kinkyys on tosiaan liikaa.
-
Lyhyt tietoisku tilanteesta. Työn suhteen on ollut haasteita, koska projektin työryhmä ei ole kyennyt tapaamaan, eikä itsenäinen työ ole ollut hedelmällistä. Olen herätellyt ryhmää ja pyrin saamaan aikaan tapaamisen sekä työn jatkumisen selkeillä eväillä ja positiivisella yhteistyöllä.
Samalla tarkastan halukkaat projektin jatkajat. Jos sinulla on kiinnostusta olla aktiivisesti mukana selvitystyössä ja ideoinnissa sekä pystyt tapaamaan ryhmäläisiä silloin tällöin, laita viestiä minulle. Katsotaan, löytyisikö ryhmässä paikka sinulle :)
-
Tämä projekti ei ole päättynyt. Nyt se itse asiassa alkaa herätä kunnolla eloon :)
Työryhmämme on laatinut kevään aikana kyselyn, jonka avulla luodaan pohjaa varsinaiselle työlle. Tarkoituksena on selvittää, miten kinkyys ymmärretään kansan keskuudessa ja millaiseksi kinkyt kokevat oman tilanteensa nykyään. Vastausten pohjalta arvioidaan, mihin asioihin työryhmän tuleva toiminta kannattaa suunnata.
Tässä ote kyselyn esittelytekstistä:
Tervetuloa vastaamaan Kinkytieto-työryhmän kyselyyn kinkyjen elämänlaadusta! Kyselyyn voi vastata 3.8.2020 asti.
Kysely on tarkoitettu henkilöille, jotka määrittelevät mieltymyksensä tai seksuaalisuutensa jollain asteella kinkyiksi tai identifioivat itsensä johonkin vastaavaan termiin. Kinkyydellä ei ole olemassa yhtä, tarkkarajaista määritelmää, mutta siihen voidaan laskea esimerkiksi BDSM-käsitteen alle mahtuvat termit ja erilaiset fetissit. Oma määritelmäsi voi kuitenkin poiketa tästä. Kyselyssä käytetään yksinkertaisuuden vuoksi sanaa “kinky”, mutta voit käyttää itsestäsi ja mieltymyksistäsi muitakin sanoja ja tarvittaessa korvata mielessäsi kyselyssä esiintyvän sanan “kinky” näillä.
Kysely on nimetön sekä luottamuksellinen ja siihen vastaaminen on vapaaehtoista. Tulokset raportoidaan anonyyminä yhteenvetona, josta ei voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Kyselyaineisto hävitetään tulosten analysoimisen ja raportin koostamisen jälkeen. Kyselyn linkkiä saa vapaasti jakaa eteenpäin, sillä tavoitteena on tavoittaa mahdollisimman laajasti kyselyn kohderyhmään kuuluvia ihmisiä.
Kyselyn tuloksia käytetään selvittämään, mitkä tahot yhteiskunnassa kaipaisivat lisää tietoa kinkyydestä ja missä muodossa tieto tavoittaisi kysyntänsä parhaiten. Tuloksia voidaan käyttää jatkossa myös koulutustarkoituksiin.
Tässä linkki kyselyyn:
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdabHI3NJNJ-_KmZ21GT_PNxZtxKvaDjB-R5LY62S7LJTOIuA/viewform
Pyydän apuanne työn edistämiseksi. Kaikki halukkaat voivat käydä täyttämässä linkin takaa löytyvän kyselyn. Kyselyä saa myös jakaa eteenpäin. Toivomme kuitenkin, että kyselyä ei jaettaisi niin villisti, että siihen tulisi liikaa trollivastauksia.
Kiitän avustanne työryhmän puolesta! Homma jatkuu ^-^
-
...projektin työryhmä...
Keitä kuuluu tämän projektin työryhmään?
-
Ensimmäinen "virallinen" avaukseni aiheen suhteen tehty. Nostin asian esille Turun Baletin syyskokouksessa. Olin tehnyt melko kattavan PowerPoint -esityksen, jossa toin esille näkemykseni, faktoja, uhat ja mahdollisuudet. Olin erittäin kiitollinen siitä, että esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton ja poiki välittömästi keskustelua hyvässä hengessä. Pyysin, että asian käsittelyä jatkettaisiin pienen tuumaustauon jälkeen tulevissa Turun Baletin kokouksissa.
Ilmoitin samassa yhteydessä, että olen kiinnostunut aiheesta ja valmis työskentelemään asian selvittelyn eteen.
Turun Baletti saa päättää asian tarkastelusta ja jatkokäsittelystä itsenäisesti. Itse olen rivijäsen ja katson, miten asia etenee.
Tämän ohella voin tarjota näkemystäni myös muille tahoille (esim muut yhdistykset) yksityishenkilön roolissa. Näyttöesitykseeni liittyen sain palautteena, että osassa näkemyksiä ei oltu huomioitu kaikkia historiatekijöitä, eikä kaikista yhdistysten tekemistä toimista ollut tarkkaa tietoa. Palaute oli rakentavaa ja mielelläni tutustun joskus edellä mainittuihin faktoihin, jotta työ olisi vakaalla pohjalla.
Näistä huomioista huolimatta palaute esityksestäni oli pääosin kiittävää. Sen rohkaisemana pyrin jatkamaan asian edistämistä ja selvittämistä.
Työryhmä on vetänyt tätä toista vuotta Turun Baletin Kinkyys Yhteiskunnassa -projektina mutta viime kokoukseen saadun tiedon mukaan ryhmäläiset eivät ole enää kokeneet, että projektia kannattaa sitoa yhden yhdistyksen suuntaan, kun sen agenda on valtakunnallinen, joten projekti ei ole enää mitenkään sidoksissa Turun Balettiin.
Ystävällisin terveisin,
Countess, puheenjohtaja
Turun BDSM-yhdistys ry
Turun Baletti
-
Ja lisätään vielä ketjuun tedoksi Turun Baletin 2015 toteuttaman samanhenkisen kyselyn tulokset:
https://turunbaletti.fi/fi/toiminta/kinkykysely
-
Keitä kuuluu tämän projektin työryhmään?
Kiitos kysymyksestä, se on hyvä ja aiheellinen. Avaan sen myötä muutamaa asiaa tarkemmin.
En kerro työryhmän jäsenten nimiä omin päin, vaan jäsenet saavat itse päättää, kuinka julkisesti aikovat olla esillä. Toistaiseksi selvimmät "kasvot" työryhmällä ovat jäsenten nickit, kuten kinky-yhdistyksissäkin on tapana. Mahdolliset esiintymiset kasvoilla ja nimillä työryhmä päättää yhdessä myöhemmin.
Itse olen yksi ryhmän jäsenistä. Jäseniä on tällä hetkellä minun lisäkseni seitsemän. Kysyn heiltä, voinko tiedottaa heidän nickinsä täällä, tai muita tietoja heistä. Koen itse toiminnan avoimuuden tärkeäksi, jotta se herättäisi myös luottamusta. Mutta kullakin jäsenellä on päätösvalta siihen, kuinka julkisesti haluaa esiintyä.
Kinkytieto-ryhmä hioo parasta aikaa mm strategiaansa, tavoitteitaan, viestintäkeinojaan jne. Näin alussa ollessaan parhaiksi keinoiksi viestintään valittiin sähköpostiosoite, Facebook-sivu sekä sosiaalisen median merkintä #kinkytieto. Näiden katsottiin tarjoavan nyt ihan aluksi hyvät väylät yhteydenotoille, sekä asiaan tutustumiselle. Lisää keinoja pohditaan ja suunnitteilla on mm omat nettisivut.
Ryhmä päättää siis myöhemmin, ketkä mahdollisesti antavat kasvot projektille. Toistaiseksi ryhmän jäsenten yksityisyyttä kunnioitetaan, eikä heidän nimiään kerrota julkisuuteen.