BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kink - 23.01.2019, 02:10
-
Tällaista aihetta on tullut joskus pohdiskeltua.
Kuinka hyvin teidän mielestänne uskonnot ja kinkyily sopivat yhteen?
Oletko itse uskossa? Tunnetko muita kinkyjä, jotka ovat uskossa?
Kuinka kovia kinkyjä uskovaiset ovat? Ovatko kirkkoherrat kovan luokan kinkyjä, joilla ikioma BDSM-dungeoni omakotitalon kellarissa? ;D
Pidetään kuitenkin tämä viestiketju asiallisena, koska muuten joku voi pahoittaa mielensä.
-
Tunnen kinkyjä, jotka uskovat jumalaan tai jumaliin. Myös buddhalaisia. Ei nähdäkseni korreloi mitenkään, miten kinkyseksuaalisuuttaan harjoittaa. Kyseessä luonnollisesti vain oma kokemukseni, koska en ole nähnyt mitään aiheeseen liittyvää tieteellistä tai epätieteellistäkään julkaisua.
-
yksisarvis- tai enkelihörhöt, tai sitten ihmiset jotka ajattelee, ettei kaikki etiikka/filosofia/psykologia jne voidaan pukea matemaattisiksi kaavoiksi, tai kun lennetään avaruuteen:”Ei kyl mittää jumalia täällä näkynynnä!” Vaikea ymmärtää tuollaisia ajatusmaailmoja, mutta tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen.
Oma maailmankuva varsin mystinen, mutta puhun siitä vain harvojen ja valittujen kanssa, silloinkin saavat kaivaa vähän aikaa.
En tiedä ymmärsinkö uskovainen termin turhan laajasti ???
-
Näin perus-lutikkana ajattelen että kiinnostus kinkyilyyn ei mitenkään ole ristiriidassa uskomisen kanssa. Raamatulla toki voi perustella asioita niin, että samasta kohdasta saa kaksi täysin vastakkaista mielipidettä aikaiseksi. Vaikkapa laulujen laulu kirjaimellisesti tulkittuna on ylistys kahden ihmisen eroottiselle rakkaudelle. Allegorisesti tulkittuna taas sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa.
Eksegetiikka on niin kummallinen tieteenala että siinä on yhtä monta tulkintaa kuin on tutkijaakin. Plus sitten me muut jotka vähällä ymmärryksellä asiaa selvitämme. Luotan siis omatuntooni enemmän kuin saneltuihin ohjeisiin. Ja omatuntoni kertoo samaa kuin Saarnaaja; Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista.
Rusinoiden poimimista pullasta? Kyllä.
-
Aika hyvä kysymys.
Meikäläistä yritettiin erääseen lahkoon kasvattaa, jossa seksiä vain avioliitossa, masturboiminen ja porno on syntiä.
Lapsena raamatun kohtia otettiin kirjaimellisesti " Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan;
mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa."
Mutta mutta: "Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää,
mutta uskottomilla on halu väkivaltaan. "
Ovat hyvin ristiriidassa kokemaani. Anyways pointtini: Kyseenalaistin uskonnon ja sain tunnin turpaani ilman mainoskatkoja.
Lopulta sitä rupesi addiktoitumaan saamaan huomiota, sillä huomiota se huonokin on.
Lopulta kivat PVC/Latex vaatteet ja kipu toivat minut tänne. Vanhempieni mielestä olen sairas ja kuulun "pakkomielteideni kanssa hoitoon".
En usko jumalaan, enkä tule uskomaan. Suurin osa raamatun sanomasta otetaan kirjaimellisesti ja lopulta toiminnat ovat ristiriidassa keskenään.
Eli tämän lahkon kanssa homma ei toimi.
-
Meikäläistä yritettiin erääseen lahkoon kasvattaa, jossa seksiä vain avioliitossa, masturboiminen ja porno on syntiä.
Itsekin kasvoin tod. näk. samassa lahkossa, jossa on mm. opetettu, että sielut ovat valmiina "hyllyllä" odottamassa, kunnes muodostuu se pariskunta, jonka lapsikiintiön ruumiisiin ne kuuluvat. Tätä järjestystä ei saa ehkäisyllä ja masturbaatiolla sotkea, olkoonkin, että historiallisesti kyse on tietyn soturikansan miesvahvuuden turvaamisesta. Mm. masturbointikielto perustuu pervoon kertomukseen Oonanista, joka hukkasi siemenensä tilanteessa, jossa hänen piti hedelmöittää veljensä vaimo ::) ...
-
Ei ole sama,sillä ehkäsy on sallittua, mutta kuitenkin.
Meikäläistä yritettiin erääseen lahkoon kasvattaa, jossa seksiä vain avioliitossa, masturboiminen ja porno on syntiä.
Itsekin kasvoin tod. näk. samassa lahkossa, jossa on mm. opetettu, että sielut ovat valmiina "hyllyllä" odottamassa, kunnes muodostuu se pariskunta, jonka lapsikiintiön ruumiisiin ne kuuluvat. Tätä järjestystä ei saa ehkäisyllä ja masturbaatiolla sotkea, olkoonkin, että historiallisesti kyse on tietyn soturikansan miesvahvuuden turvaamisesta. Mm. masturbointikielto perustuu pervoon kertomukseen Oonanista, joka hukkasi siemenensä tilanteessa, jossa hänen piti hedelmöittää veljensä vaimo ::) ...
-
Jee! Minäkin vastaan! Olen kristitty, ja edes jotenkin Bibliaani lukenut. Pääsääntönä väittäisin, että Sanassa sanotaan, keiden kanssa seksiä saa - tai joissain tapauksissa pitää - harrastaa. Seksitavoista siellä ei juurikaan puhuta. Sodoman ja Gomorran tarinasta kyllä on tehty tulkintoja, joihin perustuu sana "sodomia". Harvempi näyttää muistavan tarinan loppuosaa, jossa Sodoman ja Gomorran tuholta pelastetun Lootin tyttäret juottavat isänsä humalaan, makaavat hänen kanssaan ja saavat lapset. En tiedä, vesittääkö tämä loppu tarinan, onko kyse karkeasta huumorista vai mistä oikein. Joka tapauksessa minä pidän Sodoman ja Gomorran tarinaa homoseksuaalisuuden kieltävän moraalisäännön esityksenä. Ja jos nyt puhutaan homoseksuaalisuudesta, eikä kinkyistä puuhista, niin Raamattu ei minun nähdäkseni missään kiellä naistenvälistä seksiä. Ja vielä: Raamatussa nyt kielletään yhtä ja toista, jota kuitenkin tehdään. "Sodomia" on enintäänkin yksi synti muiden joukossa. Toki homoseksuaalisuus näyttää inhottavan ja pelottavankin monia, ja onhan seksuaalimoraaliset näkemykset moraalinäkemyksistämme syvimpiä.
Olen aika liberaali. Joku fundamentaalikristitty - vaikkapa isäni - oisi varmaan toista mieltä. Minä en kuitenkaan näe mitään syytä, miksei uskova kristitty saisi harrastaa kinkyjä puuhia. Ei siellä kielletä piiskaamista, kumia, pvc:tä, eriteleikkejä, sitomista jne... (okei, pvc:tä ei ehkä ollut silloin...) Muistaakseni vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen kielletään, mutta kyllähän monet naiset tekevät niin. Nykyinen naisten arkipukeutuminen olisi ollut kovan arvostelun kohteena 100 vuotta sitten. Itse olen transsukupuolinen, ja todellakin käytän naistevaatteita, vaikka juridinen sukupuoleni on mies. Ehkä se sitten on vasten uskoni oppia, en minä pienenä ihmisenä sen takia käy väittämään Raamatun ohjetta vääräksi. Olen vain kusipää, ja teen ohjeen vastaisesti. Olen kuitenkin kovin pahoillani, jos jotkut viskelevät minua kohti kiviä nyt. Itse yritän olla moralisoimatta ketään. Usein taidan onnistuakin. Sen sijaan se, keiden kanssa seksiä sopii harrastaa, on minusta ajankohtaista yhä. Vaikka kondomi on keksitty, taudit näyttävät silti leviävän. Toisaalta, jos jollakin on sivusuhde, en minä sitäkään moralisoi - tai en ainakaan julista tuomiota kenellekään. Minulla on muut paheet, jotka ovat aivan yhtä raskauttavia. Enkä minä tiedä, mikä ajaa kenetkin erilaisiin Raamatussa kiellettyihin tekoihin. Noniin, tulipa jaarittelua. En ota kantaa muiden uskontojen ohjeiden noudattamiseen. Kristinuskon ja luterilaisen opin en siis katso rajoittavan seksitapoja oikeastaan mitenkään.
-
Jee,mäkin vastaan,heh.
Ikäjanalla 7-40 vuotiaana olin kristitty,fundamentalisti 16-36 ikävuosina.
Yksityiskohtiin menemättä totean,että niin kauan kuin esim.uskominen tai perunankuoriminen erotetaan joksikin Erityiseksi,Omaksi,Harvojen ja Valittujen,jopa Piinattujen Marttyyrien ikiomaksi kerhoksi,ollaan ojassa möyryämässä.
Ihmisellä on aina ollut taipumus pervoiluun,joka näkyy ja kuuluu myös uskontonsa toteuttamisessa.
Sekin on pervo,joka hiihtää harmaa myssy päässä vuosikymmenestä toiseen samalle työpaikalle,saman vittumaisen esimiehen "alaiseksi",
30 asteen pakkasessa,kaatosateessa,helteessä- masokismi sekoittuu hedonismiin,kun saa nautintoa kärsimyksistä- Ei halua pois ja uskoo vielä korkeampiin voimiin,kaikesta huolimatta tai juuri noista syistä,kävelevä hirvitys ;D
Jumaluudet voi mun puolesta ottaa myös osaa tähän keskusteluun,olis mielenkiintoista ^-^
-
Itse en pakana näe mitään ristiriitaa seksuaalisuuteni tai uskontoni välillä.
Kiva Jumalatar toi Äiti Maa kun ei halua kivittää tai polttaa ketään roviolla sen perusteella mistä sattuu tykkäämään seksin suhteen.
-
Minä uskon Jumalaan, mutta en pidä protestanttien käsitteestä "olla uskossa". Minusta usko on valintoja, joka tehdään jatkuvasti tekojen kautta. Minusta uskominen ei ole mikään passiivinen olotila, jossa "ollaan" vaan sitä uskoa pitää elää todeksi. Pitää tehdä sellaisia valintoja, jotka ovat sen arvomaailman mukaisia. Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
-
Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
Sama. Komppaan vilaa.
Uskonto/uskokeskustelut käydään yksityisesti - jos on tarvetta sellaiseen.
-
Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
Sama. Komppaan vilaa.
Uskonto/uskokeskustelut käydään yksityisesti - jos on tarvetta sellaiseen.
Eihän vila ollut (kai) sitä mieltä, ettei täällä voisi käydä lainkaan julkisesti aiheeseen liittyvää keskustelua. Hänhän jopa avasi hieman omaa vakaumustaan. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin.
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
-
Samaa mieltä Adrenalynnien kanssa- Kaikesta soisi voida keskustella,tai halutessaan olla puhumatta.
Itse en välttämättä kykene täysin asiallisuuteen tässä ko.aiheessa kun voi mennä tunteisiin. Yritän kuitenkin tai puren hammasta enkä kirjoita mitään.
Sen mainitsen,että uskon varjolla tai suojissa tehty pahuus ja väkivalta ei nappaa.
-
Itselläni on kokemus tiukan uskonnollisen kasvatuksen saaneen kanssa pervoilusta ja pakko sanoa, että tiettyjen symbolisten esineiden ja asioiden käyttäminen pervoiluun toi kovin maukkaan lisän sessioon ja uhrin nautintoon.
Mitä Lootin tyttäriin tulee, niin molemmat synnyttivät pojat, joista tuli kahden eri heimon kantaisiä. Näitä heimoja pidettiin sittemmin likaisina, epärehellisinä ja muutenkin pahoina. . .Muistaakseni.
-
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
Miksi se olisi arveluttavaa? Miksi BDSM-aiheisella marginaalifoorumilla pitäisi keskustella uskonnosta tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta?
Maailma on pullollaan erikoistuneita foorumeita, joiden ideana on keskustella siitä foorumin aihepiiristä ja pysyä siinä. BDSM on aihepiirinä itsessään jo ihan riittävän laaja, niin miksi siihen pitäisi sotkea vielä muutakin. Oman uskonnon sovittaminen kinkyilyyn menee vielä foorumin aihepiiriin, mutta yleinen keskustelu uskosta ei. Tämä siis oma näkemykseni, ylläpitohan määritteleee tämän foorumin raamit.
Itse ketjun aiheesta... Olen ateisti enkä ole koskaan osannut uskoa mihinkään, vaikka jonkinasteiseen uskoon onkin koitettu kasvattaa, joten tuon suhteen ei ole minkäänlaisia ristiriitoja tai pohdiskeluja ollut.
-
Jos uskonto-termin alle lasketaan pakanuus/shamanismi/magia jne, näistä kiinnostuneet tuntuvat olevan astetta avoimempia myös kinkyilyn suhteen. Puhumattakaan jos ideologiaan liittyy suoria seksuaalisia harjoitteita.
Tiedän, että mm kristinuskon tematiikkaa ja pervoilua yhdistelevä tematiikka on monille loukkaavaa. Yritän tarkoitushakuista loukkaamista itse välttää, vaikka mm nunnat ovat kyllä hot 8) (no myös aika kulunut juttu).
-
Itse olen ateisti kaikkien ihmisten kehittelemien uskontojen suhteen enkä usko sielujen olemassaoloon tai kuolemanjälkeiseen elämään mutta olen muuten agnostikko. (Voi olla jotain mistä en tiedä etten tiedä.)
Uskontoihin (ja niiden liitolaisiin) suhtaudun muuten sitä positiivisemmin mitä harmittomampia ovat ja sitä negatiivisemmin mitä enemmän niiden vuoksi tapetaan/raiskataan/alistetaan ihmisiä.
-
Oikeastaan tähän liittyvät edelliset viestit, kuten tämäkin sopisivat OT-osioon, mutta olkoon :)
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
Miksi se olisi arveluttavaa? Miksi BDSM-aiheisella marginaalifoorumilla pitäisi keskustella uskonnosta tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta?
Maailma on pullollaan erikoistuneita foorumeita, joiden ideana on keskustella siitä foorumin aihepiiristä ja pysyä siinä. BDSM on aihepiirinä itsessään jo ihan riittävän laaja, niin miksi siihen pitäisi sotkea vielä muutakin. Oman uskonnon sovittaminen kinkyilyyn menee vielä foorumin aihepiiriin, mutta yleinen keskustelu uskosta ei. Tämä siis oma näkemykseni, ylläpitohan määritteleee tämän foorumin raamit.
Arveluttavaa, jos aiheuttaa jäsenille fiiliksen että keskustelua halutaan liikaa rajoittaa tai ohjailla. Tämä kaikki siis yleisellä tasolla - en väitä, että täällä olisi sellainen ilmapiiri, ainakaan tällä hetkellä.
Harva harraste- tai muu tietyn aihepiirin ympärille pystytetty foorumi pysyy tiukasti aihepiirissään. Jos Baari keskittyisi vain aihealueeseensa, ei täällä olisi Mitä ajattelin tänään -, kirjallisuus eikä resepti- yms. ketjuja.
-
Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
Sama. Komppaan vilaa.
Uskonto/uskokeskustelut käydään yksityisesti - jos on tarvetta sellaiseen.
Eihän vila ollut (kai) sitä mieltä, ettei täällä voisi käydä lainkaan julkisesti aiheeseen liittyvää keskustelua. Hänhän jopa avasi hieman omaa vakaumustaan. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin.
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
Minä itse käyn syvällisemmät uskonnolliset keskustelut yksityisesti, ihan asian arkaluontoisuuden vuoksi. Samoin sen vuoksi, että IRL-tilanteessa toinen ehkä mieluummin kysyy selitystä mielipiteeseen x, eikä vain suolla näppäimistöltä mitä tahansa. En kannata minkään asian kieltämistä, mutta epäilen ettei ylläpidolla ole resursseja pitää keskustelua kaikkien osapuolten osalta asiallisena jos aletaan puhumaan syvällisesti uskonnoista. Minusta näistä tulee vaan ihan turhaa mielipahaa kaikille osapuolille. Kuitenkin uskonnollinen vakaumus (tai sen puute) aiheuttaa tiukkoja eettisiä kantoja, jotka kohdatessaan ovat omiaan aiheuttamaan ristriitoja.
-
Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
Sama. Komppaan vilaa.
Uskonto/uskokeskustelut käydään yksityisesti - jos on tarvetta sellaiseen.
Eihän vila ollut (kai) sitä mieltä, ettei täällä voisi käydä lainkaan julkisesti aiheeseen liittyvää keskustelua. Hänhän jopa avasi hieman omaa vakaumustaan. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin.
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
Minä itse käyn syvällisemmät uskonnolliset keskustelut yksityisesti, ihan asian arkaluontoisuuden vuoksi. Samoin sen vuoksi, että IRL-tilanteessa toinen ehkä mieluummin kysyy selitystä mielipiteeseen x, eikä vain suolla näppäimistöltä mitä tahansa. En kannata minkään asian kieltämistä, mutta epäilen ettei ylläpidolla ole resursseja pitää keskustelua kaikkien osapuolten osalta asiallisena jos aletaan puhumaan syvällisesti uskonnoista. Minusta näistä tulee vaan ihan turhaa mielipahaa kaikille osapuolille. Kuitenkin uskonnollinen vakaumus (tai sen puute) aiheuttaa tiukkoja eettisiä kantoja, jotka kohdatessaan ovat omiaan aiheuttamaan ristriitoja.
Tässä asiassa olen kyllä vilan kanssa täysin samoilla leveleillä :)
-
No, mä luotan että ihmiset (ainakin täällä) kykenevät asialliseen keskusteluun tästä aihepiiristä - vaikkakin veikkaan että suurinta osaa ei edes kiinnosta koko aihe :)
-
Minulla on vakaa uskonnollinen vakaumus ja "tunnustan väriä", mutta tämä foorumi ei tunnu oikealta paikalta käsitellä niin läheistä ja tärkeää asiaa kovin avoimesti.
Sama. Komppaan vilaa.
Uskonto/uskokeskustelut käydään yksityisesti - jos on tarvetta sellaiseen.
Eihän vila ollut (kai) sitä mieltä, ettei täällä voisi käydä lainkaan julkisesti aiheeseen liittyvää keskustelua. Hänhän jopa avasi hieman omaa vakaumustaan. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin.
Mielestäni on melkein aina vähän arveluttavaa, jos joku aihe rajataan kokonaan esim. tämän foorumin sallittujen keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Tietysti tavallaan ymmärrä vaikkapa itsemurhakeskustelun poistamista ja rasismin hillitsemistä keskusteluissa.
Minä itse käyn syvällisemmät uskonnolliset keskustelut yksityisesti, ihan asian arkaluontoisuuden vuoksi. Samoin sen vuoksi, että IRL-tilanteessa toinen ehkä mieluummin kysyy selitystä mielipiteeseen x, eikä vain suolla näppäimistöltä mitä tahansa. En kannata minkään asian kieltämistä, mutta epäilen ettei ylläpidolla ole resursseja pitää keskustelua kaikkien osapuolten osalta asiallisena jos aletaan puhumaan syvällisesti uskonnoista. Minusta näistä tulee vaan ihan turhaa mielipahaa kaikille osapuolille. Kuitenkin uskonnollinen vakaumus (tai sen puute) aiheuttaa tiukkoja eettisiä kantoja, jotka kohdatessaan ovat omiaan aiheuttamaan ristriitoja.
Ei kenenkään ole pakko lukea jotain ketjua jos siinä on ehkä mielipahaa aiheuttavaa keskustelua.
Ja jos joku käyttää uskontoaan argumenttina niin hänen on oltava myös valmis puolustamaan uskontonsa totuudenmukaisuutta.
-
Ei kenenkään ole pakko lukea jotain ketjua jos siinä on ehkä mielipahaa aiheuttavaa keskustelua.
Ja jos joku käyttää uskontoaan argumenttina niin hänen on oltava myös valmis puolustamaan uskontonsa totuudenmukaisuutta.
Puhunkin siitä haluanko ITSE käydä keskustelua, koska jos itse vastaan johonkin ketjuun niin todennäköisesti luen myös vastaukset.
"Totuudenmukaisuus" on aika iso sana. Etenkin kun puhutaan Jumalasta, jonka olemassaoloa ei voi kukaan _todistaa_ oikeaksi EIKÄ vääräksi. Mitä tarvetta olisi uskomiselle jos voisi varmasti tietää? Niinpä kukaan ei voi kuitenkaan todistaa mitään? Minä esim. voin vain perustella sen miten oma uskonnollinen vakaumuksena on auttanut MINUA elämään täyttymyksellisempää elämää - en muuta. Ihmiset uskovat, koska uskovat löytävänsä sitä kautta onnellisuutta.
-
Ei kenenkään ole pakko lukea jotain ketjua jos siinä on ehkä mielipahaa aiheuttavaa keskustelua.
Ja jos joku käyttää uskontoaan argumenttina niin hänen on oltava myös valmis puolustamaan uskontonsa totuudenmukaisuutta.
Puhunkin siitä haluanko ITSE käydä keskustelua, koska jos itse vastaan johonkin ketjuun niin todennäköisesti luen myös vastaukset.
Ok.
"Totuudenmukaisuus" on aika iso sana. Etenkin kun puhutaan Jumalasta, jonka olemassaoloa ei voi kukaan _todistaa_ oikeaksi EIKÄ vääräksi. Mitä tarvetta olisi uskomiselle jos voisi varmasti tietää? Niinpä kukaan ei voi kuitenkaan todistaa mitään? Minä esim. voin vain perustella sen miten oma uskonnollinen vakaumuksena on auttanut MINUA elämään täyttymyksellisempää elämää - en muuta. Ihmiset uskovat, koska uskovat löytävänsä sitä kautta onnellisuutta.
Ensinnäkin jumaliin liittyviä väittämiä ja kirjallisuutta voidaan osoittaa vääräksi kuten homeesta ei pääse eroon hakkaamalla seiniä kuolleilla kanoilla tai voidaan osoittaa niihin liittyviä ristiriitaisuuksia.
Toisekseen miksi joku sitten vaatisi tuolla perusteella että muiden on noudatettava hänen eettistä kantaansa?
-
Sen verran totean, että uskonnollisuus ei mitenkään oletusarvoisesti tarkoita, että vaatisi ketään muuta noudattamaan omaa katsantoaan. Monessa uskonnossa tuo laumasieluisuus on isossa roolissa, mutta nähdäkseni se ei silti ole leimallinen komponentti. Totean myös, että käytännössä kaikkien ihmisten käyttäytymisestä löytyy uskontoon verrattavia katsantoja, oli niissä osallisena jumala tai ei
En ole uskonnollinen, enkä oikein edes ateisti. Nähdäkseni kysymys on kannaltani merkityksetön. Useat uskonnot sen sijaan varsin avokätisesti kieltävät milloin mitäkin, useimmiten ilman sen suurempaa syytä kuin usko asian haltallisuuteen. Ja siis nyt puhun nimenomaan seksiin liittyvistä asioista.
Olisi kivaa, jos Raamatussa olisi pätkä, jossa kehotetaan olemaan kivasti pervo.
-
Uskonto sopii kyllä mielestäni käsiteltäväksi kinky-foorumille ja on siitä joskus keskusteltukin. Uskonnon ja kinkyilyn suhde voi joillekin aiheuttaa ristiriitoja, toisille olla innostuksen lähde. Aika ajoinhan siitä on keskusteltu. En näe, että uskovaiset olisivat näissä piireissä omia kantojaan tyrkyttäneet, samaa ei vois sanoa kaikista ateisteista, joiden puheet eivät aina ole olleet kovin asiallisia. T, nykyinen agnostikko.
Ted summasi mielestäni aika hyvin kristinuskon ja kinkyilyn suhdetta. Ei sinänsä mitään, mikä kieltää avioparin välistä BDSM:ää. Avioliiton ulkopuolinen seksi taas on ongelmallista, samoin transvestiittius miehellä VT:n mukaan ja s miesten välinen seksi VT:n ja Paavalin mukaan. VT:ssä tosin on paljon muutakin käytöstä jääneitä asioita, mm. kivoja säädöksiä orjuutta koskien. Jos haluaa nyrjäyttää aivonsa, niin joillekin on ehkä jo tuttu tämä sivusto http://www.sexinchrist.com/
-
Oman käsitykseni mukaan Raamattu ei sano mitään transvestismista. Transsukupuolisuus on sitten eri asia, mutta se taas on jo paljon laajempi aihe ja siitä on varmaan kirkkojen suhteen paljon tulkinnallisia eroja vrt. katolinen kirkko kieltää vain sukupuolikirurgian, ortodoksinen kai paheksuu koko hommaa ja luterilainen kirkko sallii kaikkinensa.
Aina kun puhutaan kristinuskosta ja sen tulkinnoista niin on hyvä muistaa, että niitä kirkkojakin on aika monenlaisia. Ja sitä myöden tulkintoja. Teologinen keskustelukin on aina aika värittynyttä, koska teologeillakin on omat taustayhteisönsä.
-
Käsittääkseni tällä foorumilla ei pitäisi olla muita tabuja kuin eläimet ja lapo.
Uskontojen aiheuttamat häpeätilat ja stigmatisaatio omasta seksuaalisuudesta ovat monelle ongelma.
Mikä olisi parempi foorumi niiden purkuun kuin tämä?
En taas ymmärrä miksi moni älähtää ja koittaa kieltää aiheen käsittelyn täällä.
Okei herkkä aihe monelle ja menee helposti vitulliseksi väännoksi mutta mielestäni aihe jota pitää ehdottomasti saada käsitellä.
-
Käsittääkseni tällä foorumilla ei pitäisi olla muita tabuja kuin eläimet ja lapo.
Uskontojen aiheuttamat häpeätilat ja stigmatisaatio omasta seksuaalisuudesta ovat monelle ongelma.
Mikä olisi parempi foorumi niiden purkuun kuin tämä?
En taas ymmärrä miksi moni älähtää ja koittaa kieltää aiheen käsittelyn täällä.
Okei herkkä aihe monelle ja menee helposti vitulliseksi väännoksi mutta mielestäni aihe jota pitää ehdottomasti saada käsitellä.
Tähän sanottava Amen.
Vitullinen vääntö tosin on tuttua tälläkin foorumilla,mutta
myös kautta linjan,koko INTERNETIN-
Toisaalta- on hieno merkki,että ihmisillä on vielä voimia vääntöön tai ylipäätään keskusteluun interneetissä edes.
Jatkuva netin seuranta ja sen informaatio on mulle nykyisin liikaa- vie niin paljon voimia,ettei vaan pysty. Tätä se vanhuus teettää ;D
Mitä tulee Raamatun pitämiseen elämänsä Ohjenuorana,niin voisi olla syytä muistaa,että se on sijoittunut aikaan Vanha Testamentti 4000 vuotta sitten ja Uusi Testamentti 2000 vuotta sitten (noin aikoja). Mitä on muuttunut esimerkiksi 3000 vuodessa ihmisapinan olomuodossa...Lisäksi väitetään,että esim. Raamatun sisältö ei perustuisi luotettaviin lähteisiin ja juutalaisten kirjoutuskieltä oltaisiin tulkittu hieman leväperäisesti/taiteellisesti..
Mahtaako muuten täällä olla henkilöä joka osaisi jiddisiä tai armeaa- Suomen vokaalit puuttuvat jiddisistä tai siis olivat tarpeettomia tuolloin monta tuhatta vuotta sitten- Missä lie oli
suokit tuolloin- Absalonin silmänpilkeessä tai ties hurjan Rebekan- Melkisedekin vävyn siskon ;D
-
Oman käsitykseni mukaan Raamattu ei sano mitään transvestismista. Transsukupuolisuus on sitten eri asia, mutta se taas on jo paljon laajempi aihe ja siitä on varmaan kirkkojen suhteen paljon tulkinnallisia eroja vrt. katolinen kirkko kieltää vain sukupuolikirurgian, ortodoksinen kai paheksuu koko hommaa ja luterilainen kirkko sallii kaikkinensa.
Aina kun puhutaan kristinuskosta ja sen tulkinnoista niin on hyvä muistaa, että niitä kirkkojakin on aika monenlaisia. Ja sitä myöden tulkintoja. Teologinen keskustelukin on aina aika värittynyttä, koska teologeillakin on omat taustayhteisönsä.
Viides Mooseksen kirja 22:5 naisen ei tule pukeutua mieheksi, eikä miehen naiseksi. Anteeksi vapaa suomennos
Aika suoraan se tuolla ilmoitetaan, se että onko vanhan testamentin laki enää voimassa vai kumosiko Jeesus sen riippuu ihan kirkosta ja tulkitsijasta nIin kuin sanoit. Esim ev. Lut ei pohjaa vanhaan vaan uuteen testamenttiin jolloin ton kumoisi kohta kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...No Jesse oli muutenkin edellä aikaansa. Joka näkyi esim. Vaimon valinnassa. Monelle entisen prostituoidun vihille vieminen tuottaisi ongelmia vielä nykyäänkin. Tämä ei esimerkiksi kauheesti heijastu siihen mitä katolinen kirkko opettaa seksuaalisuudesta nykypäivänä.
Pelottavaa itsestä että vielä tänä päivänäkin moni ottaa Herran sanana sen mitä tulee jonkun saarnaajan suusta, lukematta itse koko kirjaa omalla ajatuksella läpi. Uudessa testamentissa paljon kaunista rakkauden sanomaa jota jokaisen sopisi miettiä ajatuksella.
Vanhan testamentin meno on aika brutaalia. Kunnon truumaster meininkiä. Tee orjia vihollisesi vaimoista tms. Ei käyttistä nykypäivänä.
Muutenkin toi stigma mikä seksuaalisuudelle on lyöty on palvellut lähinnä hallinta metodina. Katollisilla papeille esim. Oli oikeus avioitua siihen asti kunnes pappis suvut alkoivat saamaan liikaa valtaa. Toi oli helppo katkaista lyömällä selibaattilupaus pöytään kirkolliskokouksessa vuonna 1139 joka katkaisi aseman ja omaisuuden periytymisen suvussa eteenpäin. Aviottoman papin peri Kappas Kappas kirkko. Mihin tämä johti ei palvellut ainakaan kuoripoikia. Yrittämällä kontrolloida luonnottomasti jotain meihin sisäänrakennettua saadaan aikaan mielestäni aina isoja ongelmia. Seksuaalisuus kyllä purkautuu ulos jossain vaiheessa tavalla tai toisella.
Se mitä kristinuskon varjolla on tehty ympäri maailmaa on aika vitun sairasta. Luonnonuskontojen tuhoaminen ja noitien polttaminen rovioilla noin vaikka alkuun. No jäihin meille pervoille pari kivaa lelua lahjaksi inkvisaattoreilta. Vapaa Mies ja (Seksuaalisesti) vahva femiinisyys on ollut uhka kaikissa lakiuskonnoissa. jota on yritetty kontrolloida kaikin mahdollisin keinoin. Kuka sitä nyt vallasta haluaisi luopua kun on siihen kerran päässyt käsiksi. Paljon helpompaa kun orjat elää niin Herran pelossa ettei tarvii kun kerran viikossa muistuttaa sunnuntaisin että käyttäytykää tai helvetti. Ja hoitavat sisäisesti osan kurinpidosta. Ihan ovela temppu mielestäni.
Anteeksi jaarittelu aihe lähellä sydäntä. Omasta historiasta löytyy myös Raamatun pakkosyöttöä. Seurannut myös vierestä kuinka avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä tms muuta tervehenkistä toimintaa joka ei kyllä palvele ketään tai mitään.
Rauhaa ja Rakkautta
Tää pakana painuu nyt suihkun kautta pehkuihin. Hyvää yötä kaikille
-
Aika suoraan se tuolla ilmoitetaan, se että onko vanhan testamentin laki enää voimassa vai kumosiko Jeesus sen riippuu ihan kirkosta ja tulkitsijasta nIin kuin sanoit. Esim ev. Lut ei pohjaa vanhaan vaan uuteen testamenttiin jolloin ton kumoisi kohta kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...No Jesse oli muutenkin edellä aikaansa. Joka näkyi esim. Vaimon valinnassa. Monelle entisen prostituoidun vihille vieminen tuottaisi ongelmia vielä nykyäänkin. Tämä ei esimerkiksi kauheesti heijastu siihen mitä katolinen kirkko opettaa seksuaalisuudesta nykypäivänä.
Koko kristinusko pohjaa Uuteen Testamenttiin. Ihan kirkosta riippumatta. Suurin osa kirkoista tulkitsee Raamattua kontekstuaalisesti eli sidoksissa aikaansa - erilaiset lahkot puolestaan kirjaimellisesti. Ja kontekstuaalisen tulkinnan mukaan tuossa käskyssä on ollut kyse asiasta, joka on ollut oleellinen paimentolaisheimon elämässä. Olen itse lukenut tulkinnan, jonka mukaan tuossa on enemmän kyse naisten asemasta Israelin yhteiskunnan kuin seksuaalisesta fetisismistä nimeltä transvestisismi (sinähän olet lainannut nyt tuosta kohdasta vain virkkeen loppuosan - alkuperäinen virkehän on selkeästi kohdistettu naisille). Muutenkin itse vierastan sitä, että selkeästi naisia rajoittamaan kehitetyt säännöt vääntämällä väännetään koskemaan miehiä - sen sijaan että keskusteltaisiin siitä miksi on ollut tärkeää kieltää naisilta miesten vaatteet (ja sitä kautta miesten ammatit). Ja naisten pukeutumissäännöt (ehkä Venäjän ortodoksista kirkkoa lukuunottamatta) on kumottu aika lailla kautta linjan.
-
Olisi kivaa, jos Raamatussa olisi pätkä, jossa kehotetaan olemaan kivasti pervo.
Ehkä juuri siksi Luther, joka aiemmin harjoitti ruumiinsa ruoskimista, luopui siitä: lihan kurittaminen alkoi tuntua kivasti pervolta eikä Raamatusta löytynyt lupaa. :P
-
Olisi kivaa, jos Raamatussa olisi pätkä, jossa kehotetaan olemaan kivasti pervo.
Ehkä juuri siksi Luther, joka aiemmin harjoitti ruumiinsa ruoskimista, luopui siitä: lihan kurittaminen alkoi tuntua kivasti pervolta eikä Raamatusta löytynyt lupaa. :P
Antoihan se Luther kontrollin taloudessaan Katarina von Boralle, vaikka katsoikin ettei naisen valta hyvää tiedä. Totesi myös kykenevänsä sietämään synnin ja paholaisen lisäksi kyllä Katyn aiheuttamaa ärsytystäkin. Tuollaiset kommentit huomioiden Ihmettelisin jos heidän taloudessaan ei olisi läpsitty suuntaan ja toiseen. Luther saa plussaa siitä että hänen ansiostaan katolisia nunnia vapautettiin luostareista miehelöihin. Hirveätä hyvän lihan haaskausta sellaiset nunnaluostarit.
-
Aika suoraan se tuolla ilmoitetaan, se että onko vanhan testamentin laki enää voimassa vai kumosiko Jeesus sen riippuu ihan kirkosta ja tulkitsijasta nIin kuin sanoit. Esim ev. Lut ei pohjaa vanhaan vaan uuteen testamenttiin jolloin ton kumoisi kohta kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...No Jesse oli muutenkin edellä aikaansa. Joka näkyi esim. Vaimon valinnassa. Monelle entisen prostituoidun vihille vieminen tuottaisi ongelmia vielä nykyäänkin. Tämä ei esimerkiksi kauheesti heijastu siihen mitä katolinen kirkko opettaa seksuaalisuudesta nykypäivänä.
Koko kristinusko pohjaa Uuteen Testamenttiin. Ihan kirkosta riippumatta. Suurin osa kirkoista tulkitsee Raamattua kontekstuaalisesti eli sidoksissa aikaansa - erilaiset lahkot puolestaan kirjaimellisesti. Ja kontekstuaalisen tulkinnan mukaan tuossa käskyssä on ollut kyse asiasta, joka on ollut oleellinen paimentolaisheimon elämässä. Olen itse lukenut tulkinnan, jonka mukaan tuossa on enemmän kyse naisten asemasta Israelin yhteiskunnan kuin seksuaalisesta fetisismistä nimeltä transvestisismi (sinähän olet lainannut nyt tuosta kohdasta vain virkkeen loppuosan - alkuperäinen virkehän on selkeästi kohdistettu naisille). Muutenkin itse vierastan sitä, että selkeästi naisia rajoittamaan kehitetyt säännöt vääntämällä väännetään koskemaan miehiä - sen sijaan että keskusteltaisiin siitä miksi on ollut tärkeää kieltää naisilta miesten vaatteet (ja sitä kautta miesten ammatit). Ja naisten pukeutumissäännöt (ehkä Venäjän ortodoksista kirkkoa lukuunottamatta) on kumottu aika lailla kautta linjan.
Vila Hei esim se että sunnuntai on lepopäivä on ihan suoraan vanhan testamentin peruja. Kyllä se tuolta vielä mielestäni vielä paistaa läpi aika vahvasti monellakin tavalla. Mut joo siitä tulkitsijasta/saarnaajasta enemmän kyse kuin kirkosta mielestäni.
"Nainen ei saa pitää yllä mitään miehen asuun kuuluvaa, eikä mies saa pukeutua naisen vaatteisiin. Jokainen joka niin tekee on iljetys Herralle. Teidän jumalallenne."
Kyllä toi sanantarkka suomennos musta kattaa molemmat sukupuolet. Samaa mieltä kyllä tosta että monen Säädöksen pohjana on ollut elämä aavikolla karuissa oloissa.
-
Helluntaiseurakunnissa ei ollut UT:a ilman VT:a ja lisäksi tuli rukoilla ymmärrystä kaikkiin teksteihin- Henki(Pyhä Henki,yksi Kolminaisesta Jumalasta)saattoi auttaa meikääkin ymmärtämään oikein vaikka insestin- se oli jokin vertauskuva eikä todellinen tapahtuma- "Ihminen ei voi yksin ja omin voimin ymmärtää kirjoitettua Sanaa vaan Pyhä Henki siihen antaa ymmärryksen,jos sillä kertaa antaa. Voi olla,että Herran Jumalan mielestä ko.ihminen ei vielä ole Valmis ymmärtämään- tieto saattaa jopa musertaa pienen Herran palvelijan.. ^-^
"...Thy rod and Thy staff, they comfort me.. "
Itse koen suurestikin,että kinkyys on vanhempaa perua kuin 50 vuotta sitten jossain homobaareissa todettua.
Ihminen on ollut aina pervo,sikailija paska,jos jotain miellyttää erityisesti ihmisen alle eläimenkin vaistojen alittava porsastelu- Me olemme suvaitsevaisia- Vaikea päästä tasolle,jossa helvetissä kituvien sielujen löyhkä miellyttää,kun itse on taivaissa Herran Jumalan kanssa illallisilla (kts. Uusi Testamentti, Johanneksen Ilmestyskirja)
-
Vila Hei esim se että sunnuntai on lepopäivä on ihan suoraan vanhan testamentin peruja. Kyllä se tuolta vielä mielestäni vielä paistaa läpi aika vahvasti monellakin tavalla. Mut joo siitä tulkitsijasta/saarnaajasta enemmän kyse kuin kirkosta mielestäni.
"Nainen ei saa pitää yllä mitään miehen asuun kuuluvaa, eikä mies saa pukeutua naisen vaatteisiin. Jokainen joka niin tekee on iljetys Herralle. Teidän jumalallenne."
Kyllä toi sanantarkka suomennos musta kattaa molemmat sukupuolet. Samaa mieltä kyllä tosta että monen Säädöksen pohjana on ollut elämä aavikolla karuissa oloissa.
Varsinaisissa kirkoissa on olemassa ns. virallinen tulkinta, johon voi tarvittaessa erilaisten kirkon sisäisten elinten perusteella vedota. Sen sijaan sitten esim. helluntailiikkeessä ja muissa ns. vanhoista kirkoista erillään olevissa karismaattisissa liikkeissä korostuu enemmän se sarnaajan tulkinta. Ns. vanhoissa kirkoissa (katolilainen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaalinen, orientaalit tms) pappeus edellyttää lähes aina yliopistokoulutusta, joka väistämättä ohjaa tulkintaa - vaikka ei haluaisikaan. Näinhän ei ole suinkaan aina ollut. Eli kaikkien kirkkojen historiaa on mahtunut monenlaista tulkintaa. Esimerkiksi vaikkapa ennen itsemurhan tehnyttä haudattu siunattuun maahan, mutta nykyään ymmärretään mielenterveysongelmien käsite joten ihan sinne samoihin multiin pääsee kuin muutkin.
Itse olen saanut sellaisen "raamatun tulkintakasvatuksen", että tuo lainauksesi tulkitaan niin että Israelin yhteiskunnassa miehet kantoivat erilaista viittaa kuin naiset - koska vain miehet saivat kantaa miekkaa/tiettyjä työkaluja tms. Miehen pukeutuminen naiseksi nähtiin tarkoituksena "piiloutua petollisesti velvollisuudelta puolustaa perhettä - miehisyyteenhän on kautta aikojen kietoutunut vahva kunniakäsite", ja toisaalta sitten naisille ei katsottu soveliaaksi heilutella miekkoja eikä toimia esim. seppänä. Pitää muistaa, että karun paimentolaisheimon maailmassa sukupuoliroolit korostuivat aivan toisiin mittasuhteisiin kuin nykyaikana. Olen nähnyt tuota quotea käytettävän kun on käsitelty transsukupuolisuutta, sillehän on löytyy muitakin kohtia tuomioita. Transvestismishan sen sijaan on seksuaalinen fetissi, se ei pidä sisällään ns. sukupuoliristiriitaa. En toki väitä sitä, että koko kristikunta ja juutalaiset olisivat supersuvaitsevaisia seksuaalisia fetissejä kohtaan, tarkoitan vain sitä että minusta tuota Raamatun kohtaa ei ole syytä tulkita transvestismin vastaiseksi.
Lepopäivän pyhitys kuuluu Kymmenen käskyyn ja ne on vahvistettu Uudessa Testamentissa. Tosin UT:ssa lepopäivän pyhityksestä puhutaan eri tavalla kuin VT:ssa.
Näissä keskusteluissa on sellainen ikävä puoli, että kun monilla keskustelijoille vaikuttaa olevan (minulla ei) henkilökohtaista kokemusta hellareista, lestadiolaisista, jehovan todistajista ja vastaavista niin myös kristinuskon tulkinnat painottuvat heidän opetuksiensa kautta. Helluntailaiset eivät muodosta mitään selkeästi määriteltävää "yhteistä opetusta", lestadiolaiset edustavat maksimissaan 5% Suomen luterilaisista ja JT:iden määrä on lopulta aivan häviävän pieni ja heillä on oma raamattukin. Yksilön kannalta on tietysti traagista jos tulee tuomituksi tai pakotetuksi tuollaiseen liikkeeseen, mutta maailmassa on 2miljardia kristittyä - ja yhteensäkin tuo porukka muodostaa siitä maksimissaan ehkä 25%. Eli suuri enemmistö kristityistä vaikuttaa aivan erilaisissa ympyröissä. Käsittääkseni noissa liikkeissä myös vääristyy Sola Scriptura-ajattelukin eli sitten oletetaan, että kristinusko pohja on vain Raamatussa. Mikä nyt ei ole edes totta. Se taas ohjaa diskurssia aina sellaiseksi, etten osaa itse edes keskustella kun en osaa sellaista "raamatun quote tämä ja tämä todistaa tämän ja sen". Kun oma uskonnollinen kasvatukseni on ollut enemmän keskustelua. Enkä silti ole mitenkään poikkeuksellisen liberaali kristittynä.
-
Kyllä koko kristinusko perustuu nimenomaan vanhaan testamenttiin, uusi testamentti on vain sen uudelleentulkintaa, ja tosi vanhaa toki sekin.
IKRM
-
^ja kummatkin ovat sitä mitä moninaiset kirkolliskokoukset historian varrella ovat jättäneet jäljellä.
-
Jep aika kaukana ollaan gnostilaisuudesta tms alkukirkoista tai siitä että Jeesus on punakärpässieni (Soma)
Edit: mukaan linkki aiheesta(artikkeli New York timesista) ettei vaikuta ihan vaan trollaukselta
https://www.nytimes.com/1970/09/06/archives/jesus-christ-as-a-crimsonspotted-fungus-the-sacred-mushroom-and-the.html
-
Linkissä omakohtaista pohdintaa aiheesta ... ;)
https://kellaritytto.blogspot.com/2019/01/uskon-asia.html (https://kellaritytto.blogspot.com/2019/01/uskon-asia.html)
-
Oletko itse uskossa?
Olen agnostikko. Haluaisin uskoa Jumalaan. En ole vielä valmis siihen enkä osaa uskoa. Ehkä jonain päivänä vielä uskon.
Luen Raamattua ja kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Pidän uskonnoista :)
Olen kuvataiteilija ja seuraavaksi haluan oppia ikonitekniikan.
-
Sain ateistisen kasvatuksen, olen liukumassa agnostikoksi.
Olen kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden historiasta.
Jumala on luonut kaiken myös luonnonlait joista todellisuutemme koostuu, Jumalan luomiin luonnonlakeihin kuuluu ettemme näe Jumalaa, näemme Hänet ainoastaan jos Hän haluaa niin tapahtuvan.
Kinkynä kiinnostaa ankarat rangaistukset joita uskonnoissa jaellaan.
-
Uskonnot antavat hyvät puitteet kinkyilylle. Moni 70-luvun italialaisia elokuvia katsonut saattaa unelmoida orgioista nunnien kanssa, kunnes näkee millaisia nunnat oikeasti ovat. Kuka nyt ei haluaisi panna kirkon alttarilla kuukautisverien valuessa ja tahriessa sen punaiseksi? Ja kaikille alistumishaluisille on olemassa oma mielikuvitusmasteri, jonka käskyjä mukamas yrittävät noudattaa, mutta ovat yleensä vain kaksinaismoralisteja. Valitettavasti kinkyilyn kannalta mielenkiintoisimmista uskonnoista on jäljellä muisto vain, jos sitäkään, kiitos nykyisten valtauskontojen.
-
Sekin on pervo,joka hiihtää harmaa myssy päässä vuosikymmenestä toiseen samalle työpaikalle,saman vittumaisen esimiehen "alaiseksi",
30 asteen pakkasessa,kaatosateessa,helteessä- masokismi sekoittuu hedonismiin,kun saa nautintoa kärsimyksistä- Ei halua pois ja uskoo vielä korkeampiin voimiin,kaikesta huolimatta tai juuri noista syistä,kävelevä hirvitys ;D
Mikä osa tässä oli uskontoa?
Itsensä elättäminen työssä käymällä? Se on toki tyhmää olla vaihtamatta alaa tai työpaikkaa, tai eskaloimatta huonoa kohtelua, jos kokee tulleensä vääärinkohdelluksi.
-
Olenko itse uskossa? En ole varma. Vastauksena kysymykseen olen lievästi teosofiaan päin kallellaan.
On tullut vastaan joitakin lahkomuotissa kasvatettuja jotka ovat sittemmin kasvaneet siitä ulos. On tullut tehtyä hyvinkin läheistä tuttavuutta. Tuntuvat tykkäävän vähän kaikenlaisista erikoisuuksista. Kokemukseni mukaan keskimääräistä pervompia ja kokeilunhaluisempia tapauksia. Vain taivas rajana, jos edes sekään.
Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa ja fanaattisimmallakin siveyden sipulilla on aina se toinen minä. Nuhteettoman roolia on todella raskasta vetää 24/7 ellei päästele välillä höyryjä jotain kautta ulos.
-
On tullut vastaan joitakin lahkomuotissa kasvatettuja jotka ovat sittemmin kasvaneet siitä ulos. On tullut tehtyä hyvinkin läheistä tuttavuutta. Tuntuvat tykkäävän vähän kaikenlaisista erikoisuuksista. Kokemukseni mukaan keskimääräistä pervompia ja kokeilunhaluisempia tapauksia. Vain taivas rajana, jos edes sekään.
Mie veikkaan tämän johtuvan siitä, että lahkosta siteineen irtipääsemiseksi tarvitaan vähän luonteikkaampaa persoonaa. Jos ei ole isompia intohimoja suuntaan tai toiseen, on helpompi kulkea vain virran mukana välillä uomastaan loiskuen ja takaisin uomaan palaten. Lisäksi omaa identiteettiä tulee mietittyä ja kokeiltua enempi, kun yhtäkkiä ei tarvikkaan mahtua tiettyyn muottiin.
Olen käynyt paljonkin keskusteluja erään lahkon jäsenten, loiskuttelijoiden ja vakaammin uskossa olijoiden kanssa sekä siitä irtaantuneiden kanssa aiheesta, koska itsekin olen eronnut ko. lahkosta pian 20vuotta sitten.
Edit. Nykyinen uskoni vastaa lähinnä luonnonpakanoita.
-
Linkissä omakohtaista pohdintaa aiheesta ... ;)
https://kellaritytto.blogspot.com/2019/01/uskon-asia.html (https://kellaritytto.blogspot.com/2019/01/uskon-asia.html)
Tämä oli hirveän hyvä pohdinta tästä aiheesta. Tiivistettynä aikalailla se, miten itsekin ajattelen. Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys. Alan kuitenkin löytää oman tapani elää tätä kokonaisuutta todeksi ja tuntuu hyvältä. Edelleen johdatuksessa pyrin kulkemaan, myös pervoilun osalta.
-
Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys.
Hm. Eikös kristillisyys (jos kohta oikeastaan lähes kaikki uskonnot) anna aika hyvät eväät virittää parisuhde nimenomaan kinkahtavaan suuntaan, jokin "Taken in Hand" vaikuttaisi olevan aika lailla avaimet käteen -tyyppinen käytännön sovellus?
* )
-
Pitäsköhän sitä itsekin heittää pohdintaa näin ateistina.
Alkuun vois todeta, että uskovaisuus on kuitenkin loppupelissä todella laaja käsite; joukkoon mahtuu fundamentalistisia sekopäitä ja ihan rentojakin uskovaisia ihmisiä, jotka eivät katso velvollisuudekseen saarnata toisten elämästä tai rajoittaa omiakaan mielihalujaan mikäli sillä ei vahingoiteta muita ihmisiä tai ympäristöään. Tokihan Raamatustakin löytyy vaikka mitä kohtia, missä homot käsketään kivittämään kuoliaaksi ja varmasti on myös kohtia, jotka voidaan (tulkinnanvaraisesti) katsoa kieltävän kinkyn toiminnan, mutta toisaalta loppupelissä aika pieni prosentti kuitenkin kaikista uskovaisista ottaa Raamatun jakeet absoluuttisen kirjaimellisesti. Toki, jos katsotaan "jyrkempiä" uskovaisia niin en usko, että heistäkään suurin osa haluaisi ihan absoluuttista teokratiaa (vrt. Saudi-Arabian tai vastaavan lainsäädäntö).
Toki kuten mainittu, niin uskonnollisuus vaihtelee eri ihmisillä aika paljon enkä haluakaan sen(kään) takia yleistää kaikkia uskovaisia yleisesti kinkyilyn fanaattisiksi vastustajiksi. Tietysti tässäkin osiossa, kun on mainittu noita lahkoja, joissa uskonnollisuus voi olla hyvinkin jyrkkää niin näkisin juuri tällaisissa seteissä uskonnollisuuden haitalliseksi ihmiselle, joka nyt vaan sattuu omaamaan kinkyjä tai muita "epäpyhiä" mieltymyksiä. Toisaalta, koska ymmärtääkseni (korjatkaa jos olen väärässä) tällaiset lahkot ovat kuitenkin pääasiassa laajemman kansainvälisen verkoston osioita niin tässäkin näen, että muutos pääasiassa tapahtuu lahkon tai vastaavan sisällä. Toki pienehkön yksittäisen lahkon kohdalla suvaitsevaisuus ei leviäisi sen enempää tuohon aiemmin mainitsemaani "isoon verkostoon", mutta en silti näkisi sitä ollenkaan huonona asiana, etteikö esimerkiksi pienemmissäkin lahkoissa opittaisi hyväksymään erilaiset seksuaaliset suuntautumiset jne, vaikka saman lahkon osion joku ylijohtaja kuinka käskisi "tappamaan homot" tai vastaavaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin on muuttunut varsin arvoliberaaliksi mitä itse pidän hyvänä asiana, vaikka toki sinnekin mahtuu jyrkempiä näkökantoja. Mutta toisaalta hyvä, että jyrkemmät kannat ja vapaamielisemmät kannat pystyvät toimimaan saman kirkon alla ja täten tämä omalta osaltaan varmasti myös vähentää ennakkoluuloja.
-
Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys.
Hm. Eikös kristillisyys (jos kohta oikeastaan lähes kaikki uskonnot) anna aika hyvät eväät virittää parisuhde nimenomaan kinkahtavaan suuntaan, jokin "Taken in Hand" vaikuttaisi olevan aika lailla avaimet käteen -tyyppinen käytännön sovellus?
* )
Avioliitossa kinkyily ei ole ollenkaan niin haastavaa sovittaa kristilliseen arvomaailmaan kuin skenessä mukana oleminen. Skenessä on yleistä ja jopa normaalia moni sellainen asia, mitkä meidän (minun ja mieheni) arvomaailman mukaan on syntiä. Tulen siis ns. altistuneeksi synnin houkutuksille ja toisinaan kyseenalaistan, että viekö tämä mua kauemmas Jumalasta. Koen kuitenkin, että kristitty identiteetti on ensisijaisesti jotakin niin pysyvää, että se on joka hetki läsnä tilanteesta riippumatta. Eli voin elää maailmassa menemättä mukaan kaikkeen maalliseen, jos joku saa kiinni mitä tarkoitan. Mutta koen toisinaan suurta ristiriitaa nimenomaa skenen ja kristillisen arvomaailman välillä, sillä edustan kohtalaisen konservatiivista kristillistä suuntaa. Älkää silti käsittäkö väärin, että kokisin minun asiakseni paasata muille synnistä tai Jumalan tahdon mukaisesta tavasta elää. Yritän sovittaa itseni mukaan porukkaan niin, että en paasaa, en toisaalta salaile omaa vakaumustani enkä mene mukaan sellaiseen, mikä ei arvomaailmaani istu. Toisinaan se on tasapainoittelua, mutta alan olla enemmän sinut, miten tämä käytännössä voisi toteutua, vaikka edelleen on hakemista.
-
Tervehdys, raato.
Vaikka ja koska vinoilen aina, kaikkialla ja kaikille, älä ota esim. kommentointiani yllä vinoiluna ainakaan erityisesti sinulle tai teille. Minusta on todella, todella siistiä - tärkeydestä nyt tietty puhumattakaan - että saamme kuuluville eli näkyviksi myös ja nimenomaan marginaalin marginaalin ääniä, eli merkkejä.
* )
-
Minulla toimii uskomisen osalta, ja on toiminut aina tämä kierteisyys että MITEN minä voisin USKOA, kun en kerran TIEDÄ. Sitä pitää tietää ja uskoa voi sitten kun tietää jne.
Hyvin nuorena luin, enemmänkin Tom Sawyerin seikkailuista tunnetun Mark Twainin teoksen "Matkakirjeitä Maasta" Twain kirjoitti sen vanhoilla päivillään vuosisadan vaihteessa. Aikakautena Uskossa oleminen oli varmasti selvästi konkreettisempien mielikuvien täyttämää Jumalasta ruumiillisena, Helvetin Tulen loppumattomasta yli 1000 asteesta jne. Nykyihmiselle sen voisi sanoa olevan jopa naiivi, mutta Amerikassa, Twainin kuoleman jälkeen julkaisu kiellettiin ilman muuta. Julkaistiin vasta 1960-luvulla muistaakseni.
Mutta varmasti vaikuttavinta - aikoja sitten siis - luetussa teoksessa oli tapansa laajasti ironisoiden asettaa Jumalan nurinkurisuuksien joukkoon
tietysti myös, kuinka ihmistä luodessaan, yhdeksi suurimmin vaikuttavaksi ominaisuudeksi asettaen SEKSUAALISUUDEN, kaikkinensa, nimesi sen
MYÖS yhdeksi suurimmista synneistä. Tässä kohden siis Twain oli aikalaistensa ivaaja, MUTTA silloin multa kaatui ryskyen vielä viaton lapsenusko. Oma elämä oli toki sentään vielä pääosin turvallista. Aikojen kuluessa minulla on ollut myös kausia, jolloin olen vilpittömästi ihan jopa hakenut ja koettanut löytää henkistä turvaa, jonkinlaista uskonnollissävyistä ratkaisua/"ratkaisua"...
KINKYILY. Näitä Jumalan "maanpäällisiä edustajia" parhaasta päästä ovat tietysti uskonnot, joissa siis länsimaissa suurimmat Katolisuus ja
Protestanttisuus. Ei ole niin valtavan kauan aikaa kulunut, oli 90-luvulla, kun oli maantieteellinen esitys, karttoineen kaikkineen, oli apuna kun nimikkeellä S&M-seksi selvitettiin missä Euroopan maissa, samoin Amerikassa esiintyy seksin S&M-muotoisuutta eniten. Ja rajankäynti oli selvää:
Hirmuinen SADOMASOKISMI on - ehkä - vähän liian julma! :o sana, mutta ilman muuta Spankingin ja Caningin kotimaa loisti kirkkaasti punaisena, protestanttisuudellaan siis, Brittein Saaret. Liki yhtä syntisen punaista hehkui koko Skandinavia, Hollanti ja tietysti Saksa, mutta raja
tuli jyrkästi sillä suunnalla Puolan KATOLISEN valtionkirkon seinään törmäten vastaan. Vain jokin vähäinen punaisen häivähdys.
Vielä silloin 1990-luvulla vahvasti KATOLISET Italia, Espanja ja Portugali loistivat suuresti poissaolollaan Kinkystä.
Kaikki lienee paljoltikin muuttunut. Erinomaisittain kai? :-\ näin post-Fifty Shades of Grey- aikakautena..., ööh...tiedä onko mullistunut, mutta puuttumatta mitenkään katolisten pappien rikollisuuteen pikkupoikia kohtaan, MINULLE tuli silloin vääjäämättä tämä vuosisatoja (1517/Luther- - - vanha yksinkertainen ero mieleen: Jos sinulla on tiukassa luterilaisessa Työn ja (Kaikenlaisen!!)/Elämän-suorittamisen "kulttuurissa" tunne epäonnistumisista, riittämättömyydestä, kelpaamattomuuksista, niin mistä apu kaikkein ahdistavammassa tilassa.
No, sielunhoitaja tietysti: "kirkkoherra... kirkkoherraa... Auta minua, minulla on hirveän paha olo... auta..., vaikka yössä valvoen mene KIRKON
ovea(tai vaikka sitten valtion virastoissa noudatettavana työaikana) kolkuttamaan, niin kaksi POLIISIpartiota on paikalla,"MItä sinä riehut täällä,
rikot omaisuutta! Maahan, vatsallesi maahan tai käytämme voimakeinoja!!"
EI voi tietenkään väittää, että kaikki niin ylitunteellisen henkisen tuskan tuntoisia olisivat, mutta silloin järkeilin: PIISKAHAN ilman muuta auttaa, rangaistusta on konkretisoitava.
"JA NYT sitten, viuuh, läisk, aii, MIETIT niitä KÄYTÖSTAPOJAS; läiskis jne...!!, ettäs uskot, toiste et sitten kyllä enää jne jne...PUHUTTELUA "AJATTELEMAAN" käskyttämistä... ja kipua... Vähän niin kuin klassista psykodraamaa, mutta paljon parempaa kuin "ammattiauttajan" Toimistossa.
Voi olla, että kautta aikain katolisissa maissa ihmiset ovt olleet(?) vähän sillain niinkuin enemmän impulsiivisuudessaan(kin) "luonnonlapsia"...
Kyllä apua on syntiselle tarjolla. On rippituoli ja rippipappi auttaa:
"Lapseni! sinä olet syntiä tehnyt! (mahtoiko vilkuilla jo kelloaan!?). Sinun tulee nyt keskittyen katuen lukea (hmh, mielessään) 50 kertaa Pater noster ja lisäksi Ave Maria 20 kertaa. Mene nyt, pahat ajatuksesi ovat siten anteeksi annetut. mene, äläkä enää syntiä tee"
-
Tervehdys, raato.
Vaikka ja koska vinoilen aina, kaikkialla ja kaikille, älä ota esim. kommentointiani yllä vinoiluna ainakaan erityisesti sinulle tai teille. Minusta on todella, todella siistiä - tärkeydestä nyt tietty puhumattakaan - että saamme kuuluville eli näkyviksi myös ja nimenomaan marginaalin marginaalin ääniä, eli merkkejä.
* )
Ei hätää, en loukkaantunut. Päinvastoin ajatukset lähti oikein käyntiin niinkuin vastauksesta ehkä huomaa. Sain kotona syvälliset pohdinnat aikaan. Mähän uskon, että Jumala on luonut meille myös huumorintajun rikastuttamaan elämää eli ei se ollenkaan huono ole tätä lahjaa käyttää ;D
-
Raadolle iso kasa sydämiä. <3
Mun Jumalaa vaan naurattaa kun näytän keskarii ja purnaan hänelle...
Siitä vastapainoksi kaipaan henkilöitä jotka eivät naura vaan tekevät jotain ihan muuta =D
Aina joskus ;)
-
Multa samoin raadolle suuri kunnioitus rohkeasta ja suorasta puheesta!
Ja vielä lopuksi se vakaa arviointini, että ei Jumala minkään lajin kinkyilyistä perin vaillinaisille ihmispoloisille suutu.
Paremminkin päinvastoin ilahtuu. Jumala tietää, ettei maailmassa käväisemässä oleville aina ihan mahdottoman paljon
puhtaan selkeitä ilonaiheita arkisessa elossa ole :(
Seksi on ja jos sieltä löytää voimakkaan PIISKANkaipuisuutensa - esim - niin ei varmana suutu, että "tuo julkea tuolla". Eikä antajallekaan.
Huomioiden tietysti keskinäisen sopimuskohtaisuutensa.
Jotain symbolisesti samaa onnellistuttamista on köysiin laittamiset myös. - Siinähän pysyt aloillasi nyt! Etkä vähään aikaan rimpuile mihinkään! >:( :)
-
Itselle henkisyys on myös merkittävä osa arvomaailmaa, arkeakin, mutta uskontoihin se ei sinänsä liity.
Enemmänkin henkilökohtaista yhteyttä, kuuntelua, sisäistä kasvua. Vastaukset löytyy sisältä. Sen verran sinut kuitenkin asian kanssa olen, että pystyn käyttämään noista myös sanoja johdatus ja Jumala. Kinkyyden kanssa nää ei ole ristiriidassa, samalla tavalla pyrin siinäkin tekemään oikeita valintoja. Olemaan onnellinen ja oma itseni.
Ulkopuolelta tulevat asiat, kuten uskonnot, dogmit, gurut, auktoriteetit... Ei kiitos! No masters! Eiku.. :P :P ;) :love:
-
Vapaan oman tahdon ja ylikorostuneen omantunnon välillä on usein juopa joka häiritsee oma jumalsuhdetta.
”Evoluutiopsykologian mukaan syyllisyys oli entisaikaan aivojen tapa varmistaa että emme käyttäydy tavalla, jonka takia meidät potkittaisiin pois heimosta.”
Tavallaan toimii nykypäivänäkin. Auttaa käyttäytymään ja hyväksymään sen sidosryhmän periaatteet ja säännöt mihin haluaa kuulua. Joukkoa on helpompi hallita ilman kaaosta kun ryhmässä olevat yksilöt toimivat samojen periaatteiden mukaan. Kyse ollut aikaisemmin hengissäpysymisestä.
Ylipäätään ylikorostunut omatunto, se on asia mikä vaikeuttaa elämää monella taholla ja erityisesti jos ihmisellä on oma Jumalsuhde johonkin suuntaan sekä haluja, asioihin joita epäilee Jumalan tahdon vastaisiksi.
Tasapainon löytäminen jotta omatunto ei syyttäisi näitä ihmisiä saattaa olla aikamoista kipuilua sekä jatkuvaa kamppailua syyllisyyden ja vapauden tunteen välissä.
Yksi artikkeli ylikorostuneesta omasta tunnosta löytyy täältä.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/onko-sinulla-yliherkka-omatunto-tasta-jatkuva-syyllisyys-voi-johtua
Jos joku kokee kinkyilyn vääräksi ja tuntee siitä syyllisyyttä, väkisin ei kannata alkaa muutamaa asennettaan. Syyllisyys ei poistu kieltämällä vaan kasvamalla.
Ehkä se onkin kaiken ydin, ei päämäärä vaan matka ja sen matkan aikana tapahtuva kasvu.
Siis vain ehkä..
-
Hyvin mielenkiintoinen aihe. Kiitos linkistä. 🙏🏻
Vapaan oman tahdon ja ylikorostuneen omantunnon välillä on usein juopa joka häiritsee oma jumalsuhdetta.
”Evoluutiopsykologian mukaan syyllisyys oli entisaikaan aivojen tapa varmistaa että emme käyttäydy tavalla, jonka takia meidät potkittaisiin pois heimosta.”
Tavallaan toimii nykypäivänäkin. Auttaa käyttäytymään ja hyväksymään sen sidosryhmän periaatteet ja säännöt mihin haluaa kuulua. Joukkoa on helpompi hallita ilman kaaosta kun ryhmässä olevat yksilöt toimivat samojen periaatteiden mukaan. Kyse ollut aikaisemmin hengissäpysymisestä.
Ylipäätään ylikorostunut omatunto, se on asia mikä vaikeuttaa elämää monella taholla ja erityisesti jos ihmisellä on oma Jumalsuhde johonkin suuntaan sekä haluja, asioihin joita epäilee Jumalan tahdon vastaisiksi.
Tasapainon löytäminen jotta omatunto ei syyttäisi näitä ihmisiä saattaa olla aikamoista kipuilua sekä jatkuvaa kamppailua syyllisyyden ja vapauden tunteen välissä.
Yksi artikkeli ylikorostuneesta omasta tunnosta löytyy täältä.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/onko-sinulla-yliherkka-omatunto-tasta-jatkuva-syyllisyys-voi-johtua
Jos joku kokee kinkyilyn vääräksi ja tuntee siitä syyllisyyttä, väkisin ei kannata alkaa muutamaa asennettaan. Syyllisyys ei poistu kieltämällä vaan kasvamalla.
Ehkä se onkin kaiken ydin, ei päämäärä vaan matka ja sen matkan aikana tapahtuva kasvu.
Siis vain ehkä..
-
Yritän sovittaa itseni mukaan porukkaan niin, että en paasaa, en toisaalta salaile omaa vakaumustani enkä mene mukaan sellaiseen, mikä ei arvomaailmaani istu. Toisinaan se on tasapainoittelua, mutta alan olla enemmän sinut, miten tämä käytännössä voisi toteutua, vaikka edelleen on hakemista.
Tämä on kunnioitettava ja sekä itseä että toisia kunnioittava tulokulma tähän problematiikkaan. Hienoa, raato!
Mr B
-
Oletko itse uskossa?
Olen agnostikko. Haluaisin uskoa Jumalaan. En ole vielä valmis siihen enkä osaa uskoa. Ehkä jonain päivänä vielä uskon.
Luen Raamattua ja kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Pidän uskonnoista :)
Olen kuvataiteilija ja seuraavaksi haluan oppia ikonitekniikan.
Kuinka hyvin teidän mielestänne uskonnot ja kinkyily sopivat yhteen? - miksi ei sopisi yhteen?
Oletko itse uskossa? Tunnetko muita kinkyjä, jotka ovat uskossa? - olen uskossa. Uskon voimaan korkeampaan, sanotaan sitä vaikka Jumalaksi. Uskominen on kaunistanut elämääni. Olin pitkään agnostikko, kuten tuossa edellisessä vastauksessani lukee ja joskus nuorempana jopa ateisti. Uskominen Jumalaan ei ole rajoittanut elämääni millään lailla vaan ennemminkin avannut tunnelukkoja, laimentanut pelkojani ja tuonut henkistä vapautta. Tunnen tietääkseni vain muutaman kinkyn ja heistä osa on uskossa.
-
Kuinka hyvin teidän mielestänne uskonnot ja kinkyily sopivat yhteen? - miksi ei sopisi yhteen? [/quote]
Itse olen uskossa?, olen ehkä aina ollut rnkä näe, että usko, tai uskonto rajoittaisi mitenkään elämääni, tai kinkyilyä. Mun mielestä se toimii jopa vapauttavana elementtinä.
-
Olen sekulaarinen maallikkobuddhalainen. Buddhalaisuus on mulle enemmän maailmankuva ja filosofis-eettinen viitekehys kuin uskonto niin kuin uskonnollisuus juutalaiskristillislänsimaisessa kulttuurissa yleensä ymmärretään - mutta ei mua sinänsä myöskään haittaa kutsua buddhismiani uskonnollisuudeksi
En koe, että buddhalainen maailmankuvani olisi mitenkään arvoristiriidassa eettisesti harjoitetun konsensuaalisen kinkyilyn kanssa. Toki voi pohtia, että seksuaalisuuden toteuttaminen ylipäätään perustuu haluihin ja buddhismin ytimessä taas on pyrkimys irti haluamisesta, koska haluaminen ajaa kärsimykseen. Toisaalta kuitenkin koen, että nimenomaan BDSM-seksuaalisuus myös tarjoaa mulle buddhalaisittainkin tarkasteltuna mielenkiintoisia mahdollisuuksia harjoittaa mm. toisen ihmisen palvelemista, toisen ihmisen tarpeiden ja halujen asettamista omien halujen edelle, syvällisen yhteyden hakemista ja saavuttamista toisen ihmisen kanssa, tietoista läsnäoloa, erilaisille tunteille ja tuntemuksille läsnäolemista ja niin edelleen. Konsensuaalinen kivulle antautuminen ja esimerkiksi shibari myös ovat osa itämaista buddhalaista traditiota.
Hirveesti en kyllä sinänsä välttämättä kelaile dharmaa kun kinkyilen, mutta koska dharma on ylipäätään elämässäni jonkinlaisena punaisena lankana mukana, on se jotenkin siinä kinkyssäkin läsnä, jossain taustalla tai pinnan alla piilossa.
-
Uskon Jumalaan ja olen kinky, muunsukupuolinen, polyamorinen ja seksuaaliselta suuntautumiseltani monimutkainen. Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja minulla on ollut yhteyksiä katoliseen kirkkoon. En kuitenkaan oikeastaan enää ajattele itseäni sen enempää luterilaiseksi kuin katoliseksikaan. Kristityksi ehkä. En käy koskaan jumalanpalveluksissa. Säännöllisemmin kävin vain lyhyen aikaa joskus aikoja sitten. En yleensä puhu uskostani ihmisten kanssa, koska pelkään ristiriitatilanteita tällaisessa hyvin henkilökohtaiseksi kokemassani asiassa. Ensin en aikonut kirjoittaa tähänkään keskusteluun, mutta päätin sittenkin kirjoittaa luettuani muita kirjoituksia.
-
Vaikea aihe, joka vaatisi niin syvällistä teologista pohdiskelua, että siitä voisi vaikka kirjoittaa pienen kirjan.
Siispä ei kannata riitojen välttämiseksi paneutua täällä tuohon uskonto-teemaan yhtään tämän enempää.
-
Uskon jonkinlaiseen "korkeampaan voimaan", lähinnä moraalisena kompassina. Varmaankin suurta osaa esim. kristinuskon kymmenestä käskystä on joskus tullut rikottua, mutta periaatteesta en tapa ihmisiä tai varasta.
Ja sama pätee kinkyilyynkin, kunhan on vapaa tahto, suostumus ja molemminpuolinen kunnioitus pelissä, niin ei pervoutta sinänsä kai kielletä (en ole kyllä Raamattua kovin tarkkaan tutkinut).
Laitanpa tähän vielä kevennyksen: https://youtu.be/na3lw1PzbCw (Garfunkel & Oates - Loophole) :))
-
Kyl siel isossa kirjassa musta kielletään monta kivaa juttuu.
Esimerkkinä vaik toi älä himoitse naapurisi vaimoa.
Mitä jos naapurin Tiina tykkää lorttoilla menee ja miehensä Pekka tykkää kattoo käsiraudoissa nurkasta ku vaimoa laittaan joukolla?
Sodomia tais olla kans listalla aka homoseksuaalisuus ja pyllyleikit.
-
Kyl siel isossa kirjassa musta kielletään monta kivaa juttuu.
Esimerkkinä vaik toi älä himoitse naapurisi vaimoa.
Mitä jos naapurin Tiina tykkää lorttoilla menee ja miehensä Pekka tykkää kattoo käsiraudoissa nurkasta ku vaimoa laittaan joukolla?
Sodomia tais olla kans listalla aka homoseksuaalisuus ja pyllyleikit.
Aijaahas, no sitten taidan suosiolla jättää koko opuksen lukematta O:-)
-
Toimii varmasti monille erinomaisesti. Itse olen ateisti ja luen raamattua lähimmäisenrakkauden opiskelumielessä.
Hyviä ja toimivia ohjeita ja periaatteita. Ja löytyyhän raamatusta yksi dynamiikkamallikin, mutta se nyt ei ole meitsin osastoa.
Hauska video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=FXhsWgzLSY0
-
Tämä lienee sopiva paikka ensimmäiselle viestilleni tällä foorumilla. Tämä on nimittäin aihe jonka kanssa kipuilen paljon.
Olen kristitty, luterilainen. Kasvanut herätysliikkeen parissa. Ja vaikka minusta ei päältäpäin ikinä uskoisi, hengelliset näkemykseni ovat hyvinkin konservatiivisia - joskaan ne eivät missään mielessä rinnastu ahdasmielisyyteen tai tuomitsevuuteen, oman kokemukseni mukaan. Usko ei näy tällä hetkellä elämässäni mitenkään kovin voimakkaasti, mutta se elää taustalla ja tiedän että tuskin saan rauhaa ellen joku päivä pysty antautumaan sille täysillä. Joka päivä jona en sitä tee tuntuu vaaralliselta ja surulliselta, saa minut haikeaksi. Vaikka uskoni ei ole kovin vahva tässä elämäntilanteessa, se käy minulle syvästi järkeen ja tahtoisin pystyä hengellisessä mielessä seisomaan sanojeni ja tekojeni takana.
Minun käsitykseni mukaan kristinusko määrittelee selkeästi, kenen kanssa ja missä kontekstissa seksiä tulee harrastaa. Sillä miten seksiä harrastaa en usko olevan väliä, kun puitteet ovat oikeat (ehkä muutamia konsepteja lukuunottamatta). En siis koe mitään ristiriitaa BDSM-elementtien ja uskon välillä, vaan itselleni kysymys on siitä, että kenen kanssa sitä voisin harrastaa. Minulle bileet, satunnaiset suhteet ja kimppahommat tuntuvat olevan automaattisesti pois laskuista, vaikka muutoin olisin hyvinkin kiinnostunut sellaisesta. En koe hyvää omatuntoa menneistä irtosuhteistani tai seksistä, mutta silti harrastan sitä. Nykyisessä panosuhteessani on läsnä alistuvuuden ja dominoinnin elementti, mutta ei niin syvällä tasolla kuin sitä tahtoisin kokea. Mutta toisaalta en halua ehdottaa viemään asiaa pidemmälle, sillä silloin kokisin rikkovani vielä syvemmin sitä mitä jo nyt rikon (huom, oman tunnekokemukseni mukaan). Jos minulla olisi turvallinen, pysyvä elämänkumppani, joka tahtoisi kinkyillä kanssani, kaikki olisi mielestäni hyvin ja sallittua välillämme. Mutta entä jos saan tällaisen kumppanin, ja häntä ei kiinnosta? Jos en pääse koskaan kokeilemaan asioita niin paljon kuin haluaisin? Mikä todennäköisyys on, että kaltaiseni konservatiivinen uskova on myös kiinnostunut yhtä villeistä ja absurdeista asioista kuin minä? Katkeraa.
Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä? Esim. voisinko kokeilla vaikka bondagea jonkun kanssa niin että keskittyisimme puhtaasti tunnepuoleen ja dynamiikkaan välillämme jonain muuna kohtaamisena, kuin himokkaana sellaisena? Minulla on myös suuri kiinnostus ei-inhimillisiä olentoja kohtaan - esim. eläimenä esiintymistä, tai nukkeja ja muita elottomia esineitä kohtaan. Olisiko minun ok suunnata seksuaalisuuteni elottomaan esineeseen, vai onko tämä kaikki jotain harmaata aluetta (tai vielä "pahempaa"). Entä jos jaan tämän jonkun kanssa? Mitä jos teen BDSM-aiheista taidetta?
Tässäpä monologia ajatuksistani. Henkilökohtaista terapiaa. En vielä lukenut tätä keskustelua kokonaan, mutta tulen selailemaan tarkemmin, josko löytäisin jonkun johon samaistua tai vastauksia jonkun muun ajatuksista. En varmaankaan ole yksin tällaisen kanssa.
Voisikohan löytyä Dom, joka ymmärtäisi minkä kanssa tasapainoilen, ja olisi halukas kohtaamaan minut sitä kunnioittaen?
-
Tämä lienee sopiva paikka ensimmäiselle viestilleni tällä foorumilla. Tämä on nimittäin aihe jonka kanssa kipuilen paljon.
Olen kristitty, luterilainen. Kasvanut herätysliikkeen parissa. Ja vaikka minusta ei päältäpäin ikinä uskoisi, hengelliset näkemykseni ovat hyvinkin konservatiivisia - joskaan ne eivät missään mielessä rinnastu ahdasmielisyyteen tai tuomitsevuuteen, oman kokemukseni mukaan. Usko ei näy tällä hetkellä elämässäni mitenkään kovin voimakkaasti, mutta se elää taustalla ja tiedän että tuskin saan rauhaa ellen joku päivä pysty antautumaan sille täysillä. Joka päivä jona en sitä tee tuntuu vaaralliselta ja surulliselta, saa minut haikeaksi. Vaikka uskoni ei ole kovin vahva tässä elämäntilanteessa, se käy minulle syvästi järkeen ja tahtoisin pystyä hengellisessä mielessä seisomaan sanojeni ja tekojeni takana.
Minun käsitykseni mukaan kristinusko määrittelee selkeästi, kenen kanssa ja missä kontekstissa seksiä tulee harrastaa. Sillä miten seksiä harrastaa en usko olevan väliä, kun puitteet ovat oikeat (ehkä muutamia konsepteja lukuunottamatta). En siis koe mitään ristiriitaa BDSM-elementtien ja uskon välillä, vaan itselleni kysymys on siitä, että kenen kanssa sitä voisin harrastaa. Minulle bileet, satunnaiset suhteet ja kimppahommat tuntuvat olevan automaattisesti pois laskuista, vaikka muutoin olisin hyvinkin kiinnostunut sellaisesta. En koe hyvää omatuntoa menneistä irtosuhteistani tai seksistä, mutta silti harrastan sitä. Nykyisessä panosuhteessani on läsnä alistuvuuden ja dominoinnin elementti, mutta ei niin syvällä tasolla kuin sitä tahtoisin kokea. Mutta toisaalta en halua ehdottaa viemään asiaa pidemmälle, sillä silloin kokisin rikkovani vielä syvemmin sitä mitä jo nyt rikon (huom, oman tunnekokemukseni mukaan). Jos minulla olisi turvallinen, pysyvä elämänkumppani, joka tahtoisi kinkyillä kanssani, kaikki olisi mielestäni hyvin ja sallittua välillämme. Mutta entä jos saan tällaisen kumppanin, ja häntä ei kiinnosta? Jos en pääse koskaan kokeilemaan asioita niin paljon kuin haluaisin? Mikä todennäköisyys on, että kaltaiseni konservatiivinen uskova on myös kiinnostunut yhtä villeistä ja absurdeista asioista kuin minä? Katkeraa.
Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä? Esim. voisinko kokeilla vaikka bondagea jonkun kanssa niin että keskittyisimme puhtaasti tunnepuoleen ja dynamiikkaan välillämme jonain muuna kohtaamisena, kuin himokkaana sellaisena? Minulla on myös suuri kiinnostus ei-inhimillisiä olentoja kohtaan - esim. eläimenä esiintymistä, tai nukkeja ja muita elottomia esineitä kohtaan. Olisiko minun ok suunnata seksuaalisuuteni elottomaan esineeseen, vai onko tämä kaikki jotain harmaata aluetta (tai vielä "pahempaa"). Entä jos jaan tämän jonkun kanssa? Mitä jos teen BDSM-aiheista taidetta?
Tässäpä monologia ajatuksistani. Henkilökohtaista terapiaa. En vielä lukenut tätä keskustelua kokonaan, mutta tulen selailemaan tarkemmin, josko löytäisin jonkun johon samaistua tai vastauksia jonkun muun ajatuksista. En varmaankaan ole yksin tällaisen kanssa.
Voisikohan löytyä Dom, joka ymmärtäisi minkä kanssa tasapainoilen, ja olisi halukas kohtaamaan minut sitä kunnioittaen?
Kuulostaapa jokseenkin tutulta. Itselläni on saman tyyppinen herätysliiketausta. Olen kylläkin käytännössä kaikesta uskosta jo luopunut. En siis enää allekirjoita tai usko edes luterilaista oppia, saati herätysliikkeen opetusta, tai ota moraalisia ohjenuoria uskonopeista sen paremmin seksuaalisuuteen kuin muuhunkaan elämään liittyen. MUTTA. Uskonnollisen, erittäin konservatiivisen ja ahdasmielisen kasvatuksen jäljet näkyvät ja tuntuvat edelleenkin. Kun on pienestä saakka opetettu siihen, että kaikki avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuus on "likaista" ja väärää – syntiä – on jo pelkästään "normaalin" seksuaalisuuden hyväksyminen itsessään ollut haastavaa, BDSM-puolesta puhumattakaan.
Oma kipuiluni uskonnon ja kinkyilyn (tai seksuaalisuuden) suhteen ei siis enää liity suoraan uskonopin sanelemiin sääntöihin ja niiden tulkintaan vaan alitajuiseen lapsuudesta asti iskostettuun "tosiasiaan", että seksuaalisuus on jotenkin väärin. En siis tietoisessa mielessäni usko niin, päin vastoin, mutta jostain syvältä sisältäni kumpuaa tunne, siitä että oman seksuaalisuuteni toteuttaminen on jotenkin likaista ja pahaa. Sittemmin, kun olen vuosien saatossa tiedostanut kinkyn puoleni hallitsevuuden sekä mieltymysteni epäsovinnaisuuden, on työstettävää todella riittänyt.
Kun pohdiskelet omia rajojasi, jotka juontuvat elämänkatsomuksestasi, samaistun ajatuksiisi. BDSM-on tullut tietoiseksi osaksi elämääni vasta uskonnoista luopumisen jälkeen, mutta tunnistan tuon kipuilun sääntöjen tulkitsemisessa ja "porsaanreikien" etsimisessä monelta muulta elämän osa-alueelta aiemmasta elämästäni. Itselläni on lopulta käynyt niin, että uskoni vain on kerta kaikkiaan loppunut, jolloin konkreettinen ristiriita halujeni, valintojeni ja uskon kesken on poistunut. Voin vain kuvitella ahdistuksesi sopivan kumppanin löytymisen suhteen. Jos kinkyt mieltymykset jo lähtökohtaisestikin rajaavat melko paljon potentiaalisia kumppaneita pois, uskovaisen kinkyilijän löytäminen vaatinee vielä enemmän efforttia, joskin heitäkin kyllä aivan varmasti riittää. Löytämiseen vaan luultavasti pitää varata kärsivällisyyttä.
Omalla kohdallani elämänkatsomukseni luonnostaan tapahtunut muovautuminen on siis poistanut tuon konkreettisen ristiriidan kinkyilyn ja uskonnon väliltä. Sen jälkeen on kylläkin vaatinut aktiivista ja pitkäjänteistä työstämistä, että syvältä sisältä kumpuavat alitajuiset soimaavat ja syyttävät äänet on saatu vaikenemaan. Tai edes hiljentämään volumea, työstettävää riittää kyllä edelleenkin. :D
-
Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä?
Nousee vaikeita kysymyksiä: Kuka asettaa rajat? Ovatko ne selkeitä? Tähän liittyen esim. Miten määritellään seksi?
Itselläni on vanhoillislestadiolainen herätysliiketausta. Esim. rippikoululeirillä vähän huumoriksi naamioiden todettiin (vuonna 1980) että metrin etäisyys eri sukupuolen edustajaan on paikallaan. Em. leirin jälkeen totesin monestakin syystä, ettei tämä piiri merkitse tai anna mitään, päinvastoin ahdistaa, ja erosin "lapsuudenuskosta". Syksyllä sitten kuulin luterilaisen kirkon ripareista ihan toisenlaisia kokemuksia sukupuolten kohtaamisista, lienevätkö sitten totta vai ei. Ei niin, että olisin moista riparin sisältöä kaivannut, mutta tämä kuvatkoon ääripäitä, joita minun nuoruudessani saattoi vastaan tulla.
Aikanaan osallistuin spankingin tiimoilta järjestettyihin kokoontumisiin, joissa pidettiin rajana, etteivät genitaalit saaneet olla näkyvillä ja muuten koetettiin muotoilla ja tiivistää ideaa siitä, ettei piiskaukseen tässä yhteydessä liity seksiä. Tapahtuman ulkoinen muoto oli lähinnä tyyliin nyyttärit mökillä.
Näiden kehysten motiivi oli rohkaista mukaan myös sellaisia osallistujia, joilla on vaniljakumppani tai kumppani muuten suhtautuu varauksellisesti. Nykykliseetä käyttäkseni: kinkyilä matalalla kynnyksellä. Tunnelma ei näistä rajoituksista mitenkään kärsinyt, pikemminkin päinvastoin, hyvällä tavalla läheinen, tässä mielessä intiimi fiilis.
Alun lainaukseen ja kirjoittajan kysymykseen: Tässä oltiin kenties lähellä sitä mitä hait, mutta kuten alussa totesin, kysymykset ovat vaikeita.
Mr B
-
Hmn. Mulla oli vanhoillislestadiolainen isoäiti, voinko ottaa osaa keskusteluun? ::)
Ei vaan... en sinänsä täysin liikkeen ulkopuolisena pysty ottamaan kantaa siihen, millaiset leikit ja sessiot mahdollisesti eivät olisi liikkeen tulkinnan mukaisesti syntiä avioliiton ulkopuolella. Aivan loppujen lopuksi lienee kyse omatunnon asettamista rajoista, itsen ja oman Jumalan välisestä dialogista? Suunnilleen niin mummo muistaakseni opetti. :D
En kuitenkaan malta olla ottamatta kantaa mielenkiintoiseen ajatukseen siitä, voisiko BDSM-leikki tai -sessio olla seksitön. Tämä riippunee itse kunkin yksilöllisestä kokemuksesta, mutta henkilökohtaisesti koen, että ainakin minulle kaikki BDSM-aktit ovat eroottisia ja seksuaalisia vaikkei vars. (penetratiivista) seksiä sinänsä tapahtuisi. Vaikkapa piiskaaminen johtaa mulla pääsääntöisesti orgasmiin, samoin sidottuna olen saanut joskus aikoinaan orgasmin ihan vaatteet päällä ja sitojan sinänsä koskematta mun erogeenisiin alueisiin tai muutenkaan tekemättä mulle muuta eroottista kuin sidontaa.
On mielenkiintoinen kysymys, voiko asia, josta olen saanut orgasmin voinut olla olematta seksiä? Riippunee kai tosiaan määritelmästä.
Ehkä siis kannattaa ainakin pohtia sitä, että jos itse pystyykin harjoittamaan BDSM-toimintaa sitä seksiksi kokematta tai määrittelemättä, onko itselle silti ok, että se toinen osapuoli saattaa kokea tapahtuman seksiksi, seksuaaliseksi tai eroottiseksi, olla kiihottunut, kokea eroottista mielihyvää ja nautintoa. Korjatkaa minua, jos olen väärässä, mutta siitähän tässä kai on kaikkiaan kyse?