BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 13.01.2019, 09:43
-
Niistä sukupuolista
Sukupuolista keskustellaan tällä foorumilla aina aika-ajoin, ihan niin kuin muuallakin ympäri Internettiä. Aihe nostattaa aina tunteita, siitä liikkuu paljon vääriä käsityksiä ja siitä keskusteleminen tuntuu olevan aina hankalaa. Vaikka en masokisti olekaan, niin näköjään aion kuitenkin nostaa aiheen kolumnin myötä keskusteluun aiheeseen nyt useamman vuoden verran tutustuttuani ja viimeaikaista tiedettä sekä keskustelua seuranneena. Toivottavasti pystyn selkeyttämään keskustelua, ja mahdollistamaan rehellisen keskustelun aiheesta ilman huutelua. Aloitetaas.
“Onko sukupuolia sitten enemmän kuin kaksi?”
Tämä on kysymys mitä saattaa kuulla aiheesta. Sinänsä ymmärrettävä kysymys, kun huomioi miten paljon sukupuoleen liittyviä termejä on syntynyt viime vuosien aikana. Puhun tässä kohtaa nyt sukupuolesta viitaten sukupuoleen kokonaisuutena eli kromosomit, genitaalit, muut ulkoiset ominaisuudet, hormonaalisen tasapainon, aivokemiallisen tasapainon, aivojen ominaisuudet, kulttuurillisen ja sosiaalisen habituksen ja henkilön preferoidun roolin sosiaalisessa ja seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Päällimmäinen syy miksi rajaan näin, on se että haluan myös tarkastella argumenttia sen suhteen että kuuluisiko sukupuoli rajata näin, eikä esimerkiksi pelkästään genitaalien ja/tai kromosomien perusteella. 2015 julkaistu Nature-lehden (https://www.nature.com/news/sex-redefined-1.16943) artikkeli avasi tätä ajatusta huomattavan hyvin. Kyseessä ei ole siis julkaistu tutkimus, vaan ennemmin artikkeli joka koostaa isompaa määrää tutkimusta ja heijastelee enemmänkin käsitystä mikä biologeilla on sukupuolen suhteen: Jos ajatellaan että sukupuoli(kokonaisuutena) riippuu niin monesta tekijästä, on sukupuoli välttämättä jatkumo, eikä suinkaan binäärinen. Eli näin ajateltuna otsikon kysymys on suoraan harhaanjohtava.
Tätä reflektoi myös se, millä vauhdilla erilaisia sukupuoli-identiteettiä ja kokemusta kuvaavat sanat yleistyvät, ja minkä vuoksi facebookissa tai New Yorkin osavaltiossa on huomioitu hyvin suuri määrä eri sukupuoli-identiteettejä. Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.
Kieli ja mitä hittoa se oikein on?
Yksi iso syy miksi sukupuolesta, sukupuoli-identiteeteistä ja kaikesta tästä on niin halvatun hankala puhua on se, että meidän kieli on niin rajoittunut, varsinkin kun puhutaan asioista mitkä ovat jatkumoita. Käytännön vuoksi joudumme tekemään perustellun mielivaltaisia rajoja kielellisesti jotta pystymme viestimään edes jollain tavalla asioista. Samaan aikaan kielen ja sanojen on tarkoitus olla meille työkalu, minkä avulla tutkimme todellisuutta ja konsepteja, ja minkä avulla viestimme niistä muille. Se siis kasvaa tarpeen mukaan, ja sitä olemme saaneet todistaa valtavasti viimeisinä vuosina kun uusia sanoja on keksitty viestimään erilaisista kokemuksista ja konsepteista. Kielen evoluutio on siis kovassa vauhdissa sen suhteen, ja ajan myötä pragmaattiset välttämättömyydet tulevat karsimaan ja muokkaamaan sanastoa toimivammaksi ja sulavammaksi, ja samaan aikaan tieteen puolelta käsitteet ja todellisuus sukupuolen suhteen tulee kirkastumaan. Jos sukupuoli on enemmänkin jatkumo, loogisesti tästä seuraisi myös että sukupuolia ja sukupuoli-identiteettejä olisi käytännössä loputtomasti. Eli senkin puolesta pragmaattisesti kieli tulee rajautumaan käytännöllisiin katto-termeihin kuten muunsukupuolinen, liukuva sukupuoli ja vastaavaa.
Eettinen osuus eli “kuinka olla ihmisiksi”
Voisin kolumniin liittää paljon aihetta siitä miten eri sukupuoli-identiteetit muodostuvat ja kuinka trans-identiteetistä on tehty havaintoja sen ainakin osittain liittyvän aivorakenteeseen (https://eurekalert.org/pub_releases/2018-05/esoe-tba051818.php) ja infopläjäyksen eri intersukupuolisuuden muodoista. Tätä viimeistä lukuun ottamatta on kuitenkin pakko tunnustaa myös se tosiasia että suurelta osin trans- ja muunsukupuolisiin identiteetteihin liittyvät tutkimukset perustuvat henkilöiden omiin kertomuksiin. Ennen kuin osaamme täydellisesti skannata aivot ja tiedämme miten tietoisuus muodostuu pala palalta, niin olemme näissä asioissa kertomusten varassa. Aivan samalla tavalla kuin olemme seksuaalisen suuntautumisen ja vasenkätisyyden kohdalla samassa veneessä. Terveydenhoidon puolella eettiset kysymykset koskevat pitkälti hoitosuosituksia, ja sen suhteen riippuen henkilöstä hoidot voivat vaihdella terapiasta sosiaaliseen transitioon aina sukupuolenkorjaukseen asti. Monesti kuulee puhuttavan että näiden yksilöiden hyvinvointia tulisi tutkia hoitojen jälkeen, ja sitähän muuten on tutkittu. (Ohessa 52 tutkimusta https://whatweknow.inequality.cornell.edu/topics/lgbt-equality/what-does-the-scholarly-research-say-about-the-well-being-of-transgender-people/) Lyhennettynä: korjaushoidot eivät takaa että elämä korjaantuu kertaheitolla, eikä sitä voi odottaakaan. Korjaushoidot kuitenkin antavat elämän korjaantumiselle paljon paremmat mahdollisuudet kuin ilman hoitoja.
Yksilötasolla itselleni ratkaisu on aika helppo. Sukupuolen puolesta moninaiset ihmiset kun pyytävät käyttämään itsestään jotain nimeä ja pyytävät viittaamaan itseensä jollain identiteettiin liittyvällä sanalla, on minun helppo käyttää juuri niitä sanoja. Puhe kun on kommunikaation lisäksi myös politiikkaa, eli arvojen ilmaisua, ja olen päättänyt ilmaista kunnioittavani toisen itsemäärittelyoikeutta. Tiedän että heidän motiivinsa käyttää kyseisiä sanoja on itsensä tunteminen ja sen viestiminen. Ja vaikka he myöhemmin havaitsevat että nämä termit eivät kuvaile heitä, ei siitä ole mitään hyötyä jos minä alan asiaa heidän kanssa jankkaamaan. Mistä päästäänkin viimeiseen aiheeseen.
Totuus, miten sinne löydetään?
Sukupuolen moninaisuus on tieteen parissa ollut loppujen lopuksi vain hyvin vähän aikaa tutkittavana, ja alkuun yksi vaikutusvaltaisimmista tutkijoista oli uskonnollisesti hyvin ennakko-asenteellinen, joten sen suhteen on vielä paljon matkaa mentävänä. Sitten kun huomataan että esimerkiksi naisen orgasmi ja ejakulaatio ovat molemmat tieteen mittakaavassa varsin lyhyen aikaa ymmärrettyjä asioita (Ja edelleen opitaan lisää ja varsinkin ejakulaatiosta on vieläkin kysymyksiä), niin ei ole ihmekään että sukupuolen moninaisuuden kysymykset ovat varsin radikaalilta tuntuvia vanhaan tietoon nähden.
Ymmärrän siis hyvin miksi ihmiset haluavat haastaa ja kysellä aiheesta. Ja kyselemällä ja haastamalla sinne totuuteen päästäänkin. Sen haluan vain kyseenalaistaa että ketä on hyödyllistä haastaa, sillä loppujen lopuksi trans-ihminen tietää vain sen että mitä tarkoittaa olla trans-ihminen, aivan niin kuin sinäkin lukija todennäköisesti tiedät mitä tarkoittaa olla oikea- tai vasenkätinen. Mutta osaatko kertoa että mistä kätisyytesi johtuu? Mitkä geenit siihen vaikuttaa, ja millä lailla se vaikuttaa aivorakenteeseesi? Pointtini on että yksittäisen trans-ihmisen haastaminen tai foorumilla huutelu on oikeasti aika turhaa, ja aiheuttaa vaan suotta stressiä ihmisille keitä asia koskee. Samaan aikaan tiede raksuttaa eteenpäin lähemmäksi totuutta ja saamme tietää aina lisää kun prosessi etenee.
Eli annetaan ihmisten kokeilla ja kehittää kieltä ja sanastoa ja identiteettejä, ja tieteentekijöiden tutkia ja löytää lähemmäs totuutta, sillä kyllä se sieltä aikanaan löytyy.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=9410;type=avatar) -Snooch86, avoinna totuudelle
-
Haluaisin myös tuoda esille, että cissukupuolisten (eli syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa tyytyväisten ihmisten, ei-transsukupuolisten) henkilöiden sukupuoli-identiteetit ovat aivan yhtä moninaisia ja monimutkaisia kuin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten.
Cismiehuus ja cisnaiseus ovat hyvin kulttuuri- ja aikasidonnaisia identiteettejä. Se, mitä on olla cisnainen, on hyvin eri asia täällä Suomessa verrattuna siihen, miten cisnaiseus käsitetään esimerkiksi Japanissa. Samoin nykypäivän Suomen cismiehuus on hyvin erilaista verrattuna esimerkiksi sadan vuoden takaisen Suomen cismiehuuteen. Käsitys sukupuolesta ja sen toteuttamisesta saattaa olla naapurissa hyvin erilaista kuin mitä se on yhden cissukupuolisen henkilön huushollissa.
Sukupuolen moninaisuus pitää siis mielestäni sisällään myös cissukupuoliset ihmiset, ja mua jotenkin surettaa hirveästi cissukupuolisten puolesta, että aina kun moninaisuudesta puhutaan, käsitellään vain yhteiskunnan normeista poikkeavia tapauksia. Mä muunsukupuolisena transsukupuolisena en ole yhtään sen "moninaisempi sukupuoleltani" kuin kadulla kulkeva cisheteromies. Ja toisaalta muunsukupuolisena olen myös ylettömän kiinnostunut siitä, miten binäärinen (eli mies-nais-jakoon tiukasti asettuva) identiteetti muodostuu ja kuinka sitä toteutetaan, ja mitä tunteita se kokijassaan herättää.
Jos tästä syntyy keskustelua niin toivottavasti cissukupuoliset voivat myös kertoa subjektiivisista sukupuolikokemuksistaan, ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän varrella suhteessa itseen tai yhteiskuntaan, jos ovat! Se olisi huikeaa.
-
Kiitos tärkeän aiheen esille nostamisesta!
Kommenttina transsukupuolisuutta koskevaan tutkimukseen, erityisesti neurotieteen puolelta: Cissukupuolisille tuntuu olevan kovin tärkeää, että meidän muiden olemassaololle löytyy jokin syy ja oikeutus, varsinkin jos se syy voidaan löytää biologiasta tai erityisesti aivotasolta. Se, että jokin näkyy aivoissa, ei tee siitä "todellisempaa". Kaikki näkyy aivoissa. Jos olet pianonsoittaja, sekin muuttaa aivoja. (Huom. muuttaa, ei ole synnynnäistä - aivot ovat muovautuva elin.) Neurobabble vetoaa massoihin, mutta yleensä on aika heikko perustelu minkään ilmiön "oikeuttamiseen". Toki neurotiede on itsessään tärkeä ja kiinnostava tieteenala. Mutta pointtiin: jos ilmiö havaitaan käyttäytymisen ja kokemuksen tasolla, se on olemassa. Onko subeja ja domeja olemassa, vaikka emme tietäisi eroavatko subien ja domien aivot toisistaan? Entä jos eivät?
Me olemme olemassa siitä huolimatta, löytävätkö cissukupuoliset koskaan "totuutta" siitä mitä me olemme ja miksi. :D Olemassaolostamme on turha väitellä. Sukupuoleltaan mies-nais -janan väliltä ja ulkopuolelta löytyviä ihmisiä on ollut olemassa kautta aikojen eri kulttuureissa, käytetyt sanat ja tarkat sosiaaliset roolit vain vaihtelevat kulttuurista toiseen (ja ne vaihtelevat myös cissukupuolisilla, kuten Ninth ilmaisi). Kyseessä ei siis ole uusi ilmiö lainkaan.
Näkökulma, josta itse lähestyn sukupuolivähemmistökeskusteluja on eettinen: Puhunko tavalla, joka vahingoittaa ihmisiä vai edistää heidän hyvinvointiaan? Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys, kun puhutaan ihmisryhmistä, jotka kokevat erittäin paljon vähemmistöstressiä. Itseni on lähes mahdotonta elää yhtäkään päivää kohtaamatta transfobiaa, tavalla tai toisella. Pienetkin iskut tuntuvat kovilta, kun niitä tulee jatkuvasti ja paljon, eikä turvasanaa ole. Kyse ei ole vain siitä, että pahoitan mieleni siitä jos joku käyttää minusta vääriä sanoja, vaan kaikki asiaton tai epäkunnioittava käytös sukupuolivähemmistöjä kohtaan herättää minussa tietoisuuden siitä, että negatiiviset asenteet olemassaoloani kohtaan ovat hyvin yleisiä. Ne negatiiviset asenteet eivät jää pelkästään puheen tasolle, vaan viiteryhmäni joutuu huomattavasti muita useammin väkivallan kohteeksi, meitä syrjitään työelämässä ja kiusataan koulussa. Jokainen olemassaoloani kyseenalaistava kommentti on muistutus siitä, että olen vaarassa vain siksi, kuka olen. Tästä syystä sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset myös kokevat huomattavasti enemmän mielenterveyden vaikeuksia ja itsemurhariski on korkeampi. Toisin sanoen, jos suhtaudut vähättelevästi tai syrjit, sinulla on verta käsissäsi.
Kannattaa siis miettiä, kannattaako oma aivojumppa hankkia väittelemällä muiden sukupuolesta. Kokemusta ei tarvitse kyetä ymmärtämään voidakseen kunnioittaa sitä.
-
Joskus ehkä 4 vuotta sitten tuli alotettua täällä aihe kolmannesta sukupuolesta ja meni osittain riitelyksi ja topikkiakin pidettiin vissiin fleimausyrityksenä.
Nyt taitaa olla jo hieman toisin.
Olen kuupoillut jotain sellaista,että ehkä asiat joskus vielä enemmän helpottuvat,kun vähenee sukupuolittuneisuus, siis se että sukupuolella ei ole enää niin suurta merkitystä yhteisissä toiminnoissa. Enkä nyt seksiä justkaan ajattele toiminnoilla vaan sitä mitä arjessa tapahtuu vaikka työpaikoilla.
-
Kiitos tähän asti tulleista vastauksista, ja erityisesti oman kokemuksen jakamisesta. Nyt keskustelua jatkaakseni haluaisin kysyä lukijoilta liittyen Ninthin pointtiin. Kuinka cis-henkilöt kokevat oman sukupuolensa? Onko teillä voimakas kokemus omasta naiseudesta/mieheydestä ja missä se tulee vahvasti esille? Onko jonkun kokemus enemmänkin että no tässähän tämä keho on, mutta ei ole niin voimakas side siihen sukupuolen kokemukseen? Ja kuinka moni tuntee sukupuoleen liittyvän lokeronsa varsin riittäväksi, vai onko ehkä mahdollisesti joitain asioita mitä ei uskalla tehdä tai tunnustaa lokeron ulkopuolisuuden pelosta?
-
Olen cis mies, mutta en liitä sitä sosiaalisiin normeihin. En kutsu itseäni mieheksi "yhteiskunnan paineiden ja odotusten" tai "sukupuolittuneisuuden" takia, vaan koska minulla on kivekset, penis ja kyky siittää jälkeläisiä. Kutsun siis itseäni mieheksi samalla tavalla kun koiraa kutsutaan urokseksi tai naaraaksi. Enkä ole koskaan kokenut siitä olevan mitään haittaa itselleni tai sen rajoittavan elämääni. Teen mitä teen, eikä se riipu siitä, olenko mies vai joku muu. Jos joskus haluaisin käyttää mekkoa ja tehdä muutenkin sosiaalisesti "naisten juttuja", voisin niitä tehdä ihan vapaasti, eikä minun tarvitsisi keksiä itselleni uutta sukupuolta koskevaa sanaa. Olisin vain mies, joka tekee näitä asioita.
Joku voi kokea kirjoittamani loukkaavana tai provosoivana, mutta se ei ole tarkoitukseni. Se on vaan yhden cis miehen kertomus siitä, miten en ole koskaan kokenut niitä paljon puhuttuja ahdistavia ympäristön paineita olla juuri jonkunlainen pelkästään siksi, että minulla on penis.
Edit. Tiivistäen en sido sukupuolta identiteettiasiaksi, vaan uros/naaras jakoon lisääntymisessä. Identiteetti voi sitten siihen päälle olla mitä ikinä haluaa
-
Olen muunsukupuolinen siksi, että omassa päässäni minun kutsuminen mieheksi tai naiseksi on ihan samalla tavalla väärin ja särähtää korvaan.
-
Hyvin pitkälle samoilla ajatuksilla Kahlitsijan kanssa.
Minulle sukupuoli on biologiaa, joka liittyy jälkeläisten saamiseen. Olen uros ja siitä lapsia naaraan kanssa. Minulle uros on mies ja naaras on nainen. Jos urokset tykkäävät tehdä ties mitä milloinkin muuta, en ajattele heistä eri sukupuolina. Jos lapsia syntyy, asialla on mies ja nainen.
En myöskään koe, että sosiaalinen paine tai muu syy olisi pakottanut olemaan tällainen kuin olen. Siitän mielelläni lapsia olennon kanssa, jonka kanssa voin saada lapsia, ja kutsun tätä toista sukupuolta naiseksi. Sukupolen käsite on irrelevantti ilman lisääntymisen tapahtumaa. Jos se irrotetaan lisääntymisestä, emme tarvitse koko käsitettä. Siitä todistaa jo se, että jos irrotamme sukupuolen lisääntymisestä, löydämme äärettömän määrän erilaisia sukupuoli-identiteettejä. Silloin puhumme jostakin muusta kuin sukupuolesta. Q.E.D.
Tai, jos määrittelemme sukupuolen jonkin muun kuin lisääntymisen kautta. Tarvitsemme uuden käsitteen määrittelemään lisääntymistä ja jälkeläisten saamista. Jos nämä käsitteet ovat vaikka uros ja naaras, sitten lakkaan kutsumasta itseäni mieheksi ja olen vain uros. Käsite mies ilman lisääntymistä on minulle irrelevantti, merkityksetön, turha ja tyhjä käsite.
-
Nämä ovat tosi kiehtovia näkökulmia, kiitos niiden jakamisesta ja tosiaan kiitos kolumnistille! Mulle itselle (ja lähipiirin ihmisille) sukupuolella ei ole mitään tekemistä lisääntymiskyvyn kanssa ihan jo siitäkin syystä että en halua hankkia lapsia, joten on tosi kiinnostavaa kuulla ihmisistä, joille sukupuolen käsite olisi turha ilman lisääntymistä. Tarkoittaako se siis sitä, että jos esimerkiksi sairauden vuoksi lisääntymiskyky katoaisi, oma sukupuolikokemus kriisiytyisi?
Niin kuin monet muutkin ovat kommentoineet, myös itse oon sitä mieltä, että sukupuoli-identiteettejä voi periaatteessa olla ääretön määrä, ja sen takia niistä on myös äärettömän kiinnostavaa keskustella. Yksin se, että joku ei mieltäisi itseään mieheksi, mikäli ei pystyisi siittämään lapsia, on tosi mielenkiintoinen variaatio miessukupuolesta. Omassa kaveripiirissä on vain miehiä ja naisia, jotka eivät pidä sukuelimiään määrittävänä tekijänä sukupuolensa kannalta vaan kokevat miehuutensa tai naiseutensa jotain muuta kautta, joten tämä oli itselle uusi tulokulma aiheeseen.
Kuten Kahlitsija, minäkään en miellä että sukupuoleni määrittyisi esimerkiksi sen mukaan, laitanko päälleni miesten- vai naistenosastolta hankittuja vaatteita, enkä koe että sukupuoleni muuttuu miksikään jos aloitan jonkun yhteiskunnan vahvasti sukupuolittaman työn tai harrastuksen. Se on jotain pysyvämpää mihin ulkopuoliset paineet tai pinnalliset ominaisuudet eivät vaikuta, olivat ne sitten tekoja, luonteenpiirteitä tai fyysisiä ominaisuuksia. En oikein osaa edes eritellä, mistä sukupuolen kokemus omalla kohdalla tulee. Mä vaan jotenkin "tiedän" sen, yhtä varmasti kuin tiedän olenko ekstrovertti tai introvertti. (Nuokaan eivät ole kaikille relevantteja käsitteitä, joten on helppo ymmärtää että joillekin oma sukupuoli määrittyy muuten kuin sisäisen kokemuksen kautta, vaikkapa just genitaalien perusteella.)
Vähän lisäkysymyksiä, joita oon miettinyt pitkään: Koetteko te naiseksi tai mieheksi identifioituvat (ei väliä oletteko cis- vai transsukupuolisia), että teidän sukupuolellanne on jokin ns. vastakappale, joka täydentää sitä? Tarvitseeko se jonkin kontrasti-identiteetin ollakseen olemassa tai jotta voisitte ilmaista omaa sukupuoltanne itselle sopivalla tavalla? Onko olemassa vain yksi vastakkainen sukupuoli, vai ovatko kaikki teidän omasta sukupuolestanne eriävät sukupuolet vastakkaisia tai eri tavoin omaa sukupuoltanne täydentäviä?
Oon saanut sen käsityksen, että varsinkin heterokulttuurissa "mieheys" ja "naiseus" jollain tavalla tukevat toistensa olemassaoloa, ja haluaisin tietää tästä lisää, koska se on niin kaukana omasta kokemusmaailmastani. En koe että omalla sukupuolellani olisi mitään vastakohtaa tai täydentävää vastakappaletta, tai että muiden sukupuolten olemassaolo tai olemattomuus vaikuttaisi siihen. Oonkin miettinyt, että onko tämä joidenkin ihmisten kokema "vastakkaiset mutta toisiaan täydentävät sukupuolet"-fiilis jotain samanlaista kuin se, että mä koen domina+sadistina että mun kumppanin subius+masokismi täydentävät mun ominaisuuksia tavalla, joka tuntuu itselle tosi kauniilta ja romanttiselta?
-
Ninth: koska minulle sukupuoli on nimenomaan tuo biologinen jako urokseen ja naaraaseen, näen että siinä on vastinpari. Nisäkkäät eivät muuten yleensä lisäänny. Se, että joku menettää lisääntymiskykynsä ei sinänsä muuta asiaa, koska ne rakenteet ovat yhä olemassa, ne eivät vaan toimi normaalisti. Samoin se haluaako ihminen lapsia on asian kannalta irrelevanttia, koska henkilöllä kuitenkin on kyky siihen mielen muuttuessa.
En ilmaise sukupuoltani, vaan identiteettiäni. Ja minulle ne ovat kaksi eri asiaa. Näin ollen en ihan tiedä mitä vastaisin kysymykseen "kuinka ilmaiset sukupuoltasi". Uskon, että kaikkia ajattelutapani ei miellytä, mutta itsellä maailma pysyy ymmärrettävänä kun erotan biologian ja yhteiskuntatieteet pääosin toisistaan.
-
Kahlitsija, okei! Ymmärsinkö siis oikein että sun kohdalla identiteetin ilmaisussa ei ole mukana sukupuolen ilmaisua sitten, vaan sun identiteetissä on olennaisia ihan muut asiat?
Eikä sun ajattelutavassa ole mitään väärää, älä huoli. :) Jokainen kokee oman sukupuolensa niin kuin kokee, ja erilaisia näkökulmiahan tässä kaivattiinkin.
Sukupuoli on ainakin allekirjoittaneen mielestä ihan hämärä juttu. Mä en oikein edes osaa eritellä, että mikä vaikkapa mun pukeutumisessa on ns. oikeasti sukupuolen ilmaisua ja mikä jotain sukupuoleen liittymättömiä mieltymyksiä. Laittaisinko päälle samat vaatekappaleet ja leikkaisinko hiukset samalla tavalla jos olisin mies tai nainen tai sukupuoleton? Vaisto sanoo, että joo, mutta en mä sitä varmaan voi oikeasti tietää.
Olisi hienoa kuulla jonkun sellaisen näkökulmaa, jolle sukupuoli liittyy selkeästi itseilmaisuun.
-
Täysin omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä:
Itse koen itseni vahvasti naiseksi; tykkään korostaa naisellisia puoliani meikeillä, vaatteilla, korkokengillä jne. Olen mielelläni naaras; kehollinen ilmaisuni on voimakkaan seksuaalista ja feminiinistä, nautin saada huomiota rinnoilleni ja pillulleni. Mutta! Voin käydä miesten vessassa, puhua matalalla äänellä ja röyhtäillä, pukea sträppärin ja penetroitua muihin. En koe naiseuteni rajoittavan mitään toimia.
Olen aiemmin hävennyt kovaa ääntäni ja "epä-naismaista" käytöstä, mutta kaveriporukka onkin usein koostunut miehistä joita ei moinen haittaa. Muille naisille olen tuntunut olevan uhka, koska en sovi heidän joukkoonsa. Lapsena tämä oli vielä isompi ongelma, sillä kasvoin nopeasti pituutta ja olin rujo ja kömpelö. Pojat haukkuivat rumaksi, tytöt hylkivät. Sukupuoli-identiteetillä kesti aikaa kehittyä ja muottiin sopimattomuus aiheutti suurta häpeää. Seksuaalisuus oli myös häpeän keskiössä, tunsinhan olevani kamala epäsikiö, joka ei kuulu kumpaankaan leiriin. Nykyään olen onnellinen, etten lähtenyt muokkaamaan itseäni vinoon. Olisin voinut tehdä itsestäni tytön, joka puhuu hiljaa ja rajatuista aiheista, tai pojan, joka hautaa herkkyytensä ja nostaa nyrkit pystyyn koulun pihalla. Minusta tuli minä. Mutta uskon JOKAISEN käyneen saman taistelun oman identiteettinsä kanssa.
Itselleni suurin herätys sukupuolien moninaisuuteen on ollut oma panseksuaalisuus. Ymmärrettyäni, että tunnen vetoa IHMISIIN, en sukupuoleen, olen alkanut näkemään muut ilman oletuksia. Viimeisetkin heteronormatiivisuuden rippeet katosivat muutettuani pois syrjäkyliltä kaupunkiin. En vain OSAA enää nähdä miehiä ja naisia, en erittele ulkonäöllisiä tai käyttäytymiseen liittyviä seikkoja kumpaankaan leiriin. Opettelen puhumaan "oletetuista" silloin kun en tiedä, ja käyttämään pronomineja oikein (englanniksi). Itse siis kyllä korostan sitä sukupuolta, joksi olen syntynyt, mutta olenkin onnekas että se tuntuu luonnolliselta näin.
Mikähän miulla oli tähän vielä joku loppukaneetti tahi punainen lanka.. taisi mennä nyt ajatuksenvirraksi kun käyn samalla kolmea eri keskustelua mutta.. niin! Sellasta.
-
Vähän lisäkysymyksiä, joita oon miettinyt pitkään: Koetteko te naiseksi tai mieheksi identifioituvat (ei väliä oletteko cis- vai transsukupuolisia), että teidän sukupuolellanne on jokin ns. vastakappale, joka täydentää sitä? Tarvitseeko se jonkin kontrasti-identiteetin ollakseen olemassa tai jotta voisitte ilmaista omaa sukupuoltanne itselle sopivalla tavalla? Onko olemassa vain yksi vastakkainen sukupuoli, vai ovatko kaikki teidän omasta sukupuolestanne eriävät sukupuolet vastakkaisia tai eri tavoin omaa sukupuoltanne täydentäviä?
Oon saanut sen käsityksen, että varsinkin heterokulttuurissa "mieheys" ja "naiseus" jollain tavalla tukevat toistensa olemassaoloa, ja haluaisin tietää tästä lisää, koska se on niin kaukana omasta kokemusmaailmastani. En koe että omalla sukupuolellani olisi mitään vastakohtaa tai täydentävää vastakappaletta, tai että muiden sukupuolten olemassaolo tai olemattomuus vaikuttaisi siihen. Oonkin miettinyt, että onko tämä joidenkin ihmisten kokema "vastakkaiset mutta toisiaan täydentävät sukupuolet"-fiilis jotain samanlaista kuin se, että mä koen domina+sadistina että mun kumppanin subius+masokismi täydentävät mun ominaisuuksia tavalla, joka tuntuu itselle tosi kauniilta ja romanttiselta?
Jäin aika pitkäksi aikaa miettimään tätä kysymystä omalta kohdaltani. Olen siis cis-nainen ja tunnen samalla tavalla: koen että oma sukupuoleni tai sukupuoli-identiteettini ei tarvitse vastakappaletta tai täydennystä siihen että kokisin itseni naiseksi ( enemmän tai vähemmän ). Vastapuolen mieheys, naiseus, muunsukupuolisuus, sukupuolettomuus ei lisää eikä vähennä sitä sisäsyntyistä tiedostamista minussa, että koen olevani sitä sukupuolta johon olen syntynyt.
Aivot ihan nyrjähti, kun piti niin paljon ajatella, mutta toivottavasti tämä nyt vastasi kysymykseen eikä sen ohi :))
-
Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.
Sukupuoli-identiteetti on oma aiheensa, ja se on yksi ja sama onko se kenellekin kukkaruukku, tiiliskivi vai jotain siltä väliltä.
-
Vähän lisäkysymyksiä, joita oon miettinyt pitkään: Koetteko te naiseksi tai mieheksi identifioituvat (ei väliä oletteko cis- vai transsukupuolisia), että teidän sukupuolellanne on jokin ns. vastakappale, joka täydentää sitä? Tarvitseeko se jonkin kontrasti-identiteetin ollakseen olemassa tai jotta voisitte ilmaista omaa sukupuoltanne itselle sopivalla tavalla? Onko olemassa vain yksi vastakkainen sukupuoli, vai ovatko kaikki teidän omasta sukupuolestanne eriävät sukupuolet vastakkaisia tai eri tavoin omaa sukupuoltanne täydentäviä?
En koe, että vastinkappaaleni määrittyy nk. biologisen sukupuolen perusteella. Mutta koen niin että voin vapaasti ilmentää oma feminiinisyyttäni (identifioidun siis pinkin katkuiseksi cis-naiseksi) vain parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ilmentää maskuliinisuutta. Androgyyneihin ihmisiin en koe mitään vetoa - sukupuolesta riippumatta. Olen onnellisimmillani kun saan olla parisuhteessa "femme". Koen feminiinisyyden olevan myös tietyllä tavalla heikkoutta ja vaatii luottamusta itseen/ympäristöön, että sen uskaltaa näyttää. Aina en luonnollisesti ole kovin naisellinen, mutta mitä turvallisemmaksi oloni tunnen niin sitä enemmän se feminiinisyys näkyy. Eli siinä mielessä tarvitsen kyllä vastinparin, mutta se tosiaan ei ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen. Toki on niin, että maskuliinista energiaa löytyy helpoiten cis-miehistä kuin cis-naisista (trans- ja muu-ihmisiin en koe seksuaalista vetoa). Tämän takia olen joskus kipuillut paljonkin sen kanssa voinko kutsua itseäni biseksuaaliksi, mutta sitten tajusin olevani vain patriarkaatin uhri siitä mitä nainen saa olla ja mitä ei.
-
Toki on niin, että maskuliinista energiaa löytyy helpoiten cis-miehistä kuin cis-naisista (trans- ja muu-ihmisiin en koe seksuaalista vetoa).
Olen aidosti utelias sen suhteen, että mistä tiedät ihmisen tavatessasi että hän on trans- ja/tai muunsukupuolinen ja tiedät olla viehättymättä hänestä? Itse kuulun siihen porukkaan joka todennäköisesti erottuu cissukupuolisista kuten haluankin erottua (edellyttäen että katsojalle edes tulee mieleen että on olemassa muutakin kuin cismiehiä ja cisnaisia), mutta tosi monet meistä eivät. Ei edes ilman vaatteita. Olen itsekin elänyt joitain vaiheita elämästäni naisen tai miehen näköisenä, en sitten tiedä kuinka moni on meedioinut että täähän ei olekaan oikeasti cis vaikka ns. näyttääkin cissukupuoliselta.
-
Kiitos tähän asti tulleista vastauksista, ja erityisesti oman kokemuksen jakamisesta. Nyt keskustelua jatkaakseni haluaisin kysyä lukijoilta liittyen Ninthin pointtiin. Kuinka cis-henkilöt kokevat oman sukupuolensa? Onko teillä voimakas kokemus omasta naiseudesta/mieheydestä ja missä se tulee vahvasti esille? Onko jonkun kokemus enemmänkin että no tässähän tämä keho on, mutta ei ole niin voimakas side siihen sukupuolen kokemukseen? Ja kuinka moni tuntee sukupuoleen liittyvän lokeronsa varsin riittäväksi, vai onko ehkä mahdollisesti joitain asioita mitä ei uskalla tehdä tai tunnustaa lokeron ulkopuolisuuden pelosta?
Cisnaisena olen aina kokenut olevani nainen ja minulla on vahva kokemus omasta naiseudestani. Toki kokemusta vielä vahvistaa se, että olen kantanut ja synnyttänyt kaksi lasta. En tiedä, mikä kokemukseni sukupuolestani olisi, jos en olisikaan äiti. Saattaisin kokea täysin eri tavalla.
Todennäköisesti kokemustani helpottaa sekin, että olen melko feminiininen nainen. Maskuliinisiksi miellettyjä asioita minussa on mielestäni varsin vähän. Joku toinen saa vapaasti olla eri mieltä. Kroppani, sukupuoleni ja mieleni ovat oman kokemukseni mukaan siis niin sanotusti samaa sarjaa.
Mielenkiintoista puolestaan on, että viehätyn ihmisistä sukupuoleen tai sen kokemukseen katsomatta. Pidän sekä feminiinisistä ja maskuliinisista piirteistä ja ne saavat vapaasti sekoittua ihmisessä, tai voivat ne olla sekoittumattakin. Kai sitä sitten ihastuu persoonaan, yksilöön itseensä.
Vaikea on siis määritellä, mikä merkitys sukupuolella oikeastaan edes on. Onko se oikeasti vain tuo lisääntymiseen liittyvä aspekti, jonka pari muutakin jo mainitsi? En tiedä, en osaa eritellä. Sillä kun ei minulle ole enää juuri merkitystä.
-
Toki on niin, että maskuliinista energiaa löytyy helpoiten cis-miehistä kuin cis-naisista (trans- ja muu-ihmisiin en koe seksuaalista vetoa).
Olen aidosti utelias sen suhteen, että mistä tiedät ihmisen tavatessasi että hän on trans- ja/tai muunsukupuolinen ja tiedät olla viehättymättä hänestä? Itse kuulun siihen porukkaan joka todennäköisesti erottuu cissukupuolisista kuten haluankin erottua (edellyttäen että katsojalle edes tulee mieleen että on olemassa muutakin kuin cismiehiä ja cisnaisia), mutta tosi monet meistä eivät. Ei edes ilman vaatteita. Olen itsekin elänyt joitain vaiheita elämästäni naisen tai miehen näköisenä, en sitten tiedä kuinka moni on meedioinut että täähän ei olekaan oikeasti cis vaikka ns. näyttääkin cissukupuoliselta.
Olen pahoillani, mutta en osaa vastata kysymykseeni ehkä tavalla joka auttaisi sinua. Ne ihmiset, joihin olen tähän ikään mennessä viehättynyt ovat olleet cis-sukupuolisia. Olen kohdannut monia ei-cis-sukupuolisia ihmisiä ja heitä on ollut ystäviksi asti, mutta ainutkaan heistä ei ole herättänyt minussa seksuaalista mielenkiintoa. Tosin aika harva cis-sukupuolenkaan on. En viehäty ihmisistä ulkonäön enkä ensivaikutelman perusteella (joskin tässä asiassa on muutamia poikkeuksia, jotka eivät liity sukupuolen ilmentämiseen) vaan ihmisestä pitää saada "fiilis". Se edellyttää tutustumista ihmiseen eli heti ihmisen tavatessani en mieti hänen sukupuoltaan. Vähän hämmentää kun en osaa tätä selittää :D Tämä on sellainen intuitiivinen tunne-asia, jota on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ja tosiaan ulkonäkö ei liity asiaan. Esim. ns. maskuliinisen energian omaava nainen voi aivan hyvin pukea ns. heteromaailman näkökulmasta erittäin naisellisesti. Samoin kuin feminiinisemman energian omaava mies voi pukeutua stereotyyppisen maskuliinisesti. On toki mahdollista, että jostain tulee joku muu- tai trans-henkilö joka viehättää mutta äärimmäisen epätodennäköiseltä se tuntuu.
-
Vila, kiitos vastauksesta. :) Ymmärrän, että omia viehättymisenkohteitaan voi olla aika vaikea pukea sanoiksi, en varmaan itsekään osaisi sanallistaa kovin selkeästi millaiset ihmiset viehättää ja miksi. Kysyin siksi, että aika usein näkee sitä, että ihmiset kertoo etteivät voisi viehättyä trans- ja/tai muunsukupuolisesta niin, että kyseessä on lähinnä silkat stereotyyppiset ennakkokäsitykset ja oletus siitä että trans- ja/tai muunsukupuolisuus ylipäätään olisi aina arvattavissa ihmisen ulkonäöstä. Toki olen sitä mieltä että kenelläkään ei ole missään tapauksessa velvollisuutta viehättyä yhtään kenestäkään, vaan vetoa nyt vaan kokee niitä ihmisiä kohtaan joita kohtaan sattuu tuntemaan. Aika vähän siihen voi itse lopulta vaikuttaa. :D
-
Ninth: koska minulle sukupuoli on nimenomaan tuo biologinen jako urokseen ja naaraaseen, näen että siinä on vastinpari. Nisäkkäät eivät muuten yleensä lisäänny. Se, että joku menettää lisääntymiskykynsä ei sinänsä muuta asiaa, koska ne rakenteet ovat yhä olemassa, ne eivät vaan toimi normaalisti. Samoin se haluaako ihminen lapsia on asian kannalta irrelevanttia, koska henkilöllä kuitenkin on kyky siihen mielen muuttuessa.
Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.
Sellainen pohdinto tuli tässä itselleni mieleen, että jos sukupuoli määritetään vain vehkeiden mukaan, niin mitä he ovat, joiden vehkeet ovat ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti kulli tai pillu?
Aikaisemmin pohdin myös sitä, että onko ihminen sukupuoleton, jos tietyt vehkeet on, mutta ne ei toimi, mutta siihen tulikin jo yksi pohdiskeleva vastaus, jossa mainittiin että riittää kun on vehkeet, vaikka ne ei toimisi.
Toinen mitä jäin miettimään, että jos ihminen kokisi niinkin vakavan onnettomuuden, että vehkeet muuttuisivat hyvin radikaalisti, esimerkiksi jotain vehkeisiin liittyviä osia poistettaisiin kokonaan tai osittain (käytössä esim. jatkuvasti avanne ja katetri) ja ulkoisesti vehkeet eivät kertoisi juurikaan mitä siinä on joskus ollut. Olisiko ihminen silloin sukupuoleton? Tämä siis toki koskisi vain sellaista maailmaa, jossa sotun loppuosa ei meille kertoisi kumpaa olet. Tosin tässäkin skenaariossa sotu voi olla eri määritys, kuin mitä ihminen itse kokee olevansa ja vaikka olisi pitkälläkin muutosprosessissa. Mutta ehkäpä suuren onnettomuuden jälkeen ei jaksaisi miettiä mitä vehkeitä on joskus ollut ja mitä sotu sanoo.
Tämä siis vain ääneen pohdiskelua, ei mitään hyökkäystä ketään kohtaan. Sukupuoli on vain varsin kiinnostava keskustelun aihe. Itseasiassa jäin miettimään sitäkin että tieteelliset käsitteet ainakin suomenkielessä olisivat tällä fysiologisella määrityksellä virheelliset, esim. yliopistossa tieteenalana sukupuolen tutkimus, eikä sukupuoli-identiteetin tutkimus. Kyseinen tieteenala ei kuitenkaan katso asiaa vain lääketieteelliseltä kantilta, vaan hyvinkin pitkälti mm. humanistisista ja yhteiskunnallisista perspektiiveistä.
EDIT: Kävi ärsyttämään yksi ylimääräinen välilyönti :D
-
Ninth: koska minulle sukupuoli on nimenomaan tuo biologinen jako urokseen ja naaraaseen, näen että siinä on vastinpari. Nisäkkäät eivät muuten yleensä lisäänny. Se, että joku menettää lisääntymiskykynsä ei sinänsä muuta asiaa, koska ne rakenteet ovat yhä olemassa, ne eivät vaan toimi normaalisti. Samoin se haluaako ihminen lapsia on asian kannalta irrelevanttia, koska henkilöllä kuitenkin on kyky siihen mielen muuttuessa.
Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.
Sellainen pohdinto tuli tässä itselleni mieleen, että jos sukupuoli määritetään vain vehkeiden mukaan, niin mitä he ovat, joiden vehkeet ovat ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti kulli tai pillu?
Aikaisemmin pohdin myös sitä, että onko ihminen sukupuoleton, jos tietyt vehkeet on, mutta ne ei toimi, mutta siihen tulikin jo yksi pohdiskeleva vastaus, jossa mainittiin että riittää kun on vehkeet, vaikka ne ei toimisi.
Toinen mitä jäin miettimään, että jos ihminen kokisi niinkin vakavan onnettomuuden, että vehkeet muuttuisivat hyvin radikaalisti, esimerkiksi jotain vehkeisiin liittyviä osia poistettaisiin kokonaan tai osittain (käytössä esim. jatkuvasti avanne ja katetri) ja ulkoisesti vehkeet eivät kertoisi juurikaan mitä siinä on joskus ollut. Olisiko ihminen silloin sukupuoleton? Tämä siis toki koskisi vain sellaista maailmaa, jossa sotun loppuosa ei meille kertoisi kumpaa olet. Tosin tässäkin skenaariossa sotu voi olla eri määritys, kuin mitä ihminen itse kokee olevansa ja vaikka olisi pitkälläkin muutosprosessissa. Mutta ehkäpä suuren onnettomuuden jälkeen ei jaksaisi miettiä mitä vehkeitä on joskus ollut ja mitä sotu sanoo.
Tämä siis vain ääneen pohdiskelua, ei mitään hyökkäystä ketään kohtaan. Sukupuoli on vain varsin kiinnostava keskustelun aihe. Itseasiassa jäin miettimään sitäkin että tieteelliset käsitteet ainakin suomenkielessä olisivat tällä fysiologisella määrityksellä virheelliset, esim. yliopistossa tieteenalana sukupuolen tutkimus, eikä sukupuoli-identiteetin tutkimus. Kyseinen tieteenala ei kuitenkaan katso asiaa vain lääketieteelliseltä kantilta, vaan hyvinkin pitkälti mm. humanistisista ja yhteiskunnallisista perspektiiveistä.
EDIT: Kävi ärsyttämään yksi ylimääräinen välilyönti :D
Niin. Onhan tuo sinänsä hyvää pohdiskelua. Tuolta kantilta ajatellen vain lisääntymiskyvytön voi määritellä sukupuolensa oman sukupuoli-identiteettinsä perusteella - mikä itseasiassa on myös nykyisen lainsäädännönkin näkemys (sinun on luovuttava sukupuolestasi).
Trans-, tiiliskivi- ja muunsukupuolisten sijaan pitäisi puhua yksinkertaisesti sukupuolestaan luopuneista.
-
Toisin sanoen, jos suhtaudut vähättelevästi tai syrjit, sinulla on verta käsissäsi.
Kannattaa siis miettiä, kannattaako oma aivojumppa hankkia väittelemällä muiden sukupuolesta. Kokemusta ei tarvitse kyetä ymmärtämään voidakseen kunnioittaa sitä.
Quotean nyt omaa viestiäni tässä ja pyydän arvon cissukupuolisia pohtimaan hetken sävyä jolla arvailevat sitä, että miten muiden sukupuoli tulisikaan määritellä ja miten ei. Ei ole asiallista verrata muunsukupuolisten sukupuolta siihen, että joku identifioituu tiiliskiveksi.
En voi pakottaa ketään, mutta pyydän, että voitaisiinko tässä ketjussa pysyä vaikka sen oman sukupuolikokemuksen pohdiskelussa? Siitä me kaikki oikeasti tiedetään jotain. Sen sijaan aika harva on asiantuntija sukupuolivähemmistöasioissa ja arvailu ja mutuilu voi tehdä oikeasti vahinkoa.
-
Minullekin sukupuoli on ennenkaikkea se biologinen ominaisuus, mikä meidän kehittymisen määrää.
Jos ajatellaan puhtaasti biologian näkökulmasta, niin ainoastaan lisääntymisellä on merkitystä. Olet nainen jos synnytät miehen siittämän lapsen. Olet mies, jos siität tämän lapsen. Kolmas sukupuoli olisi jotain, joka lisääntyisi jotenkin eri tavalla, mutta olisi edelleen osa tätä samaa lajia. Esimerkiksi sattuisi jakaantumaan, pystyisi lisääntymään lisäksi oman sukupuolensa kanssa tms. Tämä on siinä mielessä tärkeä ominaisuus, että se määrää meidän lajikehityksen kulun. Miten geenit sekoittuvat keskenään jne. Jos tarkastellaan minkä tahansa lajin evoluutiota, niillä ei ole hirveästi merkitystä, jotka eivät voi tai halua lisääntyä.
Jos taas tarkastellaan yksilön näkökulmasta, niin eihän ne sukuelimet toki kaikkea määrää. Ne on erittäin selkeät tunnusmerkit, mutta voihan ne mennä pieleen jonkin kehityshäiriön (epäyhteensopivat geenit, saasteet tms.) tai vaikka onnettomuuden kautta. Sama geneettinen pohja, joka luo ne erilaiset sukuelimet erottelevat miehiä ja naisia myös valtavalla määrällä muita eri ominaisuuksia ruumiinrakenteessa, aivojen kehityksessä ja ties missä. Osa on puhtaasti auttamassa esimerkiksi naisia synnyttämään ja hoitamaan jälkeläisiä erilaisella lantion rakenteella, maitorauhasilla, hoivavieteillä sun muilla.. ja miehillä osa näistä samoista ominaisuuksista roikkuu osittain mukana osittain toimintakyvyttöminä, koska niistä ei ole varsinaisesti haittaakaan ja miehet jakavat osittain saman kehitysketjun naisten kanssa sikiötasolla.
Aina kaikki sikiön kehityksessä ei kuitenkaan mene putkeen ja silloin syntyy näitä ihmisiä, joilla on erilaisia kehityshäiriöitä. Suurella osalla näistä kehityshäiriöistä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Joltain nyt saattaa puuttua vaikka käsi sen vuoksi, että on kasvanut saasteisessa raskasmetallien kyllästämässä ympäristössä. Kaikenlaisia kromosomivirheitäkin tunnetaan ihmisillä, mistä oikeastaan kaikki on sellaisia, mitä ei toivoisi kenellekään; yhtenä lievimpänä näistä Downin syndrooma. Vakavammat usein aiheuttavat keskenmenon.
Vaikka ihmisillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa, niin se yksikätisenäkin syntynyt on ihminen. Hän ei ole oikein kehittynyt yksilö, mutta hän todennäköisesti voi saada myös lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, jotka ovat täysin terveitä. Oma kehityshäiriö ei välttämättä periydy, koska se ei ole välttämättä geneettinen ongelma, joka toistuisi siittiöissä tai munasolujen DNA:ssa. Hän siis on edelleen ihminen, vaikka ihmisen normaali tunnusmerkistö ei täysin täytykään ja varmasti kykenevä suhteellisen normaaliin elämään muutenkin.
Kenenkään siis ei varmasti tarvitse pelätä, että ei edustaisi mitään sukupuolta, vaikka ei voisi (tai haluaisi) lisääntyä. Edustatte sitä sukupuolta, millaiseksi olette kasvaneet, vaikka kaikki tunnusmerkit eivät täyttyisikään. Sukuelimet kun eivät tosiaankaan ole se ainoa asia, johon sukupuoli vaikuttaa ja muualtakin voi vihjeitä hakea.
Lääketieteen puolella välitetään sitten enemmän yksilön fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, minkä vuoksi ollaan kiinnostuneita myös henkisestä hyvinvoinnista. Sen osalta mielenkiintoinen tapaus on sitten tämä transsukupuolisuus: Tunne siitä, että elää väärän sukupuolen kehossa. Keho on kehittynyt joko mieheksi, naiseksi tai jäänyt osittain näiden väliin samasta syystä, minkä vuoksi aivojen kehitys on mennyt eri suuntaan kuin muu vartalo. Tämähän ei olisi edes lääketieteellinen ongelma ellei yksilö itse kokisi sitä ongelmalliseksi. En tiedä, aiheuttaako tilanne muita komplikaatioita. Se ilmeisesti kuitenkin tuntuu tässä tilanteessa elävälle sen verran omituiselta ja ikävältä, että sitä ollaan katsottu paremmaksi korjata lääketieteen keinoin. Aivoja ronkkimalla tämä ei tällä hetkellä ole ratkaistavissa, jonka vuoksi muutetaan sitten kehoa enemmän yksilön omaksi kokeman sukupuolen mukaiseksi.
Tämä sitten aiheuttaa näitä erikoisia tilanteita, että henkilö saattaa itseasiassa olla täysin lisääntymiskykyinen vartalon sukupuolensa mukaisesti. Täysin kehittyneet killuttimet jalkovälissä tai kohtu ja muu synnytyskoneisto. Mutta hän silti kokee olevansa toista sukupuolta. Nythän ollaankin sitten saatu ensimmäiset miehen synnyttämät lapset maailmaan, koska yhteiskunta tukee yksilön sopeutumista uuteen tilanteeseen virallistamalla sukupuolen korjauksen aivojen mukaiseksi, mutta fysiikka on edelleen ihan toimiva ja vastakkaisen sukupuolen mukainen. Sotkuhan siitä tulee, mutta minkäs teet.
En silti ole sitä mieltä, vaikka näin onkin käynyt, että miehetkin viedään jatkossa varmuuden vuoksi kohdunkaulansyövän seulontaan tai muihin vastaaviin operaatioihin. Ristiriidat tulevat puhtaasti siitä, että yhteiskunnan järjestelmiin on kirjattu muutaman yksilön osalta eri sukupuolen määritelmä kuin mitkä biologiset ominaisuudet oikeasti edellyttäisivät lääketieteen hoitoja ja muita yksilön tarpeita ajatellen.
Jos taas tarkastellaan humanististen tieteiden puolella esiintyää ihmiskäsitystä, niin se ei saa minulta hirveästi arvostusta. Niitä argumentteja lukiessa kun tuntuu siltä, että siinä sivuutetaan biologia täysin ja kuvitellaan, että sukupuoli olisi jotenkin irrallinen osa siitä. Ei se vain ole. Henkilöt, jotka kuvittelevat, etteivät he ole missään mies-nais-akselilla, vaan jotenkin sivussa, eivät vain ymmärrä matematiikkaa ja projektioita. Te kaikki olette siellä samalla akselilla jossain kohdassa, oli se oma sukupuolikokemus miten epäselvä tahansa. Ja tämä siis riippumatta siitä, miten ne miesmäisyyttä ja naismaisuutta kuvaavat ominaisuudet edes halutaan määritellä. Jos te haluatte mitata eroanne muihin yksilöihin jollain muulla tavalla, se ominaisuuden nimi on jotain muuta kuin sukupuoli.
Oman olemuksen tuntemukset saattavat toki vaihdella miten tahansa. Ihminen voi olla hyvin epävarma itsestään niin monin tavoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että biologinen rakenne toimisi jollain ihan muulla tavalla kuin muiden. Sukupuoli on sen verran merkityksellinen asia, että en haluaisi että sen merkitystä lähdetään sekoittamaan muilla asioilla, jotka eivät siihen mitenkään liity.
Kuka nyt on oikea henkilö edes kertomaan, miltä sen oman sukupuolen pitäisi edes tuntua? Minulla se ei tunnu oikein miltään. Minulla on se keho ja ajatusmaailma kuin minulla sattuu olemaan ja millaiseksi se on sattunut kehittymään. Hyvin miehille tyypillinen ajatusmaailma ja kiinnostuksen kohteet minulla tuntuu olevan. Joku transsukupuolinen voisi sanoa, että omassaan on jotain pielessä. Tuntuu omituiselta, kun ei olekaan tissejä tai jotain ylimääräistä roikkuu jalkovälistä, mikä ei sinne oikein kuulu. Jos teillä sukupuolituntemus tuntuu vaihtuvan jatkuvasti, se vaihtuva juttu on aika varmasti jotain muuta kuin teidän varsinainen sukupuoli.
Tehkää elämässänne kaikkea sitä hienoa, mitä vain haluatte ja mihin vain pystytte sukupuolesta ja tuntemuksista riippumatta. Mekkoon voi pukeutua halutessaan, vaikka tuntisi itsensä miten mieheksi. Ei siinä sukupuoli muutu mihinkään. Tai vetäkää housut hameen sijasta jalkaan, jos tunnette olonne niissä mukavammaksi.
-
Edit: tästä välistä joko poistui viesti tai sitä muokattiin.
Siinä esitettiin aika kova väite: nainen kontrolloi miehen, siis minun, sukupuolisuuttani sitä kautta saanko pillua vaiko en.
En ihan allekirjoita.
Omaa miehisyyttäni ei ole koskaan kyseenalaistettu naisten toimesta, ainoastaan toisten miesten. Väite siitä, että miehet eivät kontrolloisi toistensa sukupuolisuutta esimerkiksi normittamalla ja rankaisemalla norminvastaisesta käytöksestä on posketon. Harvoin esimerkiksi yläkoulussa tytöt hakkaavat tai kiusaavat homona pitämäänsä poikaa, mutta muiden poikien taholta tätä tapahtuu aika paljon. Siinä ei kuulkaat arvon keskustelijat paljon sille homoseksuaalille se pillunsaaminen paina. Eikä muuten paina niille muillekaan, jotka eivät halua olla samassa veneessä.
Väitän, että suuri osa miehistä on joutunut toistuvasti muokkaamaan omaa olemistaan istuakseen pojalle sopivaan rooliin välttääkseen sen, että leimautuisi homoseksuaaliksi tai muutoin rikkoisi normeja.
Cis-miehenä maailma on osterini niin kauan, kun en ole liian nynny. Voin esittää rauhassa purevaakin kommentaaria olematta hysteerikko ja sopivan matala ääni pitää huolta siitä, että kun osoitan aggressiota niin sehän on vaan dynaamista voimaa. Meillä miehillä on aika usein aika paljon sanottavaa kaikista muista paitsi itsestämme, useita perusteltuja mielipiteitä ja vakaa usko siihen, että juuri meidän kannattaa suumme avata. En koita sanoa, että miehen tulisi vaieta yhteiskunnassa, ainoastaan, että tähän mennessä vaikutamme siihen kykenemättömiltä halusimme sitä tai emme.
Oma miehuuteni on toki yhteiskunnan muovaamaa ja peilaa pitkältä niitä normeja, jotka jossakin kohtaa joko tietoisesti tai tietämättä allekirjoitin. Näissä ei ole omakohtaisena itseilmaisuna mitään väärää, ne ovat sitä, kuka olen. Miehuuteni ei kumpua kromosomeistani, en tiedä omaa kromosomikokonaisuuttani. Penis on kiva juttu, mutta suurin osa miehuudestani saa muotoja, joissa peniksen käyttäminen ei ole perusteltua tai laillista. Sukupuoli värittää kaikkea sitä, mitä teen taustavireenä ja pohjasävynä, oli se sitten lapsen lohduttamista, lattian pesemistä tai mitä tahansa muuta. Se on integraali osa minua, enkä koe sitä koskaan valinneeni.
En ole niin ahdasmielinen tai hauras, että kokisin oikeudekseni kyseenalaistaa kenenkään toisen sukupuolisuuden kokemusta tai sen puutetta. Minulle oma sukupuoleni on suuri voimavara, on ala-arvoista kieltää muiden sukupuolisuuden aitous, sillä se on nähdäkseni pyrkimys normittaa ja lokeroida muut ihmiset sopimaan omaan maailmankuvaan. Minusta on vastenmielistä lukea ylipäätään kenenkään omavaltaista ilmoitusta siitä, että sukupuolia on kaksi ja ne määritellään kyrvän ja pillun perusteella.
Voihan niinkin tehdä, mutta tyhmää se on silti.
Peace,
A
-
Apollyon kirjoitit niin hienon tekstin, että pystyn löytämään siihen samaistumuspintaa vaikka en olekaan ollut mies itse.
Oli ilo lukea!
Mun tunteet tätä ketjua lukiessa on ollu aika hankalia. Ja silti palaan aina lukemaan tätä ja ilahduttaa aina kun ihmiset puhuu fiksusti ja ymmärtäen sukupuolten moninaisuudesta (myös ja ehkä etenkin cis-sukupuolten moninaisuudesta).
Luulen, että haluan osallistua keskisteluun, koska kinkyys on ollut aina mun seksuaalisuutta eniten määrittävä tekijä
(Eli mulle on seksuaalisesti melko sama mitä sukupuolta partnerini on, jos tarjolla on vaan vaniljaiset aivot niin mun viisari ei jaksa väristä vaikka ois mikä hottis kyseessä),
siksi mulle kai on todella tärkeää ottaa osaa näihin täällä käytäviin keskusteluihin.
Hankalaa on se, että käsite sukupuoli yritetään typistää vain yksinkertaisyettuun biologiaan. Tai siis tottakai on myös kyse biologista ja sepä vasta mielenkiintoista onkin: monissa eläinlajeissa on myös havaittu trans-sukupuoli-tyypillistä käyttäytymistä ja lisäksi joissain lajeissa (mm kaloissa, eräässä peura-lajissa) on ihan selvästi useampia biologisia sukupuolia. Myös ihmisen sukupuoli-kromosomi yhdistelmiä voi parhaaseen tietooni perustuen olla useamman kuin kolmen laisia.
Sitten on tämä gender-asia. Eli sukupuolikokemus, johon liittyy sitten sosiaalinen sukupuoli. Sukupuolen sosiaalinen ilmentämimen, representaatio jne jne. Itse aattelen että kun ihminen on silleen sosiaalisesti aika super kehittynyt eliö niin meillä tää sosiaalinen sukupuoli on aika todella iso siivu meitä määrittävästä sukupuolesta. Niin sen sivuuttaminen tuntuu melko lyhytnäköiseltä.
-
Oma kokemukseni sukupuolestani cis-naisena. Olen aika käytännönläheinen ja suoraviivainen ihminen, en ole koskaan kokenut suurta tarvetta pohdiskella sukupuoltani. Kasvatuksessani minua on kannustettu tekemään asioita joita haluan, riippumatta siitä mielletäänkö ne naisten vai miesten jutuiksi. Samoin seksuaalisuudessani olen tehnyt kaikenlaista sekä miesten että naisten kanssa. Kokeilut ja mielenkiinnot ovat johtaneet siihen, että olen huomannut pitäväni alistumisesta miehelle ja tykkään saada kovaa cis-miehen munaa.
Muuten tähän keskusteluun haluaisin lisätä sen, että pelkkä lisääntymiskyky ei mielestäni määritä sukupuolta; arvelisin olevani cis-nainen vaikka en pysty tulemaan raskaaksi. Samoin ei-lisääntymisikäiset naiset ovat naisia, vaikka lisääntyminen ei enää onnistu.
-
Nuoret on fiksuja.
Itse olen fyysisesti cis-mies, mutta omaan identiteettiini ei heijastu vahvasti mitkään perinteiset "maskuliiniset" piirteet. Sellaiset kuin olla kova jätkä, fyysinen voima, perheen perustaminen, tms. Jotenkin ne eivät ole koskaan kiinnostaneet minua enkä halunnut mukautua muiden luomaan mieskuvaan. :)
-
Jos tästä syntyy keskustelua niin toivottavasti cissukupuoliset voivat myös kertoa subjektiivisista sukupuolikokemuksistaan, ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän varrella suhteessa itseen tai yhteiskuntaan, jos ovat! Se olisi huikeaa.
Olen mies. Aikuisiällä olen aina tuntenut olevani sellainen. Siksi puheet oletetusta miehuudestani ovat lähinnä hyvinvointiani laskevat.
Pulssini nousee, kun joku henkilö tai (jokin ryhmää) omii määritykset itselleen. Puhekielen yleistykset siitä, että "miehet ovat sellaiset ja naiset ovat tuollaiset" yleensä ahdistavat.
En oikein osa käsittää, että luonne tai harrastukset vaikuttaisivat sukupuoleen.
Itse olen lähtökohtaisesti harmoniaan pyrkivä (varsinkin kasvokkain), minkä stereotyyppisesti liitetään naisiin. Harrastuksina on ollut mm. omien runokirjojen julkaisu, paritanssia, sisustamista sekä vaikkapa puutarhassa ruusujen kirvoilta suojelemista. Stereotyyppisesti ei kai niin miehisiä harrastuksia, mutta koen edelleen olevani mies ja tyytyväinen siihen. Kunhan kukaan ei ala minulle selittämään, millainen on se mystinen "oikea" mies.
Pari lastakin on siitetty, mutta se tekee minusta ensisijaisesti isän, eikä miehen. IMHO.
-
Lapseni menee yläasteelle syksyllä ja nyt siellä järjestettiin infotilaisuus vanhemmille eri opiskelu painotuksiin hakemisesta. Minusta oli mukava huomata että siellä puhuttiin tyttö/ poikaoletetusta.
Miksihän ei puhuta pelkästään oppilaista?
Vanhemmat kyseli esim että missä suhteessa tyttöjä ja poikia hakee eri painotuksiin opiskeleen ja missä suhteessa niitä on luokissa ym. Ja siinä sitten sanoivat tyttö ja poikaoletetuista. Ja tämäkin vissiin sen takia että oppilaat itse huomauttavat opettajia ettei ne voi puhua pojista ja tytöistä.
Okei - jännää, että tällainen lähestymistapa kiinnostaa vanhempia, ei tullut mieleeni.
Minusta tuntu että monet vanhemmat oli hämmentyneitä kun opettajat alko puhumaan tyttö ja poikaoletetuista. Tai sit olivat hämmentyneitä siitä et oppilaat itse on siitä huomauttanut opettajia.. En tiä.
Tarkoitin, että mikä niissä suhdeluvuissa on kiinnostavaa :)
Se puolestaan kuulostaa kivalta, että nuoret opastivat vanhempiaan.
-
Jos tästä syntyy keskustelua niin toivottavasti cissukupuoliset voivat myös kertoa subjektiivisista sukupuolikokemuksistaan, ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän varrella suhteessa itseen tai yhteiskuntaan, jos ovat! Se olisi huikeaa.
Olen mies. Aikuisiällä olen aina tuntenut olevani sellainen. Siksi puheet oletetusta miehuudestani ovat lähinnä hyvinvointiani laskevat.
Pulssini nousee, kun joku henkilö tai (jokin ryhmää) omii määritykset itselleen. Puhekielen yleistykset siitä, että "miehet ovat sellaiset ja naiset ovat tuollaiset" yleensä ahdistavat.
Mun oma kokemus on myös että sillon kun puhutaan oletuksia kenen tahansa yksilön sukupuolesta (sex ja/tai gender) niin se on yleensä aika ahdistavaa. Mua itseäni ainakin ahdistaa aina kun joku muu yrittää määritellä jotain ominaisuuttani minulta kysymättä. (Trans-ihmisenä kohtaan tätä päivittäin.)
Siksi silloin kun puhutaan _yleisellä_tasolla_ on ihan viisasta käyttää sanoja poika- tai tyttöoletettu (tai mies- tai naisoletettu) in case jostain syystä sukupuoli-jaoista on jostain syystä mielekästä puhua. Tälläinen puhe ei kohdistu kehenkään yksilöön henkilökohtaisesti, eikä pyri määrittelemään ketään. Se myös avaa tilaa sille, että vaikka ulkonäkösi/sotusi perusteella sukupuolesta voidaan tehdä päätelmiä, ne saattavat olla myös virheellisiä.
-
Jooh, on kyllä mennyt monella yleistä sukupuoliteoriaa kirjoittavalla täällä puurot ja vellit sekaisin, ja voiko siitä ketään syyttää, kun suomenkielessä on vain yksi sana: sukupuoli. Sukupuolella voidaan kuitenkin katsoa olevan monia ulottuvuuksia, ja englanniksi tämä avautuu ehkä selkeämmin.
SEX on anatominen sukupuoli, johon kuuluvat sukuelimet, kromosomit sekä ns. toissijaiset sukupuolitunnusmerkit, jotka nekin ovat monesti kulttuurisidonnaisia. Näihin tunnusmerkkeihin lasketaan usein esimerkiksi matala tai korkea ääni, rintojen koko ja koostumus, sekä kehon ja kasvojen karvoitus.
Osittain kulttuurisidonnaisia toissijaisista tunnusmerkeistä tekee se, että kaikissa kulttuureissa esimerkiki karvattomuutta ei liitetä naiseuteen eikä sitä pyritä korostamaan apuvälineillä. Joitain kehollisia ominaisuuksia saatetaan myös yksinkertaisesti lakata pitämästä sukupuolitunnusmerkkeinä: historian saatossa suurta otsaa pidettiin naistyypillisenä ja sitä pyrittiin korostamaan nyppimällä hiuksia, mutta enää otsan koolla ei tietääkseni ole tekemistä naisellisuuden kanssa.
Anatominen sukupuoli on se, jota monet pitävät ainoana sukupuolen ulottuvuutena, ja monet tieteeseen perehtymättömät myös luulevat sen olevan kahtiajako eli dikotomia. Kuitenkin kun tarkastellaan asiaa yksilötasolla ja tieteellisellä tarkkuudella, huomataan että sekin on spektri tai pikemminkin mosaiikki, ja varsin hämärä sellainen; syntymässä mieheksi määritellyllä henkilöllä saattaa olla isommat rinnat (ja enemmän maitorauhaskudosta) kuin naiseksi määritellyllä; naiseksi syntymässä määritellyksi henkilöllä taas saattaa kasvaa kasvoissa vahvempaa karvoitusta tai tujumpi testosteronituotanto, kuin mieheksi syntymässä määritellyllä; ihmiset saattavat olla eri tavoin lisääntymiskyvyttömiä. Harva meistä ylipäätään on tietoinen omasta kromosomiyhdistelmästämme, ja myös sisäisten lisääntymiselimien kohdalla saattaa tulla uutta tietoa vielä aikuisiälläkin.
Anatomisen sukupuolen kahtiajakoajatuksesta tekee kinkkisen paitsi sen mosaiikkisuus, myös se että siihen lasketut piirteet saattavat muuttua elämän varrella joko ikääntymiseen liittyvistä syistä, sairauden tai onnettomuuden perusteella, tai lääketieteellisen väliintulon seurauksena. Harva oikeastaan tietää, mitä tarkoittaa “biologisella/ruumiillisella/anatomisella” sukupuolella silloin, kun sanoo, että sen perusteella voi päätellä oman sukupuolensa.
Jos ihmisen sukupuoli määrittyy pelkästään kehon perusteella, mitkä piirteet jyräävät toisten yli?
Kun kerran ajatusleikkejä himoitaan, niin pohditaan näitä kysymyksiä:
- Jos sukupuoli määritellään ulkoisten sukuelinten perusteella, onko peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, jos hän menettää sukuelimensä tapaturman vuoksi?
- Jos ei, niin onko mikropeniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, kuin ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies?
- Jos ei, niin onko ilman kiveksiä ja penistä syntynyt mies yhtä mies kuin edellämainitut miehet, mikäli hänen kromosomiyhdistelmänsä on XY?
- Jos on, onko ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies kuin edellinen, jos hänen kromosomiyhdistelmänsä on XX?
Entä hormonit, eivätkös ne ole aika selkeät? Naisillahan on estrogeeni ja miehillä testosteroni. Mutta:
- Jos peniksen ja XY-kromosomiparin kanssa syntyneellä miehellä on teini-iässä ongelmia testosteronituotannon kanssa niin, että hän joutuu aloittamaan hormonikorvaushoidon saadakseen äänenmurroksen ja parran, onko hän vähemmän mies kuin ne, joiden testosteronituotanto ei tarvitse lääketieteellistä tukea?
- Jos syntymäpeniksen ja XY-kromosomiparin omistavan miehen estrogeenituotanto on niin suurta että hänelle kehittyy rinnat, onko hän vähemmän mies?
- Entä ovatko ihmiset vähemmän miehiä/poikia ja naisia/tyttöjä silloin, kun heidän hormonituotantonsa lapsuudessa ja ikääntyessä on vähemmän selkeää?
Entä jos synnytysosastolla henkilön sukupuoli määritellään naiseksi ulkoisten sukuelinten perusteella, mutta myöhemmin paljastuu, että hänellä on XY-kromosomipari ja androgeeniresistenssi, jonka seurauksena hänen kehonsa kehittyy ns. naistyypillisesti. Kenen asia on silloin päättää, mikä hänen juridinen sukupuolensa tulisi olla?
Jos sanotaan, että selkeä sukupuoli ei muodostu vain yhdestä anatomisesta piirteestä vaan tietystä yhdistelmästä, mikä yhdistelmä se on? Onko mies sellainen, joka on syntynyt peniksen kanssa, jolla on XY-kromosomit, ja jonka testosteronituotanto ei tarvitse ulkopuolista tukea? Voiko jonkun näistä palasista poistaa, ja jos, niin minkä? Entäs sitten taas se, että useimmat suomalaiset eivät tiedä omaa kromosomipariaan, koska sitä ei testata synnytyslaitoksella?
https://www.scientificamerican.com/article/the-new-science-of-sex-and-gender/ Tässä on katsaus aiheeseen, ja artikkelin loppuun on listattu monia hyödyllisiä linkkejä, jos asia kiinnostaa.
GENDER on henkilön oma kokemus sukupuolestaan, ja se saattaa perustua hänen sukuelimiinsä, hänen saamaansa kasvatukseen tai sitten johonkin aivan muuhun. Tätä ei voi määritellä ulkopuolelta, ja vaikuttaa siltä, että cissukupuolistenkin keskuudessa sukupuolikokemuksia on yhtä monta kuin on ihmistäkin.
(Itse puhun sukupuolikokemuksestani silloin kun puhun sukupuolestani, koska omalla kohdallani sukuelimieni laatu on merkityksellinen vain niissä ihmissuhteissa, joissa käyttelen genitaaleja seksiin, ja toki lääkärissä asioidessa silloin, kun tieto on jotenkin olennainen hoidon kannalta. Muiden puolesta en puhu enkä halua arvottaa sukuelinten merkitystä kenenkään muun henkilön sukupuolen määrittäjänä.)
Omaa sukupuoltaan voi viestiä ympäristölle mm. pukeutumisella, elekielellä, nimellä, puhetavalla tai sitten ihan vain ilmoittamalla. Omasta mielestäni “gender” on kaikkein olennaisin ja suoraviivaisin ulottuvuus sukupuolessa, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen (lääkäriasiat ja genitaaliseksi ovat sitten asia erikseen), ja mielestäni kaikkien itsemääriteltyä sukupuolta tulisi kunnioittaa, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista, cis- tai trans- tai intersukupuolista tai muihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä.
Hämmentävän usein törmää cissukupuolisten kohdalla pelkoon, että transmiesten, transnaisten, muunsukupuolisten ja sukupuolettomien itsemäärittelyn kunnioittaminen jotenkin vaarantaisi cissukupuolisten henkilöiden sukupuolen vakavastiotettavuuden. Ehkä samaa ilmiötä on myös se, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ajatellaan perustuvan jonkinlaiseen sukupuolten häivyttämiseen tai kieltämiseen. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tarkoitus on kuitenkin päinvastainen; sen periaatteena on antaa tilaa jokaisen ihmisen sukupuolelle tai sukupuolettomuudelle ja sen ilmaisemiselle. Jokainen ihminen siis pyritään sukupuolittamaan tavalla, jolla hän itse tahtoo tulla sukupuolitetuksi. Myös cismiehet ja cisnaiset.
Genderiin kuuluu monissa lähteissä myös SOSIAALINEN SUKUPUOLI. Se on sukupuolen ulottuvuus, joka muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Käytännössä se muodostuu esimerkiksi siitä, kutsuvatko ihmiset sinua mieheksi vai naiseksi vai joksikin muuksi, mitä oletuksia he sinusta tämän perusteella tekevät ja mitä pronomineja he sinusta käyttävät mikäli kyseessä on sukupuolitettu kieli. Jos sosiaalinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön sukupuolikokemuksen kanssa, aiheutuu siitä monesti tuskaa.
Meidän kulttuurissamme sosiaalinen sukupuoli yleensä oletetaan erilaisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella ennen kuin tiedetään, mikä henkilön oma kokemus on. Oletus riippuu täysin olettajan omista mielipiteistä ja ajatusmalleista; joku saattaa olettaa henkilön mieheksi matalan äänen ja parran perusteella, joku taas tekee oletuksen henkilöä tapaamatta nimen perusteella, ja joku saattaa sukupuolittaa toisen hiusten pituuden ja vaatetuksen perusteella.
(Omalla kohdalla eri ihmiset sukupuolittavat mut samankin päivän aikana eri tavoin. Esimerkiksi kerran odotushuoneessa istuskellessani mut sukupuolitettiin ensin mieheksi, ja kymmenen minuutin päästä toisen henkilön toimesta naiseksi. Pari kertaa kun oon kysynyt tietä vessaan, mulle on neuvottu reitti sekä miesten- että naistenvessaan. Tällä tavalla elellessä tulee todella tietoiseksi siitä, että sosiaalinen sukupuoli on todellakin katsojan silmässä.)
Kulttuurista ja alakulttuurista riippuen sosiaalista sukupuolta tulkitaan eri tavoin ja siihen liittyy erilaisia aikakauden mukaan vaihtuvia kirjoittamattomia sääntöjä, joista poikkeamisella saattaa olla rankkojakin seurauksia tai sitten se saattaa kirvoittaa ihailua. Jos tulkittu sukupuoli ei ole yksiselitteinen, tai jos ihminen toimii tulkitsijan mielestä ristiriitaisesti sukupuoleensa nähden, seurauksena voi olla syrjimistä, nimittelyä tai jopa väkivaltaa. Esimerkiksi cismiestä saatetaan pilkata, jos hän pukeutuu hameeseen tai korkokenkiin, tai cispoikaa saatetaan vanhempien toimesta nuhdella, jos hän haluaisi leikkiä barbeilla. Naiseksi oletettua taas saatetaan tituleerata “hyväksi jätkäksi” kohteliaisuusmielessä, millä ei toki ilmaista että hän olisi sukupuoleltaan mies, vaan että hän poikkeaa positiivisilla tavoilla naisen stereotyypistä.
Sosiaalinen sukupuoli ja siihen liittyvät seuraukset ovat siis myös kovin häilyviä ja riippuvat ympäröivästä kulttuurista, yksittäisistä ihmisistä ja jopa kellonajasta ja sijainnista. Joissain perheissä ei todellakaan nuhdeltaisi cispoikaa, joka haluaisi leikkiä barbeilla, vaan ostettaisiin hänelle moisia lahjaksi. Kaupungilla hameessa ja korkokengissä kulkeva cismies taas luultavasti saisi olla melko rauhassa, jos oleskelisi esimerkiksi päiväsaikaan kirjastossa. Jos hän taas menisi perjantaiyönä baariin, voisi olla toinen ääni kellossa. Ympäröivien ihmisten suhtautuminen todennäköisesti vaihtelisi myös sen mukaan, tulkitsisivatko he pukeutumisen syyksi esimerkiksi polttaripilan vai henkilön vilpittömän halun pukeutua kuten pukeutuu.
Kulttuurin sisällä on myös alakulttuureja, joissa sosiaalisella sukupuolella saattaa olla vähemmän merkitystä kuin valtakulttuurissa, tai se saattaa muodostua eri tavalla ja tarkoittaa eri asioita. Esimerkiksi queer-piireissä on yleinen käytäntö olla olettamatta muiden sukupuolta, ja englanninkielisissä queer-piireissä usein kysytään, mitä pronomineja henkilö haluaa itsestään käytettävän. Queer-piireissä myös sukupuoliroolien merkitys vuorovaikutuksessa, ihmissuhteissa ja työnjaossa on vähemmän korostunut, minkä vuoksi myöskään sukupuolen olettamisella ei ole yhtä merkittävää funktiota kuin heterokulttuurissa.
SUKUPUOLIDYSFORIA on asia, josta usein puhutaan transsukupuolisten ja/tai muunsukupuolisten henkilöiden kohdalla. Dysforia on euforian vastakohta ja tarkoittaa voimakasta pahaa oloa ja kokemusta siitä, että asia X on pahasti pielessä. Sukupuoleen liittyvä dysforia saattaa kohdistua joko sosiaaliseen sukupuoleen, sukuelimiin tai toissijaisiin sukupuolitunnusmerkkeihin, tai kaikkiin tai osaan näistä. Toisin kuin jossain aiemmassa viestissä väitettiin, kaikki transsukupuoliset eivät koe kaikenkattavaa kehoon kohdistuvaa dysforiaa. Hyvin usein sosiaalinen sukupuoli on se, jota pyritään ensisijaisesti korjaamaan.
Myös cissukupuoliset ihmiset voivat kokea vaihtelevantasoista sukupuolidysforiaa, esimerkiksi jos cismiestä luullaan vaikkapa korkean äänen ja hiustyylin perusteella jatkuvasti naiseksi, tai jos cisnainen tuntee kehonsa esimerkiksi pituuden tai muodon vuoksi liian miehekkääksi.
---
Tästä tuli nyt ihan hirveä wall of text. En ole tutkija, mutta sukupuoli ja sen fyysiset ja kulttuurilliset ulottuvuudet on olleet mun erityismielenkiinnon kohteena n. 15 vuotta, joten jaan mieluusti sitä tietoa mitä on vuosien saatossa karttunut empiirisin ja akateemisin keinoin. Jos jollakulla on tarkennuksia tai korjauksia näihin määrittelyihin, niin jakakaa ihmeessä.
Ps. Alun “puurot ja vellit sekaisin”-kommentti ei sitten koske ketään, joka on kertonut omista henkilökohtaisista sukupuolikokemuksistaan, vaan ne ovat olleet todella kiinnostavaa luettavaa ja on ihanaa että ihmiset ovat lähteneet avaamaan mietteitään.
-
Hyvä ja kattava teksti Ninth, kiitos siitä! :)
En itse henkilökohtaisesti määrittele sukupuoltani lisääntymisen tai siihen käytettävien elimien kautta. Eikä lisääntyminen nyt yleensäkään ole ollut mitenkään oleellinen osa mun identiteettiä.
Mun identiteetti koostuu siitä mitä mä tunnen. Olen muunsukupuolinen. Olen queer. Olen femme. Mun sukupuoli on monivivahteinen vyyhti erilaisia identiteettiin liittyviä aspekteja, ja tapoja ilmaista sitä ja itseäni.
Tämän tajuamisessa on kestänyt pitkään, koska mut on kasvatettu ajattelemaan sukupuoli yksinkertaistettuna binäärisenä ja vain biologisena mies-nainen jakona. Ja oman identiteetin prosessointi on tästä johtuen aiheuttanut hämmennystä. Joten olen vasta äskettäin oikeasti päässyt sinuiksi asian kanssa, ja samalla sinuiksi itseni kanssa.
-
Tämä otsikko sivuaa myös essentialismin ja konstruktivismin käsitteitä. Ensimmäinen liitetään yleensä poliittiseen oikeistoon ja jälkimmäinen vasemmistoon. Olen itse kallellani essentialismiin, vaikken allekirjoita kaikkea konservatismia joka siihen usein linkittyy. Maailma on loppupeleissä sen verran iso, etten koe velvollisuudeksi omata selkeää ja loppuun hiottua mielipidettä jokaiseen asiaan, tämä on yksi niistä.
-
Ensinnäkin kiitos Ninth terminologian selvennyksestä ja pitkästä infopläjäyksestä aiheeseen liittyen. Auttaa varmasti jatkamaan keskustelua.
Keskustelu on lähtenyt liikkeelle aika odotusten mukaisesti. Muutama henkilö viitannut juurikin genitaaleihin ja kromosomeihin liittyen ja nostan nyt siis sen näkökulman esiin.
Evoluutiobiologisesti ja evoluutiopsykologisesti katsottuna jako on sinällään selvä, sillä uros-naaras malli on ylivoimaisesti toimivin jälkeläisten hankkimisen ja evoluution suhteen... Ja siinä kaikki. Yksilötasolla se ei sinänsä anna minkäännäköistä arvolauseketta että kuinka yksilön tulisi toimia, tai edes kuinka yhteiskunnan kuuluisi yksilöitä tukea. Aivan kuten seksuaalisen suuntautumisen suhteen tai lapsettomien henkilöiden suhteen, meillä ei tulisi vapaana yhteiskuntana olla mitään syytä rajoittaa yksilöiden ratkaisuja tämän asian suhteen, ei edes sen suhteen mitä termejä he itsestään käyttävät. Biologian puolelta taas kuten aiemmin sanoin ja Ninth tuossa pitkässä viestissään myöskin teki selväksi niin se ei olekaan ihan niin yksinkertainen asia. Ja vaikka moni puhuikin nimenomaan genitaaleista niin muisti vielä mainita kuinka se mieheys on myös performatiivista. Kuinka moni tuntee mieheytensä esimerkiksi vahvemmin ollessaan isällinen lapselleen, tai tehden muita mieheyteen liittyviä juttuja?
Pointtini on että tietyssä kontekstissa uros-naaras jaottelu on se toimiva mistä keskustellaan. Tai ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Sosiaalisesti jo tässäkin keskustelussa on paljon muodostunut mielipiteitä siitä mitä naiseus ja mieheys tarkoittaa. Omalla kohdallani omat genitaalit ja niiden käyttäminen ovat yksi asia mikä vahvistaa mieheyden tunnettani ja sukupuoli-identiteettiäni. Toisaalta taas naiseuteni vahvistuu sekä vaatetuksen, laittautumisen että käytöksen myötä, ja oma käytös taas peilaa tätä identiteettiä. Ja mitä enemmän mietin omaa kokemustani, luen julkaisuja ja tutustun ihmisiin, niin sitä vakuuttuneempi olen että yksinkertainen "sukupuoli/sukupuoli-identiteetti" jaottelu ei riitä kielellisesti, kuten jo jonkin verran tässäkin keskustelussa on ollut havaittavissa. Jokatapauksessa sukupuolen moninaisuutta kokevien identiteettiä ja kokemusta ei ole syytä vähätellä vertaamalla esimerkiksi esineisiin. Kuten kolumnissa kirjoitin, sille kielelliselle tutkimiselle on pätevä syy, vaikka sanasto ei tunnu suoraan omaan kieleen sopivalta.
Tämä otsikko sivuaa myös essentialismin ja konstruktivismin käsitteitä. Ensimmäinen liitetään yleensä poliittiseen oikeistoon ja jälkimmäinen vasemmistoon. Olen itse kallellani essentialismiin, vaikken allekirjoita kaikkea konservatismia joka siihen usein linkittyy. Maailma on loppupeleissä sen verran iso, etten koe velvollisuudeksi omata selkeää ja loppuun hiottua mielipidettä jokaiseen asiaan, tämä on yksi niistä.
Essentialismia ja konstruktivismia nimen omaan. Molemmat näkökulmia mitä kautta tutkitaan todellisuutta, ja konstruktivismi tavallaan niistä uudempi. Lähinnä vaikka konstruktivismiin olenkin kallellaan, näen myös paljon pointteja joissakin konservatismin puolissa ja essentialismissa. Ja en usko että kummaltakaan puolelta löytyy kaikkiin asioihin vastauksia. Väheksyminen, halveeraaminen ja mitätöinti taas ei ole moraalisesti perusteltavissa vaikka kuinka essentialistisesti aiheesta ajattelisikin.
-
Itselle melko ajankohtaista pohdiskelua sukupuoli, ja sen hankaluus. Androgyyniksi miellän itseni jos joku termi pitää keksiä. Lisääntymismielessä olen uros. Mutta sukupuolelta en koe mies sanaa kovin sopivaksi, tuntuu hassulta. Melkeen yhtä hassulta tuntuu nainen sana. Mutta siinäpä ne vaihtoehdot on virallisissa papereissa, jompikumpi pitäis valita. Feminiinimpään suuntaan on keho menossa hormonien ja parran laseroinnin myötä, mutta silti se nainen on liian ääripäästä.. tai siltä se tuntuu ainakin tällä hetkellä. Mielen osalta olen oma itseni, muut saa määritellä sen miten haluaa.
Turhauttaa koko sukupuoli. Sais mun puolesta poistaa sanakirjasta koko merkinnän, liikaa asioita liitetty yhteen sanaan ::)
Itse kun puhun sukupuolesta ajattelen lähinnä sitä miten ilmentää itseään ulospäin ja millainen sisäinen maailma on. Mutta ennen kaikkea se millaiseksi itsensä kokee. Jos kokee olevansa mies, niin sitten on mies jne. Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi.. ehkä sillä jo onkin joku vastine?
Sit on vielä haasteena se kun jokainen kokee sanan mies, nainen, muunsukupuolinen, trans jne.. erilailla. Keskustelut menee hankalaks kun puhutaan eri asioista. Jollekin esim mies on vaan siitin josta tulee spermaa. Jollekin se edustaa misogynistä sortoa. Jollekin se on lämmin turva joka huolehtii läheisistään. Ja jollekin se on ehkä kekseliäisyyttä ja tekniikkaa edustava, tai pelkkä XY kromosomipari.. jne. Kaikki kuitenkin käyttää yhtä ja samaa sanaa, hassua.
Voiskohan hieroglyfit ottaa taas käyttöön, eiks kuva ollut tuhat sanaa (http://betoniviidakko.com/images/emoticons/thinking.gif)
-
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..
Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.
Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.
-
Mää aattelin käydä luopumassa sukupuolestani jahka täytän 30. Se on tympeää kun joutuu odottamaan vasektomiaa siihen asti. Pitää varmaan alkaa valmistautumaan minäkuvani murrokseen kun lisääntymiskyky yhtäkkiä katoaa.
-
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..
Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.
Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.
https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa. Huomautan myös, että ennen tätä ihmislaumaa oltiin liitetty sukupuoleen hyvin paljon asioita mitkä erosivat genitaaleista ja kromosomeista.
Tai toisin sanottuna ne ketkä näkevät sukupuolen kattavan kaikki biologiset faktat aina genitaaleista aivorakenteeseen ja hormoonitasapainoon asti, niin he näkevät sukupuolen olevan näiden kaikkien muuttujien summa. Kun taas osa porukasta haluaa nähdä vain nämä yksi tai kaksi muuttujaa. Onko ensimmäiselle sitten sukupuoli-identiteetti ja jälkimmäiselle sukupuoli pätevät sanat niin.. ehh, ei oikeastaan, koska kuten ylempänä sanoin niin sukupuoleen on liitetty jo todella paljon asioita mitkä eivät sieltä niin vain katoa. Tässä vaiheessa väittäisin että lisääntymisen puoleen sukupuolelle on pätevämpää keksiä oma terminsä. Toisaalta sukupuoli etymologialtaan olisi loogisesti siihen viittaava jo entuudestaan, mutta sitten pitäisi vääntää taas uudestaan että sukupuoli kattaisi vain lisääntymisaspektin.
-
Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.
https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa.
Huomauttaisin että haluttomuudelle opiskella erilaisten alakulttuurien slangeja on muitakin mahdollisia syitä kuin tyhmyys. Ja sekö on viisain, joka tietää obskuureimmat lainasanat, joilla muita nuijia?
Voiko keski-ikäinen valkoinen heteromies edes osata riittävästi sanastoa, ja olla riittävän nöyrä alati lisääntyvien vaatimusten edessä, ettei pidettäisi vihollisena?
-
Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.
https://rationalwiki.org/wiki/Argument_from_incredulity eli ei välttämättä transfoobista, mutta jättää sinänsä heikoille keskustelussa.
Huomauttaisin että haluttomuudelle opiskella erilaisten alakulttuurien slangeja on muitakin mahdollisia syitä kuin tyhmyys. Ja sekö on viisain, joka tietää obskuureimmat lainasanat, joilla muita nuijia?
Voiko keski-ikäinen valkoinen heteromies edes osata riittävästi sanastoa, ja olla riittävän nöyrä alati lisääntyvien vaatimusten edessä, ettei pidettäisi vihollisena?
Minä en sanonut sinua tyhmäksi, tosin ymmärrän miksi saattaisit näin tulkita. Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna. Kaikki me tehdään argumenttivirheitä, se ei todellakaan ole älykkyydestä kiinni. Niiden karsiminen vain on hyödyllistä mikäli haluaa saada parempaa keskustelua aikaan, varsinkin jos halutaan keskustella siitä miten asiat oikeasti on.
Sanasto, termit ja käsitteet on hyödyllistä osata mikäli haluaa osallistua keskusteluun. En minä ainakaan alkaisi neuvomaan paleontologia hommassaan, kun en osaa nimetä edes eri aikakausiin liittyviä maakerroksia tai erilaisia keinoja varmentaa luiden ikää. Ja kun viittaat nöyryyteen ja vihollisuuteen niin... no yritin kyllä kolumnissa juurikin vihjaista että nöyrempiä tässä olis tavallaan hyvä olla kaikkien ja ymmärtää miksi nämä kaikki asiat on hankalempia sulattaa, mutta jos on hankala sulattaa tai ei ymmärrä miksi ihmiset toimii niin kuin toimii, niin ei asettuisikaan itse viholliseksi vaan olisikin mielummin katsomossa. Koska painijoita riittää, ja molemmille puolille löytyy kyllä sakkia kenellä on termit ja käsitteet enemmän tai vähemmän hallussa.
-
Lisääntymis näkökulma on mulle vaan biologiaa, sillä pitäis kyl olla oma termi..
Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.
Tää on vähän sitä samaa kun puulle tuli aikoinaan kaikenlaisia tehdastekoisia kilpailijoita joita myytiin samalla nimellä, ja nyt on tarpeen erottaa luonnonluoma puu termillä massiivipuu. Sama aidon nahan kanssa, kun jotkut haluaa sanoa pintakuvioitua vinyyliä nahaksi. Ja nyt pitäisi kaikkien sanoa luomusukupuolta cis-etuliitteellä, ilmeisesti samasta syystä. Kai. Tää kaikki on mulle aika epäselvää, ja ilmeisesti se tekee musta transfoobikon tai jotain. Ihan sama.
Tähän väliin haluaisin kommentoida sen verran, että sekä transsukupuolisuus että cissukupuolisuus ovat cissukupuolisten (tai ainakin julkisen itseilmaisunsa perusteella sellaisiksi oletettavien henkilöiden) kehittämiä käsitteitä. Nää ei oo käsitteitä jotka transsukupuoliset kehittivät erottuakseen muista, vaan alkujaan nimenomaan lääkärit jotka olivat itse cissukupuolisia kehittivät transsukupuolisuuden käsitteen erottaakseen transsukupuoliset niin sanotusti "normaaleista" ihmisistä. Myöhemmin sitten taas seksuaalitieteilijät kehittivät cissukupuolisuuden käsitteen neutraaliksi vastapariksi transsukupuolisuudelle. Molemmat termit ovat vasta tämän myötä myöhemmin löytäneet tiensä sukupuolivähemmistöjen itsensä käyttöön.
-
Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna.
Argument from incredulity on linkkisi mukaan muotoa en ymmärrä asiaa X, joten se ei ole totta, kun taas oma argumenttini oli mallia en ymmärrä asiaa X, enkä omaa suunnitelmia tehdä asialle mitään. En tunnusta tuota logiikkavirheeksi, vaan ihan puhtaaksi apatiaksi.
Tämä on kyllä niin kamalaa finglishiä, että ehdotan että säästetään kaikki tältä ja siirrytään suoraan mittaamaan penisoletettuja tai jotain.
-
Sukupuoli on se termi. Tää sekaannus johtuu just siitä, kun lauma ihmisiä päätti käyttää samaa sanaa omasta sisäisestä tunnetilastaan sukupuolen suhteen, kun olivat liian laiskoja keksimään omaa.
Tähän väliin haluaisin kommentoida sen verran, että sekä transsukupuolisuus että cissukupuolisuus ovat cissukupuolisten (tai ainakin julkisen itseilmaisunsa perusteella sellaisiksi oletettavien henkilöiden) kehittämiä käsitteitä.
Uskon tämän. Uskon myös, että koko konsepti siitä, että sukuelimet, kromosomit ja tunne omasta sukupuolesta ovat erillisiä asioita on puhtaasti transmaailmasta. Ja meidän kielessämme kun on vain se yksi sana sukupuolelle, ja se perinteisesti liittyi aika selkeästi sukuelimiin, niin sen sanan uudelleenmäärittely joksikin mielentilaa tarkoittavaksi voi viedä aika kauan aikaa. Varsinkin jos keinona on painostus marginaalifoorumeilla.
-
Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna.
Argument from incredulity on linkkisi mukaan muotoa en ymmärrä asiaa X, joten se ei ole totta, kun taas oma argumenttini oli mallia en ymmärrä asiaa X, enkä omaa suunnitelmia tehdä asialle mitään. En tunnusta tuota logiikkavirheeksi, vaan ihan puhtaaksi apatiaksi.
Tämä on kyllä niin kamalaa finglishiä, että ehdotan että säästetään kaikki tältä ja siirrytään suoraan mittaamaan penisoletettuja tai jotain.
Eli tarkoituksellinen ymmärtämättömyys, ja vielä leveilet sillä. Ja silti päätät osallistua keskusteluun ja vielä uhriudut shoutboxissa? Jos nämä aihealueet triggeröi noin pahasti, niin ehkä kannattaisi vain välttää niitä?
-
Hirmu hienosti kyllä taas sinniteltiin ennen kuin tultiin pääkallopaikalle päästelemään aivopierupasuunaa, pisteet tavallaan siitä ;D
Minusta on alati kiehtovaa, millaista kekseliäisyyttä ja retoriikkaa löytyy toisten ihmisten loukkaamiseen, mutta jos kyseeseen tuleekin toisen tunteiden ja kokemuksen huomioiminen niin ollaankin yhtäkkiä täysin kädettömiä. Vielä pahempaa, itse niin alistettuja kun ei mitään saa enää sanoa eikä tehä, eikä tule kysymykseenkään että asia sovittaisiin ja jatkettaisiin puolin ja toisin eteenpäin.
Eihän näitä perusasioita tankatakaan kuin taaperoikäisestä lähtien, mutta näemmä ei ole riittävää sekään kaikille.
Äärimmäisen tärkeää tietoa ja hienoa kokemusten jakamista tässä ketjussa kuitenkin suuressa enemmistössä, kiitos! :love:
-
Huomautin vain että argumenttisi on de-facto argumenttivirhe englanniksi nimenltään argument from incredulity. Argumenttisi ei siis ole pätevä loogisesti tarkasteltuna.
Argument from incredulity on linkkisi mukaan muotoa en ymmärrä asiaa X, joten se ei ole totta, kun taas oma argumenttini oli mallia en ymmärrä asiaa X, enkä omaa suunnitelmia tehdä asialle mitään. En tunnusta tuota logiikkavirheeksi, vaan ihan puhtaaksi apatiaksi.
Tämä on kyllä niin kamalaa finglishiä, että ehdotan että säästetään kaikki tältä ja siirrytään suoraan mittaamaan penisoletettuja tai jotain.
Eli tarkoituksellinen ymmärtämättömyys, ja vielä leveilet sillä. Ja silti päätät osallistua keskusteluun ja vielä uhriudut shoutboxissa? Jos nämä aihealueet triggeröi noin pahasti, niin ehkä kannattaisi vain välttää niitä?
Älä nyt hermostu. Kaikki me tehdään argumenttivirheitä, se ei todellakaan ole älykkyydestä kiinni.
En muista uhriutuneeni shoutboxissa, mutta muistan kyllä hupailleeni tänään juttunurkassa. Jotenkin mut tulkitaan aina täällä vihaiseksi, keittiöpsykologi saattaisi tulkita projisoinniksi.
-
Sukupuolella ei ole koskaan ollut mulle suurempaa väliä, eikä sitä myöten niihin liittyvä terminologiakaan ole mulle kauheen tuttua. Oon aina käyttänyt tyttö/poika, nainen/mies jaottelua ihan täysin ajattelematta asiaa. Vasta tänne Baariin liittymisen jälkeen oon tutustunut tarkemmin esim. muunsukupuolisen käsitteeseen ja termi cis-sukupuolinenkin piti googlettaa. Vieläkin kämmäilen esim. puhumalla puolisolleni sukupuolen vaihtamisesta korjaamisen sijaan, tai tekemällä oletuksia sukupuolesta fyysisten piirteiden mukaan. Joten jos joskus jotakin asialla loukkaan, se ei johdu siitä että haluaisin, en vaan muista käyttää oikeita termejä! Pahoittelen.
Olen siis fyysiseltä sukupuoleltani nainen ja viihdyn kropassani. Viihtyisin kuitenkin todennäköisesti ihan yhtä hyvin, vaikka mulla olisikin miehen fyysiset piirteet. En oikein osaa selittää asiaa, mä oon vaan mä. Oon tätä kirjoittaessani yrittänyt googletella ja sovittaa itteeni johonkin lokeroon, mut en vaan oikein samaistu mihinkään. Onko sukupuolihuolimaton oikee termi? Vai oonko jonkin sortin queer? Tarviiko ihmisen alkaa määritellä itseään mitenkään? Voiko vaan tyytyä siihen määritelmään mihin on tottunut, koska on laiska?
-
En nyt oikein ymmärrä mikä tuossa violettan seuranhaku ilmoituksessa herättää närää?
Transhenkilöt eivät vastaa anatomialtaan koettua sukupuolta kuten luusto ja keuhkot ovat edelleen alkuperäiset emmekä pysty luomaan uusia sukupuoli elimiä jotka toimisivat kuten tavalliset.
Geenien muokkaus tulee kyllä jossain vaiheessa mahdollistamaan biologisen sukupuolen vaihdon mutta emme ole vielä niin pitkällä.
-
Olen siis fyysiseltä sukupuoleltani nainen ja viihdyn kropassani. Viihtyisin kuitenkin todennäköisesti ihan yhtä hyvin, vaikka mulla olisikin miehen fyysiset piirteet. En oikein osaa selittää asiaa, mä oon vaan mä. Oon tätä kirjoittaessani yrittänyt googletella ja sovittaa itteeni johonkin lokeroon, mut en vaan oikein samaistu mihinkään. Onko sukupuolihuolimaton oikee termi? Vai oonko jonkin sortin queer? Tarviiko ihmisen alkaa määritellä itseään mitenkään? Voiko vaan tyytyä siihen määritelmään mihin on tottunut, koska on laiska?
Mainioita kysymyksiä! Kiitos kun jaoit pohdintoasi. En ole kuullut kyllä sukupuolihuolimaton termistä, mutta voisi todellakin olla mainio tapa kuvailla omaa suhtautumistaan aiheeseen. Ihmisen ei todellakaan tarvitse määritellä itseään mitenkään erityisellä tavalla jos ei koe siihen tarvetta. Käytän sitä lähestymistä oman seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Hiljalleen havaitsin että hetero-määritelmä nyt ei oikeasti päde, mutta en vain nähnyt syytä sen enempää määritellä aiheen puolesta. Kiinnostavat ihmiset kiinnostaa, ja se riittää. Ymmärrän kuitenkin ihmisiä ketkä haluavat määritellä.
-
En ole nyt seurannut ihan koko keskustelua, koska rehellisesti sanottuna monien viestien lukeminen on aiheuttanut minussa todella suurta ahdistusta. Uskon, että tässä on kaikilla kyllä ihan oikeasti tunteita pelissä, ei kai tästä muuten jaksettaisi vääntää. Seuraava ei ole vittuilua, vaan haluaisin ihan aidosti ymmärtää eri osapuolten lähtökohtia käytyyn keskusteluun.
Minulla on muutama kysymys niille, joita tuntuu jollain tavalla häiritsevän sukupuolivähemmistöt ja meihin liittyvä terminologia: mitä te haluatte? En ole oikein päässyt kärryille siitä, että miten asioiden pitäisi teidän mielestänne olla tai mistä tässä tarkalleen ottaen väännetään. Jos saisitte päättää, miten minä transsukupuolisena ja muunsukupuolisena eläisin? Mitä sanoja käyttäisin itsestäni ja kehostani (joka ei vastaa yksiselitteisesti ns. perinteistä mies- tai naiskehoa)? Mitä sanoja käyttäisin cissukupuolisista? Miten valitsisin mitä sukupuolitettuja tiloja käyttäisin? Miten huomioisin elämäni cissukupuoliset parhaiten? Mikä olisi rakentavin suhtautumistapa siihen, että kuulun syrjinnälle alttiiseen vähemmistöryhmään?
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Olisin ihan aidosti kiitollinen jos jaksaisitte vastata kaikkiin tai ainakin osaan kysymyksistä. :love: Saa esittää myös pointteja liittyen sellaisiin asioihin joita en tajunnut välttämättä kysyä.
-
Mistä tulee se niin pakojomainen halu keksiä itselle ja oma "poikkeavuudelle" uusia nimityksiä? Onko se jollain tavalla " siihen on sanaa joten mä oon normaali" ? Luonnossa on miljoona poikkeavuutta mihin ei ole sanaa tai termia, se ei niiten olemassa oloa väärää. Vai 'eneekö se sen julkisen " hyväksynnän" ja "tiedoisuuden lisämisen" vaunun vetäjäksi? Että jos kaikki ei nöykkää hyväksymisen merkikisi, kun ojennat käten ja sanot" Terve, mä oon Janne" ja näytät Jaanalta, niin sitten sä oot vähemmän sinä? Ehkä kannattais ekaksi olla sinut pään sisällä, sitten ei tarvii niitä termejä eikä häiritse, jos jossain kohta on pakko lokeroitua vaikka byrokraattian karvasen kouran kanssa asioidessa.
Jos vaan keskittys oleelliseen ja muistais pitää hauskaakin...
-
Hei Qurat, kiinnostaisi tosi paljon kuulla esimerkiksi sun vastaukset mun kysymyksiin. :)
-
Pohjois-Suomesta kotoisin oleva tuttava kertoi kuin 90-luvulla genret oli 1) hevarit 2) rokkarit 3) homot.
:D ok, tietty surkuhupaisaa, mutta mielestäni sivuaa keskustelua. ”Homo” oli tässä tapauksessa synonyymi kaikille jotka näyttivät epäilyttäviltä, erikoisilta tai vaikeasti lokeroitavilta(?).
-
Sukupuoli ei ole ollut itselleni mitenkään merkityksellinen asia. Se ei ole koskaan määrittänyt omaa toimintaani tai suhtautumistani muiden toimintaan. Kaikki me ollaan yksilöitä ja koetaan itsemme ja muut eri tavoin. En myöskään ole koskaan ajatellut ilmentäväni sukupuoltani toiminnallani, vaan teen ja pukeudun niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä. Identiteettini ilmaisussa sukupuoli ei ole mitenkään olennainen osa, vaikka pukeudunkin usein naisellisesti.
Olen kaiketi cisnainen ja viihdyn yleensä tässä kehossa, mikä mulla nyt sattuu olemaan. Kaiketi siksi, että itselläni ei oikeastaan ole kokemusta omasta sukupuolestani. Olen vain minä. Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin Gitalla tuosta, etten tiedä vaikuttaisiko omaan kokemukseeni, jos itselläni olisikin eri fysiikka. Sanoilla mies ja nainen ei ole itselleni ihmeempää painoarvoa eikä kumpikaan, tai mikään muukaan noista sukupuolta ilmaisevista sanoista, oikeastaan tunnu sen enempää omalta kuin joku toinen sana. Määrittelen itseni naiseksi lähinnä sen takia, että on helpompaa sanoa olevansa sitä sukupuolta, jonka stereotyyppiä muistuttaa ulkoisesti.
Mitä tulee kolumnin aiheeseen muuten, niin en ainakaan itse koe sitä mitenkään vaikeaksi, että joku määrittelee itsensä eri tavalla kuin minä ja käyttää siihen kuvaavaa termiä. En ymmärrä, miksi toisen toiveen kunnioittaminen olisi jotenkin kovin työlästä tai hankalaa. Varsinkin, kun useimmiten pyydetään vain lopettamaan jonkun ilmaisun käyttö. Toki silloin olisi hyvä myös kertoa, mitä ilmaisua toivotaan käytettävän. Silti joskus saattaa jollakin tottumuksesta lipsahtaa, kun ennen samainen sana on ollut, ja monissa paikoissa on edelleen, yleisessä käytössä.
Heh, sukupuolihuolimaton, oikein hyvä ilmaisu :D
-
Quratilla on tuossa pointtia!
Tällähän syytettiin jo sceneä vihamielisyydestä ”muunsukupuolisia kohtaan” ?!
Vuonna 1991 ekoissa isoissa virallisisa kinkybileissä valtaenemmistö oli nahkahomoja ja vanhempia transuja, ja siitä lähtien scene ainakin mun milelestä on sallinut vapaasti ihmisten olla juuri sellaisia kuin haluavat, (omituisia katseita tai julkista dissaamista ei juurikaan tapaa/ pääse todistamaan?!)
Mielestäni qurat hyvin toi esille ”ehkä kyse on itsetunnosta”?! Toki ymmärrän että MtF joille luoja on valmiiksi suonut luuston ja kroppaa jota normi hetero ei kadulla erota ”norminaisesta” -pääsevät ”helpolla”.. -(heitä kukaan ei katso pitkään ja osottele sormella..) Ongelma ovat he jotka sitten yhdistetään ”transuihin”.. niin, kuinka jaksaa ja siedättää omaa libidoa jatkuvan yhteiskunnallisen dissaamisen ja eriarvoisuuden edessä..!? Ehdotan että jollei salix_alba esim. ole vielä aktiivisesti osallistunut scenessä bileisiin,miitteihin,jne.. liven kautta pääset varmasti sosieteettiin jossa sinulle annetaan tilaa, arvostetaan mielipidettäsi eikä katsota arvostellen nenänvartta pitkin, oletpa ulkoiselta habitukselta millainen tahansa.. Ihan järjetöntä sensijaan on kehitys jossa jo esikouluikäisistä lapsista puhutaan: ”tyttö-/poikaoletettu !?! Sekä tämä ihan järjettömyyksiin mennyt ”rasismi-keskustelu”.. meillä suomessa ainakin itsestä tuntuu että valkoinen heteromies ei saa nykyään avata suutaan ollenkaan asioista jotka vituttavat uskonnon, tasa-arvon tai politiikan saralla ilman että saa heti rasistileiman...
nim. Cismastermies jolla naisenluusto, ja lähes naisen aivot, äitinsä mukaan luuli itseään vielä 2-3veenä tytöksi kunnes sai oikean pikkusiskon
-
En ole nyt seurannut ihan koko keskustelua, koska rehellisesti sanottuna monien viestien lukeminen on aiheuttanut minussa todella suurta ahdistusta. Uskon, että tässä on kaikilla kyllä ihan oikeasti tunteita pelissä, ei kai tästä muuten jaksettaisi vääntää. Seuraava ei ole vittuilua, vaan haluaisin ihan aidosti ymmärtää eri osapuolten lähtökohtia käytyyn keskusteluun.
Minulla on muutama kysymys niille, joita tuntuu jollain tavalla häiritsevän sukupuolivähemmistöt ja meihin liittyvä terminologia: mitä te haluatte? En ole oikein päässyt kärryille siitä, että miten asioiden pitäisi teidän mielestänne olla tai mistä tässä tarkalleen ottaen väännetään. Jos saisitte päättää, miten minä transsukupuolisena ja muunsukupuolisena eläisin? Mitä sanoja käyttäisin itsestäni ja kehostani (joka ei vastaa yksiselitteisesti ns. perinteistä mies- tai naiskehoa)? Mitä sanoja käyttäisin cissukupuolisista? Miten valitsisin mitä sukupuolitettuja tiloja käyttäisin? Miten huomioisin elämäni cissukupuoliset parhaiten? Mikä olisi rakentavin suhtautumistapa siihen, että kuulun syrjinnälle alttiiseen vähemmistöryhmään?
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Olisin ihan aidosti kiitollinen jos jaksaisitte vastata kaikkiin tai ainakin osaan kysymyksistä. :love: Saa esittää myös pointteja liittyen sellaisiin asioihin joita en tajunnut välttämättä kysyä.
No, ensinnä haluan sanoa, että mua ei häiritse millään tavalla sukupuolivähemmistöt, mutta se, että vähemmistöltä puuttuu ymmärrys, että kaikki ei osaa käsiteviidakossa puhua oikeilla termeillä ja siitä päätellään, että on foobikko on mun mielestä vähän perseestä. Ja ymmärrän, että jos ollaan spesifissä keskustelussa niin kannattaa ensin tutustua aiheeseen/käsitteisiin, mutta...
Sitten varsinaiseen kommenttiin, mulle CIS-naisena tulee ehkä mieleen, että onko vähemmistöllä itselläänkin käsitteet hukassa? ollaan miehiä, ollaan naisia, ollaan muunsukupuolisia, ollaan miehen anatomialla, ollaan naisen anatomialla, ollaan miehen anatomialla naisia, ollaan naisen anatomialla miehiä.. sitten vielä mainitsemasi perinteinen anatomia.. todella vaikea näin vähemmistön ulkopuolelta päätellä, että miten pitäisi puhutella/kokea transihmiset kun käsitteitä tulee koko ajan lisää ja jokaisella vähemmistön edustajalla omat käsityksensä kuinka tulisi kokea/puhutella.
Mä ymmärrän, että joku on syntynyt mieheksi/miehen vartaloon ja tuntee itsensä naiseksi, mutta miksei voi kokea olevansa nainen, vaikka anatomia olisi perinteinen miehen anatomia? miksi se anatomia vähentäisi naiseutta? Mä olen aina kuvitellut, että koko homma lähtee enemmän päänsisältä eikä fysiikasta... mutta ei mulle ole ikinä tullut mieleen, että joku jolla on toisen sukupuolen anatomia "omisi" myös anatomian käsitteen oman identiteetin mukaan.. Vähän kun mulla olisi proteesikäsi ja sanoisin, että joo on se käsi ja että se on ihan oikea käsi.. Ei se mun mielestä vähennä käden arvoa vaikka se ei ole se minkä on syntymässä saanut, mutta ei se kyllä ole anatomisesti oikea käsi. Ja ei, tämä ei ole vittuilua jos siellä joku nyt rivien välistä tulkitsee vaan yritän pohtia kysymystä..
Aloitin kommenttini lainauksella niin päätänpä sen myös lainaukseen.. Kyllä mäkin voisin hieman loukkaantua alla olevasta, jossa esim. omat preferenssini/homous/lesbous koettaisiin asennevammana...
Mäkin nyt transtyyppinä kommentoin tähän, että on ihan ok haluta suhteita vaan cissukupuolisten kanssa (tosin kannattaa silloin myös tutkailla vähän omien asenteiden alkuperää).
-
Hei Qurat, kiinnostaisi tosi paljon kuulla esimerkiksi sun vastaukset mun kysymyksiin. :)
Mulla ei ole vastauksia sun kysymyksiin. Miten kukaan muu voi määrätä, miten sä elät. Elä miten haluut, sun sukupuolella ei oo mitään merkitustä. Ja ilkkuja löytyy aina' riipumata elämäntavasta. Nykyaikaa on muotia näyttä "välittämistä" valittamalla viranomaisille tai kirjoittamalla johonkin palstalle ikäviä "huolestuneitä" viestejä.
Mjnä mamuna kuuluun myös ainakin kritikkia ja stereotyypisia ajatuksia herättävään vähemmistöön. Saatta olla shokeeeava, mutta en ota sitä millä tavalla asiana, mihin mulla pitäis suhtautua. Se on jonkinlainen taustamelu mun elämässä, ei muuta.
Vessavalinta on yksinkertainen asia, jos keskittyy oleellisen-eli mahdollisemman vähäisellä häslinkilla asiointiin. Menee sinne, missä se onnistuu helpoiten ja väihinten mukinaa aiheuttaen. Oma elämä voi elää helpostikin. Tottakai, jos koet pakonomaista tarvetta mennää naistenvaatteissa naisten vessaan, ja kuset seisoessa ovi selällä, aiheutat omale epämukaviakin tilanteita.
Keep it simple löytää se kultainen keskitie ollaksen se kuka olet ja sopeutu. Jostajn syystä ihmisilla ei ole vaikeuksia sopeutua pakkaseen laittamalla pipo ja hanskat, mutta toisiin ihmisiin sopeutuminen on niin hankala ja sitä yritettaan väkisin, muuttamalla toisia. Aina pitä tajua se, että heitä on enemän. Niikun pakkastakin...
-
Ehdotan että jollei salix_alba esim. ole vielä aktiivisesti osallistunut scenessä bileisiin,miitteihin,jne.. liven kautta pääset varmasti sosieteettiin jossa sinulle annetaan tilaa, arvostetaan mielipidettäsi eikä katsota arvostellen nenänvartta pitkin, oletpa ulkoiselta habitukselta millainen tahansa..
Kiitoksia, mutta osallistun skenen toimintaan jo ihan siinä määrin kuin haluan ja livenä ihmiset eivät olekaan tohtineet päästää suustaan ihan sellaisia asioita kuin täällä netissä. :)
-
Mä en nyt valkoihoisena heteroseksuaalina heteromiehenä ymmärrä väitettä siitä, etten saisi puhua. Musta se on ihan tyhmä väite, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että harmittaa kun joutuu miettimään mitä sanoo. Valkoinen heteromies saa puhua paljon ja kaikkialla, mutta meiltä ei siedetä enää ihan kaikkea, ja se on vaan oikein.
Ehkä tohon "miksei voi olla nainen peniksellisessä vartalossa", niin eikös aika moni ole? Ja käsittääkseni aika monelle taas se oma fysiikka saattaa tuntua väärältä. Toki tässä olen kuulopuheiden varassa.
-
Hei Qurat, kiinnostaisi tosi paljon kuulla esimerkiksi sun vastaukset mun kysymyksiin. :)
Mulla ei ole vastauksia sun kysymyksiin. Miten kukaan muu voi määrätä, miten sä elät.
Kysyin juuri siksi, kun kovin monilla täällä näyttää olevan ajatus siitä, että me sukupuolivähemmistöt jotenkin tehdään asiat mielipahaa aiheuttavalla tavalla.
Erityisesti tämä kysymykseni kaipaa vastausta, mutta toivoisin silti että joku ottaisi aikaa ja ihan oikeasti miettisi, miten toivoisi meidän sukupuolivähemmistöjen elävän, että emme aiheuttaisi tunnekuohuja ja hermostusta:
"Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi? "
-
Mistä tulee se niin pakojomainen halu keksiä itselle ja oma "poikkeavuudelle" uusia nimityksiä? Onko se jollain tavalla " siihen on sanaa joten mä oon normaali" ?
Kolumnissa siitä kirjoitin. Ihmiset keksivät sanoja, koska haluavat kommunikoida aiheesta. Ilmaista, jakaa ymmärrystä ja peilata muiden kanssa vastaavia kokemuksia. Siksi täällä on moni jakanut omia kokemuksiaan tai kysynyt lisäkysymyksiä. On myös varmaan ymmärrettävää sekin että kun sukupuoli on joillekin henkilöille hyvin ahdistava asia, niin tarve ymmärtää asiaa korostuu. Eli ihmiset eivät keksi termejä huvin vuoksi vitsillään, vaikka irvailijat niin antavat ymmärtää. Se on heille vakava asia, ja aivan liian usein kuolemanvakava asia. Ja sen takia näistä puhutaan että se ei olisi kuolemanvakavaa.
-
Jos saisitte päättää, miten minä transsukupuolisena ja muunsukupuolisena eläisin?
Aivan miten haluat, muita vahingoittamatta tietenkin.
Mitä sanoja käyttäisin itsestäni ja kehostani (joka ei vastaa yksiselitteisesti ns. perinteistä mies- tai naiskehoa)?
Jälleen, aivan kuten itse tahdot. Sillä ymmärryksellä, ettei muilla ole velvollisuutta käyttää sinun haluamiasi sanoja. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa, etkä sinä heille.
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Priva olisi kiva. Esim. jos haukutaan kusipääksi (tänään aamuyöllä viimeksi muuten, tunne on oitis molemminpuolinen. Sen sijaan ihan vaan priva, että nyt tämä viestisi harmittaa, voisitko muokata tai poistaa tuottaisi tulosta 99% varmuudella. Ei sitä tarvi edes perustella tai mitään, mulle riittää jos puhutaan kuin ihminen ihmiselle.
Siitä voisin jopa oppia jotain, koska kiva ihminen on sellainen jota en halua loukata vastaisuudessakaan.
Jos pelottaa privailla, niin ylläpitonamiskakin on ihan toimiva. Tosin siitä välistä jää sitten joskus tieto pois, että mistä viestistä on edes kyse, niin on silleen vähän vaikeampi kenenkään oppia mitään.
Admin: Viestistä poistettu asiaton lause.
-
"Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi? "
Tässäpä juuri taitaakin olla se eniten ongelmia aiheuttava kysymys. Sama kysymys voitaneen esittää myös muissa konteksteissa ja ihmissuhteissa.
Näitä keskusteluja kun seuraa, niin resepti katastrofille on kutakuinkin aina samankaltainen (vaikka rajattaisiinkin ulkopuolelle tahalliset ja tarkoitukselliset tölväisyt).
1) Henkilö A kysyy henkilö B:ltä jotain asiaa tai tietoa, johon itsellä ei ole juuri kosketuspohjaa (vaikkapa nyt sitten tässä kontekstissa joku transihmisen maailmaan liittyvä juttu)
2) Henkilö B ahdistuu kysymyksen asettelusta, sisällöstä tai koetusta ymmärtämättömyydestä, ja reagoi joko aggressiivisesti tai loukkaantuen, kuitenkin kommunikoiden että kysymys oli nyt loukkaava. Pahimmillaan jonkun termin käyttö leimataan fobiaksi, tai muuten joksikin tunnisteeksi jonka arvopohjaa henkilö A ei itsessään tunnista.
3) Henkilö A tuntee ensin pahaa oloa siitä että toinen on loukkaantunut, sen jälkeen kiukkua koska lähestyi asiaa omasta mielestään hyvässä hengessä, ja lopulta muokkaa näkemystään koko henkilö A:n viitekehyksestä. Keskustelu joko loppuu tähän, tai:
4) Henkilö A vastaa kipakkaan sävyyn, josta henkilö B ahdistuu ja loukkaantuu enemmän.
5) Henkilöt C, D, E ja F hyökkäävät puolustamaan henkilöä A ja B.
Onko tosiaan niin, että tämän aihe on vaan tunnelataukseltaan sellainen että järkevä keskustelu on kategorisesti.. jos ei mahdotonta, niin ainakin kovin vaikeaa?
Ylläoleva resepti ei ainakaan lisää kenenkään ymmärrystä. Vaan mikä neuvoksi?
Rgds, Mörkö
-
Mulle henkilön sukupuoli määräytyy sen mukaan miten mä miellän ko. henkilön sukupuolen.
Ei sen mukaan miksikä ko. henkilö sukupuolensa itse määrittelee.
Sama pätee suurimpaan osaan henkilöön liittyvistä asioista.
Ja ei se ole musta mitenkään loukkaavaa.
-
Ehkä tohon "miksei voi olla nainen peniksellisessä vartalossa", niin eikös aika moni ole? Ja käsittääkseni aika monelle taas se oma fysiikka saattaa tuntua väärältä. Toki tässä olen kuulopuheiden varassa.
Tarkoitit varmaan mun kommenttia.. Niin aika monihan onkin peniksellisessä/pillullisessa (eli siinä vartalossa mihin syntynyt) ja heille se naiseus tulee enemmän identiteetistä, mutta oma kysymykseni oli lähinnä tästä lainauksesta pohdintaa:
-- "sekä anatomialtaan että sosiaalis-yhteiskunnalliselta statukseltaan nainen". Miksi tämä ei koskis transnaista? Jos on post-op ja vagina plus muut muotoilut tehty, niin eikös se koske myös heitä?
Kaikilla transnaisilla ei ole vaginaa (ja kaikki transnaiset eivät myöskään sellaista halua), silti kaikkien transnaisten genitaalit ja anatomia ovat heidän omiaan, eli naisen genitaaleja ja naisen anatomioita.
Jos hakee naista jolla on pillu, sen voi ilmaista sanomalla että hakee naista jolla on pillu.
Eli mulle uusi ajatus on se, että jos koet olevasi nainen voit myös todeta omaavasi naisen anatomian ja genitaalit vaikka omistaisit peniksen. Mietin, että miten se vähentää naiseutta jos toteat, että anatomia on miehen jos identiteetiltäsi koet olevasi nainen? Tuota anatomian/genitaalien omimista ja vertaamalla, että ne ovat "perinteisen" naisen pillun kanssa sama asia vain ihmettelen... Tässä mennään mun mielestä siihen itsensähyväksymiseen.. Tunnetko itsesi "enemmän" naiseksi jos voit todeta, että olet nainen naisen anatomialla (vaikka olisi penis) vai yritetäänkö sillä luoda itse itselle hyväksytympi tila?
-
Mitä tulee kolumnin aiheeseen muuten, niin en ainakaan itse koe sitä mitenkään vaikeaksi, että joku määrittelee itsensä eri tavalla kuin minä ja käyttää siihen kuvaavaa termiä. En ymmärrä, miksi toisen toiveen kunnioittaminen olisi jotenkin kovin työlästä tai hankalaa. Varsinkin, kun useimmiten pyydetään vain lopettamaan jonkun ilmaisun käyttö. Toki silloin olisi hyvä myös kertoa, mitä ilmaisua toivotaan käytettävän. Silti joskus saattaa jollakin tottumuksesta lipsahtaa, kun ennen samainen sana on ollut, ja monissa paikoissa on edelleen, yleisessä käytössä.
Näinpä! Tää on mun mielestä sellaista perus kunnioitusta. Jos mä pystyn vaikka parisuhteessa kuuntelemaan toista silloin kun mun kumppani kertoo, että joku mun tekemä tai sanoma asia tuntuu pahalta ja sen pohjalta korjaamaan käytöstäni, niin samalla tavalla mä pystyn kunnioittamaan toisen toiveita identiteettiä koskien ja käyttämään niitä sanoja mitä kukin toivoo itsestään käytettävän. Mä olen ainakin tosi kiitollinen mun läheisille, että ovat huomauttaneet silloin kun olen puhunut hölmöjä :) Koska todellakin olen haparoinut termien kanssa, silloin kun ne olivat täysin uusia itselleni
-
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"? Onko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
-
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Priva olisi kiva. Esim. jos haukutaan kusipääksi (tänään aamuyöllä viimeksi muuten, ONKO KRAPULA PIP?! :D), tunne on oitis molemminpuolinen. Sen sijaan ihan vaan priva, että nyt tämä viestisi harmittaa, voisitko muokata tai poistaa tuottaisi tulosta 99% varmuudella. Ei sitä tarvi edes perustella tai mitään, mulle riittää jos puhutaan kuin ihminen ihmiselle.
Siitä voisin jopa oppia jotain, koska kiva ihminen on sellainen jota en halua loukata vastaisuudessakaan.
Jos pelottaa privailla, niin ylläpitonamiskakin on ihan toimiva. Tosin siitä välistä jää sitten joskus tieto pois, että mistä viestistä on edes kyse, niin on silleen vähän vaikeampi kenenkään oppia mitään.
Tällä tavoin itsekin ottaisin mieluummin palautetta, jos kommentoin jotakuta loukkaavasti. Priva vaan tuntuu pehmeämmältä lähestymistavalta kuin tuo julkinen oikaiseminen. Julkinen palaute saattaa tuntua nololta/nöyryyttävältä tai muuten ikävältä. Ei niin, etteikö sitä julkistakin palautetta saisi antaa, mutta tiedä sitten onko se rakentavin tapa. Palautteen vastaanottaminen on sitäpaitsi helpompaa, kun ei ole valmiiksi negatiivisia fiiliksiä.
Edit. Lainaus palautettu alkuperäiseen muotoonsa.
-
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"? Onko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
Mä suhtaudun samoin kuin jos Pera sanoo olevansa pörssissä töissä ja mä arvuuttelen, mikäs mikähän ammattinimikkeensä on ?!
-analyytikko
-meklari
-hallintoassistentti
-rahastonhoitaja
-talouspäällikkö
-finanssiasiantuntija
-tarkastaja
-salkunhoitaja
-jne
Pera puolestaan utelee.. ”ai, sä oot kinky..?! Millanen?!
No, mä oon Master...
?!?
(Pera vastaa: mä oon talon ainoo - oletettusapioogovegevihreeabsolutistigenderblendernoncissuokupuolinenvääränidentiteetinmuttaoikeananatomianpoisvaihtanutregulatoryriskmanagerHenkilö)
:o
-
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Samoin kuin vaikka "punatukkainen", "urheilija", "opiskelija", "vasenkätinen", jne. Ne kuvaavat jollain tavalla millainen ihminen on, mutta mielestäni näillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Nekin ovat kaikki keksittyjä, mikään termi ei ole putkahtanut ilmoille itsestään.
Itse tuppaan ajattelemaan, että me ihmiset nyt vaan satutaan olemaan kaikki erilaisia niin fyysisiltä ominaisuuksiltamme kuin millaisiksi itsemme milloinkin koemme. Lokerointi auttaa joissain tapauksissa asioiden prosessoinnissa tai niistä kommunikoidessa, mutta luokittelujen ja termien pakottaminen suuntaan jos toiseenkin kertoo lähinnä arvostuksesta kanssaihmistä kohtaan. Koska koen sukupuolen terminä tarkoittavan anatomisia ominaisuuksia monen muunkin ketjuun vastanneen tavoin, en koe mielekkääksi keksiä olemassa olevalle termille uusia merkityksiä esim. kuvaamalla henkilön sosiaalista statusta tai muutakaan henkilöön liittyvää ominaisuutta, jotka eivät ole riippuvaisia anatomiasta.
-
Itse tuppaan ajattelemaan, että me ihmiset nyt vaan satutaan olemaan kaikki erilaisia niin fyysisiltä ominaisuuksiltamme kuin millaisiksi itsemme milloinkin koemme. Lokerointi auttaa joissain tapauksissa asioiden prosessoinnissa tai niistä kommunikoidessa, mutta luokittelujen ja termien pakottaminen suuntaan jos toiseenkin kertoo lähinnä arvostuksesta kanssaihmistä kohtaan. Koska koen sukupuolen terminä tarkoittavan anatomisia ominaisuuksia monen muunkin ketjuun vastanneen tavoin, en koe mielekkääksi keksiä olemassa olevalle termille uusia merkityksiä esim. kuvaamalla henkilön sosiaalista statusta tai muutakaan henkilöön liittyvää ominaisuutta, jotka eivät ole riippuvaisia anatomiasta.
Niin peltsi aika hyvin toi esille sen jutun mikä tässä nyt varmaan kitkaa niin pahasti, ja oli tarkoitus tuoda asia esiin kolumnissa mutta rehellisesti myönnettäköön että unohdin sen mainita.
Tuomme sanavalinnoillamme ja puheellamme esille arvojamme, eli mitä on meille tärkeää. Sitä en kiellä etteivätkö jotkut oikeasti pyrkisi pakottamaan muita käyttämään tiettyjä luokitteluita ja termejä, mutta minusta se ei ainakaan ole millään lailla kestävää. Kolumnin pointti ei ollut vääntää kenenkään kättä käyttämään termejä erilailla, vaan tarjota perusteluja miksi asiaa kannattaisi miettiä uusiksi edes sen verran että vois kyseenalaistaa omaa näkökulmaa. Ja sit jos vielä sen jälkeen toinen tahallaan ilmaisee arvomaailmaansa minun arvomaailman suhteen päinvastaiseen suuntaan varsinkaan ilman minkäänlaista myönnytystä että joo omasta näkökulmastas saattaa olla pointtia, niin voin kyllä tehdä päätelmän siitä että kuinka paljon henkilöä voin arvostaa, tai henkilöön luottaa.
Ja sit taas toistamiseen noi termit: Mieheen ja naiseen on liitetty jo satoja vuosia paljon enemmän merkityksiä kuin pelkästään anatomiset ominaisuudet. Nyt kun perustellusti ollaan havaittu että hetkinen termit ei toimi, koska homma on paljon monimutkaisempi ja emme ole vain ymmärtäneet aihetta ja sinäkin yrität nyt muuttaa näitä termejä että ne kuvaa vain anatomiaa, niin huhheijaa. Ja kun siis tän ei tarttis olla riitaa vaan keskustelua siitä että hei, miten tää nyt olis fiksuinta. Voi olla että sukupuolen kannattaa viitata vain anatomiaan, sukupuoli-identiteetti ym. rinnalle nuosevat termit sit loppua. Koiras-naaras/mies-nainen-muu yms termistöt sit taas oman osansa. Testataan, katsotaan mikä toimii. Pakottaa ei voi ketään käyttämään uusia termejä, kuten ei kuulu pakottaa käyttämään termejä vanhoissa merkityksissäkään varsinkaan jos uusi käyttö on toimivalla pohjalla.
Ja joo todellakin toivon että ihmiset suhtautuvat toisten identiteettiin ja ilmaisuun yhtä merkitsevästi kuin suhtautuvat oikea/vasenkätisyyteen joskus hamassa tulevaisuudessa.
-
Eiks neekeri ollut ihan normaali sana tummaihoisesta jossain historian vaiheessa. Mutta käytäppä sitä sanaa tänä päivänä samalla tavalla. Toki kyllähän sitä vieläkin käytetään monessa eri merkityksessä. Ja osa niistä käyttäjistä on niitä vanhanajan ihmisiä jotka ei edes tajua että se on nykyään erittäin negatiivinen sana (valkoihoisen sanomana).
Maailma ja ihmiset muuttuu, kieli kehittyy sen mukana. Sukupuoli termien määrä kuvastaa nykypäivää omalla tavallaan. Me eletään ihan eri aikaa kun vaikka silloin kun se n* sana oli vielä ihan ok sanoa. Silloin sukupuoli sanana oli paljon yksinkertaisempi ja vaihtoehtoja oli vaan ne kaks joihin synnyttiin. Homotkin heitettiin linnaan tai vietiin saunan taakse :o.
Mutta nykymaailma on kaikkea muuta kun yksinkertainen, siitä voi pitää merkkinä vaikka sitä sukupuoli termien määrää. Se myös kertoo vapaammasta maailmasta jossa on mahdollista olla oma itsensä. Vaikka toki vieläkin on niitä vanhan liiton tyyppejä jotka vetää turpaa kun näkee kadulla homon tai transun (http://betoniviidakko.com/images/emoticons/roll-eye-smiley.gif)
Noh, pointti on että maailma ja kieli muuttuu, älkää olko kehityksen jarruja :D
Ja joo, oon samaa mieltä että väkisin tuputtaminen on väärin.. missä tahansa asiassa (vink vink jehoville). Mutta jos arvostusta haetaan siinä asiassa, niin pitäis myös itse osata arvostaa toisten vapautta käyttää niitä termejä mitä itse kokee hyväksi. Sitä ei tapahdu viljelemällä tällaisia vittuiluks tulkittavia läppiä...
oletettusapioogovegevihreeabsolutistigenderblendernoncissuokupuolinenvääränidentiteetinmuttaoikeananatomianpoisvaihtanutregulatoryriskmanagerHenkilö)
imho
-
^^ Niin ehkä tässä on se ongelma, että valtaväestö ei voi ikinä osallistua tähän keskusteluun ilman, että se katsotaan loukkaavaksi, syrjiväksi tai rasistiseksi.
Jos vähemmistön edustaja kutsuu itseään neekeriksi se on fine, mutta valtaväestö ei voi näin tehdä.
Jos vähemmistön edustaja esittelee itsensä "tähän toi pitkä rimpsu" se on fine, mutta jos valtaväestön edustaja näin sanoo on se vittuilua..
-
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Priva olisi kiva. Esim. jos haukutaan kusipääksi (tänään aamuyöllä viimeksi muuten, ONKO KRAPULA PIP?! :D), tunne on oitis molemminpuolinen. Sen sijaan ihan vaan priva, että nyt tämä viestisi harmittaa, voisitko muokata tai poistaa tuottaisi tulosta 99% varmuudella. Ei sitä tarvi edes perustella tai mitään, mulle riittää jos puhutaan kuin ihminen ihmiselle.
Siitä voisin jopa oppia jotain, koska kiva ihminen on sellainen jota en halua loukata vastaisuudessakaan.
Jos pelottaa privailla, niin ylläpitonamiskakin on ihan toimiva. Tosin siitä välistä jää sitten joskus tieto pois, että mistä viestistä on edes kyse, niin on silleen vähän vaikeampi kenenkään oppia mitään.
Jos loukkaus on julkinen niin eikö asia ole luontevaa myös selvittää julkisesti? Vallankin, jos on kyse yleisen tason keskustelusta eikä suorasta henkilökohtaisesta solvaamisesta (kuten esimerkiksi toisen alkoholinkäytöstä vittuilusta, mikä sivumennen sanoen on yhtä luokatonta touhua kuin kusipäittely). Parhaimmassa tapauksessa siinä saattaa joku muukin oppia jotain, eikä tee samaa töppäystä itse samalla foorumilla.
En jaksa käsittää, miksi ihmiset kokevat niin kammottavan vaivalloisena sen, että jos tulee tahallisesti tai tahattomasti jotakuta loukanneeksi niin sitten ottaa ja pyytää anteeksi ja/tai selittää miksi on tehnyt niin kuin on tehnyt. Tavallisia käytöstapoja. Vastaavasti täyspäinen ihminen, olkoon sukupuoleltaan tai identiteetiltään mitä hyvänsä, osaa ottaa anteeksipyynnön vastaan ja jatkaa elämäänsä kantamatta ikivihaa. Jollei näin ole, niin kyse on vain ja ainoastaan tämän kyseisen henkilön huonosta asenteesta. Kovin karkeaa on yleistää, etteivät muunsukupuoliset olisi ollenkaan siihen kykeneviä, saati että oltaisiin ketään pakottamassa käyttämään mitään sanoja.
-
^^ Niin ehkä tässä on se ongelma, että valtaväestö ei voi ikinä osallistua tähän keskusteluun ilman, että se katsotaan loukkaavaksi, syrjiväksi tai rasistiseksi.
Jos vähemmistön edustaja kutsuu itseään neekeriksi se on fine, mutta valtaväestö ei voi näin tehdä.
Jos vähemmistön edustaja esittelee itsensä "tähän toi pitkä rimpsu" se on fine, mutta jos valtaväestön edustaja näin sanoo on se vittuilua..
Toisaalta esimerkiksi termi Queer oli aiemmin haukkumasana, vähemmistö otti sen takaisin ja alkoi käyttämään sitä itse ja nykyisin voi puhua neutraalisti queer-termiä käyttäen esimerkiksi queer-piireistä.
Lähinnä kun valtaväestö on noita monia sanoja käyttänyt juurikin haukkumismielessä vittuiluna ja teidän esimerkissä tarkoituksella muita toiseuttaakseen ja alistamismielessä. Kinkynä tähän on varmasti helppo samaistua sen suhteen että monet alistuvat eivät varmasti halua heistä käytettävän samoja termejä yleisesti kuin mitä he toivovat sessiosuhteissa käytettävän. Tätä ei voi tietenkään yleistää, mutta sanoisin sen olevan todella paha moka ja monet oikeutetusti minulle suuttuisivat jos alkaisin jokaisesta nais-subista käyttämään lutka-termiä bileissä.
Motiivilla ja kontekstilla on merkitystä.
-
Mulle henkilön sukupuoli määräytyy sen mukaan miten mä miellän ko. henkilön sukupuolen.
Ei sen mukaan miksikä ko. henkilö sukupuolensa itse määrittelee.
Sama pätee suurimpaan osaan henkilöön liittyvistä asioista.
Ja ei se ole musta mitenkään loukkaavaa.
Ja on muuten tarkin tänne esitetty toimintatapa. Juuri näin tekee meistä jokainen.
-
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Priva olisi kiva.
Jos loukkaus on julkinen niin eikö asia ole luontevaa myös selvittää julkisesti?
Paitsi milloin loukkaus on tehty kännissä, silloin siitä ei saisi puhua julkisesti?
-
^^ Niin ehkä tässä on se ongelma, että valtaväestö ei voi ikinä osallistua tähän keskusteluun ilman, että se katsotaan loukkaavaksi, syrjiväksi tai rasistiseksi.
Jos vähemmistön edustaja kutsuu itseään neekeriksi se on fine, mutta valtaväestö ei voi näin tehdä.
Jos vähemmistön edustaja esittelee itsensä "tähän toi pitkä rimpsu" se on fine, mutta jos valtaväestön edustaja näin sanoo on se vittuilua..
Toisaalta esimerkiksi termi Queer oli aiemmin haukkumasana, vähemmistö otti sen takaisin ja alkoi käyttämään sitä itse ja nykyisin voi puhua neutraalisti queer-termiä käyttäen esimerkiksi queer-piireistä.
Lähinnä kun valtaväestö on noita monia sanoja käyttänyt juurikin haukkumismielessä vittuiluna ja teidän esimerkissä tarkoituksella muita toiseuttaakseen ja alistamismielessä. Kinkynä tähän on varmasti helppo samaistua sen suhteen että monet alistuvat eivät varmasti halua heistä käytettävän samoja termejä yleisesti kuin mitä he toivovat sessiosuhteissa käytettävän. Tätä ei voi tietenkään yleistää, mutta sanoisin sen olevan todella paha moka ja monet oikeutetusti minulle suuttuisivat jos alkaisin jokaisesta nais-subista käyttämään lutka-termiä bileissä.
Motiivilla ja kontekstilla on merkitystä.
Kyllä meistä varmaan useammat tietää tilanteita joissa motiivi ja konteksti on täysin sama, mutta silti tilannetta tulkitaan kukin omalla tavalla riippuen siitä miten itse on mieltänyt kenen suusta kommentti tulee. Sama näkyy täälläkin, tietyt tyypit on pahiksia sanoo ne mitä tahansa, ei mitään merkitystä kontekstilla tai motiivilla - se on täysin lukijan/kuulijan mielikuvan varassa.
Minä viittasin siihen, että olisiko esim. tuo deitti-ilmon häly jäänyt väliin, jos transihminen olisi hakenut seuraa noilla sanoilla? Se olisi varmasti ollut hyväksyttävämpää versus, että nyt oletettavasti CIS-lesbo haki seuraa ja se tulkittiin foobiseksi ja jopa terffailuksi.. Eli vaikka kuinka koittaisi hyvälläkin osallistua niin ei se aina ole helppoa jos vastapuoli tulkitsee sen suorilta käsin dissaamiseksi..
-
Millä tavalla minun olisi parasta ilmaista se, jos koen jonkin teon satuttavaksi?
Priva olisi kiva.
Jos loukkaus on julkinen niin eikö asia ole luontevaa myös selvittää julkisesti?
Paitsi milloin loukkaus on tehty kännissä, silloin siitä ei saisi puhua julkisesti?
Sanoiko joku niin? :o
Minusta tuossa ilmossa oli asiatonta se millä tavalla suhtauduttiin asiallisesti kokemuksestaan kertoneisiin. Koko homma olisi voitu välttää yksinkertaisella "pahoittelut jos loukkasin, en tarkoittanut sitä niin" -meiningillä. Yhtä mieltä kylläkin monen puolin ja toisen kommentoineen kanssa siitä ettei ole perusteltua loukkaantua siitä mistä joku toinen pitää tai ei pidä. Hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa olisi esimerkiksi minun olla pahoilla mielin siitä ettei joku viehäty cis-naisista kun itse sellainen olen. Mutta senkin asian voi tuoda ilmi ja muotoilla niin monin tavoin jotka kielivät kertojan asenteesta ja oletuksista, jotka taas voivat hyvinkin tuntua äärimmäisen epäreiluilta ja osoittelevilta. Pelkästään hyvähän silloin on, jos asiasta syntyy keskustelua.
-
^^ Niin ehkä tässä on se ongelma, että valtaväestö ei voi ikinä osallistua tähän keskusteluun ilman, että se katsotaan loukkaavaksi, syrjiväksi tai rasistiseksi.
Jos vähemmistön edustaja kutsuu itseään neekeriksi se on fine, mutta valtaväestö ei voi näin tehdä.
Jos vähemmistön edustaja esittelee itsensä "tähän toi pitkä rimpsu" se on fine, mutta jos valtaväestön edustaja näin sanoo on se vittuilua..
Toisaalta esimerkiksi termi Queer oli aiemmin haukkumasana, vähemmistö otti sen takaisin ja alkoi käyttämään sitä itse ja nykyisin voi puhua neutraalisti queer-termiä käyttäen esimerkiksi queer-piireistä.
Lähinnä kun valtaväestö on noita monia sanoja käyttänyt juurikin haukkumismielessä vittuiluna ja teidän esimerkissä tarkoituksella muita toiseuttaakseen ja alistamismielessä. Kinkynä tähän on varmasti helppo samaistua sen suhteen että monet alistuvat eivät varmasti halua heistä käytettävän samoja termejä yleisesti kuin mitä he toivovat sessiosuhteissa käytettävän. Tätä ei voi tietenkään yleistää, mutta sanoisin sen olevan todella paha moka ja monet oikeutetusti minulle suuttuisivat jos alkaisin jokaisesta nais-subista käyttämään lutka-termiä bileissä.
Motiivilla ja kontekstilla on merkitystä.
Kyllä meistä varmaan useammat tietää tilanteita joissa motiivi ja konteksti on täysin sama, mutta silti tilannetta tulkitaan kukin omalla tavalla riippuen siitä miten itse on mieltänyt kenen suusta kommentti tulee. Sama näkyy täälläkin, tietyt tyypit on pahiksia sanoo ne mitä tahansa, ei mitään merkitystä kontekstilla tai motiivilla - se on täysin lukijan/kuulijan mielikuvan varassa.
Minä viittasin siihen, että olisiko esim. tuo deitti-ilmon häly jäänyt väliin, jos transihminen olisi hakenut seuraa noilla sanoilla? Se olisi varmasti ollut hyväksyttävämpää versus, että nyt oletettavasti CIS-lesbo haki seuraa ja se tulkittiin foobiseksi ja jopa terffailuksi.. Eli vaikka kuinka koittaisi hyvälläkin osallistua niin ei se aina ole helppoa jos vastapuoli tulkitsee sen suorilta käsin dissaamiseksi..
Kyllä varmasti tietää. En yhtään sitä kiellä, ja vastauksesi selvensi paremmin tilannetta mihin viittaat. Siksi vastasin aikaisempaan viestiini siten kuin vastasin.
Nyt tuosta teoreettisesta skenaariosta mainittaakseni... Transihmiset kykenevät käyttämään kyllä aivan yhtä hyvin transfoobista eli trans-ihmisiä vähättelevää kieltä, ja kyllä siinä tapauksessa on oikeutettua huomauttaa että hei, tuon olisi voinut ilmaista paremmin. En muista tarkkaan sanavalintoja mitä siinä käytettiin, mutta minusta se ei olisi ollut yhtään sen enempää ok.
-
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"?
nko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
"Seksuaalioletettuja", sillä on myös aseksuaaleja, mutta onneksi minä olen valmis loukkaantumaan myös heidän puolesta.
Vakavammin... On eri asia vaatia muita puhutelemaan itseä esim. Domiksi ja sitten loukkaantua, kun Domme halusikin subia.
-
Itse olen syntynyt biologisesti mieheksi ja olen sitä edelleen. Siltikään en identifoi itseäni mieheksi, en naiseksi, ens trans- tai oikein muunsukupuoliseksikaan. Olen käynyt trans polilla, mutten päässyt ns. jatkoon. (Syistä saisi niin pitkän kirjasarjan, että Päätalokin kalpenisi, mutta lyhyesti selitettynä "elämässä meni liian hyvin".) En siis määrittele itseäni transsukupuoliseksi.
Pukeudun välillä naisten vaatteisiin, meikkaan jne. mutta en koe itseäni naiseksikaan. On päiviä, kun suoraan sanottuna oma miehinen keho kuvottaa ja inhottaa, mutta on päiviä kun se ei kiinnosta pätkän vertaa. Kehossani on miehisiä, mutta myös naisellisia piirteitä. On miehisiä harrastuksia jne. mutta en koe olevani mieskään. Jos en koe olevani mies, en nainen enkä trans, niin mikä sitten olen? Muunsukupuolinen? Ei ehkä sekään. Minulle sukupuoleni määrittely ei ole tärkeää, se ei kiinnosta, eikä sukupuoleni pitäisi kiinnostaa ketään muutakaan.
Jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa tai olla määrittelemättä, mutta jos joku ilmaisee eriäviä mielipiteitä asiasta, niin odotan myös järkeviä perusteluja mielipiteilleen. :)
-
Tulin vain välihuutelemaan, että sukupuolihuolimaton-termi on kai hiljalleen yleistymässä sukupuolivähemmistöjen yhteisöissä. Sen kattoterminä pidetään kuulemani mukaan usein muunsukupuolisuutta, jonka kattoterminä taas transihmisyyttä.
-
Tätä keskustelua kun seuraa varmistuu siitä että tuskin edes asianomaiset itse tietää tai osaa käyttää viimeisimpia ja muodikkaimpia termejä itse, saatikka että niitä joku jota asia ei juuri kosketa osais käyttää.
Asioista ei kannattais tehdä liian vaikeita itselle, eikä varsinkaan muille.
IKRM
-
Käsittääkseni kukaan ei ole tässä ketjussa ollut kieltämässä muiden oikeutta määritellä itseään kuten haluavat, vaan moni vastustaa ajatusta siitä, että olisi velvollinen käyttämään jonkun muun vaatimia termejä.
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"?
nko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
Voin määritellä itseni dominoivaksi naiseksi, Valtiattareksi, mutta en voi edellyttää, että jokainen vastaantulija minua sellaiseksi kutsuisi. Tätähän on jo ikuisuus valitettu foorumilla, kun seuraa hakeva D-mies vaatii herroittelemaan tapaamatta.
Itse käytän termejä ihan mielelläni enkä pidä sukupuolta binäärisenä, mutta en edellytä muilta samaa.
-
Käsittääkseni kukaan ei ole tässä ketjussa ollut kieltämässä muiden oikeutta määritellä itseään kuten haluavat, vaan moni vastustaa ajatusta siitä, että olisi velvollinen käyttämään jonkun muun vaatimia termejä.
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"?
nko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
Voin määritellä itseni dominoivaksi naiseksi, Valtiattareksi, mutta en voi edellyttää, että jokainen vastaantulija minua sellaiseksi kutsuisi. Tätähän on jo ikuisuus valitettu foorumilla, kun seuraa hakeva D-mies vaatii herroittelemaan tapaamatta.
Itse käytän termejä ihan mielelläni enkä pidä sukupuolta binäärisenä, mutta en edellytä muilta samaa.
Mun mielestäni ihminen voi hyvin vaatia muilta, että muut eivät kutsu tätä subiksi tai dommeksi. Ihan samalla tavalla voi vaatia, etteivät muut kutsu mieheksi tai naiseksi.
-
Käsittääkseni kukaan ei ole tässä ketjussa ollut kieltämässä muiden oikeutta määritellä itseään kuten haluavat, vaan moni vastustaa ajatusta siitä, että olisi velvollinen käyttämään jonkun muun vaatimia termejä.
Miten te suhtaudutte sellaisiin keksittyihin ja varsin uudenkarheisiin termeihin kuin "subi", "dom", "switch", "fettari", "little", "dominatrix", "top", "bottom" ja "kinky"?
Miksi me ei voida vain kaikki olla vaikkapa "seksuaaleja"?
nko se jotain huomion hakemista, että on pakko erotella itsensä vaniljoista jollain vasta keksityillä sanoilla?
Voin määritellä itseni dominoivaksi naiseksi, Valtiattareksi, mutta en voi edellyttää, että jokainen vastaantulija minua sellaiseksi kutsuisi. Tätähän on jo ikuisuus valitettu foorumilla, kun seuraa hakeva D-mies vaatii herroittelemaan tapaamatta.
Entä jos mä olisin kertonut olevani dom, ja sitten joku sen kuultuaan tulisi mulle selittämään että "hei musta sä et vaikuta yhtään dominoivalta, näytät ihan subilta kun oot tuommoinen lyhyt ja hentoinen, ihan varmasti haluat alistua vaikka et sitä itse tajuakaan"?
Eihän mikään laki kiellä tällaista tekemästä, mutta mulla on ihan yhtäläinen oikeus ilmaista ääneen että musta tuollainen tuntuisi ihan paskalta.
Tällaisena näen muiden ihmisten sukupuolen sivuuttamisen heidän ilmoitettuaan sen, ja esim. sen että joku puheissaan niputtaa miehen tai muunsukupuolisen naiseksi, vaikka tietäisi hyvin että henkilö ei itse määrittele itseään naiseksi. Ja myös sen, että kutsutaan muunsukupuolisia hämmentyneiksi.
-
Ongelmana lienee että samalla sanalla puhutaan kahdesta eri asiasta?
Joku puhuu sukupuolesta anatomisesti jolloin henkilön omalla mielipiteellä ei ole mitään merkitystä ja toinen puhuu sukupuolesta henkisesti jolloin vain sillä on merkitystä.
-
Ongelmana lienee että samalla sanalla puhutaan kahdesta eri asiasta?
Joku puhuu sukupuolesta anatomisesti jolloin henkilön omalla mielipiteellä ei ole mitään merkitystä ja toinen puhuu sukupuolesta henkisesti jolloin vain sillä on merkitystä.
Joo. Ongelmana on myös se, että jotkut niistä, jotka kaiketi tarkoittavat anatomisella sukupuolella genitaaleja, luulevat että toisten ihmisten alapää on jotenkin se ykkösjuttu sosiaalisessa kanssakäymisessä, tärkeämpi kuin esimerkiksi henkilön preferoima sosiaalinen sukupuoli (vrt. "et voi olla dom, oot niin lyhyt että oot subi" tai "et voi olla suomalainen, sullahan on tumma iho" tai "en mä suostu sanomaan sua Pinjaksi, sun passissahan lukee Marjukka").
Tässä keskustelussa on noussutkin esiin, että osa määrittelee oman sukupuolensa genitaaliensa ja niiden toimivuuden perusteella, ja toiset ihan muilla tavoin. Kaikki nää kokemukset on hyviä ja tosia silloin, kun kyse on omasta sukupuolesta, mutta sitten kun aletaan määritellä muiden ihmisten sukupuolia johonkin yläasteen bilsankirjoihin perustuvan infon ja genitaaleihin ja kromosomeihin kohdistuvien arvausten perusteella, niin aletaan olla vähän heikoilla jäillä.
Sukupuoli (myös "anatominen sukupuoli", joka on siis dikotomian sijaan mosaiikki eli rakentuu monista fysiologisista piirteistä, ks. keskustelun alkupää) on monimutkainen asia. Se ei ole vaarallista. Monimutkaisuus on musta jännää ja mielenkiintoista. Uutta informaatiota tulee tieteessä jatkuvasti kaikesta, sukupuoli ei ole sen ihmeellisempi juttu. Se ei vähennä kenenkään miehuuden tai naiseuden tai muunsukupuolisuuden tai sukupuolettomuuden jne. aitoutta.
-
Mielestäni tässä keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle eräs ongelma, joka liittyy sukupuolen korjaamiseen silloin kun oma identiteetti ja biologinen sukupuoli ei kohtaa. Sivukaupalla on vaan vatvottu että millä nimellä ketäkin saa ja pitäisi kutsua ja kuka loukkaantuu mistäkin nimityksestä. Sen sijaan itseäni ihmetyttää miten löperösti nykyään suhtaudutaan hormonihoitoihin ja sukupuolenkorjausleikkauksiin, jotka ei ole kuitenkaan mitään pikkuoperaatioita. Tokihan näihin hoitoihin päästäkseen joutuu jo käymään pitkän prosessin läpi, mutta ajatusmaailma tuntuu olevan se, että päänsisäiset ongelmat ratkeaa hormoneilla ja uusilla sukuelimillä. Ristiriita biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä on kuitenkin psykologinen, ei fyysinen ongelma, joten apua ja ratkaisua pitäisi kehittää psykologisin keinoin. Enkä nyt tarkoita että sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevat tulisi sulkea johonkin mielisairaalaan tai tarjota epämääräisiä eheytyshoitoja rukoilemalla jeesusta. Mutta ammattimainen psykologinen apu on se, jota pitäisi olla saatavilla ja hoitomuotoja pitäisi kehittää siihen suuntaan, että mieli saadaan korjattua, ei fyysisiä ominaisuuksia. Leikkaus on tietysti helpomman kuuloinen vaihtoehto kun lääketieteen voimin ihmistä voidaan nykyään muokata vaikka minkälaiseksi, mutta on hyvin lyhytnäköistä laastaroida henkisiä ongelmia tällä tavoin. Lisäksi leikkauksiin liittyy aina omat riskinsä.
Jotenkin tuntuu että kun tälläisen mielipiteen esittää niin se lytätään heti transfoobisena ja koetaan hyökkäyksenä yksilön vapautta ja kehon itsemääräämisoikeutta vastaan, vaikka tarkoitus olisi puuttua sukupuolenkorjaamistarpeeseen huomattavasti pehmeämmillä keinoilla kuin leikkausoperaatioilla ja kemiallisilla hoidoilla.
Ja ylläoleva kommentti siis koskee niitä, joilla tosiaan on jonkinlaisia ongelmia identifioida itseään biologisen sukupuolensa mukaisesti ja tuntevat tarvitsevansa lääketieteen apua ongelmaansa. Kaikkihan eivät suinkaan tunne tarvetta tälläisille toimenpiteille. Tokihan pieni prosentti on heitä, jotka ymmärrettävästi voivat hyötyä korjausleikkauksesta jonkin kehityshäiriön tai vammautumisen takia, joten lääketiedettäkin tarvitaan joissain tapauksissa.
Mutta ylipäätään jos tuohon henkisen puolen hoitamiseen olisi enemmän resursseja, siitä voisivat hyötyä hekin, jotka eivät osaa identifioida itseään kumpaankaan sukupuoleen. Biologinen ja henkinen sukupuoli eivät ole kuitenkaan toisistaan irrallisia asioita ja varmastikin moni olisi lähinnä helpottunut kun ristiriita pään sisällä saataisiin korjattua. Silti aihe tuntuu olevan jonkinsortin tabu eikä asialle oikein edes haluta tehdä mitään. Sen sijaan keskitytään keksimään uusia termejä ja sitten vaahdotaan kun niitä ei osata käyttää oikein.
-
Feird, Onko sulla jotain tutkimustietoa ja tilastoja tämän väitteen tueksi? Nimittäin lääketieteen maailma on nykyään tutkimustulosten perusteella hyvin yksimielinen siitä, että fyysiset korjaushoidot ovat henkilön hyvinvoinnin kannalta tehokkaampia kuin mitkään terapeuttiset menetelmät, jotka eivät yleensä toimi ja usein ovat jopa haitallisia. Terapiaa on siis yritetty monien maiden historiassa ensisijaisena hoitokeinona, mutta se on todettu huonoksi vaihtoehdoksi.
Katujia on, mutta heitä on kuulemma melko pieni määrä. Osa katuu hoitoja sen vuoksi, että esimerkiksi leikkaukset eivät ole heidän kohdallaan tuottaneet tyydyttävää tulosta, tai siksi että on rankempaa elää ns. läpimenemättömänä transihmisenä tässä yhteiskunnassa kuin vääräksi koetussa sosiaalisessa sukupuolessa (joissain paikoissa saattaa olla jopa vaarallista elää naisena, joka ei näytä syntymässä naiseksi määritellyltä), ja jotkut yksinkertaisesti kokevat tehneensä väärän ratkaisun ja päätyvät siihen että heidän kohdallaan syntymässä määritelty sukupuoli oli se oikea.
Lisää tietoa: https://transtukipiste.fi/ammattilaisille/suositukset-ja-hyva-hoito/
-
Mutta ylipäätään jos tuohon henkisen puolen hoitamiseen olisi enemmän resursseja, siitä voisivat hyötyä hekin, jotka eivät osaa identifioida itseään kumpaankaan sukupuoleen. Biologinen ja henkinen sukupuoli eivät ole kuitenkaan toisistaan irrallisia asioita ja varmastikin moni olisi lähinnä helpottunut kun ristiriita pään sisällä saataisiin korjattua.
Tätä valaisisin vielä ihan omaan kokemukseen perustuen: oon siis tosiaan itse muunsukupuolinen ja mä en koe minkäänlaista ristiriitaa, hämmennystä tai ahdistusta oman sukupuoleni suhteen. Mulle mun sukupuoli on positiivinen asia ja iso voimavara, ja on ollut hyvin selkeä juttu pienestä pitäen.
Tuntuu siltä, että mun sukupuoli aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta lähinnä muille ihmisille, jotka sitten haluaisivat että mä jotenkin "korjaan" itseni, jotta heidän ei tarvitsisi potea näitä ties mistä kumpuavia ristiriidan tunteita. :D
Ainoa asia mikä tässä jutussa ahdistaakin on se, että valtakulttuuri on välillä vähän hankala paikka navigoida tälleen muunsukupuolisena. Voisin verrata tätä vaikka siihen, että kinkyistä liikkuu valtakulttuurissa hirveästi vääriä käsityksiä, joita mun pitää kohdata ja väistellä, ja joista jotkut ovat kipeitäkin, mutta silti mun kinkyys ei ole se asia mikä mulle aiheuttaa ahdistusta vaan se tuottaa mulle suunnattomasti iloa ja rikastuttaa mun elämää.
Kaikki eivät tietty koe omaa sukupuoltaan iloiseksi tai selkeäksi asiaksi, ja ehdottomasti toivon että he saisivat siihen sellaista apua ja tukea, joka auttaa heitä pääsemään sinuiksi oman sukupuolensa kanssa - oli kyse sitten ammattiavusta tai läheisistä, joiden kanssa voi pallotella ajatuksia turvallisesti. :love: Terapia voi olla siihen hyvä tuki. Myös esimerkiksi tuolta Transtukipisteeltä voi saada tukea oman sukupuolensa pohtimiseen - ja täytyy sanoa että siellä ei tosiaankaan yritetä käännyttää ketään transsukupuolisiksi, vaan jotkut jutteluapua hakevat päätyvät siihen tulokseen, että he ovat cissukupuolisia, ja heidän sukupuoleen liittyvä ahdistuksensa on johtunut jostain muusta kuin transsukupuolisuudesta.
-
Mielestäni tässä keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle eräs ongelma, joka liittyy sukupuolen korjaamiseen silloin kun oma identiteetti ja biologinen sukupuoli ei kohtaa. Sivukaupalla on vaan vatvottu että millä nimellä ketäkin saa ja pitäisi kutsua ja kuka loukkaantuu mistäkin nimityksestä. Sen sijaan itseäni ihmetyttää miten löperösti nykyään suhtaudutaan hormonihoitoihin ja sukupuolenkorjausleikkauksiin, jotka ei ole kuitenkaan mitään pikkuoperaatioita. Tokihan näihin hoitoihin päästäkseen joutuu jo käymään pitkän prosessin läpi, mutta ajatusmaailma tuntuu olevan se, että päänsisäiset ongelmat ratkeaa hormoneilla ja uusilla sukuelimillä. Ristiriita biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä on kuitenkin psykologinen, ei fyysinen ongelma, joten apua ja ratkaisua pitäisi kehittää psykologisin keinoin. Enkä nyt tarkoita että sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevat tulisi sulkea johonkin mielisairaalaan tai tarjota epämääräisiä eheytyshoitoja rukoilemalla jeesusta. Mutta ammattimainen psykologinen apu on se, jota pitäisi olla saatavilla ja hoitomuotoja pitäisi kehittää siihen suuntaan, että mieli saadaan korjattua, ei fyysisiä ominaisuuksia. Leikkaus on tietysti helpomman kuuloinen vaihtoehto kun lääketieteen voimin ihmistä voidaan nykyään muokata vaikka minkälaiseksi, mutta on hyvin lyhytnäköistä laastaroida henkisiä ongelmia tällä tavoin. Lisäksi leikkauksiin liittyy aina omat riskinsä.
Jotenkin tuntuu että kun tälläisen mielipiteen esittää niin se lytätään heti transfoobisena ja koetaan hyökkäyksenä yksilön vapautta ja kehon itsemääräämisoikeutta vastaan, vaikka tarkoitus olisi puuttua sukupuolenkorjaamistarpeeseen huomattavasti pehmeämmillä keinoilla kuin leikkausoperaatioilla ja kemiallisilla hoidoilla.
Ja ylläoleva kommentti siis koskee niitä, joilla tosiaan on jonkinlaisia ongelmia identifioida itseään biologisen sukupuolensa mukaisesti ja tuntevat tarvitsevansa lääketieteen apua ongelmaansa. Kaikkihan eivät suinkaan tunne tarvetta tälläisille toimenpiteille. Tokihan pieni prosentti on heitä, jotka ymmärrettävästi voivat hyötyä korjausleikkauksesta jonkin kehityshäiriön tai vammautumisen takia, joten lääketiedettäkin tarvitaan joissain tapauksissa.
Mutta ylipäätään jos tuohon henkisen puolen hoitamiseen olisi enemmän resursseja, siitä voisivat hyötyä hekin, jotka eivät osaa identifioida itseään kumpaankaan sukupuoleen. Biologinen ja henkinen sukupuoli eivät ole kuitenkaan toisistaan irrallisia asioita ja varmastikin moni olisi lähinnä helpottunut kun ristiriita pään sisällä saataisiin korjattua. Silti aihe tuntuu olevan jonkinsortin tabu eikä asialle oikein edes haluta tehdä mitään. Sen sijaan keskitytään keksimään uusia termejä ja sitten vaahdotaan kun niitä ei osata käyttää oikein.
Okei, tässä on joitain niin rajuja oletuksia että huhhuh.
Ensinnäkin: Transsukupuolisuutta on tutkittu ja yritetty korjata psykologian keinoin jo vuosikymmeniä. Toistaiseksi tulokset sellaisen muodostumisen käypähoidoksi suurimman osan kohdalla ei ole osoittautunut millään lailla mahdolliseksi. Psyykeen tiettyihin ominaisuuksiin psykologiset hoidot eivät vain ole riittävät. Tiede ei myöskään pysty todistamaan ongelman olevan pelkästään psyykeen ongelma, kuten ei homoseksuaalisuudenkaan kohdalla. Toisin sanoen korjausmahdollisuudet ovat sitä myötä rajalliset.
Et ehkä itse ole transfoobinen, mutta tekstissäsi vilisee asioita minkä perusteella voisi päätellä sinun pitävän transsukupuolisuutta ja muunsukupuolisuutta sairautena, ja nimenomaan mielen sairautena. En yhtään ihmettele että ihmiset joita asia koskee voivat kokea sen loukkaavana.
Loppuihin pointteihisi on jo vastattu ketjun aikana, joten laitetaas vastakysymyksiä: Luuletko että psykologisen hoidon keinoin sinusta voisi tehdä ei-heteron? Tai ei-kinkyn? Voisiko psykologisin hoidoin mielestäsi sinusta tehdä aseksuaalin?
Laitetaan vielä aiheeseen liittyvää tutkimusluettavaa. 52 laajaa tutkimusta ympäri maailman, kerättynä Cornellin Yliopistolla. Siellä selviää mm. tilastoja katumismääristä ja hyvinvoinnin muutoksesta hoitojen edetessä: https://whatweknow.inequality.cornell.edu/topics/lgbt-equality/what-does-the-scholarly-research-say-about-the-well-being-of-transgender-people/
-
Vastaan lähinnä Feirdin kommenttiin. Itse ymmärsin kommentin niin, että ihan aina ei tarvittaisi fyysistä hoitamista, hormoneja ja leikkauksia, vaan joskus kyse voi olla ei-binäärisestä identiteetistä ja tuen tarpeesta siinä, miten sopeutua vaikka yhteiskuntaan, joka kuitenkin on aika cis-normatiivinen ja binäärisesti jaettu miehille ja naisille. Eli miten ilmaista omaa sukupuoli-identiteettiä ja miten olla sen kanssa ns. kotonaan, kun yhteiskunta on mitä on. Eli tarjottaisiin aikaa tälle pohdinnalle ja asian tunnustelulle ammattilaisen tukemana, sen sijaan että heti ensi sijassa mietittäisiin nopeasti korjaushoitoprosessiin hakeutumista. Tästä olen samaa mieltä, että tätä tukea tulisi tarjota, eikä sen tulisi poissulkea sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessia. Sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessi on tutkimusprosessi, ei hoitoprosessi. (Lisään, että koska jokaisen oma henkilökohtainen asia, niin jokainen tekee siinä omat valintansa ja minusta se on oikein. Mutta koska erikoissairaanhoito on asetettu ns. portinvartija-rooliin, niin se voisi tarjota myös tukea eikä pelkkää arviointia ja välttämätöntä hoitoa.)
Ninth tosiaan jo kirjoittikin, että oman sukupuolen ilmaisun, identiteetin, ilmiasun jne. kaiken kanssa apua saa esim. Transtukipisteestä. Kaikki eivät kuitenkaan mene sinne, koska vaatii oma-aloitteisuutta ja tietysti paikalla on jokin maine ja mielikuvia, jotka osalla voivat vaikuttaa sinne hakeutumiseen. Nähdäkseni se varsinainen puutos on erikoissairaanhoidossa, jossa tulisi olla osaamista tukea ihmisiä mitä moninaisimpien identiteettikysymysten kanssa, jotka uhkaavat mielenterveyttä (koska on raskasta elää enemmistön yhteiskunnassa kun itse on vähemmistöä).
Lisään loppuun disclaimerin, että kommenttini on vain valistunut arvaus tietystä näkökulmasta. Itse olen cis-sukupuolinen ja mieluummin näen keskusteluareenalla ihmisiä, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti.
-
Vastaan lähinnä Feirdin kommenttiin. Itse ymmärsin kommentin niin, että ihan aina ei tarvittaisi fyysistä hoitamista, hormoneja ja leikkauksia, vaan joskus kyse voi olla ei-binäärisestä identiteetistä ja tuen tarpeesta siinä, miten sopeutua vaikka yhteiskuntaan, joka kuitenkin on aika cis-normatiivinen ja binäärisesti jaettu miehille ja naisille. Eli miten ilmaista omaa sukupuoli-identiteettiä ja miten olla sen kanssa ns. kotonaan, kun yhteiskunta on mitä on. Eli tarjottaisiin aikaa tälle pohdinnalle ja asian tunnustelulle ammattilaisen tukemana, sen sijaan että heti ensi sijassa mietittäisiin nopeasti korjaushoitoprosessiin hakeutumista. Tästä olen samaa mieltä, että tätä tukea tulisi tarjota, eikä sen tulisi poissulkea sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessia. Sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessi on tutkimusprosessi, ei hoitoprosessi. (Lisään, että koska jokaisen oma henkilökohtainen asia, niin jokainen tekee siinä omat valintansa ja minusta se on oikein. Mutta koska erikoissairaanhoito on asetettu ns. portinvartija-rooliin, niin se voisi tarjota myös tukea eikä pelkkää arviointia ja välttämätöntä hoitoa.)
Ninth tosiaan jo kirjoittikin, että oman sukupuolen ilmaisun, identiteetin, ilmiasun jne. kaiken kanssa apua saa esim. Transtukipisteestä. Kaikki eivät kuitenkaan mene sinne, koska vaatii oma-aloitteisuutta ja tietysti paikalla on jokin maine ja mielikuvia, jotka osalla voivat vaikuttaa sinne hakeutumiseen. Nähdäkseni se varsinainen puutos on erikoissairaanhoidossa, jossa tulisi olla osaamista tukea ihmisiä mitä moninaisimpien identiteettikysymysten kanssa, jotka uhkaavat mielenterveyttä (koska on raskasta elää enemmistön yhteiskunnassa kun itse on vähemmistöä).
Lisään loppuun disclaimerin, että kommenttini on vain valistunut arvaus tietystä näkökulmasta. Itse olen cis-sukupuolinen ja mieluummin näen keskusteluareenalla ihmisiä, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti.
Tuohon puutteeseen erikoissairanhoidossa. Menee vaikeaksi. Psykiatria luetaan osaksi erikoissairaanhoitoa, mutta kuten tästäkin keskustelusta käy ilmi, eivät trans-ihmiset ole sairaita. Erikoissairaanhoidon tärkein tehtävä on hoitaa sairauksia, ei tarjota laaja-alaista psykososiaalista tukea. Se on kunnallisen sosiaali- ja terveydenhoidon tehtävä. Eli niin nurinkuriselta kun se kuulostaakin, ei ole rakenteellisesti kovin helppoa toteutta sitä, että leikkauksen tekevä kirurgi ja ymmärtävä ääni puhelinkeskuksessa olisivat molemmat erikoissairaanhoidon työntekijöitä. Lainsäädäntö rajaa toimintaa näissä. Toki jos sote ja maakuntauudistuksen myötä perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito yhdistyvät samaksi organisaatioksi, voi tämäm tyyppinen toiminta helpottua. Nykyisin, jos yrittää astua niiden välisten rajojen yli, astuu usein jonkun varpaille.
-
^ ... mutta vähemmistöstressi hyvin usein johtaa masennukseen, ahdistukseen (sekä lisää itsemurhariskiä, syrjäytymistä) jne. jotka ovat psykiatrian puolella hoidettavia häiriöitä. Näen haastavana idean, että perusterveydenhuollossa olisi riittävää osaamista käsitellä näin monimutkaisia asioita. Toki, olisihan se hienoa.
Vielä hienompaa itse asiassa olisi, ettei kyseessä aina tarvitsisi olla terveydenhuollon asia, vaan muunlainen tuki. Vielä kun tätä ajatusta venytän, niin olisikohan sukupuolen moninaisuuden kanssa helpompi olla hyvinvoivana yhteiskunnassa jos sukupuoli nähtäisiin moninaisemmin kuin mitä se tällä hetkellä nähdään. . .
***
Vielä kun pohdin, niin laajassa tuttavapiirissäni tiedän huomattavasti enemmän nuoria aikuisia, jotka ovat FtM kuin MtF. Sen sijaan vanhemmassa väestössä tiedän lähinnä MtF, jotka toteuttavat sitä osa-aikaisesti ja kokevat kertomansa mukaan helpottavana vapautua miehisistä rooliodotuksista ja olla herkempiä. Otanta on täysin valikoitu, mutta JOS on laajemminkin ilmiötä, että nuoret aikuiset hakeutuvat prosessiin FtM niin onko silloin lähtökohtana vain heidän yksilökokemuksensa vai esim. se, että yhteiskunnassa ihannoidaan liikaa maskuliinisia ominaisuuksia... Mikäli yhteiskunnassa on vikaa, todella toivoisin että yhteiskunta muuttuisi eivätkä yksilöt. En ymmärrä, mikä muu voisi selittää sitä, että FtM on enemmän kuin MtF.
-
Apua, siis olin vahvasti sitä mieltä etten tähän keskusteluun ottaisi osaa, koska en sen enempiä halua hämmentää soppaa,mutta heitämpä oman mielipiteen nyt kuitenkin..
Olen hämmentynyt ensinnäkin siitä että olen ilmeisesti hyvin onnellisessa asemassa siinä että tuntemani muun sukupuoliset sekä trans taustaiset sekä cis sukupuoliset eivät ole minulle ainakaan koskaan tuoneet julki tai ilmi minkäänlaisia nimikkeitä joita en olisi ymmärtänyt tai sisäistänyt. Itse en koe nimikkeillä olevan niin kovin paljoa käyttöä ihmisestä puhuttaessa tai vaikkapa jos halutaan kiinnittää ihmisen huomio.
Ajatuksena se että olisin viettämässä aikaa bileissä ja joku haluaisi huomioni kutsumalla minua::"ylipainoinenkeskiikäinenvalkoihoinenpanseksuaalicissukupuolinendomme" ei kovastikaan olisi miellyttävä lause..(toimii paremmin kun käyttää minusta haluamaani nimikettä, tässä yhteydessä Lily..).
Tämä nyt oli oma väännelmäni siitä että vaikka kaikki yllämainitut asiat ovat totta, niin ei ole tarvetta kutsua minua millään noista "nimikkeistä", kontaktin saa helpoiten käyttämällä nikkiä esim.
Sain kyselyn livenä :"ootko sä tai ootko ollut joskus mies", ja mielestäni jos sillä asialla olisi merkitystä sen hetkisestä keskustelussa,olisi kysymys voinutkin olla fiksu, mutta jos vastauksella ei ole mitään merkitystä, niin pitääkö minun vastata? Tuolloin vastasin että ainakin mulla on henkisesti munaa enemmän kun kysyjällä ja heitin vastavuoroisen kysymyksen että miten hän on sinut itsensä kanssa vaikka ei aina potenssi riitä.. jonka jälkeen kyllä keskustelu jatkui, mutta ei ollut kummallekkaan enää miellyttävää.
Itse en kovasti ole nimike ihminen, ei se tarkoita että muut eivät saisi olla.
Terri: "oo hiljaa" biisi onkin oiva omalta osaltani lopettamaan kommentointini tällä kertaa.
Mielestäni se on sopiva tapa osoittaa se että jos biisin sisältö kolahtaa hyvässä tai pahassa niin biisi on tarpeellinen
-
Komppaan Kahlitsijaa tässä tuon julkisen terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hankalasta dilemmasta. Päästäksesi psykoterapiaan, koskien toki mitä tahansa mielenterveysongelmaa, sinun pitää olla sairas. Diagnosoitu, pitkään perusterveydenhoidon keinoin yritetty parantaa, ja sitten pääset sinne jonoon, jotka ovat yleensä pitkiä. Seksuaali-identiteetin ongelmat ovat varmasti yksi sellainen, pitkä prosessi kaikille osapuolille. Vaikka olen täällä vaaditulla statuksella cis- nainen, enkä vertaiskokija, uskoisin, että moni pääsisi helpommalla ja kevyemmin eteenpäin prosessissaan matalamman prosessin kautta. Jos ja kun joudut todistamaan olevasi "jotain" liian usein, liian kovin sanoin, alkuperäiset ongelmat voivat jäädä toissijaisiksi.
-
Sukupuolen korjaus operaatio ja prosessi on aika pitkä ja kivinen tie. Miuu eniten huolestuttaa prosessissa hylättyjen osuus ja miten prosessissa hylätyt ihmiset sitten "hoidetaan" prosessin jälkeen. Itse oon työskennellyt paljon nuorten parissa ja nähnyt pari tilannetta mitä on tapahtunut kun joku on saanut jostain syystä hylsyn ollessaan vielä suhteellisen herkässä vaiheessa.
Itsellä termit on myös tärkeitä. Olen tunneyliherkkänä ihmisenä joskus jopa termien vanki mutta toisaalta nämä termit ovat vain osa minua. Kertovat minulle myös omasta itsestäni.
Viimeisimpänä ehkä mainittakoon myöhäis herääminen että olen sittenkin ehkä polyamorinen. Oon ollu kaksi viikkoa ihan sekaisin kun on ollut poikkeavia tuntemuksia ja niiden tulkitseminen termillä on rauhoittanut minua paljon. Nyt voin olla jälleen oma itseni.
Jätän tämän tähän.
-
^^Mixer, mitä tarkoitat ns. matalammalla prosessilla? Ihmisellä on oikeus saada lähete sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessiin esim. terveyskeskuslääkäriltä.
-
Komppaan Kahlitsijaa tässä tuon julkisen terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hankalasta dilemmasta. Päästäksesi psykoterapiaan, koskien toki mitä tahansa mielenterveysongelmaa, sinun pitää olla sairas. Diagnosoitu, pitkään perusterveydenhoidon keinoin yritetty parantaa, ja sitten pääset sinne jonoon, jotka ovat yleensä pitkiä. Seksuaali-identiteetin ongelmat ovat varmasti yksi sellainen, pitkä prosessi kaikille osapuolille. Vaikka olen täällä vaaditulla statuksella cis- nainen, enkä vertaiskokija, uskoisin, että moni pääsisi helpommalla ja kevyemmin eteenpäin prosessissaan matalamman prosessin kautta. Jos ja kun joudut todistamaan olevasi "jotain" liian usein, liian kovin sanoin, alkuperäiset ongelmat voivat jäädä toissijaisiksi.
Sukupuolen korjaus prosessin lähetteen saa lääkäriltä ilmoittamalla lääkärille että haluaa lähetteen sinne. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta tutkia sukupuolidysforiaa. Niitä tutkitaan vain kahdessa paikassa. Helsingin Meilahdenssa ja Tampereella. Lähete muuhun tutkimukseen esim psykologille on väärin
-
^ Paitsi jos ne tehdään samanaikaisesti niin se voi olla ihan hyvää hoitokäytäntöä. Riippuen perusteista.
-
^ Paitsi jos ne tehdään samanaikaisesti niin se voi olla ihan hyvää hoitokäytäntöä. Riippuen perusteista.
Prosessiin kuuluu psykologin keskusteluita. Eli ei voi tehdä lähetettä muualle kuin transpolille ja piste. Se on virhe jos tekee ilman suostumista
-
Hain juuri sitä, kun tässä keskustelussa on ilmaistu, että on loukkaavaa ehdottaa trans ihmiselle psykiatrista hoitoa. Siitä johdin päätelmäni, että jos psykiatria ei käy, jää vaihtoehdoksi sosiaalitoimi ja perusterveydenhuolto. Jotka ovat kuntien vastuulla, eivät erikoissairaanhoitoa. Tämän takia kritisoin näkemystä siitä, että erikoissairaanhoitoa vastuutettaisiin huonosta asian hoitamisesta, jos se tarjolla oleva palvelu siltä puolen ei kelpaa. Jos taas lähete psykiatriaan kelpaa, ei ongelmaa, johon vastasin ole olemassakaan.
-
^ Paitsi jos ne tehdään samanaikaisesti niin se voi olla ihan hyvää hoitokäytäntöä. Riippuen perusteista.
Prosessiin kuuluu psykologin keskusteluita. Eli ei voi tehdä lähetettä muualle kuin transpolille ja piste. Se on virhe jos tekee ilman suostumista
Tarkoitin esim. kuviteltua tilannetta, jossa henkilö pyytää lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimusprosessiin ja saa sen JA samanaikaisesti hänen kanssaan keskustellaan lähetteestä psykologin tutkimuksiin esim. oppimisvaikeuksien tai adhd-piirteiden tarkemmaksi selvittämiseksi. Voi lähettää samanaikaisesti ja se ei ole virhe, mikäli henkilö on itse suostuvainen. Nämä ovat siis toisistaan erillisiä asioita tuossa kohti.
Lisäksi voi esim. tehdä lähetteen psykiatrialle masennuksen tai sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi, jos henkilö taas kerran on siihen suostuvainen. Sekään ei ole virhe ja edelleen erillinen asia.
-
Itse olen siis läpikäynyt sukupuolenkorjaus-prosessin Helsingissä. Voin kertoa nyt vaan omasta kokemuksesta liittyen tähän asiaan. En siksi, että pitäisin itseäni jotenkin super erityisenä, vaan siksi että musta ois kiva että näistä asioista (liittyen sukupuolen korjaamiseen) puhuis ne joita asia oikeasti koskee. Prosessitarinoita on niin monenlaista kuin on prosessiin hakeutuviakin.
Mitä näihin samanaikaisiin eri lähetteisiin tulee. Niin itse en oman prosessin aikana uskaltanut hakeutua psykoterapiaan, koska mielenterveysongelmat ja "mielenterveysongelmat" voivat viivästyttää tai keskeyttää sukupuolentutkimus/korjaus -prosessin jos lääkäri päättää potilaan olevan "liian sairas" tai identiteetin olevan "epäselvä" muiden mielenterveysongelmien vuoksi.
Prosessini päätyttyä olen hakeutunut terapiaan ja päässyt viimein käsittelemään masennustani sekä tätä traumaa mikä mulle on tästä kaikesta sukupuoli-sekoilusta koitunut. Koen myös, että en olisi saanut merkittävää hyötyä terapiasta silloin kun kärsin päivittäin kehostani ja väärinsukupuolittamisesta. Koska mikään terapia ei korjaa sitä jos sua väärinkohdellaan päivittäin, sillon on akuutimpaa keskittyä couppaamiseen kuin masennuksesta parantumiseen.
Nykyään kun oon aika ok niin suhtaudun ekaa kertaa elämässäni sukupuoleen "normaalisti". Eli en kärsi siitä joka päivä. En edes mieti sitä jokapäivä. Mua ei edes jaksa kiinnostaa mitä termejä musta käytetään, koska muhun ei satu kokoajan. Ja tää on ETUOIKEUS.
Mä uskon että monella ei-binäärillä ja cis-sukupuolisella ois paljon vähemmän kamalaa jos sukupuoli ylipäätään nähtäisiin avoimemmin ja joustavammin. Jos ei oletettais niin paljon ja oltais niin uteliaita toisten genitaalien laadusta.
Siks mä meuhkaan aina välillä millon missäkin kuin mikäkin social-justice-warrior. Välillä mietin että onkohan siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta jaa. Ainakin joku sanoo jotain.
Jos multa kysytään niin kaikki ihmiset vois lähettää johonki terapiaan pohtimaan omaa sukupuoltaan ja siihen liittyviä huolia (niitä kun luullakseni meillä kaikilla on). Se varmasti lisäisi kaikenlaista ymmärrystä ja vähentäisi esim transihmisten kohtaamaa ämpäröintiä.
-
---
Mitä näihin samanaikaisiin eri lähetteisiin tulee. Niin itse en oman prosessin aikana uskaltanut hakeutua psykoterapiaan, koska mielenterveysongelmat ja "mielenterveysongelmat" voivat viivästyttää tai keskeyttää sukupuolentutkimus/korjaus -prosessin jos lääkäri päättää potilaan olevan "liian sairas" tai identiteetin olevan "epäselvä" muiden mielenterveysongelmien vuoksi.
---
...ja sitten toisaalta sitä voidaan pitää plussana, jos henkilö tosiaan hakee apua ja tukea silloin kun sitä tarvitsee - kuten asian mielestäni pitäisi olla. *kohauttaa olkapäitä* Monimutkaisia juttuja ja hyvinkin yksilöllistä. (Ja onneksi selvisit prässin läpi.)
-
Sukupuoli ei millään tavalla ole meidän yhteiskunnassa pelkästään biologiaa. Ihmiset kohtelevat tytöksi ja pojaksi oletettuja eri tavalla jo vauvoina. Ja erilaisuus jatkuu aina hautaan asti. Tuohon kohteluun kuuluu myös se, että ympäristö odottaa miehiltä ja naisilta erilaisia asioita samoissa tilanteissa ja reagoi näiden olemiseen erilaisilla tavoilla.
Osalle ihmisistä on käynyt tässä arvonnassa tuuria. Muut kohtelevat ja odottavat tällaista useimmiten suurin piirtein sellaisella tavalla, joka sopii omalle luonteelle ja tavalle toimia. Tällainen ihminen ei yleensä joudu pohtimaan omaa sukupuoli-identiteettiään kovin paljoa, koska on vaan sellainen kun on ja elämä sen sukupuolen osalta sujuu oikein hyvin.
Osalla taas oma luontainen tapa olla on ristiriidassa niiden odotuksien ja käyttäytymistapojen kanssa, jolla muut ihmiset toimivat. Se oma luontainen tapa voi olla sitä, mitä vastakkainen sukupuoli edustaa tai sitten jotain muuta sukupuolibinäärin ulkopuolella.
Tällainen ihminen joutuu väkisin - ehkä jopa päivittäin tai useammin - kohtaamaan sen, että muut ihmiset odottavat sinulta asioita, joita et ole pelkästään oletetun sukupuolesi perusteella.
Olisi aika ihanaa, jos yhteiskunnassa ei olisi tuollaisia oletuksia ja vaatimuksia sosiaaliselle käytökselle oletetun sukupuolen perusteella. Emme kuitenkaan elä siinä maailmassa, vaan tässä todellisuudessa, jossa niitä on.
Siksi sukupuoli on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen ja yhteiskunnallinen luomus - ei pelkkää biologiaa. (Ja biologiakin on paljon monimutkaisempi asia kuin binäärinen mies-nais -jako antaa ymmärtää.)
-
Niistä sukupuolista puhutaan ehkä myös vaaleissa: "Päivi Räsäsen mielestä sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen: 'Murrosiän kokemukset valtaosin ohimeneviä'” (Iltalehti 23.1.2019) https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be08f7bf-1a6f-4f50-9740-b90729267829
-
Niistä sukupuolista puhutaan ehkä myös vaaleissa: "Päivi Räsäsen mielestä sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen: 'Murrosiän kokemukset valtaosin ohimeneviä'” (Iltalehti 23.1.2019) https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be08f7bf-1a6f-4f50-9740-b90729267829
Voi ystävämme Päivi. Lainaisin tähän Huora -nimisen yhtyeen kappaleen "Normaali?" -lyriiikat kokonaisuudessaan, ellei se olisi tekijänoikeuksien vastaista.
-
Anteeksi OT, mutta ei saa sanoa huora, se on prostituoitu.
Ainakin Aamulehden mukaan.
https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/ (https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/)
-
Anteeksi OT, mutta ei saa sanoa huora, se on prostituoitu.
Ainakin Aamulehden mukaan.
https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/ (https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/)
Pitää sanoa hupakko!
-
Anteeksi OT, mutta ei saa sanoa huora, se on prostituoitu.
Ainakin Aamulehden mukaan.
https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/ (https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/)
Tämä oli Aamulehden näpäytys Julkisen sanan neuvostolle, joka oli 2016 antanut langettavan päätöksen Matti Kuuselan jutusta "Mitä muka tiedämme venäläisistä naisista? Toimittaja Matti Kuusela etsi käsiinsä pahimman kaikista", jossa hän etsi Sortavalan ruminta huoraa.
https://www.aamulehti.fi/a/201357963
-
Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.
Sukupuoli-identiteetti on oma aiheensa, ja se on yksi ja sama onko se kenellekin kukkaruukku, tiiliskivi vai jotain siltä väliltä.
Vastattakoon muuhun myöhemmin mutta tähän vaaralliseen pseudovastaukseen täytyy puuttua: maailmassa on enemmän ja enemmän ihmisiä jotka ovat steriilejä - onko heistä siis tullut sukupuolettomia? Joku saattaa myös viitata kromosomeihin mutta sekään ei ole niin yksinkertaista koska voi olla kromosomipoikkeamia jotka eivät näy ulospäin. Myös hormonitasot ovat vaihtelevia.
Mies ja naisoletetuilla on väestötasolla ilmeneviä eroavaisuuksia, toki, mutta yksilötasolla ne eivät kerro mitään definitiivistä.
On tosi olennaista että sukupuoli ja kehollisuus on eri asioita, siinä sukupuoleen toki liittyy kehonkaava.
Sukupuoli tarkoittaa sisäistä subjektiivista kokemusta itsestä sukupuolisena - sukupuoliroolit ja stereotypiat muiden käsityksiä.
Absurdia on että kehollisuudesta puhutaan halun kohdalla, kun sinä on kyse vain halusta tiettyä kehotyyppiä kohtaan, oli sitten kyseessä sellainen jossa on tissit ja pillu tai sileä rintakehä ja penis. Toki on joitain ihania hybridejä, Buck Angel on superkuuma.
-
Anteeksi OT, mutta ei saa sanoa huora, se on prostituoitu.
Ainakin Aamulehden mukaan.
https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/ (https://www.soundi.fi/uutiset/sensuuri-iski-aamulehden-jutussa-huorasta-tuli-prostituoitu/)
Mua passaa huoritella, omassa lähipiirissä ei ole seksityöläisiä joita huorittelu haittaisi senenempää.