BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 03.02.2019, 19:15
-
Haaste!
Tulin tunnustamaan. Oma foorumikäyttäytymiseni ei ole vähään aikaan ollut sitä tasoa, jota jaksan sinnikkäästi edellyttää muilta. Vaikka mielestäni tiuskahtelen tietysti aina aivan aiheesta, tuppaan pääsääntöisesti tiuskahtelemaan yhtä kaikki. Mielekkäämpi sisällöntuottaminen on jäänyt nolon vähäiseksi. Kuinkas tässä näin kävikään?
Siksi, ja koska helmikuu ja ystävänpäivät ja kaikki, heitänkin itselleni haasteen. Jo on kumma jollen maaliskuuhun mennessä syö pelkkiä perhosia ja kakkaa sateenkaaria..!
Jokaista nuivaa, tympeää tai kritisoivaa kommenttiani kohden kirjoitan kaksi kannustavaa, kiittävää tai muuten vain positiivista. Jää niin helposti sanomatta se jos jonkun toisen kirjoitukset tuntuvat tavalla tai toisella hyvältä, mutta auta armias jos toisen sanoma särähtää. Tuomion pasuunat pauhaavat.
Vaikka itse en vertaistukea koekaan tarvitsevani, sen kaipuu on monille ensisijainen syy hakeutua foorumille. Siispä aion jatkossa kommentoida ketjuihin, joissa käsitellään kinkyyden eri ilmentymiä, ainoana motiivinani kertoa miltä minusta tuntuu sen sijaan että ilmestyisin ensimmäisenä Samu Sirkkana kertomaan miten näistä asioista EI ole asiallista tulla juttelemaan. On myös melko merkityksetöntä marmattaa miten täällä ei enää keskustella mistään mielenkiintoisesta jos itse istuu tuppisuuna.
Aion ottaa kehumisketjun ahkerampaan käyttöön. Voitteko kuvitella miten moni nikki on näiden vuosien varrella tehnyt minuun valtavan vaikutuksen, enkä kuitenkaan koskaan ole sitä sanotuksi saanut. Jos laittaisin listan tähän, ihmisten etusormet kouristelisivat selatessa pahemmin kuin wandin poweruppia hamutessa konsanaan. Ihana ketju, niin helppo konsti saada toisille hyvää mieltä.
Haasteista hankalin tulee ilman muuta olemaan pyrkimys oppia antamaan vain olla, edes joskus. Valehtelisin nokkani niin pitkäksi että kellahtaisin naamalleni jos väittäisin, ettenkö toden totta nauttisi siitä kun pääsen näpäyttämään jotakuta joka mäntteilee palstalla harrastuksekseen. Se nyt vaan on minusta äärimmäisen viihdyttävää puuhaa, minkäs teet. Mutta eipä se kyllä mitenkään erikoisen hauskaa ilmapiiriä luo. Niin paljon kuin sormeni syyhyäisivätkin antaa jonkun kuulla kunniansa, aion jatkossa ihan tosi kovasti yrittää malttaa mieleni. Jos jonkun käytöksessä on minun mielestäni huomautettavaa, koetan pitää kieleni kurissa ja naljailun sijaan todeta neutraalisti ettei moinen ole minun mielestäni mukavaa. On sangen todennäköistä etten aina onnistu, mutta yritys hyvä!
Meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millaisista asioista täällä keskustellaan ja miten. Jokainen myös pystyy halutessaan tuottamaan toisille käyttäjille hyvää mieltä. Pienillä teoilla voi saada jollekulle valtavan hyvän olon, vaatii itse asiassa huomattavasti vähemmän vaivannäköä kuin pahan mielen aiheuttaminen. Haastan itseni käyttämään sanojani viisaammin ja laittaa hyvää kiertämään sen sijaan että keskittyisin siihen, saavatko pahat kielet varmasti aina palkkansa.
Kuka on mukana?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=21127;type=avatar) -pikkusisko
-
Mukana. Ylipäätään kaikki keskustelu on helpompaa, kun malttaa mielensä eikä öyhötä turhasta. Muita ei tarvitse myötäillä, mutta ei myöskään tarvitse olla mulkku. Ja joskus viisaampi väistää. Kiitos Pikkusiskolle fiksuista kolumnikirjoituksista.
-
Mun mielestä tää oli tosi hyvä oivallus ja hyvä teksti!
(Jee, mulla on nyt puolikas mulkkuilukommentti ansaittuna :D)
-
Jäin miettimään, onko tämä jonkinlainen omantunnon puhdistuskolumni.
Sanotut sanat ja kirjoitetut lauseet on sanottu ja kirjoitettu, vaikka heti sen jälkeen sanois että ähäkutti, ja että se joka leikistä suuttuu punaiseksi muuttuu.
IKRM
-
Jos kivojen asioiden sanominen puhdistaa omatuntoa, niin toivottavasti mahdollisimman moni ryhtyy puhdistustalkoisiin! Hyvä pikkusisko!
-
Tää vois olla mukava syy minunkin aktivoitua. Kiitos mukavasta ajatuksesta. :)
-
Mukana!
Keskustelu on taitolaji, vähän kuin autolla ajaminen. Jokainen on mielestään seppä syntyessään ja toiset osaa vaan paremmin kuin toiset 8)
Haastetaan vaan ei haistatella :love:
-
Kiitos kivoista kommenteista! :love:
-
Keskustelu on taitolaji, vähän kuin autolla ajaminen. Jokainen on mielestään seppä syntyessään ja toiset osaa vaan paremmin kuin toiset 8)
Haastetaan vaan ei haistatella :love:
Kyllä se netissä on erityisen haastavaa kun ne kuuluisat eleet,ilmeet,ilmapiiri,sävy ja kaikki vastaava jää pois- sitten kun hymiöiden käyttökin antaa vähän yksinkertaisen kuvan kommentista kuulemma,niin mitä jää jäljelle.
Haistattelu ja nimittely on hyvinkin selkeää tosin.
Liiallinen siloittelu ja yritys miellyttää ihan jokaista on aika mahdotonta hommaa,imho :D
-
Keskustelu on taitolaji, vähän kuin autolla ajaminen. Jokainen on mielestään seppä syntyessään ja toiset osaa vaan paremmin kuin toiset 8)
Haastetaan vaan ei haistatella :love:
Kyllä se netissä on erityisen haastavaa kun ne kuuluisat eleet,ilmeet,ilmapiiri,sävy ja kaikki vastaava jää pois- sitten kun hymiöiden käyttökin antaa vähän yksinkertaisen kuvan kommentista kuulemma,niin mitä jää jäljelle.
Haistattelu ja nimittely on hyvinkin selkeää tosin.
Liiallinen siloittelu ja yritys miellyttää ihan jokaista on aika mahdotonta hommaa,imho :D
Oikeastaan toisin päin. Ei pidä ottaa jokaista tekstiä itseensä ilman suodatinta, vaan miettiä miksi minä tästä otin herneen sieraimeen (jos siis kirjoitus käy iholle). Jos siinä nettikirjoittelussa pyrkii välttämään ison tunteen välittämistä ja pysyy asiassa, niin mun mielestä silloin mennään oikeaan suuntaan ja keskustelu on helpompaa. Tunteen välittäminen tekstinä on vaikeaa, asian ei niinkään.
Kaikkia ei voi miellyttää, mutta sekin on asia joka on hyvä muistaa oman näppäimistön takana ennen sen tunneviestin kirjoittamatta jättämistä.
-
Niin,okei.- Onhan näissä eronsa- kirjoittaa jotakin seksuaalisuuteensa liittyvää tai foorumisoftan korjaamiseen liittyvää,esimerkiksi. Tunteet liittyvät ihmiselämään tai ovat ominaista monille ihmisille,tunteettomuuskin tosin.
Tarjoan lasillisen sille,joka ehtii ottaa joka asiasta herneen nenään/olettaa,että kaikki esim.bdsm-baarin teksti koskee juuri häntä/on vittuilua hänelle. Mietitään yhdessä sitten tätä elämän kovuutta ja karuutta ;-D
-
Itse olen sitä mieltä ettei ole minkään valtakunnan vääryyttä jos jokin keskustelunaihe menee tunteisiin, eikä näin ollen siinäkään että se myös näkyy näppäimistöllä. Päin vastoin, melkoisen ankeaksi ja latteaksi menisi meininki muuten. Mitä ihmeen vikaa siinä nyt alun alkaenkaan on, että asiat koskettavat ja herättävät voimakkaita tunteita, herranen aika sentään.
Siinä on vain vissi ero, väitelläänkö aiheesta vai alennutaanko vääntämään henkilökohtaista peistä jotain kanssakeskustelijaa vastaan. Ja niin se vain vittuilu on aina vittuilua, ihan sama kuka aloitti. Hirvittävän vaikeaa se meikäläiselle on sivuuttaa olankohautuksella jos joku vääntäytyy keskusteluun vain ollakseen tahallaan tympeä toisille, mutta ehkä siihen voisi ottaa kantaa toisella tavalla. Joko jättämällä kaikkein ilmeisimmät riidanhaastamiset tyyten omaan arvoonsa, tai sitten ihan vain sanoittamalla sen että tuo nyt oli täysin tarpeetonta ja asiatonta. Niin kivaa kuin minusta olisikin aina antaa verbaalista tukkapöllyä kaiken maailman päsmäreille :))
-
*antaa virtuaalusta tukkapöllyä ihastuttavalle Pikkusiskolle*
Loistava idea! Lupaan yrittää parantaa noin kirjoittelun määrää kuin positiivisuutta. Missäs se kuhumisketju onkaan...
-
Jää niin helposti sanomatta se jos jonkun toisen kirjoitukset tuntuvat tavalla tai toisella hyvältä, mutta auta armias jos toisen sanoma särähtää. Tuomion pasuunat pauhaavat.
...
Kuka on mukana?
Kiitos ensinnäkin tästä ihanasta avauksesta. Juuri tuota samaa positiivisen palautteen antamisen vaikeutta oon itekin miettiny, kun ei ne muutama mukava ja kannustava sana oo iteltä millään lailla pois. Enkä tarkoita että pitäis ihan amerikkalaisuuksiin mennä, vaan kertoa toiselle jos joku on miellyttänyt.
Mikäs se mun toinen asia oli...? Ai niin, oon mukana :)
-
Kaunis ajatus.
-
Jäin miettimään, onko tämä jonkinlainen omantunnon puhdistuskolumni.
Sanotut sanat ja kirjoitetut lauseet on sanottu ja kirjoitettu, vaikka heti sen jälkeen sanois että ähäkutti, ja että se joka leikistä suuttuu punaiseksi muuttuu.
IKRM
Vähän samoja fiiliksiä itsellä. Sanot ja kirjoitetut asiat ovat kohteilleen olemassa, vaikka jälkeen päin huutaisi "se oli vaan vitsi".
Minusta parempi haaste olisi se, että pyydettäisiin anteeksi asianosaisilla jos ollaan tahallaan ilkeilty.
-
Jäin miettimään, onko tämä jonkinlainen omantunnon puhdistuskolumni.
Sanotut sanat ja kirjoitetut lauseet on sanottu ja kirjoitettu, vaikka heti sen jälkeen sanois että ähäkutti, ja että se joka leikistä suuttuu punaiseksi muuttuu.
IKRM
Vähän samoja fiiliksiä itsellä. Sanot ja kirjoitetut asiat ovat kohteilleen olemassa, vaikka jälkeen päin huutaisi "se oli vaan vitsi".
Minusta parempi haaste olisi se, että pyydettäisiin anteeksi asianosaisilla jos ollaan tahallaan ilkeilty.
Miettikää kaikin mokomin jos se teistä on mielekästä ajanvietettä :) eikä tosiaan millään pahalla, tarkoitan vain ettei se minua loukkaa eikä haittaa.
Miten hieno haaste tuo vilan idea olisikaan..! Itsellä tullut ilkeiltyä lähes aina suorana kuittina toisten ilkeilyistä, enkä usko että kumpikaan osapuoli sellaisissa anteeksipyyntöä taikka -antoa oikeasti kaipaa. Huomattavasti hedelmällisempää antaa olla ja jatkaa eteenpäin omalta osaltaan parempaan pyrkien.
Tuollaista "vitsi vitsi" -kiusaamista en muista baarissa merkittävissä määrin huomanneeni, enempi muuntyyppistä.
Kiitos Mia tukkapöllystä, ihan ansioni mukaan ;D :love:
-
Yksi idioottimaisimmista ja ilkeimmistä tavoista sälyttää vastuu omista sanomisista toisen harteille, on sanoa ensin ettei tästä nyt saa loukkaantua, ja sitten sanoa jotain loukkaavaa.
Samalla lailla, se, että sanoo ikäviä asioita, ja sen jälkeen kovaan ääneen ilmoittaa katuvansa, ei poista vastuuta omista sanomisista, eikä varsinkaan siirrä sitä kuulijan harteille.
Myös riippumatta siitä miksi on sanomisensa sanonut, aloittajalla, tai että vastauksena toiselle on sanonut pahat sanansa, ei ole merkitystä.
Vastuu sanomisista ja tekemistä on aina omilla harteilla.
IKRM
-
Hieno 1+2 tuli pikkusiskolta :)
Tosin parempi ois pyrkiä 0+2 kun tuollainen piilovittuilu ei ole asiallista käytöstä varsinkaan jatkuvasti tietyille henkilöille kohdistettuna.
-
Vastuu sanomisista ja tekemistä on aina omilla harteilla.
IKRM
Vastuu on myös lukijalla.
Joskus käynyt näinkin, neutraaliin yleisellä tasolla olevaan kommenttiini eräs reagoi henkilökohtaisesti vaatien anteeksipyyntöä.
Sisälukutaito näyttää olevan aika vaativa laji. Sellaiseen johtopäätökseen olen tullut tässä vuosien mittaan.
-
^Väärinymmärrysten mahdollisuus on tosiaankin internetin kautta tapahtuvassa kommunikoinnissa todella suuri.
IKRM
-
Sanojen pitäisi olla helposti tulkittavissa oleva asia.
Ottaa ne sellaisenaan mitä lukee, ilman liitettyjä tunteita ja henkilökohtaisuuksia.
Face to face-keskustelu paljon vaikeampaa. Siinä vasta tulkinta-ongelmia tuleekin.
-
Sanojen pitäisi olla helposti tulkittavissa oleva asia.
Ottaa ne sellaisenaan mitä lukee, ilman liitettyjä tunteita ja henkilökohtaisuuksia.
Face to face-keskustelu paljon vaikeampaa. Siinä vasta tulkinta-ongelmia tuleekin.
Face-to-face on helppoa, kun sä näet vastapuolen ilmeet ja eleet ja pystyt lukemaan niitä. Kirjoitetussa tekstissä on aina tulkinnanvaraa ja väärinkäsityksen vaara.
-
Face to face-keskustelu paljon vaikeampaa. Siinä vasta tulkinta-ongelmia tuleekin.
Samaa mieltä. Minusta on aina ollut ihan hassu ajatus että kirjoittaessa väärinymmärrysten vaara olisi suurempi. Kasvokkain kohtaamisessa on miljoona muuttujaa jo pelkässä viestintätilanteessa (onko toisella kiire, onko sillä vatsa kipeä tai vain jotain harhaanjohtavia maneereita) ja totta kai siinä, miten herkkä itse kukin on nonverbaalia viestintää havaitsemaan. Toisilta menee ilmeisetkin täysin ohi, toiset taas ylitulkitsee kaikkea toisen olemuksessa.
Totta kai kaikessa tekstissä on aina enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraa. Silti, kirjoittaessa on mahdollisuus sanoittaa asiansa rauhassa vastaamaan mahdollisimman hyvin sitä mitä ja miten todella haluaa sanoa. Silläpä siinä saakin välillä olla tosi tarkkana että mitä tuleekaan halunneeksi :)
-
Itse ajattelen, että perustelu "en käyttäydy ilkeästi ellei minua kohtaan olla ensin ilkeitä" on vastuunpakoilua. Tuolla tavoin täytyy joskus käyttäytyä, mutta jos huomaa jatkuvasti olevansa huonoissa väleissä "ilkeiden" ihmisten kanssa niin aikuisuutta on pohtia onko omassa käytöksessä jotain vikaa. Ja pitääkö itseään etuoikeutettuna yksilönä. Esim. itse tiedän olevani hyvin suora ihminen, joka aiheuttaa ärtymystä useinkin. Kyllä se ärtymys on minun vastuullani, ja rajoitan kaikkein suorimpien juttujen sanomista viimeiseen asti. Aina ei onnistu, joskus onnistuu. Ja joskus en välitä. Yhtäkaikki omalla vastuulla se aina on.
-
Sen verran pakko viilata, etten ole viitannut siihen ollaanko juuri minulle ilkeitä vai ei. Ilkeys ketä tai mitä tahansa kohtaan suututtaa minua, varsinkin jos se on joltakulta toistuvaa, ja hitosti minua aina houkuttaa antaa samalla mitalla takaisin ja vielä rapiat päälle.
Vastuusta täysin yhtä mieltä. Siitäpä itsetutkiskelu ja oman itsensä haastaminen tässä, toivottavasti moni muukin ilkeä innostuu :)
-
Tämä on ihana haaste ja osallistun mielelläni ^-^ Meistä itsestähän se on kiinni millainen yhteisö tämäkin foorumi on ja millaista keskustelua täällä käydään. Muutama provoileva änkyräkin jää nopeasti jalkoihin jos kukaan ei näihin tartu ja jatkaa asiallisella linjalla.